Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.

Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä57. VUOSIKERTA Irtonumero 2 E (sis. alv 22 %)Nro 6-7 • Perjantaina 10. helmikuuta 2006

Muistokirjoituksia ............................ 3Salattu serkku ................................... 4Loimaan koulumuseo ....................... 5Heikinmaa muistelee, osa 24 ............ 6Evakoiden sopeutuminen, osa 3 ...... 7Voittoja ja tappioita .......................... 8

Seuraavat Kurkijokelaiset ilmestyvät24.2., 10.3., 24.3., 7.4.

- Me Kurkijoella synty-neet, joilla on omakohtaisialapsuusmuistoja synnyin-seudustamme, olemme jouhanalainen luonnonvara.Me olemme ehtineet jo 70ikävuoden tuntumaan. Mei-tä nuoremmilla ovat muis-tikuvat kotiseudusta jomuilta kuultuja, määritteleetämän kuun 19. päivänäMellilässä 70 vuotta täyttä-vä Martti Meskanen.

Martti, jos kuka, on aitoaja vankkaa kurkijokelaistasukujuurta. Meskasen sukuon asunut Korpisaaressatiettävästi jo 1700-luvun lo-pulta saakka. Ensimmäinenmaininta löytyy vuodelta1795. Martin äidin Miinan(o.s. Heinonen) Antti-isänsuku on asunut Vätikässämyös hyvin kauan. Ensim-mäiset merkinnät heistä

”Olen kurkijokelainen”löytyvät jo 1600-luvun lo-pulta. Sukujen perimä onsiis merkittävä, mutta vainmies itse tietää omat tunte-muksensa ja sen, mitä onperinyt.

Vuonna 1936 syntyneel-lä Martilla ei luonnollises-tikaan ole paljonkaan muis-tikuvia lapsuusajasta ennentalvisotaa eikä juuri sodanajaltakaan. Ensimmäiseltäevakkomatkalta on mieleenjäänyt eräs tapaus: - Kunmenimme Viitasaarelleevakoksi, niin perhettämmetuli hakemaan hevosella jareellä Kalle Kumpulainen -niminen, noin 40 vuodenikäinen evakkotalon isäntä.

- Siinä ajellessammeKalle kyseli, kuuluiko per-heeseemme muitakin kuinhänen kyydissään tuolloinolleet henkilöt. Vastasin,

että myös isän sisko Annikuului perheeseen. Tähäntuumasi Kalle: ”Mitäs sa-not, jos minä otan sen An-nin emännäkseni?” Muis-tan tuumanneeni vähän ai-kaa ja vastanneeni sitten:”Kyllä se miun puolestainsoppii.” Ja niinhän siinä kä-vikin, että Kalle ja Annimenivät naimisiin, joten enollut mikään turha puhe-mies, muisteli Martti Mes-kanen.

- Jatkosodan ajalta“Korpsoaresta“ minulla onjo enemmän muistikuvia.Muistan hyvin ensimmäi-sen nuottareissuni Martti-ukon ja Väinö-isän kanssa.Matka suuntautui Kiven-korvan apajalle, ja nuotan-vedon jälkeen keitettiinrantakalaa. Se oli elämäniensimmäinen rannalla kei-

tetty “mujekeitti“, siis mui-kuista keitetty kalakeitto,jolla on ihan oma makunsa,muisteli Martti Meskanen.

Mellilästä uusi kotiSyksyllä 1944 Meskasen

perheen evakkomatkasuuntautui Ilmajoen Mu-nakkaan, missä he majaili-vat vuoden 1947 kevääseensaakka. Sieltä muutettiinMellilään, ja evakkopaik-kana oli Isoperän Mäentalo. Seuraavana vuonnamuutettiin Lapinsuolle,mistä Meskaset olivat osta-neet rakentamattomanmaatilan.

Ensimmäiseksi raken-nettiin pieni mökki, jotenpäästiin oman katon alle,vaikka tosi ahtaasti, silläyhteen huoneeseen pitimahtua koko perhe eli yh-teensä 12 henkeä. No, vähi-tellen asunto-olotkin välje-nivät, ja veljekset jakoivatmaatilan niin, että sekä An-tin että Väinön perheet pys-tyivät rakentamaan itsel-leen omat kodit kaikkinetarpeellisine rakennuksi-neen.

Martti kävi aikanaanLoimaan maamieskoulun,löysi Punkalaitumelta sak-kolalaista sukujuurta ole-van tytön Leena Karjalai-sen. Heidän häitään vietet-tiin vuonna 1961. Seuraa-vana vuonna nuoriparimuutti työn perässä Tur-kuun, missä vierähti parivuosikymmentä.

Ravintola-alalla työs-kennellyt Leena otti vuon-na 1980 vastuulleen loi-maalaisen Syväsen konepa-jan työmaaruokalan pitämi-sen, mikä tiesi muuttoaMellilään. Kun leskeksijäänyt Väinö suunnittelieläkkeelle jäämistä, ostivatMartti ja Leena entisen ko-tipaikkansa. Myös Marttimeni töihin Syväsen kone-pajalle ja viljeli Kaunismä-en maatilaa siinä sivussa.

Harvinaistasukurakkautta

Eläkeiän saavutettuaanMartti vuokrasi tilan pellotAri-pojalleen, ja kun Lee-nakin siirtyi pari vuotta sit-ten eläkkeelle, on jäänyt ai-kaa omille harrastuksille.Meskasen sisarukset, kaksipoikaa ja kolme tyttöä, ovatharvinaisen sopeutuvia jasukurakkaita. Kotitila onedelleenkin kaikkien hei-

dän perheittensä kokoontu-mispaikka, ja tuleepa ky-lään usein vielä serkkuja-kin.

Mellilän vuosinaanMartti Meskanen on ollutmonessa mukana. Hän onmuun muassa kuulunutMellilän kunnanvaltuus-toon ja -hallitukseen, kirk-kovaltuustoon ja -neuvos-toon sekä Mellilän SeudunOsuuspankin hallintoneu-vostoon. Hän toimii edel-leen kunnan keskusvaali-lautakunnan puheenjohtaja-na.

Jo parikymmentä vuottaMartti on toiminut MellilänKarjalaisten puheenjohtaja-na. Aikanaan hän toimimyös Alhon nuorisoseuranesimiehenä. Nykyisin har-rastuksina ovat kirkkokuo-ro, Lions-toiminta ja varsinvapaamuotoinen porukkaKalakurjet. Martti lieneemyös viimeisiä kurkijoke-laisen yksikielisen virsikan-teleen soiton taitavia henki-löitä.

Karjalaseuratuhattuina

- Kuten olen todennut,olen mieleltäni täysin karja-lainen ja kurkijokelainen.Karjalaisessa järjestötyössäpitkään mukana olleenanäen, valitettavasti, pientenkarjalaisseurojen tulevai-suuden lähivuosina hyvin

uhanalaisena. Vaikka avio-liittojen kautta karjalainenverenperintö on levinnytvarsin laajalle, niin nuoris-sa se suuntautuu muuallekuin perinteiseen karjalais-seurojen toimintaan.

- Seurojen jäsenistö onpääosiltaan varsin ikäänty-nyttä, joten syytä huoleenon. Kun me vanhat väis-tymme, ei työlle tällä saral-la taida olla paljon jatkajia.Ei karjalainen kulttuuri kui-tenkaan katoa, siitä ovathyvänä esimerkkinä yhä li-sääntyvät karjalaiset suku-seurat, jotka kokoavat nuo-riakin. He pitävä osaltaanhuolen sukunsa perinteidenvaalimisesta, uskoo MarttiMeskanen.

- Kalakurjet on mukava,hurttia huumoria ymmärtä-vä porukka. Sen piirissä onmukava harrastaa suvun ve-renperintönä kulkenutta ka-lastusta, vaikka minulla seoli vuosikymmeniä lähespiilossa. Minulla on talles-sa vielä vanha Martti-ukonnuotta sekä muutamia ukonkutomia ja pauloittamiaverkkoja. Ne lienevät jomuseotavaraa. Nuottaa ko-keilimme muutama vuosisitten, mutta ei se enää kes-tänyt käsittelyä, joten ko-keilu loppui alkuunsa,muisteli Martti Meskanen.

AH.

Martti Meskanen 70 vuotta:

Monien luottamustoimiensa ja harrastustensa lisäksi MarttiMeskanen on myös näytellyt. Tässä hän on vuoden 2004Kurkijoen Pitäjäjuhlien iltamanäytelmässä ”Keträpuun si-joille” yhdessä Sirkka Lukan kanssa.

Martti Meskanen Mellilän Isoperästä ja Kurkijoen Korpisaaresta täyttää 70 vuotta 19.2.2006.

”Olen kurkijokelainen”

Perjantaina 10. helmikuuta2 – 2006 – Nro 6-7

10.2.2006

LiukastellenRakkauttaansio-sidonnaisille

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Toimitus: Koulukuja 7, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT:4-väri .............. 60 centtiä/mm + alv 22 %Mustavalk. ...... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoi-tukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattu-neista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat ..... 39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy pääasiassa joka toinen perjantai. Painosmäärä 2000 kpl.

E-mail:toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Hartaus sunnuntaiksi 12.2.3. sunnuntai ennenpaastonaikaa

Kuka tekisi tämän homman? Hyvässä porukassa tekijöitäriittää, olipa sitten kyse työyhteisöstä tai perhepiiristä. Ellei te-kijä löydy heti, asiasta pystytään neuvottelemaan ja ennen pit-kää hommalle löytyy hoitaja. Tervehenkisessä joukossa uskalle-taan sanoa ääneen myös se, jos epämieluisat työt kasautuvatsamojen ihmisten tehtäväksi. Näin säästyy sekin, jolla on tai-pumus ansaita toisten hyväksyntä uhrautumalla ja vastuutakantamalla.

Pohjois-Karjalan kylillä puhuttiin ennen siitä, kuinka raata-va joku on. Muutama vuosikymmen sitten oli tehtävä töitäolan takaa pelkästään sen eteen, että tupa oli lämmin ja pöy-dässä leipää. Nyt nuo elämän perustarpeet täyttyvät huomatta-vasti vähemmällä vaivannäöllä, mutta nälkä kasvaa syödessä.Siksi huhkimme usein voimien ja tiukkojen aikataulujen ääri-rajoilla.

Suoritusyhteiskunnassa mittaamme omaa ja toistemme ar-voa tekemisillä ja aikaansaannoksilla. Sen vuoksi meissä jokai-sessa on enemmän tai vähemmän suorittajaa, vaikka emme sitämyöntäisikään. Pahimmillaan koko elämä on suorittamista. Eipelkästään tekemistä, vaan monenlaisten vaatimusten täyttä-mistä. On näytettävä hyvältä, käytettävä vapaa-aika tehok-kaasti ja oltava ajan hermolla. Näin yritämme kelvata itselle jamuille.

Rakkaus tulee kuitenkin olemisesta, ei tekemisestä. Siksi eimikään tekeminen, eikä minkään vaatimuksen täyttäminen viesitä rakkauden nälkää, joka meissä on. Hyväksyntä, jota hae-taan suoritusten kautta ja mittaa täyttämällä vie kyltymättö-myyteen tai uupumukseen.

Tämän viikon pyhäpäivän aiheena on ansaitsematon armo.Päivän viesti meille erilaisissa suoritus- ja vaatimuskierteissäpyöriville, ansiosidonnaisille, on se, että rakkaus on jo. Sitä eitarvitse ansaita.

Rakkaus on jo, koska Jumala teki ensin. Jeesuksen ristillähän vapautti meidät mittaamisesta ja vertaamisesta, mikä joh-taa usein vain alemmuudentunteeseen tai omahyväisyyteen.

Ihminen kurottaa ylös ajatellen, että pitäisi yltää enem-pään, mutta Jumala yllättääkin meidät laskeutumalla alasluoksemme. Ihminen rakastaa hyvää ja kaunista, mutta Juma-la sitä, mikä ei ole mitään. Luther sanoo, että syntiset ovat kau-niita, koska heitä rakastetaan; heitä ei rakasteta sen tähden,että he ovat kauniita. Jumala valitsee pieniä ja vaatimattomia.Hän osoittaa voimansa meissä, jotka emme itse pysty luomaanelämäämme ja rakkauttamme.

Rakkaus ja oleminen ovat ensin, sitten tulevat tekemiset jamuut. Kun pohja ja järjestys säilyvät, säilyvät elämän mieli,omanarvontunto ja tekemisen tolkku. Ansioilla mittaamisensijaan tulee tilaa myötätunnolle ja inhimillisyydelle, itsensä jatoisten armahtamiselle. Kelpaa ja riittää sellaisena, kuin on.

Tiina ReinikainenKirjoittaja on Joensuun seurakunta-

yhtymän oppilaitospappi.

1. Kuka oli Suomen valtion-hoitajana ennen kuin K. J.Ståhlbergistä tuli maanensimmäinen presidentti?

2. Montako miestä puolusti IImaailmansodassa Suomenitsenäisyyttä?

3. Kuka oli Jeesuksen opetus-lasten johtajahahmo?

4. Montako naista oli rinta-maoloja verrattavissa teh-tävissä sotiemme aikana(1939-44)?

5. Onko Irak pinta-alaltaanSuomea suurempi vai pie-nempi?

6. Miksi pohjoisessa onkesäisin aina enem-män hyttysiä kuinmuualla maassa?

7. Minkä maalainenAdolf Hitler oli synty-perältään?

8. Minä vuonna ImatranVoima ja Neste fuusi-oitiin Fortumiksi?

9. Kenen suomalaisenkirjailijan oikea nimioli Algot Untola?

10. Millä toisella nimelläHollanti tunnetaan?

Kuolleita

Rakas äiti, mummo, isomummo

AnnaSINKKONEN

* 19.6.1924 Kurkijokit 21.1.2006 Parikkala

Siunaus toimitettu 4.2.2006 läheistenläsnä ollessa. Lämmin kiitosmyötäelämisestä surussamme.

Omaiset

Kiitollisuudella muistaen

lapset ja lastenlapset perheineen

Taivaan isä rakkahin,lepo lempeä äidille anna.Käsivarsin hellin ja turvallisinikirauhaan luoksesi kanna.

o.s. Uimonen

Rakkaamme

KaarloNENONEN* 28.1.1915 Kurkijokit 13.1.2006 Soini

Elät aina sydämissämmepuoliso Eila o.s. VakkuriHeljäArto ja Aune

Markku ja Elisa perheineenHeikki ja Aino perheineenKatriina ja Mikko perheineenJussi ja Helena perheineenErikaAntti

Hilkka ja Rainermuut sukulaiset ja ystävätElämä on Jumalan lahjaEi odota pappa enää lasta saapuvaa,ei saata katse lasta lähtevää.Rakasta pappaa kiittäen ja kaivaten

lapsenlapset

Siunaus toimitettu 28.1.2006 läheisten läsnä ollessa.Lämmin kiitos muistamisesta.

Elisenvaaran marttakerho ko-koontuu ke 15.2. klo 12 Riitalla,Heimolinnankatu 8 as 4, Loimaa.

Hiitolan ja Kurkijoen sukututki-muspiiri kokoontuu to 16.2. klo 18Karjalatalon Wärtsilä-salissa, Käpy-länkuja 1, Helsinki. Vuoden 2006kokoukset torstaisin 16.3., 20.4. ja18.5. Jatkamme sukututkimustie-tojen vaihtoa. Saapua voi jo klo 15alkaen. Tervetulleita ovat kaikki hii-tolaisia ja kurkijokelaisia sukuja tut-

kivat ja tutkimusta aloittavat. Eri-tyiskohde Poutanen-sukunimi. Ter-vetuloa.

Kurkijoen Marttayhdistys ry:nvuosikokous to 16.2. klo 18 Loi-maalla Tuulensuun palvelukeskuk-sessa. Tervetuloa.

Kurkijoki-Seura ry:n vuosikokoussu 12.3. klo 14 Helsingissä Karjala-talon Käkisalmi-salissa.

Muistettavaa

Kanta-Hämeen Keskussairaalassa nukkui 19.1.2006 poissairauden uuvuttama Anna Liisa Paakkunainen Forssan Mat-kusta. Hän oli syntynyt 12.3.1930 Kurikassa.

Kaipaamaan jäivät Erkki perheineen, Marja Liisa ja Antti,sisar ja veli perheineen, sisaren ja veljen lapset perheineensekä muut sukulaiset ja ystävät. Anna Liisan edesmennytpuoliso oli Kaarlo Paakkunainen, joka oli syntynyt KurkijoenKuuppalassa.

Anna Liisa Paakkunainen

”Vahinko ei tule kello kaulassa”, sanoo vanha suo-malainen sananlasku. Mutta vahinko voi tulla, vaik-ka kuinka varoisi. Niin kävi minulle viikko sitten.Olin todella liukkaalla pihalla ja etenin erittäin varo-vaisesti, mutta silti minulta lähtivät jalat alta. Sittensitä mentiin, niin etten pystynyt tekemään mitään.

Löin takaraivoni oikein lujaa jäähän, minkä jäl-keen kuulostelin hölmistyneenäjonkin aikaa maassa maaten.Totesin, ettei mikään muu paik-ka sattunut kuin pää. Nousinylös ja köpöttelin sisälle. Kävinsuoraan makuulle ja pysyttelinsiinä monta tuntia. Päätä särki, mutta näköhäiriöitäeikä tasapainohäiriöitä esiintynyt.

Terveyskeskuksessa neuvottiin, että pitäisi vähin-tään vuorokausi tarkkailla tajunnantasoa. Potilaan eipitäisi antaa nukkua monta tuntia peräkkäin. Yöllä-kin neljän tunnin välein pitäisi päänsä lyönyt herät-tää ja tarkistaa, tietääkö hän, missä on ja/tai onkopuhe selvää. Jos olisi tullut pahoinvointia, oksente-lua tai kova päänsärky tai näköhäiriöitä, olisi pitänytlähteä heti lääkäriin. Onneksi kohdallani ei mikäännoista toteutunut. Mutta vieläkin, vaikka viikko onkulunut kaatumisestani, päässäni on iso kuhmu, eikäpääni tunnu ihan omalta.

Kun olen ihmisille kertonut tapahtuneesta, olenkuullut monia ”kauhutarinoita”. Joku on kuollut,kun on tullut aivoverenvuoto kaatumisen seurauk-sena, eikä se ole tyrehtynyt. Kuolema voi seuratavielä viikonkin päästä pään lyömisestä. Eräs asia-kas kertoi, että häneltä heikkeni näkö vielä kym-menen päivän kuluttua tapaturmasta. Pahoinvointi

oli tullut sitten vasta myöhem-min.

Minä olisin voinut ottaa kel-kan postilaatikolle mennessäni.Niin pienellä olisin säästynytmonen päivän harmista ja huo-

lesta. Myös nastat kenkien pohjissa olisivat saatta-neet ehkäistä vahingon.

Nyt on ollut liukkaita kelejä myös autoillessa.Maltti on valttia liikenteessäkin. Parempi varoakuin katua. Sananparret neuvovat viisaasti. Luisti-milla ja suksilla liikkuvat pitävät liukkaista helmi-kuun keleistä. Nautitaan silloin, kun ollaan oikeillavarusteilla liikkeellä, muuten ollaan kaikki oikeinvarovaisia, ettei tarvitse jälkeen päin katua.

Oikein Hyvää Ystävänpäivää!

Raija Hjelm

”Aivotärähdys (commotio cerebri)on päähän kohdistuneenvamman aiheuttama ohimenevätajunnan häiriö.”

Perjantaina 10. helmikuuta 2006 – Nro 6-7 – 3

Sanan Voimaa

10.2. He ylistivät ja kiittivätHerraa: ”Hän on hyvä,iäti kestää hänen armonsaIsraelia kohtaan.” Esr.3:11

11.2. Minun lampaani kuule-vat minun ääneni ja minätunnen ne, ja ne seuraavatminua. Joh. 10:27

12.2. Astukaamme sen täh-den rohkeasti, armonvaltaistuimen eteen, jottasaisimme armoa ja laupe-utta, löytäisimme avunsilloin kun sitä tarvitsem-me. Hepr. 4:16

13.2. Suuria tekoja hän te-kee, tutkimattomia, ihmei-tä, joilla ei ole määrää eirajaa. Job. 9:10

14.2. Kiittäkää iloiten Isää,joka on tehnyt teidät kel-vollisiksi saamaan pyhillekuuluvan perintöosanvalon valtakunnasta. Kol.1:12

15.2. Hänestä, hänen kaut-taan ja häneen on kaikki.Hänen on kunnia ikuises-ti. Aamen. Room. 11:36

16.2. Mutta älkää siitä iloit-ko, että henget teitä totte-levat. Iloitkaa siitä, että

teidän nimenne on merkit-ty taivaan kirjaan. Luuk.21:20

17.2. Nöyrtykää Herran edes-sä, niin hän on teidät ko-rottava. Jaak. 4:10

18.2. Herra on lähellä niitä,joilla on särkynyt sydän,hän pelastaa ne, joilla onmurtunut mieli. Ps. 34:19

19.2. Siitä me tiedämme tun-tevamme hänet, että pi-dämme hänen käskynsä.1. Joh. 2:3

20.2. Niin kuin silloin, kunlähditte Egyptistä, niin tesaatte vieläkin nähdäihmeitä. Miika 7:15

21.2. Herra on kaikkivaltiasJumala, hänen nimensäon Herra! Hoos. 12:6

22.2. Mekin olemme Juma-lan tekoa, luotuja Kristuk-sen Jeesuksen yhteyteentoteuttamaan niitä hyviätekoja, joita tekemäänJumala on meidät tarkoit-tanut. Ef. 2:10

23.2. ”Jos voit”, vastasi Jee-sus. ”Kaikki on mahdollis-ta sille, joka uskoo.”Mark. 9:23

pe 10.2. Elina, Ella,Ellen, Elna

la 11.2. Talvikkisu 12.2. Elma, Elmima 13.2.Sulo, Sulhoti 14.2. Voitto,

Valentin, Tino,Ystävänpäivä

Lämmin kiitosLoimaan Seudun

Karjalaseura ry:llehuomioimisestani

60-vuotisjuhlassanne!Esteri Äikää

Yleisöltä

Tervetuloavieraaksemme

MellilänSeurakuntakodille

lauantaina 18.2.2006klo 13.00.

Leena ja MarttiMeskanen

Ilmoitathan tulostasi 12.2.mennessä p. 767 1041.

Kurkijoen Aromäen Hämäläisten matka

Matkareitti: Loimaa-Hyvinkää-Helsinki-Viipuri-Käkisalmi.Yöpyminen Käkisalmessa, puolihoito, hinta 235-245 euroa.Sitova ilmoittautuminen 20.2. mennessä puh. (019) 417 237Keinänen. Tervetuloa joukolla mukaan.

Kurkijoelle ja Hiitolaan 2.-4.6.2006

Kokouksia

Hiitolan Pitäjäseura ry:n sääntömääräinen

KEVÄTKOKOUS tiistaina 7.3.2006 klo 18Porissa, Tuomarink. 2. Käsitellään sääntöjen määrää-mät asiat. Iltaa jatketaan tarinailtana.Tervetuloa Hallitus

Mauno TukialleKemiin

85-vuotispäivän johdosta.

Senja-siskoSalt Lake City, USA

SydämellisetOnnitteluni

”Vaihdetaan uusi kyntti-lä, että saa isopappaa muis-tella”, sanoi tyttärenpoikaniVeikka katsoessaan Kaarlo-papan kuvaa kotinsa pöy-dällä. Niin hän vaihtoi uu-den kynttilän kuvan viereenja mietti tapahtunutta, niinkuin kolme ja puolivuotiasmiettii. Minä yritän nytmuistella isääni lähes 60-vuotisen kokemukseni va-lossa.

LapsuusTämä meidän kotimaam-

me kuului vielä Venäjän val-lan alle siinä vaiheessa, kunisä syntyi. Koti sijaitsi Kur-kijoen pitäjän Soskuan ky-lässä Laatokan rantamaise-missa. Perheessä oli neljälasta, joista isämme oli nuo-rin. Hänen Heikki-isänsä oliammatiltaan räätäli, jokakierteli kyliä ompelemassaihmisille vaatteita, muttamyös kotiin tuotiin kankaitaommeltaviksi. Näissä om-peluhommissa isä kertoiopetelleensa työn eri vaihei-ta.

Perheen äiti Anna Erikaeli Riika, niin kuin häntäkutsuttiin, kantoi päävas-tuun karjanhoidosta, silläheillä oli myös jonkin ver-ran maanviljelystä. Myö-hemmin poikien vartuttuahe raivasivat lisää peltoa.Sen seurauksena pelto- sekäkarjatyöt muodostivat suu-rimman osuuden tilan toi-meentulosta.

NuoruusNiin kun kaikki tiedäm-

me, Suomi joutui sotaan, jaKarjala oli ensimmäiseksiuhattuna. Niinpä isäkin olimukana puolustamassa ko-

Kaarlo Nenosen muistolletiseutuaan ja -maataan. Tal-visodan aikana hän palvelikenttätykistössä lataajana,taistelupaikkana oli Laato-kan saaret. Jatkosotaa hänkävi samassa tehtävässä Uh-tuan seudulla.

Tilanteet vaihtelivat lai-dasta laitaan, ja esimerkiksiruokailuajat olivat kaikkeamuuta kuin säännölliset.Eräs tapaus oli usein isänmielessä ja puheissa: ”Olikuljettu monta päivää pitkinkorpia syömättä. Lopultanäytti tulleen tilaisuus ruo-kailuun, mutta kuitenkin yl-lättäen tuli sille paikalle kra-naattikeskitys, ja niin lensi-vät ilmaan hernekeitot jakenttäkeittiöt.” Hänen tykil-tään kaatui siinä iskussamuistaakseni kaksi miestä.

Isän osana oli säilyä haa-voittumattomana, mutta so-dan loppuaikana häneltämeni näkö, joka kuitenkinsairaalassa palasi. Syyksisiihen oli arveltu ravinnonpuutetta. Mutta sisältyy hä-nen sotamuistoihinsa iloi-sempiakin hetkiä, sillä jos-sakin vaiheessa asemasodanaikana määrättiin sotilaitasadonkorjuutöihin taloihin,joissa ei ollut miestyövoi-maa.

Niinpä isäkin tuli Soi-niin, ja kun paikallinen opastoi kahta miestä Vakkurin-perälle, he pysähtyivät naa-purin pihaan, jossa opas sa-noi: ”Tähän jää toinen, jatoinen menee vähän edem-mäs.” Silloin Kaarlo-isänikysyi nopeasti: ”Kummassaon tyttöjä? Minä menen sin-ne.”

Vajaan viikon päästä tulitaas määräys rintamalle,mutta jotakin kuitenkin ehti

syttyä. Kirjeenvaihdon ja erivaiheiden jälkeen vanhem-pieni yhteinen taival alkoilokakuussa 1943. Heti häi-den jälkeen he asettuivatasumaan Kurkijoelle, jostakuitenkin vajaan vuoden ku-luttua piti lähteä uudelleenevakkotaipaleelle.

Välillä asuinpaikkana oliAlastaro. Myöhemmin heasettuivat Soiniin, jossa vil-jelivät maatilaa eläkepäi-viinsä asti. Avioliitto kestiheillä yli 62 vuotta.

Alussa mainitsin isäniHeikki-isän, joka oli räätäli.Toimme tänne hänen käyttä-mänsä ompelukoneenpöy-dän muistuttamaan meitäsiitä, millä Kaarlo-isän lap-suudenkodissa on ajallistatoimeentuloa hankittu. Tääl-lä pöydissä olevat viljan täh-kät taas kuvaavat isämmeelämäntyötä ja ammattia.

VanhuusIsä oli ehtinyt jo 76 vuo-

den ikään, kun itäraja auke-ni, ja päästiin käymään hä-nen synnyinseudullaan,mutta terveenä ja hyväkun-toisena hän meitä sielläopasti. Vaikka vuosikym-menet olivat muuttaneetmaisemaa ja pellot sekä tiet-kin metsittyneet, hän mel-kein suoraa päätä johdattimeidät kotipihaansa.

Hänen ensikommenttinsaentisen ulkokellarin nähty-ään oli: ”Kyllä tämä on omakellari.” Se hetki ravisteliminuakin, puoliksi karja-laista, eikä niitä tuntemuksiavoi sanomalla kertoa. Myö-hemmin kävimme toisenkinkerran niillä juurilla, ja aja-tuksissa voimme palata sin-ne aina uudelleen.

Hyväkin terveys kuiten-kin rapistuu aikanaan, janiin joutui isämmekin tur-vautumaan sairaalahoitoon.Luoteeltaan elämänmyön-teisenä ja valoisana hän kui-tenkin säilytti huumorinta-junsa, ja näki asioiden hyvätpuolet. Hän selvästi iloitsilapsenlapsistaan, ja erikoi-sen kirkas pilke syttyi hänensilmiinsä hänen nähdessäännäitä neljännen polven vei-tikoita. Eräästä sairaala-käynnistämme jäi mieleenise, kun hän katsoi puolivuo-tiasta Eemil-poikaa ja epä-selväksi käyneen puheenseasta erottui kaksi sanaa:”Elämä alussa.”

Tänä päivänäTästä päivästä lähtien

isämme on meidän muis-toissamme, ja yhteisiä vuo-sia eletään ajatuksissa ja pu-heissa. Itse muistan häntäkiitollisuudella ennen kaik-kea luotettavana isänä, mut-ta myös pitkäaikaisena työ-kaverina. Olihan hän ainatöissä mukana, ja esimerkik-si rankametsään hän tuli vie-lä yli 80 vuoden iässä.

Mietin joskus, olenkoosannut välittää ajatuksianija muistojani isästä omillelapsillemme. Samoin mie-tin, mitä muisteltavaa mi-nusta jää aikanaan.

Isämme kulkemiin elon-polkuihin on vaikuttanutvoimakkaasti valtakuntienrajat ja niiden siirtämiset.Ennemmin tai myöhemminme jokainen kuljemme senviimeisen polun. Sydämenitoivo on, että ennen kaikkeaomani, mutta myös isän jakaikkien läheisten polkujohtaisi sinne valtakuntaan,jonka rajoja ei voi siirtää.

Isän muistotilaisuudessa28.1.2006

Arto

Lauantaina 19.11.2005,illan jo hämärtyessä, saintänne Joensuuhun tiedon,että Sinä, Eino, olit samanpäivän aamulla nukkunutikiuneen. Ei voi sanoa vies-tin tulleen suurena yllätyk-senä, mutta kyllä se pysäyttija hiljensi.

Sinun juuresi, serkkuniEino, ovat Karjalassa Kurki-joella, Marianvaaran kylässäIerikanmäellä. Laatokanluoteiskulmalla sijaitsevavauras kunta tunnettiin en-nen sotia maatalouspitäjänäja Karjalan vilja-aittana, jos-sa toimi muun muassa maa-miesopisto ja karjanhoito-koulu.

Leimallisinta Laatokanpohjoisrannikolle on satojensaarten ja vuonomaisten lah-tien jylhä kauneus. Penin-kulmaisen lahden pohjukas-sa, kalliokummullaan seisoikotikirkkomme, mutta sikä-läiset tuhopolttajat tuhosivatsen heinäkuussa 1991.

Siirrytään nyt yli 61 vuot-ta taaksepäin. On syyskuunalkupuoli 1944. Jatkosodanpäätyttyä aselepoon 4.9. kar-jalainen kansa joutui jo toi-sen kerran jättämään läheskaiken ja lähtemään evakko-

tielle noin 4,5 vuoden kulut-tua edellisestä. Maantiettäyttyivät taas kärsimystienkulkijoista. Sinne kotiky-läämme jäi vielä miesväkeä,Eino heidän joukossaan,puimana yötä päivää kylänviljoja parin viikon ajaksi.Tämä tapahtui noin 100 met-riä Viluojan sillasta kirkollepäin, siinä tienhaarassa, jos-ta erkani tie meille päin. –Tänään kotikylästämme onjäljellä vain kivijalat ja uu-nien tiilikasat.

Marianvaaralaisten evak-komatka vei Pohjanmaalle

Eino Johannes Rasilaisen muistolleYlistaroon. Jo samana syk-synä 17-vuotias Eino mat-kusti Rovaniemelle, jonkasaksalaiset tuhosivat maantasalle. Siellä tarvittiin run-saasti työvoimaa. Tuskin ky-kenemme edes kuvittele-maan, miltä nuoresta pojas-ta on tuntunut raskas työniissä alkeellisissa ja vierais-sa oloissa, irti kotiväestä, ylitalven pohjoisen ankarissapakkasissa.

Kesän tultua Eino palasiYlistaroon. Ennen syksyä oliedessä muutto Loimaalle sa-maan taloon kuin talviso-dankin jälkeen.

Alastaron Kyrönkorvestasaadulla maalla alkoi isourakka: uuden kodin raken-taminen oman väen voimin.Rakennuspuut kaadettiinjusteerilla, Einon ollessa toi-sessa ja Anna-Liisan toises-sa päässä. Eikä silloin ollutbetonimyllyjä, vaan käsipe-lillä betonikin tehtiin. Näillävaltavilla ponnistuksillaevakot yleisestikin pääsivätuuden elämän alkuun.

Eino oli rakentaja – sanankaikissa merkityksissä. Hä-nen kätensä jälki näkyy laa-jalti Loimijoen ympäristössäja muuallakin ns. saviseudun

alueella. Olen päässyt tutus-tumaan Einoon ja hänen per-heeseensä lähemmin vastaparin vuosikymmenen aika-na. Sotien seurauksena kar-jalaiset kyläyhteisöt hajosi-vat näet ympäri Suomea.Joka kerran, kun olen saapu-nut täältä Itä-Suomesta sin-ne Alastarolle tai Kuusis-toon, tulijaa on ollut vas-taanottamassa aito lämmin-henkisyyden ja vieraanva-raisuuden sekä samojenkohtaloiden myötään tuomayhteisyyden ilmapiiri.

Sinussa, Eino, olemmemenettäneet paljon: Terttuaviomiehen, Marja isän,Meri ja Miro papan. Minätiedän, että he olivat Sinullekaikki kaikessa. Ja me kaik-ki menetimme hyvän ystä-vän, jonka käsi oli valmisauttamaan apua tarvitsevaa.

Vaikka Sinä olet nyt tääl-tä sairauksien ja vaivojenmaailmasta poissa, olet kui-tenkin täällä meidän muis-toissamme ja ajatuksissam-me niin kauan, kunnes ta-paamme siellä, missä Sinunon nyt hyvä olla.

Siunaavin ajatuksinVeikko Kojo

Eino Rasilainen17.6.1927-19.11.2005

Kurkijoki-Säätiön

valtuuskunnan kokouslauantaina 11.3.2006

klo 12 Loimaalla

ke 15.2. Sipi, Sippoto 16.2. Kaipe 17.2. Väinö,

Väinämöla 18.2. Kainosu 19.2. Eijama 20.2.Heli, Helinä,

Heljäti 21.2. Keijoke 22.2. Tuulikki, Tuuli,

Tuuliato 23.2. Aslak

Merkkipäivät

Kastettu Kuusankosken kirkossaPäivi (o.s. Karppinen) ja Harri Leh-tosen 22.11.2005 syntynyt tyttö-vauva Kaisa Lotta Ilona Lehtonen.Isoveli Eero on 3,5-vuotias ja Anni-sisko 2-vuotias. Aini-mummi Karp-pinen on Kurkijoen Marianvaarastaja edesmennyt ukki Veikko Karppi-nen Kurkijoen Tervusta/Ihojärveltä.

Perheuutisia

Perjantaina 10. helmikuuta4 – 2006 – Nro 6-7

Karjalan Liitto on valin-nut vuosien 2006-2007 tee-maksi karjalaisuuden. Eiole tarkoitus yksin karja-laisten pohtia asiaa, vaansiihen on kaikkien mahdol-lista paneutua. Vielä elääveteraanejakin, jotka nuo-ruutensa viettivät – sodastajohtuen – Karjalan maape-rällä.

Olisikohan Teillä, rak-kaat veteraaniveljet ja –sis-kot, jäänyt jotakin muistel-tavaa noista ajoista? Oma-kohtaiset kokemukset meil-tä vanhoilta alkavat pianolla lopussa viimeisen ilta-huudon myötä.

Monet ovat saaneet mat-kainnostuksen pakkoluovu-tetuille alueille siirretyksi jo

Karjalaisuusvuoden teema

Neljä naispolvea yhteisku-vassa karjalaisuusteeman

merkeissä. Vasemmalta AinoKoppi päällään feresi eli

karjalaisen naisen kansan-puku. Hänen vieressään hä-

nen tyttärensä Kirsti Seppäläo.s. Koppi, jonka vieressä

puolestaan tämän tytär KirsiKoppi-Vuorinen ja vielä tä-

män tytär Siru.

neljänteen polveen. Vastavuoden 1991 jälkeen on ky-seinenkin matkustaminentullut mahdolliseksi, joskinaina pienellä varauksella.Sillä aina ei se ”käsikirjoi-tus” toteudu suunnitelmienmukaisesti, vaikka edistys-tä onkin tapahtunut.

Meillä Hiitolaan matkaa-villa on ollut onnea saadaKeskimatkat hyvien kuski-en saattelemana reissuun jaMilja Peltomaan ja RaijaLaaksosen autoemänniksi.Näille matkoille on ollutkysyntää, ja majapaikatkinovat aina löytyneet vaihte-levasti. Viime kesän mat-kalla Hiitolan Pukinnie-meen saimme yliopistontutkijaryhmän matkaseu-

raksemme. Sekin oli mie-luisa yllätys.

Niin että lähdetäänpästaas reissulle, kun ei etukä-teen tiedä, minkälainen yl-lätys siellä odottaa. Olem-mehan oppineet varautu-maan niihin.

Aino KoppiNoormarkku

Kuinkahan paljon asioi-ta päätyykään ihmisten mu-kana hautaan, tulemattakoskaan päivänvaloon?Joskus kuitenkin kuolinpe-sien selvittelyissä putkahtaaesille odottamattomia asioi-ta.

Kummitätini kuoltuavuonna 1998 jouduin Saka-ri-serkun (ja puolisoittem-me) kanssa selvittämäänhänen jäämistöään. Täti oliahkera kirjeiden kirjoittaja.Hän myös sai paljon kirjei-tä ja säästi ne lähes kaikki.

Omasta elämästäänkummitätini oli kirjoittanutuseita vihkoja. Esiin tulipaljon mielenkiintoisia,mutta myös järkyttäviä asi-oita. Paljon oli arkkeja ni-putettu, kalastajalangallasolmittu yhteen ja päälle olikirjoitettu teksti: ”Lukekaanämä.” Koska olen vanhe-tessani alkanut kiinnostuavanhoista asioista, otin neitselleni, eikä Sakari niitäolisi halunnutkaan.

Tekstejä kotona lukies-sani käteeni tuli pieniä kir-jekuoria sisältänyt nippu,joka vaikutti tosi vanhalta.Ensin oli enolleni Kurkijo-elle osoitettu Uudestakau-pungista lokakuussa 1925lähetetty kirje. Se oli ääret-tömän kauniisti ja kaipaa-vasti, tosin myös erittäinpettyneesti kirjoitettu, kos-

ka kirjoittaja odotti lasta.Kirjoittaja muisteli ihaniaTurun aikoja. Allekirjoituk-sena oli Lempi.

Lempi ja KaukoEno oli ollut Turussa

suorittamassa asevelvolli-suuttaan, ja ehkä Lempisiellä töissä, ja lempi olileiskahtanut. Äitini on ker-tonut, että eno lähti melkeinheti sotaväestä tultuaannaapurin pojan kanssa Ka-nadaan. Pojilla taisi ollasama syy äkkinäiseen läh-töönsä.

Seuraava Lempin kirjeoli osoitettu Anni-tädille, jase oli kirjoitettu tammi-kuussa vuonna 1926. SiinäLempi pyysi tätiä puhu-maan järkeä veljelleen jakertoi, että oli synnyttänytpojan, jonka nimeksi tuliKauko.

Enon kirje tädille kertoiheidän matkastaan ja muis-ta kuulumisista usean arkinverran, sitten yhden arkinlopussa eno pyysi kirjoitta-maan kotikuulumisia ja”siitäkin Turun tytön asias-ta”… Lause olisi jatkunutseuraavalla arkilla, muttasen täti oli hävittänyt.

Uteliaisuuteni tietystiheräsi ja aloin kysellä. Äitiei tiennyt mitään, eikä hä-nen nuorempi siskonsa-kaan. Soittelin siskolle, vel-

jelle, serkuille laihoin tu-loksin, kunnes yksi serkuis-ta sanoi tienneensä, muttasuuttui sanoen: ”Mitä näitävanhoja kaivelet?” Äitinitosin oli useamman kerrannähnyt unta, jossa hänenluokseen tuli mies, joka sa-noi: ”Mie oon Jussin poi-ka.” Äiti tietysti luuli, ettäse oli isän harha-askel, kos-ka isänikin nimi oli Jussi.

Kauko alkaa löytyäAsia vaivasi mieltäni ja

soitin Uudenkaupunginkirkkoherranvirastoon ky-sellen lokakuun 1925 jatammikuun 1936 välilläsyntyneitä AU-poikalapsia,jonka äidin nimi olisi Lem-pi. Sieltä löytyi yksi, ja hä-nen nimensä oli Kauko.

Meillä oli pitkä keskus-telu virkailijan kanssa, jatulimme siihen tulokseen,ettei kannattaisi ottaa yh-teyttä, koska hän oli jo iä-käs ja voisi kovinkin järkyt-tyä. Juttu jäi siihen, tiesin-hän nyt, että oli olemassaserkkupoika.

Kului parisen vuotta, jaeräänä päivänä mieheni sa-noi nähneensä telkkarissaohjelman, jossa kolmemiestä kertoi järkyttävää ta-rinaansa, kun saksalaisetveivät sota-aikana Norjastasuomalaisia merimiehiäSaksaan keskitysleirillepakkotyöhön. Yksi näistämiehistä oli tämä Kauko.Samasta asiasta on tullutkaksi muutakin ohjelmaa,viimeisin viime vuoden lo-

pulla.Olin ihan tyytyväinen,

kun olin nähnyt Kaukontelkkarissa ja todennut hä-nen muistuttavan enoa.Mutta taas tuli uusia asia,joka potki eteenpäin. Mie-heni tuli kerran ulkoa sisäl-le ja sanoi, että viereiseenportaaseen oli tullut uusiasukas, jonka nimi oliR:nen. Sitä sukunimeä eiole kovin paljon.

Muutaman päivän mie-tiskelin. Sitten rohkaisinmieleni ja menin soitta-maan ovikelloa. Kysyinavaamaan tulleelta naiselta,oliko hänellä sukulaisia Py-härannassa. Hän vastasimyöntävästi. Kysyin, olikoKauko. Vastaus kuului:”Hän on isäni!”

Kerroin tarinan kummi-tätini kirjeistä ja kutsuinnaisen lukemaan ne. Niinpähän tuli ja otti kopiot vie-däkseen ne isälleen. Samal-la hän kertoi, että Lempi oliantanut Kaukon pois neljänkuukauden ikäisenä ja ettäLempillä oli ollut lapsi jo

ennen sekä jälkeen Kaukon.Nekin hän oli antanut pois.

Kyselin jonkun ajan ku-luttua tyttäreltä, mitä hänenisänsä oli sanonut. Ei kuu-lemma sanaakaan. Ajan ku-luessa jutellessamme tuliepäilys, olikohan hän niitäkirjeitä isälleen antanut-kaan. Taas ajattelin jättääjutun sikseen, sillä jos Kau-ko tiesi ja haluaisi ottaa yh-teyttä, niin pallo oli hänel-lä. Mitään ei kuulunut.

Vihdoinkintapaaminen

Ykskaks veljeni heräsitoimintaan. Hän kyseli mi-nulta Kaukon puhelinnu-meroa. Minulla ei sitä ollutja kieltelin häntäkään soit-tamasta. Hän uteli kuiten-kin tyttäreltä numeron, soit-ti ja kysyi, voisimmeko memennä häntä tapaamaan.Lupa tuli.

Oli joulukuinen lauantai-aamu, kun lähdimme mat-kaan. Minulla oli mukanakirjeet ja muutama valoku-va, jotka Jussi-enosta meil-

Salattu serkkulä oli. Saavuimme sievänomakotitalon pihaan, ja ko-mea mies tuli portaille vas-taan. Siinä halattiin ja men-tiin sisälle, jossa odotti hert-tainen emäntä.

Olimme kaikki vähänjännittyneitä. Aloin kertoakirjeiden löytymisestä jakaikesta, mitä vähänkin tie-sin. Kauko luki liikuttunee-na kirjeet, katseltiin valoku-vat ja jännityskin alkoi hel-littää. Siinä vierähti montatuntia. Tyytyväisinä läh-dimme kotimatkalle.

Näin ihmeellisesti asiatjoskus etenevät. Olikohanjossain ennalta määrätty,että kummitädin säilyttä-mät kirjeet joutuisivat kä-siini ja herättäisivät uteliai-suuteni? Vaikka välillä luo-vutin, putkahti aina jokuuusi juttu, joka töni jatka-maan eteenpäin. Ellen olisitonkinut loppuun asti, asiaolisi varmaan jäänyt vai-vaamaan.

Olen erittäin iloinen, ettäolen saanut tavata ”uuden”80-vuotta täyttäneen ser-kun. Eikä hänkään meitätorjunut, koska on soitellutja lähetti kovista kokemuk-sistaan vankileirillä kirjoit-tamansa kirjankin. Itse puo-lestani lähetin hänelle alku-peräiset kirjeet, sillä ne ovathänelle vielä arvokkaampiakuin minulle. Seitsemänvuotta kestänyt selvittelytuotti onnellisen lopputu-loksen.

Irja Vehmanen

Eräs lapsuuden ajanmahtavia kyytejä antavavekotin oli napakelkka. Taituolla kelkallahan on mon-ta eri nimeä. Jossakin päinse on hoijakka.

Laskiaisen lähestyessä”isot pojat” sen aina pys-tyyn pistivät Nehvolassa-kin. Kelkan kyydissä sitämentiin niin, että vesi sil-mistä sirisi. Oli se kelkankyyti kyllä niin kovaa, ettäpääkin tahtoi siinä pyörälle

Juolaht mielehein…mennä.

Sellainen kelkka ilmes-tyi myös Leineperissä ol-lessamme joen jäälle. Isom-mat pojathan sen sinne ky-häsivät, ja muistan, kuinkasatakuntalaispoika komensimeitä tyttöjä: ”Sen tiätte, etketarat suorina istutte.”

Ja niin me istuttiin kuinnaulittuina kelkkaan, ja po-jat antoivat kamalan kovaakyytiä. Olivathan he laitta-neet valtavan pitkän työntö-

puun, jonka päässä kelkkasuorastaan kiisi eteenpäin.Monta isompaa poikaa olityöntämässä, ja silloinhansitä mennään melkein tu-hatta ja sataa.

Enpä tiedä, vieläköhänsitä tuollaisen vekottimenkyytiin uskaltaisi istahtaa,jos tilaisuus tulisi. Voisimennä vaikkapa ”pupupöksyyn”.

Terttu Ketola

MuistumaNäin mie runolle rupesinmuistelemmaa muinaisiaKarjalanpa kunnahiamarjaisia metsämaitakaunoisia kankahiasuurenmoisia saloja.Hongat huojuipuut puheli.Mansikkaiset aholoillapunaposkisna pilkotti.Järvet siinsi sinisinäpurot somasti solisi.

Päivä paistoilinnut lauloikäki kultainen kukahti.

Vaan jo musta myrskypilviidän suunnasta suhahti.Ilma synkkeni syksyksi.Karjalanpa kaikki kansamieron tielle mätkästihin.Pois tutuilta tanhuviltavierahille veräjilleympär Suomea saatettihin.Siint ei heimo herennynnämasentunut maan rakohon.

Alkoi uutta elämätäviritellä vierahissa.Jopa nousi kurkihirsioma kattopa kohosi.Siitä elämä sikisi.

Kaipuu sinneKarjalahansyvänalassa sykertää.Kotikontu tuttu sarkamielest ei lähemilläkää.

Anja

Perjantaina 10. helmikuuta 2006 – Nro 6-7 – 5

Paluu isovanhempien koulumaailmaan

Koulumuseo avattiin Loimaalla

Entisajan opettajattaren asussa esiintynyt Irja Järvinen esit-teli koulumuseota avajaisiin poikenneille.

Eino Vepsä esitteli moottoreita ja kipinäkoneita ym. opetustyössä entisaikoina käytettyjä ko-jeita. Oppitunti oli oikein mielenkiintoinen.

Tottakai luokkahuoneesta löytyy myös urkuharmoni. Käsi-työn opetusväline on vähän uudempaa vuosikertaa.

Mikä ei kuulu joukkoon? Kahvimuki on varmaan se, mikäei ole kuulunut koululuokkaan ennen eikä kai kuulu nyky-äänkään. Eino Vepsä sen sijaan sopii hyvin Lomaan koulu-museon luokkahuoneeseen.

60 vuoden ajatuksia,muistoja ja mietteitäOlemme asuneetuusilla asuinsijoillanäin pitkän ajanjakson.Vuoskymmenet olemmeunelmoineet kotikyläämmeTiurulaan pääsystä,mutta nuoruusaika on

mennyt ootellessa,ja unelmat rauenneet.

Slloin olimmenuoria villikoita.Riemuiten odotettiintulevaisuutta.Nyt vuodet ovat kuluneet,ja olemme harmaahapsia.

Terveisiä Hämeestä Ikävä ja kaihot ovat jääneetsydämen sopukoihin.

Siellä on kotikylämmeTiurula,autiona ja orpona,kotiseutumatkalla nähtynä,voikukat rehottivatkesän kynnykselläja toivat retkeilijällehieman iloa mieleen.

Ja koivikot siellä nehuminoivat kuin aina

juhannus ois.Ennen kesän kaunis luonto,se kylpi auringossa.

Järvemme lahtikylämme keskeinenvälkkyi laineidenvienossa tuulessa.

Siellä siintää Tiurulan lahti,laineet rantahan lyö.Se ikävän siihen purkaa,kun villikot tulleetei sen luo.

Se on silmänsä itkenytsameaksi,vesi on ruskean harmaa.Kun tytöt ja pojateivät saapuneet koskaan,se suruhun raukenee.

Ei kalasta siellä Kekin Simoeivätkä Veijalaisen tytöt uirannassa.Ajatukset, kaipuut,kaihot on monienmuistojen summa.

Vuoskymmenetnuoruudenkaihot ne mielessä useinkäy.Ne on kuin sadepäivä,miss’ aurinkoa ei näy.

Onnellista vuotta 2006ihan kaikille.

Kirsti Petäjämäki(s. Kekki)

Hiitola Tiurula

Kaupungin keskuskirjas-ton kolmannessa kerrokses-sa vietettiin viime viikollakoulumuseon avajaisia.Nykyisin kirjastona toimi-va rakennus on alunperintehty Loimaan Yhteiskou-luksi, joten rakennuksenylimpään kerrokseen sijan-sa saanut koulumuseo onmitä keskeisimmällä pai-kalla entisessä koulussakaupungin keskustassa.

Koulumuseon esineistönon pääosin koonnut EinoVepsä, joka toimiessaanopettajana ja koulun rehto-rina Loimaalla kokosi esi-neistöä ja muuta materiaa-lia koulumuseota varten jovuodesta 1963 alkaen elipitkälti yli 40 vuotta. Ja ai-neiston täydentäminen jat-kuu yhä.

Museon avajaisiin olisaapunut noin 60 henkeä.Kaikki olivat näkemäänsäja kuulemaansa hyvin tyy-tyväisiä. Museon ylläpidos-ta vastaa Loimaa-Seura ry,ja se on tilauksesta aukiryhmille. Yksittäisillä kävi-jöillä on mahdollisuus tu-tustua kokoelmiin 28.2. ja31.3. klo 15-18.

Avajaisyleisö sai nauttianostalgisen ympäristön li-säksi Loimaa-Seuran tarjo-amat kahvit. Kävijät saivatnäyttelyssä palata omiinlapsuutensa ja nuoruutensakouluvuosiin ja tapahtu-miin satojen esineiden sii-vittäminä.

- Esineistö on koottupääosin Loimaan kouluilta,kertoi kokoojana toiminutVepsä. Nyt kokoelma onesillä jo neljännessä paikas-sa ja toivottavasti nyt saa-dussa tilassa se saa olla lo-pullisesti. Kokoelman tava-rat ovat kaupungin omai-suutta, ja kaupunki omistaamyös tämän kiinteistön, jo-ten ei luulisi senkään asiantuottavan ylitsepääsemättö-miä vaikeuksia.

Luokatmuseokäyttöön

- Loimaa-Seura aloitti ti-lojen kunnostuksen kahdenluokkatilan maalauksella.Sen jälkeen alkoi esineistönsiirtotalkoot, joissa kyllähiki nousi pintaan, koskaoli melko raskasta tuoda

isoja kaappeja, pulpetteja jaharmoni kapeita portaitapitkin museotiloihin. Suurija vanha, mutta erittäinhyvä-ääninen harmoni eimahtunut tulemaan mut-kassa muuten kuin nosta-malla se miesten päidenyläpuolelle. Se ei olluthelppoa, kertoili Vepsä.

Museossa on yksi luok-ka sisustettu entisajan kou-lun tyyliin, joten siellä voinykyinen opettaja luokal-leen pitää vaikka historianoppitunnin. Näyttelytilojaon kaikkiaan neljä, joissakussakin on esillä oma ko-konaisuutensa. Yhdessä onoppikirjoja, vihkoja, kuvia,keittolan kalusteita ja ope-tusvälineitä.

Toisessa huoneessa voikatsoja nähdä AV-välineis-tön eli kuvan, sanan ja teks-tin tekemiseen ja näyttämi-seen tarvittavia laitteita.Mukana on mm. kuvahei-jastin, joka saa tarvitseman-sa valon öljylampusta. Van-hin oppikirja on 1870-lu-vulta ja vanhin pulpettimyös samalta vuosisadalta.Onneksi silloiset opettajatovat sallineet oppilaiden ni-mikirjoitukset omaanpulpettiinsa. Nyt ne tiedotovat kuin avointa historiaa.

Neljänteen huoneeseenon tarkoitus vielä laittaa

kuntoon käsityötilat esi-neistöineen ja lasten teke-mien käsitöiden näyttely.

- Kiitän Loimaa-Seuraaja kaikkia talkoolaisia hy-vin tehdystä työstä sekäLoimaan kaupunkia siitä,että tällainen tila tuli koulu-museon käyttöön. Toivoisinnäyttelyn saavuttavan mo-

nien ihmisten mielenkiin-non. Jokaisella meistä onomat koulumuistomme. Nemuistot kirkastuvat ja pa-lautuvat paremmin mieliintäällä paikan päällä, kiteyttiVepsä pitkän urakan päät-teeksi. Viidenteen paikkaanen enää näitä tavaroita siir-rä, hän sanoi lopuksi.

Perjantaina 10. helmikuuta6 – 2006 – Nro 6-7

Eino Heikinmaan Lapsuusmuistoja-sarjan osa 24

MajoittuminenOi niitä aikojaentisiä ja lapsuusvuosia noitaMuistelmani alkavat aivan lapsuusvuosistani Kurkijoen Saa-reksen kylästä 16-vuotiaaksi nuorukaiseksi asti. 4.1.1942sain kutsun IS-joukkoihin Kurkijoelle, ja siitä alkoi Suomenarmeijan palveleminen aina 23.10.1945 saakka. Nämä tari-nat olen kirjoittanut aivan muistinvaraisesti, en ole mitäänmuistiinpanoja käyttänyt. Ne muutamat päivämäärät, jotkatästä löytyvät, on otettu teoksista, jotka on myös mainittu.

Eino Heikinmaa

Äitini piti kerta kaikkiaanmahdottomana Ky-mönkos-kelle asti ajamista: ”Sanoinniille virkailijoille ’Ajatel-kaa, että olen tänne saakkatullut 15-vuotiaan poikanikanssa. Mieheni on vielä ar-meijan leivissä, ja kaksi nuo-rinta lastani tulee vanhannaisen kanssa joskus myö-hemmin. Sitä en tiedä, mis-sä he tällä hetkellä ovat, ei-vätkä he tiedä, missä minä japoikani olemme.

Minä en lähde mihinkääntästä kirkonkylästä, ennenkuin koko perheeni on koos-sa. Toiseksi minä olen talon-emännän lisäksi naistenvaatteiden ompelija, jotennyt kun ei ole navettatöitä,voin hankkia perheelleni vä-hän leipärahaa, jota sielläkaukana maalaiskylässä eivarmaan ole.’

Tämä puheenvuoro panivirkailijat ajattelemaan asiaavähän tarkemmin, ja he pyy-sivät tulemaan hetken peräs-tä uudelleen. Sanoin, ettäminä olen tässä niin kauan,kunnes selviää, mihin voim-me majoittua. Hetken he pi-tivät keskenään palaveria, japuhelinsoitto osoitti, että asiaoli kunnossa. Se on väliaikai-nen, kunnes saadaan pitem-piaikainen asunto niin ihmi-sille kuin hevosellekin. Tämäväliaikainen asunto on kap-palaisen pappila ja vain sii-hen saakka, kunnes jokin toi-nen löytyy. Virkailija neuvoitien sinne, eli niin tämä asiaon tällä kertaa kunnossa.”Tähän tapaan tullessaan ta-kaisin äitini kertoili käymäs-tään keskustelusta sisällä ole-vien virkailijoiden kanssa.

PappilassaNiin me läksimme ajele-

maan sinne pappilaan, jos-

sa meidät otettiin hyvinvastaan. Hevoselle löytyipaikka tallissa, ja meidätvietiin aivan peräkamariin.Tuntui aivan uskomatto-malta, että meidät majoitet-tiin näin hienoon paikkaaneikä mihinkään renkitupaantai vastaavaan, joka olisituntunut paljon kodikkaam-malta kuin tämä hieno pe-räkamari.

Meille tarjottiin jotain il-tapalaa. Samalla isäntäväkivähän uteli, millaista väkeäme oikein olimme. Äitiniselitti: ”Meidät sijoitettiintänne vain väliaikaisesti,kunnes saamme jonkun toi-sen asunnon, sillä meitä onkaikkiaan kuusi henkilöä.Mieheni, joka on vielä ar-meijan palveluksessa, jakaksi nuorempaa lasta van-hemman ihmisen eli miehe-ni siskon kanssa jossainmaailmalla.

He joutuivat lähtemäänviikkoa aikaisemmin, kos-ka vanhat ja lapset evakuoi-tiin viikkoa aikaisemminkuin kaikki muut. Emmeole sen jälkeen heistä kuul-leet mitään. Emme tiedä,missä päin he tällä hetkellämahtavat olla.”

Samalla kerrottiin vähänomaa matkaamme, jokakesti lähes kaksi viikkoaensin hevosilla ja lehmätajamalla rajan tälle puolelleja sitten rautateitse Lau-kaalle ja sitten hevoskyy-dillä tänne Viitasaarelle, jo-hon meidät on nyt sijoitet-tu. Onko se lopullinen, sitäei kukaan vielä tiedä.

Kiitimme maukkaasta il-tapalasta ja menimme kah-den lakanan väliin nukku-maan, mitä ei ollut tapahtu-nut pitkään aikaan. Tuntuijotenkin uskomattomaltapehmeällä vuoteella nukku-minen, kun tämän matkanaikana aina oli ollut vuotee-na kova alusta etupäässälattia, vaikka on sentään ol-lut katto päällä, ettei ole tar-vinnut tähtitaivaan allanukkua.

Tähän pappilan peräka-mariin päättyi tällä kertaaminun ja äitini ensimmäi-nen evakkomatka. Alkoi to-tuttautuminen Keski-Suo-men maisemiin, jotka olivatvähän toisenlaiset, kuinmistä olimme lähteneet.

EvakuoituinaViitasaarella 1940

Pappilassa majoittumi-nen kesti ainoastaan vajaanviikon, koska äiti kävi jokapäivä siirtoväen huollostatai vastaanotosta kysele-mässä etupäässä majoitustakoskevia ja kaikkia muita-kin siirtoväkeen kuuluviaasioita. Ensimmäinen ehtokaikilla oli, että oli saatavajonkinmoinen asunto per-

heelle. Silloin elet-tiin vielä talviaikaa,jotain huhtikuun al-kua luullakseni, silläajanlasku oli tuossahötäkässä mennyt

vähän sekaisin.Muutaman päivän kulut-

tua meillekin luvattiinasunto, sellainen pieniÖmannin talo, jossa asui ty-tär äitinsä kanssa. Siinä olikeittiö ja kaksi kamaria,joista toinen oli vähän suu-rempi. Meille oli luvattu seisompi huone, johon olieteisestä suoraan ovi. Talon

väen piti vielä laittaa semuuttokuntoon, sillä siinäoli asunut talon poika, jokaoli vielä armeijan leivissä.Äiti ja tytär tyytyivät keitti-öön ja siihen pienempäänkamariin.

Maalari Matti Korhosel-ta saatiin talli, johon voim-me sijoittaa hevosen.

Talo sijaitsi työväentalontakana, missä oli paljontyöläisten rakentamia pie-niä omakotitaloja. Taloryh-män ja taajaman välittö-mässä läheisyydessä, nii-den välissä oli pieni metsäi-nen kalliomäki, joka estinäkyvyyden kirkkosaareenja kirkonkylään. Se oli sil-loin se, nyt se on kaupunki.

Matkaa kauppoihin olivain puoli kilometriä, mut-ta kirkolle kilometri enem-män, koska se oli saaressa.Siellä oli myös kauppoja,hotelli, lääkäri, apteekki jalaivalaituri, joka kesäai-kaan näytteli suurtaosaa pitäjän elämässä.Siihen poikkesi laivakaksi kertaa viikossa.Se poikkesi kolmessa-neljässä laiturissa pitäjänalueella tuoden kauppoihintavaraa ja myös matkusta-jia, koska linja-autoliikennesiihen aikaan oli polttoai-neen takia hyvin vähäistä.

Ömannille asumaanPäivä päivältä saapui

Viitasaarelle uusia siirtolai-sia, ja heidän joukossaan oliisänikin. Se helpotti äitiäaika paljon, sillä hän oli tä-hän asti joutunut järjestä-mään kaikki asiat. Ja isä olierittäin tyytyväinen, kunäiti ei ollut lähtenyt mihin-kään sivukylille, vaan olipysynyt täällä kirkolla. Sa-moihin aikoihin saimmetiedon, että se Ömanninpaikka, jonne me saimmemuuttaa, oli vapaa.

Eihän siinä mitään suu-ria tarvittu, kun ajoimmekuorman vain pappilan pi-hasta sinne uudelle asunn-olle, jossa voisimme asuakauemmin ja omassa rau-hassa. Ensin tuntui usko-mattomalta, että sielläkösitä oli ruvettava asumaanilman mitään työhommia.Mutta ei niitä töitä siinä vai-heessa varmaan paljon aja-teltukaan, vaan haluttiinvain levätä kaiken myller-ryksen jälkeen ja odotella,kuinka elämä alkaisi järjes-tyä.

Millään tavalla vanhem-pani eivät olleet hermostu-neita tai epätoivoisia, ei ai-nakaan minun mielestäninäyttänyt siltä. Se, mitäkaikkein eniten isä ja äitituntuivat jännittävän, oli se,että missähän perheen nuo-rimmat ja vanhin jäsenmahtoivat olla ja kuinkahanhe olivat oikein selvinneet.Hehän olivat joutuneet läh-temään runsas viikko aikai-semmin. Toivoimme, ettäheillä olisi tieto siitä, mihinpäin me olimme joutuneetja että he tulisivat myös Vii-tasaarelle, jotta saisimmekoko perheen yhteen paik-kaan.

Perhe koossaOlisihan paljon turvalli-

sempaa, kun kaikki olisivatyhdessä. Eikä sitä tarvinnut

kovin kauan odottaakaan,kun täti saapui Ellan ja AnjaLiisan kanssa Viitasaarelle,niin että koko perhe oli taaskoossa. Tarkkaa saapumis-aikaa en muista, muttei sii-hen kuitenkaan montaaviikkoa mennyt, kun saim-me kaikki olla saman pöy-dän ympärillä ja kertoilla,missä kaikessa sitä oikeinoli reissuttu.

Kun koko perhe olikoossa, tuntui yksi pikkuhuone vähän ahtaalta. Senhuomasi myös talonväki jahalusi siirtyä siihen yhteenhuoneeseen. Siten me sai-simme käyttöömme ne kak-si huonetta. Kyllähän semeille sopi. Siinä oli myöskeittiö, jossa voitiin valmis-taa ruokaa koko perheelle,sillä se oli melkein välttä-mätön toimeentulon takia.

Ei kulunut kovinkaankauan, kun meille tarjoutuimahdollisuus pieneen työ-hönkin, koska meillä oli he-vonen ja siinä vielä rekikin.Oli talvi, joten evakotkintarvitsivat lämmityspuitahuoneitten lämmittämi-seen. Niitä oli siellä Hänni-länsalmessa, jossa oli kun-nan halkovarasto, josta nii-tä sai huollosta saadulla la-pulla, mutta piti vain käydähakemassa. Ne täytyi he-vospelillä hakea jäätä myö-ten, sillä maantieltä oli re-kikeli jo mennyt. Halonha-kureissuja minä sain tehdäuseampia aina siihen asti,kunnes jäät eivät enää kes-täneet.

Viimeiset reissut vähänjännittivät, sillä en ollut en-nen jäällä paljon liikkunut,etenkään keväisin. Heiniähevoselle kävin taas hake-masta Suovanlahdelta, jos-sa sijaitsi Viitasaaren kun-nan maatila, jossa sijaitsimyös kunnan vanhainkoti.Sieltä sai heiniä niin ikäänhuollosta saadulla lapullasiihen saakka, kunnes ruo-ho alkoi kasvaa.

Sukulaisia saapuuJoka päivä siirtolaisten

määrä vain lisääntyi. Hei-dän joukossaan tuli jo tuttu-jakin: äitini vanhemmatkinja veljekset Toivo ja TaunoVaittinen. Kurkijokelaisiaoli hajotettu hyvin moneenKeski-Suomen kuntaan,mutta Viitasaari oli tietääk-seni sellainen keskuspaik-ka, johon myös kunnan jaseurakunnan edustajat si-joittuivat. Isä sai siirtolais-ten edustajan paikan kun-nantoimistosta ehkä siitäsyystä, että hän oli Kurkijo-

ella ollessaan kunnanval-tuuston jäsen ja jäsenenäeräissä lautakunnissa.

Vaittisen veljeksistä Tau-nolla vaimoineen oli muka-naan äitini isä ja äiti, silläheillä ei vielä ollut muutaperhettä, koska olivat juurimenneet naimisiin, kun taasToivo-enolla ja Lyydia-tä-dillä oli jo suuri perhe itsel-lään. Tauno-eno sai asun-non siitä meidän läheltäTsuldsin talossa, mutta Toi-vo-enolla oli vaikeuksiasaada asuntoa suuren per-heen kanssa, joten me ja-oimme asuntomme heidänkansaan.

Olimme jo muuttaneetniihin kahteen huoneeseen,mutta silti meitä oli aikapaljon samassa asunnossa.Kaikki sopivat kyllä pitkäl-leen, mutta jos halusi lähteäulos, täytyi mennä toistenylitse, sillä yhtään tyhjäälattiatilaa ei ollut. Jokainenneliösenttimetri oli käytös-sä, kun oltiin pitkällään.

Niin ahtaassa asumista eikestänyt kovinkaan kauan,olisiko ollut viikon tai kak-si, kun kohtalo puuttui asi-aan. Silloin näet puhkesi tu-lirokkoepidemia ainakinKeski-Suomessa. Olenkuullut monen evakon ker-tovan, että hän on sairasta-nut tuon tarttuvan kuume-taudin. Kyllähän sitä sairas-tivat paikkakuntalaisetkin,eivät vain evakot.

Viitasaarellekin avattiinoikein sairaala tuhkarokkoasairastavia varten. Ja Vaitti-sen perheenkin, joka asuimeidän kanssa, lapset sai-rastuivat siihen kulkutau-tiin. Heidät siirrettiin kaik-ki sinne sairaalaan, jotenme jäimme oman sakinkanssa.

Kahden viikonkaranteeni

Vaittisten sairastuminentiesi kahden viikon karan-teenia myös meille, kuntaudin itämisaika oli kaksiviikkoa. Mekin olisimmevoineet saada heiltä baktee-rin ja levittää sitä edelleen,jos olisimme liikkuneet va-paasti ihmisten seurassa.Minä sain vähän liikkua jasuorittaa tärkeimpiä tehtä-viä kuten ruokatarpeidenhankkimista.

Tehtäviini kuului maito-hinkin vieminen joka aamusen pappilan navettaraken-nuksen nurkalle, jossaolimme asuneet vähän ai-kaa. Siihen he aina olivatlaittaneet määrätyn määränmaitoa. Mennessäni sitä ha-kemaan vein toisen hinkintilalle, jonka taas seuraava-na aamuna hain ja vein ti-lalle toisen.

Viitasaarellekin avattiinoikein sairaala tuhkarokkoasairastavia varten.”

Alkoi totuttautuminenKeski-Suomen maisemiin,jotka olivat vähän toisenlaiset,kuin mistä olimme lähteneet.”

kynä kertooEija Kareen

Perjantaina 10. helmikuuta 2006 – Nro 6-7 – 7

Osa 3

Liisa Kohonen:

Karjalaisten evakoidensopeutuminen

Vampulan kuntaan vuosina 1939-49

Suhteetmaanomistajiin

Jotkut siirtolaiset eivätolleet saaneet maata vuo-den 1940 pika-asutuksessaja joutuivat odottamaan pit-kään, saaden maatilan vas-ta jatkosodan jälkeen. Maa-liskuussa 1947 VampulanKarjalaiset -yhdistys totesi,että jotkut köyhemmätevakkoperheet, jotka olivatoikeutettuja maatilaan, ei-vät olleet sitä vielä saaneet.Samanaikaisesti varak-kaammat evakkoperheetostelivat lisää maata ja yh-distyksessä oltiin huolestu-neita, olisiko maata riittä-västi kaikille. Pöytäkirjassasanotaan:

”Paikkakunnan maan-luovuttajat ovat koko ajanmyyneet lisämaita tarvitsi-joille, tapahtuu ilmeisestisiirtoväen maansaanninkustannuksella - - ei saisitapahtua ennen kuin ensisi-jaiset maansaajat ovat saa-neet tilansa.”

Evakot, jotka olivat saa-neet tilansa vuonna 1944,alkoivat hankkia täydenomistajuuden tilaansavuonna 1947 maksaen senvaltion obligaatioilla. Näinollen on ymmärrettävää,että yhdistyksessä oltiinhuolestuneita siitä, ettäkaikki siirtolaiset eivät ol-leet saaneet tilaansa vuo-teen 1947 mennessä.

Toinen ristiriidan aihe,joka nostettiin esille samai-sessa vuoden 1947 kokouk-sessa, koski yhteismetsä-palstoja. Yhteismetsiä oliperustettu tiettyihin kyliinpaikkaamaan suurta äkillis-tä tarvetta metsäalueisiin.Vampulan Karjalaiset ryehdotti, että jokaiseen tilaanpitäisi liittää oma metsäalu-eensa, sillä Vampulan kun-taan kuului varsin paljonmetsää (60-65 prosenttiakokonaispinta-alasta).

Tämä vähentäisi ristirii-toja, joita ilmeni yhteismet-sien jakajien kesken. Muu-tamat vampulalaiset met-sänomistajat olivat myöshakanneet alueita, jotka jooli nimetty lunastettavaksikunnalle. Kokous katsoiasian olevan vakavan ja tar-vitsevan pikaista selvittä-mistä.

Eräs haastattelu toi esillemielenkiintoisen näkökul-man maata luovuttaneidenmaanomistajien katkeruu-teen. Vaikka monet maan-omistajat pitivät käytäntöjäepäoikeudenmukaisina,tämä ei välttämättä ollutniinkään kritiikkiä itse eva-

koita kohtaan. Pikemmin-kin kritiikki kohdistui asu-tuslautakunnan jäseniin,jotka päättivät maan jaosta.Yleisin valitus oli se, ettälunastuksia ei tehty tasa-puolisesti, vaan etenkinsuurtilallisia kohdeltiinepäoikeudenmukaisesti.

Lähteistä kävi ilmi myösjoitakin ääritapauksia.Vuonna 1946 esimerkiksieräs maanomistaja ampuievakon, joka oli asutettuväliaikaisesti hänen tilal-leen. Vaikka tämä on tokiyksittäistapaus eikä kerrolaajemmin evakoiden jamaanomistajien suhteista,se osoittaa kuitenkin, ettäilmapiiri oli ajoittain kireä.Eräissä muissa äärimmäis-tapauksissa poliisi kutsut-tiin paikalle sovittelemaanosapuolten kiistoja.

Kulttuurinensopeutuminen

Suurimmat kulttuuriseterot karjalaisten ja paikal-listen vampulalaisten välil-lä liittyivät erilaiseen mur-teeseen. Karjalan murre oliymmärrettävästi yksinker-taisin tapa erottautua eva-koksi. Eräs haastateltavamuisti kärsineensä koulus-sa puhetavastaan erityisestisiksi, että hänen kansakou-

lunopettajansa näki tehtä-väkseen paikkakuntalaistaakarjalaiset lapset heidän pu-hetapaansa myöten. Vää-rinymmärrykset olivat mel-ko tavallisia esimerkiksisiksi, että evakoilla ja pai-kallisilla oli murteissaan sa-nastollisiakin eroavuuksia.

Useassa haastattelussatuli esille myös Satakun-nassa yleinen tapa ”tehdäpäiviä” eli maksaa esimer-kiksi työkoneen lainaami-nen päivän työllä pelloilla.Jokainen haastateltu evak-ko piti käytäntöä kummal-lisena ja alentavanakin; aja-teltiin, että karjalainen eitekisi maatyömiehen töitävastineeksi. Eräs haastatel-tu tosin näki, että kyseisenkäytännön ansiosta säästyirahaa.

Tapa ”tehdä päiviä” ka-tosi Vampulasta kuitenkinaika pian sodan jälkeen, jakaksi haastateltua arveli senjohtuvan suureksi osaksikarjalaisista evakoista. Kar-jalainen tapa sen sijaan oliantaa osa esimerkiksi teu-rastetusta eläimestä naapu-rille ”tappajaisina”. Kuteneräs haastateltu huomautti,paikalliset vampulalaiseteivät vastaavasti tehneetnäin, mikä aluksi saatettiintulkita loukkaukseksi:

”Mie elin sit niin kuinKarjalassa elettiin. Kun ta-pettiin sikakin, niin ainavietiin naapuriin tappajaisii- - ja vietiin mitä vietiin,niin eihän hyö mittään kuk-kaan tuonu.”

Useimmat Kurkijoenevakot sijoitettiin vuonna1940 aluksi Pohjanmaalleja sieltä myöhemmin pysy-västi Vampulaan. Pohjan-maalaisten ja vampulalais-ten eroavaisuus mainittiinkolmessa haastattelussa.Usein juuri tämän vertailuntuloksena katsottiin, ettäheidät otettiin hyvin vas-taan Vampulassa.

Paikallinen VampulanKarjalaiset -yhdistys mai-

nittiin tärkeänä yhdistävänäja tukevana tekijänä eva-koiden keskuudessa, sillä seajoi heidän asiaansa monintavoin paikallisella tasolla.Myönteinen vaikutus olimyös sillä, että kaksi karja-laista valittiin Vampulankunnanvaltuustoon jovuonna 1947.

Useimmat haastatellutpainottivat, että varsinkinalkuaikoina oli tärkeää, ettävaltuustossa oli ihmisiä,joilla oli henkilökohtaistakokemusta evakoita koske-vista asioista. Ensisijaisentärkeää uuteen yhteisöönsopeutumisessa oli toisaal-ta myös se, että useimmatkarjalaiset kyläyhteisöt olipystytty pitämään kokolail-la yhdessä asutusta suunni-teltaessa.

Vuosi 1949Vampulan Karjalaiset

ry:n pöytäkirjasta löytyyseuraava havainto:

”Todettiin, että vuosi1948 on Vampulan Karjala-seuran toiminnassa ollutmelko hiljainen. Tähän onollut vaikuttamassa aikojenpalautuminen lähes nor-maaliin, joten siirtoväenasioiden hoidossa ei ole ol-lut suurempia toimia.”

Tarkasteltaessa pöytäkir-jaa eteenpäin on siitä ha-vaittavissa yleinen ilmiö:kokouksia ei enää vuodesta1949 pidetty yhtä säännöl-lisesti kuin alkuaikoina, ei-vätkä käsitellyt asiat niin-kään koskeneet sopeutumi-sen virallisia tai lakiaisioi-hin liittyviä puolia. Yhdis-tyksen rooli muuttui ja pai-nottui karjalaisen kulttuuri-perinnön ylläpitämiseen. Il-tamien perinnettä pidettiinyhä yllä.

Kansalaisella tasollayleinen ilmiö oli se, ettäevakoiden ryhmäidentiteet-ti oli muuttumassa ja näinollen myös erilaisten Karja-

la-yhdistysten arvo muut-tui. Yhä enemmän yhdis-tysten rooliksi miellettiin1950-luvun alkupuoleltalähtien muistojen ja karja-laisten perinteiden hengissäpitäminen.

Sisäasiainministeriönpäätöksellä joulukuusta1948 lähtien vanhat karja-laiset kunnat, jotka olivatjatkaneet toimintaansa uu-della paikkakunnalla, lak-kautettiin. Kurkijoen koh-dalla lakkautuspäätös teh-tiin vuoden 1948 syyskuunkokouksessa.

Kurkijoen seurakuntasen sijaan lakkautettiinvuosien 1949 ja 1950 vaih-teessa, jonka jälkeen vii-meisetkin evakot kuuluivatsijoituspaikkakuntansa seu-rakuntaan. Nämä kaksi vi-rallista toimenpidettä aut-toivat osaltaan hyväksy-mään tilanteen pysyvyy-den.

Monet evakot olivat jolunastaneet heille annetuntilan valtion obligaatioillavuoteen 1949 mennessä.Haastatteluissa tuli esilleetenkin se, kuinka tärkeäpsykologinen vaikutus olisillä, että evakoilla oli jäl-leen itse omistamaansamaata viljeltävänään.

Myös suurimmat maan-omistajien vihamielisyydetlunastuksia kohtaan olivatvaimenneet. Toki kaikkiristiriidat eivät olleet vieläratkenneet, sillä esimerkik-si eräät vampulalaiset pan-kit alkoivat tiukentaa lai-nanantokäytäntöjään vasta1940-luvun lopulla.

LoppupäätelmäSota oli traumaattinen

kokemus kaikille osapuolil-le. Evakoiden tuntema ko-din menetys ja vieraallepaikkakunnalle asettumi-nen lisäsivät vielä koke-muksen traumaattisuutta.Näin ollen on tärkeää tar-kastella koko sopeutumis-prosessia myös näiden psy-

1950-luvulla Vampulan joka maatalossa oli lehmiä, ja hei-nät kuivattiin seipäillä. Kuvassa Poutasen talon heinäväkikahvitauolla kesällä 1960. Kaikki tuntuu hyvin romanttisel-ta verrattuna nykyajan heinänkorjuuseen. Kuva Erkki Pou-tasen kokoelmasta.

kologisten tosiasioidenkautta.

Hallinnolliset päätökset,jotka tehtiin kansallisellatasolla, olivat yleisesti otta-en tehokkaita ja sopeutu-mista edistäviä. Sotatilan-teessa oli suuri saavutus,että niin yksityiskohtaisestilaadittu asutussuunnitelmaoli mahdollista tehdä jo niinaikaisin kuin vuonna 1945.

Kuitenkin 11 prosentillesuomalaisista oli löydettäväuusi vakituinen asuinpaik-ka mahdollisimman nope-asti. Vaikka yksittäistapa-uksissa jotkut evakkoper-heet joutuivat odottamaantilaansa pitkään, siviilihal-linnon toimet lopulta kui-tenkin ratkaisivat asutta-misongelman.

Huolellista suunnitteluaoli toisaalta se, että valmis-teluja jatkettiin Jatkosodanaikanakin ja toisaalta pää-tös pitää kyläyhteisöt mah-dollisimman ehjinä myösuudella paikkakunnalla.Kokonaisuudessaan siviili-hallinto tarjosi varsin va-kaan pohjan evakoidenasuttamiselle ja lopulta so-peutumiselle.

Vampulan olosuhteetolivat suosiolliset pikaisel-le aloilleen asettumiselleuseastakin syystä. Pääsyyoli siviilihallinnon haluk-kuus ja kyky ratkaista on-gelmia varsin joustavasti.Merkittävää maansaanninkannalta oli se, että Jonkankartanon maiden tultuakunnalle oli yksityisenmaan tarve pienempi. Vam-pulan vahva maataloudelli-nen pohja oli myös selkeäetu asutuksessa ja teki esi-merkiksi kylmien tilojenperustamisen tarpeettomak-si sekä toi evakot nopeam-min tuottavan työn piiriin.

Sopeutuminen paikalli-sella tasolla ei kuitenkaanole yksinkertainen asia, sil-lä jokainen evakko koki senomalla tavallaan. Kuiten-kaan erot yksilöiden välilläeivät vaikuta kovin suuril-ta. Maata luovuttamaanjoutuneiden maanomistaji-en katkeruus oli varmasti-kin todellista, mutta se eijohtunut ehkä niinkään itseevakoista, vaan vaikeastatilanteesta yleensä. Karja-laiset olivat vain sopiviasyntipukkeja.

Oli mielenkiintoista huo-mata, että vuoteen 1949mennessä sopeutuminenVampulaan oli jo vakaallapohjalla. Kymmenen vuot-ta ei ole kovin pitkä aikatraumaattisten kokemustenyli pääsemiseksi. Sopeutu-minen oli lopultakin yksi-löstä itsestään kiinni, kuteneräs haastateltava totesi:

”Kaikki jollain tavallapääsi alkuun - - on henki-löstä kiinni, miten hyvinpärjäsi muuten.”

Kun kokolailla vakaat jaturvalliset olosuhteet olivatolemassa, yksilölliset erot-kin olivat pienemmät jajuurtuminen uuteen koti-paikkakuntaan saattoi edis-tyä myönteisesti.

Liisa Kohonen on tehnyttutkielmansa keväällä 2002opiskellessaan Tampereenlyseon lukion englannin-kielisellä IB linjalla.

Kurki-juhlia vietettiin Vampulassa 29.7.1962. Pääjuhla oli urheilukentällä Urheilutalo Jukolan takana. Kuvassa juhlaylei-söä. Kuva Erkki Poutasen kokoelmasta.

Perjantaina 10. helmikuuta8 – 2006 – Nro 6-7

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja, varat. Jari Heikmanvaratuomari Kaarina Nylamovaratuomari Katri Nieminenvaratuomari Anne RöppänenTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,

puh. (02) 762 4400, fax 763 1301jari.heikman@aatsto.inet.fi

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

ERLUND-taloERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.

Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!

Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: myynti@erlund-house.com

MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ

ERLUND-taloMUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

KOTISEUTUMATKATKURKIJOELLE 20064 vrk 12.-15.6., 15.-18.6.ja 26.-29.6.3 vrk 14.-16.7.

4 vrk matkat 280 E/hlö/PH

3 vrk matkat 225 E/hlö/PHHinta sis.: Maj. hot. Vierasmaja H2puolihoidolla, kuljetus, viis., vak.Kysy myös muita matkojamme,ryhmille. Paikkoja myös muillelähtöpäiville.

Puh. (02) 486 5880www.matka-niinimaki.fi

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

ONKSTIETOOVASTAUKSET1. C. G. E. Mannerheim2. 700 000 miestä3. Simon Pietari

4. noin 200 000 naista5. noin 100 000 neliöki-

lometriä suurempi6. Pohjoisessa on enem-

män soita.7. itävaltalainen8. vuonna 19989. Maiju Lassilan10. Alankomaat

Loimaan Seudun Mu-siikkiopiston viulusoittonopettajan virassa työsken-televä Ferenc Juhasz kon-sertoi keskiviikkona 15.2.klo 19 Loimaan Teatterissa.Konsertin ohjelmassa kuul-laan muun muassaJ.S.Bachin g-molli soolo-sonaatti viululle ja c-mollisellosarja.

Bach on säveltänyt viu-lulle kolme sonaattia jakolme partitaa, joista g-mollisonaatti on tunne-tuimpia. Sellosarja koostuukuudesta, pääasiassa tans-sisävelmiin perustuvastaosasta; ne ovat kauan olleetunohduksissa, mutta PabloCasals on niitä ottanut oh-jelmistoon.

Alunperin viulun ja sel-lon soolokappaleita Juhaszesittää alttoviululla. Muis-sa kappaleissa mukana onJuhasz-trio, jossa FerencJuhaszin lisäksi soittavat

Ferenc M. Juhasz alttoa jaAttila Juhasz käyrätorvea.

Unkarilainen Juhasz onsaanut alttoviulunsoittajandiplominsa Budapestissa1986. Hänen taitelijauransa20-vuotisjuhlakonserttisar-ja jatkuu myöhemmin Un-karissa.

Ferenc Juhasz Loimaanteatterilla keskiviikkona15.2. kello 19. Ohjelmanhinta 10 euroa, sisältää kah-vin ja pullan. Opiskelijat il-maiseksi.

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18, su 12-21

RuokakauppaSinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

Tarjoukset voimassa: perjantai - lauantai 10. - 11.2.2006.

Etelä-Afrikankivetönrypäle kg

Spar Maustettu naudanpaahtopaisti n. 1,3 kg

kg6,99

1002 ps

SparPeruna-sipulisekoitus

500 g (1,00 kg)

Saarioinen Kerma- taivalkosipulikermaperunat

700 g (4,27 kg)

299rasia 129

rasia

Atria Peruna-, punajuuri-tai italiansalaatti

500 g (2,58 kg)

069prk

Valio Ruoka 5% taiRuokakerma 15 %

2 dl (3,45 l)

Tämän viikon

-etukorttituote

Kariniemen Broilerinpaistisuikale rasia300 g (3,33 kg) 100

5,99Norjalainen

MERILOHI FILE

kg

299RanskanRedDelicomena 089

kg

Viime aikoina on kisail-tu kovasti hyvin monillarintamilla. Suurin kilpailukäytiin kahdeksan kilpaili-jan välillä, se oli karsinta,jossa pudotettiin kuusi poisja kaksi parasta sai jatkaaloppukilpailuun. Kisassaoli paljon panoksia, sillä jo-kaisella suomalaisella oliyksi ”paukku” käytettävä-nään. Ja sen sai jokainenmeistä ”aseenkantoluvan”omistajista ampua sekäalku- että loppukilpailussa.Valitettavasti vain läheskolmekymmentä prosenttiajätti kisapanoksensa käyttä-mättä. Syitä moiseen velt-touteen sopii ihmetellä, sil-lä ei luulisi olevan suinkaanyhdentekevää, kuka onmaamme presidentti seu-raavat kuusi vuotta.

Siinä loppukilpailussasitten voittaneita oli ylipuolitoista miljoonaa suo-malaista, mutta ei hävinnei-täkään vähän ollut, melkeinsaman verran, joten tarkal-le meni. Ja mielestäni kisaoli hyvä, vaikka en ollut-kaan voittajien puolella.Muuten olen myös sitämieltä, että ei ole mitäänväliä sillä, onko presidenttimies tai nainen muuta kuinsilloin, jos se olisi minunvaimoni!

Passiivisina pelikentänreunoilla löhöivät ne kaik-

ki, jotka eivät kisaan itseosallistuneet. Seuraaviinvastaaviin otteluihin pitäisinäille kansalaisvelttoudestakärsiville keksiä jotain pi-ristävää kuten kanankakkaakasveille puutarhassa.

Ja kohta alkavat taas toi-set kisat tuolla Italian To-rinossa. Ei liene paljonkaanpieleen veikattu, jos sanooniiden kisojen kiinnostavanjopa miljoonia suomalaisiaainakin silloin, kun meikä-läisillä on mahdollisuuksiasaada hyvä sijoitus. Ja joskultaa saadaan, niin monen”pelihousut repeilevät” sii-nä sohvan nurkassa, ja tun-nelma on korkealla. Mevoitimme! Kyllä olemmehyviä!

Mutta jos ei tulekaan mi-talia, niin silloin helpostiärräpäät lentelevät ja kilpai-lijat ovat huonoja. Mitä nii-tä sinne on laitettu, munaa-vat meikäläisenkin!

Niinhän se on. Voittajienkanssa samaistutaan, hävin-neitä ei haluta edes puhutel-la saatikka ottaa osaa tappi-on hetkellä. Toivotaan kui-tenkin, että meille kaikilletulisi niitä kaivattuja ilonhetkiä sieltä Torinosta, ettäsaisimme olla ”voittajia”siinä sohvallakin, tuumii

Tulevaisuuden tutkija

Voittoja jatappioita

Konsertti Loimaan Teatterissa