Matti Korpiaho Toim. Timo Vasko Kristuksen lähettäminä maailmassa. Suomen lähetysneuvosto 1919-2011. Julk. SLN. Helsinki 2012. 262s.

Suomalaisten lähetysverkostojen vanhin on Suomen lähetysneuvosto, joka perustettiin Edinburghin lähetyskokouksen antamista herätteistä vuonna 1919 nimellä ”Suomen yleinen lähetystoimikunta”. Edinburghin lähetyskokouksesta oli tuolloin kulunut vajaa kymmenen vuotta ja takanapäin olivat monenlaiset Euroopan mullistukset. Suomalaisia lähetystyöntekijöitä oli ensimmäisen tilaston mukaan 58. Lähetysnevoston ensimmäisiä jäseniä olivat Suomen lähetysseura, Luterilainen evankeliumiyhdistys, Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys, Israels vänner ja Suomen Vapaa Lähetys. Vuosikymmenien ajan neuvoston puheenjohtajana toimi Suomen lähetysseuran johtaja. Lähetysneuvoston ensimmäiset säännöt ilmaisivat neuvoston tarkoitukseksi edistää mukana olevien keskinäistä yhteyttä, koota lähetystyön tilastoja ja edustaa järjestöjä Edinburghin kokouksessa syntyneeseen lähetysrintamaan. Alkuvuosikymmeninä merkittäviä olivat Pohjoismaiset yhteydet. Suomen lähetysneuvoston 90-juhlavuuoden antamista herätteistä Matti Korpiaho on kirjoittanut historian, jossa kuvataan SLN:n vaiheet ja keskeiset tapahtumat 90 vuoden ajalta. Teoksen on toimittanut Timo Vasko. Kirja täyttää merkittävän puutteen, koska varsinkin neuvoston alkuajoista ei ole olemassa saatavilla olevaa esitystä. Nyt lukijalla on mahdollisuus löytää Suomalaisen lähetyskeskustelun punainen lanka koko itsenäisyytemme ajalta. Tekijä on jakanut aikakauden kolmeen jaksoon, joista ensimmäinen on vajaan 50 vuoden aika 1919-1966. Tähän jaksoon kuuluvat perustamisvaihe, sotavuodet ja sen loppupuolelle keskustelu yhteydestä Kirkkojen maailmanneuvostoon. Tämä aika oli Pohjoismaisen yhteistyön ja Kansainvälisen lähetysneuvoston aikaa. Toisen jakson muodostaa runsaan 30 vuoden ajanjakso 1966-1999, jolloin suomalainen lähetystyö koki voimakkaan identiteettikeskustelun ja nousun ajan. Uusia lähetysjärjestöjä syntyi. Suomeen tuli ulkomaisia lähetysjärjestöjä, joista käytiin keskustelua. Tällä jaksolla Suomessa järjestettiin laajapohjainen Lähetyskongressi 1977. Kansainvälisesti lähetyksessä elettiin uudelleenjärjestäytymisen aikaa, kun syntyi Lausannen liike ja maailmanlähetys jakaantui kahteen uomaan. Kolmas ajanjakso on vuodesta 2000 tähän päivään. Tällä jaksolla Suomen lähetysneuvosto muuttui rekisteröityneeksi yhdistykseksi ja sen toiminnan rungon ovat muodostaneet erilaiset toimikunnat. Etualalla ovat olleet lähetystyön yhteiset asiat kuten lähettihuollon kysymykset, lähettien sosiaaliturva, lähetysteologia ja monet muut kysymykset. Kansainväliset yhteydet ovat jatkuneet vilkkaina. Jäsenjärjestöjen määrä on ylittänyt 30 rajapyykin. Suomen lähetysneuvosto on kohdannut monet myrskyt, joiden alkuperä on osin maamme rajojen ulkopuolella. Mielenkiintoinen tieto on, että SLN:n ensimmäinen edustaja Suomen

luterilaisesta evankeliumiyhdistyksestä oli A.E. Koskenniemi, joka tunnetaan Lutherin teosten ja Tunnustuskirjojen kääntäjänä. Vain vajaan 10 vuoden jälkeen Luterilainen Evankeliumiyhdistys erosi SLN: sta teologisten syiden vuoksi. Kaukaa katsottuna 1920-luku oli maailmanlähetyksessä liberaalin sosiaalisen evankeliumin nousuaikaa ja evankeliumiyhdistyksessä tunnustuksellisuuden nousun aikaa. SLEY palasi neuvostoon kaksikymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1949. Tätäkin suurempi myrskyvaihe elettiin 1950-luvun lopulta 1970-luvun alkuun, jolloin keskusteltiin Kansainvälisen lähetysneuvoston liittämisestä Kirkkojen maailmanneuvostoon. Tuossa keskustelussa pelättiin lähetystyön identiteetin vaarantuvan. Suomen Vapaa ulkolähetys erosi SLN.:stä kahdentoista vuoden ajaksi 1960-luvun alussa. Se palasi neuvostoon, kun neuvosto otti etäisyyttä Kirkkojen maailmanneuvostoon vuonna 1972. Samassa yhteydessä Kansanlähetys tuli sen jäseneksi. Matti Korpiaho on nähnyt paljon vaivaa lähdeaineiston parissa ja pyrkinyt rakentamaan kuvauksensa alkuperäismateriaaliin. Hän on kohtuullisesti selvinnyt kymmenien nimien, kokouksen ja lyhenteiden viidakossa. Teoksen jäsentelyssä päänvaivaa ovat tuottaneet lukuisat kokoukset ja eri suuntiin vievät yhteydet. Siitä olisiko aineista voinut karsia tai mennä jossakin kohdin syvemmälle voidaan keskustalla. Joka tapauksessa Suomen lähetysneuvoston arkistoa on voitu sekä koota että hyödyntää yhteiseen käyttöön. Parhaimmillaan teos antaa kokonaiskuvan siitä, mitä on tapahtunut vajaassa sadassa vuodessa. Teoksessa on taulukkoja, joista voi nähdä yhdellä silmäyksellä tähän päivään johtaneen kehityksen. Kirja toimii myös käsikirjana ja tekee arvokkaan palveluksen suomalaiselle lähetyskansalle. JUHANI KOIVISTO