Nuori äiti sai tukea kirkon ensikodistaSivu A 4

Minna Canthpohti suhdettaJumalaan jatasa-arvoonSivut A 18–19

Iloitkaa kristityt:huhtikuussajälleen runsasmusiikkitarjontaSivut B 6–7

Mar

tti S

yrj

änie

mi

Pir

re S

aari

o

Han

nu

Ju

kola

siltalehti.fi

Tamperelainen seurakuntalehti

Uudestisyntyminen -teos kertoo Pauli Joonan karusta elämästä ja uskosta

Sivut A 12–13

Han

nu

Juko

la

Han

nu

Juko

la

Huhtikuu 2019

Viidenkympin ikäpaalua lähestyvä muusikko Samuli Putro:

Rukous nousee ihmisen ytimestäSivut A 8–10

A 2 SILTA 4/2019

PÄÄKIRJOITUSKirsi Airikkapäätoimittaja

HE

LM

I

HuhtikuuTampere 3.4.2019

Kiinnostus uskontoon vähenee – kaipuu pyhään eiSuomalaisten hengellinen elämä on muuttunut yhä omaeh-toisemmaksi. Etenkin alle 35-vuotiaiden suomalaisten keskuudes-sa suhde uskontoon on voimakkaassa muutoksessa.

Kyselyn mukaan joka kuudennella suomalaisella on ollut elä-mässään käännekohta, jolloin he ovat omistautuneet uudella ta-valla uskonnolle. Monilla on kuitenkin oma tapansa olla yhteydes-sä Jumalaan, eivätkä he tarvitse siihen kirkkoja ja uskonnollisia toimituksia.

Noin neljäsosa vastaajista ei noudata uskontoa, mutta he ovat silti kiinnostuneita pyhistä ja yliluonnollisista asioista.

Tiedot käyvät ilmi suomalaisten uskonnollisuutta kartoitta-neessa kyselyssä, joka tehtiin osana kansainvälistä International Social Survey Programme -tutkimusohjelmaa vuonna 2018. Ti-lastokeskuksen toteuttamaan tutkimukseen vastasi 1229 suoma-laista. Tulokset julkistettiin 13. maaliskuuta Kirkon tutkimuskes-kuksen 50-vuotisseminaarissa Tampereella.

Havainnot kertovat, että nuorissa ikäryhmissä suhde uskon-toon on herkkäliikkeisempää, ja siihen vaikuttavat aikaisempaa enemmän yksilön omat arvostukset ja elämäntilanne.

Viime vuoden lopussa Suomen evankelis-luterilaisen kirkkoon kuului 69,7 prosenttia suomalaisista. Kastettujen määrän vähene-

minen liittyy laskevaan syntyvyyteen, mutta se myös kertoo, että entistä useammat vanhemmat jättävät lapsensa kastamatta. Tuo-re tutkimus vahvistaa havaintoa, että moni nuori aikuinen kokee kirkon etäiseksi, ja on jopa pettynyt siihen instituutiona.

Kirkolla on tulevina vuosina suuria haasteita. Ydinkysymys on, kuinka kirkko pystyy kunnioittamaan ihmisten tarvetta yhä oma-ehtoisempaan hengellisyyteen ja samalla säilyttämään oman ve-tovoimansa sekä jäsenensä.

Asiaa on pohdittu paljon Tampereen seurakunnissa. Sen ta-voitelauseessa luvataan, että tamperelaisen on mahdollista olla kristitty itselleen merkityksellisellä tavalla. Teemaa pohdittaneen myös Kirkko2025 -päivillä eli nuorten tulevaisuusseminaarissa 5.–7. huhtikuuta Tampereella.

Muusikko Samuli Putro on tehnyt musiikkia ihmisten rukouk-sista. Hän on huomannut, että hengellisyys on ihmisen herkin-tä intiimialuetta seksuaalisuuden tapaan. Sitä ei ole helppo jakaa toisille. Kaikilla on oma tapansa olla yhteydessä Jumalaan. Ih-misen hengellisyys voi näkyä ulospäin vain kirkkovuoden juhlis-sa – jos silloinkaan.

Paastonaika on meneillään, ja kristikunnan suurin juhla, pää-siäinen lähestyy. Jokaisella on omakohtainen suhde siihen, kuinka Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus koskettavat omaa sieluam-me, ja millainen hengellinen kokemus se kullekin on. On hyvä muistaa, että olemme erilaisia. Jokaisen usko ja kokemus pyhäs-tä ovat arvokkaita.

Siunattua pääsiäistä ja valon juhlaa Sillan lukijoille! ✦

TULEVAT PYHÄT 3.4.–8.5.2019

Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. (Luuk. 24: 9–11)

” Hengellisyys on ihmisen herkintä intiimialuetta.

Ast

a K

ett

un

en

PILVIMUURISTA VALO VÄLÄHTÄÄAurinkoisena päivänä Lamminpään isoon kappeliin lankeaa valonsäteitä lohduttamaan surevia. Joskus käy niin, että juuri siunaamissanojen aikana pilvet väistyvät. ”Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tulla. Jee-sus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä.” Ihmeellistä! Hautaan siunaaminen on ylösnousemususkon julistamista ja siihen turvau-tumista. Pilvisenäkin päivänä tiedämme, että aurinko on siellä jossakin.

PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio

7.4. Kärsimyksen sunnuntaiSiitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus. (Joh. 11:47–53)

14.4. PalmusunnuntaiHetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. (Joh. 12:12–24)

18.4. KiirastorstaiJeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. (Luuk. 22:14–22)

19.4. PitkäperjantaiJeesus, muista minua, kun tulet valtakun-taasi. Jeesus vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:32–46)

21.4. PääsiäinenMiksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. (Luuk. 24:1–12)

22.4. Toinen pääsiäispäiväHän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä au-kenivat ja he tunsivat hänet. (Luuk. 24:13–35)

28.4. Epäilevä TuomasSinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne jotka uskovat, vaikka eivät näe. (Joh. 20:19–31)

5.5. Hyvän paimenen sunnuntai(Joh. 10:11–16)

Näytelmämessusunnuntaina21.4. kello 11

Aitolahden kirkossa,Jenseninkatu 4

A 3SILTA 4/2019

Uhkaako kirkon tasa-arvo-kehitystä taantuminen?Helmikuussa Helsingin tiedekahvi-la Tiedekulmassa julkistettiin kirjoitus-kokoelma, Taantuvan tasa-arvon kirk-ko (S&S, 2019), jossa tarkastellaan ta-sa-arvon nykytilaa luterilaisessa kir-kossa. Teos on saanut runsaasti huo-miota niin valta- kuin marginaalisem-massakin mediassa.

Teoksen toimittanut kouluttaja ja pappi Anni Tsokkinen kuvailee teos-ta moniääniseksi ja kriittiseksi – se si-sältää puheenvuoroja, jotka tarkastele-vat kirkkoa niin ihmisten omakohtais-ten kokemusten kuin tutkitun tiedon näkökulmasta.

❶ Miksi teos kirjoitettiin, Anni Tsokkinen?– Ajatus kirjasta syntyi vuosi sitten ke-väällä, kun kirkossa vietettiin naisten pappeuden 30-vuotisjuhlaa. Kevää-seen osuivat myös arkkipiispanvaalit, ja edellisvuonna Helsingin piispa Irja Askola oli jäänyt eläkkeelle.

Täysi miesedustus oli jälleen elävä mahdollisuus kirkon johtoasemissa, ja naisten pappeuden vastustamisen el-pymisestä oli nähtävissä merkkejä. Nä-mä asiat antoivat sysäyksen tehdä ai-heesta kirja. Teemat laajenivat nopeas-ti käsittelemään myös muita tasa-ar-vokysymyksiä kirkossa. Teos valmistui aika rytinällä, koska ajankohta oli sille niin suotuisa.

Keskeisiä syitä kirjan kokoamiselle olivat myös äänen antaminen naisten ja vähemmistöjen kokemuksille kir-kossa sekä keskustelun herättäminen.

❷ Kenelle kirja on tarkoitettu?– Se on tarkoitettu suurelle yleisöl-le, kaikille, joita kirkon asiat kiinnos-tavat, kuuluivat he kirkkoon tai eivät. Teoksessa käsitellyt teemat kiinnos-tavat monia aikaansa seuraavia ihmi-siä, ja sen tarkoitus on valottaa kirkon todellisuutta – missä mennään, mil-tä kirkossa oleminen tuntuu, ja millai-sia kokemuksia erilaisilla ihmisillä kir-kosta on.

❸ Vaikka kirja on saanut paljon huomiota, koetko, että jotkin teemat ovat jääneet taka-alalle?– Naisten pappeuteen ja sukupuolten tasa-arvoon liittyvät teemat ovat eri-tyisesti kiinnostaneet mediaa. Kirjoi-tuskokoelmana teos kuitenkin käsitte-

lee laajasti hyvin erilaisia teemoja. Vä-hemmälle huomiolle ovat jääneet esi-merkiksi kysymykset kirkon suhtees-ta seksuaali- ja sukupuolivähemmis-töihin.

Kirja sisältää esimerkiksi Selja Puro-vaaran erinomaisen transteologiaa kä-sittelevä artikkelin. Se on aivan uusi ja rohkea keskustelunavaus. Toivon, että nämäkin teemat nousevat ajan myötä osaksi keskustelua.

❹ Mitkä ovat terveisesi ihmisille, joille jäsenyys taantuvan tasa-arvon kirkossa on syy kipuiluun?– Kirjan tarkoitus ei ole rohkaista ih-misiä jättämään kirkkoa taakseen, vaan tuoda esille, että kirkossa voitai-siin olla laajemmin avoimia erilaisille tavoille ajatella ja tulkita Raamattua. – Olisihan se kamalaa, jos kirkon ää-nien kirjo surkastuisi edustamaan vain konservatiivisia kantoja. Toivon, että kirkkoon vaikutetaan sisältä, rohkeas-ti keskustellen.

– Mielestäni on huikeaa ajatella, et-tä 70 prosenttia suomalaisista kuuluu kirkkoon, ja puhe kansankirkosta on yhä mielekästä.

– Kirkon jäsenyyden kanssa kipui-leville toivoa antaa varmasti myös se, että kirkon sisällä kuuluu ääniä, jot-ka kaipaavat muutosta ja kriittistä poh-dintaa. Puheenvuorona kirja tuo myös esille kysymyksen siitä, millaista kris-tinuskoa me haluamme tukea ja ra-kentaa. ✦

Janne Aejmelaeus

Kouluttaja ja pappi Anni Tsokkisen toimittama Taantuvan tasa-arvon kirkko -kirja on herättänyt paljon keskustelua. Moniääninen ja kriittinen teos haastaa keskustelemaan tasa-arvon nykytilasta kirkossa ja suomalaisessa yhteiskunnassa.

Malla Ju

um

a

Vanhan kirkon penkkiuudistusta mietitään lisääYhteinen kirkkovaltuusto päätti tam-mikuussa Keskustorin Vanhan kirkon käytön monipuolistamista koskevas-ta suunnitelmasta. Samassa yhteydes-sä on tarkoitus korvata kirkon penkit ir-toistuimilla.

Koska kyse on kirkon olennaisesta muuttamisesta, asia on alistettava kirk-kohallituksen vahvistettavaksi. Valtuus-ton päätöksen jälkeen on kuitenkin il-mennyt suunnitelmien olevan vielä sen verran epätäsmällisiä, että niihin perus-tuva päätös ei ole kirkkolain tarkoittama alistettava päätös.

Virheellisen menettelyn vuoksi asia aiotaankin tuoda uudelleen valmistel-tuna uudestaan päätettäväksi. Siksi yh-teinen kirkkoneuvosto päätti alistuksen peruuttamisesta. Tällöin myös hank-keesta tehty valitus kumoutuu.

– Kyse ei ole keinottelusta, vaan ha-luamme edetä asiassa myös muodolli-sesti oikealla tavalla. Muutoshankkeella on kuitenkin vankka kannatus, kiinteis-töpäällikkö Heikki Päätalo toteaa.

Käytön monipuolistaminen on suun-nitteilla myös Aleksanterin kirkkoon. Siellä toiveissa ovat penkkimuutosten lisäksi äänieristetyt tilat, luiska, kaste-puu, esteetön vessa sekä esitystekniikan rakentaminen muun muassa Tuomas-messun tarpeisiin.

Muutosaikeet on päätetty koota yh-teen Museoviraston lausuntoa varten. Sen jälkeen kokonaisuus tulee päätettä-väksi, ja töihin toivotaan päästävän kä-siksi loppusyksystä. Kirkon käyttöön tu-lisi pieniä taukoja, mutta esimerkiksi messut jatkuisivat normaalisti.

Seurakunnilla on meneillään tai val-misteilla monia muitakin rakennus- ja kunnostushankkeita. Uudenkylän seu-rakuntatalon tontin kaavasta odotetaan päätöksiä tämän kevään aikana. Seura-kuntatalon naapuriin on kaavaluonnok-sen mukaan tulossa kerrostaloja.

Kaukajärven seurakuntatalon pur-kamisesta, kaavoittamisesta ja uudesta toimitilasta pidetään yleisötilaisuus, kun kaavaluonnos saadaan nähtäville. Uusi tila liikekiinteistössä on tarkoitus ottaa käyttöön ensi vuoden alkupuolella.

Asta Kettunen

kysymystä

ANNI TSOKKINEN

• Syntynyt 1962, asuu Porvoossa

• Kouluttaja, työnohjaaja ja valmentaja

• Lehtorina Diakonia-ammattikor-keakoulussa opettaen etiikkaa 2007–2017

• Väitteli filosofian tohtoriksi sukupuolentutkimuksesta 2008

• Vantaalla seurakuntapappina kymmenen vuotta

ANNA-KAISA IKONEN

M i n ä v ä l i t ä n .

25

ALUEEN VAHVA VAIKUTTAJA

VALTIOSIHTEERI,TYÖELÄMÄPROFESSORI,

EX-PORMESTARI,KIRKON

ULKOMAANAVUN HALLITUKSEN JÄSEN

Ilmoituksen maksaja: Anna-Kaisa Ikonen

A 4 SILTA 4/2019

Tulvan uhrit kaipaavat apuaIdai-hirmumyrskyn aiheuttamat tulvat ja maanvyöryt ovat aiheuttaneet valta-via tuhoja Mosambikissa, Zimbabwessa ja Malawissa.

Kirkon Ulkomaanapu auttaa toimit-tamaan hätäapua, jota voi tukea lahjoit-tamalla tilille: Nordea, IBAN: FI33 1572

3000 5005 04, viite 1203, tai tekstivies-tinä sanan APU20 numeroon 16499 (20 €). Lisätietoja: kirkonulkomaanapu.fi

Mosambikissa auttaa myös MAF eli Mission Aviation Fellowship. Se on kris-tillinen järjestö, joka lentää avustuslen-toja. Monet kehitysyhteistyö- ja lähetys-

järjestöt sekä avustusjärjestöt käyttävät sen palveluita.

Tähän työhön voi osallistua lahjoitta-malla MAF Suomen tilille FI04 5724 1120 0933 25. Viestikenttään merkitään sana ”KATASTROFIAPU”, katuosoite ja posti-numero. Lisätietoja: maf.fi/lahjoita

Siriporn Chedngam jätti väkival-taisen miesystävänsä ja löysi ras-kaaksi tultuaan avun Armonko-dista. Thaimaan luterilaisen kir-kon ensikoti tarjoaa tilapäisen

asuinpaikan naisille ja tytöille, jotka ovat joutuneet vaikeuksiin raskauden takia. Siel-lä he opettelevat vauvojen hoidon lisäksi kä-sitöitä ja ruuanlaittoa.

Aiemmin moni äiti sai tietoa Armonko-dista sosiaalitoimen ja alan järjestöjen kaut-ta. Nykyään useimmat tulijat ovat löytäneet paikan verkkosivuilta. Niin myös Siriporn Chedngam.

– Valmistin ruokaa ja myin sitä katuko-jussa. Miesystäväni oli huumediileri ja huu-meiden käyttäjä, joten muutin tätini luok-se. Emme kuitenkaan tulleet toimeen tois-temme kanssa.

– Kun huomasin olevani raskaana, en tiennyt mitä tehdä. Löysin Armonkodin ne-tistä. Tänne tullessani olin neljännellä kuulla raskaana. Olin ahdistunut, ajatukseni kiersi-vät kehää enkä pystynyt nukkumaan.

Siriporn kertoo saaneensa Armonkodis-ta paljon tukea ja neuvoja, niin työntekijöil-tä kuin toisilta äideiltä.

– Aioin antaa lapseni pois, mutta synny-tys oli niin vaikea, etten halunnut kokea si-tä kärsimystä turhaan. Nyt haluaisin antaa

vauvan sijaiskotiin ja hakea hänet kotiin vaikkapa puolen vuoden kuluttua.

Sitä ennen Siripornin olisi kuitenkin löy-dettävä työpaikka ja osoitettava, että hän pystyy huolehtimaan lapsesta.

Yhä useammalla on ennestään lapsia– Asenteet yksinhuoltajia kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi, toteaa Ar-monkodin johtaja Chonarat Oiwan. Hän on ollut töissä vuonna 1987 perustetussa Ar-monkodissa jo 25 vuotta, 18 viime vuotta sen johtajana.

Armonkotiin tuli aiemmin enimmäkseen teinityttöjä ja nuoria naisia, joiden perheet eivät halunneet naapureiden tietävän raskau-desta. Avioton lapsi oli koko perheen hä-peä. Vauvasta kerrottiin sukulaisille usein vasta monta kuukautta synnytyksen jälkeen. Jotkut lapset annettiin sijaiskotiin tai adop-tioon.

– Nykyään meille tulee yhä enemmän työikäisiä naisia, joilla on jo lapsia. Nämä ovat usein isovanhempien hoidossa, ja äidin on vaikea tunnustaa olevansa taas raskaana, Chonarat kertoo.

– Useimmat ovat käyttäneet ehkäisyä, mutta he eivät ole ottaneet pillereitä sään-nöllisesti. On myös väärinymmärrystä. Esi-

merkiksi luullaan, ettei ehkäisypillereitä voi ottaa muun lääkityksen kanssa.

Thaimaassa alle 15-vuotias voi saada abortin. Tätä vanhemmillekin tehdään kyl-lä abortteja, mutta ne ovat laittomia.

– Ohjaamme SAHATHAI-järjestöön nii-tä äitejä, jotka haluavat antaa vauvansa si-jaiskotiin. Jonot ovat kuitenkin pitkiä. Opis-kelijoiden lapset saavat kodit nopeimmin.

Diakoniatyö vapaaehtoisten varassaThaimaan luterilaisen kirkon diakoniatyö tukee lapsia, vanhuksia, perheitä, hiv-posi-tiivisia ja yksinäisiä äitejä. Apu ei ole aina rahaa. Se voi olla vaikkapa osaamista, koti-käyntejä ja naapuriapua.

Diakoniatyön johtaja Anuttaraphat Chanpan ajattelee, että diakonia on jokai-sen kristityn ja seurakunnan perustehtävä.

– Koko perhe tulee usein mukaan seura-kuntaan, kun ihmiset kokevat tulevansa au-tetuiksi, hyväksytyiksi ja rakastetuiksi, dia-koniajohtaja kertoo.

Työtoverina hänellä on Suomen Lähetys-seuran pitkäaikainen Thaimaan-työntekijä, sairaanhoitaja Anja Markkanen, joka vastaa diakoniatyön koulutuksesta ja kehittämises-tä kirkossa. Diakoniatyö on pitkälti kirkon diakoniaosaston vastuulla, nyt tavoitteena

on vahvistaa seurakuntien omaa diakoniaa.– Kotikäyntejä on tehty kaikissa seura-

kunnissa jo pitkään, ja jotkin päiväkodit ovat seurakuntien perustamia, mutta monet dia-koniahankkeet ovat olleet liian suuria pien-ten, köyhien seurakuntien hallinnoimiksi, esimerkkinä vaikkapa kirkon ensikoti.

Nyt ollaan menossa uuteen suuntaan, ja juuri tätä kehittämistyötä Markkanen tukee nykyisessä tehtävässään.

– Seurakuntien pitää saada kehittää omaa diakoniatyötään. Niiden mahdollisuudet ja voimavarat ovat kuitenkin rajalliset. Seura-kunnassa on yleensä vain yksi työntekijä, pappi, joten vapaaehtoisten panosta tarvi-taan. Siksi koulutamme sekä työntekijöitä että seurakuntalaisia. ✦

Pirre Saario

Lähetysseuran paastokeräys tukee tänä vuonna Thaimaan ja Kambodžan luteri-laisten kirkkojen työtä, erityisesti niiden diakoniatyötä ja työntekijäkoulutusta. Paastokeräykseen voi osallistua maksa-malla pankkitilille FI38 8000 1400 1611 30 (viestiksi PAASTO2019) tai verkossa osoitteessa www.suomenlahetysseura.fi/paastokerays

Nuori äiti löysi turvapaikan kirkon ensikodista

Armonkoti tarjoaa tilapäi-sen asuinpaikan naisille ja tytöille, jotka ovat joutuneet vaikeuksiin raskauden takia. Siriporn Chedngam (pöydän päässä) on kiitollinen tuesta.

Pirre

Saario

A 5SILTA 4/2019

Ekovaellus rohkaisee ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen

Jussi H

olo

pain

en

Julkilausuma väkivaltaa ja vihapuhetta vastaanSuomen uskontojohtajat ovat antaneet julkilausuman, jossa he tuomitsevat eri uskontojen edustajiin kohdistuneet vä-kivallanteot.

Samoin he tuomitsevat vihapuheen, jota harjoitetaan uskonnon tai ideolo-gian nimissä ja korostavat, että kaikkien

ihmisarvoa tulee kunnioittaa.Julkilausuman on allekirjoittanut seit-

semän uskontojohtajaa: puheenjohtaja Yaron Nadbornik juutalaisista seurakun-nista, arkkipiispa Tapio Luoma evanke-lis-luterilaisesta kirkosta, arkkipiispa Leo ortodoksisesta kirkosta, piispa Teemu

Sippo katolisesta kirkosta, puheenjohta-ja Gölten Bedretdin Suomen Islam-seu-rakunnasta, puhemies Anas Hajjar Suo-men Islamilaisesta Neuvostosta sekä Suomen Ekumeenisen Neuvoston pää-sihteeri Mari-Anna Auvinen.

Ekovaelluksen messukoleh-din tuotto suunnataan Suomen Lähetysseuran kautta puunistutus-kampanjaan Tansaniassa.

Kristillisillä arvoilla inhimillisiä päätöksiä

Sydämen asiallaw

Kansanedustaja, erikoislääkäri Kolmen pojan äiti, Hockey mum www.saritanus.fi

133Sari Tanus

137

Koko vaellus on rakenteeltaan ju-malanpalvelus. Kun saavutaan Pispa-lan kirkkoon, mennään kahville. Sen jäl-keen jumalanpalvelus jatkuu ehtoollisen vietolla eli selkokielisellä ehtoollisella.

Vaelluksilla kuljetaan pääasiassa hil-jaisuudessa. Esteetön vaellus ja yksin-elävien vaellus ovat keskustelevia ryh-miä.

Ajatuksia päivän teemasta on mah-dollista vaihtaa kahvinjuonnin aika-na. Selkokielisen messun toteuttami-seen osallistuu kehitysvammaisten seu-rakunta. ✦

Kirsi Airikka

Elämää puu meille tuokoon – Pyhiinvaellus Pispalan kirkolle 4.5.

• Klo 14 Esteetön vaellus Pispalan kirkon yläparkkipaikalta (Pispalan valtatie 16)

• Klo 12.30 Viinikan kirkolta (Kaar-totie 1) Pyhäjärven rantaa pitkin

• Klo 12.30 Tuomiokirkon pääovilta (Tuomiokirkonkatu 3b) Pispalan harjun kautta

• Klo 13 Tesoman kirkolta (Tesoman-kuja 11) Kaarilan kautta

• Klo 13 Aleksanterin kirkolta (Pyynikin kirkkopuisto) Pyynikin harjun kautta

• Klo 13.30 Lielahden kirkolta (Ollino-jank. 2) Hiedanrannan kautta

• Klo 14 Yksin elävien vaellus Alek-santerin kirkolta

• Klo 15–16 Saapuminen ja kahvit-telua Pispalan kirkolla

• Klo 16–16.30 Selkokielinen messu Vaellukset eivät edellytä ilmoittautu-mista.

Mitä elämässä on liikaa, ja miten ihmi-set voisivat omassa arjessaan ehkäistä ilmastonmuutosta? Tätä pohditaan Eko-vaelluksella lauantaina 4. toukokuuta.

Liikkeelle lähdetään iltapäivällä seit-semästä eri kohteesta, ja vaellukset pää-tyvät Pispalan kirkolle.

Päivän teemana on Elämää puu meil-le tuokoon. Vaelluksella kohti Pispalan kirkkoa osallistujat keräävät roskia rei-tin varrelta.

– Ideana on, että samalla kun luon-nosta poimitaan roskia, tilalle viedään puuntaimia. Näin kasvatetaan hiilinie-lua sekä ehkäistään ilmastonmuutosta, kertoo Tampereen seurakuntien hen-gellisen ohjauksen pastori Jussi Holo-painen.

Puiden istutus toteutuu myöhemmin Afrikassa, kun Ekovaelluksen messuko-lehdin tuotto suunnataan Suomen Lä-hetysseuran kautta puunistutuskam-panjaan Tansaniassa.

Reittien ohjaajat jakavat osallistujil-le mietiskelymateriaalin liikkeelle läh-dettäessä.

– Ekovaellus haastaa osallistujia miet-timään, mitä luomakunta haluaa meille kertoa, ja mitä voisimme tehdä ilmaston lämpenemisen ehkäisemiseksi.

Mistä voisit luopua?Roskat voivat olla oikeita tienvarrelta noukittuja roskia tai kuvaannollisia esi-merkkejä kerääjän omasta elämästä.

– Jokainen voi samalla pohtia, mikä omassa elämässä on ylimääräistä, ja mitä asioita on kenties liikaa. Mistä voisimme luopua, jotta ympäristö ja ihminen itse voisivat paremmin, pohtii Holopainen.

Ihmiset kaipaavat ystävällis-tä ja kannustavaa kohtelua, myös työssään. – Monesti olemme kuiten-kin armottoman kriittisiä. Tuomitsemme liian hel-posti toiset ja itsemme, pai-nottavat myötätuntoa tut-kineet Miia Paakkanen ja Anne Birgitta Pessi.

Oletko miettinyt, miten arkiset pienet tekosi ja tun-

netaitosi voivat vaikuttaa yhteisösi – työpaikka-si, seurakuntasi, harrastuspiirisi – hyvinvointiin tai pahoinvointiin?

Hymyilet vieraalle ihmiselle.Viljelet hyväntahtoista huumoria.Sanot toisista myönteisiä asioita ääneen.Kiität, että olipa kiva, kun keitit kahvit.Hankit työkaluja, joiden avulla vahvistat

myönteisiä tunteita, ja harjoittelet käsittele-mään negatiivisia tunteitasi rakentavasti.

Opettelet olemaan armollinen toisia ja itseä-si kohtaan.

Kauppatieteilijä Miia Paakkanen listaa hy-vinvointiimme vaikuttavia asioita, joita jokai-sella on mahdollisuus lisätä.

Yritysten ja yhteisöjen työntekijöille kou-lutusta myötätunto- ja tunnetaidoista antava Paakkanen on tutkijana Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Myötätunnon mullis-tava voima -hankkeessa. Siinä on mukana teo-logeja, psykologeja ja filosofeja sekä kauppa-, valtio-, ja kasvatustieteilijöitä.

Luo turvallinen tunneyhteysMiia Paakkasen mukaan me kaikki haluam-

me, että meistä ollaan kiinnostuneita ja että me saamme arvostusta ja kunnioitusta. Toivomme elämän ja työn olevan tarkoituksellista.

– Kun joukossa sitoudutaan inhimillisten pe-rustarpeiden edistämiseen, kaikki jäsenet voivat paljon paremmin. Tämä vaikuttaa myös toimin-nan tuloksellisuuteen. Hyvinvointi ja tuottavuus kulkevat käsi kädessä.

Myötätuntoinen yhteisö saa sen tyytyväiset, energiset ja vähemmän stressaavat jäsenet si-toutumaan.

Luottamukselliset ihmissuhteet vaikuttavat myönteisesti yhteistyökykyyn ja luovuuteen.

Positiivisesta psykologiasta väitöskirjaa teke-vä tutkija haluaa nähdä ihmisissä ja yhteisöissä niiden parhaat mahdollisuudet ja voimavarat.

Ihmissuhteet ja tunnetaidot ovat merkittäviä tekijöitä kukoistavan yhteisön menestykselle.

– Äärimmilleen viety yksilökeskeisyys tai emotionaalinen eristäytyneisyys on valtavan suuri vinouma, joka tuottaa paljon vahinkoa niin ihmismielille kuin organisaatioille.

Monet inhimilliset tunteet on rajattu työelä-män ulkopuolelle.

– Teemme paljon hallaa rakentamalla tur-hia raja-aitoja itsemme ja toisten välille sen si-jaan, että kokisimme aitoa ja turvallista tun-neyhteyttä.

Johtaja näyttää usein esimerkkiä emotionaa-lisen etäisyyden pitämisestä. Heikkoutta ja haa-voittuvuutta ei saa näyttää.

– Kuitenkin jo pieni vauva etsii synnynnäi-sesti tunneyhteyttä lajitovereihinsa ja kiinnittyy myötätuntoiseen aikuiseen.

– Me kaikki tarvitsemme tunneyhteyttä toi-siimme. Myötätunto on yhteyden kokemista, empatiaa, joka toimii käytännössä. Sitä voi ope-

”Tunnetaitoi-sessa orga-nisaatiossa ongelmia ei halata pois.”

Positiivisesta psykologiasta väitöskirjaa tekevä Miia Paakkanen vakuuttaa ihmissuhteiden ja tunne-taitojen olevan merkittäviä tekijöitä kukoistavan yhtei-sön menestykselle. Hän muistuttaa, että äärimmil-leen viety yksilökeskeisyys ja emotionaalinen eristäy-tyneisyys tuottavat paljon vahinkoa niin ihmismielille kuin organisaatioille.

Myötätunnolla

tella, Paakkanen muistuttaa.Ihmisten motivoimiseen liittyy usein väärin-

käsitys, että tsemppaamisessa on käytettävä lä-hinnä keppiä ja porkkanaa.

– Emotionaalisesti etäisten johtajien kannat-taisi kokeilla myös myötätuntoa ja tunnetaitoja.

Älä lakaise ongelmia maton alleKoviin arvoihin ja jatkuviin suorituspaineisiin perustuvassa kulttuurissa moni työntekijä pa-laa loppuun.

– Vaikka työntekijä olisi todella myötätun-toinen, kiire ja työpaineet saavat hänet helpos-ti ohittamaan tilanteet, joissa toisia autettaisiin. Tällöin yhteisö ei voi hyvin, vaan ihmiset väsy-vät ja uupuvat.

Tunnetaitoisessa organisaatiossa ongelmia ei ”halata pois”.

Ihmisten ei kuitenkaan tarvitse olla terapeut-teja toisilleen tai puhua kaiken aikaa tunteista, Paakkanen neuvoo.

– Joku on tosi hiljainen tyyppi, eikä hänen tarvitse olla kaiken aikaa äänessä. Pääasia on, että jokainen saa olla yhteisössä oma aito itsen-sä. Se mahdollistaa tilan ihmisyydelle, innolle, intohimolle ja myös mahdollisen kivun ja kär-simyksen käsittelylle.

Jokaisen on kunnioitettava rajojaan. Itselle epäluontevia asioita ei tarvitse tehdä.

– Myötätunto on myös jämäkkää empaatti-suutta. Työelämässä on haasteita ja ongelmia. On paha juttu, jos ne lakaistaan maton alle.

– Myötätunto on sitäkin, että lähestymme ra-kentavasti ongelmia ja uskallamme katsoa nii-tä silmästä silmään. Tällöin menemme nopeas-ti samalle puolelle pöytää ja alamme ratkaista ongelmia yhdessä.

Lin

da T

amm

isto

A 6 SILTA 4/2019

”Kertomus laupiaasta samarialaisesta on länsimaisen kulttuurin

tunnetuin ja vaikuttavin kertomus auttamisesta ja myötätunnosta.”

”Kirkon uusi nousu

piilee hyvän kiertoon

panevissa ihmisissä.”

Kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessin mukaan kirkko on Suomessa vahvin lähimmäisenrakkauden arvoja ja asenteita välittävä ja myötätuntoa toteuttava instituutio. ”Kirkon sanoma menee läpi siellä, missä sanat ja teot yhdistyvät”, hän toteaa.

Lin

da T

amm

isto

Auttaminen on suorassa yhteydessä iloon, hyvään mieleen ja jopa onnellisuuteen.

– Työpäivän aikana erityisen vahva energi-aa säilyttävä ja palauttava keino on työkaverei-den auttaminen.

Hyvän tekeminen ja toisen asemaan aset-tuminen voivat saada aikaan terveyttä, hyvin-vointia, energisyyttä, parempia sosiaalisia suh-teita ja syvän merkityksellisyyden kokemuksen niin myötätunnon kohteelle kuin ihmiselle it-selleenkin.

– Ihmiset heijastelevat ja peilaavat toisten-sa tunteita. Myötätunto tai julmuus leviävät ja tarttuvat ihmisten välillä ja ryhmissä.

Sivullisetkin ovat osallisia. Esimerkiksi työ-paikkakiusaamisen sivustakatsojatkin oireile-vat.

– Tekomme tai tekemättä jättämisemme ovat harvemmin neutraaleja kuin huomaammekaan, Pessi muistuttaa.

Myönteistä myllerrystä ja potkuaAnne Birgitta Pessin mukaan suomalaisten si-sältä kumpuaa halu tehdä hyvää ja olla muka-na yhteisöissä, joissa omat arvot ja ihanteet to-teutuvat. Hyvän tekemisen täytyy myös tuntua hyvältä ja merkitykselliseltä.

– Kirkosta voisi tulla vielä proaktiivisempi – rohkea ja räväkkä rakkauden puolestapuhuja ja toimija – eikä reaktiivinen, viiveellä ärsykkeisiin reagoiva instituutio. Me tarvitsemme myönteis-tä myllerrystä ja potkua!

Kirkon uusi nousu piilee hyvän kiertoon pa-nevissa ihmisissä, Pessi uskoo.

– Vapaaehtoisilla on huikeasti annettavaa, jos heidän voimansa valjastetaan yhteiseksi hy-väksi!

Lähimmäisyys ja myötätunto tulevat lihaksi eritoten diakoniassa ja muussa kirkon hiljaises-sa perustyössä. Ihmiset kaipaavat kirkolta rak-kauden, oikeudenmukaisuuden ja toivon eivät-kä tuomion ääntä.

Pessin mukaan kirkko on Suomessa vahvin lähimmäisenrakkauden arvoja ja asenteita välit-tävä ja myötätuntoa toteuttava instituutio.

– Hengellinen ja sosiaalinen ulottuvuus kuu-luvat yhteen. Spiritualiteetista tulee täydellises-ti totta vasta, kun usko ja toiminta kulkevat rin-nakkain. Kirkon sanoma menee läpi siellä, mis-sä sanat ja teot yhdistyvät.

Muista samarialaisen esimerkkiKristinusko tarjoaa runsaasti aineksia myötä-tunnon ajattelemiseen, tutkijat toteavat. Ker-tomus laupiaasta samarialaisesta on länsimai-sen kulttuurin tunnetuin ja vaikuttavin kerto-mus auttamisesta.

”Kertomuksen esittämä kysymys on edelleen ajan-kohtainen: Ketä kohtaan meidän on helppo tuntea myötätuntoa ja ketä kohtaan meidän tulisi tuntea myötätuntoa? Koskevatko tietyt velvoitteet meitä sil-loin, kun kyseessä ovat oman ryhmämme jäsenet, ja toiset velvoitteet silloin, kun kohtaamme oman ryh-mämme ulkopuolisen?”

Jeesuksen kärsimys muistuttaa kristittyjä vel-vollisuudesta toisten ihmisten kärsimyksen hel-pottamiseen.

”Universaalin myötätunnon ja jaetun ihmisyyden ihanne näkyy edelleen esimerkiksi kristillisten kirk-kojen hyväntekeväisyydessä ja diakoniatyössä, jossa autetaan uskontokuntaan katsomatta”, myötätun-non tutkijat muistuttavat. ✦

Janne Villa

on mullistava voima

Dynaaminen ja dramaattinenAnne Birgitta Pessi, Miia Paakkanen ja Frank Martela ovat toimittaneet yleistajuisen ja inspi-roivan käsikirjan Myötätunnon mullistava voima.

Teoksen toimittajat kysyvät, miltä tuntuisi tulla työpaikalle tietäen, että sinusta välitetään. Tietäisit, ettet ole siellä vain vaihdettavissa ole-va resurssi, vaan sinut nähdään kokonaisena ih-misenä, jolla on inhimilliset tunteet.

”Kysymys saattaa kuulostaa pehmeältä, mut-ta juuri siinä ollaan myötätunnon ja siten tulevai-suuden työelämässä menestymisen kovassa ytimes-sä. Kyse on arkisesta asiasta, jolla on suuri, mullis-tava voima.”

Myötätunto-sanaan suhtaudutaan Pessin mukaan joskus lempeänä mutta turhan hem-peänä ja vaisunakin asiana. Siinä on kuitenkin kyse vahvoista tunteista ja vahvasta energiasta.

– Myötätunto on dynaaminen voima, dra-maattisimmillaan jopa elämän ja kuoleman ky-symys. Se voi kummuta jopa aggressiivisista tunnoista: Näin ei voi olla, tämä ei ole oikein. Asialle on tehtävä jotain!

Myötätunnon mullistava voima (CoPassion) -hanketta johtava kirkkososiologian professo-ri Pessi määrittelee, että myötätunto on kykyä havaita, huomata ja ymmärtää toisen tilanne ja tunnetila.

Toiseksi se on tunneyhteyttä, tunnetta, sym-patiaa ja halua toimia toisen puolesta. Kolman-neksi myötätunto on konkreettisia tekoja toisen hyvän edistämiseksi.

Hyvyys ja julmuus tarttuvatAnne Birgitta Pessi on aiemmin tutkinut vapaa-ehtoistyötä, diakoniaa ja altruismia eli pyytee-töntä toisten hyväksi toimimista.

A 7SILTA 4/2019

Shutterstock

A 8 SILTA 4/2019

Samuli Putrolla on perhesiteitä Tampereelle sekä monta mielipaikkaa kaupungissa. – Telakka on yhden sortin sydän, joka pumppaa verta Tampereen kulttuuri-elämän suoniin, miettii muusikko, joka halusi tulla kuvatuksi kulttuuri-talo Telakalla.

A 9SILTA 4/2019

RUKOILIJA LIIKKUU RAJASEUDULLAMuusikko Samuli Putron Pienet rukoukset kutsuvat kuulijoita hiljentymään, vaikuttumaan ja saamaan elämäänsä jotain sellaista, jota he hädin tuskin muistivat kaivanneensa, hiljaista viisautta.

TEKSTI: Janne Villa KUVAT: Hannu Jukola

Helsinkiläisen Ateneumin tai-demuseon sali on sakeana rukouksista konsertin alus-sa. Kaiuttimista virtaavien, kymmenien toisiinsa sekoit-tuvien rukousten purot yh-distyvät äänikollaasiksi – rukouksen mereksi.

Muusikko Samuli Putro on kerännyt yleisöltään äänitettyjä rukouksia, joista on koostettu myös keikan keskelle oma osionsa. Koko-naan luetun Isä meidän kyytipoikana on henkilökohtai-sia huokauksia, huolen ja toivon ilmauksia.

– Moni rukoilija pelkää tulevaisuutta: ilmastonmuu-tosta, toimeentuloa, sairautta, vanhenemista ja kuole-maa. Puhe suuntautuu jollekin Korkeammalle, joka tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, Putro analysoi rukousaineistoaan.

Sielun intiimissä ytimessäTaiteilijan työhuone Helsingin Vallilassa on kuin

askeettinen tutkijan tai kilvoittelijan kammio. Sitä do-minoivat työvälineet: kitara, kynä ja paperia sekä pöy-tä, matto ja tuoli.

– Puhdas seinä on paras seinä. Välillä täytyy poistua kokonaan kaupungista tai maasta, jotta löytäisi senhet-kisen henkisen tilansa, Putro kommentoi.

Työhuoneen seinällä oli muutaman vuoden lappu, jossa luki sanapari ”pienet rukoukset”. Lauluntekijä ei ollut ihan varma, mitä sillä tekisi. Rajoittunutta mie-hen mallia käsittelevälle Valkoinen hetero -levylle (2017) rukousteema ei tuntunut mahtuvan.

Ensin syntyi maaliskuussa ilmestyvän Pienet rukouk-set -albumin nimilaulu, sitten idea audiovisuaalisesta konserttisarjasta, johon ihmiset antaisivat rukouksiaan.

– Henkilökohtaisten rukousten jakaminen toisille on äärimmäisen intiimi ja erilainen kommunikaation muoto – paljon sitä lähemmäs ihmisen ydintä ei pääse.

– Tällaisten asioiden käsitteleminen on hyvin intii-miä myös esiintyjälle. Suuri kysymys on, uskallanko olla aidosti yleisön edessä, sen näköisenä ja ikäisenä kuin olen, Putro tunnustaa.

Hän tiedostaa, että hengellisyys on ihmisen herkin-tä intiimialuetta seksuaalisuuden tapaan. Sitä ei ole helppo jakaa toisille.

Taiteilija tapaa pitää matalaa profiilia sellaisten hen-

kilökohtaisten suhteiden kanssa, joilta hän saa ja joil-le hän antaa paljon. On kyse sitten ihmis- tai jumala-suhteesta.

Kyky tulla kosketetuksiLauluntekijä ei usko, että kukaan lyyrikko on täysin kylmä suhteessa henkisyyteen tai hengellisyyteen.

Mies kirjoittaa toki itse laulunsa, mutta mystee-rin paikka on siinä, missä kaikki koetut asiat, tava-tut ihmiset ja kuullut tarinat yhdistyvät ja ottavat lau-lun muodon.

– Ehkä siinä kohdassa Korkeampi voima vaikuttaa.– On ihastuttavaa, kuinka yksinkertainen kolmen

minuutin pop-laulu voi yhdistää ihmisiä riippumatta

heidän uskonnollisista lähtökohdistaan. Musiikilla on kyky osua suoraan tunnekeskukseen, joka reagoi välit-tömästi. Meillä on kyky tulla kosketetuksi. Se on osoi-tus sielun olemassaolosta.

Kaiken kattavia totuuksia muusikko ei muutamaan minuuttiin kuvittele upottavansa. Hän kokee sisällään elävän lukemattomien ihmisten tarinoita, joista jokai-nen muodostaa oman totuutensa.

Laulu ei esitä edes mielipidettä, vaan kiteyttää vain sen yhden näkökulman ja ajatuksen kuin hiekanjyvän

autiomaasta. Kappale muodostuu monista pienistä ko-kemuksista, jotka jäsentyvät sekä tekijän että kunkin kuulijan päässä henkilökohtaisen moraalin, estetiikan ja kauneudentajun kautta tulkittuna.

– Kauneuden puoleen kurottuminen on totta kai lä-hellä myös Jumala-kokemusta. Se on kuin lapsenuskoi-nen näkemys Taivaan isästä, jota voi katsoa ylöspäin, ja joka on jossain muualla.

– Varsinainen kokemus Jumalasta on kuitenkin kuin raikkaan ilman hengittäminen, jotakin, joka tapahtuu parhaillaan minussa. Se on fyysinen kokemus, joka tun-tuu pääsääntöisesti rintakehässä.

Kirkko tuo turvaa ja lohtuaSamuli Putro kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Hän oli ai-kanaan Raahessa aktiivinen seurakuntanuori ja isonen.

– Muutama tuttavani on vaikuttanut pitkään ja aktii-visesti kirkon toiminnoissa. Heidän kauttaan törmään käytännön kristillisyyteen, mikä ei aina näytä helpolta.

– Ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita henkisistä tai hengellisistä asioista, eivät yleensä päästä itseään hel-polla elämässä. Paini niiden kysymysten kanssa on heille arkea. Minulla on mielikuva, että niiltä, jotka saavat uskosta paljon, vaaditaan myös paljon, Putro pohtii.

Hän ei syytä kirkkoa siitä, että on ollut viime vuo-sina sen suhteen itse passiivinen.

– Minulla ei ole ollut missään vaiheessa tarvetta ero-ta kirkosta. En ole ollut pettynyt kirkkoon instituutio-na, vaikka jotkut yksittäiset kirkon jäsenet ovatkin tar-jonneet pettymyksiä. En osaa ylipäänsä pettyä organi-saatioon, mutta itseeni osaan pettyä.

– Luterilainen kirkko tuo minulle turvaa ja lohtua. Riittää, että tiedän sen olevan olemassa, vaikken ajat-telisi sitä aktiivisesti. Se on yhden sortin patteri.

Putron mielestä kirkkoon voisi suhtautua kuin ui-mahalliin: jos käyttää sen tarjoamia palveluksia hy-väkseen, päivä voi olla parempi. Kirkko on myöntei-nen mahdollisuus, joka saattaa antaa elämään lisää syvyyttä.

Usko elää arjen keskelläOlemisen suuret kysymykset nousivat sitten seurakun-tanuoruuden Putrolla uudelleen voimallisesti pintaan nelikymppisenä, kun hän tajusi ensi kertaa fyysisen kuolevaisuutensa.

”Henkilökohtais-ten rukousten

jakaminen toisille on äärimmäisen

intiimi ja erilainen kommunikaation

muoto – paljon sitä lähemmäs ihmisen

ydintä ei pääse.”

A 10 SILTA 4/2019

– Viime ajat ovat olleet helpompia, mutta luulen että ek-sistentiaaliset angstit ovat taas lähestymässä, sillä täytän 49 tänä vuonna.

– Minun pitää tsekata oma suhteeni perusasioihin tasai-sin väliajoin. Se saattaa olla tervettä, ellei sitä prosessia tee liian vaikeaksi, taiteilija tuumii.

Kauneuden ja jumaluuden kokemus on Putrolle ”valta-van tosi”. Hän tuntee, että ylimaallinen henki ja kauneus lä-vistävät kaiken arkisen, vaikkei niiden läsnäoloa usein huo-maisikaan.

Harvoin tällaiset ylevät ja pyhät kokemukset kuitenkaan kiteytyvät lauluihin. Pienet rukoukset -levykään ei käsit-tele vain uskontoa. Se sisältää esimerkiksi rakkauslauluja.

– Ihmisten ilon ja surun keskellä puhutaan kyllä myös uskosta, joka on tavallaan laitettu niiden kaikkien tuntei-den ja kokemusten joukkoon, laulaja-lauluntekijä selvittää.

Tuhkaa korulippaassaElämän hengellinen syväulottuvuus vilahtaa aina välillä Put-ron biiseissä kautta tuotannon. Kirkkaaksi esimerkiksi käy vaikkapa Tuhkaa korulippaassa -laulun kertojaäänen esittä-mä eräänlainen uskontunnustus.

Se kuultiin Ateneumin taidemuseon kauniisti kaiku-vassa portaikossa. Tämä kappale voisi kuulua ainakin et-sijöiden hengelliseen laulukirjaan, ellei viralliseen virsi-kirjaankin.

”Aamulla näen muuttolintuja muodostelmassa taivaalla. Lii-kutuin ja niitä tervehdin. Nähdään keväällä tai myöhemmin. Sei-soin siinä hetken katveessa, miettien ihmiselon haurautta, enkä voi-nut kyseenalaistaa jonkinsorttista Jumalaa.

Elämällämme on tarkoitus ja joka hetkessä kauneutta. Emme ole automaatteja, virhelyöntejä ruudulla. Elämällämme on tarkoi-

Samuli Putron Pienet rukoukset -konserttisarja saa jatkoa kesällä, kun Ilosaarirockissa 13. heinäkuuta kuullaan konseptin ”serkkutyttö” Suuret rukoukset. Maaliskuussa hän esiintyi Tampereen Klubilla.

”Luterilainen kirkko tuo minulle turvaa ja lohtua. Riittää, että tiedän sen olevan

olemassa, vaikken ajattelisi sitä aktiivisesti. Se on yhden sortin patteri.”

tus, jokaisen tarina on arvokas. Emme ole tyhjänpantteja. Tuhkaa korulippaassa”, Putro veisaa enkelikuorolaisten säestyksellä.

Moni harvinaislaatuisen ja huipputasokkaan taide-elä-myksen kokija näyttää liikuttuvan tai jopa kyynelehtivän, kuten myös kahden vanhuksen rakkaudesta koskettavasti kertovan Olet puolisoni nyt -laulun kohdalla.

– Siellä se hengellisyys on lauluissani ja on ollut aina, ei-kä siinä ole mitään hävettävää. Pienten rukousten yhteydes-sä olen vain puhunut uskonasioista enemmän kuin normaa-listi, muusikko myöntää.

Ihmisyyden haurailla reunoillaPutro painottaa olevansa sama ristiriitainen mies kuin en-nenkin.

– Varon, ettei minusta tehdä Pienten rukousten perusteel-la liian hurskasta. En kaipaa oloa, jossa alkaisin kuvitella it-seäni pyhänä. Minulla on samat ongelmat, huonot ja hyvä puolet kuin ennenkin.

Millainen on miehen oma rukous?– En saa turvaa mantramaisesta Jumalan kanssa kommu-

nikoimisesta, vaan tartun asiaan silloin, kun minulla on sii-hen pakottava positiivinen tai negatiivinen tarve.

– Rukous on myös päivittäiseen jaksamiseen liittyvä asia. En pelkää palavani loppuun, vaan pelkään sitä, miten koh-telen muita väsyneenä. Olisi hieno juttu, jos saisin pidettyä itseni edes siedettävänä. Väsyneenä annan itselleni enem-män oikeuksia olla sietämätön.

Samuli Putro näkee, että rukoileminen on ihmisyyden haurailla reunoilla olemista.

– Joskus rukous on viimeinen asia ennen surun saapu-mista tai pelon toteutumista, elämän ja kuoleman rajan ylit-tämistä. Rukoilija liikkuu rajaseudulla. ✦

Pääsiäinen Pohjanmaalla ja Suuret rukoukset Joensuussa

Samuli Putron kevät on työntäyteinen; aika kuluu klubikeikoilla ja promootioissa. Pienet rukoukset -kon-sertille on luvassa jatkoa kesällä.

– Ilosaarirockissa kuullaan konseptin ”serkkutyttö” Suuret rukoukset. Se viedään muutamaan muuhunkin kesätapahtumaan, kertoo Putro, joka esiintyy Joen-suussa 13. heinäkuuta.

Putro esiintynee myös Tampereella kesän aikana, ja sinne muusikko matkustaa aina mielellään. Hänen vanhempansa ovat kotoisin Tampereelta, ja he palasi-vat kaupunkiin työuriensa jälkeen.

Putrolla on monta mielipaikkaa Tampereella. – Telakka on yhden sortin sydän, joka pumppaa

verta Tampereen kulttuurielämän suoniin. Klubi on klassikko, ja Olympia-kortteli toivottavasti pitkäikäi-nen tulokas.

– Noissa paikoissa mä oon katsellut ihmisiä ja soit-tajia, soittanut ja juopunut, rakastunut ja pettynyt – mitä näitä nyt elämään mahtuu, sanailee mies.

Paastonaika on meneillään, ja pääsiäinen lähestyy. – En ole paastonnut koskaan, mutta jotain romant-

tista siinä ajatuksessa on – niin kuin kilvoittelussa ai-na.

Putrolla ei liioin ole omia pääsiäisperinteitä. – Kevätkiertueeni ajoittuvat usein pääsiäisen ym-

pärille, ja niin nytkin. Taidan olla tuolloin keikoilla Pohjanmaalla. Toivottavasti, koska pääsiäinen Poh-janmaalla kuulostaa kappaleen nimeltä.

Putro on kuitenkin pohtinut pääsiäistä mielessään.– Pääsiäisen sanoma merkitsee minulle sitä, että

Jeesus kuolee syntiemme vuoksi, kirjaimellisesti tai symbolisella tasolla.

Kirsi Airikka

SAMULI TAPANI PUTRO

• Syntynyt 21. elokuuta 1970 Helsin-gissä, mutta viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Raahessa

• Muusikko ja lauluntekijä

• Zen Café -yhtyeen laulaja-kitaristi ja lauluntekijä vuosina 1992–2007

• Ensimmäinen soololevy 2004: EP, joka sisältää musiikkia elokuvasta Lapsia ja aikuisia.

• Musiikkia Mika Ronkaisen doku-menttielokuvaan Freetime Machos vuonna 2009

• Muut soololevyt: Elämä on juhla (2009) Älä sammu aurinko (2011) Tavalliset hautajaiset (2012) Taitekohdassa (2014) Valkoinen hetero (2017) Pienet rukoukset (2019)

• Emma-gaalan Vuoden miessolisti 2010 , Juha Vainio -tunnustuspal-kinto 2012

• Harrastukset: uiminen ja sateessa kävely

• Motto: Huominen on huomisen kokoinen.

A 11SILTA 4/2019

Katakombi tarjoaa tekemistä ja rentoa oloaTämä on hyvä paikka tulla rauhoittumaan viikon keskellä, toteaa Liisa Lepola Kata-kombin nuortenilloista.

Kalevan kirkon vanha seurakuntasali re-montoitiin uudeksi monitoimitilaksi, joka sai nimekseen Katakombi. Tammikuun 11. päivänä avattu tila on nykyaikaistettu ja si-sustettu viihtyisäksi oleskelupaikaksi. Soh-varyhmiä, säkkituoleja, pöytiä ja värikkäitä valoja täynnä oleva sali tarjoaa laajalti te-kemistä.

Katakombissa järjestetään nuorteniltoja keskiviikkoisin ja perjantaisin. Yhteislau-lusta ja ehtoollisesta koostuva Klubimes-su aloittaa illat aina keskiviikkoisin. Nuor- tenillat vetävät kymmenittäin nuoria kävi-jöitä viikoittain.

Minttu Taskinen, Aada Raittinen ja Lii-sa Lepola käyvät usein nuortenilloissa.

– Täällä on viihtyisää ja rentoa, Liisa Le-pola kertoo.

– Paljon viihtyisämpää ja tilavampaa kuin ST22:lla, Minttu Taskinen täydentää.

– Illat alkavat aina messuilla, jonka jäl-keen on vapaata oleskelua. Voi järjestää esimerkiksi yhteisiä pelejä biljardissa, Aa-da Raittinen kertoo.

Nuoria ympäri kaupunkiaTyttöjen mukaan uusia kävijöitä on ilmesty-nyt Katakombin avaamisen jälkeen. Nuoria käy myös muista seurakunnista. Nuortenil-lat ovat heille viihtyisä paikka oleskelulle ja kavereiden tapaamiselle.

Kolmikon mielestä parhaimmat uudistuk-set ovat suuret tilat, biljardipöytä sekä iso tv, jonka kautta on mukava pelata.

Charlie Cruz Kauppila ja Jimi Ahola viihtyvät biljardipöydän äärellä. Molemmat ovat käyneet jokaisena kertana paikan avau-duttua. Myös pojat korostavat tilavuutta.

– Katakombi on tilavampi ja täällä riit-tää kaikenlaisille ihmisille tekemistä, ker-too Kauppila.

Aholan lempiaktiviteettina paikan pääl-lä ovat soittokalusto ja äänentoistolait-teet. Kauppila taas pitää eniten upouudes-ta biljardipöydästä. Hekin pitävät nuor- teniltoja hyvinä tapahtumina olla ja tavata.

– Tämä on loistava paikka olla kaverei-

den kanssa. Klubimessun jälkeen on vapaa-ta olemista, Jimi Ahola kertoo.

– Nuortenilloissa on aina paljon tuttu-ja. Miltei aina on joku tuttu paikalla, Cruz Kauppila tähdentää.

Nimi valikoitui äänestyksessäNuorisotilan nimi valittiin äänestyksel-lä, johon osallistui yli 90 nuorta. Sanalla katakombi on pitkät perinteet. Alun perin ka-takombit olivat maanalaisia tunneliverkos-toja, joihin varhaiskristityt kokoontuivat ja piiloutuivat roomalaisilta vainojen aikana. Silloin tuli käyttöön kristittyjen iktys, joka tunnetaan kalasymbolina.

Vuosina 1992–2009 nuorten toimintaa pi-dettiin Kalevan Väinölänkadun seurakun-tatalon katakombeissa. Nimi on siis myös paikkakohtainen.

Nuorteniltaa ja sitä edeltävää Klubimes-sua pitävät nuorisotyönohjaajat Janne Saa-rinen ja Mari Vuorisalmi ovat ylpeitä Ka-takombista. On ilmiselvää, että sen eteen on saanut rehkiä. Tilat on nykyaikaistettu ja ää-nestoistotekniikkaa asennettu. Puhumatta-kaan lukuisista virikkeistä.

– Täällä oli vielä 30 minuuttia ennen ava-jaisia järjesteltävää, Mari Vuorisalmi nau-rahtaa.

Tulossa ovat myös moottoroitu valkokan-gas ja kiinteä videotykki.

– Nuortenillat ja klubimessut ovat suju-neet hyvin. Vähän on tekniikka vielä haku-sessa, kertoo Saarinen.

Tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyön-ohjaajat ovat arvioineet illoissa käyvän 30–50 nuorta kerrallaan. Katakombi on raken-nettu monitoimitilaksi, jolloin se mahdol-

listaa monien eri ryhmien kokoontumisen nuorteniltojen lisäksi.

– Tämä on seurakunnilta iso kädenojen-nus, Mari Vuorisalmi toteaa. ✦

Ilari Airikka

Klubimessu keskiviikkoisin klo 17Nuortenillat keskiviikkoisin kello 17.30–20 sekä kuukauden 1. ja 3. per-jantaina kello 18–22 Kalevan kirkossa, Liisanpuisto 1 Nuoret tutustuvat öiseen Kalevan kirkkoon 5.–6. huhtikuuta ja viettävät siellä yön nukkuen lattialla makuualus-tojensa päällä. Aivan vastaavaa ei ole järjestetty ennen, joten samalla kerätään kokemuksia yöllisestä seikkailusta.

tampereenseurakunnat.fi/katakombi

Ammattilaiset palvelevat

Tarja KeskinenPSYKOTERAPEUTTI

(Valvira, Kela)psyk. sairaanhoitaja

diakonissa

puh. 010 271 4760s-posti:

ajanvaraus@tarjakeskinen.fiwww.tarjakeskinen.fi

Musiikinopetusta kaiken ikäisille ja tasoisille

MYÖS FYSIOAKUSTISTA RENTOUTUSHOITOA

Koulutustarjonta ja tarjoukset uusilla sivuillamme.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen: savelavain.fi tai 0405916000

Musiikkikoulu ja musiikkiterapia

SÄVELAVAIN OY

www.tampereenhautauspalvelu.fi

Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi– palveleva perheyrityksemme

PÄIVYSTYS 24 h 050 362 9690

Kalevan puistotie 17p. (03) 255 4102

Kauppakatu 12p. (03) 253 1720

Aleksanterinkatu 15(htsto Vuori)

p. (03) 212 2137

Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella.

Verhoiluliike Yli-HeikkiläNyyrikintie 1, Tampere, puh. 040 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe

Verhoilemme teidän keittiöntuolit, sohvat, nojatuolit.Kankaista hyvät valikoimat.Kotiesittelyt ja kuljetukset.

Verhoilua 25 vuoden kokemuksella

KOTI KAUNIIKSI

Lue lisää:

siltalehti.fi

Charlie Cruz Kauppila (vas.), Minttu Aho-nen ja Jimi Ahola viihtyvät Katakombin nuortenilloissa Kalevan kirkolla. Parasta ovat kavereiden tapaaminen ja biljardi.

Han

nu

Juko

la

Asianajotoimisto ACTAS OyVäinölänkatu 1, 33100 Tampere

Puh. 010 548 6060www.actas.fi

Tamperelainen seurakuntalehti

A 12 SILTA 4/2019

– Pääsiäinen merkitsee minulle ilon ja toivon sanomaa. Jos Jeesus ei olisi mennyt ristille, en minäkään olisi saanut anteeksi syntejäni, pohtii Pauli Joona, joka vietti elämästään runsaat 20 vuotta vankiloissa.

TEKSTI: Kirsi Airikka KUVAT: Hannu Jukola

Pauli Joona seisoo kyynär-sauvoihin tukeutuen pie-nen nokialaisen kerrosta-loasunnon eteisessä, kun hänen vaimonsa Elina Joona avaa oven vierail-le. Pariskunta asuu touko-

kuuhun saakka tilapäiskodissa, koska oma koti on remontissa.

Miehen vasen jalka on kipsissä. Viime ke-sänä sattunut työtapaturma ja synnynnäi-nen vika vaativat vielä yhden leikkauksen maaliskuussa, ja nyt jalka on paketissa usei-ta viikkoja.

Pauli Joona asettuu sohvalle ja alkaa ker-toa tarinaansa. Jo alussa käy selväksi, että lu-vassa on karua kertomaa.

Joona kuvailee lapsuuttaan ankeaksi ja epävakaaksi. Hän on kotoisin Vammalasta, kolmilapsisesta perheestä.

– Isä oli metsuri ja äiti kotiäiti. Talossa ei ollut mukavuuksia. Vesi piti kantaa sisään ja ulos.

Joonan isä oli alkoholisti, ja vapaan am-matin myötä hän myös pystyi juomaan – paljon.

– Kännissä hän oli väkivaltainen. Usein juoksimme alushoususillaan ja paljain ja-loin lumihankeen keskellä yötä, kun isä al-koi riehua.

Joonan äiti oli uskovainen. – Hän suoritti uskoaan tekojen kautta. Sa-

noin, että minusta ei koskaan tule niin py-hää kuin hänestä.

Alkoholi houkutti jo lapsenaPauli Joona tunsi itsekin vetoa alkoholiin. Hän joi ensimmäisen känninsä viisivuo-tiaana.

– Opin itse hyvin nuorena käyttämään al-koholia. Se oli suoja ankeita oloja vastaan. Kun isä sammui, join hänen pullonperän-sä. Eihän viisivuotias paljon tarvitse humal-tuakseen.

Koulunkäynti ei juuri kiinnostanut Joo-naa eikä hän koskaan avannut kirjoja kotona.

– Paitsi historia, liikunta ja käsityöt – niis-tä olin kiinnostunut. Mutta yleensä kuiten-kin pääsin kokeista läpi säälivitosilla.

Kun koulu ei maistunut, Joona lintsasi usein ja lähti isänsä kanssa metsätöihin.

– Sain häneltä palkaksi viinaa. Tietämät-täni koukutin itseni alkoholiin tosi nopeas-ti. Serkkuni sanoivat, että muutuin huma-lassa samanlaiseksi kuin isäni, olin öykkäri.

Tupakanpolton Joona aloitti 11-vuotiaa-na, ja rikosten teille hän sortui jo 13-vuotiaa-na, jotta sai rahoitettua päihteidenkäyttönsä.

Koulukodissa hyvää ja huonoa Joona joutui koulukotiin peruskoulun seit-semännellä luokalla, 13-vuotiaana. Myös si-sarukset otettiin pois kotoa.

– Koulu alkoi sujua paremmin kouluko-dissa, kun siellä ”joutui” – siis sai – opiskel-la rauhassa. Sain jopa kymppejä käsitöistä ja liikunnasta, hymyilee Joona.

Koulukodin samankaltainen seura ja hen-genheimolaisten löytäminen johtivat kuiten-kin siihen, että rötösten teko ja päihteiden käyttö jatkuivat. Kuvaan tulivat imppaus, huumeidenkäyttö, omaisuusrikokset, ja nii-den myötä myös useampi väkivaltarikos.

Tuomiot vain pitenivät ja kovenivat. Joo-na on saanut kaikkiaan 17 tuomiota ja viet-tänyt elämästään yli 20 vuotta vankilassa.

– Linna on kyllä sillä tavalla pelastanut minut, että en siellä pystynyt käyttämään huumeita niin paljon kuin olisin halunnut. Siellä ei pysty tekemään rikoksia, joilla voi rahoittaa huumeiden hankkimista.

Kaikkiaan 16 kertaa Joona vapautui van-kilasta muovipussi kädessä, ilman mitään päämäärää ja asuntoa.

– Muistan sen toivottomuuden tunteen. Vapautta piti tietysti juhlia päihteillä, mut-ta eihän se päihderiippuvaisella jää siihen, että otetaan vain vähän huumeita. Kohta olin taas uudestaan vankilassa rikosten ta-kia, muistelee Joona.

Henkirikos oli pohjakosketus Viimeisen tuomionsa Pauli Joona sai henki-rikoksesta, kun hän huumeiden vaikutuksen alaisena tappoi ihmisen.

– Tajusin heti, että nyt olen tehnyt jota-kin peruuttamatonta, jota ei voi sovittaa. Tu-li hirveän syyllinen olo, ja tiesin, että nyt

on pitkä tuomio edessä. Mietin, miten tästä mennään eteenpäin. Olin hyvin epätoivoi-nen, masentunut ja näköalaton, muistelee Joona vakavana.

Vankilassakin tuli hankaluuksia. Mies joutui rundiin, eristysselliin neljäksi vuoro-kaudeksi.

– Myöhemmin tajusin, että se oli hetki, jolloin aloin etsiä Jumalan kasvoja. Sellissä ei ollut mitään tekemistä, joten pyysin sinne Raamatun. Aloin selailla sitä, mutta aluksi se oli minulle täyttä hepreaa. Jatkoin kuiten-kin lukemista, kun pääsin osastolle.

Eräänä iltana Joonalle tuli niin syyllinen olo, että hän päätti rukoilla Jeesusta avuk-seen.

– Sanoin, että jos sinä Jeesus olet olemas-sa, pelasta minut. Sillä hetkellä luovuin yl-peydestäni ja annoin Jumalalle vallan päät-tää elämästäni. Tajusin, että elämässäni ei

ole toivoa ilman muutosta. Maa ei järissyt eikä taivas salamoinut ru-

koushetken jälkeen, mutta Pauli Joona nuk-kui yönsä levollisesti.

– Minulla oli aamulla hyvä ja levännyt olo, vaikka huomasin, etten ollut illalla ot-tanut lääkkeitäni.

Mies päätti kuitenkin, ettei kerro kenelle-kään rukouksista, ettei tule leimatuksi.

– Naapurisellin vanki huomasi kuitenkin heti, että jotakin on tapahtunut. Kerroin hänelle, että olen pyytänyt Jeesusta pelas-tamaan minut.

Joona alkoi käydä keskustelua uskon-asioista muiden vankien, vankilapastorin ja vierailijoiden kanssa. Vähä vähältä hän sai käsiteltyä syyllisyydentunnettaan. Samalla jäivät päihteet. Vedenjakaja oli päivä, kun hänet kastettiin 23. marraskuuta 2008.

– Sanon aina, että sinä päivänä tulin us-

Pohjakosketuksesta uuteen elämään

Pyhän Hengen vuodatus

A 13SILTA 4/2019

koon, vaikka se tapahtuikin aiemmin. En ole saanut koskaan lapsikastetta, koska perhee-ni kuului Jehovan todistajiin.

Sovittelu johti anteeksiantoon Suuri merkitys Pauli Joonan hengellisessä kasvussa ja ihmisenä eheytymisessä on ollut Kylmäkosken vankilalla, jonne hänet siir-rettiin Turusta vuonna 2010. Erityisen tär-keä henkilö siellä on ollut vankilapastori Ve-sa Mäkelä.

– Vertaistuella, keskustelupiireillä, sielun-hoitokeskusteluilla ja hartaushetkillä on ol-lut minulle suuri merkitys. Ei nuotiossakaan yksinäinen puu pala.

Jälkisovitteluohjelmassa Joona tapasi uh-rinsa, jolle oli tehnyt väkivaltaa.

– Pääsin keskustelemaan hänen kanssaan ja pyytämään anteeksi. Hän antoi anteeksi, ja halasimme. Sain siitä tosi paljon.

Joona olisi myös halunnut tavata henkiri-koksen uhrin omaisia, mutta tapaaminen ei järjestynyt. Hän kävi kuitenkin vankilapas-torin kanssa uhrin haudalla pyytämässä an-teeksi. Vaikka henkirikos on lopullinen uhrin ja hänen läheistensä kannalta, rikoksen teki-jälle jäähyväisillä on suuri merkitys.

Kuvataiteella on ollut iso osa Pauli Joo-nan kasvutarinassa. Kylmäkosken vankilas-sa hän meni mukaan taidepiiriin, ja on sii-tä lähtien työstänyt omaa elämäntarinaan-sa ja aiheita Raamatusta akryyliväreillä kan-kaan pinnalle. Joukko Pauli Joonan töitä on esillä Seurakuntien talossa toukokuun ajan.

Elämänmuutos sai aikaan myös sen, että Joonalla oli voimavaroja opiskella itselleen ammatti vankila-aikanaan. Ennen vapautu-mistaan hän valmistui kokiksi Vilppulan va-ravankilassa.

Joona on tyytyväinen, että on vapautumi-sensa jälkeen päässyt mukaan työelämään-kin.

– Olin tosi iloinen, kun pääsin viime ke-sänä työharjoitteluun nokialaiseen ravinto-la Pepperiin. Pahaksi onneksi minulle sat-tui työtapaturma kierreportaissa, ja nilkka murtui.

Rakkaus astui elämään Pauli Joona oli ollut vuoden siviilissä, kun rakkaus astui hänen elämäänsä. Elina ja Pauli Joona tapasivat toisensa Tampereen ViaDiassa. Tampereen Vapaakirkkoseura-kunnan toimipiste on työllistävä ja kuntout-tava lahjoitustavaratori.

– Olin työharjoittelussa ViaDiassa, kun Pauli tuli sinne tapaamaan ystäviään. Hän jäi heti mieleeni ja kyselin, haluaisiko hän keskusteluapua, kertoo sairaanhoitaja Eli-na Joona, joka parhaillaan opiskelee diako-niatyöntekijäksi.

Joona oli kahdeksan vuotta rukoillut vai-moa itselleen.

– Sitten annoin periksi, ja sanoin, että an-taa olla, kun mitään ei tapahtunut. Ei men-nyt kuin muutama päivä, kun Elina käve-li vastaan. Siinä se oli, nauraa Pauli Joona.

Pari meni naimisiin joulun aikaan 2017. Yhteiselo on sujunut hyvin.

– Uskomme, että Paulin äidiltä saama rakkaus on ollut suojaava tekijä hänen elä-

mässään. Hän pystyy rakastamaan ja otta-maan rakkautta vastaan, vaikka lapsuus oli-kin rikkinäinen, miettii Elina Joona.

Usko toi toivon Kun Pauli Joona pohtii elämäänsä, hän käyttää paljon sanaa toivo.

– Usko antoi toivon kipinän elämääni. Koin taas, että minullakin on mahdollisuus muutokseen ja uuteen elämään. Syyllisyys, joka oli kuin kivireki, otettiin pois.

– Toivottomille haluan sanoa, että aina kannattaa rukoilla ja kokeilla, voisiko Jee-sus auttaa. Jos se tie ei kanna, voitte ottaa vanhan paskan elämän takaisin. Minulla ei ole ollut ikävä entistä elämääni.

Pääsiäisen sanoma puhuttelee häntä eri-tyisesti.

– Jumala on koskettanut minua, ja olen saanut syntini anteeksi. Ydinsanoma on, et-tä risti on tyhjä siksi, että Jeesus on taivaas-sa ja kuulee meidän rukoukset. Pääsiäinen on toivon sanoma. ✦

Pauli Joonan taidenäyttelyn avajaiset perjantaina 3.5. kello 16–18 Seurakuntien talossa, Näsilinnankatu 26. Ohjelmasta vastaavat Pauli Joona, vankilapastori Vesa Mäkelä, muusikot Mia ja Harri Joki, Kylmäkosken vankilan taidepiirin ohjaajat Seija Kinnari ja Ulla Mikkola sekä diakoniatyöntekijä Mari Paija. Tilaisuus on avoin kaikille. Näyttely on avoinna 3.–30.5. Seurakuntien talon aukioloaikoina.

Pauli ja Elina Joona nauttivat tavallisesta arjesta ja rauhallisesta kotielämästä. Kunhan Paulin jalka paranee, pariskunta pääsee taas pyöräilemään ja kuntosalille. Vapaa-aikaa vietetään myös ystävien kanssa sekä Tampereen Vapaakirkkoseurakunnan toiminnassa.

Ihmisen pojan merkki Joosefin uni

A 14 SILTA 4/2019

Hän myöntää, että surullisessa tilanteessa tippa voi tulla linssiin itsellekin. Se kuitenkin kuuluu asiaan, kun ollaan surun kanssa tekemisissä. Oman jak-samisen mukaan mennään:

– Olen ajatellut, että jos omassa elämässä olisi jotakin rankkaa, en ehkä sil-lä hetkellä olisi menossa arkunkantoon, Laine vinkkaa muille, mahdollisesti samaa vapaaehtoistehtävää harkitseville.

– Kyllä siitä itselle ihan hyvän mielen saa, kun käy muita auttamassa. Ja kun sen tekee omien resurssien mukaan, siitä ei tule kuormittava tekijä.

Vuoro osuu kohdalle harvakseltaan, muutaman kerran vuodessa. Itsekin hän on muutaman kerran joutunut kieltäytymään, kun tilaisuus ei ole sopi-nut aikatauluun.

Laine asuu nykyään Kalevassa, mikä ei suinkaan estä pitämästä yhteyttä edelliseen kotiseurakuntaan. Omimmalta tuntuu tehtävä, jossa saa touhuta:

– Tykkään olla seurakunnan toiminnassa mukana, mutta en välttämättä sunnuntaina aamulla kirkossa.

Hän myöntää silti, ettei tämäkään tehtävä ehkä sovi kaikille. Kantaminen kun vaatii fyysistäkin jaksamista.

Isosaaren kipparikurssia vetävä ja partiota harrastava Laine opiskelee ra-kennusmestariksi Tampereen ammattikorkeakoulussa. Opiskelujen ansios-ta päivät pystyy aika hyvin aikatauluttamaan itse, ja vapaaehtoisvuoroon voi lähteä keskellä päivääkin.

Messukylän miehillä on tämän lisäksi muitakin vapaaehtoistehtäviä, kuten kirkkoväärtinä toimiminen, Luhtaanrannan leirikeskuksen kunnostaminen ja laitureiden nosto talviteloille.

Kantajien palkkio menee tätä nykyä pappien koulutukseen Tampereen seu-rakuntien tukemissa lähetyskohteissa.

Vapaaehtoisten kantajien porukassa on nyt 11 miestä, joten lisää väkeä tar-vittaisiin. Kelpuutetaanko naisetkin?

– En usko, että se mikään este on. ✦

TEKSTI: Asta Kettunen KUVA: Emil Bobyrev

27-vuotias Toni Laine on ollut kantohommissa kahdesti Vatialassa ja kerran Teiskossa.

Hyv

ä ty

ypp

i”Hyvän mielen siitä saa”

Isosena ja apuopettajana Messukylän seurakunnassa aikaisemmin toi-minut Toni Laine löysi uuden vapaaehtoistehtävän arkun kantamisesta.

– Olen ollut myös ehtoollisavustajana, ja sitä kautta tämä tuli pu-heeksi.

– Koen tämän aika hienona asiana. Minulle se on aika pieni vaiva – ei kuormittava ollenkaan – mutta omaisille kantajan saaminen voi olla

aika isokin juttu. Ensimmäinen kerta oli vähän jännittävämpi, mutta kaverina oli vanhempi ja kokeneempi mies, hän kuvaa kokemuksiaan.

A 15SILTA 4/2019

HENGEN LEIPÄÄ

Hengen leipää on Silta-lehden juttusarja, johon toimitus pyytää kirjoituksia seurakuntalaisilta sekä seurakuntien työntekijöiltä.

Lukijalta

Eläköön ihana köyhäilyelämä!En ole koskaan ymmärtänyt, miksi rahat eivät riitä ruokaan. Jo Torniossa Erkin ja Panun ja Kaisan pienel-lä rahalla ruokin.

Aloin myyjäisiin leipiä leipoa. Eteläkarjalaista ries-kaakin tein, ja kerran tarvittiin ruista mausteeksi. Ko-kemuksesta opin, että resepteissä on liikaa jauhoja. Lä-hetyspiirissä oli hyvä meininki ja huumorissa löytyi.

Siitä alkoi valtava leipomisputki, eikä loppua näy! Kalaa joesta veti valoisa pappi Erkki Veikon kanssa. Oli 400 litran pakastin ja itse poimittuja marjoja. Rova-niemellä ruoka melkein ilmaiseksi muuttui. Erkki pe-runaa ja muuta viljeli nykyisen yliopiston tanhuvilla.

Sävelsin soijakorvapuustit ja proteiinipitoiset vesi-rinkelit. Aloin hoidella ruisvelliä, eli joka viikko mel-kein ilmaisia limppuja väänsin. Kun jauhelihapihvei-hin punajuurta tai sieniä pistin, mukavalle maistui ja se vietteli minut vegaanielämään.

Sekavihanneksista saa hyvää ruokaa, kun suolan ja pippurin lisäksi curryä ja jonkun yrtin heittää. Kas-vishernekeittoon voi lisätä mitä vaan ja monenlaisia mausteita käyttää. Pakasteseitistä saa juhlaruokaa, kun cayennea, kurkumaa ja inkivääriä ripottelee. Kookos-maitoa, sitruuna ja persiljaa tarvitaan.

Mikroperunat ovat hyviä. Pestään ja pistellään. Neljä minuuttia. Kuorineen syödään. Soijarouhe, öljy, vesi ja valkosipuli. Hyvät mausteet.

Eestiläinen kaaliporkkanavalkosipulisalaatti on hy-vää. Öljyn kanssa porkkanan A-vitamiini imeytyy. Ve-gaaniporkkanalaatikko, ihanaa. Alpro-kermaa ja öl-jyä. Lanttulaatikkoa soijajauholla öljyn kanssa ja hyvät mausteet. Punajuuriporkkanapihvit hyvillä mausteil-la – vähän grahamjauhoa ja vettä, myös soijajauhol-la ja öljyllä.

Uunitattaripuuro maksaa 1,15 euroa kolme litraa. Tattarit pitää huuhtoa!

Näin on marjat! Elämä opettaa. Sentin venytyksestä voi tehdä taidetta!

Ollos muistettu lasteni isä Erkki. Hän täytti pakas-timen marjoilla. Huononakin vuotena oli 30 kg hillo-ja pakkasessa. Kaisa ja Panu ostivat karkkipäivärahoil-la satsumia.

Paula Puhalainen

Kirjoituspyyntö: Viidennestä herätys-liikkeestä irtautuminenTeen Åbo Akademin teologisen etiikan ynnä uskon-nonfilosofian oppiaineessa ruotsinkielistä väitöskirjan jälkeistä tutkimusta viidennestä herätysliikkeestä ir-tautuneiden henkilöiden kokemuksista. Kerään tutki-mustani varten kirjoituksia kaikenikäisiltä (täysi-ikäi-siltä) henkilöiltä, joilla on ollut omakohtainen side vii-denteen herätysliikkeeseen ja jotka kokevat erkaantu-neensa siitä.

Olen kiinnostunut esimerkiksi seuraavanlaisista ky-symyksistä: Mitkä syyt myötävaikuttivat jäsenyytee-si viidennessä herätysliikkeessä? Mitä liike ja sen jäse-nyys merkitsivät sinulle? Mitkä syyt ja prosessit johtivat irtautumiseesi liikkeestä? Miten koit irtautumisen? Mil-laiseksi koet nykyisen suhteesi viidenteen herätysliik-keeseen ja suomalaiseen kristillisyyteen laajemminkin?

Voit kirjoittaa täysin vapaamuotoisesti. Tekstisi ei tarvitse rajoittua edellä listattuihin kysymyksiin. Lähe-tä tekstisi mieluiten sähköpostina tai sähköpostin liite-tiedostona. Voit myös lähettää tekstisi kirjeenä.

Voit kirjoittaa nimettömänä, mutta pyydän sinua mainitsemaan ikäsi ja sukupuolesi. Tekstin pituudella ei ole ala- tai ylärajaa. Voit kirjoittaa suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Pyydän kirjoituksia 30.4.2019 mennessä.

Tutkimustulosten julkaisemisen yhteydessä kirjoi-tuksista julkaistaan esimerkkiotteita. Niistä häivytetään henkilönimet ja muut tunnistamisen mahdollistavat tiedot. Tutkimushankkeen päätyttyä kirjoitukset arkis-toidaan Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon mahdollista myöhempää tieteellistä tut-kimusta varten. Tästä arkistoidusta aineistosta poiste-taan mahdolliset tunnistamisen mahdollistavat tiedot.

Mikäli et halua, että kirjoituksesi arkistoidaan, kerro se kirjoituksesi alussa. Tällöin hävitän kirjoituksesi tut-kimusprojektini valmistuttua. Kirjoitustasi käsitellään luottamuksellisesti ja kirjoittajien anonymiteetti taataan.

Vastaan mielelläni kysymyksiin ja kiitän lämpimäs-ti osallistumisesta.

Eetu KejonenApurahatutkija

eetu.kejonen@abo.fi, p. 041 700 3172 Åbo Akademi, Piispankatu 19, 20500 Turku

Vaellus jatkuu Tesoman kirkossaMillainen olisikaan harjulainen ja tamperelainen pääsiäinen ilman Via Dolorosaa? Ainakaan me tesomalaiset emme sitä enää osaa oikein kuvitella.

Tekniset ratkaisut ja rakennelmat ovat vuosien mittaan kehittyneet ja tulleet helpottamaan pää-siäisvaelluksen pystyttämistä, mutta käsikirjoitus ja kirkkorakennuksen oivallinen käyttö syntyivät heti ensimmäisellä kerralla, vuonna 1987.

Kävijöitä on tähän mennessä ollut yli 60 000. Il-man innokasta talkooväkeä tapahtumaa ei olisi milloinkaan saatu aikaan.

Millainen tapahtuma? Opas ottaa pienen ryh-män mukaansa kulkemaan Jeesuksen viimeisissä hetkissä. Puhe kuulostaa lempeästi selitetyltä Raa-matulta. Matkalla tavataan muutama hahmo: uni-nen opetuslapsi Getsemanessa, Pietari nuotiopii-rissä lämmittelemässä, Pontius Pilatus, kansaa Golgatalla ja viimein valkeavaatteinen nuorukai-nen haudassa. He eivät esitä, vaan ovat.

Pääsin mukaan heti alusta: Vuonna 1987 vie-tin ensimmäistä pääsiäistäni pappina. Pian tuli-vat vuodet, jolloin kannoin lapsiani sylissä, talutin kädestä ja rauhoittelin jännittävimmissä paikois-

sa. Ja pian he olivat jo monissa rooleissa mukana: enkelinä, opetuslapsena tai oppaana. Rakentami-sessa ja purkamisessa heille löytyi omia tehtäviä.

Ja taas he tulevat, jos ehtivät pääsiäisenä poike-ta Tampereella. 33 vuodessa ehtii tapahtua omas-sa elämässäkin paljon – ja lapsista ajan kulumi-sen huomaa.

Via Dolorosa tarjoaa mahdollisuuden kokea Jee-suksen kärsimystie oman elämän kautta. Liitä oma kertomuksesi Jeesuksen kertomukseen! Yhteis-tä on tarve vetäytyä yksinäisyyteen, vaikeus pal-veltavana olemisessa, ateriayhteys, ystävän pettä-minen, rukouksen mahdollisuudet, pelko ja häpeä. Miten lähelle tulevatkaan vihapuhe, väkivalta ja lo-pulta kuolema! Toivon antaa ylösnousemus.

Toisen näkökulman tarjoaa asettuminen ope-tuslapsen asemaan. Jospa kulkisinkin Via Doloro-san Pietaria muistellen: Järkytyn, kun Mestari sa-noo, että yksi meistä kavaltaa hänet.

Getsemanessa saan jalat alleni, ja pelko on suuri vielä hiilivalkealla. Golgatalla seison kaukana taka-rivissä. Temppelin esirippu repeää, kalliot halkea-vat ja samalla tämä Kallio murenee.

Viikon ensimmäisenä päivänä naiset tuovat viestin, jota on vaikea uskoa. Lähdenkin itse kat-somaan… ✦

Jukka-Pekka RuusukallioKappalainen Harjun seurakunta

” Via Dolorosa tarjoaa mahdollisuuden kokea Jeesuksen kärsimystie oman elämän kautta.

Marjat ovat hyvä ja tervellinen osa ruokavalioa.

Asta K

ettu

ne

n

A 16 SILTA 4/2019

KOLUMNITIESITKÖ?

siltalehti.fi6. vuosikerta • Kustantaja / julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat• Toimitus: päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716, s-posti: toimitus@siltalehti.fi ja etunimi.sukunimi@evl.fi. Osoite: Seurakuntien talo,Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere.• Kaupalliset ilmoituksetTamperelainen – ilmoitusmyynti Tero Taipale p. 040 641 1163, Sari Kivipuro p. 050 386 2005, etunimi.sukunimi@tamperelainen.fiAineistot: tre.ilmoitukset@tamperelainen.fi. Valmistetta-

vat ilmoitukset ilmestymistä edeltävän viikon ma klo 14, valmiit ilmestymistä edeltävän viikon ke klo 12.• Jakelu: Tamperelainen. Jakelupalaute: jakelupalaute.fi/silta. Sari Kivipuro p. 050 386 2005, sari.kivipuro@tamperelainen.fi• Tilaukset: sari.laakso@evl.fi, p. 03 219 0111• Taitto: Timo Saarinen/www.pelagus.fi• Painosmäärä: 95 000 kpl • Paino: Alma Manu, Tampere• ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu), ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu)

• Seuraavat lehdet ilmestyvät: ke 8.5., aineisto 15.4. mennessä, ke 5.6., aineisto 15.5. mennessä

Nukuttaako vai hankkisitko arvosteluoikeuden?Eduskuntavaalien lähestyessä vaalitutkijalta udel-laan äänestysaktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Vastaan asiaan ihan mieluusti, koska olen väitel-lyt äänestämässä käynnin ja äänestämättä jättämi-sen perusteista. Vuoden 1991 eduskuntavaaleihin kehitettyjä kyselymittareita käytetään myös nykyi-sin. Perustelut eivät ole juurikaan muuttuneet ajan mittaan.

Seitsemän kymmenestä käyttää äänioikeuttaan eduskuntavaaleissa. Miksi ihmiset käyvät äänestä-mässä? Haastatteluissa useimmat mainitsevat vel-vollisuuteen tai tapaan liittyviä perusteluja. Äänes-täminen kuuluu asiaan.

Mielenkiintoinen on myös ajatus, jonka mukaan äänen antamisella vaaleissa hankitaan arvostelu-oikeus politiikkaa ja poliitikkoja kohtaan. Jos et ää-nestä, sinulla ei ole oikeutta valittaa.

Toinen osallistumisen päämotivaatiolähde on koettu mahdollisuus vaikuttaa. Joku haluaa äänes-tää kannattamaansa puoluetta tai tuttua ehdokas-ta, tai tärkeintä on johonkin asiakysymykseen vai-kuttaminen.

Yhden äänen laskennallinen vaikutus vaalipiirin satojen tuhansien muiden äänten joukossa ei ole suuri, mutta joskus yksikin ääni voi olla ratkaiseva.

Ihmisten syyt äänioikeuden käyttämättä jättämi-selle vaihtelevat haastattelujen nojalla enemmän kuin syyt osallistua. Nuorille tyypillisiä äänestämät-tömyyden syitä ovat vaikeus valita puoluetta ja eh-dokasta sekä se, että politiikka ja vaalit eivät vain kiinnosta. Eri-ikäiset vetoavat myös sairauteen, matkaan tai muuhun esteeseen.

Läheskään kaikki äänestämättä jättävät eivät nu-ku vaaleissa. Monet heistä saattavat seurata politiik-kaa aktiivisesti, mutta eivät tällä kertaa äänestä pro-testina tai halutessaan ilmaista epäluottamuksensa.

Äänestämättömyyttä selittävät myös kahden ää-nestämässä käynnin päämotivaation puuttuminen. Todennäköisimmin vaaliuurnilta jättäytyvät he, jot-ka eivät koe voivansa vaikuttaa vaaleissa, eivätkä koe äänestämistä kansalaisvelvollisuudeksi.

Perheen vaikutus osallistumisnormien omaksu-miselle on erittäin suuri. Nuori äänestää varsin to-dennäköisesti, mikäli politiikka ja yhteiskunnalliset asiat ovat olleet jollakin tavalla aktiivisesti esillä lap-suuskodissa. Päinvastaisessa tapauksessa äänestä-mättömyydestä saattaa muodostua pysyvä tapa.

En kannata äänestyspakkoa. Vaaliosallistumisen tulee olla vapaaehtoista. Silti on huolestuttavaa, että tutkimusten mukaan suomalaisten äänestysaktiivi-suus eriytyy yhä enemmän sosioekonomisen ase-man mukaan. Annettu ääni on aina myös peukku demokratialle ✦

Sami BorgKirjoittaja on Tampereen yliopiston politiikan tutkija, jolle myös seurakunta-asiat ovat tuttuja.

Han

nu

Juko

la

World Vision -kummi Sanni Korjonen (oik.) matkusti Intian Hoshangabadiin tapaamaan kummilastaan Jyotia. Kuvassa vasemmalla Jyotin äiti ja pikkuveli.

Intia omin silmin nähtynä– Kun palasin kotiin työharjoitte-lusta Swazimaassa, Suomen olo-suhteet näyttäytyivät hyvin erilai-sena. Asiat ovat täällä oikeasti hy-vin. Ennen Afrikkaan lähtöäni en osannut ajatella, että puhdas vesi ja toimivat tieyhteydet eivät ole itses-täänselvyys, kertoo World Vision -kummi Sanni Korjonen.

Nykyään Korjonen toimii sai-raanhoitajana Tampereen yliopis-tollisessa sairaalassa. Opiskeluaika-naan hän teki kaksi harjoittelujak-soa Afrikassa – sairaalassa ja Pu-naisen Ristin ylläpitämällä klini-kalla.

– Valmistuttuani sairaanhoita-jaksi halusin ottaa kummilapsen ja näin osallistua kehitysaputyöhön. World Vision vaikutti hyvältä ja luotettavalta. Kummimaksu ei ole suuri – se ei vaikuta elintasooni.

World Vision on lasten elinoloja ja oikeuksia edistävä kristillis-hu-manitaarinen kehitysyhteistyöjär-jestö ja itsenäinen osa maailman suurinta kummilapsijärjestöä.

– On hienoa voida vaikuttaa jonkun toisen elämään positiivi-sesti, siksi lähdin toimintaan mu-kaan, hymyilee Korjonen.

Tuki koko yhteisölleSanni Korjonen lähti lokakuussa 2018 World Visionin järjestämälle opintomatkalle Intiaan, Hoshanga-badin kylään, tapaamaan kummi-lastaan Jyotia ja tutustumaan sii-hen, miten apu on mennyt perille.

Kuukausilahjoituksista kerätyt varat eivät tue ainoastaan 12-vuoti-asta Jyotia, vaan niillä tuetaan ko-ko yhteisöä. Varoilla kehitetään muun muassa koulutusta ja ter-veydenhoitoa sekä tarjotaan ruo-ka-apua.

Matkalle lähtöön vaikutti se, että Korjonen oli Afrikassa nähnyt, että kaikki kehitysapu ei ole hyvää. Hän halusi nähdä, onko varoilla tehty työ sellaista kuin on mainostettu.

– Olin tyytyväinen näkemää-ni. Monet perusasiat oli saatu kun-toon. Konkreettisen avun lisäk-si kehitysapuun kuuluu ihmisten voimaannuttaminen, jotta he voi-vat pitää huolen siitä, että heidän oikeutensa toteutuvat.

– Intian valtiolla on tukiverkko, mutta se ei kaikkien osalta toimi. Maaseudulla asuu ihmisiä, joilla ei ole henkilötunnuksia tai pankkiti-lejä, jotka ovat tukien ehto. Tilan-

ne on aivan toinen Suomessa, mis-sä jokaisella on kaikki tieto saata-villaan.

Korjonen iloitsee, että kylän näh-tyään hänen ei tarvitse pelätä, että elinolosuhteet heikkenisivät hank-keen päätyttyä.

– Apu on kestävää, koska ihmi-set ovat saaneet koulutuksen ko-honneen elintason ylläpitoon.

Kummien tuella Jyotin kou-lunkäynti on turvattu ainakin 14–15-vuotiaaksi. Tämän jälkeen hänellä on edessään siirtyminen seuraavalle asteelle. Uusi koulu si-jaitsee toisessa kylässä. Vaihto-ehtoina ovat koulusta pois jäämi-nen tai muutto koulun asuntolaan, kauas kotoa.

– Joidenkin lasten kotikylissä voi olla mahdollisuus jatkaa opis-kelua. Kaupungeissa tilanne on tie-tysti erilainen.

Jyotille Sanni toivoo mahdolli-suutta koulutukseen ja ammattiin – ja siten mahdollisuuden parem-paan elämään. ✦

Janne Aejmelaeus

worldvision.fi

San

ni K

orj

ose

n k

uv

a-ar

kist

o

Kolumnistien esittelyt ja kommentointi: siltalehti.fi

SILTA

” Perheen vaikutus osallistumisnormien omaksumiselle on erittäin suuri.

A 17SILTA 4/2019

7.4. LEMPÄÄLÄLIPUT ENNAKKOON ALK. 22,50 €, OVELTA 23 €

Klo 18.00 Pyhän Birgitan kirkko

www.clubforfive.fi

Hiljainen hetki -kirkkokonsertti

Kaihtimet ja markiisit sekä liukuovet ja kaapistot

Kaihdin Pukkila OySatamakatu 8, 33200 Tamperema-pe klo 10-17, la 10-14 (03) 3122 0900 I 0400 633 227

l Sälekaihtimet ja varaosatl Parveke- ja terassikaihtimetl Rulla-, vekki- ja laskoskaihtimetl pimennys- ja screenkaihtimetl Verhokiskot ja -tangotl Liukuovet ja kaapistotl Taite- ja tilanjako-ovetl Markiisit ja screenit l Tahoma automaatiojärjestelmäl SomfyProtectwww.kaihdinpukkila.fi

Kaihtimet ja markiisit sekä liukuovet ja kaapistot

Kaihdin Pukkila OySatamakatu 8, 33200 Tamperema-pe klo 10-17, la 10-14 (03) 3122 0900 I 0400 633 227

l Sälekaihtimet ja varaosatl Parveke- ja terassikaihtimetl Rulla-, vekki- ja laskoskaihtimetl pimennys- ja screenkaihtimetl Verhokiskot ja -tangotl Liukuovet ja kaapistotl Taite- ja tilanjako-ovetl Markiisit ja screenit l Tahoma automaatiojärjestelmäl SomfyProtectwww.kaihdinpukkila.fi

Kaihtimet ja markiisit sekä liukuovet ja kaapistot

Kaihdin Pukkila OySatamakatu 8, 33200 Tamperema-pe klo 10-17, la 10-14 (03) 3122 0900 I 0400 633 227

l Sälekaihtimet ja varaosatl Parveke- ja terassikaihtimetl Rulla-, vekki- ja laskoskaihtimetl pimennys- ja screenkaihtimetl Verhokiskot ja -tangotl Liukuovet ja kaapistotl Taite- ja tilanjako-ovetl Markiisit ja screenit l Tahoma automaatiojärjestelmäl SomfyProtectwww.kaihdinpukkila.fi

Kaihtimet ja markiisit sekä liukuovet ja kaapistot

Kaihdin Pukkila OySatamakatu 8, 33200 Tamperema-pe klo 10-17, la 10-14 (03) 3122 0900 I 0400 633 227

l Sälekaihtimet ja varaosatl Parveke- ja terassikaihtimetl Rulla-, vekki- ja laskoskaihtimetl pimennys- ja screenkaihtimetl Verhokiskot ja -tangotl Liukuovet ja kaapistotl Taite- ja tilanjako-ovetl Markiisit ja screenit l Tahoma automaatiojärjestelmäl SomfyProtectwww.kaihdinpukkila.fi

Kaihtimet ja markiisit sekä liukuovet ja kaapistot

Kaihdin Pukkila OySatamakatu 8, 33200 Tamperema-pe klo 10-17, la 10-14 (03) 3122 0900 I 0400 633 227

l Sälekaihtimet ja varaosatl Parveke- ja terassikaihtimetl Rulla-, vekki- ja laskoskaihtimetl pimennys- ja screenkaihtimetl Verhokiskot ja -tangotl Liukuovet ja kaapistotl Taite- ja tilanjako-ovetl Markiisit ja screenit l Tahoma automaatiojärjestelmäl SomfyProtectwww.kaihdinpukkila.fi

Jaakko LöyttyPekka Simojoki Petri LaaksonenGOSPEL

GENTLEMENKIERTUE 2019

LIPUT ENNAKKOON 22 €, OVELTA 25 €

25.04. PIRKKALAPirkkalan kirkko

klo 19.00

Postimuseossa esillä pääsiäismunakorttejaPääsiäismuna – elämän ja ilon symboli -pienois-näyttely on esillä Postimuseossa, Vapriikin kokous-käytävällä 28. huhtikuuta saakka. Esillä on pääsiäis-muna-aiheisia postikortteja eri puolilta maailmaa.

Pääsiäisen elementeistä muna on merkityksellisim-piä sekä symbolisesti että konkreettisesti. Muna on keskeinen kevään symboli. Sitä on käytetty vuositu-hansia uuden syntymisen ja hedelmällisyyden ver-tauskuvana.

– Munahan muokkautuu korteissa uskonnollisten aiheiden lisäksi hyvin vaikka lentopeleiksi ja autoik-si, aarteiksi ja ravinnoksi, tykinkuulaksi ja asumuk-seksi sekä noita-akan eväiksi. Munat ovat kovia pus-saamaan ja ’ihmistelemään’ muutenkin, kertoo näyt-telyn kokoelmistaan koonnut keräilijä, YTK Pert-ti Leppänen.

Näyttelyssä on mukana myös upeita Fabergé-aihei-sia pääsiäismunakortteja.

Pääsiäiskorteilla on otettu myös kantaa ajankohtai-siin aiheisiin. Muna toimi esimerkiksi mustan pörs-sin tai kansanhuollon kotina sodan aikana ja jälkeen. Uudet tekniset saavutukset näkyivät nopeasti myös pääsiäiskorteissa.

Postimuseo Museokeskus Vapriikki Avoinna: ti–su 10–18 Alaverstaanraitti 5

Suudelma-aiheisilla pääsiäispostikor-teilla on haluttu tervehtiä ystäviä ja välittää ajatusta perheen sekä ystävien yhteisestä juhlasta.

OSTAMME KULTAA JA HOPEAA!

Tilaa maksuton myyntipaketti:WWW.NETTIKULTA.FI

Arvioimme kulta- ja hopeaesineittesi arvon ILMAISEKSI!

puh. 0449877049

H I N TATA K U U

PARAS

HINTA

A 18 SILTA 4/2019

Minna ja Fredrika tapaavat välitilassa

Mitä Canth sanoisi nyt?Minna Canthin tekstit tuntuvat tänäkin päivänä samas-tuttavilta. ”Köyhyyttä armeliaisuuden kautta ei poisteta”, on hän oivaltanut, kuten myös, että epäkohtien kasvami-sen salliminen on vaarallista. Hän siis pohdiskelee kuin nykyajan köyhyystutkijat ikään.

Suvi Ahola toteaa kirjan Mitä Minna Canth todella sanoi? (WSOY 2019) syntyneen tarpeesta saada näistä ajatuksis-ta helposti lähestyttävä kokonaisuus.

Canth puuttui esimerkiksi kirkon toimintaan ottaessaan kantaa muun muassa sukupuolten tasa-arvon parantami-seen. Hän tutki suhdetta Jumalaan köyhyyden ja eriarvoi-suuden vähentämiseen.

”Mitä Minna Canth tekisi”, oli Ahola pohdiskellut pa-

kolaiskysymyksen yhteydessä. Tuota ei voi hänen mukaan-sa mitenkään tietää, sillä Canth oli täysin toisen ajan ihmi-nen. Kirjailijaa ja lehtinaista oli kuitenkin ärsyttänyt tapa, jolla jotkut 1800-luvun suomalaismiehistä pyrkivät umpioi-maan Suomen, samoin kuin se, miten kristilliset piirit ko-rostivat uskontonsa ainutlaatuisuutta.

Kahdeksanvuotiaaksi asti Tampereella elänyt ja teh-taan työläisten koulun aloittanut Minna oli omaelämäker-ran mukaan onnellinen lapsi, joka ”luki kuin pappi viiden vuoden ikäisenä, lauloi virsiä kirkkaalla äänellä ja säesti sa-malla itse harmoonilla.” Hän näki näkyjä ja unia, ja ikävöi kuolemaa niin kovasti, että toisinaan ajatteli itsemurhaa.

Canth suomi salonkiviisauden opetusta ja peräänkuu-

TEKSTI: Asta Kettunen KUVAT: Hannu Jukola

Minna Canthin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 175 vuotta, ja tätä juhlitaan Suomessa monin tavoin. Can-thin työ kirjailijana, lehtinaisena, yhteis-kunnallisena vaikuttajana ja sorrettujen

puolustajana inspiroi Virva Itärantaa niin, että hän päätyi kirjoittamaan tähän liittyvän näytelmän.

Teksti syntyi viime kesänä taiteilijaresidenssissä Ahvenan-maan Kökarissa. Se jalostui Sastamalan Vanhan kirjallisuu-den päivillä Tyrvään Pappilassa ”work in progress” -esityk-sessä ja Puistofilosofia-viikolla Ikaalisissa.

Tampereen kaupungin kulttuuritoimelta saatiin tukea sen verran, että voitiin hankkia puvut ja penkit Werstaan saliin sekä kiertuetta varten.

Viesti maailman pelastamiseksiMinna & Fredrika -dialoginäytelmä kertoo Minna Canthin ja Fredrika Runebergin kuvitteellisesta tapaamisesta. Nai-set kohtaavat kuoleman jälkeen, välitilassa. He ovat saaneet sosiaalisen median koulutusta ja tehtävän keksiä ja lähettää katsojille viesti, jolla pelastaa maailma.

– Taustatiedot ovat tosia, esimerkiksi paikat, mutta tarina on fiktiivinen. Tee-mat ovat iättömiä, ajattomia ja paikatto-mia, Itäranta kertoo.

Näytelmässä tietoja etsitään googletta-malla, mistä syntyy hauskoja väärinkäsi-tyksiä, koska ajat ovat nykyään täysin toi-set.

– Nämä henkilöt eivät tiettävästi ole to-dellisuudessa tavanneet, mutta Fredrika oli Kansallisteatterin johtajan Kaarlo Bergbo-min serkku, joten varmasti he ovat tien-neet toisensa.

Alkuperäinen idea kahden voimanai-sen tapaamisesta on Minnaa esittävän Kir-si Nurmisen ja Fredrikaa esittävän Sirke Lääkkölän.

– Kun suomalaisen kirjan museo Puks-taavi kymmenen vuotta sitten perustettiin, ehdotimme, että sinne tehtäisiin pienimuo-toinen esitys, jossa Fredrikan ja Minnan hahmot kohtaisivat ja keskustelisivat kir-jallisuudesta teekupposten ääressä. Siitä syntyi 20 minuutin ”aktiivinen tapaami-nen”, joka kuvasi 1800-luvun elämää, ker-too Lääkkölä.

Minnan & Fredrikan ensi-ilta oli Minna Canthin syntymä-päivänä 19. maaliskuuta. Esityksistä ovat Werstaalla jäljel-lä vielä tors tai 25.4. perjantai 26.4. ja lauantai 27.4. Myös esitykset Teatterikesän OFF-ohjelmistossa ja ensi syksynä ovat suunnitelmissa.

– Teemme yhteistyötä työväenmuseo Werstaan kanssa. Järjestimme yhdessä kansainvälisen naistenpäivän tilaisuu-den. Siellä puhuin naisten asemasta, esitimme kohtauksia näytelmästä ja tekstejä tutkija Saara Tuomaalan artikkelis-ta naisen aseman kehittymisestä lakien säätämisen kautta.

Esimerkiksi vuoden 1866 kansakoulu asetus, ensimmäi-nen naisylioppilas 1870 ja vaimon vapautuminen miehen-sä holhouksesta vuonna 1930 ovat olleet tärkeitä virstan-pylväitä.

– Siihen aikaan ei oikein ollut samanlaisia mahdollisuuk-

sia kuin nykyisin, ja naisen asema oli toinen. Jää nähtäväksi, onko se kokonaan muuttunut. Vieläkään ei esimerkiksi saa-da samasta työstä samaa palkkaa, Itäranta pohtii.

Näytelmää on tarkoitus esittää myös Ahvenanmaan itse-hallintopäivänä 9.6. Kökarissa, Fredrikan syntymäpäivänä 2.9. Runebergin talossa Porvoossa sekä kaikissa muissa kau-pungeissa, joissa päähenkilöt ovat asuneet eli Pietarsaaressa, Turussa, Paraisilla, Kuopiossa, Jyväskylässä ja Helsingissä.

– Fredrika oli ensimmäinen naispuolinen journalisti, joka kirjoitti ruotsiksi, ja Suomen ensimmäinen historiallisen ro-maanin kirjoittaja. Minna taas oli toiseksi merkittävin suo-meksi kirjoittava näytelmäkirjailija, Nurminen huomauttaa.

Minna Canth oli myös liikenainen, jonka johdolla kau-pasta tuli menestyvä osakeyhtiö. Topakka nainen kirjoitti 10 näytelmää ja kasvatti 7 lasta sekä työskenteli ensimmäi-senä suomenkielisenä naisjournalistina.

Esitykset alkavat kello 19. Liput: 20 €/18 €, tiedustelut ja varaukset: liputminnafredrika@gmail.com

Minna Canth oli yhteiskunnallinen vaikuttaja, mikä inspiroi Virva Itärantaa kirjoittamaan näytelmän. Oikeudenmukaisuuden ajatus oli varmasti mielessä myös muistomerkin ja korkokuvan Hämeenpuistoon suunnitelleella Lauri Leppäsellä.

”Joka rohkeasti astuu köyhien puolta pitä-

mään sortajia vastaan, hän siinä Jumalan

tahtoa täyttää”

A 19SILTA 4/2019

Minnalla (Kirsi Nurminen) ja Fredrikalla (Sirke Lääkkölä) on paljon puhuttavaa välitilassa, arvatenkin tasa-arvoa koskettavia asioita.

Miten kuolleista herääminen minuun liittyy?Lasten katedraalissa on neljä vuotta esitetty tam-perelaisen lauluntekijän Anu Neuvosen säveltämää soivaa joulukuvaelmaa. Mukana on ollut pieniä lau-lajia Pirkanpojista ja Tactus-kuorosta sekä nuoria soit-tajia Kirkkomusikanteista.

Kun tätä on ollut kiva tehdä, virisi varhaiskasva-tuksen ohjaajan Mari Sunellin ja kanttori Maiju Häy-rysen päissä ajatus, tehtäisiinkö jotain vastaavaa pää-siäiseksikin. Niinpä he päättivät pyytää Neuvosta sä-veltämään kuvaelman myös pääsiäiseksi.

Tarkoitus on avata musiikkidraaman keinoin muun muassa Jeesuksen kuolleista heräämistä.

– Monta kertaa lapset ovat kyselleet, että ”onhan se kiva Jeesukselle, mutta miten se muhun liittyy”, Neuvonen nauraa.

Toinen lapsia pohdituttava kysymys on, miksi Jee-suksen ylipäätään piti kuolla.

– Kokoamme esityksen, jossa ei varsinaisesti käy-dä läpi pääsiäiskertomusta, vaan lähdetään ihan luo-miskertomuksesta asti, Neuvonen kertoo.

Pääsiäislauluissaan hän on tavoitellut ajattomuut-ta. Tyyliin idean antoi erään lapsen kummastelu, mik-sei kirkossa voisi olla rouheampaa musiikkia. Popah-tavan musiikin lisäksi tarkoitus on tuoda mukaan vä-hän nukketeatteria ja muutakin puuhaa.

Kirkkomusikantit tulevat mukaan, mutta musiik-kia kuuluu myös etukäteen äänitettynä. Taustanau-han on tuottanut ammattituottaja ja Anun aviomies Sampo Neuvonen.

Noin puolen tunnin draaman voi kokea toisena pääsiäispäivänä 22.4. kello 14 ja 15 Lasten katedraa-lissa Finlaysonin kirkossa. Esityksiin on vapaa pääsy, ja ne sopivat myös perheen pienimmille. ✦

Asta Kettunen

Harjun lapsikuoron laulajat harjoittelivat lasten musiikkidraamaa varten Pispalan kirkossa. Lapsia harjoitti kanttori Sanna Ketola ja säesti Anu Neuvonen.

Ram

i Marjam

äki

Sellaista elämä on – yhteislauluja ja runoja TuomiokirkossaSellaista elämä on -ilta 26. huhtikuuta Tuomio-kirkossa kutsuu tamperelaisia yhteislaulun ja runo-jen äärelle.

– Idea lähti siitä, että seurakunnissa on huomattu, että tamperelaiset ovat innokkaita laulamaan yhdes-sä tuttuja, monella tapaa koskettavia kappaleita, ker-too pastori Merja Halivaara, joka on ollut järjestä-mässä monia tilaisuuksia, muun muassa Juice-kirk-koa ja Syntisten veisuja Tuomiokirkossa.

Halivaaran mukaan hienoa yhteistyötä on usein

tehty myös Tampereen ammattikorkeakoulun mu-siikkiteatterilaisten kanssa.

– Heitä pyydettiin mukaan tälläkin kertaa muok-kaamaan ja jalostamaan illan sisältöä. Opiskelijoita ohjaa opettaja, näyttelijä Auvo Vihro.

Iltaa vietetään Juha Vainion ja Veikko Lavin hen-gessä.

– Illan rungoksi valikoitui Vainion kappaleita, joi-hin Vihro lisäsi Veikko Lavin tuotantoa. Vuoropu-helua laulujen kanssa käyvät elämänmakuiset teks-tit, jotka Auvo Vihro on valinnut kolmen runoilijan tuotannosta.

Illassa kuullaan Risto Kormilaisen, Solveig von Schoultzin ja Rutger Koplandin runoja. Niitä tulkit-sevat opiskelijat Valtteri Aaltonen, Matleena Juntta-nen ja Meeri Uusi-Äijö. Musiikista vastaavat muusi-kot Kalle Elkomaa ja Aleksi Laukkonen.

Illan aikana kuljetaan elämän polkuja ilosta su-ruun, kyynelistä nauruun, menetyksistä elämän rie-mun oivaltamiseen.

Halivaaran mukaan luvassa on tunnelmaa sekä yh-dessä tunteiden jakamista.

– Elämä on muutakin kuin kiirettä, juoksua suori-tuksesta toiseen. Elämä on myös pysähtymistä Tuo-miokirkon freskoissa levittyvien enkelten siipien suo-jaan. Sitten taas jatketaan laulun ja säkeiden voimal-la arkea eteenpäin. ✦

Sellaista elämä on -ilta perjantaina 26.4. kello 18 Tuomiokirkossa

Kotikaupunki Kotka ja merelliset maisemat yhdistävät Veikko Lavia ja Juha Vainiota. Heidän laulujaan lauletaan yhdessä 26.4. Tuomiokirkossa.

Aar

ne

Orm

io

lutti kaksinaismoraalin hävittämistä. Hänestä ihminen toimi kristillisimmin omia olojaan parantamalla, Aho-la selventää.

Ahola toteaa, että kun Canth käsitteli samoja yhteis-kunnallisia ongelmia sekä lehtikirjoituksissaan että fik-tiossaan, hän tavoitti useita yleisöjä. Lukutaito kun oli vielä harvinaista.

Syvästi uskonnollinen Canth jopa ”maalattiin ateis-tiksi ja vapaa-ajattelijaksi.” Vaikka hyökkäykset välil-lä aiheuttivat ankaraa masennusta, hän päätti taistella sorrettujen puolesta viimeiseen asti. ✦

Lue lisää: siltalehti.fi

A 20 SILTA 4/2019

Säveltäjä Timo Ruottisen Missa Popularis toi särökitarat kirkkosaleihin ensimmäistä kertaa 50 vuotta sitten. Nyt hippi-kauden kulttuurista eetosta huokuva pop-messu kuullaan jälleen Pispalan kirkossa 6. huhtikuuta.

Hannu Jukola

Kierrätä paristot, teippaa virtanavatVie niin käytetyt alkaliparistot kuin kännyköiden van-hat litiumakutkin kaupan keräyspis-teeseen. Vastaanot-topaikkoja on kau-poissa ja jäteasemil-la yhteensä 13 000.

Ennen laatikkoon laittamista paristojen ja akkujen virtanavat pitää teipata. Käytetyissä paristoissa ja akuissa on jäljellä sähkövaraus-ta, joka voi purkautua, jos virtanavat osuvat toisiinsa tai muuhun metalliin. Erityisen her-kästi reagoivat nappi- ja 9V-paristot.

Vuotavia paristoja käsitellessä on syytä käyttää muovikäsineitä ja pakata pieneen muovipussiin ennen palauttamis-ta keräysastiaan. ✦

Lue lisää: paristokierratus.fi

Huhtikuun ekovinkki:

Asta K

ettu

ne

n

Missa Popularis – barokkia ja progea

Maailmaa järkyttivät 1960- luvun taitteessa sodat ja poliittiset levottomuu-det. Vietnam, Biafra, Prahan kevät ja muut ta-

pahtumat synnyttivät kuitenkin vastavoi-man – väkivallattoman rauhanliikkeen ja hippikulttuurin. Näiden ilmiöiden ohella syntyi uudistuksia niin musiikissa kuin kai-kessa kulttuurisessa ilmaisussa.

Tuolloin parikymppinen säveltäjä Ti-mo Ruottinen halusi yhdistää ajan hengen, pop-musiikin ja perinteisen latinankielisen messun, eli jumalanpalveluksen. Säveltäjän kunnianhimoinen projekti onnistui, ja Mis-sa Popularis sai syntynsä.

– Messun nimi voi johtaa harhaan – koko-naisuus ei ole rakenteellisesti erityisen kevyt, vaikka kevyen musiikin vaikutteet 60-luvulta ovatkin vahvasti esillä. Esimerkiksi vaikut-

teet Procol Harumin A Whiter Shade of Pale -hitistä tunnistaa jokainen, sanoo Ruottinen.

– Se taas bassokulkuineen perustuu Bach-in Airiin. Monet aikakauden pop-musiikin aiheet ja teemat tulevatkin barokista.

Ruottisen musiikilliselta kuvastoltaan latautunut messu ei jätä barokkimusiikin, 70-luvun popin ja progen sekä klassisen mes-sun ystäviä kylmäksi. Sävellyksessä niin sä-rökitarat, Hammond-sähköurut kuin kuo-rokin sulautuvat messun kulkuun, Kyriestä Agnus Deihin.

– Proge taipuu erinomaisesti messumu-siikiksi. Se ei rakennu kolmen soinnun va-raan, kuten valtaosa pop-musiikista. Se ei tunne rajoja – progessa on tilaa oopperamai-suuteen, monimutkaisiin rakenteisiin ja rik-kaaseen musiikkidramaturgiaan.

Messun musiikin esittävät Tampereen eturivin muusikoista koostuva The New

Segment Orchestra ja jyväskyläläinen Ruamjai -sekakuoro, jossa laulaa nelisen-kymmentä nuorta.

Nyt rauhan sanomaa korostava messu pa-laa Pispalan kirkkoon 50 vuotta ensiesityk-sen jälkeen. Silloin kirkkosaleissa ensi kertaa soineet sähkökitarat herättivät ihmisissä niin hämmennystä kuin ihastustakin.

– Missa popularis on Suomi-Gospelin varhaisinta historiaa. Teoksena se on kuin suoraan jostakin hippimuseosta, naurahtaa Ruottinen.

Säveltäjä näki omin silmin yhteiskunnal-lisen kristinuskon synnyn 70-luvun lopun Suomessa. Konservatiivisen vastareaktion synnyttyä poliittiselle heräämiselle Ruotti-nen leimattiin radikaaliksi, ja lopulta hän jätti luterilaisen kirkon. Hänen tiensä johti ortodoksiseen kirkkoon, jonka perinne on vaikuttanut merkittävästi hänen sävellystyö-hönsä.

– Missa Popularikseen tulevan ihmisen koettavaksi jää, miten teoksen alkuperäisver-sio toimii taitavan kuoron ja huippumuusi-koiden toteuttamana. ✦

Janne Aejmelaeus

Missa Popularis 50v. -konsertti Pispalan kirkossa 6. huhtikuuta kello 18.30. Vapaa pääsy. Ohjelma 10 €. Tulot lyhentämättömänä Harjun seurakunnan diakonian hyväksi.

”Proge taipuu erinomaisesti messumusiikiksi.”