Niina Nieglikon sygyzy

Alguperäzen tekstan on kirjuttanuh Mikko Kuismin da karjalan kielele kiändänyh Maria Kähäri kudai sežo on kuvittanuh kniigan.

Kielen on tarkastannuh Ljudmila Markianova.

Tevos on piässyh ilmah Suomen Kulttuurirahaston denguavul.

Julguamo: Karjalan Kielen Seura 2010

Painopaikku: Oy Painotalo tt-urex AbPorvoo 2010

ISBN 978-952-5790-21-4

3

Mikko Kuismin

Niina Nieglikon sygyzy

KARJALAN KIELEN SEURAHELSINKI

Maria Kähäri

Sygyzyn hengähtäjes ilmas algau nieglikkoperehen

jogavuodehine Talveh Valmistundu –kubineh. Kui monet toizetgi meččyelätit, nieglikot sežo vietetäh talvie horrokses. Silloin net

4

ollah syömättäh mondu kuudu. Sentäh

nieglikkomuamo on luadinuh perehele ylen äijän syömisty, kudamua sit pidäy syvvägi vačan halgiendassah.

5

6

Nieglikkoperehen nuorimaine Niina on maltamizen mugah avvutannuh muamale keitändypertis da häi kiihkah pöhkyttäy, što tänä sygyzyn häi voi enzimästy

7

kerdua luadie yhten ylen tärgien Talveh Valmistundu-ruavon. Hänen buabo da died’oi eletäh vähästy loitombannu Revenimečäs. Hyö ollah

jo vahnat eigo enembiä voija luadie suurdu miäriä syömisty talven varakse. Sentäh Niinan muamo luadiu joga sygyzyy heilegi oman palan. Rohkiennu da ilozel mielel Niinan sizärekset ollah enne hoijettu heijän vellallizus da vietty buaban da died’oin syömizet perile. Nygöi ku Niinagi on tarbehekse kazvanuh kandamah sego suurdu reppuu, sego suurdu vastustu, on hänen vuoro hoidua ruado.

Keldazet da muankarvazet, kuldazet da oranževoit lehtet lennelläh jo hil’l’akkazin alah puulois, ku Niina Nieglikko aloitti taibalehen. Hänel oldih jallas ruskiet rizinkykengät,

8

ku syvysilmoin jälgeh mual oli äijy piendy da suurdu veziluhtua. Aiga jygiedy reppuu häi kandoi

vaččupuolel, ei selläs kui rahvahal on tavannu. Terävät nieglat näit voidas puhkata reppu da elintärgiet

syömisvarat voidas valuo ligah.

9

Niinan buaban da died’oin mökki olisuuren pedäjän juurel nenga čuasunkävelymatkan piäs. Järilleh tullesmatku voi kestiä vähästy pitkembäh, kuenämbiä ei ole kiirehty. Kallis tavaru on viedy perile, da matkal kodih suau rauhas n’uustella oudoloi kazviloi da kivilöi. Nenga oldih sizärekset Niinale sanottu, da muga häi mielessähgi planiiruičči ruadua. Kävelles rapsakkoh,no ei liijan vaivuajal hovul, Niina pajatti iččeh luadimii pajoloi:

”Murginua, murginuaDied’oile, buabale!Murginua, murginua Pitkän talven varale!”

Välil Niina yhtel jallal skočii ku nägymättömil kodazil kodah kižates. Toiči häi kierdi puun da pidi yhtel käil sen rungos kiini ku rahvahantansun pläššijes. Puus kirvonnuzien lehtien čabineh da krabineh rizinkykengien al suatti Niinua ainos vai parembah mieleh. Luhtis häi kierdi vaiku kaikis syvimät. Toizis luhtis häi hypii piäliči da brizgutti vetty muga äijälga reppugi alahanpäi kastui.

10

11

12

Matkan puolivälis milienne pieni da kova vehkeh pačkahtih Niinan tagaraivoh. Hämmästyksis Niina kaččeli ymbäri, ga ei nikedä nähnyh. Terväh hänen piälakkah vie yksi yhtenjyttyine vehkeh pačkahtih. Nygöi häi arbai, se tuli ylähänpäi. Niina

kačahtih yläh da nägi oravan pedäjän oksal käby käis valmehekse uvvessah lykkiämäh. Nähtyy ku Niina kaččou häneh kohti, oravu terväzeh pani kävyn sellän

tuakse da lykkäi sen pedäjän juurele. ”Tsk tsk tsk” kiketti oravu.

”Oletgo vedämäs evästy Buabale da Died’oile?”

13

”Kui sinä sen voit tiediä?” diivii Niina silmät pyöryžinny.”En voinnuh olla kuulemattah sinun pajatandua,” sanoi oravu.

”Da sidä paiči olen aijembinnu vuozinnu nähnyh muidugi nieglikkoloi hoidamas samua ruaduo.”

14

”Hyö ollah minun sizärekset”, sanoi Niina ylbienny omassah perehes.”Kenbo sinä sit olet?””Niina. Niina Nieglikko.”Oravu rounoku mujannus nimie kodvazen. Sen jälgeh häi sanoi:”Minä olen Martti. Ylen on vessel tuttavuo, Niina”.”Ongo?” diivii Niina. ”Midäbo vesseliä sit voi olla?” ”Tsk tsk, sehäi on vai moine sanondu”. Martti Oravu nagrahtih da siirdyi ketteräh vieres olijan puun oksale da viippai käil. ”Kiirehtä, Niina. Olen nähnyh Vilpertti Reboin täl čupul jälgiaigua.”

15

”Tuatto on opastannuh, ku nägynöy reboi libo muu mitah varattavu ga hedi pidäy

mennä keräle. Nieglat kaičetah,” sanoi Niina ičevarmannu. ”A kuibo aijot kaiččie reppuu, kudai on sežo

täyzi Vilperttii kiinnostavua syömisty? Et voi nikui kučerduo sen ymbäri. Se on liijan suuri.” Niina ellendi, što Martti oli oigies, da käveli ielleh luottajen sih, što ei nikonzu aijembah niken hänen sizäreksis olluh joudunuh hädäh hoidajes Talveh Valmistandu-ruaduo.

16

Niinan kävelles hypii Martti yhtytiedy puuloin oksil. Buaban da Died’oin mökile oli matkua vie tostukymmendy minuuttua rapsakkuo nieglikkokävelendiä, ku Niina Nieglikko rohkeni kyzyö Martti Oraval hänen ovvos väris.”Oletgo vahnannuh, ku sinun turkis on ylen äijy harmuadu karvua? Olen aijembah nähnyh oravii, toinah sinun rodnii – hyö ollah kai muankarvazii hännänpiäh suate.””Tsk tsk tsk,” Martti nagroi uvvessah. ”Myö oravat emmo magua talviundu emmogo vaivu ni horrokseh talven aijakse kui työ nieglikot. Sentäh meijän turki muuttuu talvekse harmuakse da lämbimäkse, ku kestäzimmö kovatgi pakkazet da tuučat. Dai se on parembi suojuväri miku muankarvaine. Ymbäristön värilöih ku sulavummo, myö helpombah voimmo piästä peittoh Vilpertis dai toizis ilgemyksis.” ”A-voi-voi.” Niina ihaloičeh luonnon monipuolizuttu. ”En ole nikonzu nähnyh oravua talvisovis. En ole nähnyh ni lundu, a tuatto on paissuh sih näh. Mittuinebo se on?” ”Lumi on ku vezi – ei muga märgiä – a vilumbua.” Martti kerras maltoi sanella. Niina kierdi juuri suurdu luhtua da duumaičči, aku sit lumitukku olisgi. Häi äijäl tahtoi nähtä konzutah lundu, ga häi tiezi što se ei ole mahtollistu. Nieglikkoloil pidäy viettiä talvie horrokses, muite hyö ei selvitä iellizeh kezäh.

17

18

Yllätyksekse suuren kiven tagua reboi čoivahtih vastah. Niina äijäl pöllästyi da opii mennä keräle, ga suuren repun täh ei voinnuh.

Häi rubei avuamah reppuu

vabizijoin

19

käzin, ku reboi astui hil’l’akkazin händy kohtikieldy n’abluttajen. ”Midäbo hyviä sinul on sie

minule tarittavakse, nieglikkoine?” pagizi Reboi.

20

”Pyzy loittombah pienembis, Vilpertti!” kirgai Martti Oravu. Martin hennol iänel ei olluh nimittumua vaikutustu Vilperttih. Yhtelläh Niina oli iložannu, ku häi ei olluh yksinäh täs varaittavas tilandehes a voi jagua varavo toizenke. Häi otti repun selläs da rubei heittämäh sidä Vilpertin armole, a Martti ottau pienel käbäläl repun hiihnas kiinni da vedäy jugiesti puhisten yläh puun oksale. Kodvazen Niina seizoi yhtes kohtas Martin vägie diivijen. Kuibo nengoine pieni da hondoine elätti voi nostua jugien repun puuh, ku jo sen kandamine oli hänele vaigei. ”Mene miäčykse!” kirgui Martti puhisten da huahittajen repun nostamizen täh. Niina kuundeli händy da kučerdui miäčykse. Vilpertti kačoi suu avvoinnu reppuh, kudai virui oksal Martin ies. Vilpertti rubei tuulel kirvonnuzis lehtis luadimah tukkuu, a sit huškai hännäl kaksi kerdua hämmästyhyy da ärdymysty ozuttajen. ”Lykkiä se reppu alah!” kirgai Vilpertti vihazesti.

21

22

23

”Ei tiä nimidä ole, midä sinä suvaičet” opii paista Martti, hos tiezi što Vilpertti ei usko händy. Häi avai repun nuorazet, sydäi piän reppuh da jatkoi: ”Ei ole ei, huonot viemizet on jožamuamo luadinuh.” ”Minä tahton iče kaččuo,” sanoi Vilpertti vie enämbäl suuttunuol iänel. ”Minähäi iče parembah tiijän midä suvaičen. Tänne se reppu!” ”Sovimmogo muga?” ehtotti Martti ystävällizesti. ”Minä lykkiän sinule tiäpäi

yhten kerralleh kudamidä opittavua, da ku tulou midätah kudamua et suvaiče, annat meile vallan jatkua

meijän matkua.”

24

”Mieletöi ideju..” tuhizi Vilpertti, ga yhtelläh lähti mugah kižah. Ičekseh hil’l’azeh nagroi häi da duumaičči, hos midätahto repus olgahgi, häi syöy kaiken. – Suvaicci libo ei.Vilpertti Reboi nouzi seizomah kielel huulii n’abluttajen, ku Martti sydäi piän uvvessah reppuh. Niinagi ruohtiičilkistiä yhtel silmäl nieglazien välis. Häi endisty enämbäl kunnivoitti Martin rohkevuttu ku nygöi nägi bokaspäi Vilpertin suuret hambahat. Martti viippai käil viškaten must’oipiiraiviibalon Vilpertin sellän tuakse, lähäle suurdu luhtua, kudamua Niina oli aijembah duumainnuh lumekse. Vilpertti ruttozeh kiändyi da ottihes magieh palazeh kiini, yhty innokas kui kaži langukeräh. Terväh piiraiviibalo oli kablattu da sen olemasolos saneltih vaiku pienet must’oinsinizet viivat Vilpertin huulil.

25

26

”Hyvä on, lykkiä ližiä!”Martti lykkäi toizen annoksen tarkoituksel vie loi-tombakse. Se pakui loiskahtajen keskele ligaluhtua. Reboi ryntäi peräs vies välittämättäh da čökkäi turvan pohjah. Petties se n’uustaldi vetty nenäh da hänen pidi nostua piä muas. Vilpertti hirnui da tuhizi ku kovas piäčakos. Silkeskie Martti lykkäi repun Niinale da kehoitti händy raviezeh kierdämäh tuhjoloin tagua da jatkamah matkua buaban da died’oin taloihpäi. Niina ei äijiä duumainnuh. Häi luotti Martin ounahukseh da bizbetti tuhjoloin tuakse muga ravieh kui vai maltoi.

27

28

29

Vilpertti ei ni midä huomannuh, hänel pidi oppie puhuo viet nenäspäi. Vie sengi jälgeh häi jäi čongimah luhtan pohjua käbälil da turval, da löydiä sinne pakkunuh mageipala. Omassah abiekse löydi häi vai yhten pedäikävyn eigo nimidä muudu. Sitkiesti häi yhtelläh opii da ečii, eigo tahtonuh luobuo enne ku oli suannuh syömizen suuh. Loitombannu, ku reboin bul’keh ei enäm kuulunuh, Martti ečii Niinan puuloi pitkin hyppijen. Niina oli väzynyh kandajes reppuu muga ravieh, ga ei hillendännyh vauhtii hos nägigi Martin. ”Älä tyhjiä iččiedäs väzytä,” pagizi Martti. ”Vilpertil roih hommua vie hätkekse. Tsk tsk. Lykkäin näit luhtah kävyn, ga eihäi reboi sidä voi tiediä. Häi eččiy siepäi kudamidä muudu.”

30

”Mugago?” Niina diivihes Martin nerokkahuttu. ”Moine ylen viizas olet! Passibuo ylen äijy! En ollus Vilpertis ilmai sinuu piässyh.””Ei mil, eihäi minul äijiä pidänyh ruadua,” pagizi Martti. ”A voizithäi andua minule repus yhten muaoriehan, libo tamminoriehan.”Niina nagrahtih da hillendi kävelyvauhtii ku suaja repus kobralline muaoriehua da toine kobralline tamminoriehua. Ga häi tostihes, pieni oravu ei ni voi kaikkii niidy kandua da kehoitti:”Hyppiä reppuh Martti! Suat syvvä sie

muga äijän muaoriehua da tamminoriehua, kui vai voit.

31

Da otan niidy mugah kodimatkallegi, muga voimmo täyttiä sinun talvizuapastua.” Martti ruadoi račusti repus oriehoi. Niina Nieglikon buaban da died’oin talois Martti oli paras gost’u.

Kodimatkal Niina pidi uskalmon da täytti Martin talvizuapastua tävvel käil. Niina da Martti yhtes elostettih joga päiviä, kuni tuli aigu nieglikkoperehel vaibuo horrokseh. Martti uskaldi nostua talven aigua suuren lumikivoksen nieglikkoloin pezän lähäle.Nenga se säilys pitkäle keviäh suate, konzu jo lumi olis sulanuh. Da horrokses havaččuhuu Niina enzimästy kerdua hänen elaijas nägis lundu.

32

33

Karjalan Kielen Seuran jullattuloi lapsienkniigoi:

Toim. Jukka-Pekka Wuorikoski:NALLE KARHU - Meččyrunoloi lapsile, 2009, 47 s.

Tove Jansson:Tiedoiniekan hattu, 2009, 159 s.

Martti Penttonen , Tatjana Kuznetsova:Kuvasanakniigaine, 2010, 70 s.

Tove Jansson:Varattavu Iivananpäivy, 2010, 152 s.

Julgavoloi voi kyzellä ozuttehes www.karjalankielenseura.fi/kauppa/