Marjo Kamila

Aino ja Alvar Aallon lasimuotoilua 1930-luvulla

MAAILMAN SUURIN AALTO-LASIKOKOELMA

2

Sisällys

Modernin muotoilun alku .................................................................................................... 4

Aino ja Alvar Aalto lasisuunnittelijoina ................................................................................ 6

Aino Marsio-Aalto – palkittu edelläkävijä ....................................................................... 7

Käyttölasin taitaja ....................................................................................................... 8

Pariskunnan yhteiset kukat ............................................................................................. 9

Myyttinen Savoy-maljakko ........................................................................................... 10

Arvoituksellinen muodon alkuperä ........................................................................... 11

Arvoesineestä normitavaraksi .................................................................................. 12

Aallon cocktaillautaset .................................................................................................. 13

Aaltojen lasisuunnittelu hiljenee .................................................................................. 14

Muodon merkitys .......................................................................................................... 15

Maailman suurin Aalto-lasikokoelma ................................................................................. 16

Lähteet ............................................................................................................................. 18

Viitteet ............................................................................................................................. 20

Liitteet

3

LUKIJALLE

Seinäjoen kaupungin omistama yli kahdensadan esineen

Aino ja Alvar Aalto -lasikokoelma sisältää pääsääntöisesti

1930-luvulla lasikilpailujen kautta syntyneitä kuuluisia töi-

tä. Arkkitehtipariskunnan kilpailumenestysten seurauksena

modernit esineet pääsivät esille kansainvälisiin näyttelyi-

hin. Samaan aikaan niistä tuli sarjavalmisteisia taideteolli-

suustuotteita.

Tässä julkaisussa kerrotaan pääpiirteittäin suomalaisen modernin

käyttölasimuotoilun alkutaipaleesta ja erityisesti Aaltojen merkityk-

sestä tässä kehityksessä sekä heidän vaikutuksestaan myöhemmälle

ajalle. Aaltojen kuuluisimpien ja vähemmän tunnettujen lasiesineiden

suunnitteluhistoriaa havainnollistetaan. Lopuksi tarkastellaan maail-

man suurimman, Seinäjoella Touko Saaren -kokoelmana tunnetun,

Aalto-lasikokoelman syntyä. Kaikki kuvatut lasiesineet ovat Seinäjoen

kaupungin kokoelmasta.

4

Modernin muotoilun alku

Modernismin ydinajankohtana pidetään ensimmäisen ja toisen maailmansodan

välistä aikaa. Tosin muotoilun uudet ajattelutavat olivat alullaan jo vuosisadan

vaihteessa.1 Suomalaisessa muotoilussa moderni ja modernismi merkitsivät lä-

hinnä pyrkimystä irtautua 1800-luvun kertaustyyleistä ja koneellisen tuotannon

mahdollistaneesta halpa-arvoisesta koristeellisuudesta. Näiden sijaan alettiin

puhua materiaalin alkuperäisestä kauneudesta. Esineen raaka-aineen, rakenteen,

funktion eli käyttötarkoituksen ja toimivuuden tuli paljastua. Tämä rationalisoin-

tiajattelu vaikutti myös lasimuotoiluun. Keskeisiksi muotoilun tavoitteiksi tulivat

selkeys, järkevyys ja tarkoituksenmukaisuus, teollinen sarjavalmisteisuus ja vaki-

oitu muotoilu.2 Koneellisen valmistuksen mahdollistama edullisuus oli kuluttajan

kannalta tärkeä funktio3.

Syntyneet käsitteet – funktionalistinen ja moderni – tarkoittivat muotoilusta

puhuttaessa usein samaa asiaa4. Funktionalismi painotti koko kansalle sopivien

massatuotteiden tarpeellisuutta, ei vain eliitille suunnattuja luomuksia. Tyylilli-

sesti koristehionta koettiin vanhanaikaiseksi; modernimpana pidettiin sileää ja

koristelematonta lasipintaa. Näyttävyys saatiin värilasien ja lasimassan ominai-

suuksista.5 Suomalaisilla lasitehtailla ei ollut 1920-luvulla kokemusta yhteistyöstä

muotoilijoiden kanssa, joten ne hakivat uusia malleja kilpailuilla. Suomalaiset

suunnittelijat saivat vaikutteita eritoten ruotsalaisen Orreforsin uudenlaisesta

lasimuotoilusta.6

Modernismin ideologiassa kiinnitettiin huomiota jokapäiväiseen ja arkiseen –

kotiin. Kodin ajateltiin olevan asukkaidensa minuuden rakentaja ja sen heijasta-

ja.7 Aatteelliset pyrkimykset olivat sekä esteettisiä että käytännöllisiä. Kotien

kaunistaminen koettiin jopa kansalliseksi tehtäväksi pienen taideteollisuusalan

ammattilaisten tavoitteissa.8 Nopea kaupungistuminen ja sitä seurannut pien-

asuntojen määrän nousu toivat vaatimuksia käyttöesineiden suunnitteluun. Käy-

tettävyys ja helppohoitoisuus asetettiin etusijalle. Niin ikään kieltolain kumoami-

nen vuonna 1932 loi tarpeen uusille lasiesineille.9

Arkkitehtuurin ja muotoilun kentälle 1930-luvun alussa näkyvästi astuneet Aino

ja Alvar Aalto kokivat tärkeänä tehtävänään pohtia tekniikan ja taiteen kaksija-

koisuutta. Nämä kysymykset liittyivät esineiden suunnittelun moderniin sisäl-

töön. Teknisesti hyvin toimivien tavaroiden oli täytettävä myös esteettiset tar-

5

peet.10 Alle 30-vuotiaiden Ainon ja Alvarin viehtymys uudenaikaiseen elämäntyy-

liin näkyi melkein kaikilla heidän elämänsä alueilla: musiikissa, urheilussa, pukeu-

tumisessa, uusien teknisten keksintöjen ihailussa ja tietysti ammatillisesti arkki-

tehtuurissa ja muotoilussa. He matkustelivat laajasti Euroopassa jo 1920-luvun

alussa, tutustuivat alan huomattavimpiin funktionalismin edustajiin ja saivat heil-

tä vaikutteita. Vuodesta 1927 lähtien Alvar Aalto alkoi luopua uusklassismistaan

ja soveltaa yhä enemmän mannermaisen funktionalismin ihannekuvia töissään.

Paimion parantolan (1929–33) saavuttama maine ja erityisesti huonekalusuun-

nittelut nostivat Aallon varsin nopeasti kansainvälisesti korkeaan asemaan. Tätä

maailmanlaajuiset näyttelyt koko 1930-luvun edelleen vakiinnuttivat.11

On otettava huomioon, että 1930-lukua on maassamme pidetty vanhoillisena,

suomalaisuutta korostavana ja ulkomaisia vaikutteita kaihtavana aikana. Osa

muotoilijoista ja arkkitehdeista leimautuivat funktionalismin vastustajiksi; osa

kannattajiksi, kuten Aino ja Alvar Aalto.12 Muotoilijoiden ja kuluttajien käsitykset

kauniista ja tarkoituksenmukaisesta saattoivat törmätä toisiinsa: runsaat koriste-

lut olivat yleisön makuun13. Aallot pyrkivät tavoitteellisesti muuttamaan ihmisten

arvostuksia pois koreiden ja ylellisten esineiden ihannoinnista. Tätä taustaa vas-

ten heidän toimintansa lasin muotoilijoina funktionalismin hengessä on käsitet-

tävä varsin merkityksellisenä.14

6

Aino ja Alvar Aalto lasisuunnittelijoina

Aino ja Alvar Aallon innostuneisuus lasisuunnitteluun kertoo siitä, että Aallot to-

della noudattivat koko visuaalisen ympäristön suunnitteluideologiaa kodin käyt-

tötavaraesineisiin saakka15. Aaltojen töiden painottuminen taideteollisiin tuottei-

siin 1930-luvun alussa johtui osin rakennustilausten vähäisyydestä. Suomen ra-

kennusteollisuudella oli tuolloin taloudellisesti vaikeat ajat. Aaltojen suunnitteli-

japrofiili niin arkkitehtuurissa kuin esinesuunnittelussa käsitti pariskunnan yhtei-

siä päämääriä ja ihanteita mutta heillä molemmilla oli omat muotoaiheensa. La-

sisuunnittelussa Alvar oli innovatiivinen ja vapaasti kokeileva; Aino itsenäinen,

funktionalismin sosiaalisia ja sarjatuotannollisia ihanteita johdonmukaisesti ke-

hittelevä suunnittelija.16

Alvar Aallon työ lasimuotoilijana rajoittui yksittäisiä esineitä lukuun ottamatta

kolmeen suunnittelukilpailuun vuosina 1932, 1933, 193617. Alvar oli jo opiskelu-

aikanaan kiinnostunut taidekäsityöstä. Hän pääsi jäseneksi Suomen Koristetaitei-

lijoiden liittoon, Ornamoon, ennen arkkitehdiksi valmistumistaan vuonna 192018.

Alvar otti ensimmäisen kerran osaa lasikilpailuun vuonna 1932, kun Karhula-

Iittalan tehdas pyysi suunnittelijoilta uusia käyttö- ja taidelasiehdotuksia. Hänen

ehdotuksensa kar-hiit käsitti yhdeksän erilaista juomalasia ja kaksi karahvia. Alva-

rin ehdotus liittyi Paimion parantolan kokonaissuunnitelmaan, joka sisälsi myös

tarkoitusta varten arkkitehdin suunnitteleman pienesineistön19. Hankalan valmis-

tustapansa vuoksi lasit eivät päässeet palkinnoille toisin kuin Aino Marsio-Aalto

kuvassa olevalla puristelasisarjallaan20.

7

Aino Marsio-Aalto – palkittu edelläkävijä

Muotoilun saralla Aino Marsio palkittiin ruokasalikalustollaan jo vuonna 192221.

Kiistatta merkittävimmäksi Aino Marsio-Aallon muotoilutöistä muodostui Bölge-

blick, jolla hän osallistui Karhula-Iittalan lasikilpailuun vuonna 1932. Sarjan kan-

nulla, juomalasilla, kulhoilla, vadeilla sekä sokerikolla ja kermakolla Aino lunasti

kilpailun toisen palkinnon puristelasisarjassa22. Lasisto esiteltiin Aalto-nimellä

näyttelyissä: Lontoossa 1933 ja 1936 Milanon Triennaalissa, jossa Aino palkittiin

kultaisella mitalilla (kolmanneksi korkeimmalla palkinnolla). Muotoiluhistorias-

samme Aino Marsio-Aalto oli ensimmäinen Milanossa palkittu suomalainen

suunnittelija.23

Lasien tehdasvalmistus alkoi

vuonna 1933. Karhulan teh-

taan pullolasin värisävyillä,

kuten kirkkaana, sinisenä,

ruskeana ja vihreänä tehtyyn

sarjaan lisättiin osia vähitel-

len.24 Todellinen joka kodin

juomalasi Aallosta tuli 1940-

luvulla. Myöhemmin sarjan

valmistusta on jatkettu Aino

Aalto -myyntinimellä. Juo-

malasia ja kaadinta (kuva) on

toteutettu myös suupuhal-

tamalla; nykyään jälleen pu-

ristelasina.25

Tämän lasisarjan teknisenä lähtökohtana oli puristaa lasipinta samankeskisiksi

aaltomaisiksi tai porrasmaisiksi renkaiksi. Tällä tavoin lasiin saatiin tukevuutta ja

lasimassan vaatimaton laatu peittyi.26 On kuitenkin todettava, ettei lasin porras-

mainen profiili ole ollut pelkästään Ainon keksintö, sillä ruotsalainen lasitaiteilija

Edward Hald oli pari vuotta aiemmin tehnyt kulhoja Orreforsille samalla idealla27.

Aino Marsio-Aallon astiat edustivat funktionalismia / modernismia parhaimmil-

laan. Ne olivat oikean kokoisia, käteen sopivia, pinottavia ja muodoltaan pelkis-

tettyjä.28 Esteettisesti astioiden ulkopinta muistutti myös kansainvälistä art deco

-tyyliä mutta materiaali, puristelasi, toi astioihin massatuotannon vaatimatto-

muutta29. Alkujaan esineet valmistettiin kolmiosaisessa muotissa, jonka saumat

näkyivät lasissa30. Niin ikään lasien porrasprofiili oli voimakkaampi ja paksumpi.

8

Muoto osoittautui kuitenkin teknisesti ongelmalliseksi, koska muotista pois otet-

taessa esineeseen tuli helposti säröjä. Niinpä muotoa hiukan muutettiin.31 Nykyi-

set myytävänä olevat lasit poikkeavat melkoisesti alkuperäisistä; lasien porras-

profiili on tuskin havaittavissa32.

Käyttölasin taitaja

Aino Marsio-Aalto jatkoi 1930-luvulla jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettujen,

edullisten puristelasien suunnittelua. Aino osallistui vuoden 1932 kilpailuun myös

taidelasisuunnitelmillaan: ehdotukseen ABCD kuuluivat kukkamaljakko ja -

ruukkujen lasisia suojuksia. Nämä ehdotukset eivät sijoittuneet valmistustekni-

sen hankaluutensa takia. Hän osallistui vuoden 1936 lasisuunnittelukilpailuun

ehdotuksellaan Maija. Ehdotuksesta toteutettiin vain leikkeletarjotin, joka edusti

rationaalisen funktionalismin korutonta linjaa. Tarjottimen jalusta oli puuta, jon-

ka päällä lepäsi vieri vieressä neliömäisiä, lasisia moduuleja. Tuotetta valmistet-

tiin Karhulan tehtaalla 1970-luvulle saakka. Koivutarjotin on myös Seinäjoen Aal-

to-kokoelmassa (alla)33. Muita sarjatuotannossa olleita, tänä päivänä vähemmän

tunnettuja Ainon käyttölasiastioita on sittemmin poistettu tuotannosta.34

Seinäjoen lasikokoelmassa

on myös Aino Marsio-Aallon

melko tuntemattomaksi jää-

nyt raitainen lasisarja, joka

käsitti juomalasin, kannun,

kulhoja ja lautasia. Lasisto on

suunniteltu vuosien 1935–36

aikana. Sarja oli esillä Mila-

non triennaalissa vuonna 1936 palkitun Bölgeblick-sarjan ohella. Nimettömänä

pysynyttä sarjaa valmistettiin Karhulan lasitehtaalla vuosina 1937–38.35

9

Pariskunnan yhteiset kukat

Aino ja Alvar toteuttivat myös yhteisiä, menestyneitä lasisuunnitelmia. Osakeyh-

tiö Riihimäki (myöh. Riihimäen Lasi Oy) kutsui vuonna 1933 muutaman muun

suunnittelijan kanssa Aino ja Alvar Aallon mukaan kilpailuun. Tavoitteena oli saa-

da samanvuotiseen Milanon triennaaliin sopivia lasiesineitä. Aaltojen yhteinen

ehdotus, nimeltään 244, osallistui kilpailun pöytäkalustosarjaan saaden toisen

palkinnon. Kokonaisuus syntyi viidestä pelkistetystä esineestä: vadista, kahdesta

kulhosta, maljakosta ja juomalasista. Sisäkkäin aseteltuina ne muodostivat avau-

tuvaa kukkaa muistuttavan harkitun ykseyden. Kokonaisuudessa toteutui par-

haalla mahdollisella tavalla idea funktionaalisesta muotoilusta. Täysin koristele-

mattoman, katkaistun kartion muotoisen lasin yksinkertainen kauneus yhdistyi

käytännöllisyyteen. Lasisto oli metallimuottiin puhallettua kirkasta lasia, opaali-

lasia tai värillistä lasia, jota valmistettiin kolmena eri kokona. Lasisto oli esillä

myös Lontoon näyttelyssä samana vuonna. Myöhemmin, Seinäjoenkin kokoel-

massa olevaa kokonaisuutta on ryhdytty kutsumaan Riihimäen kukka -nimellä.

Sarjaan kuului myös erikokoisten lasien pinottava juomalasisto (alla), joka pinot-

tuna muistutti lähes supussa olevaa tai avautuvaa kukkaa.36 Juomalaseja on Sei-

näjoen kokoelmassa viisi kappaletta37. Pelkistetyn kauniita laseja oli uustuotan-

nossa Iittalassa vuosina 1987–199238.

10

New Yorkin maailmannäyttelyn Suomen osastoa

varten Aino ja Alvar Aalto kehittelivät vuonna

1939 uuden lasiteoksen, Aallon kukan, joka koos-

tui vadista, kahdesta kulhosta ja maljakosta. Idea

oli sama kuin Riihimäen kukassa mutta lopputulos

oli nyt vapaamuotoisempi.39 Esineiden epäsään-

nölliset, kaarevat muodot muistuttivat kukan te-

rälehtiä40. Seinäjoen kokoelmassa näyttävä Aallon

kukka on kirkkaana ja valkoisena41 (kuva).

Lasiteos oli esillä Aaltojen suunnittelemassa pavil-

jongissa New Yorkissa. Lähdekirjallisuudessa Aallon näyttelypaviljonki on saanut

Aallon kukka -teosta keskeisemmän huomion. Lavastuksenomainen, revontuli-

maisesti aaltoilevan paviljongin julkisivu oli aikanaan todellinen taidonnäyte. Pa-

viljongista tulikin yksi Aallon kansainvälisen kuuluisuuden perustuksista.42

Myyttinen Savoy-maljakko

Lasiesineiden suunnittelu tarjosi Alvar Aallolle mahdollisuuden vapaamuotoiseen

materiaalin käsittelyyn. Aallon kaikessa tuotannossa korostui luonnonmukainen,

orgaaninen muotokieli. Vapaasti aaltoileva viiva oli löydettävissä niin Aallon puu-

reliefeistä, huonekaluista, rakennusarkkitehtuurista kuin kuuluisasta Savoy-

maljakosta.43 Mutta mikä onkaan Savoy-maljakon alkuperä?

Riihimäen Lasi Oy ja Karhula-Iittala järjestivät jälleen

kutsukilpailut vuonna 1936. Yksisarjaisen kilpailun

tarkoituksena oli saada uusia esineitä lähetettäväksi

Milanon triennaaliin. Karhulan kilpailun ensimmäisen

palkinnon voitti Alvar Aalto taidelasiehdotuksellaan

Eskimoerindens skinnbyxa (”Eskimonaisen nahka-

housut”). Alvarin amebamaiset maljakot ja maljat

edustivat aikanaan avantgardea, kokeilevaa ja rohke-

aa modernistista muotoilua. Esineet puhallettiin ta-

vallisesta, halvasta lasista ja väreinä käytettiin Karhu-

lan pullolasivärejä. Tavanomaisempi vaihtoehto olisi

ollut kristallilasin käyttö. Koruttomampi materiaali

korosti lasin uudenaikaista ilmettä. Kokonaisuus käsit-

ti vapaamuotoisia esineitä matalasta vadista korkeaan

maljakkoon. Ne olivat ensimmäistä kertaa esillä vasta vuoden 1937 Pariisin maa-

ilmannäyttelyssä – Aallon suunnittelemassa Suomen paviljongissa.44

11

Arvoituksellinen muodon alkuperä

Paljon mielenkiintoa saaneiden Aallon maljakoiden muotoja voidaan pitää veis-

toksellisina45. Muodoissa voi huomata funktionalismin ja ekspressionismin yhdis-

tymisen. Niissä on elastisuutta ja inhimillisyyttä. Esineet edustavat Aallon yksilöl-

listä, uudistunutta funktionalismia.46 Juri Mykkäsen mukaan Aallon maljakot ovat

olleet ennen kaikkea esteettisiä kokeiluja, joiden alkuperä on ollut ennemmin

modernissa kuvataiteessa kuin muotoilussa. Maljakoilla on sukulaisuussuhde

myös Aallon 1930-luvun alun puureliefeihin, jotka Mykkänen yhdistää 1910-

luvun dadaisteihin, varsinkin Jean Arpin vapaita muotoja tavoittelevaan taitee-

seen.47

Esineiden muodon alkuperän on toisinaan pohdittu syntyneen järvimaiseman

polveilevasta muodosta48. Etelä-Pohjanmaalla on mieluusti nähty maljakon muo-

don johdetun Kuortaneenjärven ääriviivoista – Aallon varhaislapsuuden maise-

mista. Kyseisen järven muodoissa saatetaan toki havaita osittaista samankaltai-

suutta mutta tämä on varsin hatara peruste olettaa maljakon hahmon kehitty-

neen järven ääriviivoista.

Timo Keinäsen tulkinta muodon syntyperästä tuntuu todenmukaisimmalta. Aino

ja Alvar olivat varsin tietoisia ruotsalaisten muotoilijoiden lasisuunnitelmista.

Orreforsin tehdas oli valmistanut vuonna 1935 LU 154 -sarjassaan vapaamuotoi-

sia maljakoita, joiden yhtäläisyys Aallon maljakkoon on selkeä. Tosin Aalto on

kehitellyt omasta ideastaan kevyemmän ja elegantimman – mestariteoksen.49

Tämä juuri on ollut Aallolle tyypillistä. Hän ei tyytynyt vain muuntelemaan am-

mattitovereidensa vaikutuksesta kehittyneitä ratkaisuja, vaan loi niiden pohjalta

omia, usein edeltäjiään parempia luomuksia.50

12

Myöhemmin maljakon suosituin malli (tuotenrot 9750, 3030) sai nimen Savoy.

On esitetty, että maljakko olisi varta vasten suunniteltu vuonna 1937 avattuun A.

Ahlström -yhtymän ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan ravintola Savoyhin, jonka

sisustuksesta Aino ja Alvar vastasivat.51 Ravintolassa Aallon maljakoita ja maljoja

käytettiin niin sisustuksessa kuin ruokien tarjoiluastioina52. Keinäsen tutkimukset

kuitenkin osoittavat, että Savoy-maljakko syntyi nimenomaan Karhula-Iittalan

kilpailun pohjalta53.

Arvoesineestä normitavaraksi

Sodan jälkeen Aallon maljakoiden valmistus siirtyi Karhulasta Iittalaan, jolloin

maljakot päätettiin signeerata. Aiemmin eri malleja oli valmistettu vain Artekin

tilauksesta signeeraamattomina. Maljakot tulivat sarjatuotantoon varsinaisesti

vuonna 1954. Aluksi tuote ei ollut myyntimenestys.54

Alkujaan Aallon maljakoiden ja maljojen valmistus oli työlästä ja kallista. Epä-

symmetrinen maljakon muoto osoittautui lasin puhaltamisen kannalta hankalak-

si. Muottia oli vaikea puhaltaa täyteen ja sen takia kulmista saattoi tulla liian

ohuet. Alun perin maljakko puhallettiin leppäpuumuottiin. Se teki lasin pinnasta

epätasaisen elävän. Puumuotin käytöstä luovuttiin kokonaan 1970-luvulla ja

valmistus siirtyi metallimuotteihin.55

Valmistusprosessissa myös maljakon katkaiseminen oli vaivalloista ja siten hinta-

vaa. Epäsymmetrisen esineen suun leikkaaminen ei onnistunut kylmäkatkaisuko-

neella tai timanttiterällä. Niin sanottu puhalluskappa poistettiin vasaralla irti na-

puttelemalla. Tämän jälkeen astian reuna piti hioa tasaiseksi tasohiomakoneella.

Katkaiseminen onnistui timanttilaikalla vasta 1980-luvulla. Tämä helpotti ja no-

peutti valmistusta ja laski samalla kustannuksia: valmistusmäärät lisääntyivät ja

tuotteen hinta laski.56

Aalto-maljakon nimen esine sai 1970-luvulla57. Massatuotanto alkoi Iittalassa

varsinaisesti 1980-luvulla ja nykyään varsin pelkistettyjä maljakoita myydään eri-

kokoisina ja -värisinä58. On todettava, että kilpailuohjelman nokkelasti laaditun

sanamuodon johdosta lasitehtaiden ei koskaan tarvinnut maksaa tekijänoikeuk-

sia niistä sadoista tuhansista kappaleista, joita maljakosta on tehty59.

Suurtuotantona – ja toisinaan myös tavaratalojen aletuotteina – nykyiset Aalto-

maljakot ovat menettäneet statusasemansa suomalaisten mielikuvissa. Kaikki

eivät ole pitäneet ajatuksesta, että Aalto-maljakko on tänä päivänä lähes joka

kodin esine. Kaisa Koivisto huomauttaa, että varsinkin vuosikymmeniä vanhem-

mista ja kalliimmista Savoy-maljakoista on usein puhuttu kuin uniikeista taide-

esineistä. Tällöin on unohdettu, että kyseessä on alun perin ollut funktionalismin

13

parhaiden ihanteiden mukainen, periaatteessa kaikkien saavutettavissa oleva

esine.60

Iittala juhlisti vuonna 1986 Aalto-maljakon 50-vuotisjuhlaa tekemällä sarjan vih-

reitä, puumuottiin puhallettuja juhlaesineitä61. Vuonna 1988 maljakko palkittiin

teollisen muotoilun parhaana edustajana USA:ssa kansainvälisen pöytäkalusto-

katselmuksen lasisten lahja- ja koriste-esineiden sarjassa62. On syytä ottaa huo-

mioon, että Aalto-maljakko on edelleen tunnetuin suomalainen esine maailmal-

la63. Göran Schildt määrittelee Aalto-maljakon olevan luonnonläheisen, elinvoi-

maisen ja modernin Suomen tunnus64. Aallon alkuperäisiä ja myöhemmin toteu-

tettuja maljakoita ja maljoja on Seinäjoen kaupungin lasikokoelmassa huomatta-

va määrä erikorkuisina ja -muotoisina niin puu- kuin metallimuotteihin valettui-

na65.

Aallon cocktaillautaset

Vähemmän tunnettuja ovat Alvar Aallon 1930-luvun lopulla syntyneet lautaset ja

cocktailastiat. Artek tilasi vuonna 1939 Karhulan lasitehtaalta Alvarin suunnitte-

lemia laakeita lautasia (nro 9770), joiden keskellä on amebamainen syvennys.

Astian polveileva muoto on peilikuva parin vuoden takaisesta Eskimoerindens

skinnbyxa -luonnoksesta. Kirjeenvaihdossa puhuttiin esineen käytön olleen sa-

laattilautanen. Puumuottiin puhallettua lautasta valmistettiin ainakin kirkkaana,

jollainen on myös Seinäjoen kokoelmassa.66

Samoihin aikoihin valmistettiin Karhulassa Alvarin suunnittelemia lasisia cocktail-

lautasia. Erilaisia alkupaloja varten puumuottiin puhalletuissa lautasissa oli pyö-

reitä syvennyksiä, kuoppia. Yhdessä mallissa oli neljä samankokoista kuoppaa ja

syvennys aterimia varten. Näitä lautasia valmistettiin myös muovisina, jollaisia on

Seinäjoen kokoelmassa. Toisessa (nro 9768) oli viistetyt kulmat, kolme pyöreää ja

yksi pitkänomainen syvennys, mitkä voidaan nähdä silmiä, nenää ja suuta muis-

tuttavana alkukantaisena

naamiona. Seinäjoen ko-

koelmassa kuvan naamio-

lautasia on kaksi kappalet-

ta: kirkkaana ja valkoisena.

Valmistustapana käytettiin

puumuottiin puhallettua

lasimassaa.67

Muita Seinäjoen kaupungin kokoelmassa olevia alkupalalautasen tyyppisiä lau-

tasia ovat muovinen, suorakaiteen muotoinen lautanen ilman syvennyksiä ja

muovinen cocktailtarjotin, jossa on seitsemän erikokoista syvennystä.68 Alkujaan

14

lasista valmistettuja lautasia tehtiin muovisina Sanka Oy:n toimesta 1950-luvun

lopulla69. Pinottavaa, neliosaista lasista lautassarjaa (nro 9769 A-B-C-D) kokoel-

massa on yhteensä kolme eri sarjaa. Päällekkäin aseteltuina matala lautaset

muodostavat plastisen kuvion. Esineet ovat puumuottiin puhallettuja, ja ne Alvar

on suunnitellut vuonna 193970.

Aaltojen lasisuunnittelu hiljenee

Lamavuosien päättyessä Alvar Aalto alkoi saada merkittäviä rakennustilauksia

sekä kotimaasta että ulkomailta. Niin ikään sodan jälkeinen Suomen jälleenra-

kentaminen asemakaavoineen vaati Aallolta runsaan työpanoksen. Aikaa ei enää

riittänyt lasisuunnittelulle.

Alvarin myöhempi, loistelias lasisuunnitelma on tämän julkaisun kansikuvassa

oleva suuri lasimalja, joka on Ainon 50-vuotislahja Artekilta vuonna 1944. Kookas

(kork. 350 mm, Ø 450 mm), kirkkaasta lasista tehty malja puhallettiin puutapeis-

ta koottuun muottiin Iittalan lasitehtaalla. Puutapit kiinnitettiin tiheästi ja viistos-

ti alustalle ja kun lasimassa puhallettiin niiden keskelle, ilma pakotti lasimassan

levittäytyessään paisumaan tappien raoista. Tuloksena oli pehmeästi laineileva

lasimalja.71

Artekin perustamisen (1935) jälkeen Aino Aalto alkoi keskittyä erityisesti näytte-

lysuunnitelmiin, tekstiileihin, sisustuksiin ja sodan jälkeen Artekin johtamiseen.

Aino suunnitteli Artekille myös huonekaluja.72 Aino järjesti ensimmäisen retro-

spektiivisen Aalto-näyttelyn Helsinkiin vuonna 1947. Tästä tuli puolisoiden 25-

vuotisen yhteistyön komea katselmus ja tavallaan myös hyvästijättö. Aino Aallon

ura katkesi kuolemaan jo vuonna 1949.73 Tarkoituksenmukaisuus, niukkuus ja

selkeys – funktionalismin aatteet ja muoto – säilyivät Ainon suunnittelussa hänen

uransa loppuun saakka. Hän oli vahvasti mukana istuttamassa modernia tyylita-

jua suomalaisille.74

Oletettavasti viimeisin Alvar Aallon suunnittelema lasiesine on vuodelta 1954

oleva lasinen lautanen, joka on puumuottiin puhallettua väritöntä tai opaalilasia.

Keskellä on pyöreä syvennys. Keinäsen mukaan pieni lautanen on sovellus Alvarin

jo vuonna 1939 piirtämistä cocktaillautasista.75 Seinäjoen kaupungin kokoelmas-

sa lautanen on opaalilasina76.

Vaikka Alvar Aalto ei enää käyttö- ja koristelaseja suunnitellutkaan, hän palasi

lasin pariin myöhemmin. Suuri osa Aallon eri arkkitehtuurikohteisiin suunnitte-

lemistaan valaisimista syntyi 1940–60-lukujen aikana. Osa näistä valaisimista on

lasia. Lisäksi on vielä mainittava Aallon itsenäinen lasitaideteos, Seinäjoen kirkon,

Lakeuden Ristin kastekappelin lähes koko seinän kokoinen lasimaalausikkuna.

15

Erik Kruskopfin mukaan teos on abstraktina sommitelmana Aallon tärkeimpiä

vapaan kuvataiteen piiriin kuuluvia monumentaalitöitä. Aallon muut kirkkotai-

teen piiriin kuuluvat lasimaalaukset ovat pienempikokoisia.77

Muodon merkitys

Millainen vaikutus arkkitehtipariskunta Aino ja Alvar Aallolla on ollut suomalai-

seen käyttö- ja koristelasimuotoiluun? Lasiteollisuus oli merkittävässä asemassa,

kun Suomen taideteollisuutta tehtiin tunnetuksi maailmalla toisen maailmanso-

dan jälkeen78. Aino ja Alvar Aallon maineikkain lasimuotoilu sijoittuu tuon me-

nestyksen alkutaipaleelle. Arkkitehtipariskunta menestyi hyvin lasisuunnittelukil-

pailuissa, vaikka heillä ei ollut tämän taideteollisuusalan koulutusta. Tämä johtuu

Schildt’n mukaan Aaltojen varhaisten kansainvälisten kontaktiensa ja aikansa

vakiintuneita suuntauksia rikkoneiden asenteidensa johdosta.79

Taiteellisissa pyrkimyksissään Aallot kykenivät jo 1930-luvulla yhdistämään

maamme historialle uskolliset, kansalliset muotoilumme lähtökohdat kansainvä-

liseksi ja moderniksi muotokieleksi. Siitä lähtien heidän suunnittelunsa on kestä-

nyt ajan kulutusta poikkeuksellisella tavalla.80 Heidän aikaansaannoksensa va-

kuuttavat yhä uudelleen. Tämä on seurausta emeritusprofessori Antony Rad-

ford’n mukaan pakottamattomasta, tarkkaan harkitusta ja ihmisläheisestä suun-

nittelusta. Aino ja Alvar Aallon muotoilussa käyttötarkoitus, taloudellisuus ja tek-

nologia, ympäristö ja inhimillisyys yhdistyvät. Silloin, kun esineen muoto ei ole

pakotettua, se muuntautuu erilaisiin aikakausiin ja olosuhteisiin. Aaltojen muo-

tokieli on yhtäaikaisesti sekä tarkoituksellisen arvokasta että yksinkertaisen va-

paamuotoista.81

Aallon kukka. Aino ja Alvar Aalto. New Yorkin maailmannäyttelyä varten 1939.

16

Maailman suurin Aalto-lasikokoelma

Seinäjoen kaupungin omistuksessa on näyttävä Aino ja Alvar Aallon lasikokoelma,

joka sisältää sata kappaletta Ainon ja satakaksikymmentä Alvarin suunnittelemaa

lasiesinettä. Myöhemmin kokoelmaan on hankittu kuusi juhlavuoden maljak-

koa.82 Kokoelman merkittävimmistä esineistä on kerrottu edellä.

Seinäjoen kaupungin lasikokoelma on syntynyt edesmenneen kaupunginarkki-

tehti Touko Saaren määrätietoisen keräilyn tuloksena. Saari aloitti arkkitehtiopin-

tonsa vuonna 1948 ja kertoo tuolloin hankkineensa opiskelija-asuntoonsa halpaa

mutta ”hyvännäköistä” Ainon Aallon käyttölasia. Ensimmäisillä kesätienesteillään

Saari päätti ostaa himoitsemansa Aallon maljakon. Tästä keräily vähitellen alkoi –

aluksi divarien, myöhemmin design-huutokauppojen kautta merkittäväksi koko-

elmaksi.83 Lopputuloksena on maailman suurin Aalto-lasikokoelma84. Touko Saa-

resta kehittyi samalla Aaltojen lasiasiantuntija. Hänen asiantuntemustaan ja ko-

koelmatietämystään on tarvittu myös lasitehtaiden näyttelyiden ja tuoteluette-

loiden laatimisessa.85

Lasikokoelman näyttä-

vimpänä ja arvok-

kaimpana yksittäisenä

teoksena voidaan pi-

tää Aino Aallon 50-

vuotislahjaksi saamaa

suurikokoista lasimal-

jaa. Saaren mukaan

maljoja on valmistettu

ainoastaan kolme

kappaletta: ensimmäi-

nen Ainolle, myöhemmin toinen Artekille ja kolmas A. Ahlströmin tehtaille. Ainon

malja on nykyään Aalto-museossa Jyväskylässä; Artekin malja on rikkoutunut.

Kolmas malja tuli myyntiin Bukowskin taidehuutokauppaan, josta Saari osti sen

kokoelmansa helmeksi.86

Touko Saari valittiin Seinäjoen kaupunginarkkitehdiksi marraskuussa 1958. Kuu-

sissakymmenissä oleva maestro, Alvar Aalto, ja kolmekymppinen arkkitehti Tou-

17

ko Saari tutustuivat hyvin toisiinsa Aallon hallinto- ja kulttuurikeskuksen monien

rakennusvaiheiden aikana 1960-luvulla Seinäjoella.87

Seinäjoen kaupunki osti Touko Saaren lasikokoelman monien ristiriitaisten ja

suurta yleisöä puhuttaneiden vaiheiden kautta vuonna 1997. Silloinen kaupun-

ginarkkitehti Juhani Lahti on piirtänyt ja luetteloinut liitteenä olevan lasikokoel-

man yhteistyössä Touko Saaren kanssa88.

Virallisesti lasikokoelman näyttely avattiin Aallon 100-vuotissyntymän juhla-

vuonna 199889. Avajaisten yhteydessä Touko Saari lahjoitti Seinäjoen kaupungille

Wäinö Aaltosen muotoileman pronssipään (Alvar Aalto 50 vuotta). Samassa yh-

teydessä julkistettiin Aallon lasien hankkimiseksi toimeenpannun kansalaiskerä-

yksen tuotto, joka oli 15 000 markkaa.90 Avajaisista lähtien suuri yleisö on voinut

tutustua lasikokoelmaan Seinäjoen kaupunginteatterin ylälämpiössä.

18

Lähteet

Kirjallisuutta

Aaltonen, Susanna 2009. Modernismi toisen maailmansodan jälkeen. Teoksessa Suoma-

lainen muotoilu. Esineestä teollisuustuotteiksi. Helsinki: Weilin+Göös Oy, 50–82.

Aav, Marianne 2010. Lukijalle. Teoksessa Modernismi. Helsinki: Designmuseo, 4–5.

Alanen, Heikki 2004. Esipuhe. Teoksessa Aino Aalto. Jyväskylä: Alvar Aalto -museo, 7–11.

Autio, Jaakko 2009. Muotoilu monipuolistuu. Teoksessa Suomalainen muotoilu. Esinees-

tä teollisuustuotteiksi. Helsinki: Weilin+Göös Oy, 94–133.

Grönstrand, Satu 1988. Alkuteksti näyttelyluettelossa Alvar ja Aino Aalto lasin muotoili-

joina. Iittala: Iittala-Nuutajärvi Oy.

Gympel, Jan (toim.) 2000. Arkkitehtuurin historia. Antiikista nykyaikaan. Köln: Köne-

mann.

Keinänen, Timo 1980. Eskimonaisen nahkahousut ravintola Savoyn pöydällä. Aino ja

Alvar Aallon lasiesineitä. Arkkitehti-lehti, nro 8, 48–54.

Keinänen, Timo 1988. Alvar ja Aino Aalto lasin muotoilijoina. Näyttelyluettelo Alvar ja

Aino Aalto lasin muotoilijoina. Iittala: Iittala-Nuutajärvi Oy.

Koivisto, Kaisa 2001. Kolme tarinaa lasista. Suomalainen lasimuotoilu 1946–1957. Riihi-

mäki: Suomen lasimuseon tutkimusjulkaisu.

Kruskopf, Erik 2012. Alvar Aalto kuvataitelijana. Suom. Leena Vallisaari. Helsinki: Suoma-

laisen Kirjallisuuden Seura.

Kuusi, Hanna 2009. Toiveena edullinen, käytännöllinen ja kaunis. Teoksessa Suomalai-

nen muotoilu. Esineestä teollisuustuotteiksi. Helsinki: Weilin+Göös Oy, 134–163.

Luhtala, Johanna 2010. Modernismia Suomen lasitehtaissa. Teoksessa Modernismi. Hel-

sinki: Designmuseo, 83–93.

Mikkola, Kirmo 1998. Rationalismin perinne. Teoksessa Kosketuksia Alvar Aaltoon. Jy-

väskylä: Alvar Aalto -museo, 22–35.

19

Mikonranta, Kaarina 2004. Sisustus- ja huonekalusuunnittelija Aino Marsio-Aalto. Teok-

sessa Aino Aalto. Jyväskylä: Alvar Aalto -museo, 110–163.

Mykkänen, Juri 2009. Aalto-vaasi. Teoksessa Suomalainen muotoilu. Esineestä teolli-

suustuotteiksi. Helsinki: Weilin+Göös Oy, 186–187.

Sarje, Kimmo 2009. Varhainen modernismi, aatteita ja vaikutteita. Teoksessa Suomalai-

nen muotoilu. Esineestä teollisuustuotteiksi. Helsinki: Weilin+Göös Oy, 10–44.

Schildt, Göran 1982. Valkoinen pöytä. Alvar Aallon nuoruus ja taiteelliset perusideat.

Helsinki: Otava.

Schildt, Göran 1998. Alvar Aalto. Mestariteoksia. Helsinki: Otava.

Schildt, Göran 2007. Alvar Aalto – Elämä. Jyväskylä: Alvar Aalto -museo.

Suominen-Kokkonen Renja 2009. Aino ja Alvar Aallon uudenlainen muotoilu. Teoksessa

Suomalainen muotoilu. Esineestä teollisuustuotteiksi. Helsinki: Weilin+Göös Oy, 180–

203.

Tuukkanen, Pirkko (ed.) 2002. Catalogue of Alvar Aalto’s glass designs. In Alvar Aalto

Designer. Jyväskylä: Alvar Aalto -museo.

Verkkolähteet

Radford, Antony 2012. Responsive Cohesion in the Form Language of the Aalto Ateliers.

Työpaperi. Alvar Aalto -tutkijoiden tapaaminen, 2012. Seinäjoki ja Jyväskylä. Artikkelin

pysyvä osoite:

http://www.alvaraaltoresearch.fi/files/4413/6033/1818/AAM_RN_Radford.pdf

Painamattomat lähteet

Lahti, Juhani 1997. Aalto-lasikokoelman tuoteluettelo. Yhteistyössä Touko Saaren kans-

sa. Arkistointi: Seinäjoen kaupungin tilapalvelut.

Raportti. Alvar Aalto 100 vuotta. Juhlavuosi 1998 Seinäjoella. Arkistointi: Seinäjoen kau-

pungin kulttuuripalvelut.

Saari, Touko 2000. Prologi kaupungille luovutettuun lasikokoelmaan. Arkistointi: Seinä-

joen kaupungin tilapalvelut.

Suulliset lähteet

Mikonranta, Kaarina. ”Suomalainen koivu kunniaan” – Alvar Aalto ja muotoilu. Luento

Etelä-Pohjanmaan kesäyliopistossa 10.9.2013.

20

Viitteet

1 Aaltonen 2009, 51.

2 Gympel 2000, 82–83, 88–90; Sarje 2009, 14, 16.

3 Autio 2009, 98.

4 Koivisto 2001, 13.

5 Luhtala 2010, 83.

6 Koivisto 2001, 27–29, 33.

7 Aaltonen 2009, 51.

8 Kuusi 2009, 135.

9 Keinänen 1988.

10 Suominen-Kokkonen 2009, 181.

11 Schildt 2007, 235–333. Joidenkin vuosien kuluttua Alvar Aalto kuitenkin jättäytyi funktionalis-

min ideologiasta siirtyäkseen kohti omaperäistä, modernista traditionalismia, josta oli tuleva hänen tunnusmerkkinsä. Tietyt funktionalismin periaatteet kuitenkin säilyivät Aallon tuotannossa pysyvinä suuntaviivoina hänen elämänsä loppuun saakka. Schildt 2007, 238, 243. 12

Koivisto 2001, 30–31. 13

Kuusi 2009, 135. 14

Keinänen 1980, 49, 53. 15

Keinänen 1980, 48. 16

Suominen-Kokkonen 2009, 193, 198. 17

Mykkänen 2009, 186. 18

Keinänen 1980, 48. 19

Sopii tosin pohtia, mitä tekemistä snapsi-, likööri- ja coctaillaseilla sekä karahveilla oli tuberku-loosiparantolassa. Keinäsen (1988) mukaan tuntuu todennäköiseltä, että Alvar yritti tällä tavoin vauhdittaa lasien valmistusta, jota ei koskaan tapahtunut. 20

Schildt 2007, 410–411. 21

Schildt 2007, 621. 22

Kilpailussa oli neljä ryhmää: juoma-astiasto, puristelasiastiat, kampauspöydän tarpeisto ja tai-delasit. Keinänen 1988. 23

Keinänen 1988; Luhtala 2010, 86. Milanon triennaalissa 1936 Aino Marsio-Aalto voitti myös näyttelyarkkitehtuurin Gran Prix’n. Alanen 2004, 10. 24

Keinänen 1988; Mikonranta 2004, 148; Luhtala 2010, 86. 25

Koivisto 2001, 48 26

Schildt 2007, 410. 27

Keinänen 1980, 49; 1988. Saaren (2000, 2) mukaan myös tanskalaiset suunnittelijat olivat käyt-täneet samaa ideaa hiukan kapeampina porrasraitoina vuotta aiemmin. 28

Autio 2009, 107. 29

Luhtala 2010, 86. 30

Keinänen 1988. 31

Koivisto 2001, 32. 32

Keinänen 1980, 49. 33

Lahti 1997. 34

Keinänen 1988; Mikonranta 2004, 148–159; Schildt 2007, 412. 35

Keinänen 1988. 36

Keinänen 1988; Saari 2000; Mikonranta 2004, 148; Schildt 2007, 411. 37

Lahti 1997. 38

Tuukkanen 2002, 196. 39

Mikonranta 2004, 149. 40

Keinänen 1980, 51.

21

41

Lahti 1997. 42

Schildt 1982, 227. 43

Keinänen 1980, 51; Schildt 1998, 228. 44

Keinänen 1988; Luhtala 2010, 90. 45

Kruskopf 2012, 126. 46

Vrt. Mikkola 1998, 29. 47

Mykkänen 2009, 186. 48

Keinänen 1988. 49

Keinänen 1988. 50

Schildt 2007, 314. 51

Keinänen 1980, 51, 1988. 52

Koivisto 2001, 50. 53

Keinänen 1980, 51. 54

Koivisto 2001, 36, 50. 55

Koivisto 2001, 50. 56

Koivisto 2001, 50 57

Keinänen 1988. 58

Luhtala 2010, 90. 59

Schildt 1998, 231. 60

Koivisto 2001, 50. 61

Koivisto 2001, 50. 62

Grönstrand 1988. 63

Schildt 1998, 228. 64

Schildt 2007, 412. 65

Lahti 1997. 66

Keinänen 1988; Lahti 1997. 67

Keinänen 1988; Lahti 1997. 68

Lahti 1997. 69

Tuukkanen 2002, 209. 70

Keinänen 1988; Lahti 1997; Tuukkanen 2002, 208. 71

Keinänen 1988. 72

Mikonranta 2004, 124–126. 73

Schildt 2007, 615, 622. 74

Mikonranta 2004, 140. 75

Keinänen 1988. 76

Lahti 1997. 77

Kruskopf 2012, 140–141. Valkoinen ja sinisen erisävyinen lasimaalaus muistuttaa kasvavaa, monihaaraista ”Elämänpuuta”. Alkuaan aiheen nimi oli ”Pohjanmaan joet”. Teos tunnetaan myös nimellä ”Etelä-Pohjanmaan virrat”. 78

Aav 2010, 5. 79

Schildt 1998, 228. 80

Alanen 2004, 11. 81

Radford 2012, 8–10. 82

Raportti 1998. Alvar Aalto 100 vuotta. Lisäksi Touko Saaren kokoelmassa on joitakin oven-painikkeita ja tuhkakuppeja sekä myöhemmin hankittu Paimio-tuoli. 83

Saari 2000, 1. 84

Mikonranta 2013. 85

Grönstrand 1988; Tuukkanen 2002, 195. 86

Saari 2000, 3–4. 87

Saari 2000, 1. 88

Lahti 1997. 89

Alvar Aalto syntyi Kuortaneella 3.2.1898. 90

Raportti 1998. Alvar Aalto 100 vuotta.

22

Liitteet

Seuraavien sivujen tuoteluettelossa havainnollistetaan Aalto-lasikokoelman esi-

neet piirroksineen, tuotenumeroineen, kokoineen, kappalemäärineen ja värei-

neen.

Aluksi esitetään kokoelman Alvar Aallon suunnittelemat lasiesineet. Lisäksi kuva-

taan kokoelmassa olevat Aallon suunnittelemat messinkiset tuhkakupit ja oven-

painikkeet. Tämän jälkeen selostetaan Aino Aallon lasiesineet ilman piirroskuvia.

Tuoteluettelon on laatinut kaupunginarkkitehti Juhani Lahti arkkitehti Touko

Saaren esittelyn pohjalta vuonna 1997.

23

24

25

26

27

28

29

30

31

32

33

34

35

36

37

38

Valokuvat:

valokuvaaja Juha Harju

Teksti:

FT Marjo Kamila

Seinäjoen kaupunki / kulttuuri

Aaltoa kulttuurimatkaillen -hanke

2013

Hanke on toteutettu opetus- ja kulttuuriministeriön tuella.