Vapaa AjattelijaVapaa Ajattelija Vapaa-ajattelijain liitto ry. 1/2007 Vapaa-ajattelijain liitto 70 vuotta. ... kärkkäästi että Jumalan Sana on hyväksyttävä vi- ... sa vastaväittelijöinä

Vapaa Ajattelija

Vapaa-ajattelijain liitto ry.

1/2007

Vapaa-ajattelijain liitto 70 vuotta

2 VAPAA AJATTELIJA 1/2007

Pääkirjoitus

Sanotaan, että ”herran tiet ovat tutkimattomat”,mutta perin hämmentäviä ovat ajoittain evan-

kelisluterilaisen kirkon sisällä vellovat kiistatkin.Tuoreimman osoituksen kirkon hajaannuksesta tar-joaa tammikuussa ilmestynyt, rippileirien isostenkoulutukseen tarkoitettu seksuaalikasvatusopasJumalan silmissä ihme. Oppaan ovat tuottaneetkristillinen Nuorten Keskus ry ja AIDS-tukikeskuskirkkohallituksen toimeksiannosta.

Kuitenkin kirkkohallitus itse säikähti havaittuaanoppaan liberaalin sisällön ja veti tukensa kirjaltasen jo ilmestyttyä. Kirkkohallituksen tiedottajanMari Malkavaaran mukaan ”Opas ei ole ihan lin-jassa kirkon oppien kanssa”.

Opas on luettavissa osoitteessa http://www.aidstukikeskus.fi/sivut/media/ihme_taitto.pdf.

Näin liberaaliateistin näkökulmasta opas näyt-tää enimmäkseen mainiolta. Esimerkiksi seurus-telusta ja yhdynnästä kertova pitkä luku ei lyhyttäalkurukousta lukuunottamatta viittaa sanallakaanmihinkään uskonnolliseen, kun taas itsetyydytys,homoseksuaalisuus, yhdyntä, orgasmi, kondomitja jälkiehkäisypillerit käsitellään asiallisen raken-tavassa hengessä ilman tuomitsevuutta. Avioliitostapuhutaan vain lyhyesti kirjan loppupuolella. Jaikäänkuin ennakoiden kirkkohallituksen tulevanreaktion, opas jatkaa: ”Seksuaalisuuteen liittyvätkysymykset jakavat kirkon työntekijöiden ja seu-rakuntalaisten mielipiteitä.”

Kirkko ei voimassaolevan kantansa mukaan hy-väksy seksiä muualla kuin avioliitossa eikä

pidä avoliitossa elämistä eettisesti hyväksyttävä-nä. Piispojen kannanotto vuodelta 1984 suhtau-tuu myös ”varovaisen torjuvasti” itsetyydytykseen.Tällaisista kannoista eivät monet kirkon maallistu-neista rivijäsenistä ole edes tietoisia.

Kirkko ei voi sanoa ääneen, että seksi kuuluuvain täysi-ikäisten avioliittoon, kun jäsenistä 95 pro-

senttia on toista mieltä. Kirkon on kuitenkin hanka-laa myöskään ottaa avoimen liberaaleja kantoja,koska silloin puolestaan konservatiiviset jäsenethelposti eroavat. Kun kirkko kumartaa yhdelle vä-estöryhmälle, se pyllistää toiselle.

Kirkko haluaisi vain olla poliitikkojen tavoin ”hyvätyyppi” ilman konkreettisia kannanottoja ja jos jota-kin on pakko sanoa, niin sitten sopivan ympäripyö-reitä. Näin kaikki eri tavoin ajattelevat ihmiset voi-vat ylläpitää illuusiota, että kirkko on samaa mieltäheidän kanssaan.

Mutta itse asiassa kirkko on politiikkoakin han-kalammassa tilanteessa. Kirkkolain mukaan ”Suo-men evankelisluterilainen kirkko tunnustaa sitäRaamattuun perustuvaa kristillistä uskoa”, eikä lakianna mitään painoarvoa jäsenistön mahdollisestihyvinkin erilaisille näkymyksille. Ja aina kun kirkos-sa sisäistä kinaa syntyy, konservatiivit muistuttavatkärkkäästi että Jumalan Sana on hyväksyttävä vi-kisemättä, vaikka se ei aina omaa mieltä miellyt-täisikään.

Tämänkertainen seksikiista ei ole ehtinyt vieläsiihen pisteeseen, jossa osapuolet alkavat lyö-

dä toisiaan raamatunlauseilla. Yritän osaltani aut-taa tämänkin keskustelun osa-alueen alkuun muis-tuttamalla vaikkapa Paavalin 1. kirjeestä Korintti-laisille. Paavalin mukaan parasta kristitylle olisi pi-dättäytyä seksistä kokonaan, mutta jos himo on pa-kottava niin sitten vain avioliitossa.

Itsetyydytyksen synonyymi ”onanointi” puoles-taan on peräisin 1. Mooseksen kirjasta 38:1–10.Raamatun Onan käytti keskeytettyä yhdyntää eh-käisymenetelmänä. Rangaistukseksi siitä, ettäOnan harrastaa seksiä vain nautinnon vuoksi jaantaa ”siemenensä mennä hukkaan” Jumala lyöOnanin kuoliaaksi. Näistäkin olisi herkullista kuullakirkkohallituksen selkeitä näkemyksiä.

Robert Brotherus

”Ei ihan kirkonlinjan mukainen”


Vapaa Ajattelija1 - 2007

Siviilirekisteri-yhdistykset oman liiton suojiin s. 4Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Suomen siviilirekisteriyhdis-tysten keskusliitto, myöhemmin Vapaa-ajattelijain liitto aloitti toimintansa. ArtoTiukkanen kertoo, miten kaikki alkoi ja miksi oman keskusliiton perustaminenvuonna 1937 koettiin tärkeäksi.

Kirkko, Kekkonen ja kommunismi s. 12Kommunismin pelossa evankelisluterilainen kirkko tuki Kekkos-ta, vaikka se ei tämän naisseikkailusta pitänytkään. Samallakirkko pyrki aktiivisesti vaikuttamaan päivänpolitiikkaan.

Seksuaalivalistusta vanhalla ja uudel-la tavalla s. 14Pentti Niskanen pohtii, miten kristillisyys on aikojen saatossayrittänyt kahlita ihmisten seksuaalisuutta.

Teuvonneuvo s. 16

Toimitukselta s. 7.

Vapaa-ajattelijain vaalikonekiinnosti s. 8Ei syytteitä pilakuvista s. 9Eroakirkosta-mainokset eivät näyTampereen busseissa s. 9Pääsihteeriltä s. 10Vapaa-ajattelijat veromessuilla s. 11Näkökulma s. 28

Kannen kuva: Marketta Ollikainen

Kirkko taiteen vanginvartijana s. 20Tiede ja taide ovat kautta historian olleet uskonnon vankina.Kirjat s. 22Daniel C. Dennett: Lumous murtuu, Uskonto luonnonilmiönä

Uutisia s. 25Näkökulma s. 28

Uskontoja pitää voida kritisoida s. 18Toimittaja Jaakko Wallenius kertoo yhdysvaltalaisen kirjailijanSam Harrisin uskontokritiikistä.


Vuoden 1933 kuluessa tilanne maassamme al-koi vähitellen rauhoittua kiihkeimpien lapualais-

vuosien jälkeen. Toisaalta maahamme oli syntymäs-sä uusi, profiililtaan fasismin vastainen kulttuuripo-litiikka, jonka iskujoukolla oli käytettävissä Soihtu-lehti ja Tulenkantajat-lehti. Suomen oikeusviran-omaisten tapa toimia kirkollisten ja uskonnollistenintressien valvojana oli omiaan voimistamaan kult-tuuriryhmän piirissä jo entuudestaan tunnettua kat-keruutta.

Suunnitelmat kiinteän fasisminvastaisen ja an-tiklerikaalin (kirkon vastaisen suunnan) ”kulttuuri-rintaman” luomiseksi maahamme saivat uutta ponttavuonna 1935. Vasemmisto sosialistien ja porvaril-lis-vapaamielisten yhteisrintama kokoontui ensim-mäisen kerran heinäkuussa 1935 tunnuksenaan”uskonnonvapauden puolesta”. Kirkollisten piirienja ”kulttuuririntaman” välinen konflikti jäi kuitenkinlähinnä rajun polemiikin asteelle. ”Kulttuuririntamal-ta” puuttui ennen kaikkea poliittista voimaa.

Laajapohjaisen kansanrintaman sijasta oli tyydyt-tävä organisoimaan radikaalit kulttuuripoliittiset voi-mat, joiden yhteenliittymistä etenkin vasemmisto-sosialistit pitivät tehokkaimpana keinona taistelus-sa kirkon etuoikeuksia vastaan. Huomioon ottaentoisaalta nimenomaan edellä kuvattu kulttuuririnta-man tilanne taustana, tarjosi vuoden 1935–1936taitteen jälkeinen ajankohta siviilirekisteriin kuulu-vien yhteenliittymisen alkamiselle tuntuvasti suotui-semmat ulkoiset edellytykset kuin poliittisen kuo-hunnan täyttämä vuosikymmenen alku.

Ajankohta koettiin sopivaksi siviilirekisteriin kuu-luneiden henkilöiden yhteistyön käynnistämiselle.Järjestäytymistä perusteltiin yhtäältä tarpeella rat-

kaista kirkosta eronneiden kirkkoon kuulumatto-muudesta aiheutuneet käytännön ongelmat ja toi-saalta organisoitumisella katsottiin voitavan lujit-taa myös kirkosta eronneiden keskinäistä yhteen-kuuluvuutta.

Ensimmäinen siviilirekisteriin kuuluvien yhdistysperustettiin 2. maaliskuuta 1936 Helsinkiin. 10.huhtikuuta perustettiin Turun ja lähiseudun siviili-rekisteriin kuuluvien yhdistys ja alkukesästä pe-rustettiin Kemiin vastaava yhdistys. Tämän jälkeenperustettiin vielä Tampereen Seudun Siviilirekis-teriläisten Yhdistys kesän loppupuolella ja vuodenlopussa Lahden yhdistys.

Täyteen vauhtiin järjestäytyminen ei kuitenkinpäässyt vielä vuonna 1936. Vasta seuraava vuosimerkitsi organisoitumisen läpimurtoa ja varsinai-sen siviilirekisteriläisliikkeen syntyä. Jo toimivienHelsingin, Turun, Kemin, Tampereen ja Lahdenyhdistysten lisäksi uusia yhdistyksiä syntyi Kuopi-oon ja Poriin. Kun myös Kotkassa elvyttiin uudel-leen toimintaan, kaikkiaan kahdeksassa (8) kau-pungissa maan eri puolilla oli organisoitu kirkostaeronneiden välistä yhteistyötä vuoden 1937 lop-puun mennessä.

Järjestäytymisellä oli alusta pitäen kaupunkimai-nen luonne. Yhdistyksiä syntyi nimenomaan nii-hin kaupunkeihin, joissa kirkosta eronneiden mää-rä oli muutoinkin huomattava. Syksyllä 1937 suu-rimpaan yhdistykseen Turussa kuului 520 jäsen-tä, Tampereen yhdistykseen 350 ja Helsingin yh-distykseen vielä silloin vain noin 250 jäsentä (en-nen marraskuun 10. päivän suurta juhlakokous-ta).

Siviilirekisteri-yhdistykset omanliiton suojiin

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Suomensiviilirekisteriyhdistysten keskusliitto aloitti toimintansa. Keskusliitto

muutti nimensä Vapaa-ajattelijain liitoksi vuonna 1945.Vapaa-ajattelun historiaan Suomessa perehtynyt Arto Tiukkanen kertoo,

miten kaikki alkoi ja miksi oman keskusliiton perustaminen vuonna1937 koettiin tärkeäksi.


Keskusliiton perustaminenKeskusliiton perustamista alettiin suunnitella jovuoden vaihteessa 1936–1937 Turussa ja Helsin-gissä. Kesällä 1937 pidetyissä Kotkan (Kotkan yh-distyksen koolle kutsuma 8 yhdistyksen neuvotte-lukokous 25.7.) ja Turun (Turun ja Tampereen yh-distysten kokous 14.8.) kokouksissa sitten todet-tiin, että keskusliitto on perustettava. Sääntöjenvalmisteleminen annettiin Helsingin yhdistyksentehtäväksi.

Suomen Siviilirekisteriyhdistysten Keskusliittoperustettiin Helsingissä 21. marraskuuta 1937 japuheenjohtajaksi valittiin räätälimestari Akseli Pa-ronen. Mainittakoon, että varsinaista jatkuvuuttaliitossa edusti Helsingin yhdistyksen 1. puheenjoh-taja E. F. Rautela, joka oli jo vuosisadan alussa –tuolloin Rautell-nimisenä – kuulunut maamme nä-kyvimpiin vapaa-ajattelijoihin. Liiton kotipaikaksivalittiin Tampere ja äänenkannattajaksi AjatuksenVapaus -lehti, jota Tampereen yhdistys oli julkais-sut jo muutamia numeroita.

Keskusliiton julkilausumassa oli huolen aiheenaerityisesti kirkostaeroamisliikkeen hidastuminenvireitten uskonnonvapauslain säätämistä seuran-neiden vuosien jälkeen. Syynä laimeaan kirkostaeroamiseen pidettiin puutteellista uskonnonvapa-uslakia, sillä sen ei katsottu takaavan riittävää oi-keusturvaa siviilirekisteriin siirtyneelle väestölle.Ponsilauselma päättyi voimakkaaseen vetoomuk-seen ”Liittykää siviilirekisteriin”.

Julkinen huomioJulkisen huomion kannalta ratkaisevan sysäyk-

sen ensimmäisiin reaktioihin ja siviilirekisteriläisliik-keen arviointiin oli antanut jo pari viikkoa aikaisem-min Helsingin yhdistyksen, Siviilirekisteriin kuulu-vien yhdistys ry:n, Helsingin Työväentalon juhla-salissa 10. marraskuuta 1937 järjestämä juhla, mar-raskuun juhla. Juhlasali oli ollut tuolloin aivan täyn-nä ja lippuja oli kysytty enemmän kuin oli voitu tar-jota. Juhlan aikana yhdistykseen liittyi 60 uutta jä-

Helmikuussa 1910 Tampereen Vapaa-ajatteli-jayhdistyksen puheenjohtaja Vihtori Kosonenalkoi toimittaa Vapaa Ajatus -nimistä lehteä, jos-

ta tuli pian vapaata ajattelua ja uskonnon ylival-taa vastustavien piirien epävirallinen yhdysside.Lehteen kirjoittivat muun muassa kirjailija IlmariKianto ja lehtori Ernst Lampén.

Arto Tiukkasen mukaan Kosonen veti lehdes-sä alusta pitäen hyvin jyrkkää kirkonvastaista lin-jaa, mikä toi hänelle ja lehdelle lukuisia painokan-teita ja jumalanpilkkasyytteitä. Kosonen onnistuikuitenkin valituksillaan lykkäämään lakkauttamis-päätösten toimeenpanoa vuosiksi eteenpäin, japystyi siten jatkamaan lehden ilmestymistä.

Lehti pyrki myös aktiivisesti organisoimaanSuomeen vapaa-ajattelijaliikettä. Toukokuussa1911 Helsinkiin perustettiinkin Vapaa Ajattelijainliitto, jonka sääntöjä senaatti ei kuitenkaan hyväk-synyt, koska piti liiton tavoitteita niin moraalisestikuin poliittisestikin liian epäilyttävinä.

Vapaa Ajatus jatkoi ilmestymistään aina vuo-teen 1918 saakka, jolloin se hukkui monien mui-den hyvien aikomusten myötä kansalaissodanpyörteisiin. Tiukkasen mukaan kirkon vastaisilleajatuksille ei löytynyt sodan jälkeen juuri sijaa, kos-ka koettu kansallinen onnettomuus sai porvarilli-sen sivistyneistön näkemään kirkon yhteiskunnal-lisen järjestyksen takaajana ja ylläpitäjänä.

M.O.Lähde: Arto Tiukkanen, Vapaa-ajattelu Helsingissä,Helsingin Vapaa-ajattelijat ry 1936 – 1996, HelsinginVapaa-ajattelijat ry, 1998

Edelläkävijänä Vapaa Ajatus(jatkuu seuraavalle sivulle)


sentä.Juhlassa esiintyivät puhujina muiden muas-

sa lehtori Ernst Lampén-Iso-Keisari, profes-sori Väinö Lassila ja maisteri Vilho Setälä.Erityistä huomiota herätti Lampén-Iso-Keisa-rin pakina ”tekopyhyyden seurauksista”. Pa-kinalla oli odottamattomat seuraukset.

IKL:n pää-äänenkannattaja Ajan Suunta rea-goi välittömästi todeten siviiilirekisteriläisliik-keen muodostuneen myös poliittisesti vaarallisek-si ilmiöksi. Lehden mukaan siviilirekisteriläisliitonpiirissä toimii lakkautetun kommunistipuolueen jä-seniä. Muutamat liberaalin sivistyneistön kärkini-met, Lampén-Iso-Keisari ja Lassila, olivat liikkeenpalvelukseen ryhtyessään antautuneet kommunis-min rengeiksi.

Huippunsa vastustajien propaganda saavutti senjälkeen, kun Turussa vuoden 1938 alussa, 4. tam-mikuuta pidetyn kirkkokokouksen nimissä annet-tiin maan kristinveljille kehotus ryhtyä toimenpitei-siin kirkosta eronneiden järjestöjä vastaan. Kiih-keimmät vastustajamme olivat ryhtyneet liikettäm-me vastustaessaan sanoista tekoihin, väkivaltai-suuksiin jo aikaisemmin joulukuun alussa.

Huomattavin oli Lampén-Iso-Keisarin kyyditys,”muilutus” hänen ollessa matkalla 8. joulukuuta1937 Raumalle siviilirekisteriin kuuluvien yhdistyk-sen perustavaan kokoukseen. Kyyditys tuomittiinyleisesti jyrkästi ja myös sisäasiainministeri UrhoKekkonen varoitti tällaisista laittomuuksista ja täh-densi, ettei maassa tultaisi sallimaan uuden laitto-muuskauden puhkeamista.

Siviilirekisteriläisliike oli huomion kohteena ainahelmikuuhun 1938 asti, jolloin tilanne alkoi rauhoit-tua, Rauman yhdistyskin perustettiin vuonna 1938,IKL:äisten sitä estämättä. Taantumuksen hyökkä-ys muuttui tämän jälkeen lehdistöpolemiikiksi, jos-sa vastaväittelijöinä olivat kirkon lehdistö ja Suo-men Sosiaalidemokraatti.

Vuodet 1938 – 1945Vuosien 1938–1939 aikana perustettiin vielä kaik-kiaan seitsemän uutta siviilirekisteriyhdistystä, Rau-man, Lohjan, Loimaan, Hyvinkään, Helsingin maa-laiskunnan, Jyväskylän ja Padasjoen yhdistykset.Organisoituminen oli nyt siis ulottunut jo myös eräil-le maaseutupaikkakunnille. Valtaosa uusista yhdis-tyksistä perustettiin jo vuonna 1938, joten noin vuo-den kuluessa julkisen toimintansa alusta lukien

(marraskuu 1937) liikkeemme oli saavuttanut so-tia edeltäneen alueellisen laajuutensa.

Yhdistysten jäsenmäärät vaihtelivat siten, ettäsuurimpiin kuten Helsingin, Tampereen ja Turunyhdistyksiin kuului vuosina 1938–1939 noin 400–600 jäsentä, Kotkan yhdistyksessä oli jäseniä 400,Lahdessa 200, Porissa 150 ja Kuopiossa 100.Muiden yhdistysten jäsenmäärä jäi alle sadan. Liik-keen koko jäsenmäärä oli korkeimmillaankin en-nen sotia alle 3 000. Siviilirekisteriläisten kokonais-määrä maassamme oli kylläkin samaan aikaan noin70 000.

Ikävin takaisku varsinaisen järjestötoiminnan al-kamisen ensimmäisinä vuosina koettiin Tampereel-la. Tampereen yhdistyksen lakkauttamiseen ei ryh-tynyt sisäministeri Urho Kekkonen, vaan sen al-kuunpanon takana oli kirkollisia ja muita taantumus-piirejä. Muodollisessa kehotuksessa on kylläkinministerin leima. Yhdistys lakkautettiin Tampereenraastuvanoikeudessa 16. marraskuuta 1939, kos-ka se tuomioistuimen mukaan oli toiminut vastoinlakia ja hyviä tapoja. Turun hovioikeus vahvisti raas-tuvanoikeuden päätöksen 4. kesäkuuta 1940.

Liiton kotipaikka siirrettiin tämän jälkeen sodanajaksi Turkuun. Ajatuksen Vapaus -lehden, joka oliilmestynyt Tampereen yhdistyksen lakkauttamiseenasti Tampereella, painos oli noussut alkukuukausi-en 2 000 kappaleesta 3 000:een.

Sodan jälkeen pidettiin Lahdessa 7. heinäkuuta1945 liittokokous, jossa liiton nimi muutettiin Va-paa-ajattelijain liitoksi ja kotipaikka siirrettiin Hel-sinkiin. Äänenkannattajaksi valittiin Vapaa Ajatteli-ja -lehti. Vapaa-ajattelijain liiton ensimmäiseksipuheenjohtajaksi valittiin Gustav Ludvig (Kosti)Kulo. Syksyllä tulivat käyttöön liiton yhdistystensäännöt ja siviilirekisteriyhdistykset saivat muuttaanimensä vapaa-ajattelijayhdistyksiksi.

Arto TiukkanenKirjoittaja on toimittanut muun muassa

Helsingin Vapaa-ajattelijat ry:n 60-vuotishistoriikin.

Liiton barderolli Helsingin vappumarssilla1986. Kuvassa vasemmalta Arne Wahlström,

Arto Tiukkanen ja Ilmari Huuskonen.

Kuva: Teuvo Pykönen


Turun Vapaa-ajattelijat ry. järjestää yhteistyössä Turun Kulttuuri-keskuksen kanssa seminaarin, jonka aiheena on vapaa-ajatteluMinna Canthin kirjallisessa tuotannossa.

Alustuksen aiheesta pitää Turun yliopiston kotimaisen kirjalli-suuden laitokselta tutkija, FT Heidi Grönstrand, jonka jälkeen sanaon vapaa.

Tilaisuus pidetään lauantaina 31.3.2007 klo. 14.30 alkaen osoit-teessa: Vanha Raatihuone, Harmaa Huone, Vanha Suurtori 5.

Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita!

Turun Vapaa-ajattelijat

Minna Canth ja vapaa ajattelu

Vapaa-ajattelijain liitto täyttää tänä vuonna kunni-oitettavat 70-vuotta. Varsinainen juhlapäivä on syk-syllä – perustava kokous pidettiin 21. marraskuuta1937 – mutta juhlavuosi on tarkoitus näkyä muu-toinkin liiton toiminnassa pitkin vuotta.

Ensimmäisten joukossa juhlinnan aloittaa TurunVapaa-ajattelijat, jotka järjestävät 31. maaliskuutaseminaarin Minna Canthin suhteesta vapaa-ajat-teluun. Liitto toivoo, että muutkin jäsenjärjestöt ak-tivoisivat toimintaansa juhlavuoden merkeissä.Mahdollisuuksiensa mukaan liitto pyrkii tukemaanjärjestöjä juhlavuoteen liittyvien tapahtumien järjes-telyissä.

Myös Vapaa Ajattelija osallistuu juhlatalkoisiin.Kerromme kuluvan vuoden aikana historian kään-nekohdista liiton toiminnassa, merkittävistä henki-löistä, jotka ovat edistäneet vapaata ajattelua jauskonnottomuutta suomalaisessa yhteiskunnassaynnä muista mielenkiintoisista ilmiöistä aiheen tii-moilta.

Toivomme lukijoilta ja jäsenjärjestöjen aktiiveiltarunsaasti juttuaiheita ja muita vinkkejä, jotka liitty-vät liiton 70-vuotistaipaleeseen. Olisi myös kiinnos-

tavaa tietää, miten oma ja ympäristönne suhtau-tuminen vapaa-ajatteluun ja uskonnottomuuteenon kehittynyt ja muuttunut vuosien varrella.

Merkkivuoden aikana on tapana katsoa myöstulevaisuuteen. Tulevissa lehdissä yritämme siispohtia vapaan ajattelun ja Vapaa-ajattelijain liitonmerkitystä ja roolia 2000-luvun Suomessa.

Järjestöelämä on Suomessa monessa mieles-sä murroksessa. Vapaaehtoinen järjestötyö ja yh-teiskunnallinen vaikuttaminen järjestöjen kauttaeivät enää kiinnosta nuorisoa samalla tavoin kuinvielä jokin aika sitten. Näihin ja moniin muihin uu-den aikakauden mukanaan tuomiin haasteisiinmyös Vapaa-ajattelijain liitto joutuu ottamaan kan-taa tulevina vuosina.

Liiton juhlavuoden logon on suunnitellut Sata-kunnan Vapaa-ajattelijat ry:n puheenjohtaja ErjaSallinen. Toivomme, että se näkyisi myös järjes-töjen omassa tiedottamisessa juhlavuoden aika-na. Logoa voi tilata sekä paperiversiona että säh-köisessä muodossa liiton toimistosta.

Antoisaa juhlavuotta!Marketta Ollikainen

toimitussihteeri

On aika muistella menneitäja katsoa tulevaan

Toimitukselta


Vapaa-ajattelijain liitto avasi oman vaalikoneenylläpitämillään uskonnonvapaus.fi-sivustoilla

viime vuoden lopulla. Vaalikoneesta kerrottiinmarraskuussa puolueille, jotta ne välittäisivät tie-toa eteenpäin omille ehdokkailleen.

Helmikuun loppuun mennessä liiton vaalikonee-seen oli vastannut ilahduttavasti yli 650 kansan-edustajaehdokasta. Työnsä jättävässä eduskun-nassa edustetuista puolueista eniten vastasivatvasemmistoliiton (100 vastausta), keskustan (87vastausta), kristillisdemokraattien (69 vastausta)ja vihreitten (65 vastausta) ehdokkaat. Sosiaali-demokraateilta vastauksia saatiin 52, perussuo-malaisilta 50, kokoomuksen edustajilta 38 sekäruotsalaisen kansanpuolueen edustajilta 12.

Vaalikoneessa kysyttiin muun muassa ehdok-kaiden suhtautumista kirkon ja valtion eroon, yh-teisöveron käyttöön, uskontokriittisten pilakuvienjulkaisemiseen, poikien ympärileikkauksen salli-miseen ja yleisradion velvoitteisiin lähettää har-tausohjelmia.

Puolet erottaisi valtion kirkostaMielenkiintoista vastauksissa oli, että mikäli kysy-myksiin vastanneet ehdokkaat tulisivat valituksi

eduskuntaan, moni asia taitaisi muuttua suomalai-sessa yhteiskunnassa. Esimerkiksi täsmälleen puo-let ehdokkaista kannatti kirkon ja valtion erottamis-ta toisistaan. Melko moni (183 ehdokasta) halusimyös siirtää hautaustoimen kokonaan kuntien kon-tolle ja poistaa kirkon nykyinen yhteisövero-osuus.

Kysymykseen pitäisikö viime vuoden keväällä ko-hua herättäneiden Muhammed-kuvien kaltaiset pi-lakuvat sallia vai kieltää yli puolet (347) vastaajistaoli sitä mieltä, että julkaisemista ei pidä ainakaanlailla kieltää. Tosin reilu kolmannes (222) jätti tämänkysymyksen vastaamatta.

Poikien ympärileikkauksen halusi kieltää lähespuolet (309) vastaajista ja kolmannes (230) sallisisen, mutta omalla kustannuksella. Vain 20 ehdokas-ta olisi valmis kustantamaan kyseisen toimenpiteenvaltion varoin.

Kyselyn kaikki kysymykset ja vastaukset sekä yh-teenvedot puolueittain on luettavissa verkossa osoit-teessa www.uskonnonvapaus.fi

Murtuiko uskontojen valta suomalaisessa yhteis-kunnassa kevään eduskuntavaalien seurauksena.Sen me saamme tietää neljän vuoden kuluttua.

Marketta Ollikainen

Vapaa-ajattelijainvaalikone kiinnosti


Vapaa-ajattelijain liiton internet-sivuilla olevat Osmo Tammi-

salon uskontokriittiset pilakuvat ei-vät riko uskontorauhaa sen parem-min kuin kiihota kansanryhmää-kään vastaan. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske päätti tam-mikuun lopulla, etteivät kyseiset pi-lakuvat aiheuta syytetoimia kum-mankaan rikosnimikkeen kohdalla.

– Kuvista ei ole pääteltävissä,että niiden tarkoituksena olisi sa-malla ollut kiihottaa kristillisiin kirk-kokuntiin kuuluvista henkilöistämuodostuvaa kansanryhmää vas-taan. Kuvia ei myöskään ole ym-märrettävä niin, että niiden esilläpitämisellä keho-tettaisiin vihaan näitä uskovaisia vastaan, heidänsyrjimiseen tai väkivallan tekoon heitä vastaan,Kalske totesi kansankiihotuksesta.

Myöskään rikosnimike ”uskonrauhan rikkominen”eli niin sanottu jumalanpilkka ei Kalsken mukaankuvien kohdalla toteutunut.

– Katson, että epäiltyjen toiminnan nimenomai-sena tarkoituksena ei ole ollut uskonrauhan rikko-mista koskevan säännöksen suojelukohteena ole-

Ei syytteitä pilakuvista

vien ihmisten uskonnollisten tunteiden loukkaami-nen, Kalske sanoi syyttämättäjättämispäätökses-sään.

Jupakka Tammisalon pilakuvista alkoi viime ke-sänä, kun eräs henkilö teki niistä rikosilmoituksenkevään Muhammed-pilakuvakohun jälkimainin-geissa. Sekä Tammisalo että liiton puheenjohtajaRobert Brotherus kutsuttiin asian tiimoilta poliisi-kuulusteluun.

Eroakirkosta-mainokset eivät näyTampereen busseissaKorkein hallinto-oikeus päätti viime vuoden lopul-la, että Tampereen kaupunki ei rikkonut lakia, kunse kieltäytyi ottamasta eroakirkosta.fi-sivustonmainoksia busseihinsa. Tampereen vapaa-ajatteli-jat ry oli valittanut asiasta korkeimmalle hallinto-oi-keudelle, sen jälkeen kun Hämeenlinnan hallinto-oikeus oli jättänyt heidän asiaa koskevan valituk-sensa tutkimatta.

Yhdistys oli syksyllä 2004 halunnut ostaa mai-nostilaa sivustolleen kaupungin liikennelaitoksenlinja-autojen peräosasta. Liikennelaitos ei ottanutmainosta autoihinsa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksessään,että julkisen vallan velvollisuus turvata perusoikeuk-sien toteutuminen ei ollut velvoittanut liikennelai-toksen johtokuntaa mainostilan vuokraamiseen.

– Päätöksellä ei ole estetty yhdistystä käyttä-mästä sananvapauttaan tai puututtu yhdistyksenuskonnon ja omantunnon vapauteen. Päätös eiloukkaa myöskään yhdenvertaisuuden periaatet-ta. Liikennelaitoksen johtokunta ei ole käyttänytharkintavaltaansa väärin eikä sen päätös ole muu-tenkaan lainvastainen. Asiassa ei ole edes väitet-ty, että päätös olisi syntynyt virheellisessä järjes-tyksessä tai menisi viranomaisen toimivaltaa ulom-maksi. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioonkuntalain 90 §:n 2 momentti, korkeimmassa hal-linto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassasaatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen loppu-tuloksen muuttamiseen ei ole perusteita, Korkeinhallinto-oikeus perusteli päätöstään.

!

!

VAPAA AJATTELIJA 1/2007 9


Pääsihteeriltä

Kirjoittelin joulun aikaan toimintakertomustavuodesta 2006. Pidän tehtävästä, koska on

hauska muistella mitä kaikkea olemme saaneetaikaan.

Kirkosta eroaminen saavutti kaikkien aikojenennätyksen. Toki toivon, ettei vuosi jää mieleenennätysvuotena, vaan yhtenä niistä tasaisen kas-vun vuosista, jotka edelsivät valtionkirkon alas-ajoa.

Jäsenhakemuksia on tullut ennätysmäärä:vuonna 2006 jäsenhakemuksen jätti yli 300 uuttajäsentä. Pian selviää, mikä osuus heistä on mak-sanut jäsenmaksunsa ja paljonko jäsenmäärä onkasvanut.

Kesäpäivät pidettiin Pohjois-Kymen yhdistyksentoimesta, ja erityisesti Heljä Pekkalin oli mukanajärjestämässä onnistunutta tapahtumaa. HyväHeljä ja hyvä me!

Talous on päätynyt tasapainoon. Liitolla on ta-sainen tulovirta, ja käteisvarantoa niin paljon, et-tei kassakriisi ole uhkaamassa. Kiitokset PaulaVasamalle, joka hoitaa talouttamme.

Liiton ilmapiiri on parantunut. Liiton sähköpos-tilistan kinasteluun tartuttiin alkuvuodesta ja pa-himmat pukarit poistettiin koko listalta. Liittohalli-tus ja -valtuusto ovat entistä sopuisampia. Tämäon näkynyt muun muassa äänestyspäätösten vä-henemisenä, entistä useammin kompromissi löy-tyy keskustellen.

Uskonnonvapaus.fi -sivuston vaalikone ei vieläpresidentinvaaleissa 2006 ollut kovin suosittu,mutta tulevia eduskuntavaaleja varten tehty vaa-likone kerää paremmin kävijöitä. Äänestäjän pää-töksen helpottamisen lisäksi kone toivottavastinostaa uskonnonvapauden ongelmia yleisemmin-kin sekä ehdokkaiden että äänestäjien tietoon.

Politiikan puolelta on vielä muistettava Vihreänliiton kesän puoluekokouksessaan tekemä pää-tös kirkon ja valtion eron ottamisesta puolueoh-jelmaan. Samanlainen kanta on Vasemmistoliiton

uuden ohjelman luonnoksessa. Kiitokset niille, jot-ka puolueiden sisällä ovat asiaamme ajaneet.

Kansainvälisellä saralla varapuheenjohtajammeEino Huotari kävi Norjan humanistien 50-vuotisjuh-lissa ja Itämeren maiden konferenssissa Ruotsis-sa. Liitto puolestaan isännöi islam-kriitikko MarvinF. Zayedin vierailua.

Lehdissä, radiossa ja televisiossakin näymmeentistä enemmän. Erikoisuutena mainittakoon ne-loskanavan yöchatti -ohjelma – vapaa-ajattelijoidensanoma leviää myös puoliyön jälkeen.

Nuorisobarometri osoitti, miten valtio tukee edel-leen kirkkoa. Opetusministeriön rahoilla analysoitiinnuorison asenteita ja pohdittiin, miten nuoret saa-taisiin sitoutumaan kirkkoon. Kuitenkin 16 prosent-tia nuorista ei usko ”minkäänlaiseen henkeen, ju-malaan tai elämänvoimaan”. Katsomuksemme kan-natus on kasvussa.

Esa Ylikoski on vetänyt kansalaisopistossa kurs-seja uskonnottomien oikeuksista. Kiitos Esa!

Anneli Aurejärvi-Karjalaisen luotsaama Pro-Seremoniat on edelleen laajentanut toimintaansa,ja entistä useampi juhlapuhe hoituu ilman pappeja.Hyvä Anneli!

Lausuntoja liitto jätti asevelvollisuuslain ja väes-tötietolain uudistukseen, ja teki aloitteen todistajanvalan ja vakuutuksen korvaamiseksi kaikille yhtei-sellä vakuutuksella. Viimeksi mainitulla ei ollut tu-loksia, kahdesta edellisestä kuulemme myöhemmin.

Siviilipalveluslaista liitolta on pyydetty lausunto.Liittomme nähdään ainakin niin merkittäväksi vai-kuttajaksi, että kantaamme kannattaa kysyä. Hyvämerkki tämäkin.

Mitäpä vielä? Väinö Voipio -palkinto luovutettiinEsko Valtaojalle, ja Valtaoja piti samassa yhtey-dessä yleisöluennon. Tämän järjestelyistä kiitokse-ni Tauno Lehtoselle ja muillekin turkulaisille. Rau-hanpuolustajien Solidaarisuuskalenterista saimmesivun liiton esittelyä varten.

Jori Mäntysalo

Meillä menee hyvin


Veronmaksajain keskusliitto järjesti tammikuunlopulla 10. veromessut Helsingin Marina Cong-

ress Centerissä juuri kun poikkeuksellisen leuto tal-visää oli kääntynyt koleaksi lumipyryksi. Tämä eikuitenkaan lannistanut Vapaa-ajattelijain liiton ak-tivisteja, jotka juhlavuoden kunniaksi halusivatmuistuttaa päättäjiä ja tavallisia veronmaksajia sii-tä, että tehokas keino pienentää yksittäisen kan-salaisen verotaakkaa on erota kirkosta.

Paikalla oli joheti aamuyhdek-sältä viisi aktivistiajakamassa ”Vältäveroa – kirkostaeroa” tiedotetta,jossa oli tietoamyös liiton toimin-nasta ja liittymi-sestä vapaa-ajat-telijoihin. Samallatarjoutui tilaisuusvaihtaa sana parimessuvieraidenkanssa.

– Yllättävänmoni ilmoitti eron-neensa kirkosta jokymmeniä vuosiasitten ja kehuivat tiedotteen jakamista hyväksi ide-aksi. Aika moni sanoi myös harkinneensa jo pidem-pään eroamistaan, liiton toiminnanjohtaja PaulaVasama kertoo.

Suuri osa messuvieraista vain poimi Vasamanmukaan esitteen sen kummemmin asiaa kommen-toimatta, mutta ilman ikäviä välikohtauksiakaan eiselvitty. Pieni, mutta äänekäs joukko etupäässä jokeski-iän ylittäneitä miehiä, haukkui jakajia painos-tuksesta ja ”moraalittoman tiedotteen levittämises-tä”.

– Yrittipä yksi jopa lyödä, mutta ei onneksi osu-nut, Vasama naurahtaa.

Ei asiaa sisätiloihinVasama oli jo ennakkoon tarkistanut messujärjes-täjien sekä Helsingin kaupungin taholta, ettei ky-seisen tiedotteen jakamiseen ollut esteitä. Veron-maksajain keskusliiton vastaus oli ollut tyly, ei tie-

dotteen jakajia sisätiloihin. Kun eräs messuvierasoli valittanut kokeneensa tiedotteen jakamisen louk-kauksena itseään kohtaan, messujärjestäjät yritti-vät ajaa jakajat pois myös pääoven edestä kadul-ta.

– Pahemman yhteenoton välttämiseksi katsoim-me parhaimmaksi siirtyä sivummalle, vaikka meilläolikin oikeus olla siellä pääoven edessä. Noin puoletajasta eli parisen tuntia jaoimme sitten tiedotetta kort-

telin molemmis-sa päissä kes-kustasta päin tu-leville ja sata-masta risteilyltäsaapuville, Vasa-ma kertoo.

Vapaa-ajatte-lijat ehtivät jakaaneljän tunnin ai-kana tuhatkuntatiedotetta, vaik-ka he loppuaika-na menettivätkinmessupa ikanpääoven eteenpysäköineidenbussien matkus-tajat.

– Kaiken kaikkiaan kokemus oli myönteinen jakannustava. Vaikka kiirettä piti, ehdimme käydämyös kiinnostavia keskusteluja messuvieraidenkanssa, Vasama toteaa.

Vasama oli saanut henkilökohtaisen kutsun ve-romessuille, joten hän pääsi välillä myös lämmitte-lemään sisätiloihin ja tutustumaan messuilla esit-täytyneiden tarjontaan.

– Minusta ensi vuonna meidän olisi syytä yrittääpäästä mukaan itse messuille, sillä meillä olisi pal-jon tärkeämpi syy esittäytyä kuin monilla niillä, jot-ka nyt olivat jonkun aasinsillan turvin mukana. Yh-täkään sellaista esittäytyjää ei näkynyt, joka olisitarjonnut meidän lailla ratkaisua verojen välttämi-seksi ja vieläpä laillisin keinoin, hän sanoo.

Veronmaksajain keskusliitto juhli tämänvuotisil-la veromessuillaan 60-vuotista taivaltaan.

Vapaa-ajattelijatveromessuilla

Marketta Ollikainen


Kirjailija Väinö Linna kuvaa Täällä pohjantäh-den alla trilogiassaan oivallisesti, miten evan-

kelisluterilainen kirkko tuki vahvasti viime vuosisa-dan alussa vallanpitäjiä ryysyläiskansan kapinaavastaan. Lapualaisvuosina 1930-luvulla Isänmaal-lisen kansanrintaman riveissä oli näkyvästi moniavaikutusvaltaisia kirkonmiehiä.

Vaikka kirkko mieluusti väittääkin olevansa vainhuolestunut kansakunnan henkisestä hyvinvoinnis-ta, se on aina pyrkinyt myös aktiivisesti ohjailemaanmaan politiikkaa sille mieluiseen suuntaan, varsin-kin kriisiaikoina. Näin tapahtui myös 1950- ja 1960-lukujen taitteessa, jolloin koettiin niin sanottu yö-pakkaskausi syksyllä 1958 ja noottikriisi marras-kuussa 1961.

– Piispat ottivat oletettua aktiivisemmin kantaaajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin. He käsitteli-vät päivänpolitiikkaa saarnoissaan ja julkilausumi-en välityksellä sekä pitivät henkilökohtaisesti yh-teyttä maan keskeisiin poliitikoihin, erityisesti pre-sidentti Urho Kekkoseen, sanoo tutkija Ville Ja-lovaara, joka on tuoreessa väitöskirjassaan selvit-tänyt evankelisluterilaisen kirkon roolia politiikas-sa vuosina 1958 – 1962.

Jalovaaran mukaan kirkko oli erityisen huolis-saan suomalaisen yhteiskunnan liukumisesta senmielestä liian vasemmalle. Esimerkiksi SKDL:nvoitto vuoden 1958 eduskuntavaaleissa oli herät-tänyt kirkon piirissä runsaasti epävarmuutta. Ääni-torvena toimi Kotimaa-lehti, jossa arvosteltiin tois-tuvasti SKDL:ää ja sen äänestäjiä.

Kaksijakoinen suhde KekkoseenEnsimmäisen presidenttikautensa aikana Kekko-nen itsekin pyrki aktiivisesti saavuttamaan kirkonluottamuksen, missä se ei kuitenkaan täysin on-nistunut. Jalovaaran mukaan piispat suhtautuivatkaksijakoisesti presidenttiin. Julkisuudessa he tu-kivat Kekkosen johtamaa ulkopolitiikkaa, muttayksityisesti he suhtautuivat hänen persoonaansaja toimintaansa tietyllä varauksella.

– Tyytymättömyyden taustalla oli Kekkosen yk-

Kirkko, Kekkonen jakommunismiKommunismin pelossa evankelisluterilainen kirkko tuki Kekkosta,vaikka se ei tämän naisseikkailusta pitänytkään. Samalla se pyrkiaktiivisesti vaikuttamaan päivänpolitiikkaan, väittää tuoreväitöstutkimus, jossa on selvitetty evankelisluterilaisen kirkonsuhtautumista Kekkos-ajan ulkopolitiikkaan.

Urho Kekkosen Neuvostoliitto-myönteisyys ja epäilyttävät

elämäntavat kismittivät kirkkoa.Kuvassa Kekkonen

vaalijulisteessaan vuodelta 1956.Kuva: Keskustan ja maaseudun arkisto


sityiselämään ja moraaliin kohdistunut epäluotta-mus, Jalovaara sanoo.

Vuoden 1962 presidentinvaalien alla ryhmä mer-kittäviä poliitikkoja jopa yritti taivutella Helsingin piis-pa Martti Simojokea ja Lapuan piispa Eero Leh-tistä Kekkosen vastaehdokkaaksi.

– Vaikka hanke kariutui, osa piispoista olisi toivo-nut Kekkosen syrjäyttämistä, Jalovaara toteaa.

Jalovaaran mukaan kirkkoa oli kismittänyt erityi-sesti Kekkosen suhde Neuvostoliittoon, johon se itsesuhtautui varsin epäluuloisesti. Ääni kellossa kui-tenkin muuttui, kun Neuvostoliitto lähetti Suomellelokakuun lopussa 1961 nootin sotilaallisten konsul-taatioiden aloittamisesta YYA-sopimuksen pohjal-ta, mikä säikäytti pahasti koko kirkon johdon. Täs-sä vaiheessa myös Kotimaa-lehti alkoi varaukset-tomasti tukea Kekkosta.

– Noottikriisi viimeistään vakuutti piispat siitä, ettäKekkonen oli puutteistaan huolimatta se henkilö,joka pystyi parhaiten turvaamaan Suomen asemansuhteessa Neuvostoliittoon, Jalovaara toteaa.

Kommunismin pelkoKirkon suhtautuminen Neuvostoliittoon ei kuiten-kaan muuttunut. Vaikka se tukikin Kekkosen ulko-politiikkaa, se ei luopunut vanhoista epäluuloistaan.

Kun kirkko ei voinut sekaantua näkyvästi ulkopoli-tiikkaan, se asettui vastustamaan kommunismiaSuomen sisäpolitiikassa.

Esimerkiksi arkkipiispa Ilmari Salomies osallis-tui kommunismin vastaiseksi ”keskuselimeksi” muo-dostetun Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki -säätiöntoimintaan. Säätiön keskeinen tarkoitus oli alentaavaivihkaa kommunistien hallitseman SKDL:n kan-natusta ja estää SKDL:n pääsy hallitukseen.

Jalovaaran väitöskirja nostaa esiin mielenkiintoi-sia näkökulmia kirkon roolista suomalaisessa yh-teiskunnassa yöpakkaskauden ja noottikriisin ai-kana. Kovin paljon tuo ei liene muuttunut niidenjälkeenkään.

– Kirkolla on tapana ottaa kansallinen rooli krii-siaikoina. Piispat vaikuttivat aktiivisesti päivänpoli-tiikkaan 1958–1962 välisenä aikana. Samantyyp-pistä kirkon osallistumista nähtiin 1990-luvun lama-vuosina ja vuoden 2004 Tsunami-katastrofissa, Ja-lovaara summaa.

Ville Jalovaara on itse teologi. Hänen väitöskir-jansa Kirkko, Kekkonen ja kommunsmi poliittisinakriisivuosina 1958 – 1962 tarkastettiin Helsingin yli-opiston teologisessa tiedekunnassa 17. helmikuu-ta.

Marketta Ollikainen

Jos kirkko yrittikin aikanaan vaikuttaa Kekkoseen,osasi Kekkonenkin vetää naruja kirkon suuntaanmuun muassa nimittäessään piispoja virkoihinsa.Vuoteen 2000 saakka Tasavallan presidentti ni-mitti Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispat,ja Kekkonen ehti aikanaan nimittää yhteensä 22piispaa.

– Presidenttinä Kekkonen pyrki johdonmukai-sesti käyttämään kirkkoa osana kansallista eheyt-tämisprojektiaan, ja niinpä hän halusi esimerkiksipiispanimityksillä varmistaa sen, että kirkon ”oikea”linja jatkuisi, sanoo Pekka Niiranen, joka vuonna2000 väitteli Kekkosen suhteista evankelisluteri-laiseen kirkkoon.

Niirasen mukaan Kekkonen sivuutti ainakin kah-desti piispanvaalin tuloksen: vuonna 1956 hän ni-mitti vaalit voittaneen Olavi Kareksen sijaan toi-selle sijalle tulleen Eero Lehtisen ja 1974 JukkaMalmivaaran sijaan Paavo Kortekankaan.

– Vastaavanlaista harkintaa Kekkonen tekimyös Mikkelin piispanimityksen yhteydessävuonna 1959 ja kenttäpiispan nimityksessä vuon-na 1968, Niiranen toteaa.

Poliittisista tarkoitusperistään huolimatta Kek-konen suhtautui Niirasen mukaan uskonnollisiinpiireihin varsin myönteisesti, varsinkin vanhoil-lislestariolaisiin, joihin hänen isänsä oli kuulunut,ja hän piti jatkuvasti yhteyttä tämän herätysliik-keen edustajiin.

– Kyse oli osittain Kekkosen pyrkimyksestä kui-tata lestadiolaisten hänelle antama poliittinen tuki,osin halu pitää ”oman” herätysliikkeen puolia, Nii-ranen toteaa.

Niirasen mukaan Kekkonen myös perehtyihuolellisesti kirkon asioihin ja esimerkiksi kirjoittiomakätisesti kaikki piispojen virkaanasettamisti-laisuuksissa pitämänsä puheet.

Kekkonen ja kirkko

M.O.


Aina on vallinnut käsitys, että iäkkäämmät ih-miset ovat jotenkin viisaampia. Heihin on kiin-

nitetty arvostusta elämänkokemuksensa takia.Kokeneita on ollut syytä kuunnella, jos on halun-nut välttää turhia epäonnistumisia tai on halun-nut oppia joitain erityistaitoja. Vasta muutama kym-menen vuotta on puhuttu hiljaisesta tiedosta jasitä on alettu tutkia viime aikoina.

MääritelmästäHiljaisella tiedolla on synonyymeja kuten piilotie-to tai piiloinen tieto. Erään määritelmän mukaanse on tietoa, joka vaikuttaa toimintaan ja valintoi-hin, muttei ole ilmaistavissa merkeillä tai sanoilla.Hiljainen tieto yksilöllä on siis vaikeasti kommu-nikoitavissa ja jaettavissa. Sitä sisältyy ammatti-ja tietotaitoon, tapaan toimia ja hahmottaa ympä-röivää todellisuutta. Se liittyy myös yksilön ihan-teisiin, arvoihin ja tunteisiin, se voi ilmetä intuitii-visesti ja toimia kuten vaisto.

Hiljaista tietoa sisältyy kulttuuriseen tietoon, ku-ten kirjoittamattomat säännöt, toimintatavat, us-komukset, arvot ja roolit. Kulttuureja voidaan tut-kia helpostikin osa-alueittain ja joukkojen mitas-sa, tehdä yleistyksiä ja erotteluja.

Yksilöllinen hiljainen tieto jää kuitenkin pimen-toon, koska jo määrittelyn mukaan sitä on vaikeasaada yksilöstä ulos. Rajoittuneemmalla osa-alu-eella kuten työelämässä hiljaista tietoa on tutkittuja siellä se onkin havaittu tärkeäksi voimavarak-si.

Missä näkyy?Yksilö havaitsee hiljaisen tietonsa olemassaolonyleensä vasta kun rutiinit häiriintyvät. Jos louk-kaa itsensä ja vaikka joutuu aikuisena oppimaankävelemisen uudelleen, niin siinäpä on harjoitte-lemista. Kun lapsena on saanut virheaskelistakaatua ja nousta uudelleen ja uudelleen niin kau-an, että askeleet ovat samanmittaisia, niin aikui-sena samassa on tekemistä rutosti varsinkin kunei enää voi kaatuilemalla oppia.

Polkupyörällä ajaminen tai vaikka puhuminenkielioppisääntöineen ovat kerran opittuina rutiiniaja helppoa, eikä tule ajatelleeksi, miten paljon yri-tystä ja erehdystä ja muuta oppimista toimintoi-hin sisältyy. Kiinalaiset ovat sanoneet, ettei kala

huomaa uivansa ennen kuin joutuu vedestä pois.Esimerkiksi työelämässä, kun pitkäaikainen työn-

tekijä jää eläkkeelle tai vaihtaa työpaikkaa tai muu-ten poistuu kuvioista, usein jäljellejäävät tuntevataukon syntyneen. Missä on se henkilö, jolta ainavoi kysyä pikkuasioita tai vinkkejä pomon rauhoit-tamiseksi tai kenelle nyt annetaan uusi työntekijäperehdytettäväksi oman työn ohella. Asiantunte-musta ja kokemusta ei usein osata arvostaa, en-nen kuin se on poissa.

Missä myös piilee?Hiljaista tietoa on myös yhteisöissä. Jo ThomasKuhn totesi, että tiedeyhteisössäkin on yhteisestijaetut itsestäänselvyydet. Hän kutsui näitä perus-totuuksia paradigmoiksi, jotka sitten järkkyvät kunesiintyy anomalioita, poikkeuksia.

Tiede toimiessaan normaalisti korjaa itseään jamuodostaa jälleen uudet hiljaiset tietonsa, uudenparadigman. Samoin voi olla muissakin yhteisöis-sä, työpaikoilla, järjestöissä, oppilaitoksissa ja hal-linnoissa, joissa jotkut uudet yhteisön ulkopuoleltatulleet toteavat, että täällähän toimitaan aatamin-aikuisesti ja järisyttävät toimintakulttuureja ja pint-tyneitä tapoja.

Joskus ravistelut onnistuvat, mutta kaikki uudis-tukset eivät välttämättä onnistu. Joskus järisyttä-mällä hyviä toimivia käytäntöjä sotketaan organi-saatiot rammoiksi pitkiksi aikaa. Monesti myös ul-kopuoliset konsultit, joita käytetään muutoksissaovat ainoat oppijat prosesseissa ja keräävät muh-keat palkkionsa onnistuivat tai eivät.

Suomessakin on herätty oikein tutkimaan hiljai-sen tiedon hyödyntämistä. Löysin netistä muunmuassa väitöskirjat hoitotyön hiljaisesta tiedostasekä yrityksen strategisesta suunnittelusta huomi-oiden keski- ja alemman johdon hiljaisen tiedon.

Myös myyntityössä hiljainen tieto on pidempäänollut tapetilla, koska siellä jos missään myyntitykinpoistuminen on yritykselle menetys, vaikkei asiak-kaita suorastaan mennessään veisikään. Asiakkai-den mieltymykset ja erilaiset toimintakulttuurit vaih-televat suuresti ja kilpailluilla aloilla ei töksäyttelyi-hinkään ole varaa. Asiakassuhteiden kehittäminenvie aikaa, kokemus nyansseista on kultaakin kal-liimpaa. Hiljaisen tiedon yrityskonsultit korostavatnykyään jo, että hiljaisen tiedon hyödyntäminen on

Teuvonneuvo

Hiljaisesta tiedosta


yrityksen kilpailuetu.Yrityksillä alkaa ollakin kiire korostaa hiljaista tie-

toa, sillä niin sanottujen suurten ikäluokkien elä-köityminen sekä jatkuvat yrityssaneeraukset kos-kevat juuri hiljaisen tiedon kantajia. Lapsia lentääpesuvesien kera yrityksistä solkenaan.

Hankala ristiriitaKun talouselämä ja yhteiskuntapoliitikot ovat ha-vainneet hiljaisen tiedon merkityksen pakon edes-sä, on tullut hätä käteen.

Nyt yritetään äkkiä pumpata ulos hiljaista tietoaeri menetelmin kuten kehittämisprojekteissa, pa-lautejärjestelmillä, tiimi- ja paritöin, mentoroimalla,osallistamalla ja mallintamisin. Yritetään luoda ti-lanteita, jossa hiljaista tietoa siirrettäisiin toisillevuorovaikutuksessa, jotta se saataisiin ulos ja do-kumentoiduksi ja jopa tietojärjestelmiin talteen.

Tässä on vain muutamat ongelmat. Moni iäk-käämpi työntekijä pysyy töissä ehkä juuri hiljaisentietonsa takia, joten kuinka viisasta olisi antaa it-sestään kaikki ulos. Hiljaisen tiedon siirtämisenperusjuttu toisaalta taas on aika, tila ja rauha – eitehokkuus. Viisaus, taito ja kokemus eivät ole liu-kuhihnatavaraa.

ElämänoppiaElämä on muuallakin kuin oravanpyörässä. Hiljai-sen tiedon kantajia on lähellä arjessakin. Omatvanhemmat, isoäidit ja -isät, monet sukulaiset jajokapäivän tutut asuinseudulla ja muualla arkiole-misen paikoilla ovat mahdollisia tarinankertojia.Hiljaista tietoa ei teoriassakaan voi toiselta saada,ellei asetu kuuntelemaan, kun on kertojalla aika jahalu puhua. Näitä hetkiä ei oikeastaan ole kovinmonia, joten ei kannattaisi passata kiireiden lukuun,kun kultajyviä jaetaan.

Minulle henkilökohtaisesti ovat jääneet mieleeneräiden sotaveteraanien jutut, joita aikoinaan kuu-lin eri yhteyksissä. Kyse ei ollut sankaritaruista,vaikka jotkut olivat rautaristejä saaneetkin. Ukotkertoivat rauhallisesti asemasodan arjesta, jolloinyritettiin pysyä taistelukuopissa hengissä ja odo-teltiin jotain tapahtuvaksi puhdetöiden ja lomatoi-veiden parissa.

Jotkut viettivät parhainta nuoruuttaan ja jotkutolivat jo talvisodan käyneitä konkareita. Heillä olimyös pelkoja miten siviilissä elettäisiin ja mitä teh-dä kun joskus toivottavasti pääsisi pois ehjänä hen-gissä. Tuona karuna aikana he myös pohtivat ta-vallaan maailmanmenoa ja osuuttaan siinä. Kes-keisintä, mikä minulle jäi mieleen, oli sodanvastai-suus. Ei koskaan enää, toistui jokaisen suusta jos-

sain vaiheessa. Ei pakoon juokseminen loppuso-dassa ollut häpeä, mutta rauha oli voitto.

Tällaista uloslausuttua hiljaista tietoa ei kohtaenää ole Suomessa, kun ei ole sotaveteraaneja-kaan. Onko juuri tämän takia taas helppo teoreti-soida sodan uhkia ja patistaa nuoria tykinruoaksimaailmalle myös Suomesta? Pitääkö aina kokeasotaa henkilökohtaisesti, jotta ymmärtäisi rauhanmerkityksen?

Ikääntyneen ihmisen hiljainen tieto voi olla va-pauttavaa, suorastaan terapeuttista, antaa toivoa.Aika ja kokemukset muhivat vanhuudessa. Voi syn-tyä tyyneyden rauhoittava tunnelma. Vanhempa-na ei yksin fyysisesti enää pysty samoihin suori-tuksiin kuin nuorempana. Seksielämä on muuntu-nut, sairaudet eivät enää mene ohi vaan ovat tul-leet jäädäkseen.

Kiire kaikkoaa, kun osaa jo lähteä ajoissa liik-keelle. Voi valita hitaamman tien, koska aikaa on.Monet kerrat koetut vastoinkäymiset ovat voitetut,vaikka joskus tuntui, ettei mitään voi. Kaikelle ontullut ratkaisunsa kuitenkin. Kaikkea mitä halusi eisaanut. Osaa jo olla haluamattakin sellaista, mitäei tarvitse. Välttämättä ei tarvitse vetää mitään sel-laista roolia, mikä ei huvita. Jos jaksaa, niin voi teh-dä itse ruokansa ja syödä sen rauhassa omaantahtiinsa. Television sijaan voi kuunnella radiota-kin. Aina ei tarvitse tehdä jotain, voi halutessaanvain olla. Kuunnella hiljaisuutta, jos sellaista vieläjossain on.

TeuvonneuvoHiljaisen tiedon kantajia on siellä täällä. Itsestäkinaikanaan sellainen tulee, ellei jo ole. Ikääntyvilläihmisillä on monenlaista hiljaista tietoa, jota joskussaa ulos juttelulla ja vähän haastattelevin kysymyk-sinkin. Jaettu ilo on tunnetusti kaksinkertainen ilo,olkoon surukin jaettuna kantajalleen helpompi. Ainaon hyvä puhua asioista.

Jos sattuu sellainen lykky, että tapaa kokeneem-man ja on aikaa jutustella, kehotan kyllä tarttumaanhetkeen. Elämän viisaudet todellistuvat vasta elä-mällä ja jokainen meistä elämänsä elää erilaillapakosta. Mutta yhtymäkohtia ja samanlaistakin onmukava jakaa toisen kanssa keskustellen. Ja ko-keneelta saa aina takuuvarmasti sanallista tukeavaikeuksissa. Monet kerrat olen kuullut hiljaisen tie-don rintaäänellä kannustuksen, että kyllä se siitähoituu ja kaikki loksahtelee paikalleen, kun annatajan kulua.

teutori

Kun olin kuusivuotias, aloin kiinnostua suvunjatkamisasioista. En seksistä, sen aika tuli

myöhemmin, mutta kuusivuotiaana halusin erää-nä päivänä ehdottomasti tietää, mistä lapset tule-vat. Tiesin että äiti oli meidät lapset synnyttänyt,mutta mistä? Mistä mystisestä paikasta naiset eliakat (niin kuin me maalla sanottiin) suorittivat sa-laperäisen synnytyksensä?

Kun äidiltä en saanut suoraan kysymykseensuoraa vastausta, ahdistin uteliaisuudellani naa-purin poikaa, joka oli minua kymmenen vuotta van-hempi. Tiesikö hän, mistä naiset synnyttivät? Muttanaapurin kuusitoistavuotias vain naurahti ja esittivastakysymyksen: ”Mistäs lehmät?” Maalaispoikiakun oltiin, tiedettiin hyvin mistä lehmät lisääntyi-vät. ”Vitusta”, sanoin hämmästyneenä, enkä ym-märtänyt mitä lehmillä oli asian kanssa tekemistä.

Ehkä olin tavallista hölmömpi kuusivuotias, mut-ta utelias, ja sittemmin on tiedonhaluni sukupuoli-asioissa vain kasvanut. Ikävä kyllä kaikkiin kysy-myksiini en ole vieläkään saanut vastausta.

Norbert Elias osoittaa Tapojen historiassaan(Über den Prozess der Zivilisation) miten suh-

tautuminen ihmisruumiin luonnollisiin toimintoihinvaikeutui viimeksi kuluneina vuosisatoina muuttu-en erilaisten kieltojen, häpeäntunteiden ja kristil-listen moraalikäsitysten säätelemäksi.

Kristinuskon ahdistunut asenne sukupuoliasioi-hin ei saanut koskaan kokonaisvaltaista asemaakeskiajan eikä vielä uuden ajan alun yläluokan jaalemman rahvaan keskuudessa. Vasta porvaris-luokan vahvistuessa ja lopulta 1800-luvulla pääs-tessä valtaan alkoi kristinuskon vaikutus toden teol-la läpäistä, yhteiskunnallisesta asemasta riippu-matta, kaikkien aikuisten ja lasten suhdetta suku-puolielämään.

Kun porvarisluokka ryhtyi kohonneen vaurau-tensa suojissa harrastamaan henkisiä asioita, tar-josi uskonto näkyvän ja keskinkertaistenkin älyl-listen lahjojen ulottuvissa olevan tien tämän luo-kan luonnolliselle halulle erottautua pekoraalistarahvaasta.

Kristinuskoon ohjelmoitu seksuaalisuuden syn-nillistäminen sai tiukimmat tulkitsijansa ensiksi Eng-

lannissa, josta se levisi hurskauden hyökyaaltojenmukana muuhun Eurooppaan ja 1620 Plymouthis-ta lähteneellä Mayflowerilla seksuaalisuutensa vai-vaamilla pikkuporvareilla vähitellen täyttyvään Ame-rikkaan.

Kristillinen kuristusote porvarillisen kulttuurin ge-nitaaleista koveni aina viime vuosisadan alkupuo-lelle asti. Helpotusta toi viimein yleinen maallistu-minen ja uskon uudet tulkinnat. Huojennus ei tie-tenkään tapahtunut täydellisenä, mutta sitten antii-kin aikojen ei mitään vastaavaa oltu koettu. Seksu-aalisuus jäi pimeidenpuotien kujille, muttatietoa siitä alkoi aluk-si tihkua suurelle ylei-sölle pienissä kirjois-sa, joita myytiin kul-man takana ja pantiinpostiin toisella lähet-täjänimellä. Sittem-min vapautuminenalalla eteni pienin ny-käyksin eteen jataakse.

Suurimman siunauksen sukupuo-

lielämän käytännönpuolella on nykyisillekyselijöille tuonutmoderni markkinata-lous ja varsinkin mai-nosteevee, jokanäyttää niin sanotustikädestä pitäen mak-saville katsojille netoiminnot, joita minälapsena sain turhaanurkkia vanhemmiltaja minua ovelammil-ta kavereilta. Viimek-si toissapäivänä tele-visiossa lounasai-kaan ammattitaitoi-set terapeutit näytti-

Seksuaalivalistusta vanhallaja uudella tavalla

VAPAA AJATTELIJA 1/200716

vät muovipeniksen avulla, miten onanointi suorite-taan oikeaoppisesti.

Kouluaikoina olisin ahminut tällaista teknistä tie-toa, nyt… ylistettävästä tarkoituksestaan huolimattaohjelma jätti minuun tietynlaisen tyydyttämättömyy-den tunteen. Meissä tiedonhaluisissa alan koulu-tetut ja kurssitetut asiantuntijat herättävät vain uut-ta uteliaisuutta, uusia kysymyksiä, joihin tieteen,sanan ja ilmaisun vapaudesta huolimatta ei tunnulöytyvän vastausta.

Sukupuolisuus ja siitä nauttiminen on monissamaissa pantu perustuslakiin. Muutamat taipumuk-set tällä alalla kuten homous ovat melkeinpä muo-tia, mutta tieteessä yhä vastauksia välttelevän sa-laperäisen hämyn saattelemia. Suurelle enemmis-tölle homous ja tiedot siitä ovat suurelta osin en-nakkoluulojen, arvailujen ja kuulopuheiden varas-sa.

Kun matkustin, nuorena miehenä, ensimmäistäkertaa Pariisiin, kuulin ranskalaisten väittävän, että

arabit, joista juuri sil-loin paljon puhuttiin,ovat kaikki homoja.Halusin hieman väit-tää vastaan, mutta entiennyt, kokematonmaalaispoika, ho-moista muuta kuinminkä olin lukenutBurroughs’in Alasto-masta lounaasta, jos-sa tämä niin sanottusuklaapuolen poruk-ka on sitä siivotontasakkia, joka jättää jäl-keensä tien kahtapuolta tyhjäksi puris-tettuja vaseliiniputkia.

Myöhemmin, uteli-aisuuttani, olisin ha-lunnut tietoja homo-jen paljon puhutustayhteydestä toiseen”Jumalan luomaan”seksuaaliseen taipu-mukseen, pedofili-aan, mutta en löytä-nyt kirjoista enkä aka-teemisista tutkimuk-sista mitään apua. Jakerran aioin kirjoittaamiehisistä joukkue-peleistä urheilussaotsikolla Jalkapallo ja

seksuaaliset poikkeamat, mutta kun en taaskaanlöytänyt aikaisempaa tutkimusta aiheesta, kirjoitusjäi kesken.

Suurimpana kansanvalistuslaitoksena televisiohoitaa yleensä tehtävänsä hyvin. On sanottu,

että televisio on modernille ihmiselle uusi kirkko(ja sen seksiohjelmat joulukirkko), mutta ikävä kyl-lä siinä on osittain samat virret kuin vanhassa.

Dokumenteissa ja fiktiivisissä filmeissä tyydytäänrahvaanomaisesti näyttävyyteen, pelkkään liturgi-aan, eikä mennä niin sanotusti pintaa syvemmäl-le. Televisiosarjojen Samanthat ja Marthat käyvätvapaamielisestä ja kiiruhtavat suorittamaan ensim-mäiseksi sitä tärkeintä tilapäisille tuttavuuksilleen,mutta television kuvassa se tärkein tehdään ainakuin sattumalta eteen luiskahtaneen lakanan reu-nan tai täkinkulman takana.

Edistystä tämäkin entisiin heinälatokohtauksiin,jotka päättyivät panoraamaan pilvien välissä, mut-ta itsestään selvästi kaikissa myös lapsille sallituis-sa laatufilmeissä se juonen kululle tärkeä paikka,josta lapset tulevat, on salaperäisesti peitettynä.

Suu kuuluu ihmisruumiin erogeenisiin vyöhyk-keisiin, ja muotiin tullut ylähuulen paksunnus onselvä parannus Luojan alkuperäiseen luomukseen,mutta onko naisilla suun käyttö synnytyselinten si-jasta luonnollista vai pakotettua, väärinkäyttöä vaiväärinkäsitystä, televisiofilmien levittämää luuloatavan yleisyydestä ja siitä johtuvaa yhteisön pai-nostusta? Tästäkin kaipaisi enemmän tietoa, tutki-musta. Tiedonhaluisten päässä pyörii paljon muitayhtä kiinnostavia kysymyksiä.

Kristillinen sukupuolimoraali on lopultakin koko-naan kuollut ja moneen kertaan kuopattukin. Senuudesta ylösnoususta ei ole pelkoa. Joten on luul-tavaa, että tieteen pidättyvä asenne seksuaalisuu-den tutkimiseen ei enää johdu vanhasta taikaus-kosta ja yliluonnollisen pelosta, vaan tiedemiestenomasta hyvin ymmärrettävästä ja inhimillisestäujoudesta.

Pentti Niskanen

Oheinen kuva: Aatami ja Eeva,Hans Baldung (n.1525) Magyar Szépmüvészeti Müzeum, Buda-pest

VAPAA AJATTELIJA 1/2007 17


Uskontojen kritisoimisesta on Sam Harrisin mu-kaan tehty tabu. Hän korostaa, että tekniikan

kehitys tekee myös palavan uskon villitsemän ter-roristin entistä vaarallisemmaksi. Afganistanilaises-sa luolassa piileskelevä uskon mies voi tehdä kan-nettavalla tietokoneellaan tuhoa, joka ei aikaisem-min ole ollut mahdollista ja siksi fanaattinen uskon-nollisuus on aivan uudenlainen uhka ihmiskunnal-le.

Esimerkiksi katolisen kirkon saarnaama kondo-min käytön kielto on Sam Harrisin mukaan jo suo-rastaan rikollista toimintaa. Afrikassa kuolee jokavuosi miljoonia ihmisiä aidsiin, jonka leviäminen olisiestettävissä kondomeja käyttämällä. Uskojen kriti-soimista koskeva tabu estää kuitenkin katolisenkirkon nimittämisen rikollisen piittaamattomaksi täs-sä asiassa.

Sam Harris muistuttaa, että me emme kunnioitajuutalaisten massatuhon kieltäjien tai Elviksen pal-vojien mielipiteitä. Täysin todistamattomiin asioihinuskovia ihmisiä pidetään hulluina muilla elämän-aloilla, mutta uskontoon siirryttäessä sääntökirjaarukataan.

Vahva usko muuttaa uskovan koko ajattelutavan.Uskova muokkaa maailman mielessään uskonsamukaiseksi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa yli puoletihmisistä haluaisi evoluution opettamisen loppuvankouluissa. Usko on siis ajamassa tuota maata tie-tämättömyyden erämaahan. Monien kristittyjen us-kolla siihen, että kaikkivaltiaana kiinteistövälittäjä-

nä toiminut jumala on luvannut Israelin maat juuta-laisille, on suora vaikutus kansainväliseen politiik-kaan.

Toisaalta esimerkiksi kantasolututkimus on ajau-tunut Yhdysvalloissa vakaviin vaikeuksiin. Uskonnol-liset tahot ovat hyökänneet sen kimppuun, koskakantasolututkimuksissa käytetään koeputkessa kas-vatettuja ihmisalkioita.

Sam Harrisin mielestä tällaisia uskomuksia ei saisienää hyväksyä. Hän kysyy, kuinka usein vaaditaankunnioittamaan muiden ihmisten kummallisia tai eri-koisia näkemyksiä historiasta tai biologiasta. Uskon-non nimissä esitettyjen väitteiden osalta tällainentoisten ajatusten kunnioittamisen vaatimus kuiten-kin esitetään.

Maltillisuus moraalinen haaksirikkoMaltillinen uskonnollisuuskin on Sam Harrisin mie-lestä ongelma, sillä maltillinen uskonnollisuus antaafundamentalisteille suojaverhon, jonka takana hevoivat toimia. Juuri maltilliset uskovat ovat luoneetsäännöt, joiden mukaan uskontoja ei voida arvioidaja arvostella puolueettomasti.

Uskonnot ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Sam Har-ris korostaa, että esimerkiksi islami on perustaltaanväkivaltainen uskonto, sillä uskonsota ja marttyyriusovat tämän uskon ydinoppeja. Toisaalta Tiibetinbuddhalaisia itsemurhapommittajia on lähes mah-dotonta kuvitella. Samalla tavalla fundamentalistiksimuuttuvasta jainilaisesta tulee aivan vain täydelli-

Uskontoja pitää voidakritisoida

Toimittaja Jaakko Wallenius on koonnut verkkosivuilleen (http://uskoitseesi.blogs.fi/ Toivon) kiinnostavan paketin paitsi RichardDawkinsin myös Sam Harrisin uskontokritiikistä. Ohessa hänenesseensä Harrisista. Se perustuu kirjoittajan muistiinpanoihinYhdysvalloissa pidetyistä Idea City ’05 -tapahtumasta ja Long NowFoundationin Long Term Thinking -seminaarista, joita hän onseurannut internetin välityksellä.Harris on yhdysvaltalainen kirjailija, jonka ensimmäinen palkittuteos The End of Faith ilmestyi vuonna 2005. Harris väittää, ettäterrorismia ylläpitävät nimenomaan yksijumaluuteen pohjautuvatuskonnot, jotka ovat pirstoneet maailman. Jokainen niistä uskoo, ettäoikea jumala on se, joka on ilmoituksessaan sanellut juuri heidänpyhät kirjansa.


semmin väkivallaton.Fundamentalistinen islam ei Sam Harrisin mu-

kaan suinkaan kumpua taloudellisista tai poliitti-sista ongelmista tai riittämättömästä koulutukses-ta, vaan ongelmana on juuri islamin perusraken-ne. Suuri uhka hänen mielestään onkin se, ettäihminen voi olla tarpeeksi koulutettu rakentaak-seen ydinpommin, mutta samaan aikaan uskoasaavansa 72 neitsyttä paratiisissa marttyyrikuole-man jälkeen.

Maltillinen uskonnollisuus on Sam Harrisin mie-lestä moraalinen haaksirikko. Maltilliset kristitytpoimivat uskonnostaan mukavat ja miellyttävätkohdat, mutta kristillisen uskon perustana olevas-sa Raamatussa on aina tarjolla myös perusteetjulmalle ja raa’alle uskolle, joka voidaan aina ot-taa käyttöön kun niin halutaan.

Vanhasta testamentista ja myös Jeesuksenopeista voi löytää esimerkiksi hyvät perustelut or-juuden jatkamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Maltillinenkin uskonnollisuus myös estää ja hait-taa asioiden käsittelyä rationaalisesti, kun ihmis-ten mielipiteet eivät perustu millään tavalla tosi-asioihin, vaan mielipiteet haetaan pyhistä opeistavalmiiksi annettuina.

Uskonto tappaaHarrisin mukaan uskon perusongelma on, että seestää keskustelun, kun omia näkökantoja ei tar-vitse millään tavalla perustella. Vain uskova voisanoa keskustelukumppanilleen, ettei mikään toi-sen sanoma tule koskaan muuttamaan hänenomaa näkemystään jostakin asiasta.

Sam Harrisin mielestä pyhiä kirjoja tai kuole-man jälkeisiä tapahtumia pitäisi voida käsitellä ai-van samalla tavalla ja ehdoilla kuin kaikkea muu-takin ihmiselämään kuuluvaa.

Erityisen pelottavana Sam Harris pitää monienfundamentalistikristittyjen ajatusta siitä, että lop-pu on käsillä ja Jeesus palaa pian maan päälle.

Näin ajattelevanmielestä vaikka-pa ydintuho olisivain merkki par-haan mahdolli-sen hetken lä-hestymisestä.Tämä on hänenmielestään todel-la vaarallinenajatus, jos tämänajatuksen kan-nattajia on ydin-aseita omistavanmaan hallinnos-sa.

Uskon takiakuolee koko ajanedelleen ihmisiä. Uskonto on ihmisryhmiä eniten ja-kava tekijä. Edes nationalismi tai rasismi ei pystyjakamaan ihmisiä yhtä jyrkästi vastakkaisiin ryhmiin.Uskonnollisten sotien poistaminen voi Sam Harri-sin mielestä onnistua vain uskonnollisen dogmatis-min hävittämisen avulla.

Mystisten ja henkisten kokemusten kokemiseenei Sam Harrisin mielestä tarvita uskontoa. Esimer-kiksi mietiskelyllä voidaan saavuttaa vahva henki-nen kokemus ilman ajattelua lukitsevaa uskontoa.

Sam Harrisin mielestä on mahdollista luoda yh-teiskunta, jossa ihmiset voivat kohdata sen ajatuk-sen, että jokainen meistä tulee kuolemaan. Siihenei hänen mielestään tarvita uskoa, vaan kuolema-kin voidaan kohdata rationaalisesti.

Vahva usko kuoleman jälkeiseen elämään vähen-tää ihmisen kuolemanpelkoa, mutta Sam Harrismuistuttaa, että tällainen usko voi olla myös hyvinvaarallista. Jos tällaiset kuolemaa täysin pelkäämät-tömät ihmiset saavat vallan ydinaseita hallussaanpitävässä maassa, voivat seuraukset olla suoras-taan hirveät koko ihmiskunnan kannalta.

Jaakko Wallenius

Sam Harris (s. 1967) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on kiinnos-tunut neurotieteestä ja uskonnosta. Hänen ensimmäinen kirjansa,vuonna 2005 ilmestynyt The end of Faith (Uskon loppu) sai sama-na vuonna PEN/Martha Albrand -palkinnon.

Harris on opiskellut filosofiaa Stanfordin yliopistosta ja tutkinutitämaisia ja länsimaisia uskontoja sekä uskonnollisen uskon syntyäaivoissa.

Harrisilta ilmestyi vuonna 2006 teos Letter to a Christian Nation.


Uskontoihin leimautuneet ihmiset muistuttavatmielellään, kuinka uskonto on toiminut innoit-

tajana valtavalle määrälle keskeisiin kulttuuriperin-töömme kuuluvista taideteoksista. Valitettavastiuseimpien näiden teosten osalta on todettava, ettäne eivät ole olemassa uskonnon ansiosta, vaannimenomaan uskonnosta huolimatta.

Meiltä unohtuu helposti, minkälaisessa kristilli-sen kirkon luomassa henkisessä diktatuurissa län-simaisenkin kulttuuripiirin ihmiset elivät oikeastaantämän vuosisadan alkuun asti.

Kirkko vartioi mustasukkaisesti kaikkea mitäyhteiskunnassa tapahtui. Kaikki poikkeamat ja yri-tykset minkäänlaiseen omaan ajatteluun tukahdu-tettiin kautta kristikunnan välittömästi usein hyvin-kin väkivaltaisin keinoin.

Tämä kirkon vallankäytön kohteeksi joutumisenja jopa suoranaisen väkivallan uhka leijui erityisestikaikkien kulttuurin parissa askartelevien ihmistenyllä. Kirkko valvoi jokaisen taideteoksen, jokaisenkirjan ja jokaisen sävelenkin oikeellisuutta ja puh-tautta pitkälle 1800-luvulle asti.

Kirkko taiteen kuluttajaKirkko oli satojen vuosien ajan ainoa taho, jokasai ylipäätään levittää minkäänlaista tietoa yhteis-kunnassa. Jokaisen yhteisön jäsenen päämäärä-tietoinen ja koko eliniän jatkuva indoktrinoiminenkirkon oppeihin alkoi heti, kun lapsi alkoi ymmär-tää puhetta.

Siten ei ole mitenkään ihmeellistä, että usko olikiinteä osa myös taiteilijoiden elämässä, koska heeivät todellisuudessa koskaan saaneet tietää mi-tään vaihtoehdoista.

Maailmaa havainnoitiin ja tulkittiin vuosisatojenajan uskon ja uskonnon vääristävän linssin läpi. Olitodellinen ihme, että jotkut taiteilijat ja tiedemiehetlopulta pystyivät ravistamaan tämän pakkopaidanpäältään ja onnistuivat löytämään totuutta myöskirkon oppien ulkopuolelta – usein henkensä ja per-heensäkin vaarantaen.

Vielä tärkeämpää ”kristillisen taiteen” synnylle oli,että taiteeseen käytettävissä oleva yhteiskunnalli-nen ylijäämä kertyi vuosisatojen ajan suurelta osinrikkaan kirkon käsiin.

Muita taiteen tilaajia ei yksinkertaisesti juuri ol-lut, kun yhteiskuntaan kertyvä ylijäämä käytettiinpääosin ajoittain täysin tolkuttomaksi yltyneeseenkirkkojen rakentamiseen.

Kirkko oli siis vuosisatojen ajan kaikkien taiteili-joiden ylivoimaisesti suurin asiakas ja taiteesta tuliväistämättä tilaajan näköistä.

Taiteilijat toki keksivät kaikenlaisia nokkelia ta-poja olla muka kuvaavinaan kristinopin tai Raama-tun tapahtumia, kun he todellisuudessa halusivatkuvata omaa aikaansa ja tuntemiaan ihmisiä, taikuvata omia tuntemuksiaan.

Tiede kirkon holhouksessaKirkon kannattajat muistuttavat usein kuinka mai-

Kirkko taiteenvanginvartijanaTiede ja taideovat kauttahistorian olleetuskonnonvankina. Vastakun uskonnonote 1700-luvunlopulla alkoiherpaantua, myöstiede ja taidevapautui.


neikkaat tieteen läpimurron käynnistäneet tiedemie-het olivat hartaita uskovaisia ja kuinka he yrittivätepätoivoisesti viimeiseen asti sovittaa löytönsä kir-kon oppeihin sopiviksi.

Tieteellisen ajattelun syntyvuosina ja varhaislap-suudessa 1600- ja 1700-luvuilla tiedemiehet olivattosiaankin lähes poikkeuksetta hartaita kirkon jä-seniä, koska heillä ei ollut minkäänlaisia todellisiamahdollisuuksia olla mitään muuta.

Jos he olisivat ilmaisseet pienimpiäkään epäi-lyksiä kirkon oppeja vastaan, olisi heiltä viety välit-tömästi kaikki mahdollisuudet tehdä tutkimustyö-tään, tai ainakin julkaista sen tuloksia kotimaas-saan.

Toisaalta tiedemiehet olivatoman yhteisönsä lapsia aivansamalla tavalla kuin taiteilijatkin.Kun kirkon opin julistus läpäisikoko elämän, eikä mitään muutatietoa ollut saatavilla, olisi heidäntarvinnut olla todellisia ihmemie-hiä, jos he olisivat pystyneet tä-män taakan ravistamaan pääl-tään.

Tuon ajan kirjallinen tyyli olitäynnä viittauksia jumalaan jauskonasioihin, eivätkä tiedemie-hetkään helposti päässeet irtinäistä konventioista.

Vasta ja 1700-luvun lopulla al-

kanut ajattelun vapautuminen kirkon holhouksestamahdollisti ensimmäiset julkiset ateistiset kannan-otot ja myös kirkon oppeja vastaan asettuvan to-dellisen tutkivan ja vertailevan tieteellisen tutkimus-työn.

Länsimainen taide ja tiede sellaisena kuin mene nykyisin tunnemme ovat siis syntyneet vastakirkon otteen herpaantumisen jälkeen. Todellinenvapaa taiteen tai tieteen harjoittaminen on hyvinvaikeaa, jos taiteilija tai tiedemies lukitsee itsensäjohonkin uskomusten ja sitoutumisen luomaan hen-kiseen vankilaan.

Jaakko Wallenius

Katolinen kirkko oli keski- ja uuden ajan aluntaiteilijoiden suurin työnantaja. Aukeaman kuvat

Sigtunan kappelista Vatikaanista. Vasemmallasisäkuva kappelista, jota hallitsevat Michelangelon

maalaamat freskot. Oikealla MichelangelonViimeinen tuomio ja alla Sandro Botticellin

Jeesuksen kiusaukset.


Kirjat

Daniel C. Dennett: Lumous murtuu, Uskonto luon-nonilmiönä(suom. Kimmo Pietiläinen)Terra Cognita 2007

Tuftsin yliopiston filo-sofian professorinDaniel C. Dennettinvasta suomeksi il-mestynyt Lumousmurtuu, Uskontoluonnonilmiönä onerittäin tärkeä teosmonessakin mieles-sä. Uskonnot ovattoistaiseksi saaneeterivapauden skepti-sen asennoitumisensuhteen, pitkälti liial-lisen hienotunteisuu-den ja saavuttaman-

sa yhteiskunnallisen vallan vuoksi.Uskontoja on myös pidetty ”korkeampina” ilmiöi-

nä kuin silkkaa taikauskoa, vaikka ne sitä itseäänovatkin. Kuitenkin on selvää, että joukkotuhoasei-den aikakaudella primitiiviseen taikauskoon perus-tuvien näkemysten aiheuttamat konfliktit voivat joh-taa silmittömään tuhoon. Dennettin kirja on siisenemmän kuin tervetullut – se on suorastaan vält-tämätön.

Haluan aluksi kiittää kustantaja-suomentaja Kim-mo Pietiläistä nopeasta toiminnasta. Dennettinvaativa suomennos saatiin meillä luettavaksi vuo-den sisällä alkuperäisteoksen ilmestymisestä. No-pea suomennostyö ei ole pahemmin vaikuttanuttekstin luettavuuteen, joskin eräät termivalinnat hie-man häiritsevät. Luonnontieteellisesti suuntautunutPietiläinen kääntää filosofiassa vakiintuneet termitomalla tavallaan, kuten sanan ”thing” asiaksi tai esi-neeksi (vakiintunut suomalainen muoto on ”olio”)ja sanan ”object” esineeksi (filosofiassa termiä eikuitenkaan käännetä).

Toisinaan teksti vaikuttaakin perin oudolta, ku-

ten luvussa ”Jumala tavoitteellisena esineenä”.Sen sijaan ”Jumala intentionaalisena objektina”kuulostaa filosofisesti luontevalta.

Samoin Pietiläinen kääntää vaihtelevasti Den-nettin ja mielen filosofian kenties tärkeimmän kä-sitteen ”intentionality”, joka esiintyy muodoissa”tarkoituksellisuus”, ”tavoitteellisuus” ja vihdoinLiite D:ssä suomeen vakiintuneessa muodossaan”intentionaalisuus”.

Tietysti hankalasti suomeksi taipuvia kirjoja jul-kaisevalta kääntäjältä on kohtuutonta vaatia jokaalan terminologian suvereenia hallintaa, mutta täl-laiset peruskäsitteet pitäisi kyllä saada kohdalleen.Kaikki keskeiset suomenkieliset termit löytyvätmuun muassa WSOY:n oivallisesta Filosofian sa-nakirjasta (1999).

Muilta osin Pietiläinen on jälleen tehnyt erin-omaista työtä, koska Dennett on nimenomaanluonnontieteellisesti suuntautunut ajattelija. Tämäonkin Dennettin kiistaton vahvuus. Kuka vastustaa? Jotenkin surkuhupaisa on Dennettin nautittavanpisteliäästi tarkastelema asiain tila, jonka myötäuskontojen luonnontieteellistä selittämistä vastus-tetaan myös tiedeyhteisön sisältä. Tekijä onkin jou-tunut sijoittamaan teoksensa loppuun oman liit-teen humanisteille ja sosiaalitieteilijöille, niin sa-notuille postmodernisteille. Tosin aihetta sivutaantoistuvasti myös varsinaisessa tekstissä.

On äärimmäisen outoa, että yliopistolle pesiy-tynyt ylimielinen relativistiklikki vastustaa henkeenja vereen minkä tahansa ”korkeamman” ilmiön täs-mällistä ja kurinalaista tutkimista. Näin tämä muo-dikkaaseen ”hermeneuttis-kirjalliseen” traditioonnojaava lahko tahtomattaan tai tahtoen tulee liit-toutuneeksi teologien, imaamien ja pappien kans-sa, jolloin taikauskoon perustuvat valheet ja myy-

Uskonto vihdoinkinluonnontieteen hampaissa


tit pysyvät sitkeästi pystyssä. Niitä itse asiassa jat-kuvasti vahvistetaan yliopiston sisältä käsin tapah-tuvalla nuorison indoktrinaatiolla ja uusiakin huu-haa-teorioita syntyy kuin sieniä sateella.

Dennett piikittelee näiden akateemisten kumma-jaisten ja muiden uskonnollisten auktoriteettien te-kopyhyyttä herkullisesti:

”... lisäksi kaikki tietävät paremmin riippumattasiitä mitä ihmiset sanovat akateemisen taistelunpyörteissä. He paljastavat tämän yhä uudelleenarkielämässään. En ole vielä tavannut postmoder-nia luonnontieteen kriitikkoa, joka pelkää lentoko-neessa matkustamista, koska hän ei luota tuhan-sien ilmailuinsinöörien ja fyysikoiden laskelmiin,jotka ovat vahvistaneet ja hyödyntäneet lentämi-sen periaatteita, enkä myöskään ole kuullut hurs-kaasta wahhabista, joka mieluummin konsultoisuosikki-imaamiaan kuin geologien laskelmia Sau-di-Arabian todennetuista öljyvaroista. Jos ostat jaasennat uuden akun matkapuhelimeesi, odotat sentoimivan ja olet melko yllättynyt ja vihainen, jos niinei käy. Olet täysin valmis panemaan pääsi pantiksiympärilläsi olevan teknologian hämmästyttävästäluotettavuudesta etkä edes ajattele asiaa senenempää. Jokainen kirkko luottaa aritmetiikkaankolehtitulojensa tarkassa seurannassa, ja syöm-me tyynesti aspiriinista Zoraxiin ulottuvia lääkkei-tä luottaen siihen, että niiden turvallisuutta ja te-hokkuutta koskevalla hypoteesilla on riittävät luon-nontieteelliset todisteet.” (s. 355)

Tekijä ei tietenkään tyydy pelkkään naljailuun,vaikka sitä olisi kyllä mielellään lukenut enemmän-kin, vaan esittelee kirjassa myös luonnontieteelli-sen metodin ylivoimaisuuden teologis-litterääriinyliopistosaivarteluun verrattuna. Teosta voidaansiis mainiosti käyttää myös tieteenfilosofian ope-tuksessa.

Rohkeasti eteenpäin! Dennett on tarkoittanut teoksensa luonnokseksija tätä hän myös usein korostaa. Filosofi on kui-tenkin vaatimuksessaan tiukka ja niin pitääkin:

”Me voimme oppia tietämään paremmin, jos yri-tämme parhaamme mukaan selvittää asiat, eikämeillä ole tekosyytä jättää sitä tekemättä. Vai onko?Ovatko jotkin asiat kiellettyjä seurauksista riippu-matta?” (S. 29)

Tekijä tarkastelee tämän jälkeen sitä, olisiko pa-ras tie maailmanrauhaan jossain tietyssä uskon-nossa, vai kenties uskonnon luonnontieteellises-

sä tutkimisessa. Samalla paljastuu eräs mielenkiin-toinen epäsymmetria:

”Kuka on oikeassa? En tiedä. Eivät tiedä myös-kään miljardit ihmiset, joilla on intohimoisia uskon-nollisia vakaumuksia. Eivät tiedä ateistitkaan, jot-ka ovat varmoja että maailma olisi parempi paikka,jos uskonnot kuolisivat sukupuuttoon. On eräänlai-nen epäsymmetria: ateistit yleisesti suhtautuvatmyönteisesti näkemystensä, käytäntöjensä jasyidensä intensiivisimpään ja objektiivisimpaan tut-kimukseen. (Itse asiassa heidän lakkaamaton itse-tutkistelun vaatimuksensa voi käydä varsin rasitta-vaksi.) Sen sijaan uskonnolliset usein ärtyvät ne-näkkyydestä, kunnioituksen puutteesta, pyhäinhä-väistyksestä, johon halu tutkia heidän näkemyksi-ään viittaa. Olen kunnioittavasti eri mieltä: he to-dellakin vetoavat tässä muinaiseen perinteeseen,mutta se on virheellinen eikä sen jatkumista tulesallia. Tämä lumous on murrettava ja se on mur-rettava nyt.” (s. 29–30)

Dennett pohtii syvällisesti myös sitä, ansaitsee-ko uskonto vaatimansa korkean moraalisen ase-man. Ei ansaitse. Tabuja ja riskejäKirjailija toteaa, että lumous, jonka murtamista hänvaatii, ”on tabu, joka vastustaa uskonnon suoraa,tieteellistä, kattavaa tutkimusta yhtenä luonnontie-teellisenä ilmiönä muiden joukossa” (s. 30). Onselvää, että tällainen kielenkäyttö voi tuntua sekäkirkollisesta että akateemisesta humanistipapistostaäärimmäisen loukkaavalta. Erinomaista! Dennettnäet paljastaa, miten

”[j]oskus ’yleisessä tiedossa olevat’ virheet jamyytit voivat elää loputtomiin yksinkertaisesti, kos-ka niiden paljastamisesta on tehty pelottavaa taihankalaa tai tabu. Perusteeton yhteinen oletus voielää vuosia tai jopa vuosisatoja, koska jokainen olet-taa, että jollakin muulla on hyvät syyt pitää sitä ylläeikä kukaan uskalla haastaa sitä.” (s. 31)

Tekijä on tässä tismalleen oikeassa, sillä me kaik-ki tiedämme lukuisia esimerkkejä tällaisista yhteis-kunnassamme vaalituista tabuista, joille ei ole min-käänlaisia tosiasiallisia perusteita. Nykyisin tässäsuhteessa huolestuttava trendi on tosiaan se, ettämerkittävä osa näistä uskomuksista on lähtöisinyliopistojen humanistis-sosiaalitieteelliseltä sekto-rilta.

Dennettin kirja onkin oivallinen opas niiden syi-den taustoihin, joiden vuoksi luonnontieteellisen


metodin voimaa suorastaan pelätään. Kun totuu-den armoton valo on kerta toisensa jälkeen paljas-tanut, ettei keisarilla ole lainkaan vaatteita, on ek-saktin metodiikan kammoamiselle kosolti perusteitaniissä piireissä, jossa tabujen sekä myyttien vaali-misella saa helpoiten titteleitä, mainetta ja kunni-aa, niin maan päällä kuin taivasten valtakunnassa– tai sekä että (joskin ateisti sanoo jälkimmäisestäpaikasta haisevan vastalauseensa!).

Tietenkin tabujen tonkimisessa on riskinsä, muttaDennettin mukaan olisi vastuutonta käyttää niitätietämättömyyden tekosyynä. Uskontojen luonnon-tieteellistä tutkimusta näet tarvitaan myös tärkei-den poliittisten päätösten tekemisessä. Biologia ja meemit avainasemassaSyy uskonnollisuuden luonnontieteellisen tutkimi-sen vastustamiseen on tietenkin se, että biologiaon siinä väistämättä avainasemassa. Jostain syystänimenomaan biologiset selitysmallit ovat humanis-tis-sosiaalitieteellisesti suuntautuneelle väelle kau-histus. Ehkä Caliban ei vain kestä oman kuvansanäkemistä.

Dennett on kuitenkin aidosti liikkeellä monitie-teisellä ohjelmalla, jolloin humanisteille ja sosiaali-tieteilijöillekin riittää työsarkaa uskontojen kaivele-misessa. Oppialojen väliselle kateudelle ja ”luon-nontieteellisen imperialismin” pelolle ei siis projek-tissa tule antaa jalansijaa. Dennett nimittää näitäilmiöitä osuvasti ”ideologiseksi rautaesiripuksi”.

Tekijä käyttää tässä yhteydessä apuna hypoteet-tista marsilaista tutkijaa, joka tarkastelee ihmisenuskonnollista toimintaa ikään kuin täysin ulkopuo-lisena, riittävän etäisyyden päästä. Näin eri teoriatmyös saadaan parhaiten erotelluksi toisistaan.Tärkeintä evolutiivisessa tarkastelussa on kysymys”cui bono?”: kuka hyötyy?

Dennett on innokas meemiteorian kannattaja jameemeillä onkin keskeinen rooli teoksessa. Mee-mihän on biologi Richard Dawkinsin vuonna 1976teoksessaan The Selfish Gene (Geenin itsekkyys,2. laitos, suom. K. Pietiläinen; Art House 1993) lan-seeraama kulttuurinen vastine geenille – itsekäskopioituja. Siten uskonnon ei välttämättä tarvitseedistää yksilön tai ryhmän biologista kelpoisuutta,kunhan se edistää uskontomeemin leviämistä.Suotta ei Dawkins ole kutsunut uskontomeemiä”mielen virukseksi”, niin tehokas ja tuhoisa se onherkkäuskoisen kantajansa mielessä.

Dennett kritisoi tässä yhteydessä myös biologiDavid Sloan Wilsonin ryhmävalintateorioita, jot-

ka ovatkin nykybiologian marginaalissa. Erittäinhieno lisä teokseen on liite A, jossa Dennett kumo-aa monia meemiteoriasta esitettyjä vastalauseitaja esittelee alan keskeiset opit ytimekkäästi sekäselkeästi.

Kirjailija ei tietenkään kiellä uskontojen hyviäpuolia, vaan päinvastoin korostaa katedraalien,moskeijoiden ja sävellysten kauneutta, joista saam-me uskontoa kiitää. Samoin joillekin yksilöille us-konto suo elämän tarkoituksen ja kenties jopa pe-lastuksen – virus ei siis välttämättä ole aivan niinviheliäinen kuin armoton Dawkins väittää. Kuiten-kin on selvää, että vaikka uskonnosta olisi kuinkapaljon iloa ja hyötyä, se ei ratkaise niiden sano-man totuutta. Selvää on, että uskonnot ovat myöshaitaksi – niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallis-val-tiollisella tasolla.

Dennettin teos onkin äärimmäisen hieno tutki-musohjelman luonnos ja toivoa sopii, että hänenehdotukseensa suhtaudutaan vakavasti ja koko tie-deyhteisö ryhtyy uskontoja innolla dekonstruoi-maan. Ideologisen rautaesiripun on näet murrutta-va siinä missä pilvilinnojen lumouksenkin.

Jussi K. NiemeläKirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja

http://www.myspace.com/jussikniemela


Uutisia

Nuoret eroavat kirkosta paljon yleisemmin kuinvanhemmat ikäluokat. Eroakirkosta.fi -palvelunkautta viime vuonna eronneista alle 30-vuotiaita oli66,7 prosenttia. Suurin eroavien ryhmä ovat 18-vuotiaat, joita erosi 2 352 henkeä. Tämän ikäluo-kan koko on noin 64 000, joten neljä prosenttia täy-si-ikäisyyden saavuttaneista erosi kirkostaeroakirkosta.fi -palvelun kautta.

Aiempien vuosien tapaan myös vuonna 2006eroaminen kasvoi aina kirkon näkyessä julkisuu-dessa. Esimerkiksi kirkollisvaalit marraskuussa li-säsivät eroamista. Yksittäisen eropiikin aiheuttimyös uutinen Vapaa-ajattelijain liiton pilakuvistatehdystä rikosilmoituksesta.

Kirkosta eroaminen on ollut nousujohteista koko2000-luvun. Tähän on vaikuttanut vuonna 2003 voi-maan tullut uskonnonvapauslaki, joka salli kirkos-

ta eroamisen kirjallisesti. Vuoden 2005 alusta myössähköpostilla on ollut mahdollista erota kirkosta.Eroakirkosta.fi-palvelun kauttavoi erota kirkos-ta suoraan säh-köpostilla.

Eroakirkosta.fi-palvelusta ontullut merkittäväkirkosta eroa-m i s k a n a v a ,vuonna 2005.Sen kautta ero-si 69 prosenttiakaikista kirkostaeroajista.

Nuoret eroavat kirkosta vilkkaasti

Uskallatko lähettää sielusi Helvettiin?Ryhmä rationaalista ajattelua puolustavia amerik-kalaisia ”The Rational Responce Squad” haastaakaikki, jolla vain riittää rohkeutta, lähettämään sie-lunsa Helvettiin. Käytännössä tämä tapahtuu siten,että kukin halukas tekee itsestään lyhyen videon,jossa hän tuomitsee itsensä Helvettiin ja laittaa vi-deon ladattavaksi YouTuben verkkosivuille.

Kukin voi valita tavan, miten itsensä Helvettiinlähettää. Yksi ehto kuitenkin on: viestin täytyy si-sältää lause ”I deny the Holy Spirit” (Minä kiellänpyhän hengen). Tämä siksi, että Raamatun mu-kaan juuri pyhän hengen kieltäminen on synneistäsuurin, eikä sille ole anteeksi antoa.

Markuksen evankeliumin 3. luvun 29. jakeessasanotaan nimittäin, että ”joka pilkkaa Pyhää Hen-keä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää ian-kaikkiseen syntiin” (suomennos vuodelta 1933).

Tuhannelle yhdelle ensimmäiselle uskalikolle onluvassa ilmainen dvd-kopio dokumenttielokuvastaThe God Who Wasn’t There. Elokuvassa muun mu-assa professori Richard Dawkins, kirjailija SamHarris ja historioitsija Richard Carrier ruotivat var-sin räväkästi koko kristikuntaa.

Tarkempaa tietoa rationalistien haasteesta löy-tyy internetosoitteesta http://www.blasphemy-challenge.com

Kuvassa syntisiä rangaistaan helvetissä mieli-kuvituksellisilla tavoilla. Kuva on osa Hieronymus Boschin(noin 1450-1516) kolmiosaista puupaneelimaalaustaMaallisten ilojen puutarha.

Kuv

a: M

arke

tta

Olli

kain

en

!

!


Uutisia

Turkkilainen 92-vuotias historioitsija Muazzez Ilmi-ye Cig ei onneksi joutunut viettämään ehkä viimei-siä elinpäiviään vankilassa, sillä hänet vapautettiinlyhyen oikeudenkäynnin jälkeen. Cigia syytettiinvihan lietsomisesta uskontoa vastaan, koska hänoli eräässä tieteellisessä artikkelissaan väittänyt,että naisten päähuivia oli pidetty esi-islamilaisellakaudella seksisympolina, eikä se siksi sopinut mus-liminaisten moraalin mittariksi.

Cigin mukaan sumerilaisessa kulttuurissa noin5 000 vuotta sitten päähuivia pitivät temppelin pa-pittaret, jotka opettivat hedelmälliseen ikään tulleille

Turkkilaishistorioitsija vapautuijumalanpilkkasyytteistä

nuorukaisille seksin salat.– Näin ollen päähuivi ei ole kovin sovelias osoit-

tamaan naisen moraalisuutta, hän päätteli artikke-lissaan.

Fanaattinen islamilainen asianajaja Yusuf Akinsuuttui Cigin artikkelista ja haastoi hänet ja hänenkustantajaansa Ismet Ogutcuan oikeuteen viimevuoden lopulla. Mikäli heidät olisi todettu syyllisik-si, molemmat olisivat voineet saada jopa puolen-toista vuoden vankeustuomion.

Cigin oikeudenkäynnistä kertoo Rationalist In-ternational tuoreimmassa uutiskoosteessaan.

Kansainvä l inenpainostus pelastiiranilaisen Naza-nin Faterhin hirtto-tuomiolta. Tehera-nilainen tuomiois-tuin päätti antaaFaterhille uuden oi-keudenkäynn injuuri kun teloitus olimäärä panna täy-täntöön 10. tammi-kuuta.

Nazanin Faterholi puukottanutmaaliskuussa 2005kuoliaaksi yhtä kol-

mesta miehestä, jotka yrittivät raiskata hänet jahänen 15-vuotiaan serkkunsa Teheranin esikau-pungin, Karajin puistossa. Faterh oli tuolloin 17-vuotias.

Teheranin oikeusistuin päätti 1. kesäkuuta 2006,että Faterhin tullaan teloittamaan hirttämällä 10.tammikuuta 2007. Jos Faterh ei olisi puolustanutitseään raiskaajilta, hän olisi selvinnyt sadalla rai-

Nazaninin hirttotuomio peruttiinviime minuutilla

paniskulla.Iranilaissyntyinen Miss Kanada vuodelta 2003

Nazanin Afshin-Jam kuuli sattumalta nimikaiman-sa kohtelusta, ja hän käynnisti massiivisen kam-panjan Faterhin hengen pelastamiseksi. AmnestiInternationalin avulla Afshin-Jam keräsi 350 000ihmisen allekirjoituksen painostaakseen Irania jär-jestämään Faterhille uuden oikeudenkäynnin.

Helmikuun puolivälissä järjestetyssä oikeuden-käynnissä Faterhin murhasyyte peruttiin. Sen si-jaan hänelle määrättiin tuntuvat sakot, koska hä-nen katsottiin käyttäneen liiallista väkivaltaa puo-lustautuessaan raiskausta vastaan.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesti Internationalin mu-kaan Iranin vankiloissa istuu tälläkin hetkellä aina-kin 23 alaikäistä odottamassa kuolemantuomiontäytäntöönpanoa. Nazanin Faterhin tapauksestauutisoinut Iltasanomat kertoi 12. helmikuutta, ettävuoden 2005 jälkeen Iranissa on teloitettu yhdek-sän alaikäistä. Tämä siitäkin huolimatta, että Iranon allekirjoittanut YK:n ihmisoikeusjulistuksen, jokakieltää alaikäisten kuolemantuomiot.

Kuv

a: S

ave N

azan

in C

ampa

ign

!

!


Uutisia

Yhdysvaltain tärkeimmät vapaa-ajattelija- ja huma-nistijärjestöt ovat haastaneet presidentti GeorgBushin maan korkeimpaan oikeuteen, koska tämäon käyttänyt verovaroja pönkittääkseen uskonnol-listen piirien asemaa hallinnossaan. Bush oli hy-väksynyt asetuksen, joka mahdollistaa valtion ra-hoituksen uskonnollisille järjestöille sosiaalipalve-lujen tuottamiseen.

Annie Laurie Gaylor The Freedom from Reli-gion Foundation -järjestöstä pitää Bushin toimiatörkeänä ja lainvastaisena yrityksenä ujuttaa kir-kon valtaa valtioon maassa, jossa alusta lähtienvaltio ja kirkko ovat olleet toisistaan erillään.

– Bush on perustuslain vastaisesti antanut jalan-sijaa julkisrahoitteiselle uskonnolliselle käännytys-työlle ja suosimiselle, hän totesi jättäessään järjes-tönsä haasteen korkeimpaan oikeuteen helmikuunalussa.

Gaylorin mukaan järjestöt haluavat haasteellaanpalauttaa perustuslain kirkon ja valtion eroa koske-vat periaatteet voimaan ja puolustaa veronmaksa-jien oikeutta olla verovaroin tukematta uskovaistentarpeita.

Yhdysvaltain korkein oikeus järjesti asiasta en-simmäisen kuulemisen helmikuun lopulla.

Bush oikeuteen verorahojen siirrostauskovaisille

Eroakirkosta-sivusto tiedotti tammikuun alussa, ettäviime vuonna olisi alustavien arvioiden mukaaneronnut kirkosta 40 000 henkilöä. Arvio osoittautuihieman ylimitoitetuksi. Viimeisten tarkistettujen tie-tojen mukaan seurakunnista erosi viime vuonnakaikkiaan 34 952 henkilöä, eli 5,8 prosenttia enem-män kuin edellisenä vuonna ja enemmän kuin kos-kaan aiempina vuosina.

Ennusteemme perustui siihen, että eroakir-kosta.fi -palvelun kautta erosi viime vuonna 27 672henkilöä, mikä oli 21,5 prosenttia enemmän kuinvuonna 2005. Jos kirkosta eroaminen oli kasvanutyhtä paljon suoraan maistraattien ja kirkkoherranvirastoihin tulleiden kirkosta eroamisten osalta, niinvuonna 2006 kokonaiseroamisluku olisi ollut 40 157henkilöä.

Tiedotimme arviosta aamulla 2. tammikuuta javerkossa tieto päätyi muun muassa Helsingin Sa-nomien, Etelä-Suomen sanomien ja Kalevan verk-kosivuille sekä Digitoday.fi -sivulle. Myös teksti-TVja jotkin radiokanavat julkaisivat ennusteemme. Il-lalla eroakirkosta.fi pääsi vielä TV-uutisiin.

Kirkko reagoi jo iltapäivällä vastatiedotteella, jon-ka mukaan eroluku olisi noin 33 800 ja kasvanutvuodesta 2005 vain hieman. Tämä tarkoittaisi, että

Kirkosta eroamiset uuteen ennätykseen

eroakirkosta.fi -palvelun osuus kaikista eroista olisiollut peräti 81,2 prosenttia. Kirkon tiedotteen mu-kaan esimerkiksi Helsingissä eronneiden määrä olisiollut 3 773, joka tarkoittaisi 8,8 prosentin laskua.

Kuitenkin jo samana päivänä Helsingin seurakun-tayhtymän sivuilla eroluvuksi kerrottiin noin 3 850.Seuraavana päivänä Kotimaa-lehti uutisoi eroluvunkasvavan vielä ainakin 500 eronneella. Se kääntääHelsingin osalta suunnan, erojen määrä pääkau-pungissa ei siis suinkaan vähentynyt vaan kasvoi.

Kirkon ”ennuste” joka oli tarkalleen 33 823, ei ol-lut lainkaan ennuste vaan 29. joulukuuta väestötie-tojärjestelmään kirjattujen erojen määrä. Luvusta siispuuttuvat ensiksi 30. ja 31. joulukuuta tehdyt erot,toiseksi ne loppuvuoden erot joita maistraatit eivätolleet ehtineet kirjata, ja kolmanneksi ne erot, joistamaistraatti vaatii paperisen vahvistuksen.

Kotimaa-lehden uutisessa viitattiin vain kolman-teen ryhmään kuuluviin eroihin. Lopulliset tiedot kirk-ko julkaisi helmikuun puolivälissä.

Jori Mäntysalo

!


Näkökulma

Vapaa Ajattelija -lehti on jo pidemmän aikaa perinansiokkaasti osallistunut ”Vapaan maailman risti-retkeen” islamilaisia maita ja niiden uskontoa vas-taan. Hyvä niin. Mutta ei kuitenkaan mitään niinhyvää, että ei jotain pahaakin löytyisi. Kun pyllis-tämme koraanille, kumarramme raamatulle. Pidäm-me toisten uskontoa vääränä ja tuomittavana ja”omaamme” yhteiskuntaamme juurtunutta pääus-kontoa jos ei aivan oikeana, niin ainakin hyväksyt-tävämpänä. Tällainen käsitys syntyy helposti, myösVapaa Ajattelija -lehden kirjoittelusta, olkoonkin ettäkäsitys saattaa olla väärä.

Me täällä Koto-Suomessaolemme kovin alttiita vakuutta-maan, että kristinusko on inhi-millisempi, vähemmän aggres-siivinen kuin islam. Tai, että ko-raani alistaa naisia ja haluaa pi-tää kansan tietämättömyydessä.Harvoin tulemme pohtineeksimikä on raamatun kanta näihinkysymyksiin.

Helposti me miellämme raa-matulliseksi ohjeen: ”Älä tapa”,mutta haluamme unohtaa käs-kyn: ”Näin sanoo Herra, IsraelinJumala: sitokaa miekka vyöllen-ne, kulkekaa edestakaisin leirinhalki portilta portille ja tappakaajokainen, jonka kohtaatte, ol-koonpa vaikka oma veli, ystävätai sukulainen” (2. Moos. 32:27).

Tai: ”Mene siis ja kukista amalekilaiset. Julistaheidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvak-si uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehetja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, ka-melit ja aasit” (1. Sam. 15:3). Tämän tappokäskynvälitti kuningas Saulille profeetta Samuel kostoksisiitä, että amalekialaiset ”asettuivat israelilaistentielle, kun nämä tulivat (n. 400 vuotta aikaisemmin)Egyptistä”.

Tohtori Marvin F. Zayed kirjoitti toki ansiokkaas-ti islamilaisuuden kahdesta tiestä (V A 5/06) , mut-ta löysi kaiken kummajaisuuden ja raakuuden pe-rustaksi vain islamin pyhät kirjoitukset. Eikö itse-ään humanistiksi ja ateistiksi määrittelevän pitäisikertoa myös se, että nämä islamilaisen lain (shari-an) perusteet löydy meidän ”pyhästä” raamatus-tamme.

Lukemalla 3. Mooseksen kirjan löytää määräyk-set niin aviorikkojien kivittämisestä kuin varkaidensilpomisesta. Naisen asemasta on Paavalin anta-mat selvät ohjeet: ”Ellei nainen peitä päätään, hänvoi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa” (1. Kor. 11:6)tai tämä: ”naisen tulee olla vaiti seurakunnan koko-uksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän onoltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tah-tovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä koto-na omalta mieheltään” (1. Kor. 14:34-5).

Tai osoittaako se suurta suvaitsevaisuutta järjenvoimaan ja oma-aloitteisuuteen, kun raamattu ke-

hottaa meitä tulemaanlapsen kaltaiseksi.

Vaikka koraanin ja is-lamin tuntemukseni pe-rustuu vain siihen mitäolen sattumanvaraisestilukenut artikkeleja (mm.Vapaa Ajattelija -lehdes-tä) uskallan väittää, ettäse ei ole yhtään sen raa-empi tai vallanhaluisem-pi kuin kristinusko, jonkakatsotaan olevan perus-tana koko länsimaisellesivistykselle, tieteelle, tai-teelle ja jopa humanismil-le. Muistetaan, että islamon tehnyt maailman val-loitustaan noin 600 vuot-ta lyhyemmän ajan kuin

kristinusko, jonka nimissä tämä ”tupla W pöhkö”amerikkalainen tekee ristiretkeään.

Vaikka toisin jotkut väittävät, ei ole pyyteetöntäeikä demokraattista uskontoa. On vain uskontoja,jotka pyrkivät alistamaan ihmisiä ja saavuttamaanvaltaa ja voittoja. Kaikki uskonnot pitävät kukinomalla tavallaan ohjenuoranaan sitä globaalia käs-kyä joka löytyy raamatusta Jeesuksen sanomanaja jota toistetaan myös maamme luterilaisissa kir-koissa: ”Menkää siis ja tehkää (alistakaa) kaikkikansat minun opetuslapsikseni”.

Suomen osalta tämä kehotus toteutettiin legen-dan mukaan Turussa Kupittaan lähteellä vuonna1155.

Tauno LehtonenPaimio

Vieläkin islamista

(Allah arabiaksi)


”Meidän jumalamme on se joka jää jäljelle kun kaikkijumalat on lueteltu ja sanottu: ei, ei se ole hän, eihän, ei hän”. Kutsun tätä Haldór Kiljan Laxnessinromaanihenkilön käyttämää menetelmää metodi-seksi ateismiksi. Jääkö jäljelle edes Se Oikea Ju-mala, sitä en tiedä.

Jumalankieltämisellä menetelmänä tarkoitan ju-malaa, jumalia tai jumaluutta koskevien käsitystenruotimista ja tarpeen tullen – siis yleensä – hylkää-mistä. Kuvienkaatamiseen johtaa uskollisuus pyhäl-le: pyhää voi olla vain se, mikä kestää rienaukseni,kieltämisyritykseni ja uskonnollisen lurjusteluni.

Mahdollinen jumalani ei lennä taivaankannella tu-lisilla vaunuilla eikä luonut maapalloa 6000 vuottasitten. Jos ylen älykästä suunnittelua kaivataan jon-kin olion tai ilmiön selittämiseksi, arvelen tuon älynja ID:n löytyvän muualta kuin jumalasta.

Tieteisusko ei jätä jumalalle sijaa edes tutkimuk-sen virhemarginaalissa eikä pätkätöissä. Mutta tie-teen ja uskonnollisen uskon vertaamien toisiinsaon vielä hölmömpää kuin putkimiehen ja sähkömie-hen kilpailuttaminen keskenään.

Juutalaisten ja kristittyjen Vanhasta testamentis-ta irvistää persoonallisuushäiriöinen ja pikkusielui-nen despootti, jolta on mopo karannut. Ei, ei se olehän! Jumala tai Allah, joka vaientaa naisen seura-kunnassa ja tölvii homoja? Ei hänkään. Ei minuapuhuttele perinteinen teismi persoonallisine tai pe-räti kolmipersoonallisine olio-jumalineen.

”Sinäkö loit mun, vai sinut ihmisen kaipuu”, tus-kailee Aaro Hellaakoski. Arkkiateisti Ludwig Feu-erbach vastaa: ”Millaisia ovat ihmisen toiveet, sel-laisia ovat hänen jumalansa”. Ei, ihmistekoiset jaihmisenoloiset jumalat eivät minua vakuuta. Ei ih-minen ole kaiken mitta.

Ihmisen haltuunsa ja huostaansa ottama jumalaon vallanpidon keppihevonen ja fundamentalisminjuoksupoika, tuotteistettu näennäisjumala. Islamis-teilla ja George W. Bushilla näyttäisikin olevan sa-manlainen julmettu ego-tekoinen käsitys jumalas-

ta.Kärsin, kun jumala minulle julkeasti selitetään,

paasataan puhki ja pilalle. Toisaalta jumaliset us-kottelijat ja opille addiktoituneet dogmaatikot va-kuutteluillaan ja yliselittelyillään auttavat minua pu-dottamaan pelistä oman käsityksensä jumalasta.Samalla tavalla uhkaa karsiutua ”vapaa-ajattelu”ja sen ateistinen teologia.

Jumalan- ja epäjumalankieltämiseni jatkuu. Tun-tuu, että mitään tai ketään ei jää jäljelle. Totuustukahtuu mielipiteisiini.

Käsitys- ja kieltämiskykyni ulottumattomissa onkuitenkin paljon monenlaista. Kaikkea en saata kiel-tää enkä myöntää. Markku Envallin sanoin: ”Us-kon suhteen on kaksi väärää ratkaisua, toinen onvarmuus epäuskossa ja toinen varmuus uskossa”.Fundamentalismia, käsittämättömän ”käsittämistä”,ei kumoa toinen fundamentalismi, käsittämättömänkieltäminen.

”Radikaaleinkin epäusko on kristillistä ateismia”,kirjoittaa Jean-Paul Sartre. Eipä ole minusta epä-uskonkaan sankariksi.

Päädyn jonkinlaiseen ”nonteistiseen” agnostis-miin, uskomaan että en tiedä ja luulemaan ettenusko. ”Jumala on hyvä kysymys mutta huono vas-taus”, kuten Paavo Haavikko sanoo.

Päädyn myös mystiikan portille ihmettelemään,onko sen takana mitään. Määritelmät, opin kap-paleet ja riekaleet, käsitteet ja sanat eivät tavoitaportin takaista todellisuutta – olevaista tai ei-ole-vaista. Mystikkojen salainen, ei sanottavissa ole-va jumala on paha pala sekä nieltäväkseni että kiel-lettäväkseni – tai liian hyvä.

Menetelmällinen jumalankieltämiseni tai fallibi-lismini tuntuu välillä ilveilyltä ja välillä ekstremela-jilta. Tämän pidemmälle se ei kanna. ”Ja ihmislap-si hukkuu loputtomiin sumuihin / eikä tiedä mitäänvastausta”, päättää Edith Södergran.

Kauko Tuovinenuskonnollinen hurjastelija

Tampere

Käytän ateismia menetelmänäNäkökulma

Turun Vapaa-ajattelijat ry:n kevätkokous pidetään lauantaina 31.3.2007 klo. 13.00–14.00 osoit-teessa: Vanha Raatihuone, Harmaa Huone, Vanha Suurtori 5.

Käsitellään sääntöjen määräämät asiat.Toivotaan runsasta osanottoa!

Turun Vapaa-ajattelijat ry:n hallitus

Turku kutsuu kevätkokoukseen


PuheenjohtajaRobert Brotherus(045) 114 [email protected]

VarapuheenjohtajaEino Huotari (044) 081 [email protected]

PääsihteeriJori Mäntysalo (03) 265 [email protected]

TiedottajaPetri Karisma (040) 748 [email protected]

Vapaa-ajattelijain liitto ry -Fritänkarnas förbund rf

ToiminnanjohtajaPaula Vasama (09) 715 [email protected]

ToimistoNeljäs linja 1, 00530 HELSINKIpuhelin: (09) 715 601faksi: (09) 715 [email protected] on avoinna klo 11.00-17.00

Kotisivuhttp://www.vapaa-ajattelijat.fi

PankkiyhteysSampo 800014-85180(Lahjoitus- ja testamenttitili sama)

Forssan Vapaa-ajattelijat ryJuha ToivonenTölönkaari 4 A 8, 30420 FORSSApuhelin: (044) 592 [email protected]: 432720-242580Helsingin Vapaa-ajattelijat ryNeljäs linja 1, 00530 HELSINKIpuhelin: 040 704 [email protected]://www.vapaa-ajattelijat.fi/helsinkiHelsingin yliopiston vapaa-ajatte-lijayhdistys Prometheus ryJanne VainioVedenottamontie 12 E 3800980 HELSINKIpuhelin: 050 365 [email protected] seudunVapaa-ajattelijat ryAri SulopuistoKarhuntie 27, 80230 JOENSUUemail: [email protected]: 478530-220795Järvenpään Vapaa-ajattelijat ryVeikko Laine

Kartanontie 39, 04400 JÄRVENPÄÄpuhelin: (09) 287 [email protected]: 157860-5428Kainuun Vapaa-ajattelijat ryAki RäisänenSudenpolku 11 B 2487350 KAJAANIpuhelin: (08) 637 [email protected]://www.kolumbus.fi/aki.k.raisanenTilinro: 800017-01763139Karkkilan Vapaa-ajattelijat ryUlla KindstedtKorvenkatu 8, 03600 KARKKILApuhelin: (09) 225 [email protected] Vapaa-ajattelijat ryPertti PerinivaLeppälinnuntie 5, 94700 KEMIpuhelin: (016) 232 585http://kemi.vapaa-ajattelijat.fiTilinro: 800018-810070Keski-Suomen Vapaa-ajattelijat ryMarko KoivuniemiAinolankaari 2 A 24

40520 JYVÄSKYLÄpuhelin: (0400) 429 [email protected]://www.vapaa-ajattelijat.fi/ksKotkan Vapaa-ajattelijat ryKorkeavuorenkatu 1348100 KOTKApuhelin: (05) 218 6047Lahden Vapaa-ajattelijat rySaimaankatu 3-5 B34, 15140 LAHTIpuhelin: (03) 782 7408Lappeenrannan ja ympäristönVapaa-ajattelijat ryOlari KorhonenKorkearannantie 3 F54530 LUUMÄ[email protected]: 410810-2135498Lohjan seudun Vapaa-ajattelijat ryErkki HartikainenKäsityöläisentie 17 A 100750 HELSINKIpuhelin: (09) 223 [email protected]://www.dlc.fi/etkirja/lohja.htmTilinro: 800021-5478381

Jäsenyhdistykset


JulkaisijaVapaa-ajattelijain liitto ryFritänkarnas förbund rf

PäätoimittajaRobert Brotherus

ToimitussihteeriMarketta Ollikainen

Toimitus ja taittoLavengriPressNeljäs linja 17-19 A 2600530 Helsinkipuh: (09) 726 [email protected]

Vapaa Ajattelija63. vuosikerta

Ilmoitushinnatkoko sivu 235 epuoli sivua 135 e1/8 sivua 50 e

ISSN 0355-8703

Seuraava lehti:Huhtikuussa 2007Lehteen tulevan aineiston toivotaanolevan perillä toimituksessa 30.maaliskuuta 2007 mennessä.

Vapaa Ajattelija on Kulttuuri-,mielipide- ja tiedelehtien liittoKultti ry:n jäsen

Kirjoitukset eivät välttämättäedusta lehden toimituksen jajulkaisijan näkemystä.

PainopaikkaUusimaa Oy

Painos 1900 kpl

Tilaukset jaosoitteenmuutoksetVapaa-ajattelijain liitto/ToimistoNeljäs linja 100530 Helsinkipuh: (09) 715 601fax: (09) 715 [email protected]

Tilaushinta22 e/vuosikuusi numeroa vuodessa

Luoteis-Lapin Vapaa-ajattelijat ryReijo RaappanaRaappanantie 795830 VAATTOJÄRVIpuhelin: (016) 547 702Tilinro: 131930-101491Nokian Vapaa-ajattelijat rySimo JärvinenOpiskelijankatu 23 A 6,33720 TAMPEREpuhelin (044) 0200 [email protected]://www.vapaa-ajattelijat.fi/nokiaOulun seudun Vapaa-ajattelijat ryJouko SaksioJalohaukantie 1 E 41, 90250 OULUpuhelin: (040) 536 [email protected]://www.vapaa-ajattelijat.fi/ouluTilinro: 800014-70106015Pohjois-Kymen Vapaa-ajattelijat ryHeljä PekkalinKuntalantie 5 A 745700 KUUSANKOSKIpuhelin: (040) 704 [email protected]://pohjois-kymi.vapaa-ajattelijat.fi/Tilinro: 108330-8831Pohjois-Savon Vapaa-ajattelijat ryAnssi Kontkanen

Puijonkatu 37 B 60, 70100 KUOPIOpuhelin: (0500) 629 [email protected]://www.vapaa-ajattelijat.fi/pohjois-savoPorvoon seudun Vapaa-ajattelijat ryLeena LinnovaaraKristenäsintie 2, 07410 KRÅKÖpuhelin: (019) 544 110Tilinro: 112450-479830Raision Vapaa-ajattelijat ryKari HankaNallinkatu 3 B 13, 21230 RAISIOpuhelin: 050 [email protected]: 430921-297460Satakunnan Vapaa-ajattelijat ryErja SallinenSiimeksentie 3426740 VASARAINENpuhelin: (0400) 255 [email protected]://www.vapaa-ajattelijat.fi/satakuntaTilinro: 126930-624815Seinäjoen Vapaa-ajattelijat ryJuhani MäkeläSoukanjoentie 4160200 SEINÄJOKIpuhelin: (06) 412 [email protected]

Tilinro: 129230-101328Tampereen Vapaa-ajattelijat ryYliopistonkatu 58 B33100 TAMPEREpuhelin: (03) 222 [email protected]://www.tampere.vapaa-ajattelijat.fiTurun Vapaa-ajattelijat ryTauno LehtonenVesitornintie 4 C 14, 21530 PAIMIOpuhelin: (050) 3250 891http://www.vapaa-ajattelijat.fi/turku/Vaasan Vapaa-ajattelijat ryPentti SuksiKirkkopuistikko 6 C 165100 [email protected] liiton Vuoksenlaak-son yhdistys ryHannes KoivumäkiEnsontie 47 A 4, 55610 IMATRApuhelin: 050 555 7793Varkauden Vapaa-ajattelijat ryTaisto KaukonenToritorppa, Petroskoinkatu 2878200 VARKAUSpuhelin: (017) 552 7277

.AT03

Lähettäkää minulle lisätietoja

Tilaan Vapaa Ajattelija -lehden

Haluan liittyä jäseneksi

"""""

Vapaa-ajattelijain liittoNeljäs linja 1, 00530 Helsinki

!

!

!Valitse jäsenyhdistys edelliseltä sivulta

NIMI

OSOITE

POSTITOIMIPAIKKA

Vapaa-ajattelijain liitto ryNeljäs linja 100530 HELSINKI

KIRJE-POSTI-MERKKI

Vapaa-ajattelijain liitto ry on uskonnottomien ja uskontokuntiinkuulumattomien henkilöiden muodostamien rekisteröityjenyhdistysten keskusjärjestö. Se on poliittisesti sitoutumaton ja ajaauskonnottomien etuja, oikeuksia ja oikeusturvaa sekä edistääuskonnottoman todellisuuskäsityksen leviämistä.

Liiton tavoitteena on kriittisyyden lisääminen uskontoja kohtaa,valtiokirkkojärjestelmän purkaminen ja uskonnonopetuksenpoistaminen kouluista, päivähoidosta sekä valtion yliopistoista.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi liitto muun muassa tukeeuskonnottoman elämäntavan ja kulttuurin sekä uskonnottomantapakulttuurin leviämistä ja uudistamista, seuraa katsomusvapaudentoteutumista, tuo esille sen loukkaukset ja puolustaa uskonnottomienoikeuksia.

(Lähde: Liiton säännöt, 2 §)

Documents

Vapaa AjattelijaVapaa Ajattelija Vapaa-ajattelijain liitto ry. 1/2007 Vapaa-ajattelijain liitto 70 vuotta. ... kärkkäästi että Jumalan Sana on hyväksyttävä vi- ... sa vastaväittelijöinä