KiusatutIhmiset suvi(t)yössä

Kaija Papu

Uusi musteMopokuninkaat

Paimenet

Frank Reppureissaus

Amistest i

3 / 2 0 1 3 | S Y R J Ä S S Ä S u o m e n A m m A t t i i n o p i S k e l e v i e n l i i t t o - S A k k i R Y

S. 3 / Pääkirjoitus, Puheenjohtajan kolumni, S. 4 / Uudet kasvot, VR opis-

kelijaetujen heikentämisen tiellä, S. 6 / Ruokahifistelijä, S. 8 / Minkälai-

nen amis olet S. 10 / Asumisen monet muodot, S. 15 / Uusi muste, S. 20 / Kaija

Papu, S. 23 / Ihmisiä Suvi(t)yössä, S. 26 / Periferia, S. 28 / Kiusatut, S. 32 / Tavarat

myyntiin ja reppu selkään, S.36 / Mopoilevat kuninkaat, S. 40 / Paluumuutto

maalle, S. 42 / Siitä tuli Frank, Politiikkaa amiksille S. 43 / #festarifiilis@suo-

menkesä, S.44/ Arvostelut, S. 46 / General Intellect in Process, S. 47 / Sarjakuvat

k u StA n tA JA / SAKKI ry, pÄ Äto i m i t tA JA / Henri Salonen, u l koA S u / Toni Halonen, k i R J o i t tA JAt /

Aleksej Fedotov, Niia Virtanen, Ilona Raivio, Vili Äijö, Ilkka Hautala,

Antti Malste, Joonas Pulkkinen, Hilla Kurki, Saila Kivelä, Antti Kur-

ko, Mika-Pekka Markkanen, Kalle Kvick, Thomas Södergård k u vA A JAt /

Hilla Kurki, Mika-Pekka Markkanen, Minna Kallinen, k u v i t u kS e t / Samuli

Otto-Henrik Saarinen, Hilla Kurki, Marleena Lahti, Minna Kallinen,

Xixalba David S A R JA k u vAt / Pasi Kärkkäinen, Henna Räsänen, Katja Ronka-

nen, eD i to i n t i / Jukka Vuorio

S i s ä l t ö

Te k i j ät

Osoite Hakaniemenranta 1, 00531 Helsinki / Puhelin 050 337 4655 / Sähköposti: toimitus@sakkinet.fi / ISSN 2243 3279 / Numero 3 / 2013 Painopaikka Sanomapaino oy, Forssa / lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa / llmoitusmyynti toimitus@sakkinet.fi, 050 337 4654, Sari parantainen sari@elamystuotanto.fi / kansikuva Hilla kurki

2 3 / 2 0 1 3

SYRJÄSSÄ

S y r j ä s s ä , e i s y r j äy t y n e e n ä

O p i s ke l u n k u u s i u l o t t u v u u t t a

Tämän lehden teemana on syrjässä oleminen. Siis syrjässä, ei syrjäytyneenä. En koskaan ole pitänyt sanasta syrjäyty-minen tai syrjäytyneet, sillä ne eivät mie-lestäni tarkoita yhtään mitään. Syrjäytynyt on vain yksi termi, jolla pyritään niputta-maan moninaiset ihmiset ja monimutkai-set ongelmat jotenkin hallittavaan muo-toon, välittämättä siitä miten hyvin tämä termi itse asiassa vastaa todellisuutta.

Samalla tavalla, kun syrjäytymises-tä maalataan maailmanluokan ongelmaa, tulevaisuus näyttäytyy uutisten kautta hitaasti meitä kohti lipuvalta katastrofilta, jota ei voi väistää. Hyvinvointivaltiosta tu-lee luopua, koska siihen ei ole varaa, kuten juuri ilmoitetut 360 miljoonan leikkaukset peruspalveluihin antavat ymmärtää.

Koska nyt ei ole varaa? Alun pe-rinkään ei ollut varaa tai pakko rakentaa Suomeen menestyvää hyvinvointiyhteis-kuntaa tai parhaimpia oppimistuloksia ta-kovaa koulutusjärjestelmää, joka lyö tulok-sillaan maailmaa ällikältä vuosi toisensa jälkeen. Ei ollut pakko, mutta tehtiin koska haluttiin.

Nuoria syyllistetään samaan aikaa nuorisotyöttömyydestä ja liian myöhään työelämään siirtymisestä. Työelämässä tulisi myös pysyä pidempään kuin edel-täneet sukupolvet. Palkinnoksi näistä uh-rauksista luvataan heikompi elintaso ja

Kesä on lähtenyt ja nyt on uuden seik-kailun alku. Amis on elämäsi parasta aikaa, jos vain päätät niin. Kaverit,

uudet piirit, haasteet ja rakkaus. Hukassa olemisen tunne ja yksinäisyyden hetket. Tuhannet kysymykset omalle itselleen ja muille. Vastausten löytäminen ja muiden auttaminen.

Ollessasi vahva auta heikompia.

Into. Vallankumouksellinen into saavuttaa taas uusia huippuja, etsiä tuo-reita näkemyksiä asioihin. Kuolematto-muus. Tähtäin henkilökohtaiseen kas-vuun, joka paljastaa välillä vastauksia keskeisimpiin elämän salaisuuksiin. Py-sähtynyt aika ja kuolemattomuuden tunne ennen kun kokee jotain ainutlaatuista. Sa-malla niin arkista ja yksinkertaista, mutta jälkeenpäin muisteltuna niitä parhaimpia

romahtaneet hyvinvointipalvelut. Tarjolla on myös pilalle kulutettu ympäristö eko-katastrofeineen ja epäreilu ja stressaava työelämä, jossa et tule työlläsi toimeen.

Miksi nuoret syrjäytyvät? No, mik-si joku ei haluaisi vetäytyä syrjään tuosta kaikesta? Helsingin nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio oli kuvaillut antamassaan lehtihaastattelussa, että yhä suurempi osa nuorista kokee, että elämä tapahtuu heille siten, että nuori ei enää koe olevan-sa oman elämänsä aktiivinen toimija. Joku toinen määrittelee sen miten itsesi akti-voit tai minne suuntaat seuraavaksi. Si-nun pitäisi ja sinun täytyisi. Tuntuu, että elämme vaihtoehdottomuuden maailmas-sa vaikka todellisuudessa vaihtoehtoja on.

Opiskelijat, kun teille kerrotaan, että kurssit peruuntuvat koska opetus-henkilökuntaa on vähennetty tai kun teille tarjotaan etäopiskelua lähiopetuksen si-jaan, kysykää miksi niin on.

Samaan aikaan, kun koulutusjär-jestelmä ja instituutiot vaativat teiltä ar-vosanoja, suorituksia ja valmistumista on teilläkin oikeus vaatia. Vaatikaa parempaa opetusta, parempaa koulutusta ja vaati-kaa opiskelupaikkoja ja mahdollisuuksia toteuttaa itseänne. On aika astua ulos syr-jäytymisen masentavasta varjosta ja ottaa askel syrjään vaihtoehdottomuuden maa-ilmasta.

hetkiä lähimmäisesi seurassa. Tulevaisuus. Se on lähellä. Oikeas-

taan se on riippuvainen sinun tulevasta hymystäsi, tervehdyksestäsi ja seuraavas-ta hengenvedostasi. Tulevaisuus on Sinun ja täysin armoillasi. Ota siitä hellä niska-lenkki ja muokkaa savimöykystäsi elämäsi taideteos.

Itsenäisyys. Nuorena alkaa tie hen-kilökohtaiseen itsenäistymiseen ja oman elämän rakentamiseen.

Vauhdin saa päättää usein itse. Eka vuokrakämppä, nuudelit, loputtomilta tuntuvat perjantain viimeiset oppitunnit ja sunnuntain pitkät darra-aamut. Kaikella on paikkansa palapelissä ja jokainen vaihe on koettava.

Elämä kannattaa pitää hyvin yk-sinkertaisena. Seuraa sydäntäsi, kuunte-le muita ja rakasta. Ollessasi vahva auta heikompia.

Hyvää syyslukukauden alkua ja muista elää täysillä.

puHeenJoHtAJAn kolumni AlekSeJ FeDotov

3

UBIK

3 / 2 0 1 3

pÄÄkiRJoituS HenRi SAlonen | kuvAt HillA kuRki

Uudet k a svot

SAKKI:n toimistolla aloitti elokuussa 3 uutta ja yksi jo ennestään tuttu työntekijä.

Toimistolla alkoi melkoinen vilske elo-kuussa kun neljä uutta työntekijää aloitti työsuhteen SAKKI:n toimistol-

la. Tällä hetkellä ammattiin opiskelevien palveluksessa työskentelee yhdeksän henkilö erilaisissa tehtävissä.

Viimeisimpinä toimistolla aloitti jäsenpalveluiden parissa työskentelevä uusi toimistosihteeri S a r a S i p o n m a a . Siponmaa siirtyi SAKKI:lle tiedotusavus-tajan paikalta Helsingin kaupungin hal-lintokeskuksesta ja on koulutukseltaan filosofian maisteri Helsingin yliopistosta.

”SAKKI:ssa minua kiinnostaa eri-tyisesti tiedotusta avustavat tehtävät ja viestinnän sekä järjestön kehittäminen. Koulutusten organisoiminen vaikuttaa myös mielenkiintoiselta”, Siponmaa ker-

too alkutunnoistaan.Syksyn oppilaitoskiertueen kier-

tuetyöntekijäksi valittiin a n d r e y V e -r e m e n k o Helsingistä. Veremenko on vastavalmistunut merkonomi Suomen Liikemiesten Kauppaopistosta ja pitkäai-kainen SAKKI-aktiivi.

Kiertuetyöntekijä vastaa syksyn oppilaitoskiertueen toteuttamisesta jär-jestön aktiivien, oppilaitostiedottajien ja muiden toimiston työntekijöiden kanssa. Oppilaitoskiertueella tavoitetaan lähes viisikymmentä ammatillista oppilaitosta sekä tuhansia amiksia ympäri Suomen. Kiertuetyöntekijän tärkeimpänä työpari-na tulee toiminaan järjestöpuolen projek-tityöntekijänä aloittanut m u S a J a l l o w , SAKKI:n hallituksen jäsen, joka suoritti siviilipalveluksensa SAKKI:lla saman-tyyppisissä tehtävissä. Jallow valmistui viime kesänä Jyväskylän ammattioppilai-toksesta yo-ravintolakokiksi. Oppilaitos-kiertue starttaa 19.8. ja tulee kestämään kahdeksan viikkoa.

Amisten edunvalvonnan kärkeen astui a n t t i S e i t a m a a , edunvalvon-ta-asiantuntijan työvapaansijaiseksi. Sei-tamaa opiskelee sosiaalipsykologiaa Hel-singin Yliopistossa ja tekee parhaillaan pro-gradu tutkielmaa somalinuorten siir-

tymisestä toisen asteen koulutukseen.”Haluan erityisesti tukea opiskeli-

joiden hyvinvointia sekä koulussa jaksa-mista ja keskittyä löytämään ratkaisuja nuorten syrjäytymisen ongelmiin” Seita-maa kertoo.

Edunvalvonta-asiantuntijan teh-täviin kuuluu liiton edunvalvonnan toteuttaminen yhdessä järjestön pu-heenjohtajan kanssa sekä jäsenistön oi-keusturvasta huolehtiminen.

SAKKI:n henkilöstön yhteystiedot löyty-vät järjestön verkkosivuilta osoitteesta: www.sakkinet.fi/sakki/toimisto . Älä epä-röi ottaa yhteyttä asiasta kuin asiasta!

Heinäkuun alussa VR synnytti pie-nimuotoisen kohun muuttamalla jälleen lippujensa hinnoittelua. Uu-

distuksen myötä kysyntä vaikuttaa voi-makkaasti lippujen hintoihin: ruuhka-ai-koina liput maksavat selvästi enemmän kuin hiljaisina aikoina.

Samalla opiskelija-alennuksen myöntämisessä tapahtui muutos. En-nen kyseinen alennus oli aina 50 pro-senttia. Nyt alennus kuitenkin vaihtelee 45 ja 55 prosentin välillä. Silloin, kun junaliput ovat kalleimmillaan, alennus on pienempi. Jo alkujaan edullisemmat hiljaisten vuorojen liput ovat entistäkin edullisempia.

Uudistuksessa voittavat ne, jotka pystyvät joustamaan. Opiskelijat, jotka pystyvät matkustamaan hiljaisina ai-

koina, esimerkiksi Helsinki-Turku välillä tämä tarkoittaa ennen aamuseitsemää tai iltayhdeksän jälkeen, pääsevät hal-vemmalla. Muille kyseessä on kuitenkin heikennys. Yle Uutisten suorittamassa vertailussa enemmistö opiskelijahinnois-ta oli alennettu 45 prosentilla.

Opiskelijaetuja ajatellen tämän-kertainen uudistus saattaa olla vain esi-makua tulevasta. Julkisuuteen on vuota-nut VR:n matkustajaliikenteen strategiaa 2013-2015 käsittelevä asiakirja. Siinä pu-hutaan haarukasta, jossa opiskelija-alen-nusta heikennettäisiin jopa 30 prosent-tiin. Samansuuruista joustoa ylöspäin ei tehtäisi.

Rapauttamalla opiskelijoiden mah-dollisuutta hyödyntää julkista liikennettä VR ei ainakaan paranna imagoaan. Päin-

V R opi skel i jaet uje n hei ke nt ä m i s e n t iel lä?

vastoin liiallinen voitontavoittelu lisää kannatusta monopolin purkamiselle ja raideliikenteen kilpailuttamiselle. Se taas olisi nykymuotoisen VR:n loppu.

Sara Siponmaa ja Antti Seitamaa.

kiertuetiimi: musa Jallow ja Andrey veremenko.

4 3 / 2 0 1 3

tekSti HenRi SAlonen | kuvAt HillA kuRki

tekSti lAuRi linnA | kuvituS minnA kAllinen

SYRJÄSSÄ

KÄYTETYT JA UUDET OPPIKIRJAT EDULLISEMMINOstamme käytettyjä oppikirjoja

www.jamera.netV E R K K O K A U P P A

HELSINKI JYVÄSKYLÄ LAHTI OULU TAMPERE HÄMEENTIE 26 GUMMERUKSENKATU 5 MARIANKATU 17 ASEMAKATU 29 KUNINKAANKATU 32 KALEVANKATU 26

Jamera®

-oppikirjat edullisemmin

SELVÄÄ SÄÄSTÖÄ AMMATILLISISSA

OPPIKIRJOISSA!

KÄYTETYT JA UUDET OPPIKIRJAT EDULLISEMMIN!• Ammatillisiin opintoihin• Lukioon• Pääsykokeisiin• Kansalaisopistoon

kiertuetiimi: musa Jallow ja Andrey veremenko.

5

”Tuntuu nurinkuriselta, että samalla kun jotkut kanssani samaan aikaan valmistuneista ovat työt-töminä, toiset tekevät liian raskaita ja pitkiä päiviä.

Työtä pitäisi jakaa tasaisemmin”, sanoo juuri valmistu-nut kokki.

Toukokuussa mediassa nousi pienimuotoinen kohu ravintola-alan maksamattomista iltalisistä ja ylityökorvauksista. Helsingin Sanomien haastattele-mien ravintola-alan ammattilaisten mukaan Helsin-gin ravintoloissa tehdään laittomia työsopimuksia. Palkka sovitaan etukäteen könttäsummana, eivätkä ylityötunnit tai se, mihin aikaan päivästä töitä teh-dään, vaikuta köntän suuruuteen.

Chez Dominiquessa työskennellyt kokki puolus-ti Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan alan

Ruokah i f i stel ijä

käytäntöä. Hänen mukaansa ylityöt ovat ”hyvänteke-väisyyttä Suomen gastronomian hyväksi”. Samalla työläisaktivistit kiersivät mediassa esiin tulleissa ra-vintoloissa puolustamassa niiden työntekijöiden lail-lisia oikeuksia. Miltä ala vaikuttaa vastavalmistuneen ravintola-alan ammattilaisen mielestä? Ubik kävi haastattelemassa keväällä ravintolakokiksi Kainuun ammattiopistosta valmistunutta Carolina Brunfeldtiä.

Niia: Valmistuit nyt keväällä ravintolakokiksi, onnea! Miten päädyit ravintola-alalle?

Carolina: Kiitos. Meidän perheestä löytyy jo useampi alalla työskentelevä, sekä äitini että veljeni ovat kokkeja. Se vaikutti alalle hakeutu-miseen.

N: Millaista kokiksi opiskelu oli käytännössä? Val-

Brunfeldt on viihtynyt hyvin kokkina primulan ravintoloissa. vuorot ovat järjestyneet henki-löstön välityspalvelun kautta. kuvassa Brumfeldt on vuorossa Restellin primula ravintolassa Helsingin viisikulmassa.

6 3 / 2 0 1 3

tekSti niiA viRtAnen | kuvAt HillA kuRki SYRJÄSSÄ

mensivatko opinnot tarpeeksi työelämään?

C: Opinnot kestivät 3 vuotta, joista puolitois-ta vuotta oli teoriaopintoja, kuten matikkaa, fysiikkaa ja äidinkieltä. Opinnoissa oli paljon työssäoppimisjaksoja, ja ne valmensivat hyvin alalla työskentelemiseen. Opettajilta ja harjoit-telupaikkojen esimiehiltä sai hyvin tukea opis-keluissa. Työelämässä on mahdollista sijoittua ainakin suurtalouskeittiöön, ravintolaan tai à la carte -puolelle. Opinnoissa valmennetaan näihin kaikkiin, mikä antaa hyvät valmiudet työ-elämään. Opinnoissa annettiin mahdollisuuksia soveltaa ja toteuttaa itseään. Kerran opettaja esimerkiksi toi korillisen raaka-aineita, joista sai itse kehitellä ruoka-annoksen.

N: SAKKI nostaa parhaillaan esiin ”Normit Nurin” -kampanjallaan koulujen piileviä, epätasa-arvoista-via käytäntöjä. Kohdeltiinko kokin opinnoissa mie-lestä opiskelijoita eri tavalla heidän sukupuolensa perusteella?

C: Ei oikeastaan. Esimerkiksi kuorman purkuun pyydettiin opiskelijoita, jotka jaksavat kantaa raskaita tavaroita eikä esimerkiksi pyydetty vain poikia.

Valmistumisen jälkeen Carolina on jo aloittanut uudessa ammatissaan työskentelyn. Hänen tyypilli-nen työpäivänsä alkaa misaamalla, eli esivalmistele-malla ruoka-annoksia muun muassa punnitsemalla raaka-aineita. Parin tunnin misaamisen jälkeen alkaa härdelli: Carolina kokkaa yksin keittiössä puoli yh-deksään asti illalla. Tämän jälkeen tuoreen kokin tehtävänä on siivota suurin osa keittiöstä yksin.

Itse tykkään käydä ravintoloissa paikan päällä kysymässä, löytyykö

heiltä töitä kokille.N: Hetki sitten ravintola-alan käytännöistä nousi kohu muun muassa ravintolakokkien pitkistä päivistä ja maksamattomista lisistä. Millaisia ajatuk-sia otsikot herättivät sinussa?

C: Palkattomia ylitöitä ei pitäisi tietenkään teettää. Ravintola-alan palkat eivät muutenkaan ole kovin korkeita. Alalla työskentely on aika rankkaa sekä fyysisesti että henkisesti. Pitki-en päivien jälkeen ei välttämättä jaksa tehdä juuri muuta kuin katsoa telkkaria ja mennä nukkumaan. Tuntuu myös nurinkuriselta, että samalla kun jotkut kanssani samaan aikaan valmistuneista ovat työttöminä, toiset tekevät liian raskaita ja pitkiä päiviä. Työtä pitäisi jakaa tasaisemmin.

Työelämän alku ei täysin vastannut Carolinan odotuksia. Opintojen aikana ja harjoittelupaikoissa oli yleensä aina joku, keneltä kysyä neuvoa jos jokin epäilytti. Nykyiseen työpaikkaansa Carolinaa pereh-dytettiin pari päivää, minkä jälkeen hän on pyörittänyt keittiötä yksin. Lisäksi työssä on hänen mukaansa vain vähän vapauksia toteuttaa itseään. Reseptit ovat

tarkkaan määriteltyjä ja runsasta esivalmistelua suo-sitaan hetkessä improvisoinnin sijasta.

N: Jos saisit itse päättää miten työskentelisit, mil-lainen olisi tyypillinen työpäiväsi tai -viikkosi?

C: Kaipaan säännöllistä työrytmiä, mutta tekisin mieluummin töitä iltapainotteisesti. Olen vähän yöeläjä ja opiskeluaikana opettaja tokaisikin, että yökoulu olisi minulle paras paikka. Olen työskennellyt myös baarissa, ja se sopisi ehkä paremmin omaan vuorokausirytmiini. Haluai-sin vaikuttaa itse enemmän työhöni ja soveltaa enemmän. Parhaiten tämä onnistuisi omassa ravintolassa. Silloin saisi toteuttaa itseään enemmän ja suunnitella kaiken itse kattaukses-ta ruoka-annoksiin. Olen tosi sosiaalinen tyyp-pi. Siksi olisi myös mukavaa, jos ei tarvitsisi olla yksin koko päivää, vaan olisi joku kenen kanssa häärätä keittiössä.

Olen vähän yöeläjä ja opiskeluaikana opettaja tokaisikin, että yökoulu olisi

minulle paras paikka.Tulevaisuudessa Carolina tahtoo kehittyä jatku-

vasti työssään. Uutta kokkia kiinnostaa erityisesti à la carte -ravintoloissa työskentely. Carolinalle ruoka on kokonaisuus, jonka pieniinkin yksityiskohtiin annos-ten esillepanosta kattauksessa käytettäviin astioihin hän tahtoo panostaa.

Carolinalle on tärkeää, millaisia raaka-ainei-ta ruoanlaitossa käytetään. Henkilökohtaisesti hän suosisi lähiruokaa vakuumipakattujen, rekoilla rah-dattujen pakasteiden sijasta. Kokki kannustaa myös ennakkoluulottomuuteen ruoan suhteen ja on inno-kas kokeilemaan yllättäviäkin yhdistelmiä.

Suurimpana tavoitteena häämöttää ulkomailla työskentely. Esimerkiksi Italiaan muutosta haaveileva Carolina suunnittelee kielikursseille osallistumista kielitaitonsa ja työllistymismahdollisuuksiensa pa-rantamiseksi.

N: Mitä haluisit sanoa kaikille kokin koulutuksesta ja urasta haaveileville? Liittyykö koulutukseen tai alalla työskentelyyn joitain virhekäsityksiä, joita haluaisit oikaista?

C: Jos koulutus ei tunnu oikealta, kannattaa siirtyä viettämään välivuotta tai hakeutua toi-seen koulutukseen. Ensimmäiset kaksi kuukaut-ta opinnoissa ovat kaikille rankkoja, mutta jos tämän jälkeen tuntuu vielä vaikealta, voi olla pa-rempi miettiä opintoja uudelleen. Töitä etsiessä kannattaa olla aktiivinen ja avoin. Itse tykkään käydä ravintoloissa paikan päällä kysymäs-sä, löytyykö heiltä töitä kokille. Näin sain itse asiassa sekä nykyisen että tulevan työpaikkani. On tärkeää olla oma itsensä ja uskaltaa ottaa yhteyttä kiinnostaviin työpaikkoihin. Työskente-ly alalla on aika rankkaa, mutta palkkapäivänä aina hymyilyttää.

7

UBIK

3 / 2 0 1 3

Ammattiin opiskelevista liikkuu mo-nenlaisia mielikuvia, kuten myös aloista joita opiskellaan. Meistä on

moneksi ja harmaan sävyjä mustan ja valkoisen väliin mahtuu loputtomasti. Väitämme kumminkin, että ammattiin opiskelevista löytyy myös jotain yhteisiä stereotypioita, joista voimme löytää viit-teitä jokaisen persoonasta. Käy läpi kysy-mykset ja testaa minkälainen amis-sielu sinussa sykkii!

1. Maanantai aamuna menen kouluun?

✖ Bussilla, lähijunalla, metrolla tai muulla julkisella

kulkuvälineellä. Syksyisin pyöräilen, koska se on hyvää

hyötyliikuntaa!

■ kevarilla totta kai! Ja jos oma kaksipyöräinen on

osina olohuoneen lattialla, niin sitten vaikka naapurin

skootterilla.

▲ omalla autolla. Sain tällaisen superhyvän diilin tähän

kiesiin mun frendin kautta. kannattaa tuntea ihmisiä, hei!

toisinaan lainaan faijan Audia tai mutsin volvoa.

● mmmm… mikä päivä nyt olikaan?

2. Miten vietät viikonlopun?

● normi päivä.. Heräilen siinä neljän aikaan ja syön

aamupalan. Siitä sitten joko yöjuoksuille tai eS-kaupan

kautta pelikoneen eteen seuraavaksi 48 tunniksi.

✖ ostarilla hengaillen tai kotibileissä. Jos oikein

lykästää pääsen livahtamaan paikalliseen diskoon

kreisibailaamaan.

■ Ajellaan ympäri kylää stereot täysillä ja arvostellaan

toisien menopelejä. viikonlopun sosiaalisen elämän

keskus on lähin ABC.

▲ töissä. mulla on uusi työpaikka ja paljon harrastuksia,

joissa mun aika kuluu. kaikki aika pitää käyttää hyödyksi,

koska aikaa on aina liian vähän.

3. Mitä sulla on tossa kädessä?

▲ tässä on todistus siitä markkinointikoulutuksesta

jota mä olen käynyt viikonloppuisin. Jes, nyt mä hei

valmistuin sieltä! tämä huippu koulutus maksoi vain

1500 euroa ja kelaa - kesti vain kolme iltapäivää! nyt olen

valmis ottamaan maailman haltuun!

■ täh? Ai kato, se on vähän turvonnut. varmaan kolautin

sen tossa kun tehtiin vähän noita metallihommia. He-

heh.. en mä tätä kyllä millekään lääkärille ole näyttämäs-

sä. talouspaperia ja jeesusteippiä vaan ympärille ja kyllä

se siitä itsestään paranee.

✖ Ah, ihanaa kuin huomasit mun uudet rakennekynnet!

Sain tämän opiskelijatyönä -15 prosenttia! pinkkii ja

limee, jees jees. Hyvältä pitää näyttää ja olla tässä ajassa

kiinni.

● ovileimoja niistä eilisistä klubeista ja bileistä joissa mä

kävin ja sitten vielä jonkun puhelinnumero? kumpikohan

tämä oli niistä, se blondi ja tumma? Hmm.

4. Mikä on parasta televisiossa?

■ kun se on kiinni. lätkää ja yleisurheilua tulee joskus

katseltua.

● Yö chatti ja true Blood.

✖ tosi-tv! Selviytyjät, BB ja tietty viidakon tähtöset!

▲ Diili ja uutiset.

5. Oppitunneilla minut löytää..

● Röhnöttämästä pulpetin päällä kuulokkeet korvilla.

▲ Räpläämässä älypuhelinta.

● Lintsari

Aloja joissa esiintyy eniten: media-assistentit, pro-

sessihoitajat, puutarhatyöntekijät, artesaanit.

Rasvainen emotukka roikkuu silmilläsi ja hen-

kilössäsi tiivistyy nuorten syrjäytymisvaaran huoli.

olet valinnut linjasi ja päässyt opiskelemaan, mutta

silti liitelet käytävillä ”too cool for school” asenteen

kera, ikään kuin pakotettuna opiskelemaan.

ehkä kiinnosteli piirrustella tai ottaa älypuhelimella

valokuvia, mutta just nyt ei ehtisi istumaan tätä

kurssia läpi, kun ulkona tapahtuu kaikkea oikeasti

mielenkiintoista. meikkaat takarivissä tai nukut

tunnilla, jos vaivaudut ollenkaan paikalle. Huppu

päässä tietysti, että ipodin kuulokkeet pysyy opet-

tajalta piilossa. kukaan ei ymmärrä, mutta kukaan

ei myöskään pysty valmistautumaan niihin muuta-

miin hetkiin, jolloin täysin ylisuoriudut haastavista-

kin tilanteista ikään kuin onnen kaupalla ja onnistut

roikottamaan itsesi koulussa vielä seuraavalle

lukuvuodelle. Jotkut sanovat sitä tuuriksi, toisen

elämän kouluksi, mutta vain ne tietää jotka tietää.

M inkälainen am is olet?■ Raskaan teollisuuden duunari

Aloja joissa esiintyy eniten: metallialan perustutkin-

not, autolinjat/kuljettajat, merimiehet, rakennusalan

perustutkinnot.

Sinulla on lippis oikeaoppisessa amiskulmas-

sa ja seuraava mopomiitti merkattuna seinällä roik-

kuvaan tyttökalenteriin. Amis-kyykky on hallussa ja

haivenisesta huulesta löytyy purkka tai jopa nuus-

ka. kahvisi juot mustana. opiskelutyylisi koostuu

rasvaisista haalareista, maalitahroista, öljystä ja

ikilikaisista kynnenalusista. mitäpä niitä pesemään

kun käsien likaaminen erilaisia härveleitä korjaten

sekä rakennellen on intohimosi.

olet auktoriteetteja vierastava oman tien kulki-

ja. Sielultasi yksinäinen susi, mutta tarvittaessa se

kaikkien arvostama jalat maassa kulkeva tiimipe-

laaja. Amislaisuus on sinulla verissä ja koulukseen

sopeutuminen ei tuotanut ongelmia muuten kuin

yleisten turvallisuussääntöjen pilkkutarkan noudat-

tamisen suhteen.

✖ Heittämästä läppää kavereiden kanssa.

■ tekemässä juurikin päinvastoin kuin opettaja ohjeisti.

6. Valmistumisen jälkeen aiot:

▲ Aloittaa työt pankissa tai markkinoinnissa. Rahaa

pitää saada ja nopeasti ennen kuin opintolaina ja vi-

sa-velat hautaavat sinut alleen.

■ perustaa oman rakennusyrityksen bulvaanin

Caymansaarille ja pyörittää pientä kuittikauppaa siinä

sivussa.

✖ muuttaa yhteen kumppani kanssa ja perustaa

perheen.

8 3 / 2 0 1 3

tekSti HenRi SAlonen, HillA kuRki | kuvAt xiBAlBA DAviD SYRJÄSSÄ

● tutkintoon valmistuminen on liian valtavirtaista. olet

valmis elämän koulusta sinä päivänä, kun itsestäsi

tuntuu siltä.

7. Kun sinulta kysytään mitä mieltä olet ilmastonmuutoksesta vastaat:

✖ no kyllä huolestuttaa ilmastonlämpeneminen! on kyllä

hankala asia ja minä tietysti kannan korteni kekoon ja

kierrätän, mutta lomalennoista en luovu.

■ pyh. viherpiipertelyä.

M inkälainen am is olet?● ihan sama.

▲ no comments, mutta olen sinun puolellasi ja samaa

mieltä.

8. Mikä on sinusta mieluisinta työssä?

■ Se mahtava tunne kun näkee miten se metalli vääntyy

sitä työstäessä, kipinät sinkoilevat ja tavarat napsahte-

levat symmetrisesti pinoon. kyllä se valmis lopputuote

on niin hieno, että voi jopa ylpeyden kyyneleen sitä

katsoessa tirauttaa.

✖ Se ihana tunne kun pääsen auttamaan ja olemaan

silleen lähellä toisia ihmisiä.

▲ Se vapauttava tunne kun kauppa sinetöidään ja tiedät,

että pääsit juuri ja juuri kuun myyntitavoitteeseen.

● Se mielihyvän tunne kun on onnistunut hiippailemaan

koko päivän työpaikalla kahvikuppi kädessä esittäen,

että tekisi jotain tärkeää ja kiireellistä.

9. Parasta opiskelussa on?

✖ Hienot, ihanat opiskelukaverit!

■ ilmainen ruoka.

▲ verkostoituminen

● opiskelijastatus jonka varjolla voit puuhailla kaikkea

oikeasti kiinnostavaa.

10. Asut tällä hetkellä:

● kaduilla, katoilla ja kavereiden nurkissa.

✖ mutsin luona.

■ Asuntolassa ja viikonloppuisin faijan luona.

▲ vuokralla kämppiksen kanssa, jonka ärsyttävät

hippikaverit eivät osaa arvostaa asunnon sisustuksen

harmoniaa.

11. Voimaeläimesi on:

● mikä saa sinut olettamaan, että minulla olisi jokin

voimaeläin? mulla kolme kitarankieltä ja useat parit

farkkushortsien leikattuja lahkeita. mitä sulla on?

✖ koira. kiva koira.

■ viidakon leijona, mutta ihan silleen reilu ja kohtuullinen

leijona.

▲ kissa. kissat tippuu aina jaloilleen.

12. Parhaimmillasi olet koulussa, kun..

✖ tehdään ryhmätöitä. Ryhmätyöt on kivoja koska niissä

ollaan kavereiden kanssa.

▲ on aika esitellä kurssin lopputyösi, joka kieltämättä

ei ole kaksinen, mutta tarpeeksi kun heilutat käsiäsi ja

puhut mukavia sitä tarkastelevalle opettajalle, tämä epä-

huomiossa antaa sinulle siitä kiitettävän numeron.

● opetustilanteessa tulee vastaan täysin yllättävä ja

outo tilanne johon vain sinulta sattumalta löytyy ratkaisu

liiviesi taskun pohjalta. Sait sen lahjaksi perulaiselta ant-

roposofilta, johon tutustuit Sinkkuristeilyn vip-terassilta,

johon voitit liput nettipokerissa. tällä yhdellä hämmen-

tävällä stuntilla teet niin suuren vaikutuksen kurssin

opettajaan, että pääset taas ykkösellä läpi vaikka et tee

ainuttakaan kurssin varsinaista tehtävää.

■ kun voit rauhassa keskittyä oman juttusi tekemiseen

ilman, että kukaan on häiritsemässä. keskittymällä hyvä

tulee.

Mitä symboleita keräsit eniten vaustauksista?

▲ URAOHJUS

Aloja joissa esiintyy eniten: merkonomit, datanomit,

oikeastaan kaikki –nomi päätteiset alat.

pusket koulun läpi ennätysajassa loistava

tulevaisuus silmissä kiiluen. kun verkostoidut (eli

oikeastaan aina kun keskustelet toisen ihmisen

kanssa) et korosta opiskelevasi amiksessa, vaan

esimerkiksi kaupallista alaa. käyntikortit odottavat

painettuna valmistumista ja sen jälkeen alkavaa

oikeaa uraa, kaikkia amottavana odottavia mahdol-

lisuuksien ovia. Jo koulussa huolehdit, että tunnet

opettajan lemmikkien nimet ja muistat kysellä

rehtorilta tämän mökkiremontin etenemisestä.

pukeutumistyylisi on klassista juppimaisuutta

pikkutakkeineen ja kauluspaitoineen yhdistettynä

arkisempaan fruittarityyliin. Asiallinen pitää olla,

mutta ei liian vakava.

vahvuutesi on, että olet oikeasti mukava ja

pidät ihmisistä. Sinun ei tarvitse koskaan huolehtia,

kuka vaihtaisi talvirenkaat, lainaisi frakkia tai kor-

jaisi läppärisi. Sosiaalisen verkostosi kautta löytyy

aina joku, joka jeesaa mielellään.

✖ Sosiaalinen sakkilainen

Aloja joissa esiintyy eniten: lähi- ja ensihoitajat,

matkailualan tutkintoa suorittavat, ravintola- ja

palvelualalle kouluttautuvat.

karri koira ja Ruudolf raikaa mankasta ja

kuulokkeista, kun kosmetologityttönä/lähihoita-

japoikana biletät menemään läpi opiskeluajan.

olet sosiaalinen ja ihmisläheinen tyyppi, luovutat

verta, toimit vapaaehtoisena ja istut oppilaskunnan

hallituksessa. Huolehdit ulkonäöstäsi lähes neu-

roottisesti ja hoitelet salihommia ikihymy kasvoilla.

tärkeää on näyttää freesiltä ja hyvinvoivalta.

olet ylpeä osaaja ja vankka ammattilainen.

nautit siitä, kun lyöt koulusta saamallasi tieto-

taidoilla ällikältä sukulaiset jotka salaa toivoivat,

että olisit mennyt lukioon. kaikki ei sinussa ei ole

pelkkää pintaa ja oikeasti olet paljon kirjaviisaampi

mitä annat ymmärtää. luokkalaisesi ovat toisinaan

huolissaan, että välillä sinulta lähtee homma vähän

lapasesta, mitä tulee vapaa-aikaan ja opiskeluun,

mutta tyydyt vain toteamaan, että kunnon tyyppien

kanssa ja kunnon mestassa kuulukin lähteä.

9

UBIK

3 / 2 0 1 3

kotkassa asuva matias Hirvonen dyykkaa ruokaa omiin ja kämppisten tarpeisiin. tällä kertaa saaliksi saatiin kelpo kala.

1 0 3 / 2 0 1 3

tekSti JoonAS pulkkinen | kuvAt HillA kuRki SYRJÄSSÄ

A su m isen monet muodot

Erilaisia tapoja ja tiloja järjestää opiskelun aikainen asuminen löytyy jokaiseen tyyliin. Asumisen kalleus on kuitenkin pienituloisille

opiskelijoille jatkuva huolenaihe.

Asuminen on oleellinen osa opiskelijan elämää. Siinä konkretisoituu arjen laatu. Se myös nielee suuren osan

opiskelijan tuloista. Suurissa kaupungeis-sa asunnon, ja vielä miellyttävän sellaisen, löytäminen on vaikeaa. Esimerkiksi Hel-singissä opiskelija joutuu sekä yksityisellä puolella kilpailemaan asunnoista että jul-kisella puolella jonottamaan niihin.

Kysynnän ja asuntojen hintojen välillä on huomattavat erot Helsingin kal-taisten suurten kaupunkien ja pienien paikkakuntien välillä. Opiskelija-asumisen kysyntä oli Helsingin opiskelija-asunto-säätiön eli H o a S :in mukaan huipussaan jo 2011 johtuen pääkaupunkiseudun vuok-ra-asuntojen kallistumisesta.

”Tällä hetkellä hakijoita on 5800 (tilanne heinäkuun loppu), siinä mielessä tilanne on esimerkiksi viimevuotista pa-rempi. Jonon lyhenemiseen vaikuttavat Kalasataman ja Jätkäsaaren asuntojen val-mistumien sekä opintopisterajojen tiuken-taminen. Kehyskuntien opiskelijat on myös rajattu asuntojen ulkopuolelle”, kertoo asiakkuuspäällikkö l i i n a l ä n S i l u o t o Hoasilta.

Vaikka nykyinen hallitus päätti ke-vään kehysriihessä tukipaketilla vauhdit-taa rakentamista pääkaupunkiseudulla, ei paketti ulotu opiskelija- ja muiden erityis-ryhmien asuntojen rakentamiseen. Hoas esimerkiksi jäi ilman rakentamista houkut-

televaa korkoavustusta, jolla on oleellinen merkitys alkuvuokrien hintaan.

Opiskelijasoluun vai yksityiselle?

Kaikkiin opiskelijoiden tarpeisiin opiskelija-asunnot eivät pysty vas-taamaan. Stadin ammattiopistossa

painoviestintää opiskeleva S o p H i a l e p -p ä asui Hoasin asunnossa opiskellessaan lukiossa, mutta joutui muuttamaan asun-nosta pois jäätyään ilman opiskelupaik-kaa. Soluasumisesta jäi Lepälle ristiriitai-set kokemukset.

”En juurikaan enää välittänyt asua entisessä asunnossani. Kun olin sinne muuttanut, minulle oli sattunut kohdalle mahtavat asuinkumppanit, joiden kanssa olen yhä mitä läheisimpiä ystäviä, mutta ennen muuttoani oli minulla paljon ongel-mia kanssa-asujasta, joka ei erityisemmin siivouksesta innostunut, palautetta tästä kuunnellut, riehui ystävineen vähintäänkin alkoholin vaikutuksen alaisena ja jonka ai-kana astioita maagisesti vain katosi keitti-östä”, kertoo Leppä.

Nykyisin Leppä asuu kämppiksen kanssa Saton 60 neliön kaksiossa Helsin-gin Kumpulassa, jossa asumiskustannuk-set ovat hiukan kalliimmat.

”Suurimpana erona koen mah-dollisuuden yksityisyyteen ja vapauteen. Soluasunnossa kaikessa on kyse tuurista

asuinkumppaneiden suhteen. Asuminen voi olla hyvinkin rajoitettua, jos toinen ha-luaa, että teet kaiken juuri siten miten se hänelle sopii. Soluasunnossa kaikkein ko-vinta ääntä itsestään pitävät saavat tah-tonsa läpi. Toisaalta jos asuinkumppanit ovat niin kuin ensimmäiset kämppikseni niin asuminen voi olla suorastaan idyllis-tä kuin hyvin toimivassa kommuunissa. Jakaessasi valitsemasi kämppiksen kanssa asunnon voi elää enemmän kuin kotonaan. Omaisuutta voi myös olla jossain määrin enemmän sillä sitä voi sijoittaa myös yhtei-siin tiloihin. Myös seinät ovat paksummat sekä huoneiden, että muiden asuntojen vä-lillä.” erittelee Leppä.

Asuntolat amisten vaihtoehtona

Ristiriitoja amislaisten kannalta he-rättävät myös ammattioppilaitosten opiskelijoilleen tarjoamat omat asun-

not. Toisen asteen ammatillisten oppilai-tosten asuntoloissa asuu tällä hetkellä Opetushallituksen tekemän selvityksen mukaan yli 10000 opiskelijaa. Asuntoloi-den olosuhteita ja ilmapiirejä kuvaavat kouluarvosanat pyörivät selvityksessä teetetyn kyselyn mukaan päälisin puo-lin välillä 6,5-7,7. Suurimmat negatiiviset haittatekijät ovat selkeästi epäsiisteys ja melu. 75%:lla vastanneista oppilaitoksis-ta esiintyykin opiskelija-asunnoissa alko-

1 1

UBIK

3 / 2 0 1 3

holiin liittyviä järjestyshäiriöitä. Opetus-hallituksen oppilaitoksilla vuonna 2005 teettämän kyselyn mukaan enemmistö oppilaitoksista (58%) pystyy tarjoamaan asuntolan sitä tarvitseville opiskelijoilleen, jotka ovat pääsääntöisesti ulkopaikkakun-nilta opiskelemaan saapuvia opiskelijoita. Kehitettävää Opetushallituksen selvityk-sen mukaan olisi vapaa-ajan toiminnan lisäämisessä, verkkoyhteyksien moder-nisoimisessa sekä asuntojen kunnosta-misessa. Oppipaikat haluaisivat opiske-lijoiden toivomuksesta yleisesti muuttaa asuntoloitaan siten ettei soluasunnoissa asuisi määrällisesti niin paljon ihmisiä. Kouluille jaettavaa valtionosuutta tulisi selityksen mukaan kehittää tai luoda tilal-le vaihtoehtoisia malleja. Maksuttomien opiskelija-asuntojen tulevaisuus katso-taan selvityksessä epätodennäköiseksi ja toiminnan uskotaan muuttuvan maksulli-seksi. Selvityksen mukaan olisi kuitenkin tärkeää, että muualta saapuvien opiskelu-mahdollisuudet voitaisiin taata.

Opiskelija-asuntoloista, yksiöistä ja kerrostalokommuuneista poiketen kot-kalainen m a t i a S H i r V o n e n asuu oma-kotitalossa. Talo löytyi internetin kautta. Vaatetusalan -artesaaniksi Etelä-Kymen-laakson Ammattioppilaitoksessa opiskele-valle Hirvoselle olisi tarjolla myös vapaita opiskelija-asuntoja, mutta Hirvonen on ihan tyytyväinen omaan tilanteensa.

”Asuntolassa tai opiskelija-asunnos-sa asuminen kuulostaa karulta. Voisi tulla tylsää kun ei tässä kaupungissa paljoa ta-pahdu”, arvioi Hirvonen.

Kuuden henkilön asunnossa kulut jäävät esimerkiksi Leppään verrattuna huomattavasti halvemmiksi sillä vuokra on asukasta kohden alle kolmesataa euroa kuussa. Ja tilaa varmasti jokaiselle löytyy, sillä tontilla on kokoa yli kolmesataa neliö-tä. Erikoisuutena muihin opiskelijaluuk-kuihin löytyy talosta vielä yli 12 metrinen uima-allas.

”Kai se kummastuttaa”, vastaa Hir-vonen kysymykseen siitä miten opiskelu-kaverit suhtautuvat Hirvosen asumiseen. Yhteisöllinen asuminen tuntuu Hirvosel-le istuvan, sillä arki kuluu yhteisiä asioi-ta pyörittäessä. Hirvonen ja kämppikset myös syövät yleensä yhdessä.

Opintojen edistämistä paremmalla asuntopolitiikalla

Opiskelijoiden asumisesta ja sitä ym-päröivästä tukipolitiikasta puhut-taessa keskitytään nykyään ylei-

sesti vuokra-asumiseen ja unohdetaan että omistusasuminen oli vielä 90-luvun puolivälissä ihan yleinen opiskelijan asu-mismuoto. Yleisesti vaikeassa taloustilan-teessa asuntolainan ottaminen ei ole niin järkevää, joten omistusasuminen on hiipu-

maan päin. Yksinasuvilla on myös oleel-lisia sosiaalisia eroja suhteessa muihin opiskelijoihin ja heidän tilanteestaan on huolestuttavia merkkejä. Esimerkiksi alle 30-vuotiaille nuorille kirjataan yhä useam-min maksuhäirintämerkintöjä. Eriarvoinen asema opiskelijoiden välillä ilmenee myös alueellisissa vuokrien eroissa. Opintotuen ja asumislisän kehittäminen ovat merkit-tävässä roolissa. Opetus - ja kulttuurimi-nisteriö selvityksessä on esitetty opinto-tuen rakenteen kehittämisestä siten että pidemmällä aikavälillä vanhempien tu-lojen vaikutus poistettaisiin myös 18- ja 19-vuotiailta, itsenäisesti asuvien 17-vuo-tiaiden tulorajaa kohotettaisiin, pienimpiä opintorahoja korotettaisiin ja asumislisän vuokrakatto sidottaisiin indeksiin.

Opiskelijan kannalta asuminen vaa-tii usein mukautumista tarjottuihin olo-suhteisiin niin kuin Lepän osalta, tai luovia ratkaisuja kuten Hirvonen on ”kämppis-tensä” kanssa tehnyt. Uudet ratkaisut ovat vähintäänkin tervetulleita.

Eriarvoinen asema opiskelijoiden välillä

ilmenee myös alueellisissa vuokrien eroissa.

1 2 3 / 2 0 1 3

SYRJÄSSÄ

Minulla oli sattunut kohdalle mahtavat

asuinkumppanit, joiden kanssa olen yhä mitä läheisimpiä ystäviä

Sophia leppää onnisti huonejaossa: hän sai parvekkeellisen makuuhuoneen.

1 3

UBIK

3 / 2 0 1 3

www.pam.fi/liity

puh. 030 100 600

www.pam.fi/liity

puh. 030 100 600

Uu si mu steMiten tatuoijaksi tullaan?

Tatuoija on käsityöammatti isolla K:lla. Ammattiin kouluttaudutaan yhä kisällimäisesti, eli hankkiutu-

malla jo alalla ansioituneiden mesta-reiden oppiin. Tatuoinnit eivät enää ole alakulttuurien juttu, vaan monelle jo ar-kipäiväinen tapa ilmaista itseään.

Tatuoijan ammattiin ei ole olemas-sa muodollista koulutusta, eikä sitä ei voi opiskella muuten kuin hankkiutumalla oppiin alan yrityksiin. Tatuoijan ammatti-taito mitataan suosittelijoilla, asiakkailla sekä työnäytteillä. Koska ala on suurehko ja näkyvä, tuntuu oudolta, ettei tatuoitsi-jaksi haluavalle löydy mitään koulutusta ammattia varten.

Erilaisia tatuointikursseja kyllä järjestetään, mutta alalla toimivien ja kisälleinä tatuoijiksi opiskelevien kes-kuudessa tällaisiin kursseihin suhtau-duttiin epäilevästi. Haastattelujen pe-rusteella alalla tuntuu olevan vahva oma säännöstönsä siitä mitä kautta ja millä tavalla alalle tullaan. Tärkeänä tekijä am-mattitatuoijan työssä on arvostus, joka

tulee ansaita olemalla opissa kokeneella tatuoijalla sekä olemalla osa sitä kulttuu-ria jonka parissa työskentelee. Tatuoijan poikkeava työ- ja koulutuskulttuuri on perua sen vahvasti alakulttuureihin no-jaavasta historiasta.

Haastattelimme kolmea aloittele-vaa tekijää alalta koettaen selvittää mis-tä tatuoinneista ja tatuoijan ammatissa on oikein kyse.

TUOMO LONGI

Porista kotoisin oleva t u o m o l o n g i (33) on graafikko sekä yrittäjä vast-ikään perustetussa suunnittelutoi-

mistossa. Hän ei ole muodollisesta koulu-tuksesta perustanut.

”Kävin vuoden verran tv- ja eloku-va-alan opintoja. Ei ollut mun juttuni”, 12 vuotta graafisen suunnittelijan töitä teh-nyt Longi kertoo media-assistentin kou-lutuksen kokeilemisesta Nakkilassa.

”Sitten lähdin Lahteen opiskele-maan medianomiksi. Melkein valmistuin.

Jotkut ruotsin ja matikan kurssit jäi roik-kumaan. Hyppäsin sitten freelanceriksi ja siinä oli niin paljon töitä, ettei niitä kursse-ja lopulta tullut suoritettua. En valmistu-nut”, Longi vastaa virnistäen leikkisästi.

Toisen- saati kolmannen asteen tutkinnon puuttuminen ei tässä tapauk-sessa näytä haitanneen menoa. Longin avarassa toimistossa, joka sijaitsee ki-venheiton päässä Helsingin ydinkeskus-tassa, riittää selvästi töitä tehtäväksi.

H: Miten päädyit graafiseksi

suunnittelijaksi?

”Joskus 14-vuotiaana aloittelin graffiteja maalailemaan. Silloin olin kiin-nostunut enemmän tekstisuunnittelus-ta, typografiasta ja muusta vastaavasta. Sitä kautta varmaan löytyi se graafinen suunnittelu. Kyllä mä olen aina tiennyt, että musta jokin suunnittelija tulee, mut-ta mikä suunnittelija? Se on ollut vähän kysymysmerkki tiettyyn pisteeseen asti.”

Longi otti ensimmäisen tatuointin-

1 5

UBIK

3 / 2 0 1 3

tekSti HenRi SAlonen | kuvAt HillA kuRki

todeta, että tatuointi on harrastus, että se on sellaista mitä on kiva tehdä silloin täl-löin. Ei mulla nyt sellaisia ammatillisia ta-voitteita tatuoinnista ole, mutta totta kai tavoitteena on kehittyä mahdollisimman hyväksi tekijäksi.”

Tatuointien yleistymisen myötä myös kilpailu alalla on koventunut. Lon-gi uskoo, että alan hyville tekijöille löytyy kuitenkin aina töitä olivat trendit mitkä hyvänsä.

”Sen verran mitä olen seurannut tuntemiani ammattitatuoijia, voin sanoa ettei se mikään kevyin ammatti ole, jonka voisi vain riisua pois päivän päätyttyä.”

H: Onko tatuointien tyyli tai taso muut-tunut viime vuosikymmenten saatossa?

”On ihan huikeasti! Paljon on lii-kuttu siitä, kun tatuoijat olivat merimiehiä tai prätkäjätkiä, jotka hakkasivat kuvia tallin perällä. Nykyään tatuoijat alkavat olla suunnittelijoita tai kuvittajia, jotka alkaa lyödä kuvia. Se tuo totta kai ihan uusia tyylejä alalle mukaan ja musteet ja tekniikat kehittyvät koko ajan.”

H: Onko työelämässä mielestäsi vielä ne-gatiivisia asenteita tatuointeja kohtaan?

”Riippuu tietty habituksesta, että miten niitä kantaa. Businessmiehilläkin ja asiakaspalvelussa näkee nykyään ih-misillä paljon kuvia. Ei se ole enää ihme-tyksen aihe täällä Suomessa jos on kuvia. Olin vähän aikaa töissä Japanissa ja siellä piti laittaa tatskat piiloon. Siellä on hie-man vanhoillisempi suhtautuminen tohon hommaan.”

H: Tuliko paikallisille heti yakuza niistä mieleen (yakuza: Japanilainen mafia,

jonka jäsenet tunnistaa erityisesti näyt-tävistä tatuoinneista)?

”Joo. Varsinkin vähän vanhemmat ihmiset mieltää ne aika nopeasti just sii-hen. Siellä on tatuointi laillistettu muis-taakseni vasta 60-luvulla, vaikka se onkin yksi tatuoinnin huippumaista.”

H: Katsotko televisiosta koskaan LA Ink:iä?

”Hahah...no en ihan hirveästi kat-so. En juuri ollenkaan.”

Lempityyleikseen Longi kuvai-lee japanilaisvaikutteiset tatuoinnin ja neo-klassiset yhdysvaltalaiset tyylit. Yksi hänen lempi tatuointiartisteistaan on Shige, jonka töitä löytyy osoitteesta yel-lowblaze.net.

sa 14-vuotiaana. Tekijänä oli alaa vasta harjoitteleva kaveri, joka hakkasi Longin nilkkaan pienen haarukan. Veljelle tuli veitsi samaan paikkaan. Muisto asiasta huvittaa selvästi vieläkin.

Tatuointikulttuuri on ollut aina Longia lähellä. Paljon ja lahjakkaasti piir-tänyttä Longia kannustettiin pitkään ko-keilemaan myös tatuoimista.

”Paljon ennen oman tatskaamisen aloittamista olin piirtänyt kavereille ta-tuoitavia kuvia. Mulla on ollut koko ajan kiinnostusta sitä kohtaan mutta ei sykä-ystä alkaa tehdä sitä. 2007 olin polvileik-kauksessa. Jalka pystyssä kotona jonkin aikaa oli sellainen tsäänssi, että hoidetaan tosta vermeet ja aletaan treenata. Siitä se lähti.”

Longin auttoi tatuoimisessa al-kuun parikymmentä vuotta työkseen ta-tuointeja tehnyt kaveri. Ensin Longi tree-nasi hieman siannahkaan tatuoimista, mutta siirtyi nopeasti ihmisiin.

”Onneksi on sen verran hulluja ka-vereita, että ne sitten uskalsivat ottaa ku-

via. Se on kuitenkin sellainen käsityötaito, ettei sitä oikein opi siannahkaan lyömällä. Se on kuitenkin niin eri pinta.”

Harjoitteluprosessi lähti Longin kertoman mukaan mutkattomasti käyn-tiin. Ystävä näytti miten koneet toimivat ja miten niitä huollettiin. Tatuointeja itse-kin ottaneella ja paljon tatuointistudiossa aikaa viettäneelle Longille tatuoimisen aloittaminen ei varsinaisesti ollut mikään hyppy suureen tuntemattomaan.

H: Missä vaiheessa nyt olet tatuoijana?

”Vaikea sanoa. Keskivälissä? Ei kai ole olemassakaan valmista tatuoijaa, koska kyllä tämä on ihan loputon oppi-miskurvi. Jos kuvittelee osaavansa kai-ken, niin sit mä luulen, että osaakin itse asiassa aika vähän.”

H: Entä tavoitteesi tatuoinnissa?

”Viimeistään tämän oman suun-nittelutoimiston perustamisen jälkeen piti

Ei kai ole olemassakaan valmista tatuoijaa,

koska kyllä tämä on ihan loputon oppimiskurvi.

1 6 3 / 2 0 1 3

tuomo longi.

SYRJÄSSÄ

SARI PALM

Pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva S a r i p a l m (26) kertoo olevansa ylioppilas, itseoppinut kulttuurituot-

taja, dj sekä nykyisin myös tatuoija. Ta-pasimme Palmin hänen nykyisen työpaik-kansa C a m o t a t t o o n edustalla.

”Olen ollut kuusivuotias kun näin ensimmäisen kerran tatuoinnin. Se oli sel-laisessa kesäleikkipuistossa, missä ohjaa-jatädillä oli ruusu olkapäässä.”

Palm jatkaa tarinaa sillä miten hämmästyttävältä ruusutatuointi näyt-ti ja tuntui ajatuksena ikuisesta kuvasta iholla. Siitä lähtien Palm alkoi bongailla tatuointeja.

”Kuusitoistavuotiaana olin varma, että minusta tulee tatuoija. Se oli siinä vai-heessa homma joka kiinnosti enemmän, mutta ei ollut rohkeutta lähteä yksin teke-mään niitä hommia.”

Aloittaminen tuntui vaikealta, sil-lä tatuoijan tuli heti hallita paljon teknii-koita ja ymmärtää erilaisia ihotyyppejä. Vastuu siitä, ettei vahingossakaan pilaisi kenenkään ihoa ja sitä kautta aiheuttai-si haittaa toisen elämälle, tuntui aluksi mahdottomalta. Palm luovutti unelman tatuoijanammatista moneksi vuodeksi.

Kolmisen vuotta sitten mahdolli-suus alelle kuitenkin avautui, kun Palm löysi työvoimatoimiston nettisivuilta il-moituksen m o o n C H i l d ’ S a r t t a t t o o nimiseen tatuointistudioon toimistopuo-len avustajaksi.

”Mä olin sellaisessa elämäntilan-teessa, että tein baarihommia ja yritin et-siä muita töitä.”

Toimistotyöt eivät ajatuksena Pal-mia juurikaan innostaneet, mutta hän päätti hakea paikkaa ja sai sen. Palm oli liikkeessä puoli vuotta juoksutyttönä,

mutta pääsi vähitellen vierelle seuraa-maan varsinaista tatuointiprosessia.

Kun Palm oli päässyt studion puo-lelle, liikkeen omistaja antoi Palmille no-peasti tatuointilaitteen käteen ja sanoi, että nyt tehdään ensimmäinen kuva. Siitä alkoi aktiivinen tatuoimisen harjoittelu.

”Aloin harjoitella tammikuussa 2011. Olin Moonchildissa noin puolitoista vuotta opissa. Sen jälkeen perustin oman toiminimen ja aloin tehdä ammatikseni tätä hommaa.”

Moonchild’s Art Tattoon jälkeen Palm siirtyi TC Inkin studioon Espooseen ja tämän vuoden huhtikuussa Helsingin Kallioon, nykyiseen työpaikkaansa Camo Tattoo -studioon.

Palm kertoo, että vaikka voi jo nyt tehdä ammatikseen tatuointeja, ei hän

koskaan voi mieltää itseään valmiiksi tatuoijaksi.

”Tällä hetkellä olen saavuttanut sellaisen murrosvaiheen, että tekninen puoli alkaa olla todella hyvin hallussa. Voin laajemmin keskittyä itse kuvaan, vaikka totta kai se kuva on ollut alusta al-kaen se ykkösjuttu.”

Piirtämistä koko ikänsä harrasta-nut Palm kertoo myös löytäneensä pari-kymppisenä graffittien tekemisestä uutta innostusta ja tyylejä tekemiseen.

”Silti mun lempimateriaali johon piirtää on kyllä iho. Se on niin kokonais-valtainen juttu tehdä jollekin ihmiselle jo-tain ikuista. Siinä ei tavallaan ole sitä mah-dollisuutta pyydellä anteeksi keneltäkään, eikä myös itseltään. Että kyllä mä aika va-kavasti suhtaudun tähän hommaan.”

Palmille oli alussa iso juttu päästä yli pelosta, että voisi mahdollisesti satut-taa henkilöä jota tatuoi. Se oli ensimmäi-nen asia joka häntä mietitytti tatuoimi-sessa. Palm kuitenkin päätti, että pelko on vain asia jossa itsensä täytyy ylittää.

H: Mikä tekee hyvän tatuoijan?

”Varmasti tietynlainen intohimo, joka näkyy siinä työn jäljessä. Kärsivälli-syys? En oikein osaa sanoa mitä muuta se olisi. Varmasti lähinnä intohimo tätä kult-tuuria kohtaan.”

H: Haluaisitko joskus perustaa oman liikkeen?

”Totta kai olisi mielettömän siistiä jos mulla olisi joskus oma studio. Tällä hetkellä haluaisin kierrellä eri studioita, mutta Camo Tattoossa on niin kiva olla, ettei sieltä hirveästi haluaisi poiskaan. Olen vähän haaveillut siitä, että pääsisi matkustamaan ympäri maailmaa. Koneet on aika helppoa laittaa matkalaukkuun ja lähteä.”

Se on niin kokonaisvaltainen juttu tehdä jollekin ihmiselle

jotain ikuista. Siinä ei tavallaan ole sitä

mahdollisuutta pyydellä anteeksi keneltäkään,

eikä myös itseltään.

Sari palm luonnosteli kissan kuvan toimittajan hauikseen.

1 7

UBIK

3 / 2 0 1 3

Ben Bramzell legacy tattoon edustalla.

1 8 3 / 2 0 1 3

SYRJÄSSÄ

H: Entä mikä on oma tatuointityylisi?

”Mä haluan hallita ihan kaikki tyy-lit, jotta ei olisi mitään rajoitetta siitä mitä pystyn ja mitä en pysty tekemään. Tällä hetkellä kiinnostaisi erikoistua graafiselle puolelle. Tykkään tehdä myös väritöitä. Värimaailmat - mä rakastan värejä! Värit on maailman siistein juttu. Myös rosoiset katutaidetyylit kiinnostavat paljon.”

H: Koetko, että tatuointien maine kovana juttuja kärsii inflaation, kun ne yleistyvät

kaikenlaisilla ihmisillä?

”Mä en haluaisi ajatella asiaa noin. Olen ottanut kuvani itseäni varten. Vaik-ka ihmiset näkevät ne ja voivat arvostella niitä. En ole ikinä ollut tällä alalla miten-kään alakulttuureihin sidoksissa. Se on ollut se piirtäminen ja taide joka mua on tässä kiinnostanut.”

Sari Palmin tatuointeihin voi käydä tutustumassa hänen blogissaan: www.sarppatekeetatskoi.tumblr.com

BEN BRAMZELL

”Olen aikaisemmalta ammatilta-ni timanttikultaseppä, mutta en kokenut sen olevan minulle loppuelämän ammat-ti. Tullessani Suomeen viisi vuotta sitten jatkoin minulle aina tärkeää harrastusta, kuvataiteita keskittyen enemmän tatu-ointiaiheisiin kuviin, koska halusin itse li-sää tatuointeja sekä mahdollisesti pyrkiä alalle.”

B e n B r a m z e l l (28) työskentelee nykyisin tunnetussa ja perinteikkäässä Legacy Tattoossa Helsingissä. Lontoos-sa kasvanut Bramzell päätyi Suomeen nykyisen tyttöystävänsä takia. Alku vie-raassa maassa oli haastavaa.

Bramzell kertoo tehneensä aluk-si Suomessa satunnaisia hommia, kuten hotellihuoneiden siivousta ja postinlajit-telua, joista mikään ei tuntunut hyvältä. Hän kuvailee olleensa kliseisellä itsen-säetsimismatkalla ja miettineensä mitä haluaisi tehdä tulevaisuudessa.

”Yritin samoihin aikoihin maalata ja piirtää mahdollisimman paljon, koska minulla oli tuolloin paljon vapaa-aikaa. Itse asiassa tyttöystäväni ehdotti minulle, että mikset kokeilisi itse ryhtyä tatuoijak-si, mutta siinä vaiheessa olin , että fuck that, it’s never going to happen”.

Ottaessaan seuraavaa tatuointia Bramzellia tatuoinut henkilö kertoi tari-noita siitä miten itse päätyi alalle. Ne ta-rinat saivat myös hänet miettimään, että ehkä tämä voisi olla jotain sellaista mitä hän sittenkin haluaisi tehdä.

”Käytin paljon aikaa luonnostellen ja tehden tatuointipiirustuksia, jotka nyt kun mietin, olivat naurettavia A4 paperil-le tehtyjä lyijykynätuherruksia. Vein niitä ammattilaisille katsottavaksi, jotta saisin niistä kritiikkiä, ja sainkin. ”

Harjoittelu paikan hän löysi itsel-leen sinnikkään etsimisen jälkeen kier-rellen tatuointiliikkeitä taideportfolionsa kanssa. Bramzell päätyi pienen etsimisen jälkeen Tattoo Nation -tatuointiliikkee-seen Helsingin Sörnäisiin. Ensimmäisen tatuoinnin hän teki itselleen vuonna 2008.

”Tein sen ehkä viikko tai kaksi sen jälkeen, kun olin alkanut työskennellä

Tattoo Nationissa. Tämä oli aika epätaval-lista, sillä yleensä aloittelija joutuu työs-kentelemään liikkeessä ainakin vuoden ennen kuin saa edes koskea koneeseen. Siinä mielessä minulle oltiin hyvin ante-liaita, että sain heti mahdollisuuden tehdä asioita.”

Tattoo Nationista Ben siirtyi sil-loisen työkaverinsa perustamaan Moon-child’s Art Tattoo tatuointiliikkeeseen, missä hän työskenteli vajaan vuoden har-joittelijana ennen suomenkielenkurssin aloittamista.

Kurssin aikana Bramzell kävi otta-massa tatuoinnin Legacy Tattoon k r i S -t i a n l i l J e l u n d i l t a ja miesten saman-laiset näkemykset tatuointia kohtaan johtivat seuraavaan harjoittelupaikkaan Kristianin ja kollegan S a i l o r a n d y n omistamassa l e g a C y t a t t o o S S a . Bramzell pääsi sekä auttelemaan liik-keessä että vähitellen tekemään tatuoin-teja omille asiakkailleen.

”Se lähti rauhallisesti rullaamaan. Asiakkaani olivat nähneet töitäni ja pyy-sivät minua heidän tatuoijakseen. Todel-linen oppiminen alkoi täällä, kun pääsin tatuoimaan oikeita sisään marssineita asiakkaita ja aloin tehdä tatuointeja joka päivä.”

Hänen juutalaisen perhetaustansa takia ryhtyminen ei ollut vailla ristiriitoja ja se vaati häneltä paljon rohkeutta.

”En alun perin ikinä halunnut ta-tuointeja kyynärpäiden alapuolelle, koska mä olen juutalainen. Halusin osoittaa kun-nioitusta vanhempaa sukupolvea kohtaan jotka ei oikein hyväksy sitä. Juutalaisen uskonnon ja historian vuoksi vanhempi sukupolvi suhtautuu vieläkin asiaan kiel-teisesti ja halusin osoittaa kunnioitusta heitä kohtaan.”

H: Miten näet tatuoinnin tulevaisuuden? Onko trendi kasvava vai laskeva?

”No olen kuullut, että se on laske-va, mutta en oikeastaan haluaisi uskoa sitä. Jos tykkäät ottaa tatuointeja ja pidät niistä, niin tulet kyllä pitämään niistä lo-pun elämääsi.”

Bramzell intoutui puhumaan pal-jon tatuoinnin ottamisen filosofiasta. Mi-nulle, jolla ei ole yhtään tatuointia, tämä avasi paljon kysymyksiä.

”Jos aiot ottaa tatuoinnin, ota se sen takia, että se on mielestäsi siisti, kova juttu, tai mitä ikinä! Vaikka tuo tikari tuosta seinältä (Bramzell osoittaa seinäl-lä olevaa classic americana tyylistä tatu-ointipiirrosta). Ottaisin sen, koska se on mielestäni sairaan siisti. En vain siksi, että

jos sä haluat tatuoijaksi, niin sinun tulee olla

todella sitoutunut tähän. Ihmisten täytyy myös

nähdä se sitoutuminen, jotta he pystyvät

luottamaan sinuun.

sillä täytyy olla jokin iso henkilökohtai-nen merkitys minulle. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? ”Sä otat sen siksi, että tykkäät siitä miltä se näyttää, koska sä tulet aina tykkäämään siitä miltä se näyttää!”

Bramzell kertoo, että hänelle oli vaikeaa kerätä vinkkejä ja oppia muiden seuraamisen kautta kielimuurin takia. Hänen on täytynyt oppia lähes kaikki se hiljainen tieto itse kokeilemalla sekä tie-tysti kollegoiden avulla. Bramzell pitää myös Legacyssa respaa, eli vastaa puhe-limeen ja ottaa asiakkaat vastaan. Hänel-lä on oma työpiste tatuoimiseen vastaan-oton takana.

Bramzell selittää, että hänellä on ollut taipumusta ja lahjakkuutta alaan. Läpi elämänsä piirtämistä harjoitta-neen Bramzellin luomukset puhuvatkin puolestaan.

”Olen myös ollut todella onnekas ja kiitollinen siitä, että ihmiset ovat ol-leet avoimia minua kohtaan ja antaneet minun kokeilla ja tehdä. Lisäksi on se si-toutumisjuttu että jos sä haluat tatuoijak-si, niin sinun tulee olla todella sitoutunut tähän. Ihmisten täytyy myös nähdä se si-toutuminen, jotta he pystyvät luottamaan sinuun.”

Kyseässäni Bramzelin omasta ta-tuointityylistä, hän kertoo eniten pitävän-sä perinteisesti tehdyistä niin sanotuista old school tatuoinneista (eng. traditional western or classic americana). Ruusuja häneltä pyydetään paljon, mutta joskus on haastavaa miettiä aina uusia tapoja tehdä ruusuja, jotta ne olisivat joka kerta ainutlaatuisia. Lisäksi hän kertoo teke-vänsä mielellään eläinaiheisia kuvia, sillä niistä löytyy paljon uutta inspiraatiota.

”Tatuoiminen, se on jatkuvaa hen-kistä vuoristorataa.”

Ben Branzellin tatuointeihin voi tutustua hänen instagram tilinsä kautta: @ben_bramzell

Haastattelu on käännetty englan-nista suomeksi.

1 9

UBIK

3 / 2 0 1 3

2 0 3 / 2 0 1 3

tekSti JA kuvAt HillA kuRki SYRJÄSSÄ

Tulevaisuus markkinoidaan usein pe-lottavana asiana. Kaikki uusi kam-mottaa. Uravalinnassa pitäisi en-

nakoida, pitäisi pelata varman päälle. Saattaa olla iso kynnys lähteä tavoittele-maan unelmiaan ja opiskelemaan epävar-maa tai epäkaupallista alaa. Jotkut kuiten-kin uskaltavat.

Toukokuussa matkustan tapaa-maan k a i J a p a p u a Raumalle. Papu saapuu tapaamispaikalle juosten, silmil-lään kultaiset aurinkolasit. Hänen juok-sutakkinsa selkään on ommeltu kangas-merkki, joka julistaa kauneusihanteiden vahingollisuudesta.

“Se on ommeltu siihen siltä varalta, ettei joku luulis mun juoksevan sen takia, että haluaisin olla laiha” Papu selittää.

Istumme purjeveneen kannelle, aurinko paistaa, mutta tuuli on vielä vii-leä. “Ei kai haittaa, että vääntelen ruuve-ja samalla”, kysyy Papu kun aloittelemme haastattelua. Papu on Raumalla kunnos-tamassa purjevenettä. Hän on lähdössä yli vuoden mittaiselle purjehdukselle aina

Kaija Papu

Kuvataiteilija, streittari & skeittari, joka ei sovi näihinkään lokeroihin

Karibialle asti, yhdessä isänsä kanssa. Vie-lä toistaiseksi vene on kuitenkin tukevasti tuettuna maalla.

“Oon miettinyt semmoista doku-menttia matkasta, missä keskittyisin mun ja faijan suhteeseen. Tai sitten aion vain pi-tää vapaata”, Papu sanoo.

Papu valmistui kuvataiteilijaksi Tampereen taiteen ja viestinnän oppilai-toksesta vuonna 2006. Teoksissaan Papu keskittyy pohtimaan kaupunkitilaa sekä kyseenalaistamaan normaaliuden ja suku-puolen käsitteitä. Ja teoksia, niitä syntyy kaikilla mahdollisilla tekniikoilla. Papu on muun muassa virkannut luonnollisen ko-koisen poliisiauton, ollut mukana sulatta-massa rakkauslukkoja veistokseksi sekä rakentamassa skeitattavaa miniramppia taiteen nimissä.

Papulle oli selvä valinta lähteä opis-kelemaan kuvataiteita.

“Kuvataiteilijoita koulutetaan in-asen liikaa. Koulussa kuitenkin oppi käyt-tämään eri tekniikoita hyvin”, Papu sanoo.

Kaikki Papun opiskelutoverit eivät

päätyneet kuvataiteilijoiksi. “Toisaalta näkisin, että sellainen

lyhkäisempi luova koulutus vois olla hyvä monelle. Kun selkeästi montaa kiinnostaa luova tekeminen, mutta sit kuvataiteilijan ammatti ei kuitenkaan sovi. Mihin tahan-sa sä menisitkin sen jälkeen, olisit oppinut ajattelemaan boksin ulkopuolelta.”

Taidekouluihin pesiytyneeseen innovaatiopuheeseen Papulla on selkeä mielipide.

“Ne, jotka puhuu innovaatioista, haluaa oikeasti tulosta. Jos luovuuteen lii-tetään tulosvastuu, niin ei ole enää kyse sa-masta asiasta.”

Tiivistettynä voi sanoa, että jos ei ole tilaa virheille ja kokeilulle, ei ole tilaa innovaatioille. “Sama henkilö on ennen sitä yhtä hyvää ideaa voinut saada 15 ihan pas-kaa ideaa”.

Papu ei selvästi ole kankeiden ja byrokraattisten järjestelmien ystävä. Luo-vuus ei kukoista ulkoisen paineen alla.

Keskustelun ja veneen korjailun lo-massa ei jää aikaa valokuvaukselle. Päiväl-

2 1

UBIK

3 / 2 0 1 3

tämä ole niin vakavaa, eihän? Miksi sitten heittäytyminen uuteen tuntuu niin vaike-alta? Papu itse aloitti skeittauksen suh-teellisen myöhään, vasta 24-vuotiaana.

“Mä olin kuitenkin aina halunnut skeitata. Nuoruudessa skeittaus edusti mulle sellaista vaihtoehtoista kulttuuria ja elämäntapaa.”

Rullauksen lomassa Papu kertoo pyrkivänsä

täydellisyyteen niin taiteessa kuin ihmisenä

olemisessaRentona näyttäytyvästä skenestä

paljastuu välillä ikäviäkin pohjavirtauksia. “Skeittikulttuuri pahimmillaan

edustaa sellaista ankeeta hegemonista maskuliinisuutta, johon kuuluu kauhean

kapea-alainen käsitys siitä, millainen saa olla. Toisten toiseuden kautta pönkitetään sitä oman yhteisön yhteisöllisyyttä”, Papu kuvaa.

Hän vertaa ilmiötä armeijaan, jossa eri taustoista tulevien erilaisten tyyppien on jollain tavoin luotava keski-näistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. In-hottavimmillaan tämä ilmenee esimerkiksi homotteluna.

Papu kertoo, että on tietoisesti pyr-kinyt purkamaan vahingollista machoilua. Skenen muutos lähtee pienistä asioista. Uudenlaisen yhteisöllisyyden rakentami-nen voi alkaa vaikka siitä, että moikkailee tuntemattomia skeittiparkeilla.

“Mut aika usein joku ei moikkaa takas!”, toteaa Papu nauraen ja jatkaa shreddausta.

Nyt kun tapaamisistamme on kulu-nut jo toista kuukautta, vietän päiväni pie-nessä toimistohuoneessa ruudun ääressä. Papu taas seilaa jossain päin maailman meriä. Niin pitkälle pieni määrä uskallusta voi viedä.

liskeitto on palaa pohjaan ja melkein myö-hästyn paluubussista. Sovimme toisen tapaamisen muutaman päivän päähän.

Tällä kertaa tapaan Papun Tampe-reella skeittihallilla. Alkamassa on Naki-ton skeitto, “tyttöjen, naisten, mimmien ja mummojen oma skeittivuoro”, jonka vetä-jiä Papu on.

Rullauksen lomassa Papu kertoo pyrkivänsä täydellisyyteen niin taiteessa kuin ihmisenä olemisessa. Jatkuva täydel-lisyyteen pyrkiminen on hänen mukaansa kuitenkin lukkiuttavaa ja pakonomaista.

”Skeittaus merkitsee mulle vapautta vaatimustasosta, sellaista höntsyilyä. Siinä saa lomaa siitä perfektionismista. En oo kauhean hyvä, enkä koskaan voi olla kau-hean hyvä skeittaamaan. Se pitää vaan hy-väksyä ja luopua yrittämästä.”

Papu saa omien taitojen rajallisuu-den hyväksymisen kuulostamaan helpol-ta. Minulla on oma lauta mukana, mutta sen päälle nouseminen pelottaa. On us-komattoman arka olo, vaikka vuorolla on lisäkseni alle kymmenen skeittaria. Eihän

Skate and Rebuild-työryhmä rakensi tampereelle aloit-telijoille sopivan rullalautailurampin. työryhmän nimi on väännös vanhasta “Skate and Destroy”-sloganista. “nimellä halusin kommentoida sitä ankeeta asennetta, että pitää aina olla niin kovia ja että ois jotenkin siistiä et sattuu”. toinen skeittipiirien tuttu hokema on Skate fast, die young. “nor-maalisti mun gripissä lukee et skate slow, die alone. en mä ainakaan haluu kuolla nuorena”, papu toteaa ja nauraa.

2 2 3 / 2 0 1 3

SYRJÄSSÄ

Kilometri kilometriltä Helsingin kiire karisee hartioilta kun nielen Euroo-pan verran tietä kohti Sodankylää

asuntoauto täynnä mediaväkeä. Olemme menossa elokuvafestivaaleille jotka tar-koittavat meille enemmän kuin yhtä asiaa. Muutama vuosi sitten lähdin ensimmäistä kertaa riennoille pieneen kylään 1000 kilo-metrin matkalle päivän varoitusajalla tal-kootyöläiseksi. Edut olivat hyvät; ilmainen majoitus, ruoka ja elokuvaliput. Olin juuri suorittanut alkoholi- ja hygieniapassin ja harkitsin ravintola-alalle vaihtamista. Työ-kokemusta minulla alalta ei ollut, mutta nyt sitä tarjoutui mahtavassa ilmapiirissä ilman liikoja paineita. Sain rauhassa totu-tella baarimikon hommaan. Tällä kertaa festivaali mahdollistaa minulle taas jotain aivan muuta.

Sodankylässä tarvitaan hyvin monenlaista työvoimaa, aivan kuten muillakin festivaaleilla. Lipunmyyjiä, toimistotyöntekijöitä, valokuvaajia, ravin-tolatyöntekijöitä, vartijoita, kuljettajia ja tietysti tekniikan puolelta monenlaisiin

I h m isiä suv i(t)yös sä Ubikin avustaja ja kansainvälinen seikkailija Ilkka Hautala matkusti

Lappiin aistimaan kansainvälisen elokuvafestivaalin tunnelmia.

hommiin, joita saattaa kuvitella elokuva-festivaaleilla tarvittavan paljon. Tarvitaan myös iskuryhmä jonka erinäisiä tehtäviä on esimerkiksi rakentaa tiipii jos ulkomaa-laiset vieraat haluavat yöpyä metsässä tai roudata jallupullo jos a k i k a u r i S m ä e l t ä loppuu viina keskellä yötä.

Elokuva kylässä

Saapuessani Sodankylään jossa au-rinko ei laske, olen väsymyksen aiheutta-man psykoosin rajamailla. Hoipertelen fes-tivaalien pääkallopaikalle Kitisenrannan koululle hakemaan pressikorttia. Onneksi näen matkalla vanhan tuttavuuden F i a l u n d i n , joka ystävällisesti asettaa minut kartalle ja kertoo mistä saan tarvitsemani. Istahdan hetkeksi alas juttelemaan.

Fia on töissä festivaaleilla toimis-totyössä ja tekniikan assistenttina ja suo-rittaa samaan aikaan työharjoitteluaan Arkadian kulttuurituotannon ensimmäi-sellä vuodella. Ei hullumpi pesti, ajattelen ääneen ja Fia komppaa. Hän sanoo että

kokemus on hyvin kokonaisvaltainen, sillä tapahtuman näkee alusta alkaen ja kaik-keen saa osallistua. Kuuntelemalla muiden kokemuksia oppii myös paljon ja pääsee rakentamaan kansainvälisesti merkittävää festivaalia.

Sodankylässä tunnelma on hyvin tiivis ja ihmisiä

oppii tuntemaan nopeasti.

Tässä vaiheessa sanottakoon, että Sodankylässä tunnelma on hyvin tiivis ja ihmisiä oppii tuntemaan nopeasti. Täällä ollaan kuin yhtä elokuvaperhettä varsin-kin talkootyön puolella. Ohessa oppii hyö-dyllisiä asioita ja toisaalta on mahdollisuus tehokkaaseen verkostoitumiseen. Vaikka Lapissa ollaan, on suuri osa ainakin työn-tekijöistä ja yleisöstäkin pääkaupunkiseu-tulaista taide- ja kulttuurikermaa, alan

2 3

UBIK

3 / 2 0 1 3

tekSti ilkkA HAutAlA | kuvAt HillA kuRki

puolen tehtäviin. Iitu painottaa myös että festivaaleilla saa pidettyä vanhoja taitoja yllä, sillä siellä pääsee työskentelemään filmin kanssa ja näkemään filmielokuvia nykyajan digitalisoituneessa maailmassa.

Vapaaehtoiset taian takana

Asetuttuani festivaalien tunnel-maan jonotan sateessa elokuvaan pääsyä ja bongaan kaksi ihmistä vapaaehtoisesti kiillottamassa jonottajien kenkiä ja anta-massa hierontaa. Heitä haluan haastatel-la. Haastattelua ei tule kuitenkaan ilman hierontaa ja niinpä jätän jonotuksen.

Nämä kaksi edustavat ”kansain-välistä siivousryhmää”. Itseäni hieman kyseltyäni ihmetytti miksi kaikki ulkomaa-laiset vapaaehtoiset laitetaan siivoamaan, sillä puhuttuani heidän kanssaan ymmär-sin että he olivat oikeastaan ihan korkeas-ti koulutettua porukkaa. Oli belgialainen lakimies, ranskalainen arkkitehti ja in-tialainen kääntäjä. Pääsääntöisesti syy tähän on yhteisen kielen puuttuminen,

vaikka englanti tätä nykyä miltei kaikilta taittuu. Kansainvälisten vapaaehtoisten niputtaminen suoraan siivoajiksi tuntuu kuitenkin melko umpimieliseltä päätöksel-tä. Puhuin myös erään keittiötyöntekijän kanssa ohimennen ja hän valitteli turhan kiireistä ja tiukkaa työaikataulua. Keit-tiö kun oli ukoistettu palvelu jota tuettiin talkoolaisilla.

kokemus on itsessään palkinto, mutta

aina ei nallekarkit mene ihan tasan

Otinkin yhteyttä festivaalin toimin-nanjohtajaan a r i l e H t o l a a n ja kyselin talkootyöläisistä ja heidän sisäisestä hie-rarkiastaan. Ari kertoi yleisesti:

”Talkoolaisia otetaan 280-300.

ihmisiä, ammattilaisia ja harrastelijoita. Sodankylä muuttuu viikon ajaksi todella kansainväliseksi paikaksi ja alan ihmisille se on eräänlainen foorumi työmarkkinoita ajatellen. Jos haaveilee ja harrastaa eloku-van ohjaamista, Sodankylässä on otollinen tilaisuus puhua ja kysellä lempiohjaajal-taan. Tai jos näytteleminen kiinnostaa, löytää festareilta sellaisiakin ohjaajia, joi-den kanssa uraa aloitella.

En ehdi varttituntia kauempaa ole-maan festivaaleilla kun tapaan jo suuren näyttämöteltan takana erään toisen ystä-väni i l l u S i a g i r S i n tupakka huulessa. Olemme molemmat näillä festivaaleilla toista kertaa ja Iitu on jo varmaan kohta täällä rahahommissa. Hän toimii tekniikan puolella koneenhoitajana. Tämän harvinai-sen ammatin edustajana hän kertoo että alalle on oikeastaan mahdotonta hakea opiskelemaan sillä siihen ei ole lainkaan koulutusta. Työ täytyy jollain keinoin op-pia käytännön kautta ja tietysti yksi hyvä mahdollisuus siihen on elokuvafestivaalit jos ilmoittaa kiinnostuksensa tekniikan

omaperäinen ilmapiiri festivaaleilla syntyy poikkeuksellisista puitteista: kuten mykkäelokuvien katsominen sirkusteltassa live-orkesterin soittaessa elokuvan musiikin. kuvassa illusia Girs.

2 4 3 / 2 0 1 3

SYRJÄSSÄ

Palkallisia on luonnollisesti vakituinen organisoiva henkilöstö ja muutama eri-koisosaamisalue jotka alkavat ennen var-sinaista tapahtumaa, kuten filmiliikenne ja tiedotus. Jotkut erityisosaamisalueet vaa-tivat hyvää taitoa ja soveltavuutta ja näin työaika ja vastuu saattaa olla suurempi.”

Kysyessäni että Lehtolalta koke-vatko he korvaavansa kaikille talkoo-laisille työstä tasapuolisesti Lehtonen kommentoi:

”Festivaaleilla on laaja verkosto vapaaehtoisille jotka ovat työskennelleet useita vuosia ja heillä on tunnettu am-mattitaito. He kokevat ainakin saavansa vastinetta työllensä. Kaikki saavat halu-tessaan todistuksen työskentelystään va-paaehtoisena ja niitä on annettu huomat-tava määrä vuosien mittaan. Festivaalien talkootyötä pidetään erittäin arvokkaana kokemuksena sekä haettaessa opiskele-maan että töihin. Erityisetuihin kuitenkin voi lukeutua matkakulujen kustannukset, joka Sodankylään mennessä voi olla pal-jonkin. ”

Mietin, että kokemus on itsessään palkinto, mutta aina ei nallekarkit mene ihan tasan. Ketään en toisaalta tavannut nyrpistelemässäkään. Onhan kyseessä to-della siistit festarit.

Luova kupla

Sodankylän elokuvafestivaaleilla ei myöskään ainoastaan katsottu elokuvia, vaan niitä myös tehtiin. Järjestö nimeltä Euphoria Borealis oli saapunut paikalle 50 hengen voimin, joista puolet tuli ulkomail-ta. Euphoria Borealis on avoin kaikille elo-kuvan tekemisestä kiinnostuneille. Kon-septina on se, että kaikki saavat kokeilla ja tehdä kaikkea mikä kiinnostaa. Kaikki oppivat kaikilta ja yhdessä pidetään haus-kaa. Soluttauduttuani Borealiksen riveihin löysin heidän seurastaan vanhan kämp-päkaverini ja teatteri-ilmaisun ohjaajan e d V a r d l a m m e r V o n , joka oli näytellyt, käsikirjoittanut ja ohjannut jo monessa ly-hytelokuvassa festivaalien aikana.

Hän kehui sitä vapaata, avointa

ilmapiiriä ja kokeilujen kenttää joka täm-möisten tapahtumien ja ryhmien kohtaa-misesta muodostuu. Kun ihmiset iskevät taitonsa spontaanisti yhteen, on mahdol-lisuus ylittää osaamisensa rajoja ja saada aikaan todella nopeasti jotain hienoa.

”Luova toverillinen kupla, joka on täynnä valoa ja tummia silmänalusia”, Lammervo kommentoi elokuvafestivaalia.

Sodankylä saavutti tänä vuonna kä-vijäennätyksen. Juhla voi hyvin vaikka ra-hoitus on aina tiukkaa. Festivaalin sydän-veri on elokuvia rakastava työvoima, jota ilman festivaaliteltat eivät vuosi toisensa jälkeen nousisi pystyyn.

"Huippu buugi midnight Sun Film festivaaleilla. kumpa jokainen työharjottelupaikka olisi näin fiilis, ihmisineen, leffoineen, vähäisine unineen, skede spotteineen sekä tunnelmineen. mSFF tulee olemaan ehdottomasti joka kesäinen perinne tästä lähtien!" - Fia lund

2 5

UBIK

3 / 2 0 1 3

2 6 3 / 2 0 1 3

peRiFeRiA SYRJÄSSÄ

2 7

UBIK

3 / 2 0 1 3

K iu sat ut Miksi maailmassa on koulukiusaamisongelma, jos

kaikki ovat kiusaamista vastaan?

2 8 3 / 2 0 1 3

tekSti SAilA kivelÄ | kuvituS mARleenA lAHti SYRJÄSSÄ

tarttuvat toimeen. Bully ei jääkään vain kiusaamista harvinaisen läheltä kuvaavak-si elokuvaksi, vaan sen ympärille rakentuu maanlaajuinen kiusaamisen vastainen kampanja. Viimeisessä kuvassa katsojakin saa suoran kutsun osallistua t H e B u l l y p r o J e C t -liikkeeseen.

Myös Suomessa on viimeisen vuo-den aikana herännyt voimakasta kou-lukiusaamisen vastaista liikehdintää. Eduskunnalle on toimitettu entisen ope-tusministerin J u k k a g u S t a F S S o n i n la-kiesitys koulujen työrauhan lisäämiseksi. Lakiesityksen kouluarkeen vaikuttavien konkreettisten muutosten keskiössä on opettajien kurinpidollisten toimivalmiuk-sien lisääminen. Keskustelun innoittajina ovat toimineet sepitetty tarina koulukiu-saamisen vuoksi itsemurhan tehneestä e n k e l i - e l i S a S t a sekä viimeisimpänä a l p p i l a n y l ä a S t e e l l a sattunut vä-likohtaus, jossa opettaja poisti tönäisten voimalla nuoren ruokalasta. Ensin mainit-tu tapaus poiki kiusaamisen vastaisen yh-distyksen ja keräsi 40 000 ihmistä yhteen kiusaamisen vastaiselle Facebook-sivulle. Jälkimmäinen sai 200 000 koulukurista huolestunutta aikuista kirjoittamaan ku-rinpitoa vaativan adressin.

Koulukiusattu edustaa yhteiskun-nassamme tietynlaista uhrin perikuvaa. Yhteiskunnan kaikilla laidoilla jaetaan yhteinen kokemus koulukiusaamisen ker-takaikkisesta vääryydestä. Olemme harvi-naisen yksimielisiä siitä, että kiusaaminen täytyy kitkeä kouluista. Meillä kaikilla on taustoista riippumatta jonkinlainen oma-kohtainen kokemus koulukiusaamises-ta - olemmehan kaikki kouluinstituution läpikoulimia.

Bully-elokuvan heiveröinen Alex on tällaisesta koulukiusatun kuvasta klassi-nen esimerkki. Hahmona hän on hyvän-tahtoinen, mutta kertakaikkisen erilainen ja täysin kyvytön puolustautumaan kiu-saajiltaan. Elokuvassa uhrien kirjo on kui-tenkin moninainen. k e l B y on 16-vuotias homonuori, joka on perheineen joutunut koko yhteisön selän taakse. Tarmokas Kelby ei halua jättää ahdasmielistä Okla-homaa, vaan uskoo voivansa muuttaa paikan asenteita. 14-vuotiaan J a ’ m e y -a n tarinassa uhrikuva saa särön. Ja’Meya on huippuoppilas ja palkittu koripalloilija, jonka koulukiusaaminen ajaa äärimmäi-syyksiin. Hänen tarinansa toimii elokuvas-sa varoittavana esimerkkinä siitä, mihin piittaamattomuus kiusaamisen suhteen pahimmillaan johtaa - lapset ottavat asei-ta kouluun.

Kiusaamisen logiikka

Millainen uhrin vastapuoli - vallan-käyttäjä - Bullyssa sitten on? On selvää, että koko kouluyhteisön oli-

si ryhdistäydyttävä, mutta elokuvassa pa-huus ja kiusattujen vastavoima ovat val-toimenaan toisia kiusaavat lapset. Vaikka elokuvan nimi, Bully - kiusaaja - antaa ym-märtää muuta, kiusaajien tarinaa ei kuul-la. He ovat elokuvassa hyvin etäällä: usein heistä näytetään väkivaltaisia pilkahduk-sia, eikä katsoja voi kuin ihmetellä lasten julmuutta.

Elokuvan loppupuolella Alexin kiu-saaminen eskaloituu koulubussissa niin pahaksi, että elokuvantekijät päättävät jakaa kuvamateriaalin vanhempien ja kouluhenkilökunnan kanssa. Kamera - ja ei-kovin-näkyvät mikrofonit - tallentavat niin julmaa kiusaamista, ettei kouluhen-kilökunta voi sitä enää ohittaa. Musiikki saa trillerimäisen käänteen ja jännitys tiivistyy, kun kiusaajat saatetaan apulais-rehtorin - ja kameran - eteen kuulemaan kunniansa. Koko elokuvateatteri tuhahte-lee, kun lapset kertovat valheita osallisuu-destaan kiusaamiseen.

keskusteluohjelman haastattelija haluaa

Alexin kuvailevan, miltä hakkaaminen tuntuu.

Ei ole ihme, että suuria tunteita he-rättävä elokuva ja siihen pohjautuva kam-panja ovat saaneet hurjasti tuulta alleen. The Bully Projectin on tarkoitus tavoittaa miljoona oppilasta ja tuhansia kasvattajia tänä vuonna. Elokuva on koskettanut ja innoittanut ihmisiä aina koululaisista ja vanhemmista näkyvimpiin julkkiksiin sekä itse presidentti o B a m a a n , joka on luvan-nut laittaa kiusaamisen torjumisen hallin-tonsa agendalle.

Alexin elämän elokuva muutti pa-remmaksi. Katson elokuvan jälkeen net-tivideon, jossa keskusteluohjelman haas-tattelija haluaa Alexin kuvailevan, miltä hakkaaminen tuntuu. Nopeasti haastat-telija kuitenkin johdattelee Alexin kerto-maan, miten hänen elämänsä on muuttu-nut paremmaksi Bullyn myötä. Kavereita kuulemma riittää ja arvosanat ovat hyviä. Alex ei ole enää uhri. Loppu hyvin, kaikki hyvin?

On selvää, että Bully toimii mer-

Pikkuinen t y l e r virnuilee kameralle nenä kiinni linssissä, näyttää kieltä ja on haljeta omasta kekseliäisyydes-

tään. Hän nauraa kihertää kotivideoilla kuin päivän iloisin paiste. Naurun lomas-sa lapsen isän painava ääni kertoo hitaas-ti, kuinka iloinen lapsi kääntyi vähitellen kuoreensa ja alkoi kokea paniikkia suuris-sa ryhmissä. Isä muistelee lasisin silmin, kuinka poika ei vain sopinut joukkoon, ei ollut mikään kummoinen urheilija, ja jäi lopulta yksin. 17-vuotiaana Tyler teki itse-murhan vuosia jatkuneen koulukiusaami-sen johdosta.

Ohjaaja l e e H i r S C H i n vuonna 2011 ilmestynyt koulukiusaamista käsit-televästä B u l l y -dokumenttielokuvasta on tullut pitkin Yhdysvaltoja leviävä ilmiö. Elokuva on näytetty sadoissa amerikkalai-sissa kouluissa ja se on kerännyt palkin-toja ja ehdokkuuksia elokuvafestivaaleilla ympäri maailmaa. Hirsch seuraa elokuvas-sa Georgian osavaltiossa sijaitsevan ylä-koulun elämää vuoden ajan ja täydentää tarinaa katsauksilla kiusattujen lasten kohtaloista muualla Yhdysvalloissa. Bully onnistuu tallentamaan kameralle amerik-kalaisen kouluarjen raadollisimpia puolia.

Itsemurhan tehneestä Tylerista elo-kuvan tarina etenee päähenkilöön, 12-vuo-tiaaseen a l e x i i n , jonka elämä jatkuu piinan keskellä. Alex pitää oppimisesta, mutta koulunkäynti ei ole yksinkertaista. Koulussa poika seilaa nyrkkeilysäkkinä, jo-hon kaikki muut - sekä kiusaajat että kiu-satut - purkavat turhautumistaan. Alexin ei auta kuin ihmetellä, miksi muut kokevat hänet niin erilaisena.

Kiusaaminen ei ole ainoa asia, joka nostattaa tunteita pintaan. Bully näyttää ansiokkaasti kuinka kiusattu, vanhem-mat, kouluhenkilökunta ja viranomaiset puhuvat kiusaamisesta kuin eri kielillä. Kouluviranomaiset vähättelevät ongel-maa häkellyttävällä tavalla, eikä kukaan tunnu tietävän, mitä ihmeitä ongelman edessä pitäisi tehdä. Surullisen usein ai-kuiset kääntävät syyllistävän katseen uh-riin. On kai helpompaa vaatia heikomman muuttuvan.

The Bully Project

Uhreja riepottelevan julman väkival-lan jälkeen Hirsch tarjoaa kuitenkin valonpilkahduksen katsojan turhau-

tumiseen ja toivottomuuteen. Elokuvan lo-pussa lapsensa menettäneet vanhemmat organisoituvat kiusaamisen vastaiseksi liikkeeksi. Katsojalle on helpottavaa näh-dä, kuinka ihmiset kokoontuvat yhteen ja

Meillä kaikilla on taustoista riippumatta jonkinlainen omakohtainen kokemus koulukiusaamisesta

2 9

UBIK

3 / 2 0 1 3

kittävässä asemassa kiusaamisen määrit-telyssä Yhdysvalloissa. Elokuva teroittaa katsojille kaikin keinoin, että kyse on to-dellisesta ongelmasta - elämästä ja kuole-masta. Asiaan on puututtava, kiusattujen hätä on kuultava. Tästä ei varmasti tule-kaan olla eri mieltä. Lisäksi todellisen on-gelman määrittäminen ja etenkin siihen konkreettisten ratkaisujen etsiminen on mielestäni virkistävää ja rohkeaa, olemme-han tottuneet pitämään enemmän arvos-saan elokuvia, jotka ottavat hienovaraista etäisyyttä kohteeseensa.

Mutta auttaako Bully - tai Suomes-sa käyty kiusaamis- ja kurikeskustelu - meitä ymmärtämään kiusaamista parem-min? Vai pakottavatko ne monimutkaisen ilmiön vain helppojen vastakkainasettelu-jen muottiin?

Elokuvassa kiusattujen vanhemmat kritisoivat sitä, kuinka kouluviranomaiset nostavat käsiä ilmaan ja toistelevat fraa-seja lasten julmuudesta. Vaikka elokuva näkee, että ongelmalle voidaan tehdä jo-tain, se ei kuitenkaan tunnu olevan kiu-saamisen syistä eri mieltä. Lapset vain ovat julmia.

Suomalaisessa mediassa kiusaa-mista käsitellään kummallisena abstrak-tiona, joka vain nousee jostakin.

Usein median kiusaamistarinoissa toistuu sama kaava: ongelman ydin on joi-

denkin yksilöiden pahuus ja se pitäisi voit-taa toisten hyvyydellä ja sinnikkyydellä. Olemme nähneet, kuinka kiusaamisesta seuraa valtavia ongelmia pitkäaikaisista mielenterveysongelmista, itsemurhiin ja kouluampumisiin. Mutta niin Bullyssa kuin julkisessa keskustelussakaan ei liiemmin törmää kysymykseen: miksi kiusataan?

Suomen perusopetuksessa on muu-tamien vuosien ajan toiminut maailmal-la ainutlaatuinen kiusaamisen vastainen k i V a k o u l u -toimenpideohjelma. Han-ke on kehitetty t u r u n y l i o p i S t o S S a o p e t u S m i n i S t e r i ö n rahoituksella. Sen tutkijat määrittelevät kiusaamisen alis-tussuhteeksi sekä vallan ja voiman väärin-käytöksi. Tutkimuksen mukaan kiusaami-nen on strateginen tapa havitella ihailua, statusta ja valtaa - ja yllättävän usein se

toimii.Kyseessä ei siis ole

kiusaajan ja kiusatun väli-nen konflikti, vaan kiusaami-nen on ryhmäilmiö. Kiusaaja valitsee kohteekseen taval-la tai toisella heikommassa asemassa olevan oppilaan. Vain harvoin kiusaamisen taustalla on suora kiusat-tuun kohdistuva aggressio, vaan kiusaaminen on suun-nitelmallista toimintaa, jolla pönkitetään omaa asemaa. Ja se tapahtuu pääsääntöi-sesti silloin, kun näytöksellä on yleisöä.

Usein kiusaamisesta puhuttaessa korostetaan sen täydellistä mielivaltai-suutta. Kuka vain voi joutua kiusatuksi ihan mistä tahan-sa syystä. En nyt tarkoita, että meidän pitäisi kääntää syyttävät katseet uhriin, mutta onko kiusaamisen uhriksi joutuminen todella näin sattumanvaraista?

Valtarakenteiden tunnistaminen

Äkkiseltään tuntuu hankalalta kuvitel-la sellaista sattumanvaraista ja puh-taasti yksilöllisyyteen liittyvää piir-

rettä, johon kiusaaminen voisi perustua. Yksilöllisyys - ja kiusaaminen - tapahtuvat kuitenkin suhteessa johonkin, suhteessa muihin ja rakenteisiin. KiVa -hankkees-sa puhutaan “heikommassa asemassa” olevista oppilaista sekä “sosiaalisesti ah-distuneista” lapsista, joilla on kiusaamis-myönteisessä luokkailmapiirissä suuri ris-

ki joutua kiusatuiksi.Mutta mikä johtaa siihen, että toi-

set ovat heikommassa asemassa kuin toiset?

Kiusaamista Yhdysvalloissa tutki-neen professori e l i z a B e t H m e y e r i n mukaan suuri osa koulukiusaamisesta liittyy sukupuolen ja seksuaalisuuden “vääränlaiseen” toteuttamiseen. Viime toukokuussa julkaistussa EU:n tekemäs-sä laajassa kyselytutkimuksessa 90% seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista suomalaisvastaajista kertoi joutuneensa koulukiusatuiksi. Yli 60% ei ollut kertonut seksuaalisesta suuntautu-misestaan koulussa kenellekään ennen täysi-ikäisyyttä.

Sukupuoli- ja seksuaalisuusnormin lisäksi ainakin etnisyys, terveys, ulkonäkö, ikä, toimeentulo, tapa olla sosiaalinen ja kyky oppia vaikuttavat siihen, mihin ase-maan koulumaailmassa päätyy. Mistä lap-set sitten oppivat tällaista syrjimistä?

Niin. Ovatko kiusaamisesta huoles-tuneet aikuiset itse valmiita kyseenalais-tamaan näitä kannattelemiaan normeja? Suomessa vanhemmat ovat ilmaisseet suurta huolta esimerkiksi siitä, että suku-puolineutraali kasvatus “leviäisi Ruotsista tänne”. Se, että lapsia ei kannusteta pel-kästään oman biologisen sukupuolensa ahtaaseen lokeroon nähdään vääränä. Elo-kuvassa homonuori Kelby joutui merkittä-vissä määrin myös aikuisten kiusaamaksi. Opettaja oli Kelbyn läsnä ollessa muun muassa hauskuuttanut oppilaita tarinoilla siitä, kuinka “vielä vähän aikaa sitten hint-tejä poltettiin”. Kelbyn tarinan jättäminen pelkän koulukiusaamisen raameihin tun-tuukin aikamoiselta epäpolitisoinnilta.

Kenen tila koulu on

Kun maailma lasten ympärillä on täl-lainen, tuntuu hieman kummalliselta olettaa, että koulu olisi jotenkin syr-

jinnästä ja ennakkoluuloista vapaa yhteis-kunnan saareke, jossa lapset vain enkeli-mäisyyttään leikkisivät kaikkien kanssa. Siihen me aikuiset tunnumme niin kovasti uskovan ja sitä haluavan.

Miten nykypäivän koulu tilana vai-kuttaa siihen onko kiusaamista vai ei? Entä jos kiusaaminen ja syrjiminen eivät olekaan kouluissa poikkeus vaan sääntö? Keskeistä koulussa on edelleen hierarkia, kilpailu ja kuri. Koulun tarkoitus on perin-teisesti ollut kitkeä ihmisistä eroja, virta-viivaistaa lapset ja sylkeä ulos kuuliaista työvoimaa. Armeijaa lukuun ottamatta

Kiusaaminen on strateginen tapa havitella ihailua, statusta ja valtaa -

ja yllättävän usein se toimii.

3 0 3 / 2 0 1 3

SYRJÄSSÄ

on hankala kuvitella enemmän normeihin perustuvaa tilaa kuin koulu. Konkreetti-sen numeroasteikon avulla koulu asettaa normin ja oppilaat suhteessa siihen. Oppi-laat menestyvät jos he sopeutuvat muiden asettamiin kriteereihin.

Julkisuudessa ei juurikaan esitetä kysymyksiä kouluissa tapahtuvasta val-lankäytöstä - paitsi Alppilan tapauksen jälkeen oppilaisiin kohdistuvan kurin lisää-misestä. Minkälaista valtaa koulussa käy-tetään? Käyttävätkö opettajat ja oppilaat samankaltaista valtaa? Toistavatko oppi-laat sellaista käytöstä - esimerkiksi erilai-suudesta rankaisemista - jota he oppivat opettajilta tai muilta aikuisilta? Oppilai-den kesken paikka yhteisössä lunastetaan aina suhteessa muihin. Jokainen joutuu kamppailemaan omasta toimijuudestaan, ehkä ennen kaikkea oppilaiden välisessä valtataistelussa. Ankara kilpailu ja vertai-lu merkitsee sitä, että paikka voidaan lu-nastaa myös muiden kustannuksella. Me emme kysy, miten koulumaailma kannus-taa järjestelmänä oppilaita hankkimaan toimijuutta ja valtaa sekä erottumaan jou-kosta kiusaamalla.

Sinä olet hyvä uhri

Elokuvassa kiusaamisen vuoksi itse-murhan tehneille pojille, Tylerille sekä vain 11-vuotiaana itsensä tap-

paneelle Tylle, itsemurha oli surullinen tapa tulla oman kohtalonsa haltijaksi, subjektiksi. Abstraktisti määriteltynä uh-rius on nimenomaan toimijuuden puutet-ta. Elokuvassakin pidetään kohtuullisena, että viimeistään tässä vaiheessa syrjitty saa olla joku. Ja tämä joku on hyvä ja puh-

das - siitäkin huolimatta, että itsemurhan tehneen tarinan kaunistelu saattaa kan-nustaa muita hakemaan elämälleen merki-tystä samoin keinoin.

Muistakaan elokuvan uhreista ei välity tilanteelle luonnollista vihaa tai pik-kumaisuutta. Kamera toimii terapiaväli-neenä, jolle lapset purkavat tunteensa an-siokkaasti puheen keinoin. Katsoja ei näe rumia romahduksia. Aseen koulubussiin vienyt Ja’Meyakin luopui uhostaan ja ana-lysoi tilannettaan terapian tavoin. Tämän - ja sen tosiasian, että kukaan ei saanut hauleja nahkaansa - johdosta hän varmas-ti päätyikin elokuvaan ja saa virheensä anteeksi. Kaikkien kiusattujen tulee olla tilanteensa yläpuolella.

Elokuva tarjoilee hurjan tunnela-tauksen saattelemana hyvän ja nimittää pahan, mutta jättää sen hyvin etäiseksi. Tästä syntyy tila, jossa katsoja voi halvan moralismin keinoin asettua tuomariksi, joka ottaa heikot puolustettavakseen ja langettaa pahoille moraalisen halvek-suntansa. Tämä tekee ongelman todelli-suudesta etäisen ja katsojasta itsestään kummallisella tavalla puhtaan. Elokuvas-sa omilla kasvoillaan näkyvien kiusaavien lasten kohtalo hirvittääkin. Pahimmillaan omaa ristiriitaisuuttaan ja keskinker-taisuuttaan piiloon peittävästä vihasta seuraa irvokasta kostokulttuuria ja lynk-kausta, jolla ei ole mitään tekemistä kou-lukiusaamisen vähentämisen kanssa.

Tässä tunnemyrskyssä on jotain sa-maa kuin kuluneen vuoden kuri-keskuste-lussa. Voivatko koulumaailman ongelmat ratketa syyllistämällä lapsia ja nuoria? Voiko koulurauhaa saavuttaa kuria ja ran-gaistuksia lisäämällä - eli pakottamalla? Kiusaamisen ollessa ryhmäilmiö, luokan il-mapiirillä on suuri vaikutus siihen, saavut-taako kiusaamisella statusta. Oppilaiden keskinäinen empatia ja yhteisöllisyys ovat tutkitusti tärkeitä kiusaamisen vähentä-misessä. Miten kovan kurin ilmapiirissä luodaan keskinäistä empatiaa ja opitaan hyväksymään erilaisuutta? KiVa koulu -hankkeen asiantuntijoiden mukaan par-haiten apua kiusaamistilanteisiin on saa-tu, kun kiusaava oppilas otetaan mukaan pohtimaan, miten kiusatun tilannetta pa-rannettaisiin. Rangaistuksia ei ole jaeltu.

Me pidämme selkeistä uhreista ja helposta ratkaisusta, joka on mahdolli-simman kaukana meistä itsestämme. Elo-kuvan lopussa ja sitä seuranneessa medi-assa esitetty onnellinen loppu vapauttaa meidät esittämästä perustavanlaatuisia kysymyksiä yhteiskunnasta ja koulujär-jestelmästä. Kiusaamisen ja syrjimisen

ymmärtäminen nykyiseen kouluinstituu-tioon kuuluvana osana ei merkitse hen-kilökohtaisesta vastuusta luopumista. Henkilökohtaisen vastuun vaatiminen on kuitenkin merkityksetöntä tällaisten hy-vä-paha-asetelmien keinoin, ilman ym-märrystä järjestelmästä, johon ihmiset si-joittuvat ja niistä rajoista, jotka se asettaa heidän toiminnalleen.

Lopulta kiusaamiseen liittyvällä tunnemyrskyllä ratsastava elokuva luo vain valtavan odotusten kuplan. Bully sanoo loppujen lopuksi hyvin vähän yh-teiskunnasta ja aivan liian vähän amerik-kalaisista kouluista. Siksi elokuva ei pys-ty tarjoamaan kuin työkalut yksittäisten oppilaiden ja koulujen tilanteen paranta-miseksi. Olisi paljon vaadittua, että yksi elokuva muuttaisi koko yhteiskunnan, mutta parhaimmassa tapauksessa yksi elokuva voisi nyrjäyttää näkemyksiämme koulujärjestelmästä ja normeista. Sellaise-na kansallisena hankkeena, joksi Bully on muodostunut, näin olisi voinut käydä. Toi-saalta traaginen totuus lienee, että Bully on saavuttanut liikevoimansa juuri siksi, ettei se puutu yhteiskunnan eikä koulujär-jestelmän perusrakenteisiin.

Kouluihin tarvitaan asiansa osaavia aikuisia, joihin oppilaat luottavat. Kurinpi-don sijaan resursseja kuunnella oppilaita ja vuorovaikutusta, joka pohjautuu keski-näiselle kunnioitukselle.

Olisiko kouluarjen rakentaminen oppilaiden moninaisuuden ajatukselle kui-tenkin parempi idea kuin kotimainen kuri-hysteria?

Entä jos kiusaaminen ja syrjiminen eivät olekaan kouluissa poikkeus vaan sääntö?

kiusatut -jutun kirjoittanut Saila kivelä on helsinkiläi-

nen opiskelija, jota kiinnostaa kissat, videot ja valta. Saila

ei pidä ahtaista lokeroista - paitsi asuntoautoista. Sailan

mielestä pienemmille pitää olla lempeä ja isommille pitää

uskaltaa räksyttää

3 1

UBIK

3 / 2 0 1 3

Tavarat my y nt i in ja reppu selkä än

3 2 3 / 2 0 1 3

tekSti Antti kuRko | kuvituS HillA kuRki SYRJÄSSÄ

Juho listaa nopeaan tahtiin reissaamisen hyviä puolia: seikkaillessa ja kiertäessä maailmaa törmää jatkuvasti mielenkiintoisiin tyyppeihin ja tutustuu jär-jettömän siisteihin kulttuureihin. Oman mausteensa matkustamiseen tuo hostelleissa majoittuvien reis-saajien yhteisö.

Mitä enemmän ihminen omistaa rojua, niin sitä enemmän se myös kahlitsee.

Kysymys reissaamisen huonoista puolista sen sijaan pistää Juhon mietteliääksi.

”Olen huomannut, että pahin shokki tulee pala-tessa takaisin Suomeen. Kun maailman köy-hyys tulee sun silmien eteen, niin se saa aika monen suomalaisen valituksen tuntumaan tur-halta. Täällä ei mitään asiaa, joka toimisi huo-nommin kuin esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa. Aina vedenpaineesta lähtien siihen, että poliisit tekevät oikeasti työtään, eivätkä ihmiset kuole nälkään. Musta on jotenkin kieroa tulla takaisin paratiisiin, jossa kukaan ei voi hyvin.”

Juho antaa kasan hyviä neuvoja ja vinkkejä aloittelevalle reissaajalle. Ensimmäisenä kannattaa lopettaa ”voi vitsi kun olis siistii” -asenne ja ottaa itseään niskasta kiinni. Reissaaminen kannattaa aloittaa omaan tahtiin - toisin kuin monet backbacke-rit, Juho ei pidä pakettimatkailua typeränä.

”Mikäli omaa uteliaan ja seikkailunhaluisen luonteen, niin jokaisen reissun jälkeen huomaa aina olevansa hieman viisaampi ja oppineempi ihminen. Ei ole mitään opusta, joka neuvoisi oikean tavan ja oikeat paikat joihin reissata. Googlella, Wikipedialla ja Youtubella pääsee jo aika pitkälle.”

Tavaraa matkalle ei tarvitse hirveästi mukaan. Iso reppu riittää, kirjoja saa aika hyvin lainattua hos-telleista. Järkevä hankinta sen sijaan on älypuhelin, joka toimii samaan aikaan sanakirjana, navigaatto-rina, mp3-soittimena, nettinä ja kamerana. Reissa-tessa kannattaa kävellä julkisten suosimisen sijaan, jolloin kaupungeista saa enemmän irti. Tällöin myös säästää rahaa ja saa samalla kuntoiltua.

”Toki, jos haluaa pitää itsensä hyvässä kunnos-sa, mutta ei viitsi lähteä reissun aikana salille, niin voi tehdä kuten minä ja hankkia urheilukas-sin, johon kasaa kamat. Hyvin pysyy käsissä voimat, kun kantaa sellaista mukanaan neljä kuukautta.”

Juholla onkin jo seuraava matka mielessä.

”Ehdottomasti takaisin Aasiaan! Mutta tällä kertaa Lähi-idän kautta. Ehkä liftaten Turkkiin, josta sitten jotenkin Intiaan ja sieltä Kaak-kois-Aasiaan, Indonesiaan ja Australiaan. Tar-koitus olisi myös tämän reissun aikana tehdä vähän töitä matkan aikana ja siten pidentää reissussa vietettyä aikaa”

M ikä saa ihmisen luopumaan koko omaisuudesta ja asunnosta, nostamaan kytkintä ja suun-taamaan kuukausiksi ulkomaille pelkkä reppu

selässään?Yksi kipinä reissaamiseen syttyi vuonna 2006,

kun silloin merkonomiksi Kotkassa opiskellut Juho Järvinen päätti lähteä laivalle työharjoitteluun.

”Vietin kuukauden Punaisellamerellä ja Väli-merellä kulkien satamasta satamaan. Samalla sain nähdä enemmän maailmaa kuin koskaan ennen. Palatessani takaisin päätin, että takai-sin on päästävä. Huomasin nauttivani liikkeellä olosta.”

Nyt Juho on 24-vuotias, opiskelee merenkul-kualaa Etelä-Kymen ammattiopistossa, työskentelee kesät maauimalan uimavalvojana ja talvella suuntaa kohti vieraita maita. Vuokrasopimuksen hän irtisanoi viime joulukuussa. Tavaraa Juho ei omista enempää kuin hieman vaatteita, tietokoneen, puhelimen, pari rakkainta levyä ja kitaran, joka sekin on myynnissä. Sekä tietenkin repun.

Ensimmäisen oman reissun Juho teki kaverin-sa kanssa lähtiessään Istanbuliin kahdeksi viikoksi viettämään omia syntymäpäiviään sekä katsomaan suosikkibändinsä, Gogol Bordellon keikkaa. Reissu oli ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen, jonka hän teki yhdessä jonkun kanssa. Sen sijaan musiikki on pysynyt aina mukana matkanteossa ja festarit ovat kuljettaneet ympäri Eurooppaa, viimeksi Portugaliin ja Espanjaan.

”Oon sitä mieltä, että yksin on paljon helpom-pi reissata. Ensinnäkin silloin on vähemmän säätöä siitä milloin ja mihin lähtee. Toiseksi reissun aikana keskittyy aivan liikaa kaveriin eikä välttämättä tutustu lainkaan paikallisiin asukkaisiin tai muihin reissaajiin. Kolmanneksi, vaikka kaveri olisikin kuinka hyvä ystävä tahan-sa, niin todella tiiviissä yhteiselossa palaa aika nopeasti käpy.”

Mikä sai sinut lähtemään maailmalle?

”Viime syksynä mulla päättyi työsopimus ja tal-vi oli tulossa. Kotkan työttömyysasteen ollessa noin 20 pinnaa ajattelin, että ei tänne nyt voi oikein talveksi jumiutua. Päätin myydä ja antaa lähes kaiken omaisuuden pois ja suunnata kohti Kaakkois-Aasiaa.”

Eikö kaikesta luopuminen tuntunut vaikealta?

”Ei oikeastaan, tavaroista oli yllättävän help-po luopua eikä kämpästä ole järkeä maksaa ylisuurta vuokraa, jos aikoo käyttää aikansa reissaamiseen. Mulla ei ole ikinä ollut tarvetta hankkia hirveästi tavaraa, kuten autoa tai muuta sellaista. Mitä enemmän ihminen omistaa rojua, niin sitä enemmän se myös kahlitsee. Fakta on kuitenkin se, että jos ei ole tosi hyväpalkkaisis-sa töissä, niin reissukassaa kerätessä saa kyllä unohtaa ulkona syömiset ja juomiset.”

3 3

UBIK

3 / 2 0 1 3

Safety Pack -elämäsi turva

yhdessä paketissa

Turvan Safety Pack on nuorten aikuisten* oma vakuutuspaketti. Se on kaikki mitä tarvitset. Safety Pack sisältää• kotivakuutuksen• tapaturmavakuutuksen• matkustajavakuutuksen • henkivakuutuksen (valinnainen)

Olemme asiakkaidemme omistama keskinäinen vakuutusyhtiö ja teemme yhteistyö-tä erityisesti ammattiliittojen kanssa. Palvelemme puhelimitse numerossa 01019 5110 ma-pe 8-18 sekä osoitteessa www.turva.fi

* Saat Safety Packin, kun olet täyttänyt 18 vuotta, mutta et vielä 27 vuotta ja asut itsenäisesti muualla kuin vanhempiesi luona.

Kotona, matkalla,vapaa-aikana,

töissä,opiskelussa...

Klikkaa turva.fi/

safetypack ja voita

IPAD MINI!

oppikirjat - 20 %

KANTA-ASIAkkaille 15.9.2013 astialennus koskee uusia normaalihintaisia Kotimaisia oppikirjoja.

Ovi lukemattomiin

maailmoihin

245x180mm_Ubik.indd 1 2.8.2013 14:17:30

3 6 3 / 2 0 1 3

tekSti niiA viRtAnen | kuvAt minnA kAllinen SYRJÄSSÄ

Mopoi levat ku n inka atUbikin reportterikaksikko lähti Vantaalle ottamaan selvää,

mikä on mopomiitti. He löysivät teinejä, testosteronia, tupakkaa ja tulevaisuudenhaaveita.

Olemme sopineet kuvaajan kanssa tapaamisen vantaalaiselle Vantaan-portin bussipysäkille. Tavattuamme

lähdemme harhailemaan Kehä kolmosen ohi seudulla, jota ei ole suunniteltu käve-lijöille. Etsimme määränpäätämme, a l l -r i g H t -mopomiittiä, käytettyyn kirjekuo-reen piirtämäni kartan pohjalta. Nyt olisi älypuhelimelle ja navigaattorille käyttöä.

Ohitsemme kulkee mopo ja kohta muutama lisää. Kuljemme ilmeisesti oi-keaan suuntaan. Seuraamme mopoja ja niistä lähteviä ääniä.

Pian näemme liput, joissa lukee "Allright". Liput mainostavat mopotarvik-keita myyvää liikettä. Ennen juttukeikalle lähtöä tekemäni selvityksen mukaan liik-keellä ei ole mitään tekemistä miittien eli tapaamisten kanssa. Nimi on ainoastaan kuvaus paikalle, josta mopokulkueet läh-tevät liikkeelle. En tiedä uskonko selitystä aivan täysin.

Eteemme avautuu suurehko park-kipaikka, jossa on siellä täällä ripolteltuna alle kymmenen hengen porukoita mopoi-

neen. Ohi vilisee erilaisia kulkuneuvoja, joiden tarkempiin yksityiskohtiin emme kuvaajan kanssa ole vihkiytyneitä. Lähes-tymme parkkipaikan laidalla pöytäryh-mässä oleskelevaa porukkaa ja pyydämme lupaa haastatteluun.

Pöydällä olevasta kaiuttimesta soi-va musiikki kuulostaa S k r i l l e x i l t ä . Seurue esittäytyy k u n i n k a i k S i , joiden yhteinen tekijä on mystisesti "Tattarisuo". Tavoitteekseen seurue kertoo "armotto-man pillurallin vetämisen", "paskan puhu-misen" ja "röökin polttamisen". Tärkeää on myös olla menettämättä mopokorttia. Miittiläisten mukaan tapaamisissa haus-kinta on uusien tyyppien tapaaminen ja ajanvietto.

Minulla on vaikeuksia saada miit-tiläiset keskittymään haastatteluun. Pai-kalle saapuvat ja ohi ajavat kulkuneuvot vievät heidän huomionsa. Kysymykseni hukkuvat mopoja koskevien kommenttien tulvaan.

Rotvallin laidalla skootterin edessä istuvat o o n a ja J a n S k i sanovat myös,

että ovat paikalla pitämässä hauskaa ja viettämässä aikaa. Tytöt ovat saaneet kuulla miiteistä kavereiden ja Janskin iso-veljen kautta. Tieto miiteistä leviää myös netissä facebookin, irc-gallerian ja miittien infosivun välityksellä.

Keskemmällä parkkipaikkaa istuu porukka mopon ympärillä. Opin pian, että kyseinen mopo on ”derby”. Derbyt kiin-nittävät seurueen mukaan miiteissä jon-kin verran huomiota. Osallistujien kesken ei kuitenkaan vallitse mitään yhtenäistä käsitystä siitä, mikä on paras tai ihailluin mopo. Kyse on pikemminkin henkilökoh-taisista mieltymyksistä. Paitsi skootterit ovat noloja.

Porukan mukaan miiteissä on haus-kaa, koska on mahdollisuus kokoontua ja keskustella yhteisistä kiinnostuksen kohteista. Mopot tarjoavat jonkinlaisen kehyksen tapaamiselle ja myös helpon puheenaiheen, josta aloittaa keskustelu uusien tuttavuuksien kanssa. On myös kiinnostavaa nähdä, millaisilla laitteilla muut ovat liikkeellä.

3 7

UBIK

3 / 2 0 1 3

"Kaikki rakastaa meitä. Meillä on iso faniposse."

"Ei oo muutakaan tekemistä.

Tylsä elämä."

3 8 3 / 2 0 1 3

SYRJÄSSÄ

Derby-jengin mukaan mopomiittien tärkein ohjelma on temput. Miitit kulkevat etukäteen sovittua reittiä, jossa pysäh-dytään välillä tekemään temppuja. Kaikki osallistujat eivät kuitenkaan taiteile mopo-jen selässä. Ne tekevät, jotka osaavat, eikä ole mikään häpeä, jos ei osaa. Temppuja on hauska vain katsellakin.

Myös derbyläiset sanovat, että mii-teissä käydään viettämässä aikaa porukal-la. Kysyn, mitä he tekisivät, jos eivät kävisi miiteissä. Yksi vastaa: "Istuttais kotona ja pelattais jotain", ja muut nyökyttelevät.

Pyydämme miittiläisiä poseeraa-maan kameralle mopojen kanssa. Kaikki näyttävät mopojensa ääressä luontevil-ta. Kuvien oton jälkeen siirrymme sivum-malle odottamaan miitin lähtöä. Olemme kuvaajan kanssa tohkeissamme. Miitin ilmapiiri on mahtava. Kysyin aikaisemmin miittiläisiltä, miten he reagoisivat siihen, jos tämän lehden jutusta innostuneet tah-toisivat osallistua miitteihin. He sanovat, että kaikki toivotetaan tervetulleiksi. Kul-kuneuvollakaan ei tunnu olevan suurta merkitystä.

Yhtäkkiä kuuluu vallitsevaa melu-tasoa hieman korkeampi vruum vruum, eräänlainen lähtösignaali. Kaikki keskeyt-tävät juttelun ja alkavat asetella kypäriä päihinsä ja nousta mopojensa päälle. En-simmäiset mopot kiihdyttävät Allright-liik-keen edessä olevalla suoralla, jonka pääs-sä istumme kuvaajan kanssa. Kymmenistä, ellei päälle sadasta moposta lähtevä ääni on huumaava. Lähestyvien mopojen näky on vaikuttava.

Mopot lähtevät pihasta hyvin or-ganisoidusti. Temput jäivät yksittäistä keulimistapausta lukuun ottamatta meiltä näkemättä.

Ehkä ensi kerralla saavumme pai-kalle mopojen selässä.

"Monta ES:ää sulla oikein on

mukana!"

3 9

UBIK

3 / 2 0 1 3

Paluu muut to ma al leOppimassa paimenen saloja Espanjassa.

Teollisen vallankumouksen myö-tä viimeiset vuosisadat ovat olleet voimakkaan muuttoliikkeen ja kau-

pungistumisen aikaa. 200 vuotta sitten kaupungeissa asui Yhdistyneiden Kansa-kuntien raportin mukaan noin 5% väestös-tä. Toisin on nykyään.

Pienten maatilojen tilanne on käy-nyt entistä tukalammaksi markkinatalo-uden ja valtavien tehotuotantolaitosten edessä. Maatilat kuihtuvat, perinteisen maanviljelyn ja eläinten kasvattamisen perinteet ovat monin paikoin katkeamas-sa, eikä toiminnalle löydy jatkajia. Ruo-kakulttuurimme, ruokateollisuus ja sitä myötä ruokatottumuksemme, kulkevat huolestuttavaan suuntaan.

Onneksi varsinkin nuoremmat su-kupolvet ovat heräämässä yhteiskuntam-me puutteisiin.

Kataloniassa perustettu, aluksi Asturian ja Baskimaan kouluista mallia ottanut paimenten koulu, e S C o l a d e p a S t o r S on osa 2009 vuonna syntynyttä Project Gripiaa.

Projekti syntyi yksinkertaisista puutteista ja tarpeista. Jotain oli tehtävä kestävän ja oikeudenmukaisen maatalou-den säilyttämiseksi ja elvyttämiseksi.

Eräs päälähtökohdista oli maatilo-jen toiminnan jatkuvuuden takaaminen. Projekti tuo yhteen toiminnalleen jatkajia kaipaavia viljelijöitä ja paimenia sekä uu-sia innokkaita sukupolvia, jotka haluavat astua näihin maanviljelijän saappaisiin ja olla mukana tekemässä muutosta.

Pyreneiden paimenet

Paimenkoulussa käydään läpi maati-lan pitämiseen, maanviljelyyn ja kai-kenlaisten eläinten kasvattamiseen

liittyviä asioita. Koulutus kestää yhden lukuvuoden, joka sisältää kuukauden mit-taisen intensiivisen teoriavaiheen, joka käydään valitulla maatilalla. Lisäksi on neljä kuukautta käytännön työskentelyä, sekä noin kolme kuukautta päättötyön tekemistä.

Tänä vuonna koulutuksessa on

18 oppilasta. Heihin kuuluvat g u i l l e m m a r t í ja m a r i a a B a d i a S , kummatkin katalonialaisia. He ovat koulun viiden-nen edition oppilaita. Molemmat käyvät loppuun niin sanottua työssäoppimisjak-soaan, jossa he työskentelevät neljä kuu-kautta maatilalla eläinten parissa. Sen li-säksi, että asiasta kiinnostuneet pääsevät konkreettisesti oppimaan, on heistä suuri apu maatiloilla, joille harjoittelevat tulevaa ammattiaan.

Yksi suuri syy miksi Guillem päätyi hakemaan kouluun, on halu itse tehdä jo-tain konkreettista vääristyneen ruokateol-lisuuden vastapainoksi.

”Ruoka on yksi tärkeimmistä asiois-ta meille. En halua ruokakulttuurimme tu-houtuvan päättömän ja kestämättömän massateollisuuden edessä, joka ei piittaa liiemmin hyvinvoinnistamme tai luonnos-ta. Haluan tietää mitä syön ja haluan myös, että ruoka tulee mahdollisimman läheltä ja on eettisesti ja ekologisesti kasvatettua”, Guillem kertoo.

Guillem päätyi mielenkiintoiselle ja

Guillem martí paimentamassa harvinaisia valkovuohia.

4 0 3 / 2 0 1 3

tekSti JA kuvAt mikA-pekkA mARkkAnen SYRJÄSSÄ

jatkamaan loputonta mussuttamistaan, jotta Guillem voi sillä välin valmistella ruuat niiden kaukaloihin yötä varten. Kun menemme hakemaan vuohia sisään, niitä ei näy missään. Ei kuulukaan mitään. Ne olivat lähteneet paremman ruuan ja va-pauden perässä takaisin kohti kukkuloita, joilta juuri palasimme. Nyt oli taas pai-menkoirista apua. Tunnissa Guillem palasi vuohien kanssa takaisin.

Kun kuulin paimenkoulusta, päätin,

että siirryn toteuttamaan ideologiaani

käytännön kautta, ruohonjuuritasolta.

”Niillä on aina nälkä ja ne ymmär-tävät hyvän päälle. Jotenkin ne myös vais-toavat ihmeellisesti missä milloinkin on parhaat apajat!”

Terveellisemmän ruoan perässä

Maria Abadias on työssäoppimas-sa hieman tavallisemmalla tilalla C o l l S a C a B r a n vehreillä kuk-

kuloilla. Tilan eläinten omistaja on myös nuori nainen ja mahtava maatilakompleksi vanhojen kivisien maalaistalojensa kera on ollut jo pitkään omistajan suvun. Eläin-katraaseen kuuluu kymmenisen lehmää, kanoja ja noin 250 lammasta ja toista kym-mentä vuohta.

”Meillä ei täällä tosiaan välite-tä liiemmin rotujen sekoittumisesta, niin kuin Guillemin työssäoppimispaikassa. Onhan heidän projektinsa hieman erilai-nen. Täytyy myöntää, että itse jopa pi-dän tämänkin lammas- ja vuohilauman monipiirteisyydestä.”

Marian askareet ovat melko saman-laiset, kuin Guillemilla. Hän lypsää ja ruok-kii eläimet aamulla, pitää tiloja kunnossa ja käy lampaiden ja vuohien kanssa vaelta-massa lähivuorilla tuoreen rehun perässä. Tila on juuri sellainen, jollaisen Mariakin aikoo perustaa lähivuosina. Hänellä onkin jo suunnitelmat pitkällä, sillä heti koulun päätyttyä hän aikoo lähteä järjestämään omaa tilaansa. Hänen suvullaan on ollut isot maat käyttämättömänä ja Maria on päättänyt ottaa maat hyötykäyttöön.

Maria opiskeli biologiaa yliopis-tossa. Häntä kiinnostivat kestävä kehi-tys, ekologia, maatalouden ja luonnon vuorovaikutus.

”Kun kuulin paimenkoulusta, pää-tin, että siirryn toteuttamaan ideologiaani käytännön kautta, ruohonjuuritasolta. Ha-luan kasvattaa ruokaa ottaen huomioon luonnon vaatimukset ja sen elintärkeyden. Samalla minulle tarjoutui myös tilaisuus tehdä tulevaisuudessa oikeasti jotain su-kuni tyhjille maille. Tiedän, että kovin mo-nella ei ole näin hyvää alkua, että löytyisi valmiiksi omia maita. Tunnen, että olen löytänyt oman juttuni, ja tila, jolla tällä hetkellä opiskelen on lähellä sitä mitä itse-kin haluan omalla tilallani tulevaisuudes-sa tehdä. Lisäksi maatilamme ovat melko lähekkäin, joten voimme aina tarvittaessa tukea toisiamme. Toivon vain, että lain-

säädännöissä tapahtuisi helpotuksia pie-nemmän luokan maatalouden harjoittajia kohtaan.”

Paimenkoulun johtaja kertoo kuinka koulusta on viiden vuoden aikana valmis-tunut 72 oppilasta, joista 40 työskentelee tällä hetkellä maatiloilla eläinten parissa. Puolet heistä muiden maatiloilla ja loput ovat aloittaneet omat toimintansa maata-louden parissa.

”Koulu on ollut erittäin kiitelty ja menestyksekäs. Kouluun tulevat nuoret ovat erittäin motivoituneita ja innostunei-ta. Heitä yhdistää halu tuottaa luonnon-mukaista lähiruokaa, perinteisin tavoin nykyaikaan mukautetusti, valmistaa tuot-teet loppuun asti ja myydä ne suoraan ku-luttajille mahdollisimman vähin välikäsin. Lisäksi hyvin tärkeitä aiheita ovat maata-louden, luonnon ja yhteiskunnan suhteet. Meillä on suuri halu ja toivo elvyttää pai-kallinen torikulttuuri, josta saa lähituottei-ta suoraan valmistajalta. Toivomme myös levittävämme samalla sanomaa massateol-lisuutta ja tehotuotantoa vastaan!”

Rapistuvalle ruokakulttuurillemme ja rapautuville ruokatottumuksillemme on siis näköpiirissä toivoa. Kaupan hyllyiltä-kin löytyy yhä enemmän luomu- ja lähiruo-ka-merkittyjä tuotteita. Ihmiset tuntuvat olevan valveutuneempia siitä mistä ruoka tulee ja miten se on tuotettu. Vihreys, eet-tisyys, ekologisuus, luonnonmukaisuus, terveellisyys ja luonnonarvot vaikuttavat positiivisella tavalla trendikkäiltä.

Jokainen vaikuttaa valinnoillaan. Jospa ihmiset, etenkin politikot, pikkuhil-jaa alkaisivat ajatella oikeasti luontoamme ja tekojemme pidemmän aikavälin seu-rauksia.

erikoiselle tilalle Vilanova de Meiàn pie-neen katalonialaiseen kylään, kotiseutun-sa lähelle. Tilalla yritetään elvyttää ainoaa tiedossa olevaa valkoista Katalonian vuo-hirotua, joka jo vuosia sitten julistettiin kadonneeksi. Nyt tilalla, jolla Guillem työs-kentelee, on kaksikymmentä kappaletta näitä harvinaisia vuohia.

Koulun penkiltä takaisin kukkuloille

Guillem Martí aloittaa päivänsä lypsä-mällä ainutlaatuista vuohenmaitoa, josta he myöhemmin vuohien omis-

tajan kanssa tekevät siitä juustoa omaan käyttöönsä.

”Toistaiseksi tarkoituksena on vain saada kanta vahvemmaksi. Tietenkin ke-räämme hiukan maitoa ja opiskelemme ja tutkimme juustojen valmistamisen sa-loja, mutta myyntiin ei vielä ole tulossa tuotteita.”

Vuohet ryntäävät innoissaan ai-tauksistaan, kun Guillem avaa portit.

”Näin keskikesällä lähden vuohien kanssa vaellukselle vasta lounaan ja päivän kuumimpien hetkien jälkeen ja palaamme tilalle takaisin auringon laskiessa.”

Vuohet aloittavat heti määrätietoi-sen vaelluksensa ja Guillem yrittää pysyä perässä.

”Ne ovat tarkempia syömisistään, kuin lampaat. Ne syövät paljon monipuo-lisemmin, mutta samalla myös nirsommin, vähän sitä sieltä ja vähän tuota tuolta, ja sitten siirtyvät ripeästi eteenpäin. Joskus ne löytävät hyvän pensaikon, jonka sekaan ne katoavat mussuttamaan. Paimenen päätehtävä on pitää laumaansa silmällä ja kasassa. Jos jotkut yksilöt päätyvät harhai-lemaan, on paimenkoirista suuri apu. Mi-nun ei tarvitse kuin antaa käsky niin koira juoksee ja ajaa vuohet yhteen.”

Monille mielikuva paimenen elä-mästä on se romanttinen – yksin luon-non helmassa ainoastaan lauman ja koi-rien kanssa vaeltelua ja tähtitaivaan alla nukkumista.

Joskus ne löytävät hyvän pensaikon, jonka

sekaan ne katoavat mussuttamaan.

”Myönnän, että tämä on työn par-haita puolia, kun pääsee vuohien kanssa luontoon vaeltamaan. Mutta työhön kuu-luu luonnollisesti paljon muutakin. Maati-laa pitää pitää kunnossa aamuin illoin. On siivottava, pidettävä huolta, että eläimillä on ruokaa, myös aitauksissa. Meillä on vie-lä erikoinen tila, sillä meidän on yritettävä elvyttää rotua, valita kuka siittää ja kenet, ja niin edelleen.”

”Olen ollut erittäin tyytyväinen kouluun ja olen onnellinen täällä vuohien parissa, ja tunnen vahvasti, että olen löy-tänyt sen oman juttuni. Minulla on aikeis-sa hankkia omia eläimiä ja maatila tule-vaisuudessa. Toistaiseksi minulla on myös hieno mahdollisuus jäädä auttamaan tilan omistajaa ja hänen harvinaisia vuohiaan koulun loputtua.”

Ilta hämärtyy ja palaamme takaisin tilalle. Jätämme vuohet viereiselle niitylle

maria Abadias vahtii katraansa laiduntamista niityllä.

4 1

UBIK

3 / 2 0 1 3

Uuden opiskelijoiden etupalvelun nimeksi tuli Frank.

Frank kokoaa ennennäkemättömäl-lä tavalla toisen ja korkea-asteen opiske-lijat yhteen. Nyt meitä on 500 000. Tämä puolen miljoonan opiskelijan joukko on yhteisö, jolle Frank tulee tarjoamaan pa-remmat etuudet kuin mitä opiskelijoilla on tähän mennessä Suomessa koskaan ollut. Sen lisäksi, että sakkilaiset liittyvät samojen opiskelijaetuuksien piiriin kuin mitä esimerkiksi yliopisto-opiskelijoilla on ollut, avaa Frank ovet uusille, mahtaville mahdollisuuksille.

Uusi verkkopalvelu avautui 9.8., mutta prosessi ei ole vielä valmis. Syksyn edetessä talvea kohti Frankin edut para-nevat vaihe vaiheelta. Jo tässä vaiheessa voin todeta, että luvassa on ainutlaatuisia etuja, joihin opiskelija on oikeutettu vain Frankin kautta. Frankin tarkoituksena on tarjota opiskelijalle, oli paikkakunta sitten

Aloitin viime vuonna omat opiske-lut. Takana oli tuskainen jakso peruskou-lussa, ja edessä häämöttivät uudet tuulet. Ennen koulujen alkua selvittelin ammatil-liseen koulutuksen opiskelua ja sen tar-joamia kursseja. Yksi asia pisti selvästi silmään – yhteiskuntaan ja politiikkaan painottuvien kurssien puute.

Lukiossa yhteiskuntaan, valtioon ja puolueisiin liittyviä asioita on paljon enemmän kuin ammatillisella puolella, joissa pahimmillaan se unohdetaan koko-naan. Se tuntuu todella oudolle, sillä moni kuitenkin jatkaa koulusta korkeammalle asteelle, joten tieto olisi todella tärkeää. Toisaalta taas ymmärrän tilanteen, sillä moni kouluun hakeva tietää jo mitä ha-luaa, eivätkä ylimääräiset asiat juurikaan kiinnosta.

Silti haluaisin, että edellä mainittu-ja asioita opetettaisiin kouluissa. Monelle yksinkertaisetkin politiikan termit ovat täysin tuntemattomia, vaikka mielestäni yleissivistykseen kuuluisi tietää keskeisiä alan nimityksiä. En kuitenkaan tarkoita, että puoluepolitiikkaa pitäisi syytää opis-kelijoille, vaan neutraali vertailu ja tutus-tuminen eri puolueisiin olisi hyväksi.

Viimeistään äänestysiässä on todel-la tärkeää tietää puolueiden erot. Henkilöt pitäisi jättää vähemmälle. Monen nuoren äänestyskäyttäytyminenkin painottuu

Turku tai Kajaani, Helsinki tai Kemi, par-haat mahdolliset opiskelijaedut niin kan-sallisesti kuin paikallisestikin.

Kenelle Frank sitten on suunnat-tu, tai kuka Frankin tarjoamiin etuihin on oikeutettu? Jos olet sakkilainen, hyvä! Frankin edut kuuluvat sinulle. Jos olet amis, etkä SAKKI:n jäsen ja Frank kiinnos-taisi, on ratkaisu helppo. Liity SAKKI:in, ja Frank on myös sinun. Lukijoille jotka eivät ole amiksia, mutta opiskelijoita, löytyy pol-ku Frankin luo joko SLL:n, SYL:n tai SA-MOK:in kautta.

Käy siis tutustumassa Frankin verk-ko-, tai Facebook-sivuihin, ja totea mik-si tänään on entistä hienompaa kuulua SAKKI:in.

Frankin sinulle tarjoamat edut löy-dät osoitteessa: www.myfrank.fi

pitkälti siihen, mitä on kuullut tai nähnyt ja mikä tällä hetkellä on in. Onko se kes-kustalainen räppäri vai kokoomuslainen jääkiekkoilija? Pointtina kuitenkin se, että nuori ei lankeaisi äänestämään vain jul-kisuuden kautta tuntemaansa henkilöä. Toki on niitäkin ihmisiä, jotka ovat samoil-la linjoilla julkkisten kanssa.

Myös oppilaskuntien rooli epäilyt-tää minua. Liian usein koulun oppilaskun-nan hallitus on vain sulka yksikönjohtajan hatussa. Monesti oppilaskunnan toiminta on vain muutaman ihmisen vastuulla, ja heitäkin pidetään outoina. On hyvä, että kouluissa joissa homma toimii järjestetään eri tapahtumia, kilpailuja ja teemapäi-viä, mutta myös muut voisivat osallistua järjestelyihin. Vastuun kaataminen vain muutamalle ihmiselle on ikävää. Jos esi-merkiksi joku asia on mielestäni huonosti, niin tarpeen tullen nostan siitä metelin. Toinen oppilas odottaa, jos tilanne parani-si. Kolmas oppilas taas kohauttaa olkapäi-tään ja toteaa ”so what”.

Me olemme tulevat päättäjät ja ää-nestäjät, me rakennamme vielä Suomea jossain vaiheessa. Jos vaikuttamisen tai-dot ja tiedot ovat hataralla, niin voi vain pelolla odottaa mitä tuleman pitää. Amik-setkin tarvitsevat oman sananviejänsä ja edustajansa.

S i i t ä t u l i Fr a n k

Po l i t i i k k a a a m i k s i l l e

pÄÄSiHteeRin kolumni Antti mAlSte

tekSti kAlle kviCk

kalle kvick opiskelee toista vuotta merkonomiksi oulussa. Hän on SAkki -aktiivi ja tuutori. lisäksi kalle on ristiriitaisesti sekä jääkiekko kiihkoilija että erotuomari.

4 2 3 / 2 0 1 3

SYRJÄSSÄ

Heinäkuun toiseksi viimeisenä viikon-loppuna musiikin ystävillä oli mah-dollista valita Helsingin hiphop-hur-

mion, Turun idyllisen indien ja Kouvolan hämyisen häröilyn välillä. Ubik ei kuiten-kaan valinnut, vaan kävi kaikissa.

Raivio: Narinkkatorin kupeessa perjantain alkuillasta pääpuheenaiheena vaikutti olevan, että mennäänkö sinne "Puistolaan alottelee vai ei." Hyörittiin helsinkiläisen Circus -klubin edessä mui-den festarikansalaisten kanssa. Hustle HKI muuttui viime hetkellä klubifestarik-si lippujen myytyä oletettua vähemmän. Festarienhan piti tapahtua Suvilahdessa, kuten nykyään useimpien Helsingin fes-tarien. Mun mielestä muutos oli positiivis

ta. Jo Circuksen tuulikaapissa naamalle levähti melko trooppinen ilmamassa. Mua mietitytti, onko tämä se hedelmällinen räppi-ilmasto, joka mahdollistaa hoppipäi-den hyvän kasvualustan ja suuren levin-neisyyden Suomessa?

Hautala: Ilmiö-festivaali on pieni ja nätti ja nimensä ansainnut. Se järjestettiin Turun Uittamon kansallispuiston tanssipa-viljongilla ja on jo saavuttanut kohdeylei-sönsä aika pitkälti Turun, Tampereen ja Helsingin indiepiireistä. Festivaali viehät-ti, ei ainoastaan musiikillaan, vaan monilla muilla taidesekoiluillaan, performanssi-esityksillään ja työpajoillaan, kuten tänä vuonna rantalavalla tapahtuneet Poetry Slamit ja tuijotuskilpailu.

# fe s t a r i f i i l i s @ s u o m e n ke s äSödergård: Jättömaan festarialue

sijaitsee joutomaalla kaupungin laitamilla, se on sellasta ei-kenenkään maata. Mu-siikkia, kokeellisesta teatteria ja ympäris-tötaidetta. Vapaaehtoinen pääsymaksu, eikä ainuttakaan festarialuetta rajaavaa aitaa. Ei ollut aina selkeää, missä festarit alkoivat ja missä ne loppuivat, se loi sel-laista outouden tuntua. Taidepolun oksilla roikkui valokuvia, maastosta löytyi riip-pumattoja ja maailman eri kolkista tuo-tua pussitettua vettä, jopa pingispöytä. Kesken pingiserän polkua pitkin paikalle ilmaantui vahvaa murretta puhuva mies pitämään meille runoraatia, aiheiksi vali-koitui muistaakseni Pallo ja Jallu.

R: Oliko se sitten räppihurmos, mahdollisuus juoksennella välillä Circuk-sen vieressä olevaan Henry's Pubiin vai vain mun kesän ensimmäinen festari, niin fiilistä ei puuttunut klubiympäristös-tä huolimatta. Itse asiassa sitä löytyi niin paljon, että monet keikoista jäi kummas-ti väliin. Nähtiin me kuitenkin jotain. Riff Raffin keikasta tuli mieleen suuren luo-kan räppikaraoke. Perjantai päättyi Sini Sabotagen johtaman joukkueen maniaan. Olisivatpa vain jättäneet playbackit ko-tiin. Lauantain kohokohta oli epäilemättä Miguel. Livebändi kuulosti äärimmäisen hyvältä dj-voittoisen tarjonnan seassa, tanssijalka alkoi vipattamaan. Huhut taas kertoivat, että "Action Bronson on tosi down to earth -jäbä, samoin Danny Brown irtohampaineen."

S: Entisen kasarmialueen hevos-tallitkin oli valjastettu festarikäyttöön. Ikkunat oli pimennetty, graffitit koristeli seiniä ja hiiret juoksenteli lattioilla. Kos-teanviileissä talleissa pääsi erityisen hy-viin tiloihin 1970-luvun Wigwam-yhtyeen kiipparivelhon Esa Kotilaisen avaruusmai-sissa äänimaisemissa. Pitää kanssa antaa erikoismaininta sisätilojen keikkoja tahdit-taneille visuaaleille. Harvoin näkee yhtä komeita! Illan pimennettyä, meininki alkoi muuttua aika tumuiseksi. Ohi ajavien au-tojen valot paljasti pimeydestä joukoittain

ajotiellä ja kasvillisuudessa istuskelevia lokaaleja. Samalla paikalla aikanaan ta-pahtuneet sisällissodan aikaiset teloituk-set alkoi kummasti kummitella mielessä.

H: Ilmiöhän myydään aina lop-puun ja Uittamon tanssilavan ympäristö muuttuu pieneksi festivaalikyläksi, jossa on aika tiivis ja jopa muodikas ilmapiiri. Turvallista ja kotikutoista tunnelmaa ei-vät rikkoneet edes ajoittaiset sähkökat-kokset. Nekin vain lähensivät ihmisiä. Tästä pienestä kuplasta maksaa mielel-lään 35 euroa.

S: Jättömaa toimii tosi hyvänä vas-tapainona isommille urbaaneille festareil-le, joita usein vaivaa loppuun asti harkit-tu ja tuotettu ohjelma sekä ympäristö. Kuten nää festarikin ylpeänä julistaa, on hyvä järjestää meininkiä ihan vaan “omas kyläs”.

R: Hustle onnistui luomaan kun-non bileet ja erottumaan massasta Hel-singin festaritarjonnassa. Basson tahtiin oli parempi kuin hyvä bilettää. Hustlesta jäi hyvä maku suuhun, toivottavasti tästä pääsee nauttimaan myös ensi vuonna.

Jättömaan estetiikkaa.

Rantatanssit ilmiössä.

4 3

UBIK

3 / 2 0 1 3

tekSti ilonA RAivio, ilkkA HAutAlA, tHomAS SöDeRGåRD | kuvAt HillA kuRki, HenRi SAlonen SYRJÄSSÄ

Hermione goes badNiia Virtanen

Sofia Coppolan uutuus on ajankuva

ulkonäköpaineiden keskellä kulutusyh-

teiskunnassa kasvavista hyväosaisista

nuorista. tositapahtumiin perustuvassa

elokuvassa joukko teinejä murtautuu

julkkisten koteihin larppaamaan muun

muassa paris Hiltonin elämää.

tärkeintä on se, mikä näkyy. uudet

tavarat ja biletys eivät ole todellisia, ellei

niistä ole päivitystä somessa.

elokuva on audiovisuaalista aisti-

herkkua. nättejä mekkoja, blingejä koruja

ja energistä musiikkia alusta loppuun.

the Bling Ringm, 2013

ohjaus: Sofia Coppola

★ ★ ★ ★ ✩

Lapselliset aikuisetHilla Kurki

What maisie knew on tarina katkerasta

huoltajuuskiistasta ja lapsestaan vie-

raantuneista vanhemmista. ikääntyneen

rock-diivan ja epäonnistuneen taulukaup-

piaan liiton rakoillessa jää tytär maisien

tehtäväksi etsiä edes yhtä pysyvää syliä.

elokuvan juju on siinä, että katsoja

näkee vain sen minkä maisie näkee. Ja

kuusivuotiaaksi hän näkee ehdottomasti

liikaa. näyttelijäntyö on elokuvassa

kauttaaltaan laadukasta. Hienovaraisuus

toimii, mutta tarinan tehoa syövät ajoittain

epärealistiset käänteet. loppua kohden

elokuva saa pakotetun positiivisia sävyjä,

aivan kuin tekijöitä itseään olisi alkanut

säälittää maisien kohtalo.

What maisie knew

ohjaus: Scott mcGhee ja David Siegel

Scanbox entertainment Finland 2013

★ ★ ★ ✩ ✩

Ninjat pinoon mutanttikynsillä Henri Salonen

elokuva lähtee liikkeelle siitä, että

marvel-sarjakuvista tuttu Wolverine-ni-

minen mutanttiahmamies on masen-

tunut, kuolematon, kanadassa sekä

muistelee vanhaa heilaansa (joka on

aiempien x-men-elokuvien Jean Grey).

Sitten tapahtuu kaikenlaista, mutta näin

tiivistetysti: Wolverine menee Japaniin

moikkaamaan vanhaa frendiä ja samalla

sankarimme vedetään mukaan aikamoi-

seen taisteluseikkailuun.

vauhtia ja vaaratilanteita sisältävä

elokuva on kuitenkin jännittävyydessä

löysä. mäiskiminen on elokuvassa per-

soonatonta, mutta ainakin sitä on paljon.

plussaa Japanista koska se on vaan niin

kawaiii!

the Wolverine 3D, 2013

ohjaus: James mangold

★ ★ ✩ ✩ ✩

Tequilaa ja pillereitä yläilmoissaNiia Virtanen

moninaiset ongelmat estävät meksikoon

matkaavaa lentokonetta laskeutumasta

turvallisesti. lopun tunnelmissa turis-

tiluokka huumataan ja bisnesluokalle

tarjotaan drinkkejä ja musiikkiesityksiä.

kun lentokoneen matkustajat saavat

kuulla, että lento saattaa jäädä heidän

viimeisekseen, murtuvat kaikki normien

asettamat estot.

matkarakastajat rakentaa ovelia

kontrasteja suurilta tuntuvien ongel-

mien välille. elokuvan taikauskoista ja

vainoharhaista tunnelmaa korostavat

silmälle uudet kuvakulmat ja rajaukset

sekä kirkkaat värit.

matkarakastajat

ohjaus: pedro Almodóvar

Future Film 2013

★ ★ ★ ✩ ✩

Diskopallot ja värivalotVili Äijö

mitä rooleja levylle sitten haluaakin antaa,

on sen jokainen sekunti mitattu, trigattu

ja maksettu. vähät väliä musiikillisesta

kehityksestä kun voit upota säkenöintiin.

Daft punk – Random Access memories

Sony music 2013

★ ★ ★ ★ ✩

Kivisen tien jälkeen Ilkka Hautala

Samoissa kansissa on runoutta, bluesia

ja elektronista musiikkia. tätä tarjoaa

meille Helsingin musaskenen iranilaisvah-

vistus Sarah kivi. tämä levy on antanut

odottaa itseään ja hyvä niin, sillä artistilla

oli vastassaan monia kaupallisuuden

ja geneerisyyden sudenkuoppia, jotka

väisteltyään hän loi aivan omanlaisensa

sääntöjä rikkovan kokonaisuuden jonka

asettaisin soittimeeni kun pilvet ovat tum-

mia ja ihana melankolia kaihertaa mieltä.

tämän kokoonpanon saatat nähdä esiin-

tyvän duona tai orkesterin voimin.

Sarah kivi & non – orchestra

kiveen kirjoitettu

Roihis musica 2013

★ ★ ★ ★ ✩

Goottipunkkia usvan silmästä Joonas Pulkkinen

mustan paraatin, päiden ja Shadowplayn

hengessä saadaan kunnon suomalainen

goottiyhtye 2010-luvullekin. on oma

lukunsa, että kuinka moni synkistelyä

suomen kielellä jaksaa, kun musta paraa-

tikin saattaa loksahtaa korviin rajummalta

Dingon versiolta. Biisit ovat juuri sopivan

pituisia ja sanoitukset sopivat kuvastoon

juuri kuten pitääkin eli hiukan korneina,

mutta eivät häiritsevästi. kuudes silmä on

Helsingistä ja bändin rummut kuulostavat

juuri tarpeeksi usvaisilta sekä synteti-

saattorit ulisevat kuin tuuli. Suosittelen

menevään syksyyn.

kuudes silmä – s/t

Combat Rock 2013

★ ★ ★ ★ ✩

Australian lahja teinipopilleHenri Salonen

Jos pidät surffipopista ja kuppisi on

ennemmin puolitäysi kuin puolityhjä, on

Surfers paradise –levy sinusta varmasti

aika hyvä. Cody Simpson on kuin aust-

ralialainen vastine Robin packalenista

ja Justin Bieberistä, mutta tietty ikävää

verrata tyyppiä näihin toisiin tyyppeihin.

Albumilla Simpson lurittelee kauniisti

herutusbiisejä toinen toistensa perään,

hyvin tuotettujen taustojen päälle. kap-

paleiden teemat ovat tosiaan sitä yhtä ja

samaa, mikä mielestäni syö paljon levyn

kiinnostavuutta. onhan elämässä paljon

muutakin kuin misuja, laineita ja chilla-

usta. mutta jos ei ole, niin eipä siinäkään

mitään.

Surfers paradise – Cody Simpson

Warner 2013

★ ★ ★ ★ ✩

L ev y t E l o k u vat

4 4

UBIK ARVOSTELUT

3 / 2 0 1 3

K i r j a t

Tutkivaa kaunokirjallisuuttaVili Äijö

AJSSln on kirja, jota on hankala

lokeroida. Se on tutkimus japanilaisesta

runoilijasta, kirjoitettuna matkablogin

muodossa, maasta josta kirjailijalla ei ollut

mitään kokemusta. Siitä löytyy draamaa

ja se toimii melkein kurssikirjana. Se

haluaa keskustella naiskirjailijoista, irtau-

tumisesta ja selviytymisestä.

kankimäellä on mahtava tapa kir-

joittaa runoilijalleen. Hän kyseenalaistaa

hänessä kaikkea, mutta ennen kaikkea

rakastaa ja toivoo hänen eläneen onnel-

lisen elämän tuhat vuotta sitten: Sei Sho-

nagon oli luultavasti 1000-luvulla elänyt

hovinainen, jonka ainoaksi perinnöksi on

jäänyt hänen päiväkirjansa tyynynaluskir-

ja. Se koostuu runoista ja kertomuksista

hovielämästä, mutta ennen kaikkea

listoista asioista jotka Seihin vaikuttavat.

informaatiota Seistä löytyy niukasti, joka

nostaa kankimäen tutkimuksen arvoa

aivan maailmanlaajuisesti.

kirja on koottu tyynynaluskirjaa hie-

man mukaillen. lukija saa otoksen Sein

lyhyistä listoista lukujen välissä ja niiden

sisällä, mikä on mainio pikku tapa osoit-

taa mitä varten kankimäki oikein häntä

alkoi tutkia. myös Heian-aikakauden

Japania avataan jotta lukija ymmärtäisi

Seitä. Harmi että välillä nämä historia-

osuudet tuntuvat tylsältä pakkopuulta,

jos et Japanista perusta niin et varmasti

historiaosuuksistakaan.

Hyviä asioita: kankimäen rehellisyys,

panikoiminen ja pettymyksistä selviytymi-

nen; todellisuus tutkimustyön tekovaiheis-

ta, avautuminen sen vaikeudesta. kirjan

hetket nykypäivän Japanissa ovat suloista

hunajaa ja ruoka- ja maisemakuvailut

herättävät vahvaa matkakuumetta. oma

lempikohtani on kuitenkin kankimäen

oma yritys japanilaiseen Waka-runouteen.

kankimäen leipätekstin läpi täytyy

välillä kyntää, vaikka etenkin sen alku-

puoli on todella imevä. Historiaosuudet ja

pitkälle paisuvat ajatuspilvilinnat väsyttä-

vät lukijaa. Asioita jotka saavat sydämen

lyömään nopeammin on kuitenkin kanki-

mäen esikoiskirja, eikä paluuta entiseen

mainostoimistoarkeen näillä näkymin ole.

Se on hyvä, sillä kankimäen hermoilua

lukisi mielellään lisää – etenkin jos sillä

ei yritettäisi täyttää tutkimusrahoitustuen

asettamia raameja.

mia kankimäki – Asioita jotka saavat

sydämen lyömään nopeammin

otava 2013

380 s.

★ ★ ★ ★ ✩

Kaupunkielämän tuntojaIlkka Hautala

ihastuttavaa kuinka jokapäiväiset asiat

kuvana ja vain muutaman tekstirivin kan-

tamana muuttavat ne niin merkityksellisik-

si. Siitä kai sarjakuvassa parhaimmillaan

on kyse. Albumi on realistista kuvausta

realistisen naisen ajatuksenjuoksus-

ta, taiteilijan sisäisestä ja ulkoisesta

dialogista josta meidän muidenkin elämä

lopulta koostuu. Se sisältää ajatuksia

rakkaudesta, seksistä ja ihmissuhteista.

päiväkirja siis, mutta sarjakuva. teosta

ei olisi uskonut esikoiseksi, sillä ote on

varma ja siinä on hyvällä tavalla klassisia

piirteitä. kannattaa vilkaista myös blogi

emmi.sarjakuvablogit.com

emmi valve -

Sit kun Sun nAAmA RÄJÄHtÄÄ

HuudaHuuda 2013

100 s.

★ ★ ★ ★ ★

Kaupunkilaisen kuntojaIlkka Hautala

pimeätä, todellista ja absurdia.

keittokirja on lyhyt ja ytimekäs väläys

keskivertoisen rapanassukundin elä-

mästä kalervopalsamaisella trippailulla

säestettynä. Jälki on rujoa kuin elämä ja

ajoittaiset ”vitsit” naurattavat koska ne

ovat valitettavasti totta.

Hieman laajempaa kokonaisuutta oli-

si toivonut, että olisi ollut aikaa syventyä

maailmaan. tällaisena teos on kutkutte-

leva ja jopa vihainen hyökkäys ilmei-

sesti nyky-yhteiskuntaa ja sen turhuutta

kohtaan. Se porautuu lukijan alitajuntaan,

raiskaa sen ja tuntuu hyvältä.

keittokirja - lauri mäkimurto

Huudahuuda 2013

48 s.

★ ★ ★ ★ ✩

Yrittäjät avautuvatVili Äijö

taivas + Helvetti on kirjoitettu kuin lukija

olisi yrittäjän ystävä (miksi ei olisi?) ja

hänelle koetetaan raottaa verhoa yrittäjyy-

den vaarojen – ja onnistumisien tieltä.

21 tarinaa yrittäjyydestä lukee niiden

viestin vuoksi, miten kultasuoni löytyi

ja mikä toisaalta meni vikaan. Harmi,

että osa teksteistä on pelkkä monologi.

inspiroiduinko? kyllä. Sainko varoittavia

esimerkkejä? kyllä. Ryhdyinkö kirjan

luettuani yrittäjäksi? en vielä.

terho mäkeläinen & terho puustinen -

taivas + Helvetti

one on one publishing 2013

263 s.

★ ★ ★ ✩ ✩

Itämeren Twin PeaksHilla Kurki

lola ylösalaisin on yksi niistä kirjoista,

joiden lukemisen haluaa aloittaa alusta

välittömästi viimeisen lauseen jälkeen.

nuoren Flemming pettersonin murhan

ympärille kietoutuva tarina kasvaa

kertomukseksi kokonaisesta pienestä

suomenruotsalaisten yhteisöstä kahdes-

sa aikatasossa.

Fagerholmin omintakeinen tapa

käyttää kieltä punoo tiheän kudoksen

selittämätöntä uhan tuntua. teksti hen-

gästyttää kuvatessaan nuorten sydänten

levottomuutta ahtaassa ilmapiirissä.

Syksyisiä rantoja, purjehduskenkiä,

nuoria tyttöjä ja nuorallakävelyä. Jos twin

peaks olisi sijoittunut itämeren rannikolle,

se näyttäisi juuri tältä.

monika Fagerholm - lola ylösalaisin

teos 2012

300 s.

★ ★ ★ ★ ★

4 5

UBIKARVOSTELUT

3 / 2 0 1 3

G eneral I ntel le ct i n P roce s sCASE: Koulukuri ja huppukielto

Suomalainen koulutusjärjestelmä

kärvistelee resurssipulassa joka näkyy

kasvaneissa, yli 30 oppilaan ryhmäko-

koina ja häiritsevänä käyttäytymisenä

oppitunneilla. opettajien etujärjestöjen

mukaan resursseja ei ole tarpeeksi ja me

täällä SAkki ry:ssä olemme tästä samaa

mieltä.

ubikin toimituksessa me emme

tiedä, emmekä oikeastaan usko, että ku-

kaan mukaan tietää, onko häiriökäyttäy-

tyminen kouluissa ja oppilaitoksissa viime

vuosina lisääntynyt, laskenut vai pysynyt

samalla tasolla. nyt istuva hallitus on kui-

tenkin esittämässä muutoksia perus- ja

toisen asteen opetusta ja oppilaanhuoltoa

koskevaan lainsäädäntöön. lakiuudis-

tukset on nimetty koulurauhalaiksi. läpi

mennessään uusi laki tulee sallimaan

muun muassa oppilaiden reppujen ja

laukkujen sisällön tutkimisen milloin vain

(vertailuna esimerkiksi myymälävartija ei

saa tutkia laukkuasi ilman sinun suostu-

musta), sekä muutaman päivän mittaiset

erottamiset kouluista. kansalla ja etenkin

nettikansalla on tietysti oma sanansa

sanottavana siitä, miten ja minkälaista

koulurauhaa suomalaisessa koulutusjär-

jestelmässä tulisi rakentaa.

pitäisikö opettajankoulutuksessa ihan heti

ekana mennä tutustumaan nuorisoon?

mulle ei ainakaan - toistakymmentä

vuotta omien yläkoulupäivieni jälkeen -

tule yllätyksenä, että nuoriso haistattelee

menemään pitkin. toki haistattelusta

voi olla koululla jotkut sanktiot, mutta jos

aikuseilla ihmisellä ns. palaa kiiinni kun

13-15-vuotias haukkuu läskiksi paska-

pääksi, on kyllä vikaa vähintään samalla

tavalla siinä aikuisessa.

Siis lyhyesti: lapset ovat vitun rasittavia

ja osaavat olla aivan saatanan ärsyttäviä

halutessaan. Jos tätä ei kestä, ei kannata

työskennellä lasten kanssa.

-BOX IS STUPID

Auktoriteetti on nykyään jännä juttu, kun

kotona ei aseteta rajoja ja sitten sysätään

kasvatusvastuuta kouluille joilta otetaan

rajojen asettamisen keinoja pois. toki

auktoriteetin pitäisi muodostua eniten

kunnioituksesta, mutta kyllä se meikästä

olisi ihan ok jos esim. kännykät ja pipot

pitäisi jättää tunnin alussa naulakkoon.

kirjoitin ensin jotain sivullisen tekstiä

mutta eipä sitä kukaan jaksais lukea.

-anttosen saapas

tässä tulee ongelma jos aletaan jakaa

poliisin oikeuksia opettajille. taskujen

tutkiminen lähenee jo henkilökatsastusta.

viime vuosina on jaeltu poliisin ja viran-

omaisten oikeuksia kuin leipää yksityisille

tahoille ja nyt sitten opettajille. miksi ihmi-

set eivät ajattele, vaan reagoivat tunteella

näihin kysymyksiin? onko ajatteleminen

liian vaikeaa?

-Mikko

Jos nyt tutkitaan vaan niitä reppuja eikä

vedetää taas ihmisoikeussoopaa tähän

ruumiintarkastuksista puhumattakaan.

-pysytään asiassa

lasten tulisi saada tarkastaa opettajien

laukut siltä varalta, jos siellä on huumeita.

opettajan ei saa olla "hörhö".

-Jukka Neva

Jos minä käyn töissä ja maksan veroja ja

sillä kustannetaan koulutus Suomessa,

kyllä siellä sitten saa olla ihan säännöt

joita noudatetaan. ei ole tarvetta olla kuin

pellossa. Jokainen saa ottaa pipon ja

hupun päästä, ihan sen vuoksi, että minä

maksan siitä.

-vierailija

tää on jotenkin hassu harhaluulo, että

opettajilla ja muutenkin lasten/nuorten

kanssa työskentelevillä ei olis työkaluja

ongelmatilanteiden käsittelyyn. Se on

ammattitaidon puutetta jos tavat kohdata

vaikeesti käyttäytyvä kusipääkakara on

joko hiljaa hyväksyminen tai voimakeino-

jen käyttö.

-kuollut marsu

opettaja voisi puuttua siihen, että oppilas

pitäisi kynäotetta oikein, siis etusormi

kynän päälle. Silloin kirjoituksesta tulee

kauniinpaa ja numeroista saa selvää.

taiteilijat pitävät pensselistään kiinni

keskisormiotteella.

-Kynäote

kyllä kuri pitää sallia. muuten luokka ei

saa rauhaa. opettajilla tulisi olla 5 vä-

livuotta joka 5 vuosi muissa töissä, että ai-

vot pysyisi terveenä. opettajat muuttuvat

itse kiusaajiksi ajan kanssa. He kiusaavat

aikuisia arkielämässä!

-FAKTA JUTTU

lapsesta tulee peto, kuin susi, jos häntä

ei kasvateta.

-tutkain ja luotain

mikseivät palkkaa jotain työllistettyjä/

sivareita kouluihin järjestyksenvalvojiksi?

Reilun viikon mittaiset jv+voimankäyttö

kurssit niin saa antaa nulikoille pamppua

ja kaasua ihan laillisesti.

-Muukalaiset täältä pois

mielestäni jokaista silmille hyppivää

teini-ikäistä pitäisi saada vetästä turpaan

väh. kerran viikossa. oppisivatpahan

olemaan.

-BASIC SELVINPÄIN

tää on joku vitun junttien harhaluulo että

turpaan mättämällä (lue: ruumiillisella

kurituksella) saa taottua "järkeä päähän".

ite oon saanut turpaan aika monta

kertaa ja oon silti kouluttamaton renttu

anarkomarko.

-NO CONTROL!

iso ongelma lienee se, että nykyisin wan-

hanajan tarkkis-väki pistetään erityisluo-

kielle lukiongelmaisten yms. kanssa, mikä

on paska diili, sekä kys. ongelmaiselle

nuorelle, niille oppimisvaikeuksista kärsi-

ville oppilaille, että erityisopettajille.

viimeisin oma opetuskeikka oli suomen

opettaminen mamuille Hakunilan iki-iha-

nalla yläasteella. Suurin osa tunneista

täyttä sirkusta. ongelmaksi kylläkään en

kokenut sitä etten saa heitellä oppilaita

niskapersotteella luokasta, ei itseasiassa

tullut mieleenkään, vaikka jonkun kerran

oppilaita joutui luokasta poistamaan.

ongelma oli ennen kaikkea aivan liian

suurissa ja täysin sekamuotoisissa

ryhmissä jonne muut opettajat lähinnä

dumppaa niitä oppilaitaan joita ei halua

omille tunneilleen. tuli sellainen olo että

näiden nuorten perusoikeuksia ihan

oikeasti poljetaan. opetuskin oli ala-var-

voista, heh heh.

en ihan oikeesti usko että ongelma olisi

siinä että täällä ei opettajat saa tarpeeksi

hakata ja alistaa oppilaitaan tai siinä

muodissa että pidetään pipoa päässä

sisällä (mun puolesta saisivat pitää vaikka

tekonenää), vaan resursseissa, resurs-

seissa, resursseissa.

-Harlotta

Ah, olisi kiva elää tällaisessa satumaail-

massa missä oppilaat oikeasti kuun-

telisivat tarkasti opettajaa, kun tämä

jeesustelee kuinka ystävyyssuhteet ovat

niin tärkeitä. kukat kukkii ja linnut laulaa

ja oppilaat alkaisivat oikeasti miettimään

ihan itse opettajan lempeän äänen säih-

kyessä mikä on oikein ja mikä väärin.

- JOEY_TRIBBIANI

"ongelmakouluihin pitäisi saada koulu-

kohtaiset vartijat, jotka pitävät yllä koulun

yleistä järjestystä"

typerintä mitä voi tehdä. mitä seuraavak-

si, stevarit koteihin? Sehän tässä on juuri

ongelma, aikuiset ulkoistavat kaikenlaisen

käytöstapojen valvonnan aina jollekin

muulle, ottakaa vastuu ja opettakaa koto-

na tapoja. opettajat opettavat koulussa ja

vartijoita tarvitaan vankiloissa.

-Ruben 2

Ylläolevat kommentit on kerätty sattu-

manvaraisesti seuraavien medioiden

keskustelupalstoilta:

Punk In Finland, Demi, Uusi Suomi,

Yle, Suomen Kuvalehti, Helsingin

Sanomat, Vauva.

4 6 3 / 2 0 1 3

kuvituS SAmuli otto-HenRik SAARinen

pasi kärkkäinen

katja Ronkanen

Henna Räsänen

4 7

UBIK

3 / 2 0 1 3

ONNEKSI OLKOON. OLET ANSAINNUT OPISKELIJAETUOIKEUDEN.

myfrank.fi

Liittymällä SAKKIn jäseneksi, pääset mukaan myös opiskelijoiden omistamaan etupalveluun nimeltä Frank. Frank on ystäväsi, joka hoitaa sinulle parhaat edut parhaaseen opiskelijaelämään. Mitä sinä tarvitset?