Päätöksen aika!

PÄÄTÖKSEN AIKA!päättäjän ohjekirja, kun on…

Toimituskunta:

Matti Mäkelä (puheenjohtaja), VaSkooli-projekti, Turun ammatti-instituuttiMia Haapasaari, kansallinen teematyöhanke, Turun ammatti-instituuttiElina Hakkarainen,Valtakunnallinen työpajayhdistysMaarit Heinikainen, Muuntaja-projekti, Etelä-Savon ammattiopistoEino Hietalahti, Opequal, OpekoMervi Leino, VaSkooli-projekti, Salon seudun ammattiopistoRiikka Michelsson, Koutsi-projekti, Kiipulan ammattiopistoPetteri Ora, Koutsi-projekti, Kiipulan ammattiopistoJuha Oulujärvi, Opequal, OpekoAnu Parantainen, VaSkooli-projekti, Turun ammatti-instituuttiVarpu Taarna, Lukineuvola-projekti, Opetushallitus

Taitto:

Satu Hatakka, Turun ammatti-instituutti

Painopaikka:

Turun ammatti-instituutti 2007

Julkaisija:

EQUAL-yhteisöaloiteohjelma

Rahoittaja:

Euroopan sosiaalirahastoTyöministeriö

ISBN 978-952-99956-0-8

PÄÄTÖKSEN AIKA!

miten tukea nuoren tietä peruskoulusta toiselle asteelle ja työelämään

toimenpide-ehdotuksia koulutus- ja yhteiskuntatakuun toimeenpanoon liittyvään päätöksentekoon

SISÄLTÖ

JOHDANTO .........................................................................................................................6

ALUKSI ................................................................................................................................. 7Hintalappu syrjäytyvälle nuorelle ...................................................................................... 7Sektorimallista kokonaisvastuuseen ............................................................................... 7

NIVELVAIHEYHTEISTYÖ JA –TUKI ................................................................................. 10Lähtökohta ........................................................................................................................ 10Kolumni: Saattaen vaihdettava ...................................................................................... 10Haasteita ja ratkaisumalleja ............................................................................................. 11

Matalan kynnyksen ohjauspaikat ............................................................................. 11Tiedottaminen ja tiedonsiirto nivelvaiheessa .......................................................... 11Jyväskylän erilainen malli – nivelohjaus .................................................................... 11

Toimenpide-ehdotukset ................................................................................................. 12

OHJAUS JA TUKITOIMET ............................................................................................... 13Lähtökohta ........................................................................................................................ 13Kolumni: Mihin Lukineuvolaa tarvitaan? ....................................................................... 13Haasteita ja ratkaisumalleja ............................................................................................ 14Toimenpide-ehdotukset ................................................................................................. 14Asiantuntijat vastaavat: Miksi monikulttuurinen ohjaus on vaikeaa – vai onko? ..... 15

JOUSTAVAT TAVAT OPISKELLA AMMATILLISESSA PERUSKOULUTUKSESSA.... 16Lähtökohta ........................................................................................................................ 16Kolumni: Työammatin avulla joustavasti työelämään ................................................. 16Haasteita ja ratkaisumalleja ............................................................................................ 17Toimenpide-ehdotukset ................................................................................................. 17

SIIRTYMINEN TYÖELÄMÄÄN ......................................................................................... 18Lähtökohta ........................................................................................................................ 18Asiantuntijat vastaavat: Vastaako koulutus työelämän huutoon? ........................... 18Haasteita ja ratkaisumalleja ............................................................................................ 19

Työhönvalmennus .................................................................................................... 19Työelämäkurssit ja Urasoppi .................................................................................. 20Erityistuen tarpeessa olevien opiskelijoiden ohjaus työelämään ..................... 20

Toimenpide-ehdotukset ................................................................................................ 20

OPETTAJIEN JA OHJAAJIEN TÄYDENNYSKOULUTUS ............................................ 21Lähtökohta ........................................................................................................................ 21Kolumni: Ohjausta vai tulipalon sammuttamista – näkökulmia oppijalähtöisen ohjauksen resurssien suuntaamiseen ......................................................... 21Haasteita ja ratkaisumalleja ........................................................................................... 22Toimenpide-ehdotukset ................................................................................................ 20

TIIVISTELMÄ ..................................................................................................................... 23Hallitusohjelma haltuun ................................................................................................... 24

PROJEKTIKUVAUKSET .................................................................................................. 25

LÄHTEET .......................................................................................................................... 26

6

JOHDANTO

€€

€€

Tämän julkaisun on tuottanut koko EU:n alueella toteutettavaan EQUAL-yhteisöaloiteohjelmaan liittyvä kansal-lisen teematyön hanke Työelämään integroituminen. Kansainvälisen EQUAL-ohjelman tavoitteena on ke-hittää yhteistyön avulla uusia keinoja, joilla torjutaan syrjäytymistä, syrjintää sekä epätasa-arvoa työmarkkinoilla. Pyrkimyksenä on tukea erityisesti hei-koimmassa työmarkkina-asemassa olevien ja vaikeasti työllistettävien työ-elämäkynnyksen ylittämistä. Kansalli-sen teematyöhankkeen Työelämään integroituminen keskeisimpänä tavoit-teena on ollut löytää, kehittää ja ottaa käyttöön uusia menetelmiä, joiden avulla voidaan edistää nuorten siirty-mistä koulutuksesta työelämään.

Teematyön toteuttamisessa ovat ol-leet mukana EQUAL-ohjelman projekteista CHANCES, Koutsi, Lukineuvola, Muuntaja, OPEQUAL ja teematyökokonaisuuden vetäjänä toiminut VaSkooli. Leonardo-ohjelman hankkeista teematyöhön osallistui Second Chance. Yhteistä edellä mainituille oli työskentely uusien nuorten syrjäytymistä ehkäisevien toimin-tamallien ja hyvien käytäntöjen kehittämiseksi ja valtavirtaistamiseksi. Tarkemmat kuvaukset teematyön toteuttajaprojekteista löytyvät tämän julkaisun lopusta.

Teematyön keskeisiä tuotoksia olivat erilaiset seminaarit, workshopit ja asian-tuntijavaihdon tapahtumat, joita järjestettiin eri puolilla Suomea eri teemojen ympärillä. Kaikkien näiden tapahtumien tavoitteena oli levittää tietoa nuorten syrjäytymisen ehkäisystä sekä edistää eri toimijoiden välistä verkostoitumista ja hyvien käytäntöjen leviämistä.

Teematyöryhmän virtuaalisessa työskentely-ympäristössä sekä työkokouk-sissa tekemän työn tuloksena eri projekteilta kerätyistä hyvistä käytännöistä työstettiin kaksi julkaisua, joista toinen on kädessäsi oleva päättäjille suunnattu Päätöksen aika!. Sen tavoitteena on herättää keskustelua sekä nostaa esiin erilaisia nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn liittyviä haasteita, ratkaisumalleja ja toimenpide-ehdotuksia. Julkaisu ja siinä esitetyt toimenpide-ehdotukset poh-jautuvat toteuttajaprojektien kehittämistyöhön ja sen eri toimijoiden asiantun-temukseen. Lisäksi jokaiseen lukuun on pyydetty eri asiantuntijoilta aiheeseen liittyviä kommenttipuheenvuoroja näkökulmien moninaisuuden takaamiseksi ja jatkodebatin pohjaksi.

Turussa 1.10.2007 Toimituskunta

7

Hintalappu syrjäytyvälle nuorelleElinikäisen työmarkkinoilta syrjäyty-misen hinnasta on esitetty erilaisia arvioita, jotka ovat vaihdelleet puo-lesta yhteen miljoonaan euroon. Esimerkiksi Valtiontalouden tarkas-tusvirasto arvioi tuoreessa Nuorten syrjäytymisen ehkäisy -raportissaan, että ”jos nuori ajautuu sosiaalises-ti huono-osaiselle elämän uralle ja syrjäytyy pysyvästi työmarkkinoilta, niin tästä aiheutuu yhteiskunnalle noin miljoonan euron kustannukset ennen kuin kyseinen henkilö täyttää 60 vuotta”.

Tarkastusviraston mukaan nuorten syrjäytymisestä yhteiskunnalle ai-heutuvat kustannukset ovat kaikki-aan miljardiluokkaa. Aivan eurolleen syrjäytymisen todellista laskua on vaikea laskea, sillä asiantuntijoiden mukaan syrjäytymistä ehkäisevän toiminnan kustannuksia ei ole tutkittu riittävästi ja erilaisten toimenpiteiden kokonaisvaikuttavuuden arviointi on käytännössä mahdotonta. Joka ta-pauksessa on selvää, että esimer-kiksi kuntien tasolla sijoitus syrjäyty-misen ehkäisyyn mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on erittäin tehokasta säästämistä. Jonkinlaisen kuvan nuorten syrjäytymisen valtion ja kuntataloudelle aiheuttamista ku-luista saa seuraavista luvuista:

l vuosittain noin 3000 nuorta jää peruskoulun jälkeen ilman opis-kelupaikkaa

l opintonsa keskeyttää ammatilli-sessa peruskoulutuksessa noin 30 ja lukiokoulutuksessa noin 11 prosenttia nuorista

Nuoren syrjäytymisen hintalapun suuruutta mietittäessä, täytyy lisäksi

ALUKSI 1aina muistaa, että syrjäytyminen on yhteiskunnalle pelkästään taloudelli-nen menetys, mutta syrjäytyvälle hä-nen elämäänsä syvästi koskettava tragedia.

Sektorimallista kokonais-vastuuseenSuomalaisen koulutusjärjestelmän peruskaavio on varsin selkeä. Pe-ruskoulun ala-asteelta siirrytään yläasteelle, jonka jälkeen valitaan ammatilliset toisen asteen opinnot tai lukio. Tämän jälkeen vaihtoehtoi-na ovat lähinnä työelämä, ammatti-korkeakoulu tai yliopisto. Pääosalle nuorista reititys soveltuu vähintäänkin kohtuullisen hyvin. Oppimistulokset ovat hyviä, opettaminen tehokkaas-ti hoidettua ja kansainvälisessä ver-tailussa nuoret ovat menestyneet loistavasti. Silti arvioidaan, että jopa joka kymmenes nuori tipahtaa järjes-telmästä jossakin vaiheessa: matka yläasteelta ammattiin päättyy opin-tojen keskeytymisestä johtuvaan epäonnistumiseen ja mielenkiinnon hiipumiseen sekä tätä kautta kou-lutuksen ja usein myös työelämän ulkopuolelle.

Länsi-Suomen lääninhallituksen sivis-tystoimentarkastaja Erik Häggman arvioi tekemässään selvityksessä, että vuonna 2004 noin 94 000 nuor-ta oli ilman työtä tai koulutuspaikkaa. Osa asiantuntijoista pitää lukua liian suurena, sillä esimerkiksi työhallin-non tilastojen mukaan heinäkuussa 2007 työttöminä työnhakijoina alle 25-vuotiaita nuoria oli ainoastaan 29 000. Lukuja ei voi suoraan verrata toisiinsa, koska ne ovat eri vuosilta ja lisäksi kaikki koulutuksen tai työelä-män ulkopuolella olevat nuoret eivät näy työhallinnon tilastoissa. Vaikka

8

viime vuosien myönteisen talous- ja työllisyyskehityksen vuoksi syrjäyty-misvaarassa olevien nuorten mää-rä on oletettavasti pienentynyt, liian moni nuori jää edelleen koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Tilanteen parantamiseksi esimerkiksi Hägg-man vaatii maahamme järjestelmää, jolla nuoria seurattaisiin 20-vuotiaiksi asti. Seurantajärjestelmä edesauttai-si myös nuorten työllisyyteen liittyvien tilastojen yhdenmukaistamista. Pelk-kä seuranta ei tietenkään vielä riitä, vaan nuorille tulee olla myös tarjolla erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja ja riittäviä tukitoimia.

Vaikka yhteistyö eri toimijoiden ja kouluasteiden välillä onkin viime vuo-sina kehittynyt eri puolilla Suomea, niin äärimmillään (ks. alla) tiukasti

TYÖELÄMÄ

NIV

ELV

AIH

E

NIV

ELV

AIH

E

2. aste

muut palvelutmuut palvelut

perusopetus

sektoroitu järjestelmä pitää edel-leen eri toimijoiden palvelut tiukasti eriytettyinä ja kasvattaa entisestään nivelvaihekynnyksiä.

Ei olekaan ihme, että osalle nuoris-ta ja heidän vanhemmistaan ete-nemisreitit näyttäytyvät toisistaan irrallisina osasina, joiden luomasta kokonaisuudesta on vaikea ottaa selvää. Poikkeaminen vakioidusta etenemisjärjestyksestä johtaa hel-posti ongelmallisiin tilanteisiin. Hägg-manin mukaan koulutuskeskustelua maassamme dominoikin ”näkökul-ma, jossa koulutus nähdään yhtenä jatkumona peruskoulusta toisen as-teen ammatillisen koulutuksen kautta työelämään. Kaikki poikkeamat ovat negatiivisia poikkeamia.”

Ongelmana on lisäksi edelleen – kuten Valtiontalouden tar-kastusvirasto arvioi Nuorten syrjäytymisen ehkäisy -rapor-tissaan – se, että lainsäädäntö ei tue riittävästi hallinnonalo-jen välistä ja moniammatil-lista yhteistyötä. Paikallisella tasolla ongelmia aiheuttavat lisäksi eri toimijoiden välistä tiedonkulkua vaikeuttavat erilaiset salassapitosäädös-ten tulkinnat. Vaatimukseen moniammatillisen ja eri taho-jen välisen yhteistyön kehittä-misestä yhtyi hiljattain myös opetusministeriön asettama Opinto-ohjauksen ja työhal-linnon ohjauspalveluiden yh-teistyöryhmä muistiossaan Nuorten ohjauspalveluiden tehostaminen.

Equal-teematyöhön (”Työelä-mään integroituminen – kou-lutuksen ja työelämän yhteen niveltäminen”) osallistuvien projektien yhteisen kehittä-mistyön tuloksena hahmotel-lussa (ks. viereinen sivu) tavoi-teltavan koulutusjärjestelmän mallissa keskiöön nousevat asiakas (nuori) ja hänen tar-peensa. Tässä mallissa kyn-nykset vaiheesta seuraavaan

on madallettu tai poistettu kokonaan. Koulutusjärjestelmää voidaan katsoa yhtenäisenä kokonaisuutena, jossa erilaiset etenemistiet ovat kaikki osa normaalia mallia.

Yläasteella on jo nyt käytössä teke-mällä oppimisen luokkia, ja jos päättö-todistuksen saamisen aikaan ei osaa tehdä uravalintaa, voi kymppiluokan tai ammattistartin avulla selventää sopivia vaihtoehtoja. Myös nuorten työpajat voivat toimia tukena sekä ammatillisiin opintoihin siirryttäessä että niiden jo alettua.

Vastaavasti ammatillisten opintojen tulisi tarjota entistä enemmän jous-tavia ja vaihtoehtoisia tapoja amma-tillisten valmiuksien saavuttamiseen. Tekemällä oppimalla saatu tietous ja osaaminen on yhtä arvokasta kuin perinteisen teoriaopetuksen kautta saavutettu.

Toimijoiden välinen yhteistyö on osoittautunut hedelmälliseksi erityi-sesti niiden nuorten kohdalla, joille kasaantuu opinnoissaan vaikeuksia.

9

YD

INP

RO

SE

SS

IT

UK

I-

PR

OS

ES

SI

opettajien täydennyskoulutuslmonikulttuuriset taidotl opettajasta ohjaajaksi

yhteistyöfoorumienja -ryhmien rakentaminen

ja toiminta

opettajientyöelämäjaksot

PERUS-ASTE

TOINEN ASTE

TYÖELÄMÄ / JATKOKOULUTUS

koulukokeilut

TET

koulujen ja hallintokuntien välinen nivelvaiheyhteistyö

joustavat koulutusvaihtoehdot

nivelvaihe- koulutukset

joustavat koulutusväylätltyövaltaisetloppisopimusltyöpajat

joustavat ja/tai tuetut työllistymisväylät

TYÖSSÄOPPIMINEN

koulujen, viranomaisten ja työvoimahallinnon nivelvaiheyhteistyö

ohjaus- ja tukipalvelutoppilashuolto opiskelijahuolto

YRITYSYHTEISTYÖ

2. NIVEL-VAIHE

1. NIVEL-VAIHE

Laajan nivelvaiheen ohjaus- ja tukitoimien prosessimalli peruskoulusta toisen asteen ammatillisen koulutuksen kautta työelämään

Oppilas- ja opiskelijahuolto, työpa-jat, sosiaali- ja työvoimatoimistot, nuoriso- ja sivistystoimi sekä tietysti erityisesti opettajat ja opinto-ohjaa-jat voivat yhdessä muodostaa sen mahdollistajien joukon ja tukiraken-teen, jonka avulla merkittävästi suu-rempi osa nuoria saadaan autetuksi perille.

Jos koulutusjärjestelmä muotoutuu tulevaisuudessa tässä esitetyllä ta-valla, voivat sekä nuori että hänen huoltajansa tarkastella sitä yhtenäi-senä, portaattomana, vaihtoehtoi-sia oppimistapoja mahdollistavana kokonaisuutena, jossa myös tuki-palvelut ovat tarvittaessa saatavilla. Edellytyksenä on, että myös toimijat alkavat tarkastella järjestelmää koko-naisuutena vallitsevan sektorikeskei-sen lähestymistavan sijaan.

2

10

NIVELVAIHEYHTEISTYÖ JA –TUKI

lähtökohta

Peruskoulun ja toisen asteen nivelvaiheessa koulutuksen ulko-puolelle tipahtaa eri arvioiden mukaan noin 2000–2500 nuorta vuosittain, vaikka laskennalli-sesti koulutuspaikkoja pitäisi riittää kaikille. Tähän on monia syitä. Osa ei edes hae koulutuk-seen, kun omat suunnitelmat tai koko elämä on retuperällä. Moni hakee, mutta ei saa haluamaansa koulutuspaikkaa, tai jos saakin, keskeyttää heti alkumetreillä. Taustalla on motivaation puu-tetta, huonoa koulumenestystä, epäonnistumisen kokemuksia, psykososiaalisia oireita ja elä-mänhallinnan puutetta.

Tunnettu sosiologi Anthony Gid-dens puhuu nuorten valintoihin ja elämäntilanteisiin viitaten ”kohtalokkaista hetkistä”. Ne ovat nuoren elämän merkittäviä kohtia, joissa tehdyt ratkai-sut voivat johtaa luonteeltaan peruuttamattomiin seurauksiin, olivatpa ne sitten hyviä taikka huonoja. Nuorten syrjäytymistä

koskeva tutkimus on täynnä esi-merkkejä tämänkaltaisista kohta-lokkaista hetkistä, ja yksi kes-keinen liittyy juuri päätökseen jatkaako koulua vai ei.

Tänään peruskoulun päättävä nuori on vasta koulutusuransa alkuvaiheessa. Elämän ja uran ennustettavuus on vähäistä, toisin kuin ennevanhaan, mutta panokset ovat entistä kovemmat. Monien mielissä välkkyy paikka yliopistossa, koska sen katso-taan olevan ainoa tai paras tapa pärjätä tulevaisuuden työmarkki-noilla. Niinpä ne, jotka kynnel-le kykenevät, suuntaavat lukioon loppujen jäädessä taistelemaan halutuimmista ammattikoulutus-paikoista. Tässä kilvassa koulu itse osaltaan tuottaa huono-osaisuutta ja syrjäytymistä.

Nuori, joka ei hae koulutukseen tai saa paikkaa, on vaarassa tipahtaa peruskoulun ja toisen asteen väliseen mustaan aukkoon. VaSkooli-projektin tutkimushank-keessa, jossa on haastateltu

saattaen vaihdettava

Koulutuksen nivelvaiheella tarkoi-tetaan yleensä nuorten siirtymistä perusopetuksesta jatko-opintoihin. Nivelvaiheita voi olla muitakin ja aina ne ovat opiskelijan kannalta kriittisiä siirtymiä. Laajemman näkemyksen mukaan nivelvaiheessa ”nuori alkaa asteittain selkiyttää omaa suuntau-tumistaan ja pyrkimyksiään ja päätyy vähitellen jonkinasteiseen varmuu-teen elämänsä suunnasta” (Perus-opetuksen ja toisen asteen koulu-tuksen nivelvaiheen kehittämistyö-ryhmän muistio 2007).

Peruskoulun 9-luokkalaisista…lsiirtyy lukioon 53 %ltoisen asteen ammatilliseen

koulutukseen 39,5 %l10-luokalle 2,5 %l5 % ei jatka opintojaan välittö-

mästi lainkaan

Yhteishaussa jätti hakematta 2,5 % perusopetuksen ja 14 % lisäopetuk-sen päättäneistä. Yhteensä tämä tarkoitti 1600 nuorta vuonna 2005. Uravalintaan liittyi myös paljon epä-varmuutta, sillä vain runsas 10 % pe-rusopetuksesta suoraan ammatilli-

seen koulutukseen siirtyneistä arveli olevansa varmasti omalla alallaan.

Epävarmat ja väärät valinnat heijas-tuvat toisen asteen opiskeluun. Am-matillisen koulutuksen läpäisytilastot kertovat, että noin 60 000 toisen asteen ammatillisen perustutkinnon aloittaneesta valmistui kolmen vuo-den tavoiteajassa vain 61 %. Viiden vuoden tarkastelujaksolla läpäisypro-sentti oli 70. Opintonsa keskeyttänei-den osuus ammatillisessa peruskou-lutuksessa oli noin 30 ja lukiokoulu-tuksessa noin 11 %.

sekä nuoria että projektityönte-kijöitä, on tullut hyvin esiin, että kohtalokkaat hetket voivat olla niin sanotusti pienestä kiinni. Joillekin riittää muu-tama keskustelu oman opon tai uraohjaajan kanssa, toiset ovat Baumanin perheen laulun sanoin ”saattaen vaihdettavia”: Ei, älä päästä yksin matkaan, vierimään alas mäkeä, ilman saattoväkeä. Vaikka olenkin mukava, silti herkkä ja haavoittuva, niin herkkä ja haavoittuva, saattaen vaihdettava.

Tänä päivänä, kun lasten ja per-heiden ongelmat vain lisääntyvät ja kärjistyvät, saattaen vaih-dettavia on yhä enemmän. Siksi parasta koulutuspolitiikkaa on hyvin hoidettu sosiaalipoli-tiikka!

Sakari Aholakirjoittaja on Turun yli-opiston koulutussosiologian laitoksen erikoistutkija

11

haasteita ja ratkaisumalleja

vuodesta 2001 aktiivisesti laajempaa yhteistyötä turkulaisten peruskoulun yläkoulujen kanssa. Työn tulokselli-suudesta kertoo, että vuonna 2001 oppilaitoksen keskeyttämisprosentti oli 12, mutta tällä hetkellä enää 7.

Yhteistyön tavoitteena on antaa peruskoulun päättäville nuorille rea-listista ja aitoa tietoa peruskoulun jälkeisestä koulutustarjonnasta ja opiskelusta toisella asteella, jotta jatko-opinnot eivät keskeytyisi vir-heellisten valintojen vuoksi. Turun ammatti-instituutin urasuunnittelijat ovat kuluneena lukuvuonna jakaneet tietoa toisen asteen opinnoista lähes 4000 peruskoulun päättöluokkalai-selle Turussa ja lähikunnissa. Perus-koulun päättöluokkalaisille on tarjottu myös mahdollisuus koulukokeiluihin toisella asteella.

Keskeyttämisten vähentämiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että opiskelijan opintojen ja mahdollisten tukitoimien järjestämiseksi tarvittavaa tietoa voi-daan siirtää nivelvaiheessa perusas-teelta toiselle asteelle. Esimerkiksi Salossa nivelvaiheen tiedonsiirto to-teutetaan keväällä lähettävän ja vas-taanottavan tahon opiskelijahuollon henkilöstön tiedonsiirtopalavereissa. Tiedot tarkennetaan syksyllä. Työväli-

neinä käytetään tiedonsiirtolomaketta ja koteihin lähetettävää taustatietolo-maketta.

Turussa peruskoulun päättöluokilla olevilta oppilailta ja heidän huoltajil-taan pyydetään lupa tiedonsiirtoon. Uuden lukuvuoden alussa urasuun-nittelijat kartoittavat tukea tarvitsevat opiskelijat. Erityisopetuksessa olleille opiskelijoille on peruskoulun luokan-valvoja/erityisopettaja tehnyt siirto-HOJKS:n, johon on kirjattu opiskelun kannalta oleelliset tiedot. Tiedot vä-litetään edelleen opinto-ohjaajalle ja opiskelijan opettajille.

Jyväskylän erilainen malli – nivelohjausJyväskylässä on aloittanut toimintan-sa yksittäisistä organisaatioista riip-pumaton nivelohjaaja, joka edustaa nuorten näkökulmaa ohjauksessa. Kysymys on pitkäkestoisesta ja yksi-lölähtöisen tuen verkostomallista. Toi-mintaan sisältyy alueellisen yhteistyön koordinointi ja nuorille tarjottavat pal-velut, joihin kuuluvat kesävalmennus (peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisille), al-kuvalmennus, orientaatiovalmennus, työelämä- ja työnhakuvalmennus (toi-sen asteen ammatillisille opiskelijoille) sekä yritysverkon rakentaminen ja kehittäminen.

Perusopetuksen ja toisen asteen vä-lisen nivelvaiheen keskeiset haasteet ovat:

l matalan kynnyksen ohjauspaik-kojen tarve ja jälkiohjauksen ke- hittäminen

l tiedottaminen ja tiedonsiirto pe-rusasteen ja toisen asteen välillä

l eri hallintokuntien ja kouluastei-den sekä alueellisen yhteistyön ja työnjaon kehittäminen

l opintoja uraohjauksen kehittä-minen ja monimuotoistaminen

Matalan kynnyksen ohjauspaikatTurun yliopiston koulutussosiologian laitoksen VaSkooli-projektille teke-män tutkimuksen mukaan erilaisiin toimenpiteisiin osallistumisessa ja nuorten auttamisessa keskeisiksi nousivat vapaaehtoisuus ja sitoutu-minen. ”Positiivisten tulosten taus-talla olikin aina nuoren oma halu muutoksen”, summasi tutkija Suvi Kivelä. Parhaiten vapaaehtoisuuden ja nuoren oman motivaation vaatee-seen ovat usein pystyneet vastaa-maan erilaiset matalan kynnyksen ohjauspisteet, jotka ovat myös yksi Opetushallituksen määrittelemistä ohjauksen painopistealueista tule-vaisuudessa.

Hyvä esimerkki tällaisesta ohjauspis-teestä on Turussa nuorisotoimen yh-teydessä toimiva Ohjaamo, joka tu-kee ja auttaa ilman koulutuspaikkaa jääneitä nuoria. Toimintaan kuuluu jälkihakupaikoille ohjaaminen, yhteis-haussa auttaminen, työharjoittelujak-sojen järjestäminen sekä tukitoiminta opiskelun jo alettua.

Tiedottaminen ja tiedon-siirto nivelvaiheessaTurun ammatti-instituutti on tehnyt

12

toimenpide-ehdotukset:

3. Toisen asteen ammatillisen kou-lutuksen ja perusopetuksen ylä-koulujen tulee sopia selkeistä toi-mintamalleista ja vastuista koski-en nivelvaiheen tiedonsiirtoa sekä esimerkiksi toisen asteen tarjoa-mista koulutusmahdollisuuksista tiedottamista (tiedotustilaisuudet yläkouluissa oppilaille ja vanhem-mille, koulukokeilut jne.).

1. Nivelvaiheeseen liittyvän ohjauk-sen kehittämiseksi tulisi kuntiin tai kuntayhtymiin perustaa matalan kynnyksen ohjauspaikkoja, jotka selkeästi vastuutetaan huolehti-maan kaikista niistä nuorista, jotka ovat vaarassa pudota koulutus-järjestelmän ulkopuolelle. Ohjaus-paikka voisi toimia myös moniam-matillisen organisaatioiden välisen yhteistyön koordinaattorina.

Tiedonkulku oppilaitosten (perus- ja toinen aste) ja ohjauspaikkojen välillä on onnistumisen edellytys. Tavoitteena tulee olla, että niin eri

toimijoilla kuin nuorilla ja heidän vanhemmillaan on selkeä tie-to palveluiden sisällöstä ja koh-deryhmästä. Näin nuori välttyy turhaan kiertämästä palveluista toiseen.

2. Eri toimijoiden (valtio, kunnat, hallintokunnat) yhteistyötä tulee lisätä, sillä sektorihallinto ja ongel-mat yhteistyön toteuttamisessa niin kunnallisella, alueellisella kuin valtiollisellakin tasolla aiheuttavat edelleen paljon päällekkäisiä toi-mintoja ja resurssien hukkaamis-ta.

lisätietojaOhjaamo: [email protected] [email protected] www.turku.fi » Palveluja nuorille » Ilman opiskelu- tai työpaikkaa » Ohjaamo, www.vaskooli.fi

Tiedottaminen, tiedonsiirto ja nivelvaiheyhteistyö: [email protected] [email protected] www.vaskooli.fi

Nivelohjaus: [email protected] [email protected]

13

Peruskoulussa tulisi olla val-miudet oppimisvaikeuden tunnis-tamiseen ja riittäviin tukitoi-miin, mutta näin ei välttämättä todellisuudessa ole. Kaikkien ongelmia ei tunnisteta, eikä koulussa ole aina riittävästi tietämystä konkreettisista tu-kitoimista. Jos pulmaa ei ole tunnistettu alakoulussa, ylä-koulussa se peittyy usein jo muiden näennäisesti suurempien ongelmien taakse.

ESR-rahoitteinen Lukineuvola-hanke on osoittanut selkeästi tunnistamisen puutteellisuuden. Vain 15 % lukineuvolan lukiasi-akkaista oli aikaisemmin tes-tattu, eli peräti 85 % ei ollut aiempaa diagnoosia oppimisen pulmistaan. Hanke on myös pal-jastanut palvelujen huutavan puutteen nuorten osalta. Edes lukitestauspalveluiden saatavuus monilla paikkakunnilla ei ole itsestään selvää.

Lukineuvoloissa on ollut tar-jolla palveluja nuorille ja ai-kuisille henkilöille, joilla on oppimisvaikeuksia sekä myös eri alojen ammattilaisille.

Oppimisvaikeuksien varhainen tun-nistaminen sekä tukitoimet ovat ensiarvoisen tärkeitä. Tämän to-teutuminen edellyttää koulutettua henkilökuntaa eri aloilla. Ei vain koulussa, vaan myös tervey-denhuollossa ja työvoimatoimessa. Toteutuminen vaatii erilaisten strategioiden laajaa käyttöä, kuntoutusmahdollisuuksia, riit-täviä palveluita sekä tarpeelli-sia apuvälineitä.

Kaikkien opettajien peruskou-lutukseen tulee saada riittävä osio tietoutta oppimisvaikeuk-sista, niiden tunnistamisesta ja tarpeellisista tukitoimista sekä apuvälineistä. Ei riitä, että erityisopettaja tietää, jos esimerkiksi matematiikan ja eng-lannin opettajat eivät tunnista oppimisvaikeuksisen nuoren tilan-netta tai osaa tukea häntä. Myös muulla oppilaitoksen henkilökun-nalla tulee olla riittävät tiedot oppimisvaikeuksien tukitoimista. Esimerkiksi kouluterveydenhoita-jan tulisi huomioida oppimisvai-keuden mahdollisuus näennäisesti fyysisten oireiden kuten unet-tomuuden, ahdistuneisuuden tai päänsäryn taustalla.

mihin Lukineuvolaa tarvitaan?

Vuonna 2003 peruskoulun oppilaista joka neljäs osallistui jonkin muo-toiseen erityisopetukseen. Ammatillisen peruskoulutuksen opiskeli-joista 10,5 % oli erityistä tukea tarvitsevia vuonna 2004. Jatkossa on oletettavaa, että erityistukea tarvitsevien opiskelijoiden määrä kasvaa toisen asteen ammatillisessa peruskoulutuksessa, mikäli yhteiskun-nassamme edes pyritään vastaamaan vaatimuksiin koulutustakuun (vähintään 96 % peruskoulun päättävistä nuorista jatkaa seuraavana syksynä joko toisella asteella tai lisäopetuksessa) toteuttamisesta ja toisen asteen koulutuspaikan takaamisesta koko ikäluokalle.

lähtökohta

Toisen asteen oppilaitoksissa tu-lisi olla riittävästi erityisope-tuspalveluja. Yhdessä terveyden-huollon kanssa olisi kehitettävä apuvälineiden räätälöintimalli, jonka avulla voidaan valita oi-keanlaiset apuvälineet kullekin tarvitsijalle. Apuvälineiden käytön lukivaikeustapauksissa soisi olevan yhtä luonnollinen asia kuin silmälasien käytön li-kinäköiselle.

Avoin lukineuvolapalvelu on osoittanut tarpeellisuutensa. Toiminnan jatko tulisi taata ja levittää koko maan kattavaksi. Sekään ei kuitenkaan riitä, vaan jokaisen organisaation toimin-nassa riittävät ohjaus- ja neu-vontapalvelut ovat välttämättö-miä – palvelun tulee olla osa oppilaitosten kulttuuria.

Riitta Hämäläinen ja Airi Valkamakirjoittajat toimivat tie-dottajina Erilaisten oppi-joiden liitossa

Lukineuvola-hanke on tuotta-nut ohjekirjoja sekä moni-ammatillista Luksitko-lehteä

3OHJAUS-JA TUKITOIMET


14

Tämän luvun alussa todettiin kou-lutustakuun lisäävän toteutuessaan erityistukea tarvitsevien opiskelijoi-den määrää erityisesti toisen asteen ammatillisessa peruskoulutuksessa. Riittävien ohjaus- ja tukitoimien to-teuttamiseksi oppilaitosten tulee yhä enemmän pystyä moniamma-tilliseen yhteistyöhön, jolloin mukana on koko oppilaitoksen henkilökunta. Koska oppilaitosten resurssit eivät tulevaisuudessakaan todennäköi-sesti kasva samaa vauhtia tukitar-peiden lisääntymisen kanssa, vaa-ditaan myös oppilaitoksilta uuden-laisia malleja ohjaus- ja tukitoimien järjestämiseen. Hyvä esimerkki ovat Turun ammatti-instituutissa kehite-tyt ryhmämuotoiseen ohjaukseen ja vertaistukeen perustuvat Mieli-alataidot-kurssi ja Äitiryhmä. Ensin mainittu on opiskelijoille tarkoitettu depressiokoulu-työkirjaan pohjautu-va psykoedukatiivinen kurssi, jossa opiskellaan pienryhmässä masen-nuksen ehkäisy- ja itsehoitotaitoja. Kurssilla nuoret oppivat sosiaalisia taitoja ja vaikeidenkin asioiden jaka-mista. Äitiryhmä on puolestaan opis-kelijaäideille tarkoitettu ryhmä, jonka tavoitteena on tukea nuorten äitien vanhemmuutta, jakaa kokemuksia ja


lisätietoja:Lukineuvola: airi.valkama@erilaisten- oppijoidenliitto.fi www.lukineuvola.fi

Mielialataidot-kurssi ja Äitiryhmä: [email protected] [email protected] www.vaskooli.fi

Rästipaja Majakka: [email protected] www.vaskooli.fi

Toimintaluokka: [email protected] www.vaskooli.fi

tukea opiskelijoiden paluuta opinto-jen pariin äitiysloman jälkeen.

Riittävien ohjaus- ja tukitoimien jär-jestäminen tukee oppilaitoksia myös näiden omien tulosmittarien saavut-tamisessa. Esimerkiksi Salon seudun ammattiopistossa huomattiin, että keskeyttämisten lisäksi ongelmana ovat myös valmistumisen viivästy-minen tai kokonaan valmistumat-ta jääminen. Ratkaisuksi kehitettiin Rästipaja Majakka, joka toimii tuke-na ja antaa ohjausta keskeneräisten kurssien suorittamisessa. Rästipajal-la järjestetään myös rästitenttipäiviä. Rästipajan ohjaaja tiedottaa opettajia ja ryhmänohjaajia rästien suorituksis-ta, toimittaa suoritukset opettajalle arvioitavaksi sekä kokoaa aineistoa (kokeet ja preppausmateriaalit) räs-tipajan aineistoarkistoon.

Koko ikäluokan kouluttamisen ide-aali tuo uusia haasteita myös perus-opetukseen, johon tulisi suunnata lisäresursseja luokkakokojen pie-nentämiseksi, yksilöllisen ja tehos-tetun ohjauksen lisäämiseksi sekä joustavampien koulutusväylien kehit-tämiseksi. Jo kehitetyistä perusope-tuksen uusista toimintamuodoista erinomainen esimerkki on Turussa

toimiva Toimintaluokka, jonka koh-deryhmänä ovat perusopetuksen päättövaiheessa olevat syrjäytymis-vaarassa olevat oppilaat. Työtapana on toiminta- ja työpainotteinen omaa elämänhallintaa ja oppilaan jatko-koulutusmahdollisuuksia vahvistava opetus ja oppiminen. Oppimiseen kuuluvat yksilölliset koulukokeilut ja työssäoppiminen sekä opintoja tutustumiskäynnit. Toiminta- ja työ-valtaisen luokan sijoituspaikkana on toisen asteen ammatillisen oppilai-toksen osoittama kotiluokka ja muut opetuksessa tarvittavat opetustilat.

1. Kohdistetaan tehostettua ohja-usta niihin peruskoulun päättö-vaiheessa oleviin nuoriin, joilla on ongelmia kouluun sopeutumises-sa tai elämänhallinnassa. Työka-luina voidaan käyttää esimerkiksi JOPO-luokkia, laajennettuja TET-jaksoja, yksilöllisten tarpeiden mukaan suunniteltua ohjausta ja työpajojen tarjoamia palveluja.

2. Nivelvaiheeseen liittyvän ohjauk-sen kehittämiseksi tulisi kuntiin tai koulutuskuntayhtymiin perus-taa erilaisia matalan kynnyksen ohjauspaikkoja, joissa nuori voi vapaaehtoisuuteen perustuen saada tukea esimerkiksi jälkioh-jauksessa ja yhteishaussa.

5. Oppilaitosten tulisi luoda itselleen selkeä suunnitelma/strategia sii-tä, miten ne ottavat huomioon luki- ja oppimisvaikeudet. Suun-nitelmaan/strategiaan voisivat sisältyä luki- ja oppimisvaikeuk-sien testaus ja tähän liittyvät tu-kitoimet, suunnitelmat erilaisten apuvälineiden käytön lisäämiseksi ja rahoittamiseksi sekä joustavuu-den lisääminen (esimerkiksi mah-dollisuus suorittaa tai täydentää tentti suullisesti, kuvaamalla video jne.).

3. Lähiopetuksen ja ohjauksen mää-rää on lisättävä sekä perus- että ammatillisessa perusopetukses-sa. Valtiovallan tulee taata tälle riittävät resurssit muun muassa pitämällä kiinni lupauksesta, että ikäluokkien pienentymisestä koi-tuvat säästöt käytetään koulutuk-sen kehittämiseen

4. Oppilaitosten tulee muuttaa toi-mintakulttuuriaan siihen suun-taan, että ohjaus- ja tukipalvelut liitetään saumattomaksi osaksi opetusta ja oppilaitoksen arkea. Toimintakulttuurin muutos edel-lyttää henkilöstön jatkokoulutus-ta.

15

Puukari:”Monikulttuurinen ohjaus edel-lyttää ohjaajilta omaan elä-mänhistoriaansa ja kulttuuri-taustaansa tutustumista, matkaa omaan itseen ja sieltä takaisin toisen luokse. Kyse on kohtaami-sesta, jonka voi sen haastavuu-desta huolimatta nähdä ensisi-jaisesti aitona arjen rikkautena eikä niinkään vaikeutena. Kyse on elinikäisestä oppimisesta, jossa ei olla valmiita vaan matkalla, jonka aikana oppii uutta itses-tä, toisesta ja toiselta.”

”Monikulttuurisessa ohjauksessa tarvitaan usein moniammatillista yhteistyötä. Yhteistyökulttuu-rin kehittäminen vaatii pitkä-jänteistä ja järjestelmällistä työtä. Eri organisaatioiden toimintakulttuurien kohtaaminen edellyttää avoimuutta opetella yhteistä kieltä ja etsiä yhtei-siä toimintaperiaatteita. Mo-nissa tapauksissa tarpeelliset muutokset alueen ja paikkakunnan yhteistoiminnan vahvistamiseksi vaatisivat uudenlaista ajatte-lua, jossa ylitetään hallinto-

kuntien väliset raja-aidat. Alu-een tai paikkakunnan ongelmiin reagoiminen ja ennaltaehkäisevä toiminta hoituisivat usein te-hokkaammin, jos mahdollisimman varhaisessa vaiheessa olisi käytettävissä riittävästi voi-mavaroja. Käytännössä siis hen-kilöitä, aikaa ja rahaa.”

Habib:”Jos jonkin työn oletetaan olevan vaikeaa, silloin sille asetetaan jokin vertailukohta eli sitä pi-tää vertailla jonkin toisen työn vaativuuteen. Voidaan vaikkapa verrata kahta samantyyppistä toimintaa, kuten esimerkiksi kansainvälistä ja monikulttuu-rista työtä. Kansainvälisyys ja kansainvälinen työ ovat monille kiinnostavia ja myönteisiä asi-oita. Matkustelu ja ulkomaille suuntautuvat tehtävät vaikutta-vat hienoilta ja tavoittelemisen arvoisilta. Samaa ei voi aina sanoa monikulttuurisesta työstä. Monikulttuurisuus yhdistetään yleensä erilaisiin hankaluuksiin ja ongelmiin, joita joudutaan paikallisesti kohtaamaan.”

”Ohjaustoiminta on monen muun toiminnan tavoin perinteisesti toiminut kovin yksikulttuuri-sesta näkökulmasta ja oletuk-sista käsin. Ehkä tämä ei ole koskaan vastannut yhteiskunnan ja ihmisten todellisuutta, mut-ta lisääntynyt maahanmuutto ja kulttuurinen erilaisuus aset-tavat jäykkien toimintamallien toimivuuden koetukselle.”

”Asiakkaan erityispiirteiden tunnistaminen yksilöllisinä, ei ryhmää leimaavina, piir-teinä on tärkeää. Toki täytyy muistaa, että ohjattavan men-neisyyteen voi ääritapauksissa kuulua sotatraumoja, kidutusta ja äärimmäistä köyhyyttä. Näissä asioissa tulee tietenkin olla hienovarainen ja huomioonotta-va, mutta yliymmärtäminen tai -eläytyminen toisen kokemuksiin ei ole rakentavaa.”

miksi monikulttuurinen ohjaus on vaikeaa – vai onko?Monikulttuurista ohjausta pidetään usein haastavana ja vaikeana. Onko se sitä? Kysymykseen vastaavat Jyväskylän yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen lehtori, kasvatustieteen tohtori Sauli Puukari ja Turun nuorisoasiainkeskuksen monikulttuurisen toiminnan koordinaattori, yh-teisöpedagogi Hasan Habib.

16

Ammatillisessa koulutuksessa ovat jo pitkään olleet käytössä kolmivuotiset, jatko-opinto-kelpoisuuden antavat tutkin-not kaikilla koulutusaloilla. Poikkeuksena tästä on tutkinnon voinut suorittaa mukautettuna, jolloin todistukseen on tullut tähtimerkintä yksilöllisin ta-voittein tehdystä suorituksesta. Toinen perustutkinnosta poikkea-va mahdollisuus on ollut tutkin-non osan suorittaminen, jolloin opiskelija on saanut ”todistuk-sen suoritetuista opinnoista”. Molemmissa tapauksissa opiske-lijan opintosuoritus on ollut ongelmallinen suhteessa työn-antajiin, työhallintoon ja Ke-laan. Mukautettu todistus antaa työnantajalle varsin epäselvän kuvan haltijansa todellisesta osaamisesta ja ammattinimikkeen käyttö tällaisessa tapaukses-sa on hieman kyseenalaista: Ottaisitko sähköasentajan* (* mukautettu) tekemään mökkisi sähköasennukset?

Tutkinnon osan suorittaneen kohdalla tilanne on vielä mo-nimutkaisempi: työhallinto eri puolilla maata tulkitsee varsin vaihtelevasti kyseisen suorituk-

työammatin avulla joustavasti työelämäänsen suhteessa työmarkkinakelpoi-suuteen ja työnantajan suuntaan tilanne on vähintäänkin yhtä epäselvä kuin mukautetun tut-kinnon suorittaneella. Kela taas ei ole katsonut tutkinnon osan suorituksen riittävän siihen, että henkilölle alkaisi karttua eläke. Aikuisten ammatillisissa perustutkinnoissa mukautusta ei tunneta, mutta osatutkinto on mahdollinen ja varsin tavallinen esimerkiksi sellaisissa tapauk-sissa, joissa opiskelijan kyvyt eivät koko tutkinnon suorittami-seen riitä. Mitään tilastoa sii-tä, kuinka paljon tutkinnon osia – mukautettuja tai muita – suo-ritetaan, ei ole käytössä, mutta määrä on kuitenkin huomattava. Yksistään nuorten perustutkin-tokoulutuksessa on erityisope-tuksessa yli kymmenen tuhatta nuorta vuosittain ja suurin osa heistä saa muun kuin normaalin perustutkintotodistuksen.

Todistus sinällään ei kenel-lekään työtä takaa, mutta on kuitenkin loppuelämän kestävä dokumentti suoritetuista amma-tillisista opinnoista ja samalla myös osaamisesta. Todistus, joka voidaan tulkita eri tavoin eri

4JOUSTAVAT TAVAT OPISKELLA AMMATILLISESSA PERUSKOULUTUKSESSA

lähtökohtaYhteiskunnassamme laajalti hyväksytty tavoite koko ikäluokan kouluttamisesta sekä yleisesti vallitseva integraatioperiaate ovat tuoneet ammatilliseen peruskoulutukseen kasvavan määrän eri-laisia opiskelijoita. Osalle nuorista perustutkinnon suorittaminen perinteisessä ammatillisessa koulutuksessa on erityisen tuen tarpeen tai muiden syiden vuoksi liian haastavaa. Näille nuorille ratkaisu saattaa löytyä työvaltaisesta opiskelusta oppilaitoksessa tai työpaikoilla.

tilanteissa, ei vastaa tarkoi-tustaan. Ammattiosaamisen näy-töt nuorisoasteen koulutuksessa korvaavat jossain määrin edellä mainittuja puutteita. Erillisil-lä näyttötodistuksilla voidaan työnantajan suuntaan selkeämmin osoittaa osaamista ainakin niis-sä tehtävissä ja tilanteissa, joissa näytöt on annettu. Näytöt eivät kuitenkaan poista sitä perusongelmaa, joka on opis-kelijoilla, jotka eivät varsin korkeisiin kolmivuotisen koulu-tuksen tai ammattitutkinnon ta-voitteisiin yllä. Tutkinnon suo-rittamista olennaisempaa heidän kohdallaan olisi työmarkkinoille työllistyminen. Työllistymis-tä ei myöskään takaa tutkinnon suorittaminen: työvoimahallinnon ja sosiaalitoimen asiakkaina on Kelan tuoreen selvityksen mukaan tuhansia perustutkinnon suorit-taneita nuoria, joiden työllis-tyminen on syystä tai toisesta ongelmallista.

Markku Aunolakirjoittaja on Kiipulan ammattiopiston rehtori

17

Kiipulan ammattiopistossa on työammattikoulutusta pyritty ke-hittämään vastaukseksi tämän lu-vun alussa sekä Markku Aunolan kolumnissa kuvattuihin haasteisiin. Kehitetty työammattikoulutuksen malli on eräänlainen oppisopimuk-sen ja oppilaitosmuotoisen koulutuk-sen risteytys. Opiskelijan saama tuki työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen on kuitenkin oppisopimuskoulutusta huomattavasti suurempi. Tavoitteena koulutuksessa on sellaisen ammat-titaidon saavuttaminen, jonka avulla kyetään kyseiselle alalle työllisty-mään. Käytännössä se useimmiten tarkoittaa tutkinnon osan suoritta-mista. Suoritus tehdään suhteessa opetussuunnitelman perusteisiin ja myös dokumentoidaan siten, että opiskelija säilyttää mahdollisuuten-sa koko tutkinnon suorittamiseen myöhemmin. Työllistymisen tavoite nousee tässä koulutusmuodossa tutkintotavoitteen edelle, samalla työpaikalla tapahtuva oppiminen ohittaa koulumuotoisen opiskelun.

Mikkelin ammattiopiston kehittämän Etappi-mallin perustana on puo-lestaan ammatillisen tutkinnon

jaksottaminen kaksivaiheiseksi. Opiskelijoiden, paikallisen työelämän ja oppilaitoksen yhteistyönä kehitet-tiin ja toteutettiin työvaltaisesti amma-tillisen perustutkinnon ensimmäinen vaihe, 40 opintoviikon laajuinen tut-kinnon osa. Pilotointialoina kokeilussa toimivat vanhustyö ja talotekniikka.

Kasvavaan joustavampien koulutus-väylien haasteeseen vastaa myös työpajojen ja ammatillisen toisen asteen koulutuksen välinen yh-teistyö. Toiminnallisen oppimisen dokumentointia ja arviointia työpa-jaympäristössä on kehitetty erityisesti Vaasassa. Mallin mukaisesti nuorten työpaja ja ammattioppilaitos sopivat yhteisten käytäntöjen järjestämisestä sopimuksin, joissa ilmaistaan toimin-nan tavoitteet, yleisperiaatteet sekä rahoitus. Tämän jälkeen on mahdol-lista siirtää opintonsa keskeyttämäs-sä olevia tai jo keskeyttäneitä nuo-ria työpajalle jatkamaan opintojaan. Työpajalle rakennettu opetussuunni-telma on työskentelyn ja oppimisen pohjana, jolloin tehtävät ja toiminta voidaan arvioida opetussuunnitel-man sisältöjen mukaisesti.


1. Työammattikoulutukselle tulee antaa virallinen status. Tunnus-tukseen voisi liittyä mahdollisuus ”työammattinimikkeen” käyttöön. Virallinen status helpottaisi työllis-tymistä koulutuksen jälkeen.

Mahdollisuus työammattitutkin-non täydentämiseksi myöhem-min tulee taata. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi lisäämällä ammatillisen perusopetuksen, aikuiskoulutuksen ja nuorten työ-pajojen yhteistyötä.

lisätietoja:Työammattikoulutus: [email protected] www.koutsi.fi

Etappikoulutus: [email protected] www.adaptor.fi

Työpajojen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyö: [email protected] [email protected]

Käytäntö on kehitetty niitä opiskeli-joita varten, joiden ammatilliset opin-not ovat keskeytyneet tai keskeyty-mässä ja jotka ovat motivoituneita jatkamaan opintojaan työpajaym-päristössä. Mallia voidaan soveltaa myös niiden nuorten kanssa, jotka tähtäävät ammatillisten opintojen aloittamiseen. Tällöin nuori voi työ-pajajaksolla suorittaa tulevissa opin-noissaan hyväksiluettavia opintoko-konaisuuksia.

2. Oppilaitosten työelämäyhteis-työtä ja -osaamista tulee kehit-tää. Lisäksi yhteistyössä Kelan, työ-, sosiaali- ja opetushallinnon kanssa tulee luoda toimivat mallit erityistä tukea tarvitsevien opis-kelijoiden saattamiseen ja tuke-miseen koulusta työelämään.

3. Ammatillisten oppilaitosten ja työpajojen välistä yhteistyötä tulee lisätä. Opettajille ja työpa-jojen henkilöstölle tulee järjestää verkostoivaa koulutusta, jossa sovitaan yhteisistä toiminta- ja

arviointimalleista sekä osaami-sen tunnustamisen käytännöistä. Opetussuunnitelmiin pohjautuvi-en tekemällä oppimisen väylien luominen työpajoille helpottaisi selvästi sellaisten nuorten am-mattiin kouluttautumista, joille teoriaoppiminen on huonosti so-veltuva tiedon omaksumistapa. Yhteistyölle pitää laatia sopimuk-seen perustuva talousnäkökul-man huomioiva toteutusmalli.


18

SIIRTYMINEN TYÖELÄMÄÄN

lähtökohtaTyössä olevien ikärakenteen kehityk-sen myötä nuorten ammatillisen kou-lutuksen tehtävä osaavan työvoiman tuottajana ja saatavuuden turvaajana tulee yhä tärkeämmäksi. Työminis-teriön Työvoima 2025 -raportin mu-kaan ensi vuosikymmenellä uuden koulutetun työvoiman kokonaistarve vuotta kohden on peruskehityksen mukaan 65 000 henkeä ja tavoiteke-hityksen mukaan yli 70 000 henkeä. Suurinta uuden työvoiman tarve on ammatillista koulutusta edellyttävis-sä tehtävissä, jotka muodostavat yli 50 % kokonaistarpeesta. Huomat-

tavaa on, että 16-21-vuotiaiden kes-kimääräinen ikäluokka (noin 64 000 henkeä) ei kokonaisuudessaankaan riitä tyydyttämään vuosittaista uuden koulutetun työvoiman tarvetta.

Ongelmana on lisäksi se, että ai-nakin tällä hetkellä kolmen vuoden tavoiteajassa ammatillisen tutkinnon suorittaa vain noin 61 % aloittaneis-ta. Nuorten siirtyminen työelämään ammatillisen perustutkinnon suoritta-neina nykyistä lyhyemmässä ajassa onkin yksi kansallisen koulutuspolitii-kan tavoitteista. Koulutuksen järjes-

5täjän kannalta valmistuneiden opis-kelijoiden työelämään sijoittuminen on tärkeä tekijä, koska koulutuksen vaikuttavuuden yhtenä mittarina on työelämään ja jatko-opintoihin sijoit-tuminen.

Alueelliset erot viranomaisten väli-sessä työelämään siirtymisen nivel-vaiheyhteistyössä ovat suuret. Toi-minta jakautuu usealle viranomaiselle ja työvoimahallinnon palvelujen hyö-dyntäminen edellyttää monimutkais-ten etuuksien ja työllistymisvaihtoeh-tojen tuntemista.

Väittämä 1:Ammatillinen peruskoulutus vas-taa hyvin työelämässä tarvitta-vaa osaamista

Tanttinen:”Ammatillisen koulutuksen työ-elämävastaavuus riippuu paljolti yrityksen koosta, erikoistumi-sesta ja alueellisen koulutuk-sen joustosta työelämätarpeiden mukaan. Teknologiateollisuuden tarvitsema maailmanluokan am-mattiosaaminen ja yritysten edellyttämien tarpeiden jous-tava huomioiminen edellyttävät entistä tiiviimpää yhteistyö-tä oppilaitosten ja yritysten välillä opetuksen rakenteen, sisällön, oppimisympäristön ja opetusmenetelmien kehittämisessä sekä opettajien työelämäjaksojen toteuttamisessa.”

vastaako koulutus työelämän huutoon?Ammatillisen koulutuksen tarjoamista työelämävalmiuksista tai niiden puuttumisesta on esitetty mo-nenlaisia mielipiteitä. Kahteen aihetta sivuavaan väittämään vastaavat Teknologiateollisuus ry:n asiantuntija Marja-Terttu Tanttinen, Turun Työvoimatoimiston yrityspalvelupäällikkö Annamari Sarén ja projektipäällikkö Ritva Lindström sekä SAKKI ry:n edunvalvontasihteeri Karri Heikkilä.

”Tutkintojen moduloinnilla, työssäoppimisella, opiskeli-joiden henkilökohtaisten ura-polkujen rakentamisella ja hy-vän osaamispohjan luomisella elinikäiselle oppimiselle sekä perus- ja oppisopimuskoulutuk-sen joustavalla yhdistämisellä voimme varmistaa ammatillisen koulutuksen työelämävastaavuutta ja nuorten työllistyvyyttä.”

Sarén ja Lindström:”Kaikki perustutkinnot ovat hyödyksi, mutta suurin osa työn-antajista arvostaa erityises-ti ammattitutkintoja. Lisäksi työntekijöiltä toivotaan mo-niosaamista, jota yksittäiset perustutkinnot eivät aina takaa. Alakohtaisen erityisosaamisen haasteisiin vastataan esimer-kiksi lyhyillä muutaman kuukau-

den täsmäkoulutuksilla, jotka rahoitetaan usein työvoimahal-linnon ja yrityksen yhteishan-kintana.”

Heikkilä:”Kolmivuotinen ammatillinen pe-rustutkinto antaa laajan osaa-misen omalle alalle, mikä onkin nykyaikaisessa korkealle ke-hittyneessä yhteiskunnassa jo perusvaatimus. Ammatilliseen pe-ruskoulutukseen on saatu vuoden 2006 syksystä lähtien käyttöön myös ammattiosaamisen näytöt, joilla opiskelijat pääsevät näyttämään osaamisensa käytän-nön työtehtävissä. Perustut-kinto antaa opiskelijalle myös oikeuden jatko-opintoihin, mikä takaa työnantajalle kehittyvää työvoimaa.”

19

VÄITTÄMÄ 2:Työnantajilla ei ole tarjota mitään työtä nuorille, joilla ei ole ammatillista peruskou-lutusta.

Tanttinen:”Toimiminen globaalissa toimin-taympäristössä, liiketoiminnassa tapahtuvat muutokset, työelämän prosessien kehittäminen ja uuden teknologian hyödyntäminen edel-lyttävät teknologiateollisuudel-ta määrätietoista panostamista osaamiseen ja ammattiosaajiin. Teknologiateollisuudessa il-man ammatillista koulutusta olevien työntekijöiden määrä onkin vähentynyt jatkuvasti. Alan henkilöstöstä noin 40 % on ammatillinen tutkinto ja 40 % vähintään teknikkotasoinen tut-

kinto. Koulutustaso on kasvanut tasaisesti ja suunnan arvioidaan jatkuvan.”

Sarén ja Lindström:”Joillakin aloilla ja joillakin työnantajilla on tehtäviä, joi-hin pääsee ilman ammatillista koulutusta, mutta näitä töitä on todella vähän ja luonteeltaan ne ovat usein pätkätöitä. Lisäksi palkkaus noudattaa yleensä työ-ehtosopimuksen minimipalkkaa. Vakituisiin työpaikkoihin vaa-ditaan kyllä ammatillista perus-koulutusta.”

Heikkilä:”Käsitän väittämän niin, että työnantajat vaativat nykyään työelämään tulevilta nuorilta korkeaa ammattiosaamista. Näin

Koulutuksesta työelämään nivel-vaiheesta on ryhdytty laajemmin keskustelemaan vasta viime aikoi-na, vaikka jo pitkään on ollut selvää, että osa nuorista tarvitsee runsaasti ohjausta ja tukea siirtyessään työelä-mään. Monissa oppilaitoksissa opis-kelijoiden ohjaus on edelleen riittämä-töntä, koska koulutuksen järjestäjää ei velvoiteta suositusten mukaisen ohjauksen järjestämiseen.

Ammattiin valmistuvan nuoren tu-keminen työelämään siirtymisen nivelvaiheessa edellyttää, että oppi-laitoksissa tunnustetaan ohjaustyön tarpeellisuus ja nuorten tuen tarve. Yksittäisen oppilaitoksen työskentely toisessa nivelvaiheessa ei kuitenkaan pelkästään riitä tukemaan nuorta työ-elämään. Viranomaisten pitää nähdä moniammatillinen yhteistyö tarpeel-lisena, kaikkia hyödyttävänä asiana. Alueelliset erot työelämään siirty-misen nivelvaihetyössä ovat suuret ja työskentely perustuu liian usein muutamien viranomaisten väliseen ”tuttuuteen”. Yhteistyön joustavan sujumisen haasteena on myös pal-velujärjestelmän monimutkaisuus.

Työelämään siirtymisen nivelvaihee-seen kehitetyt toimintamallit eivät ole taloudellisesti raskaita koulutuksen järjestäjille tai viranomaisverkostol-le. Tehtävänjakoa määrittelemällä ja järjestelmällisellä yhteistyöllä yhteis-kunnalle syntyvä säästö on helposti osoitettavissa. Nuoren kannalta on-nistunut siirtyminen työelämään on tärkein lopputulos.

TyöhönvalmennusKiipulan ammattiopistossa on tutkittu työhönvalmennusta oppimispro-sessin ja työllistymisen tukimuotona erityisesti ns. työammattikoulutuk-sissa. Näiden koulutusten erityispiirre

ajatellen olen samaa mieltä väittämän kanssa. Nykyään ei lukiokoulutustakaan pidetä kei-nona pätevöityä mihinkään am-mattiin, joten voidaan katsoa toisen asteen perustutkinnon olevan vähimmäisvaatimus työl-listymiselle. Tutkintoa vaille jääville on ehdottomasti syytä tarjota ammatillista koulutusta erilaisten hankkeitten turvin ja nämä hankkeet olisi syytä myös saada pysyviksi rakenteik-si, sillä näin estetään nuorten syrjäytyminen jo varhaisessa vaiheessa.”

on se, että tutkintotavoitteisuuden sijasta ne tarjoavat työllistymiseen tähtäävän täsmäkoulutuksen. Koh-deryhmänä ovat ne erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat, joille tutkinto syystä tai toisesta on osoittautunut tai arvioidaan liian haastavaksi.

Työhönvalmennus soveltuu amma-tillisessa koulutuksessa niin työvoi-mapoliittiseen kuin opetussuunni-telmaperusteiseen koulutukseen. Työhönvalmentaja toimii opettajan työparina koulutusprosessin alusta alkaen. Työhönvalmentajan erityinen tehtävä on työllistymisen edistämi-nen ja työelämäsuhteiden asiantun-tijana toimiminen.


20

Työelämäkurssit ja UrasoppiSalon seudun ammattiopistossa opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus suorittaa työnhaun ja urasuun-nittelun kurssi vapaasti valittavina opintoina. Kurssin sisältö koostuu yrittäjyyteen, työpaikan etsimiseen ja jatko-opintoihin hakeutumiseen liitty-vistä asioista. Lisäksi ammattiopiston yksiköihin on perustettu Urasopit, joissa opiskelija voi perehtyä jatko-

koulutustarjontaan sekä työnhakuun liittyviin asioihin. Tavoitteena on tuoda työelämän asiat osaksi opiskelijoiden arkipäivää. Urasoppi on sijoitettu ti-laan, jossa opiskelijat viettävät väli-tuntejaan. Opinto-ohjaajat sekä pal-velu- ja uraohjaaja ovat tavattavissa Urasopissa, jolloin ohjaus on helposti saatavilla. Urasopissa on järjestetty työnhakuun liittyvää työvoimatoimis-ton päivystystä.

Erityistuen tarpeessa olevien opiskelijoiden ohjaus työelämäänErityistä tukea tarvitsevien nuorten ohjaus työelämään toteutetaan Sa-lossa ja Turussa moniammatillisena yhteistyönä, johon osallistuu toimijoi-ta koulusta ja sen ulkopuolelta. Tuki kohdistuu pieneen, mutta vaikeimmin työllistettävään nuorten ryhmään.

Salon seudun ammattiopiston opis-kelijoiden osalta tuen antamisesta huolehtii Salon seudun kuntoutuk-sen asiakaspalveluyhteistyöryhmä (YTY-ryhmä), johon kuuluvat edus-tajat Kelasta, työvoimatoimistosta, mielenterveys- ja terveyskeskuk-sesta, sosiaalitoimesta, A-klinikalta, Salon aluesairaalasta sekä Salon seudun ammattiopistosta. Ohjauk-sen käynnistää yhteispalaveri, johon osallistuvat YTY-ryhmän edustajien

lisätietoja:Työhönvalmennus: [email protected] [email protected] www.koutsi.fi

Työelämäkurssit ja Urasoppi: [email protected] www.vaskooli.fi

Uraohjaus: [email protected] [email protected] www.vaskooli.fi

lisäksi opiskelija ja tarvittaessa hänen huoltajansa.

Turun ammatti-instituutin opiskelijoi-den ohjaukseen osallistuu opiskeli-jahuoltohenkilöstön (opinto-ohjaaja, terveydenhoitaja, urasuunnittelija) lisäksi työvoimatoimistosta yh-teistyöhön nimetty henkilö. Työ-voimatoimiston edustaja tutustuu opiskelijoihin jo kevään aikana ja heille laaditaan alustava suunnitelma työl-listymisen tueksi. Lisäksi opiskelijoil-le annetaan yksityiskohtaista tietoa työvoimatoimiston eri palveluista ja tukimuodoista.

1. Työelämään siirtymisen nivelvai-heohjaus tulee saada oppilaitok-sissa suosituksesta velvollisuu-deksi. Lisäksi alueellisesti tulee selkeyttää eri viranomaisten vä-listä työnjakoa työelämään siirty-misen nivelvaiheessa.

2. Ohjaus- ja tukipalveluissa tulee huomioida erityisesti erityistuen tarpeessa olevien nuorten pal-velujen turvaaminen. Tähän tu-lee myös valtakunnallisesti varata riittävät resurssit.

3. Niille nuorille, jotka eivät työllisty normaaleille työmarkkinoille, tulee järjestää erilaisia joustavia työllis-tymisen vaihtoehtoja esimerkiksi tuetun työllistämisen tai sosiaalis-ten yritysten kautta.

4. Toisessa nivelvaiheessa (koulusta työelämään) työskenteleville julki-sen sektorin ja yritysten työnte-kijöille tulee järjestää koulutusta palveluverkoston kokonaisuuden hallitsemiseksi. Koulutusten avulla

voidaan edistää myös eri toimi-joiden välistä verkostoitumista ja yhteistyötä. Erityisesti yritysten edustajat tulee saada nykyistä enemmän mukaan nivelvaiheen toimintojen kehittämiseen ja to-teuttamiseen.


21

lähtökohtaUseissa EU-maissa on todettu puut-teita opettajien taitojen päivittämises-sä. Euroopan komission tekemässä analyysissa kävi ilmi, että jäsenvalti-oiden nykyiset opettajankoulutusjär-jestelmät eivät aina anna opettajille sitä koulutusta, jota he tarvitsevat. Täydennyskoulutus on pakollista vain 11 jäsenvaltiossa, ja siellä missä täy-dennyskoulutusta järjestetään, sitä

tarjotaan yleensä alle 20 tuntia vuo-dessa ja joka tapauksessa enintään viisi päivää vuodessa. Vain puolet Euroopan maista tarjoaa opettajille järjestelmällisesti tukea ensimmäisen opetusvuoden aikana (esimerkiksi perehdytystä, koulutusta tai men-torointia).

Suomessa täydennyskoulutuksen ongelmia ovat erityisesti alueellinen

Oppilaitosten tehtävä on sivis-tää ja opettaa, mutta myös luoda tulevaisuutta. Pisa- ja muiden tutkimusten valossa suomalainen koululaitos on saanut mainetta juuri tulevaisuuden tekijänä, sillä koulutusjärjestelmämme on nähty maamme huiman teknologi-sen kehityksen ja kansantalouden kasvun peruspilarina.

Kun muista maista tullaan ihai-lemaan ja mallintamaan maamme koulujärjestelmää ja sen saa-vutuksia, negatiivisia asioita ei juurikaan nosteta esille. On epäkorrektia puhua siitä, että kaikki eivät opi tai motivoidu oppimaan; tai siitä, miten opet-tajat yrittävät aina vaan pienem-millä resursseilla luoda meille loistavaa tulevaisuutta.

Hyvistä saavutuksista kiitetään paitsi koulutusjärjestelmäämme myös asiantuntevia opettajia ja opettajankoulutusta. Opet-tajankoulutus varmistaa hyvän pohjan opetustyölle, mutta no-peasti muuttuva yhteiskunta tuo jatkuvasti haasteita, joihin ei löydy vastausta pelkästä perus-koulutuksesta tai ammattitaidon päivittämisestä.

Nykyisten oppimis- ja ihmiskä-sitysten mukaisesti opetusta ja oppimista henkilökohtaistetaan yhä enemmän. Nuorten ja ai-kuisten opettaminen onkin hyvin pitkälle ohjaamista, ohjaaminen taas vaatii erilaisia taitoja kuin opettaminen.

Ohjaamisen merkitys on oivallet-tu ja sen sisältöjä ja välinei-tä on kehitetty viime vuosina paljon sekä projekteissa että oppilaitosten sisäisessä toimin-nassa. Valitettavasti kehittämi-seen käytetyt resurssit valuvat hukkaan, jos ohjausvälineitä ja käytäntöjä ei saada oikeasti käyttöön.

Suomalaisessa oppimisajattelussa ja sitä ohjaavassa politiikassa on melkoinen ristiriita: oppi-laat pitää huomioida yksilöinä ja luoda jokaiselle oma oppi-mispolku, mutta samalla vähen-netään resursseja, jolla tämä henkilökohtaistaminen toteutet-taisiin.

Koulutuksen resursseja on vähen-netty muun muassa sillä perus-teella, että oppiminen voidaan siirtää yhä enemmän verkkoon tai työpaikoille. On luotu har-

ohjausta vai tulipalon sammuttamista – näkökulmia oppi-jalähtöisen ohjauksen resurssien suuntaamiseen

kattavuus, eri opettajaryhmien tasa-vertainen osallistumismahdollisuus, työyhteisökoulutusten vähäisyys sekä työuran eri vaiheiden huomioi-minen koulutustarpeissa. Puutteista huolimatta täydennyskoulutusten teemat ovat moninaiset ja opettajat suhtautuvat myönteisesti täyden-nyskoulutukseen.

6OPETTAJIEN JA OHJAAJIEN TÄYDENNYSKOULUTUS

ha siitä, että kaikki kykenevät itseohjautuvaan oppimiseen. Tek-nologia kehittyy, mutta ihminen ei muutu: oppijat ovat aina eri-laisia, oppimisvaikeudet eivät poistu tai vähene internetin myötä. Vaikka teknologia auttaa joitakin oppijoita, se ei poista opettajan tai ohjaajan tarvetta. Verkottuvassa ja muuttuvassa maailmassa kuunteleva ja dialo-ginen ohjaus on välttämätöntä: vaikeista oloista tuleva nuori ei kaipaa verkkotutoria vaan ihmistä.

Ihminen on edelleen opetuksen ja ohjauksen tärkein resurssi. Siksi ohjaajan ammattitaidon kehittäminen on oleellinen osa oppijalähtöisen työn vahvista-mista – tälle on oltava aikaa, tilaa ja sen myötä mahdollisuus kollegiaaliseen, vuorovaikut-teiseen keskusteluun yhdessä toisten ohjaajien kanssa.

Pirkko Kuhmonen ja Sari VanhanenPirkko Kuhmonen toimii opinto-ohjaajana Turun ai-kuiskoulutuskeskuksessa ja Sari Vanhanen suunnitteli-jana Turun ammattikorkea-koulussa

22

2. Työelämäjaksoja tulee järjestää myös peruskoulujen opettajille, sillä ne auttavat opettajaa raken-tamaan opetustaan käytännönlä-heisemmäksi ja konstruktivistisen oppimisnäkemyksen suuntaan.

3. Täydennyskoulutusta tulee tarjota myös moniammatillisille ryhmille. Verkostokoulutusta voi järjestää esimerkiksi kehittämiskoulutuk-sena, jossa oppimisen lisäksi luodaan myös alueellisia yhteis-työverkostoja. Tällaisiin koulutuk-siin/työpajoihin voisi osallistua esi-merkiksi opettajia, erityisopettajia,

vassa yhteiskunnassa tähän liittyvät saumattomasti myös moninaiset ammattitaitovaatimukset, joihin kuu-luvat muiden muassa monikulttuuri-nen osaaminen, oppimistyylien tun-


opinto-ohjaajia, kuraattoreita, työ-pajaohjaajia, sosiaalityöntekijöitä, työvoimaneuvojia jne.

4. Opettajille on taattava oikeus lisä-, täydennys- ja jatkokoulutukseen työssä ollessaan. Perus- ja jatko-koulutuksen on muodostettava systemaattinen kokonaisuus, jossa voidaan ottaa huomioon myös erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opettamiseen ja ohjaamiseen liittyvät haasteet.

1. Opettajien työelämäjaksoihin on panostettava, sillä ne auttavat opettajaa päivittämään työelämä- ja substanssiosaamistaan sekä kehittämään tekemällä oppimi-sen muotoja.

Opettajien työelämäosaamisen kehittämisen rinnalle tarvitaan myös koulutusta, joka tuottaa tai-toa soveltaa työssäoppimisen ja tekemällä oppimisen menetelmiä osana kouluopetusta. Samalla opettajille tulee tarjota lisää tietoa ja työkaluja opitun tunnistamiseen ja tunnustamiseen.


Opettajan roolin muuttuminen yhä enemmän oppimisen ohjaajaksi on yksi keskeisimmistä tämän päivän ja erityisesti tulevaisuuden opettajuutta muokkaavista haasteista. Muuttu-

temus, erilaisten oppijoiden tunnis-taminen ja huomioiminen sekä kyky niin soveltaa kuin kehittääkin uusia opetusmenetelmiä.

Tulevaisuudessa opettajille tulisikin tarjota yhä enemmän koulutusta, joka johtaa uusien opetusmenetelmi-en kehittämiseen ja soveltamiseen. Opettajien tärkein tehtävä on tarjota nuorelle työkalut, joiden avulla hän voi soveltaa oppimaansa ja vastaanottaa ja muokata uutta tietoa. Ihanteena on itsenäinen ja motivoitunut oppija, ei perinteinen passiivinen informaation vastaanottaja ja ulkomuistaja.

Opettajien olisi kehitettävä entistä yhteistoiminnallisempia ja konstruk-tiivisempia näkökulmia oppimiseen, jolloin opettajan roolina on toimia oppimisen fasilitaattorina, oppimis-tilanteiden organisoijana ja luokkien/ryhmien vetäjinä. Opettajakoulutuk-sessa tulisi myös huomioida se, että nykyään opettajat saavat yhä use-ammin opetettavakseen luokkia, jois-sa oppilaiden kulttuuri- ja kielitausta, taitotaso ja erityistarpeet vaihtelevat. Jokaiselta opettajalta edellytetään yhä enemmän erilaisten kulttuurien ja oppimistyylien tuntemusta sekä valmiuksia organisoida monipuolisia oppimistilanteita.

23

1. Perusopetuksen ja toisen as-teen välisen nivelvaiheen yh-teistyötä tulee lisätä ja eri toi-

mijatahojen vastuita sekä resurssien jakoa tulee selkeyttää.

Nivelvaiheeseen liittyvän ohjauksen kehittämiseksi tulisi kuntiin tai kunta-yhtymiin perustaa matalan kynnyk-sen ohjauspaikkoja, jotka selkeästi vastuutetaan huolehtimaan kaikista niistä nuorista, jotka ovat vaarassa pudota koulutusjärjestelmän ulko-puolelle. Ohjauspaikka voisi toimia myös moniammatillisen, organisaa-tioiden välisen, yhteistyön koordi-naattorina.

Eri toimijoiden (valtio, kunnat, hallintokunnat) yhteistyötä tulee lisätä, sillä sektorihallinto ja ongelmat yhteistyön toteuttamisessa niin kun-nallisella, alueellisella kuin valtiollisella-kin tasolla aiheuttavat edelleen paljon päällekkäisiä toimintoja ja resurssien hukkaamista. Toisaalta palvelujen ul-kopuolelle jää tukea tarvitsevia nuo-ria.

2. Lähiopetuksen sekä opin-to- ja uraohjauksen määrää on lisättävä sekä perusope-

tuksessa että ammatillisessa opetuk-sessa.

Lähiopetuksen sekä opintoja ura-ohjauksen määrää on lisättävä sekä perus- että ammatillisessa opetuk-sessa. Valtiovallan tulee taata

tälle riittävät resurssit muun mu-assa pitämällä kiinni lupauksesta, että ikäluokkien pienentymisestä koituvat säästöt käytetään koulutuksen kehit-tämiseen. Myös koulutuksen järjestä-jän on omalta osaltaan sitouduttava tähän tavoitteeseen. Oppilaitosten tulee lisäksi muuttaa toimintakulttuu-riaan siihen suuntaan, että ohjaus- ja tukipalvelut liitetään saumattomaksi osaksi opetusta ja oppilaitoksen ar-kea.

Perusopetuksen päättövaihees-sa niille nuorille, joilla on ongelmia kouluun sopeutumisessa tai elämän-hallinnassa, on tarjottava tehostettua ohjausta. Työkaluina voidaan käyttää esimerkiksi JOPO-luokkien toiminta-mallia, laajennettuja TET-jaksoja ja koulukokeiluja, yksilöllisten tarpeiden mukaan suunniteltua ohjausta ja työ-pajojen tarjoamia palveluja.

3. Joustavia kouluttautumis-väyliä ja työelämäyhteistyötä tulee lisätä

Työelämään siirtymisen nivelvai-heohjaus tulee saada oppilaitoksissa suosituksesta velvollisuudeksi. Li-säksi alueellisesti tulee selkeyttää eri viranomaisten välistä työnjakoa työ-elämään siirtymisen nivelvaiheessa. Ohjaus- ja tukipalveluissa tulee huo-mioida erityisesti erityistuen tarpeessa olevien nuorten palvelujen turvaami-nen. Tähän tulee myös valtakunnalli-sesti varata riittävästi resursseja.

Toisessa nivelvaiheessa (koulusta työelämään) työskenteleville julki-sen sektorin ja yritysten työntekijöille tulee järjestää koulutusta palvelu-verkoston kokonaisuuden hallitse-miseksi. Koulutusten avulla voidaan edistää myös eri toimijoiden välistä verkostoitumista ja yhteistyötä. Erityi-sesti yritysten edustajat tulee saada nykyistä enemmän mukaan nivel-vaiheen toimintojen kehittämiseen ja toteuttamiseen.

Työammattikoulutukselle tulee an-taa virallinen status. Tunnustukseen voisi liittyä mahdollisuus ”työammatti-nimikkeen” käyttöön. Virallinen status helpottaisi työllistymistä koulutuksen jälkeen. Mahdollisuus täydentää myö-hemmin työammattitutkintoa jatko-opintokelpoisuuden saavuttamiseksi tulee taata. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi lisäämällä ammatillisen perusopetuksen, aikuiskoulutuksen ja nuorten työpajojen yhteistyötä.

Oppilaitosten työelämäyhteistyö-tä ja -osaamista tulee kehittää. Lisäksi yhteistyössä Kelan, työ-, sosi-aali- ja opetushallinnon kanssa tulee luoda toimivat mallit erityistä tukea tar-vitsevien opiskelijoiden saattamiseen ja tukemiseen koulusta työelämään.

7Tämän julkaisun luvuissa 2-6 on esitetty erilaisia toimenpide-ehdo-tuksia, jotka sijoittuvat eri vaiheisiin nuoren polulla koulusta työelä-mään. Toimenpide-ehdotukset pohjautuvat teematyöryhmän Kou-lutuksesta työelämään toteuttajaprojektien kehittämistyöhön ja sen eri toimijoiden asiantuntemukseen. Tiivistettynä nämä ehdotukset voidaan ryhmitellä kolmen eri otsikon alle:

TIIVISTELMÄ

24

Pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen 19.4.2007 hyväksytyssä hallitusohjelmassa on lukuisia kohtia, jotka toteutuessaan helpottavat syr-jäytymisvaarassa olevien nuorten si-joittumista koulutukseen ja sitä kautta työelämään. Haasteena on tietysti varmistaa, että hallitusohjelman lin-jaukset todella muuttuvat konkreet-tisiksi teoiksi, ja että niihin sitoudutaan myös kuntatasolla. Ohessa muuta-mia poimintoja, joiden toteutumista nuorten kanssa työskentelevien eri toimijoiden kannattaa seurata:

”Työvoiman tarjonnan lisäämiseksi nopeutetaan koulutuksesta valmis-tumista ja panostetaan erityisesti vaille ammatillisia valmiuksia jäävien osuuden supistamiseen nuorisoikä-luokista.”

”Ryhdytään toimiin koulutuksen kes-keyttämisen vähentämiseksi.”

”Jokaiselle perusopetuksen päät-tävälle nuorelle turvataan koulutus-paikka sekä riittävä opintojen ohjaus ja tukitoimet. Koulupudokkuutta vä-hennetään kiinnittämällä huomiota erityisesti nivelvaiheisiin.”

”Ikäluokkien pienentymisestä va-pautuvat voimavarat käytetään koulutuksen laadun kehittämiseen. Perusopetuksen voimavaroja vah-vistamalla ehkäistään ja lievennetään lasten ja nuorten syrjäytymistä.”

”Ammatillisen koulutuksen arvostus-ta, houkuttelevuutta ja työelämäläh-töisyyttä parannetaan. Aloituspaik-kojen määrää lisätään ja niitä suun-nataan alueellisen työvoimatarpeen mukaan ja kasvukeskuksiin.”

”Lähiopetuksen ja -ohjauksen mää-rää lisätään ammatillisessa perus-koulutuksessa.”

hallitusohjelma haltuun”Varmistetaan koulu- ja opiskelu-terveydenhuollon, erityisesti mie-lenterveyspalvelujen sekä muiden opiskelupalvelujen tasa-arvoinen saatavuus.”

”Nuorten osallistumismahdollisuuksia ja kuulemista edistetään. Kehitetään nuorten työpajatoiminta koko maan kattavaksi.”

”Koulutuspaikkojen tarjontaa saate-taan vastaamaan työvoiman kysyn-tää. Käynnistetään selvitys toimialois-ta, jotka kärsivät ammattitaitoisen työvoiman puutteesta ja tuetaan eri toimijoiden yhteisenä hankkeena pyrkimyksiä helpottaa tilannetta.”

”Lasten ja perheiden ongelmiin tu-lee puuttua nykyistä aikaisemmassa vaiheessa.”

25

PROJEKTIKUVAUKSET

EQUAL-teematyöhanke Työelämään integroituminen – koulutuksen ja työ-elämän yhteen niveltäminen edistää teematyön projekteissa kehitettyjen hyvien käytäntöjen ja toimintamallien leviämistä ja juurtumista. Teematyö järjestää koulutuksia teemaan liittyvistä aiheista ja pyrkii vaikuttamaan alueelli-sen ja kansallisen tason koulutusta ja ohjausta koskeviin päätöksiin.

Teematyöhankkeen vetäjänä toimiva VaSkooli-projekti on kehittänyt Tu-run ja Salon seutukuntiin alueellisen koulutustakuumallin, jota voidaan hyö-dyntää myös muualla Suomessa. Malli perustuu moniammatillisiin ohjaus- ja tukitoimiin, joustavaan työelämäyhteis-työhön, oikeanlaisten koulutuspaikko-jen riittävyyden varmistamiseen, van-hempien kasvatusvastuun tukemiseen sekä oppilaiden elämänhallinnan ja työelämäkokemusten lisäämiseen. llisätietoja www.vaskooli.fi

Chances-hanke on keskittynyt opinto-ohjauksen kehittämiseen. Hankkeessa on tuotettu koulutuskokonaisuuksia koulun henkilöstön ohjauksellisten tai-tojen tukemiseksi ja moniammatillisen yhteistyön kehittämiseksi. Jyväskylän ammattiopistossa on kehitetty eri-tyisopetusjärjestelmää ja opiskelijan itseluottamusta tuetaan valinnaisten Ura- ja elämänsuunnitteluopintojen avulla. Hanke julkaisi lokakuussa 2006 artikkelikokoelman Pysäytyskuvia. Sukupuoli ja seksuaalisuus nuorten elämässä ja koulun arjessa. Hankkeelta on ilmestynyt myös muita ohjaukseen liittyviä tutkimusraportteja ja julkaisuja. llisätietoja www.oph.fi

Koutsi – Arvioiden ja valmentaen työammattiin - on Kiipulan koulutus- ja kuntoutuskeskuksen hallinnoima hanke, jossa on kehitetty ammatillisen kuntoutuksen, koulutuksen ja valmen-

nuksen työelämälähtöisiä malleja. Projektissa on toteutettu niin amma-tillisessa peruskoulutuksessa kuin työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuk-sessakin ns. työammattikoulutuksia. Näiden koulutusten erityispiirre on, että tutkintotavoitteisuuden sijasta ne tarjoavat työllistymiseen tähtäävän täsmäkoulutuksen. Kohderyhmänä ovat ne erityistä tukea tarvitsevat opis-kelijat, joille tutkinto syystä tai toisesta on osoittautunut tai arvioidaan liian kovaksi palaksi.llisätietoja www.koutsi.fi

Oppimisvaikeudet ovat erittäin yleisiä: jopa 25 prosentilla väestöstä on oppi-misessa pulmia. Lukineuvola-hanke pyrkii edistämään oppimisen erilaisuu-den tunnistamista ja huomioimista. Lukineuvola on palvelupiste, josta saa tietoa, ohjausta, neuvoa ja tukea oppi-misen pulmiin. Lukineuvolan palvelut on tarkoitettu nuorille ja aikuisille oppimis-vaikeuksisille, heidän läheisilleen sekä eri alojen ammattilaisille. Lukineuvola-hankkeessa järjestetään myös luki- ja oppimisvaikeuksiin liittyvää koulutusta eri alojen ammattilaisille. Lukineuvolan kotisivuilla voi tehdä itse pikalukitestin tai kysyä luki- ja oppimisvaikeuksiin liittyviä neuvoja Nettineuvojalta.llisätietoja www.lukineuvola.fi

Etelä-Savon ammattiopiston Muunta-ja-projektin Etappi-osahankkeessa jaksotettiin ammatillinen perustutkinto kaksivaiheiseksi. Tutkintoon edettiin siis etapeittain. Hankkeessa kehitettiin ammatillisen perustutkinnon ensim-mäinen vaihe eli etappi; 40 opintoviikon laajuinen tutkinnon osa, joka johdettiin työelämän toimintakokonaisuudes-ta. Etapeittain tutkintoon johtava työpainotteinen kouluttautumismalli kehitettiin ja toteutettiin opiskelijoiden, paikallisen työelämän ja oppilaitoksen yhteistyönä. Etappikoulutuksen jälkeen

opiskelija työllistyi tai jatkoi opintoja ammatilliseen perustutkintoon. Hank-keessa pilotoitiin kaksi koulutusta: van-hustyö ja talotekniikan perustutkinnon osatutkinto. Tuotoksena ovat ensim-mäisen vuoden opetussuunnitelmat molempiin koulutuksiin. Etappikoulu-tuksesta on tuotettu myös Etapeittain tutkintoon ja työelämään -julkaisu.llisätietoja www.adaptor.fi

Opequal-projektissa on luotu toimin-tamalli peruskoulusta toiselle asteelle siirtymistä kuvaavan nivelvaiheen oh-jaukseen sekä tekemällä ja työssäop-pimalla hankitun osaamisen toteut-tamiseen ja arviointiin. Nivelvaiheen ohjausmallissa ”nivelopo” koordinoi ohjausta ja yhteistyötä oppilaitosten, palvelujen tuottajien ja työpaikkojen välillä. Opintojen keskeyttämisten vä-hentämiseksi on kehitetty vaihtoehtoi-sia ohjauspolkuja, jotka mahdollistavat opintokokonaisuuksien suorittamisen tekemällä oppimalla ammatillisten oppilaitosten ja työpajojen yhteistyö-nä. Tekemällä oppiminen perustuu avattuihin opetussuunnitelmiin, jotka vastaavat työpajojen työprosesseja ja -tehtäviä. Yhteistyö toteutuu so-pimuksellisesti ja siinä on määritelty yhteistyön tavoitteet, pelisäännöt, toimenpiteet ja kustannukset.llisätietoja www.valtakunnallinentyo-

pajayhdistys.fi

Leonardo-ohjelmaan kuuluva Second Chance -hanke on tuottanut oppija-lähtöisen ohjausmallin ammatilliseen koulutukseen sekä internetpohjaisen ohjaajan työkalupakin. Työkaluja voi hyödyntää opiskelijan ohjauksen eri vaiheissa. Työkalut on koottu hank-keessa mukana olevien maiden yhteis-työkumppanien kehittämistä hyvistä käytännöistä.llisätietoja

www.secondchance.utu.fi

26

Ahola, S. & Kivelä, S.: Koulutusyhteis-kunnan syrjäpoluilla. VaSkooli-projek-tin tutkimushankkeen 1.osaraportti. Turun yliopisto, koulutussosiologian tutkimuskeskus 2007.

Hallituksen työllisyyden politiikka-ohjelman toimeenpano: nuorten koulutus- ja yhteiskuntatakuu sekä työpajatoiminnan vakinaistaminen. Työministeriön ja opetusministeriön yhteiskirje 2005.

Häggman, E.: Selvitys toisen asteen yhteishaussa hakematta jättämisen syistä perusopetuksen päättäneil-lä oppilailla Länsi-Suomen läänissä vuonna 2004. Länsi-Suomen läänin-hallitus 2004.

Kansantalousosasto: Lissabonin strategia kasvun ja työllisyyden pa-rantamiseksi – Suomen kansallinen toimenpideohjelma 2005-2008. Ta-loudelliset ja talouspoliittiset katsauk-set. Valtiovarainministeriö 2005.

Kivirauma, J., Rinne, R. & Klemelä, K.: Erityisopetus laajenevana koulutienä. Turun yliopisto, kasvatustieteen laitos 2004.

Koskinen, T.: Toisen asteen yhteys? Aktivointia ammatilliseen koulutuk-seen ja keskeyttämisen ehkäisyä – kokemuksia ja hyviä käytäntöjä. Opetusalan koulutuskeskus 2006.

Koulutus ja tutkimus 2007-2012. Alustava laskelma koulutustarjonnan tavoitteista. Opetusministeriö 2007.

Lankinen, T.: Aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustaminen koulu-tusjärjestelmässä. Opetusministeriö 2004.

Launikari, M. & Puukari, S. (toim.): Multicultural guidance and coun-selling. Theoretical foundations and best practices in Europe. University of Jyväskylä. Institute for Educational Research 2005.

Linna, M., Blom, H., Hirvola, M. & Olenius, T.: Perusopetuksen ja toi-sen asteen koulutuksen nivelvaiheen kehittämistyöryhmän muistio. Ope-tusministeriö 2005.

Linnakangas, R. & Suikkanen, A.: Var-hainen puuttuminen. Mahdollisuus nuorten syrjäytymisen ehkäisemi-sessä. Sosiaali- ja terveysministeriö 2004.

Niittymäki, T.: Selvitys vuonna 2005 perusopetuksen päättävistä oppi-laista, jotka eivät hakeneet opiske-lupaikkaa kevään toisen asteen yh-teishaussa. Opetushallitus 2005.

Nuorten ohjauspalveluiden tehosta-minen. Opinto-ohjauksen ja työhallin-non ohjauspalveluiden yhteistyöryh-mä. Opetusministeriö 2007.

Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Val-tion tarkastusvirasto 2007.

Nykänen, S., Karjalainen, M., Vuo-rinen, R. & Pöyliö, L.: Ohjauksen alueellisen verkoston kehittäminen – Poikkihallinnollinen ja moniammatilli-nen yhteistyö voimavarana. Jyväsky-län yliopisto, koulutuksen tutkimus-laitos 2007.

Nyyssölä, K.: Koulun ulkopuolella opi-tun tunnustaminen. Opetushallitus 2002.

Opintojen keskeyttämisen vähentä-misen toimenpideohjelma. Keskus-telumuistio. Opetusministeriö 2007.

Pääministeri Matti Vanhasen II halli-tuksen ohjelma 2007.

Taajamo, M. & Puukari, S.: Monikult-tuurisuus ja moniammatillisuus oh-jaus- ja neuvontatyössä. Jyväskylän yliopisto, koulutuksen tutkimuslaitos 2007.

Työvoima 2025. Täystyöllisyys, kor-kea tuottavuus, ja hyvät työpaikat hyvinvoinnin perustana työikäisen väestön vähetessä. Työpoliittinen tutkimus. Työministeriö 2007.

Vehviläinen, J.: Nuorten osallisuus-hankkeen hyvät käytännöt. Opetus-hallitus 2006.

LÄHTEET

Tämän julkaisun keskeistä taustamateriaalia ovat olleet sen toteuttajaprojekteilta ke-rätyt hyvien käytäntöjen ku-vaukset ja erilaiset raportit sekä toimenpide-ehdotukset. Tilastollista taustamateriaalia on kerätty lisäksi esimerkiksi eri ministeriöiden, Opetushal-lituksen ja tilastokeskuksen www-sivuilta. Edellä mainittu-jen lisäksi tätä julkaisua tuo-tettaessa on käytetty seuraa-via painettuja lähteitä.

painetut lähteet

Documents

Päätöksen aika!