Varhaiskasvatus-ajattelun

uudet kehykset

Savonlinnassa

1.8.2014 alkaen

Johdanto

Kuntaliitoksen yhteydessä v. 2012 käynnistettiin toisiinsa liittyneiden kuntien (Kerimäki, Punkaharju, Savonlinna) varhaiskasvatuksen pedagogisen suunnittelu- ja kehittämistyön yhdistymistä tukeva, koko varhaiskasvatushenkilöstölle suunnattu koulutus- ja ohjausprosessi, jossa kouluttajina toimivat FM, lto Seppo Sarras ja FM, lto Risto Keskinen.

Prosessi jatkui kevääseen 2014 ja sen tuloksena syntyneet ratkaisut julkaistaan tässä asiakirjassa, jonka työnimenä on ollut "Kuntaliitosvasu".

Asiakirjaa valmistelleen työryhmän tehtävänä oli varhaiskasvatuspäällikön johdolla koota ja kirjoittaa eri koulutustilaisuuksien luento-osuuksista, ryhmätöistä, kehittämiskeskusteluista ja muista vastaavista yhteyksistä syntyneen materiaalin avulla "Kuntaliitosvasu", jossa varhaiskasvatusajattelulle on luotu uudet yhteiset kehykset.

Savonlinnan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma vuodelta 2006 jää myös voimaan, kunnes uudet valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ilmestyvät.

Työryhmään ovat kuuluneet päiväkotien edustajina Leila Kylliäinen, Elina Pirinen, Mari Punnonen, Jarmo Tuomikoski, Merja Turpeinen ja Jenni Tuunanen. Kuvituksesta on vastannut Riika Onnukka.

Tämä asiakirja on ollut varhaiskasvatuksen yksiköissä lausunnolla ja huoltajien kommentoitavana kotisivuillamme maalis- ja huhtikuun aikana.

Risto Keskinen on myös laatinut koulutusprosessista loppuraportin, joka on osa tätä varhaiskasvatuksen kehittämistyötä. Kehittäminen on jatkuvaa ja uudet kaupunginosat ja toimijat niissä tuovat uutta ajattelua ja asennetta.

Haluan kiteyttää prosessimme sisällön erään lapsen toiveeseen:

Tahtoisin leikkiä tuulen kanssa

ja kohota korkealle.

Tahtoisin palasen taivasta

ja pilviä tyynyn alle.

Tahtoisin juosta kuin tuulispää

ja löytää sinisen saaren

tai kiivetä korkean vuoren päälle

ja omistaa sateenkaaren.

Tahtoisin tanssia metsässä

ja rakentaa majan puuhun.

Tahtoisin saada myös hopealaivan

ja purjehtia kuuhun.

”Edessä oli pitkä urakka, mutta päätös oli tehty. Ja sehän on aina hyvä juttu.”

Kaikkia kiittäen!

Anna-Liisa Sairanen, varhaiskasvatuspäällikkö

1. Varhaiskasvatuksen toimintamuodot ............................................................................. 3

2. Varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohdat ................................................................... 3

2.1. Varhaiskasvatuksen toiminta-ajatus ....................................................................... 3

2.2. Savonlinnan varhaiskasvatuksen slogan ................................................................ 3

2.3. Varhaiskasvatuksen arvot ....................................................................................... 4

2.4. Lapsikäsitys ja osallisuuden näkökulma ................................................................. 5

2.5. Kasvattajuus ........................................................................................................... 5

3. Huoltajat kasvatuskumppaneina ................................................................................... 6

4. Savonlinnalaiset näkökulmat varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi ................................ 6

4.1. Kehollisuus ja leikkiminen ....................................................................................... 7

4.2. Varhaiskasvatuksen sisällöt ja niiden jatkumo perusopetukseen ........................... 9

4.3. Kehittävä työote ja arviointi ................................................................................... 10

Hyväksytty sivistyslautakunnassa 18.6.2014 §104

3

Savonlinnalaisen varhaiskasvatusajattelun uudet kehykset 1.8.2014 alkaen

1. Varhaiskasvatuksen toimintamuodot

Varhaiskasvatustoiminta koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta.

Varhaiskasvatuspalvelut sisältävät lapselle suunnatun kasvatuksellisen ja pedagogisen toiminnan ja

perheille peruspalveluna tarjottavan päivähoidon. Esiopetus vahvistaa kasvun ja oppimisen jatkuvuutta muun

varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen välillä. Esiopetus on osa lapsen elinikäistä oppimista, jonka

tavoitteena on elämänhallinnan sekä yhdessä toimimisen ja oppimaan oppimisen taitojen karttuminen.

Varhaiskasvatus määritellään vuorovaikutusprosessiksi, jossa kukin lapsi on osallistuja ja kasvaa aktiivisena

toimijana. Toiminnan tulee olla lapsiläheistä, elämyksellistä ja kokemuksellista ja sen tulee tarjota

vertaisryhmäkontakteja, sisällöllisesti laadukasta varhaispedagogiikkaa sekä kasvattajan tavoitteellista

ohjausta. Kasvattaja tunnistaa lasten kehitysvaiheet, kyvyt ja kiinnostuksen kohteet ja vahvuudet sekä tuen

tarpeen.

Varhaiskasvatuksessa on kyse myös lapsen palvelemisesta, joka tarkoittaa lasten oikeuksien toteuttamista,

lapsen parhaan ja lapsen edun näkemistä. Tehtävänämme yhdessä huoltajien kanssa on turvata lapsen

hyvän kasvun edellytykset.

Varhaiskasvatustoiminnan lähtökohtana on lapsuuden arvostaminen ja vaaliminen sekä lapsen oikeus

hyvään lapsuuteen.

Savonlinnalaiseen varhaiskasvatukseen kuuluvat myös avoimet varhaiskasvatuspalvelut; avoin päiväkoti ja

kerhotoiminta.

2. Varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohdat

2.1. Varhaiskasvatuksen toiminta-ajatus

Savonlinnan varhaiskasvatus ja sen osaava henkilöstö on sitoutunut toiminnallaan edistämään lasten

hyvinvointia sekä kestävän kehityksen rakentumista lasten arjessa.

2.2. Savonlinnan varhaiskasvatuksen slogan

”Linnan liepeillä leikitään”

4

2.3. Varhaiskasvatuksen arvot

Kuntavasumme arvot ovat varhaiskasvatustyön arvoperustaa, jolta paikalliset valinnat ja ratkaisut nousevat.

Arvoperusta oikeuttaa ja velvoittaa tekemään ratkaisuja ja on peili, joka kertoo valintojen, ratkaisujen ja

arkityön ammatillisen ja eettisen kestävyyden ja rehellisyyden.

Varhaiskasvatusyksikön arvot =asiakaslupaukset, ovat tärkeitä, hyviksi ja oikeiksi koettuja asioita, joihin

sitoudutaan. Ne ovat myös ihanteita, arvostuksia ja inhimillisesti arvokkaita kokemuksia.

Varhaiskasvatuksen asiakkaina ovat sekä lapset että heidän vanhempansa.

- Lapsiläheisyys on lasten kohtaamista,

- Vanhempien kohtaaminen on kasvatuskumppanuutta

- Lapsiläheisyys ja kumppanuus toteutuvat palvelukulttuurissa, jossa on kysymys asiakkaiden

tarpeiden tietämisestä, niiden arvostuksesta ja halusta etsiä tarpeita palvelevat ammatilliset ratkaisut

YK:n lapsen oikeuksien sopimus

Syrjintäkielto, tasa-arvoisen kohtelun vaatimus

Lapsen etu

Lapsen oikeus elämään ja täysipainoiseen kehittymiseen

Lapsen mielipiteen huomioonottaminen

5

Lapsen oikeudet suomalaisissa säädöksissä

Oikeus turvallisiin ihmissuhteisiin.

Oikeus turvattuun kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen.

Oikeus turvattuun ja terveelliseen ympäristöön jossa voi leikkiä ja toimia monipuolisesti.

Oikeus tulla ymmärretyksi ja kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

Oikeus saada tarvitsemaansa erityistä tukea.

Oikeus omaan kulttuuriin, äidinkieleen ja uskontoon tai katsomukseen.

2.4. Lapsikäsitys ja osallisuuden näkökulma

Lapsiläheinen pedagogiikkamme on ymmärrystä lasten osallisuudesta omaan elämäänsä ja kasvuunsa.

Lasten osallisuuden vahvistaminen edellyttää meiltä heittäytymistä lasten maailmaan. Lapsi on meille

kykyineen, mielipiteineen ja tekoineen tärkeä ja hyväksymme hänet sellaisena kuin hän on, mikä vahvistaa

lasten itsetuntoa ja -luottamusta. Annamme lasten ottaa itse asioista selvää, emme ajattele asioita valmiiksi.

Arvostamme lapsen ihmettelyä tutkimalla itsekin asioita. Pyrimme hyödyntämään /sitoutumaan arjen kaikkiin

hetkiin, koska lapsi kokee elämänsä hetkinä, kokemuksena tässä ja nyt. Lapsiläheisyys edellyttää meiltä

kykyä antautua aitoon vuoropuheluun. Meille on tärkeää, että lapsi saa tehdä varhaiskasvatuksestaan

omansa näköistä. Järjestämme aikaa ja tilaa asioille, jotka kiinnostavat lapsia, olemme mukana

toteuttamassa lasten ehdotuksia, ideoita ja toiveita.

Lapsi kasvaa ja oppii vuorovaikutuksessa muiden lasten ja kasvattajien kanssa. Tarvittaessa

vuorovaikutuksen sujumista tuetaan vaihtoehtoisin kommunikaatiokeinoin mm. kuvilla ja tukiviittomilla.

Havainnoimalla lasta tunnistetaan lasten yksilölliset tavat toimia ja oppia, jotka huomioidaan toimintaa

suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Lapset saavat rauhassa ikätasonsa huomioiden opetella ja harjoitella sosiaalisia taitojaan sekä

käyttäytymistään, mikä parhaiten onnistuu juuri leikissä.

Lapset oppivat parhaiten toimiessaan itselleen sopivan haasteellisten tehtävien parissa, jolloin he

työskentelevät niin sanotulla lähikehityksen vyöhykkeellä. Oppiminen on tehokkainta, kun lapsi saa

harjoitella asioita, joita hän juuri on oppimassa, mutta ei vielä kunnolla osaa. Lapsella on oikeus saada

oppimiseensa tarvitsemaansa tukea.

2.5. Kasvattajuus

Kasvattajan työn ydin on lasten kohtaaminen, joka edellyttää kasvattajalta aitoa läsnäoloa, herkkyyttä, hyviä

vuorovaikutustaitoja sekä iloa ja huumoria.

Savonlinnalaisessa varhaiskasvatuksessa kasvattaja ja kasvattajayhteisö pohtivat kysymyksiä: kuka/mikä

minä olen tässä työssä, mihin minä siinä pyrin ja mitkä ovat minun arvoni, vahvuusalueeni ja muutkin kyvyt?

Kuinka haluan toimia ja kehittyä työssäni? Samalla syntyvät yhteiset työkäytännöt ja kasvattaja sitoutuu

savonlinnalaisiin arvoihin. Esimiesten tärkeänä tehtävänä on johtaa ja ohjata tätä yksikkönsä pedagogista

keskustelua, mikä on myös vasutyötä, vasuprosessin ylläpitoa ja edistämistä.

6

3. Huoltajat kasvatuskumppaneina

Kasvatuskumppanuudella tarkoitetaan huoltajien ja henkilöstön tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä

lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa. Kasvatuskumppanuus edellyttää

henkilöstöltä huoltajien kasvatusvastuun ja -oikeuden arvostamista ja vahvistamista. Vastuu

kasvatuskumppanuuden luomisesta ja ylläpitämisestä on henkilöstöllä.

Kasvatuskumppanuus edellyttää henkilöstöltä keskusteluvalmiutta, avoimuutta, herkkyyttä kohdata

erilaisuutta ja aitoa dialogia. Kasvatuskumppanuuden avulla etsitään yhteistä ymmärrystä lapsesta.

Toimivan kasvatuskumppanuuden luominen alkaa ensimmäisestä kohtaamisesta. Lapsen Päivähoidon

aloituskeskustelu järjestetään joko ennen päivähoidon aloitusta tai välittömästi sen alettua. Keskustelun

tarkoituksena on välittää henkilöstölle tietoa huoltajien lapsestaan kirjoittaman tarinan avulla sekä perheen

varhaiskasvatukseen liittyvistä odotuksista ja toiveista.

Lapsen ja huoltajien lapsiryhmään tutustumiseen varataan riittävästi aikaa. Päiväkodeissa,

perhepäivähoidossa ja kerhotoiminnassa on sovitut käytännöt tutustumisen sujumiseksi.

Lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi laaditaan yhteistyössä huoltajien ja lapsen kanssa

lapsikohtainen suunnitelma, jonka muoto/ulkoasu voi vaihdella yksiköittäin ja joka syntyy päivittäisen

huoltajien kanssa tapahtuvan yhteydenpidon kautta. Lapsen suunnitelma on lapsuutta arvostava ja siinä

kuvaillaan toimintaa, jossa lapsi on mukana ja miten toimintaa tulee kehittää, jotta siitä on hyötyä lapselle.

Sen avulla autamme lasta löytämään paikkansa lasten vertaiskulttuurissa ja siitä syntyy lapsen ja perheen

tarina.

Lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelman tavoitteena on myös ohjata ja kehittää kasvattajien pedagogista

työtä ja ammatillisuutta sekä tukea huoltajia kasvatustehtävässään.

Lapsen aloittaessa päivähoidossa toivotamme lapsen, huoltajat ja muut läheiset lämpimästi tervetulleiksi

kasvatusyhteisömme jäseniksi, osaksi yhteisöä. Päiväkodeissa, perhepäivähoidossa ja kerhotoiminnassa

luodaan yhdessä lapsen huoltajien kanssa käytännöt yhteisöä rakentavalle yhteistyölle.

Varhaiskasvatuksessa tuemme myös perheiden keskinäistä kanssakäymistä.

4. Savonlinnalaiset näkökulmat varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi

Leikki on tärkein osa savonlinnalaisen varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa. Lapsen arkeen kuuluu

aina leikin lisäksi myös oppimista ja työtä. Leikissä lapset tulkitsevat kokemiaan asioita ja jäsentävät näin

maailmaa.

Aikuisen tehtävänä on tukea näitä tulkintoja ja tuoda leikin lomaan musiikkia, käden töitä, satuja, liikuntaa

jne. Näin syntyy teemoja. Arjen vastapainoksi järjestetään juhlia ja retkiä, jotka liittyvät esille nousseisiin

teemoihin, ja jotka muodostavat näistä teemoista kulttuurisia rakenteita lapsen maailmaan. (Helenius 2008)

Arjen toimintarakenteet

Päiväkodin arkea rytmittävät tutut päivittäiset toimintarakenteet, mm. ruokailuhetket, päivälepo, ulkoilu sekä

toimintatuokiot, jotka jäsentävät lasten päivää. Riittävä jousto päivittäisissä toimintarakenteissa mahdollistaa

yksilöllisesti suunnitellut toimintatavat, sekä lasten ja perheiden erilaisten päivärytmien huomioimisen ja

niiden kunnioittamisen päiväkodin arjessa. Toimintarakenteiden jäsentämisessä ja -ohjeiden antamisessa

käytetään apuna kuvia.

7

Pienryhmätoiminta on tärkeä osa savonlinnalaista varhaiskasvatusta. Pienryhmässä vuorovaikutuksen

luominen on helpompaa, niin kasvattajan ja yksittäisen lapsen välillä kuin lasten keskinäisissä suhteissakin.

Pienryhmät helpottavat toiminnan havainnointia ja dokumentointia. Pienryhmät voivat olla toiminnan

luonteesta johtuen erilaisia: pysyviä tai vaihtuvia ja koostumukseltaan ja kooltaan erilaisia.

Metsä oppimisympäristönä

Oppimisympäristö rakentuu fyysisen tilan lisäksi oppimista tukevasta sosiaalisesta yhteisöstä ja sen

tunneilmastosta. Hyvä oppimisympäristö kannustaa lapsia leikkimiseen, liikkumiseen, tutkimiseen ja

kokeilemiseen. Oppimisympäristön tulee vastata lasten kehitystasoa ja tarjota riittävästi haasteita.

Savonlinnan luonto ja lähiympäristö ovat tärkeitä oppimis- ja kasvuympäristön osia. Savonlinnan päiväkodit

sijaitsevat lähellä metsiä ja rakentamatonta luontoa, joten luonnon hyödyntäminen toiminnassa on

mahdollista. Luonnossa liikkuessa lapset tutustuvat lähiympäristöön ja oppivat huolehtimaan luonnosta.

Luontoympäristössä mahdollistuvat lapselle ominaiset tavat toimia.

Pedagoginen julkisuustyö on osa varhaiskasvatustoimintaa. Työtä tehdään verkostoituen sekä lapsen

asemaa ja asiaa esillä pitäen. (Keskinen 2013.) Pedagogista julkisuustyötä tehdään yhteistyössä

savonlinnalaisten medioiden, yhteisöjen ja oppilaitosten kanssa. Dokumentointi on osa pedagogista

julkisuustyötä. Sähköisten viestimien, mm. blogien, sekä video- ja valokuvauksen avulla tietoa päiväkodin

kasvatustyöstä saadaan tehtyä näkyväksi ja välitettyä perheille. Pedagoginen julkisuustyö on siis

päiväkotityön ulospäin suuntaamista niin, että tieto toiminnan laadusta leviää.

4.1. Kehollisuus ja leikkiminen

Leikkiminen, liikkuminen, taiteileminen ja tutkiminen ovat lapselle ominaisia tapoja toimia. Ne ovat myös

kehollista toimintaa.

Pieni lapsi, varsinkin alle 3- vuotias, rakentaa mielikuvia toiminnan välityksellä; keho ja mieli toimivat

yhdessä. Itsenäisesti liikkuessaan hän kokeilee, tutkii, vertailee ja miettii syy-seuraussuhteita ja tekee

johtopäätöksiä. Toiminnassa ovat mukana kaikki aistit, jolloin toiminnasta jää hyvin vahvoja muistijälkiä. Se

helpottaa asioiden muistamista myös eri asiayhteyksissä ja uusissa tilanteissa. Lapsi oppii sanojen

merkityksiä toiminnan ja kehollisten kokemuksien yhteydessä. Kehollinen oppiminen luo käsitteitä ja kieltä

sekä synnyttää uutta ajattelua.

Varhaiskasvatuksessa tulee pohtia ohjatun ja vapaan toiminnan suhdetta. Missä lapsi saa viipyä, missä hän

saa olla? Toteutetaanko toimintaa joustavan vai jäykän ”koreografian” avulla? Miten lapset osallistuvat

toiminnan suunnitteluun: kuinka lapsen ääni kuuluu, kuinka kuulutaan yhteisöön?

8

Sisä- ja ulkotiloja sekä välineistöä kehitetään lasten liikunnallisuutta kannustavaksi.

LEIKKI

Leikki on varhaiskasvatuksen keskeisin lasten kehitystä ja oppimista tukeva toimintamuoto. Leikillä on

merkittävä rooli uusien ja monimutkaisten tilanteiden käsittelyssä ja motivaation kehityksessä. Lapsi

tunnustelee ja hakee asioiden mielekkyyttä ja merkitystä leikissä. Leikissä rakennetaan oppimisen

potentiaalia ja motivaatioperustaa.

Leikissä lapset harjoittelevat valintojen tekemistä, ongelmaratkaisutaitoja sekä käsittelevät kokemuksiaan.

Leikki luo ja vahvistaa lasten keskinäisiä suhteita ja vuorovaikutustaitoja.

Leikki osana jokapäiväistä toimintaa edellyttää merkittävää aikuisen tukea, aktiivista osallistumista ja

mukana leikkimistä.

Aktiivinen havainnointi on kasvattajan tärkein työväline lapsen leikin ohjaukseen. Leikin havainnoinnin ja

dokumentoinnin; videoinnin, kuvaamisen ja kirjaamisen, avulla pystytään tekemään tarkkoja arvioita

yksittäisen lapsen kehityksestä ja oppimisesta.

Havainnoinnin kautta leikkiympäristöä ja itse leikkiä tulee muokata lapselle sopivaksi. Kasvattajalla on tärkeä

rooli leikkiympäristön muovaamisessa vastaamaan yksittäisen lapsen ja lapsiryhmän leikin kehityksen

vaiheita ja tarpeita.

Alle kolmevuotiaiden taaperoleikki

Taaperokulttuurissa olennaista on ystävyyden, vuorovaikutussuhteiden ja leikkikulttuurin rakentaminen

jäljittelyn, toiston, rutiinien ja muuntelun avulla. Taaperot kehittävät kulttuuriaan jatkuvasti muunnellen osana

ympäröivää kulttuuria päiväkodissa ja muussa yhteiskunnassa.

Taaperoleikissä toinen lapsi auttaa toista leikkiin. Leikki on hyvin kehollista ja siihen tarvitaan tilaa ja aikaa.

Aikuiset ja isommat lapset ohjaavat taaperoita leikin maailmaan. Syli- ja kontaktileikit rakentavat

puheenkehityksen ennakkoehtoja. Kutitus- ja kosketusleikit lorujen ja laulujen rytmittäminä ja säestäminä

ovat varhaisia draamaleikkejä.

Taaperoleikin ympäristöön kuuluvat vakiintunut lapsiryhmä ja kasvattajatiimi, jolla on lämmin sekä kiinteä

suhde huoltajiin. Tarvitaan vain ajattelevat kehot, leluvapaa alue, suuret esineet sohva, patja, seinä, ovi,

komero, tilaa ja aikaa.

Leikkimaailma

Leikkimaailmassa keskeistä on lapsilta saatu leikkiteema, jossa tulee esille lapsen ajattelu. Tarjoamme

mahdollisuuden tarttua tarinaan kertomalla lapsille paljon satuja ja tarinoita. Voimme tehdä yhdessä tarinoita

myös arkisista tapahtumista ja autamme lapsia rakentamaan tarinoista leikkejä ja muuta tarinoiden virittämää

toimintaa.

Fyysisen ympäristön luominen leikkimaailmaa varten eri keinoja käyttäen on oleellinen osa aikuisten ja

lasten yhteistä toimintaa. Leikkimaailmaan on mahdollista yhdistää joustavasti kaikkia esteettisen ilmaisun

muotoja (leikkimiljöön lavastukset, äänet, valot, musiikki…). Leikki on avainasemassa myös taiteellisen ja

muun luovuuden kehityksessä.

Leikkimaailma on erilainen leikin eri vaiheissa. Taaperoleikissä tarvitaan leluvapaata aluetta, mutta myös

suuria esineitä kuten sohvia, patjoja, pahvilaatikoita. Draama- ja roolileikissä leikkimaailmaan pääsemiseen

auttavat esim. tunnelit, lentävät matot, erilaiset hahmot, värit. Ulkona hyvää leikkimateriaalia ovat

luonnonmateriaalit, pressut, kierrätysmateriaali, kuten lankut, pölkyt ja autonrenkaat.

9

4.2. Varhaiskasvatuksen sisällöt ja niiden jatkumo perusopetukseen

Varhaiskasvatuksessa opittavat asiat pohjautuvat opetuksen eheyttämiseen. Eheyttävä opetus muotoutuu

kokonaisuuksista, jotka liittyvät lapsen elämänpiiriin. Valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelman

perusteissa käytetään oppisisältöjen jaottelusta nimitystä sisällölliset orientaatiot, jotka on tarkoitettu

tukemaan aikuisten työn suunnittelua eikä lasten kanssa toteutettavan toiminnan oppiainejakoa.

Eri orientaatioiden avulla lapsi laajentaa maailmankuvaansa ja oppii itsestään oppijana.

Taulukko: opetuksellinen ja kasvatuksellinen jatkumo

10

Painotusalueet

luonto- ja ympäristökasvatus o järvet ja norppa o paikkakunta ylpeyden luominen lapsille o lähiympäristö ja metsäretket o kulttuurihistoriallinen ympäristö

Olavinlinna Kerimäen kirkko Lusto harjualue laivat ooppera

kestävä kehitys

Kestävä kehitys on savonlinnalaisen varhaiskasvatuksen yksi tärkeimmistä kulmakivistä. Sen päämääränä on taata oikeudenmukaiset, turvalliset ja terveelliset elinmahdollisuudet nykyisille ja tuleville sukupolville (Luomi, Paananen, Vilberg, Virta 2010). Kasvattajan tehtävänä on ohjata lasta ymmärtämään, kuinka tärkeää on vaalia luonnon monimuotoisuutta. Varhaiskasvatuksessa keskitytään luonnonvarojen kestävään käyttöön, oikeudenmukaiseen jakamiseen sekä vastuulliseen kuluttamiseen. Näin lapsella on jo varhain edellytyksiä oppia sopeuttamaan omaa toimintaansa luonnon sietokykyyn. Arjessa kestävä kehitys merkitsee hyvin konkreettisia asioita: lähiympäristön tutkimista, kaverista huolehtimista ja kestävämpien arkikäytäntöjen opettelua. (Luomi, Paananen, Vilberg, Virta 2010.) Suvaitsevaisuus ja kulttuurien monimuotoisuuden säilyttäminen ovat taitoja, jotka opitaan pienestä pitäen. Lapselle kerrotaan hänen omasta kulttuuristaan ja luodaan näin vahva pohja oman kulttuuri-identiteetin arvostamiseen. Lapsen on tärkeää saada osallistua päätöksentekoon ja kantamaan vastuuta omasta toiminnastaan.

4.3. Kehittävä työote ja arviointi

Savonlinnalaisessa varhaiskasvatuksessa kasvattaja ja kasvatusyhteisö sitoutuvat ammattitaitonsa ylläpitämiseen sekä jatkuvaan kehittämiseen. Kehittävän työotteen lähtökohtana ovat lapsiryhmän muuttuvat tarpeet. Tavoitteena on toiminnan ja kasvatustyön kehittäminen lasta, lapsiryhmää ja perheitä paremmin palvelevaksi kokonaisuudeksi. Toimintaa suunnitellaan tavoitteellisesti ja sitä dokumentoidaan jatkuvasti. Suuremmat kehittämistarpeet pilkotaan pienemmiksi osatavoitteiksi. Kasvatustyön kehittäminen pohjautuu toiminnan havainnointiin ja henkilöstön jatkuvaan itsearviointiin. Arjen onnistumisia ja kehittämiskohteita käydään läpi viikoittaisissa tiimipalavereissa sekä vähintään vuosittain lähiesimiehen kanssa käytävissä kehityskeskusteluissa. Jokaisen henkilökohtaista motivaatiota kehittyä kasvattajana tuetaan. Positiivisen kehityksen takaamiseksi hyviksi koettuja käytänteitä jaetaan tiimien, yksiköiden sekä koko kaupungin varhaiskasvatuksen kesken. Kasvattajat keskustelevat päivittäin avoimesti koskien toimintaa ja tiimityöskentelyä sekä niiden kehittämistä. Keskustelut käydään ammatillisesti. Henkilöstö osallistuu koulutuksiin ja yksiköissä on saatavilla ammattitaitoa edistävää, ajantasaista

11

kirjallisuutta. Sähköistä viestintää ja mediakasvatusta lisätään arkipäiväisessä toiminnassa asteittain. Kehittämisestä tulee oppivassa organisaatiossa vallitseva käytäntö. Varhaiskasvatustoiminnan kehittämisessä muutos saadaan aikaan siten, että kasvattaja on tietoinen muutoksen tarpeesta. Sisältönä muutoksissa on monitasoinen tieto, joka ilmenee ajattelussa, tunteissa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja toimintakulttuurissa. Yhteisen pohdinnan kautta kasvattaja kehittää syvenevää ymmärrystä toiminnastaan vallitsevassa kasvatusympäristössä. Huomio kiinnittyy erityisesti tavoitteiden ja toteutuksen välisiin ongelmakohtiin, jolloin kasvattajalla on mahdollisuus pohtia syvemmin kasvatusideologiaa ja arvoja, joihin kasvatustoiminta perustuu. Dokumentointi tekee näkyväksi lapsen elämän ja toiminnan varhaiskasvatuksessa. Dokumentoinnin välineinä käytetään valokuvia ja lapsen tai aikuisen kommentteja. Lisäksi lapsen piirustukset ja haastattelut toimivat arvokkaina muistojen taltiointikeinoina, jotka mahdollistavat tapahtumien ja kokemusten mieleen palauttamisen jälkeenpäin. Kasvattaja dokumentoi havaintojaan kirjaten, kuvaten ja äänittäen, saaden näin arvokasta työmateriaalia käsittämään ja tulkitsemaan tapahtumia. Pedagogisen dokumentoinnin avulla kasvattaja voi kehittyä ammatillisesti; tulla tietoisemmaksi toiminnastaan ja sen vaikutuksista lapsiin.