O’TIMES | 1

O’times nro 5 • 2011

Koulun oma lehti • Netissä • Lukusalissa

O’TIMES | 2

O’times

nro 5 • 2010

Toimituksen esittely 03

Pääkirjoitus 04

O’SCHOOL

Opettaja kirjoittaa nimensä tauluun 06

Kolumni: Ykkösestä kakkoseen 08

Voiko kaikki olla kaikkien kavereita? 09

Vastine Amicalta 11

Nuijalla päähän 12

Lukiota jäljellä enää… 15

O’CULT

Jouluinen rock-konsertti 18

Teatterissa 21

Läpi harmaan kiven ja muita runoja 23

Opiskelijoiden Barcelona 25

O’CHAOS

Työ se on kuin leikkiä vaan 30

Parasta aikaa 32

Erilaiset ammatit 36

Suusta siepattua 41

Tapahtumakalenteri 42

kuvat kansi ja sisällysluettelo Ada Mare

välilehdet Gintare Gylling

O’TIMES | 3

TOIMITUKSEN ESITTELY

Pinja Herttovuo, kuvat / Saila Kurki, tekstit/ Eleonoora Wihuri, päätoimittaja / Henna Saarela, tekstit /

Gintare Gylling, kuvat, tekstit ja taitto / Meliina Rantalainen, tekstit / Elina Tiihonen, tekstit /

Mahnaz Khawari, kuvitus / Sanna Riikonen, tekstit / Ada Mare, kuvat / Aurora Poutanen, tekstit ja taitto/

Ellinoora Räsänen, tekstit (Kuvista puuttuvat Aino Tuovinen, kuvat ja tekstit sekä Iida Nordling, tekstit)

Ohjaava opettaja Satu Mäkinen, taitto / Vierailija Niklas Ekström, tekstit

O’TIMES | 4

PÄÄKIRJOITUS

Vuodenajat ne vain vaihtuvat, mutta koulu pysyy paljolti samana. Edessä ovat penkkarit ja wanhojen tanssit, ja kesäänkin on alle puoli vuotta. Myös lukuvuotta on enää, muilla kuin abeilla tietysti, jäljellä vajaat neljä kuukautta.

Katsotaanpa kuitenkin vielä kuluneeseen. Joululoma loppui vasta muutamia viikkoja sitten, mutta nyt jo kiirettä pitää ja väsymys painaa, eikö niin? Takana on juhlaputki, sillä tässä on ehditty juhlia niin itsenäisyyspäivää, halloweenia, joulua kuin uutta vuotta ja loppiaistakin. Koulussa oli myös väriviikko, jolloin piti pukeutua niin Disneyn kuin kauhuelokuvankin mukaan päivästä riippuen. Väriviikon järjesti peruskoulun oppilaskunta. Lisäksi teatteridiplomia suorittavien tekemiä näytelmiä katseltiin innokkaina juuri ennen loman alkua. Näistä esityksistä voit lukea enemmän lehtemme sivuilta.

Tähän numeroon on koottu nyt hyvinkin monenlaisia aiheita. uutta on Parasta aikaa –palsta, johon kootaan kouluamme koskevia positiivisia uutisia kuten uutinen ekosähköstä, jonka koulu on nyt ottanut käyttöön. Aloitteen ekosähköilyyn siirtymisestä aloitteen teki koulun ympäristöryhmä, joka koostuu sekä peruskoululaisista että lukiolaisista. Moni on myös varmasti huomannut koulun pukuhuoneisiin menevien portaiden alapäässä upean teoksen. Kyseessä on Paula Ikosen kuvisdiplomityö, joka luo vaikutelman, että portaat jatkuisivat alemmas, uima-altaaseen, merenneidon luo. Myös koulussa pidetystä perinteisestä oppilaiden tähdittämästä rock-konsertista saat enemmän tietoa jutusta, jonka senkin löydät tästä numerosta.

Ennen aina kovasti ihmiset puivat sitä, miten Helsingissä oli niin kehnot talvet. Jos joskus tuli lunta, sitä tuli liian vähän tai se suli loskaksi. Tänä vuonna ja edellisenä talvena lunta on sitä vastoin tullut jo melkein liiankin kanssa! Viime talvena oltiin varmoja, että lumiennätykset oli saavutettu, mutta kappas, nyt ennen joulua oli jo saman verran lunta kuin viime vuonna yhteensä. Meillä kotona oma huoneeni on omakotitalon ensimmäisessä kerroksessa, ja viime talvena lumi ylsi noin puoleen väliin ikkunaa. Tänä vuonna meidän täytyi tiputtaa valtava määrä lunta katolta jo joulukuussa, jottei tulisi kattovahinkoja, ja nyt katolta tippunut lumi on peittänyt lähes kokonaan ikkunani edustan. Sisällä on siis aika leppoisaa, kun ei tarvitse pelätä ulkoa tiirailevia naapureita.

Hankien keskellä ollaan vielä, mutta katse jo kevääseen!

Eleonoora Wihuri, päätoimittaja

O’TIMES | 5

O´S

CH

OO

L

O’TIMES | 6

OPETTAJA KIRJOITTAA NIMENSÄ

TAULUUN Arja Laihanen

Jutellaan aluksi jostain mukavasta. MItä lapsenlapsillesi kuuluu? Niille kuuluu kamalan hyvää. Erityisesti niille kuuluu nyt hyvää, koska ne odottavat sitä uutta (vauvaa.) Viime numerossa Juha Niemelä kirjoitti nimensä tauluun. Kai se nyt herrasmiehenä antoi sulle jotain vinkkejä? Mä en itse asiassa loppujen lopuksi muistanut koko asiaa. Tai kyllä mä muistin eilen illalla, että olen luvannut teille tämän haastattelun. En tajunnut yhtään kysyä etukäteen! No, ehkä se on ihan hyväkin, että tulen tähän aika valmentamattomana. Millaisella tolalla lukiomme ET-opetus olisi ilman sinua? Tosi huonolla! Joo, joo, siis maailmankuva, mehän syleillään maailmaa ja yritetään rakentaa parempaa maailmaa koko ajan! Mikä tulee olemaan odotetun omaelämäkertasi nimi? Jaaha, sitähän minä koko ajan olen kirjoittamassa ja mulla on itse asiassa tarkoituskin tehdä sitä ehkä lähinnä mun lapsille ja lapsenlapsille. Mutta nimi on varmaan... no, se on kyllä lainaus mutta se aika hyvä juttu - Tunnustan eläneeni. Sitä mä olen ihan oikeasti tehnyt tai mut on pakotettu tekemään. Mulla on ollut tiettyjä elämän vaikeuksia.

Luonnehdi oppituntejasi muutamalla sanalla. Ne on varmaan yhtä... (nauraa) skitsofreniaa! Ne on varmaan vähän hassuja joidenkin mielestä. Väitän, että olen aika omaperäinen opettaja enkä pysy aina ihan kuosissa. Joitakin se saattaa ärsyttää ja joiltakin on tullut palautetta, että nää mun tunnit on kivoja.

Psykologian ja elämänkatsomustiedon opettajalla ei ole yhtään kaveria Facebookissa.

O’TIMES | 7

Olisko joulujuhlassa pitänyt jättää Enkeli taivaan hoilaamatta? Ei välttämättä olisi tarvinnut! Mutta pikkuisen sitä uskonnollista osuutta vois kutistaa ja laventaa. Meidän koulussa se vie suuren osan joulujuhlasta. Mutta Enkeli taivaan ei oo mulle, joka ei edes kuulu kirkkoon, mikään uskonnollinen vaan kulttuurillinen juttu niin kuin Suvivirsi tai vähän niin kuin Maamme-laulu (nauraa) Montako kaveria sinulla on Facebookissa? Ei yhtään! Minä en ole Facebookissa. Mietitkö koskaan, millaisia psykologisia viestejä lähetät olemuksellasi? Mietin niin töissä kuin yksityiselämässäkin. Kai muhun on jotenkin sisäänrakennettu sellainen psykologinen ajattelu. En mä kuitenkaan tarkkaile opiskelijoita tai muidenkaan olemista. Yksityiselämässäkin, jos joku ventovieras on saanut tietää, että mä oon psykologian opettaja, se kysyy, että ootko sä koko ajan analysoinut mua. Eihän kukaan tee ammatillista työtä vapaaikanaan, mutta kyllä mun yksityiselämässä näkyy mun psykologinen ajattelutapa. Olette Salmisen kanssa koulullamme piilosilla. Minkä piilon itse valitsisit? Sellainen piilo mistä Salminen ei mua löytäisi? Ööö... mehän ollaan Salmisen kanssa oltu täällä lähes yhtä kauan, mä olen ollut vähän kauemmin kuin se, eli me tunnetaan tää koulu aika hyvin. Vaikea kysymys, mutta kyllä mä varmaan menisin saunan lauteiden alle. Mä uskon, että Salminen ei sitä heti keksi. Kaikki opettajathan eivät edes tiedä, että meillä on sauna... Tiesittekö te muuten siitä? Joo, sinne mä kyllä hiippailisin. Minne se Salminen sitten kätkeytyisi? Minneköhän se mahtais piiloutua? Siis koulun alueella? No, Salminen varmaan miettisi, että Arjahan tietää nää kaikki paikat... Se menis tietysti tohon meijän uuteen roskiskatokseen! Sinne roskistynnyreiden taa! Kerro jotain, mitä me opiskelijat emme sinusta jo tietäisi. Aijai, voi voi! Te luulette tietävänne minusta ihan hirveästi, mutta ette kyllä tiedä... Mä oon tarinankertoja... no, ehkä te tiedätte sen, mulla taitaa olla tää verbalistiikka aika lailla hallussa: mun kaikki ystävät sanoo kaikissa illanistujaisissa, että sä oot varsinainen tarinankertoja. Jotkut voi olla jossain määrin ärsyyntyneitä näistä mun lapsenlapsi- ja Ilkka-jutuista, mutta mulla on tietenkin olemassa sellainen yksityisyys, jonka vain harva tietää ja siitä mä en teille kerro! Sanotaan niin, että mun elämäntapa on aika, siis mä oon kahtiajakoinen ihminen: mä oon toisaalta maalaistaloustaustaisena aika sellainen klassinen nainen, joka tekee lapsenlapsille jouluna käsitöitä pukinkonttiin ja sisustaa ja suunnittelee kotia hirveesti, mutta sitten mä oon hirveen radiaali, urbaani tyyppi ja oon aina sellainen vanha kunnon 60-luvun aidanylipotkija, joka ei koskaan hyväksy mitään ihan noin vaan! JA ON YKSI ASIA, jota te ette ehkä tiedä ja joka on suurin piirtein mun elämänkatsomus. Mua ärsyttää ja mä taistelen loppuun asti tekopyhyyttä ja sellaista moralisoivaa ihmistä vastaan. Eli sellainen hypokratia saa mut aivan pois tolaltaan. Ja se on mun mielestä tällä hetkellä lisääntynyt ja sitä on liikaa. Se ei auta, moralisointi ei palvele ketään! Ja yleensä sellainen tekopyhyys on musta ihan järkyttävää. Se on kyllä varmaan sellainen piirre, mitä te ette ole tulleet ajatelleeksi eikä ole tullut tunnilla esiin - se on lähestulkoon mun elämänasenne! (nauraa) Teksti Saila Kurki Kuva Pinja Herttovuo

O’TIMES | 8

KOLUMNI

YKKÖSEEN JA KAKKOSEEN Kun on vuoden päässyt aitiopaikalta tutkailemaan koulumme varsin perverssiä ja poikkeavaa anatomiaa sekä ilmapiiriä, ei OYK:n omaleimaisten piirteiden pitäisi tulla enää kenellekään yllätyksenä. Oli kyse sitten sen reumaisesta selkärangasta tai aina niin hauskasta kollektiivisesta huumorintajusta, joka on surkeudessaan kuin v**ilua 80-luvun suomalaiselle "sketsiviihteelle.” Kuluneen toisen vuoteni aikana on kuitenkin tämän henkisesti vantaalaisen vihtahousun tyylisen oppilaitoksen rakenteellinen oikku onnistunut yllättämään minut aivan uudella ulottuvuudella. Uusien innokkaiden lukiolaisten saapuminen oli tervetullut tuulahdus ummehtuneeseen sosiaaliseen ilmapiiriin. Muissa kouluissa tiivis ikäryhmien välinen liikkuvuus ja yhteisöllisyys saivat kaikki odottamaan rappeutuvan hengen nousemista tuhkista uuteen loistoon. Mutta toisin kävi. Se mikä alkoi heti alusta masentavana stagnaationa ja ”omien” joukossa kyräilemisenä, huipentui tonnikalaterroriin, joka kasasi jo valmiiksi söderholmimaisen korkeaksi kivunneen muurin päälle vielä lisää lantaa tukkimaan mahdollisuuksia ikäryhmien lähentymiseen. Tätä muuria purkamaan ryhtyi eräs ritarillinen sinipaitainen joukkio (toim.huom.! tutorit), mutta epähuomiossa he unohtivat kaivaa aukkoja muille kuin itselleen. Toki vielä tämän kaiken jälkeen ehti elätellä toiveita siitä, että Ogeli lämpiäisi puhaltamaan yhteen hiileen, mutta nuotiossa ei sittenkään näkynyt enää edes pientä hekumaa. Etsikkoaika on jo mennyt, mutta hitaasti tuleminen ei ole koskaan huono asia, ainakaan, jos sen aikoo tehdä kiusallisen pitkäksi venähtäneen odottelun jälkeen. Jonkun pitäisi vain rohjeta toiminnan tasolle, nostaa kanisteri naftaliinista ja sytyttää uuden, paremman integraation käynnistävä roihu. Mutta löytyykö siihen kummankaan puolen porukoista jaksamista - saati haluja? Yhteisöllisyys on missä tahansa ryhmässä, instituutiossa, paikassa tai järjestössä tärkein sosiaalisen pääoman konkreettinen instrumentti. Ilman sitä on vaikea rakentaa pohjaa toimivalle yhteisölle tai rakentavalle ja myötävaikuttavalle opiskeluympäristölle. Ja jos väittää Oulunkylän yhteiskoulun tämänhetkisen yhteisöllisyyden olevan hyvällä tasolla, ei tule kuin turauttaneeksi omahyväisyydeltä ja itsensä kusettamiselta haisevan aivopierun. Tai mistäs minä sitä tiedän, ehkä te ykköset olette tarpeeksi tyytyväisiä keskenänne eivätkä vanhemmat ikäluokat kiinnosta. Jos tilanne näin surullinen onkin, niin en voi ainakaan ihmetellä mielenmaailmaanne. Olemmehan me kakkoset pääosin tylsää, väritöntä ja ärsyttävää sakkia. Ja koska moni täällä onkin jo kyllästynyt toisiinsa, haluaisimme kaivaa uusia tuttavuuksia sieltä teidän puoleltanne. Vaikka kakkosten yleisilme on mitä on, niin täältä lanta-aidan toisella puolella olevasta läjästä kyllä löytyy jos jonkinmoista jalokiveä ja kultakimpaletta, uskokaa huviksenne. Minä olen ainakin ihan h***n fiksu, hauska ja hyvännäköinen. Ja sen kyllä huomaa, jos vain tulee muurin takaa kaivamaan tarpeeksi syvältä! Teksti Niklas Ekström

Kirjoittaja on narsistinen egoisti, jolla ei ole mitään kompetenssia tuottaa tekstiä puhumattakaan halusta miellyttää yhtään ketään, ja siksi ulostulot ovat luokkaa ylläoleva.

O’TIMES | 9

TOIMITUKSESSA POHDITAAN Voiko kaikki olla kaikkien kavereita?

Jo päiväkodissa opetetaan, että kaikkien kanssa pitää leikkiä. Mutta onko se mahdollista?

Viime numerossamme oli juttu lukion aloittajista ja jutussa nostettiin esiin erilaisia ykkösten yhteisöllisyyttä

parantavia keinoja: esimerkiksi ensimmäistä kertaa tehtiin yöretki Kiljavalle, ja retki oli menestys. Ykköset

alkoivat tuntea olonsa kotoisaksi ja ryhmäytyneiksi. Hienoa! Mutta pitäisikö heidät vielä ryhmäyttää kakkosiin?

Vuosikurssit aina tietenkin ryhmäytyvät enemmän keskenään, koska heitä yhdistää sama kokemus

(esimerkiksi ykkösillä siirtymä peruskoulusta lukioon ja mahdollisesti aivan tuntemattomien ihmisten keskelle,

kakkosilla vaikkapa vanhojen tanssit, kolmosilla taas ylioppilaskirjoitukset).

Koulu on toki myös pullollaan tilaisuuksia, joissa ykköset, kakkoset, kolmoset ja jopa neloset todistettavasti

toimivat yhdessä: esimerkiksi oppilaskunnan hallitus, verkkolehti, urheilujoukkueet ja musikaaliprojekti.

Hetkinen! Koulussamme on myös yläaste. Miksi kukaan ei kysy, pitäisikö yläasteen ja lukion ryhmäytyä

keskenään? Kuten eräs lukion kakkonen itseironisesti ihmetteli: Miten musta tulikaan yhen kesän aikana niin

fiksu, että noi yläastelaiset alko tuntua ihan penskoilta?

Abit puolestaan ovat jo niin opiskeluorientoituneita tai sitten vain jo pahimmasta teini-ikäsekasorrosta

selvinneitä, että he tuntevat olevansa tämän asetelman yläpuolella tai ulkopuolella. Tosin ainakin toimituksen

abit tunnistavat tämän ykkösten ja kakkosten välillä tunteneensa asetelman mutta nyt ainakin väittävät

ymmärtävänsä tilannetta. Tuli esiin myös, että samanlaista hierarkiaa ilmenee muissakin kouluissa.

Kuvaaja pakotti näyttämään iloista naamaa mutta tekevät nämä pojat yhteistyötä muutenkin. Jaakko,

Ville-Markus ja Jani editoimassa yhteistä elokuvaansa, mikä on aiheuttanut myös hammasten

kiristystä. Tosifestareilla nähdään!

O’TIMES | 10

KYSELLÄÄNPÄ VÄHÄN!

Väite: Ykköset ja kakkoset eivät tule toimeen keskenään.

Mitä mieltä olet väitteestä? Miten tilannetta voisi korjata?

”Jotkut tulevat toimeen ja jotkut eivät.”

”Kyllä minun mielestäni kaikki tulevat toimeen hyvin keskenään. En ainakaan ole itse huomannut mitään riitoja

tai muuta sellaista.”

”Osittain väite on totta. Pääsääntöisesti kakkoset ei erityisemmin huomioi ykkösiä, eikä kai toisinpäinkään.

Mutta on siellä muutama poikkeuskin.”

”Toki tilannetta voisi korjata ja asenteestahan se on kiinni. Kakkosten ei tarvitsisi vinoilla esimerkiksi ´virallisilla´

kakkosten kursseilla. Asenne ja suhtautuminen voisi olla positiivisempaa!”

”En osaa sanoa, kun en ole ollut paljoa tekemisissä muiden kuin ykkösten kanssa. Kakkoset on ehkä vähän

etäisiä enkä ole oikein tutustunut keneenkään. Mutta tutoreiden kanssa olen tullut hyvin toimeen.”

”Voisi olla enemmän yhteistä. Esimerkiksi Torkkelia yhdistää vaikkapa vesisota Kalliota vastaan.”

”Tietty ykkösten poikia on mukana wanhojen tansseissa. Tässä tulee luonnollista vuorovaikutusta.”

”Enemmän oppilaskunnan hallituskin voisi miettiä yhteisiä tapahtumia, joissa vuosikurssit sekoittuvat – ei

ainoastaan yleiskokous.”

O’TIMES | 11

VASTINE

VIIME LEHDEN KOLUMNIIN, JOKA KÄSITTELI NATRIUMGLUTAMAATIN KÄYTTÖÄ AMICAN RUOISSA

Natriumglutamaatti on tänä vuonna noussut puheenaiheeksi, vaikka sen turvallisuusselvityksissä ei ole ilmennyt mitään hälyttävää. Internetissä kirjoitetaan aiheesta paljon, mutta Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSAn teettämässä selvityksessä ei löytynyt mitään uutta tietoa natriumglutamaatin haitallisuudesta ja se on edelleen sallittu ja tarkasti tutkittu lisäaine. Olemme Fazer Food Servicellä seuranneet natriumglutamaattia koskevaa keskustelua ja alkaneet asiakkaiden toiveiden mukaisesti etsiä vaihtoehtoisia raaka-aineita. Amican ravintoloissa ei lisätä ruokaan mitään lisäaineita, ei myöskään E621:stä. Niitä näkyy ruokiemme tuoteselosteissa, koska käytämme joitakin elintarviketeollisuuden puolivalmisteita, jotka sisältävät lisäaineita. Natriumglutamaattia käytetään yleisesti liemivalmisteissa. Viime aikoina markkinoille on tullut myös suurkeittiöille tarkoitettuja natriumglutamaatittomia liemivalmisteita. Olemme testanneet niitä ja havainneet, että maunvahventeen puuttuminen laimentaa tuotteen makua. Tämä voisi helposti johtaa suolan käytön lisääntymiseen. Tätä emme halua, koska liika suola on haitallista. Uusia liemivalmisteita on testattu hyvin huolellisesti ja nyt olemme loppusuoralla. Kaikissa ravintoloissamme tullaan siirtymään uusien natriumglutamaatittomien liemivalmisteiden käyttämiseen parin kuukauden kuluessa. Tämä muutos ei kuitenkaan poista natriumglutamaattia ruuastamme aivan kokonaan, mutta se poistaa selkeän valtaosan. Natriumglutamaattia E621 käytetään maunvahventeena myös useissa lihavalmisteissa (esim. makkarat) ja glutamaatittomien tuotteiden valikoima suurkeittiöille on vielä hyvin suppea. Tulevaisuudessa raaka-ainevalinnoissamme tuotteiden lisäainesisältö tullaan varmasti ottamaan huomioon yhtenä valintakriteerinä. Muita tärkeitä valintakriteereitä aistinvaraisen laadun lisäksi ovat raaka-aineen toimivuus suurkeittiössä, sopivuus erityisruokavalioihin, ravintosisältö, pakkauskoko, hinta, saatavuus, toimittajan luotettavuus jne. Leila Fogelholm Ravitsemusasiantuntija Fazer Food Services

MISTÄ ON KYSE?

Viime numerossa julkaistiin toimittajamme Aino Tuovisen kolumni, joka käsitteli arominvahvenne natriumglutamaatin (E621) käyttöä kouluissa. Selvityksen mukaan lisäaineen käyttö on lopetettu kokonaan esimerkiksi Espoon kouluissa. Tuovinen toivoikin kolumnissaan, että myös Amica lopettaisi E621:n käytön kouluille tarjoamissaan ruoissa. Joidenkin tutkimusten mukaan lisäaine pahentaa ADHD-oireita ja aiheuttaa joillekin ihmisille migreeniä.

Koulumme ruoka-asioista vastaavan Amica-yksikön Helena Ylä-Jussila vakuuttaa ruokalan seinillä ilmestyneessä tiedotteessaan, että lisäaineen käyttöä on vähennetty 16.12.2010 alkaen. Siirtymävaihe kestää muutaman kuukauden.

O’TIMES | 12

NUIJALLA PÄÄHÄN!

Kokouspöytäkirjan ohella (ja avulla) kirjoitettu vapaamuotoinen kertomus siitä, mitä yleiskokouksessa

tapahtui, teille kaikille, jotka ette olleet paikalla, sekä teille, jotka olitte paikalla mutta joita ei

kiinnostanut, sekä teille, jotka olitte paikalla mutta lähditte kesken pois - mutta myös teille, joille

oppilaskuntatoiminta on lähellä sydäntä!

Oulunkylän yhteiskoulun lukion oppilaskunnan yleiskokous järjestettiin joulukuun kahdeksantena 2010.

Koulumme lukiolaiset kerääntyivät ( vai pitäisikö sanoa kerättiin poissaolomerkinnän uhalla?) juhlasaliin.

Kokouksen avauspuheenvuoron piti päättyvän toimikauden hallituksen puheenjohtaja Wiking Vuori. Puhe

käsitteli muun muassa uskonnollisia aamunavauksia mutta myös puhujan omia tuntemuksia ja kokemuksia

oppilaskuntatyöskentelystä.

Yleiskokoukseen toivat tervehdyksen SLL (Suomen lukiolaisten liitto), SPR:n nuoret sekä Oulunkylän

yhteiskoulun perusopetuksen oppilaskunnan varapuheenjohtaja.

Vastaväitteittä yleiskokouksen puheenjohtajaksi valittiin Joonatan Juhajoki, sihteeriksi opettaja Jukka

Putaansuu, tekniseksi sihteeriksi Jaakko Jokinen, ääntenlaskijoiden vanhimmaksi opettaja Arja Laihanen sekä

pöytäkirjantarkastajiksi Krista Kettunen ja Niklas Rikala.

Koko kokous mahtoi vaikuttaa varsinkin ensikertalaisen silmissä varsin muodolliselta tai peräti juhlavalta,

mutta ajoittain koko touhu sai myös koomisia piirteitä. Vai ketä ei naurattanut, kun Wiking asteli 14.:ttä kertaa

kymmenen minuutin sisällä puhujanpönttöön ja kuvaili sen olevan ”parasta puheenjohtajana olemisessa"?

Jännittävä kampailu puheenjohtajan tittelista vuodelle 2011 käytiin Vilma Nihdin ja... – no, muita ehdokkaita ei

ollut - joten yksimielisesti Vilma valittiin hallituksen puheenjohtajaksi. Kokousväen parissa alkoi tietenkin

välittömästi spekulaatio siitä, oliko muut ehdokkaat huijattu, lahjottu vai peräti kiristetty pois

puheenjohtajakisasta...(tai sitten allekirjoittaneen mielikuvitus alkoi laukata). Vilman oikeaksi kädeksi eli

varapuheenjohtajaksi valittiin niin ikään yksimielisesti Kaisla Klemetti. Onnea! Todisteena edellisessä

hallituksessa valinneesta hyvästä yhteishengestä yleiskokous sai nähdä, kun vanha puheenjohtajisto (Wiking

Vuori ja Juhana Littunen) kukittivat seuraajansa – tosin pojat kokivat myöhemmin iloisen yllätyksen tyttöjen

lahjoittaessa ruusunsa takaisin kiitokseksi yhteisestä taipaleesta hallituksessa.

Oppilaskunnan hallituksen jäseniä valittaessa ehdokkaiden verbaaliset taidot joutuivatkin sitten jo koetukselle,

kun hallitukseen haluavia ilmeni loppujen lopuksi 19 kappaletta! Puheenvuorot olivat enemmän tai vähemmän

valmisteltuja sekä hyvin harjoiteltuja ja esitettyjä, mutta vain tusinalle innokkaalle oli tilaa hallituksessa.

Ääntenlaskijoiden toimittaessa kinkkistä - korkeamman tason matematiikkaa vaativaa - suljetun

lippuäänestyksen tulosten laskemista lukusalin puolella päätettiin juhlasalissa siirtyä esityslistalla eteenpäin.

O’TIMES | 13

Vanha hallitus: Heikki, Markus, Vilma, Wiking, Aura, Iiris, Juhana, Iida, Jani ja Kaisla Toimintakertomus ja tilinpäätös vuodelta 2010 sekä vuoden 2011 toimintasuunnitelma ja talousarvio hyväksyttiin mukisematta. Oppilaskunnan säännöt päätettiin pistää remonttiin etenkin pykälien 9.1 sekä 6.1 kohdalta (koskevat muun muassa hallituksen jäsenten määrää sekä yleiskokouksen koollekutsumista.) Toiminnantarkastajiksi valittiin hallituksen esityksen mukaan Ella Söderlund ja Hoda Garmsiry. Myös oppilaskunnan ohjaavana opettajana jo pitkään toiminut Mikko Tapper sai yleiskokoukselta luottamuslauseen ja sai jatkaa toimessaan. Aloite ylioppilaskirjoituksissa koulun puolesta tarjottavista eväistä ei saanut tuulta alleen eikä myöskään herättänyt suurempaa keskustelua. Kokousväki alkoi kuitenkin terästäytyä, vaikka muutamat luikkivatkin tässä vaiheessa ovista ulos. Aloite 75 minuutin oppitunteista sen sijaan herättikin keskustelua. Aihe oli ilmeisesti herättänyt jo istuvassa hallituksessa (jossa aloite oli hylätty) vilkasta sananvaihtoa, sillä hallituksen jäsenet käyttivät puheenvuoroja tiuhaan. Tavallista tarpojaa (kuten minua) häiritsi se tosiasia, että hallituksen sisällä ei oltu (yksimielisesti) selvillä uudistusta koskevista faktoista - kuten pitenisivätkö koulupäivät uuden tuntijaon myötä. Entä miten ruokailut järjestettäisiin? "Mutta mitä väliä tuntien pituuksilla loppujen lopuksi on kun me kuollaan sinne kuitenkin?" lohkaisi joku. Aloite hylättiin lopulta avoimella äänestyksellä. Itse toivoisin, että yleiskokous voisi ottaa aloitteen uudelleen käsittelyyn ensi vuonna, kun hallitus on saanut tutustua aiheeseen rauhassa. Sain nimittäin myöhemmin kuulla, että hallituksen kanta oli jouduttu muodostamaan nopeasti.

O’TIMES | 14

Uudessa hallituksessa on näin hauskaa: Salla, Nella, Vilma, Kaisla, Leevi, Jani, Lilja, Aura, Juuso ja

Juho

Odottaessamme huisin jännittävän äänestystuloksen selviämistä Wiking Vuori esitti julkilausuman

valmennuskurssien aggressiivista markkinointia vastaan, joka on koko ajan käynyt entistä röyhkeämmäksi ja

opiskelua häiritseväksi. Julkilausuma hyväksyttiin.

Viimein ääntenlaskijat olivat valmiita. Oppilaskunnan hallitukseen valittiin Harri Gröhn, Markus Juvonen, Nella

Kelkka, Jani Lehto, Leevi Lehtonen, Tanja Orpana, Salla Riihimäki, Lilja Rintamäki, Aura Salonpää, Juuso

Taskinen, Taneli Teelahti ja Juho Ylipekkala. Uusi hallitus pääsi heti kukituksen ja kokouksen päätyttyä

tositoimiin eli toisin sanoen siivoamaan juhlasalia kokousväen jäljiltä.

Yleiskokous saatiin päätökseen (viimein) kahden ja puolen tunnin kokoustamisen jälkeen. Kiitän edellistä

hallitusta hienosta työstä oppilaskunnan eteen, hallitukseen pyrkineitä mutta valitsematta jääneitä ehdokkaita,

kokouksen puheenjohtajaa, sihteeristöä, ääntenlaskijoita, pöytäkirjantarkastajia sekä kaikkia kokousta

järjestämässä olleita tahoja ja henkilöitä. Toivotan onnea ja menestystä nykyiselle hallitukselle tulevi in

koetuksiin! Lämmin kiitos myös teille kaikille, jotka jaksoitte olla mukana läpi kokouksen! Yleiskokous on

kuitenkin yksi niistä harvoista (okei, ei ehkä se kaikkein odotetuin) hetkistä vuodessa, jolloin kaikki koulumme

lukiolaiset ovat yhdessä tilassa, yhdessä toimimassa. Ja mikäli minun tarkat silmäni oikein näkivät, kukaan ei

sentään kuollut sinne...

Teksti Saila Kurki Kuvat Pinja Herttovuo (uusi hallitus) ja Arja Holma (vanha hallitus)

O’TIMES | 15

LUKIOTA JÄLJELLÄ ENÄÄ . . .

Kuusi abia kertoo fiiliksiään ja antaa vinkkejä

Koulumme abit ovat käyneet kolme vuotta lukiota ja nyt on tultu siihen tilanteeseen, että heillä on enää

muutama vaivainen päivä jäljellä - penkkarit kun ovat jo 17. helmikuuta. Tämän jälkeen he pääsevät iloiselle

lukulomalle saadakseen kesäkuussa ylioppilaslakin päähänsä. Sitten heille koittaakin jo kauan odotettu

vapaus!

Abien viimeisten päivien kunniaksi - kuten otsikko jo kertookin - tässä jutussa haastateltiin lyhyesti viittä

keväällä kirjoitukset päättävää abia sekä yhtä vielä lukiota jatkavaa abia:

Annika Asumus

1. Jännittävältä, haikealta, odottavalta.

2. Lukion vapaata, mukavaa ilmapiiriä.

3. Ei tule mitään mieleen…

4. Koulukavereita, koska ei tiedä, miten heihin tulee pitämään yhteyttä.

5. Älä pelkää, vaikka kirjoitukset menisivät huonosti - voit siltikin pärjätä tai päästä jatko-opiskelemaan.

Ira Hurskainen

1. Tavallaan olen ihan jesjes, mutta tavallaan on haikeat fiilikset.

2. Varmaan kaikki yhteiset tapahtumat.

3. Ei tule mieleen mitään.

4. Rutiinia: kun on tietty lukujärjestys ja joka päivälle tekemistä.

5. Aloita lukemaan ajoissa. Älä kuitenkaan stressaa, vaan ota rennosti.

1. Miltä nyt tuntuu, kun lukio päättyy muutaman päivän

päästä?

2. Mikä oli parasta?

3. Entä huonointa?

4. Mitä jäät kaipaamaan?

5. Onko jotain vinkkejä ykkösille ja kakkosille?

Ira

Annika

O’TIMES | 16

Satu Penninkilampi

1. Pelottavalta, samalla helpottavalta.

2. Kaverit.

3. Työmäärä.

4. Ilmapiiriä ja myös kavereita, kun heitä ei välttämättä näe enää kauheasti.

5. Aloita lukemaan ajoissa. Ei kuitenkaan kannata stressata, vaan ottaa rennosti, sillä stressaaminen ei loppujen lopuksi auta.

Henna Saarela:

1. Ei oikein miltään, kun en ole oikein vielä tajunnut koko juttua.

2. Ihmiset ja harrastusmahdollisuudet, kuten teatteriklubi.

3. Stressi.

4. Kavereita.

5. Kannattaa tehdä tasaisesti työtä ja aloittaa aikaiseen.

Heikki Varvikko:

1. Ihanaa päästä pois.

2. Jaa-a. Vanhojenristeily ynnä muut tapahtumat olivat kivoja.

3. Viime hetken paniikki tekemättömistä tehtävistä.

4. Ilmaista ruokaa. Kavereita ja säännöllistä rytmiä.

5. Hommat kannattaa oikeasti tehdä ajallaan ja kokeisiin kannattaa lukea.

Eero Sorjonen:

1. Minulla ei pääty vielä, vaan vuoden päästä. Mutta mikäs täällä ollessa,

sillä viihdyn täällä.

2. Huhtalan fysiikan tunteja.

3. Kurssiaikataulujen sisältö: kaikki työt kasaantuvat jakson loppuun.

4. Ilmaista ruokaa.

5. Kurssityöt kannattaa tehdä heti, kun ne tulevat. Minä esimerkiksi kävin ÄI2-kurssin kolme kertaa, koska en saanut töitä palautettua.

Teksti ja kuvat Sanna Riikonen

Satu

Henna

Heikki

Eero

O’TIMES | 17

O´C

UL

T

O’TIMES | 18

JOULUINEN ROCKKONSERTTI

14.12. illalla koulun valtasivat musiikilliset rytmit, kun järjestettiin jokajouluinen rockkonsertti. Ilmassa oli suuren

musiikkitapahtuman tuntua, kun roudarit vilisivät lavalla ennen konsertin alkamista. Esiintyjien mahoissa väreili

perhosia ja kämmenselät hikosivat, sillä pikkusalissa porukkaa oli kuin pipoa – tai ainakin niin paljon, kuin

sinne mahtuu. Vähän ennen seitsemää konsertti alkoi seiskaluokkalaisten bändin kiivetessä lavalle.

Bändeissä ja lauluryhmissä esiintyi monenikäisiä oppilaita, aina seiskaluokkalaisista lukion kakkosiin.

Kappaleita oli valittu monista eri musiikkigenreistä, sillä ohjelmassa oli muun muassa joululauluja ja

popklassikoita. Mukaan oli päässyt rämisevämpääkin tavaraa. Kuuntelijoiden näköhermoja myös hemmoteltiin

harvinaisen hyvännäköisillä esiintyjillä.

Konsertin jännittäväksi lisäksi pitkin iltaa muodostui mitä mielenkiintoisimmat vierailijat. Upean comebackin

Ogelin lavoille teki viime vuoden 9c- musiikkiluokan lauluryhmä, joka nostatti tipan raavaankin miehen linssiin.

A cappella -musisoinnillaan yleisön hurmannut lauluryhmä sai raikuvat aplodit. Sellaiset ansaitsi myös Heikki

Puska vierailevana tähtenä yhdessä ysiluokkalaisten bändeistä. Illan ehkä yllätyksekkäin vierailija oli kuitenkin

itse Joulupukki, joka otti lavan haltuun rumpukapulat kädessään kakkosten bändin riveissä.

O’TIMES | 19

Joulupukki halusi jäädä tuntemattomaksi.

Kukapa jäisi kylmäksi näiden äänien edessä?

O’TIMES | 20

Mistä lähtien olet soittanut kitaraa?

- Aloitin 18.7.2009 soittamisen. Sain rippilahjaksi kummisedältäni kitaran, ja siitä se sitten alkoi.

Miksi musiikki on niin tärkeää sinulle?

- Bändissä soittaminen on hieno asia, myöhemmin olisi hienoa osata ilmaista itseään myös omien biisien kautta. On pirun kivaa soittaa bändissä ja varsinkin soittaminen mahtavalle yleisölle on nautinnollista. Musan kautta voi purkaa loistavasti stressiään, mutta tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö hyvällä tuulella voisi soittaa.

Mistä lähtien olette soittaneet yhdessä bändinä?

- Keskimäärin olemme soittaneet noin kaksi vuotta. Yhdessä olemme soittaneet noin kaksi ja puoli kuukautta, emme siis kovin kauan.

Mistä bändinne nimi Olli and the T-shirts tulee?

- Alun perin meidän piti olla Harri Olli ja Perseet, mutta tällainen nimi olisi ollut hieman poliittisesti epäkorrekti. Emme me mikään punkbändi ole ja se nimi ehkä olisi kuulostanut siltä.

Millä perusteella valitsitte biisinne, jotka soititte tänään?

- Otimme soittolistallemme kappaleita, jotka olivat kaikkien mielestä hyviä, luonnollisesti tällöin kaikki myös tuntisivat ne. Biisit eivät saaneet myöskään olla liian vaikeita.

Mitä mieltä olit omasta ja muiden musiikkiesityksistä?

- Tapahtuma oli onnistunut, ainakin väkeä oli yli odotusten. Kaikki bändit soittivat varsin hyvin, eikä omakaan suoritus keikaksi ollut mitenkään huono. Meno olisi voinut olla parempikin, mutta tämä selittynee yleisön keski-iän korkeudella. Kuitenkin tämän bändin ekaksi keikaksi oikein hyvä suoritus. Ja musiikkihan on parhaimmillaan suorittamista.

Teksti Ellinoora Räsänen ja Elina Tiihonen Kuvat Hannu Huhtala

Yksi tuoreimmista bändeistä

oli ykkösten vastaperustettu

Olli and the T-shirts.

Kyselimme bändistä ja illan

tunnelmista yhtyeen kitaristi-

basistilta Harri Gröhniltä, joka

ystävällisesti suostui

haastatteluumme.

O’TIMES | 21

TEATTERISSA Ogelilaiset pääsivät nauttimaan teatterista joulun alla, kun teatteridiplomit esitettiin koululla 16. ja 17.joulukuuta. Opiskelijat olivat tänä vuonna ideoineet ja toteuttaneet kolme upeaa näytelmää. Turvallisesti katsomosta käsin tapahtuneet vierailut psykologin vastaanotolle, sairaalaan ja hoitokotiin saivat yleisön herkistymään, viihtymään ja jopa pelkäämään.

Teatterin lukiodiplomin suorittivat Iida Nordling, Sanna Riikonen, Kaisu Hilska, Krista Kettunen ja Lotten Lehto.

Teatteritekniikasta teatteridiplomin suoritti Iiro Hirvimäki.

Sitten kun olen kaunis

Sitten kun olen kaunis oli nuorten tyttöjen maailmaan sijoittuva draama syömishäiriöistä. Tarinan päähenkilö

Eve (Sanna Riikonen) tutustuu kauniiseen ja viekoittelevaan tyttöön, joka esittäytyy Näläksi (Iida Nordling). Nälkä lupaa opettaa kauneuden salat, mutta tavoitteen saavuttaakseen Eve joutuu uhraamaan enemmän kuin aavistaakaan – terveytensä ja lopulta henkensä. Selkäpiitä karmiva loppukohtaus oli erinomaisen vaikuttava

lopetus näytelmälle eikä varmasti jättänyt ketään kylmäksi.

O’TIMES | 22

Ei mitään sanottavaa

Ei mitään sanottavaa sijoittui psykologi tohtori V. Lindbergin (Kaisu Hilska) vastaanotolle, jonne myös

toisistaan erkaantunut ja vaitonainen, nuoruuden villejä vuosia haikaileva ystäväpari (Krista Kettunen ja Lotten Lehto) saapui. Eikä aikaakaan, kun vastaanotolla oli jo täysi rähinä päällä. Komediassa nähtiin myös tanssia ja hykerryttävää heittäytymistä edellisten vuosikymmenien tunnelmiin. Myös videot ja vanhojen hittikappaleiden

käyttö piristivät teatteriyleisöä.

Loppukiri

Loppukiri oli vanhusten hoitokodista kertova hirtehinen komedia, joka kärjistäen ja stereotypioiden avulla kritisoi yhteiskunnan asennetta vanhuksia kohtaan. Vaikka viesti oli osuva, realismia ei tätä esitystä katsoessa kannattanut odottaa – mummojen syväjäädytyspalveluilla kun ei ainakaan lähitulevaisuudessa näyttäisi olevan suurta kysyntää. Saimme tutustua hoitokoti Loppukirin absurdiin arkeen henkilökunnan (Juhana Littunen, Gintare Gylling ja Anni Marjomaa) tunarointia seuraten. Yleisöä viihdytti myös oivaltava tilan, tehosteiden ja videoiden käyttö.

Teksti Aurora Poutanen Kuvat Arja Holma

O’TIMES | 23

LÄPI HARMAAN KIVEN JA MUITA RUNOJA

En tiedä mitä

tekisin jos en sinua

itselleni saa

Tekisin varmaan kaiken

mitä hän vaatii

taisteluun sinusta

Miksi punainen vaate on paha asia

jos se viehättää sekä naisia että miehiä?

Hän on keisarin uusi vaate

herra Ei Kukaan

vaikka tahtookin olla Mao

O’TIMES | 24

Juokse, Henry, juokse

Kiirehdi!

Muuten et ehdi

ja elämäsi tarkoituksen menetät

Päästä sanat leijumaan

ja anna niiden vaikuttaa

Ennen kuin Mark päättää

mene sinne, soita ovikelloa

Teillä on satu

jossa kaikki on sallittua

Minäkin murskaan herätyskellon katuun

en jaksa enää herätä epätietoiseen tietoisuuteen

tahdon lentää, tahdon pudota loputtoman matkan

tahdon tehdä mitä haluan

tahdon toteuttaa unelmani, ylittää taivaan rajat

tahdon REM:in kauniiseen maailmaan

jos voisin nukkua heräämättä

tekisin sen

O’TIMES | 25

Barcelona, tuttavallisemmin Barce, on mitä houkuttelevin vaihtoehto kaupunkilomakohteeksi. Erityisesti niille, jotka nauttivat taiteesta, musiikista, hyvästä ruoasta ja jalkapallosta (El Clásico!), Barcelonalla on suunnattomasti tarjottavaa. Mukaan kannattaa ottaa mukavat kengät, sillä kaupunkia kannattaa ehdottomasti tutkiskella jalkaisin. Kaupunginosat ovat persoonallisia kokonaisuuksia, ja jokaisesta löytyy jotain uutta ja mielenkiintoista. Varkaista varoitetaan Barcelonasta puhuessa aina, eikä aivan turhaan, mutta kaupungissa pärjääminen on vain omasta asenteesta kiinni. Tosin El Ravalin kaupunginosassa kulkeminen yksin yöllä ei ole kovin suositeltavaa. Ihmiset ovat Barcelonassa helposti lähestyttäviä ja miellyttäviä, ja paikalliset auttavat usein mielellään mihin tahansa ongelmaan liittyvissä kysymyksissä. Barcelonalaiset ovat myös ylpeitä katalonialaisia, joten jos heille haluaa osoittaa kohteliaisuuden, kannattaa huudahtaa mieluummin ¡Viva Catalunya! kuin ¡Viva España!. Opiskelijoista pidetään kaupungissa hyvää huolta, sillä alennusta saa monista pääsylipuista eikä ruoka ole Barcelonassa kallista. Jos haluaa yöpyä edullisesti hostellissa kannattaa vierailla täällä: http://www.barcelonamar.com/. Myös http://www.supersaver.fi/ -sivuston kautta saa varattua edullisia lentoja ja valmiita lennot+hotelli -paketteja.

O’TIMES | 26

La Rambla (Las Ramblas) Pääkatu on tulvillaan turisteja, mutta se kuuluu silti kävellä päästä päähän (vaikka useampaankin otteeseen). Nähtävyytenä ovat elävät patsaat, joita putkahtelee näkyviin muutaman metrin välein. La Ramblalla varastetuksi tuleminen on vielä isompi riski kuin muualla kaupungissa, joten laukustaan kannattaa pitää huolta!

Carrer dels Tallers Legendaarinen taiteilijakatu El Ravalin kaupunginosassa (päättyy La Ramblalle). Katu on tulvillaan musiikkikauppoja, vintagemuotia ja pieniä kahviloita. Vaikka kaikkiin kauppojen tarjoamiin hienouksiin ei olisi varaa, tämä on yksi parhaista ikkunashoppailukaduista.

Plaça de Catalunya/Passeig de Gràcia Barcelonan vilkkaimmalla aukiolla voi ainakin syöttää puluja, joita on melkein riesaksi asti. Niitä voi tosin paeta viereiseen Hard Rock Caféseen, joka tarjoilee vähintään silmänruokaa Keith Richards -faneille. Äijän takki on nimittäin kehystettynä seinällä. Aukion kulmalta alkavan Passeig de Gràcian varrelta löytyy vaikka minkälaisia vaatekauppoja, mutta yksi pienelle budjetille suositeltavimmista on Bershka. Toisella puolella katua tosin pilkottaa houkuttelevana myös Levi’s, puhumattakaan sadasta muusta vaateliikkeestä.

Forn de Pa (Carrer dels Tallers 2, El Raval) Leipomo, josta saa maailman rapeimpia patonkeja ja maukkaimpia leipiä. Mukaan kannattaa ostaa täytetty (jättikokoinen) patonki juomalla hintaan 3-4e ja suunnata ulos mutustelemaan. Celler de Tapas (Plaça Universitat 5) Moderni tapaspaikka, joka on avattu vuonna 2010. Perinteiset ja uuden vuosisadan tapasannokset maksavat 3-6e ja maistuvat taivaallisilta! Ravintolasta ei ole mitään huonoa sanottavaa paitsi että siellä tekisi mieli syödä itsensä kuoliaaksi. Erikoismaininta nopeasta palvelusta!

O’TIMES | 27

La Fragua (Rambla del Raval 15, El Raval) Kotiruokaa tarjoava ravintola El Ravalin sydämessä. Suosittelun arvoiset ja täydelliset paellat maksavat 10-13e. Jos ruudulta pauhaava jalkapallo ja pienimuotoinen äijämeininki eivät haittaa, täältä saat hyvää paikallista ruokaa. Fresc Co (Av. Francesc Gambó 23, L’Eixample) All-you-can-eat periaatteella toimiva erinomainen lounaspaikka. 9,95e maksava buffet pitää sisällään 10 metrin pituisen salaattipöydän, paellaa, pizzaa, pastaa, mereneläviä, jälkiruokapöydässä jäätelöä, sorbettia, kakkuja ja hedelmäsalaattia. Kympillä saa sen lisäksi kitata vielä monta kuppia kahvia. Museu Picasso (Carrer de Montcada 15-23, El Born) Kokoelma keskittyy erityisesti Picasson varhaisiin ja sinisen kauden (1901-1904) töihin. Jo museorakennus itsessään on nähtävyys, ja sen sijainti pienellä kujalla yllättää. Myös museokaupassa kannattaa käydä. Kokoelma ja vaihtuva näyttely maksavat 6e alle 25-vuotiailta.

O’TIMES | 28

Antoni Gaudí/Park Güell (Metro/Lesseps, Gràcia) Güellin puistossa seikkailemiseen kannattaa varata paljon aikaa ja mukavat kengät. Puisto sijaitsee vuorella, joten hyvä kunto (tai edes kärsivällisyys) ei ole pahitteeksi. Aluksi kannattaa kiivetä vuoren huipulle ja kaivaa kamera esiin maisemakuvia varten. Lopuksi ihasteluvuorossa ovat Gaudín upeat mosaiikit puiston alaosassa. Kaiken lisäksi puistoon ei ole sisäänpääsymaksua, vaikka sellaisen olisi oikeastaan valmis puiston nähtyään maksamaan. Gaudí-krääsää myyvään kauppaan saattaa kuitenkin hävitä kummallisen paljon rahaa…

Yöelämä Tequila (Carrer dels Escudellers 28, Barri Gòtic) Barcelonan ensimmäisessä rockbaarissa on DJ, joka ottaa enemmän kuin mielellään vastaan toivebiisejä. Musiikkia voi halutessaan myös kuunnella omilla katosta roikkuvilla kuulokkeilla. Rosa Negra (Via Laietana 46, L‘Eixample) Latinolaisvaikutteinen kitschillä sisustettu kuppila tarjoilee aitoja mojitoja hintaan 3,5e. Myös meksikolaista ruokaa tarjoava paikka on suosittu ja aina täynnä. Sice Car (Plaça Reial 7, Barri Gòtic) Yläkerran baarissa voi käydä vaikka kahvilla, mutta varsinaisesti Side Car ja sen alakerta on tunnettu suosittuna klubina. Musiikkia soitetaan hip-hopista punkiin ja klubilla järjestetään myös teemailtoja. Teksti ja kuvat Aino Tuovinen

O’TIMES | 29

O’C

HA

OS

O’TIMES | 30

TYÖ SE ON KUIN LEIKKIÄ VAAN

Kävin Mannerheimin Lastensuojeluliiton eli MLL:n 40 euroa (summa maksaa itsensä takaisin jo muutamassa

tunnissa!) maksaneen lastenhoitokurssin kesäkuussa ja aloitin lastenhoitajana elokuun puolessa välissä. Siitä

lähtien olen tehnyt vajaat 80 tuntia lastenhoitotunteja parissakymmenessä eri perheessä ja aion vakaasti

jatkaa ainakin kesäkuuhun saakka, jolloin minulla olisi tähtäimessä lähteä au pairiksi. Unelmani au pairiudesta

olikin yksi syy siihen, miksi ryhdyin MLL:n lastenhoitajaksi: au pair -ohjelmiin tarvitaan yleensä 100 tai 200

tuntia lastenhoitokokemusta, jota olenkin saanut loistavasti MLL:n kautta. Olen myös aina pitänyt

lastenhoidosta - suoritin muun muassa 9. luokan TET-harjoittelun päiväkodissa.

Tyypillinen lastenhoitokeikka lähtee käyntiin, kun perhe esittelee minulle kotinsa, kertoo säännöistään ja

etukäteen suunnitellusta aikataulusta sekä antaa vinkkejä esimerkiksi lasten suosikkileluista tai -tekemisestä.

Vanhemman lähdettyä jään yleensä leikkimään lasten kanssa. Voin myös lukea lapsille, mennä yhdessä ulos,

katsoa yhdessä televisiota tai DVD:tä tai pelata pelikonsolilla, mikäli vanhemmat ovat antaneet luvan - usein

televisiosta katsotaan ainakin Pikku kakkonen tai muita lastenohjelmia. Hyvin usein lastenhoitokeikkaan

sisältyy myös ruokailu: lastenhoitajan ei tarvitse tehdä ruokaa itse, vaan perhe on tehnyt sen valmiiksi, joten se

täytyy vain lämmittää ja iästä riippuen joko syöttää lapsi tai antaa hänen syödä itse. Perheet ovat yleensä

antaneet minullekin luvan syödä lapsen kanssa, jos minulla on nälkä.

Huolehdin myös muista lasten tarpeista, kuten vaikkapa vaippojenvaihdosta (mitä minun ei muuten ole

täytynyt tehdä yllättäen kuin vain muutaman kerran!). Jos keikka kestää iltaan saakka, hoidamme lapsen

kanssa iltarutiinit ja panen hänet nukkumaan, minkä jälkeen minulla on vapaata ja voin katsoa vaikkapa

televisiota. Kun vanhempi tulee takaisin kotiin, hän kyselee minulta, miten lasten kanssa on mennyt, minkä

jälkeen saan palkan käteisenä (sen voi saada myös halutessaan pankkitilille) ja lähden.

Lastenhoito on ollut hyvin helppoa, sillä lapset ovat olleet oikein kiltisti ja totelleet minua lähestulkoon heti - he

kun taitavat olla hieman vieraskoreita ja lisäksi heistä näyttää vain olevan superkivaa, että he saavat uuden

leikkikaverin. Kaikista helpoin keikkani on ollut se, kun puoli kahdeksan aikaan illalla tulin perheeseen, minkä

jälkeen lapsen vanhempi laittoi hänet nukkumaan, selitti, että jos lapsi herää, minun täytyy laittaa soimaan

Vaarilla on saari ja antoi minulle luvan katsoa televisiota ja syödä jääkaapista mitä haluan. Vanhemman

lähdön jälkeen lapsi heräsi ainoastaan yhden kerran, jolloin menin laittamaan levyltä soimaan kyseisen

lastenlaulun, joka sai lapsen nukahtamaan taas. Lopun aikaa aamukahteen saakka katselin televisiota ja sain

vielä kaiken lisäksi tuplapalkan niiltä kahdelta tunnilta, jotka menivät sunnuntain puolelle. Vaikeinta lastenhoito

puolestaan oli silloin, kun parivuotias lapsi itki parin tunnin ajan vähän väliä ikäväänsä ja tuskin sain hänet

rauhoitettua.

Nuorin hoitamani lapsi on ollut kahdeksan kuukautta ja vanhin 12 vuotta, lasten määrä taasen on vaihdellut

yhdestä neljään ja olen hoitanut myös kaksosia. Erityisen hienoa onkin se, että jokainen keikka on erilainen ja

vaihtelua riittää siitäkin huolimatta, että hoitaisin samoja lapsia useammankin kertaa. Täytyykin sanoa, että

jokainen hetki lasten kanssa on ollut kokemisen arvoinen - kuulostaa kliseeltä, mutta on totta!

O’TIMES | 31

Näin pääset MLL:n lastenhoitajaksi

Jos pidät lapsista ja heidän hoitamisestaan, MLL:n eli Mannerheimin Lastensuojeluliiton lastenhoitajaksi

ryhtyminen saattaa olla sinun juttusi. Tullaksesi lastenhoitajaksi sinun täytyy vain käydä MLL:n järjestämä,

nelisenkymmentä euroa maksava lastenhoitokurssi, joita järjestetään yleensä syksyisin, keväisin ja kesäisin

Uudenmaan alueella Helsingissä, Espoossa ja Keravalla. Jos asut Helsingissä ja ilmoittaudut Keravalla tai

Espoossa järjestettävään kurssiin, et välttämättä pääse mukaan, sillä kurssikaupungin asukkaat ovat etusijalla,

mutta kannattaa silti yrittää. Kurssimaksu maksetaan vasta ilmoittautumisvahvistuksen jälkeen, tosin ennen

kurssin alkua. Kannattaa seurata tiiviisti MLL:n Uudenmaan piiri ry:n nettisivuja, jonne tulee ilmoitus uusista

kursseista:

http://uudenmaanpiiri.mll.fi/toiminta/lastenhoitotoiminta/lastenhoitokurssit/

Kurssin kesto on 60 tuntia, joista 30 tuntia on lähiopetusta (poissaolotunteja saa olla enintään kuusi) ja toiset

30 tuntia etätehtäviä, joita käydään kurssilla läpi ja joissa pitää esimerkiksi pohtia kirjallisesti, miten eri-ikäisiä

lapsia tulee hoitaa tai mitä kaikkea liittyi siihen, kun olit sairaana pienenä. Tehtäviä on yleensä kymmenen.

Kurssin aikana pitää myös käydä vierailulla jossakin päiväkodissa ja olla siellä vähintään kaksi tuntia

toiminnassa mukana - useammankin tunnin vierailu on suositeltavaa ja varmasti hyödyllistä. Lisäksi kurssiin

sisältyy muutaman tunnin harjoittelu perheessä.

Käytyäsi kurssin voit ilmoittaa jollekulle kurssin järjestäneelle henkilölle, että olet kiinnostunut lastenhoitajana

toimimisesta (sinun ei ole siis pakko ryhtyä lastenhoitajaksi kurssin jälkeen). Pääset jonkin ajan päästä kurssin

lopusta haastatteluun, jossa kysytään perustiedot iästä ajokortin omistamiseen sekä esimerkiksi, kuinka monta

lasta tahdot hoitaa, minkä ikäisiä, miltä alueelta ja niin edelleen. Pian haastattelun jälkeen saat omat tunnukset

netissä toimivaan MLL:n välitysjärjestelmään, jossa olevaan kalenteriin pääset muokkaamaan, minä päivinä ja

mihin aikaan voit tehdä lastenhoitotöitä, ja josta muun muassa näet tehdyt työt.

Kun perhe ilmoittaa tarvitsevansa lastenhoitajaa tiettynä päivänä, järjestelmä katsoo, ketkä lastenhoitajat ovat

ilmoittaneet vapaita aikoja kyseiselle päivälle ja töissä olevat MLL:n työntekijät lähettävät tekstiviestin jollekulle

vapaana olevista lastenhoitajista. Jos lastenhoitaja ei vastaa vartin kuluessa, tekstiviesti lähetetään

seuraavalle vapaana olevalle lastenhoitajalle.

Palkkaa lastenhoitajana toimimisesta saa 8,20 euroa tunnilta, sunnuntaisin ja joinakin juhlapyhinä palkka on

16,40 tunnilta. Hoitajalle maksettava minimipalkka on 16,40 euroa, eli vaikka olisit hoitamassa lapsia vain

puolitoista tuntia, saat silti kahden tunnin palkan. Muita lisätietoja lasten hoitamiseen ja välitysjärjestelmään

liittyvistä asioista saat lastenhoitokurssilla tai viimeistään haastattelussa jaettavasta Hoitajan käyttöoppaasta.

Kannattaa myös selailla MLL:n lastenhoitokurssista kertovia sivuja. Jos tahdot heti tietää jotain

lastenhoitokurssista tai lastenhoitajana toimimisesta, älä epäröi lähettää minulle, jutun kirjoittajalle,

sähköpostia osoitteeseen kinney-@hotmail.com - autan mielelläni!

Teksti Sanna Riikonen

O’TIMES | 32

PARASTA AIKAA

VUODEN ENSIMMÄINEN EKOTEKO!

Koulumme siirtyi 29.1.2011 käyttämään Haminan energian toimittamaa tuulisähköä. Ekosähköön siirryttiin sekä ympäristöryhmän että peruskoulun ja lukion aktiivisten oppilaskuntien viimekeväisestä ehdotuksesta.

Ja vaikka toisin luulisi, ekosähkö tulee halvemmaksi kuin aiempi ”tavallinen” sähkö.

Vielä työn alla on saada kaikki muistamaan, että valot kannattaa sammuttaa silloin, kun kukaan ei niitä tarvitse!

Oulunkylän yhteiskoulun

opettajien tanssiryhmän

ensiesiintyminen tapahtui

joulujuhlassa. Koreografian

Hair-musikaalin biisiin oli

tehnyt liikunnanopettaja Katri

Wackström. Toivotamme

ryhmälle menestystä jatkossa!

O’TIMES | 33

KOULUN OMA MUSIIKAALI SAA ENSI-ILTANSA HUHTIKUUSSA!

Viime vuoden keväällä koulun tulevaisuuspajoista alkunsa saanut musikaaliprokjekti on edennyt syksyn aikana vauhdikkaasti. Kurssilla on yhteensä yli 50 opiskelijaa eri vuosikursseilta. Vastaavina opettajina toimivat muun muassa Satu Mäkinen, Jenni Collin, Arja Holma, Juha Sippu ja Anna Wiksten. Syksy käytettiin pitkälti käsikirjoituksen parissa ja se onkin kokonaan opiskelijoiden itsensä käsialaa. Myös musikaalissa kuultavat laulut, kappaleiden solistit sekä roolitus lyötiin lukkoon ennen joulua. Tämän vuoden puolella käyntiin pyörähtivät niin puhe- kuin musiikkiharjoitukset. Tanssiharjoituksia oli jo syksyllä. Myös musikaalin lavastus- ja puvustusryhmä on päässyt tosi toimiin suunnitellessaan lavasteiden lisäksi jokaisen roolihahmon ulkoista ilmettä ja asustusta. Ensi-iltansa musikaali saa maanantaina 4. huhtikuuta ja esityksiä nähdään yhteensä viisi. Luvassa on sekä päivä- että iltanäytöksiä. Musikaalin juoni liikkuu todellisen ja virtuaalisen maailman välimaastossa. Päähenkilöt Rosa ja Oliver ovat aivan tavallisia nuoria tavallisine kouluun ja ihmissuhteisiin liittyvine ongelmineen. Masks of Power sen sijaan on erilainen, ihmeellinen ja jännittävä - maailman paras virtuaalipeli. Rosa ja Oliver sinkoutuvat virtuaalitodellisuuden pyörteisiin tavoitteenaan voittaa kaikki pelkonsa. Pian tapahtumat alkavat kuitenkin saada odottomattomia käänteitä. Tässä pelissä mikään ei ole sitä, miltä näyttää!

Peilisalissa hipsutellaan ja haetaan oikeaa fyysistä ilmaisutapaa.

O’TIMES | 34

Yhteisötaideteos Ogelin Lissut! Jokainen

koulumme opiskelija, opettaja ja

henkilökuntalainen on tervetullut

osallistumaan yhteiseen taideprojektiin.

Kuvaukset järjestetään kuviksen

luokassa 4.jakson aikana. Seuratkaa

ilmoittelua!

Kuvataiteen lukiodiplomitöiden näyttely

rakennetaan 27.1. ja siitä lähtien työt ovat

nähtävillä koulumme ruokasalissa ja muissa

tiloissa.

O’TIMES | 35

Kuvat Pinja Herttovuo (musikaali), Arja Holma (muut)

Teksti Saila Kurki (musikaali), Eleonoora Wihuri (ekosähkö)

"Mun Juttu" pääkaupunkiseudun

lukiolaisten kuvataidenäyttely 8-

20.3.2011

Sanomatalon mediatorilla.

AVAJAISET 8.3. klo 16.30

TERVETULOA!

Ogelia edustavat muun muassa Mimi Kantele, Emmi Mutikainen, Rosa Suominen, Tuomo

Kivekäs, Niina Hietanen, Iida Nordling, Veera Luoma, Mira Mutru, Iiris Koivulehto, Joona

Lempiäinen, Helena Ranta, Taru Kemppinen, Sonja Kettunen, Jenni Virtanen. Esillä myös

yhteisöteos "Ogelin lissut"

O’TIMES | 36

ERILAISET AMMATIT

Harriet Piekkola, salilla käyvä keski-ikäinen nainen, ajautui meedion uralle sattuman kautta. Tuskallisen avioeron kokenut ja työn uuvuttama Harriet ilmoittautui Suomen spiritualistisen seuran järjestämälle healing-kurssille 13 vuotta sitten. Valaistuminen rakkaudesta itseensä ja ympäröivään maailmaan johti elämäntapojen radikaaliin muutokseen ja oman henkisen tien löytämiseen. Avaisitko hieman meedion käsitettä? Meedio välittää viestejä tuonpuoleisesta ja toimii samalla terapeuttina. Istunnoissa yhteistyö asiakkaan ja meedion välillä on avainasemassa, sillä meedio ei anna valmiita vastauksia. Selvännäkijän työ on erilaista, koska auran lukemisen lisäksi hän käyttää tulkinnassa myös omia mielipiteitään. Työhuoneesi energiahoitola Valontemppelissä on hyvin kaunis ja rentouttava paikka. Käytätkö näitä kynttilöitä istunnoissakin? Kynttilöistä saa positiivista valon energiaa, tunnelmaa luo myös taustamusiikki. Piirrän usein energiakuvia, joilla hahmotan näkemääni. Kuusi asiakasta päivässä kuulostaa rankalta. Se viekin paljon energiaa, minkä vuoksi pyrin pitämään taukoja asiakkaiden välissä sekä vapaapäiviä. Avaan aurani vastaanottavaksi aamuisin ja vedän sen kiinni töiden jälkeen. Päiväni vaihtelevat yksityisistä istunnoista suuriin yleisötilaisuuksiin Savoy-teatterissa. Koulutan itse meedioita ja pidän yllä kansainvälisiä suhteita sekä työskentelen myös puhelimitse. Eikö ihmisen fyysinen läsnäolo ole välttämätöntä? Ei, sillä sieluja on kaikkialla. Kolme vuotta sitten YLE:llä näytettiin uraani käsittelevä dokumentti ja tunsin valtavan energiavyöryn. Ohjelma toi minulle myös asiakkaita. Ryhdyit meedioksi suhteellisen myöhällä iällä. Onko sinulla kuitenkin aina ollut kiinnostusta hengellisyyttä kohtaan? Olen ollut herkkä (aistimaan henkimaailmaa) pienestä pitäen, kuten äitinikin. Olen siis saattanut periä kykyni häneltä. Kenestä tahansa voi kuitenkin tulla meedio, kunhan on avoin, herkkä, luova, rehellinen ja rakastava. Tämä näkyy ulospäin säteilynä, jonka pystyn havaitsemaan. Elämänkokemus on myös tärkeää.

O’TIMES | 37

Voisiko meistä näin luovina toimittajina tulla meedioita? Totta kai! Alkeiskurssit ovat avoimia kaikille, mutta loppukoulutuksiin haetaan. Itse kouluttauduin kuudessa vuodessa Suomessa ja osin Englannissa. Olemme oppineet, että henkiset ongelmat ilmenevät fyysisinä vaivoina. Olen huomannut tämän työssäni. Pyrinkin pitämään elimistöni puhtaana, sillä hyvä kunto edistää henkisiä valmiuksia. Urheilen ja ulkoilen paljon sekä olen kasvissyöjä. Luontaistuotteiden käyttö on pysynyt elämässäni luontaistuotekaupan pitämisen jälkeenkin. Viihdeteollisuudessa esiintyy usein riivattuja henkiä ja vastaavia. Onko kauhutarinoissa perää? Lähtökohtaisesti en usko pahoihin henkiin, mutta taloihin voi jäädä rauhattomia sieluja tapaturman tai syyllisyyden vuoksi. Ihmiset voivat kokea tämän uhkaavana. Sielut kiintyvät paitsi paikkoihin myös ihmisiin, mistä johtuu esimerkiksi vanhan pariskunnan samanaikainen siirtyminen ajasta iäisyyteen. Tulevaisuudessa Harriet aikoo jatkaa yritystoimintaansa ja toivoo suurempia yleisötapahtumia. Lopuksi ihastuttava meediomme jakaa elämänohjeensa ogelilaisille: rakasta itseäsi, äläkä taivu muiden tahtoon, vaan tee itse omat päätöksesi!

Sermiin käsin taiteiltu suojelusenkeli on osa aistikasta sisustusta.

Enkeleiden sanotaan pitävän ihmisten hiuksista.

O’TIMES | 38

Viivasta taideteokseksi

Yksi taiteilijoiden suurimmista haasteista on luoda tasapaino perheen ja taiteen välille. Perheenäiti ja taidegraafikko Metta Savolaiselle äitiys on ensisijaista ja taide tulee toisena. Taiteeseen ei ole pakko käyttää kaikkea aikaansa, koska kuvataiteessa ei ole ikärajoitteita eli sen pariin voi palata myöhemminkin. Tänä päivänä Metan työpäivät ovat kuitenkin kiireisiä. Työhuoneelle päästyään hän keittää usein kupposen teetä rentoutuakseen, meditoi hetken ja aloittaa vasta sitten työskentelyn. Olet kuvataiteilija, taidemaalari sekä taidegraafikko. Mitä tekniikoita taidegraafikko käyttää? Tekniikat ovat osittain vanhoja kirjapainotekniikoita, joita taidegraafikot käyttävät taiteellisen ilmaisun itsensä vuoksi. Ilmaisutapoja ovat muun muassa puupiirros ja, serigrafia ja metalligrafiikka. Metalligrafiikassa kaiverretaan yleensä kupariin, johon rakastuinkin ensi kosketuksella. Oletko aina ollut kiinnostunut kuvista? Niin kauan kuin muistan. En puhuisi taiteellisesta lahjakkuudesta vaan ennemminkin innosta. En voi sanoa olleeni erityisen lahjakas piirtäjä, kuvien tekeminen on vain ollut itsestään selvä osa olemassaoloani. Vanhempieni kannustamana osallistuin 14-vuotiaana kuvataideleirille ja ensimmäisen tilaustyöni tein lukioni juhlasaliin. Harkitsin aluksi toisenlaista ammattia ja opiskelin kolme vuotta Helsingin yliopistossa pääaineena teoreettinen fysiikka. Kauanko olet ollut alalla? Valmistuin vuonna 1997 eli olen ollut alalla 13 vuotta. Opiskelin Kuvataideakatemiassa kuvataitelijaksi, ensimmäinen vuosi oli kaikille yhteinen, seuraavat kolme vuotta olin taidemaalauksen osastolla ja viimeiset kaksi vuotta taidegrafiikan osastolla. Myöhemmin olen vielä opiskellut taiteilijan pedagogiset opinnot Taideteollisessa korkeakoulussa. Taiteilijat mielletään boheemeiksi ja hieman epäsovinnaisiksi. Tunnistatko itsesi kuvauksesta? Entä mitä työnkuvaasi sisältyy? Olen varmasti ajatuksiltani epäsovinnainen, mutta en silti miellä itseäni boheemiksi, sillä elän säännöllistä elämää, vietän paljon aikaa kotona, huolehdin kodistani ja lapsistani. Työni on hyvin vaihtelevaa, suurimman osan työajastani olen joko opettamassa tai työskentelemässä työhuoneellani. Aikaa kuluu myös aivan muuhun kuin taiteelliseen työskentelyyn, koska kaikesta on vastattava itse. Työnkuvaan kuuluu esimerkiksi erilaiset kokoukset, apurahojen hakeminen, näyttelyripustukset, työhuoneen ja laitteiden huolto, markkinointi ja taidematkat.

O’TIMES | 39

Näyttelyt mahtavat olla rankkoja jos kaiken tekee itse?

Nykyisin haenkin mukaan vain sellaisiin näyttelyihin, jotka erityisesti kiinnostavat minua. Aiemmin ryhmänäyttelyitä on saattanut olla vuodessa jopa kahdeksan. Yksityisnäyttelyitä on ollut kolme ja neljäs on valmisteilla galleria Duettoon Helsinkiin. Teoksiani tulee myös Mänttään ja Serlachius museon Metsä-aiheiseen yhteisnäyttelyyn, jossa pidetään avajaiset helmikuussa.

Kaksin 1997 viivasyövytys, akvatinta,

väritela 24x27 cm

Humiseva puu 2002 akvarelli ja

kaiverrus vanerille 22x21 cm

yksityisessä omistuksessa

O’TIMES | 40

Naurattaako, tri Tomera?

Pia Tapio avaa ääntään, tarkastaa hupilaukkunsa sisällön ja verryttelee ilmeilylihaksensa valmiiksi - tohtori Tomera on syntynyt. Sairaalaklovnit ry juhlii 10-vuotis juhlavuottaan hauskuuttamisen ja pelleilyn parissa vuonna 2011! Pia, millainen on hahmosi tri Tomera? Hän on ehdottoman typerä tohtori. Itse pyrin kuitenkin olemaan herkkä, tarkka ja läsnä. Muiden sairaalaklovnien tavoin tri Tomera laulaa ja esittää taikatemppuja sekä tietysti puhaltelee suuria saippuakuplia! Minulla on ollut vapaus kehittää hahmoni alusta alkaen itse. Klovnisi työskentelee erikoisessa ympäristössä ja usein epämiellyttäväksi mielletyssä paikassa, sairaalassa. Miten tämä vaikuttaa työskentelytapaasi? Klovnitemppujen lisäksi, joita opetetaan soveltamaan juuri tässä ympäristössä, koulutuksessa painotetaan erityisolosuhteiden ymmärtämistä. Saamme tietoa eri sairauksien ja lääkitysten vaikutuksesta lapsen käytökseen sekä informaatiota sairaalan toiminnasta ja hygieniavaatimuksista. Olemme kuitenkin selkeästi viihdyttäjiä, emme terapeutteja. Teet tarkkaan aikataulutettua päivätyötä, joka sisältää vapauksia ja itsenäisiä päätöksiä. Kuinka pidät improvisoinnin ja aikataulut tasapainossa? Päivä on tarkasti aikataulutettu, mutta kohtaamisissa ei ole mitään kaavaa, vaan improvisointi on tärkein työkalumme. Tapaaminen etenee aina tilanteen ehdoilla, koska lapsi on pomo. Lasten sairaalakäyntiin liittyy usein pelkoa tai kiukkua, joten päämäärämme vaihtelee kontaktin löytämisestä naururemakan syntymiseen. Yhteistyömme on aina pieni ihme. Tapaan parini kanssa päivän aikana 60-120 ihmistä, joista suurin osa on lapsipotilaita. Vierailut kestävät viidestä viiteentoista minuuttiin. Käyntien jälkeen teemme merkintöjä ohjelmanumeroiden toimivuudesta, jotta voisimme kehittyä. Puhumme myös tunteistamme, joita työssämme kohtaamamme tilanteet ovat meissä aiheuttaneet. Joskus vierailemme esimerkiksi työntekijöiden synttäreillä tai läksiäisissä. Kertoisitko näyttelijän- ja klovninkoulutuksestasi? Minulla on teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutus ja jatkossa myös opetan teatteria. Klovnin työn lisäksi näyttelen, käsikirjoitan sekä ohjaan. Luovuus, mielikuvitus, kyky leikkiä ja heittäytyä ovat tärkeitä sekä klovneriassa että näyttelijäntyössä. Klovnille sattumat ovat aina uusia, kun taas näytelmän hahmolla on historia. Ulottuvatko sairaalapelleilyn juuret kauemmaksi kuin 10 vuoden taa? Oikeastaan ilmiö on vanha, sillä niin kauan kuin klovneja on ollut, ovat he usein myös viihdyttäneet lapsia sairaaloissa. Järjestäytynyt toiminta alkoi 1986 kun yhdysvaltalainen sirkustaiteilija Michael Christensen perusti sirkuksensa yhteyteen Clow Care Unit:in. Suomen Sairaalaklovnit ry perustui heidän kehittämälleen mallille. Sairaalaklovnit ry järjestää pääsykokeita ja kouluttaa uusia klovneja, joita on tällä hetkellä 29. Klovnit toimivat yliopistollisissa sairaaloissa Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Kuopiossa. Teksti Aurora Poutanen ja Gintare Gylling

Kuvat Metta Savolainen, Gintare Gylling, Jukka Mykkänenja Dick Lindberg

O’TIMES | 41

Hyvät juhlavieraat, olemme tänään kokoontuneet tänne tarkistamaan näitä kotitehtäviä. - - -

Jos yksi millimetri vastaa vuotta, niin ruokalassa taapersi eurooppalaiset.

Välillä Ala-ahon tuntien logiikasta ei oikein ota selvää…

Tässä on kyse näin yksinkertaisesta yhtälöstä. Esimerkkinä hauki on kala.

Mutta kala ei ole hauki, se voi olla myös ahven. No joo, olipas huono esimerkki.

Salmisenkin logiikka ontuu välillä.

Mitä helvettiä?! saattaisi myös tulla mieleen tällaisen laskun nähdessä.

Tästä Salmisen lauseesta sen sijaan monet ovat varmasti samaa mieltä.

Vastauksessa oli vauvan pyöreyttä.

Ja sama oudon logiikan linja jatkuu Tapperillakin hienosta kielikuvasta huolimatta,

Jos se ei nyt rauhotu, niin mä hakkaan sen!

Tapper tietää, miten saada oppilaat hiljenemään

Minä en ole julma, minä olen raaka.

Tätä emme vielä tienneetkään sinusta, Basti!

Tytöt, jos haluatte saada tahtonne läpi, antakaa piparia.

Pipsa neuvoo jälleen kerran nuoria naisia parisuhdeasioissa : )

Lentävät lauseet koonnut Sanna Riikonen

SUUSTA SIEPATTUA

O’TIMES | 42

TAPAHTUMAKALENTERI

15.2. TOSIFESTARIT koulun juhlasalissa klo 18 – 20.

17.2. Penkkarit ja abigaala. Kakkoset ja ykköset, muistakaa ottaa mukaan pussi karkin keräämistä varten!

18.2. Wanhojen kahvila ja Wanhojen tanssit. Paljon onnea Wanhoille!

21.2. Nauti talvilomasta, joka alkaa tänään!

25.2. Tekemistä talvilomalle: kehuttu ja Oscar-ehdokkuuksia saanut Black Swan tänään ensi-illassa.

28.2. Takaisin kouluun, toivottavasti vietit mukavan viikon! Tänään on myös Kalevalan päivä.

2.3. Muista ilmoittautua viimeistään tänään hyväksyttyjen ja hylättyjen kurssien uusintaan!

6.3. Oletko syönyt paljon laskiaispullia ja käynyt pulkkamäessä? Tänään on nimittäin laskiaissunnuntai.

8.3. Tänään taasen vietetään sekä laskiaistiistaita että kansainvälistä naistenpäivääkin.

9.3. Tänään on sekä hylättyjen että myös hyväksyttyjen kurssien uusinta!

15.3. Käy katsomassa Ateneumin näyttely Arjen sankarit. Naturalismi kuvataiteessa, valokuvassa ja elokuvassa

1875- 1918.

19.3. Oletko koskaan lukenut Minna Canthin teoksia? Nyt olisi hyvä päivä tutustua vähintäänkin Anna Liisa- ja

Työmiehen vaimo -klassikoihin, sillä tänään vietetään Minna Canthin eli tasa-arvon päivää.

21.3. Tänään on kevätpäivän tasaus, eli yö ja päivä kestävät molemmat suunnilleen 12 tuntia - huomaatko ilmiön?

27.3. Vihdoinkin kesäaika alkaa! Muista siis siirtää kelloja kesää kohti eli tunti eteenpäin.

9.4. Tänään on Mikael Agricolan eli suomen kielen päivä.