SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vp

SIVISTYSVALIOKUNNAN MIETINTÖ 12/2006 vp

Valtioneuvoston koulutuspoliittinen selonteko

JOHDANTO

VireilletuloEduskunta on 28 päivänä huhtikuuta 2006 lähet-tänyt sivistysvaliokuntaan valmistelevasti käsi-teltäväksi Valtioneuvoston koulutuspoliittisenselonteon (VNS 4/2006 vp).

AsiantuntijatValiokunnassa ovat olleet kuultavina- suunnittelupäällikkö Kirsi Kangaspunta, ope-

tusministeriö- esittelijäneuvos Jorma Kuopus, eduskunnan

oikeusasiamiehen kanslia- ohjelmajohtaja Seppo Niemelä, oikeusminis-

teriö- projektipäällikkö Pirjo Sarvimäki, sosiaali- ja

terveysministeriö- neuvotteleva virkamies Hillevi Lönn, työmi-

nisteriö- opetusneuvos Ulla Aunola, opetusneuvos Ir-

meli Halinen, laatujohtaja Ritva Jakku-Sih-vonen ja kehitysjohtaja Markku Rimpelä,Opetushallitus

- tutkimusprofessori Matti Rimpelä, Sosiaali-ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskusStakes

- pääsuunnittelija Ilpo Lahtinen, Kansaneläke-laitos

- Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula, Lap-siasiavaltuutetun toimisto

- pääsihteeri Matti Ropponen, aikuiskoulutus-neuvosto

- puheenjohtaja, professori Ossi V. Lindqvist,korkeakoulujen arviointineuvosto

VNS 4/2006 vp

- pääsihteeri Heikki K. Lyytinen, koulutuksenarviointineuvosto

- pääsihteeri Saara Tiuraniemi, Etelä-Suomenlääninhallitus — Hämeen taidetoimikunta

- lääninsivistysneuvos Helena Alhosaari, La-pin lääninhallitus

- koulutussihteeri Ulla Aikio-Puoskari, saame-laiskäräjät

- opetuspäällikkö Marjo Kyllönen ja islaminopettaja, pedagoginen yhteyshenkilö Egal Ja-ma, Helsingin kaupunki, opetusvirasto

- sivistystoimenjohtaja Jaana Suvisilta, Nasto-lan kunta

- sivistystoimenjohtaja Heikki Kuikkaniemi,Nilsiän kaupunki

- sivistysjohtaja Lauri Laurila, Vammalan kau-punki

- projektinjohtaja, filosofian tohtori Ritva Jak-ku-Sihvonen, Helsingin yliopisto

- professori Päivi Häkkinen ja professori LeaPulkkinen, Jyväskylän yliopisto

- pääsihteeri Riitta Moisander, Etelä-Savon tai-detoimikunta

- kuntayhtymän johtaja Kari Juntunen, Oulunseudun ammatillisen koulutuksen kuntayhty-mä

- kuntayhtymän johtaja Ilkka Pirskanen, Poh-jois-Karjalan koulutuskuntayhtymä

- koulutusjohtaja Juha Niiranen, Helsingin Dia-koniaopisto

- opinto-ohjaaja Sinikka Kuukasjärvi-Kanto,Ounasvaaran yläaste

- johtaja Anneli Kangasvieri, Suomen Kunta-liitto

Versio 2.1

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vp Johdanto

- työvoima- ja koulutuspoliittinen sihteeri Jari-Pekka Jyrkänne, Suomen AmmattiliittojenKeskusjärjestö SAK ry

- koulutuspoliittinen asiamies Simo Pöyhönen,Akava ry

- asiantuntija Heikki Suomalainen, Elinkeino-elämän keskusliitto EK

- johtaja Olli-Pekka Väänänen, Maa- ja metsä-taloustuottajain Keskusliitto ry

- koulutusasiamies Veli-Matti Lamppu, Suo-men Yrittäjät

- toiminnanjohtaja Jukka Pekkala, Suomen Lii-kunta ja Urheilu ry

- rehtori Maarit Laakkonen, Espoon kristilli-nen koulu

- järjestölakimies Esa Iivonen, MannerheiminLastensuojeluliitto

- kehittämispäällikkö Matti Lahtinen, Opetus-alan Ammattijärjestö OAJ ry

- koulutuspoliittinen vastaava Päivi Keränen jasosiaalipoliittinen vastaava Arttu Hiltunen,Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijayh-distysten Liitto - SAMOK ry

- puheenjohtaja Tiina Niemi, Suomen Lukio-laisten Liitto ry

- puheenjohtaja Klaus Savolainen, Suomen las-ten ja nuorten kuvataidekoulujen liitto ry

- toiminnanjohtaja Timo Klemettinen, Suomenmusiikkioppilaitosten liitto ry

- sosiaalipoliittinen sihteeri Elina Laavi ja kou-lutuspoliittinen sihteeri Juhani Nokela, Suo-men ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry

- toiminnanjohtaja Markku Moisala, Yksityis-koulujen liitto ry

- varapuheenjohtaja Artti Antila, Ammatillis-ten oppilaitosten rehtoriliitto ry

- puheenjohtaja Jukka Pelkonen, Espoon kris-tillisen koulun kannatusyhdistys

- puheenjohtaja Ilppo Salonen, Iltakoulujenrehtorien yhdistys IRY ry

- toiminnanjohtaja Minna Riikka Järvinen,Kerhokeskus - koulutyön tuki ry

- puheenjohtaja Hanna Gråsten-Salonen, Kou-lukuraattorit - Skolkuratorer ry

- hallituksen puheenjohtaja Arvo Ilmavirta,Koulutuksen järjestäjien yhdistys ry.

2

- pääsihteeri Teemu Japisson, Nuori Suomi ry- pääsihteeri Risto Matti Niemi, Suomen Kylä-

toiminta ry- puheenjohtaja Jukka O. Mattila, Suomen Lä-

hilukioyhdistys- puheenjohtaja Atte Mäki, Suomen Opiskelija-

Allianssi - OSKU ry- puheenjohtaja, kouluneuvos Jorma Lempi-

nen, Suomen Rehtorit ry- toiminnanjohtaja Pirjo Somerkivi, Suomen

Vanhempainliitto ry- puheenjohtaja Kati Kokkonen, Suomen Am-

mattiin Opiskelevien Keskusliitto SAKKI ry- puheenjohtaja, opinto-ohjaaja Heli Piikkilä,

Suomen opinto-ohjaajat ry- puheenjohtaja Pekka Sallila, Vapaan sivistys-

työn yhteisjärjestö VSY- varapuheenjohtaja Krista Varantola, Suomen

yliopistojen rehtorien neuvosto- toiminnanjohtaja Heikki Sederlöf, Ammatil-

listen Aikuiskoulutuskeskusten Liitto ry- vastaava psykologi Vesa Nevalainen, Suo-

men Psykologiliitto ry- puheenjohtaja Jouni Jaskari, Suomen erityis-

kasvatuksen liitto ry- puheenjohtaja Aki Holopainen, Yksityiskou-

lujen Liitto ry- koulutuspäällikkö Reijo Pöyhönen, Koulutus-

keskus Salpaus, Nastopoli- maahanmuuttajakoulutuksen koulutuspäällik-

kö Kristel Kivisik ja maahanmuuttajakoulu-tuksen koulutuspäällikkö Kristiina Kupari-nen, Adulta Oy

- professori Jarkko Hautamäki- LitT, liikunnanopettaja Marjo Kuusela.

Lisäksi kirjalliset lausunnot ovat antaneet:— Espoon kaupunki— Vähemmistövaltuutetun toimisto— Toimihenkilökeskusjärjestö STTK— Ammattikorkeakoulujen Rehtorineuvosto

ARENE ry.— Humanistinen ammattikorkeakoulu— FT, koordinaattori Mirja Tarnanen, Jyväs-

kylän yliopisto

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vpJohdanto

VALTIONEUVOSTON SELONTEKO

Selonteko jakautuu kahteen osaan. Ensimmäi-sessä osassa on käsitelty tulevaisuuden haasteitasekä tarkasteltu näiden pohjalta nousevia koulu-tuksen kehittämistarpeita. Koulutuksen tilaa jakehitystä koskeva katsaus muodostaa selonteontoisen osan.

Koulutuksen kehittämisessä ovat 2000-luvunalussa painottuneet voimakkaasti kaikkia koulu-tusasteita ja koko koulutusjärjestelmää koskevatyhteiskunta- ja työllisyyspolitiikkaa tukevat ta-voitteet ja toimenpiteet. Selontekoa ei ole tästä

syystä rajattu vuoden 1999 alusta uudistetunkoululainsäädännön piiriin kuuluvaan koulutuk-seen vaan selonteon piiriin on sisällytetty myöskorkeakouluopinnot.

Koulutuksen kehitystä ja tilaa koskeva tarkas-telu kohdistuu vuosituhannen alkuvuosiin. Tar-kasteltavia teemoja ovat oppilaitos- ja korkea-kouluverkko, koulutuksen tasa-arvo, koulutuk-sen vaikuttavuus ja laatu, koulutusjärjestelmäntehokkuus, kansainvälistyminen ja opetushenki-löstö.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

PerustelutValtioneuvoston koulutuspoliittisessa selonteos-sa käsitellään ensin tulevaisuuden haasteita janäiden pohjalta nousevia koulutuksen kehittä-mistarpeita. Toisessa osassa luodaan katsauskoulutuksen tilaan ja kehitykseen vuosituhan-nen alkuvuosilta. Tarkasteltavia teemoja ovatoppilaitos- ja korkeakouluverkko, koulutuksentasa-arvo, koulutuksen vaikuttavuus ja laatu,koulutusjärjestelmän tehokkuus, kansainvälisty-minen ja opetushenkilöstö. Selonteossa hallitusasettaa tulevien vuosien koulutuspolitiikan pai-nopisteeksi tasa-arvon ja koulutusmyönteisyy-den vahvistamisen, koulutuksen laadun kehittä-misen, koulutusjärjestelmän kansainvälistämi-sen, korkeakoululaitoksen uudistamisen ja kou-lutusjärjestelmän tehokkuuden. Valiokunnanmielestä selonteko on monipuolinen ja käsitte-lee koulutuspolitiikan keskeisiä teemoja. Selon-teko sisältää olennaisia linjauksia yhteiskunnantilasta ja harjoitetusta koulutuspolitiikasta sekätulevaisuuden näkymistä. Valiokunta yhtyy se-lonteon yleislinjauksiin.

Valiokunta yhtyy selonteossa todettuun siitä,että suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudenhaasteena ovat kansainvälisen työnjaon ja kil-pailuympäristön nopeat muutokset avoimessamaailmantaloudessa. Suomen menestymisenedellytys on, että osaamisen tasoa ja tuottavuut-

ta kohotetaan kaikilla talous- ja elinkeinoelä-män aloilla. Valiokunta korostaa sitä, että inhi-milliseen pääomaan panostaminen on myös tär-keä keino muutosten hallinnassa. Onnistuminenedellyttää puolestaan innovaatio- ja koulutusjär-jestelmän uudistamista. Luovaa ja innovatiivis-ta yhteiskuntaa ei voida saavuttaa ilman myösriskinottoon rohkaisevaa ennakkoluulotontakoulua. Uutta etsivä koulutus ja sitä tukeva kou-lutusjärjestelmä ovat tämän perusta.

Sivistysvaliokunta korosti nykyisiä koulula-keja säätäessään, että koulun tulee olla perusole-mukseltaan sivistyskoulu. Tavoitteena on tukeaoppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vas-tuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä an-taa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja.Valiokunta painottaaa edelleenkin sitä, että kou-lutuksella on itseisarvollinen sivistyksellinen jakasvatuksellinen tehtävä, jossa keskeisin on lap-si tai nuori.

Koulutuksen laatu, koulutusmahdollisuuksientasa-arvon edistäminen. Selonteon mukaanSuomen hyvinvoinnin tason ja laadun paranta-minen, kestävän kehityksen tukeminen sekä kan-santalouden kasvun ja kansainvälisen kilpailu-kyvyn edistäminen edellyttävät koko väestönkoulutus- ja osaamistason jatkuvaa kohottamis-ta ja elinikäisen oppimisen perustalle rakentu-vaa myönteistä suhtautumista oppimiseen. Va-

3

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vp Perustelut

liokunta painottaa sitä, että koko yhteiskunnankannalta elintärkeää on myös koulutuksessa jaoppimisessa kestävä kehitys. Tässä työssä elin-ikäisellä oppimisella ja tasa-arvoisilla, laaduk-kailla oppimismahdollisuuksilla on keskeinenmerkitys.

Tulevaisuuden avainkysymyksiä tulee ole-maan se, miten korkealaatuiset koulutuspalvelutsekä monipuolinen koulutustarjonta ja niidentasa-arvoinen saavutettavuus pystytään turvaa-maan ja eräiltä osin parantamaan, kun lapsi- januorisoikäluokat pienenevät. Koulutusmahdolli-suuksien tasa-arvo muodostaa perustan suoma-laiselle hyvinvoinnille ja maan kilpailukyvylle.Selonteon mukaan koulutuspalvelujen saatavuu-dessa ja laadussa voidaan tämän hetken Suomes-sa arvioida olevan joiltain osin eroja, joiden pie-nentäminen on asetettava tavoitteeksi.

Valiokunnan mielestä selonteossa koroste-taan aiheellisesti perusopetuksen oppimistulos-ten erinomaisuutta kansainväliseen PISA -tutki-mukseen perustuen. Kokonaisuudessaan koulu-tuspalvelujen voidaankin arvioida olevan nyky-tilanteessa sekä koulutustarjonnan osalta ettälaadullisesti pääsääntöisesti varsin tasa-arvoi-sia. Väestön koulutustasoerot ovat maan eriosien välillä verrattain vähäisiä. Alueelliset jaoppilaiden sosiaalisesta taustasta johtuvat erotoppimistuloksissa ovat OECD:n vuoden 2003(OECD 2004) PISA-tutkimuksen mukaan Suo-messa vähäisempiä kuin OECD-maissa yleensä.Myös vanhempien koulutustaustasta ja sosiaali-sesta asemasta aiheutuvat erot koulutukseenosallistumisessa ovat vähäisempiä kuin useissamuissa Euroopan maissa. Valiokunta yhtyy val-tioneuvoston näkemykseen, että silti erojen vä-hentäminen on asetettava tavoitteeksi. Vaikkakansainvälisessä katsannossa koulujen väliseterot ovat meillä pieniä, silti kansallisten perus-opetukselle asetettujen tavoitteiden saavuttami-sessa on edelleen sekä alueellisia eroja että tyt-töjen ja poikien välisiä eroja. Haasteena on eri-tyisesti poikien ja miesten vähäisempi osallistu-minen lukiokoulutukseen ja suurempi koulutuk-sen keskeyttäminen ammatillisissa ja korkea-kouluopinnoissa. Lukiokoulutuksessa, ammatil-lisessa koulutuksessa ja korkeakouluissa aloitta-

4

vien sukupuolirakennetta tasoitetaan. Alueelli-sesti tasapainoisella koulutustarjonnalla ediste-tään tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksientoteutumista ja alueiden elinvoimaisuuden säily-mistä. Maamme eri alueiden välisiä tai yksilölli-siä eroja ei saa päästää kasvamaan. Segregoitu-minen on estettävä mahdollisimman laaduk-kaan, moniarvoisen ja yhtenäisen perusopetuk-sen avulla.

Valiokunnan mielestä koulutusjärjestelmäta-solla laadunhallintaa palveleva seuranta, ar-viointi ja arviointitulosten välittäminen vastuul-lisille toimijoille edellyttävät kehittämistoimia.Tulisi muun muassa selvittää, millaista laadun-hallintaa palvelevaa arviointi- ja seurantatoimin-taa ja tietotuotantoa valtion opetustoimen tulisiorganisoida, jotta koulutuksen järjestämisvas-tuussa olevien toimijoiden ja oppilaitoksien käy-tössä olisi luotettavaa ja ajantasaista tietoa ope-tuksen ja oppimisympäristöjen kehittämisen pe-rustaksi.

Koulutustarpeen ennakointi ja koulutuksen mi-toitus. Koulutus- ja osaamistarpeiden ennakoin-nilla pyritään tuottamaan tietoa siitä, millaistaosaamista työelämä tulevaisuudessa tarvitsee jamiten tähän tarpeeseen voidaan koulutuksenavulla vastata. Tavoitteena on, että työmarkki-noilla olisi saatavilla riittävästi räätälöityä am-mattitaitoa ja osaamista. Globaalien markkinoi-den muutokset, ammattirakenteiden muutoksetja työelämän osaamisvaatimusten kasvu vai-keuttavat koulutustarpeiden ennakointia.

Selonteon mukaan kilpailukykyisten alueel-listen innovaatioympäristöjen syntymistä ja ke-hittymistä tuetaan muun muassa edistämälläalueellisen koulutus- ja tutkimuspolitiikan ke-hittymistä niveltämällä koulutus- ja tutkimustoi-minta alueiden elinkeino- ja hyvinvointistrate-gioihin ja tehostamalla työvoima- ja koulutus-tarpeiden alueellista ennakointia. Valiokuntakorostaa tarvetta tehdä tarkkaa analyysiä alakoh-taisista koulutustarpeista. Samalla koulutusjär-jestelmien joustavuutta on välttämätöntä lisätä.Koulutuksen aloituspaikat eri koulutusasteilla ja-aloilla tulee mitoittaa niin, että valmistuneidenmäärät vastaavat nykyistä paremmin työelämän

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vpPerustelut

tulevia tarpeita. Tämä edellyttää myös käden tai-tojen opetuksen lisäämistä. Osaamistarpeidentyydyttämiseksi koulutuksen sisältöjen kehittä-misessä yhteistyö oppilaitosten ja elinkeinoelä-män välillä on ensiarvoisen tärkeää.

Valiokunta pyysi viime kevään hallituksenkertomukseen liittyen koulutuksen mitoitustakäsitellessään lausunnot kaikilta maakuntien lii-toilta. Selkeää on, että maakuntien kilpailuky-vyn perusta on vahvassa osaamisessa. Kasvavavaihtuvuus työelämässä ja merkittävät raken-teelliset muutokset kohdentavat ennakoinnin jakoulutuksen määrällisen mitoituksen entistävahvemmin alueille. Vaikeaksi koulutustarpeenennakoinnin ja mitoituksen tekee se, että Suo-men väestö- ja työpaikkarakenteiden ja niidenkehityksen vuoksi tarpeet eri maakunnissa ovathyvinkin erilaisia.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan yh-teistyö eri osapuolten kesken koulutustarpeenkartoittamiseksi onnistuu joillain alueilla hyvin.Yleiseksi käsitykseksi kuitenkin valiokunnalleasiantuntijakuulemisesta jäi, että yhteistyötä pi-tää vielä kaiken kaikkiaan lisätä, tiivistää ja sy-ventää. Maakunnan ja aluetalouden kehityksenkannalta eri tahojen vuoropuhelussa ei riittävänsyvällisesti ole tullut huomioiduksi maakuntienerilaiset kasvukehitykset, toimialarakenteet janiiden muutokset tai maakunnalliset tavoitease-tannat. Opetusministeriön ja valtakunnallisenpäätöksenteon tehtävänä puolestaan on yhteen-sovittaa ikärakenteesta ja valtakunnallisista teki-jöistä johtuvat koulutustarpeet ja niiden mitoi-tus. Koulutustarjonnan määrällisen mitoituksentulisi olla myös joustavaa niin, että voitaisiinturvata koulutusmahdollisuudet muuttuvissa ti-lanteissa. Olosuhteiden muutokset kohtelevatalueita eri tavoin, vaikka kehityksen suuret lin-jat olisivatkin nähtävissä suhteellisen homogee-nisina. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Suomessa on paikkakunnasta riippuen suuriaeroja ja opiskelijamäärän kehitys voi vaihdellarajusti jopa saman seutukunnan sisällä.

Valiokunta ehdottaa lausumaa koulutustar-peen ennakoinnista (Valiokunnan lausumaehdo-tus 1).

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty myössiihen, että nuorten toisen asteen koulutuksenmitoituksessa tulisi ottaa huomioon sekä amma-tillinen että lukiokoulutus. Etenkin koulutuspal-velujen monipuolisuuden turvaamiseksi yhteis-työmahdollisuuksia tulee edelleenkin tehostaa jalisätä ottaen huomioon alueiden koulutustar-peet. Näyttötutkintoon valmistavan koulutuksenosuutta tulee nostaa, ja oppisopimuskoulutus onmyös nuorisoasteella osalle nuoria sopivaa kou-lutusta. Vaikka tietyillä alueilla nuorisoasteenkoulutustarve vähenee, niin aikuiskoulutustarvekasvaa työelämän uudelleenkoulutus- ja täyden-nyskoulutustarpeiden vuoksi.

Valiokunnalle on myös esitetty, että yliopis-tokoulutuksen mitoituksen perusteena ei tulisitarkastella aloittajamääriä suhteutettuna niin sa-nottuun korkeakoulutusalueen omaan nuoriso-ikäluokkaan. Nykyinen opetusministeriön tapatarkastella yliopistojen aloituspaikkoja korkea-koulualueisiin suhteutettuna saattaa antaa vää-ristetyn kuvan koulutustarjonnasta ja alueennuorten mahdollisuudesta päästä yliopistokoulu-tukseen, sillä koulutustarjonta ja hakeutuminenovat valtakunnallisia.

KouluverkkoSelonteon mukaan, vaikka perusopetuksen kou-luverkossa on tapahtunut viime vuosien aikanamerkittäviä muutoksia, on perusopetuksen saa-vutettavuus lääninhallitusten arvioiden (SM2005) mukaan edelleen 7—12-vuotiaiden koh-dalla hyvä ja 13—15-vuotiaiden kohdalla suh-teellisen hyvä. Eniten perusopetuksen koulu-verkko on muuttunut 1.—6. vuosiluokkien kou-lujen kohdalla. Vaikutukset 7.—9. vuosiluok-kien kouluihin ovat olleet vähäisempiä. Tähänon ollut syynä se, että suurin osa ylempien vuo-siluokkien kouluista on ollut jo lähtökohtaisestioppilasmäärältään suuria. Koulutusta koskevanlainsäädännön uudistuksen yhteydessä vuonna1999 luovuttiin peruskoulun hallinnollisesta ja-kamisesta ala- ja yläasteeseen. Perustettaessauusia 1.—9. vuosiluokkien kouluja tavoitteenaon, että koulut mahdollistavat oppilaalle aikai-sempaa ehyemmän oppimispolun sekä koulutuk-sen järjestäjille hallinnollisesti ja pedagogisesti

5

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vp Perustelut

yhtenäisemmän perusopetuksen toteuttamistatukevan kouluverkon kehittymisen. Kunnistaneljäsosalla on laadittuna suunnitelma kouluver-kon rakenteellisesta kehittämisestä. Valiokuntatukee toimenpiteitä, joilla voidaan turvata myösmaaseudulle mahdollisimman kattava koulu-verkko.

Haja-asutusalueilla asuvien oppilaiden luku-määrän vähentyminen ja kuntien tiukentuneetmenettelytavat harkinnanvaraisten kulje-tusetuuksien myöntämisessä ovat vähentäneetkuljetusoppilaiden lukumäärää eri läänien alu-eella. Koulumatkaan kuluvat ajat ovat lääninhal-litusten selvitysten mukaan hieman pidentyneet,mutta ovat kuitenkin enimmäkseen pysyneetsäännösten puitteissa. Majoitusoppilaiden luku-määrä on perusopetuksessa vähäinen, eikä siinäole lähivuosina tapahtunut suuria muutoksia.

Toisen asteen koulutuksessa on valiokunnanmielestä välttämätöntä koota resursseja yhteen,jotta esimerkiksi koulutuksen saavutettavuus jalaatu voidaan turvata. Monin paikoin on saatumyönteisiä kokemuksia myös seutukunnallises-ti järjestetystä yhteistyöstä (yhteiset kurssitar-jottimet, keskusten oppilaitosten ja kuntien pien-ten yksiköiden välinen yhteistyö). Valiokuntakiinnittää huomiota siihen, että kaikilta osin ny-kyinen rahoitusjärjestelmä ei tue yhteistyötä.Vapaa kouluun hakeutumisoikeus vaikuttaa toi-sen asteen koulutuksessa rakenteellisiin muu-toksiin. Laadukkaat ja monipuoliset yksikötkasvavat ja pystyvät valinnaisaineiden ja koulu-tuksen vetovoimatekijöiden avulla houkuttele-maan opiskelijoita. Valiokunta katsoo, että pien-ten yksiköiden kilpailukyvyn turvaamiseksi tar-vitaan lisää koulutuksen järjestäjien yhteistyötä.Seutukunnallisia ja maakunnallisia yhteistyöra-kenteita oppilaitosten välille luomalla voidaansäilyttää pieniä lukioita sekä ammatillisen kou-lutuksen ja lukiokoulutuksen yhteistyöllä luo-maan vetovoimaisia yksiköitä myös reuna-alueille.

Koulukuljetukset ja koulumatkatukijärjestelmä. Kouluverkon harveneminen lisää koulukuljetuk-sessa olevien lasten määrää. Kuljetusoppilaidenmäärä vaihtelee läänien peruspalveluiden ar-

6

vioinnin mukaan Etelä-Suomen läänin 16,5 pro-sentista Itä-Suomen läänin vajaaseen kolman-nekseen. Pitkiä kuljetusaikoja eli 2—2,5 tuntiaodotuksineen on vajaalla 6 prosentilla kulje-tusetuuden piirissä olevista lapsista. Lakisäätei-set maksimiajat ylittäviä kuljetusaikoja esiintyyrunsaassa kymmenesosassa kuntia. Lääninhalli-tusten arvioiden mukaan reittien ja työjärjestys-ten lapsilähtöisemmällä suunnittelulla sekäuuden teknologian hyödyntämisellä opetukses-sa matka-aikoja voitaisiin lyhentää ja rasitta-vuutta vähentää. Valiokunnan mielestä koulu-matkoihin käytettävää aikaa tulee lyhentää pien-ten koululaisten osalta. Koulumatkajärjestelyjäja -prosesseja tulisi kartoittaa kokonaisuutenalapsen hyvinvoinnin näkökulmasta ja laatia val-takunnallinen kokonaisarviointi. Arvioinnissatulee huomioida lasten ja heidän perheidensämielipiteet koulukuljetuksesta ja sen laadusta.Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valio-kunnan lausumaehdotus 2).

Lain mukaan kuljetusta odottaville oppilailleon järjestettävä mahdollisuus ohjattuun toimin-taan. Valiokunnan mielestä koulukuljetukseenosallistuville lapsille olisi kuljetuksesta koulul-le saavuttaessa myös järjestettävä valvonta jamielekästä toimintaa. Nykyinen säännös on ai-heuttanut jossain määrin epäselvyyttä. Senvuoksi perusopetuslain 34 §:ää tulisi täsmentääsiten, että mahdollisuus ohjattuun toimintaan javalvontaan koskee myös kuljetuksesta kouluunsaapuvia oppilaita, jos he joutuvat kuljetusjär-jestelyjen vuoksi odottamaan koulun alkamista.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaankoulumatkatukijärjestelmässä on epäkohtia. Va-liokunta kiinnittää huomiota mm. siihen, ettäKansaneläkelaitoksella on kaksoisrooli eli tuenmyöntäjän ja valitusten vastaanottajan rooli,koulumatkatuen myöntämisessä on vaihtele-vuutta ja näyttötutkintokoulutuksessa olevatovat eriarvoisessa asemassa muihin nähden kou-lumatkatuen suhteen. Koulumatkatukijärjestel-män ongelmien poistamiseksi ja järjestelmän ke-hittämiseksi on valiokunnan mielestä välttämä-töntä tehdä selvitys (Valiokunnan lausumaehdo-tus 3).

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vpPerustelut

Arviointi

Arviointi on keskeinen osa-alue erityisesti senkontrolloimisessa, miten opetuksen tavoitteet onsaavutettu. Lainsäädännöllä ja arvioinnilla tue-taan koulutuksen jatkuvaa kehittämistä, jottaopetus voi yhä paremmin edistää oppimista.

Sivistysvaliokunta on aiemmissa kannan-otoissaan (SiVL 6/2004 vp — K 1/2004 vp) kiin-nittänyt huomiota paikallisen arvioinnin tilaan.Perusopetuksen paikallisessa arvioinnissa onedelleen selonteon mukaan puutteita. Opetushal-lituksen mukaan arviointia toteutetaan erilaisinmittarein ja laadunhallinnan mallein. Sivistysva-liokunnan mielestä paikallinen arviointitoimin-ta on saatava pikaisesti kuntoon. Paikallisen ar-vioinnin toteuttamiseen tulisi luoda valtakunnal-liset suositukset ja tavoitteet. Paikallisen ar-vioinnin tuloksista tulisi myös koota yleistä val-takunnallista tietoa.

Asiantuntijakuulemisessa on tullut esiin, ettäarviointitoiminnassa on edelleen myös päällek-käisyyttä eri toimijoiden kesken ja koordinointi-ongelmia, jotka tulisi pikaisessti ratkaista.

Valiokunnan mielestä arviointitoiminnansuunnitelmallisuus ja vakaus ovat tärkeitä. Tar-vitaan pitkittäistutkimuksia samoilla mittareillamitattuna. Koulutusjärjestelmän indikaattorituo-tantoa tulee myös kehittää nykyistä kattavam-maksi, esimerkiksi luokkakoosta ja sen kehityk-sestä eri kunnissa tulisi olla saatavilla ajankoh-tainen tilastotieto.

Valiokunta pitää välttämättömänä arviointi-järjestelmän uudistamista siten, että eduskuntasaa vuosittain käsiteltäväkseen arviointirapor-tin, jossa on kootusti esitetty keskeiset koulutuk-sen arviointitulokset, työryhmien ja selvitys-miesten raporttien keskeiset tulokset ja kehittä-misehdotukset. Arviointiraportin yhteydessäeduskunta voi esittää oman näkemyksensä arvi-ointitoiminnasta (Valiokunnan lausumaehdotus4).

Perusopetus

Perusopetuksessa keskeiset toimintaa ohjaavatmääräykset ovat perusopetuksen tuntijako jaopetussuunnitelmien perusteet. Vuonna 2001

annettiin valtioneuvoston asetus perusopetus-laissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisistatavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta(1435/2001). Tämän jälkeen uudistettiin kaik-kien perusopetuslaissa tarkoitettujen opetus-muotojen opetussuunnitelmien perusteet.

Opetussuunnitelmauudistuksen myötä tarken-nettiin oppilaiden arviointia. Opetussuunnitel-man perusteisiin on kirjattu oppilaan hyvänosaamisen kuvaukset, jotka toimivat oppilasar-viointia oikeudenmukaistavana perusteena. Li-säksi yhdeksännen luokan päätteeksi jokaiselleoppiaineelle on määritelty päättöarvosanan kri-teerit arvosanalle 8 kaikkiin yhteisiin oppiainei-siin. Kriteereiden tarkoituksena on yhtenäistääarvosanojen käytön perusteita eri kouluissa ja si-ten lujittaa oppilaiden oikeusturvaa erityisestijatko-opintoihin siirryttäessä. Tältä osin ongel-maksi ja puutteeksi koettiin, ettei oppiaineilleole määritelty kriteereitä päättöarvosanalle 5.Kielten osaamisen arvioinnissa käytetään Eu-roopan neuvoston kehittämää kielitaidon taso-jen kuvausasteikkoa. Siinä kuvataan osaamisentasot puheessa ja kirjoittamisessa sekä kuullun jaluetun ymmärtämisessä. Opetusministeriö onkäynnistänyt perusopetuksen tuottavuuden laa-dullisten ja määrällisten kriteereiden kehittämis-työn, joiden avulla pyritään tukemaan koulutuk-sen järjestäjiä koulutuksen laadun kehittämises-sä sekä sen seurannassa.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on eritahoilta selkeästi nähty nykyisen tuntijaon puut-teena riittämätön taide- ja taitoaineiden opetus.Selonteossakin todetaan, että taito- ja taideainei-den opiskelu vahvistaa kouluviihtyvyyttä jaedistää luovuutta. Valiokunta korostaa sitä, ettäerilaisten käden taitojen, kuten käsityön ja taide-aineiden, mutta myös liikunnan ja kotitaloudenmerkitys lasten ja nuorten persoonallisuuden ke-hittymisen ja laadukkaan arkielämän edellytyk-sien luomisessa ovat sellaisia investointeja tule-vaisuuteen, joiden tukemiseen koko ikäluokankattavassa perusopetuksessa tulee panostaa ny-kyistä enemmän. Valiokunnan mielestä on vält-tämätöntä lisätä perusopetukseen taito- ja taide-aineiden opetusta.

7

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vp Perustelut

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, ettätaiteen perusopetuksen järjestäjille ei ole viimevuosina voitu myöntää lisätunteja eikä uusia val-tionosuuteen oikeuttavia lupia, vaikka Opetus-hallitus on vahvistanut opetussuunnitelman pe-rusteet monille taiteenaloille. Valiokunta pitäätärkeänä turvata myös taiteen perusopetuksenresurssit.

Valiokunta painottaa myös, että laadukas var-haiskasvatus on investointi tulevaisuuteen. Var-haiskasvatus sekä esi- ja perusopetus ovat yh-teydessä toisiinsa, ja siksi on tärkeää, että valta-kunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma val-mistellaan siten, että yhteys esi- ja perusopetuk-sen opetussuunnitelmiin säilyy.

KoulupäiväSelonteossa esitetään koulupäivän rakenteellis-ta uudistamista. Valiokunnan asiantuntijakuule-misessa on noussut esille muun muassa eheyte-tyn koulupäivän malli. Toisaalta aamu- ja ilta-päivätoimintaa koskeva lainsäädäntö on ollutvoimassa hieman yli kaksi vuotta. Säätäessäännykyisiä koululakeja eduskunta piti koulujenkerhotoimintaa tärkeänä perusopetusta tukeva-na toimintana ja lisäsi perusopetuslakiin kerho-toimintaa koskevan säännöksen (SiVM 3/1998vp). Valiokunta kannattaa koulupäivän raken-teen uudistamista, mutta edellyttää kokonaisuu-desta lisäselvitystä ja lisävoimavaroja työn orga-nisointiin (Valiokunnan lausumaehdotus 5).

Valiokunnalle on asiantuntijakuulemisessamuistutettu myös siitä, ettei lasten elämä saa ollapelkästään ohjattavana olemista eli koulunkäyn-tiä, harrastamista ja muuta tavoitteellista toimin-taa. Lapset tarvitsevat aikaa ja rauhaa myös va-paaseen oleiluun, rentoutumiseen, leikkiin ja le-poon.

Aamu- ja iltapäivätoiminta. Aamu- ja iltapäivä-toimintaa koskeva lainsäädäntö tuli voimaanelokuussa 2004. Aamu- ja iltapäivätoiminnan tu-lee tarjota lapsille monipuoliset mahdollisuudetosallistua ohjattuun ja virkistävään toimintaansekä mahdollistaa lepo rauhallisessa ympäristös-sä, ammattitaitoisen ja tehtävään soveltuvanhenkilön valvonnassa. Lukuvuonna 2005—2006

8

perusopetuslaissa tarkoitettua aamu- ja iltapäi-vätoimintaa järjesti 91 prosenttia kunnista.Kaikkiaan toimintaan osallistui noin 42 200 kou-lulaista. Keskimääräinen toiminta-aika oli viisituntia päivässä, josta kolmeen tuntiin on ollutmahdollista saada valtionosuusrahoitusta. Aa-mu- ja iltapäivätoiminnan kuukausimaksu vaih-teli 0 eurosta 160 euroon.

Sivistysvaliokunta sai viime keväänä opetus-ministeriön selvityksen aamu- ja iltapäivätoi-minnasta. Lisäksi eduskunnassa on parhaillaankäsiteltävänä hallituksen esitys, jonka tarkoituk-sena on vahvistaa aamu- ja iltapäivätoiminnanrahoituspohjaa ja antaa kunnille nykyistä jousta-vammat mahdollisuudet järjestää toimintaa pai-kallisten tarpeiden mukaan. Jos kunta järjestääaamu- ja iltapäivätoimintaa, sitä tulee esityksenmukaan tarjota ensimmäisen ja toisen vuosiluo-kan oppilaille sekä muiden vuosiluokkien eri-tyisopetuksessa oleville oppilaille joko 570 tun-tia tai vaihtoehtoisesti 760 tuntia koulun työvuo-den aikana. Perusopetuslaissa tarkoitetustaaamu- ja iltapäivätoiminnasta perittävän kuu-kausimaksun enimmäismäärä säilyisi kolmentunnin toiminnan osalta 60 eurona. Neljän tun-nin toiminnasta perittävän kuukausimaksunenimmäismäärä olisi 80 euroa. Valiokunnanmielestä ehdotukset edistävät lasten yhdenver-taisia mahdollisuuksia osallistua ohjattuun toi-mintaan (SiVM 11/2006 vp — HE 124/2006 vp).

ErityisopetusErityisoppilaiden määrä on kasvanut huomatta-vasti viime vuosina. Syksyllä 2004 perusopetuk-sen erityisopetuksessa oli 40 000 oppilasta, mis-sä on 8 prosenttia kasvua edellisvuodesta. Syitätähän kehitykseen ei ole analysoitu riittävästi.

Toukokuussa 2005 valmistui Jyväskylän yli-opiston selvitys (Puro 2005) perusopetuksen tu-kipalvelujen toimivuudesta oppilashuoltoryh-mien ja huoltajien arvioimana. Selvityksen mu-kaan oppilashuoltotyöryhmien mielestä kouluntoimintakulttuurin osa-alueet toimivat pääsään-töisesti hyvin. Huonoimmin toimiviksi nähtiinerityisoppilaiden integrointi yleisopetuksen ope-tusryhmiin, oppilaiden siirtäminen erityisope-tukseen, henkilöstön hyvinvoinnin edistäminen,

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vpPerustelut

poikkihallinnollinen yhteistyö, koulun ja kun-nan opetustoimen yhteistyö sekä opetuksen jatukipalvelujen arvioiminen. Tutkimuksen mu-kaan koulujen tuki ei riittänyt muun muassa mie-lenterveyden, koulumotivaation ja kielellistentaitojen osalta. Kouluihin kaivattiin lisää psyko-logi-, kuraattori- ja terapiapalveluita.

Inkluusioperiaate eli pyrkimys siihen, ettäerityistä tukea tarvitsevia oppilaita opetetaanosana yleisopetusta, on ollut valiokunnan mie-lestä tarkoituksenmukainen. Erityisopetuksenkehittämistä yleisopetusta tukevaksi ja konsul-toivaksi tulee jatkaa erilaisten oppijoiden tar-peet huomioiden. Erityisopettajien määrä onvuosina 2000—2004 lisääntynyt 16,5 prosent-tia, ja koulunkäyntiavustajien määrä on kuudenvuoden aikana lähes kaksinkertaistunut. Valio-kunta ei kuitenkaan ole saanut riittävän laajaatietoa siitä, miten inkluusiotavoite toteutuu jaerityisopetus on kehittynyt. Valiokunta tukee se-lonteossa esitetyn selvityksen tekemistä erityis-opetuksen osalta.

Koulutuspoliittisesti merkittävän inkluusio-politiikan kehittämistoimien seuraamuksia käsi-tellään selonteossa niukasti. Asiantuntijakuule-misen perusteella arviointi- ja tutkimustiedonpuute lienee syynä siihen, että perusopetuksen jaammatillisten oppilaitoksien kannalta keskeisenpoliittisen linjauksen seuraamuksien analysointijää vain vähälle huomiolle. Inkluusiopolitiikanseuraamukset etenkin perusopetuksessa tulisi ar-vioida paneutumalla erityisen tuen tarpeessa ole-vien oppilaiden laadukkaalle opetukselle jaopettajien toimintaedellytyksille asettamiin vaa-timuksiin.

Kouluhyvinvoinnin lisääminen Kouluhyvinvoinnin lisääminen ja syrjäytymisenehkäiseminen ovat tärkeä linjaus koulutuspoliit-tisessa selonteossa. Selonteon mukaan opetus-ministeriön käynnistämän kouluhyvinvointiaedistävän toimenpidekokonaisuuden tavoitteenaon koulun kehittäminen lasten ja nuorten hyvin-vointia edistäväksi yhteisöksi. Kehittämistoi-minnassa painottuvat varhainen puuttuminen,koulupäivän rakenteen uudistaminen, osallisuu-den lisääminen sekä koulupudokkuuden ehkäi-

sy. Laaja toimenpideohjelma sisältää seuraavathankkeet: Koulukiusaamisen vähentäminen,Varhainen tuki oppimis- ja koulunkäyntivai-keuksiin, Koulupudokkaiden aktivointihanke,Maahanmuuttajaopetuksen kehittäminen, Kou-lulaisten hyvinvoinnin edistäminen liikunnanavulla, Oppilas- ja opiskelijahuollon kehittämi-nen ja Osallistuva oppilas — yhteisöllinen kou-lu -hanke. Valiokunta pitää hankkeita hyvinä.

Koulun tehtäväksi määritellään paitsi oppi-misen ja opiskelutaitojen edistäminen myös las-ten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtiminen jaheidän ohjaamisensa oman elämän valinnoissa.Huoltajalla on ensisijainen vastuu lapsesta. Kou-lun ja kouluyhteisön on kuitenkin tuettava käy-tettävissä olevin keinoin huoltajia tässä tehtä-vässä. Valiokunta painottaa sitä, että hyvinvoin-nin turvaaminen edellyttää lasten ja nuorten elä-män tarkastelua kokonaisvaltaisena, hallinto-kuntien rajat ylittävänä kysymyksenä unohta-matta kotien kanssa tehtävää yhteistyötä. Valio-kunnan mielestä lapsen omaan luovuuteen tu-keutuva ja siihen kannustava pedagoginenuudistumiskyky on koululaitoksellemme tär-keää. Valiokunta korostaa sitä, että kouluviihty-minen antaa voimavaroja oppimiselle ja kasvul-le. Koulumyönteisyys on motivaatiotekijä, jokavoimistuu mielekkään oppimisen tuloksena.Kaikki mikä edesauttaa koulunkäynnin sujumis-ta parantaa kouluviihtyvyyttä. Tärkeää on turva-ta myös terveellinen kouluateria sekä kouluter-veydenhuollon laatu.

Oppilaanohjaus. Kouluhyvinvointia edistäväs-tä pitkäkestoisesta toimenpidekokonaisuudestapuuttuu kuitenkin oppilaanohjauksen kehittämi-nen. Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuk-sen nivelvaiheen kehittämistyöryhmän muistios-sa (2005:3) esitetään, että perusopetuksen oppi-laanohjauksen sisältöjä ja menetelmiä uudiste-taan, jolloin oppilaanohjausta voidaan myös yk-silöllistää. Valiokunta pitää tärkeänä, että myösoppilaanohjauksen saralla lähdetään ripeästi ke-hittämistoimiin.

Selonteon mukaan työurien pidentämisenkannalta ja koulutusresurssien tehokkaan käy-tön kannalta vaikuttavimpia panostuksia ovat

9

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vp Perustelut

panostukset oppilaiden ja opiskelijoiden ohjauk-seen. Oppilaanohjaus on avainasemassa perus-opetuksen ylimmillä vuosiluokilla. Onnistunutohjaus perusopetuksessa auttaa oppilaita teke-mään realistisia ja onnistuneita koulutusvalinto-ja ja ehkäisee keskeyttämisiä toisen asteen kou-lutuksessa. Ammatillisessa koulutuksessa oikea-aikainen ohjaus ja tuki vähentää niin ikään kes-keyttämistä. Lukiossa ja ammatillisessa koulu-tuksessa tapahtuva opiskelua ja uranvalintojakoskeva ohjaus nopeuttaa puolestaan jatko-opin-toihin hakeutumista ja pääsyä. Korkeakouluissaopiskelun ohjauksella voidaan tukea opintoaiko-jen lyhentämistä.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan pe-ruskouluissa on opinto-ohjaajia eri kunnissavaihtelevasti ja tilanne on hajanainen. Näin ol-len oppilaat eivät saa ohjausta tasapuolisesti.Ongelmallisinta on, että oppilailla ei ole riittä-västi henkilökohtaista ohjausta. Valiokunnanmielestä riittävällä henkilökohtaisella ohjauk-sella voidaan varmistaa tulevan koulutus- ja ura-valinnan osuvuutta ja ehkäistä siten myöhempääopintojen keskeyttämistä. Perusopetuksen ja toi-sen asteen nivelvaiheen kehittämistä tutkinuttyöryhmä (OPM työryhmämuistioita 2005:33)onkin esittänyt tähän tarkoitukseen lisärahoitus-ta vuosittain 5 miljoonaa euroa vuodesta 2006lähtien. Sivistysvaliokunta on pitänyt välttämät-tömänä lisämäärärahojen osoittamista valtionvuoden 2007 talousarviossa ja ehdottanut talous-arviosta antamassaan lausunnossa (SiVL15/2006 vp), että valtiovarainvaliokunta lisää 2miljoonaa euroa oppilaanohjaukseen.

Oppilashuolto (opiskeluhuolto). Elokuun alus-ta 2003 voimaan tulleet perusopetuslain, lukio-lain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lainmuutokset määrittelevät oppilashuollon ensim-mäisen kerran lainsäädännön tasolla. Oppilas-huollon tavoitteena on luoda terve ja turvallinenoppimis- ja kouluympäristö, suojata mielenter-veyttä ja ehkäistä syrjäytymistä sekä edistääkouluyhteisön hyvinvointia. Oppilashuollollaedistetään välittämisen, huolenpidon ja myöntei-sen vuorovaikutuksen toimintakulttuuria koulu-yhteisössä sekä varmistetaan kaikille tasavertai-

10

nen oppimismahdollisuus. Lisäksi edistetäänlapsen ja nuoren oppimista sekä tasa-painoistakasvua ja kehitystä.

Oppilashuoltoon liittyvän lainsäädännön uu-distamista selvittänyt työryhmä (STM 2006:33)on todennut, että oppilashuollon eri toimijoitaohjaavia sektorikohtaisia lakeja on kehitettyeriaikaisesti ja yhteen sovittamatta, mikä hanka-loittaa yhteistoiminnan sujuvuutta. Vuonna2003 tehdyssä selvityksessä koulut arvioivatyleisimmäksi tiedon vaihtoa rajoittavaksi teki-jäksi salassapitosäännökset ja niiden vaihtelevattulkinnat eri ammattiryhmissä. Myös ammatti-ryhmien erilaiset toimintamallit, ajan puute,henkilöiden vaihtuminen, yhteistyöhaluttomuusja niukat henkilöstöresurssit nousivat esille.Hankalaa oli saada tietoa oppilaiden perheolois-ta, huoltajuustietoja tai tietoa oppilaan ongel-mista silloin, kun huoltajien mielestä oppilaallaei ollut ongelmia. Valiokunta kiirehtii eri hallin-nonalojen yhteistyön esteenä olevien tiedon-saantioikeuteen liittyvien esteiden poistamista jaoppilashuollon oppaan käyttöön saattamista.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, ettäperusopetuslaista puuttuu koulukuraattorin,-psykologin, -terveydenhuollon ammattihenki-löstön sekä opetushenkilöstön ja opetuksen jär-jestäjän tiedonsaantioikeutta koskeva säännös.Nykyinen perusopetuslaki ei siten velvoita tieto-jen luovuttamiseen eikä oikeuta tietojen saami-seen.

Oppilashuollossa toimivat henkilöt työsken-televät usein eri hallinnonalan palveluksessa.Tämä aiheuttaa sen, että lainsääntöä tunnetaanalalta kirjavasti ja tulkinnat ovat vaihtelevia.Oppilashuoltoon liittyviä sisältöjä ei ole tällähetkellä myöskään koottu oppaan muotoon.

Sivistysvaliokunta tukee toimia oppilashuol-lon kehittämiseksi. Oppilaanohjauksen, koulu-terveydenhuollon, kuraattoripalveluiden ja kou-lupsykologipalveluiden saatavuudessa on puut-teita, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan oppilas-huoltopalveluihin lisävoimavaroja sekä moni-ammatillisia ratkaisumalleja.

Osallistuminen. Eduskunta on säätänyt uusiinkoululakeihin selkeät kansalaisvaikuttamista

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vpPerustelut

koskevat tavoitteet. Lisäksi Vanhasen hallituk-sen yksi erityisohjelmista on kansalaisvaikutta-misen politiikkaohjelma. Valiokunnan saamanselvityksen mukaan suomalaisten alle 40-vuo-tiaiden aktiivisen kansalaisuuden tunnusluvutovat oleellisesti heikompia kuin muissa vastaa-vissa maissa ja erityisesti Pohjoismaissa. Valio-kunta pitää hyvänä sitä, että opetusministeriössäon Osallistuva oppilas — yhteisöllinen koulu-hanke. Tämän tavoitteena on lasten ja nuortenosallistumis- ja vaikuttamisrakenteiden luomi-nen ja organisointi kunnassa, koulujen oppilas-kuntatoiminnan kehittäminen ja käynnistämi-nen kaikilla perusopetuksen luokka-asteilla sekäkoulutettavien kehittäjän taitojen edistäminen.

Muuta. Mielenterveysongelmaisten tulisi saadasuorittaa peruskoulu loppuun vaikka 17 vuodenikä on tullut täyteen. Opetusministeriön tuleeselvittää, miten turvata mielenterveysongelmis-ta kärsivien nuorten oikeus suorittaa perusope-tus loppuun oppivelvollisuuden päätyttyä hei-dän terveydentilansa edellyttämissä olosuhteis-sa. Ammatillisen koulutuksen suunnittelussa tu-lee ottaa huomioon myös mielenterveysongel-mista kärsivien nuorten tarpeet (Valiokunnanlausumaehdotus 6).

Perusopetuslain 4 §:n mukaan kunta on vel-vollinen järjestämään esi- ja perusopetusta kun-nan alueella esi- ja perusopetusikäisille oppilail-le. Perusopetuslainsäädäntö ei sisällä rahoituk-seen vaikuttavaa kotikuntakäsitettä, kuten so-siaali- ja terveystoimen lainsäädäntö, vaan pe-rusopetuksessa ratkaiseva on lapsen asuinkunta.Kunnalla ei siten ole lakisääteistä mahdollisuut-ta periä kunnassa asuvien ulkokuntalaisten ope-tuksesta aiheutuvia kustannuksia perusopetusi-käisen lapsen kotikunnalta. Sivistysvaliokuntaedellyttää, että ryhdytään pikaisiin toimenpitei-siin, joiden johdosta sijoituskunta saa korvauk-sen esimerkiksi niin, että sijoitettujen lasten ko-tikunnat maksaisivat sijoituskunnassa annetta-van opetuksen.

Ammatillinen koulutus

Työelämän muuttuviin ja kasvaviin osaamistar-peisiin vastaaminen sekä innovaatio- ja kehittä-

mistoiminnan edistäminen edellyttävät tiivistäyhteistyötä koulutuksen ja työelämän välillä. Se-lonteon mukaan erityisesti ammatillisesti eriyty-vää koulutusta, tutkintoja sekä työpaikalla ta-pahtuvaa opiskelua kehitetään yhdessä työelä-män kanssa. Työpaikkaohjaajien koulutusmah-dollisuudet turvataan. Opettajien alakohtaistaosaamista ja työelämäosaamista kehitetään.Koulutuksen järjestäjien valmiuksia työelämänkehittämiseen ja palvelutoimintaan liittyvientehtävien hoitamisessa vahvistetaan. Työnanta-jien velvollisuuksia ja vastuuta koulutuksen jär-jestämisessä ja rahoituksessa tulee lisätä. Ta-voitteena on, että koulutus on kiinteä osa yritys-ten strategista kehittämistä ja että erityisestipienyritysten henkilöstön mahdollisuudet koulu-tukseen osallistumiseen paranevat.

Selonteon mukaan ammatillisen koulutuksenlaadunhallinnan keskeisiä mekanismeja ovatkoulutuksen järjestämisluvat, opetussuunnitel-mien ja näyttötutkintojen perusteet, näyttötut-kinnot ja ammattiosaamisen näytöt, tulokselli-suusrahoitus, koulutuksen arviointi sekä vapaa-ehtoisuuteen pohjautuvat laadunhallinnan mene-telmät, kuten laatupalkinnot ja laadunhallinta-suositukset.

Valiokunta pitää tärkeänä kehittää ammatilli-sen koulutuksen osalta kansallista laadunvar-mistusjärjestelmää ja tukea sitä kautta koulutuk-sen järjestäjiä laadunhallinnassa. Tätä kauttavoidaan myös lisätä laadunvarmistuksen läpinä-kyvyyttä ja uskottavuutta kansainvälisellä tasol-la.

Valiokunta pitää hallituksen tavoitetta nostaaammatillisen koulutuksen määrää oikeana. Am-mattiosaajia on välttämätöntä saada lisää työ-markkinoiden kysynnän kasvun johdosta. Valio-kunta pitää tärkeänä, että ammatillisen koulu-tuksen aloittamisen helpottamiseksi ja toisaaltasen keskeyttämisen vähentämiseksi käynnistet-ty ohjaava ja valmentava koulutus jatkuu. Toi-sen asteen koulutuksen hakuprosessien uudista-minen on myös välttämätöntä.

Ammattiosaamisen näytöt on liitetty osaksikaikkea ammatillista peruskoulutusta 1.8.2006lukien. Päätavoitteena on yhdessä työelämänkanssa parantaa ammatillisen koulutuksen laa-

11

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vp Perustelut

tua. Näyttöjen avulla varmistetaan työelämänedellyttämän ja riittävän ammattitaidon saavut-taminen, yhtenäistetään opiskelija-arviointia jasaadaan työelämän osapuolet mukaan ammatti-taidon saavuttamisen arviointiin. Näytöt myöskehittävät ammatillisten tutkintojen opetussuun-nitelman perusteita, koulutuksen järjestäjäkoh-taisia opetussuunnitelmia, opetusjärjestelyjäsekä tuki- ja ohjaustoimia.

Selonteon mukaan eniten opintonsa keskeyt-tävät ammatillisen koulutuksen opiskelijat. Ky-seessä on ongelma, jonka syyt tulee valiokun-nan mielestä selvittää ja ryhtyä tarvittaviin toi-menpiteisiin. Ammatillisen koulutuksen alueel-la olisikin kiinnitettävä erityistä huomiota ala-kohtaisesti eriytyvän ja analyyttisen arviointitie-don tuottamiseen ja hyväksikäyttöön oppilaitos-tasolla.

Ammatillista erityisopetusta tulee kehittää si-ten, että ammatilliset oppilaitokset pystyvät vas-taanottamaan erityistä tukea tarvitsevia ja vam-maisia oppilaita.

Lukiokoulutuksen erityiskysymykset

Selonteon mukaan kaikilla perusopetuksen päät-tävillä tulee olla mahdollisuudet jatkaa ammatil-lisessa koulutuksessa tai lukiossa. Toisen asteenkoulutuksessa tavoitteena on pääsääntöisestialueellinen saavutettavuus ja ammatillisen kou-lutuksen ja lukioiden yhteistyön kehittäminen.On huolehdittava koulutuksen laadusta ja riittä-västä valinnaisuudesta sekä oppilashuolto- jamuiden tukipalvelujen saatavuudesta.

Lukionkäyntiaste vaihtelee 49 prosentista 66prosenttiin maan eri osissa. Lukiokouluverkossaei kuitenkaan ole tapahtunut vuosien 1999—2004 välisenä aikana suuria muutoksia. Suurinosa muutoksista on ollut hallinnollisia muutok-sia, joiden seurauksena lukioita on yhdistynytsuuremmiksi oppilaitoksiksi tai perusopetustaantavien koulujen kanssa. Alle sadan opiskeli-jan lukioita oli noin viidesosa lukioista, ja vas-taavasti suuria yli 500 opiskelijan lukioita oli lu-kioista noin 15 prosenttia. Pieniä, alle 50 oppi-laan lukioita oli vuonna 2004 kuusi. Valiokun-nan mielestä lukiokoulutuksen saavutettavuus ja

12

tasaveroinen mahdollisuus päästä lukiokoulu-tukseen tulee turvata.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, ettävoimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen ra-hoituslain mukaan koulutuksen järjestäjä saavaltionosuutta ainoastaan aikuislukioiden tut-kintotavoitteisten opiskelijoiden perusteella. Ai-neopiskelijat eivät ole opiskelijamääriä lasket-taessa mukana. Valiokunta kiirehtii aineopiske-lijoiden saattamista valtionosuuden piiriin.Tämä tavoite on kirjattu moneen keskeiseenkoulutuspoliittiseen asiakirjaan. (ks. OPM2002:41, Koulutuksen ja tutkimuksen kehittä-missuunnitelma 2003—2008).

Saamenkielinen opetus. Saamenkielisen ope-tuksen osuus on lisääntynyt selvästi vuoden1999 jälkeen, jolloin saamen opetus sai erityi-sen korvamerkityn rahoituksen.

Saamenkielellä opiskelevat saamelaislukio-laiset joutuvat ylioppilaskirjoituksissa kirjoitta-maan suomen kielellä kaikki muut aineet paitsiäidinkielen. Tämä on johtanut siihen, että muunmuassa reaaliaineiden opiskelu halutaan suorit-taa lukiossa suomen kielellä. Saamelaiset nuorethaluaisivat opiskella omalla äidinkielellään,mutta yloppilastutkintojärjestelmä ei kannustasiihen.

Esimerkiksi ruotsinkielisessä lukiossa opis-kelevat nuoret opiskelevat ruotsiksi ja kirjoitta-vat kaikki ylioppilaskirjoituksen aineet ruotsik-si, omalla äidinkielellään. Valiokunta pitää tär-keänä, että ylioppilastutkintojärjestelmää kehi-tetään niin, että se tukee saamenkielisten nuor-ten mahdollisuuksia suorittaa koko tutkintoomalla äidinkielellään.

Korkeakoulut

Suomalainen korkeakouluverkko muodostuu 20yliopistosta ja 29 ammattikorkeakoulusta. Kor-keakouluverkko on kansainvälisesti vertaillenpoikkeuksellisen tiheä. Verkko on kehitettyalueellisesti kattavaksi, jotta korkeakoulujenosaamista voitaisiin hyödyntää laajasti kansalli-sen kilpailukykymme ja hyvinvointimme kehit-tämisessä. Koulutustarjonnan alueellisella saata-vuudella maan kaikki lahjakkuusreservit on py-

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vpPerustelut

ritty saamaan tehokkaaseen käyttöön ja edistä-mään koulutuksellista tasa-arvoa. Suomalaisenkorkeakoulutuksen tavoitteet on asetettu niin,että koulutus on kansainvälisesti kilpailukykyis-tä ja vetovoimaista ja että se antaa hyvät edelly-tykset siirtyä jatkokoulutukseen ja työelämäänsekä kotimaassa että ulkomailla. Tavoitteeksi onasetettu, että noin puolet ikäluokasta suorittaakorkeakoulututkinnon (OPM 2006:2).

Valiokunta toteaa, että nykyisen hallituksenhallitusohjelmaan, Koulutus ja tutkimus 2003—2008 asiakirjaan sekä Korkeakoulujen raken-teellisen kehittämisen periaate (8.3.2006) -muis-tioon on selvästi kirjattu, että suomalaista kor-keakoulujärjestelmää kehitetään duaalimallilla.Ammattikorkeakoulut ovat luonteeltaan pääosinmonialaisia ja alueellisia korkeakouluja, joidentoiminnassa korostuu yhteys työelämään ja alu-eelliseen kehittämiseen ja työvoimatarpeen tyy-dyttämiseen. Yliopistot huolehtivat tieteellises-tä tutkimuksesta ja antavat siihen perustuvaaylintä opetusta. Valiokunta painottaa sitä, ettäkorkeakoulusektori pohjautuu duaalimalliin,jossa sekä yliopistoilla että ammattikorkeakou-luilla on eri tehtävät ja profiilit. Valiokunta pi-tää välttämättömänä, että duaalimalli tutkinto-jen perusrakenteessa säilyy ja perusrakennettakehitetään tältä pohjalta. Yliopistoja ja ammatti-korkeakouluja ei pidä sulauttaa yhteen. Pidettä-essä huoli siitä, että muodollisia, käsitteellisiä,terminologisia tai käytännöllisiä päällekkäi-syyksiä ei synny, molemmat osapuolet voivatrauhassa kehittää oman tehtäväkenttänsä alaltatoimintojaan.

Vuoden 2004 selvitysten mukaan yliopisto-jen ja ammattikorkeakoulujen määrän ja toimin-nan volyymin kasvu on saavuttanut asteen, jokaon Suomelle riittävä koulutustarpeeseen ja väes-töpohjaan nähden. Yksiköiden laajentamisen si-jasta laatua ja monipuolisuutta tulee etsiä aktii-visella yhteistyöllä ja verkottumalla (Yliopisto-jen ja ammattikorkeakoulujen tutkimuksen ra-kenneselvitys OPM 2004:36).

Valiokunta on käsitellyt korkeakoulujen ra-kenteellista kehittämistä vuoden 2007 talousar-vioehdotuksesta antamassaan lausunnossa(SiVL 15/2006 vp — HE 122/2006 vp). Valio-

kunta yhtyy opetusministeriön näkemykseen sii-tä, että korkeakoulujen toimintaympäristönmuutokset edellyttävät korkeakoulujärjestel-män rakenteen uudelleen arviointia. Tehokas jatoimiva korkeakouluverkko edellyttää tiivisty-vää yhteistyötä ja voimien yhdistämistä. Tule-vaisuuden haasteita ovat esimerkiksi nuorisoikä-luokkien kehitys ja globaali kilpailu koulutus- jatutkimusmarkkinoilla. Toiminnan kehittämisenpainopiste on laadun, vaikuttavuuden ja kansain-välistämisen vahvistamisessa.

Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä sitä,että korkeakoulujen aloituspaikkojen uudelleenkohdentamista ei voi tehdä suoraviivaisesti ikä-luokkalukujen perusteella, vaan aloituspaikka-mitoituksessa on huomioitava myös korkeakou-lutasoisen työvoiman alueellinen saatavuus.Lääkärit, opettajat, sairaanhoitajat ja puhetera-peutit ovat esimerkkejä ammattiryhmistä, joi-den saatavuus reuna-alueilla heikkenee, elleikoulutusta tarjota alueellisesti kattavasti eri puo-lella maata. Valiokunta pitääkin välttämättömä-nä, että verkoston tiivistäminen ja rakennerat-kaisut tehdään yhteistyössä alueiden ja yliopis-tojen kanssa niin, että ne palvelevat yliopistojenja ammattikorkeakoulujen omaa kehitystyötä jaettä uusiakin koulutusohjelmia voidaan perustaayhteiskunnallisesti tai alueellisesti välttämättö-mien työvoimatarpeiden mukaan. Suomen kal-taisessa maassa tulee olla alueellisesti kattavakorkeakouluverkosto, joka järjestää koulutustaja tutkimusta lähtökohtanaan myös alueellinenvaikuttavuus ja kehittäminen, mikä niille jo lain-säädännönkin mukaan kuuluu.

Valiokunta pitää mielenkiintoisina esimerk-keinä korkeakoulujen rakenteellisesta kehittämi-sestä Turussa, Helsingissä ja Kuopiossa vireilläolevia uudistuksia. Tavoitteena on saada aikaankorkeakoulukeskittymiä toiminnallista ja hallin-nollista yhteistyötä sekä organisaatiorakenteitakehittämällä. Hankkeen tuloksia voidaan hyö-dyntää soveltuvin osin myös laajemmin kokokorkeakoululaitoksen kehittämisessä. Valiokun-nan mielestä sisältöjen ehdoilla tapahtuva ratio-nalisointi on oikeaa korkeakoulupolitiikkaa.

Yliopistot ovat myös jättäneet opetusministe-riölle hanke-esityksensä rakenteiden kehittämi-

13

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vp Perustelut

seksi. Yliopistojen esittämiä toimenpiteitä ovatmuun muassa: eri yliopistojen keskinäisen yh-teistyön tiivistäminen, oppiaineiden työnjaostasopiminen, yliopistojen ja sektoritutkimuslaitos-ten yhteistyön vahvistaminen sekä yhteistyö-hankkeet ammattikorkeakoulujen kanssa erityi-sesti alueellisella tasolla.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan am-mattikorkeakoulut ovat ottaneet todesta raken-teellisen kehittämisen tarpeen. Meneillään onkolme ammattikorkeakoulujen yhdistymishan-ketta. Kaksi niistä tapahtuu kunnallisella ja yksiyksityisellä puolella. Jo nyt on tiedossa kahden-toista ammattikorkeakouluyksikön lakkauttami-nen. Useita lakkautuksia on vireillä. Lisäksi am-mattikorkeakoulut yhdistävät, vaihtavat ja lak-kauttavat koulutusohjelmiaan järkiperäistääk-seen toimintojaan. Meneillään on siis mittavauudistustyö. Ammattikorkeakouluille on annet-tava mahdollisuudet viedä uudistustyö loppuun.Tehtyjä uudistuksia on mahdoton arvioida, jossamalla kertaa asetetaan monikerroksisia jausein keskenään ristiriitaisia kehittämistavoit-teita. Niin ikään tulee aloittaa perusteellinentyöskentely työnjaon selkiyttämiseksi ja asettaaaskelmerkit ikäluokkakehitykseen varautumisel-le.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että vuo-den 2007 jälkeenkin turvataan lainsäädännölläyliopistojen perusrahoituksen kasvu. Yliopisto-jen tuloksellisuuden osalta valiokunta toteaa,että vuosina 1994—2004 opiskelijamäärälisäyson 36 prosenttia, maisteritutkintojen lisäys 31prosenttia, tohtoritutkintojen lisäys 100 prosent-tia. Samaan aikaan opetushenkilöstö on lisäänty-nyt 3 prosenttia ja yliopistojen reaalinen perus-rahoitus 13 prosenttia. Valiokunta katsoo, ettäopetushenkilöstön määrän tulee olla oikeassasuhteessa opiskelijamäärään. Valiokunta katsoomyös, että perusopetusta ja tutkimusmääräraho-ja lisäämällä tulee tukea yliopistoissa tehtäväätieteellistä tutkimusta.

Valiokunnan mielestä yliopistojen yhteisha-kujärjestelmä ei toimi vielä riittävän tehokkaas-ti, joten järjestelmää on vielä kehitettävä toimi-vammaksi.

14

Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä sitä,että yliopistojen tuottavuusohjelma ei saa ollapelkästään henkilöstönvähentämisohjelma yli-opistoissa vaan perustana tulee olla koulutuksenlaadun turvaaminen. Tärkeää on muun muassa,että yliopistot kehittävät työyhteisöjään kilpailu-kykyisiksi työnantajina, ja henkilöstön työky-vyn ja -tyytyväisyyden tulee olla hyvällä tasolla.

Kansainvälistymisen kannalta on tärkeää, ettätutkintojen kehittämisen jälkeen erityinen haas-te esimerkiksi akateemisessa koulutuksessa onyksilöllisen opinto-ohjauksen laadun kehittämi-nen niin, että opiskelijoilla ja heitä ohjaavillaopettajilla on käytettävissään riittävästi tietoakotimaisten ja ulkomaisten yliopistojen opetus-tarjonnasta.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen,että ammattikorkeakoulujen tutkimusrahoitustatulee saada nykyistä vakaammalle pohjalle.

Aikuiskoulutuksen erityiskysymykset

Aikuiskoulutukseen liittyviä teemoja käsitel-lään selonteossa runsaasti ja monesta näkökul-masta. Aikuiskoulutukseen liittyvät kysymyksetovat keskeisiä analysoitaessa työtä ja talouttauudelleen rakenteistavan globalisaation vaiku-tuksia, väestön muuttuvan ikärakenteen seu-rauksia kansantalouteen ja palvelurakenteisiintai muuttoliikettä niin maan sisällä kuin muistamaista Suomeen. Selonteon mukaan työssä ole-van työikäisen aikuisväestön ammattitaidon ke-hittäminen ja uudistaminen sekä työssä jaksami-sen ja viihtymisen tukeminen edellyttävät riittä-vän laajaa aikuiskoulutusta. Tavoitteena on, ettävuosittain työikäisestä aikuisväestöstä osallis-tuisi koulutukseen vähintään 60 prosenttia vuo-teen 2008 mennessä. Aliedustettujen ryhmienmahdollisuuksia osallistua aikuiskoulutukseenlisätään.

Valiokunta painottaa sitä, että työn ja osaami-sen kohtaamiseen, työkykyyn ja työttömyydenehkäisyyn tulee panostaa erityisesti koulutuksenkautta. Aikuiskoulutuksella on työllisyyden jahyvinvoinnin turvaamisessa suuri merkitys. Va-liokunta pitää tärkeimpinä tekijöinä aikuiskou-lutuspolitiikassa tasa-arvoa ja koulutuksen vai-

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vpPerustelut

kuttavuutta. Suomessa ikäryhmien väliset kou-lutuserot ovat edelleen suuret. Koulutuksella onvahva taipumus kasautua, minkä vuoksi aikuis-koulutuksen tuottamat hyödyt jakautuvat epäta-saisesti eri väestöryhmien kesken. Sen vuoksi ontärkeää kehittää koulutusjärjestelmää siten, ettäse tarjoaa kaikille väestöryhmille todelliset mah-dollisuudet elinikäiseen oppimiseen. Tasa-arvonnäkökulmasta aikuisten opiskelun keskeisiä ky-symyksiä ovat riittävä opiskelun aikainen toi-meentulo sekä lisäkoulutuksen hankkimiseenmotivoiva työ. Jotta työmarkkinoihin liittyvätepävarmuudet ja työssä jaksamiseen liittyvät on-gelmat voidaan ratkaista, tulee myös lisätä eripolitiikkasektoreiden yhteistyötä ja toimenpitei-den koordinointia.

Valiokunta pitää tärkeänä, että Noste-ohjel-makauden päättymisen jälkeen jatketaan aikuis-väestön koulutustason kohottamista koskeviatoimenpiteitä. Noste-ohjelmassa on kehitetty ai-kuisopiskeluun kannustavia ja opintojen läpivie-mistä tukevia käytäntöjä. Tavoitteena on niidenlevittäminen sekä aikuisopiskelun henkilökoh-taistamisen laajentaminen koko aikuiskoulutuk-sen toimintatavoiksi. Aikuisten opiskelumahdol-lisuuksia tulisikin markkinoida nykyistä näky-vämmin.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tul-lut esille, kuinka aikuiskoulutuksen järjestäjätosin järjestävät päällekkäistä koulutusta esimer-kiksi samalla paikkakunnalla. Valiokunta pitäätätä epätarkoituksenmukaisena ja korostaa, ettäpäällekkäisyyksiä tulee karsia ja työnjaosta so-pia.

Vapaan sivistystyön erityiskysymykset

Selonteon mukaan vapaan sivistystyön toimen-piteillä vahvistetaan yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa sekä aktiivista kansalaisuutta ja kansa-laisyhteiskunnan toimintaa.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ny-kyinen valtionosuusjärjestelmä ei toimi kaikiltaosin, muun muassa yksikköhinnan porrastuksel-la tulisi ohjata koulutustarjonnan monipuolisuu-teen. Koulutuksen arviointineuvosto on tehnytvapaan sivistystyön oppilaitosrakennetta ja pal-

velukykyä koskevaa selvitystyötä. Selvityksenperusteella tulee tehdä oppilaitosten toiminta-edellytysten ja palvelukyvyn turvaavia päätök-siä.

Maahanmuuttajien koulutus

Suomessa asui vuoden 2005 lopussa noin112 500 ulkomaan kansalaista. Määrä on noin2,2 prosenttia koko Suomen väestöstä. Maahan-muuttajien määrissä on suuria alueellisia eroja,esimerkiksi Helsingissä perusopetusikäisistä op-pilaista 11 prosenttia ja kaupungin joillakin alu-eilla jopa 40 prosenttia on maahanmuuttajataus-taisia.

Kun kunnilla ei ole tällä hetkellä lakisääteistävelvollisuutta eikä riittävästi resursseja opetuk-sen järjestämiseen, järjestelyissä on kuntakoh-taista erilaisuutta ja siitä johtuvaa epätasa-arvoa.

Kotoutumisessa ratkaisevassa asemassa onmaahanmuuttajaperheiden äitien saaminen kou-lutuksen piiriin. Maassamme on myös paljonluku- ja kirjoitustaidottomia maahanmuuttajia,joiden opetus on ensiarvoisen tärkeää. Luku- jakirjoitustaidon oppiminen on peruslähtökohtakaikelle muulle. Kansainvälisten tutkimustenmukaan kotoutumiseen vaikuttaa ratkaisevastise, onko maahanmuuttaja saanut opetusta omas-sa äidinkielessään. Oman äidinkielen opetuksenon todettu vahvistavan maahanmuuttajalastenidentiteettiä, parantavan oppimistuloksia sekävähentävän maahanmuuttajien häiriökäyttäyty-mistä ja rikollisuutta. Oman äidinkielen opetuk-sen asemaa tulisi parantaa siten, että opetus tuli-si osaksi perusopetusta.

Jotta kehittämissuunnitelman tavoite maahan-muuttajien määrän lisäämiseksi lukioissa toteu-tuisi, tarvittaisiin maahanmuuttajien lukio-opis-keluun erilaisia tukimuotoja.

Ammatilliseen peruskoulutukseen valmista-van koulutuksen opiskelijamäärä on lisääntynytvuosittain. Ammatilliseen peruskoulutukseenvalmistavan koulutuksen kestoon olisi hyvä saa-da joustoa siten, että koulutusta olisi mahdollis-ta pidentää tarpeen mukaan silloin, kun opiskeli-jan suomen kielen taito ei ole kehittynyt riittä-västi.

15

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vp Perustelut

Ammatillisessa peruskoulutuksessa opiskelikeväällä 2006 noin 4 500 maahanmuuttajaa.Heidän osuutensa koko ammatillisen koulutuk-sen opiskelijamäärästä on 2,9 prosenttia. Koulu-tuksen järjestäjillä ei ole tällä hetkellä velvoitet-ta järjestää erillistä suomi tai ruotsi toisena kie-lenä -opetusta ammatillisessa peruskoulutukses-sa. Tuloksellisin tapa on kuitenkin erillinen suo-mi tai ruotsi toisena kielenä -opetus. Maahan-muuttajien riittävästä tukiopetuksesta myösmuissa oppiaineissa tulisi huolehtia ja omakie-listä opetusta lisätä keskeyttämisen ehkäisemi-seksi. Maahanmuuttajien aikuiskoulutuksessaon päällekkäisyyksiä. Koulutuksen yhteiselläkoordinaatiolla voisi parantaa nykyistä tilannet-ta.

Työperäisen maahanmuuton lisääntyessä tu-lee aikuiskoulutusta tehostaa. Tällä hetkellä ai-kuiset maahanmuuttajat voivat suorittaa perus-opetuksen ja lukion oppimäärän aikuislukiossa,lukiossa tai kansanopistossa. Aikuislukioidentulisi saada valtionosuus myös muista kuin tut-kintotavoitteisista opiskelijoista, jolloin heilläolisi enemmän resursseja huolehtia pelkästäänaineopintoina suomi toisena kielenä -opintojasuorittavista maahanmuuttajaopiskelijoista. Ai-kuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuk-sen sekä luku- ja kirjoitustaidon opetuksen to-teuttaminen ei sovellu parhaiten kilpailuttamis-menettelyyn, koska tällöin koulutuksen jatku-vuudesta ja opettajien osaamisesta ei pystytähuolehtimaan (Valiokunnan lausumaehdotus 7).

Suomi tai ruotsi toisena kielenä - opetus. Se-lonteossa esitetään useita maahanmuuttajienkielikoulutukseen liittyviä kannanottoja ja toi-menpide-ehdotuksia, joista välittyy tietoisuuskielikoulutuksen haasteista ja tarpeista sekäpuutteiden mahdollisista seurauksista. Selonte-osta käy ilmi, että alueelliset erot, jopa kuntata-solla, ovat suuria ja ne näyttäisivät olevan sitäkaikilla kouluasteilla. Kaikkialla ei ole mahdol-lista saada pätevää suomi tai ruotsi toisena kiele-nä -opetusta, koska resursseja ei ole, niitä ei ym-märretä käyttää tai ne ohjataan tietoisesti toi-saalle. Kielitaidon kehittymiseen vaikuttavatmuutkin tekijät kuin opetuksen laatu ja määrä,

16

kuten opiskelijan motivaatio, kontaktien määräympäröivään yhteisöön, aikaisemmat opiskelu-kokemukset, oppimistaidot ja kodin tuki.

Monikansallistuvan väestön oppimis- ja kou-lutustarpeiden tunnistamiseen ja niihin vastaa-miseen tulee valiokunnan mielestä käyttää voi-mavaroja.

Opettajankoulutus

Selonteon mukaan pätevän ja osaavan opetus-henkilökunnan saatavuudesta huolehditaan oi-kein mitoitetulla opettajankoulutuksella ja opet-tajien täydennyskoulutuksen kehittämisellä.Maahanmuuttajataustaisten opettajankoulutuk-seen osallistuvien henkilöiden määrää lisätään.

Valiokunnan mielestä innovaatioyhteiskun-nan tärkeimpiin tekijöihin kuuluvat opettajat.Määrätietoinen panostus opettajien osaamiseenvaikuttaa keskeisesti paitsi koulutusjärjestel-mien laatuun, oikeudenmukaisuuteen ja tehok-kuuteen myös pitkällä aikavälillä tutkimus- jainnovaatiotoiminnan edellytyksiin.

Saadun selvityksen mukaan opettajankoulu-tusta uudistettaessa on pyritty ottamaan huo-mioon ympäröivän yhteiskunnan tarpeet. Valio-kunta pitää kuitenkin tärkeänä, että tehdäänopettajankoulutuksen sisältöarviointi. Erityises-ti tulisi tarkastella moniammatillisuuden haas-teita, esimerkiksi sosiaalityön osaamisen sisäl-lyttämistä opettajien koulutukseen.

Tutkintojen mitoituksesta johtuen ei kuiten-kaan kaikkia mielekkäitä sisällöllisiä kokonai-suuksia ole voitu sisällyttää tutkintoihin. Senvuoksi opettajien täydennyskoulutuksella on tär-keä osa selonteossakin esille otettua jatkumoaperus- ja täydennyskoulutuksen välille. Ajan-kohtaista on erityispedagogiseen osaamiseen,kotien ja koulujen kanssa tehtävään yhteistyö-hön sekä Suomessa olevien vähemmistökulttuu-rien tuntemukseen valmentavan täydennyskou-lutuksen järjestäminen opetushenkilöstölle. Va-liokunta korostaa, että opetushenkilöstön hyvätäydennyskoulutus on hyvin toimivan koulutus-järjestelmän ehdoton edellytys ja koulutuksenlaadun keskeinen tukipilari. Jokaisella opettajal-

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vpPäätösehdotus

la on oltava koko työuran ajan oikeus ja velvol-lisuus huolehtia ammattipätevyydestään.

Opettajien asema. Valiokunta on useissa yh-teyksissä viimeisen kymmenen vuoden aikanaesittänyt näkemyksensä opettajien siirtämisestäkokonaistyöaikaan. Jälleen tämän selonteon yh-teydessä valiokunnan keskusteluissa on todettu,että opettajien siirtäminen opetukselliseen koko-naistyöaikaan on välttämätöntä muun muassaopettamisen, tarkoituksenmukaisen töiden jär-jestelyn ja koulun yhteisöllisyyden kannalta.Kokonaistyöaikajärjestelmään siirtyminen hel-pottaisi koulutyön uudelleen rytmitystä ja mo-niammatillista yhteistyötä ja joustavoittaisi kou-lutyön suunnittelua. Palkkausjärjestelmän tulisimyös tukea voimakkaammin koulutuksen kehit-tämistyötä.

Valiokunta edellyttää edelleenkin hallituksenomalta osaltaan panostavan siihen, että opetta-jien kokonaistyöaikajärjestelmä saadaan aikaan(Valiokunnan lausumaehdotus 8).

Opintososiaaliset etuudet

Valiokunta tukee selonteossa opintososiaalisis-ta etuuksista todettua. Opintotuen on mahdollis-tettava tutkinnon suorittaminen tavoiteajassa.Opiskelijoiden opintososiaalisia tukia on kehi-tettävä siten, että ne tukevat entistä paremmintäysipäiväistä ja suunnitelmallista opiskelua jamahdollistavat opintoaikojen lyhentämisen. Va-liokunta viittaa myös talousarvioehdotuksestaantamaansa lausuntoon (SiVL 15/2006 vp).

Lopuksi

Koulutuspoliittinen selontekokäytäntö on valio-kunnan mielestä hyvä ja sitä tulee jatkaa. Selon-tekomenettelyä tulee kuitenkin kehittää niin, ettäselonteoissa seurattaisiin johdonmukaisesti tiet-tyjen koulutuspoliittisten ilmiöiden kehittymis-tä ja samoilla mittareilla. Seuraavassa selonteos-sa tulisi ottaa tarkasteluun myös ruotsinkielisenkoulutuksen erityishaasteet. Poliittisen tason tu-lisi saada selonteon kautta koottua tietoa siitä,miten koulutus on määrällisesti ja laadullisestimuuttunut suhteessa edelliseen selontekoon ja

koulutuspoliittisten uudistusten vaikutuksistakoulutusjärjestelmäämme.

PäätösehdotusEdellä esitetyn perusteella sivistysvaliokuntaehdottaa,

että hyväksytään selonteko ja

että lisäksi hyväksytään 8 lausumaa:

Valiokunnan lausumaehdotukset1. Eduskunta edellyttää hallituksen huo-

lehtivan siitä, että valtakunnallisessakoulutustarpeen ennakointi- ja mitoi-tussuunnittelussa otetaan nykyistä pa-remmin huomioon maakuntien ja aluei-den laatimat koulutuksen mitoitussuun-nitelmat.

2. Eduskunta edellyttää hallituksen ryhty-vän toimenpiteisiin koulumatkojenenimmäiskestoaikaa koskevien sään-nösten muuttamiseksi siten, että pien-ten koululaisten kuljetusajat lyhenevätnykyisestä. Selvitykseen tulee sisällyt-tää myös erityisoppilaitosten oppilaistaaiheutuvat viikonloppumatkojen järjes-telyt ja kustannukset.

3. Eduskunta edellyttää, että koulumatka-tuesta ja järjestelmän toimivuudestatehdään kokonaisarvio ja ryhdytääntarvittaviin toimenpiteisiin järjestel-män epäkohtien poistamiseksi.

4. Eduskunta edellyttää hallituksen val-mistelevan tarvittavat säännösmuutok-set niin, että eduskunta saa joka toinenvuosi käsiteltäväkseen koulutuksen ar-viointikertomuksen, jossa on kootustiesitetty keskeiset koulutuksen arviointi-tulokset sekä työryhmien ja selvitys-miesten raporttien keskeiset tulokset jakehittämisehdotukset.

5. Eduskunta edellyttää hallituksen ryhty-vän toimenpiteisiin lisäselvitysten teke-

17

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vp

miseksi koulupäivän rakenteen uudista-misesta sekä pienten koululaistenaamu- ja iltapäivähoidon laajentami-sesta siten, että kaikilla hoitoa tarvitse-villa on mahdollisuus saada aamu- jailtapäivähoitopaikka. Samassa yhtey-dessä on selvitettävä mahdollisuudetaamu- ja iltapäivähoidon maksujen yh-tenäistämiseksi päivähoitomaksujentyyppisesti.

6. Eduskunta edellyttää hallituksen selvit-tävän, miten voidaan turvata mielenter-

18

veysongelmista kärsivien nuortenoikeus suorittaa perusopetus loppuunoppivelvollisuuden päätyttyä, ja ryhty-vän tarvittaviin toimenpiteisiin.

7. Eduskunta edellyttää hallituksen ryhty-vän toimenpiteisiin maahanmuuttaja-opetuksen valmistavan opetuksen ja kie-likoulutuksen laajentamiseksi.

8. Eduskunta edellyttää, että selvitetäänopettajien kokonaistyöaikaan siirtymi-sen vaikutukset ja kustannukset.

Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 2006

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Kaarina Dromberg /kokvpj. Säde Tahvanainen /sdjäs. Esko Ahonen /kesk

Hanna-Leena Hemming /kok (osit-tain)Sinikka Hurskainen /sd (osittain)Tuomo Hänninen /keskTatja Karvonen /keskRauno Kettunen /kesk (osittain)Minna Lintonen /sd (osittain)

Mikaela Nylander /rKirsi Ojansuu /vihrSeppo Särkiniemi /kesk (osittain)Ilkka Taipale /sd (osittain)Marja Tiura /kok (osittain)Jutta Urpilainen /sdRaija Vahasalo /kok (osittain)Unto Valpas /vas

vjäs. Suvi Lindén /kok (osittain)Maija Rask /sd (osittain).

Valiokunnan sihteereinä ovat toimineet:

valiokuntaneuvos Marjo Hakkilavaliokuntaneuvos Heikki Savola.

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vpVastalause 1

VASTALAUSE 1

PerustelutEduskunta on 28. huhtikuuta 2006 lähettänyt si-vistysvaliokunnalle käsiteltäväksi Valtioneu-voston koulutuspoliittisen selonteon. Sivistysva-liokunta on antanut selonteosta mietinnön7.11.2006.

Selonteossa käsitellään laajasti koulutuksentulevaisuuden näkymiä ja sitä, kuinka pienene-ville ikäluokille voidaan turvata korkealaatuisetkoulutuspalvelut ja niiden tasa-arvoinen saata-vuus koko maassa. Asia on ajankohtainen, silläniin perusopetuksen kuin korkeakoulujenkin pii-rissä on havaittavissa joitain huolestuttavia piir-teitä. Eräs kipeimmistä ongelmista ovat ylisuu-ret ryhmäkoot.

Perusopetuksessa opetusryhmien keskimää-räinen koko ei tosin viimeisen 10 vuoden aikanaole kasvanut kuin yhdellä: 21:stä 22 oppilaa-seen, mutta ryhmäkokojen yläraja on puolestaanOAJ:n mukaan karannut samaan aikaan 26 oppi-laasta jopa 40 oppilaan ryhmiin. Samansuuntai-sia ongelmia on havaittavissa myös korkeakou-luissa, sillä opiskelijamäärät ovat kasvaneetvuosina 1994—2004 yhteensä 36 prosenttia,maisterin tutkinnot 31 prosenttia ja tohtorintut-kinnot peräti 100 prosenttia. Samaan aikaan ope-tushenkilöstön määrä on kasvanut vain kolmellaprosentilla. Käytännössä tämä on tarkoittanutopettaja-oppilassuhteen dramaattista heikkene-mistä. Esimerkiksi teknisissä tieteissä opiskeli-joita on jo 21 yhtä opettajaa kohden, kun vuonna1994 luku oli 14.

Kuten valtioneuvoston selonteossa todetaan,korkeakoulujen toimintaympäristön muutoksetedellyttävät korkeakoulurakenteen uudelleenar-viointia. Mielestämme pelkkä korkeakoulujenrakenteellinen ja hallinnollinen uudelleenar-viointi ei kuitenkaan riitä. Myös rahoituksen riit-tävyyteen ja yliopistojen tapaan hankkia rahoi-tusta tulee kiinnittää huomiota, aivan kuten si-vistysvaliokunta mietinnössään toteaa. Yliopis-tojen taloudellisen autonomian lisäämisen ohel-la niin sanottu koulutusvienti on tehtävä korkea-

kouluille mahdolliseksi. Niille tulee luoda mah-dollisuudet kilpailla kansainvälisillä koulutus-markkinoilla ja myydä koulutustaan esimerkiksiulkomaisille yrityksille. Koulutusviennin avullakorkeakouluilla olisi mahdollisuus saada lisätu-loja, joiden avulla opetuksen ja tutkimuksen laa-tua voitaisiin parantaa. Globalisaation ansiostakilpailu koulutusmarkkinoilla kiristyy entises-tään, eikä suomalaisten korkeakoulujen etu olejäädä tämän kehityksen ulkopuolelle.

Toisen asteen koulutus perustuu duaalimal-liin; sekä lukio että toisen asteen ammatillinenkoulutus antavat laadukasta ja monipuolista ope-tusta ja tuottavat työmarkkinoille sekä jatkokou-lutukseen erilaisia osaajia, joita yhteiskunta tar-vitsee. Lukion roolia korkeakouluopintoihin val-mistavana koulutuksena tulee vahvistaa ja sa-malla ylioppilastutkinnon merkitystä korkea-kouluvalinnoissa on painotettava. Ammatillisenperusopetuksen pitää puolestaan keskittyä ni-menomaan työelämässä tarvittavan ammattitai-don opettamiseen.

Jos haluamme nähdä, mitä yleissivistävän jaammattitaitoon tähtäävän koulutuksen yhdistä-misestä seuraa, ei varoittavaa esimerkkiä tarvit-se kaukaa hakea. Ruotsin ammattilukiokokeiluntuloksena olivat merkittävästi laskeneet oppi-mistulokset sekä ammatillisella että yleissivistä-vällä puolella. Olisi suotavaa, ettemme toistaisilänsinaapurissa tehtyjä virheitä.

Joissain tilanteissa toisen asteen oppilaitos-ten on kuitenkin järkevää tehdä yhteistyötä esi-merkiksi taloudellisen tehokkuuden saavuttami-seksi. Liian pitkälle ei tehokkuudenkaan nimis-sä voida mennä, sillä esimerkiksi kielten opin-noissa ammatillista tutkintoa suorittava tarvit-see tulevassa työssään ammattisanastoa, joka eitaas esimerkiksi tiedekorkeakouluun pyrkivällelukio-opiskelijalle ole tarpeellista. Usein esitet-ty kieliopintojen yhdistäminenkään ei siis välttä-mättä olisi ainakaan opiskelijan etu. Eduskun-nan tulisikin mielestämme linjata toisen asteen

19

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vp Vastalause 1

koulutusmuotojen omaleimaisuuden ja duaali-mallin säilyttämisen puolesta.

Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa onviimeksi tarkistettu vuonna 1992 — yli 14 vuot-ta sitten. Tänä aikana elinkustannukset ovatnousseet noin 20 prosenttia. Vanhasen hallituson ohjelmassaan luvannut parantaa opiskelijoi-den opintososiaalista asemaa, mutta toimenpi-teet antavat yhä odottaa itseään.

Opintotuen tulee mielestämme kannustaa val-mistumaan, lyhentää opiskeluaikoja ja taatamahdollisuudet täysipäiväiseen opiskeluun.Opintojen alkuvaihetta on tuettava nykyistä sel-keästi korkeammalla opintorahan määrällä. Lop-puvaiheessa opintotuki voisi olla lainapainottei-sempi ja opintoraha puolestaan hieman alhai-sempi.

Kokoomuksen opintotukimallissa ehdote-taan yliopisto-opiskelijoiden opintotukijärjestel-mää muutettavan siten, että opintojen 30 ensim-mäistä kuukautta opintotuki olisi opintorahapai-notteinen, toisin sanoen opintorahaa opiskelijasaisi nykyisen 259 euron sijaan 350 euroa.

Opintojensa 25 viimeisenä tukikuukautenaopiskelija saisi 230 euron suuruista opintorahaa.Opintotuen kokonaistaso pysyisi koko opiskelu-jen ajan samalla tasolla, vain opintorahan ja lai-nan osuudet vaihtelisivat.

Ammattikorkeakouluopiskelu kestää pää-sääntöisesti kolmesta ja puolesta vuodesta nel-jään vuoteen. Opintorahaa ei ole tarvetta porras-taa samalla tavalla kuin yliopisto-opiskelijoilla,eikä nykyisin käytössä olevaa opintotuen raken-netta tule siis AMK-puolella muuttaa. Opintora-haa on sen sijaan nostettava vastaamaan yliopis-to-opiskelijan 30 ensimmäisen ja 25 viimeisenopintotukikuukauden opintorahan keskiarvoa—toisin sanoen 295 euroon kuukaudessa. Korotuson opiskelijajärjestöjen vaatiman tason mukai-nen eli noin 15 prosenttia.

Jotta opintojen loppupuolella opintolainankäytöstä tulisi nykyistä varteenotettavampi vaih-toehto, tulee lainan verovähennysoikeutta mie-lestämme muuttaa siten, että opiskelija voi tut-kinnon suoritettuaan vähentää kymmenen vuo-

20

den ajan puolet maksamastaan lainan lyhennyk-sestä verotuksessa ilman omavastuuta. Nykyisinverovähennysoikeudessa on 2 500 euron oma-vastuu ja vähennyksen suuruus on vain 30 pro-senttia lyhennyksestä.

Kela lähettää joka vuosi yhä useammalleopiskelijalle takaisinperintäkirjeen liikaa mak-setuista opintotuista. Ongelmaan on löydettäväratkaisu. Esitämmekin opiskelijan vapaan tulonrajoja nostettavan 20 prosenttia — opintotuki-kuukausina 505 eurosta 606 euroon ja tuettomi-na kuukausina 1 515 eurosta 1 818 euroon.

Korkeakoulujen rooli aikuiskoulutuksen to-teuttajina ja kehittäjinä kasvaa tulevaisuudessaaikuiskoulutuksen tehtävien laajentumisen seu-rauksena ja toisaalta väestön koulutustason nou-sun myötä. Suomalaisten yliopistojen aikuiskou-lutuksella on tarvittava osaaminen, jonka avullavoitaisiin toteuttaa aikuisväestön osaamisenmäärätietoista kehittämistä ja elinikäistä oppi-mista. Vajavaisista resursseista johtuen tähän eikuitenkaan nykyisellään päästä. Saavuttaaksem-me Lissabonin strategian mukaiset kilpailukyky-tavoitteet ja pärjätäksemme ylipäänsä globa-lisoituvilla työ- ja koulutusmarkkinoilla, on työ-elämässä jo olevien yliopistollisen perustutkin-non suorittaneiden tarve korkeatasoiseen aikuis-koulutukseen tunnustettava. Mikäli yliopistojenaikuiskoulutusrahoitus olisi kunnossa, olisimahdollista päivittää ja kehittää työelämän tar-vitsemia tietoja ja taitoja tavalla, joka olennai-sesti nostaisi tuottavuutta ja samalla turvaisiakateemisen koulutuksen saaneiden ammatilli-sen kehittymisen ja työssä jaksamisen. Yliopis-tojen täydennyskoulutuskeskusten roolia onkinmielestämme kehitettävä, ja yliopistoille aikuis-koulutuksen antajina tulee taata yhtäläinen ra-hoitusasema muiden koulutusorganisaatioidenrinnalla. Parlamentaarinen aikuiskoulutustyö-ryhmä on esittänyt 15 miljoonan euron lisäystäyliopistojen aikuiskoulutustoimintaan. Haluam-me muistuttaa, että eduskunta on edellyttänythallituksen kiirehtivän korkeakoulujen aikuis-koulutuksen kehittämistä (SiVM 11/2005 vp).

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vp

EhdotusEdellä olevan perusteella ehdotamme,

että mietintöön sisällytetään seuraavatlausumat (Lausumat 1—4):

Vastalauseen lausumaehdotukset1. Eduskunta edellyttää, että ns. koulutus-

vienti on tehtävä korkeakouluille mah-dolliseksi.

2. Eduskunta toteaa, että toisen asteenkoulutus perustuu duaalimalliin; sekälukio että toisen asteen ammatillinenkoulutus antavat laadukasta ja moni-

puolista opetusta ja tuottavat työmark-kinoille sekä jatkokoulutukseen erilai-sia osaajia, joita yhteiskunta tarvitsee.

3. Eduskunta edellyttää, että opiskelijoi-den opintososiaalista asemaa paranne-taan lakialoitteissa LA 111/2006 vp jaLA 120/2006 vp esitetyllä tavalla.

4. Eduskunta edellyttää, että hallitus kii-rehtii korkeakoulujen aikuiskoulutustapohtineen parlamentaarisen aikuiskou-lutustyöryhmän ehdotusten toteuttamis-ta.

Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 2006

Kaarina Dromberg /kokHanna-Leena Hemming /kok

Marja Tiura /kokRaija Vahasalo /kok

21

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vp Vastalause 2

VASTALAUSE 2

Perustelut

Koulutuksen laatu, koulutusmahdollisuuk-sien tasa-arvon edistäminen

Valiokunnan mietinnössä on mielestäni hyvinkorostettu koulutuksen ja oppimisen kestävääkehitystä samoin kuin korkealaatuisia koulutus-palveluita ja niiden tasa-arvoista saatavuutta.Mietinnössä niin ikään viitataan OECD:n vuon-na 2003 tekemään PISA-tutkimukseen, jonkamukaan koulutustarjonta on Suomessa varsintasa-arvoista. Tutkimuksen mukaan sama tuloson havaittavissa myös väestön alueellisten kou-lutuserojen osalta. Erot Suomessa ovat vähäi-sempiä kuin OECD-maissa yleensä.

Mielestäni tätä hyvää kehitystä pitää tukea jajatkaa. Eräissä elinkeinoelämän ja yliopistolai-toksen puheenvuoroissa on nostettu esille luku-kausimaksujen käyttöön ottaminen korkeakou-luissa. Mielestäni tällaiset ehdotukset kääntäisi-vät kuvatunlaisen tasa-arvoisen kehityksen kou-lutuksen tasa-arvoisessa saatavuudessa kohtiepätasa-arvon lisääntymistä.

Tasa-arvoiset opiskelumahdollisuudet turva-taan korkeakouluissa ja toisen asteen oppilaitok-sissa kaikkien opiskelijoiden toimeentulon tur-vaavalla opintotukijärjestelmällä. Lukukausi-maksut eivät sovellu suomalaiseen koulutusjär-jestelmäämme. Ehdotin valiokunnan mietintöönlukukausimaksuista lausumaa, jossa olisi todet-tu, että lukumaksuja korkeakouluissa ei tule ot-taa käyttöön (Lausumaehdotus 1).

Kouluverkko

Lääninhallitusten arvioiden mukaan perusope-tuksen saatavuus 7—15-vuotiaiden kohdalla onhyvä. Mietinnössä todetaan kuitenkin, että eni-ten perusopetuksen kouluverkko on muuttunut1.—6. vuosiluokkien koulujen kohdalla. Haja-asutusalueilla asuvien oppilaiden lukumääränvähentyminen ja kuntien tiukentuneet menette-

22

lytavat harkinnanvaraisten kuljetusetuuksienmyöntämisessä ovat vähentäneet kuljetusoppi-laiden lukumäärää eri läänien alueilla. Läänin-hallitusten selvitysten mukaan koulumatkaankuluvat ajat ovat kuitenkin hieman pidentyneet,mikä osaltaan kertoo peruskoulun kouluverkonharventumisesta.

Maaseudun elinvoimaisuuden kannalta ontärkeää edistää sellaisia toimenpiteitä, että myöslaadukas ja toimintakykyinen kyläkouluverkkovoidaan säilyttää. Tämä vähentää tarvetta kes-kittää koulutusta ja mahdollistaa pienemmätryhmäkoot. Ehdotin tästä valiokunnan mietin-töön otettavaksi lausuman (Lausumaehdotus 2).

Ammatillinen koulutus

Työnopetuksen lisääminen ammatillisessakoulutuksessaAmmatillisen koulutuksen opettajien koulutuk-seen tarvitaan lisää voimavaroja, jotta erityisestityönopetuksen saatavuus voidaan turvata. Am-mattihenkilöiden käyttöä opettajien rinnalla tu-lee hyödyntää erityisesti käden taitoa vaativienammattien opetuksessa. Etäopetusta on säästö-syistä lisätty viime vuosina ammatillisissa oppi-laitoksissa. Lähiopetustuntien määriä on mieles-täni lisättävä, jotta opetuksen laadusta myöskäytännön työnosaamisen osalta voidaan huo-lehtia. Ehdotin tästä valiokunnan mietintöön li-sättäväksi lausuman (Lausumaehdotus 3).

Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen li-sääminenValiokunnan mietinnössä todetaan, että se pitäähallituksen tavoitetta nostaa ammatillisen koulu-tuksen määrää oikeana. Valiokunnan kanta ontältä osin hyvä. Työmarkkinoiden kysyntä edel-lyttää ammatillisen koulutuksen määrien lisäys-tä. Tämä vaatii myös lisärahoitusta valtioltamahdollisimman pian, jotta laadukas koulutusvoidaan turvata ja tarvittavat aloituspaikkojen li-

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vpVastalause 2

säykset voidaan nopeasti toteuttaa. Ehdotin va-liokunnan mietintöön lisättäväksi tätä koskevanlausuman (Lausumaehdotus 4).

Työnjohtokoulutuksen aloittaminen ammatilli-sessa koulutuksessaElinkeinoelämän tarpeet edellyttävät työnjohto-koulutuksen aloittamista eri aloille. Osa koulu-tuksesta voidaan toteuttaa ammattikorkeakou-luissa. Toisen asteen ammatillisessa koulutuk-sessa voidaan myös antaa työnjohtokoulutustamm. erityisammattitutkintojen koulutuksen yh-teydessä. Valiokunta edellyttää, että tällainenkoulutus aloitetaan. Ehdotin valiokunnan mie-tintöön lisättäväksi tätä koskevan lausuman.(Lausumaehdotus 5).

Korkeakoulut

Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittä-mismäärärahojen lisääminenValiokunnan mietinnössä todetaan aivan oikein,että ammattikorkeakoulujen tutkimusrahoitustulee saada nykyistä vakaammalle pohjalle. Am-mattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyö-hön on lisättävä määrärahoja. Ehdotin valiokun-nan mietintöön lisättäväksi tätä koskevan lausu-man (Lausumaehdotus 6).

Korkeakoulujen aikuiskoulutusValiokunnan mietinnön perusteluissa todetaan,että valiokunta pitää tärkeänä sitä, että Noste-ohjelmakauden päättymisen jälkeen jatketaan ai-kuisväestön koulutustason kohottamista. Ehdo-tin valiokunnan mietintöön lisättäväksi lausu-man, jossa todettaisiin, että eduskunta edellyt-tää, että korkeakoulujen aikuiskoulutus toteute-taan parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmänedellyttämällä tavalla.(Lausumaehdotus 7).

Opintososiaaliset edut

Opintorahan jälkeenjääneisyyden korjaami-nenOpintotukea pitää kehittää niin, että kaikkienopiskelijoiden mahdollisuudet opiskeluun turva-

taan. Opintorahan 15 %:n jälkeenjääneisyyselinkustannusten nousuun nähden on korjattava.Myös sivistysvaliokunnan vuoden 2007 talous-arviosta antamassa lausunnossa (SiVL 15/2006vp, s.5/II) asiaan kiinnitetään huomiota. Tarvit-tavat määrärahat tulisi mielestäni sisällyttää jovaltion vuoden 2007 talousarvioon. Ehdotin tätäkoskevan lausuman sisällyttämistä valiokunnanmietintöön (Lausumaehdotus 8).

Toisen asteen opiskelijoiden opintorahan si-donnaisuus vanhempien tuloistaToisen asteen opiskelijoiden epäoikeudenmu-kainen opintorahan sidonnaisuus vanhempientuloihin on purettava itsenäisesti asuvilta täysi-ikäisiltä opiskelijoilta. Myös sivistysvaliokun-nan talousarviosta (2007) antamassa lausunnos-sa (SiVL 15/2006 vp, s.5/II) asiaan kiinnitetäänhuomiota. Ehdotin tätä koskevan lausuman si-sällyttämistä valiokunnan mietintöön (Lausu-maehdotus 9).

EhdotusEdellä olevan perusteella ehdotan,

että mietintöön sisällytetään seuraavatlausumat (Lausumat 1—9):

Vastalauseen lausumaedhotukset1. Koulutusmahdollisuuksien tasa-arvo

muodostaa perustan suomalaiselle hy-vinvoinnille. Eduskunta edellyttää, ettäkoulutuspalvelujen saatavuudessa jalaadussa ilmeneviä eroja on edelleen-kin pienennettävä, ja sen vuoksi on tär-keää, että korkeakouluissa ja toisen as-teen oppilaitoksissa säilytetään opetuk-sen maksuttomuus.

2. Eduskunta pitää tärkeänä, että hallitusarvioi antaessaan eduskunnalle perus-opetusta koskevia esityksiä sitä, mitenesitykset vaikuttavat maaseudun elin-voimaisuuteen ja siellä asuvien perhei-den lähipalveluihin, kuten kyläkoulujenelinmahdollisuuksiin.

23

SiVM 12/2006 vp — VNS 4/2006 vp

3. Eduskunta edellyttää, että hallitus jaministeriö lisäävät ammatillisen koulu-tuksen lähiopetustunteja nykyisestä,jotta opetuksen ja erityisesti työnope-tuksen laatu voidaan turvata.

4. Eduskunta edellyttää, että hallitus li-sää ammatillisen koulutuksen aloitus-paikkoja kokonaisuudessaan, jotta li-sääntyneeseen kysyntään voidaan vas-tata ja samalla turvata koulutuksen laa-tu.

5. Eduskunta edellyttää, että hallitusaloittaa toisen asteen ammatillisessakoulutuksessa työnjohtokoulutuksenesimerkiksi erityisammattitutkintojenosana.

6. Hallituksen tulee ehdottaa lisäyksiäammattikorkeakoulujen tutkimus- ja ke-hittämistyöhön tarkoitettuihin määrä-rahoihin.

24

7. Eduskunta edellyttää, että korkeakoulu-jen aikuiskoulutus toteutetaan parla-mentaarisen aikuiskoulutustyöryhmänedellyttämällä tavalla.

8. Eduskunta edellyttää, että hallitus an-taa esityksen eduskunnalle opiskelijoi-den opintorahan korottamiseksi, jottakuluneen viimeisen 14 vuoden aikanasyntynyt opintorahan 15 prosentin jäl-keenjääneisyys kustannustason nousus-ta voidaan korjata.

9. Eduskunta edellyttää, että hallitus an-taa esityksen eduskunnalle toisen as-teen opiskelijoiden opintorahajärjes-telmän korjaamiseksi, jotta opiskelijoi-den opintorahan epäoikeudenmukainensidonnaisuus vanhempien tuloihin voi-taisiin purkaa.

Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 2006

Unto Valpas /vas

Kirsi Ojansuu /vihr Yhdyn edellä olevanvastalauseen kohtiin 1, 2, 7 ja 8.

Kaarina Dromberg /kok Yhdyn edellä ole-van vastalauseen kohtaan 2.

Raija Vahasalo /kok Yhdyn edellä olevanvastalauseen kohtiin 1 ja 2.