Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä57. VUOSIKERTA Irtonumero 2 E (sis. alv 22 %)Nro 40–41 • Perjantaina 6. lokakuuta 2006

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.Tyyne Helminen 90 v. .........................3Uusia kirjoja........................................5Veikko Nenosen kuvakertomus ..... 6-7PPY tapasi ministerin .........................9Mielipiteitä ...................................10-11Pösön sukutapaaminen..................... 11

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.

Seuraavat Kurkijokelaiset ilmestyvät22.10., 3.11., 17.11., 1.12. ja joulunumero 15.12.

Pekka Ahokkaallesukutilakunniakirja ja -viiri

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi

Karjalaisten lakkautet-tujen seurakuntien keskus-arkisto Mikkelistä kertoo:”Christer Ahokas Rungon-suolta (myöh. Rummun-suo), syntymäaikaa ei olemerkitty, kuollut 70-vuoti-aana 30.3.1770, hänen vai-monsa Lisa Rostin, synty-mäaikaa ei ole merkitty,kuollut 66-vuotiaana10.1.1770, vihityt ”aika-naan”. Heillä ainakin seu-raavat lapset: …”

Tästä eli siis vuodesta1770 alkaa tiedossa olevaAhokkaan sukuhaara.Christerille ja Lisalle syn-tyi muun muassa vuonna1723 poika Mårten, jokaavioitui Brita Teräväinkanssa. Kirkonkirjoissaedelleen merkintä vihityt”aikanaan”, ja heille syntyimuun muassa vuonna 1766myös poika Sigfrid, jokaavioitui Lisa Kuosan kans-sa 22.2.1786. Nyt oli jo

merkintä vihkipäivästäkin.Heillekin syntyi muun mu-assa poika Jaakko27.5.1800 Rummunsuolla,tilan rekisterinumero 5.

Jaakko avioitui Ester Ju-hontytär Hynnisen kanssa.Esterin isä Juho Hynninenoli hankkinut 24-vuotiaanavuonna 1782 nimiinsä Mi-krilän kylässä Hynnisen-mäki Rno 1 –tilan, josta al-kaa ko. sukutilan historiaJaakko Ahokkaan siirryttyätilan isännäksi Juho Hynni-sen kuoleman jälkeen.Juho oli muuttanut Mikri-lään Aromäeltä.

Jaakolle ja Esterille syn-tyi 15.3.1834 Johan (Juha-na), joka avioitui Saarek-selta löytyneen KatriinaYrjöntytär Lipiäisen kans-sa. Heille syntyi seitsemänlasta, muun muassa Ester,Brita ja Juhana, joka onminun isäni ja tietenkin Pe-kan isoisä.

Pekka ei ehtinyt näke-mään isoisäänsä, sillä Ju-hana Ahokas siirtyi tuonil-maisiin vuonna 1964. Kui-tenkin aivan kuin tietoise-na ennen kuolemaansa isäusein kyseli: ”Mihinkäs setoinen poika oikein hävi-si?” Liekö tämä ollut aavis-tusta siitä, että Pekka syn-

tyi vuonna 1966 ja 23 vuot-ta myöhemmin siirtyi Kal-liomäen tilan isännäksi?

Vaikeita aikoja1800-luvun lopulla

Isäni kertoman mukaanHynnisenmäen tilalla elet-tiin vaikeita aikoja 1800-luvun lopulla, kun Parikka-lasta tuli ”humumies” koti-vävyksi Ahokkaalle naitu-aan isäni sisaren Esterin.Iloinen markkinaelämä ku-lutti tilaa. Kun isoisäni Ju-hana kuoli isäni ollessavasta kolmevuotias, oli vä-vyn helppo ottaa valtaaomiin hoteisiin.

Esterin kuoleman jäl-keen vävyn avioituminenisän toisen sisaren Britankanssa lisäsi hänen sanan-valtaansa talossa entises-tään. Markkinoita käytiin.Hevosen kanssa sinne läh-dettiin, mutta ilman hevos-takin joskus kotia tultiin.

Isäni täytettyä 27 vuottaoli vihdoin aika käydä te-kemään pesäeroa. Isäni äitiKatriina myikin pojalleensiis isälleni Hynnisenmäentilan 9/32 osaa arvioruplaa41 539/1 000 000 osaa uut-ta manttaalia.

Lainhuutopöytäkirjakertoo: ”Julistettiin, jonkajälkeen ensimmäinen kertaja avoimin ovin kuulutet-tiin, että tal. Juhana Juha-nanpoika Ahokas on tullutomistamaan viisi kolmas-toistaosaa (5/13) Hynni-senmäki 0,06 manttaalinveroisesta perintötalostaNro 1 Kurkijoen pitäjänMikrilän kylästä perimällävuonna 1885 kuolleeltaisältänsä Juhana Jaakon-poika Ahokkaalta 2/13sekä ostamalla 12. päivänäsyyskuuta 1909 tehdylläkauppakirjalla eläkettävastaan kuitatusta kuuden-

sadan (600) markan hin-nasta äidiltänsä KatriinaLipiäiseltä 3/13 sanotustatalosta.”

Sitten alkoi tilan saatta-minen takaisin jaloillensaja tilaan kohdistuvista ve-loista vastaaminen. Isäniäiti Katriina oli sairaalloi-nen ja tarvitsi hoitajan.Karja tarvitsi vielä toisenpalvelustytön isäni ollessatiiviisti rahanhankinnassatilan ulkopuolella. Talvisinhän oli rahdin ajossa, lan-kunsahauksessa ja raken-nustöissä.

Isäni kertoman mukaanrunsaat 100 vuotta sittenlankunsahaus tapahtui kä-sipelillä. Nuotiosta otettiinkekäle, johon sahuri itses-tään sihautti kostuketta,jolla vedettiin viiva tukkiinja sitten vain työhön käsik-si. Tärkeämpi osapuoli olipäälipuolella ollut mies,jonka täytyi osata syöttö-veto oikeassa suhteessa.

Ulosottomies oli alku-vuosina tuttu vieras. Isän-nyyden alkuaikoina saata-vista ulosmitattiin muunmuassa vuoniva lammaskaritsoineen. Kevättalvellapoisvientimatkalla emät jakaritsat kuolivat kylmään,eikä niistä hyötynyt kum-pikaan osapuoli. Eikä vel-ka lyhentynyt.

Vuonna 1926 isäni huo-masi, että säästyisi palve-lustytön palkanmaksusta,kun taluttaisi hänet vihille.Näin tuli Lumivaaran Hel-mi Haakanasta emäntä ta-loon, ja minä synnyin su-vun jatkoksi vuonna 1934perheen keskimmäisenälapsena.

Esi-isien työtäarvostaen

Sukutilaviiri vuosilu-kuineen ja kunniakirjoi-neen, jossa maininta tilaahallinneista isännistä, onennen kaikkea arvostusmenneitä sukupolvia koh-taan. Vähintään 200 vuottatilaa hallinnut sama sukusaa sukutilaoikeudet. Sitä

”Tätä peltoa kynteli taattoni mun, tätä kyntelitaaton taatto”, voi ansaitusti laulella Pekka Aho-kas Loimaan Kauhanojalla saatuaan vastaanottaaProAgria Maaseutukeskusten Liiton myöntämänsukutilakunniakirjan sekä metallisen viirin. Viirinvuosiluku 1782 on tunnuksena Ahokkaan suvuntuolloin Kurkijoen kunnan Mikrilän kylän Hynni-senmäen tilalla Rno 1 alkaneesta tilan hallinnasta.Pekka on tilan kuudes isäntä.

Kolme viimeisintä Ahokkai-den sukupolvea on vastaan-ottanut sukutilakunniakir-jan ja -viirin. VasemmaltaAili ja Teuvo, Aino-Maija jaPekka, Hanna-Maija sekäkeskellä edessä Ahokkaaltasijaiskodin saanut Leevi.

Karjalaisuus istuu tulevas-sakin Kalliomäen emännäs-sä. Karjalanpiirakoiden kuo-ria syntyy tuhdilla otteellaHanna-Maijan kaulimestaAili-mamman opastuksella.Kuva on kolmen vuoden ta-kaa. JATKUU SIVULLA 4

Pekka Ahokkaallesukutilakunniakirja ja -viiri

Perjantaina 6. lokakuuta2 – 2006 – Nro 40–41

6.10.2006

60 vuotta sittenValo minunmatkallani

Hartaus sunnuntaiksi 8.10.18. sunnuntai helluntaista

SananVoimaa

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547������������� ���������������

�������������������������

�������������

Kesän aikana luin eräästä lehdestä kirjoituksen, jossa talou-dellis-tuotannollisista syistä työstään erotettu keski-ikäinen pur-ki tuntojaan. Hän oli palvellut samaa työnantajaa pitkään jaollut ammatissaan pidetty ja pätevä. Nurkumatta hän oli teh-nyt kaikki hänelle osoitetut tehtävät. Eräänä päivänä hän saikuulla olevansa liian vanha - eihän hänellä olisi enää kuin 20vuotta eläkeikään! Hänen oli nyt ymmärrettävä, että uudettuulet puhalsivat. Tarvittiin nuorta voimaa, joten uutta viiniäei voinut laskea vanhoihin leileihin.

Myöhemmin työnantaja katui ankarasti ratkaisuaan. Koke-neen työntekijän myötä yrityksestä oli kadonnut paljon ns. hil-jaista tietoa, osaamista ja yhteistyökumppaneita. Kun kaikkivanha oli purettu, oli aloitettava uudelleen alusta. Riippuma-ton uutuudenviehätys ja vapaiden tuulien kutsu ei lyönyt ke-nellekään leiville. Vapauden sijaan alkoi painaa suuri vastuu,ja vanhat, koetellut ideat otettiin vähitellen uudelleen käyt-töön.

Ajatus ja unelma muista ihmisistä täysin riippumattomastavapaudesta elää myös monen nuoren mielessä. Kun kasvan ai-kuiseksi, saan tehdä mitä haluan! Päätän itse omista asioista-ni! Kukaan ei määrää eikä komentele minua! Teen itse omatvalintani muista ihmisistä piittaamatta! Aikuisuus näyttäytyytäydellisyyden satumaana, jota hallitsevat itsenäisyys ja raja-ton vapaus. Mistään ei löydy sellaista auktoriteettia, jolla olisivalta yli aikuisen! Mutta melko pian aikuisuuden vuosina käyselväksi, että ajatus ihmisen mittaamattomasta riippumatto-muudesta onkin vain harhakuva, haave tai unelma. Kukaan eivoi elää vain itselleen eikä itsekseen muista piittaamatta. Ku-kaan ei tule toimeen irrallisena olentona. Me kuulumme tiet-tyyn perheeseen ja sukuun. Olemme jäseniä tietyssä oppilaitok-sessa, työyhteisössä, harrastusseurassa tai asuinyhteisössä.

Elämässämme tapahtuu toisinaan asioita, joiden ohjaimis-sa emme olekaan itse. Ylitsemme vyöryy tapahtumia, jotka to-teutuvat meistä riippumatta, meidän mielipiteistämme tai tah-dostamme huolimatta. Emme voikaan tehdä mitä haluammetai elää itseksemme vain itsellemme.

Kun Jeesus korosti kristityn olevan vapaa, hän muistutti va-pauden olevan Jumalan lahja. Vapaus on vapautta synnistä jasyyllisyydestä, omatekoisesta pyhyydestä ja tekoihin perustuvas-ta Jumalan palvonnasta. Jeesuksen opetusten eräs keskeisimpiäteemoja oli lähimmäisenrakkauden, vastuun ja välittämisenkytkeminen yhteen. Vapaus ei ole välinpitämättömyyttä toises-ta ihmisestä, vaan vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Elleiolisi vanhaa viiniä, ei uuttakaan osattaisi valmistaa. Uutta onrakennettava vanhaa kunnioittaen. Siihen tarvitaan tahtoa jauudenlaisten vuorovaikutuksen kanavien etsimistä. Silloin lä-himmäisenrakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyt-täydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, eimuistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitseetotuuden voittaessa. Silloin lähimmäisenrakkaus kestää, uskooja toivoo.

Pirkko Poisuo

Kirjoittaja on Helsingin Malminseurakunnan kappalainen.

6.10. Herra, neuvo minulletiesi, että noudattaisinsinun totuuttasi. Ps. 86:11

7.10. Jeesus sanoi: “Niinkuin Isä herättää kuolleetja antaa heille elämän,niin antaa myös Poikaelämän kenelle tahtoo.”Joh. 5:21

8.10. Jeesus sanoi fariseuk-sille ja lainopettajille: “Tetekopyhät! Oikein onJesaja teistä ennustanut.Onhan kirjoitettu: ‘Tämäkansa kunnioittaa minuahuulillaan, mutta sensydän on kaukana minus-ta. Turhaan he minuapalvelevat, kun opettavatoppejaan, ihmisten teke-miä käskyjä.’ Te olettehylänneet Jumalan käs-kyn ja noudatatte ihmistenperinnäissääntöjä.” Mark.7:6-8

9.10. Sinun sanasi on lamp-pu, joka valaisee askelee-ni, se on valo minun mat-kallani. Ps. 119:105

10.10. Herra sanoo: “Vaikkate levitätte kätenne ruko-ukseen, minä peitän sil-mäni, en tahdo teitä näh-dä. Vaikka te rukoilemis-tanne rukoilisitte, minä enteitä kuuntele, koska kä-tenne ovat veren tahrimat.Peseytykää, puhdistautu-kaa, tehkää loppu pahois-ta töistänne, ne ovat ainasilmissäni.Lakatkaa tekemästä pa-haa.” Jes. 1:15-16

11.10. Ne, jotka ovat Jeesuk-sen Kristuksen omia, ovatristiinnaulinneet vanhanluontonsa himoineen jahaluineen. Jos me elämmeHengen varassa, meidänon myös seurattava Hen-gen johdatusta. Emme saatavoitella turhaa kunniaaemmekä ärsyttää ja ka-dehtia toisiamme. Gal.5:24-26

12.10. Kiittäkää Herraa! Hänon hyvä. Iäti kestää hänenarmonsa. Ps. 136:1

13.10. Sinun säädöksesi an-tavat minulle ymmärrystä.Sen tähden minä vihaankaikkia valheen teitä! Ps.119:104

14.10. Jeesus sanoi fariseuk-sille: “Sapatti on ihmistävarten eikä ihminen sapat-tia varten. Niinpä IhmisenPoika on myös sapatinherra.” Mark. 2:27-28

15.10. Jeesus sanoo: “Minäannan teille uuden käs-kyn: rakastakaa toisianne!Niin kuin minä olen ra-kastanut teitä, rakastakaatekin toinen toistanne.Kaikki tuntevat teidätminun opetuslapsikseni,jos te rakastatte toisian-ne.” Joh. 13:34-35

16.10. Anna minulle ymmär-rystä noudattaa lakiasi,olla sydämestäni sillekuuliainen. Ps. 119:34

17.10. Onnellisia ovat ne,joiden vaellus on nuhtee-tonta, ne, jotka seuraavatHerran lakia. Onnellisiane, jotka pitävät hänenliittonsa ja koko sydämes-tään kysyvät hänen tahto-aan, ne, jotka eivät teevääryyttä vaan kulkevathänen teitään. Ps. 119:1-3

18.10. Jos sinä suullasi tun-nustat, että Jeesus onHerra, ja sydämessäsiuskot, että Jumala on he-rättänyt hänet kuolleista,olet pelastuva. Sydämenusko tuo vanhurskauden,suun tunnustus pelastuk-sen. Room. 10:9-10

1. Kuka oli Suomen en-simmäinen naispuolinenpresidenttiehdokas jaminä vuonna?

2. Missä työskentelee luo-ja?

3. Minkä alan yhtiö onHalti?

4. Mikä on suurin arabi-valtio?

5. Monenko vuoden väleinSuomessa valitaan kun-nanvaltuustot?

6. Mikä lintu esiintyy Syl-vian joululaulussa?

7. Kuljettaako Golf-virtaPohjois-Atlantille läm-mintä vai kylmää vettä?

8. Minkä elimen kovettu-mistauti kirroosi on?

9. Minkä nimisessä torpas-sa syntyi Kalevalankirjoittaja Elias Lönn-rot?

10. Kenen runo on nimel-tään Döbeln Juuttaalla?

Rakas puolisoni, isäni ja vaarimme

Antti JULMA* 9.6.1923 Kurkijokit 3.9.2006 Turku

IkävöidenInkeriRia ja PerttiKristian, Sari, Niklas ja Amanda

Matkamies menit jo sinne,missä on rauhan maa,missä on kukkiva rinneruusuja tulvillaan.Sait ikilevon siellä,jota etsit tiellä,helteessä puolipäivän,tuskassa viime yön.

Soita tuuli, kerro ikävämme.Uni kaunis anna vaarillemme.Niklas ja Amanda

Kanssamme suremaan jäivätsisar ja velimuut sukulaiset, ystävät ja tuttavat

Siunaus toimitettu Mellilän kirkossa. Lämmin kiitos osanotosta.

MuistettavaaMartat. Ei yhteiskuljetusta la 7.10.marttapäiville Turkuun. Mennäänomilla autoilla.

Elisenvaaran mko kokoontuu ma16.10. klo 13 Airilla, Metallimiehen-kuja 3, Loimaa.

Karjalan Liiton naistoimikunnan30-vuotisjuhla su 22.10. klo 14 Kar-jalatalolla Helsingissä. Karjalainenpitopöytä klo 12-13.30. Ruoka jaohjelma 20 +. Kaikki naistoimikun-nan ystävät ovat tervetulleita.

Viikko sitten tuli 60 vuotta täyteen siitä, kunKurki-Säätiön hallitus ensimmäisessä kokoukses-saan 29.9.1946 päätti sihteerinsä Pekka Kyytisenehdotuksesta, että kurkijokelaisille koetettaisiinsaada oma lehti. Sellaisen todettiin olevan yhdys-siteenä, viihdytystekijänä ja tiedotusvälineenävielä tarpeellisempi kuin enti-sissä oloissa.

Ankara pula ja säännöstelynaika vaikutti, sen, että vasta kol-me vuotta myöhemmin eli syk-syllä 1949 saatiin lehdelle tar-vittava paperi ja ensimmäisetnäytenumerot levitettiin pitäjä-läisille. Juho Toiviainen kirjoit-taa Säätiön 10-vuotishistoriikis-sa:

”Huolimatta monenlaisista mielipiteiden vaih-dosta, joista tämmöisen pitäjälehden palstoilla eikokonaan voida välttyä, on Kurkijokelainen tun-netuin ja laajin luovutetun Karjalan pitäjälehti, jalukee sitä paitsi 90 % pitäjäläisistämme ja myöstuhannet ei-kurkijokelaiset, ja ilmoituslehtenä seon tullut suosituksi. Kiitos siitä, että lehteä näin-kin aikaisessa vaiheessa päästiin julkaisemaankuuluu ennen muuta mv. Pekka Kiiskille, joka tul-

tuaan valituksi eduskunnan jäseneksi hyvin ripeästitoimien sai poistetuksi esteet ja aloitti levitystyön jalehden tunnetuksi tekemisen.

Vuoden 1950 ensimmäisessä hallituksen kokouk-sessa hyväksyttiin lehti Säätiön omaksi ja valittiintoimitusneuvosto ja työvaliokunta seuraamaan asioi-

ta. - - - Kurkijokelainen perustettiinaikoinaan yhdyssiteeksi ja perintei-den vaalijaksi kuten lehden alaotsi-kossa on painettu. Minkä verran se onkyennyt tätä tehtävää täyttämään, onvaikeaa suoralta kädeltä sanoa, muttaon varmaa, että varsinkin se vanhem-pi pitäjämme väestöryhmä, joista hy-vin monet vuosittain jättävät matka-sauvansa, ovat oppineet kaipaamaanlehteä, ja heille olisi suuri pettymys,

jos lehti lakkaisi ilmestymästä. Sopinee toivoa, jottaKurkijokelainen edelleen eläisi ja vahvistuisi ja sil-loin, kun joku kirjoittaa Säätiön 20-vuotista historiik-kia, voitaisiin lehden todeta edelleen ilmestyvän.”

Viime kesänähän ilmestyi jo Säätiön 60-vuotishis-toriikki, eikä loppua edelleenkään ole näkyvissä. Eilehdelle, ei Säätiölle eikä karjalaisuudelle.

Raija Hjelm

”SuomenmaaEn milloinkaan mä unohtasSun lempeet taivastas,En tulta heljän aurinkos,En kirkast kuuta kuusistos,En kaskiesi savuaPäin pilviin nousevaa.”

Aleksis Kivi

Perjantaina 6. lokakuuta 2006 – Nro 40–41 – 3

Onnistunutkalastus-matka

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävätToimitus: Koulukuja 7, 32200 Loimaa

Avoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Toimitus pidättää oikeuden muokata ja ly-hentää lähetettyjä aineistoja. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT:4-väri .............. 60 centtiä/mm + alv 22 %Mustavalk. ...... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoituksetsopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistälehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo 16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy pääasiassa joka toinen perjantai. Painosmäärä 2000 kpl.

toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Kokouksia

Loimaan Seudun Karjalaseura ry:n

syyskokouspidetään torstaina 26.10.2006 klo 18 NordeaPankin kokoustiloissa, Vesikoskenkatu 13, Loi-maa. Esillä sääntöjen määräämät asiat.

Tervetuloa Hallitus

pe 6.10. Pinja, Minttula 7.10. Pirkko, Pirjo,

Pirita, Piritta,Birgitta

su 8.10. Hiljama 9.10. Ilonati 10.10. Aleksi, Aleksis,

Aleksis Kivenpäivä, suomalai-sen kirjallisuu-den päivä

ke 11.10. Otso, Ohtoto 12.10. Aarre, Aartope 13.10. Taina, Tanja,

Taijala 14.10. Elsa, Else, Elsisu 15.10. Helvi, Hetama 16.10. Sirkka, Sirkkuti 17.10. Saana, Sainike 18.10. Satu, Sädeto 19.10. Uljas

Merkkipäivät

Kalakurkien tämänsyk-syinen kalastusmatkaKurkijoelle oli onnistu-nut, vaikkei saalistapaljon saatukaan.Soskuanjoesta sitä oliyritetty narrata, muttavesi oli ollut Laatokas-sakin metrin normaaliaalempana, joten eipäsitä joessa ollut sittenoikein nimeksikään.

TervustaLaula tunteesi kielin,laula sydämesi mielin.Olet lapsi Laatokan,synnyinseutus Karjalan.

Kurkijoki kaunein Karjalan,se on osa lapsuuttain.Esi-isät ja isänisinne lapsuuteni kodin rakensi.

vanhemmat olivat Kurkijo-en Tervusta, sillä siellä asui1700-luvun puolivälin tie-noilla Tervun Hovin torppa-reina Valpuri Karjalaisen jaNuutti Kojon perhe. Tervus-ta Kojon suvun matka kulkiWiljami Matinpoika Kojonmatkassa Riekkalaan, jossahänelle syntyi pojanpoikaGabriel Juhananpoika Kojo.

Sisaruksetkotiseutumatkalla

Muistan hyvin sen koti-seuturetken, kun lähdimmeVätikän Mari-tädin kotiran-nasta, nykyisen Pietaristamuuttaneen isännän ohjates-sa venettä. Hän osti meidänkotiseutumatkaajien vene-maksuilla myös hevosen, tainiin me ainakin kuvittelim-me. Vene rantautui, ja melähdimme Israel-isäni peräs-sä patikoimaan polkuja pit-kin Kuikkaan.

Sisarukset Tyyne Helmi-nen, Lilja Vainio ja IsraelKojo olivat lapsineen koti-matkalla Kuikkaan. Kuller-vot kasvoivat entisillä pel-loilla, ja kävellessämme isä-ni Israelin perässä metsäpol-kuja pitkin Kuikkaan mietin,että metsäneläimet, kalasta-jat vai me kotiseutumatkaa-jatko niitä polkuja siellä yl-läpidimme.

Kotipihaa lähestyessäm-me Israel pyysi Tyyneä van-himpana ottamaan ohjat kä-siinsä ja viemään porukankotiin, ”kämpille”. Olimmetulleet entistä kotipeltoa pit-kin, ja Tyyne-täti totesi häm-mentyneenä: ”Etteihän tääl-lä ole tietäkään.” Isä vastasisiihen nauraen: ”Vai pitäisitäällä olla valtatietkin.”

Tyyne-täti jatkoi: ”Ettei-hän täällä ole niitä marja-pensaitakaan.” Kyllähän nemarjapensaat ja omenapuutja mansikat vielä löydettiin-kin kukkaloistossaan. ”Uk-komansikat” lienevät vuosi-en saatossa katselleet mor-siota myös villimmästä met-sämansikasta.

Kolme Kojon sisarustapuhui yhteen ääneen kallionpäällä kahvituokiolla, ja jo-kainen eli niitä aikoja muis-toissaan ”kuin silloin en-nen”. Mielelläni olisin vi-deokamerallani tallentanutheidän kaikkien kertomuk-

set ja yhtä aikaa, vaan eihänsiitä mitään tullut. Katsoinvierestä ja heidän kauttaan jaisäni piirrokset muistaennäin minäkin ja me muutnuoremmat välähdyksen sii-tä, mitä oli ennen ollut.

Talo sijaitsi kahden mä-enharjanteen suojassa. Pel-lot levisivät talon molemminpuolin kotikalliolta katsottu-na. Nyt siellä kotitalon rau-nioiden vieressä kasvaa ko-tikuusi. Ainoana on jäljellärinteen alla kuusien katvees-sa kellari. Peltoja oli raivat-tuna muuallakin. Tilaan liit-tyi myös Retkolampi, ja ti-lan kulma ylettyi Laatokanrantamaille.

Kun sieltä kotoa oli sittenevakkoon lähdettävä, oliTyyne saattamassa kodinkarjaa, lehmiä ja muita eläi-miä Elisenvaaran asemalle.Sieltä eläimet kuljetettiin ju-nalla perheen uuteen koti-paikkaan. Kojon perhe, ku-ten monet Lapinlahden ky-län sukulaiset ja naapurit,asettui asumaan Jaalan Ki-molaan. Kotipaikan nimi onIlvesvaara.

Aviomieskaivontekijästä

Airi-tyttären mukaanTyyne-äiti tapasi hänen tule-van isänsä Aarne Helmisen,kun Kojon Ilvesvaaran tilal-le katsottiin uusi kaivon-paikka. Aarne teki Kojonperheelle kaivon ja kihlautuitalon tyttären Tyynen kans-sa. Häitä vietettiin 5.9.1947Jaalan kirkossa.

Tyyne muutti puolisonsaAarnen kanssa Jaalan naa-puripitäjän Iitin Perhenie-meen Erottajalle. Vanhempitalo ja sitten 1960 valmistu-nut uudempi talo sijaitsevatloivassa rinteessä aurinkoi-sella paikalla. Näkymä talontuvanikkunasta on pelloilleja niiden takana sinertävällejärvelle.

Tyynen kasvattama puu-tarha monine kauniine kuk-kineen ja marjapensaineenja kasvimaineen on ollutaina elinvoimainen. Jo etei-sen ikkunalla tervehtivät tu-lijaa kauniina ja runsaskuk-kaisina ”pelarkoonit”. Kar-jalanpiirakat ja ruokapöytäovat aina olleet tarjolla ta-loon vieraaksi tulevalle.

Perheessä vaalitaan pe-rinteitä, ja tytär Tuula on eri-koistunut puutarhanhoitoon.Kasvimaalla ovat vuosiensaatossa kasvaneet niin pe-runa kuin esim. maissi, val-kosipuli, punakoiso, monettomaatit, persiljat, tupakkaja koristekukat ja sekä pel-lon antimet, marjapensaat,omenapuut, mansikat.

Tyyne Helmiselle ovateläimet olleet aina lähelläsydäntä, niin koirat ja kissat,lehmät, hevonen ja muu kar-ja. Myös kodittomat ja seik-kailevat kissat ovat paran-nelleet haavojaan Tyyne-tä-din hoivissa. Tytär Airi ker-toi, että kun viimeinenkinperheen lehmä muutti uu-teen navettaan naapuriin,lehmä kieltäytyi syömästä,kun ikävöi niin Tyyne-emäntäänsä. Niinhän oliTyynen haettava lehmä ta-kaisin kotiin syömään.

Lapset kiittelevätäitiään

Perheeseen syntyivät lap-set Heikki, Terttu, Tuula,Helvi, Tauno, Eila ja nuo-rimpana Airi. Perheeseensaapui suuri suru vuonna1972, kun perheen isä AarneHelminen kuoli äkillisestiollessaan pellolla töissä.

Tyyne-täti on tehnyt pal-jon töitä perheensä eteen.Myös lapset ovat oppineetnuorina työnteon, kuten hänitsekin oppi lapsuudenkoto-naan Kurkijoella. Onnitel-lessaan Tyyne-äitiään myös

näin Kurkijokelaisen väli-tyksellä lapset haluavat kiit-tää häntä heidän eteensä te-kemästään suuresta työstä.

Iitin Ehtookotiin kerään-tyi 16.9. Tyyne Helmistä on-nittelemaan tämän 90-vuotis-päivän johdosta lapset per-heineen, veli Israel Kojo jatämän lapset Pirjo Kojo, Sir-pa Koivistoinen ja PekkaKojo ja tämän Ulpu-tytär,Väinö-veljen lapset LeenaRantala ja Urpo Kojo, Eino-veljen poika Pentti Kojo vai-monsa Ritvan ja tyttäriensäSarin ja Annin kanssa sekäedesmenneen puolison Aar-nen veli Kauko Helminenperheineen sekä Aarnen sisa-ren Elvin lapset Tuomo jaAnneli perheineen.

Kirkkoherra Nordlund toiTyyne Helmiselle Iitin seura-kunnan onnittelut. Israel-vel-jen tytär Pirjo Kojo ojensiTyyne-tädille tekemänsä su-kutaulun, jossa on tiedotTyynen äidin ja isän vanhem-mista ja isovanhemmista.

Tyyne-täti on edelleenvirkeä, mutta kuulo on hive-nen heikentynyt iän myötä.Tyyne on seurannut ahkeras-ti varsinkin urheilua televisi-osta ja ajankohtaisia asioitamyös lehtiä lukemalla.

Lapset perheineen ja su-kulaiset onnittelevat TyyneHelmistä ja toivottavat hä-nelle hyvää syksyä ja hyviälukuhetkiä myös Kurkijoke-laisen parissa.

Pirjo Kojo

Tyyne Helminen 90 v.

Aaro Kojo Juupajoel-ta oli kiitellyt kotimat-kalla retken järjestäjiäseuraavan tuntematto-man kirjoittajan runonsanoin. Jos joku tunnis-taa runon ja tietää kir-joittajan, toimitus ottaisitiedon mielihyvin vas-taan ja julkaisisi sen sit-ten vaikkakin jälkikä-teen.

Lainaksi on kotikontuannettu,salvankivetkin on poiskannettu.Laina-aika on nyt päättynyt,kaikki paikallensa jäätynyt.

Olen lapsi Karjalan,kaipaan rannalle Laatokan.Kurkijoen Tervun, Ihojärven,kotikoskein rantaan rakennan.

Talonemäntä Tyyne Hel-minen o.s. Kojo vietti 90-vuotispäiviään Iitin Kaus-alan Ehtookodissa sukulais-tensa parissa. Hän syntyi18.9.1916 Kurkijoella ja onHelena (o.s. Savolainen) jaGabriel Kojon viides lapsi.Vanhimpana lapsena sisa-russarjaan oli syntynyt Toi-vo, joka kuoli pienenä. Väi-nö-veli syntyi 14.6.1910.Hilja-sisar syntyi12.11.1912 ja kuoli vuonna1919. Sisar Lilja syntyi3.6.1922 ja veli Israel joulunalla 20.12.1924.

Kojon perhe asui Kurki-joen Lapinlahdella Kuikantilalla. Helena ja Gabriel”Kaapro” Kojo olivat keske-nään ”vanhaa sukua”. Suku-tutkimusta tehdessäni olenlöytänyt heidän keskinäisensukulaisuutensa. Gabriel Ju-hananpoika Kojo löysi vai-mokseen pikkuserkkupuo-lensa tyttären, Helena Pette-rintytär Savolaisen.

Puolisoiden yhteiset esi-

Tyyne Helminen ja veljentytär Pirjo Kojo kädessään tädil-leen tekemänsä sukutaulu, jossa tiedot päivänsankarin äidinja isän vanhemmista ja isovanhemmista.

Onnea

Rakel Toivaneno.s.Heinonen täyttää

70 vuotta22.10. Naantalissa.

Juuret vievät KurkijoenRummunsuolle.

Oikein paljon onneatoivottavat sisaret ja veljet

perheineen sekä suurisukulaisten ja ystävien

piiri.Merkkipäivänään päivän-

sankari on matkoilla.

Anna Katariina Kojo täytti 20 vuot-ta 12.3.2006 Espoossa. Äiti PirjoKojo, jonka isä Israel on syntynytLapinlahdella. Annan isä on RaulSädevirta Helsingistä.

Anni Kojo täytti 20 vuotta 17.9.Jaalassa. Pentti-isän isä Eino Kojooli syntynyt Lapinlahdella. Äiti Ritvao.s. Ruokoniemi on kotoisin Jaalas-ta.

Pekka Väisänen täytti 60 vuotta25.9. Vantaalla. Vanhemmat Matti jaEmilia lähtöisin Kurkijoen Aromäel-tä.

Viinasen kaksoset Saimi Huhtanenja Sylvi Sikiö täyttivät 85 vuotta29.9. Saimi asuu Seinäjoella ja Syl-vi Loimaalla. Heidän synnyinkotin-sa oli Hiitolassa.

Sisustusarkkitehti Veli Pekka Kojotäyttää 50 vuotta 12.10. Espoossa.Isä Israel Kojo syntyisin KurkijoenLapinlahdelta ja äiti Eila o.s. VainioJaalan Kimolasta.

Perjantaina 6. lokakuuta4 – 2006 – Nro 40–41

Niitä ikäviäkin muistojaon. Kerron nyt ajasta 1941-1942, jolloin me karjalaisetelimme niin toivorikkainmielin, ettei mieliimmemahtunut pienten vastoin-käymisten tummuutta.Olimme onnellisia siitä,että meillä oli taas koti jakotiseutu. Joskin runneltu-na. Me uskoimme silloin,että rakkaus kotipaikkaanvie meidät vaikka läpi har-maan kiven.

Jossakin tuolla muisto-jen kätköissä ja ihmismie-len syvyydessä ne piilevätvuosikymmeniä ikävätkinmuistot. Kauan mietittyänivoinen tuoda osan niistäjulki. Onhan jaettu ilokinyhteinen, niin lienee myösjaettu paha mieli?

Isäni kuoli Keuruullajoulun alla 1941. Kurkijokioli silloin jo vallattu ja va-paa. Emme olleet voineetisän vaikean sairauden ta-kia yrittää paluuta aiemmin.Marraskuussa oli ollut Kur-kijoella suuret sankarihau-tajaiset. Olin käynyt sillointätien turvana Kurkijoella.Samalla matkalla olin käy-nyt myös kotikylässäni.

Pikavisiitilläkotona

Kun menin Punalan tietäkotiin päin, näkyi talon val-kea pääty hyvin, kun pui-

den lehdet olivat pudon-neet. Seisahduin ja siunasinmielessäni sitä hetkeä:”Kiitos Luojalle, että meil-lä on taas koti.”

Oli jo myöhä ilta, enkävoinut kovin monessa pai-kassa käydä. Koti tuntuikuitenkin ihan ehjältä.Kaikki ikkunat olivat ehy-et. Halkoliiteri oli puitatäynnä. Rehuvaroja ei ollutaikaa tarkastaa, ja olivathannaapurin Aino ja Katri ai-kaisemmin kotiin menneinäkirjoittaneet, että heiniäkinoli eläimille.

Meille oli myös kerrottu,että siivousryhmät siivoai-sivat ja desinfioisivat talot.Sitä ei kuitenkaan ollut ta-pahtunut. Ison tuvan lattial-la oli vain ässän muotoinenruiskun jälki jotakin myrk-kyä, joka ei meidänkäänpuhdistuksessa lähtenythöyläämättä pois. Miksi?Loppuiko desinfiointiainevai saiko ryhmä kenties tie-don, että siihen taloon ei ol-lut tulijoita, ja mistä sellai-nen tieto olisi tullut?

Ikäviä yllätyksiäkotitalossa

Kun äiti ja sisko joulunjälkeen palasivat kotiin, eipolttopuita eikä rehuja ollutenää missään. Kuistin ikku-nat oli säretty. Pienikolmi-oiset eteisen ikkunat olivat

ihan kepillä pyörittäen ko-keneet kohtalonsa.

Perästä päin saimme tie-tää, että eräs sotilas oli per-heensiirtolomallaan ihanurakalla ajanut puita ja hei-niä perheensä talviturvaksi.Oli muka jostain saanut tie-tää, että isäni sairasti vai-keasti halvautuneena em-mekä siis voineet palata ko-tiin. Hänen olisi pitänyt tar-kistaa tieto.

Se, kuka särki kuistin ik-kunat, jäänee ikuiseksi ar-voitukseksi. Pieni harmihanse lienee ollut siihen näh-den, kun monien kodit oli-vat taisteluiden aikana ko-konaan hävinneet tai pala-neet. Meille se kuitenkin olivaikea ja mielipahaa aihe-uttanut tekijä. Sen verrankome välitämme lähimmäisis-tämme? Eikö meidän pitäi-si iloita naapureistamme?

Huonosti ja hyvinkäyttäytyvät nuoret

Ei liene vuosikymmenis-sä eikä uusien sukupolvienvarttuessa ihminen vielä-kään päässyt vanhoista pe-risynneistään. Sen huomaa,kun vähänkin seuraa noitatiedotusvälineitä. Nuoretovat polttamassa ja tuhoa-massa, jopa tappamassamilloin missäkin. Ei edeshautarauha säily. Aikaisem-min kotia pidettiin sinä pe-

rusyksikkönä, missä lapsil-le opetettiin hyvät tavat,”kuin pitäisi olla, miteneleä”. Niin varmaan tänäkinpäivänä vielä tehdään.

Paljon on rehellistä, jopaavuliastakin nuorisoa.Vammautumisen jälkeenolen todennut sen. Aina onriittänyt auttajia, jopa taka-vuosien skinit, joita Joen-suussa sanottiin olevanmaanvaivaksi asti. Mediansuurentelua sekin on.

Muistan eräänkin nuorenmiehen, joka liukkaalla ka-dulla auttoi ja vielä piteliliikkeen raskasta ovea auki,että pääsin sisälle. En sil-loin tietänyt skineistä vielämitään. Ihmettelin vain,miksi nuorella miehellä olilyhyeksi ajellun tukan sän-keen tatuoitu hakaristi. Ny-kyisin lehtiä ilmestyy niinpaljon, täytyyhän niihen jo-tain kirjoittaa. Iloisia uuti-sia on vähemmän. Vai onkoniin, että lukijat sensaatio-nälkäisinä haluavat lukeahuonoja uutisia?

Erään Veikonkarkumatka

Puuvarastojen epätasa-paino selvisi meille vastakesällä 1942. Yksi mies oliHangon karanteenileirilläsaanut tietää, että hänenveljensä oli meillä tapetoi-massa ja laittamassa ikku-noita ja ovia, ja tuli meillehäntä tapaamaan.

Tämä Veikko oli joskus1930-luvulla 16-vuotiaanalähtenyt ilman vanhempi-ensa lupaa Kotkasta van-

Ne ikävät muistothemman veljensä mukanayli Suomenlahden rakenta-maan Neuvosto-onnelaa.Onni oli ollut kovin lyhyt-aikainen, sillä siitä lähtien,kun nämä veljekset astuivatmoottoriveneestä vieraanmaan kamaralle, oli hänetvakoojaksi katsottu ja van-kileiristä toiseen siirretty.

Vanhemman veljen oli-vat Veikon vanhemmat lu-nastaneet takaisin Suo-meen. Siihen olivat men-neet tämän perheen elin-ikäiset säästöt. Kyllä nuo-remmastakin pojasta olianomuksia jätetty, vaan ra-hat olivat loppu ja vakooja-tuomio jo annettu. Kauankytenyt koti-ikävä oli jossa-kin Irkutskin leirillä sopi-van tilaisuuden tullen autta-nut kaksi kaverusta karku-teille. Toinen heistä oli tul-lut pidätetyksi, mutta Veik-ko oli useita viikkoja kulke-nut metsäisiä seutuja ainavain kotiin päin.

Veikko kertoi eläneensäviikkoja metsämarjoilla.Risat kengät olivat kuluneetpuhki jo alkumatkasta. Jos-takin hän oli sitten varasta-nut narua ja säkkejä ja niis-tä sitonut jalkineet itselleen.Suurien kolhoosien ja sov-hoosien pääpaikoista oliturha yrittää ”lainata” mi-tään. Niissä oli sellaiset koi-ravartiot. Oli siis varastetta-va toisilta köyhiltä eli kol-hoosien työntekijöiltä. Siitähän sanoi olevansa vähänpahoillaan.

Veikko oli se, joka venä-jänkielentaitoisena luki ra-

kennusten ovista, että koti-taloni oli ollut kolhoosi Pu-naisen lipun pääpaikka jaettä lähitalot olivat olleetsen alaisia. Se selitti sen,että polttopuuta oli meilläollut enemmän kuin toisis-sa taloissa.

Kauan ei Veikko jouta-nut meillä viipymään, vaik-ka hänen veljensä olisi mie-lellään pitänyt hänet apuri-naan. Hänen oli jouduttavaKotkaan vanhaa isäänsäkatsomaan. Äiti oli jo kuol-lut, ja se Venäjän matkantehnyt vanhempi veli olirintamalla. Sinne sanoiVeikkokin pyrkivänsä.

Jaettaessataakka kevenee

Eihän maailma paljonparemmaksi yhden vanhanmummon mietteistä tule.Kuitenkin on niin, että josmieltä painavat pahat asiatkertoo toiselle, ne ikäänkuin ovat toistenkin kannet-tavia eivätkä enää paina it-seä niin paljon.

Oliko silloin sota-aikanasellainen mieliala, että onotettava sieltä, mistä ehtii?Sellainenhan ei ollut Karja-lassa yleensä tapana. Eikösvain kylissä pyritty ainaheikompaa auttamaan? Jalapset kasvatettiin myös sii-nä hengessä. ”Rakasta ystä-vääsi ja pidä huolta itsestä-si.” Tai niin kuin vanhamummoni asian ilmaisi:”Joka toiselle kuoppaa kai-vaa, se itse siihen tuuskah-taa.”

A. K.

varten on saatava arkis-toista lainhuudot, joita an-tavat Mikkelin Maakunta-arkisto, jonne on kootturyöstetyn Karjalan alueenasiapaperit. Sitä vanhem-mat asiakirjat löytyvätKeisarillisen Suomen Se-naatin talousarkistosta.

Edellytyksenä on siis,että samaa tilaa on isännöi-nyt sama suku. Karjalaisil-la pakkoluovutetuilla ti-loilla tilan vaihdos salli-taan, mikäli uusilla asuin-sijoilla sama suku on jatka-nut ja jatkaa edelleen so-dan jälkeen asutustoimin-nan tai vapaasti hankituntilan viljelemistä.

Meilläkin talvisodanäkkilähdön jälkeen hävisi-vät kaikki asiapaperit javalokuvat evakkoreissulla.Siksi oli epävarmaa, tulisi-ko 200 vuotta täyteen,vaikka isäni kertoman mu-kaan sen olisi pitänyt täyt-tyä.

Pekan tälle syksylle sat-tuneen 40-vuotispäivän lä-hestyessä vaimo Aino-Maija alkoi viime kevättal-vella pohtia miehelleensyntymäpäivälahjaa. Sil-loin ehdotin hänelle suku-tilatutkimusta. Jos se joh-taisi myönteiseen tulok-seen, tuntisin itsekin ollee-ni mukana arvostamassatätä sukupolvien ketjua.Siitä se lähti liikkeelle.

Homma oli määrä pitääPekalta salassa. Lahjantäytyi olla täydellinen yllä-tys. Mielihyvällä ei ollut

rajoja, kun ProAgria Maa-seutukeskusten Liitto Hel-singistä ilmoitti myöntei-sestä tuloksesta ja lähettitarkistettavaksi sukutila-kunniakirjan sisällön.

Kun aikoinaan siirtovä-en asutustoiminnan seu-rauksena ostettiin Loimaankunnan Kauhanojalta va-paaehtoisella kaupallamaatila ja lohkomistoimi-tuksessa piti antaa tilallenimi, olisi näin ollen ollutsopivaa nimetä tila Hynni-senmäeksi. Tilalle annetitinsilloin nimeksi Kalliomäkitilalla olevan korkean kal-lion johdosta. Niinpä kun-niakirjan tekstissä onkinmaininta, että tila on vaih-tunut Hynnisenmäestä Kal-liomäeksi. Pekka on viljeli-jä-isäntänä kuudes ja saa-nut tilan nimiinsä sukujensaatossa kaikkein nuorim-pana.

Syntymäpäivälahja py-syi Pekalta salassa viimei-seen asti. Lahjaa luovutet-taessa kunniakirjan tekstivasta ilmaisi, mistä asiassaoli kyse ja miksi puku olipitänyt pukea vaimonpyynnöstä päälle.

Monessamukana

Isäni Juhana Ahokas an-toi lapsilleen omalla esi-merkillään yritteliään jamyönteisen kuvan: ”Usko-malla itseesi voit auttaamuitakin.” Kouluja hän eiollut käynyt päivääkään,eikä sotaväkeenkään talonainoaa miespuolista ja sai-

Ahokkaita 50 vuoden tauon jälkeen vuonna 1994 Hynnisenmäellä asuinrakennuksen uuninpaikalla. Vasemmalta Teuvo, Elina, Pekka, Aune, Sini ja Jesse sekä matkaopas Sergei.

raasta äidistään huolta pitä-vää isäntää otettu, vaan hä-net vapautettiin asepalve-luksesta.

Silti isäni täytteli naapu-reiden veroilmoituksia jaosallistui järjestötoimin-taan. Kaarina Vanhala (o.s.Huittinen) löysi isänsä jää-mistöstä muun muassapöytäkirjan tilaisuudesta,johon Mikrilän kylän mie-het olivat kokoontuneetpohtimaan suojeluskunnantarpeellisuutta viime vuosi-sadan alkupuolella. Pöytä-kirja kertoo muun muassa:”Yksimielisesti asuinolo-jen epävarmuuden takiapäätettiin perustaa suoje-

luskuntaosasto peitenimel-lä Mikrilän Urheiluseura.Pöytäkirjan allekirjoittaji-na olivat Kaapro Huittinenja Juhana Ahokas.”

Mikrilän Nuorisoseuranesimiehenä Juhana Ahokasohjasi muun muassa ko-koillan näytelmäkappaleetTaistelu Roinilan talosta jaLaulu tulipunaisesta ku-kasta. Näitä näytelmiäkierrettiin talviaikana he-vospelillä esittämässä naa-purikunnissakin.

Monipuolisestitänä päivänä

Kalliomäen tila on laa-jentunut Pekka Ahokkaan

aikana usealla lisämaan os-tolla, joten vaimo Anna-Maijankin on kiireisinä ai-koina istuttava Valmetinratin taakse milloin kyntä-mään, äestämään tai vilja-kuormia viemään kaup-paan tai kuivurille. Pieni-muotoinen sikatalous pitääitse maatalouden hajussakiinni, ja monimuotoinenkoneurakointi työllistäämuut liikenevät ajanrip-peet.

Puhelimet ovat korvaa-maton haitta-aste Pekalle,joka joutuu Loimaan kau-punginvaltuuston ja –halli-tuksen jäsenenä sekä mo-nissa muissakin luottamus-

tehtävissä erilaisia asioitajärjestelmään. EU-neuvo-jana Pekka käy lukuistenviljelijöitten kanssa neu-votteluja Kalliomäen pöy-dän äärellä tai viljelijöidenkodeissa erilaisten hake-muspapereiden parissa.Tähän tehtävään hän on ai-kanaan kouluttautunut.

Varsinais-Suomen Kes-kustanuorten puheenjohta-jan nuija oli myös aikoi-naan Pekan hallussa. Syk-syisin metsästys tuo hänel-le toivottua vapaa-aikaa,jolloin akkuja saa ladattuaJämtlannin pystykorvaMinnin kanssa.

Loimaan kunnan ja kau-pungin yhdistymisessä olientisen Loimaan kunnanlaita-asukkaan eli Pekanaloitteellisuus tulosta tuot-tavaa. Monien kriittisten-kin kannanottojen jälkeennäyttää nyt siltä, että asianeteen kannatti tehdä työtä.

Sukutilalle on kasva-massa jatkoa. Hanna-Mai-ja aloitti koulun tänä syk-synä, ja Valmetit tuntuvatolevan vähintään yhtä kiin-nostavia kuin aapinenkin.Aino-Maija kääntääkin pu-heen Hannaan, kun tuleepuhe talon emännästä:”Tässä on tämän talonemäntä.” Niinpä, kun pap-pana olen usein jotain näp-räämässä Kalliomäen tilal-la, on Hanna heti valmiinakaveriksi toteamalla: ”Läh-den papan kanssa hom-miin.”

Teuvo Ahokas

JATKOA SIVULTA 1

Perjantaina 6. lokakuuta 2006 – Nro 40–41 – 5

Antti Tuuri on yksi valo-voimaisimmista kirjailijois-tamme. Finlandia-palkin-non ja Pohjoismaiden neu-voston kirjallisuuspalkin-non voittajan uusin teos onherättänyt jo nyt laajaa kiin-nostusta mediassa ja ylei-sössä. Suuri asejuna Pieta-rista perustuu tositapahtu-miin. Kirja avaa uuden nä-kökulman kansalaissotaan.

Punaiset saivat Lenininluvalla tuoda PietaristaSuomeen tammikuussa1918 suuren määrän aseita.Asejunan tarkan suojaamis-suunnitelman laati puna-johtaja, toimittaja-luutnant-ti Ali Aaltonen. Asejunanpäällikköinä toimivat vel-jekset Eino ja Jukka Rahja.Letkaan kuului kolme vetu-ria ja myös venäläisiä soti-laita. Valkoiset saivat vihiäjunasta, mutta eivät kyen-

Antti Tuurin kirjoittama romaani Suuri asejuna Pietaristanäki päivänvalon 25.9. Loimaalla. Kustannus HD juhli kir-jaa julkistaessaan viisivuotista taivaltaan.

Tuuri: ”Tämän minä halusin kirjoittaa”

5-vuotiaan KustannusHD:n isoin juttu

neet estämään sen etenemis-tä. Niinpä aseet joutuivatrintamalle, jossa Suomenkohtalosta taisteltiin.

Antti Tuurin taidokas jajännittävä teos on tärkeä,sillä asejunan merkitykses-tä ei ole liiemmin keskustel-tu saati kirjoja kirjoitettu.

Tammikuun lopulla 1918Suomi oli ajautumassa kan-salaissotaan. Punakaarteillehankittiin aseita Venäjältä,jossa bolshevikit olivat otta-neet vallan. Eino Rahja oliLeninin luottomies ja ystä-vä; hän sai luvan lastata Pie-tarissa junallisen aseita jatuoda ne Suomeen. Helsin-gin Työväentalolla oli pu-nainen lyhty jo nostettu tor-niin vallankumouksen alka-misen merkkinä. Rahjanveljekset lähtivät pietari-laisten punakaartilaistenkanssa jännittävälle matkal-

le ja toivat junan ja aseetläpi vallankumouksessakuohuneen maan Tampe-reelle saakka.

”Paperissa oli sellainennimi, etteivät varikolla ru-venneet vastaan väittä-mään, ja siinä oli sellaisetleimat, että uskoivat senmiehen nimensä kirjoitta-neen, jolle nimi kuului: Vla-dimir Iljits Lenin. Muttaauttamaan eivät meitä vari-kolla ruvenneet. Käskivätottaa mitä meille kuului jahoitaa itse tavaramme Suo-men asemalle.”

Suureen asejunaan las-tattiin kaiken kaikkiaan 15000 kivääriä, 2 000 000 pat-ruunaa, 30 kuularuiskua janiiden patruunat, 10 kol-men tuuman kenttätykkiä,kuusi junanvaunullista ty-kin ammuksia ja kaksipanssariautoa.

Kustannus HDviisi vuotta vanha

Loimaalla toimiva yh-den miehen eli Arto Pietilänkustannusyhtiö KustannusHD täytti tänä syksynä viisivuotta. VuosijuhlaansaKustannus HD juhlisti hie-nosti julkaisemalla AnttiTuuri uusimman romaanin.

Mistä sitten KustannusHD sai kustannettavakseenAntti Tuurin kirjan? ArtoPietilä oli ottanut Tuuriinyhteyttä ja kertonut tarinansuuresta aselastista, jokaPietarista oli tuotu Suo-meen vapaussodan aikana,ja esittänyt sitä Tuurille kir-jan aiheeksi. Tuuri oli kiin-nostunut ennen kuulumat-tomasta tarinasta ja innostuitutkimaan asiaa ja sittem-min kirjoittamaan siitä ro-maanin.

Tuuri on luonnehtinut

kirjaa dokumenttiromaanik-si. Siinä dokumentoidutkohdat pitävät paikkansa,mutta esimerkiksi kirjanhenkilöiden ajatukset on

tuotettu kirjailijan vapau-della. Tositapahtumiin pe-rustuva romaani on mu-kaansatempaava seikkailu-kertomus.

Pieni SusiEine Joutsijoki aloittaa

loimaalaisen Ooli Oy:nkustantaman satukirjan ker-tomalla sudenpennustakantapäillään:

”Sinä iltana satoi. Syys-kuinen pimeys tunki ikku-noista sisään. Kannoin keit-tokattilaa pöytään, vilkaisinulos ja näin sireenin takanapienen olennon. Se näyttikoiralta.

Sen illan jälkeen minullaoli perässä kulkija, suden-pentu. Se asettui toiseenkylään, mutta kävi useinkertomassa minulle koke-muksistaan, siitä, mitenvaikea oli oppia elämään il-man emoa.

Susilapsi sai kaksi ystä-vää auttajakseen. Näkymä-tön Haltia oli maahisia, nii-tä pieniä olentoja, joistavanhemmat ihmiset ovataina puhuneet. Viulupoikaoli oikea ihmislapsi. Hänosasi soittaa, kuunteli säve-liä ja kuuli samalla sellaisiaasioita, jotka jäävät useim-milta ihmisiltä kuulemat-ta.”

Miten tarina päättyi, seselviää kirjasta Pieni Susi,jonka kirjoittaja on keski-suomalainen runoilija jatoimittaja. Eine Joutsijoenensimmäinen runokokoel-ma ”Pimeä tulee lasin lävit-se” voitti Runo-Kaarinanvuonna 1995. Sillä selittyy,

miksi Ooli Oy:stä tuli Pie-nen Suden kustantaja.

Joutsijoki on kirjoittanutaiemmin kolme runokoko-elmaa, proosateoksen, lau-luja, näytelmiä ja elokuva-käsikirjoituksia. Hän onKeuruun Sanomien osa-ai-kainen toimittaja. EineJoutsijoki, joka on räisäläis-tä sukujuurta, on voittanutuseita kirjoitus- ja kulttuu-ripalkintoja, muun muassaVienan Karjalan ystävienvaltakunnallisen laulun jarunon kilpailun.

Pieni Susi on kirja lapsil-le ja aikuisille. Se on synty-nyt Keski-Suomen metsissävähän ennen kuin sudet to-della tulivat sinne.

Eine Joutsijoki kirjansa Pieni Susi julkistamistilaisuudessaLoimaalla.

Pieni Susi –kirjan kuvat onpiirtänyt Einen tytär JaanaJoutsijoki. Ilmeikäs kuvasudesta on yksi monista, jot-ka kirjan sivuille on liitetty.

Marjatta Uusikartanon(o.s. Kuosa) kirja Evaku-ointikäsky on tositapahtu-miin pohjautuva muistel-mateos Suomen sotienvuosilta 1939-1944 sekäsodan jälkeisistä yllätyksis-tä, vastaanotoista ja sopeu-tumisista uusille paikka-kunnille. Kurkijoen Lapin-lahdelta lähteneen Helmi jaMartti Kuosan perheen lo-pullinen sijoituskunta oliOripää.

Monet karjalaiset var-masti samaistuvat kirjassakerrottuihin tapahtumiin ja

Kuosan perhe matkalla Lappeenrannasta Pihlajavedellevuonna 1940. Kuva kirjasta Evakuointikäsky.

Evakkolapsenmuistelmia

kokemuksiin. Kirjaa voisuositella myös tietoläh-teeksi nuorisolle, jolle eiehkä muuten tule kerrottuariittävästi menneistä ajoista.

Kirjassa pohditaan lisäk-si karjalaisten selviytymis-keinoja ja aktiivisuutta sekäkerrotaan turistin näkemyk-siä entisen kotiseudun ny-kyoloista ja maisemista.Omakustannekirjan voihankkia tekijältä MarkettaUusikartanolta, puh. 040-835 8371 tai s-posti:marketta.uusikartano@luukku.com

Hirsiladot alkavat ollamaatalouden harvinaisim-pia rakennuksia. Ladoistaon tullut katoavaa kansan-perinnettä. Latoseminaarialkaa arkkitehti Viri Teppo-Pärnän alustuksella. Hänen

noitsija on dokumentaristiJuha Taskinen Savonlinnas-ta. Hänet tunnetaan muunmuassa norppa-aiheisistadokumenteistaan. Viimeksihän on julkaissut yhdessäEsa Keron kanssa Latokir-jan. Monet karjalaiset muis-tavat hyvin Juha Taskisenupean kirjan SeitsemänLaatokan merta. Juhan ai-heena on Latojen henkinen

olemus.Puolilta päivin on varat-

tu aikaa ruokailuun. Silloinon myös mahdollisuus tu-tustua museon näyttelyyn.Seminaari on yleisölle il-mainen, ja se on osa Latojoka maakunnasta –hanket-ta.

Suomen maatalous-museo Sarka

Latoseminaari 8.10. klo 10 Loimaalla Suomen maatalousmuseo SarassaMukana mm. Juha Taskinen Savonlinnasta

”Nuo maiseman harmaat muistisolut”aiheenaan on Ladot kulttuu-rimaisemassa. Teppo-Pärnäon kulttuurimaisemienasiantuntija Paimiosta jatoimii lounaissuomalaisenperinnerakentamisyhdistyk-sen Curation vt. toiminnan-

johtajana.Museonjohtaja Juha

Kuisman aiheena on Lato-tyypit ja latosanasto. Kuis-ma on Suomen maatalous-museon johtaja ja talonpoi-kaiskulttuurin tuntija Lem-

päälästä. Hän on kirjoitta-nut kirjoja muun muassaekohistoriasta.

Valokuvataiteilija HannuPakarinen on kuvaaja(YLE) Tuusulasta. Hän onmuun muassa kuvannut 150latoa Nivalassa ja koonnutsiitä aineistosta kaksi näyt-telyä. Hän kertoo Ladoistaja kulttuurimaisemasta.

Päivän viimeinen luen-

Perjantaina 6. lokakuuta6 – 2006 – Nro 40–41

§§ Laivasto §§

”Kurkijoen laivasto vauhdissa”. Nenoset ja matkakumppanitkävivät kolmella moottoriveneellä Kurkiniemessä.

§§ Kurkiniemen majakka §§

Kurkiniemen majakka sijaitsi Lopottiin johtavan laivareitin suulla, mutta on nykyään sisältätyhjä. Siellä ei ole mitään valolaitteita, joten majakasta se ei enää kävisi.

Kotikuusi on kasvanutmahtavaksi. Se onedelleen terve ja elin-voimainen ja odottaaoikeitten omistajien pa-luuta. Paksuutta mit-taavat Tarja ja puuntakaa pilkistävä TomiNenonen, jonka ukkoVeikko Nenonen va-semmalla.

§§ Kotona jälleen §§

Kotona jälleen! Talon pai-kalla Lapinlahdella kolmepolvea: vasemmalta VeikkoNenonen, Markun poikaTomi Nenonen, Markun vai-mo Tarja Nenonen ja Veikonpoika Markku Nenonen.

Veikko Nkuvakertomus

Kurkijoella 1

Perjantaina 6. lokakuuta 2006 – Nro 40–41 – 7

§§ Riekkalan Torikka §§

Matkaseuruettamme Riekkalan Torikan rantakallioilla.

§§ Käkisalmen §§

Kotimatkalla poikkesimme Käkisalmen linnan parkkipaikalla. Kuvassa rynnäkkötykki, jotatutkii Veikko Nenonen.

Nenosenkoti-Karjalasta

§§ Riekkalasta tädin §§

Veikko Nenosen tädin Erika Kojon omistama talo Riekkalassa on vielä pystyssä.

Lähtötunnelmissa kort-teeritalon pihalla vasem-malta talon isäntä Gen-nadi Nikitin, Hilkka Sah-la, Hugo Heinonen, JuhaRistolainen, Veikko Ne-nonen, talon emäntä Vee-ra Nikitina, Tomi Neno-nen, Tarja Nenonen, Pau-la Huhtala ja Pertti Hei-nonen. Kuvan otti Mark-ku Nenonen.

Kuva Kurkiniemen rantakalliolta aavalle Laatokalle.

§§ Kuvassa Veeran §§

Veera ja Gennadi Nikitinin talo Kurkijoella on hyvin hoidettu kutenjo muutama muukin kurkijokelainen talo.

1.-13.6.2006

Perjantaina 6. lokakuuta8 – 2006 – Nro 40–41

Veikko Huovinen: Ihmisten puheet

Teos satiirikonalkutaipaleelta

KiinteistökeinottelijaKaapro Arffman saapuu tä-räjävän sekajunan kyydissäerään kirkonkylän asemal-le. Tästä alkaa Veikko Huo-visen kirkonkyläsatiiri Ih-misten puheet, joka ilmes-tyi WSOY:n kustantamanakolme vuotta Havukka-ahon ajattelijan jälkeen1950-luvun puolivälissä.Kirjoittaja oli tuolloin 28-vuotias.

Varsinaisia puheita luki-ja saa odottaa ensimmäisenluvun puoliväliin asti. Sitäennen Huovinen kuvaa ju-nassa matkustavia tyyppejäja esittelee päähenkilön.Tarkasti ja erinomaisenosuvasti hän pystyy anta-maan suomalaiselle kan-sanmiehelle ja –naiselle il-miasun tai luonnekuvauk-sen.

Eräs nuorimies on mat-kustanut jo kauan ja kuun-nellut vaiti ollen matkusta-jien juttelua. Hän kääntyi-lee välillä milloin minne-kin, vilkuilee uusia vau-nuun tulijoita. Ja alkaa taaskuunnella:

Itsetiedottomasti hänenhuulensa liikahtelevat jaikään kuin tapailevat koh-talokkaita sanoja, joita ta-rinoivat päästelevät ilmoil-le kuin lammas papanoita.

Meidät ihmiset ruoditaanselkärankaa ja munaskuitamyöten tässä Huovisenuran alkuaikojen tavallaanjuonettomassa kertomuk-sessa. Tapahtumia kuvail-laan ikään kuin erillisinä,löyhästi toisiinsa liittyvinäpikku seuratalonäytelminä.Ohjaajan terävästi satiiri-nen ote näkyy etenkin yh-teiskuntaa ja sen vääryyksiäsuomivissa jaksoissa, mut-ta aina hienovaraisen huu-morin pehmentämänä.

Enimmäkseen Huovinenkeskittyy kuitenkin tavalli-sen suomalaisen kirkonky-län tavallisiin raitintallaa-jiin. Kuvauksessa saavatosansa niin eläkeläispariapeana aamukahvin ääres-sä, pokkuroiva pankkimiesja osuuskaupan hoitaja kuinmyös matkustajakoti Aa-munkoiton isäntä. Ravinto-lan asiakkaiden ateriointita-voista kirjailija kertoo näin:

Eräs tuijottavasilmäi-nen, partainen mies ahmilihakeittoaan silmittömästikuin Puolan susi, pälyi ym-pärilleen varoitellen ja ei-kös vain murissutkin vähä-

sen, jos joku liikahti varo-mattomasti. - - - Mutta nel-jäspä molski melkein nenäkiinni kalakeiton pinnassa,hörppi ja ryysti kuin kärsä-niekka.

Mielikuvitusrikkaatilmaukset

Näyte kuvasi keskipäi-vän aikaa matkustajakodinravintolassa. Mutta mitä ta-pahtui syömismenojen jäl-keen?

Sitten alkoivat pitkäjäyk-kiset röyhtäysmenot. Olipakuin helteen alla kuplivamutasuo laskisi kaasujaankorahtelevasta silmäkkees-tä. Yksi aukaisi kitansa le-välleen ja melkein karjuiulos ruokaisat höyryt, - - -

Edellä saatiin esimakuaihmiskuvauksesta. Se onkinteoksen parasta antia. Kios-kimies on yksi kuva tyyppi-galleriassa: hän istuu kaiketpäivät kioskilla pilsneriäjuoden ja liikennettä tark-kaillen. Jos kioskimiehelläon työpaikka, niin se on to-tisesti ”vastenmielinen vält-tämättömyys varsinaisenkutsumustehtävän ohella”.Suulas ja tietäväinen juoru-akka Linda Saastamoinensaa näin upeat mainesanat:

Tiedemiehet ja keksijät,jotka omistaisivat sellaisentiedonjanon ja mielikuvi-tuksen kuin Lindalla on,saavuttaisivat aurinkokun-nan herruuden.

Ihmiskuvia ja tapahtumi-en kuvauksia, noita pikkunäytelmiä, rytmittävät her-kän kauniit kirkonkylänmaiseman luonnehdinnat.Järvi kuvataan tyynenämetsärantaisissa kehyksis-sä; järvellä uiva vesilintukiiltelee ja välkkyy. Toisel-la kertaa pilvinen, tuulinenpäivä suorastaan vyöryy lu-

kijan niskaan Huovisen sitäkuvatessa.

Järven rannasta kantau-tui aaltojen raskas möyryä-minen.

Vastakohtien toisilleensuomaa lisätehoa otetaantaitavasti käyttöön. Kun ta-loaan kauppaava leskirouvakertoo pappispoikansa pie-nenä lähes kuolleen kelta-tautiin, Arffman kysyy,onko vuorilaudoituksenalla tervapahvi. Syyskui-sessa mutta lämpimässä au-ringonpaisteessa ihastutta-van maiseman keskellä is-tuu kiinteistöhai lakikirjaalukien:

”Jos luovutettu alue onlohkomalla erotettu ennenkiinnityksen lakkaamista,on kiinnitys voimassa jokai-seen nähden, joka sen jäl-keen, kun kiinnitystä haet-tiin - - -”

Piikittelynkohteita 1950-luvulla

Tekohurskaus ja juoruiluovat saman perheen jäseniä.Molemmat ominaisuudetantavat ryytinsä tekstiin ku-ten myös uteliaisuus, toisenvikojen liioittelu ja itseke-hu. Kirjassa arvostellaanyhteiskuntaa varsin rankas-ti.

Arffman saa käsiinsä il-talukemiseksi matkustaja-kotiin artikkelin erään am-mattikunnaan saivarteluju-tusta. Käy ilmi, että samariittoisa pähkinä on tuotta-nut useille erikoistutkijoilleja jokapaikan väittelijöilleturvallisia ja hyviä työpaik-koja valmiine lunttalappui-neen. Mikä ongelma oike-astaan on, se onkin jo sivu-seikka.

Ruotsinkielinenkin kan-sanosa saa pienen muistu-tuksen, kun Arffman jutte-

lee pankinjohtajan kanssaniitä näitä. Tämä on järjes-tänyt langolleen seudultametsäpalstan, vastapalve-luksena edullisen autokau-pan järjestämisestä.

Arffmanille ei suinkaanollut vierasta, että maatahallitsevat ”släktingar,vänner och bekanta, - - -”

Eläkeinsinöörin suullakerrotaan, miten järki, koh-tuullisuus ja ammattitaitoväistyvät, kun sähköasenta-jat ja muut vastaavat ottavatkäsiinsä kunnallishallin-non, muita tarjokkaita kunei ole. Tätä osuutta lukiessaon hyvä muistaa, että Ih-misten puheet ilmestyi 50vuotta sitten, sotiemme jäl-kimainingeissa.

Ilkikuriset käänteet ovattyypillistä Huovista. Arff-man on etsiytynyt autoilijaKohosen juttusille – myytä-vänä on raiskattua maat,jonka arvon kiinteistöah-matti (Huovisen ilmaus)tietää pian nousevan. Koho-nen kertoilee kärsimyksis-tään sairaan vaimonsa hoi-tajana ja ilmaisee tuskansamonipuolisin kirosanoin.

- Tulisi kuolema edes va-pahtajaksi, huokasi hän.Samalla hän nyökkäsi tu-paan päin, että kuolemaosaisi vapahtaa oikeanhenkilön.

Eräässä kohtauksessakoleaääninen juoruakka”nauroi kuin luhistuva ka-nisteripino”. Puheliasta, ko-vaäänistä tohtorinna Erik-seniä kuvataan kaklattaja-rähisijän nimityksellä: ”- - -hänestä kilpistyvät suoraansappirakosta ammutut myr-kyllisimmätkin nuolet te-hottomina.”

Jos kirjan teonsanat pan-taisiin riviin ja laskettaisiin,olisi niistä melkoinen osa

onomatopoeettisia eli luon-nonääntä matkivia. Tekstihörhättää, ryskyy, raakkuuja lonksuttaa; se hörppii jaryystää. Siinä höhötetään jahöhötellään, välillä ku-lautellen.

Loppusivuilla Eden-hat-tuinen, mustatakkinen Arff-man kävelee asemalle. Hänon tehtävänsä tehnyt, jamuutamat ”kiehtovat kiin-teistöt” ovat vaihtaneetomistajaa. Kauppamiehenkävelytapaa, sen tyylik-kyyttä, Huovinen kuvaa ih-meen osuvasti.

Eniten kiinnitti katsojienhuomiota tuo vartalonmäärätietoinen nytkähtely,tuo erikoisen juhlallinen tu-tajaminen askeltamisen tie-tyssä vaiheessa.

Vetäytyväkirjailija

Veikko Huovinen onomassa persoonassaanesiintynyt julkisuudessa hy-vin harvoin. Voi ajatella hä-nen tällä tavoin seuraavanluomansa riemastuttavankorpifilosofin Konsta Pylk-käsen elämäntapaa. ”An-taapa niiden tärkeillä, joilletärkeileminen tärkeää on”,saattaisi olla yksi hänenelämänohjeitaan. Ainakineräässä televisiohaastatte-lussa näkyi mietiskelevä,hiljaisen oloinen mies, jon-ka lisäksi tunnistaa ujoh-kosta hymystä.

Loppuosassa ihmistenpuheita punnitaan kentieskirjoittajan henkilökohtai-sella tasolla. Kirjoittaja ha-luaa tuoda esiin sen ristirii-dan, joka syntyy silloin,kun jonkin taidemuodonharjoittajaa yritetään patis-taa toisen taiteen lajin suo-rituksiin. Arffman on joutu-nut maatalon emännän syn-

tymäpäiville.Kun viimeinen vieras oli

tullut, syntyi kauhistuttavahiljaisuus. Erilaiset luon-teet ja eri etupiirit katseli-vat tutkivasti toisiaan. - - -Vihon viimein lähimmätvierustoverit alkoivat kuis-kutella syksyn tulosta.

Seurustelu alkaa vähitel-len käynnistyä. Siinä käy-dään lävitse kuulantyönnönoikean suoritustavan hie-noudet, ”kumpi voittaa tap-pelussa, leijona vai tiikeri”–tyyppiset pohdinnat jaeräät asiat, joista miehetkuiskuttelevat kämmenensäsuojassa. Sitten rouva Mä-keläinen kohdistaa huomi-on runoilijaan, joka runoko-koelmallaan Karthagolaisetpurjeet on saavuttanut jokuuluisuutta.

- Nyt minä pyydän, ettämeidän runoilija lausuisimuutamia runojaan. - - -Kaikki kääntyivät katso-maan runoilijaa. Tämänkasvoilla taistelivat säikäh-dys, suoranainen kauhu jaääretön kiusaantuneisuusylivallasta. - - -

Runoilija vääntelehtiituolissaan ja katselee ken-kiään sen näköisenä, ettämikään ei saa häntä pääste-lemään säkeitään hampai-densa raosta.

- Olkoon minun puoles-tani, sähähti rouva Mäke-läinen. – Jotkut ovat niin yl-peitä. Tavallisia ihmisiä mevain ollaan, eikä me ym-märrettäisikään kaikkiahienouksia, niin että olkoonvain!

Kaikki katsoivat vihai-sesti runoilijaa, joka oliniin kopea, ettei tahtonutlausua runojaan ”tavalli-sille ihmisille”. Tuo ihmis-hylkiö peitti kasvojensaalaosan kämmenensä suo-jaan ja tuijotti rouva Eerik-kälän käsilaukkua, joka olituotu Pariisista.

Syntymäpäivien jälkeenArffman on siis matkallaasemalle ”määrätietoisestinytkähdellen”. Samanai-kaisesti kävelevät variksetviereisellä sänkipellollaharmaissa höyhenpuvuis-saan. ”Varisten karkeissaäänissä soi miehekäs, syk-syinen voima”, sanoo kir-jailija loppuriveillä.

Kirjasta sopisi sanoa vii-sikymmenluvun malliin:suositellaan.

Veikko SiiraLahti

Varsinais-Suomen sai-raanhoitopiiri julistautuusavuttomaksi ensi vuodenalusta alkaen. Päätös mer-kitsee tupakoinnin merkit-tävää vähentymistä kaikis-sa sairaanhoitopiirin sairaa-loissa Turussa, Raisiossa,Paimiossa, Salossa, Hali-kossa, Loimaalla ja Uudes-

Varsinais-Suomensairaaloista savuttomiasakaupungissa sekä pie-nemmissäkin sairaanhoito-piirin toimintayksiköissä.Asiasta päätettiin kuntayh-tymän hallituksen kokouk-sessa tiistaina.

Vaikka päätös merkitsee-kin huomattavia rajoituksiasairaala-alueilla tapahtu-vaan tupakointiin, se ei tar-koita täydellistä tupakan-polttokieltoa eikä savut-tomuutta toteuteta vainkielloin ja rajoituksia. Pe-rimmäinen pyrkimys on vä-

hentää yleisesti tupakointiatarjoamalla nikotiiniriippu-vaisille potilaille ja sairaa-loiden työntekijöille tukeaja hoitoja tupakasta eroonpääsemiseksi.

Ensi vuoden alusta alka-en sairaanhoitopiirin työn-tekijät saavat polttaa työ-paikoillaan vain virka- jatyöehtosopimusten mukai-silla kahvi- ja ruokatauoillaja vain siihen tarkoitukseenvaratuissa paikoissa.

Myös potilaat saavat jat-

kossa polttaa vain siihenvaratuissa tiloissa. Yöaikoi-na heille suositellaan tupa-koimattomuutta. Henkilö-kunnan tehtäviin ei enääkuulu potilaan kuljettami-nen tupakalle. Tupakoivatpotilaat ja vierailijat ohja-taan tupakoimaan ulos sitävarten rakennettaviin ka-toksiin, joita sairaanhoito-piirin sairaaloihin rakenne-taan yhteensä 14. Tupa-kointi kielletään ehdotto-masti sairaalan sisätiloissa

sekä ulko-ovien, ikkunoi-den ja ilmanvaihtolaitteidenläheisyydessä.

Savuttoman sairaalantoimintaohjeiden päätarkoi-tus on luoda myönteistä il-mapiiriä ja tarjota riittäväs-ti tukea ja tietoa tupakoin-nin lopettamista haluaville.Tätä varten henkilökunnal-le järjestetään koulutustatupakoinnin vieroittamises-ta ja nikotiinikorvaushoi-doista. Työntekijöitä kan-nustetaan lopettamaan tu-pakointi tarjoamalla heilletyönantajan korvaamanaenintään 200 euroa maksa-va nikotiinikorvaushoito.

Kaikille tupakoiville sai-raalapotilaille tarjotaan

neuvontaa tupakasta vieroi-tuksesta ja mahdollisuussaada maksuton nikotiini-korvaushoito sairaalassa-oloaikana. Sairaala jakaamyös kirjallista materiaaliatupakoinnin lopettamisentukemiseksi.

Sairaaloiden savuttom-uudesta tiedotetaan opas-teilla ja kylteillä, potilaidenkutsukirjeissä sekä sisäisel-lä ja ulkoisella tiedotuksel-la. Tähän mennessä 16 Suo-men 20 sairaanhoitopiiristäon julistautunut savutto-maksi.

Varsinais-Suomen sai-raanhoitopiiri

Perjantaina 6. lokakuuta 2006 – Nro 40–41 – 9

Istuskelen usein heltei-sellä ilmalla kotini pihakei-nussa ja katselen lähitapah-tumia. Annan itselleni lu-van lennättää mielin määrinmielikuvia, joita syntyykinlauhan kesätuulen myötälaidasta toiseen.

Tuuli. Kuinkahan vanhase lieneekin? Ensimmäi-seksi tulee mieleeni luomis-kertomus, jossa ”Hän pu-halsi sieraimiin” jne. Siisjonkinlainen ilmavirta se-kin kait on ollut. Samoinsilloin, kun vedet jakautui-

vat järvessä, jotta ihmisetkulkivat järven poikki. Tot-ta tai tarua, niitä istuskelles-sani mietin.

Edessäni on maantie,jota ei ole päällystetty. Kunauto kulkee ohitseni, nos-tattaa se valtaisan pölypil-ven tuulen vietäväksi. En-sin pöly leijailee kuin etsi-en paikkaa laskeutumisel-leen. Sitten tuuli tarttuu pö-lypilveen ja kuljettaa sentien vierellä kasvavan vil-jan päälle. Siitä tulee mie-leeni ennenvanhaiset ruis-

Tuulen tuiverrustavainiot niiden heilimöides-sä.

Nykyisin ei ruispeltojanäy tälläkään lähes kymme-nen kilometriä pitkällä pel-toaukealla. Tämäkin aukeaon ollut ennen Pyndösjär-veä, joka on kuivatettu ojit-tamalla, ei tuulella. Muistanvielä, kun tulva-aikoina saisoudella pelloilla. Liekö in-sinöörien mittaus ja punni-tus hiukan pettänyt? Kunvirtauma käännettiin toi-seen suuntaan, ovat pellotpysyneet kuivina tulvilta.

Katselen taivaankantta jasen kirkkaansinistä väriä.Joitakin vaaleimpia pilven-hattaroita kulkee sinen ala-puolella. Ne muodostavatmielikuvissani hienoja tai-deteoksia, taiteen vaihtues-sa, kuten mielikuvanikin.Tuuli puhaltaa joskus lu-jempaa ja saa ajatuksenisiirtymään muualle.

Eri puissa ja pensaissatuulen ääni on erilaista. Seon kuin soitin. Silti sen pu-hallus on lempeä ja peh-moinen näin helteisen ke-

sän ansiosta. Tuossa muo-topajun pyöreässä olemuk-sessa se vain suhahtaa ohi-mennen, kun taas haapa-puissa se saa lehdet värise-mään.

Iso pihatammi seisoo,kuin tuulta ei olisi olemas-sakaan. Sen kovan jäykätlehdet antavat tuulen men-nä ja tulla juurikaan liikah-tamatta. On hiljaista ja rau-hallista. Vain joskus ohitsekulkeva auto särkee hetki-seksi hiljaisuuden.

Ihanan lämmin kesäkinon kääntymässä syksyksi.Silloin tuulikin saa toisen-laisen soinnun. Se ei enääpuhalla yhtä hellästi kuinhellesäällä. Siihenkin on

tarttunut viileyttä, ehkäkosteuttakin. Syysiltojenpimentyessä tuulikin muut-taa käytöstään kovempaansuuntaan.

Jään mietteissäni ajatte-lemaan jo ensi kesää. Mil-laiset tuulet silloin puhalta-vatkaan meillä ja maailmal-la? Kunpa maailma voisisäilyä myrskytuulilta! Sitäei tämä lauha hiljainen al-kusyksyn tuulikaan vielätiedä. Kaikilla tuulilla ”eiole ystävää”. Näissä miet-teissä kuulemiin.

Aino KoppiNoormarkku

Tää asja alko alkujaasiint, ko toisel kyläl kaksmelkei naapurii koittiit set-vii toise elämisel sekä mail-le tarpeellista tien paikkaa.Tien tarvihtija lupas tehhätien sekä maksaa maapoh-jast kunno maksun. Mutsehä ei käynt toise isännäpirtaa.

Tien tarvihtija män Vii-purii maamittar miehe puh-heil haastamaa asjast. Siel

selkis, nii et kulkemine laimukkaa aina pittää olla.Näil evväil aikonaa viralli-sest tien kohta mitattii jakarttaa merkittii vastahank-ase naapuri aita, läävä sekäriihe takkaa tehtäväks.

Syksypuolel alko tienteko, tien tekijät kulkiit il-lal kottii sen aita takkaa.Talos sattu olemaa tavallis-ta kipakamp emäntä, ja hääalotti oman oikeustaistelun.

PulleaposkiHää varustai illal työmiehiikottii mänöajal aita nurkalsekä pyllist.

Tällasist oikeuve näy-töist lienee tietoo perinnear-kistois, sekä kirjuttiha ykskirjatekijäki asjast.

Työmiehet mättiit päivä-kauvet savvii ja hiekkaasekä väänsiit kankel suuriikivvii, nit heil olj lyyssimärkänä työst; toisinaa ri-peksi vettä taivaalt. Illalheil olj hyvä miel, mitä ol-vat saaniet aikaseks päiväaikan.

Hyö ko korjailj vehkeitätaltie, ni hyö haasteliit sa-mal: ”Mikäs on kottii män-nes, ko siel aita nurkal mei-

tä vuottaa taas se pulleapos-ki naurusuu. Iha tuntuu, nii-ku aurinkoki paistas illal pi-tempää.”

Talos ei oltkaa asjat näihyväst. Kerra isäntä otti il-lallispöyväs puhhieks virk-kamal: ”Eihä myö lail ma-heta mittää, ja onha tuol ky-lälki olt joutavii juttui.”

Mut emännäl haastami-ne olj tulta tappuroihi: ”Siesaat antaa periks, mien en.Ja sen puolee, täs pyykis eiuo kyläläisii paijat livos.Jos mie oikie syvämistyn,ni ossaan täst kävellä kylänneljän tien ristil. Sais tullamaamittarki kahtomaa, ninäkis seki kehveli, mitä

mieltä meil ollaa, ko maatviijjää väkisi.”

Isäntä hättäyty, muuttihaastamista ja alko tiijuste-lemmaa Hertta-lehmän poi-kimista. Sen verra sai tie-too, et ens viikol.

Kylhä isäntää vähä hir-vitti, mikähä veskunasoppasiit viel syntyis, männyö ta-lon ja kylän maine. Sit sevast välttää, jos kulkeutuurovastin korvii. Siin saunasnahka korventuu pahemmi,ko lahtaussika olktules.

Tien kö saivat valmiiks,ni toise talo mies tulj isoputeli kans kostii loppujatiepohjasottuja setvimää.Siin sitä karkijan raspi pii-

kit pehmeniit, ko norrikup-pi olj liehtarina.

Tierahost olj appuu pie-nempää tarpiesie, nit isän-nänkää ei tarvint talvel läh-tii vieraasie rahi ajjoo. Jaemännäl Hertta poiki leh-mäse vasikan.

Ko nuota asjoi miittii, jaaatokset pyörii pääs, nii kuväkkärä, ni toisinaa iha to-sissaa käyp mieles, et josKarjala täysikäset naiset oismänniet sin Pariisi rauha-neuvottelluu sekä esittän-niet sil Molotohvil asjanomal meininkil, ni oiskohaKarjala sillo jäänt meil.

Paavo Kärhä

Työministeri Tarja Fila-tov (sd.) arvioi avoimesti,ettei hallituskaudelle asetet-tu 100 000 työttömän työl-listäminen todennäköisestionnistu. Paikallislehtienpäätoimittajia kuun vaih-teessa Nokialla tavannut

ministeri näki kuitenkin tu-levaisuuden valoisana.

- Alkuvuoden aikana uu-sia työpaikkoja on syntynyt44 000. Erinomaisesta kehi-tyksestä huolimatta en us-kalla sanoa, että hallituksentavoite toteutuu, muotoili

Kirveellä töitä vaan ei tekijöitä. Työttömyydestä ja työvoimapulasta puhunut työvoimaminis-teri Tarja Filatov sai paikallislehtien päätoimittajilta lahjaksi kotimaisen kirveen. Kirveenluovutti PPY:n puheenjohtaja, Loviisan Sanomien päätoimittaja Arto Henriksson. KuvaKullervo Hakama.

Työministeri Tarja Filatov. Kuva Kullervo Hakama.

Ministeri myönsi tappion

Työttömyyden rajapyykkijää tavoitteesta

ministeri arvionsa.Työministeriön näkökul-

masta kansantalouden kehi-tys kulkee oikeaan suun-taan, kun työpaikkoja syn-tyy enemmän kuin kuolee.Työmarkkinoiden tikittäväaikapommi on työvoiman

ikärakenteen vinoutumi-nen. Ketkä tekevät työt, kunns. suuret ikäluokat hyp-päävät työelämän oravan-pyörästä.

- Työvoiman ikärakennepahenee entisestään. Ellem-me ajoissa reagoi tilantee-seen, edessä on pahoja rek-rytointiongelmia. Ulkomai-sella työvoimalla voidaanhoitaa vain osa ongelmasta.Lääkkeeksi tarvitaan kokojoukko uusia toimenpiteitä,muistutti ministeri.

Vanhin ikäluokkavapaalta töihin

Seuraavan hallituskau-den isoja työvoimapoliitti-sia linjauksia ovat Tarja Fi-latovin mukaan työttömyy-den hoito ja työilmapiirinparantaminen. Suomessa50-vuotiaat ovat yrittäjienmielikuvissa ikäloppuja,kun taas Ruotsissa heidänkokemuksensa hyödynne-tään täysmääräisesti.

- Asenteet on muutetta-va, jotta voimme varmistaatyövoiman riittävyyden tu-levaisuudessa. Ikääntyneettyöntekijät ovat avainase-massa.

Työelämän pelisääntöi-hin tarvitaan ministerin mu-kaan niin ikään muutoksia.

- Määräaikaisiin matala-

palkkaisiin työsuhteisiin eilöydy tekijöitä, ellei heilletaata riittävää toimeentulo-turvaa. Liittämällä työsuh-teet hallinnollisilla toimillayhteen voidaan turvatatäysmääräisiä tehtäviä, lo-maoikeudet ja täysi palkka.Sama työntekijä voi siltipalvella useampaakin työn-antajaa, pohti ministeri.

Paikallislehtien päätoi-mittajapäivillä puhuttiinjournalismin lisäksi tulevai-suuden jätehuollosta ja suo-

malaisen rengasteollisuu-den näkymistä. Kirkon jamissioliikkeiden vuorovai-kutuksesta kävivät päivienaikana keskustelua Tampe-reen diakoniajohtaja, teolo-gi ja valtiotieteiden tohtoriMatti Helin ja Nokia Mis-sio -liikkeen keulakuvanatunnettu kirkkoherra Mark-ku Koivisto. He arvioivatkirkon oirehtivan sisällöl-listä kriisiä.

Antero Karppinen

Perjantaina 6. lokakuuta10 – 2006 – Nro 40–41

Pöytäkirja Suomen jaNeuvostoliiton edustaji-en neuvottelukokouk-sesta Moskovassa29.3.1944

Paasikivi: ”Mitä tarkoi-tatte suhteiden katkaisemi-sella? Koskeeko se myös ta-loudellisia suhteita?”

Molotov: ”Kyllä. Emmevaadi sitä, että Suomi jou-tuisi sotaan Saksan kanssa,mutta sotilaalliset, poliittisetja kaupalliset suhteet on kat-kaistava sodan ajaksi.”

Enckell: ”Tämä oli meil-le epäselvää, sillä kysymys-hän oli myös Suomen puo-lueettomuudesta, joka ei es-täisi meitä tekemästä kaup-poja sotaakäyvien valtioi-den kanssa.”

Molotov: ”Oikeastaan ei-sotaakäyvän maan asemastaSuomi tulee kyllä olemaanpuolueeton maa, mutta nyton poikkeuksellinen tilanne.Emme voi sallia sitä, ettäannatte saksalaisille kaupal-lista tukea.”

Paasikivi: ”Mutta saahanRuotsi ylläpitää kaupallisiasuhteita Saksaan?”

Molotov: ”Ruotsi ei oleollut sodassa kanssamme.”

Paasikivi: ”Kansainväli-sen oikeuden mukaan Suo-mi tulee olemaan puoluee-ton.”

Molotov: ”Me molem-mat tiedämme, että kansain-välisen oikeuden mukaan onolemassa monta eri puolu-eettomuuden lajia. Ruotsinasema on toisenlainen kuinSuomen, sillä Suomi on kol-me kertaa taistellut Neuvos-toliittoa vastaan. Älkääunohtako, että Neuvostoliit-to puolestaan jatkaa sotaaSaksaa vastaan, minkävuoksi täydellinen suhtei-den katkeaminen Suomen jaSaksan välillä on välttämä-tön.”

Enckell: ”Toivon, ettäymmärrätte myös meidänvaikeutemme. Melkeinkoko ulkomaankauppammeon nyttemmin suuntautunutSaksaan, josta saamme sel-

laisia elintarvikkeita, joitameillä ei ole ja jonne myym-me teollisuustuotteitamme.Vientimme menee ensi kä-dessä Saksaan, toisella sijal-la ovat Tanska ja Ruotsi,mutta Ruotsi tuottaa saman-laista tavaraa kuin me, jotenemme voi sijoittaa sinne pal-jon mitään.”

Molotov: ”Muistakaa,että olemme Saksan viholli-sia. Saksa on nyt jo täydelli-sen tappion partaalla, senpäivät ovat luetut.

Hitlerin uusi järjestys onromahtanut eivätkä edesSaksan omat harvat liittolai-set huoli siitä. Unkari on jopamiehitetty, kun ei tahtonuthyväksyä Neuordungia.Vientinne Saksaan ja tuon-tinne sieltä ei ole pääasia. Ti-lanne paranee kyllä, kun lo-petatte sodan.”

Paasikivi: ”Meidän täytyysaada elintarvikkeita ym. Tä-hän saakka ei ole ollut mah-dollista saada mitäänUSA:sta.”

Molotov: ”Joka tapauk-sessa Suomen poistuminensodasta aiheuttaa helpotuk-sen. Vaikeudet ovat vain ohi-menevää laatua.”

Enckell: ”Meillä tuleeolemaan suuria finanssivai-keuksia, työttömyyttä jne.”

Molotov: ”En tahdo kiel-tää sitä. Olisi hyvä, jos voi-sitte keksiä keinon, että kai-killa olisi hyvä olla sodanjälkeen.”

Enckell: ”Nyt on vaati-muksenne tässä kohdenmeille selvä.”

Paasikivi: ”Hangon kysy-mys on vielä ratkaisematta.”

Molotov: ”Puhukaammeensin muista asioista.”

Paasikivi: ”Myös Hangonkysymys koskee Suomen jaNeuvostoliiton suhteita.”

Molotov: ”Kyllä.”Paasikivi: ”Ette vielä sa-

noneet viimeistä sanaanneHangosta.”

Joukkojenvetäytyminen1940 rajalle

Molotov: ”Toinen kohta,

suomalaisten joukkojen ve-täytyminen vuoden 1940 ra-jalle. Tämähän ei ole mikäänuusi kysymys, sama kysy-mys oli esillä maaliskuussa1940.”

Paasikivi: ”Välirauhamerkitsee oikeastaan, ettäeräät tärkeätkin kysymyksetlykätään sodan loppuunsaakka. Minkä ajan kulues-sa joukkojemme on vetäy-dyttävä rajalle?”

Molotov: ”Vuonna 1940oli rauhansopimuksen ohel-la sotilaallinen sopimus, jon-ka mukaan vetäytyminenpiti tapahtua neljässä jaksos-sa ja hyvin lyhyessä ajassa.Antakaamme sotilashenki-löitten sopia nytkin tästä.12.3.1940 solmittiin ensinrauha ja samalla sotilaalli-nen sopimus. Tehkäämmenytkin vuoden 1940 mallinmukaan.”

Paasikivi: ”Teidän mie-lestänne siis tämä kysymysolisi ratkaistava jo välirau-hansopimuksen yhteydes-sä?”

Molotov: ”Ehdottomas-ti.”

Paasikivi: ”Huolimattasiitä, että nyt on kysymysvälirauhasta eikä lopullises-ta rauhasta?”

Molotov: ”Sopimuksennimitys ei merkitse mitään,kutsukaa sitä miksi haluat-te.”

Paasikivi: ”Eikö vetäyty-mistä voitaisi lykätä?”

Molotov: ”Ei mitään lyk-käystä. Mikäli lopullisenrauhan yhteydessä tulee vie-lä olemaan joitakin kysy-myksiä, voimme ratkaista nesilloin. Mikäli kaikki väli-rauhansopimuksen ehdottäytetään heti, muuttuu se il-man muuta lopulliseksi rau-hansopimukseksi, jos Suo-men hallitus niin tahtoo.

Viipurin kohtalouudelleen esillä

Paasikivi: ”Te olette sa-noneet, ettei Moskovan rau-han rajoja voida muuttaa.”

Molotov: ”Ei missään ta-pauksessa.”

Paasikivi: ”Eikä olisimahdollista siirtää raja niin,että Saimaan kanava, Viipu-ri ja pieni osa Laatokan Kar-jalasta jäisivät meille?”

Molotov: ”Kukaan Neu-vostoliitossa ei ymmärtäisi,että Suomi sodan jälkeensaisi paremman rajan kuinvuonna 1940. Luuletteko,ettei meillä ole riittävästivoimaa turvataksemme ra-jamme? Olisi mieletöntä, josSuomi sodallaan pakottaisiNeuvostoliiton muuttamaanrajojaan.”

Enckell: ”Kysymystä eisaa käsittää sillä tavalla.”

Paasikivi: ”Nämä alueettulisivat meille kompensa-tiota vastaan, kuten Hanko.Teille se on vain arvovalta-kysymys.”

Molotov: ”Ei, vaan voi-massa olevan rauhansopi-muksen palauttaminen. Täs-sä asiassa emme voi tehdämitään myönnytyksiä.”

Enckell: ”Ei voi olla pu-hettakaan siitä, että Suomipakottaisi Neuvostoliittoamihinkään.”

Molotov: ”Te hymyilette,mutta me emme hymyile.Neuvostoliitolla on kyllävoimia saattaakseen voi-maan mitä ehtoja tahansa.”

Paasikivi: ”Sen jälkeenkuin Moskovan rauhansopi-mus on jälleen astunut voi-maa, voitaisiin ajatella uuttasopimusta, jolla rajakysy-mys järjestetään uudelleen.”

Molotov: ”Jo 21.2. sanot-tiin teille, että se on mahdo-tonta.”

Paasikivi: ”Kysymys ontässä Viipurista, Saimaankanavasta ja vain pienestäosasta Laatokan Karjalaa.”

Molotov: ”Se merkitseerauhansopimuksen muutta-mista. Saksa yritti pakottaameitä tällaiseen, mutta se tu-lee kärsimään musertavantappion. Rajojemme palaut-taminen on meille selviö.Koko Venäjän kansa tahtoositä ja katselee sotaa tältäkannalta.”

Paasikivi: ”Mielestänitämä kysymys voitaisiin rat-

kaista käytännöllisesti.”Enckell: ”Pyydän saada

täydentää herra Paasikivenajatusta. Katson, että Neu-vostoliitto sodasta huolimat-ta voisi suostua tekemäänjoitakin muutoksia, sittenkun Suomen taholta on an-nettu erinäisiä selvityksiä,joita vielä vuonna 1940 eivoitu esiintuoda. Voitaisiin-ko ajatella jotakin sellaista?”

Molotov: ”Meille nauret-taisiin, jos Suomi tosiaanvoisi pakottaa meidät hy-väksymään uusia rajoja. So-tamme perustarkoitus on pa-lauttaa vanhat rajamme.Saksa ei ole käsittänyt tätä,mutta tämän jälkeen se tuleemuistamaan sen monta vuot-ta.

Neuvostoliiton rajoista eitehdä kauppoja. Emme mil-loinkaan ole salanneet sitäteiltä. Emme voi sille mi-tään, jollette hyväksy kan-taamme. Se on minimivaati-muksemme.”

Enckell: ”Moskovan rau-han raja oli vain vähän toistavuotta vanha, kun tämä sotaalkoi.”

Molotov: ”Jos luulittevoivanne sodan kauttamuuttaa rajojamme, niintämä ei ollut ainoastaan har-hakuva (illjuzija), vaanmyös rikos (prestuiljnoje).”

Paasikivi: ”Hanko?”Molotov: ”Ensin muut

kysymykset.”Paasikivi: ”Olenko käsit-

tänyt teidät niin, että vuok-rasopimus voidaan purkaa?”

Molotov: ”Tunnette kan-tani. Puhukaamme ensinmuista kysymyksistä.”

Paasikivi: ”Kolmas kohtakoskee sotavankeja ja muitahenkilöitä.”

Molotov: Kaikki, jotkaon pakolla otettu, on palau-tettava. Emme tarvitse niitä,jotka ovat vapaaehtoisestitulleet teille.”

Paasikivi: ”Ainakin inke-riläiset ja eestiläiset ovat va-paaehtoisesti siirtyneet meil-le.”

Molotov: ”Emme meneehtojamme pidemmälle.”

Enckell: ”Vastavuoroi-suuden periaate tyydyttäisiSuomen yleistä mielipidet-tä.”

Molotov: ”Molemmin-puolinen vaihtoehto tuleekysymykseen, jos lopullinenrauha solmitaan. Joka tapa-uksessa rauhansopimus voisisältää muitakin ehtoja kuinvälirauhasopimus.”

Armeijankotiuttaminen

Paasikivi: ”Seuraava kos-kee demobilisaatiota.”

Molotov: ”Se on luonnol-linen seuraus sodan lopetta-misesta.”

Paasikivi: ”Tulemme tie-tenkin demobilisoimaan ar-meijamme, mutta se on ar-vovaltakysymys pienellekansalle.”

Molotov: ”Versailles’nrauhassa Saksaa kiellettiinpitämästä mitään armeijaa.Sitä emme ole vaatineet niinkauan kuin suursota jatkuu.Suomi ei saa pitää sodan-vahvuista sotaväkeä. Kun tekerran olette tehneet rauhan,niin ette tarvitse muuta kuinrauhanaikaisen armeijan.”

Paasikivi: ”Voitte luottaasiihen, että demobilisoimmearmeijamme heti rauhan tul-tua solmituksi, sillä se onvälttämätöntä yksin talou-dellisista syistä.”

Molotov: ”En epäilesitä.”

Paasikivi: ”Marraskuunpuolivälissä vuonna 1939hallituksemme oli jo päättä-nyt demobilisoida 50 % ar-meijastamme. Tulemmemielihyvällä demobilisoi-maan heti rauhan jälkeen.”

Molotov: ”Onko 50 % lii-an paljon? Rauhan jälkeenemme tule olemaan samassaasemassa. Vaatimuksemmetässä suhteessa on selviö.”

Jatkuu

Neuvottelupöytäkirjan 7.osa on aiemmin julkaistuKurkijokelaisessa13.3.1954.

Suomen Karjalan Pako-laiset ry on käynnistänyt va-lituksen Euroopan ihmisoi-keustuomioistuimessa kos-kien rajantakaisen Karjalan

KKO päättänyt Kytön saariryhmänomistusoikeusasian 1.3.2005

Neuvostoliitto eikansallistanutKarjalankiinteistöjä

maanomistusta. Yhdistys onteettänyt Tarton yliopistossaselvityksen, jonka mukaanNeuvostoliitto ei koskaankansallistanut kiinteistöjä,

jotka jäivät Pariisin rauhan-sopimuksen mukaisestiNeuvostoliiton puolelle ra-jaa. Tieto on merkittävä, kunsamalla on selvinnyt, ettäNeuvostoliitto on vuonna1946 säätänyt ukaasin Japa-nilta vallattujen Kuriiliensaarten ja Sahalinin niemi-maan maaomaisuuden kansallistamisesta. Vastaavaasäädöstä ei siis löydy Karja-lan osalta. Omistusoikeus eiole siirtynyt kenellekään ra-jan siirron yhteydessä tai senjälkeen.

Venäjä on jo vuonna 1907liittynyt Haagin sopimuk-seen, jossa on suojattu yksi-tyinen omistusoikeus sotati-lanteessa. Pariisin rauhanso-pimuksessa vuodelta 1948on säännöksiä yksityisenomaisuuden palauttamises-ta, mutta siitä ei löydy artik-laa, joka tukisi ajatusta siitä,

että rajan taakse jääneidenkiinteistöjen omistusoikeusolisi siirtynyt Neuvostoliitonvaltiolle.

Suomen korkein oikeuson tapauksessa KKO:2005:28 ratkaissut kysymyksenomistusoikeudesta Espoonulkosaaristossa olevaan Ky-tön saariryhmään. Korkeinoikeus totesi, että Venäjänsotaväki oli linnoittanut Ky-tön pääsaaren vuonna 1914ja hallinnut saaria vuoteen1918. Se seikka, että Tartonrauhansopimuksen mukaanVenäjän valtion tai valtion-laitosten omaisuus Suomes-sa oli siirtynyt korvauksettaSuomen valtion omaksi, eivaikuttanut saariryhmänomistussuhteisiin.

Samaa periaatetta tuleeSuomen Karjalan Pakolaisetry:n mukaan soveltaa myösKarjalan kiinteistöihin. Suo-

men hallitus ei ole voinutluovuttaa Neuvostoliitolleparempaa oikeutta maahan,kuin mikä sillä itsellään onollut. Korkein oikeus totesiem. tapauksessa:

”10. Jo rauhansopimuk-sen sanamuodonkin perus-teella on selvää, että Suo-men valtiolle ei mainitun so-pimuskohdan eikä sen toi-meenpanosta annettujensäännösten perusteella olevoinut siirtyä sellaista Suo-messa olevaa omaisuutta,joka ei Suomen lain mukaanollut ollut Venäjän valtionomistuksessa. Niinpä Suo-men valtiolle ei rauhansopi-muksen tai sen voimaansaattamisen nojalla olemyöskään Kytön saariryh-män osalta siirtynyt parem-paa oikeutta, kuin mikä Ve-näjän valtiolla rauhaa sol-mittaessa oli ollut näihin

saariin.”Omistusoikeus ei vanhe-

ne. Karjalan kiinteistöjenosalta on kyse huomattavas-ti tuoreemmasta tapaukses-ta, kuin mistä Kytön saartenosalta riideltiin korkeinta oi-keutta myöten. Venäjä onliittyessään Euroopan ihmis-oikeussopimukseen sitoutu-nut kunnioittamaan yksityis-tä omistusoikeutta. Valitta-jilla ei ole tehokkaita kansal-lisia oikeussuojakeinoja Ve-näjällä, joten asia on saatet-tu suoraan ihmisoikeustuo-mioistuimen ratkaistavaksi.

Suomen KarjalanPakolaiset ry

Toimitus: Korkeimmanoikeuden käsittelyasiakirjaKytön saariryhmän asiastalöytyy internet-sivultawww.kko.fi/30585.htm

Suomalaisten neuvottelijoiden valtuudet

Moskovan neuvottelut keväällä 1944, osa 7

Mielipide

Perjantaina 6. lokakuuta 2006 – Nro 40–41 – 11

Aurinkoisen sään suosi-essa Hiitolan Pösöt ko-koontuivat 29.-30.7.2006sukukokoukseensa jo 14.kertaa. Kokoontumispaik-kana oli Jämin harrastekes-kus Jämijärvellä.

Varsinainen sukukokouspidettiin lauantaina 29.7.Tilaisuus alkoi tervetulo-kahvilla. Perinteen mukaanensin kokoontui sukuneu-vosto ja sen jälkeen pidet-tiin varsinainen sukukoko-us. Kokouksen osallistuja-määräksi kirjattiin 40. Ko-kouksen puheenjohtajaksivalittiin Pauli Pösö, sihtee-riksi Sinikka Pösö ja pöytä-kirjan tarkastajiksi EinoPösö ja Pekka Kekki.

Sukuneuvoston jäseniksija varajäseniksi seuraavak-si kaksivuotiskaudeksi va-littiin Juhani Pösö (varalleAnja Pösö), Pekka Kekki

(Arja Kaseva), Eine Rinne(Risto Rinne), Inkeri Sini-salo (Tarja Mäkelä), SiiriUusitalo (Seppo Karvo-nen), Sinikka Pösö (PauliPösö), Markku Bragge,Keijo Pösö (Mauri Pösö),Sami Toiviainen (LiisaSalo). Sukuseuran puheen-johtajana jatkaa Pauli Pösö,varapuheenjohtajana Juha-ni Pösö ja sihteerinä Sinik-ka Pösö.

Kokouksessa käytiinkeskustelua sukuseuran toi-minnasta. Tärkeänä pidet-tiin sukuseuran toiminnanaktivointia. Huomion ar-voista oli nuorison osallis-tuminen sukukokoukseen.Nuorison mukana olo onvahva elämän merkki ja setuo uusia ideoita ja ajatuk-sia.

Esille tuotiin Inkeri jaNiilo Sinisalon aktiivinen

sukututkimustyö sukuseu-ramme hyväksi. Puheen-johtaja esitti kiitokset Sini-saloille harrastuksestaan.

Todettiin, että sukuseuraon perustettu vuonna 1980ja vuonna 2010 tulisi kulu-neeksi 30 vuotta Pösön su-kuseuran perustamisesta.Tarkoituksena on, että su-vun jäsenet sukuneuvostonjohdolla tekevät ehdotuksia30-vuotisjuhlatapahtumankokouspaikasta, ohjelmastajne. seuraavaan sukukoko-ukseen.

Seuraava sukukokouspäätettiin pitää 2.8.2008Tampereella Ahlmanin am-mattiopistolla kartanomil-jöössä.

Kokouksen jälkeen nau-timme päivällisen, joka val-mistui suvun yhteistyöllä,samoin valmistuivat aamu-ja iltapalatkin. Viikonlop-

Sukukokoukseen osallistujat kuvasi Heikki Kaseva.

Hiitolan Pösötkokoontuivat Jämijärvellä

pua vietettiin seurustelun jakanssakäymisen merkeissä.Osa suvusta tutustui Hä-meenkankaan mahtaviinharjumaisemiin, rohkeim-mat kävivät näköalatornis-sa, joku tutustui hiihtotun-neliin, joku ilmailumaail-maan.

Täydellisen päivän ilta-hämärissä joimme iltakah-vit ja paistoimme makkaraasekä lauloimme sellaisialauluja, joissa esiintyi sana”Karjala”. Sauna oli lämpi-mänä ”melkein” aamuunasti. Mukana olleet tekivätsuvun tapaamisesta iloisenja aurinkoisen, kiitokset su-vulle. Mukavaa syksyä toi-vottelee

Sinikka EinontytärPösö

Kiitos Reino Pajulle jaPentti Ohvolle mainiostaartikkelista Kurkijokelaisennumerossa 38-39!

Jäin miettimään Relan-derin talon kohtaloa. Taus-tatietona mainittakoon, ettätutkin väitöskirjaa vartenmuutoksia, joita Kurkijoenentisen kirkonkylän raken-nuskannassa on neuvostoa-joista lähtien tapahtunut.

Suomalaisnäkökulmastaluovutetun Karjalan talojensotia edeltävän ajan ilmeensäilymisellä on oma arvon-sa. Näin on varsinkin, joskyseessä on merkkihenki-löön liittyvä rakennus. Kur-kijoella valtaosa pääraitinsuomalaistaloista on säilyt-tänyt - jopa huollon puut-teessa - suomalaisen ulko-muotonsa listoituksia ja ik-kunankehyksiä myöten.”Sonckin talon” osalta voi-daan puhua määrätietoises-ta suomalaisaikaisen il-meen palauttamisesta.

Myös Relanderin talostaon pidetty huolta, joskintoisella tavalla kuinSonckin talossa. Relanderintalon venäläiset asukkaatovat pyrkineet tekemäänsiitä heille kodikkaan jakauniin rakennuksen ja uh-ranneet siihen aikaa ja va-roja: talon toinen pää onsaanut venäläistyylisen,lehtisahaleikkauksin koris-tellun ulkovuorauksen jahelakan sinisen maalin. Erorakennuksen toiseen, maa-laamattomaan päähän onhuima.

Koin tämän paikan pääl-lä tietyllä tapaa positiivise-na asiana. LuovutetussaKarjalassa ja Itä-Karjalassarakennuksista pidetään (tai

Mielipide

Kurkijoki-Säätiön edustajat teettivät ja kiinnittivät juhlalli-sesti muistolaatan Kurkijoella syntyneen presidentti Relan-derin syntymäkodin seinään 1990-luvun loppupuoliskolla,kun tieto talosta oli silloisten luottamushenkilöiden korviinkantautunut. Kuva Reino Paju.

Relanderinsininen talo

kyetään pitämään) harvoinhyvää huolta, ovat ne sittensuomalaisia tai venäläisiä.Suomalaisille on erityisenilahduttavaa, jos suomalai-sesta talosta pidetään huol-ta. Tärkeintä on tällöin huo-lehtia talon rakenteista, ra-kennusosista, lämmitykses-tä sekä putki- ja sähköasen-nuksista.

Niin kauan kuin raken-nukselle löytyy asiallistakäyttöä, sitä ei uhkaa heit-teillejättö eikä muulla ta-valla tapahtuva tuhoutumi-nen. Mielestäni Relanderintalon sinisen päädyn asuk-kaiden työ talonsa kotoi-saksi tekemiseksi on parasvakuutus talon säilymisestähyvässä kunnossa vastakinsekä osoitus siitä, että Kur-kijoella on asukkaita, jotkatahtovat parantaa ympäris-tönsä laatua.

Ohvon ja Pajun ehdotuskotiseuduntutkimuslaitok-sen museon suhteen olisimielestäni pohtimisen ar-voinen. Opetusministeriönkautta saattaisi olla mah-dollista virittää hanke, jos-sa kanavoitaisiin varojamuseorakennuksen kunto-tutkimukseen ja kohennuk-seen. Tällaiseen hankkee-seen hakijaksi tarvittaisiinsuomalainen yhdistys, Kur-kijoen puolella hankkeestavastaisi kotiseuduntutki-muslaitos. Rakentamisenasiantuntijoita löytyisi kyl-lä. Löytyisikö lisäksi rajan-takaista toimintakulttuuriatuntevia Kurkijoki-aktiive-ja asiaa ajamaan?

Netta Böökarkkitehti E

skon p

uum

erk

ki

Perjantaina 6. lokakuuta12 – 2006 – Nro 40–41

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja, varat. Jari Heikmanvaratuomari Kaarina Nylamo

varatuomari Katri Ranta-EskolaTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,

puh. (02) 762 4400, fax 763 1301jari.heikman@aatsto.inet.fi

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

ERLUND-taloERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.

Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!

Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: myynti@erlund-house.com

MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ

ERLUND-talo EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. (02)7622 950Oikokatu 3, LoimaaAvoinna: ma-pe 12-18, la 10-14

ONKSTIETOOVASTAUKSET1. Helvi Sipilä vuonna

19822. kutomossa3. vaatetus- ja retkeily-

varusteyhtiö4. Egypti, 70 milj. asu-

kasta5. neljän6. mustapääkerttu7. lämmintä8. maksan9. Paikkarin torpassa10. Johan Ludvig Rune-

bergin

Punajuuri on lunastanutjo paikkansa ruoka-ammat-tilaisten sydämissä inspiroi-vana raaka-aineena. Tren-dikkääksikin punajuurtavoi kutsua. Nyt tämän voi-majuuren soisi löytäväntiensä aivan uudella tavallamyös kotikeittiöihin. Puna-juuren puolesta puhuvatupea aromi, vahva väri jamonikäyttöisyys.

Punajuuri on herkkuakautta koko vuoden. Soke-rijuurikkaan serkkuna se onmaultaan miellyttävän ma-kea ja syksyllä erityisenmehevä. Kasvisten viidenvärin kartalla punajuuri si-joittuu sinisen ja purppuranryhmään, jossa ei kovaatungosta olekaan. Väri ker-too tärkeistä bioaktiivisistaaineista, jotka toimivat eli-mistön suoja-aineina.

Punajuuren muoto vaih-telee litteästä pyöreään jamunanmuotoisesta sylinte-rimäiseen. Tavallisimminpunajuuren väri on veren-punainen, josta syntyy mie-likuva voimajuureksesta.

Jos pelkää punajuurenvärjäävyyttä, kannattaakäyttää suojakäsineitä jasuojata leikkuulauta pape-rilla. Väri tosin lähtee ve-dellä huuhtelemalla.

Punajuurtaherkullisin tavoin

Nuoret ja lapsiperheetovat punajuuren unohta-neet. Ehkä he eivät ole kun-nolla koskaan tutustuneet-kaan sellaisiin klassikko-herkkuihin kuten borssi,lindströminpihvit ja paah-detut uunipunajuuret tai pu-najuurisosekeitto ja puna-juurirösti. Punajuuri on pal-jon muutakin kun etikkasäi-lyke!

Sadon ensimmäiset pik-kupunajuuret nautitaan uu-sien perunoiden tavoin sit-ruunalla maustetun voi-vaahdon kanssa. Nyt syk-syllä punajuuren maku her-sytellään esiin uunipaah-dolla, lisäämällä lohkoilletilkka öljyä, ripaus suolaa,pippuria ja timjaminoksia.

Raitajuuri. Kuva: Kotimaiset Kasvikset ry / Sanna Peura-koski.

Punajuuri onvoimajuures

Jos keität punajuuria ve-dessä, kypsennä ne kuori-neen ja juurineen. Jäähty-neistä punajuurista kuoriliukuu pois käsin irrotta-malla. Punajuurta viljelläänpieniä määriä myös keltai-sena ja valkoisena.

Kauniin raitajuurikkaanmallossa vuorottelevat val-koiset ja vaaleanpunaisetrenkaat.

Arvokasravintosisältö

Punajuuri sisältää moni-puolisesti kivennäisaineita:paljon kaliumia, kalsiumia,magnesiumia, natriumia,kuparia, rautaa ja sinkkiä.Vitamiineista punajuurestalöytyy A-, E-, C- ja B-ryh-män vitamiineja, erityisestifolaattia, jonka saanti suo-malaisessa ruokavaliossaon vähäistä. Folaatti vaikut-taa punasolujen uusiutumi-seen ja aineenvaihduntaan.

Myös punajuuren kuituon nykyihmiselle arvokas-ta. Punajuuren versot ja ke-sällä nuoret naatit ovat syö-täviä. Energiaa punajuures-ta saa saman verran kuinporkkanasta. Alle yksivuo-tiaille lapsille punajuurta eisuositella, koska punajuurikerää maaperästä helpostinitraatteja.

Entisaikaan punajuurennaatteja käytettiin pinaatintavoin. Itse juuri varattiinlääkinnällisiin tarkoituk-siin, kuten hammas- japäänsäryn hoitoon. Puna-juurella on hoidettu myösflunssaa, ihottumia ja her-mostohäiriöitä. Punaisenväriaineen uskotaan edel-leen vaikuttavan mielialaakohentavasti ja punajuurentryptofaanin antavan hyvääoloa.

Raakaraasteena tai raa-kana marinoituna punajuur-ta saa aivan liian harvoin.Hienoksi raastettu, suika-loitu tai viipaloitu punajuu-ri maistuu ja säilyy hyvinöljy-balsamicokastikkeellapirskotettuna.

Makea punajuuri vaatiipientä hapokasta potkua,jota saa viinietikasta, sit-ruunasta, omenasta tai puo-lukasta. Myös selleri japalsternakka sointuvat pu-najuureen. Piparjuuri maus-taa punajuuren loistavasti,samoin useimmat yrtit,etenkin timjami. Sinihome-juusto, vuohenjuusto ja feta

toimivat punajuurenkanssa takuuvarmasti.

Kotimaiset Kasvikset ry

Punajuurifaktaa:Suomalainen nautti v. 2005 punajuurta 770 g.Edellisvuoteen kasvu on 40 g. Juureksista porkkanaja lanttu ovat punajuurta suositumpia. Punajuuripitää kolmossijaa ennen selleriä, naurista ja palster-nakkaa, joiden menekki on todella pientä.

Alle 34-vuotiaiden talouksissa ja lapsiperheissäpunajuuren kuten muidenkin juuresten ja kaalienkulutus on vähäistä. Sen sijaan yli 64-vuotiaidentaloudet osaavat näistä tuotteista nauttia. (A.C.Nielsenin tutkimus 2005).

Tänä vuonna punajuurta on tarjolla riittävästi jahyvälaatuisena, vaikka paikoitellen vaikeat sääolo-suhteet aiheuttivat satojen menetyksiä viljelijöille.Mallikas punajuuri on sileäpintainen ja punaisenavoimakkaan tummanpunainen.

Viikolla 41 (9.–15.10.) vietetään KotimaisetKasvikset ry:n nimeämää Punajuuriviikkoa.

500 g punajuuria1–2 punasipulia1 valkosipulinkynsi1 rkl öljyä2 keskikokoista perunaa1 (kotimainen) omena3 rkl kasvisfondia8 dl vettä2 dl kasvirasvakermaa0,5 tl mustapippuriasuolaatuoretta timjamia

Lisäksi:paahdettuja leipäkuutioita

Kuori punajuuret, peru-nat, omena ja sipulit. Leik-kaa punajuuret kuutioiksi,lohko perunat ja omena japaloittele sipulit. Kuumen-

na paksupohjaisessa katti-lassa tilkka öljyä ja lisääkattilaan punajuurikuuti-ot ja sipulit. Kuumenna se-koitellen. Lisää kasvisfondija vesi. Kuumenna kiehu-vaksi ja keitä noin 20 mi-nuuttia. Lisää peruna- jaomenalohkot ja keitä nekypsiksi.

Soseuta ainekset sauva-sekoittimella. Sekoita jouk-koon kerma ja mausta keit-to pippurilla ja tarvittaessasuolalla sekä timjamilla.Tarkista maku. Paahda lei-päviipaleet ja leikkaa kuu-tioiksi. Ripottele rapeat lei-päpalat keiton pinnalle lau-tasille.

Punajuurisosekeitto

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18

RuokakauppaSinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

Tarjoukset voimassa: perjantai - lauantai 7. -8.10.2006

5,995,99kg5,99NorjalainenMERILOHIFILE

Snellman Porsaan Uunifileemaustettu n. 1,2 kg

2 filettä/talous

Saarioinen JyväbroilerinCurrymaustetut Koipipalat

n. 1,2 kg

279kg

Valio Turunmaa juustottai Emmental sinileima

300-350 g (11,63-9,97 kg)

349pkt

HK Pikkuprinssi300 g (6,63 kg)

199pkt

Fazer Puikula leivät450-650 g (4,42-3,06 kg)

199ps

kg4,994,994,99-25% 890

Lapin Kulta III 12-pack7,70 + 1,20 (1,94 l)

069kpl

SUOMALAINENRUUKKU-SALAATTI

KAIKKI MUSIIKKICD:T JA

DVD ELOKUVAT

Punajuuri onvoimajuures