URHEILU-MUSEOT

VIDEOIDEN s. 8

PITKÄAIKAISSÄILYTYS

SOSIAALISEN MEDIANKOKEMUKSIA s.4

IDOLIEN JA FANIEN JÄLJILLÄ

Urheiluidolit-näyttely pureutuu suomalaisten urheiluidoleihin ja kotimaiseen fanikulttuuriin. Fanikulttuuri on olen-nainen osa urheilukulttuuria ja urheilun seuraamista. Kolmen museon yhteistyöstä syntyi kolme erilaista koko-naisuutta Helsinkiin, Tampereelle ja Lahteen. Hankkeessa pyrittiin kokeilemaan ja testaamaan sosiaalista mediaa

museomaailmassa. Verkkojulkaisumme esitteleekin hankkeeseen liittyneitä kahta eri osa-aluetta, sosiaalisen median hyödyntämistä ja hankkeen kautta kertyneiden av-aineistojen pitkäaikaissäilytyksen ratkaisua. Jaamme omia kokemuk-siamme tämän ”matkan” varrelta ja lisäksi asiantuntija-artikkelein monipuolistetaan näkemyksiä aihealueisiin.

Hanke on ajankohtainen kolmella eri tapaa. Ensiksikin urheiluun liittyvä fanikulttuuri ja sen ilmiöt ovat tällä hetkellä erityisen voimakkaasti esillä medioissa. Audiovisuaalisten aineistojen pitkäaikaissäilytysmuotoja- ja tapoja tutkitaan monin eri paikoin, sekä kyseisten aineistojen määrä on räjähdysmäisesti kasvanut museoalallakin. Kolmanneksi sosiaa-linen media on tullut rytinällä museoihinkin ja toivottavasti omien kokemuksiemme jakamiselle pystymme auttamaan hiukan muita toimijoita ideoidessaan omaa some-taktiikkaansa.

Kolmen museon yhteistyöhanke on ollut positiivinen kokemus kaikille. Aihepiirin moninaisuuden ansiosta museot ovat saaneet yhteyksiä myös uusiin toimijoihin, kuten faniyhdistyksiin ja urheilutoimittajiin. Hanke on rahoitettu Museoviraston avustuksella innovatiivisille hankkeille. Myöhemmin tänä vuonna ilmestyy laajempi verkkojulkaisu, jossa pureudutaan useamman kirjoittajan voimin fanikulttuuriin.

Julkaisija: Urheiluidolit-hanke (Suomen Urheilumuseo, Hiihtomuseo, Jääkiekkomuseo)

Kirjoittajat: Jari Toivonen, Pekka Tähtinen, Ulla Heikkilä, Vesa Hongisto

Taitto: Tikari & Maininki

Jari Toivonen jari.toivonen@stadion.fi

U R H E I L U M U S E OT I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ 5

S O S I A A L I S E N M E D I A N KO K E M U K S I A

4 U R H E I L U M U S E OT I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

Somen haltuunotto

Urheilumuseon, Hiihtomuseon ja Jääkiek-komuseon Urheiluidolit-yhteishankkeen yhtenä keskeisenä lähtökohtana oli alusta

alkaen hyödyntää eri tavoin sosiaalista mediaa. Oli tarkoitus saada sekä kokemusta, että oppia somen käytöstä museomaailmassa. Hankkeen alkuvaiheessa sosiaalista mediaa suunniteltiin hyödynnettäväksi aineiston keruussa ja poh-dittiin kovasti myös tapoja, joilla fanit voisivat lähettää terveisiä idolilleen. Aineiston keruuta emme saaneet toimimaan somen kautta, mutta tärkeäksi tavoitteeksi selkiytyi, että haluamme sen kautta tuoda ihmisille tietoa yhteisestä Urheiluidolit-hankkeesta ja toivoimme somen toimivan ennakkomarkkinointina näyttelyille. Toinen keskeinen tavoite oli luoda ihmisten ja hankkeemme välille vuorovaikutusta.

Alkusyksystä 2013 hankkeen projektitut-kija sekä yhteistyömuseoiden henkilökuntaa kokoontui ”Suomen Twitter-kuningattaren” Pauliina Mäkelän koko päivän luennolle oppi-maan sosiaalisen median monipuolisia saloja. Samalla ryhmä innovoi yhdessä, mitä kaikkea voimme erilaisilla yhteisöpalveluilla tehdä. Innostuimme loputtomista mahdollisuuksista. Kolmen museon väliseen kommunikointiin, tekstien työstämiseen ja kuvien jakamiseen aloimme heti käyttää Google Drivea normaalin sähköpostin ohella.

Päädyimme koulutuksen ja pohdinnan jäl-keen neljään some-kanavaan:

Facebook, joka on suosituin kanava. Siellä tiedotetaan uutisia, kerrotaan urheilijoista ja idoleista, sekä jaetaan kuvia ja videoita. Facebookissa on arvioiden mukaan noin kaksi miljoonaa suomalaista.

Twitter, joka on hyvin suosittu uutisväline ja keskustelukanava kansainvälisesti.

Instagram, joka on kasvavassa suosiossa eri-tyisesti nuorten keskuudessa. Sinne toivoimme runsasta vuorovaikutusta ja kuvien jakamista kanssamme idoleihin sekä fanitapahtumiin liittyen.

YouTube, joka on videoiden jakamispalvelu. Sinne tarkoitus oli jakaa hankkeen pohjalta syn-tyviä videohaastatteluja ja muita video-otoksia.

Näiden neljän some-kanavan lisäksi meillä oli verkossa kyselylomake, jossa avoimin vastausvaihtoehdoin sai kertoa, kuka on oma urheiluidolisi ja suosikkijoukkue. Jatkokysy-myksissä haettiin perusteluja vastauksiin sekä tiedusteltiin tapoja, millä tavoin vastaajat fanittavat idoliaan tai joukkuettaan. Kyselyllä haettiin myös tietoa siitä, kuka on anti-idoli ja mikä tekee urheilijasta epäihailtavan. Tarkoituk-sena oli löytää suomalaisten eniten arvostamat urheiluidolit sekä kerätä tietoa, mitkä tekijät nostavat urheilijan idoliksi.

Hankkeen projektitutkija toimi muiden tehtävien ohella myös some-vastaavana.

Sosiaalisen median kokemuksia

SOSIAALINEN MEDIA NÄYTTELYTYÖKALUNA

»

Kirjoittaja Jari Toivonen työskentelee tutkijana Urheiluidolit-hankkeessa ja Koripallomuseossa. Lähetä kysymyksiä/kommentteja: jari.toivonen@stadion.fi

URHEILUIDOLIT -HANKKEESSA

PAULIINA MÄKELÄ:

50 mahdollisuutta hyödyntää sosiaalista mediaa (poimintoja):

� Säästää aikaa, vaivaa ja rahaa organisaatiossa� Tuo rahaa organisaatiolle� Antaa enemmän tiedotus- ja markkinointika-navia käyttöön� Luo suoran ja kaksisuuntaisen vaikutuskana-van asiakkaisiin� Mahdollistaa asiakkaan mielipiteen kuunte-lemisen (esim. näyttelysisällöt)� Vahvistaa asiakasuskollisuutta� Tehostaa reaaliaikaisen asiakaspalautteen vastaanottamista� Voi säästää markkinointikustannuksissa� Luo uusia osallistumisen mahdollisuuksia (tilaisuudet verkossa)� Tuo uusia asiakkaita, sidosryhmiä ja yhteistyökumppaneita� Mahdollistaa jaetun asiantuntijuuden� Mahdollistaa ideoiden keräämisen

organisaatiossa� Rakentaa ja kehittää yrityksen brändiä� Tehostaa tulevien trendien ja kehitysnäky-mien huomaamista� Tukee lähityötä ja etäosallistumista

Verkkokäyttäytymisen 10 kultaista sääntöä

➊ Ole aito ja kiltti➋ Kuuntele ensin, keskustele sitten➌ Hanki medialukutaito➍ Luo rajat, mieti roolisi, varaa aikaa, pidä tasapaino➎ Käyttäydy hyvin, älä provosoidu, tilannetaju➏ Harkitse, mitä jaat➐ Kunnioita tekijänoikeuksia➑ Jaa, verkostoidu ja käytä joukkoistamista➒ Siedä keskeneräisyyttä, tee näkyväksi➓ Tiedosta tietoturvariskit

Ohjeita sosiaalisen median haltuunottamiseksihttp://kinda.purot.net/aineistot

Pauliina Mäkelä on sosiaalisen median kouluttaja yrityksessä Kinda Oy. Yrityksen nettisivut ovat osoit-teessa http://kinda.fi ja aineistowiki http://kinda.purot.net.

Some-tehtäviä jaettiin etenkin Facebookin ja Twitterin osalta myös museoiden omalle henkilökunnalle. Käytännössä aikaresursseista johtuen päävastuu somesta on jäänyt projek-titutkijalle, vaikkakin mahdollisimman monen henkilön osallistuminen päivittämiseen olisi tuonut enemmän vaihtelua ja vuorovaikutusta

sisältöihin. On muistettava, että päivityksiä someen ei tarvitse tehdä juuri sillä hetkellä vaan on mahdollista ajastaa moneen palveluun julkaisuaika (esim. Buffer on tässä hyvä työkalu, jolla ajastuksia saa tallennettua jonoon). »

»

6 U R H E I L U M U S E OT I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ U R H E I L U M U S E OT I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ 7

S O S I A A L I S E N M E D I A N KO K E M U K S I A S O S I A A L I S E N M E D I A N KO K E M U K S I A

Some – ennakkomarkkinointia ja vuorovaikutusta

Urheiluidolit-hanke sai kaikkiaan yli 10 000 kontaktia yleisöön ennen näyttelyiden avau-tumista 27.3.2014, noin puolen vuoden aikana. Kontakti voi tarkoittaa eri asiaa eri kanavissa. YouTube-kanavan osalta on laskettu, montako kertaa ihmiset ovat katsoneet Urheiluidolit -kanavalle ladattuja videoita. Sama ihminen luonnollisesti on saattanut katsoa useampia-kin videoita. Toisaalta Twitterin, Instagramin ja Facebookin tilastoissa ovat vain faktuaaliset sivujemme 'tykkääjät', eli ne jotka saavat päi-vitykset sivuiltamme. Näiden lisäksi on paljon tilastoimattomia ihmisiä, jotka ovat kuitenkin vierailleet sivuillamme. Kysely oli ja ei ollut verkkokontakti. Innostus vastaamiseen saa-tiin yleensä urheilualan museoissa vierailun yhteydessä ja lomaketta täytettiin myös pape-riversioina paikan päällä museoissa. Pettymys oli kuvia lähettäneiden henkilöiden vähäinen määrä. Vain muutama kuva tai muisto saatiin ennen näyttelyiden avautumista, vaikka aihe-piiri varmasti oli kiinnostava. Sopivien yhteys-henkilöiden ja valmiiden Facebook-sivustojen kanssa verkottuminen olisi varmasti auttanut aiheemme levittämisessä.

Facebookiin asetimme paljon odotuksia ja toiveita, mutta sivujamme seuraavien määrä jäi yllättävän alhaiseksi. Kuitenkin tilaston mukaan julkaisumme saattoi tavoittaa useiden satojen lukijoiden joukon enemmän kuin sivustollamme oli aktiivisia seuraajia. Pelkkä tykkäys ei aina kerro julkaisun kiinnostavuudesta, sillä kaikki eivät halua profiloitua jonkin sivuston seuraa-jaksi/tykkääjäksi. Jälkikäteen arvioiden emme ehkä kyenneet jakamaan riittävästi sivuamme, eli saamaan sitä ihmisille tietoon. Pitäisi löytää ne oikeat henkilöt, joilla on paljon alaan liit-tyviä kontakteja. Heidän kauttaan sivu jakau-tuisi eteenpäin. Toiseksi pohdimme, että oliko hankkeen Facebook-sivu riittävän kiinnostava tai oliko aiheemme jopa liian laaja-alainen? Urheilu kiinnostaa ihmisiä, sillä onhan vaikkapa lumilautailija Peetu Piiroisella tai jääkiekkoilija Teemu Selänteellä kymmeniätuhansia seuraajia. Kuitenkaan näistä emme saaneet juuri ketään omalle sivullemme, vaikka esimerkiksi Peetu oli siellä esillä videoiden ja kuvien muodossa. Varmasti rajatumpi aihe tuo suuremman seu-raajien ryhmän. Facebook-profiilia luotaessa on myös keskeistä pohtia tehdäänkö se henkilö- vai yhteisöprofiiliksi. Yhteisöprofiili luotaessa karsii se mahdollisuuden jakaa tai kommentoida kaverin seinällä asioita. Onko Facebook sitten museoille muuten tarpeellinen? Voisiko kuvat ja uutiset jakaa kotisivun kautta? Teemmekö turhaa työtä, jos tavoitamme parinsadan hengen Facebook-ryhmän säännöllisillä päivittämisillä? Viekö se liikaa aikaa ja tutkijan resursseja? Facebookin saaminen vaikuttavammaksi vaatii sekä Facebookin maailmaan että ko. museon

sisältöön erityisesti perehtynyttä henkilöä sekä aikaa että suunnitelmaa laajemman vaikutta-vuuden toteuttamiseksi.

Twitter toimi hankkeessamme uutiskanavana Facebookin ohella. Osa ihmisistä käyttää ehkä mieluummin Twitteriä kuin Facebookia, koska sen voi nähdä enemmän tiedotusvälineenä kuin rupattelupaikkana. Twitterissä ollaan päivänpolttavien aiheiden äärellä ja hashtag = #-tunnuksin osallistutaan keskusteluihin. Se tarjoaa hyvän kommunikaatiovälineen muse-oille. Ihanteellista toki olisi, jos siihen riittäisi aikaa organisaatiosta ainakin yhdellä henkilöllä. Jos Twitteriä haluaa käyttää aktiivisena kes-kustelukanavana, niin olisi oltava usein paikan päällä keskustelemassa, ottamassa kantaa, kär-jistämässäkin. Olisi hyvä, jos siellä voisi välillä olla myös virka-ajan ulkopuolella. Merkittävä määrä toimittajia on Twitterissä ja tätä kautta tietoa näyttelyistämme levisi myös mediaväen keskuuteen.

Instagram oli urheilualan museoille melko uusi tuttavuus valokuvien jakopalveluna. Päätimme kuitenkin ottaa sen käyttöön kou-luttajamme kehumana, sillä se on kasvattanut suosiota erityisesti nuorison keskuudessa. Nuo-rison sanotaan jo välttelevän ”vanhanaikaista” Facebookia. Instagramissa jaetaan itse otettuja kuvia tai lyhyitä videoita. Siellä kuvat merkitään #-tunnuksin, jotta ne ovat muiden löydettä-vissä samoilla hakusanoilla. Kuvien jakaminen on kansainvälistä, joten sivujen seuraajat ovat helposti ympäri maailmaa. Twitteriä tai Face-bookia päivitetään yleensä suomen kielellä. Tosin englanti on monella, etenkin nuorella val-takielenä Twitterissäkin. Instagram voisi toimia hyvänä välineenä lisäämään yhteisöllisyyttä museon ja yleisön välillä. Instagram herät-tää suomalaisissa potentiaalisissa asiakkaissa kiinnostusta museota kohtaan, vaikkakaan sen suosio ei vielä tavoita Facebookia tai Twitteriä. Siinäkin on olennaista vuorovaikutus – pitää käydä tykkäämässä ja kommentoimassa muiden kuvia, saadakseen siitä suuremman hyödyn. Museoilla on valtava kuva-arkistot, joiden esittely voisi tätä kautta olla hyvinkin toimivaa, tekijänoikeudet huomioiden. Voisiko museo siis

»

»

toimia globaalisti esitellen kuvia kokoelmista ja näyttelyistä Instagramissa? Kannattaa tutus-tua Flickr-kuvapalveluun Instagramin ohella. Flickr taitaa kuitenkin olla enemmän käytetty ja parempi alusta organisaation kuten museon omien arkistokuvien esittelylle.

YouTube yllätti meidät suurella suosiollaan. Ajattelimme vain jakaa videoita haastatelluista henkilöistämme siellä, ilman suurempia ennak-ko-odotuksia. Jo ensimmäinen, Kiira Korven haastatteluvideo, keräsi hetkessä satoja kat-sojia. Näin YouTuben potentiaali alkoi hah-mottua paremmin. Videokuva näyttäisi olevan tällä hetkellä se eniten kiinnostusta herättävä muoto! Projektitutkija leikkasi ilmaisohjelmalla haastatteluja katsottavaan muotoon ja lisäsi videokatkelmiin välikysymyksiä sekä mainintoja tulevista näyttelyistä. Videomateriaalin editoin-nin opettelu ja kohtuullisen tuotoksen tekemi-nen ei ole kovin aikaa vievä tai vaikea prosessi. Jatkoajatuksena voisi olla saada jatkuvasti lyhyi-täkin videoklippejä, vaikkapa museokävijöiden tunnelmia, jaetuksi videoina. Voisiko soveltuvia näyttelyvalvojia kouluttaa some-vastaaviksi tai ainakin aineiston kerääjiksi työpäivän aikana? YouTube oli ehdottomasti tärkein ennakkomark-kinointiväylämme, joskaan sen lopullista arvoa on vaikea mitata ilman kyselytutkimusta. Voihan olla, että videoiden katsojat eivät koskaan vie-railleet näyttelyssä, mutta tulivat jollain tasolla tietoisiksi Urheiluidolit -näyttelyn ja -hankkeen olemassaolosta. Tätä ei olisi tapahtunut ilman YouTubea.

Somen monet mahdollisuudet

Näyttelyiden avauduttua some-projektia jatkettiin. Näyttelyihin toteutettiin mediaseinä, jonka edessä on aidon kokoisia ja muotoon leikattuja urheilijahahmokuvia. Tarkoitus on ollut saada ihmiset jakamaan verkossa sel-fieitä eli omia kuviaan idolinsa kanssa. Samalla urheilijahahmojen taustalla oleva mainosseinä

toimii näyttelyiden jatkuvana markkinoijana. Myös urheilijoiden kuvia ja haastatteluvideoita jaetaan edelleen eri kanavillamme. Näyttelyissä toimivat näyttöruudut, joissa asiakkaat voivat nähdä lähettämiään kuvia tai twiittauksia. Tämänkin toivotaan lisäävän vuorovaikutusta museon ja näyttelyissä kävijöiden välille, ja lisäksi markkinoivan näyttelyitämme.

On mielenkiintoista pohtia, onko sosiaalisen median -kanaviemme seuraaja myös itsestään selvä museokävijä? Kategorisoimmeko liiaksi museon konkreettiseksi rakennukseksi vai olisiko verkkonäyttelyyn tutustuva tai yksittäistä YouTube-videota katsova henkilö myös nähtävä museokävijänä, josta kannattaa pitää huolta? Ainakaan ei ole mitään syytä pelätä museoiden verkkomateriaalien vievän kävijämääriä laskuun vaan päinvastoin. Se on tärkein keino kilpailla valtavan ja koko ajan lisääntyvän ärsykemäärän kanssa ihmisten ajasta ja huomiosta. Verkko on se paikka, jossa tehdään päätöksiä ja valintoja muun muassa ajankäytöstä ja siksi museoiden-kin tulee olla siellä!

Suurin osa ihmisistä haluaa tulla kuitenkin itse kokemaan näyttelyn, jos se on sisällöltään kiinnostava, vaikka osaan materiaalista pääsisi-kin tutustumaan verkossa ilmaiseksi. Pitäisikö kaikki näyttelyiden sisältö olla myös verkossa saavutettavissa, ainakin näyttelyiden loppuvai-heessa? Rovaniemeltä on pitkä matka Jääkiek-komuseoon, Tampereelle, mutta voisimmeko saada rovaniemeläisen museokävijäksi ja yhtei-sömme jäseneksi sosiaalisen median avulla?

Sosiaalinen media tarjoaa loputtomasti mah-dollisuuksia. Hyvällä suunnittelulla ja ennen kaikkea laadukkaalla ja kiinnostavalla sisällöllä päästään ihmisiä koukuttamaan museon tykkää-jiksi ja asiakkaiksi! ■

Luettelo yleisimmistä sosiaalisen median kanavista ja yhteisöllisistä työvälineistä: http://www.intosome.fi/wp-content/uploads/down-loads/2013/12/Ty%C3%B6v%C3%A4linelista.pdf

Sosiaalisen median kanavat ovat hank-keessa esillä niin verkkosivilla kuin näyttelyssä.

»

U R H E I L U M U S E OT I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ 9

V I D E O I D E N P I T KÄ A I KA I S S Ä I LY T Y S

8 U R H E I L U M U S E OT I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

Urheiluidolit-hanke tuotti audiovisuaalista (=av) aineistoa, josta suurin osa koostuu videohaastatteluista ja fanikatsomoiden

taltioinneista. Hankkeessa haastateltiin tun-nettuja suomalaisia urheiluidoleita ja kyseltiin heidän fanituksestaan ja toimimisesta idoleina sekä heidän omia urheiluihanteitaan. Haas-tattelut tallennettiin sanelulaitteella myös äänitiedostoiksi (wav). Urheilualan museoiden hanke osallistui myös Museoliiton järjestämään propagandakilpailuun ja sen videomateriaa-lit tallennettiin. Kaikkiaan hankkeessa kertyi av- ja valokuva-aineistoa noin 80 gigatavua. Haastatteluista tehtiin lisäksi ostopalveluna videoalan ammattilaisen editoima näyttelyver-sio, joka sisältää noin viisi gigatavua valmista videokuvaa.

Vuoden 2014 aikana Urheiluidolit -jatko-hankkeessa on tarkoitus selvittää, millä tavoin videoaineistojen tallentaminen pitkäaikaisesti on mahdollista ja järkevintä. Alan asiantuntijat käsittelevät aihetta tässä verkkojulkaisussa monelta näkökannalta katsoen ja vastaavat aihepiirin kysymyksiin omista lähtökohdistaan. Lisäksi linkkien kautta pääsee tutustumaan aihepiiriin vielä syvällisemmin ja laajem-min kuin tässä julkaisussa. Museoissa ollaan videoaineistojen tallennuksessa vasta alkumet-reillä, joten tilanne muuttuu jatkuvasti.

Museoille kertyy nykyään videoaineistoa, jonka merkitys aina on arvioitava tapauskoh-taisesti. Materiaalit voivat olla muun muassa filmiaineistoja, U-Matic -videonauhoja, VHS-nauhoja, DVD-levyjä ja digitaalisia aineis-toja. Pitkäaikaissäilytys ei kuitenkaan ole aina

yksinkertaista järjestää. Se ei ole kaikilla suu-remmilla toimijoillakaan vielä asianmukaisesti hoidettua. Monet tyytyvätkin vain ulkoiseen kovalevyyn, jonka toivotaan kestävän ikuisesti. Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan ulkoiset kovale-vyt ovat käyttöesineitä, joiden elinkaari voi olla hyvinkin lyhyt. Tässä on joitakin varteenotetta-via näkökulmia ja vaihtoehtoja, joita on tullut vastaan hankkeen myötä. ■ Jari Toivonen

Erikoissuunnittelija Pekka Tähtinen KAVI:n digitaalisten palvelujen yksiköstä.

Mikä on KAVI ja mitkä ovat sen tehtävät?

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen valtion laitos, jonka toiminta perustuu lainsää-däntöön. KAVI:n lakisääteisiin tehtäviin kuuluvat elokuvien ja televisio- ja radio-ohjelmien säilyt-täminen sekä niihin liittyvä tutkimus, kuvaohjel-mien tarjoamisen valvonta ja mediakasvatuksen edistäminen. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVA vuosina 2008-2013, Suomen elokuva-arkisto vuosina 1957-2007) ja Media-kasvatus- ja kuvaohjelmakeskus (MEKU vuosina 2012-2013, Valtion elokuvatarkastamo vuosina 1946-2011) ovat vuoden vaihteessa yhdistyneet Kansalliseksi audiovisuaaliseksi instituutiksi.

KAVI:n filmikokoelmat käsittävät noin 1 300 pitkää kotimaista elokuvaa, ja tätä nykyä tämä määrä karttuu noin 25 uuden elokuvan vuosi-tahdilla. Lisäksi kokoelmiin kuuluu suuri määrä lyhytelokuvia, dokumentteja, uutiskatsauksia ja

Av-aineistojen pitkäaikaissäilytys

»

muita elokuvia. Kotimaisen elokuvaperinnön pelastaminen ja säilyttäminen jälkipolville on yksi KAVI:n keskeisistä tehtävistä. KAVI:n kokoelmissa on lisäksi kattava ulkomainen elokuvakokoelma, joka perustuu vapaaehtoi-siin talletuksiin. Videokokoelma käsittää mm. vapaakappaleina kaikki Suomessa levitetyt VHS:t ja DVD:t. Kotimaisista elokuvista on lisäksi kattava arkisto oheisaineistoja kuten valoku-via, julisteita, käsikirjoituksia, lehtileikkeitä ja museoesineitä.

Kotimaisen elokuvakokoelman digitointi-hanke käynnistyi syksyllä 2011. Tarkoituksena on mahdollistaa kotimaisen elokuvaperinnön esittäminen teattereissa myös jatkossa. Valtaosa saleista on jo nyt digitalisoitu, eikä filmipro-jektoreita monestakaan teatterista enää löydy.

Digitointi etenee tällä hetkellä noin 30-40 pitkän elokuvan vuositahdilla. Osa elokuvista myös restauroidaan digitoinnin yhteydessä. Lyhytelokuvia ja dokumentteja digitoidaan tarpeen mukaan.

Saatavuuden lisäksi digitointityötä tehdään luonnollisesti myös pelastamismielessä, joten digiaineistojen arkistoinnista on täytynyt huo-lehtia. KAVI:lla on yhteistyössä CSC:n - Tieteen tietotekniikan keskuksen kanssa rakennettu arkistointijärjestelmä, jossa digitaalisen aineis-ton säilyttämisestä huolehditaan. Arkistointi perustuu datanauhoihin. Käyttökappaleita säily-tetään myös levyllä. Kaikki aineisto on varmis-tettu vähintään kahdelle nauhakopiolle ja kaikki prosessit perustuvat tarkistussummiin. »

»KAVI:ssa on vahva osaaminen ja koke-mus videoaineisto-jen digitoinnista ja tallentamisesta.

Vinkkejä av-aineiston säilyttämiseen � Ulkoinen kovalevy on huono ratkaisu!

Muista ainakin tehdä varmuuskopio toiselle ulkoiselle kovalevylle ja mieluiten säilyttää se eri paikassa.

� RAID-järjestelmä on huomattavasti luo-tettavampi kuin ulkoinen kovalevy. Järjestel-mässä on useita kovalevyjä, jotka peilaavat keskenään. Näin yhden kovalevyn hajoaminen ei tuhoa tiedostoja. Hintakin on edullinen ja saatavuus helppo.

� Ostopalvelu on mahdollinen. Esimerkiksi Mikkelin Ammattikorkeakoulun alaisuudessa toimiva Darcmedia on erikoistunut sähköisen aineiston turvallisen säilyttämisen lisäksi aineiston jakamiseen verkon välityksellä. Lisäksi he digitoivat aineistoja. Darcmedia vaikuttaa laadukkaalta ja monipuoliselta palveluntarjoajalta juuri pienempiäkin muse-oita ajatellen. Lisätietoa palveluista ja mm.

digitoitavista formaateista: www.darcmedia.fi. � Videoaineistoa valmistettaessa on kes-

keistä tuottaa se sellaisella formaatilla, joka on arvioitu toimivaksi myös jonkin aikaa tästä eteenpäinkin. KDK-hankkeessa on määritelty pitkäaikaissäilytykseen soveltuvat tiedos-tomuodot. Pitkäaikaissäilytysratkaisu (PAS), johon tärkeimmät aineistot siirretään, säilyttää digitoidut ja alkujaan digitaaliset kulttuuripe-rintöaineistot käytettävinä ja ymmärrettävinä myös tuleville sukupolville (kts. Vesa Hongis-ton artikkeli).

� Metatiedot ovat keskeisellä sijalla aina, kun tallennetaan mitä tahansa. Av-aineisto ei tee tässä poikkeusta, joten on keskeistä kuvailla tarpeeksi kattavasti aineisto, vaikka se olisikin ’vain’ ulkoisella kovalevyllä. http://www.luette-lointiohje.fi/tietoa-ohjeesta/standardit/

10 U R H E I L U M U S E OT I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ U R H E I L U M U S E OT I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ 11

V I D E O I D E N P I T KÄ A I KA I S S Ä I LY T Y S V I D E O I D E N P I T KÄ A I KA I S S Ä I LY T Y S

Mikä tällä hetkellä on nähdäksesi tilanne Suomessa videokuvan ja äänitallenteiden pitkäaikaissäilytyksen suhteen?

Varsinaisen pitkäaikaissäilytyksen kannalta tilanne on ollut varsin huono, mutta toki itse datan säilyttämistä on monessakin paikassa tehty mallikkaasti. Etenkin elävän kuvan kohdalla formaattien suuri kirjo tekee pitkä-aikaissäilyttämisestä vähintäänkin haastavaa. Kansallisen digitaalisen kirjaston (KDK) pitkäai-kaissäilytyshanke (PAS) kuitenkin toivottavasti tuo helpotusta tähän ongelmaan.

Miten neuvoisit museoita varmistamaan av-tallenteiden säilyvyyden resurssiensa puitteissa?

KDK:n PAS-hankkeeseen ja sen tuottamiin dokumentteihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Sieltä löytyy varmasti ainakin vink-kejä siihen mitä formaatteja kannattaa suosia. Myös tulevat järjestelmien kehitystoimenpiteet kannattaa toteuttaa KDK:ta silmällä pitäen. Paikallisesti säilytettävät aineistot kannattaa vähintäänkin säilyttää RAID-suojatulla levyllä, mutta mikäli mahdollista niin datanauha on turvallisempi tapa. Optiset levyt, kuten DVD:t, eivät missään nimessä ole suositeltavia säily-tysformaatiksi. Kaiken säilyttämisen edellytys

on kuitenkin metadata! Tiedostomuotoisen aineiston kuvailu ja tekninen metadata on pit-käaikaissäilyttämisen kannalta erityisen tärkeää.

Millä keinoin varmistetaan av-materiaalien käytettävyys tulevaisuutta ajatellen?

Itse datan säilyttämisen ja metadatasta huo-lehtimisen lisäksi myös datan migraatiot tulee ottaa huomioon. Tämän vuoksi avoimet ja stan-dardoidut formaatit ovat säilyttämisen kannalta parhaita. Av-materiaalien säilyttäminen, ja sitä kautta myös käytettävyys tulevaisuudessa, ei varsinaisesti poikkea muista aineistotyypeistä. Tietyt säilyttämisen kannalta olennaiset ope-raatiot, kuten formaattimuunnokset, voivat toki olla mutkikkaampia, mutta ne helpottuvat, kun alunperinkin formaatit ja tiedostojen rakenteet ovat kunnossa.

Lopuksi muistuttaisin, että metadatan ja luetteloinnin tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Pyörää ei kannata yrittää keksiä uudestaan, vaan kannattaa tukeutua KDK:n PAS-hankkeeseen. ■

Mikkelin AMK:ssa toimiva Darcmedia on erikoistunut arkistoai-neistojen digitointiin, arkistoimiseen ja tur-valliseen jakamiseen verkon välityksellä. www.darcmedia.fi

» Ulla Heikkilä on yksi Eläköön arkistosi! -selvityksen laatijoista sekä päätoiminen elokuvaopiskelija. Seuraavassa hän poh-tiikin erityisesti elokuvan kautta aineisto-jen pitkäaikaissäilytyksen näkökulmia.

AV-aineiston pitkäaikaistallentamisen suurimmat haasteet sinun näkökulmastasi?

Nähdäkseni haastavinta pitkäaikaistallennuk-sessa on materiaalimäärän räjähdysmäinen kasvu. Tallennusteknologiat kyllä kehittyvät enkä usko että teknologia tulee olemaan pitkä-aikaissäilytyksen kynnyskysymys pitkällä täh-täimellä, vaikka siinä tällä hetkellä ratkaisemat-tomia asioita onkin. AV-aineiston valtava määrä sitä vastoin herättää joukon kiinnostavampia ja haastavampia kysymyksiä: Mitä haluamme jäl-kipolville säilyttää? Kenellä on valta ja vastuu määritellä jonkin av-tallenteen potentiaalinen uudelleenkäyttö- / historiallinen arvo? Onko teos lähtökohtaisesti arvokkaampi kuin raaka-materiaali, onko ammattilaisen tekemä arvok-kaampaa kuin amatöörin?

Av-materiaalin kirjo alkaa olla niin moninai-nen, että se johtanee arkistokentän pirstaloitu-miseen. Suuret keskusarkistot eivät enää pysty vastaamaan kaiken materiaalin arkistoinnista, ja niiden rinnalle nousee pienempiä, kenties vapaaehtoisvoimin ylläpidettyjä arkistoja. Tämä

voi olla hyväkin asia, sillä pienet (esim. vapaa-käyttöiset internet-arkistot) voivat olla toimin-nassaan joustavampia ja luovempia kuin isot, vakiintuneet instituutiot. Tällaisten arkistojen kohdalla nousee sitten tietysti pitkäaikaissäily-tykseen liittyviä kysymyksiä: voiko ei-institutio-naalisella arkistolla olla pitkäaikaissäilytyksen vaatimaa pitkäjänteisyyttä tai resursseja?

Eli vielä tiivistetysti: haastavinta on mate-riaalin arvottaminen ja talletuspäätösten tekeminen.

Raakamateriaali vai käyttöön tehty versio talteen?

Omasta tekijänäkökulmasta sitä tietysti ajat-telee, että valmis, lopullinen teos, joka sisältää tekijänsä valinnat ja päätökset, on se ensisijai-sin säilytettävä. En usko että tästä löytyy eriäviä mielipiteitä, jos puhutaan ns. teosluonteisista ohjelmista, esim. fiktio- ja dokumenttielo-kuvista, musiikkivideoista tai erityyppisistä videoinstallaatioista. Erityisesti käsikirjoitetun fiktioelokuvan / fiktiivisen tv-sarjan kohdalla on minusta varsin selvää, että yleisellä tasolla kiinnostavinta on valmis, lopullinen teos. Fiktio-elokuvan raakamateriaali saattaa olla kiinnos-tavaa tekijän itsensä kannalta tai esimerkiksi tutkittaessa ykisttäisen tekijän tuotantoa tai uraa, mutta yleistä merkittävyyttä sillä on varsin vähän. Toki tekijät haluaisivat säilyttää kaiken

Ulla Heikkilän aiheena Eläköön Arkistosi-seminaa-rissa 1.10.2013 oli Digitaalisen arkistoinnin nykytila tuotantoyhtiöissä. (Kuvankaappaus seminaariesityksestä, Aalto Media Factory).

»

12 U R H E I L U M U S E OT I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ U R H E I L U M U S E OT I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ 13

V I D E O I D E N P I T KÄ A I KA I S S Ä I LY T Y S V I D E O I D E N P I T KÄ A I KA I S S Ä I LY T Y S

koekuvausnauhoja ja kuvattuja lukuharjoituksia myöten, mutta syyt siihen ovat pitkälti samat kuin ne, miksi haluamme säilyttää lapsuuden piirrustus- ja ainekirjoitusvihot. "Ei näitä voi poiskaan heittää" tai "Musta olis tosi kiva säi-lyttää nää, niinku muistona", eivät ole riittäviä perusteita institutionaaliseen arkistointiin.

Dokumenttielokuvan kohdalla tilanne onkin sitten jo toinen, vaikka teosluonteisen ohjelman ollessa kyseessä teoksen säilyttäminen edelleen on prioriteetti numero yksi. Dokkaristit kui-tenkin kuvaavat usein moninkertaisen määrän materiaalia verrattuna siihen, mitä päätyy lopulliseen teokseen ja usein kuvattu aineisto olisi ihan kulttuurihistoriallisestikin arvokasta materiaalia. Tästä päästään kuitenkin taas kysy-mykseen, kuka päättää, mikä on kulttuurihis-toriallisesti arvokasta ja mikä ei. On kuitenkin selvää, että erityisesti dokkarikentällä valmiiden teosten ulkopuolelle jää paljon sellaista materi-aalia, joka olisi hyvä saada talteen.

Teosluonteisten ohjelmatyyppien lisäksi maailmassa tuotetaan kuitenkin valtava määrä kaikkea muutakin av-materiaalia, esimerkiksi uutiskuvastoa, urheilukilpailutallenteita ja kotivideoita. Heittämällä väittäisin, että vii-denkymmenen vuoden kuluttua vuoden 2014 kiinnostavimpana materiaalina näyttäytyvät amatöörien omaksi huvikseen kuvaamat koti- ja kännykkävideot. Ainakin itseäni koskettavat eniten juuri kotivideoarkistot ja vaikkapa vanhat kaitavideomateriaalit, jotka näyttävät ajankuvaa ja todellisia menneisyyden ihmisiä. (Minkä vie-hätys tietysti taas piilee siinä, että nuo ihmiset ovat aivan samanlaisia kuin me nyt.) Kiinnos-tavaa onkin, miten saadaan säilymään nämä ihmisten henkilökohtaiset materiaalit, jotka putoavat kaiken institutionaalisen pitkäaikais-tallentamisen ulkopuolelle ja joiden alkupe-räinen käyttötarkoitus on varsin lyhytaikainen. Oletettavaa on, että suurin osa omaksi ilokseen iPhone-videoita kuvaavista ihmisistä ei harrasta kovinkaan systemaattisia arkistointimenetelmiä. Näiden materiaalien säilyminen on iso kysymys.

Mitä pidät Eläköön arkistosi-seminaarin ja julkaisun olennaisimpana antina arkistointia ajatellen?

Toivoisin, että selvitys toimi keskustelun herät-täjänä sekä av-alan sisällä että av- alan ja arkis-tolaitosten välillä. Selvitys itsessään on vain kevyt (ja ennen kaikkea tekijöille suunnattu) pintaraapaisu, mutta toivottavasti se herättelee kohdeyleisöään (tekijöitä) näkemään arkis-toinnin, pitkäaikaistallennuksen ja materiaalin uudelleenkäytön eri puolia aikaisempaa laajem-min. Luulen että keskusteluyhteys tekijöiden ja arkistojen välillä onkin pikku hiljaa aktivoitu-massa (en tiedä, onko syynä Eläköön arkistosi! -selvitys vai ajassa kulkeva virtaus). Ainakin tiedän, että SELO (Suomen Elokuvaohjaajien

liitto) kävi toukokuussa tutustumassa Kansal-lisen audiovisuaalisen instituutin toimintaan, ja arkistoinnista on ollut muutenkin puhetta ohjaajien keskuudessa.

Millainen olisi unelma av-arkistosi?

Koska olen sekä uuden materiaalin tuottaja että vanhan materiaalin hyödyntäjä, minulla on kaksi varsin erilaista unelma-arkistoa.

A) Haluaisin arkiston, johon voisin ladata kaiken tuottamani materiaalin (koekuvaus-nauhoja ja kuvattuja lukuharjoituksia myöten) täysilaatuisina. Materiaali löytyisi salasanojen ja suojauksien takaa niin, että muilla kuin minulla (ja esim. tuottajalla, kuvaajalla), ei olisi siihen pääsyä. Minulla olisi aina suora pääsy materi-aaleihini verkon kautta. Lisäksi voisin arkiston kautta levittää valmiita teoksia esimerkiksi festivaaleille. Arkistopalvelu huoltaisi materi-aaleja, tarkkailisi niiden eheyttä ja ilmoittaisi automaattisesti esimerkiksi tiedostomigraa-tion tarpeesta. Lisäksi palvelu olisi ilmainen ja nopea.

B) Haluaisin myös sellaisen arkiston, josta löytyisi loputtomat määrät vapaakäyttöistä materiaalia maailman eri kolkista eri vuosikym-meniltä. Arkisto toimisi internetissä, ja kaikki materiaali olisi mahdollista ladata suoraan palvelusta omalle koneelle leikkauskelpoisessa formaatissa täysilaatuisena. Materiaali sisältäisi kotivideoaineistoa, vanhoja mainoksia, uutisku-vaa, yritysvideoita ja stock-materiaalia. Kaikki materiaali olisi tekijänoikeuksista vapaata (public domain tai common creatives -lisens-sillä). Arkistolle voisi lahjoittaa omia ylijäämä-materiaaleja vapaaseen käyttöön ja siksi se kasvaisi ja laajentuisi koko ajan. Arkiston haku- ja selaustoiminnot olisivat pitkälle kehitetyt. Luonnollisesti myös tämä arkisto olisi ilmainen ja supernopea. ■

»

Linkit:Aalto Media Factory järjesti 1.10.2013 Elä-köön arkistosi! -seminaarin Ateneum-salissa. Seminaarissa avattiin keskustelu digitaalisen av-materiaalin pitkäaikaistallennuksen haas-teista Suomessa. Seminaaripäivän aikana kuul-tiin puheenvuoroja teknisistä sovellutuksista, digitaalisista arkistoista, tekijänoikeuksista ja arkistomateriaalin uudelleenkäytöstä.

Eläköön arkistosi-selvitys: www.mediafactory.aalto.fi/wp-content/uploads/2013/10/Elakoon_arkistosi_selvitys.pdf

Seminaarin puheenvuoroja: www.mediafactory.aalto.fi/elakoon-arkistosi/

Vesa Hongisto avaa av-aineistojen pitkä-aikaissäilytykseen liittyviä hankkeita ja termejä. Hän työskentelee Museoviras-tossa arkisto- ja tietopalveluiden osas-tonjohtajana. Hongisto on toiminut myös KDK:n (Kansallinen digitaalinen kirjasto) pitkäaikaissäilytyksen tukiryhmässä.

Mikä on Museo 2015 -hanke ja missä vaiheessa se on tällä hetkellä?

Museo 2015 on valtakunnallinen museoiden yhteishanke, joka tuottaa työkaluja museo-kokoelmien sähköisen kokoelmahallinnan käyttöön ja kehittämiseen. Hankeen toimijoita ovat Museovirasto, Suomen museoliitto ja Kansallisgalleria.

Hankkeen keskeisimpiä tuloksia tähän men-nessä ovat museoiden yhteinen kokoelmahallin-nan kokonaisarkkitehtuuri, museoiden yhteiset järjestelmäriippumattomat luettelointiohjeet ja yhteisen kokoelmahallintajärjestelmän määrit-tely, kilpailutus ja valinta. Samoin hankkeessa on tehty Finnaan museoiden yhteinen näkymä ja avustettu museoita liittämään kokoelma-hallintajärjestelmänsä Finnaan. Keskeisiä vielä tehtäviä töitä on kokoelmahallintajärjestel-män pilotointi ja käyttöönotto sekä museoi-den Finna-näkymän kehittäminen. Lisätietoa hankkeesta löytyy osoitteesta: www.nba.fi/fi/museoalan_kehittaminen/museo_2015

Pitkäaikaissäilytyksen suunnittelu- ja toteuttamishankeen tukiryhmään kuulunut Vesa Hongisto, mitkä olivat hankkeen keskeiset tulokset?

Digitaalisen pitkäaikaissäilytyksen suunnit-telu- ja toteuttamishankkeen keskeisiä tuloksia ovat pitkäaikaissäilytysratkaisu toteuttamis-suunnitelman laatiminen, pitkäaikaissäilytyksen hallinnollisten ja rakenteellisten metatietojen ja aineiston paketoinnin määrittäminen, säily-tys- ja siirtokelpoisten tiedostomuotojen mää-rittäminen sekä säilytyssuunnitelman mallin hahmottelu. Näiden lisäksi on selvitetty säilytet-tävien digitaalisten aineistojen laajuus ja tehty kustannus- ja hyötyanalyysi.

Hankkeessa on päästy nyt siihen vaiheeseen, että Tieteen tietotekniikan keskus - CSC ottanut tänä vuonna ensimmäiset pitkäaikaissäilytysasi-akkaat. Tässä vaiheessa on kysymys ns. bittita-son säilytyksestä. Toisin sanoen huolehditaan siitä, että aineiston alkuperäinen data eli ykkö-set ja nollat säilyvät muuttumattomina. Samalla kehitetään seuraavan tason ratkaisua, jossa taataan aineiston ymmärrettävyyden säilymi-nen tarvittavine datakonversioineen. Lisätietoa KDK PAS:sta löytyy osoitteesta www.kdk.fi/fi/pitkaaikaissailytys

Museoviraston maan-alaisten tilojen arkis-tohyllyjä liikuttaa tietokonepohjainen ohjainjärjestelmä. Kuva: Soile Tirilä, Museovirasto

»

Jääkiekkoidoli Jari Kurri oli yksi hank-keen haastattelemista urheilijoista, jonka haastatteluvideo tallennetaan pitkä-aikaissäilytykseen. Kurri osallistui myös hankkeen tuottamaan videoon, joka kilpaili Museoliiton Propa-gandakampanjassa.

WWW.URHEILUIDOLIT.FI

14 U R H E I L U M U S E OT I D O L I E N J A F A N I E N J Ä L J I L LÄ

V I D E O I D E N P I T KÄ A I KA I S S Ä I LY T Y S

Missä vaiheessa pienet yksittäiset museot kykenevät hyödyntämään Kansallista Digitaalista Kirjastoa (KDK) digitaalisten kulttuuriperintöaineistojen, erityisesti audiovisuaalisten aineistojen osalta?

Kansallisen digitaalisen kirjaston Finna-palve-luun on jo nyt liittynyt aika moni pienempikin museo. Liittymisen kustannus syntyy rajapinnan rakentamiskustannuksista museon kokoelma-hallintajärjestelmän ja Finnan välille. Museo 2015-hanke auttaa rajapinnan määrittelyssä, mutta jos tarvitaan ohjelmointia kokoelmahal-lintajärjestelmän toimittajalta, niin sen maksaa museo itse. Käytännössä liittyminen on edulli-sinta jos käyttää jo jotakin järjestelmää joista rajapinta on rakennettu valmiiksi.

Audiovisuaalisen aineiston esittäminen FInnassa on toistaiseksi toteutettu ulkoisten linkitettyjen palvelujen kautta.

Pitkäaikaissäilytyksen osalta rajapintatilanne on periaatteessa samankaltainen sillä ero-tuksella, että tänä vuonna vasta ensimmäiset organisaatiot rakentavat rajapintoja pitkäai-kaissäilytystä varten. Menee vielä jonkin aikaa ennen kuin tässä on päästy rutiinitasolle, jolloin aineiston vastaanotto helpottuu.

Museoviraston vinkit museoille av-aineistojen keruun, säilytyksen ja käytön suhteen?

Museo 2015-hankeessa tehdyssä luetteloin-tiohjeessa on aineistotyypistä riippumattomat yleiset osat ja erikseen aineistotyyppikohtiaset ohjeet. Yhtenä aineistotyppinä on audiovisuaa-linen aineisto. Luettelointiohje löytyy seuraava

linkin takaa. www.nba.fi/fi/File/2214/audiovisu-aalinen-aineisto.pdf

Suosittelen lämpimästi näiden uusien luettelointiohjeiden käyttöä. Samoin tulisi mahdollisuuksien mukaan siirtyä käyttämään KDK PAS suositusten mukaisia tiedostomuo-toja. Nykyaikaiset kokoelmahallintajärjestelmät myös mahdollistavat sen, että liikkuvaa kuvaa sisältävät tiedostot voidaan liittää järjestelmään kuin mikä tahansa muu liitetiedosto. ■

»

Linkit:KDK:n hallinnolliset ja rakenteelliset meta-tiedot ja aineiston paketointi www.kdk.fi/images/tiedostot/KDK_metatiedot_ja_aineis-ton_paketointi_v1.4.pdf

KDK:n säilytys- ja siirtokelpoiset tiedos-tomuodot www.kdk.fi/images/tiedostot/KDK-PAS-tiedostomuodot-v1.3.pdf

Digitaalisten aineistojen laajuus ja säily-tysmenetelmät www.kdk.fi/images/stories/tiedostot/pas-aineistojen-laajuus-ja-sailytys-menetelmat-2011.pdf

Asiakasliittymä Finna www.finna.fi/

URHEILUMUSEO, Helsinki

Urheilumuseon näyttelyssä esitellään sekä menneiden vuosikymmenten urheilusankareita että nykyisiä urheiluidoleita, Paavo Nurmesta Teemu Selänteeseen. Fanikulttuurin ilmiöistä esillä ovat etenkin jalkapallofanit: Suomen A-maajoukkueen kannattajat ja brittijalkapallon suomalaiset fanit. Katsele videolta fanien huippuhetkiä, kuvauta itsesi idolin kanssa tai lähetä viesti idolille!

Urheiluidolit 28.3.–12.10.2014 Avoinna: ma-pe 11–17, la-su 12–16

HIIHTOMUSEO, Lahti

Mäkihyppääjien fanitus oli aikanaan huimaavaa, vieläkö muistat Tonimanian? Hiihtomuseon näytte-lyssä pääset itse osallistumaan kannatushuumaan: maajoukkuekannatuksen hurmokseen sekä pai-kalliseen fanikulttuuriin, joka on vahvasti esillä jääkiekko-, koripallo- ja jalkapallo-otteluissa. Pääset peilaamaan julkisuuden mukanaan tuomia hyviä ja huonoja puolia astumalla idolisi saappaisiin.

Urheiluidolit 28.3.2014–31.12.2015 Avoinna: Talviaikaan ti-pe klo 9-16, la-su klo 11-17 Kesäaikaan (10.6.-31.8.2014) ti-pe klo 10-17, la-su klo 11-17

JÄÄKIEKKOMUSEO, Tampere

Jääkiekkomuseo nostaa Urheiluidolit-näyttelyssä esille legendaariset Selänteen ja Kurrin sekä uransa alkupuolella olevat Granlundin ja Barkovin. Maajoukkueen matkassa vuosikymmeniä kulke-nut faniryhmä edustaa näyttelyssä suomalaisia kiekkofaneja ja yleisestikin fanikulttuuria. Kiekko-kansan rakastamat maailmanmestaruuspokaalit 1995 ja 2011 ovat saaneet uuden esillepanon.

Urheiluidolit 28.3.2014–1.3.2015 Avoinna: ti-su klo 10–18