Maahanmuuttajien työllistymisen tukeminen ja …...Julkaisija: Kuntoutussäätiö Pakarituvantie 4–5 00410 Helsinki Julkaisumyynti, puh (09) 53041 Helsinki 2005 Painopaikka: Yliopistopaino

Maahanmuuttajientyöllistymisen tukeminen ja

kuntoutusluotsaus

Kristiina HärkäpääUlla Peltola

(toim)

Maahanmuuttajientyöllistymisen tukeminen ja

kuntoutusluotsausMajakka-Beacon

-hankkeen loppuraportti

Kristiina HärkäpääUlla Peltola

(toim)

Kuntoutussäätiön työselosteita • working papers 29/2005

Julkaisija: Kuntoutussäätiö

Pakarituvantie 4–500410 HelsinkiJulkaisumyynti, puh (09) 53041www.kuntoutussaatio.fi

Helsinki 2005

Painopaikka: YliopistopainoISSN 0784-2333ISBN 952-5017-51-6

Tiivistelmä

Härkäpää K, Peltola U (toim) Maahanmuuttajien työllistymisen tukeminen ja kun-toutusluotsaus. Majakka-Beacon -hankkeen loppuraportti. Helsinki: Kuntoutus-säätiön työselosteita 29/2005.

Vuosina 2001-2005 toimineessa Majakka-Beacon -hankkeessa kehitettiin pääkaupun-kiseudun maahanmuuttajille uusi työllistymistä ja kuntoutumista tukeva palvelukoko-naisuus, kehitettiin maahanmuuttajajärjestöjen tiedotustoimintaa ja koulutettiin maa-hanmuuttajien työllistymisen asiantuntijoita. Hanke sai rahoituksensa Euroopan sosi-aalirahaston Equal-yhteisöaloiteohjelmasta, ja sen toteutukseen osallistui kaikkiaanyhdeksän organisaatiota. Hankkeen koordinoijana toimi Kuntoutussäätiö. Kansainvä-linen verkosto koostui viidestä eurooppalaisesta kehittämiskumppanuudesta.

Raportissa kuvataan hankkeen toimeenpanoa ja tuloksia. Asiakastyöhön kehitet-tiin työvalmennuksen ja tuetun työllistymisen toimintamallia, kuntoutusluotsausta elikuntoutuksen palveluohjausta, maahanmuuttajille räätälöityä kuntoutustutkimusta, työ-paikalla tapahtuvaa täsmäkielikoulutusta sekä luovan toiminnan keinoin toteutettuamaahanmuuttajien ryhmätoimintaa. Maahanmuuttajajärjestöissä kehitettiin lisäksi taus-tayhteisöille suunnattua suomalaista työelämää ja palvelujärjestelmää koskevaa ohja-usta ja neuvontaa sekä työnantajille suunnattua tiedotustoimintaa. Kehittämistyöhönosallistuneille järjestettiin maahanmuuttajien työllistymisen ja kuntoutuksen erityisky-symyksillä täydennetty TRADES-diploma -koulutus kehittämistyön tueksi.

Työvalmennuksessa noudatettiin tuetun työllistymisen keskeisiä periaatteita: työ-tä etsittiin avoimilta työmarkkinoilta työnhakijan toiveiden ja vahvuuksien mukaan jatyövalmentajan tarjoama henkilökohtainen tuki jatkui myös työllistymisen jälkeen.Työvalmentajan ja kuntoutusluotsin yhteistyössä noudatettiin työnjakoa, jossa työval-mentaja keskittyi työllistymiseen liittyvään toimintaan ja kuntoutusluotsi huolehtiasiakkaan muista palvelutarpeista. Suomen opettajat jalkautuivat työpaikoille valmen-tamaan työtehtävissä tarvittavaa kielitaitoa erityisesti toiminnallisen kielitaidon näkö-kulmasta. Kuntoutusluotsi toimi yhteistyössä maahanmuuttajien kuntoutustutkimustii-min kanssa ja huolehti tutkimusvaiheen aikana laadittujen suunnitelmien toteutumisenseurannasta.

Työllistymis- ja kuntoutustoiminta tuotti sangen rohkaisevia tuloksia. Toiminnanaikana kaikkiaan 56 % työllistymistavoitteisista asiakkaista oli työllistynyt palkkatyö-suhteeseen, heistä runsas puolet yksityiselle tai kolmannelle sektorille ilman työnanta-jalle maksettavaa palkkatukea. Hankkeen asiakastyön päättyessä palkkatyössä olirunsas 40 % osallistujista. Lisäksi maahanmuuttajajärjestöjen tiedotustoiminnan tuellatyöllistyi 12 työnhakijaa palkkatyöhön. Suomen kielen täsmäkoulutusta toteutettiinnoin 30:llä työpaikalla. Kuntoutusluotsi ohjasi asiakkaita keskimäärin kahdeksaan,enimmillään 19:ään palveluun. Kuntoutustutkimustiimi kehitti maahanmuuttajille so-veltuvaa kuntoutustutkimusta ja laati kuntoutusta koskevan jatkosuunnitelman noin50:lle asiakkaalle.

Asiakastyön toimintamallit on otettu käyttöön osassa organisaatioita ja kehittä-mistyön kokemuksia on käytetty hyväksi mm. työvoiman palvelukeskusten toimintaaja palvelurakennetta suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Avainsanat: maahanmuuttajat, työvalmennus, tuettu työllistyminen, kuntoutusluotsa-us, kuntoutustutkimus, suomen kielen opetus, työnantajat, tiedotus, Euroopan sosiaali-rahasto

3

4

5

Esipuhe

Majakka-Beacon -hanke oli yhdeksän organisaation kehittämiskumppanuus,jossa kehitettiin pääkaupunkiseudulle uusi maahanmuuttajien työllistymistäja kuntoutumista tukeva palvelukokonaisuus. Lisäksi kehitettiin maahanmuut-tajajärjestöjen tiedotustoimintaa sekä koulutettiin maahanmuuttajien työval-mennuksen ja palveluohjauksen asiantuntijoita.

Hanke sai rahoituksensa Euroopan sosiaalirahaston Equal-yhteisöaloite-ohjelmasta (toimenpidekokonaisuus 5.1.1.) vuosiksi 2001-2005. Hankkeenkehittämistyötä suunnittelivat ja toteuttivat Helsingin, Espoon ja Vantaankaupunkien sosiaalivirastot, Amiedu, Kuntoutussäätiö, Inkerikeskus, Iraninja Irakin työllistämisyhdistys, Suomen Somaliliitto ja Helsingin yliopistontutkimus- ja koulutuskeskus Palmenia. Hanketta koordinoi KuntoutussäätiönKuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.

Hankkeen asiakastyötä tekivät kuusi työvalmentajaa, kuntoutusluotsi,kaksi suomen kielen opettajaa, työnetsijä, draamaterapeutti ja luovan toimin-nan ohjaaja sekä kuntoutustutkimustiimi. Maahanmuuttajajärjestöissä toimikolme tiedottajaa. Hankkeessa työskenteli kolmen kunnan ja Kuntoutussää-tiön projektipäälliköiden lisäksi kaksi projektisuunnittelijaa, koulutussuun-nittelija, projektisihteeri ja evaluaattori. Hankkeen ohjausryhmässä oli edus-tajat työministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, Uudenmaan TE-keskuksesta, Elinkeinoelämän keskusliitosta, Helsingin, Espoon ja Vantaankaupungeista, Kuntoutussäätiöstä sekä maahanmuuttajajärjestöistä.

Tässä raportissa kuvataan runsaan kolmen vuoden aikana toteutunuttamonipuolista, tiivistä ja tuloksellista yhteistyötä, sen tuloksia ja siinä synty-neitä hyviä käytäntöjä pääkaupunkiseudun maahanmuuttajien työllistymisenja kuntoutumisen tukemiseksi. Kehittämistyön tulokset osoittavat, että pe-ruspalveluiden rinnalle on löydettävissä uusia toimivia palveluja, jotka ovatsuoraan otettavissa käyttöön täydentämään maahanmuuttajille suunnattujapalveluja. Mukana olleiden organisaatioiden keskinäinen kehittämistyö onsynnyttänyt uudenlaista yhteistyötä asiantuntijalaitosten ja julkisten palvelu-jen välille. Kuntoutus- ja työllistymispalvelujen kehittämisen kannalta yh-teistyön jatkuminen myös vastaisuudessa on tärkeää.

Kiitos kaikille Majakka-Beacon -hankkeen toteuttajille, ohjausryhmänjäsenille ja muille kehittämistyöhön osallistuneille menestyksekkäästä yh-teistyöstä.

Helsingissä syyskuun 5. päivänä 2005Veijo Notkola, toimitusjohtajaMajakka-Beacon -hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja

6

Sisällys

1. Majakka-Beacon -hankkeen tavoitteet ja toiminta 9Kristiina Härkäpää

1.1. Hankkeen lähtökohdat ja keskeiset toiminnot 91.2. Kansainvälinen yhteistyö ja teematyöskentely 121.3. Disseminaatio 151.4. TRADES-diploma -koulutus 161.5. Seuranta ja arviointi 171.6. Kehitetyt palvelutuotteet 19

2. Maahanmuuttajat ja työllisyys 22Kristiina Härkäpää, Ulla Peltola

2.1. Maahanmuuttajat Suomessa 222.2. Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin 232.3. Maahanmuuttajien työttömyys ja työllisyys 25

3. Tuetun työllistymisen periaatteet ja tuloksellisuus 30Kristiina Härkäpää

3.1. Tuetun työllistymisen lähtökohdat ja yleiset periaatteet 303.2. Tuetun työllistymisen laatukriteerit ja keskeiset ominaisuudet 313.3. Tuetun työllistymisen tuloksellisuus 393.4. Tuetun työllistymisen kehitys Suomessa 413.5. Suomalaisen tuetun työllistymisen tutkimuksia ja tuloksia 443.6. Tuetun työllistymisen tulevaisuus 47

4. Maahanmuuttajien työllistymisen tukeminen ja työnetsintä– projektin tunnuslukuja 51Kristiina Härkäpää, Ulla Peltola

4.1. Projektin asiakkaat 534.2. Työvalmennus ja työnetsintä 554.3. Työllistyminen ja työllistymisprosessit 574.4. Lopuksi 59

5. Maahanmuuttajien työvalmennus ja tuettu työllistyminen 61Ulla Peltola

5.1. Työvalmennuksen ja tuetun työllistymisen kehittämistyö 625.2. Alkutyöskentely 625.3. Työvalmennus 655.4. Lopuksi 78

6. Maahanmuuttajien kuntoutusluotsauksen palvelumalli 81Jaana Lehdonvirta, Ulla Peltola

6.1. Maahanmuuttajien palvelutarpeet 826.2. Maahanmuuttajien kuntoutusluotsauksen lähtökohtia 836.3. Maahanmuuttajien kuntoutusluotsauksen palvelumalli 856.4. Lopuksi 95

7

7. Maahanmuuttajien kuntoutustutkimus 96Tuuli Härkönen, Leena Manelius, Hannu Turunen, Ulla Peltola

7.1. Kuntoutustutkimuksen toimintamalli 967.2. Miksi maahanmuuttajille oma kuntoutustutkimus? 987.3. Maahanmuuttajien kuntoutustutkimuksen kehittämistyö 997.4. Maahanmuuttajien kuntoutustutkimuksen sisältö ja vaiheet 1007.5. Lopuksi 113

8. Suomen kielen opetus työnhaussa ja työpaikalla 115Liisa Parvinen, Rauha Helli-Kaymaz, Ritva Kaikkonen

8.1. Kielitaidon kartoitus 1168.2. Kielitaidon valmennus ja työnhakuvalmennus työnhakuvaiheessa 1258.3. Kielivalmennus työpaikoilla 1288.4. Kielenoppimisesta ja oppimisvaikeuksista 1348.5. Lopuksi 136

9. Monikulttuurinen ammatillinen työparityöskentely 138Ulla Peltola

9.1. Maahanmuuttajan ammatti vai ammattina maahanmuuttaja? 1399.2. Ammatilliset menetelmät 1419.3. Kulttuuriset kompetenssit 1429.4. Maahanmuuttajuuden kokemus 1509.5. Yksilölliset tekijät 1549.6. Lopuksi 156

10. Maahanmuuttajajärjestöjen tiedotustoiminta 157Raisa Venäläinen

10.1. Järjestöt vaikuttajina 15710.2. Toiminnan tavoitteet ja kumppanijärjestöt 15810.3. Toiminnan lähtökohtia 16010.4. Tiedotustoiminnan toteutus 16410.5. Tiedotustoiminnan sisältö 17010.6. Yhteenveto 181

11. Kehittämisestä käytäntöön 184Kristiina Härkäpää, Ulla Peltola

11.1. Kokemuksia kehittämistyöstä 18411.2. Kehittämistyön tulokset ja tulevaisuus 188

Lähteet 192

Liite 1. Ohjausryhmän ja projektityöryhmän jäsenet 199Liite 2. Esimerkkejä hankkeen disseminaatiotoiminnasta 200Liite 3. Majakka-projektin suomen kielen lähiopetuksen OPS 202

8

tyhjä sivu

1.1. Hankkeen lähtökohdat ja keskeiset toiminnot

Pääkaupunkiseudun kunnat ovat viime vuosien aikana tehneet yhteistyötäsekä maahanmuuttajien kotoutuksen että työllistymisen osalta. Tarve yhteis-työn tehostamiseen on kuitenkin tullut esille erityisesti siitä syystä, ettäpääkaupunkiseudun maahanmuuttajien työllisyys on edelleen heikko kanta-väestöön verrattuna. Noin kolmannes Suomeen tulleista maahanmuuttajistaasuu pääkaupunkiseudulla ja keskimäärin joka kolmas maahanmuuttaja ontyötön (ks. tark. luku 2). Majakka-Beacon -projekti käynnistyi kolmenkunnan – Helsingin, Espoon ja Vantaan – ja maahanmuuttajajärjestöjenaloitteesta. Nämä tahot kutsuivat Kuntoutussäätiön suunnittelemaan hanket-ta, jonka tarkoituksena oli kehittää pääkaupunkiseudun maahanmuuttajilleuusia työllistymistä ja kuntoutumista tukevia toimintamalleja. Kunnat halu-sivat myös tehostaa yhteistyötään maahanmuuttaja-asioissa, etenkin vaikeas-ti työllistyvien maahanmuuttajien asioiden hoitamisessa sekä työllistymisenja kuntoutuksen tukimuotojen kehittämisessä.

Suunnittelun pohjalta syntyi Kuntoutussäätiön koordinoima Euroopansosiaalirahaston rahoittama Equal-yhteisöaloiteohjelmahanke, jonka kehit-tämiskumppaneina olivat Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit, Amiedu,Inkerikeskus, Iranin ja Irakin työllistämisyhdistys, Suomen Somaliliitto jaHelsingin yliopiston tutkimus- ja koulutuskeskus Palmenia. Hankkeen ta-voitteena oli kehittää pääkaupunkiseudulle uusi maahanmuuttajien työllisty-mistä ja kuntoutumista tukeva palvelukokonaisuus sekä kehittää maahan-muuttajajärjestöjen tiedotustoimintaa siten, että se kohdistuu aiempaa tehok-kaammin suomalaista työelämää ja sosiaali- ja terveyspalveluja koskevaanneuvontaan ja opastukseen sekä maahanmuuttajuutta ja monikulttuurisuuttakoskevaan tiedottamiseen työpaikoille ja työnantajille.

1 • Majakka-Beacon -hankkeentavoitteet, toiminta ja tuotteet

Kristiina Härkäpää

9

Projektin kohderyhminä olivat Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupun-geissa asuvat vaikeasti työllistyvät maahanmuuttajat, palvelutoiminnan to-teuttajat sekä maahanmuuttajia työllistävät työnantajat. Hankkeen työllisty-jä- ja kuntoutuja-asiakkaiksi hakeutuivat kotoutumisvaiheen ohittaneet, muttaedelleen tai toistuvasti työttöminä olevat, vaikeasti työllistyvät maahanmuut-tajat, joilla työllistymisen esteinä saattoi olla sekä terveydellisiä että sosiaa-lisia ongelmia. Kehittämiskumppanuus ja tehtäväjako on esitetty kuvassa 1 jataulukossa 1. Hankkeen asiakastyötä tekivät Helsingin, Espoon ja Vantaankuusi työvalmentajaa, Amiedun kaksi suomen kielen opettajaa sekä Kuntou-tussäätiössä kuntoutusluotsi, työnetsijä ja kuntoutustutkimustiimi. LisäksiInkerikeskus kehitti ns. draamatyöpajan keinoin asiakkaiden ryhmätoimintaa– Reimari-ryhmän vetäjinä toimivat luovan toiminnan ohjaaja ja draamatera-peutti.

Maahanmuuttajajärjestöt suunnittelivat ja toteuttivat yhteistyössä Kun-toutussäätiön kanssa omille yhteisöilleen suunnattua tiedotustoimintaa kun-toutus- ja työllistymismahdollisuuksista, työelämän käytännöstä, projektistaja sen tuloksista sekä järjestivät työpaikoille tiedotustilaisuuksia. Tiedotus-toimintaa varten maahanmuuttajajärjestöissä työskenteli kolme tiedottajaa jaKuntoutussäätiössä projektisuunnittelija.

10 • Majakka-Beacon -hankkeen tavoitteet, toiminta ja tuotteet

KUVA 1 • Majakka-Beacon -projektin kehittämiskumppanit.

Helsingin kaupunki,sosiaalivirasto

Vantaan kaupunki,sosiaalivirasto

Espoon kaupunki,sosiaali- ja

terveystoimi

Inkerikeskus Amiedu

Kuntoutussäätiö(koordinoija)

Iranin ja Irakintyöllistämis-

yhdistysPalmenia

SuomenSomaliliitto

Kehittämisen tueksi toteutettiin asiantuntijakoulutusohjelma, joka kohdistuituetun työllistymisen ja palveluohjauksen toteuttamiseen sekä maahanmuut-tajien työllistymisen ja kuntoutuksen erityiskysymyksiin. Koulutusohjelmanlaadinnan pohjana käytettiin Kuntoutussäätiön TRADES-projektissa (ESR,Employment-Horizon 1997-2000) suunniteltua TRADES-Diploma -asian-tuntijakoulutusohjelmaa ja sen oppimateriaalia. Koulutusta varten tuotettiinoppimateriaaliin lisämoduli aiheesta ”Maahanmuuttajien työllistymisen jakuntoutuksen uudet palvelut” (Kuntoutus 2/2005). Koulutus toteutettiin yh-teistyössä Helsinginyliopiston tutkimus- ja koulutuskeskus Palmenian kanssa.

Kuntoutussäätiö toimi koko projektin hallinnoivana organisaationa. Setoimi konsulttina toiminnan suunnittelussa, kehittämisessä ja organisoimi-sessa, tuotti osan palveluista, suunnitteli asiantuntijakoulutusohjelman sisäl-lön ja vastasi projektin sisäisestä arvioinnista ja tulosten levittämisestä.

Toiminnan käytännön toteutus organisoitiin siten, että kuntien työval-mentajat, työnetsijä, kuntoutusluotsi, suomen kielen opettajat ja Reimari-ryhmän vetäjät muodostivat ns. asiakastyöryhmän, maahanmuuttajajärjestö-jen tiedottajat, Kuntoutussäätiön projektisuunnittelija ja projektisihteeri muo-dostivat tiedotustiimin. Tiedotustiimillä oli oma johtoryhmä, jonka jäseninäolivat tiimin edustajien lisäksi maahanmuuttajajärjestöjen hallitusten pu-heenjohtajat. Lisäksi asiantuntijakoulutuksen suunnittelusta ja toteutuksestavastasi Kuntoutussäätiön projektisuunnittelija, projektipäällikkö ja Palmeni-an koulutussuunnittelija. Projektin toiminnan ohjauksesta vastasi projektin

TAULUKKO 1 • Majakka-Beacon -projektin keskeiset kehittämistehtävät ja työnjako.

Kehittämistehtävä

1. Asiakastyö (2002-2004)• Työllistymispalvelut

• Kuntoutusluotsaus jakuntoutustutkimus• Suomen kielen valmennus• Draamatyöpaja – Reimari-ryhmä

2. Maahanmuuttajajärjestöjen tiedo-tustoiminta (2002-2005)

3. Asiantuntijakoulutus - TRADES-Diploma (2002-2003)

4. Kansainvälinen yhteistyö (2002-2004)

5. Disseminaatio ja mainstreaming(2003-2005)

Vastuutaho

Helsinki, Espoo, Vantaa,KuntoutussäätiöKuntoutussäätiö

AmieduInkerikeskusInkerikeskus, Iranin ja Irakintyöllistämisyhdistys, SuomenSomaliliitto, KuntoutussäätiöPalmenia, Kuntoutussäätiö

Kuntoutussäätiö

kehittämiskumppanuus yhdessä

11

johtoryhmä, johon kuuluivat hankkeen projektipäällikön ja evaluaattorinlisäksi Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien ja Amiedun projektipäällik-köt sekä asiakastyöryhmän edustaja. Projektin ohjausryhmään kuuluivatedustajat työministeriöstä, Uudenmaan TE-keskuksesta, Elinkeinoelämänkeskusliitosta, Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungeista, maahanmuuttaja-järjestöistä sekä Kuntoutussäätiöstä. Projektissa toimineen henkilöstön jaohjausryhmän jäsenten tiedot on esitetty liitteessä 1.

1.2. Kansainvälinen yhteistyö ja teematyöskentely

Kansainvälinen verkosto ja sen toiminta. Hankkeen kansainvälinen verkos-to – Net-work-in – koostui kuudesta eurooppalaisesta kehittämiskumppanuu-desta (taulukko 2), joissa kaikissa kohderyhmiin kuului myös maahanmuut-tajia. Kansainvälisen kumppanuuden tavoitteena oli kehittää uutta ja innova-tiivista toimintaa, jolla tuetaan syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevienryhmien sosiaalista integraatiota ja valtaistumista. Yhteistyöverkosto pyrkitähän tavoitteeseen• kehittämällä verkostoitumista ja yhteistyötä julkisen, yksityisen ja kol-

mannen sektorin toimijoiden välillä,• kehittämällä ja kokeilemalla uusia voimavarakeskeisiä ja valtaistumista

tukevia kuntoutus- ja työllistämismalleja,• parantamalla ja monipuolistamalla työllistymisen ja kuntoutuksen asian-

tuntijoiden ammatillisia valmiuksia ja taitoja,• vaikuttamalla työpaikkojen ja työnantajien asenteisiin ja tukemalla mo-

nikulttuuristen työyhteisöjen syntymistä sekä• levittämällä toimintansa tuloksia ja hyviä käytäntöjä.

Verkoston toiminta toteutettiin yhteisten konferenssien, työryhmätyöskente-lyn ja opintomatkojen muodossa. Toiminnan tavoitteena oli toimia keskinäi-


TAULUKKO 2 • Kansainvälinen NET-WORK-IN -verkosto.

Projektin nimi Hallinnoiva organisaatio Paikkakunta

City Workspace Antwerpenin kaupunki Antwerpen, BelgiaCombi-projecten Philips-konserni Eindhoven, HollantiInclusione Venetsian kaupunki Venetsia, ItaliaMajakka-Beacon Kuntoutussäätiö HelsinkiOutsiders-Insiders Aarhusin kaupunki Aarhus, TanskaWinnen voor Winners CLR-werkt Breda, Hollanti*

*keskeytti 2003

sen tiedon ja kokemusten vaihdon foorumina sekä vertailla hankkeissa kehi-tettäviä toimintamalleja ja niiden hyviä käytäntöjä. Verkoston toimintaa koordinoiohjausryhmä, johon kuului edustajat kustakin projektista. Lisäksi ohjausryh-män työskentelyyn osallistui Majakka-Beacon -hankkeen evaluaattori, jokavastasi myös kansainvälisen verkoston toiminnan arvioinnista. Ohjausryh-män tehtävänä oli yhteistyösuunnitelman mukaan käsitellä suunnitelmaakoskevat muutokset ja varmistaa yhteistyön sujuvuus ja jatkuvuus.

Toiminnan perustan muodostivat viisi kansainvälistä konferenssia, jois-sa käsiteltiin työohjelman teemoja (taulukko 3), sekä neljän työryhmäntoiminta. Kansainväliset työryhmät kokoontuivat konferenssien yhteydessä.Majakka-Beacon -projektilla oli edustaja jokaisessa työryhmässä. Teematyö-ryhmät ja niiden koordinoijat olivat:

13

Teema

Konferenssit

Relationship between socialexclusion and employmentpolicies

Improving and diversifyingcounselling and guidance skillsof trainers

Empowering andresource-oriented rehabilitationand employment services

Acceptance of cultural diversityin the workplace

Dissemination andmainstreaming

Steering group

TAULUKKO 3 • Kansainvälisen yhteistyön keskeinen sisältö ja aikataulu.

Koordinointi

Inclusione, Italia

Combi, Hollanti

Majakka-Beacon, Suomi

Outsiders-Insiders, Tanska

City Workspace, Belgia

Majakka-Beacon, SuomiInclusione, ItaliaCity Workspace, BelgiaCombi, HollantiMajakka-Beacon, SuomiOutsiders-Insiders, TanskaCombi, HollantiCity Workspace, BelgiaInclusione, Italia

Aika ja paikka

Syyskuu 2002, Venetsia

Maaliskuu 2003, Eindhoven

Kesäkuu 2003, Helsinki

Lokakuu 2003, Aarhus

Maaliskuu 2004, Antwerpen

Kesäkuu 2002, HelsinkiSyyskuu 2002, VenetsiaMarraskuu 2002, BrysselMaaliskuu 2003, EindhovenKesäkuu 2003, HelsinkiLokakuu 2003, AarhusTammikuu 2004, AmsterdamHuhtikuu 2004, AntwerpenLokakuu 2004, Rooma

• Empowerment (Outsiders-Insiders, Tanska)• Cooperation with employers (Majakka-Beacon, Suomi)• Diversity management (Combi, Hollanti)• Language skills training (City Workspace, Belgia).

Kansainvälinen verkosto laati toiminnastaan loppuraportin, jossa kuvataanverkoston toiminta sekä työryhmien tulokset. Loppuraportti on luettavissaMajakka-Beacon -hankkeen nettisivuilta osoitteesta: www.majakka-beacon.net.

Kansainvälisen yhteistyön arviointi. Majakka-Beacon -hanke vastasi kan-sainvälisen yhteistyön arvioinnista. Sen tavoitteena oli tuottaa tietoa yhteis-työverkoston toiminnasta ja tuloksista. Arvioinnin kohteiksi valittiin tiedonja kokemusten vaihto, strategioiden ja metodien rinnakkainen kehittäminensekä lopputuotteiden yhteinen kehittäminen. Näistä kahta ensimmäistä arvi-oitiin toiminnan suunnittelun ja toteuttamisen seurannalla. Lopputuotteidenyhteisen kehittämisen osalta arvioitiin ensisijassa asetettujen tavoitteidentoteutumista. Kansainvälisen verkoston toiminnan päättyessä arvioitiin li-säksi sen kansalliseen toimintaan tuottamaa lisäarvoa sekä tulevaisuudenyhteistyömahdollisuuksia. Arviointiraportti (Peltola 2005c) on luettavissahankkeen nettisivuilta osoitteesta: www.majakka-beacon.net.

Kansallinen ja eurooppalainen teematyö. Hanke koordinoi kansallista tee-matyötä aiheesta ”Kokonaisvaltainen tuki yksilölle”. Teematyöhön osallistuikaikkiaan 13 Equal-hanketta toimenpidekokonaisuudesta 5.1.1. sekä noin100 Euroopan sosiaalirahaston tavoite 3 -hanketta, joissa toiminnan ensisijai-sena tavoitteena oli tukea työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Teema-työ toteutettiin työseminaarien ja työryhmätyöskentelyn muodossa. Lisäksitiedonkeruuta tehtiin myös lomakekyselyjen ja haastattelujen avulla. Työs-kentelyssä keskityttiin kahteen laajahkoon teemaan: yksilöllisiin asiakaspro-sesseihin (työllistymis-, palveluohjaus- ja aktivointiprosessit) sekä työnanta-jayhteistyöhön (yhteiskuntavastuu, työllistäminen). Teematyöhankkeen lop-puraportissa (Ala-Kauhaluoma ym. 2005) kuvataan työskentelyn sisältöä jatuloksia.

Hanke osallistui myös Equal-ohjelman eurooppalaiseen teematyöhönEuropean Thematic Group 1:n (Involving employers) kautta. Eurooppalaistatyöskentelyä varten tuotettiin useita tapauskuvauksia työllistymisen tukemi-sen keinoista ja hyvistä käytännöistä. Eurooppalainen teematyö huipentuiVarsovassa keväällä 2005 järjestetyssä konferenssissa, jossa hankkeen pro-jektipäällikkö esitteli suomalaisia kokemuksia työllistymiseen liittyvästä


työnantajayhteistyöstä. Eurooppalaisen teematyön tulokset ovat luettavissakomission Equal-sivustosta osoitteesta: http://europa.eu.int/comm/employment_social/equal.

1.3. Disseminaatio

Disseminaatio- ja mainstreaming-toiminnassa keskityttiin projektin alkuvai-heessa (vuosina 2002-03) ensisijaisesti projektin tavoitteiden ja työmuotojenesittelyyn erilaisissa tilaisuuksissa ja lehtiartikkeleissa. Vuosina 2004-05toiminnassa pyrittiin esittelemään ja levittämään projektissa kehitettyjä pal-velumalleja sekä kumppanuusorganisaatioissa että laajemmin. Toiminnankeskeisenä sisältönä olivat sekä projektin oma tiedotuslehti ja internet-sivut,kotimaiset ja kansainväliset konferenssit ja seminaarit että projektin, erityi-sesti vuoden 2005 aikana, järjestämät koulutustilaisuudet työvoiman palve-lukeskuksille. Esimerkkejä hankkeen keskeisestä disseminaatiotoiminnastaon esitetty liitteessä 2. Toiminta on jaettu kolmeen päälohkoon: julkaisutoi-mintaan, seminaareihin ja koulutustilaisuuksiin sekä konferensseihin.

Hankkeen omia julkaisuja projektiesitteen ja asiakas- ja työnantaja-esitteen lisäksi ovat kaksi tiedotuslehteä, jotka julkaistiin vuosina 2003 ja2004. Ensimmäisen pääteemoina olivat työvalmentajapalvelu, kuntoutus-luotsaus ja suomen kielen valmennus työpaikalla ja toisen pääteemoinatyönetsintä ja työnantajayhteistyö. Tiedotuslehdet ovat luettavissa hankkeennettisivuilta osoitteesta: www.majakka-beacon.net. Hankkeessa laadittiinmyös työllistymistä kuvaavia tapauskuvauksia sekä eurooppalaiseen teema-työhön että komission rahoittamaa Strategies for Inclusion -hanketta varten.

Hanke julkaisi koordinoimansa kansallisen teematyöprojektin yhteydes-sä julkaisun, jossa esitellään teematyöhön osallistuneiden Equal-hankkeidentoimintaa tapausesimerkkien avulla (Seppänen ym. 2004) sekä teematyönloppuraportin (Ala-Kauhaluoma ym. 2005). Hankkeessa kehitettyjä palvelu-malleja kuvattiin myös Kuntoutus-lehdessä (1/2002) sekä teemanumerossa(Kuntoutus 2/2005). Projektin toimintaa esiteltiin myös muissa alan julkai-suissa (esim. Mielenterveys, Dialogi, Sairaanhoitaja) sekä työministeriönMonitori-lehdessä. Lisäksi hankkeesta julkaistiin lehtiartikkeleita paikallis-lehdissä.

Hanke suunnitteli ja toteutti yhteistyössä Kuntoutussäätiön koulutus-yksikön kanssa tuettua työllistymistä sekä maahanmuuttajia sosiaali- jaterveydenhuollon asiakkaina käsittelevät kaksipäiväiset seminaarit, joitatullaan kehittämään ja toteuttamaan edelleen hankkeen päätyttyä. Lisäksihankkeessa järjestettiin noin päivän mittaisia koulutustilaisuuksia työvoiman

15

palvelukeskuksille sekä ammatillisen kuntoutuksen uusista työmenetelmistäettä maahanmuuttajien työllistymisen tukemisesta, kuntoutusluotsauksestaja kuntoutustutkimuksesta.

Majakka-Beacon -hanketta, siinä kehitettyjä palvelumalleja ja tuloksiaesiteltiin myös monissa kotimaisissa ja kansainvälisissä seminaareissa.Kuntoutussäätiön järjestämien Kuntoutuspäivien lisäksi toimintaa ja tuloksiaesiteltiin mm. eurooppalaisen tuetun työllistymisen yhdistyksen (EUSE)kahdessa konferenssissa, Euroopan sosiologiyhdistyksen konferenssissa sekäEqual-ohjelman teematyön loppuseminaarissa Varsovassa.

Myös maahanmuuttajajärjestöjen tiedotustiimi järjesti tiedotus- ja kou-lutustilaisuuksia sekä seminaarisarjan. Hankkeen tiedotustoiminnasta, maa-hanmuuttajien työllistymisen haasteista ja järjestöjen tiedotustoiminnastakerrottiin lukuisissa verkostokokouksissa, seminaareissa, oppilaitoksissa sekätyövoimapoliittisissa koulutuksissa. Maahanmuuttajien työllistämistä käsit-televiä tietoiskuja ja yhteistyöneuvotteluja pidettiin 34 yrityksen kanssa, jatilaisuuksiin osallistui yhteensä 112 henkilöä. Media-tiedotusta tehtiin järjes-töjen omien viestintäkanavien kautta. Irty ry julkaisi 25 työllistymistä käsit-televää projektilehteä, Inkeriviestissä julkaistiin kaksi artikkelia ja lisäksisomalinkielisellä lähiradiokanavalla lähetettiin työllistymiseen liittyviä oh-jelmia yhteensä 76 kertaa. Järjestöjen tiedotustoiminnasta lähetettiin myöskaksi radiohaastattelua valtakunnallisessa ja alueellisessa radiossa. (Ks.tarkemmin raportin luku 10.)

1.4. TRADES-diploma -koulutus

Vuosina 2002-03 toteutettiin 18 opintoviikon (27 opintopistettä) laajuinentuetun työllistymisen asiantuntijoiden TRADES-koulutusohjelma hankkees-sa asiakastyötä tekeville ja tiedotustiimin jäsenille. TRADES-diploma (2000)on suunniteltu ja laadittu Kuntoutussäätiön Euroopan sosiaalirahaston Emp-loyment Horizon -hankkeessa (1997-2000). Koulutusohjelma perustuu osit-tain irlantilaiseen ”Diploma in training and education in supported employ-ment” -koulutusohjelmaan. Koulutusohjelman sisältöjä ja toteutusta muokat-tiin vastaamaan maahanmuuttajien kanssa työskentelevien asiantuntijoidentarpeita. Koulutukseen osallistui yhteensä 17 henkilöä.

Koulutuksen alussa kartoitettiin opiskelijoiden toiveet ja koulutustar-peet, joiden pohjalta koulutussuunnittelutyöryhmä laati koulutusohjelmanrungon. Helsingin yliopiston tutkimus- ja koulutuskeskus Palmenia vastasikoulutuksen järjestämisestä ja hankkeen projektisuunnittelija toimi koulu-tuksen johtajana ja sisällön asiantuntijana.


Koulutus toteutettiin monimuotokoulutuksena, johon sisältyi kahdeksanlähiopetusjaksoa sekä itsenäistä opiskelua. Kustakin lähiopetuksesta kerät-tiin opiskelijoilta palaute, jota hyödynnettiin opiskeluohjelman räätälöinnis-sä ja laadun varmistamisessa. Itsenäisen opiskelun aikana opiskelijat sovel-sivat tuetun työllistymisen työtapoja ja menetelmiä omassa työssään. Koulu-tuksen keskeiset teemat olivat:• Työkyky ja työllistyminen• Arvot ja asiakkuus• Työllistymisen ja työllistämisen suunnitteluprosessi• Työvalmennus ja opastaminen• Palkan ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen• Markkinointi ja työnantajayhteydet• Jatkuva tuki• Muutos, laatu ja oman työn kehittäminen.

Opiskelumateriaalina käytettiin TRADES-koulutuksen materiaaleja ja kou-lutuksessa kerättiin aineistoa maahanmuuttajien työllistymiseen liittyvää li-sämodulia varten. Lisämateriaali julkaistiin Kuntoutus-lehden teemanume-rona ”Maahanmuuttajien työllistymisen ja kuntoutuksen uudet palvelut” (2/2005).

1.5. Seuranta ja arviointi

Projektin seuranta ja arviointi järjestettiin ns. sisäisenä arviointina, jossa tie-toja projektin toiminnasta (toimeenpanosta) ja tavoitteiden saavuttamisesta(tuloksista) kerättiin lomakekyselyjen, tilastotietojen, projektipäiväkirjojenja haastattelujen avulla. Asiakastyön tueksi ja tietojen keruuta varten työval-mentajilla ja kuntoutusluotsilla oli käytettävissään asiakkaiden alkuhaastat-telulomake sekä prosessin etenemisen kirjaamiseksi ns. yhteistyöpäiväkirja.Lisäksi työvalmentajat ja kuntoutusluotsi raportoivat kuukausittain asiakas-tilanteensa sekä asiakkaiden työllistymis- ja kuntoutumisprosessin vaiheen.Alkuhaastattelulomakkeen avulla kerättiin projektiin tulevilta asiakkailtamm. seuraavat tiedot:• perustiedot (ikä, sukupuoli, siviilisääty, koulutus, alkuperäinen kotimaa,

Suomessa asuttu aika),• työkokemus, työssäolo ennen Suomeen muuttoa ja Suomessa, työttö-

myyden kesto,• terveydentila,• oma arvio suomen kielen taidosta.

17

Työvalmentajat ja kuntoutusluotsi kirjasivat myös asiakkaidensa työllisty-mis- ja kuntoutumisprosessin kulkua ns. yhteistyöpäiväkirjaan, joka toimiasiakastyön apuvälineenä, mm. suunnitelmien toteutumisen seurannan kan-nalta. Työvalmentajat kokosivat asiakastyön päättyessä asiakasprosesseistajoitakin keskeisiä tietoja sitä varten laaditulle koontilomakkeelle. Työllisty-mistoiminnan kuvausta varten asiakasprosesseista koottiin taulukossa 4 esi-tettyjä tietoja ja kuntoutusluotsin toiminnan kuvausta varten taulukossa 5esitettyjä tietoja. Myöhemmin tässä raportissa (luvut 4 ja 6) esitetyt työllis-tymistoimintaa ja kuntoutusluotsausta kuvaavat tiedot eivät ole yksilökohtai-sia eivätkä ne siis kuvaa kenenkään yksittäisen asiakkaan prosessia, vaantoimintaa yleisellä tasolla.

Hankkeen evaluaattori kokosi lisäksi kuukausittain työvalmentajien jakuntoutusluotsin asiakkaiden tilannetta koskevat määrälliset tiedot, joitatarkasteltiin noin kerran kuukaudessa järjestetyissä projektikokouksissa jakäytettiin hyväksi mm. asiakasrekrytointia ja työvalmennuksen palveluakehitettäessä. Evaluaattori haastatteli lisäksi hankkeen aikana asiakastyötä

TAULUKKO 4 • Työllistymistavoitteisten asiakkaiden valmennus- ja työllistymisprosessia koskevantiedonkeruun keskeinen sisältö (työvalmentajien yhteistyöpäiväkirjoista kootut tiedot).

Lähtötilanne jaalkutyöskentely

• koulutus• pääasiallinen

työkokemus• omat suunnitelmat• tuen tarve• työvalmentajan ja

asiakkaan työnjako• yhteistyö-

suunnitelmankeskeinen sisältö

Työhönvalmentautuminenja työn etsintä

• työvalmennuksensisältö

• suomen kielenopiskelu

• yhteistyötyönetsijän kanssa

• työnantajakontaktit• työhön valmentautu-

misen ja työnetsinnän kesto

Työn aloitus jatuki työssä

• työsuhteen laatu• palkkatuen käyttö• työyhteisöön ja

työtehtäviinperehdytys

• työvalmentajan jaasiakkaan tapaami-set työpaikalla jasen ulkopuolella

• suomen kielenopettajan /kuntoutusluotsin jaasiakkaan tapaami-set työpaikalla jasen ulkopuolella

• työpaikan tukihenki-lön nimeäminen

• työnantaja,ammattinimike

• työssä tukemisenvaiheen kesto

Tuen häivyttäminen

• arvio asiakkaantyössäjaksamisesta,työtehtävistä jatyöyhteisössäsuoriutumisesta,suoriutumisestasuomen kielellä

• työvalmentajan /suomen opettajantarjoaman tuenlaatu

• työvalmentajan jaasiakkaan tapaami-set työpaikalla,työn ulkopuolella

• työsuhteenkeskeyttämisen syy


tekevät projektityöntekijät kolme kertaa: hankkeen suunnitteluvaiheen jäl-keen, asiakastyön puolivälissä ja asiakastyön päättyessä. Lisäksi haastateltiinHelsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien osahankkeiden projektipäälliköt.

Seurannan ja arvioinnin yhteydessä kerättyjä tietoja on käytetty hyväk-si tämän raportin luvuissa 4-10, joissa kuvataan sekä hankkeessa kehitetytpalvelumallit että toiminnan keskeiset tulokset.

1.6. Kehitetyt palvelutuotteet

Tämän raportin keskeisen sisällön muodostaa kuvaus Majakka-Beacon -hank-keen toteutuneesta toiminnasta sekä hankkeen aikana kehitetyistä uusistapalveluista ja hankkeen tuloksista. Keskeisinä asiakastyön kehittämistavoit-teina oli suunnitella ja testata maahanmuuttajille soveltuva:1) työllistymisen tukipalvelu tuetun työllistymisen toimintamallin pohjalta,2) kuntoutuksen palveluohjaus- eli kuntoutusluotsausmalli,3) työtehtävä- ja työpaikkaspesifinen suomen kielen täsmäkoulutus ja toi-

minnallisen kielitaidon arviointimalli, sekä

TAULUKKO 5 • Kuntoutustavoitteisia asiakkaita koskevan tiedonkeruun keskeinen sisältö(kuntoutusluotsin yhteistyöpäiväkirjoista kootut tiedot).

Alkutilanteenselvittäminen jakuntoutumissuunni-telman laadinta

• kuntoutusluotsilletulon syy

• asiakkaan ongelmat• kuntoutumissuunni-

telma (tuen antami-nen, palveluohjaus)

• alkutyöskentelynkesto

Kuntoutumis-suunnitelmantoteuttaminen

• kuntoutumissuunni-telman keskeinensisältö

• muihin palveluihinohjaaminen

• kuntoutusluotsin jaasiakkaan työnjakoyhteydenotoissapalvelujen tarjoajiin

• asiakkaan tilannekuntoutusluotsinasiakkuuden aikana

• ensisijainen tuentarve

• kuntoutumissuunni-telman toteuttamis-vaiheen kesto

Kuntoutusluotsintuki työpaikalla

• kuntoutusluotsinkäynnit työpaikalla

• asiakkaan työssäjaksamiseen ja työ-tehtävistä suoriutu-miseen liittyvientekijöiden ratkaisu-tavat

• yhteydenotot muihintahoihin

• työssä tukemisenvaiheen kesto


• arvio asiakkaanselviytymisestäelämäntilanteessaan,suoriutumisestapalvelujen käyttäjä-nä

• asiakkaan tilannekuntoutusluotsintuenhäivyttämisvaiheessa

• palvelutarpeet tuenpäättymisen jälkeen

• tuen häivyttämisenkesto

19

4) työkyvyn ja kuntoutusmahdollisuuksien arviointiin tähtäävä kuntoutus-tutkimuspalvelu.

Näiden uusien palvelujen keskeiset ominaisuudet ja vaiheet on esitetty tau-lukossa 6. Työllistymispalvelu koostuu viidestä vaiheesta: alkutyöskentelys-tä, suunnitteluvaiheesta, työnhakuvaiheesta, työssä tukemisen vaiheesta sekätuen häivyttämisvaiheesta, joiden sisältöä ja tuloksia on esitelty tarkemmintämän raportin luvuissa 4, 5 ja 9. Kuntoutusluotsaus puolestaan koostuuneljästä vaiheesta: alkutyöskentelystä, palveluohjauksesta, tukihenkilönätoimimisesta sekä asiakkuuden päättämisestä. Kuntoutusluotsauksen toimin-tamallia ja toiminnan toteutusta on esitelty tarkemmin raportin luvussa 6.

TAULUKKO 6 • Hankkeessa kehitetyt palvelukokonaisuudet ja esimerkkejä niiden keskeisestä sisällöstä.

Työllistymispalvelu

alkutyöskentely,mm. alkukartoitus,asiakkuudesta sopimi-nen

suunnitteluvaihe,mm. koulutuksen jatyökokemuksen suh-teuttaminen, suomalai-seen työelämään tutus-tuminen

työnhakuvaihe,mm. työn etsintä, yh-teydenotot työnantajiin,työhaastattelu-valmennus

työssä tukemisenvaihe, mm. työ-sopimuksen tekeminen,työtehtäviinperehdyttäminen

tuenhäivyttämisvaihe,mm. tuen siirtäminentyöpaikalle

Kuntoutusluotsaus

alkutyöskentely,mm. tilannekartoitus,kuntoutussuunnitelmanlaadinta

palveluohjaus,mm. sosiaali- jaterveyspalveluita jamuita palveluja koskevaohjaus ja neuvonta,palvelujen koordinointi

tukihenkilönätoimiminen, mm.elämäntilanteeseenliittyvistä asioistakeskusteleminen

asiakkuudenpäättäminen,mm. jatko-suunnitelmistasopiminen

Suomen kielenvalmennus

kielitaidon arviointi,erityisesti toiminnalli-sen kielitaidon näkökul-masta

kielitaidon valmennustyönhakuvaiheessa,mm. suullisen kielitai-don harjoittelu, toimin-nalliset tehtävät

työtehtäväspesifinensuomen kielenvalmennustyöpaikalla,mm. työviestinnän ana-lyysi ja oppimateriaalinkeruu, yhteistyö työn-antajan ja työyhteisönkanssa

Kuntoutustutkimus

valmisteluvaihe,mm. terveydentilaa jaelämäntilannetta koske-vien tietojen hankinta,vastuuhenkilönnimäminen

arviointivaihe,mm. alkutapaaminen,sairaanhoitajan tapaa-minen jakuntoutuslääkärin kliini-nen tutkimus

tutkimusvaihe,mm. kuntoutuslääkärin,psykologin ja sosiaali-työntekijän tapaamiset,työ- ja toimintakyvynarviointi, toiminta-kokeet, suomen kielentaidon arviointi

palaute- jaloppukeskustelu,mm. keskeisten tutki-mustulosten läpikäynti,tulevaisuutta koskevatsuunnitelmat


Suomen kielen valmennuksen osalta kehitettiin toiminnallisen kielitaidonarviointia, työnhakuvaiheeseen liittyvää kielitaidon valmennusta sekä työ-tehtäväspesifistä suomen kielen valmennusta työpaikalla. Suomen kielenvalmennusta koskevaa kehittämistehtävää ja toiminnan tuloksia on esiteltyyksityiskohtaisesti raportin luvussa 8. Hankkeessa kehitettiin myös ns. nor-maalipalveluihin lukeutuvaa kuntoutustutkimusmallia paremmin maahan-muuttajien erityistarpeet huomioon ottavaksi. Kehittämistyötä ja sen tuloksiakuvataan raportin luvussa 7.

Edellä lueteltujen tehtävien lisäksi hankkeen tehtävänä oli kokeillamaahanmuuttajille soveltuvaa luovan toiminnan periaatteisiin pohjautuvaaryhmätoimintaa (Reimari-ryhmä). Ryhmän toimintaa ohjasivat Inkerikes-kuksen taideterapeutti ja draamaopettaja. Toiminnan tavoitteena oli tukeaasiakkaita lisäämään rohkeuttaan ja luottamustaan omiin mahdollisuuksiintyöelämässä. Toiminnassa harjoiteltiin mm. ryhmätyöskentelyä, suomenkielellä asiointia sekä työhaastattelutilanteita. Reimari-ryhmän toimintaa onkuvattu tarkemmin sekä Kuntoutus-lehden teemanumerossa (Kuntoutus 2/2005) että Inkerikeskuksen laatimassa toiminnan loppuraportissa (Salo ym.2003).

Maahanmuuttajajärjestöjen tiedotustoiminta muodosti yhden laajankehittämistehtävän hankkeen asiakastyön rinnalle. Toiminnassa pyrittiinkehittämään maahanmuuttajajärjestöjen toimintaa, erityisesti tiedottamisenosalta, kohdistumaan enemmän suomalaista työelämää ja palveluja koske-vaan ohjaukseen ja neuvontaan. Maahanmuuttajajärjestöjen tiedotustiimintoimintaa ja tuloksia on kuvattu tämän raportin luvussa 10.

21

2.1. Maahanmuuttajat Suomessa

Muihin teollistuneisiin Länsi-Euroopan maihin verrattuna on Suomen väestöpysynyt pitkään sekä etnisesti että kulttuurisesti suhteellisen homogeenisenä.Suomessa on muutamia suhteellisen pieniä etnisiä, kulttuurisia ja uskonnol-lisia vähemmistöjä kuten saamelaiset, suomenruotsalaiset, tataarit, romanit,juutalaiset ja muslimit, mutta muutoin maa on pysynyt aina 1900-luvun lo-pulle saakka aikalailla sivussa kansainvälisistä muuttoliikkeistä. Maahan-muuttajien vastaanottamisen sijaan Suomi on ollut työvoimaa luovuttava maa.1800-luvulla ja 1900-luvun alussa maaseudun ylijäämäväestö muutti töihinPohjois-Amerikkaan. Myöhemmin väkeä lähti myös Etelä-Amerikkaan, Uuteen-Seelantiin ja Australiaan. Toisen maailmansodan jälkeen, 1950-luvun alustalähtien, mutta erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla, kaiken kaikkiaan 300 000suomalaista muutti tehdastyön perässä Ruotsiin. (Pohjanpää ym. 2003, 10.)

Suomen maahanmuuttohistoria alkoi varsinaisesti vasta 1970-luvulla,kun maa vastaanotti sen ensimmäiset suuremmat pakolaisryhmät Chilestävuosikymmenen alussa ja Vietnamista sen loppupuolella. Suomeen saapunei-den maahanmuuttajien määrä alkoi ylittää maasta lähteneiden määrän vasta1980-luvun alussa. Lisääntynyt maahanmuutto ei kuitenkaan johtunut siitä,että Suomi olisi alkanut erityisesti houkutella maahanmuuttajia, vaan sensyyt olivat pääasiassa maan rajojen ulkopuolella. 1990-luvun sodat ja muutkriisit alkoivat ajaa pakolaisia ja turvapaikanhakijoita myös Suomeen. 1990-luvulla suurimmat turvapaikanhakijaryhmät tulivat Somaliasta, entisestäJugoslaviasta, Iranista ja Irakista. Samanaikaisesti maahanmuuttajien koko-naismäärää kasvattivat myös vuosittain maahan otetut kiintiöpakolaiset sekäinkerinsuomalaiset paluumuuttajat ja heidän perheenjäsenensä. (Pohjanpääym. 2003, 10-11.)

2 • Maahanmuuttajat ja työllisyys

Kristiina Härkäpää, Ulla Peltola


Suomessa asuu edelleen vähemmän maahanmuuttajia kuin missään muussaEuroopan unionin maassa, vaikka ulkomaalaisten määrä nelinkertaistui 1990-luvulla. Suomessa asui vuoden 2003 lopussa 107 000 ulkomaan kansalaista(2 % väestöstä) ja lähes 160 000 ulkomailla syntynyttä (3 % väestöstä). Vie-rasta kieltä puhui äidinkielenään noin 125 000 henkeä. Suurimmat maahan-muuttajaryhmät ovat Venäjän (25 000 henkeä) ja Viron kansalaisia (13 300).Seuraavaksi eniten Suomessa asuu entisen Jugoslavian alueelta tulleita(5 400), somalialaisia (4 700) ja Irakin kansalaisia (4 000). Pakolaisia oliSuomessa vuoden 2003 lopulla noin 25 000 ja inkerinsuomalaisia suurinpiirtein yhtä paljon.

Noin kolmannes maahanmuuttajista asuu pääkaupunkiseudulla. Helsin-gissä maahanmuuttajien – ulkomaan kansalaisten ja ulkomailla syntyneiden– osuus oli vuonna 2004 noin 40 000 henkeä eli noin 6 % kaupunkilaisista,Espoossa vastaava määrä oli 13 000 henkeä ja Vantaalla runsas 10 000henkeä. Pääkaupunkiseudun kuntien maahanmuuttajien määrä on yli kaksin-kertaistunut viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana (taulukko 7).

2.2. Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin

Maahanmuuttajien integroitumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelä-mään vaikuttavat monet tekijät, myös valtaväestön asenteet. Kuntoutussääti-össä tehdyt asennetutkimukset osoittavat, että suomalaiset suhtautuivat vuo-den 1998 haastatteluissa mainitusta 24 kansallisuusryhmästä kielteisimminsomaleihin, arabeihin, venäläisiin ja kurdeihin, jotka ovat lähtöisin köyhistämaista ja eroavat ulkonäöltään tai kulttuuriltaan kantaväestöstä. Toisaaltavirolaiset ja varsinkin inkerinsuomalaiset kuuluivat suomalaisten suosiossa

Ulkomailla Ulkomaan kansalaisia syntyneitä

1993 1998 2003/4 2003/4Helsinki 16 025 25 465 29 635 39 466Espoo/Kauniainen 3 890 6 786 9 532 13 143Vantaa 2 926 5 445 7 815 10 370pääkaupunkiseutu 22 841 37 696 46 982 62 979koko maa 55 587 85 060 107 003 158 867

TAULUKKO 7 • Ulkomaan kansalaiset ja ulkomailla syntyneiden määrä vuosina1993, 1998 ja 2003 pääkaupunkiseudulla (Tilastokeskus 2004, Väestörekisteri-keskus 1999, 2003, Jaakkola 2005).

23

oleviin maahanmuuttajaryhmiin. Vuonna 1998 vain noin joka kolmas suoma-lainen suhtautui hyvin tai melko myönteisesti venäläisten, somalien, arabienja kurdien maahanmuuttoon, kun taas peräti 82 % suomalaisista näkisi ”hyvintai melko mielellään” inkerinsuomalaisten ja 61 % virolaisten muuttavanSuomeen. (Jaakkola 1999.)

Suhtautuminen maahanmuuttajiin oli myönteisintä ylempien ja alempi-en toimihenkilöiden ja yrittäjien keskuudessa ja kielteisintä maanviljelijöi-den, työväestöön kuuluvien, työttömien, sekä eläkeläisten keskuudessa –jotka pelkäävät maahanmuuttajien uhkaavan työllisyyttään ja sosiaalitur-vaansa sekä levittävän aidsia, huumeita ja rikollisuutta Suomeen. Useatheistä eivät tunne ainoatakaan maahanmuuttajaa henkilökohtaisesti. Ne jotkatunsivat ainakin jonkun maahanmuuttajan henkilökohtaisesti, suhtautuivatmuita myönteisemmin maahanmuuttajiin esimerkiksi mahdollisina työtove-reina. (Jaakkola 1999.)

Asennetutkimusten tulokset vastaavat maahanmuuttajien syrjintäko-kemuksia. Vuonna 2001 tehdyn tutkimuksen mukaan enemmistö somaleistaja arabiankielisistä, noin puolet venäläisistä ja vajaa puolet inkerinsuomalai-sista kertoi kokeneensa syrjintää maahanmuuttajataustansa vuoksi hakies-saan työtä (ks. taulukko 8). Inkerinsuomalaisten syrjintäkokemuksia selittääse, että monet heistä ovat venäjän- tai vironkielisiä eivätkä he ole osanneetlainkaan suomea maahan tullessaan. Suhtautuminen virolaisiin oli huomatta-vasti myönteisempää: ”vain” kolmasosa heistä oli kokenut syrjintää työtähakiessaan. Somalialaiset, arabit ja venäläiset katsoivat myös virolaisia ja

albaanit arabit soma- vietna- venä- viro- suoma- kaikki nlialaiset milaiset läiset laiset laiset1

työnhaku 48 64 81 49 51 35 46 50 2 598

työssäeteneminen 26 37 41 18 27 20 18 24 2 149

työstäirtisanominen 10 14 21 5 4 5 3 6 2 405

kiusaaminentyöpaikalla 31 44 43 27 30 27 29 31 2 346

TAULUKKO 8 • Työhön liittyvää syrjintää kokeneiden osuus työtä hakeneiden tai työssä olleiden maahan-muuttajien keskuudessa, % (Jasinskaja-Lahti ym. 2002).


1 Tässä yhteydessä suomalaisilla tarkoitetaan suomalaista syntyperää olevia inkerinsuomalaisia”paluumuuttajia”.

inkerinsuomalaisia useammin tulleensa sivuutetuksi pyrkiessään etenemääntyössään. Somalialaiset ja arabit kokivat muita useammin joutuneensa jopairtisanotuiksi työstään maahanmuuttajataustansa vuoksi2. (Jasinskaja-Lahtiym. 2002.)

Työhön liittyvistä syrjintäkokemuksista vaikeudet työnhaussa ja työ-paikalla kiusaaminen olivat lisääntyneet, kun niitä verrattiin vuonna 1997tehdyn tutkimuksen tuloksiin. Sen sijaan irtisanomiseen tai työssä sivuutta-miseen liittyvät syrjintäkokemukset eivät olleet muuttuneet. Työhön liittyvätsyrjintäkokemukset olivat lisääntyneet erityisesti somalialaisten keskuudes-sa. (Jasinskaja-Lahti ym. 2002.) Somalialaisten työn hakuun liittyvät syrjin-täkokemukset ovat muita elinolotutkimukseen sisältyneitä maahanmuuttaja-ryhmiä yleisempiä riippumatta mm. iästä, koulutuksesta tai kielitaidosta(Pohjanpää ym. 2003)3.

Maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan voi vai-keuttaa myös se, että monilla työvoimaviranomaisilla, sosiaalityöntekijöilläja opettajilla on ennakkoluuloja maahanmuuttajia kohtaan (Pitkänen & Kou-ki 1999). Tutkimuksen mukaan viranomaisten suhtautuminen maahanmuut-tajiin oli yhteydessä sekä ammattiin että kohtaamiskokemuksiin. Kielteisim-min maahanmuuttajiin suhtautuivat rajavartijat ja poliisit, myönteisimminsosiaalityöntekijät ja opettajat. Suhtautuminen eri kansalaisuusryhmiin vaih-teli lisäksi ammattiryhmien sisällä melko paljon.

2.3. Maahanmuuttajien työttömyys ja työllisyys

Valtaosa (76 %) maahanmuuttajista on työikäisiä, mutta työvoimaan kuulu-via on noin 43 %. Määrä oli työministeriön tilastojen mukaan vuonna 2003yhteensä 49 000 henkeä. Kantaväestöön kuuluvista noin 67 % on työikäisiäja koko väestöstä työvoimaan kuuluu noin puolet. Vaikka maahanmuuttajientyöllisyystilanne on parantunut laman jälkeen, joka kolmas ulkomaan kansa-lainen oli vuonna 2003 edelleen työtön. Monien kansalaisuusryhmien – kutenirakilaisten (76 %), iranilaisten (63 %), somalialaisten (58 %) ja venäläisten(40 %) – työttömyysaste oli vielä korkeampi, kun taas virolaisista 19 % olityöttömänä (Tilastokeskus 2004). (Ks. kuva 2.)

Maahanmuuttajien työllisyysaste on heikompi kuin valtaväestön riippu-matta siitä, missä päin Suomea he asuvat (Joronen 2005). Tosin pääkaupun-

2 On kuitenkin huomattava, että erityisesti somalialaisten vastaajien vastausprosentti oli alhai-nen.3 Vastausprosenttien alhaisuuden takia tulkinta on kuitenkin varauksellinen.

25

kiseudun kunnissa asuvien maahanmuuttajien työllisyystilanne on keskimää-räistä parempi, mutta syynä voidaan ensisijaisesti pitää pääkaupunkiseudunparempaa yleistä työllisyystilannetta. Majakka-Beacon -hankkeen asiakas-työn aloittamista edeltäneenä vuonna 2001 oli Helsingissä asuvien maahan-muuttajien työttömyysaste 26 %, Espoossa asuvien 22 % ja Vantaalla asuvien31 % (Joronen 2005). Toukokuussa 2001 oli Helsingissä pitkäaikaistyöttömi-en osuus työttömistä ulkomaan kansalaisista edelleen korkea, 26 %, vaikkamyös pitkäaikaistyöttömyys on Suomessa viime vuosina alentunut. Helsin-gin työvoimatoimistossa oli ulkomaalaisia työttömiä työnhakijoita vuoden2001 toukokuussa noin 3000 henkeä, joista pitkäaikaistyöttömiä oli 781.Espoon työvoimatoimistossa ulkomaalaisia työnhakijoita oli vuoden 2001maaliskuussa 1 255 henkeä, joista työttömiä yli 700 ja työvoiman ulkopuo-lelta tulevia vajaa 300. Vantaan työvoimatoimistossa oli huhtikuussa 2001ulkomaalaisia työttömiä työnhakijoita 894 henkeä.

Maahanmuuttajien työllisyyteen näyttävät tutkimusten mukaan vaikut-tavan erityisesti seuraavat tekijät: etninen tausta, maahanmuuttovuosi, maa-hanmuuttoikä, maassa asuttu aika, ammattikoulutus (joko lähtömaassa taiSuomessa) sekä suomen kielen taito.

Esimerkiksi tulovuosikohorttien mukaan tarkasteltuna ennen lamaa tul-leiden maahanmuuttajien työllisyysaste oli parhaimmillaan 55 %, mutta se

KUVA 2 • Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten työttömyysaste vuonna 2003,% (Tilastokeskus 2004).


Irak 72Iran 59Somalia 58Marokko 56Jugoslavian Ltv 55Vietnam 47Bosnia-Hertsegovina 40Ent. Neuvostoliitto/Venäjä 40Turkki 32Thaimaa 30Viro 19Italia 17Britannia 13Ranska 13Norja 12Puola 12Ruotsi 11USA 10Saksa 9Kiina 9

0 10 20 30 40 50 60 70

putosi laman aikana 35 %:iin ja on sen jälkeen noussut lähelle 55 %:ia. Erimaista ja maanosista tulleiden työllisyysasteessa oli suuria eroja vuonna2001. Muista EU-maista tulleiden työllisyysaste oli korkein, 56 %, seuraava-na tulivat virolaiset, 54 % ja ruotsalaiset 50 %. Työllisyysaste oli alimmillaanafrikkalaisten (33 %) ja venäläisten (35 %) keskuudessa. (Ks. taulukko 9).(Myrskylä 2003.)

Työllistymiseen näyttää vaikuttavan ratkaisevasti maahanmuuttoikä sekäSuomessa asuttu aika – tosin vaikutus näyttää olevan riippuvainen etnisestätaustasta. Lapsina ja nuorina muuttaneet ja Suomessa koulun käyneet ovatparemmassa asemassa kuin aikuisina tai iäkkäinä muuttaneet (Joronen 2005).Vastaavanlaisia tuloksia on esitetty myös mm. inkerinsuomalaisten, virolais-ten ja venäläisten työllisyydestä (ks. Liebkind ym. 2004, Reuter ym. 2005).Liebkindin ym. (2004) tutkimuksen mukaan Suomessa asuvien venäläisten,virolaisten ja inkerinsuomalaisten maassa asuma aika vaikuttaa kasautuvaantyöttömyyteen4 merkittävästi, mutta eri tavoin eri maahanmuuttajaryhmissä.Venäläisistä oli kasautuvasti työttömiä 32 %, inkerinsuomalaisista 27 % javirolaisista 12 %. Suomessa enintään viisi vuotta asuneista venäläisistä jainkerinsuomalaisista oli lähes joka toisella kasautuvaa työttömyyttä, sensijaan virolaisilla osuus oli 10 %. Kun asumisaika oli yli 10 vuotta, olikasautuvasti työttömiä virolaisista ja inkerinsuomalaisista noin 9 %, muttavenäläisistä kaksinkertainen määrä, 22 %. (Emt.)

Ammatillisella koulutuksella, erityisesti Suomessa hankitulla, näyttääolevan myös tärkeä asema työllistymisen kannalta – tässäkin tosin esiintyy

työllisyysaste työttömyysaste

koko väestö 64,5 12,3maahan muuttaneet yhteensä 42,0 31,8EU-maat (pl. Ruotsi) 56,3 13,3Viro 54,2 20,6Ruotsi 49,6 18,8muu Eurooppa 45,9 31,1Pohjois- ja Etelä-Amerikka 42,5 17,2Aasia, Oseania 35,1 36,9Venäjä 35,1 41,6Afrikka 33,1 41,8

TAULUKKO 9 • Vuonna 1989-2001 maahan muuttaneiden työllisyys- ja työttömyys-aste lähtömaan mukaan (Myrskylä 2003), %.

4 Kasautuvasti työttömiksi tutkimuksessa luettiin ne, joiden työttömyys oli kestänyt viimeksikuluneiden 24 kuukauden aikana vähintään 12 kuukautta (Liebkind ym. 2004).

27

eroja eri maahanmuuttajaryhmien välillä. Joronen (2005) vertasi keskenäänMaahanmuuttajien elinolotutkimuksen (Pohjanpää ym. 2003) tietojen poh-jalta venäläisten, virolaisten, somalialaisten ja vietnamilaisten työmarkkina-asemaa ammatillisen koulutuksen mukaan. Analyyseissa oli vakioitu maa-hanmuuttoajankohta ja suomen kielen taito. Tulosten mukaan ammatillisentai korkeakoulututkinnon Suomessa suorittaneiden työmarkkina-asema oliyhteydessä etniseen taustaan: virolaisista 68 %:lla, vietnamilaisista 61 %:lla,venäläisistä 46 %:lla ja somalialaisista 25 %:lla työmarkkina-asema olivakaa5.

Myös Reuterin ym. (2005) tulosten mukaan Suomessa hankittu koulu-tus vaikuttaa työllistymiseen: jonkin pitemmän koulutuksen Suomessa hank-kineista virolaisista, venäläisistä tai inkerinsuomalaisista 85 % oli ansiotyös-sä. Sen sijaan vailla suomalaista koulutusta olevista ansiotyössä oli 62 %. Ontosin huomattava, että myös lähtömaassa hankittu koulutus näyttää vaikutta-van melko voimakkaasti työllisyyteen. Kun muut tekijät (mm. ikä, äidinkieli,suomen kielen taito ja Suomessa hankittu koulutus) vakioidaan, on lähtö-maassa ammattioppilaitoksessa tai yliopistossa suoritetun tutkinnon6 suorit-taneiden todennäköisyys työllistyä merkitsevästi suurempi kuin korkeintaanperuskoulun suorittaneiden (Reuter ym. 2005).

Suomen kielen taito on myös keskeisessä asemassa suomalaiseenyhteiskuntaan integroitumisessa. Kotoutumiskoulutuksen yksi tärkeä sisältöonkin suomen kielen opetus. Suomen kielen taidolla on niin ikään merkitystätyöllistymisen kannalta. Esimerkiksi Liebkindin ym. (2004) tutkimuksenmukaan kasautuvasti työttömien osuus lisääntyy mitä heikompi kielitaito on(taulukko 10). Kun suomen kielen suullinen taito oli hyvä tai erittäin hyvä

suullinen suomen virolainen venäläinen inkerin-kielen taito suomalainen

huono tai erittäin huono - 44 45kohtalainen 25 34 40hyvä 12 25 23erittäin hyvä 8 16 6

TAULUKKO 10 • Kasautuvasti työttömien osuus maahanmuuttajaryhmän ja suomenkielen suullisen taidon mukaan, % (Liebkind ym. 2004).

5 Vakaassa työmarkkina-asemassa oleviksi määriteltiin tutkimuksessa kaikki pysyvissä työ-suhteissa olevat palkansaajat (Joronen 2005).6 On tosin otettava huomioon, että tähän mennessä vain harva maahanmuuttaja on suorittanutSuomessa korkeakoulututkinnon.


vaihteli kasautuvasti työttömien osuus eri maahanmuuttajaryhmissä 6 ja 25%:n välillä, kun kielitaito oli huono tai erittäin huono, oli kasautuvastityöttömien osuus lähes puolet venäläisten ja inkerinsuomalaisten ryhmissä.

Vähintään kohtalainen suomen kielen puhetaito näyttää merkitsevänsuurempaa todennäköisyyttä työllistyä ansiotyöhön koulutuksesta ja muistasosiodemografisista tekijöistä riippumatta (Reuter ym. 2005). Työllistymisenkannalta suomen kielen ymmärtäminen näyttää olevan suomen kielen puhe-ja kirjoitustaitoa vielä jonkin verran tärkeämpi tekijä. Huonosti suomeaymmärtävistä virolaisista, venäläisistä ja inkerinsuomalaisista 37 % oliansiotyössä, huonosti suomea puhuvista 47 % ja huonosti suomea kirjoitta-vista 54 % (emt.).

Kuten edellä todettiin vaikuttaa sekä lähtömaassa että Suomessa han-kittu koulutus työllistymiseen positiivisesti. Tietoa siitä, missä määrin työ-tehtävät tai työllistymisala vastaavat maahanmuuttajan koulutusta, on sensijaan vähän (ks. esim. Forsander 2002). Näyttää kuitenkin siltä, että vainharva maahanmuuttaja työllistyy koulutustaan vastaavaan ammattiin taityötehtäviin.

29

Majakka-Beacon -hankkeessa oli tavoitteena soveltaa tuetun työllistymisen(supported employment) toimintamallia maahanmuuttajien työllistymisentukemiseen. Alun perin vajaakuntoisten ja vammaisten henkilöiden työllisty-misen tukemiseen kehitetty toimintamalli perustuu suhteellisen intensiivi-seen henkilökohtaiseen tukeen, työvalmentajan toimintaan. Siitä saadut ko-kemukset sekä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa että toimintamallin alku-perämaassa Yhdysvalloissa ovat olleet siinä määrin rohkaisevia, että sen liit-täminen osaksi normaalia työllistymistä tukevaa palvelujärjestelmää on pe-rusteltua. Tässä luvussa esitellään tuetun työllistymisen perusperiaatteita,tutkimustuloksia sen tuloksellisuudesta sekä suomalaisia kokemuksia toi-mintamallin soveltamisesta erilaisille työllistymiseensä tukea tarvitsevilleasiakasryhmille. Raportin luvuissa 4 ja 5 on esitetty Majakka-Beacon -hank-keen tuloksia ja kokemuksia tuetun työllistymisen toimintamallin soveltami-sesta ja soveltuvuudesta maahanmuuttajien työllistymisen tukimuotona.

3.1. Tuetun työllistymisen lähtökohdat ja yleisetperiaatteet

Tuetun työllistymisen toiminta kehittyi Yhdysvalloissa 1980-luvun taitteessaalun perin kehitysvammaisten työllistymisen tukemiseksi. Sittemmin tuetuntyöllistymisen palvelut ovat laajentuneet kattamaan muitakin asiakasryhmiä– erityisesti mielenterveyskuntoutujia sekä fyysisesti vammaisia tai vajaa-kuntoisia henkilöitä, mutta myös pitkäaikaistyöttömiä ja muita vaikeasti työl-listyviä ryhmiä, mm. maahanmuuttajia kuten Majakka-Beacon -hankkeessa.

Toimintamallin kehittäminen sai Yhdysvalloissa alkunsa kritiikistä, jokakohdistui perinteisiin ammatillisen kuntoutuksen palveluihin. Kritiikin kär-

3 • Tuetun työllistymisen periaatteet jatuloksellisuus

Kristiina Härkäpää

30 • Tuetun työllistymisen periaatteet ja tuloksellisuus

kenä oli ns. valmenna-sijoita -mallin perusongelma: kuntoutujien on vaikeaylittää työelämäkynnystä siitä huolimatta, että työtaitojen harjoittelemiseenja työelämään valmentautumiseen on käytetty pitkiäkin aikoja. Toinen kritii-kin aihe liittyi jokaisen kansalaisen yhtäläiseen oikeuteen työhön ja tasa-arvoiseen elämään (ks. esim. Brooke ym. 1997, Wehman ym. 2003).

Tuettu työllistyminen tarkoittaa yksinkertaisimmillaan työllistymistäensi sijassa avoimille työmarkkinoille palkkatyösuhteeseen työvalmentajantarjoaman tuen avulla. Yksi toiminnan lähtökohta on, että yksilön valmennus-tarpeet ja työkyky realisoituvat parhaimmin aidolla työpaikalla ”oikeita”työtehtäviä tekemällä. Työpaikan etsiminen ja työtehtävien räätälöinti työl-listyjän tavoitteiden ja voimavarojen mukaisesti on toiminnassa keskeiselläsijalla. Toiminnan erityispiirteenä on, että – toisin kuin esimerkiksi työnan-tajalle maksettavaan palkkatukeen perustuvassa työllistymisessä – työval-mentajan tuki jatkuu myös työllistymisen jälkeen niin kauan kuin työllistynytasiakas tai hänen työnantajansa tarvitsee tukea. Tavoitteena on myös, ettätyöllistymisen jälkeen tukea löytyy suoraan työpaikalta ja että työvalmenta-jan rooli vähitellen muuttuu työpaikan ulkopuoliseksi yhteyshenkilöksi,johon työllistynyt asiakas ja työnantaja voivat ottaa yhteyttä, jos ongelmiasyntyy.

3.2. Tuetun työllistymisen laatukriteerit ja keskeisetominaisuudet

Yhdysvalloissa on 1980-luvulta lähtien kuvattu tuetun työllistymisen arvo-perustaa usean tekijän summana (Brooke ym. 1997, Wehman ym. 2003).Keskeisinä arvoina ovat mm. oikeus työhön avoimilla työmarkkinoilla – siismuualla kuin segregoidussa ympäristössä – itsemäärämisoikeus sekä huomi-on kiinnittäminen henkilön valmiuksiin, vahvuuksiin ja kiinnostuksen koh-teisiin vamman, vajaakuntoisuuden tai rajoitusten sijasta. Wehman ym. (2003)pohdiskelevat artikkelissaan miten nämä arvot ovat muunnettavissa tuetuntyöllistymisen palvelun laatukriteereiksi. He lähtevät ajatuksesta, että ilmanvahvaa arvopohjaa työllistymispalvelu joutuu tuuliajolle, sen tavoitteet vesit-tyvät eikä sen päivittäiseen toteuttamiseen ole selkeää ohjenuoraa. He esittä-vät artikkelissaan kymmenen laatukriteeriä, joiden pohjalta voidaan arvioidatuetun työllistymisen palvelun laatua (taulukko 11).

Vastaavanlaisia laatukriteerejä tai palvelustandardeja on laadittu viimevuosina useampia. Yhdysvalloissa Bond ym. (1997) julkaisivat ns. fidelity-asteikon erityisesti mielenterveyskuntoutujien työllistymistä tukevan Indivi-

31

dual Placement and Support -ohjelman periaatteiden mukaisesti. Ensimmäi-siä eurooppalaisia kriteeristöjä edustaa usean maan verkostoyhteistyönälaadittu QUIP (Struempel ym. 2002) sekä Tuetun työllistymisen Suomenverkoston, FINSEn vuonna 2000 julkaisema palvelustandardi (Puolanne &Sariola 2000), jossa käytettiin osin hyväksi Bondin ym. fidelity-asteikkoa.Myös tuetun työllistymisen Euroopan verkosto julkaisi vuonna 2005 esitteen,jossa määritellään tuetun työllistymisen keskeiset laatukriteerit (EUSE 2005).Eurooppalaisissa laatukriteereissä on paljon samoja elementtejä ja niissäkorostetaan amerikkalaisten esikuvien mukaan asiakkaan itsemääräämisoi-keutta ja tasavertaisuutta sekä muita tuetun työllistymisen arvoperustaankuuluvia periaatteita. EUSEn laatima kriteeristö on jaettu kolmeen osaan:organisaatiota, tuetun työllistymisen prosessia ja tuloksia koskeviin kritee-reihin. Myös suomalaisessa palvelustandardissa tarkastellaan toiminnan laa-tuvaatimuksia organisaation ja henkilöstön sekä tuetun työllistymisen pro-sessin ja lopputuloksen näkökulmasta (Puolanne & Sariola 2000). Laatukri-teerit pohjautuvat toisaalta tuetun työllistymisen arvoperustaan, toisaaltaniihin toiminnan ominaisuuksiin ja periaatteisiin, jotka takaavat toiminnantuloksellisuuden. Näitä seikkoja tarkastellaan seuraavassa.

Tuettu työllistyminen on Yhdysvalloissa lakisääteistä ja näyttöön perus-tuvaa ammatillisen kuntoutuksen toimintaa. Seuraavassa on tarkasteltu tue-tun työllistymisen keskeisiä ominaisuuksia ja niitä koskevaa tutkimuksellistanäyttöä amerikkalaisten tutkimusten pohjalta. Samalla pohditaan näidenominaisuuksien merkitystä suomalaisessa kontekstissa. Vaikka taulukossa12 luetellut ominaisuudet perustuvat etupäässä mielenterveyskuntoutujientuettua työllistymistä koskeviin tutkimuksiin, voidaan niitä sangen hyvinpitää yleispätevinä myös muiden asiakasryhmien tuetun työllistymisen pal-

Laadun indikaattori

Työllistyminen avoimille työmarkkinoilleToiminta perustuu asiakkaan omiin valintoihin, hallintaan ja tyytyväisyyteenTukitoimien taso ja luonnePalvelu on suunnattu vaikeavammaisilleViikoittainen työaikaSäännöllisessä työssä olevien määräTyösuhteen jatkuvuudesta huolehtiminenTyöllistymistulosten seurantaSosiaalinen osallisuusTyönantajien tyytyväisyys

TAULUKKO 11 • Tuetun työllistymisen laatukriteerit Wehmanin ym. (2003) mukaan.


velussa. Osa ominaisuuksista perustuu Beckerin ja Draken jo vuonna 1993esittelemään IPS-ohjelmaan (Individual Placement and Support).

Työ avoimilta työmarkkinoilta

Tuetun työllistymisen tavoitteena on siis ensisijaisesti työllistyminen avoi-mille työmarkkinoille palkkatyöhön. Käytännön asiakastyössä työnetsinnäntulisi siis keskittyä avoimien työmarkkinoiden työpaikkoihin, ei pelkästääntyöharjoittelu- tai työkokeilupaikkojen tai (avo)suojatyöpaikkojen järjestä-miseen. On olemassa vahvaa tutkimuksellista näyttöä siitä, että työllistymis-palvelun keskittyminen määrätietoisesti työn etsintään avoimilta työmarkki-noilta tuottaa parempia tuloksia työllistymisen näkökulmasta kuin em. vaih-toehtoiset lähestymistavat. Itse asiassa tutkimusten valossa näyttää siltä, ettäsuojatyö, päivätoiminta ja vastaava muu toiminta saattavat toimia esteenäavoimille työmarkkinoille työllistymiselle. Selvin näyttö väitteelle on saatututkimuksista, joissa on verrattu päivätoimintakeskusten työllistymistulok-sia tilanteessa, jossa toimintakeskukset ovat muuttaneet toimintakäytäntö-jään työllistymistä tukevammiksi. Esimerkiksi Draken ym. (1994, 1996),Baileyn ym. (1998) ja Beckerin ym. (2001) tutkimukset osoittavat 10-45 %kokoluokkaa olevia eroja työllistymisessä avoimille työmarkkinoille työllis-tymistä tukevan toiminnan hyväksi. Tutkimukset osoittavat myös, että niinikään palveluohjaus, johon ei sisälly selkeää ammatillista osuutta, ei usein-kaan johda työllistymiseen (Bond ym. 2001, Mueser ym. 2004).

Kun työllistymispalvelun tavoitteena on työllistyminen avoimille työ-markkinoille, joutuu työvalmentaja käyttämään suurimman osan työajastaantyönantajakontaktien hoitamiseen ja työpaikkakäynteihin. Tämä tarkoittaa,että esimerkiksi palveluohjaukseen tai muuhun neuvontaan ja ohjaukseenkäytettävä aika on selvästi vähäisempää. Esimerkiksi Becker ym. (2001)totesivat tutkimuksessaan, että työvalmentajan työajan painottumista koske-va tieto oli paras yksittäinen ennustaja palvelun työllistymistuloksille: mitä

1. Toiminnassa keskitytään etsimään työtä avoimilta työmarkkinoilta2. Palvelu on avoin kaikille, asiakkuutta ei evätä esimerkiksi arvioidun

työllistymistodennäköisyyden mukaan3. Työn etsintä on ripeää4. Toiminnassa keskeisellä sijalla ovat asiakkaan omat valinnat ja toiveet5. Tuki on yksilöllistä eikä sen jatkuvuutta ole ajallisesti rajattu6. Työvalmentajat toimivat yhteistyössä hoitotahon kanssa7. Toimintaan sisältyy taloudellisia etuisuuksia koskevaa neuvontaa ja ohjausta

TAULUKKO 12 • Tuetun työllistymisen keskeiset ominaisuudet (Bond 2004).

33

enemmän työaikaa käytettiin työnetsintään ja työpaikkayhteistyöhön sitäparempia työllistymistulokset olivat.

Yksi ongelmallinen tekijä useissa suomalaisissa työllistämisprojekteissaja -palveluissa on se, että asiakkaiden muut kuin työllistymisen tukemiseensuoranaisesti kohdistuvat palvelutarpeet (mm. terveys, toimeentulo, velka-asiat, koulutus, perhetilanne) ovat niin suuria, että niiden selvittelyyn ja niitäkoskevaan neuvontaan ja tukeen kuluu helposti suuri osa työvalmentajantyöajasta. On näin ollen ymmärrettävää, että työn etsimiseen ja työllistymisentukemiseen jää työajasta helposti aivan liian vähän aikaa. Työn etsintä,työnantajakontaktien hoitaminen, neuvottelut työnantajien kanssa ja työllis-tyneen henkilön tukeminen ovat kuitenkin aikaa vievää toimintaa, jotentyövalmentajan ajankäytön kannalta ei ole järkevää eikä perusteltua keskittyätehtäviin, jotka kuuluvat toiselle asiantuntijalle. Tätä seikkaa pitävät myösSpeljkavik ym. (2004) ongelmallisena norjalaisessa tuetun työllistymisenpalvelutoiminnassa. Mike Evans puhuu tässä yhteydessä ”epätarkoituksen-mukaisista lähetteistä”, jolla hän tarkoittaa tilannetta jossa lähettävällä tahol-la ei ole riittävästi tietoa työllistymisyksikön tarjoamista palveluista (Spelk-javik ym. 2004). Hän korostaa palvelun selkeää keskittymistä työn hakuun jatyöllistymiseen avoimille työmarkkinoille, jolloin muut kuin työllistymiseentähtäävät palvelut on rajattu työvalmentajan toiminnan ulkopuolelle muidenasiantuntijoiden tehtäviksi. Tämänkaltaisia työnjakokysymyksiä on viimeaikoina pohdittu myös Suomessa käynnistyvien työvoiman palvelukeskustentoiminnan rakenteita suunniteltaessa.

Avoin palvelu

On myös vahvaa tutkimuksellista näyttöä siitä, että tuetun työllistymisentoiminnasta hyötyvät sangen monenlaiset asiakasryhmät. Tätä osoittavat tut-kimukset, joissa on pyritty löytämään tiettyjä asiakaskohtaisia tekijöitä (mm.diagnoosi, oirekuva, ikä, sukupuoli, koulutus, vajaakuntoisuuden aste taisairaalahoito), jotka ennustaisivat työllistymistuloksia. Merkitseviä yhteyk-siä näiden tekijöiden ja työllistymistulosten välillä ei ole kuitenkaan löydetty,eikä siis ole osoitettu perusteita sille, että tuetun työllistymisen palveluuntulisi valita vain sellaisia asiakkaita, jotka olisivat joidenkin kriteerien mu-kaan ”valmiimpia” hyötymään palvelusta. Periaatteena on, että jokaisellajoka haluaa työllistyä palkkatyöhön, on oikeus käyttää palvelua hyväkseen.Tärkeää on kuitenkin, että asiakkaiden tarvitsema tuen määrä ja laatu sekätyön etsintä sovitetaan yksilöllisesti asiakkaan kiinnostusten, valmiuksien jatarpeiden mukaan. (Bond ym. 2001, McGurk & Mueser 2003.)


Suomalaisissa työllistämisen tukipalveluissa näyttää olevan melko ylei-senä käytäntönä se, että työtön työnhakija tai ammatillisen kuntoutuksenasiakas saa ”lähetteen” (käytännössä maksusitoumuksen) palveluyksikkööneikä siis useinkaan omaehtoisesti hakeudu palvelun käyttäjäksi. Joissakintapauksissa lähete edustaa edellä mainittua ”epätarkoituksenmukaista lähe-tettä”, jolloin tilanteesta muodostuu pulmallinen sekä asiakkaan, tuetuntyöllistymisen palvelun että lähettäjän näkökulmasta. Tähän pulmaan onpyritty joissakin kehittämishankkeissa puuttumaan informoimalla lähettäväätahoa palvelun sisällöstä ja sen rajauksista sekä ottamalla käyttöön asiakkaanja palvelun tarjoajan välinen yhteistyösopimus, jossa on määritelty toisaaltapalvelun sisältö eli palvelun tuottajan velvollisuudet, toisaalta odotuksetasiakkaan toiminnasta (ks. esim. Valkonen & Harju 2005). Vastaavanlaisiasopimuksia on kokeiltu myös palvelun tarjoajan ja työnantajan välille (emt.).Tällaiset palvelusopimukset ovat kuitenkin edelleen pikemminkin poikkeuskuin sääntö suomalaisessa ammatillisen kuntoutuksen kentässä. Myös suo-malaisessa tuetun työllistymisen palvelustandardissa korostetaan sopimuk-sellisuutta ja palvelusopimuksen käyttö sisältyy laatuvaatimuksiin (Puolanne& Sariola 2000).

Ripeä työn etsintä

Kolmas tuetun työllistymisen keskeinen ominaisuus on ripeä työn etsintä,jonka merkityksestä onnistuneen työllistymisen kannalta on niin ikään vah-vaa tutkimuksellista näyttöä. Ensimmäisiä aihetta koskevia tutkimuksia onBondin ja työryhmän (1995) tutkimus, jossa selvitettiin kokeelliseen asetel-maan perustuen ripeän työnhaun ja toisaalta ns. esiammatillisen valmennuk-sen eroja työllistymistuloksissa. Tutkimuksessa verrattiin keskenään tuetuntyöllistymisen toimintaa ja vähintään neljä kuukautta kestävää esiammatillis-ta valmennusta neljän vuoden seuranta-aikana. Tulokset osoittivat, että tue-tun työllistymisen asiakkaista noin 60 % oli työssä avoimilla työmarkkinoillaneljän vuoden seurannassa; vastaava osuus oli 6 % esiammatilliseen valmen-nukseen osallistuneista.

Usein kuultu perustelu pitkistä valmennusprosesseista suomalaisessakeskustelussa näyttää amerikkalaisten tutkimusten valossa viittaavaan sii-hen, että työllistyminen ei ole asiakkaan – usein palveluun tai projektiinlähetetyn – ensisijainen tavoite, vaan palvelutarvetta mm. kuntoutusluotsa-ukseen tai muuhun neuvontaan ja ohjaukseen on siinä määrin, ettei henkilöole vielä valmis harkitsemaan työllistymistä tai työnhaun aloittamista. Täl-löin on kyse ennemminkin asiakkaan palveluun tulon ajoittamiseen liittyvistäkysymyksistä kuin varsinaisesti siitä, ettei päätöksen kypsyttyä työnhakua

35

voisi aloittaa suhteellisen ripeästi. Luonnollisesti tässäkin yksilöiden väliseterot saattavat olla suuria. Tähän asiaan viittaavat myös Speljkavik ym. (2004)raportissaan Norjan tuetun työllistymisen palvelusta. He pitävät mm. keski-määrin kolmen kuukauden ajanjaksoa palvelun alkamisesta ensimmäiseentyöharjoittelu- tai työkokeilujaksoon ongelmallisen pitkänä odotusaikana.

Suomalaisissa tuetun työllistymisen hankkeissa on tavanomaista käyttäähyväksi erilaisia työkokeilu- tai -harjoittelujaksoja ennen varsinaisen työsuh-teen solmimista. Ripeä työnhaku ei siis aina merkitse suoraan työllistymistäpalkkatyöhön. Käytäntö on kuitenkin usein osoittautunut järkeväksi tavaksiedetä työllistymisprosessissa ja sitä ovat kannattaneet sekä työnantaja ettätyöllistyvä asiakas. Keskeistä on kuitenkin, että työnantajan kanssa on kes-kusteltu ennen kokeiluvaiheen aloittamista mitä sillä tavoitellaan ja ettäkokeilun onnistuessa on tarkoituksena normaali työllistyminen.

Asiakkaan omat valinnat

Neljäs periaate liittyy työllistyvän asiakkaan omien valintojen kunnioittami-seen ja huomioon ottamiseen työllistymisprosessissa. Vaikka tällä hetkellä eiole raportoitu vahvoihin kokeellisiin asetelmiin perustuvia tutkimustuloksiatästä aiheesta, näyttävät saatavilla olevat – lähinnä korrelatiivisiin yhteyksiinperustuvat – tulokset viittaavan kohtalaisen vahvasti siihen, että työsuhteenpituus on riippuvainen siitä kuinka hyvin työ vastaa työllistyneen omia am-matillisia valintoja. Esimerkiksi Beckerin ym. (1998) ja Mueserin ym. (2004)tutkimuksissa työssäoloajan pituus ja työtyytyväisyys olivat yhteydessä asiak-kaan omien valintojen huomioon ottamiseen. Ne työllistyneet asiakkaat, joi-den työ vastasi heidän toiveitaan, olivat tyytyväisempiä työhönsä ja heidäntyösuhteensa oli kestoltaan pidempi kuin toiveitaan vastaamattomaan työhöntyöllistyneiden asiakkaiden.

On sangen luontevaa ja epäilemättä lopputuloksen kannalta tärkeää,että työn etsintä ja työllistyminen vastaavat työnhakijan omia toiveita jatavoitteita. Valtaistumisen periaatteiden noudattaminen myös työllistymistätukevissa palveluissa – kuten muussakin kuntoutustoiminnassa – on välttä-mätöntä onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi (Järvikoski & Härkäpää2004). On ymmärrettävää, ettei muuten hyvin alkanut prosessi tai työllisty-minen onnistu, jos tarjolla oleva työ ei ole asiakkaan omien odotustenmukainen.

Jatkuva tuki

Usein työllistyminen nähdään kuntoutusprosessin päätepisteenä, joten asiak-kaalle prosessin aikana tarjottu tuki yleensä päättyy työllistymiseen. On kui-


tenkin ymmärrettävää, että uudessa työpaikassa toimiminen ehkä pitkänkintyöelämästä poissaolon takia tai ilman aikaisempaa työkokemusta saattaamerkitä asiakkaan näkökulmasta tuen tarpeen jatkumista vielä pitkälle tule-vaisuuteen. Toisaalta esimerkiksi vaikeavammaisen henkilön työllistyminenavoimille työmarkkinoille on kokemusten mukaan mahdollista, jos työllisty-jälle on tarjolla tukea työssä yli sen määrän mitä normaali perehdytys edel-lyttää. Viides tuetun työllistymisen ominaisuus onkin, että työvalmentajantarjoama yksilöllinen tuki jatkuu niin kauan kuin työllistynyt asiakas sitätarvitsee. Tämä muodostaa tuetun työllistymisen alkuperäisessä toiminta-ideassa sen yhden keskeisen periaatteen – tukea työllistyneelle on tarjollatyöllistymisen jälkeen ja tuki jatkuu periaatteessa määräämättömän ajan. Vaikkatämä onkin siis yksi keskeisistä periaatteista, on sitä koskeva tutkimukselli-nen näyttö toistaiseksi vähäistä. Lähinnä korrelatiivisia yhteyksiä raportoi-neissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että tämä tuetun työllistymisenperiaate on tärkeä (Cook & Razzano 2000, McHugo ym. 1998).

Näyttää siltä, että myös työpaikan tarjoama ns. luonnollinen tuki ontyössä suoriutumisen ja työpaikan säilyttämisen kannalta tärkeää. Jenaro ym.(2004) selvittivät Australiassa, Saksassa ja Britanniassa tuetun työllistymisentuloksia keräämällä sosiodemografisia, vajaakuntoisuutta tai vammaisuuttaja työllistymistä koskevia tietoja 448:lta tuetun työllistymisen asiakkaalta.Tulosten mukaan työpaikalla tarjolla oleva ns. luonnollinen tuki johtaa pa-rempaan tulokseen sosiaalisen osallisuuden, toimeentulon ja työllistymisenkannalta. Suomalaiset kokemukset osoittavat, että tuen jatkuminen voi vaih-della paljonkin sekä asiakas-, asiakasryhmä- että työpaikkakohtaisesti.

Yhteistyö hoitotahon kanssa

Yksi erityisesti mielenterveyskuntoutujien tuetun työllistymisen keskeinenperiaate on, että työvalmentajat toimivat tiiviissä yhteistyössä hoitotahonkanssa. Tätä periaatetta tukevaa tutkimuksellista näyttöä on kohtalaisesti.Draken ym. (2003) mukaan tutkimukset ja kliininen kokemus osoittavat, ettäyhteistyö on tärkeää seuraavista syistä: 1) palvelujen käyttäjien sitoutuminenon parempaa, 2) vuorovaikutus työvalmentajien ja psykiatrisen hoitohenki-löstön välillä on parempaa, 3) hoitotaho saa paremmin tietoa työllistymisenmerkityksestä asiakkaalle ja 4) hoitoa ja siihen liittyviä tarpeita koskeva tietovoidaan ottaa paremmin huomioon ammatillisissa suunnitelmissa. Asiakkaankannalta vaikea on esimerkiksi tilanne, jossa hoitotahon ja työvalmentajankäsitykset työllistymismahdollisuuksista ovat keskenään ristiriidassa. Tilan-teesta saattaa muodostua asetelma, jossa asiakkaan tukena olevat tahot voivatohjauksellaan ja neuvonnallaan suuntautua täysin päinvastaisiin suuntiin, mikä

37

ei luonnollisesti asiakkaan eikä muidenkaan toimijoiden näkökulmasta olesuotuisa tilanne. Suomalaisessa mielenterveystyössä yhden keskeisen ongel-man muodostaa tarjolla olevien resurssien rajallisuus, mikä usein merkitseepsykiatrisen hoitotahon toiminnan rajoittumista vain perussairauden hoitooneikä työllistymisen tukemiseen osallistuminen ole aina näin ollen mahdol-lista.

Sosiaalietuisuuksia koskeva neuvonta

Yhtenä työllistymisen suurena esteenä etenkin Yhdysvalloissa – mutta myösSuomessa joidenkin asiakasryhmien osalta – pidetään sosiaalietujen menet-tämisen pelkoa ja tästä syystä palvelujen tuottajat katsovat sitä koskevanneuvonnan kuuluvan tärkeänä osana tuetun työllistymisen toimintaan. Vah-vaa tutkimuksellista näyttöä tällaisen neuvonnan tarpeellisuudesta työllisty-misen kannalta ei kuitenkaan ole tällä hetkellä saatavilla.

Periaate on perusteltu ja näyttää olevan myös suomalaisen käytännönkannalta relevantti. Esimerkiksi vuonna 1999 voimaan tullut laki eläkkeenlepäämään jättämisestä ei ole saavuttanut vajaakuntoisten tai vammaistenhenkilöiden keskuudessa suosiota. Tilanne ei ole muuttunut tässä suhteessaviime vuosinakaan, vaikka lepäämäänjättämisaikaa pidennettiin alkuperäi-sestä kahdesta vuodesta viiteen. Epäilemättä taustalla voivat olla erilaisettoimeentulon menetystä koskevat pelot, joita ei syystä tai toisesta ole kyettykuntoutusprosessin aikana selvittämään.

Asiakasmäärä ja työvalmentajan työajan käyttö

Bondin (2004) esittämissä tuetun työllistymisen ominaisuuksissa ei ole mai-nittu erikseen ns. case loadia eli työvalmentajan asiakasmäärää tai työajankohdistumista eri toimintoihin, vaikka ne alkuperäisessä fidelity-asteikossa(Bond ym. 1997) ja sen myöhemmissä versioissa sekä mm. suomalaisessapalvelustandardissa onkin mainittu. Asiakasmäärää ja työajan käyttöä onkuitenkin hyvä tässä yhteydessä tarkastella, koska ne mm. osoittavat kohta-laisen hyvin onko palvelussa kyse tuetusta työllistymisestä vai jostain muustatoiminnasta (vrt. Becker ym. 2001).

Työvalmentajan asiakasmäärän rajoittamisen avulla halutaan varmis-taa, että jokaiselle asiakkaalle on tarjolla riittävästi tukea sekä suunnitelmientekemiseen, työnetsintään että työssä tukemiseen. Suomalaisessa palvelu-standardissa on määritelty työvalmentajan kerralliseksi asiakasmääräksi enin-tään 16 henkeä (mikä sinänsä on jo melko suuri määrä), mutta esimerkiksinorjalaisessa käytännössä määrä oli alun perin kuusi asiakasta, nykyään 10.Vertailun vuoksi todettakoon, että esimerkiksi työ- ja toimintakeskuksissa


työnohjaajan ohjattavana voi olla 30 henkeä tai enemmän. Työvoimatoimis-toissa asiakasmäärät puolestaan ovat vielä yli kymmenkertaiset.

Työvalmentajan työajan käyttöä ja työn sisältöä koskevat laatuvaati-mukset ovat myös käytännön sanelemia. Tuetun työllistymisen toimintaa eivoi toteuttaa pelkästään omasta työhuoneesta käsin, vaan tuloksellinen toi-minta edellyttää jalkautumista työpaikoille työnetsintään, työnantajakontak-tien solmimiseen ja tukemaan työllistyneitä asiakkaita. Kuten edellä jotodettiin on tämän laatukriteerin merkityksestä myös tutkimuksellista näyt-töä (Becker ym. 2001). Käytännön kokemukset osoittavat myös Suomessa,että liian suuri asiakasmäärä ja työajan painottuminen enemmän muuhunkuin työnetsintään ja työpaikoille ei takaa hyviä työllistymistuloksia.

3.3. Tuetun työllistymisen tuloksellisuus

Tuetun työllistymisen tuloksellisuutta koskevia tutkimuksia on julkaistu eri-tyisesti Yhdysvalloissa, jossa toimintaa on toteutettu jo runsaan kahdenkym-menen vuoden ajan. Erityisen paljon on tehty mielenterveyskuntoutujien tuetuntyöllistymisen tuloksellisuutta koskevia vertailuasetelmaan perustuvia tutki-muksia. Sen sijaan suuri osa muiden asiakasryhmien työllistymistuloksiakoskevista tutkimuksista perustuu yksinkertaiseen seuranta-asetelmaan. Tätäpitävät ongelmallisena mm. Wehman ym. (2005) katsauksessaan aivovam-masta kuntoutuvien työllistymiseen.

Systemaattisessa Cochrane-katsauksessa (Crowther ym. 2001) rapor-toidaan 18 kokeelliseen asetelmaan perustuvan tutkimuksen tulokset. Katsa-ukseen valituissa tutkimuksissa tarkasteltiin mielenterveyskuntoutujien työl-listymistä vertailemalla keskenään psykiatrista hoitoa, perinteistä ns. esiam-matilliseen valmennukseen ja koulutukseen perustuvaa kuntoutustoimintaasekä tuetun työllistymisen toimintaa. Seuranta-aika oli keskimäärin 1,5vuotta. Työllistyneiden määrän, työajan ja palkan määrän suhteen tuetuntyöllistymisen toiminta tuotti olennaisesti paremmat tulokset kuin vertailunaollut esiammatilliseen valmennukseen perustuva toiminta. Esiammatillinenvalmennus ei eronnut työllistymistulosten suhteen psykiatrisesta hoidosta.Tuetun työllistymisen toiminta ja esiammatillinen valmennus eivät kuiten-kaan eronneet toisistaan, kun tarkasteltiin sairaalahoitoja, oireita, elämänhal-lintaa tai sosiaalista toimintakykyä. (Crowther ym. 2001.)

Yksittäisistä uudemmista tutkimuksista mainittakoon Mueserin ym. (2004)sekä Cookin ym. (2005) tutkimukset. Mueserin ym. (2004) tutkimuksessaverrattiin keskenään Individual Placement ja Support -mallin mukaisen

39

tuetun työllistymisen työllistymistuloksia psykososiaaliseen kuntoutukseenja psykiatriseen hoitoon. Satunnaistettuun kokeelliseen asetelmaan perustu-vaan tutkimukseen osallistui 204 mielenterveyskuntoutujaa, joiden työllisty-mistä seurattiin kahden vuoden ajan. Tuetun työllistymisen toimintaan osal-listuneista oli seuranta-aikana työllistynyt 74 %, psykososiaaliseen kuntou-tukseen osallistuneista 18 % ja psykiatriseen hoitoon osallistuneista 28 %.Tässäkään tutkimuksessa muut kuin ammatilliset tulokset eivät eronneetryhmien kesken. Tutkijat pitävät tuloksissaan merkittävänä mm. sitä ettätutkimus osoittaa ensi kerran, että tuetun työllistymisen toiminnasta hyötyvätmyös latinalais-amerikkalaisen taustan omaavat mielenterveyskuntoutujat,jotka ovat mm. heikon koulutustasonsa, työttömyytensä ja ansioittensa osaltaerityisen vaikeassa asemassa ja syrjäytyvät myös helposti mielenterveyspal-veluista.

Laajassa seitsemää Yhdysvaltain osavaltiota koskevassa satunnaistetus-sa kokeellisessa tutkimuksessa Cook ym. (2005) selvittivät tuetun työllisty-misen ja palveluohjauksen yhdistävän toiminnan tuloksia noin 1200 mielen-terveyskuntoutujan ryhmässä. Vertailuinterventioina olivat ammatillisen kun-toutuksen perustoiminta, klubitalotoiminta ja tuetun työllistymisen perus-malli. Kuntoutujien tilannetta seurattiin kahden vuoden ajan. Tuetun työllis-tymisen ja palveluohjauksen ohjelmaan osallistuneista 55 % oli kahdenvuoden seurannassa työllistynyt avoimille työmarkkinoille, vertailuryhmäs-tä 34 %. Myös työssäoloajat olivat pitempiä ja palkka parempi kuin vertai-luinterventioissa.

Suomessa ja muualla Euroopassa ei tuetun työllistymisen tuloksellisuut-ta ole tutkittu vertailuasetelmaan perustuvilla tutkimuksilla. Tosin Valkonenja Peltola (2005) selvittivät kolmen eri työllistymismuodon – suojatyön,klubitalojen siirtymätyön ja tuetun työllistymisen / työvalmennuksen – asiak-kaiden tyytyväisyyttä työhönsä. Eri työllistymismuotoihin osallistuneet asiak-kaat erosivat tutkimuksessa kuitenkin toisistaan keskeisten ominaisuuksiensuhteen niin, ettei kyseessä ole varsinainen vertailuasetelma. Suomessa onjulkaistu kuitenkin muutamien – erityisesti projektitoimintaan perustuvien –tuetun työllistymisen kehittämishankkeiden seurantatietoja (ks. esim. Härkä-pää ym. 2000, Kokko & Ala-Kauhaluoma 2000b, Valkonen & Harju 2005,Pirttimaa & Saloviita 2002). Suomalaisiin tutkimuksiin palataan jäljempänä.

Norjassa julkaistiin vuonna 2003 raportti tuetun työllistymisen nykyti-lasta (Speljkavik & Froyland 2003, Speljkavik ym. 2004). Raportissa tarkas-tellaan vuodesta 1992 lähtien aluksi pilottina aloitetun työhallinnon palvelu-valikoimaan sisältyvän tuetun työllistymisen nykytilaa. Tämä ”Arbeid medbistand” -toiminta liitettiin Norjan työhallinnon viralliseksi palveluksi vuon-


na 1996. Toiminnan yleiset periaatteet on määritelty virallisilla säädöksillä.Niiden mukaan palvelu on tarkoitettu kaikkein heikoimmassa työmarkkina-asemassa oleville asiakkaille, joilla on oikeus käyttää palvelua kolmenvuoden ajan. Työvalmentajien asiakasmäärä on niinikään rajattu – alun perinasiakasmäärä oli kuusi henkeä, nykyään kymmenen henkeä. Palvelun asia-kasmäärät ovat kasvaneet tasaisesti, vaikka ne eivät edelleenkään ole kovinsuuria: toiminnan alkuvaiheessa vuonna 1996 asiakkaita oli 750 henkeä,vuonna 2002 asiakkaita oli 2 460. Vuonna 2002 toiminnassa oli 129 tuetuntyöllistymisen yksikköä, joissa työskenteli 410 työvalmentajaa. Norjan työ-hallinnon tilastojen mukaan vuosina 2001-2002 palveluja käyttäneistä 35 %oli työllistynyt avoimille työmarkkinoille koko- tai osa-aikaiseen työhön ja25 % oli siirtynyt eläkkeelle. (Speljkavik ym. 2004.) Raportin tekijät katso-vat, että tuetun työllistymisen palvelua on käytetty epätarkoituksenmukaises-ti eläkemahdollisuuksien selvittämiseen, mikä pitäisi selvästi rajata palvelunulkopuolelle muiden asiantuntijoiden tehtäväksi (Speljkavik ym. 2005).

3.4. Tuetun työllistymisen kehitys Suomessa

Suomeen tuettu työllistyminen rantautui ensimmäisten EU-rahoitteisten hank-keiden mukana 1990-luvun puolivälissä. Tuolloin toimintaa kokeiltiin mm.Euroopan sosiaalirahaston Employment-yhteisöaloiteohjelman hankkeissa,joissa kohderyhmänä olivat kehitysvammaiset henkilöt, mielenterveyskun-toutujat ja fyysisesti vammaiset tai vajaakuntoiset henkilöt (ks. esim Työhön,elämään … 1998, Härkäpää 1998). Näiden ensimmäisten kokeilujen jälkeentoiminta tuetun työllistymisen kehittämiseksi on jatkunut, vaikka toimintaedelleen on määrällisesti melko vähäistä. Erikseen on syytä kuitenkin maini-ta, että ensimmäisistä kehittämishankkeista mm. Helsingin kaupungin sosi-aaliviraston hanke on jatkanut toimintaansa osana kaupungin palvelutoimin-taa. Alun perin ensisijassa kehitysvammaisten henkilöiden työllistymiseenkeskittynyt palvelu on laajentunut myös mielenterveyskuntoutujien tuetuksityöllistymiseksi (ks. Yli-Paavalniemi 2004).

Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana on kuitenkin esimerkik-si kolmannella sektorilla tapahtunut monenlaista edistymistä tuetun työllis-tymisen toiminnassa (ks. taulukko 13). Tuetun työllistymisen Suomen ver-kosto (FINSE – Finnish Network of Supported Employment) perustettiinVatesin toimesta vuonna 1995. FINSEn jäseninä on tällä hetkellä aluntoistasataa organisaatiota tai yksittäistä henkilöä. Verkoston toiminta kohdis-tuu ensi sijassa palvelujen tuottajiin ja työnantajiin erilaisten koulutustilai-

41

suuksien ja työnantajille järjestettyjen tiedotustilaisuuksien pohjalta. Verkos-to on ollut myös aktiivisesti ajamassa tuetun työllistymisen palvelua viralli-sen palvelujärjestelmän osaksi. Verkosto julkaisi vuonna 1996 ensimmäisensuomenkielisen tuettua työllistymistä koskevan kirjan (Venäläinen 1996), jayksi merkittävä saavutus on ollut myös vuonna 2000 julkaistu tuetun työllis-tymisen laatukriteeristö (Puolanne & Sariola 2000), jonka avulla organisaa-tiot ovat voineet kehittää toimintaansa tuetun työllistymisen periaatteidenmukaiseksi. Verkosto on tarjonnut laadunarviointiin kehittämis- ja auditoin-tipalvelua mm. vuosina 2001-02 toimineen välittäjäorganisaatiohankkeenavulla, mutta tähän mennessä laatutyötä on toteuttanut kuitenkin vain kym-menkunta organisaatiota.

Ensimmäisten kehittämishankkeiden jälkeen laadittiin tuetun työllisty-misen asiantuntijakoulutusohjelma, TRADES-Diploma, joka on laajuudel-taan 18 opintoviikkoa ja jota Kuntoutussäätiö toteuttaa yhteistyössä yliopis-tojen täydennyskoulutusyksiköiden kanssa (TRADES 2000). Tähän mennes-sä yhteistyötä on tehty Helsingin, Joensuun, Oulun, Lapin ja Tampereen

TAULUKKO 13 • Esimerkkejä kolmannen sektorin roolista tuetun työllistymisen toiminnan kehittäjänä.

Vuosi

1995

1997-99

1997-2000

2000

1998-2004

2001-2005

2004-2005

Toimintaesimerkki

Tuetun työllistymisen Suomen verkosto

Ensimmäiset tuetun työllistymisen hankkeet, mm.• ESR, Employment Horizon, ECHO ja STEPS• Tie auki -hanke

TRADES-Diploma -koulutusohjelma tuetuntyöllistymisen työvalmentajille (18 ov), ESR,Employment-Horizon

Tuetun työllistymisen palvelustandardiFINSEn välittäjäorganisaatiohanke

Casetti-, Tutka- ja Miete-projektit:mielenterveyskuntoutujien tuettu työllistyminen, RaY

ESR-Equal -hankkeet, mm.• Majakka-Beacon• Rehti meininki• Equal response

Työnantajien käsitykset erityisen heikossatyömarkkina-asemassa olevien työllistämisestä,(Työministeriö)

Vastuutaho

Vates-säätiö

StakesJyväskylän yliopisto

Kuntoutussäätiö ja yliopistojentäydennyskoulutusyksiköt

FINSEVates-säätiö

Kuntoutussäätiö, tutkimus- jakehittämiskeskus

koordinoijat:KuntoutussäätiöSeinäjoen ammattikorkeakouluLevón-instituutti

Kuntoutusalan tutkimus- jakehittämiskeskus,Kuntoutussäätiö


yliopistojen täydennyskoulutuskeskusten kanssa. Koulutusohjelmaa vartenlaadittiin myös noin 500-sivuinen oppimateriaali, jossa käytettiin osin hy-väksi irlantilaista vastaavaa oppimateriaalia. Samoihin aikoihin myös mm.Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan laitos järjesti tuetun työllistymi-sen koulutusta.

Toiminnan kehittämiseksi on toteutettu myös useita kokeilu- ja kehittä-mishankkeita, joista taulukossa on mainittu Kuntoutussäätiössä ensisijaisestiRaha-automaattiyhdistyksen rahoituksella toteutetut mielenterveyskuntou-tujien tuetun työllistymisen hankkeet Casetti ja Tutka sekä Miete-projekti,jossa mm. selvitettiin suojatyössä, siirtymätyössä ja työvalmennuksessaolleiden mielenterveyskuntoutujien tyytyväisyyttä työhönsä (Kuntoutus 2000,Narumo ym. 2001, Valkonen & Harju 2005, Valkonen & Peltola 2005).Hankkeiden tuloksiin palataan seuraavassa jaksossa.

Suomalaisen tuetun työllistymisen asiakaskuntaa laajennettiin vuonna2001 alkaneessa Majakka-Beacon -hankkeessa myös työttömiin maahan-muuttajiin, joiden palveluita ja työllistymistuloksia esitellään muualla tässäraportissa. Myös muissa Equal-yhteisöaloiteohjelman ensimmäisen kierrok-sen hankkeissa kuten Seinäjoen ammattikorkeakoulun Rehti meininki -hank-keessa ja Vaasan Levon-instituutin koordinoimassa Equal response -hank-keessa sovellettiin tuetun työllistymisen toimintamallia (ks. Sepppänen ym.2004). Lisäksi Kuntoutussäätiö käynnisti vuonna 2004 työministeriön rahoi-tuksella hankkeen, jossa selvitetään yksityisen palvelusektorin työnantajienkäsityksiä ja suhtautumista erityisen vaikeasti työllistyvien ryhmien työllis-tämiseen (Ala-Kauhaluoma & Härkäpää 2004). Tällainen tieto on välttämä-töntä työnantajille tarjottavien palvelujen ja mahdollisien taloudellisten etu-jen kehittämisen näkökulmasta.

Lainsäädännössä ja palvelurakenteessa on tapahtunut uudistuksia, jotkavaikuttavat myös tuetun työllistymisen toimintaan (taulukko 14). Stakesin

Vuosi Toimenpiteet

1999 Eläkkeen lepäämäänjättämistä koskeva lainsäädäntö2001 Kuntouttava työtoiminta ja aktivointisuunnitelmat;

yhteispalvelupistekokeilut2003 Työvalmentajapalvelut osaksi työhallinnon valikoimaa2004 Sosiaalisia yrityksiä koskeva lainsäädäntö2004 Työvoiman palvelukeskukset

TAULUKKO 14 • Lainsäädännössä ja palveluissa tapahtuneet keskeiset ammatillis-ta kuntoutusta koskevat uudistukset vuosina 1999-2004.

43

koordinoimien ECHO- ja STEPS-hankkeiden aloitteesta syntyi vuonna 1999voimaan astunut laki, joka antaa mahdollisuuden jättää eläke lepäämäänhenkilön työllistyessä avoimille työmarkkinoille palkkatyösuhteeseen (837/1998, 70/2002). Vuonna 2001 tuli voimaan uusi lainsäädäntö kuntouttavastatyötoiminnasta (189/2001), joka velvoittaa työvoimatoimistot laatimaan ns.aktivointisuunnitelmat työttömille työnhakijoille ja kunnat järjestämään ns.kuntouttavaa työtoimintaa erityisesti alle 25-vuotiaille työttömille työnhaki-joille, mutta myös sitä vanhemmille pitkäaikaistyöttömille. Samana vuonnaaloitettiin yhteispalvelupistekokeilu, jossa saatettiin saman katon alle työhal-linnon, kuntien sosiaalityön ja Kelan toiminta palvelemaan erityisen vaikeas-sa työmarkkina-asemassa olevia pitkäaikaistyöttömiä. Sosiaalista yritystoi-mintaa tehostamaan säädettiin vuonna 2004 laki sosiaalisista yrityksistä(1352/2003). Laissa määritellään sosiaaliseksi yritykseksi yhteisö, säätiö taimuu elinkeinonharjoittaja, jonka palveluksessa olevista työntekijöistä vähin-tään 30 % on vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä.

Tuetun työllistymisen näkökulmasta työvalmentajapalvelujen liittä-minen vuonna 2003 osaksi työhallinnon palveluvalikoimaa (1295/2002) javuonna 2004 perustetut työvoiman palvelukeskukset ovat ehkä lupaavimmatuudistukset, jotka tarjoavat konkreettisen perustan tuetun työllistymisentoiminnalle.

3.5. Suomalaisia tuetun työllistymisen tutkimuksia jatuloksia

Suomalaisia tuetun työllistymisen toimintaa tai kehittämishankkeita koske-via seurantatuloksia on raportoitu jonkin verran, mutta varsinaista laajamit-taista toimintaa koskevaa tutkimusta tai mm. vertailuasetelmaan perustuviatutkimuksia ei ole siis tähän mennessä tehty. Osasyynä lienee se jo edellätodettu seikka, että tuetun työllistymisen toiminta on vielä määrällisesti san-gen vaatimatonta. Seurantatutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että tuetuntyöllistymisen toiminta näyttä olevan tuloksellista sangen monien asiakas-ryhmien osalta. Uutena asiakasryhmänä ovat maahanmuuttajat, joiden osaltatuetun työllistymisen palvelutoiminta on myös osoittautunut tulokselliseksi(ks. tarkemmin luku 4).

Tuetun työllistymisen Suomen verkosto (FINSE) ja Kuntoutussäätiötekivät vuonna 1999 selvityksen FINSEn jäsenorganisaatioiden toteuttamas-ta tuetun työllistymisen toiminnasta (Härkäpää ym. 2000). Selvityksen mu-kaan kaikkiaan 116:sta organisaatiosta 21 tarjosi tuetun työllistymisen palve-


luita. Organisaatiot valittiin kolmen kriteerin perusteella: 1) henkilöstöönkuuluu vähintään yksi työvalmentaja, 2) asiakkaat ovat työllistyneet työsuh-teiseen työhön avoimille työmarkkinoille ja 3) asiakkaat saavat tarvitseman-sa henkilökohtaisen tuen ennen työllistymistä ja työllistymisen jälkeen. Ky-selyhetkellä oli tuetusti työllistyneitä asiakkaita työsopimussuhteisessa työs-sä avoimilla työmarkkinoilla yhteensä 254 henkeä. Pitkäaikaistyöttömät1

muodostivat suurimman ryhmän (55 %) työllistyneistä; kehitysvammaisiahenkilöitä oli työllistyneistä 28 % ja mielenterveyskuntoutujia 17 %. Selvi-tyksen mukaan noin puolet oli työllistynyt työhallinnon palkkatuella ja ns.normaalia, työmarkkinoilla käypää palkkaa sai 57 % työllistyneistä.

Helsingin kaupungin tuetun työllistymisen toimintaa selvitettiin Vates-säätiön toimesta vuoden 2002 osalta erityisesti kustannusten ja hyötyjennäkökulmasta (Yli-Paavalniemi 2004). Kaupungin kahdeksassa tuetun työl-listymisen toimipisteessä oli tuolloin 171 asiakasta, joista valtaosa (84 %) olikehitysvammaisia henkilöitä. Asiakkaista 78 (46 %) oli työllistynyt avoimilletyömarkkinoille. Kaupungin tuetun työllistymisen palvelu edustaakin toden-näköisesti suurinta suomalaista alan toimijaa tällä hetkellä. Tutkimuksenmukaan toiminnan hyöty-kustannussuhde oli merkittävä ja arvion mukaan”75 % tuetun työllistymisen prosessin julkisesta bruttomääräisestä kustan-nuksesta palautui julkiselle sektorille veroina ja sosiaalivakuutusmaksuina”(emt. s. 29).

Pirttimaa ja Saloviita (2002, ks. myös Pirttimaa 2003) selvittivätvuonna 2001 tuetun työllistymisen tilannetta Suomessa ja vertasivat tuloksiavuosina 1998-99 keräämiinsä aineistoihin. Tuetun työllistymisen kriteerinäpidettiin palkkatyötä tavallisella työpaikalla ja työvalmentajan tukea työllis-tyneelle vähintään kahdesti kuukaudessa. Selvityksen mukaan tuetun työllis-tymisen toimintaa toteutti 19 organisaatiota ja tuetusti työllistyneitä henkilöi-tä oli 62. Noin kaksi kolmannesta työllistyneistä oli kehitysvammaisiahenkilöitä, mielenterveyskuntoutujia oli neljännes ja fyysisesti vammaisiarunsas kymmenesosa.

Kuntoutussäätiön TRADES-projektissa selvitettiin neljän tuetun työllis-tymisen hankkeen asiakkaistoa, työllistymistuloksia sekä työllistymispro-sessia (Kokko & Ala-Kauhaluoma 2000b). Hankkeiden asiakkaina oli pit-kään työttömänä olleita mielenterveyskuntoutujia. Tiedot työllistymistulok-sista kerättiin 155 asiakkaasta, joista 43 % oli ollut työsopimussuhteisessatyössä avoimilla työmarkkinoilla. Tutkimuksessa tehtiin myös tietyn aikavä-

1 Pitkäaikaistyöttömien suuri osuus selittyy osin sillä, että selvityshetkellä oli meneilläänsuurehko pitkäaikaistyöttömien työllistämisprojekti, jossa toteutettiin tuetun työllistymisenperiaatteita.

45

lin sisällä hankkeissa aloittaneille asiakkaille alku- että seurantakyselyt,joissa selvitettiin työllistymistä ja työkyvyssä ja elämäntilanteessa tapahtu-neita muutoksia noin vuoden seurantavälillä. Seurantakyselyyn vastanneistaasiakkaista 38 % oli työllistynyt avoimille työmarkkinoille ja 13 % oliosallistunut työharjoitteluun tai -kokeiluun. Vaikka koetussa työkyvyssä olinähtävissä paranemista seurantavuoden aikana, arviot eivät eronneet tilastol-lisesti merkitsevästi alkutilanteen arvioista. Psykososiaalisessa toimintaky-vyssä, koetussa pystyvyydessä tai tyytyväisyydessä elämän eri osa-alueisiinei myöskään ollut tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia alkutilan-teeseen nähden.

Kuntoutussäätiön Casetti-projektissa kehitettiin tuetun työllistymisen jakuntoutusluotsauksen palvelua mielenterveyskuntoutujille (Kuntoutus 2000).Projektin seurantatulokset osoittivat, että projektin 48 työllistymistavoittei-sesta asiakkaasta 50 % työllistyi avoimille työmarkkinoille palkkatyöhön,heistä 30 % työhallinnon palkkatuella ja noin puolet joko yksityiselle taikolmannelle sektorille. Työnetsintään kulunut aika oli keskimäärin 10 viik-koa projektiin tulosta. (Narumo ym. 2001.)

Tutka-projektissa asiakkaina olivat akateemisesti koulutetut mielenter-veyskuntoutujat sekä CP-vammaiset ja kouluttamattomat nuoret (Valkonen2005, Valkonen & Harju 2005). Projektin päättyessä 34 % asiakkaista olityöllistynyt; mielenterveyskuntoutujista 43 % ja nuorista 18 % oli työllisty-nyt avoimille työmarkkinoille. Vastaavasti työttömänä projektin päättyessäoli mielenterveyskuntoutujista 20 % ja nuorten ryhmästä 14 %. Nuortenmatalampi työllistymisosuus selittyy osin sillä, että heistä 23 % oli aloittanutopinnot, sen sijaan mielenterveyskuntoutujista vain 8 %:lla oli lisäkoulutustai opintojen jatkaminen muodostunut tulevaisuudensuunnitelman keskei-seksi sisällöksi. Asiakkuuden keskimääräinen kesto oli 16 kuukautta, muttavaihteluväli oli suuri: kahdesta viikosta lähes kolmeen vuoteen. Myös asiak-kuuden alkamisesta työllistymiseen kulunut aika vaihteli suuresti – 1-32:eenkuukauteen – mediaani oli 9 kuukautta.

Voidaan siis sanoa, että kehittämishankkeiden osoittamat työllistymis-tulokset ovat sangen rohkaisevia. Palkkatyösuhteeseen työllistyneiden osuu-det ovat vaihdelleet hankkeesta ja asiakasryhmästä riippuen 30 ja 50 %:nvälillä. Kovin seikkaperäistä tietoa ei kuitenkaan vielä ole saatavilla toisaaltatyösuhteiden kestosta, työtehtävien laadusta tai siitä missä määrin työllisty-minen on parantanut asianomaisen taloudellista toimeentuloa tai elämänlaa-tua (ks. kuitenkin Valkonen & Harju 2005).


3.6. Tuetun työllistymisen tulevaisuus

TRADES-projektin loppuraportissa vuonna 2000 todettiin mm., että ”on vie-lä avoin kysymys millainen rooli uusille toimintamuodoille suomalaisessayhteiskunnassa muodostuu” (Härkäpää ym. 2000, 74). Tällöin kyse oli tuetuntyöllistymisen lisäksi myös klubitalojen siirtymätyöstä ja sosiaalisista yrityk-sistä. Viime vuosien kehitys sosiaalisen yritystoiminnan osalta on johtanutlakiuudistuksiin, ja vaikka toiminta on vielä suhteellisen vaatimatonta voi-daan olettaa, että lainsäädännöllinen pohja luo sellaista vakautta toiminnalleettä sen kehitys vauhdittuu. Myös klubitalojen määrällinen kehitys on ollutsangen ripeää – kymmenessä vuodessa Suomeen on perustettu kaikkiaan 18mielenterveyskuntoutujien klubitaloa. Sen sijaan klubitalojen siirtymätyössäolevien kuntoutujien määrät ovat vielä jäsenmäärään suhteutettuna sangenvaatimattomia. Siirtymätyön verkkaiseen kehittymiseen saattavat osittain ollasyynä samanlaiset tekijät kuin tuetun työllistymisen toiminnassakin.

Odotukset tuetun työllistymisen toiminnan laajenemisesta Suomessavahvistuivat siinä vaiheessa, kun työvalmentajapalvelut tulivat osaksi työ-hallinnon palveluvalikoimaa vuonna 2003. Myönteisistä kokemuksista huo-limatta toiminta ei syystä tai toisesta ole kuitenkaan saanut laajamittaistakannatusta palvelujen tuottajien keskuudessa. Pirttimaan ja Saloviidan (2002)mukaan syynä olivat vuosituhannen vaihteessa mm. paradigmamuutoksenvastustus – lähinnä tukiparadigmaan siirtymiseen liittyvät ongelmat – jatyökeskuksia uhkaava legitimaatiokriisi (Saloviita 2000). Merkille pantavaaonkin ettei Suomessa ole käyty lainkaan julkista keskustelua mm. työkeskus-ten toiminnan painotusten muuttamisesta avoimille työmarkkinoille työllis-tävään suuntaan. Yhdysvalloissa ja muualla Euroopassa keskustelua on käytyjonkin verran (ks. Rogan 2005) ja toimenpiteitä toiminnan painopisteenmuuttamisesta, ns. konversiotoiminnasta, on toteutettu. On tosin myös mah-dollista, että kuten TRADES-projektin loppuraportissa todettiin, verkkaisenetenemisen syynä voivat edelleen olla ”myös toimintaa koskevan lainsäädän-nön puuttuminen ja tuetun työllistymisen periaatteiden vähäinen tuntemus”(Härkäpää ym. 2000, 73). Yksi syy lienee myös toiminnan edellyttämätyöotteen ja työn suuntautumisen muutos avoimien työmarkkinoiden suun-taan. Tämän alueen asiantuntemus ei useinkaan kuulu kuntouttajan toimen-kuvaan.

Tilanne näyttää hyvän alun jälkeen olevan samansuuntainen myös Yh-dysvalloissa, jossa joidenkin asiakasryhmien osalta asiantila on askarruttanutalan toimijoita (Wehman ym. 2003, 2005). Mielenkiintoisen näkökulmanasiaan tuo Wehmanin ym. (2005) artikkeli, jossa tarkastellaan aivovammapo-

47

tilaiden tuetun työllistymisen toimintaa Yhdysvalloissa. Kirjoittajat toteavat,että hyvistä kokemuksista huolimatta tämän asiakasryhmän työllisyydenhoito ei ole tyydyttävällä tasolla eikä esimerkiksi tuetun työllistymisenpalveluita ole kohdennettu näihin asiakkaisiin. Heidän mukaansa asian kor-jaamiseksi tarvitaan mm.1. näyttöön perustuvia prospektiivisia tutkimuksia, joissa verrataan erilais-

ten työllistymiseen tähtäävien interventioiden tuloksia työllistymisennäkökulmasta

2. ammatillisen kuntoutuksen asiantuntijoiden perehtyneisyyttä tuetun työl-listymisen perusperiaatteisiin, erityisesti työnantajien ja työpaikkojenkanssa tehtävään yhteistyöhön ja riittävän pitkään henkilökohtaiseentukeen työllistymisen jälkeen

3. riittävää rahoitusta tuetun työllistymisen toiminnan toteuttamiseen4. asiantuntijoiden kouluttamista työotteen toteuttamiseen5. pätevyyspohjaisia koulutusohjelmia sekä yliopistotason koulutusta ja

vammaisten tai vajaakuntoisten henkilöiden osallistumista toimintaan6. yrittäjyyden, etätyön, tilapäistyön ja itsenäisen ammatinharjoittamisen

kehittämistä vaihtoehdoiksi perinteisen palkkatyön rinnalle.

Suomalaisessa kontekstissa näyttävät pätevän samat tekijät kuin Wehmaninym. (2005) mainitsemat (ks. myös Wehman ym. 2003, Rogan 2005). Tällähetkellä ei ole ajantasaista tietoa tuetusti työllistyneiden määrästä Suomessaeikä työllistyneiden henkilöiden työsuhteiden kestosta, työurasta tai siitä mitentyöllistyminen on vaikuttanut työllistyneiden elämänlaatuun tai syrjäytymis-uhkaan. Saatavilla ei ole myöskään riittävästi tietoa siitä miten palvelumallisoveltuu erilaisiin toimintaympäristöihin. Sekä tilannekartoituksen että ver-tailuasetelmaan – myös satunnaistettuun kokeelliseen asetelmaan – perustu-vien tutkimusten tekeminen olisi siis hyvin perusteltua.

Asiantuntijoiden perehtyneisyys tuetun työllistymisen periaatteisiin onSuomessa todennäköisesti edelleen melko vaihtelevaa on sitten kyse palve-lujen tuottajista tai ostajista, päätöksentekijöistä, vammaisjärjestöistä taityönantajista. Tähän mennessä vain murto-osa kuntoutuksen palveluorgani-saatioista on sisällyttänyt tuetun työllistymisen palvelut osaksi palvelutarjon-taansa. Varsinaisia tuetun työllistymisen palveluyksiköitä ei ole perustettumuutamia yksittäisiä työvalmentajayrittäjiä lukuun ottamatta. Vammaisjär-jestöt ovat niinikään olleet melko laimeasti kiinnostuneita toiminnasta alku-vuosien aktiivisuuden jälkeen.

Tällä hetkellä ei ole tietoa myöskään siitä, miten työnantajat suhtautu-vat vammaisten tai vajaakuntoisten tai muusta syystä vaikeasti työllistyvien


ryhmien työllistämiseen ja millaiset palvelut tai taloudelliset edut olisivattarpeen, jotta em. asiakasryhmien työllistäminen nähtäisiin realistisena vaih-toehtona. Tähän kysymykseen haetaan vastausta mm. Kuntoutussäätiöntutkimuksesta, jossa selvitetään yksityisen palvelusektorin työnantajien kä-sityksiä ja suhtautumista em. ryhmien työllistämiseen (Ala-Kauhaluoma &Härkäpää 2004).

Asiantuntijoiden kouluttaminen on ollut Suomessa käynnissä runsaanviiden vuoden ajan. Tuona aikana on esimerkiksi TRADES-Diploma -koulu-tuksen (2000) suorittanut noin 250 mm. työ- ja toimintakeskuksissa, sosiaa-litoimessa tai työhallinnossa työskentelevää henkilöä. Lisäksi erilaisia lyhy-empiä koulutuksia on järjestetty useita, joten koulutettujen tuetun työllisty-misen asiantuntijoiden määrä on luultavasti moninkertainen. Näyttää kuiten-kin siltä, että pelkkä kouluttautuminen ei vielä riitä – oman taustaorganisaa-tion tulee myös olla sitoutunut toiminnan toteuttamiseen ja markkinoimiseen.

On myös huomattava, että tuetun työllistymisen työvalmentajan tulisiolla oma professionsa. Toimenkuva poikkeaa melko paljon perinteisestäammatillisen kuntoutuksen piirissä toimivan ammattilaisen toimenkuvasta,jossa keskeistä on hallita hyvin palvelujärjestelmän ja asiakastyön keskeisetelementit. Työvalmentajan ammatillisuudessa tärkeää on yhteistyö avoimientyömarkkinoiden, usein yksityisen sektorin, työpaikkojen kanssa, mikä edel-lyttää työvalmentajalta työelämään ja sitä koskeviin säädöksiin liittyvääkiinnostusta ja asiantuntijuutta, asiakkaan valmiuksia ja valmennustarpeitakoskevan arvioinnin ja ohjauksen sekä palvelujärjestelmän tuntemuksenlisäksi. Menestyksekäs työnetsintä, asiakkaan työllistymiseen liittyvä ohjausja työllistyminen edellyttävät työvalmentajalta myös työajan painottumistaoman työpaikan ulkopuolelle: jalkautumista työpaikoille ja asiakkaan toi-mintaympäristöön niin kuin edellä jo todettiin.

Vaikka työvalmentajapalvelut mainitaan julkisen työvoimapalvelun pal-veluvalikoimassa, ei tuetun työllistymisen toiminnalla ole sellaiseksi määri-teltynä varsinaista virallista asemaa suomalaisessa palvelujärjestelmässätoisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa ja joissakin Euroopan maissa. Yhdys-valloissa toiminta on ollut lakisääteistä vuodesta 1992, jolloin se liitettiinammatillisen kuntoutuksen toimintaan. Muissa Pohjoismaissa, mm. Ruotsis-sa ja Norjassa, tuetun työllistymisen toiminta on ollut usean vuoden ajan osatyöhallinnon palveluja.

Suomalainen ”puutelista” sisältää seuraavat haasteet tuetun työllistymi-sen kehittämiselle tulevien vuosien aikana (vrt. Härkäpää ym. 2000):1. tarvitaan huolellisesti suunniteltuja ja toteutettuja – myös kokeellisiin

tutkimusasetelmiin perustuvia – tuetun työllistymisen ja muiden työllis-

49

tymisen tukipalveluiden tuloksellisuutta koskevia tutkimuksia sekä ny-kytilanteen kartoitusta

2. tarvitaan tietoa siitä, mitkä tekijät estävät tai hidastavat tuetun työllisty-misen toiminnan laajamittaisempaa käyttöönottoa, mm. konversiotoi-mien toteuttamista, sekä palvelun tarjoajien että palvelun ostajien taholta

3. tuetun työllistymisen ja työvalmentajien koulutus tulisi saada osaksitoisen asteen ammatillista koulutusta

4. tuetun työllistymisen palvelu tulisi liittää selkeästi osaksi palvelujärjes-telmää siten, että palvelun tarjoajalla on velvollisuus osoittaa että palvelunoudattaa sille asetettuja laatuvaatimuksia ja että nämä laatukriteeritovat myös palvelun tilaajan tiedossa

5. työnantajayhteistyön muotoja tulisi kehittää ja lisätä erityistä tukeatarvitsevien henkilöiden työllistymisen parissa työskentelevien asian-tuntemusta työnantajien kanssa toimimisesta työnantajien ehdoilla

6. tulisi myös kehittää työnantajille tarjolla olevia palveluja ja etuisuuksiaheidän rekrytoidessaan henkilöitä vaikeasti työllistyvistä ryhmistä (mm.työpaikan tukihenkilötoiminta, eläkevastuut, muu taloudellinen tuki)

7. tuetun työllistymisen palvelun tulisi perustua asiakkaiden tarpeidenmukaiseen palvelun räätälöintiin, jossa työvalmentajan tarjoaman tuki-palvelun lisäksi on mahdollista liittää palvelukokonaisuuteen mm. työn-etsijän, kuntoutusluotsin sekä erityisesti maahanmuuttajien kohdallamyös suomen kielen valmennus- ja tulkkipalvelut.

Tässä raportissa esitellyt Majakka-Beacon -hankkeen tulokset ja testatut toi-mintamallit osoittavat, että tuetun työllistymisen periaatteisiin pohjautuvavaikeasti työllistyville maahanmuuttajille räätälöity työllistymispalvelu voituottaa hyviä työllistymistuloksia. Tuettu työllistyminen ei kuitenkaan oleyksinään ratkaisu työllistymiselleen tukea tarvitsevien henkilöiden työllistä-miseen, se on vain yksi keino muiden joukossa. Kokemukset toiminnasta ovatkuitenkin tähän mennessä olleet siinä määrin myönteisiä, että perusteet toi-minnan vakinaistamiseksi laajentamaan työllistymistä tukevien palvelujenvalikoimaa ovat selkeät.


51

Majakka-Beacon -hankkeessa kehitettiin kolmen kunnan, Helsingin, Espoonja Vantaan sosiaalitoimessa uusi maahanmuuttajille soveltuva työllistymisentukipalvelu. Käytännössä palvelun toteuttajina oli jokaisessa kunnassa työ-valmentajapari, joista toinen oli maahanmuuttajataustainen ja toinen kanta-väestöön kuuluva. Parityöskentelyä haluttiin kokeilla mm. siitä syystä, ettämaahanmuuttajataustaisten työvalmentajien oletettiin lisäävän toiminnan us-kottavuutta sekä työllistyjäasiakkaiden että työnantajien suuntaan. (Työval-mentajien parityöskentelyä tarkastellaan tarkemmin raportin luvussa 9 haas-tatteluaineiston pohjalta.)

Työllistymistoimintaa toteutettiin soveltamalla tuetun työllistymisenperiaatteita (ks. tark. luku 3). Työvalmentajilla oli asiakastyössä apuna myöskuntien yhteinen työnetsijä sekä kuntoutusluotsi. Työvalmentajat tekivätyhteistyötä myös suomen kielen opettajien kanssa. Suomen opettajat järjes-tivät sekä ryhmässä tapahtuvaa suomen kielen opetusta että työpaikkakoh-taista kielivalmennusta sekä työharjoittelussa, -kokeilussa ja työelämäval-mennuksessa oleville asiakkaille että avoimille työmarkkinoille työllisty-neille asiakkaille. Lisäksi Inkerikeskuksen luovan toiminnan ohjaaja jataideterapeutti järjestivät kunnissa ns. Reimari-ryhmän toimintaa. (Ks. tar-kemmin raportin luvut 5-9.)

Projektihakemuksessa ja projektin kehittämiskumppanuussopimukses-sa määriteltiin yleiset kriteerit asiakasvalinnoille. Projektin kohderyhmänäolivat Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungeissa asuvat vaikeasti työllisty-vät maahanmuuttajat,a) jotka ovat sosiaali- tai työvoimatoimen yhteisasiakkaita ja joilla on ollut

erilaisia työllistymisyrityksiä, mutta jotka eivät kuitenkaan ole kyenneettyöllistymään ns. normaalipalvelujen ja tavanomaisten tukitoimien avul-

4 • Maahanmuuttajien työllistymisentukeminen ja työnetsintä– projektin tunnuslukuja


la (työttömyysuhanalaiset, toistuvaistyöttömät, henkilöt, jotka ovat vaa-rassa joutua pitkäaikaistyöttömiksi),

b) joilla on terveydellisistä tai sosiaalisista syistä todettu pitempikestoinentuen tarve ja joilla välitön ensisijainen tavoite on elämänhallinnan jaselviytymisen paraneminen ja vasta pitemmän aikavälin tavoite työllis-tyminen; heistä osa on työvoiman ulkopuolella olevia pitkäaikaisiatoimeentulotuen saajia.

Kohdassa a) mainitut asiakkaat olivat ensisijaisesti työvalmentajien tarjoa-man työllistymispalvelun asiakkaita ja kohdan b) asiakkaat ensisijaisestikuntoutusluotsin asiakkaita. Lisäkriteereiksi sovittiin myös, että asiakkaiksivalitaan henkilöitä;• jotka ovat ohittaneet kotouttamisvaiheen• jotka ovat olleet pitkään työttöminä• joista puolet on naisia ja• joilla on vahva motivaatio työllistyä.

Hankkeessa sovittiin, että asiakasvalinnassa noudatetaan yllä lueteltuja yh-teisiä kriteerejä ja sen lisäksi kuntakohtaisia painotuksia. Kuntakohtaiset va-lintakriteerit on esitetty taulukossa 15.

Asiakkaat tulivat projektiin kuntien työvalmentajien alkuhaastattelujenperusteella ja he joko jatkoivat suoraan työvalmentajien asiakkaina (ns.työllistymistavoitteiset asiakkaat) tai kuntoutusluotsin asiakkaina (ns. kun-toutusasiakkaat). Kuntoutusluotsi ohjasi tarvittaessa asiakkaan Kuntoutus-

Helsinki

Espoo

Vantaa

TAULUKKO 15 • Kuntakohtaiset asiakkaiden valintakriteerit.

• työhaluiset, joilla maahanmuuttajuuteen liittyviä työllistymisen esteitä• henkilöt, jotka kahden vuolen välein käyvät tukitöissä, mutta eivät työllisty• aktivointisuunnitelmavaiheessa olevat• selkeästi vammaiset ja vajaakuntoiskoodilla työvoimatoimistossa olevat henkilöt,

joiden hoito ja kuntoutus on kunnossa• kielitaidottomat, työhaluiset henkilöt

• ammattikoulutus tai työkokemus kotimaassa• tavoiteltava suomen kielen taito tasoa 3• ongelmia elämänhallinnassa• mahdollisesti pakolaistausta

• pärjää arkielämässä tyydyttävästi suomen kielellä• on motivoitunut ja haluaa olla mukana• on jonkinlainen kuntoutustarve

52 • Maahanmuuttajien työllistymisen tukeminen ja työnetsintä

säätiön maahanmuuttajien kuntoutustutkimukseen erikoistuneen asiantunti-jaryhmän palveluihin (ks. tarkemmin luku 6).

Tässä luvussa tarkastellaan hankkeen asiakkaita ja heidän taustatieto-jaan, työvalmentajien ja työnetsijän toimintaa sekä työllistymistuloksia ja-prosesseja. Työvalmennuksen kulkua tarkastellaan lisäksi työvalmennustakoskevassa luvussa (luku 5) sekä työvalmentajien parityöskentelyä koske-vassa luvussa (luku 9).

4.1. Projektin asiakkaat

Hankkeen asiakkaiksi ohjautui vuosina 2002-2004 kaikkiaan 151 henkeäensisijaisesti työvoimatoimistojen, mutta myös mm. sosiaalitoimistojen,yhteispalvelupisteiden, maahanmuuttajajärjestöjen sekä muiden projektienkautta. Alkuhaastattelujen pohjalta 112 asiakasta jatkoi projektissa alkutyös-kentelyvaiheen jälkeen. Asiakkaista 39 henkeä ei alkuhaastattelun jälkeenjoko aloittanut projektissa, koska sen tarjoamat palvelut eivät vastanneet heidäntarpeitaan (n = 17), tai keskeytti projektissa alkutyöskentelyvaiheessa (n =22). Myöhemmän keskeyttämisen syitä olivat mm. terveydelliset syyt, perhe-tilanteeseen liittyvät tekijät ja opiskelun aloittaminen. Projektiin tulleet, muttasen keskeyttäneet tai siitä luopuneet asiakkaat ohjattiin tarvittaessa muihinpalveluihin.

Kaikkiaan 102 asiakasta oli sellaisia, joiden ensisijainen tavoite olityöllistyminen (ns. työllistymistavoitteiset asiakkaat), ja 10:llä asiakkaallaensisijaiset suunnitelmat liittyivät muuhun ohjaukseen ja neuvontaan sekäkuntoutuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen (ns. kuntoutusasiakkaat). Vii-meksi mainittuun ryhmään kuuluvat asiakkaat ohjattiin kuntoutusluotsinpalveluihin. Heidän lisäkseen kuntoutusluotsi osallistui 17 työllistymista-voitteisen asiakkaan ohjaukseen (ks. tarkemmin raportin luku 6). Suomenkielen valmennusta työpaikalla toteutettiin 29:n asiakkaan kohdalla (ks.tarkemmin luku 8).

Taulukoihin 16-19 on kerätty joitakin keskeisiä tietoja asiakaskunnas-ta alkukyselyvastausten pohjalta (n = 134); Helsingissä alkukyselyyn vastasi59 asiakasta, Espoossa 35 ja Vantaalla 40 (mukana ovat siis myös neasiakkaat, jotka keskeyttivät projektissa alkutyöskentelyvaiheessa). Naisiaoli asiakkaista noin puolet, asiakkaiden keski-ikä oli 40 vuotta ja lähes kaksikolmannesta asui avio- tai avoliitossa. Vähintään kurssimuotoinen ammatti-koulutus oli valtaosalla (84 %), kouluvuosia oli kertynyt keskimäärin 13vuotta. Asiakkaat olivat tulleet Suomeen keskimäärin 9 vuotta sitten. Noinpuolet asiakkaista oli ollut työssä yli viisi vuotta ennen Suomeen tuloaan.

53

Helsinki Espoo Vantaa Yhteensä

Naisia (%) 54 54 50 53Keski-ikä (v) 42 39 38 40Avio- tai avoliitossa (%) 52 58 73 61Lapsia (Ka) 1.7 2.1 1.9 1.9Henkilöitä taloudessa (Ka) 2.2 2.3 3.3 2.6Aika Suomessa (v, Ka) 10 9 8 9Kouluvuosia (v, Ka) 14 13 13 13Ammattikoulutus (%) 91 71 81 84Työttömyyden kesto (v, Ka) 2.7 2.0 3.3 2.9

TAULUKKO 16 • Asiakkaiden sosiodemografiset tiedot ja työttömyyden kesto.


ennen Suomeen muuttoaei tai alle vuoden 10 28 20 181-5 vuotta 28 19 38 29yli 5 vuotta 62 53 43 54yhteensä 100 100 100 100Suomessaei tai alle vuoden 43 77 76 611-5 vuotta 44 20 18 30yli 5 vuotta 13 3 5 8yhteensä 100 100 100 100

TAULUKKO 17 • Työssäoloaika ennen muuttoa Suomeen ja Suomessa, %.


Suomi 31 31 26 30muu Euroopan maa (ml. Venäjä) 42 38 50 43Aasia 4 - - 2Lähi-itä 9 6 3 6Afrikka 11 19 16 14Väli- tai Etelä-Amerikka - 5 3 2muu 4 - 3 2yhteensä 100 100 100 100

TAULUKKO 18 • Nykyinen kansalaisuus maanosittain, %.

ymmärtää puhuu lukee kirjoittaa

hyvin 37 26 36 13melko hyvin 31 30 29 24kohtalaisesti 25 27 30 38melko huonosti 5 15 5 19huonosti 2 2 1 6yhteensä 100 100 100 100

TAULUKKO 19 • Suomen kielen taito oman ilmoituksen mukaan, %.

54

Noin kahdella kolmesta ei ollut työkokemusta Suomessa lainkaan tai se olialle vuoden mittainen. Työttömyys oli Suomessa kestänyt keskimäärin kolmevuotta, lyhimmillään alle vuoden ja pisimmillään 13 vuotta. Jonkin sairau-den, vian tai vamman ilmoitti 31 % alkukyselyyn vastanneista ja heistä 33 %katsoi, että se haittaa työssä oloa. Asiakkaita oli kaikkiaan 44 maasta. Noinkolmannes asiakkaista oli Suomen kansalaisia ja runsas 40 % entisen Neu-vostoliiton tai Venäjän tai jonkin muun Euroopan maan kansalaisia. Runsaskaksi kolmesta ilmoitti ymmärtävänsä tai lukevansa suomen kieltä hyvin taimelko hyvin, vastaavasti runsas puolet puhui hyvin tai melko hyvin suomenkieltä ja noin kolmannes ilmoitti kirjoittavansa suomea hyvin tai melkohyvin.

Työvalmentajien alkuhaastatteluun perustuvat arviot asiakkaiden työl-listymistä vaikeuttavista tekijöistä on esitetty taulukossa 20. Yleisimminarvioitiin pitkäaikaisen työttömyyden tai puutteellisen suomen kielen taidonvaikeuttavan työllistymistä; noin kolmanneksella arvioitiin terveydentilan,sosiaalisen tilanteen tai kulttuuristen tekijöiden vaikeuttavan työllistymistä.

4.2. Työvalmennus ja työnetsintä

Työllistymispalvelun eri vaiheet on kuvattu sekä edellä luvussa 1 (ks. tauluk-ko 6) että seuraavassa luvussa 5. Työvalmennus alkaa alkutyöskentelyvai-heen jälkeen, kun on selvitetty asiakkaan työtä koskevat odotukset ja kiinnos-tuksen kohteet sekä tarvittavat lähtötiedot (työkokemus, koulutus, työssä vaa-dittava kielitaito yms.).

Yhteensä 65 %:lla asiakkaista olivat työllistymistä koskevat suunnitel-mat jo alkutyöskentelyssä sangen selkeät. Työvalmentaja vastasi kuitenkinsuurella osalla sekä työnhausta että ensi kontakteista työnantajiin. Työnhakuateki itsenäisesti 11 % asiakkaista, yhdessä työvalmentajan kanssa 39 % jatyövalmentaja vastasi ensisijaisesti työnhausta 50 %:lla asiakkaista.

Taulukkoon 21 on kerätty joitakin alkutyöskentelyä ja työvalmennuspro-sessia kuvaavia tunnuslukuja. Alkutyöskentelyvaihe vaihteli noin 6 viikosta

terveydentila sosiaalinen kulttuuriset suomen kielen pitkäaikais-tilanne tekijät taito työttömyys

kyllä 34 30 36 49 52ei 66 70 64 51 48yhteensä 100 100 100 100 100

TAULUKKO 20 • Asiakkaiden työllistymistä vaikeuttavat tekijät alkuhaastattelun perusteella, %.

55

aina 11 viikkoon; alkutyöskentely kesti keskimäärin runsaat kuusi viikkoa.Niinikään asiakkaan ja työvalmentajan tapaamiskerrat vaihtelivat 3 kerrasta11 kertaan; tapaamiskertoja oli keskimäärin viisi. Alkutyöskentelyn jälkeentyöllistymistavoitteiset asiakkaat aloittivat varsinaisen työvalmennuksen jatyönetsinnän. Tämä vaihe kesti keskimäärin runsaat neljä kuukautta, jonaaikana tapaamiskertoja oli keskimäärin yhdeksän.

Yksilöllinen vaihtelu oli myös työvalmennuksessa sangen suuri: vähim-millään tämän vaiheen tapaamiskertoja oli vain yksi ja enimmillään 70kertaa; vastaavasti lyhimmillään valmennusvaihe kesti viikon ja pisimmil-lään 78 viikkoa eli noin puolitoista vuotta. Ensimmäinen kontakti työnanta-jaan oli tehty keskimäärin puolitoista kuukautta projektissa aloittamisesta.Nopeimmillaan kontaktin ottaminen oli tehty alle kuukauden kuluttua japisimmillään puolentoista vuoden kuluttua. Kaiken kaikkiaan alkutyöskente-ly- ja työvalmennusvaihe kestivät yhteensä keskimäärin kuusi kuukautta.

Projektissa kokeiltiin myös työvalmentajien ja työnetsijän yhteistyötä.Projektissa toimi noin puolentoista vuoden ajan kaikkien kolmen kunnanyhteinen työnetsijä, jonka tehtävänä oli selvittää asiakkaan kiinnostuksenkohteena olevien työalojen avoimia ja ns. piilotyöpaikkoja, opastaa työnha-kijaa työnetsinnässä sekä jalkautua työnetsinnässä eri alojen yrityksiin.Työnetsijä organisoi myös tutustumiskäyntejä työpaikoille ja osallistui tar-vittaessa asiakkaan työhaastatteluun. Työvalmentajat tekivät yhteistyötä työnet-sijän kanssa kaikkiaan 38 asiakkaan osalta. Työnetsijä teki toimintansaaikana noin 180 yrityskäyntiä, lähetti noin 90 kontaktinottokirjettä sekä olipuhelinyhteydessä mahdollisiin työnantajiin noin 1300 kertaa.


Alkutyöskentely: tapaamiskerrat 3.2 11.5 4.3 5.0kesto (viikkoa) 5.5 10.9 5.5 6.4

Työvalmennus ja työnetsintä: tapaamiskerrat 5.5 16.3 9.6 8.8kesto (viikkoa) 19.2 27.2 13.2 17.2

Ensimmäinen työnantajakontakti (kk projektin alusta) 1.9 1.7 1.2 1.6

Työvalmentajan ja asiakkaan tapaamiset• työpaikalla (krt) 6.3 27.2 3.8 10.0• muualla (krt) 4.3 7.6 3.6 4.5

Työssä tukemisen vaiheen kesto (viikkoa) 25.5 32.7 20.0 26.0

TAULUKKO 21 • Alkutyöskentely ja työvalmennus: kesto ja yhteydenotot (Ka).


4.3. Työllistyminen ja työllistymisprosessit

Kuten edellä todettiin oli työllistymistavoitteisia asiakkaita projektissa kai-ken kaikkiaan 102 henkeä. Heistä työllistyi projektin aikana palkkatyöhön 29henkeä ja tukityöhön 32 henkeä. Työharjoittelussa, -kokeilussa tai työelämä-valmennuksessa oli ollut kaikkiaan 30 henkilöä. Kun työllistyneiden osuuttatarkastellaan suhteessa kaikkiin projektin työllistymistavoitteisiin asiakkai-siin, oli palkkatyöhön työllistyneiden osuus 28 %, tukityöhön työllistyneitä31 % ja työharjoittelussa ym. olleita 29 %. Tämän lisäksi 25 % työllistymis-tavoitteisista asiakkaista oli aloittanut kurssin tai jonkin pitemmän koulutuk-sen projektin aikana.

Suoraan työvalmennuksen kautta palkkatyöhön oli työllistynyt 18 asia-kasta (18 % työllistymistavoitteisista asiakkaista) ja suoraan tukityöhön 25asiakasta (25 %). Työharjoittelu oli useammin johtanut palkkatyöhön kuintukityöllistäminen. Seitsemän asiakkaan osalta harjoittelu johti palkkatyö-hön ja niinikään seitsemän asiakkaan osalta se oli johtanut tukityöllistämi-seen. Palkkatukeen perustuva tukityöllistäminen johti neljän asiakkaan osal-ta myöhemmin normaaliin palkkatyöhön. Siis kaikkiaan 11 asiakkaan osaltatyöllistyminen avoimille työmarkkinoille palkkatyösuhteeseen oli tapahtu-nut joko tukityöllistämisen tai harjoittelun kautta. Projektin aikana oli palk-katyöhön avoimille työmarkkinoille työllistynyt siis 28,4 % (n = 29) jatyösuhteeseen palkkatuen avulla 27,5 % (n = 28) asiakkaista eli yhteensä56 %. Luku sisältää kaikki työsuhteeseen työllistyneet asiakkaat projektintoiminta-aikana eikä siis kerro tilannetta projektin päättyessä. On myös huo-mattava, että 16:n harjoittelussa olleen asiakkaan työllistymistä ei ollut ta-pahtunut tai prosessi ei ollut projektin aikana johtanut työllistymiseen.

Maahanmuuttajajärjestöjen tiedotustoiminnan tuella työllistyi lisäksi 12henkilöä, joita koskevat tiedot eivät sisälly em. tilastoihin. Järjestöt aktivoi-vat toimintaansa lisäämällä suomalaista työelämää ja sosiaali- ja terveyspal-veluja koskevaa tiedottamista, ohjausta ja neuvontaa, jonka konkreettisettulokset näkyvät myös työllistyneiden henkilöiden määrässä. Järjestöjentiedotustoimintaa käsitellään tarkemmin tämän raportin luvussa 10.

Projektin asiakastyön päättyessä oli palkkatyössä avoimilla työmarkki-noilla 21 asiakasta ja tukityössä 22 asiakasta. Luvut ovat selvästi pienemmätkuin edellä esitetyt projektin aikana työllistyneiden määrät. Tämä tarkoittaakäytännössä, että projektin asiakastyön aikaiset työsuhteet olivat melkolyhyitä eikä kaikkien työllisyystilannetta voitu projektin aikana siis pysy-vämmin ratkaista. On kuitenkin huomattava, että työkokemus Suomessa –vaikka lyhytkestoinenkin – voi osaltaan antaa paremmat mahdollisuudetmyös uuden työpaikan löytymiseen kuin työelämän ulkopuolella oleminen.

57

Runsas 40 % työllistymistavoitteisista asiakkaista oli työllistynyt julkisellesektorille, kolmannes yksityiselle ja noin neljännes kolmannelle sektorille(taulukko 22). ISCO-luokituksen1 mukaan tarkasteltuna oli asiakkaista 28 %työllistynyt palvelu-, myynti- tai hoitotyön tehtäviin, 16 % rakennus-, korja-us- ja valmistustyöntekijöiksi, 13 % toimisto- ja asiakaspalvelutehtäviin, 9 %prosessi- ja kuljetustyöntekijöiksi ja kaikkiaan 17 % asiantuntijatehtäviksi(mm. atk- ja graafiselle alalle) luokiteltaviin töihin2. Hankkeen tuloksissa onsiis havaittavissa se, että tuetun työllistymisen toiminnan avulla asiakkaattyöllistyvät myös muihin kuin ns. sisääntuloammatteihin.

Valtaosassa työpaikkoja työhön perehdytyksestä oli huolehtinut jokoesimies (86 %) ja työtoverit (71 %). Työvalmentaja oli huolehtinut perehdy-tyksestä 19 % tapauksia. Viikkotyöaika oli keskimäärin 33 tuntia, muttavaihteli 11 tunnin ja 40 tunnin välillä.

Työssä tukemisen vaiheen kesto oli keskimäärin 26 viikkoa eli runsaatpuoli vuotta (vaihteluväli 1-160 viikkoa) (taulukko 21). Työvalmentajattapasivat 52 asiakasta työpaikalla ja 64 asiakasta työpaikan ulkopuolella;tapaamiskertoja työpaikalla oli keskimäärin 10 kertaa ja työpaikan ulkopuo-

sektori Helsinki Espoo Vantaa Yhteensä

julkinen 39 46 46 42yksityinen 33 36 32 33kolmas 27 12 23 24yhteensä 100 100 100 100

TAULUKKO 22 • Työnantajat toimintasektorin mukaan, %.

hyvin kohtalaisesti vaikeuksia yhteensä

työssä jaksaminen 61 27 12 100

työtehtävistä ja työyhteisössä 57 37 6 100suoriutuminen

työtehtävistä suoriutuminen 74 15 11 100suomen kielellä

TAULUKKO 23 • Työvalmentajien arviot asiakkaiden suoriutumisesta työtehtävissä jatyöyhteisössä, %.

1 International Standard Classification of Occupations.2 tarkka ammattinimike on kirjattu 63 %:lla työllistymistavoitteisista asiakkaista.


lella keskimäärin viisi kertaa. Noin joka kolmannen työllistyneen (34 %)kohdalla oli työpaikalla sovittu tukihenkilöstä.

Työvalmentajat arvioivat työllistymisprosessin lopuksi asiakkaan työssäjaksamista, työssä suoriutumista sekä pärjäämistä työssä suomen kielellä(taulukko 23). Noin kaksi kolmannesta asiakkaista jaksoi työvalmentajienarvioiden mukaan työssään hyvin ja runsas neljännes kohtalaisesti. Työteh-tävistä ja työyhteisössä suoriutui työvalmentajien arvioiden mukaan hyvinrunsas puolet asiakkaista ja runsas kolmannes kohtalaisesti. Positiivisin arviokoski suomen kielellä menestymistä työssä ja työtehtävissä: kolme neljäs-osaa asiakkaista pärjäsi suomen kielellään hyvin työssään.

4.4. Lopuksi

Majakka-Beacon -hankkeessa kehitettiin tuetun työllistymisen toimintaa jatyövalmennusta maahanmuuttajien tarpeita vastaavaksi palveluksi. Toimin-nassa pyrittiin soveltamaan tuetun työllistymisen yleisiä periaatteita, joitaedellä luvussa 3 on esitelty.

Suomalaisissa työllistymishankkeissa on sangen yleistä käyttää hyväksisekä työharjoittelua että työhallinnon palkkatukeen perustuvaa työllistämistä– yleensä julkiselle sektorille. Tällaisia ratkaisuja sovellettiin myös Majakka-Beacon -projektissa, mutta ne koskivat vain osaa työllistymistavoitteisistaasiakkaista. Projektissa pyrittiin määrätietoisesti kehittämään työotetta, jossatoiminnan tavoitteena oli työllistyminen palkkatyösuhteeseen avoimille työ-markkinoille. Tässä suhteessa pyrittiin siis noudattamaan Bondin (2004)esittämiä tuetun työllistymisen perusominaisuuksia. Toiminnassa pyrittiinmyös välttämään pitkiä valmennusjaksoja ja aloittamaan työnetsintä ripeästi.Tässä suhteessa tulokset kuitenkin vaihtelevat sangen paljon asiakkaastatoiseen. Toiminnan ripeyttä tarkasteltaessa on otettava huomioon, että pro-jekti oli tarkoitettu maahanmuuttajille, jotka olivat olleet pitkään tai toistu-vasti työttömänä ja joista monien työllistymistä vaikeuttivat sekä kielelliset,kulttuuriset että terveydelliset ja sosiaaliset esteet. Keskimääräinen aikaalkutyöskentelystä työllistymiseen tai työharjoitteluun kesti noin puoli vuot-ta, mitä voi asiakaskunnan tilanteen huomioon ottaen pitää kohtalaisentyydyttävänä tuloksena.

Projektin tulokset vahvistavat myös muissa tuetun työllistymisen hank-keissa saatuja kokemuksia toiminnan tuloksellisuudesta (ks. esim. Valkonen& Harju 2005) ja soveltuvuudesta monille asiakasryhmille. Majakka-Beacon-hankkeen kannalta kiinnostava vertailutieto tulee Ruotsista, jossa tuetuntyöllistymisen toiminta on jo usean vuoden ajan kuulunut työhallinnon

59

palveluvalikoimaan. Ruotsalaisen työhallinnon hankkeessa panostettiin vai-keasti työllistyvien maahanmuuttajien työllistämiseen työvalmentajapalve-lun – tuetun työllistymisen toimintamallin – avulla (Bengtsson & Eklund2005). Hankkeeseen osallistui noin 4000 maahanmuuttajaa, joista noin puo-let työllistyi palkkatyöhön. Hankkeessa työskenteli 275 työvalmentajaa kah-dellakymmenellä paikkakunnalla.

Myös Equal-ohjelman toimenpidekokonaisuuteen 5.1.1. kuuluvissaMajakka-Beacon -hankkeen kumppanihankkeissa on saavutettu hyviä työl-listymistuloksia sekä maahanmuuttaja-asiakkaiden että muiden asiakasryh-mien osalta. Esimerkiksi Tampereen seutukunnan Työn tiet -hankkeen Mas-to-osahankkeessa tuettiin maahanmuuttajien työllistymistä mm. ohjauksen jayksilöllisen suomen kielen opetuksen avulla. Hankkeen noin 200 maahan-muuttajasta 27 % oli työllistynyt avoimille työmarkkinoille, tukityöhön taiyrittäjäksi (Hiipakka 2005). Myös esimerkiksi Seinäjoen ammattikorkea-koulun koordinoimassa Rehti Meininki -hankkeessa, jossa kehitettiin val-mentavan työotteen pohjalta integroidun työllistämisen toimintamallia mie-lenterveyskuntoutujille, oli 33 % asiakkaista työllistynyt. Niin ikään Levóninstituutin hallinnoimassa Equal Response -hankkeessa saavutettiin 44 %:ntyöllistymistulos: hankkeeseen osallistui myös maahanmuuttajia. (Ks. tark.Ala-Kauhaluoma ym. 2005.)

Tulokset osoittavat siis, että intensiivisellä tukihenkilötoiminnalla –työvalmentajan tuella – saadaan erityisen vaikeassa työmarkkina-asemassaolevien työttömien, myös maahanmuuttajien, työllistymisessä selvästi pa-rempia tuloksia aikaan kuin pelkällä normaalitoimintaan perustuvalla akti-voinnilla (vrt. esim. Ala-Kauhaluoma ym. 2004).

Tässä luvussa on esitetty melko tiiviisti joitakin keskeisiä tunnuslukujaMajakka-Beacon -hankkeen asiakkaista ja heidän työllistymisestään. Nämämäärälliset tiedot ja tulokset eivät kuitenkaan anna kokonaiskuvaa itsetoiminnasta tai projektissa kehitettyjen palvelumallien sisällöstä. Projektintyöllistymiseen tähtäävä toiminta koostui monipuolisesta palvelukokonai-suudesta, johon työvalmentajien ja työnetsijän työskentelyn lisäksi liittyikielivalmennusta ja joidenkin asiakkaiden osalta myös kuntoutuksen suun-nittelua. Seuraavissa luvuissa on esitetty tarkemmin työvalmennuksen kul-kua ja siihen sisältyviä keskeisiä tekijöitä, työvalmentajien työparityösken-telyä, suomen kielen opetusta, kuntoutusluotsin toimintaa sekä maahanmuut-tajille räätälöityä kuntoutustutkimusta.


Majakka-Beacon -hankkeessa kehitettiin maahanmuuttajille soveltuvaa työ-valmennustoimintaa, jossa noudatettiin tuetun työllistymisen perusperiaat-teita. Kuten edellä luvussa 3 todettiin on tuetun työllistymisen tavoitteenatyöllistyminen avoimille työmarkkinoille normaaliin työsuhteeseen. Toimin-ta perustuu työvalmentajan työllistyvälle asiakkaalle tarjoamaan henkilökoh-taiseen tukeen työllistymisen eri vaiheissa, myös työllistymisen jälkeen. Tukeaon tarjolla sekä työnhakijalle että hänen työnantajalleen niin kauan kuin hetukea tarvitsevat. Työvalmennukseen tulevan asiakkaan ja työvalmentajanvälinen yhteistyö alkaa alkutyöskentelyllä, jonka aikana keskustellaan asiak-kaan toiveista ja suunnitelmista ja sovitaan asiakkuudesta. Varsinaisen työ-valmennuksen vaiheita ovat suunnittelu, työnhaku, työssä tukeminen ja tuenhäivyttäminen.

Tässä luvussa kuvataan Majakka-Beacon -hankkeessa kehitetyn ja testa-tun työvalmennuksen ja työllistymisen sisältöä ja vaiheita hankkeen työllis-tämistoimintaa toteuttaneiden työntekijöiden haastattelujen pohjalta2 . Eri-tyistä huomiota kiinnitetään maahanmuuttajataustaisten työnhakijoiden koh-taamiin työllistymisen esteisiin sekä työvalmennuksen tarjoamiin tuki- jaratkaisumalleihin niiden ylittämiseksi.

5 • Maahanmuuttajien työvalmennus jatuettu työllistyminen1

Ulla Peltola

1 Luku perustuu Kuntoutus-lehden numerossa 2/2005 julkaistuun artikkeliin (Peltola 2005b).2 Aineisto perustuu Majakka-Beacon -projektissa toimineiden työvalmentajien ja työnetsijänhaastatteluihin. Haastattelut olivat osa projektiarviointia, jonka tavoitteena oli tuottaa tietoaprojektin toiminnasta ja tuloksista. Työntekijät haastateltiin projektin aikana kolmesti: asiakas-työn alussa, puolivälissä ja lopussa. Epämuodollisissa temaattisissa haastatteluissa käsiteltiintyön sisältöä, asiakaskuntaa, ohjausta, tavoitteita jne. Koko haastatteluaineisto sisältää neljän-toista työntekijän kaksikymmentäkuusi haastattelua, joihin sisältyy neljän maahanmuuttaja-taustaisen työntekijän seitsemän haastattelua.

61

5.1. Työvalmennuksen ja tuetun työllistymisenkehittämistyö

Maahanmuuttajille soveltuvan työvalmennusmallin kehittäminen luvussa 3kuvatun tuetun työllistymisen periaatteiden mukaisesti oli Majakka-Beacon-hankkeen keskeisin kehittämistehtävä. Hankkeessa haluttiin selvittää, kuin-ka mm. vajaakuntoisille ja vammaisille työnhakijoille sekä pitkäaikaistyöttö-mille hyviä työllistymistuloksia tuottanut toimintamalli soveltuu maahan-muuttajien työllistymisen tukemiseen.

Kaikissa kolmessa Majakka-Beacon -hankkeessa mukana olleessapääkaupunkiseudun kunnassa – Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla – toimikaksi työvalmentajaa, joista toinen oli taustaltaan syntyperäinen suomalai-nen ja toinen maahanmuuttaja. Työvalmentajien tehtävänä oli tukea maahan-muuttajataustaisten työnhakijoiden työllistymistä sekä kehittää maahanmuut-tajien työvalmennuksen palvelumallia.

Hankkeen asiakkaat olivat maahanmuuttajia, joilla oli työllistymistävaikeuttavia kulttuurisia ja kielellisiä esteitä. Osalla asiakkaista oli myösterveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia. Työvalmentajat tarjosivat asiakkaillehenkilökohtaista tukea sekä työllistymiseen että työssä selviytymiseen.

Työvalmentajat tekivät läheistä yhteistyötä projektissa toimineiden työnet-sijän, kuntoutusluotsin ja suomen kielen opettajien kanssa. Keskeisiä yhteis-työkumppaneita olivat myös asiakkaita työllistäneet työnantajat sekä perus-palveluiden työntekijät.

Kehittämistyön tuloksena syntyi tässä luvussa kuvattu maahanmuuttaji-en työvalmennuksen ja tuetun työllistymisen palvelumalli, joka on esitettykuvassa 3 eri vaiheista koostuvana prosessina. Prosessikuvaus on yksi tapajäsentää toiminnan vaiheita ja sisältöä. Käytännön asiakastyössä eri vaiheeteivät aina erotu toisistaan yhtä selkeästi, eivätkä asiakasprosessit etenesuoraviivaisesti vaiheesta toiseen, vaan samaan aikaan tapahtuu usein sekämonia asioita että edestakaista liikettä.

5.2. Alkutyöskentely

Työvalmennukseen tulevan asiakkaan ja työvalmentajan välinen yhteistyöalkaa alkutyöskentelyllä, jonka osia ovat alkukartoitus ja asiakkuudesta so-piminen.

62 • Maahanmuuttajien työvalmennus ja tuettu työllistyminen

63

KU

VA

3

• M

aaha

nmuu

ttaj

ien

työv

alm

ennu

ksen

ja t

uetu

n ty

öllis

tym

isen

vai

heet

.

▲

▲

▲

▲

▲

▲

▲

▲

▲

▲

▲

▲

Työ

ssä

tuke

min

en

•ty

ösop

imuk

sen

teke

min

en•

työt

ehtä

viin

pere

hdyt

täm

inen

•ty

öyht

eisö

önin

tegr

oitu

min

en•

eläm

änti l

ante

enha

l l its

emin

en•

pala

utte

en a

nta-

min

en ja

jatk

os-

ta s

opim

inen

Työ

nhak

u

•ty

öpai

kkoj

enet

sim

inen

•ty

önan

taj i i

nyh

teyd

en o

tta-

min

en•

työh

akem

uste

nte

kem

inen

•ty

ö-ha

asta

ttel

uun

valm

enta

utum

inen

•ty

öhaa

stat

telu

nm

enem

inen

Su

un

nit

telu

•ko

ulut

ukse

n ja

työk

okem

ukse

nsu

hteu

ttam

inen

•an

siol

uett

elon

teke

min

en•

suom

alai

seen

työe

läm

ään

tutu

stum

inen

•ty

öpai

kkak

ä yn-

tien

teke

min

en

Asi

akku

ud

esta

sop

imin

en

•al

kuha

asta

ttel

unte

kem

inen

•tu

tust

umin

en•

asia

kkuu

dest

aso

pim

inen

•su

omen

kie

len

test

aam

inen

jaar

vioi

nti

Alk

uka

rto

itu

s

•pr

ojek

tin t

arjo

-am

at p

alve

lut

•as

iakk

aan

palv

elut

arpe

et

Su

om

en

kie

len

op

etu

s

•ty

öpai

kka-

jaty

öteh

tävä

-ko

htai

nen

suom

en k

iele

nop

etus

ty ö

-pa

ikal

la

Ko

ulu

tusp

alve

lut

•su

omen

kie

len

kurs

sit

•at

k-ku

rssi

t•

amm

atill

iset

kurs

sit

ja k

oulu

-tu

s

Ku

nto

utu

s-lu

ots

aus

•pa

lvel

uohj

aus

•tu

kihe

nkilö

näto

imim

inen

Mu

ut

pal

velu

t

•so

siaa

li- ja

terv

eyst

oim

i•

työh

allin

to•

muu

t pr

ojek

tit

Tuen

häi

vytt

ämin

en

•tu

en s

i irtä

min

enty

öpai

kal la

työ

n-an

taja

l le ja

mui

l-le

työ

ntek

i jöi l l

e•

tuen

si ir

täm

inen

työp

aika

n ul

ko-

puol

ella

peru

spal

velu

ihin

Alk

uty

ösk

ente

lyTy

öva

lmen

nus

Alkukartoitus

Työvalmentajan ja asiakkaan yhteistyö alkaa asiakkaan tullessa tutustumaanpalveluun. Palvelu on suunnattu kotouttamisvaiheen ohittaneille maahan-muuttajataustaisille työnhakijoille, jotka ovat olleet pitkään tai toistuvastityöttömänä ja tarvitsevat työllistymiselleen erityistä tukea (ks. tark. luku 4).Yhdestä tai kahdesta ensimmäisestä tapaamisesta koostuvan alkutilanteenselvityksen aikana työvalmentaja kertoo asiakkaalle työvalmennuspalvelus-ta, sen sisällöstä, toimintatavoista ja tavoitteista. Työvalmentaja keskusteleeasiakkaan kanssa tämän työllistymiseen liittyvistä toiveista ja tavoitteistasekä kiinnostuksesta ja mahdollisuuksista osallistua toimintaan, joka edellyt-tää asiakkaalta omaa motivaatiota, aktiivisuutta ja sitoutuneisuutta. Keskus-telujen tavoitteena on selvittää, kohtaavatko projektin toimintatavat ja asiak-kaan tarpeet toisensa. Näiden keskustelujen pohjalta työvalmentaja ja asiakaspäättävät joko yhteistyön aloittamisesta tai asiakkaan ohjaamisesta muidensosiaali-, terveys- tai työllistymispalveluiden piiriin.

Asiakkuudesta sopiminen

Yhteistyön aloittamista koskevan päätöksen jälkeen työvalmentaja ja asiakasjatkavat ja syventävät asiakkaan elämäntilanteeseen ja työllistymistavoittei-siin liittyviä keskusteluja. Keskusteluissa perehdytään kokonaisvaltaisestiasiakkaan taustaan ja tilanteeseen: perhetilanteeseen, terveydentilaan, toi-meentuloon, koulutukseen ja työhistoriaan (vrt. Potocky-Tripodi 2002, 52).Tuetun työllistymisen asiakkaan omien valintojen kunnioittamista ja huomi-oon ottamista koskevan periaatteen mukaisesti keskusteluiden perimmäisenätavoitteena on asiakkaan omien työllistymiseen liittyvien toiveiden, tavoit-teiden ja vahvuuksien selvittäminen. Lisäksi työvalmentaja keskustelee asi-akkaan kanssa asiakkaan työllistymiseen mahdollisesti vaikuttavista kielel-lisistä, kulttuurisista tai muista tekijöistä. Tarvittaessa työvalmentaja ehdot-taa asiakkaalle suomen kielen opettajan tekemää kielitaidon testausta ja arvi-ointia. Käytyjen keskusteluiden perusteella työvalmentaja ja asiakas kirjaa-vat asiakkaan sosiaalista ja taloudellista tilannetta koskevat tiedot, sopivatasiakkuudesta sekä tekevät yhteistyösopimuksen. Yhteistyösopimus on asiak-kaan ja työvalmentajan välinen palvelusopimus, johon kirjataan yhteistyöntavoitteet sekä molempien osapuolten velvollisuudet niiden saavuttamiseksi(vrt. Valkonen & Harju 2005).

”Alkutyöskentely on sillä lailla, että kun se asiakas on tullut projektiin. Tietysti

hänelle ensimmäisessä tapaamisessa kerrotaan projektista, projektin tarjoamista

palveluista ja niin edelleen. Sitten sen jälkeen lähdetään kartoittamaan asiakkaan


tilanne elikkä perhetilanne, — työhistoria, koulutus. Työhistoria siis Suomessa,

omassa kotimaassa. Koulutus täällä, omassa kotimaassa. Suomen kielen taito.

Sitten asiakkaan toivomuksia, että mitä hän haluaisi tehdä. Hänen oma näkemys,

omaan työhakuun liittyviä juttuja. Elikkä siinä muodostetaan kokonaisvaltainen kuva

asiakkaasta, jotta sitten näiden tietojen perusteella lähdetään laatimaan sitä asi-

akkaan suunnitelmaa, jota sitten lähdetään toteuttamaan, kun sitten asiakkuu-

desta sovitaan.” (M 6.3)3

Jos asiakkaalla ilmenee joko alkutyöskentelyn tai myöhemmin työvalmen-nuksen aikana selvittämistä edellyttäviä sosiaalisia tai terveydellisiä seikko-ja, ohjaa työvalmentaja hänet kuntoutusluotsin asiakkaaksi (luku 6). Majak-ka-Beacon -hankkeessa kokeiltiin työvalmentajan ja kuntoutusluotsin yh-teistyötä, jossa kuntoutusluotsi vastasi asiakkaan sosiaaliseen ja terveydelli-seen hyvinvointiin liittyvien palvelutarpeiden selvittämisestä, ohjauksesta janeuvonnasta, jolloin työvalmentaja saattoi keskittyä työn etsintään, työnan-tajakontaktien hoitamiseen ja työllistymisen tukemiseen. Työvalmentaja jakuntoutusluotsi toimivat siis rinnakkain yhteistyössä, jossa molemmat hoita-vat oman asiantuntijuutensa piiriin kuuluvia tehtäviä. Jos työtehtävissä ilme-ni ajoittaisia päällekkäisyyksiä, sopivat työntekijät työnjaosta ja yhteyden-pidosta eri tahoihin asia- ja tilannekohtaisesti.

5.3. Työvalmennus

Alkutyöskentelyyn sisältyvien asioiden selvittämisen jälkeen siirrytään var-sinaiseen työvalmennukseen, joka koostuu neljästä vaiheesta: suunnittelu- jatyönhakuvaiheista, sekä työssä tukemisen ja tuen häivyttämisen vaiheista(vrt. Kokko & Ala-Kauhaluoma 2000a, 49).

Suunnittelu

Suunnitteluvaiheessa työvalmentajan ja asiakkaan käymät keskustelut suun-tautuvat ja syventyvät asiakkaan työllistymiseen liittyvien toiveiden ja ta-voitteiden sekä niitä vastaavien työllistymismahdollisuuksien selvittämiseen.Keskeisiä asioita voivat olla asiakkaan koulutuksen ja työkokemuksen suh-teuttaminen suomalaisille työmarkkinoille, ansioluettelon laatiminen, suo-

3 Sitaatit ovat suoria lainauksia työvalmentajien ja työnetsijän haastatteluista. Sitaattien lopus-sa suluissa olevan tunnuksen kirjainosa viittaa haastatellun taustaan (S = syntyperäinen suo-malainen, M = maahanmuuttaja), ensimmäinen numero yhteen neljästätoista haastatellustatyöntekijästä ja toinen numero ensimmäiseen, toiseen tai kolmanteen haastattelukierrokseen.

65

malaiseen työelämään tutustuminen ja työpaikkakäyntien järjestäminen.Työvalmentaja ja asiakas toimivat tasa-arvoisessa yhteistyösuhteessa, jokatakaa asiakkaalle mahdollisuuden toimia aktiivisena omaa elämäänsä ja työl-listymistään suunnittelevana henkilönä. Työvalmentajan tehtävänä on tukeaasiakkaan vahvuuksia, nostaa esiin erilaisia mahdollisuuksia, tehdä ehdotuk-sia, raottaa ovia, kannustaa ja rohkaista.

”Siellä olin toimistotyöntekijänä, Majakassa minä olen kumppanina, partnerina.

Minun asiakkaan partnerina. Koko ajan puhun heidän kanssaan, että onko tämä

sulle hyvä. Tehdäänkö näin? Haluatko, että minä tulen mukaan? Ystävällisesti

partnerina. Silloin oli kalvoja ja niiden perustella katsottiin, ei mitään oikeasti.

Koko ajan on virkailija ja palvelun saaja. Majakassa olen partnerina.” (M 12.2)

Koulutuksen ja työkokemuksen suhteuttaminen. Maahanmuuttajataustais-ten asiakkaiden koulutus ja työkokemus voivat olla peräisin ja jakautua eritavoin Suomen ja muiden maiden välille. Muualla hankitun koulutuksen jatyökokemuksen suhteuttamista suomalaisille työmarkkinoille voivat vaikeuttaaasianmukaisten todistusten puuttuminen, koulutus- ja ammattinimikkeidenerilaisuus sekä koulutus- ja ammattinimikkeiden sisältöjen maakohtaisetvaihtelut. Tällöin työvalmentajan tehtäviin kuuluu selvittää, mikä koulutuk-sen tai työn varsinainen sisältö on ollut, millaisia ammatillisia tietoja ja taitojaasiakkaalla on ja kuinka ne soveltuvat suomalaisille työmarkkinoille. Josasiakkaalla on koulu- tai työtodistuksia Suomeen muuttoa edeltäneeltä ajalta,myös ne täytyy kääntää suomeksi ja rinnastuttaa suomalaiseen järjestelmään.Työvalmentaja voi myös kannustaa ja ohjata asiakasta laatimaan esimerkiksierilaisia työnäytteitä tai -kansioita.

Ansioluettelon laatiminen. Asiakkaan koulutuksen ja työkokemuksen sisäl-lön selvittämisen jälkeen asiakas ja työvalmentaja alkavat valmistautua työn-hakuun. Valmistautuminen aloitetaan etenkin heikon suomen kielen taidonomaavien asiakkaiden kanssa ansioluettelon laadinnalla.

”Yleensä paperit laitetaan kuntoon, että on cv tehtynä, koska se kyllä auttaa, jos

sen voi esittää. Jos on hyvä, niin siitä näkee, mitä on tehnyt. Se voi olla myös

asiakkaalle tukena, apuvälineenä. Nyt yhden [asiakkaan] kanssa ollaan sovittu,

että hän tekee työkansion itselleen omista töistään. Että olis tavallaan työnäyte.

Yhdellä [asiakkaalla] oli myös työkansio mukana työhaastattelussa. Se oli var-

masti plussaa, sitä kehuttiin kovasti. Jos on jotain tämmöisiä, mitä asiakas voi

omaksi edukseen käyttää, niin niitä pyritään käyttämään.” (S 11.2)


Suomalaiseen työelämään tutustuminen. Jos asiakkaalla on vain vähän taiei lainkaan kokemusta suomalaisilta työmarkkinoilta, voi työvalmentaja tu-kea asiakasta suomalaiseen työelämään tutustumisessa. Työvalmentaja voikeskustella asiakkaan kanssa suomalaisen työelämän yleisistä toimintaperi-aatteista, työkulttuurista, työajoista, työlainsäädännöstä, yrittäjyydestä sekätyöntekijän ja työnantajan asemasta, oikeuksista ja velvollisuuksista työpai-kalla. Työvalmentaja voi myös tukea asiakkaan työllistymissuunnitelmienselkiytymistä ja konkretisoitumista tutustumalla yhdessä asiakkaan kanssaerilaisten töiden sisältöön ja vaatimuksiin. Tässä voi olla apua esimerkiksierilaisten ammatillisten profiilien luomisesta sekä asiakasta kiinnostavientoimialojen tämänhetkisen työtilanteen selvittämisestä.

”Me tavataan ja jutellaan mikä työ kiinnostais. Sitten voidaan ihan miettiä mitä se

tietää siitä työstä. Onks sillä joku tuttu, joka tekee sitä työtä? Miks se haluis

siihen työhön? Millasta se aattelee, et työpäivä vois olla? Millaisia asioita teh-

dään? Keiden kanssa siellä työpaikalla ollaan tekemisissä? Tällaisia. Joskus se

on ihan abstraktilla tasolla, et pitää miettiä mihin ammattiin haluaa ja sitten mieti-

tään eri ammatteja siltä kannalta. Joskus jos on heikompi kielitaito, niin mä oon

printannut kuvia. Useilla firmoilla voi olla joku kuvaus siitä, et meillä on tämmösiä

ja tämmösiä työtehtäviä. Vaikka etenkin alku vaiheessa, — kirjotti jonkun helpolla

suomella kuvauksen siitä mitä tässä työssä tehdään ja sitten vertailtiin ja järjeste-

lee. Et jos haluut semmosen työn jossa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa, niin

mikä sun mielestä ois näistä eniten sellasta. Mutta sehän ei kaikkien kanssa ollut

mitenkään tarpeellista, kun monilla on ollut ihan selvä käsitys siitä, että haluan

töihin päiväkotiin. Sittenkin täytyy purkaa sitä, että kenen kanssa siellä tehdään

töitä ja mitä ne päiväkotityöt voi pitää sisällään. Et onks se pelkkää lasten kanssa

leikkimistä vai sateella ollaan ulkona ja siivotaan ja tyhjennetään välillä astianpe-

sukonetta ja vanhempien kanssa. Et semmosta, vähän niin kun jakamista.”

(S 2.3)

Työpaikkakäyntien järjestäminen. Työvalmentaja voi myös tehdä asiakkai-den tai asiakasryhmien kanssa tutustumiskäyntejä eri alojen työpaikoille.Tutustumiskäyntien tarkoituksena on antaa konkreettinen kuva suomalaisistatyöpaikoista ja erilaisten ammattinimikkeiden ja työtehtävien sisällöstä. Netarjoavat siten asiakkaille mahdollisuuksia peilata omaa tilannettaan ja työl-listymistavoitteitaan, vaikkei heidän ensisijaisena tavoitteenaan olisikaantyöllistyä juuri kyseessä olevalle alalle. Tutustumiskäynnit voivat tukea myöstyövalmentajan yhteistyötä kyseisen yrityksen kanssa ja edistää siten asiak-kaiden mahdollisuuksia työllistyä sinne jatkossa.

67

”Siinä oli tarkoitus, että asiakkaalle valotetaan, minkälaisia työpaikkoja on. Oli

tarkoitus, että olis muissakin paikoissa käyty, koska asiakas on ollu yli kymmenen

vuotta Suomessa eikä koskaan ollu töissä. — [Työnetsijä] on järjestänyt muitakin

työpaikkakäyntejä, ja niitä oon toivonutkin, että asiakkaat näkisi työpaikkoja ja

vois asettaa itsensä siihen asemaan. Miettiä, että voisinko tehdä täällä töitä ja

olisiko tän tyylinen paikka minun työpaikkani.” (S 11.2)

Suunnittelun lähtökohtana on siis huolellinen perehtyminen ja paneutuminenasiakkaan tilanteeseen, osaamiseen ja tavoitteisiin. Tavoitteena on lisätä sekäasiakkaan että työvalmentajan valmiuksia ennakoida asioita sekä välttää suu-rien yllätyksien ilmaantuminen työvalmennuksen myöhemmissä vaiheissa.Jos työllistymissuunnitelmien tekemisen yhteydessä nousee esiin selkeitäkoulutustarpeita, asiakas ja työvalmentaja selvittävät erilaisia koulutusvaih-toehtoja ja asiakkaan mahdollisuuksia hakeutua esimerkiksi suomen kielenkurssille, atk-kurssille, ammatilliseen täydennyskoulutukseen, oppisopimus-koulutukseen tai ammatilliseen koulutukseen. Asiakkaan sekä hänen tilan-teensa ja tavoitteidensa tunteminen antaa myös työvalmentajalle lisää var-muutta suositella asiakasta mahdollisille työnantajille. Työnantajille annetta-vien suositusten ja lupausten tulee olla perusteltuja, koska ne voivat vaikuttaaratkaisevasti palvelun maineeseen työnantajien keskuudessa.

Kun asiakkaan työllistymiseen liittyvät tavoitteet ja suunnitelmat alka-vat selkiytyä, laativat työvalmentaja ja asiakas yhdessä työnhakua koskevantoimintasuunnitelman. Suunnitelmaan kirjataan työllistymiseen liittyvät ta-voitteet ja toimintatavat: miltä alalta tai aloilta työtä haetaan, millaistatyösuhdetta tai -kokeilua tavoitellaan4 ja mistä työnhakuun liittyvistä asioistaasiakas ja työvalmentaja vastaavat yhdessä ja erikseen. Tuetun työllistymisenensisijaisena tavoitteena on asiakkaan työllistyminen avoimille työmarkki-noille palkkatyöhön (luku 3). Tarjolla on valikoima erilaisia työllistymisentukitoimia, joiden avulla myös maahanmuuttajataustainen työnhakija voisaada lyhytaikaisen kokeiluvaiheen työpaikalle. Majakka-Beacon -hankkeenkokemusten mukaan nämä työharjoitteluun, -kokeiluun tai työelämävalmen-nukseen perustuvat tukimuodot osoittautuivat käyttökelpoisiksi myös maa-hanmuuttajien osalta, erityisesti työllistymisprosessin alkuvaiheessa. Kes-keistä on kuitenkin keskustella työnantajan kanssa tavoitteena olevasta nor-maalista työsuhteesta jo ennen kokeiluvaiheen aloittamista.

Toimintasuunnitelman tarkennettua sen toteutumista seurataan ja seneteneminen kirjataan yhteistyöpäiväkirjaan.

4 Palkkatyö, tukityö, oppisopimus, työharjoittelu, työelämävalmennus, työkokeilu, kuntouttavatyötoiminta tms.


Työnhaku

Maahanmuuttajataustaiset asiakkaat voivat tarvita tukea työpaikkojen etsi-misessä, työnantajiin yhteyden ottamisessa, työhakemusten laatimisessa, työ-haastatteluun valmentautumisessa ja työhaastatteluun menemisessä.

Työpaikkojen etsiminen. Työpaikkojen etsiminen aloitetaan tehdyn suunni-telman mukaisesti. Sekä työvalmentaja että asiakas alkavat etsiä aktiivisestimahdollisimman hyvin asiakkaan toiveita vastaavia työpaikkoja. Työpaikko-jen etsiminen on yksi työvalmentajan keskeisimpiä työtehtäviä. Työvalmen-taja ohjaa myös asiakasta löytämään ja käyttämään hyödyllisiä työnhakuka-navia, joita ovat esimerkiksi internet, lehdet, radio, televisio ja ’puskaradio’.Majakka-Beacon -hankkeen työvalmentajien kokemusten mukaan erityisestiinternetistä on muodostunut lyhyessä ajassa merkittävä työnhakukanava, jostalöytyy työhallinnon sivujen ohella lukemattomia työnvälitysyritysten ja yri-tysten omia päivittäin päivittyviä rekrytointisivuja. Työpaikkojen etsintävai-heessa työvalmentaja ja asiakas tapaavat tarpeen mukaan toimistolla tai esi-merkiksi työvoimatoimistossa tai kirjastossa, jossa he voivat opetella työ-paikkojen etsimistä internetistä ja lehdistä. Aina ei ole kuitenkaan tarpeentavata, vaan asioita voidaan hoitaa epämuodollisesti ja ilman ajanvaraustamyös puhelimitse.

Työantajiin yhteyden ottaminen. Asiakkaan toiveen mukaan joko asiakas taityövalmentaja ottaa ensimmäisen kerran yhteyttä mahdolliseen työnantajaan.Etenkin heikosti suomea osaavat asiakkaat toivovat usein työvalmentajanvastaavan ensimmäisestä yhteydenotosta, joka voi tapahtua joko puhelimit-se, sähköpostitse tai internetin kautta. Yhteydenotossa on keskeistä tuodaesiin asiakkaan vahvuuksia – tietoja, taitoja, osaamista, kyvykkyyttä, sitou-tuneisuutta, motivaatiota, kielitaitoa – juuri kyseessä olevan työpaikan kan-nalta ja osata vastata työnantajien usein ensimmäisenä esittämiin asiakkaansuomen kielen taitoa koskeviin kysymyksiin. Työnantajalle kerrotaan tar-peen ja kiinnostuksen mukaan maahanmuuttajien työvalmennuksesta ja sii-hen sisältyvistä palveluista, kuitenkaan niitä liikaa korostamatta. Työvalmen-tajan kannalta voi olla haasteellista onnistua markkinoimaan työnantajallesamanaikaisesti sekä asiakkaan vahvuuksia että palvelun tarjoamaa tukea.

”Yritän kertoa asiakaan hyviä puolia, hyviä piirteitä, voimavaroja, vahvuuksia. Yri-

tän toisaalta väheksyä niitä piirteitä, jotka työnantajan mielestä saattaa näyttää

esteiltä työllistymiselle, mut joilla mun mielestä ei ole mitään merkitystä. Tän tyyp-

69

pistä keskustelua käydään, mutta aina rehellisesti. Mitään en voi peitellä enkä

salata. Koitan olla myöskin liioittelematta.” (S 10.2)

Yhteydenotot ovat monella tavalla eduksi sekä asiakkaalle että työvalmenta-jalle. Asiakas saa kyseisestä työpaikasta ja työtehtävästä lisätietoa, jonkaperusteella hän voi pohtia kiinnostustaan työhön ja vahvuuksiaan hakea sitä.Asiakkaalle voi myös aueta mahdollisuus päästä työhaastatteluun ilman kir-jallisen työhakemuksen tekemistä. Työvalmentaja voi puolestaan saada sekäarvokasta lisätietoa kyseisestä alasta että luoda hyödyllisiä työnantajakon-takteja. Kiinnostuneille työnantajille kannattaa markkinoida palvelua työnetsimisen yhteydessä myös yleisemmin, koska sitä kautta löydetyt työnanta-jakontaktit voivat hyödyttää työnetsintää myös myöhemmin.

”—sieltä mä sain vinkkejä ja monesta muustakin paikasta oon saanut viestejä,

kun olen ottanut yhteyttä ja yrittänyt neuvotella paikoista. Kauheen avuliaita ihmi-

set, et vois sieltä ja sieltä kysellä. Ne jotenkin, et onks tää maahanmuuttajuus

sinänsä kiinnostava asia kuitenkin tai onhan me paljon puhuttu, et pitäisi hyödyn-

tää nämä maahanmuuttajat täällä meidän työelämässä. Siellä ollaan valmiita neu-

vomaan ja auttamaan.” (S 11.3)

Työhakemusten laatiminen. Suorien yhteydenottojen ohella työn hakemi-sen edellytyksenä on usein kirjallisen työhakemuksen tekeminen. Kirjallisiatyöhakemuksia ansioluetteloineen voidaan lähettää perinteiseen tapaan pos-titse, mutta yhä useammin myös sähköpostitse tai yritysten internetissä ole-vien rekrytointisivujen kautta. Maahanmuuttajataustaiset asiakkaat voivattarvita tukea heidän vahvuutensa vakuuttavasti esiin tuovien työhakemustenlaatimiseen ja suomen kielen oikeinkirjoituksen tarkistamiseen. Tarvittaessatyövalmentaja ja asiakas tekevät hakemuksia yhdessä, jolloin asiakas oppiisamalla tarvittavia taitoja ja voi toimia asiassa jatkossa aiempaa itsenäisem-min.

Työhaastatteluun valmentautuminen. Maahanmuuttajataustaiset asiakkaatvoivat tarvita myös valmennusta työhaastatteluun. Projektin kokemusten mukaanyleisen työhaastatteluvalmennuksen osalta kannattaa hyödyntää työhallin-non järjestämää valmennusta tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Joidenkinasiakkaiden kanssa voi olla tarpeen käydä läpi sellaisia suomalaisesta näkö-kulmasta ehkä itsestään selviltä vaikuttavia asioita kuten työhaastattelun tar-koitus, sisältö ja tavallisimmat kysymykset, työhaastattelu aitona valintati-lanteena sekä suomalainen käsitys asioista puhumisesta ja puhumatta jättämi-


sestä, liioittelusta ja valehtelemisesta, asianmukaisesta käyttäytymisestä japukeutumisesta, kysymyksiin vastaamisesta, ajoissa olemisen tärkeydestäsekä ei-kielelliseen kommunikaatioon kuten kättelyyn ja silmiin katsomiseenliittyvistä asioista jne.

”Asiakkaille, jotka työhaastatteluun pääsivät, tai saivat tiedon siitä, että mulla on

viikon päästä työhaastattelu, heillä ei ollut juuri käsitystä siitä, mitä on odotetta-

vissa, kun he menevät työhaastatteluun. On selvää, että joillakin ihmisillä on haas-

tatteluista kokemusta ja ovat siinä ihan yhtä kyvykkäitä kuin ketkä hyvänsä muut,

mutta joukossa on myös ihmisiä, jotka kenties menee ensimmäistä kertaa elä-

mässänsä työhaastatteluun. Tai niin kuin on ilmi käynyt, tulevat sellaisesta ympä-

ristöstä alun pitäen, että koko yhteiskunnassa ei tunnisteta tämmöistä instituutio-

ta kuin työhaastattelu. Mulle on kerrottu, että saattaa olla semmonen työmarkki-

noilla vallitseva käytäntö, että 90% työpaikoista avautuu erilaisin sopimuksin. On

tuttavuutta, sukulaisuutta tai suoranaista korruptiota, jonka perusteella työpaikka

jollekulle lankeaa ilman, että siinä on tasapuolista ja neutraalia, ennakkoluulotto-

muuteen pyrkivää työhaastattelua niin kuin meillä.” (S 10.2)

Yleistä työhaastatteluvalmennusta ja ”varastoon opettelemista” keskeisempityövalmennuksen tarjoama tuen muoto oli Majakka-Beacon -hankkeessaasiakkaan mahdollisuus saada valmennusta juuri tiettyyn tulossa olevaantyöhaastatteluun. Konkreettinen tilanne motivoi asiakasta pohtimaan aivantoisella tavalla odotettavissa olevia haastattelukysymyksiä ja niihin vastaa-mista, keskeistä suomen kielistä sanastoa, itsensä esittelyä ja osaamisensaesiintuomista sekä sopivaa haastattelukäyttäytymistä. Keskustelun ohellatyöhaastattelua voidaan myös harjoitella. Haastatteluharjoituksen aitoutta lisää,jos asiakasta haastattelee joku työvalmentajaa vieraampi henkilö. Tällöintyövalmentaja voi toimia tilanteen tarkkailijana. Harjoituksen päätyttyä ti-lanne käydään yhdessä läpi keskustellen sekä esiin tulleista vahvuuksista ettävielä terävöittämistä kaipaavista asioista.

”Me ollaan tälle samalle tyypille pidetty valmennuskerta kirjaston kahvilassa en-

simmäisen tapaamisen jälkeen. Se oli käynyt aika monessa haastattelussa ja meistä

tuntu, että olemus vaati vähän jäntevöitymistä ja reippautta. Ihan juteltiin siitä,

että on yksi haastattelu tulossa, jossa etsittiin reipasta laitoshuoltajaa. Mietittiin

yhdessä, minkälainen se vois olla ja käytiin läpi suurin piirtein kolme tärkeintä:

miksi olisit hyvä tähän työhön, mitkä sun vahvuudet ja heikkoudet on ja joku kol-

mas kysymys vielä. Harjoiteltiin sitä ihan silleen, että ensin keskusteltiin, mitä

vois vastata ja mikä on tärkeää ja mikä on teatteria ja mikä on valehtelua. Purettiin

71

vähän vastauksia, että mitä se voi ajatella, jos sä vastaat niin tai näin. Sitten ihan

harjoiteltiin niin, että [työnetsijä] oli haastattelija. Se käveli kirjaston ovesta si-

sään ja kysy kysymykset. Se oli mun mielestä tosi hyödyllinen.” (S 2.2)

Työhaastatteluun meneminen. Asiakas menee työhaastatteluun toiveensamukaan joko yksin tai yhdessä työvalmentajan kanssa. Työvalmentajan mu-kanaolo haastattelussa voi olla perusteltua, jos asiakas katsoo tarvitsevansatukea suomen kielen tai haastattelutilanteen ’tulkkaamiseen’. Haastattelunyhteydessä työvalmentaja voi kertoa työnantajalle työvalmentajan, suomenkielen opettajan ja kuntoutusluotsin palveluista, jotka ovat tarvittaessa sekätyöllistyneen asiakkaan että työnantajan käytettävissä. Työvalmentajan läs-näolo haastattelussa ei ole kuitenkaan aina tarpeellista, eikä aina edes hyö-dyksi. Haastattelija voi tulkita työvalmentajan läsnäolon takia asiakkaan kie-litaidon todellisuutta heikommaksi ja tuen tarpeet suuremmiksi kuin ne ovat-kaan. Pahimmassa tapauksessa haastattelija alkaa esittää kysymyksensä asiak-kaan sijasta työvalmentajalle, jolloin keskustelu helposti myös nopeutuu jaasiakkaan osallistuminen siihen vaikeutuu. Toisaalta heikommankin suomenkielen taidon omaavan asiakkaan meneminen yksin haastatteluun voi toimiahyödyllisenä opppimistilanteena ja kääntyä asiakkaan eduksi.

”Sitten on ollut semmosia, että asiakas on mennyt itse ja mä olen ollut ihan her-

moraunio, kun ei se asiakas kuitenkaan puhu suomea välttämättä paljon yhtään ja

sit se on saanut sen työn, mikä on tietysti ihan loistavaa. — Monelle työnantajalle

se, et ei puhu juuri mitään ja meet haastatteluun on jo osotus siitä, että tosiaan

haluat sitä työtä. Siinäkin voi ilmetä semmosia asioita, joita ei aina muista ajatella

— Ne ansiot voi olla sitten muuallakin, kun siinä, et osaa meidän opitun kaavan

mukaan asiat hoitaa.” (S 2.3)

Asiakkaan ja työvalmentajan yhteisen työnhaun vahvuus on sen intensiivi-syys. Työnhaku pysyy aktiivisena, kun työpaikkojen etsiminen ja yhteyden-pitäminen on samanaikaisesti molempien tehtävä. Ajoittain käydään läpi työn-haun tilanne – tehdyt ja tekemättä jääneet sekä edistyneet ja edistymättömätasiat – ja tarkennetaan suunnitelmaa, esimerkiksi suunnataan työnhakua uu-delleen.

Työssä tukeminen

Tuetun työllistymisen keskeinen periaate ja erityispiirre on, että työvalmen-tajan työllistyneelle asiakkaalle ja hänen työnantajalleen tarjoama tuki jatkuumyös työllistymisen jälkeen niin kauan kuin siihen on tarvetta. Sitä vastoin


useimmissa muissa työllistymisen tukitoimissa työllistyminen nähdään pro-sessin päätepisteenä (ks. luku 3).

Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden ja heidän työnantajansa työllis-tymisen jälkeiset tukitarpeet voivat liittyä esimerkiksi työsopimuksen teke-miseen, työtehtäviin perehdyttämiseen, työyhteisöön integroitumiseen taipalautteeseen ja jatkosta sopimiseen. Asiakkaan tuen tarpeet voivat kohdistuamyös työpaikan ulkopuolelle ja liittyä työllistymisen myötä muuttuvanelämäntilanteen hallitsemiseen.

Työsopimuksen tekeminen. Työnhaun johdettua työllistymiseen on vuoros-sa työsopimuksen tekeminen. Työsopimuksen tekemisen yhteydessä sovi-taan työtehtävistä, työajasta, palkkauksesta ja työsuhteen kestosta. Työval-mentaja voi osallistua työsopimuksen tekemiseen, jos sekä asiakas että työn-antaja sitä toivovat. Tällöin sovitaan tarvittaessa myös työvalmentajan tarjo-amien palveluiden käytöstä ja suomen kielen opetuksen järjestämisestä työ-paikalla.

Työtehtäviin perehdyttäminen. Työtehtäviin perehdyttämiseen liittyviin tu-kitarpeisiin voivat vaikuttaa yrityksen koko sekä työn sisältö ja vaativuus.Etenkin suuret yritykset, joilla on usein sekä kokemusta maahanmuuttaja-taustaisten työntekijöiden rekrytoinnista että oma perehdyttämisohjelma, hoitavatperehdytyksen mielellään itse. Sitä vastoin pienemmät yritykset, joilla ei olekokemusta maahanmuuttajataustaisista työntekijöistä, ei omaa perehdyttä-misohjelmaa, eikä oikeastaan edes aikaa hoitaa perehdytystä, saattavat ollakiinnostuneita käyttämään hyväkseen työvalmentajan perehdyttämispalve-luita. Työvalmentajan mahdollisuuksiin osallistua perehdytykseen vaikutta-vat kuitenkin myös työn sisältö ja vaativuus. Työvalmentajapalveluiden hyö-dyt voivat olla varsin rajallisia esimerkiksi ammatillista erityisosaamista,luottamuksellisten asiakastietojen käsittelyä tai erityisiä ammattilupia edel-lyttäviin työtehtäviin perehdyttämisen yhteydessä. Työvalmentajan osallis-tuminen perehdyttämiseen näyttääkin projektin kokemusten mukaan hyödyt-tävän eniten sekä työntekijää että työnantajaa pienehköjen yritysten matalanvaativuustason työtehtävien yhteydessä.

”Siis semmoinen työ, joka ei vaadi korkeaa osaamista, että kyllä olen ollut siinä

erittäin paljon. Sanoisinko, että työvalmentajat on ollut aika paljon mukana. Sil-

loin sitten työllistyminen on aika paljon hyötyä asiakkaille. Mutta sitten jos asia-

kas on korkeasti koulutettu ja työ on vaativa ja niin edelleen, että meidän rooli on

ollut aika vähäistä. Ihan johtuen siitä tehtävän… — tehtävä, joka on erittäin spesi-

73

fi osaaminen. Ehkä ei työvalmentajista ole kovin paljoa hyötyä. Se asiakas on itse

sen alan sanoisinko huippuosaaja, että korkeakoulutusta, korkeakoulututkinto ja

työtä on tehnyt ja on ollut siinä tehtävässä pitkään. Semmoisessa tapauksessa

tietää, että työvalmentajan rooli on ollut hyvin vähäistä.” (M 6.3)

Osallistuessaan perehdyttämiseen työvalmentaja vierailee työpaikalla työn-antajan ja asiakkaan kanssa tehdyn sopimuksen mukaan. Työsuhteen alussaja uusien työtehtävien opettelemisen yhteydessä työvalmentaja voi olla työ-paikalla tarvittaessa kokonaisia työpäiviäkin, mutta alun jälkeen hänen onhyvä vähentää läsnäoloaan vähitellen. Työvalmentaja voi myös vierailla työ-paikalla joko asiakkaan tai työnantajan kutsusta ja auttaa ratkaisemaan esiinnousseita työtehtäviin, työjärjestelyihin tai työsuhteeseen liittyviä epäsel-vyyksiä tai ongelmia. Työvalmentajan tukea voi pyytää esimerkiksi työväli-neiden käytön, oikeiden työtapojen tai vaadittavan työnopeuden opettelemi-seen tai esimerkiksi työaikaan, palkkaukseen tai ylitöihin liittyvien asioidenselvittämiseen. Majakka-Beacon -hankkeen kokemusten mukaan pelkkä tie-to tästä mahdollisuudesta voi vaikuttaa ratkaisevasti työsuhteen syntymi-seen, vaikka työvalmentajan tuen tarve ei myöhemmin olisi realisoitunut-kaan.

”Vielä työyhteisön sääntöihin liittyen, esimerkiksi sillä oli semmonen käsitys, että

hänelle ei makseta ylityöstä palkkaa. — Me jouduttiin siinä sitten odottelemaa ja

asiakas rupesi kertomaan, että hänellä on kyllä tullu ylityötunteja, kun välillä me-

nee niin hitaasti, kun on niin paljon [töitä]. Hän sanoi, että en kyllä jatka tätä työtä

sen jälkeen, jos työpäivät on näin pitkiä. Mä sanoin, että kyllähän siitä saa palk-

kaa. Välillä on lyhyempiä päiviä ja yritin selittää, mitä olin itse ymmärtänyt, että

kun työaika on seitsemän tuntia 39 minuuttia, niin se tasataan jollain tietyllä jak-

solla. Se oli, että ei [työnantaja] maksa. Mä kysyin [toiselta työntekijältä], että

tuleeko sulla ylityötunteja ja maksetaanko niistä palkkaa. Se oli, että joo, kyllä

niistä maksetaan, ei siinä mitään. Sitten tuli taas piristys, että ai jaa, ei sitten

mitään.” (S 2.2)

Työyhteisöön integroituminen. Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden tu-kitarpeet saattavat liittyä työtehtävien opettelemista useammin työyhtei-söön integroitumiseen. Tavoitteena on, että työyhteisön sosiaaliset suhteetlöytyvät luontevasti ja vähitellen yhdessä tekemisen, tutustumisen ja asiak-kaan karttuvan suomen kielen taidon myötä. Työvalmentaja voi kuitenkintukea suhteiden löytymistä toimimalla itse käytännön esimerkkinä sekä asi-akkaalle että työyhteisön muille jäsenille kysymällä asioita, aloittamalla kes-


kusteluja ja antamalla palautetta. Tarvittaessa työvalmentaja voi myös kes-kustella asiakkaan kanssa tarkemmin työyhteisöön tutustumisesta ja sen tär-keydestä työsuhteen jatkumisen kannalta sekä rohkaista asiakasta osallistu-maan taukoja kahvipöytäkeskusteluihin, kokouksiin ja työpaikan muuhuntoimintaan.

”Kun vuorovaikuttaa siellä työpaikalla sen asiakkaan kanssa, niin siinä on sem-

monen mallioppimisen mahdollisuus niille työkavereille. — meillä on yhellä työpa-

jalla ollut semmonen, joka tosi tosi heikosti puhuu ja sitten ne työkaverit on siellä

kuullut, et mä oon puhunut sen kanssa ja sit ne on tullut kysyyn, et mitä kieltä sä

sille puhut. Puhut sä [arabiaa]? Ja mä sit, et en puhu [arabiaa]. No, mitä sä sit

puhut? No, puhun ihan suomea. Mut eihän se ymmärrä mitään. Ja mä, et kyllä se

nyt ymmärtää, mielummin kantsii sanoo jotain suomeks kun olla hiljaa. Sit ne on

alkanut puhuun sille vähän suomee. On ehkä päässyt semmosesta pelosta tai

epävarmuudesta tai jostain semmosesta yli, et on ollut helpompi sit ottaa sinne.

Tai sitten on muistuttanut asiakasta, et katopa ne menee nyt röökille, et pitäisit

säkin nyt tauon. Tämmöstä, et on kannustanut siihen osallistumiseen, siihen työ-

yhteisöön. Tai et nyt alkaa se kokous, jossa sunkin pitäis olla, kun ne ei aina

automaattisesti mee sinne, kun ne jostain syystä ajattelee, et tää ei nyt koske

mua.” (S 2.3)

Työnvalmentajan on hyvä varautua myös siihen, että työpaikalla voi tullavastaan työnantajia ja työntekijöitä, jotka suhtautuvat maahanmuuttajataus-taiseen työntekijään ennakkoluuloisesti, asenteellisesti tai suoranaisen rasis-tisesti. Myös työllistyneellä asiakkaalla itsellään voi olla työnantajaan ja muihintyöntekijöihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Jos työyhteisöissä syntyy edellämainituista syistä ristiriitatilanteita, voi asiakas tai työnantaja pyytää työval-mentajan apua niiden ratkaisemiseen. Tilanteisiin on hyvä puuttua nopeastija niiden ratkaisemisen kannalta on tärkeää, että molemmilla osapuolilla onmahdollisuus tuoda esiin oma näkemyksensä. Sovittelutehtävässä työvalmen-tajalle voi olla hyötyä yhdenvertaisuuslain syrjintää koskevien kohtien tun-temisesta tai esimerkiksi maahanmuuttajajärjestöjen konsultoimisesta.

”Yksi tämmönen episodi oli [yhden työpaikan] suunnalla, jossa asiakas joutu kon-

fliktiin siellä työpaikalla kollegansa kanssa. Ei esimiehensä kanssa. Se asiakas

koki, että häntä kiusataan. Asiakas otti yhteyttä työvalmentajaan ja kertoi tän ti-

lanteen, että se on epätyydyttävässä asemassa ja aikoo jättää sen työsuhteen.

Oli ihan luonnollista, että siihen puututtiin. — Ne neuvottelut etenivät nopeasti

siihen suuntaan, että se tilanne saatiin ratkaistua. Saatiin kaikkia osapuolia tyy-

dyttävä ratkaisu siellä [työpaikalla] aikaan.” (S 10.3)

75

Työvalmentajan täytyy siis olla valmis menemään asiakkaan työpaikalle jatoimimaan siellä, mutta hänen pitää myös osata päättää tuen tarjoaminen.Työvalmentaja arvioi yhdessä työllistyneen asiakkaan ja tämän työnantajankanssa tarjoamansa tuen tarvetta ja määrää tilanteen mukaan. Työsuhteenalussa työvalmentajan tuki työpaikalla voi edistää asiakkaan työtehtävienoppimista ja työyhteisöön integroitumista, mutta myöhemmin asiakkaan työnteonitsenäistyminen ja suomen kielen taidon parantuminen voivat edellyttää tuenvähentämistä.

Muuttuvan elämäntilanteen hallitseminen. Tuetun työllistymisen periaat-teiden mukaiseen toimintaan sisältyy myös sosiaalietuuksia koskevaa neu-vontaa, koska joidenkin asiakkaiden kohdalla sosiaalietujen menettämisenpelkoa pidetään yhtenä työllistymisen esteenä (luku 3). Myös osa maahan-muuttajataustaisista asiakkaista voi pelätä sosiaalietujen menettämistä tai ollaepätietoinen siitä, kuinka työllistyminen vaikuttaa etujen määräytymiseen.Työvalmentajan on hyvä keskustella aiheesta asiakkaan kanssa hyvissä ajoinennen työllistymistä. Enemmän kuin etujen määräytymiseen liittyvien pelko-jen hälventämistä, maahanmuuttajataustaiset asiakkaat voivat kuitenkin tar-vita konkreettista apua työllistymisen myötä muuttuvien asioiden hoitami-seen. Esimerkiksi palkan ja sosiaalietuuksien yhteensovittaminen, verotuk-sen muuttaminen, ammatillinen järjestäytyminen, työterveyshuollon käyttä-minen ja työsuojeluun liittyvät määräykset voivat olla epäselviä asioita. Työl-listymisen myötä voi myös nousta esiin sellaisia työ- ja perhe-elämän yhteen-sovittamiseen liittyviä kysymyksiä kuten päivähoidon hankkiminen lapsille,kotitöiden hoitaminen, raha-asioiden järjestäminen sekä sukupuoliroolien japerheen sisäisten valtasuhteiden muuttumisen käsitteleminen. Etenkin työ-suhteen alussa asiakkaan työssä selviytymisen, jaksamisen ja jatkamisen kannaltavoi olla tärkeää, että hän saa työvalmentajalta tukea myös työpaikan ulkopuo-lella muuttuvien asioiden hoitamiseen ja koko muuttuvan elämäntilanteenhallitsemiseen.

”Kyllä väittäisin ehkä noin 90 prosenttia ongelmista yleensä eivät liity siihen varsi-

naiseen tehtävään. Ne on enemmän, mitä sanoisin, jotain muita ongelmia, kuin

työhön liittyvä. Ja ne voi olla oman, mitä sanoisin, perheen liittyviä, lasten koulun

käynti, jotain lomakkeiden täyttäminen, nää ajokiellot, kolarit ja niin edelleen. Ne

on kaikki semmoisia ongelmia, jotka ei liity työtehtävään sillä lailla.” (M 6.3)

Palaute ja jatkosta sopiminen. Työvalmentaja järjestää työpaikalle tarpeenmukaan työnantajan ja asiakkaan välisiä palautekeskusteluja, joissa käydään


läpi työn oppimiseen ja tekemiseen liittyviä asioita sekä keskustellaan työ-suhteen jatkosta. Asioiden yhteinen läpikäyminen on erityisen tärkeää, jostyösuhteen jatkosta päättävät henkilöt eivät näe asiakkaan työpanosta, eivät-kä siten tiedä kuinka hän pärjää työssä ja työyhteisössä.

”Sitten on vain yleensä sovittu, että haluaako, että siellä käydään ja aina on se

palautekeskustelu jonkun ajan jälkeen. Yleensä siinä kuukauden, parin viikon jäl-

keen. Toki nyt tulee soiteltua sitä ennenkin. Mut joskus se on vaikeeta siellä työ-

paikalla työntekijältä työnantajalle ja päinvastoin sen palautteen kulkeminen. Ja

vaikka ne jutteliskin paljon, niin saattaa olla se epävarmuus, et onko se loppujen

lopuks ymmärtänyt. Eihän siinä mitään taikakeppiä mullakaan oo tai [kuntoutus-

luotsilla] tai [suomen kielen opettajalla]. Mut se, et joku käy vielä puhuu sen asi-

an, se rauhoittaa kaikkien mielen. Tai on olemassa se tyyppi, jolle voi soittaa, jos

siltä tuntuu, vaikkei ikinä soittaiskaan.” (S 2.3)

Työvalmentaja nostaa esiin ja keskustelee työnantajan kanssa myös asiak-kaan työsuhteen jatkamiseen liittyvistä asioista, jos asiakas sitä toivoo. Ta-voitteena on taata asiakkaan työsuhteen jatkuminen tai työelämässä jatkami-nen neuvottelemalla asiakkaan nykyisellä työpaikalla määräaikaisesta jatku-vaan työsuhteeseen siirtymisestä, määräaikaiselle työsuhteelle jatkon saami-sesta tai erilaisista työllistymiskokeiluista seuraavaan vaiheeseen etenemi-sestä. Jos työsuhteelle ei ole mahdollista saada jatkoa samalta työpaikalta,ryhtyvät asiakas ja työvalmentaja etsimään asiakkaalle uutta työpaikkaa hy-vissä ajoin ennen edellisen työn päättymistä. Tällä tavoin pyritään takaamaanprosessin jatkuvuus ja katkeamattomuus sekä tarpeettomat, mutta valitetta-van yleiset odotusajat vaiheesta toiseen siirryttäessä. Toiminnan tavoitteenaon tilanteiden ennakoiminen ja eri vaihtoehtojen toteutumiseen varautuminen.

”Riippuen myös siitä, et miten se työsuhde alkaa, et jos se on työharjoittelu tai

työkokeilu tai määräaikainen joku, mikä tahansa niin se vaihekohta siinä, kun al-

kaa lähestyä loppu, niin siinä hyvissä ajoin mietitään mikä se jatko vois olla, jos ei

jatku siellä niin jotain muuta sitten mietitään. Ehkä se mitä me tehään paljon, mitä

kunnan normaalipalvelut ei tee, on ennakointi nimenomaan. Katsotaan mitä tulee

tapahtumaan, eikä kuinkas sitten kävikään. Et paljon oma työpanostus on sitä, et

varautuu erilaisiin asioihin, jotka tapahtuu tai sitten ei tapahdu. Mut se pointti on,

et oli tulos mikä tahansa, on ollut se mahdollisuus, on huomioinut erilaiset mah-

dollisuudet.— Se on semmosta näkymätöntä työtä, mutta johon täytyy olla koko

ajan varautunut ja valmis. — Ja paras on silloin, jos sitä ei tarvita. Silloinhan

kaikki on mennyt hyvin.” (S 2.3)

77


Tuetussa työllistymisessä työvalmentajan työllistyneelle asiakkaalle ja hä-nen työnantajalleen tarjoama tuki jatkuu siis myös työllistymisen jälkeen niinkauan kuin siihen on tarvetta. Työvalmentaja häivyttää tukensa ja päättääasiakassuhteen vähitellen. Tavoitteena on siirtää työvalmentajan työpaikallatarjoama tuki vähitellen työssä oppimisen, yhdessä tekemisen ja sosiaalistensuhteiden syntymisen myötä työpaikalle, työnantajalle ja työyhteisön muillejäsenille.

Työpaikan ulkopuolisten asioiden hoitamiseen tarpeellinen tuki pyritäänsiirtämään peruspalveluiden piiriin, kun työssä käyminen vakiintuu osaksiasiakkaan elämäntilannetta ja siihen liittyvien asioiden hoitaminen sujuuitsenäisesti. Palvelumalliin sisältyy kuitenkin mahdollisuus palata palvelunkäyttäjäksi myöhemmin, pitkänkin ajan kuluttua. Tällaisen mahdollisuudentarjoaminen voi lisätä asiakkaan ja työnantajan luottamusta työsuhteen on-nistumiseen sekä asiakkaan turvallisuuden tunnetta uudessa elämäntilantees-sa.

Työvalmennuksen tavoitteena on tukea myös asiakkaan valtaistumista,joka lisää asiakkaan mahdollisuuksia tehdä työllistymiseen liittyviä valintojajatkossa itsenäisesti ja suunnitella omaa tulevaisuuttaan.

”Yhdessä katsotaan ja tutustuminen ja opettaminen. Koska ei tarkoitus vaan, että

löytää työpaikan vaan myös sen, että asiakas itsekin myöhemmin osaa, jos ei

työvalmentaja läsnä, osaa itse etsiä itsellensä työpaikan. — Myös on se mitä

tulevaisuudessa tekee. Ollaan yhdessä tehty paljon. Juteltu, että miten voi hakea

ja mistä voi hakea. Ollaan käyty työvoimatoimistossa katsomassa koneita ja mi-

ten haetaan siellä töitä. Missä työpaikan ilmoituksia laitetaan. Jos niitä tulee, mis-

sä yhteystiedot ja kenen kannattaa soittaa. Miten hakemukset tehdään ja lähete-

tään. Mitä kannattaa ottaa huomioon, kun tekee niitä hakemuksia. Kun menee

haastatteluun, mitä kannattaa ottaa huomioon. Miten vastaat kysymyksiin.”

(M 1.3)

5.4. Lopuksi

Maahanmuuttajien työvalmennus edellyttää tuetun työllistymisen toiminta-malliin perehtyneisyyttä ja siihen sisältyvän avoimille työmarkkinoille suun-tautuvan työotteen ohella myös maahanmuuttajien kanssa tehtävään asiakas-työhön liittyvien erityiskysymysten hallitsemista. Etenkin asiakkaiden kie-lellisten, kulttuuristen ja yhteiskunnallisten tietojen ja taitojen sekä maahan-


muuttajuuteen liittyvien kokemusten merkityksen tunnistamista voidaan pi-tää suositeltavana (Peltola 2005a).

Tuetun työllistymisen periaatteita noudattavassa työvalmennuksessahenkilökohtainen tuki ja toiminnan joustavuus ovat tärkeitä elementtejä.Työvalmentajan tarjoama tuki tarkoittaa asiakkaan yksilöllistä palvelua,jossa tuen määrä ja laatu sekä työn etsintä sovitetaan asiakkaan valmiuksiinja tarpeisiin. Tukitarpeiden tunnistamisen edellytyksenä on huolellinen tutus-tuminen asiakkaaseen sekä perehtyminen tämän elämäntilanteeseen ja työl-listymistavoitteisiin. Kokonaisvaltaisen kuvan muodostaminen asiakkaastavie aikaa ja edellyttää luottamuksellista yhteistyösuhdetta.

Työllistymiseen vaikuttavat tekijät eivät aina selviä yhteistyön alussa,vaan tilanteet muuttuvat myös yhteistyön aikana. Työvalmentajan työskente-lyn vahvuutena on mahdollisuus reagoida muuttuviin tilanteisiin nopeasti,jolloin suunnitelmia voidaan joustavasti muokata ja tarkentaa valmennuspro-sessin aikana. Asiakkaan taustan ja tavoitteiden vankka tuntemus helpottaamuiden asiakkaan palveluverkostoon kuuluvien työntekijöiden työskente-lyä, vähentää päällekkäisen työn tekemistä ja edesauttaa kaikkia osapuoliatyydyttävien ratkaisujen löytämistä vaikeissakin tilanteissa. Tässä suhteessatyövalmentaja toimii siis joskus myös työllistymisprosessin ja siihen kytkey-tyvien muiden palveluiden yhteenkokoajana.

”…se luottamussuhteen syntyminen on joillakin vienyt aika pitkänkin aikaa. Yllät-

tävän suuriakin juttuja on sieltä voinut tulla esille. Toisaalta miten paljon on ollut

hyötyä siitä, että on ollut se joku projektin työntekijä, joka on koonnut se kaiken

tiedon. Kuitenkin yhden asiakkaan asioita on voitu aikaisemmin hoitaa työttömien

yhteispalvelupisteessä ja työvoimatoimistossa ja alueen sossulla ja lastenhuollon

sossulla ja terveyskeskuslääkärillä ja sairaalassa. Niin monella taholla, et monelle

asiakkaalle on ollut hyvä, et joku tietää, kun he eivät itse aina välttämättä hahmota

sitä mikä se kokonaisuus on ja miten tieto liikkuu minnekin.” (S 2.3)

Työvalmennuspalvelun vahvuus näkyy myös siinä, että asiakastapaamistenjärjestäminen ja esiin nousseiden asioiden hoitaminen työnhakuprosessin erivaiheissa esiin nousevien tarpeiden pohjalta on joustavaa ja ripeää. Työval-mentajalla on tarvittaessa mahdollisuus vastata lyhyelläkin varoitusajallaasiakkaan tarpeeseen saada apua työhakemuksen laadintaan, työhaastatte-luun valmentautumiseen, työhaastattelussa käymiseen, työsopimuksen läpi-käymiseen tai työpaikalla mahdollisesti ilmenneiden ongelmien ratkaisemi-seen. Työvalmentajan on myös mahdollista reagoida nopeasti työnantajienyhteydenottoihin koskivatpa ne sitten lähetettyjä työhakemuksia, työsuhteensolmimista tai työpaikalla ilmenneiden ongelmien selvittämistä.

79

”Se on yks semmonen, et oikealla hetkellä oikeassa paikassa. Sitähän se on just.

Sen takia tässä työvalmentajan tai mulla on ollut sellainen tyyli, että mä aina kat-

son heti kaikkien kannalta. Esimerkiksi mollin sivut käyn läpi. Tässä on nimittäin

käynyt sillä tavallakin yhden asiakkaan kassa, että siellä oli sivulla joku tietty paik-

ka ja kun mä soittelin sinne työvoimatoimistoon, niin ne oli laittaneet, kun ne ei

ollut löytänyt sopivaa asiakasta, niin oli laittanut päiväks sen sivun auki. Elikkä se

saattaa olla tämmönen juttu.” (S 11.3)

Majakka-Beacon -hankkeessa työnjako työvalmentajan, suomen kielen opet-tajan ja kuntoutusluotsin välillä johti joustavaan yhteistyöhön ja tiedonkul-kuun, mikä hankkeen kokemusten mukaan lisäsi mahdollisuuksia edistääasiakkaan tilannetta ja työllistymistä kokonaisvaltaisesti. Erityisen tärkeäätoiminnan joustavuus voi olla erilaisten epäselvien asioiden ratkaisemisessa.Tehdyistä suunnitelmista ja sopimuksista huolimatta erilaiset odottamatto-mat muutokset ja tilanteet ovat tyypillisiä asiakastyölle. Epäselvän tilanteentai asian mahdollisimman nopea selvittäminen voi myös säästää resurssejaehkäisemällä tilanteen pitkittymistä ja monimutkaistumista.

”Ehkä se, että on paljon sellasia pieniä asioita joita voi tehdä. Et jos tekee sitä

työtänsä joustavasti. Oli se Majakan työvalmentaja tai kuntoutusneuvoja tai kuka

tahansa niin pystyy pienellä vaivalla saamaan isoja asioita aikaseks. Jos sen te-

kee silloin kun se tilanne on päällä ja se tarve nousee esille, kuin että hoitaa sen

sitten joskus myöhemmin tai ohjaa sen jonnekin muualle sen asian. Että se pitäis

hoitaa jossain muualla se asia. Se, että jos kaikki kattois tilannetta vähän koko-

naisvaltaisemmin. Se ei ois keltään pois. Mikä kuitenkin usein tuntuu olevan se

ajatus.” (S 2.3)

Vaikka maahanmuuttajien työllisyys on parantunut jonkin verran viime vuo-sina, osoittaa maahanmuuttajien noin kolminkertainen työttömyysaste syn-typeräisiin suomalaisiin verrattuna, ettei heidän integroitumisensa suomalai-seen yhteiskuntaan ole sujunut ongelmitta. Tässä luvussa kuvattu tuetun työl-listymisen periaatteita noudattava työvalmennuspalvelu tarjoaa yhden toimi-van tukimuodon erityistä tukea tarvitsevien maahanmuuttajien työllistymi-seen avoimille työmarkkinoille.


Palveluohjaus voidaan määritellä yksilön terveys- ja sosiaalipalvelutarpei-siin vastaamiseksi tarvittavien palveluiden ja resurssien suunnittelu-, organi-sointi-, koordinointi- ja seurantaprosessiksi (Rose 1992, 151). Kuntoutuksenpalveluohjauksella eli kuntoutusluotsauksella tarkoitetaan prosessia tai ta-pahtumaketjua, jossa kuntoutusasiakasta ohjataan käyttämään tarvitsemiaanpalveluja ja pyritään samalla koordinoimaan palvelut tavoitteelliseksi koko-naisuudeksi (Järvikoski & Härkäpää 2000).

Majakka-Beacon -hankkeessa tavoitteena oli kehittää maahanmuutta-jien erityistarpeet huomioon ottavaa kuntoutuksen palveluohjausta. Maahan-muuttajien kuntoutusluotsauksessa pyrittiin soveltamaan voimavarakeskeis-tä otetta siten, että kuntoutusluotsi tukee ja rohkaisee asiakasta hoitamaanasioitaan valtaistumista edistävällä tavalla. Hankkeessa kehitettyä palveluakäyttivät maahanmuuttaja-asiakkaat, joiden työllistymisen tiellä oli tervey-dellisiä tai sosiaalisia esteitä.

Kuntoutusluotsi tutustui kokonaisvaltaisesti asiakkaaseen ja hänen tilan-teeseensa, koordinoi hänelle suunnitelmallisen palvelukokonaisuuden, ohja-si asiakkaan palveluiden pariin ja opasti niiden käytössä sekä toimi tarvitta-essa asiakkaan tukihenkilönä. Tavoitteena oli lisätä asiakkaan tietämystäsuomalaisesta palvelujärjestelmästä sekä hänen kykyään hakeutua jatkossaitse tarvitsemaansa palveluun. Toiminnan perimmäisenä tavoitteena oli edis-tää asiakkaan työhön tai opiskelemaan pääsyä tai löytää asiakkaan tilantee-seen jokin muu pitkäaikainen ratkaisu.

Tässä luvussa tarkastellaan maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden pal-velutarpeita, käydään läpi maahanmuuttajien kuntoutusluotsauksen kehittä-mistyön lähtökohtia ja esitellään kehitetyn palvelumallin sisältö ja vaiheet.

6 • Maahanmuuttajien kuntoutus-luotsauksen palvelumalli

Jaana Lehdonvirta, Ulla Peltola

81

6.1. Maahanmuuttajien palvelutarpeet

Maahanmuuttajien palvelutarpeet ovat pääosin samanlaisia kuin syntype-räisten suomalaistenkin, mutta ongelmia voivat aiheuttaa erityisesti oikeanpalvelun löytäminen, palveluun pääseminen, palvelun käyttäminen ja palve-lusta toiseen siirtyminen.

Pitkäänkin Suomessa asuneilla maahanmuuttajilla saattaa olla ongelmialöytää tarvitsemiaan palveluita. Maahanmuuttajat eivät ehkä tunne suoma-laista palvelujärjestelmää, tiedä lainkaan tietyn palvelun olemassaolosta,löydä palvelua tai he voivat hakea apua väärästä paikasta tai väärällä tavalla.Suomalaisten terveys-, kuntoutus- ja sosiaalipalvelujen järjestelmä on myösmelko monimutkainen ja hajanainen, jonka takia sen käyttäminen tuottaausein vaikeuksia myös syntyperäisille suomalaisille.

Oikean palvelun löytymisen jälkeenkin maahanmuuttajilla voi olla vai-keuksia päästä palvelun piiriin ja saada tarvitsemaansa palvelua, vaikkaheillä olisi siihen yhtäläinen oikeus kuin syntyperäisillä suomalaisillakin.Asiakkaat eivät ehkä tunne suomalaista asioimiskulttuuria ja heikko suomenkielen taito voi tehdä palveluiden hankkimisesta ylivoimaisen vaikeaa, josesimerkiksi ajanvaraus on tehtävä puhelimitse.

Palveluun pääseminenkään ei aina takaa, että maahanmuuttajataustainenasiakas pystyy käyttämään palvelua ja saa tarvitsemaansa apua. Jos asiak-kaalla on heikko suomen kielen taito, eikä paikalle ole järjestetty tarvittavaatulkkausta, jäävät asiat helposti epäselviksi (vrt. Potocky-Tripodi 2002, 189,Haarakangas ym. 2000, 41). Myös täysin ymmärrettävää suomea puhuvillaasiakkailla voi olla vaikeuksia ymmärtää erilaisia kirjallisia ohjeita, täyttäälomakkeita, kirjoittaa vastineita tai edes sähköpostiviestejä. Asiakkaat eivätmyöskään pysty hankkimaan itse palvelun käytön edellyttämiä liitteitä,elleivät he ymmärrä niihin liittyviä käsitteitä. Asiakkailla voi olla myösaiempien huonojen kokemusten synnyttämiä ennakkoluuloja viranomaisiakohtaan.

Myös viranomaisilla voi olla vaikeuksia ymmärtää asiakkaita ja heidänelämäntilannettaan maahanmuuttajina. Viranomaisilta saattaa myös puuttuatietoa eri maahanmuuttajaryhmien keskuudessa yleisistä terveysongelmista,suomalaisesta eroavista terveyskäsityksistä ja -käytännöistä sekä psykososi-aalisista kysymyksistä kuten hoidon noudattamisesta, perheen osallistumi-sesta ja eettisistä asioista (Potocky-Tripodi 2002, 183).

Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kannalta kriittisiä kohtia voivatolla myös siirtymiset palvelusta toiseen, jolloin he voivat pudota palveluket-jun ulkopuolelle vain tiedon puutteen takia. Asiakkaalta voi myös puuttua

82 • Maahanmuuttajien kuntoutusluotsauksen palvelumalli

mahdollisuus saada lähipiiristään tietoja, neuvoja tai apua oikean palvelunlöytämiseen, jos hänen oma tukiverkostonsa koostuu vain muutamasta maa-hanmuuttajataustaisesta ihmisestä, jotka eivät myöskään tunne suomalaistapalvelujärjestelmää ja -kulttuuria.

6.2. Maahanmuuttajien kuntoutusluotsauksenlähtökohtia

Maahanmuuttajien kuntoutusluotsauksen tavoitteena on paitsi hoitaa asiak-kaan terveydellisiä tai sosiaalisia ongelmia myös tukea asiakkaan omaa ak-tiivisuutta siten, että asiakkaan avuttomuus vähenee ja luottamus itseen jakykyihin hoitaa omia asioitaan kasvaa yhteistyön aikana. Kuntoutusluotsauk-sen kantavana ajatuksena on siis toisin sanoen asiakkaan valtaistuminen sekäprosessina että toiminnan tuloksena (Järvikoski & Härkäpää 2004). Erityises-ti maahanmuuttajat tarvitsevat palveluohjausta silloin, kun he eivät tunnetarjolla olevia palveluita tai heillä ei ole niihin pääsemiseen tarvittavia taitojatai resursseja.

Kuntoutusluotsin toiminta tukee asiakkaan valtaistumisprosessia, kunyhteistyön lähtökohdaksi otetaan asiakkaan oma näkemys elämäntilantees-taan ja muutosta kaipaavista asioista. Kuntoutusluotsi ja asiakas toimivattasa-arvoisessa yhteistyösuhteessa, joka takaa asiakkaalle mahdollisuudentoimia aktiivisena omaa elämäänsä suunnittelevana ja omia asioitaan hoita-vana henkilönä. Kuntoutusluotsi tukee ja rohkaisee asiakasta tarkastelemaantilannettaan, löytämään vahvuuksiaan, asettamaan tavoitteita ja toimimaanniiden saavuttamiseksi.

Kuntoutusluotsi tutustuu aina yhteistyön alussa asiakkaaseen ja hänentilanteeseensa osatakseen kartoittaa keinoja, nostaa esiin mahdollisuuksia,tehdä ehdotuksia ja raottaa ovia juuri kyseiselle asiakkaalle sopivilla tavoilla.Kuntoutusluotsi tapaa asiakasta ja käy hänen kanssaan keskusteluja, joissakäsitellään asiakkaan itse esiin nostamia aiheita. Asiakkaan esiin nostamataiheet myös ohjaavat keskustelun kulkua kuntoutusluotsin osoittaessa arvos-tusta, tukiessa ja rohkaistessa asiakkaan omaa tapaa tuoda esiin ja käsitelläasioitaan. Keskustelujen pohjalta sovitaan ja jaetaan hoidettavat asiat, joistakuntoutusluotsi kannustaa asiakasta hoitamaan itse niin paljon kuin mahdol-lista.

Asiakkaan oma aktiivisuus on ehto asioiden edistämiselle, vaikkakinasiakkaan hoidettavaksi tulevat asiat saattavat olla alkuun hyvinkin pieniäkuten esimerkiksi sosiaalityöntekijän puhelinnumeron etsiminen. Tueksi

83

kuntoutusluotsi tarjoaa asiakkaalle asioiden hoitamisessa tarvittavaa tietoa,keinoja etsiä tietoa sekä mahdollisuuden ottaa yhteyttä tarpeen vaatiessa. Josasiakas ei saa yrityksestään huolimatta hoidettua jotain asiaa tai siinä ilmeneeongelmia, voi kuntoutusluotsi lisätä osuuttaan kyseisen asian hoitamisessa.Periaatteena on kuitenkin, että asiakkaan itse hoitamien asioiden osuuskasvaa vähitellen asioiden oppimisen ja itseluottamuksen lisääntymisenmyötä.

Valtaistumisprosessin kannalta keskeistä juuri maahanmuuttajataustais-ten asiakkaiden kohdalla voi olla vähäisenkin suomen kielen taidon omaavanasiakkaan kannustaminen suomen kielen käyttämiseen ja kehittämiseen.Kuntoutusluotsi käyttää asiakkaan kanssa asioidessaan selkokieltä ja turvau-tuu tukkipalvelun käyttöön vain erityisen vaativissa tilanteissa. Tarvittaessakuntoutusluotsi auttaa asiakasta hakeutumaan suomen kielen kurssille taierilaisiin harrastus- ja vapaa-ajanryhmiin, joissa on mahdollista harjoitellasuomen kielen käyttöä. Jos asiakkaalla on jo olemassa edes jokin suomenkielen käyttöön tai muuhun suomalaisen yhteiskunnan kanssa vuorovaiku-tukseen liittyvä side, kuntoutusluotsi tukee ja kannustaa asiakasta sen ylläpi-tämiseen ja vahvistamiseen.

Useimpiin peruspalveluihin verrattuna kuntoutusluotsaukseen sisältyvälisäarvo on se, että kuntoutusluotsi ei katkaise asiakassuhdetta hidastusten tairistiriitojenkaan kohdalla tyhjäkäyttönä, vaan pysyy mukana pitkään vaikkavain ohuellakin langalla. Syntyneen tauonkin jälkeen kuntoutusluotsi ottaaasiakkaaseen yhteyttä puhelimella tai on jollain tavalla yhteydessä jossainvaiheessa. Tämä tarjoaa mahdollisuuden myös hitaammin päätöksiin kypsy-ville asiakkaille ja aikaa vievien prosessien etenemiselle.

Toimintamallin kokonaisvaltaisuus edellyttää kuntoutusluotsina toimi-valta työntekijältä avoimuutta lähestyä asiakkaan asioita ja tilannetta ennak-koluulottomasti ja kokonaisvaltaisesti sekä kykyä toimia asiakkaan kanssahyvinkin erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Työntekijän tulee myöstuntea hyvin terveys-, kuntoutus- ja sosiaalipalvelujen kenttä sekä pystyähoitamaan asioita niissä toimivien työntekijöiden kanssa. Asiakkaan valtais-tumisprosessia tukevalla tavalla toimiva kuntoutusluotsi tasapainoilee käy-tännössä jatkuvasti liian paljon, sopivasti ja liian vähän tekemisen välillä.Asiakkaan puolesta asioiden tekemiseen ja asioiden nopeaan hoitamiseentottuneelta työntekijältä voi vaatia opettelua osata ja malttaa antaa asiakkaal-le aikaa ja tilaa toimia itsenäisesti silläkin uhalla, että asioiden opettelutekemisen kautta voi hidastaa ja monimutkaistaa niiden hoitamista. Kuntou-tusluotsina toimiva työntekijä voi tarvita ajoittain myös kykyä ratkaistakonflikteja sekä toimia hätätilanteissa. (Vrt. Raiff & Shore 1993.)


Kuntoutusluotsauksen tuloksena on asiakkaan valtaistuminen, kun asiakason oppinut tuntemaan suomalaista palvelujärjestelmää ja -kulttuuria sekähoitamaan asioitaan itsenäisesti peruspalveluiden piirissä. Tämä lisää asiak-kaan mahdollisuuksia tehdä jatkossa valintoja itsenäisesti ja suunnitella omaatulevaisuuttaan. Asiakkaan valtaistumista tukevan ja tavoittelevan työotteensoveltaminen on tärkeää, koska ilman sitä asiakkaat palaavat palvelun piiriinyhä uudelleen. Taulukkoon 24 on kerätty joitakin maahanmuuttajien palve-luohjauksen keskeisiä piirteitä.

6.3. Maahanmuuttajien kuntoutusluotsauksenpalvelumalli

Kuntoutusluotsauksen kehittäminen maahanmuuttajataustaisille asiakkailleoli yksi Majakka-Beacon -hankkeen keskeisimmistä kehittämistehtävistä.Hankkeessa toimineen kuntoutusluotsin tehtävänä oli kehittää kuntoutusluot-sauksen palvelumalli, joka edistää maahanmuuttajataustaisten asiakkaidenmahdollisuuksia käyttää tarvitsemiaan suomalaisia sosiaali-, terveys- ja muitapalveluita sekä tukee kuntoutumissuunnitelmien toteutumista.

Kuntoutusluotsilla oli kehittämistyönsä aikana yhteensä 36 asiakasta.Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungeissa toimineet työvalmentajat ohjasi-

• Ota yhteistyön lähtökohdaksi asiakkaan itse esiin nostamat asiat• Ole sensitiivinen myös epäsuorasti esiin nouseville asioille• Tue asiakasta löytämään oikeat palvelut ja hakeutumaan niihin• Rohkaise asiakasta etsimään itse mahdollisimman paljon tarvitsemaansa

tietoa• Tue asiakasta hakeutumaan tarvitsemiinsa palveluihin• Kannusta asiakasta hoitamaan itse mahdollisimman paljon ja kasvavassa

määrin yhteydenottoja ja asioita• Tue asiakasta käyttämään tarvitsemiaan palveluita• Valmista asiakasta kielellisesti ja kulttuurisesti mahdollisesti erilaisten asioi-

den hoitamiseen• Tue myös viranomaisia ymmärtämään asiakasta ja hänen tilannettaan

maahanmuuttajana• Hoida asioita asiakkaan kanssa suomeksi aina, kun se on mahdollista• Huomioi perheen mahdollinen osuus• Toimi avoimesti ja ennakkoluulottomasti• Ole sitkeä ja kärsivällinen

TAULUKKO 24 • Maahanmuuttajien palveluohjauksen keskeisiä piirteitä (vrt.Potocky-Tripodi 2002, 243).

85

vat kuntoutusluotsille asiakkaansa, joilla oli selvittämistä edellyttäviä fyysi-seen tai psyykkiseen terveyteen, perhetilanteeseen, asumiseen tai toimeentu-loon liittyviä ongelmia. Kuntoutumissuunnitelma laadittiin 21:lle asiakkaal-le ja 14 osallistui kuntoutustutkimukseen Kuntoutussäätiössä. Kuntoutus-luotsi tuki asiakkaita ongelmien ratkaisemisessa voimavarakeskeisen palve-luohjauksen ja tukihenkilönä toimimisen keinoin. Kuntoutusluotsi tapasi taipiti yhteyttä asiakkaaseen kunkin tilanteen mukaan. Yhteyttä pidettiin tarvit-taessa viikoittain, mutta toisaalta pidemmät välit tukivat asiakkaan omaaaktiivisuutta toimia ja edistää itse asioitaan. Asiakassuhteet olivat kestoltaankeskimäärin puolesta vuodesta puoleentoista vuoteen, lyhyimmillään kun-toutusluotsaus kesti neljä kuukautta ja pisimmillään yli kaksi vuotta.

Kuntoutusluotsin toiminta osoittautui Majakka-Beacon -hankkeessa sangenmonipuoliseksi: kuntoutusluotsi ohjasi asiakkaita kaiken kaikkiaan 174 pal-veluun, joista noin puolet (43 %) oli toimeentuloon, asumiseen tai perhetilan-teeseen liittyviä sosiaalipalveluja ja noin puolet (45 %) terveys- ja kuntoutus-palveluja. Muita palveluja olivat mm. oikeusviranomaiset, kielipalvelut jaharrastustoiminta. Asiakkaita ohjattiin keskimäärin kahdeksaan palveluun,vähimmillään yhteen ja enimmillään yhdeksääntoista.

Hankkeessa kehitetyn maahanmuuttajien kuntoutusluotsauksen vaiheetovat alkutyöskentely, palveluohjaus, tukihenkilönä toimiminen ja asiakas-suhteen päättäminen (kuva 4). Seuraavassa tarkastellaan näitä vaiheita tar-kemmin.

Alkutyöskentely

Kuntoutusluotsaus alkaa yhteisellä tapaamisella, johon osallistuvat lähettä-vän tahon työntekijä, asiakas ja kuntoutusluotsi. Asiakas esitellään tapaami-sessa kuntoutusluotsille ja kaikki kolme käyvät yhteisen asiakkaan tilannettaja palvelutarpeita koskevan keskustelun. Yhteistapaamisen etu on, että kaikkikolme jakavat saman lähtötilannetta koskevan tiedon: myös asiakas tietää,mitä kuntoutusluotsi tietää.

Tämän jälkeen kuntoutusluotsi tapaa asiakasta tutustumisen ja luotta-muksellisen asiakassuhteen synnyttämisen merkeissä. Tapaamisissa keskus-tellaan asiakkaasta ja hänen tilanteestaan asiakkaan itse esiin nostamienaiheiden mukaan. Noin puolestatoista kahteen tuntiin kestäviä tapaamisiapidetään keskimäärin kerran tai kahdesti viikossa. Asioita hoidetaan tarpeentullen myös puhelimitse ilman erillistä ajanvarausta. Tapaamisia pidetäänkuntoutusluotsin toimiston ohella myös asiakkaan omassa toimintaympäris-tössä, josta kuntoutusluotsi voi ehdottaa erilaisia tapaamispaikkoja kutenkahvilaa, kirjastoa, korttelitupaa tai asiakkaan kotia ja asiakas valita mielei-


KU

VA

4

• .

Maa

hanm

uutt

ajie

n ku

ntou

tusl

uots

auks

en k

eske

inen

sis

ältö

.

87

▲

▲

▲

▲

▲

Tuki

he

nki

löto

imin

ta

•as

iakk

aan

tuke

min

enom

an t

i lant

eens

a ja

koke

mus

tens

a pu

rkam

i-se

ssa,

l äpi

käy

mis

essä

,jä

sent

ämis

essä

jata

rkas

tele

mis

essa

•es

im.

mie

lent

erve

ys-

onge

lmat

, ho

itoon

hake

utum

inen

,pe

rhev

äkiv

alta

,uu

dess

a el

ämän

ti lan

-te

essa

sel

viyt

ymin

en

Pal

velu

oh

jau

s

•as

iakk

aan

tuke

min

enta

rvits

emie

nsa

palv

elui

-de

n ha

nkki

mis

essa

jakä

yttä

mis

essä

•te

rvey

s- ja

kunt

outu

spal

velu

t•

sosi

aal ip

alve

lut

•m

uut

palv

elut

Alk

uty

ösk

ente

ly

•as

iakk

aase

en ja

hän

enti l

ante

esee

nsa

tutu

stum

i-ne

n•

asia

kkaa

n pa

lvel

u-ta

rpei

den

selv

ittäm

inen

:lä

hett

äväl

tä t

ahol

ta s

aa-

dut

taus

tatie

dot,

asi

ak-

kaan

kan

ssa

k äyd

yt k

es-

kust

elut

, ai

emm

at t

utki

-m

us-

ja h

oito

tiedo

t•

kunt

outu

mis

suun

nite

lman

teke

min

en

Ku

nto

utu

stu

tkim

us

•as

iakk

aan

kunt

outu

star

peita

jaku

ntou

tusm

ahdo

llisu

uksi

ako

skev

an lä

äket

iete

elli-

sen,

sos

iaal

isen

, ps

yko-

logi

sen

ja a

mm

atill

isen

selv

ityks

en t

ekem

inen

Asi

akas

suh

teen

pää

ttäm

inen

•te

rvey

del l i

sten

jaso

siaa

l iste

n on

gelm

ien

selk

iyty

mis

en ja

suom

alai

sen

palv

elu-

järj

este

lmän

käy

tön

oppi

mis

en jä

lkee

n•

tule

vais

uude

n pa

lvel

u-ta

rpei

den

mie

ttim

inen

•ta

rvitt

aess

a tu

kive

rkos

-to

n la

ajen

tam

inen

•ku

ntou

tusl

uots

auks

ensi

säl lö

stä

ja t

ulok

sist

alä

hett

änee

lle t

ahol

lera

port

oim

inen

sensä. Asiakkaalle tuttu tapaamispaikka vapauttaa usein keskustelua ja tar-joaa samalla kuntoutusluotsille mahdollisuuden havainnoida asiakkaan toi-mintakykyä ja -tapoja aidossa toimintaympäristössä.

Kun kuntoutusluotsi liikkuu asiakkaan kanssa tämän omassa toiminta-ympäristössä, tapaavat he usein myös asiakkaan läheisiä, mikä antaa kuntou-tusluotsille mahdollisuuden tehdä myös asiakkaan tukiverkostoon liittyviähavaintoja. Tukiverkostoon sekä Suomessa että ulkomailla kuuluvien per-heenjäsenten ja sukulaisten merkitys voi olla tarpeen ottaa huomioon asiakas-suhteen alusta alkaen. Käytännössä etenkin monet yhteisökulttuureista tul-leet naiset ajattelevat itseään ensisijaisesti yhteisönsä jäseninä ja vasta tois-sijaisesti yksilöinä. Myös asiakkaan puoliso voi olla tärkeää ottaa huomioontilanteissa, joissa asiakkaan elämäntilanteessa tapahtuvat muutokset voivatvaikuttaa myös perhedynamiikkaan. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kunaiemmin aina apua tarvinnut perheenjäsen alkaakin pärjätä omin voimin jasiihen asti tulkkina ja avustajana toimineen puolison asema ja vaikutusvaltaheikkenevät. Tukiverkosto voi vaikuttaa ratkaisevalla tavalla asiakkaan pää-töksentekoon ja tapaan suhtautua elämänmuutoksiin.

Tarvittaessa kuntoutusluotsi myös pyytää asiakkaalta luvan ja tilaaasiakkaan aiemmista tutkimus- ja hoitopaikoista asiakkaan tilanteen arvioin-nin kannalta hyödyllisiä dokumentteja sekä selvittää asiakkaan palveluver-kostoon kuuluvilta työntekijöiltä hänen palveluhistoriaansa. Kuntoutusluotsitekee siis tarvittaessa kokonaisvaltaisen ja kaikki aiemmat tutkimus- jahoitotiedot yhteen kokoavan selvityksen, jota voidaan hyödyntää tulevanpalvelukokonaisuuden suunnittelussa.

Kuntoutusluotsi ja asiakas tekevät tilannearvion asiakkaan kanssa käy-tyjen keskustelujen, lähettäneeltä taholta saatujen taustatietojen, aiemmistatutkimus- ja hoitopaikoista tilattujen tietojen sekä tarvittaessa asiakkaanomaisten ja muiden työntekijöiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteel-la. Tilannearvion sekä asiakkaan tärkeinä pitämien asioiden perusteella hetekevät yhdessä kuntoutumissuunnitelman, johon he kirjaavat asiakkaankuntoutumiseen, elämänhallintaan ja työelämään pääsyyn liittyvät tavoitteet.Tavoitteiden perusteella määritellään asiakkaan palvelu-, palveluohjaus- jatukitarpeet, jonka jälkeen kuntoutusluotsi ja asiakas lähtevät toteuttamaantehtyä suunnitelmaa yhdessä tavalla, joka tukee mahdollisimman paljonasiakkaan omaa aktiivisuutta ja valtaistumista.

Suunnitelmaa ja sen toteutumista seurataan ja arvioidaan yhteistyönkuluessa. Aluksi tehtyä suunnitelmaa tai sen painopisteitä voi olla tarpeenmuuttaa asioiden edetessä, uusien asioiden ilmaantuessa tai asiakkaan tilan-teen muuttuessa. Esimerkiksi palveluohjauksesta hyötynyt asiakas voikin


tarvita jatkossa enemmän tukihenkilöä, terveysongelmien takia kuntoutus-luotsille hakeutuneen asiakkaan tilanteen taustalta saattaakin paljastua han-kalia sosiaalisia ongelmia, asiakkaan perhetilanteessa saattaa tapahtua äkil-lisiä muutoksia tai asiakas saattaa myös rohkaistua vasta yhteistyön kasvat-taman luottamuksen myötä nostamaan esiin elämäntilanteeseensa ratkaise-vasti vaikuttavia arkaluontoisia asioita.

Palveluohjaus

Palveluohjauksella tarkoitetaan kuntoutusluotsin asiakkaalle tarjoamaa tu-kea asiakkaan tarvitsemien palveluiden hankkimiseen, käyttämiseen ja koor-dinointiin. Kuntoutusluotsi ohjaa asiakasta tarvittaessa palveluiden löytämi-sessä, ajanvarausten tekemisessä, tulkkivarausten varmistamisessa, palve-luun menemisessä sekä palvelusta toiseen siirtymisessä. Tarvittaessa kuntou-tusluotsi myös hankkii asiakkaalle palveluita ja varmistaa, että asiakas saatarvitsemansa palvelun sekä koordinoi palveluista tavoitteellisen kokonai-suuden. Kuntoutusluotsi voi myös mennä asiakkaan mukaan palvelukäynnil-le tai viranomaistapaamiseen, jos se edistää asian hoitamista ja asiakkaantilannetta. Tällöin kuntoutusluotsi voi auttaa asiakasta kertomaan tilantees-taan kokonaisvaltaisesti, tukea työntekijää paneutumaan asiakkaan elämäänmaahanmuuttajana ja siten edistää molemminpuolisen luottamuksen ja yh-teisymmärryksen syntymistä. Kuntoutusluotsin palveluohjauksen kannaltakeskeisimpiä ovat terveys-, kuntoutus- ja sosiaalipalvelut sekä julkisella, yk-sityisellä että kolmannella sektorilla.

Terveys- ja kuntoutuspalvelut. Terveys- ja kuntoutuspalveluista maahanmuut-tajataustaiset asiakkaat osaavat usein käyttää parhaiten terveyskeskusten ta-vallisimpia palveluita. Asiakkailta saattaa kuitenkin puuttua omalääkäri, jol-loin aina uudelle lääkärille joutuminen voi aiheuttaa turvattomuuden tunnettaja vaikeuttaa asioiden hoitamista. Useimmiten asiakkailta kuitenkin puuttuutietoa muista terveys- ja kuntoutuspalveluista, niiden käytöstä ja asiakkuu-desta. Asiakkaiden palvelutarpeet saattavat koskea esimerkiksi terveysongel-mien selvittelyä, sairautta koskevan tiedon hankkimista, hoito- ja kuntoutus-mahdollisuuksien kartoittamista, jatkohoidon hankkimista tai julkisten pal-veluiden puuttuessa yksityisten lääkäripalveluiden piiriin hakeutumista. Eri-tyisen hankalaa saattaa olla myös mielenterveyspalveluihin pääseminen. Sevoi edellyttää sekä asiakkaan motivoimista palvelun vastaanottamiseen ettätyöntekijän vakuuttamista asiakkaan palvelutarpeesta ja tulkkauksen välttä-mättömyydestä.

89

Kuntoutusluotsi voi ohjata asiakkaita käyttämään esimerkiksi terveys-keskuksen, sairaalan, hammashoitolan tai optikon palveluita. Sairaalapalve-luista asiakkaiden huonosti tai ei lainkaan tuntemia saattavat olla esimerkiksikipupoliklinikan, apuvälinelainaamon, kuntoutusohjaajan tai toimintatera-peutin palvelut. Muista terveys- ja kuntoutuspalveluista asiakkaille vieraita,mutta hyödyllisiä saattavat olla esimerkiksi fysioterapia, tupakkaklinikka,erilaiset laihdutus- ja terveysliikuntaryhmät, potilasasiamies, potilasjärjes-töt, mielenterveyskuntoutujien klubitalot, Kidutettujen kuntoutuskeskus jaKuntoutussäätiö.

Sosiaalipalvelut. Sosiaalipalveluiden käyttöön liittyvää palveluohjausta kun-toutusluotsin asiakkaat voivat tarvita ainakin toimeentuloon, asumiseen japerhetilanteeseen liittyvien ongelmien takia.

Tavallista on, että asiakkaat tarvitsevat sosiaalipalveluita toimeentuloonliittyvien ongelmien takia. Ongelmia voivat aiheuttaa sekä järjestelmänrakenne että asiakkaiden tapa hoitaa asioitaan. Järjestelmän rakenne voiaiheuttaa asiakkaille ongelmia tai lisätä heidän jo olemassa olevia ongelmi-aan tilanteissa, joissa sosiaalitoimistossa ei ole lainkaan sosiaalityöntekijäätai on vain yksi hakemusten perusteella toimeentulopäätöksiä tekevä sosiaa-lityöntekijä, sosiaalityöntekijät vaihtuvat usein tai asiakkaalta puuttuu tar-peesta huolimatta oma sosiaalityöntekijä. Edellä mainitut tilanteet voivat ollaerityisen hankalia maahanmuuttajataustaisille asiakkaille, jotka saattavattarvita opastusta toimeentulohakemuksen tekemiseen, eivät ehkä osaa hakeakorvaavaa apua muualta, eivät ehkä omaa tukiverkostoa jonka puoleenkääntyä ja joiden saattaa olla heikon suomen kielen taidon takia erityisentyölästä selittää omia asioitaan ja tilannettaan aina uudelle työntekijälle.

Asiakkaiden toimeentulo-ongelmat voivat kuitenkin johtua ensisijai-sesti myös heidän omasta ylisuuresta kulutuksestaan, jolloin tulot eivätyksinkertaisesti vastaa menoja. Esimerkiksi asiakkaiden puhelinlaskut saat-tavat olla jatkuvasti kestämättömän suuria, jos he pitävät paljon yhteyttäentisessä kotimaassa tai muualla ulkomailla asuviin omaisiin. Seurauksenavoi olla tällöin maksamattomia puhelinlaskuja ja niistä seuraavia luottovel-koja. Asiakkaat saattavat myös yrittää huolehtia taloudellisesti muuallaasuvista perheenjäsenistään, joiden toimeentulo on muualla asuvien lastenavustuksen varassa, koska sosiaaliturvaa ei ole.

Kuntoutusluotsi tutustuu asiakkaan tilanteeseen ja tukee asiakasta etsi-mään taloudelliseen tilanteeseensa ratkaisuja sekä lyhyellä että pitkälläaikavälillä. Ajoittain voi kuitenkin olla vaikea arvioida asiakkaan toimeentu-lo-ongelmien vakavuutta ja syytä sekä sitä, ovatko ne luonteeltaan tilapäisiä


vai jatkuvia. Akuuteimpiin ongelmiin kuntoutusluotsi voi etsiä apua seura-kunnan diakonissalta tai sosiaaliasiamieheltä sekä yrittää saada asiakkaallelisää maksuaikaa velkojaan perivästä yrityksestä tai perintäyrityksestä. Jat-kuvia toimeentulo-ongelmia omaaville asiakkaille kuntoutusluotsi voi yrit-tää suositella esimerkiksi velka- ja talousneuvonnasta saatavaa ohjausta.Sosiaalitoimen ohella toimeentulo-ongelmien ratkaiseminen voi edellyttääasioiden hoitamista myös Kansaneläkelaitoksessa, yhteispalvelupisteissä taityövoiman palvelukeskuksissa.

Asiakkaiden ongelmat voivat liittyä toimeentulon ohella myös asumi-seen, asunnon vaihtamiseen tai asunnottomuuteen. Asunnon vaihtaminensaattaa olla välttämätöntä asiakkaan heikentyneen terveydentilan, muuttu-neen perhetilanteen tai asuintalossa tai -alueella ilmenneen rasismin takia.Kuntoutusluotsi voi tukea asiakkaan asunnonvaihtoa antamalla tietoa asun-nonvälitystoimistoista, mutta jättää vastuun asian vireillä pitämisestä jaedistämisestä asiakkaalle. Näin siksi, että asiakas pohtisi ennen toimimistatarkkaan vaihdon perusteita ja seurauksia, koska asunnon vaihtamiseenliittyy myös paljon muita asioita kuten ympäristönvaihdokseen ja liikkumi-seen liittyvät muutokset sekä lasten päiväkotien ja koulujen vaihtaminen.

Asiakkailla voi olla myös sosiaalitoimen piiriin kuuluvia perhetilantee-seen liittyviä ongelmia, joihin he eivät kuitenkaan osaa tai halua hakea apuaammattiauttajilta, koska ne koetaan perheen sisäisiksi asioiksi. Perhetilannevoi olla ongelmallinen esimerkiksi perheen sisäisten valtasuhteiden muuttu-misen, avioliitto-ongelmien, puolison väkivaltaisuuden, puolisoiden tai su-kupolvien välisten selvittämättömien ja vaikeiden ristiriitojen tai vireilläolevan riitaisan avioeron takia (ks. myös Potocky-Tripodi 2002, 311-312).Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kohdalla tilanteen ratkaisua voi vie-lä vaikeuttaa esimerkiksi Suomeen ilman omaa oleskelulupaa puolisonamuuttaneen perheenjäsenen tuleminen kiristetyksi avioerolla, joka voisitoteutuessaan aiheuttaa hänen maasta karkottamisensa. Vanhemmat voivatmyös olla huolestuneita lastensa tilanteesta ja murehtia heidän tulevaisuut-taan Suomessa.

Kuntoutusluotsin työn kannalta perhetilanteeseen liittyvien ongelmienhaasteet saattavat koskea usein kulttuurisen sopeutumisen ja yhteiskuntaanintegroitumisen haasteiden erottamiseen systemaattisesta alistamisesta javäkivallasta (Haarakangas ym. 2000, 28). Kuntoutusluotsin tehtävänä onkuitenkin ohjata asiakkaita löytämään ja käyttämään palveluita, joista voisilöytyä heille apua perhetilanteeseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi.Sosiaalitoimen ohella hyödyllisiä palveluita voi löytyä esimerkiksi kolman-nelta sektorilta.

91

Kuntoutusluotsin palveluohjaus voi olla tarpeen myös tilanteissa, joissaasiakkaan asiakassuhde sosiaalitoimistoon on keskeytynyt tai päättynyt,koska asiakkaan ja työntekijän välille on syntynyt jostain syystä ristiriitoja,asiakkaalla on epäselvä tai virheellinen käsitys sosiaalitoimiston toiminnastaja asiakkuudesta tai asiakas on tuntenut tulleensa väärin kohdelluksi. Näissätilanteissa kuntoutusluotsin tehtäviin voi kuulua myös suomalaiseen palvelu-järjestelmään turhautuneen asiakkaan kuunteleminen ja hänelle järjestelmäntoiminnasta muodostuneiden väärinkäsitysten oikaiseminen sekä asiakkaanja sosiaalitoimiston työntekijän välillä välittäjänä toimiminen ongelmienratkaisemiseksi ja asiakkuuden jatkamiseksi sosiaalitoimistossa joko samantai uuden työntekijän kanssa.

Muut palvelut. Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden keskuudessa varsinyleinen ongelma on myös merkityksellisten ja luottamuksellisten ihmissuh-teiden vähyys. Asiakkaiden sosiaalinen verkosto saattaa koostua vain muuta-masta ihmisestä ja he voivat olla todella yksinäisiä. Aina yksilöllisesti muo-dostuvaan yksinäisyyden kokemukseen voivat vaikuttaa maahanmuuttaja-taustaisten asiakkaiden kohdalla myös suhde entiseen kotimaahan ja muuallaolevien sukulaisten ja ystävien ikävöinti. Kuntoutusluotsi voi ohjata asiak-kaita löytämään ja käyttämään erilaisia harrastuspalveluita, joista heidän voisiolla mahdollista löytää mielekkään tekemisen ohella myös uusia sosiaalisiasuhteita. Etenkin kolmannelta sektorilta voi löytyä asiakkaille erilaisia järjes-tötoimintaa, harrastusmahdollisuuksia ja vertaistukea tarjoavia palveluita.Maahanmuuttajataustaisille asiakkaille suunnattuja erityispalveluja tarjoa-vat esimerkiksi maahanmuuttajien info-pisteet, Kulttuurikeskus Caisa ja eri-laiset maahanmuuttajajärjestöt.

Kuntoutusluotsina toimivan työntekijän tulee tuntea julkisten palvelui-den ohella laajasti myös kansalaisyhteiskuntaa. Kuntoutusluotsin on hyväkerätä tietoa erilaisista olemassa olevista palveluista sekä etukäteen ettäasiakaskohtaisesti pystyäkseen tarjoamaan kullekin asiakkaalle erilaisia vaih-toehtoja. Muita mahdollisia julkisia, yksityisiä ja kolmannen sektorin palve-luita, joiden löytämisessä ja käyttämisessä maahanmuuttajataustaiset asiak-kaat voivat tarvita kuntoutusluotsin apua voivat olla esimerkiksi työvoima-toimistot, oikeusviranomaiset, kielipalvelut, erikoisliikkeet, kirjastot, poliisija oikeusaputoimisto.

Tukihenkilönä toimiminen

Asiakkaat voivat tarvita palveluohjauksen lisäksi myös tukihenkilöä, jos heiltäpuuttuu kokonaan luottamukselliset sosiaaliset suhteet tai heidän on hankala


puhua muille vaikeuksistaan. Kuntoutusluotsin ja asiakkaan välille mahdol-lisesti kehittyvä luottamuksellinen suhde voi tällöin herättää asiakkaassa halunpurkaa mieltään, käydä läpi asioitaan ja tarkastella tilanneettaan aiempaalaajemmin ja syvemmin. Tukihenkilönä toimiessaan kuntoutusluotsi rohkai-see asiakasta puhumaan asioistaan, auttaa häntä tarkastelemaan, hahmotta-maan ja jäsentämään omaa tilannettaan sekä tarvittaessa ohjaa asiakkaan erilaistentietolähteiden äärelle. Kuntoutusluotsi voi toimia tukihenkilönä esimerkiksimielenterveyden ongelmista kärsiville, hoitoon hakeutumisen suhteen epä-röiville, parisuhde- tai perheväkivaltaa kokeneille tai uudessa elämäntilan-teessaan kamppaileville asiakkaille.

Kuntoutusluotsi voi tarjota keskusteluapua ja tukea mielenterveydenongelmista kärsivälle asiakkaalle esimerkiksi tilanteessa, jossa asiakkaallaon hoitosuhde johonkin mielenterveyspalveluun, mutta tapaamisia on hyvinharvoin. Kuntoutusluotsi voi auttaa myös esimerkiksi mielialalääkityksenaloittavaa asiakasta selviytymään lääkityksen aloittamiseen liittyvistä sivu-oireista tilanteessa, jossa asiakas ei itse kieliongelmien vuoksi pysty taiuskalla käyttää hyväkseen tarjolla olevaa puhelinpalvelua. Kuntoutusluotsikuuntelee asiakkaan tuntemuksia, keskustelee mahdollisista sivuoireista,tutustuu asiakkaan kanssa lääkeselosteeseen ja ottaa tarvittaessa yhteyttähoitotahoon. Kuntoutusluotsin tarjoama tuki voi vaikuttaa ratkaisevasti asi-akkaan selviytymiseen ja ehkäistä asiakasta lopettamasta lääkitystä omatoi-misesti.

Kuntoutusluotsin tuki voi olla tarpeen myös tilanteissa, joissa asiakas eiole ymmärtänyt tai ei aio noudattaa saamiaan ohjeita joko kielellisten ongel-mien, työntekijän riittämättömän ohjeistuksen tai erilaisten terveyteen liitty-vien uskomusten takia. Maahanmuuttajataustaiset asiakkaat voivat esimer-kiksi lopettaa lääkityksen heti, kun oireet ovat kadonneet, koska he eivätvälttämättä ymmärrä tai usko, että sairaus on edelleen olemassa oireidenpuuttumisesta huolimatta. Yhtälailla kuntoutusluotsi voi tukea hoito-ohjei-den noudattamisessa niitä maahanmuuttajataustaisia asiakkaita, joiden ny-kyisyyttä tulevaisuuden sijaan korostavat kulttuuriset normit eivät tue ennal-taehkäisevien ohjeiden noudattamista, koska ne eivät hyödytä näkyvästiheidän nykyistä terveydentilaansa.

Kuntoutusluotsin tukea voivat tarvita myös asiakkaat, jotka epäröivät taipelkäävät mennä tarvitsemaansa tutkimukseen tai leikkaukseen. Asiakas onjo voinut hakeutua ja päästä palvelun piiriin, mutta alkanut epäröidä japitkittää sairaalaan tai lääkärin vastaanotolle menoa ja ehkä suunnitella senperuuttamista kokonaan. Kuntoutusluotsi voi tällöin yrittää lievittää asiak-kaan pelkoja keskustelemalla hänen kanssaan tulossa olevan toimenpiteen

93

tarkoituksesta ja sisällöstä sekä käymällä sitä koskevat ohjeet läpi hänenkanssaan.

Parisuhde- tai perheväkivaltaa kokeneille asiakkaille kuntoutusluotsivoi tarjota kuuntelu- ja keskusteluapua, mutta myös motivoida ja ohjataasiakkaita hakemaan apua ja hakeutumaan asianmukaisten palveluiden pii-riin. Parisuhde- tai perheväkivaltaa kohdanneiden asiakkaiden ohjaus voi ollavaikeaa ja edetä hyvin hitaasti. Se, että kuntoutusluotsi saavuttaa ensin itseasiakkaan luottamuksen, voi viedä aikaa ja asiakasta voi olla vielä senjälkeenkin hyvin vaikea saada vastaanottamaan ammattiapua, vaikka sitäolisi saatavissa jopa hänen omalla äidinkielellään.

Asiakkaat voivat tarvita tukihenkilöä kuuntelu- ja keskusteluavuksipyrkiessään selviytymään uudessa elämäntilanteessaan. Tällöin asiakkaidenkeskusteluissa esiin nostamat asiat voivat liittyä sekä vanhassa kotimaassakoettuihin asioihin ja menetyksiin että Suomessa kohdattuihin pettymyksiinkuten avioliitto-ongelmiin, vaikeuksiin lasten, sukulaisten tai naapureidenkanssa, työttömyyteen, asumiseen ja suomen kielen osaamiseen.

Asiakassuhteen päättäminen

Kun kuntoutusluotsaus on johtanut tavoiteltuihin tuloksiin eli asiakkaan ter-veydelliset tai sosiaaliset ongelmat ovat alkaneet selkiytyä ja asiakas on op-pinut hoitamaan asioitaan suomalaisen palvelujärjestelmän piirissä, on kun-toutusluotsin aika alkaa vähitellen päättää asiakassuhdetta.

Alkaessaan päättää asiakassuhdetta kuntoutusluotsi nostaa asian esiinsekä alkaa käydä asiakkaan kanssa läpi hoidettuja asioita ja niiden nykytilan-netta. Kuntoutusluotsi myös miettii asiakkaan kanssa, minkälaisissa elämän-tilanteissa, millä elämänalueilla ja missä asioissa asiakas voi jatkossa tarvitaapua sekä mistä hän voi sitä saada. Tarvittaessa kuntoutusluotsi auttaaasiakasta laajentamaan olemassa olevaa tukiverkostoaan etsimällä sitä täy-dentäviä henkilöitä ja organisaatioita. Tämän kaltainen tulevaisuuteen varau-tuminen voi helpottaa asiakasta etsimään jatkossa apua, kun hän tietää kenenpuoleen kääntyä.

Kuntoutusluotsi voi myös vierailla asiakkaan kanssa jonkun asiakkaantilanteen kannalta keskeisen peruspalvelun työntekijän luona varmistaakseenasiakassuhteen siirtymisen ja jatkumisen. Lopuksi kuntoutusluotsi vieläsaattaa asiakkaan takaisin lähettäneen tahon työntekijälle joko järjestämälläkaikille yhteisen tapaamisen, jossa käydään läpi ja keskustellaan kuntoutus-luotsauksen sisältö ja tulokset, tai huolehtimalla muutoin niiden raportoin-nista.


6.4. Lopuksi

Maahanmuuttajien terveydellisten tai sosiaalisten ongelmien ratkaiseminenvoi edellyttää peruspalveluita laajempia mahdollisuuksia tutustua asiakkaa-seen, paneutua asiakkaan tilanteeseen, työstää asioita yhdessä asiakkaan kanssaja tukea asiakasta asioiden itsenäisen hoitamisen oppimisessa. Asiakkaidenongelmat eivät ole aina kovin suuria ja apu voi olla jopa käden ulottuvilla,mutta asiakas ei sitä tiedä, eikä osaa siten myöskään sitä hakea. Avun hake-minenkaan ei aina auta, jos peruspalveluiden työntekijöillä ei ole aikaa jamahdollisuutta paneutua heikosti suomea ymmärtävän maahanmuuttajan ko-konaistilanteeseen. Tällöin asiakas tulee parhaimmillaankin autetuksi vainosittain.

Majakka-Beacon -hankkeessa kehitetyssä maahanmuuttajien kuntou-tusluotsauksessa käytettiin hyväksi olemassa olevia julkisen, yksityisen jakolmannen sektorin palveluita ja tähdättiin suomalaisen palvelujärjestelmänitsenäisen käytön oppimiseen. Projektissa ei siis ryhdytty erikseen kehittä-mään uusia – mahdollisesti tarpeellisia – palveluja maahanmuuttaja-asiak-kaille, vaikka tällainen toiminta voi periaatteessa sisältyä myös kuntoutus-luotsin toimenkuvaan.

Projektissa kehitetty kuntoutusluotsaus näyttää asiakaspalautteen perus-teella olleen hyödyllistä palvelujen käyttäjille ja toiminta on saanut kiitostasekä maahanmuuttaja-asiakkailta että peruspalveluiden työntekijöiltä. Kun-toutusluotsaus edistää parhaimmillaan asiakkaan mahdollisuuksia saada tar-vitsemiaan palveluita sekä tukee kuntoutumissuunnitelman toteutumista.Sen kautta voidaan täydentää peruspalveluiden työntekijöiden asiakastyötäja huolehtia kuntoutumisprosessin jatkuvuuden turvaamisesta.

95

Kuntoutussäätiön kuntoutuspalvelukeskukseen perustettiin Majakka-Beacon-projektin aikana uusi moniammatillinen työryhmä, jonka tehtäväksi tuli perehtyäkuntoutustutkimukseen lähetettyjen maahanmuuttajataustaisten asiakkaidenerityiskysymyksiin sekä kehittää kuntoutustutkimusta vastaamaan aiempaaparemmin myös heidän tarpeisiinsa.

Maahanmuuttajien kuntoutustutkimuksella tarkoitetaan maahanmuutta-jataustaisten asiakkaiden kuntoutustarpeita ja kuntoutusmahdollisuuksia kos-kevaa lääketieteellistä, sosiaalista, psykologista ja ammatillista selvitystä,jonka perusteella asiakkaille laaditaan yksilöllinen kuntoutumissuunnitelma.Majakka-Beacon -projektissa kuntoutustutkimukseen sisältyi myös kuntou-tusluotsin palveluja sekä tarvittaessa suomen kielen opettajan tekemä asiak-kaan suullisen suomen kielen taidon arviointi.

Maahanmuuttajien kuntoutustutkimuksessa otetaan huomioon asiakkai-den mahdollisesti puutteellisen suomen kielen taidon, suomalaisesta eroavankulttuuritaustan sekä suomalaisen palvelujärjestelmän vierauden vaikutuk-set sekä selvityksen tekemiseen että kuntoutussuunnitelman laatimiseen.

Tässä luvussa esitellään ensin lyhyesti kuntoutustutkimus toimintamal-lina sekä maahanmuuttajien kuntoutustutkimuksen kehittämistyön lähtökoh-dat ja toteutus, joiden jälkeen perehdytään maahanmuuttajien kuntoutustut-kimuksen sisältöön ja vaiheisiin.

7.1. Kuntoutustutkimuksen toimintamalli

Kuntoutustutkimus on moniammatillisen työryhmän tekemä asiakkaan kun-toutustarpeita ja kuntoutusmahdollisuuksia koskeva lääketieteellinen, sosi-aalinen, psykologinen ja ammatillinen selvitys. Kuntoutustutkimus on tar-

7 • Maahanmuuttajien kuntoutustutkimus

Tuuli Härkönen, Leena Manelius, Hannu Turunen,Ulla Peltola


koitettu henkilöille, joilla on työhön sijoittumista, työssä selviytymistä taiopiskelua rajoittavaa vajaakuntoisuutta. Kuntoutustutkimuksen tekeminenon tarpeen, jos henkilön terveydellisiä ja muita ongelmia ei ole riittävästiselvitetty ja jos katsotaan, että niiden selvittämisessä hyödytään moniamma-tillisesta yhteistyöstä. Kuntoutustutkimusta voidaan pitää perustutkimukse-na, joka tähtää kuntoutussuunnitelmaan eli asiakkaan tarvitsemien tukitoimi-en suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan. Kuntoutustutkimuksen tavoit-teena on päästä yhteistyössä asiakkaan kanssa realistiseen kuntoutussopi-mukseen (kts. Kallanranta ja Repo, 1995).

Kuntoutussäätiön kuntoutuspalvelukeskuksessa tehtävä kuntoutustutki-mus kestää tavallisesti viikosta kolmeen viikkoon ja asiakkaat tulevat siihenpääasiassa Kansaneläkelaitoksen, työvoimatoimistojen ja työeläkelaitostenlähettäminä.

Kuntoutustutkimuksen tekevään moniammatilliseen työryhmään kuulu-vat lääkäri, psykologi, sosiaalityöntekijä, toimintakoeohjaaja ja sairaanhoita-ja. Lääkäri tekee tarvittavat lääketieteelliset tutkimukset, joissa konsultoi-daan tarvittaessa myös erikoislääkäreitä, fysioterapeuttia tai toimintatera-peuttia. Psykologi joko tutkii asiakkaan itse tai ohjaa hänet tarvittaviinryhmätestauksiin. Sosiaalityöntekijä kartoittaa asiakkaan elämäntilannetta janeuvoo häntä sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa. Psykologi ja sosiaalityönte-kijä käyvät asiakkaan kanssa omaan ammattialaansa liittyviä ohjauskeskus-teluja. Kuntoutustutkimukseen voidaan sisällyttää myös toimintakoeohjaa-jan tekemä arviointi asiakkaan käytännön toimintakykyisyydestä.

Suomessa tehtiin vuonna 2002 Kansaneläkelaitoksen kustantamana yh-teensä noin 3100 kuntoutustutkimusta ja lisäksi noin 1800 suppeampaakuntoutustarveselvitystä (Kela 2003). Toimenpiteet kohdentuivat työikäi-seen 16-64 -vuotiaaseen väestöön ja niitä toteutettiin eniten 45-54 -vuotiai-den ikäryhmässä. Sairauspääryhmän mukaan luokiteltuina toimenpiteet koh-dentuivat erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksiin (40 %) sekä mielenterve-yden häiriöihin (28 %). Kuntoutussäätiö on valtakunnallisesti merkittäväkuntoutustutkimusten toteuttaja. Vuonna 2004 Kuntoutussäätiössä tehtiinyhteensä 491 kuntoutustutkimusta ja 107 kuntoutustarveselvitystä. Kuntou-tussäätiön osuus kaikista Kansaneläkelaitoksen kustantamista kuntoutustut-kimuksista on ollut viime vuosina noin 15 prosenttia. Kuntoutussäätiössäkuntoutustutkimuksessa olleiden asiakkaiden terveydellisissä ongelmissakorostuvat mielenterveyden häiriöt, jotka muodostivat esimerkiksi vuoden2004 aikana ensisijaisen terveysongelman noin 60 %:lle asiakkaista. Toinentärkeä sairausryhmä ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet (vuoden 2004 aikanaensisijainen terveysongelma noin 14 %:lla asiakkaista).

97

7.2. Miksi maahanmuuttajille oma kuntoutustutkimus?

Kuntoutussäätiöön on tullut kuntoutustutkimukseen jo vuosien ajan myösmaahanmuuttajataustaisia asiakkaita, jotka ovat käyneet läpi saman tutki-musprosessin kuin syntyperäiset suomalaiset asiakkaatkin. Tutkimusproses-sien aikana on kuitenkin herännyt kysymyksiä liittyen siihen, kuinka kielel-liset ja kulttuuriset erot vaikuttavat työntekijöiden ja asiakkaiden mahdolli-suuksiin ymmärtää toisiaan, kuinka maahanmuuttajataustaisten asiakkaidenmahdolliset erityiskysymykset tulevat hahmotetuiksi ja kuinka suomalaisenpalvelujärjestelmän vieraus maahanmuuttajataustaisille asiakkaille tulisi ot-taa huomioon kuntoutumissuunnitelmaa laadittaessa (vrt. Potocky-Tripodi2002, 52).

Kuntoutustutkimukseen tulleen asiakkaan työ- ja toimintakyvyn arvi-ointi edellyttää työntekijöiden ja asiakkaan välistä toimivaa vuorovaikutus-suhdetta. Koska vuorovaikutus on pääosin kielellistä, on maahanmuuttaja-taustaisille asiakkaille suunnatussa tutkimuksessa kiinnitettävä erityistä huo-miota kielellisen informaation muotoon ja sisältöön (esim. Haavisto 2004,Järvinen 2004, Abdulkadir 2003). Maahanmuuttajataustaisten asiakkaidensuomen kielen taito vaihtelee, eikä ole harvinaista, että joko työntekijä taiasiakas itse yli- tai aliarvioi sen.

Terveydellisten ongelmien ja niihin mahdollisesti liittyvän työkyvynalenemisen arviointia voivat hankaloittaa maahanmuuttajataustaisten asiak-kaiden kohdalla myös monet kulttuuriin liittyvät tekijät. Kulttuurisidonnaisetsairaus- ja terveyskäsitykset voivat vaikuttaa asiakkaan omaan arvioon sai-rauden, vian tai vamman laadusta sekä sen aiheuttamista toiminta- tai työky-kyrajoitteista. Kulttuuritausta voi vaikuttaa myös asiakkaiden suhtautumi-seen kuntoutustutkimuksessa tavallisesti käytettäviin tutkimusmenetelmiin.Menetelmät saattavat olla asiakkaiden mielestä käytännölle vieraiden tapo-jensa vuoksi keinotekoisia ja jopa kummallisia, jolloin ne eivät myöskäänpalvele heidän tarpeitaan. Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden voi ollamyös vaikea mieltää etenkin psykologisiin tutkimuksiin ja toimintakokeisiinsisältyvien tehtävien yhteyttä työ- ja toimintakykyyn sekä niiden merkitystäoman tilanteensa kannalta. Kuntoutustutkimuksen yhteydessä yleensä käy-tettävät psykologiset ryhmätestaukset eivät myöskään anna tarpeeksi luotet-tavaa kuvaa maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden todellisesta toimintaky-vystä ja saattavat johtaa jopa virheellisiin arvioihin.

Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden elämäntilanteeseen voivat vai-kuttaa myös sellaiset totutusta eroavat psykososiaaliset taustatekijät kutenkotoutumisen aste ja etenkin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kohdalla


aiempien elämänvaiheiden erityispiirteet ja niiden vaikutukset nykytilantee-seen (Westermayer 1990).

Maahanmuuttajataustaiset asiakkaat saattavat myös tuntea suomalaisenpalvelujärjestelmän heikosti, ja heillä voi olla aiempia huonoja viranomais-kokemuksia, joiden takia he välttävät palveluihin hakeutumista. He voivatkintarvita perinteistä kuntoutustutkimusta monitahoisempaa ja monipuolisem-paa ohjausta ja neuvontaa sekä tukea myös muihin perus- ja erityispalveluihinhakeutumiseen. (Esim. Ackerman 1997, Bhugra 2003, Haavisto 2004, Räty2002.)

Maahanmuuttajien kuntoutustutkimuksen kehittämistyön tavoitteena oliparantaa työntekijöiden edellytyksiä saada esille maahanmuuttajataustaistenasiakkaiden voimavaroja ja vahvuuksia sekä erottaa, missä määrin asiakkai-den vaikeudet työllistyä johtuvat sairaudesta, viasta tai vammasta ja mikä onseurausta vieraan kielen, kulttuurin ja yhteiskunnan muodostamasta toimin-taympäristöstä.

7.3. Maahanmuuttajien kuntoutustutkimuksenkehittämistyö

Maahanmuuttajien kuntoutustutkimuksen kehittämistyö tarjosi moniamma-tillisen työryhmän työntekijöille mahdollisuuden perehtyä tavallista tarkem-min maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden omiin terveyteen, sairauteen jatyökyvyn mahdollisiin rajoitteisiin liittyviin käsityksiin sekä keskustella asi-akkaiden kanssa maahanmuuttoon johtaneista syistä ja suomalaiseen yhteis-kuntaan sopeutumisesta. Työryhmä selvitti tällä tavoin, millaisia tekijöitämaahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kuntoutustutkimuksessa tulee ottaahuomioon ja millaisesta palveluohjauksesta asiakkaat hyötyvät eniten.

Työryhmä tapasi kehittämistyönsä aikana noin 50 maahanmuuttajataus-taista asiakasta, jotka tulivat kuntoutustutkimukseen ensisijaisesti Majakka-Beacon -projektin kautta, mutta myös Kansaneläkelaitoksen, työvoimahal-linnon sekä työeläkelaitosten lähettämänä. Asiakkaat olivat tulleet Suomeenpakolaisina, avioliiton kautta tai paluumuuttajina. Kaksi kolmasosaa asiak-kaista oli asunut Suomessa yli 10 vuotta. Noin puolet asiakkaista oli naisia japuolet miehiä. Asiakkaiden keski-ikä oli noin 40 vuotta. Asiakkaat olivatkotoisin 16 eri maasta, joista yleisimmät olivat entinen Neuvostoliitto ja Viro.Asiakkaiden koulutus vaihteli peruskoulun suorittamisesta korkeakoulutut-kintoon. Heillä oli työkokemusta entisestä kotimaastaan hyvin monenlaisiltaeri aloilta suorittavan tason töistä johtajan tehtäviin. Suomessa asiakkaatolivat olleet lähinnä suorittavan tason töissä tai työttöminä työnhakijoina.

99

Asiakkaat oli lähetetty kuntoutustutkimukseen lähinnä terveydentilankartoittamiseksi ja työkyvyn arvioimiseksi, mutta myös työllistymisvaikeuk-sien, oppimisvaikeuksien tai sosiaalisten ongelmien takia hoidollisen taiammatillisen suunnitelman laatimista varten. Asiakkaiden saamat diagnoositsekä kuntoutussuositukset olivat hyvin saman tyyppisiä kuin syntyperäisilläsuomalaisilla asiakkailla.

Asiakkaat saivat hoidollisen suosituksen ja lääkinnällisen kuntoutussuo-situksen lisäksi myös koko työryhmän laatiman ammatillisen kuntoutussuo-situksen ja sosiaaliturvasuosituksen. Työkykyä koskevien kannanottojenmukaan vajaalla puolella asiakkaista oli todettavissa sellainen sairaus, vikatai vamma, jonka katsottiin heikentävän työkykyä siinä määrin, että asiakastaoli pidettävä työkyvyttömänä kaikkeen työhön ainakin määräaikaisesti. Va-jaan kolmanneksen kohdalla arvioitiin, että asiakkaalla olisi mahdollisuusselviytyä rajoitteet huomioivissa työtehtävissä. Asiakkaille tehdyissä amma-tillisen kuntoutuksen suunnitelmissa suositeltiin yleisimmin erilaisia työllis-tymistä tukevia toimenpiteitä kuten työkokeilua ja työllistämistä tukitoimen-pitein.

7.4. Maahanmuuttajien kuntoutustutkimuksen sisältö javaiheet

Kehittämistyön tuloksena syntyi viisivaiheisena prosessina toteutettu maa-hanmuuttajien kuntoutustutkimus, jonka osia ovat valmistelujakso, arvioin-tijakso, tutkimusjakso, palautekeskustelut ja loppukeskustelu. Kuntoutustut-kimukseen sisältyi myös kuntoutusluotsin palveluja sekä tarvittaessa suomenkielen opettajan tekemä suullisen kielitaidon arviointi. Tutkimuskokonai-suus on esitetty kuvassa 5.

Kuntoutusluotsaus

Maahanmuuttajien kuntoutustutkimus alkaa tutkimuslähetteen saavuttuaKuntoutussäätiöön. Asiakkaaseen ja hänen tilanteeseensa tutustuu ensim-mäisenä kuntoutusluotsi, joka esittelee hänet sen jälkeen moniammatilliselletyöryhmälle. Tarvittaessa kuntoutusluotsi pitää yhteyttä sekä työryhmään ettäasiakkaaseen myös kuntoutustutkimuksen aikana.

Valmistelujakso

Työryhmän työ alkaa valmistelujaksolla. Valmistelujakson aikana asiakkaal-le lähetetään kuntoutustutkimusta käsittelevät esitteet joko selkosuomeksi tai


KU

VA

5

• M

aaha

nmuu

ttaj

ien

kunt

outu

stut

kim

ukse

n v a

ihee

t ja

sis

ältö

.

101

▲

▲

▲

▲

▲

▲

Valm

iste

luja

kso

•as

iakk

aan

info

rmoi

nti

•as

iakk

aan

terv

eyde

n-ti l

aa ja

elä

män

-ti l

anne

tta

kosk

evie

nl is

ätie

toje

n ha

nkki

mi-

nen

ja d

okum

entt

ien

ti laa

min

en•

vast

uuhe

nkilö

n ni

me-

ämin

en

Ku

nto

utu

slu

ots

aus

•ku

ntou

tuss

uunn

itel-

man

käy

tänn

ön t

oteu

-tu

ksen

tuk

emin

enpa

lvel

uohj

auks

en ja

tuki

henk

ilöto

imin

nan

kein

oin

Arv

ioin

tija

kso

•al

kuta

paam

inen

•sa

iraa

nhoi

taja

nta

paam

inen

•tu

lkki

tarp

een

kart

oitt

amin

en•

kunt

outu

slää

käri

ntu

tkim

us•

tutk

imus

jaks

on a

jan-

kohd

an ja

sis

ällö

nm

ääri

ttel

emin

en

Tutk

imu

sjak

so

•lä

äkär

in t

utki

mus

•ps

ykol

ogin

tut

kim

us•

sosi

aal it

yönt

eki jä

nse

lvity

s•

sair

aanh

oita

jan

tapa

amin

en•

vast

uuhe

nki lö

nta

paam

iset

Sop

imuk

sen

muk

aan:

•lä

äket

iete

ellis

eter

ikoi

stut

kim

ukse

t•

toim

inta

koke

et•

suul

lisen

suo

men

kiel

en t

aido

n ar

v ioi

nti

Pal

aute

kesk

ust

elu

t

•lä

äkär

in,

psyk

olog

inja

sos

iaal

ityön

teki

jän

kahd

en k

eske

n as

iak-

kaan

kan

ssa

käym

ätke

skus

telu

t ke

skei

-si

stä

tutk

imus

-tu

loks

ista

Lop

pu

kesk

ust

elu

•ty

öryh

män

ja a

siak

-ka

an v

älin

enyh

teis

kesk

uste

lu•

lääk

innä

l l ise

n ho

idon

ja k

unto

utuk

sen

sekä

amm

ati l l

isen

kunt

outu

ksen

suu

nni-

telm

an t

ekem

inen

•ki

rjal

lisen

laus

unno

nla

atim

inen

Ku

nto

utu

slu

ots

aus

•as

iakk

aase

en ja

häne

n til

ante

esee

nsa

tutu

stum

inen

sek

äni

iden

esi

ttel

emin

enty

öryh

mäl

le

käännöksinä. Asiakkaalta pyydetään lisätietoja hänen terveydentilastaan jaelämäntilanteestaan sekä lupa hänen terveydentilaansa koskevien dokument-tien tilaamiseen. Lisäksi selvitetään tarve käyttää asiakastapaamisissa tulk-kia.

Valmistelujakson aikana asiakkaalle valitaan henkilökohtainen vastuu-henkilö, joka voi olla joko työryhmän lääkäri, psykologi tai sosiaalityönteki-jä. Vastuuhenkilön valintaan vaikuttaa työryhmän käsitys asiakkaan työllis-tymistä keskeisimmin rajoittavista tekijöistä, jotka voivat olla terveydellisiä,psyykkiskognitiivisia tai sosiaalisia. Vastuuhenkilö on tarvittaessa yhteydes-sä asiakkaaseen jo valmistelujakson aikana.

Arviointijakso

Arviointijakso koostuu alkutapaamisesta, sairaanhoitajan tapaamisesta ja lääkärinkliinisestä tutkimuksesta.

Kuntoutustutkimukseen tuleville asiakkaille järjestetään tavallisesti en-simmäisen päivän aikana ryhmämuotoinen alkuinfo, jossa he pääsevät tutus-tumaan Kuntoutussäätiön toimintaan sekä saavat aiempaa tarkempaa tietoakuntoutustutkimuksen sisällöstä ja toteutuksesta. Kieliongelmien takia maa-hanmuuttajataustaisille asiakkaille katsottiin kuitenkin paremmaksi järjestääalkuinfon sijaan alkutapaaminen, johon osallistuvat asiakkaan lisäksi hänellevalittu vastuuhenkilö ja sosiaalityöntekijä. Tarvittaessa tapaamiseen pyyde-tään mukaan myös tulkki. Kahden työntekijän samanaikainen läsnäolo sääs-tää sekä asiakkaan, työntekijöiden että mahdollisen tulkin aikaa.

Alkutapaamisessa asiakkaalle kerrotaan kuntoutustutkimuksen sisältö jaeri vaiheet käyttäen tarvittaessa apuna tätä tarkoitusta varten tehtyä selkosuo-menkielistä kansiota. Asiakkaalle annetaan myös mukaan erillinen Tervetu-loa-kortti, jossa on selkosuomeksi perustiedot Kuntoutussäätiöstä ja työryh-mään kuuluvista työntekijöistä. Lisäksi alkutapaamisessa täydennetään asi-akkaasta saatuja tietoja ja kartoitetaan hänen tavoitteitaan tutkimuksen suh-teen. Alkutapaamisessa pyritään kuitenkin vielä välttämään mahdollisestipsyykkisesti raskaiden asioiden käsittelyä.

Sairaanhoitaja tarkistaa omassa tapaamisessaan asiakkaan henkilötiedotja keskustelee hänen kanssaan yleisistä terveydenhoitoon liittyvistä asioista.Koska kuntoutustutkimuksen laadun ja tulosten luotettavuuden kannalta ontärkeää, että asiakas saa selkeät ohjeet tutkimukseen valmistautumiseen,selostaa sairaanhoitaja vielä asiakkaalle tutkimuksen käytännön toteutuksen.Sairaanhoitaja voi myös antaa asiakkaalle mukaan lääketieteelliseen tutki-mukseen valmistautumiseen liittyvät ohjeet joko selkosuomeksi, englannik-si, venäjäksi, ranskaksi tai arabiaksi.


Myös lääkäri tapaa asiakkaan ensimmäisen kerran, tekee hänelle perus-terveydentilaan liittyvän kartoituksen ja suunnittelee mahdolliset erikoistut-kimukset.

Arviointijakson aikana kartoitetaan myös tarve käyttää asiakastapaami-sissa jatkossa tulkkia. Tutkimusten onnistumisen kannalta on ensisijaisentärkeää, että asiakas ymmärtää, mistä tutkimuksissa on kysymys ja työntekijäja asiakas ymmärtävät toisiaan. Vaikka asiakas osaisi hyvin suomea, kiinnit-tävät työntekijät erityistä huomiota viestinnän selkeyteen ja käyttävät tarvit-taessa selkosuomea (kts. Räty 2002, Helli-Kaymaz 2004).

Heikomman suomen kielen taidon omaavien asiakkaiden kohdalla olisiihanteellisinta, jos työntekijät hallitsisivat asiakkaan äidinkielen, mutta tämäon käytännössä harvinaista. Hiukan heikommankin kielitaidon omaavienasiakkaiden kohdalla voidaan tarvita tulkkausta vain esimerkiksi psykologinja psykiatrin tutkimusten yhteydessä, mutta hyvin heikosti suomea osaavienasiakkaiden kanssa on syytä käyttää tulkkia kaikissa asiakastapaamisissa.

Tulkin käyttö asiakastapaamisissa edellyttää työntekijöiltä kokemuksenmukanaan tuomaa tottumusta. Jos asiakkaalla on tulkkaukseen ja tulkinkäyttöön liittyviä toiveita, otetaan ne huomioon mahdollisuuksien mukaan.Asiakkaan mahdollisesta toiveesta tai tulkkipulasta huolimatta tulkkina eikuitenkaan voida käyttää asiakkaan lähiomaisia (kts. Räty 2002). Kaikkiasiakkaat eivät halua tapaamisiin lainkaan tulkkia, koska he pelkäävät tulkinläsnäolon vaarantavan luottamuksellisen ilmapiirin. Jos tutkimuksissa pääte-tään käyttää tulkkia, pyritään asiakkaalle saamaan tulkkipalveluista samatulkki koko kuntoutustutkimuksen ajaksi.

Arviointijakson aikana päätetään varsinaisen tutkimusjakson ajankohtaja toteutus sekä se, sisällytetäänkö jaksoon toimintakokeita tai suomen kielentaidon arviointi. Jos asiakkaan terveydentila arvioidaan hyvin huonoksi,ohjataan hänet sairautensa edellyttämään hoitoon ja tutkimusjakso siirretäänmyöhempään ajankohtaan. Arviointijaksolla voidaan myös todeta, ettei var-sinaiseen kuntoutustutkimukseen olekaan tarvetta.

Arviointijakson ja varsinaisen tutkimusjakson välisenä aikana täydenne-tään tarvittavia dokumentteja, huolehditaan tulkin tilauksesta sekä informoi-daan toimintakoeohjaajaa ja suomen kielen opettajaa heidän läsnäolonsatarpeellisuudesta. Väliaikana otetaan myös yhteyttä tutkimuksen tilaajaanhänen odotustensa tarkentamiseksi. Kun tarpeellisista yhteydenotoista jakonsultaatioiden järjestämisestä on huolehdittu, alkaa varsinainen tutkimus-jakso.

103

Tutkimusjakso

Tutkimusjakson aikana asiakas tapaa työryhmän lääkäriä, psykologia ja so-siaalityöntekijää, jotka arvioivat hänen työ- ja toimintakykyisyyttään lääke-tieteellisin, psykologisin ja sosiaalityön menetelmin. Asiakas tapaa myös ainakinkerran sairaanhoitajan, joka antaa hänelle terveydenhoitoon liittyvää neu-vontaa ja ohjausta. Tarvittaessa asiakas tapaa myös toimintakoeohjaajaa, jokaarvioi hänen käytännön toimintakykyisyyttään, voimavaroja ja sairauden,vian tai vamman vaikutuksia käytännön tilanteissa, sekä suomen kielen opet-tajaa, joka tekee arvion hänen suullisesta suomen kielen taidostaan. Lisäksiasiakas tapaa erikseen vastuuhenkilöään ja käy hänen kanssaan tilanteeseen-sa liittyviä ohjauskeskusteluja.

Lääkäri arvioi lääketieteellisin selvityksin asiakkaan terveydentilaa, sairauk-sien tutkimuksellista ja hoidollista tilannetta sekä sairauksien mahdollisestiaiheuttamia ammatillisia rajoitteita ja asiakkaan työkykyä. Tutkimusjaksonaikana asiakkaalle tehdään lääkärin tarpeellisiksi katsomat lääketieteelliseterikoistutkimukset, joita voivat olla esimerkiksi laboratoriotutkimukset taipsykiatrin tai fysiatrin konsultaatiot.

Maahanmuuttajataustaisille asiakkaille tehtävä lääkärin tutkimus voierota syntyperäisille suomalaisille asiakkaille tehtävästä tutkimuksesta mo-nin tavoin. Jo tutkimuksen lähtökohdat määrittyvät usein eri tavoin etenkinpakolais- tai turvapaikanhakijataustan omaavien asiakkaiden kohdalla, joi-den terveydentilaa koskeva aikaisempi dokumentaatio on harvoin yhtä katta-va kuin syntyperäisillä suomalaisilla. Ei ole myöskään harvinaista, ettäasiakas tulee tutkimuksiin kokonaan ilman terveydentilaansa liittyviä doku-mentteja. Myös mahdollisuudet dokumentaation täydentämiseen Suomeenmuuttoa edeltäneen ajan osalta ovat usein varsin rajalliset.

Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden tulkinnat sairautensa laadusta,syistä ja seurauksista voivat erota huomattavasti suomalaisista vastineistaan.Asiakkaiden käsitys tuki- ja liikuntaelinsairauksien kipuoireiden syistä jasynnystä, oireiston etenemisestä ja ennusteesta sekä niiden vaikutuksestakokonaisvaltaiseen työ- ja toimintakykyyn voivat erota huomattavasti synty-peräisten suomalaisten käsityksestä (vrt. Löfvander ym. 2002). Myös masen-nuksen tunnistaminen voi olla vierasta maahanmuuttajataustaisille asiakkail-le, vaikka he raportoisivat kliinisen tutkimuksen yhteydessä masennukseensopivia oireita kuten väsymystä, uni- ja nukkumisvaikeuksia sekä keskitty-misvaikeuksia (Kleinman 2004, Tiilikainen 2004). Masennus voi myössekoittua helposti koti-ikävään ja huoleen kotimaahan jääneiden omaistenkohtalosta. Lisäksi etenkin ei-länsimaisista yhteiskunnista kotoisin olevat


asiakkaat voivat suhtautua pelokkaasti mielenterveyden häiriöihin ja niidensyihin. Suurelta osin samoista syistä kuin psykiatrisen arvioinnin tekemisenmyös psykiatrisen hoidon toteutuksen tiedetään olevan usein ongelmallista(kts. Ackerman 2004).

Asiakkailla voi myös olla taustallaan esimerkiksi kidutukseen liittyviätraumaattisia kokemuksia, jotka vaikeuttavat lääkärin kohtaamista ja kliini-sen tutkimuksen tekemistä. Tällöin asiakkaiden psykiatrinen arviointi vaatiitottumusta ja psykiatrinen konsultaatio pyritään tekemään traumatisoitunei-den ja kidutettujen maahanmuuttajien hoitoon perehtyneessä Kidutettujenkuntoutuskeskuksessa. Hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan huo-mioon asiakkaan tausta ja tilanne sekä pyritään etsimään ne huomioon ottaviahoitomuotoja, joita voivat olla esimerkiksi toiminta- tai ryhmäterapia.

Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden ongelmien oivaltaminen vaatiilääkäriltä ennakkoluulottomuutta ja paneutumista myös asiakkaiden taustaanja psykososiaaliseen kokonaistilanteeseen. Maahanmuuttajataustaisten asi-akkaiden perusluottamuksen saavuttaminen edellyttää asiakastyöltä: 1) riit-tävää ajallista panostusta, 2) empaattista lähestymisotetta, 3) panostamistatarvittaviin lääketieteellisiin erikoistutkimuksiin, 4) selkeää ja perustelevaahoidollista asennetta sekä 5) täsmällisiä jatkohoidollisia kannanottoja.

Psykologi kartoittaa asiakkaiden psyykkistä työkykyisyyttä sekä voimavaro-ja ja vahvuuksia, joiden avulla he pystyvät kuntoutumaan työkykyisiksi esi-merkiksi psyykkisen sairauden jälkeen. Psykologin käyttämiä arviointime-netelmiä ovat kliininen haastattelu, toiminnan havainnointi ja arviointi sekäpsykologiset testit. Tarvittaessa psykologi voi myös ottaa yhteyttä asiakkaanomaisiin tai muihin hänen lähiverkostoonsa kuuluviin henkilöihin kuten esi-merkiksi opettajiin tai työnantajaan. Psykologi käy asiakkaansa kanssa ohja-uskeskusteluja, joiden tarkoituksena on selventää eri kuntoutumisvaihtoeh-toja, tukea asiakasta hänen toipumisprosessissaan ja ohjata asiakasta hänenmahdollisesti tarvitsemansa kuntoutuksen kuten psykoterapian tai neuropsy-kologisen kuntoutuksen piiriin.

Myös psykologin työ maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssapoikkeaa syntyperäisten suomalaisten asiakkaiden kanssa tehtävästä työstämonin tavoin. Monet tavallisesti käytettävät psykometriset tutkimusmenetel-mät kuten päättely-, muisti- ja oppimistehtävät sekä mielialainventaario japersoonallisuustestit ovat kulttuurisidonnaisia. Lisäksi testien suorittami-seen voivat vaikuttaa myös asiakkaan lähtömaa, koulutuksen aste ja sitäkautta syntynyt tottumus tehtävätyöskentelyyn. Testejä on siksi mahdollistakäyttää monien maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kohdalla ainoastaan

105

toiminnan laadullisten piirteiden kuten jaksavuuden ja keskittymiskyvynarviointiin.

Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden arvioinnissa korostuukin useinhaastattelun merkitys. Kommunikaatiota ja haastattelun tekemistä voivatvaikeuttaa yhteisen kielen puuttuminen ja tulkin läsnäolo. Psykologi selvittääkliinisen haastattelun avulla asiakkaan taustaa kuten lapsuutta, koulutustaus-taa, koulutuksessa ja työelämässä menestymistä, perhesuhteita, terveyttä,sairauksia ja mahdollisia työkyvyn rajoitteita antaen tilaa asiakkaan omilletulkinnoille ja käsityksille. Haastattelun aikana voidaan keskustella myösmaahanmuuttoon johtaneista syistä ja suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutu-misesta.

Persoonallisuuden arvioinnissa yleisesti käytettyjen projektiivisten me-netelmien sovittaminen maahanmuuttajataustaisille asiakkaille on niin ikäänhankalaa. Persoonallisuuden arviointia hankaloittavat etenkin normaaleinapidettyjen käyttäytymisen piirteiden ja reagoinnin mallien kulttuurisidonnai-suus, joiden hahmottaminen edellyttää psykologilta kulttuurista taustatietoa.Persoonallisuuden arvioinnissa onkin keskeistä paitsi haastatella asiakastamyös havainnoida hänen toimintaansa ja käyttäytymistään. Yhteistyö mui-den työntekijöiden, etenkin sairaanhoitajan ja toimintakoeohjaajan sekäasiakkaan läheisten kanssa on olennaisen tärkeää.

Maahanmuuttajataustaisen asiakkaan mielentilojen ja erityisesti masen-nuksen tunnistaminen on usein vaativampaa kuin syntyperäisten suomalais-ten asiakkaiden kohdalla, jotka osaavat yleensä puhua masennuksestaan jahyväksyvät sen sairaudeksi sairauksien joukossa. Psykologin on osattavatunnistaa ne omanlaisensa olotilat, joissa maahanmuuttaja on uuteen maahantultuaan. Psykologi ottaa myös huomioon, että tietynlaiset käyttäytymisenpiirteet kuten varauksellisuus ja jonkin asteinen paranoidisuuskin voivat ollaluonnollisia reaktioita silloin, kun asiakkaalla on taustallaan traumaattisiakokemuksia. Traumaattisista kokemuksista kuten kidutuksesta kärsineet asiak-kaat voivat olla haluttomia kertomaan kokemuksistaan ja pitää keskustelun-aihetta turhana kipeiden muistojen avaamisena. Kidutuksesta kärsineet voi-vat kokea koko psykologisen tutkimustilanteen piinaavana ja hankalana,jolloin heidän suoriutumiselleen voi olla ominaista keskittymisvaikeudet,ponnettomuus ja nopea luovuttaminen.

Psyykkistä työ- ja toimintakykyisyyttä arvioidessaan psykologi kiinnit-tää huomiota ja nostaa esiin heikkouksien ja puutteiden ohella myös asiak-kaan vahvuuksia ja voimavaroja. Maahanmuuttajuus sinänsä ja rankoistakintraumaattisista kokemuksista selviytyminen kielivät myös asiakkaan perim-mäisestä kyvystä pärjätä ja rohkeudesta kohdata uusia asioita. Psykologintulee arvioida oman tutkimuksensa yhteydessä myös asiakkaan omaa moti-


vaatiota kuntoutua ja sitoutua jatkosuunnitelmiin, koska ne vaikuttavat olen-naisesti suunnitelmien toteutumiseen. Motivaation arviointi edellyttää psy-kologilta tavallista huolellisempaa selvitystä motivaatioon vaikuttavista taus-tatekijöistä.

Psykologisten tutkimusten ja testausten tekeminen kuuluvat psykologinammattikuvaan, ja monet lähettäjä- ja yhteistyötahot odottavat psykologiltanimenomaan testikäyttäytymiseen perustuvaa (pika)tietoa. Tämän vuoksi ontärkeää kehittää testimenetelmiä ja jakaa tietoa eri kulttuuri- ja koulutustaus-tan omaavien asiakkaiden testisuoriutumisesta. Perinteisten psykologistentutkimusmenetelmien käyttöön liittyvät rajoitukset haastavat kuitenkin arvi-ointityötä tekevän psykologin myös kehittämään uusia maahanmuuttajataus-taisille asiakkaille sopivia menetelmiä ja työtapoja. Perinteisen toimistopöy-dän ääressä tapahtuvan testityöskentelyn sijaan psykologit tarvitsisivat ny-kyistä enemmän mahdollisuuksia ja valmiuksia tehdä jalkautuvaa työtä, koti-ja virastokäyntejä ja käyttää niitä hyväksi maahanmuuttajataustaisten asiak-kaiden toimintakyvyn arvioinnissa.

Sosiaalityöntekijä kartoittaa asiakkaan sosiaalista ja taloudellista tilannetta,koulutus- ja työhistoriaa ja sosiaalista toimintakykyä. Sosiaaliseen tilantee-seen liittyen sosiaalityöntekijä selvittää muun muassa asiakkaan perhetilan-netta Suomessa ja ulkomailla sekä taloudellista toimeentuloa. Sosiaalityön-tekijä antaa asiakkaalle mahdollisimman konkreettista ja havainnollista sosi-aaliturvaan liittyvää ohjausta ja neuvontaa. Jos asiakkaan yhteys hänen koti-paikkakuntansa sosiaalitoimistoon on katkennut jostain syystä, tekee sosiaa-lityöntekijä asiassa tiivistä yhteistyötä sekä lähettävän tahon, muiden viran-omaisten että asiakkaan omaisten kanssa.

Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden koulutus- ja työhistorian kar-toittamista saattaa hankaloittaa asianmukaisten todistusten puuttuminen,joka on yleistä etenkin entisestä kotimaastaan vaikeissa olosuhteissa lähte-neiden asiakkaiden kohdalla. Myös asiakkaiden muualla hankkiman koulu-tuksen ja työkokemuksen suhteuttaminen suomalaisen yhteiskunnan vaati-muksiin voi osoittautua vaikeaksi.

Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden sosiaalisen toimintakyvyn arvi-ointia saattavat puolestaan vaikeuttaa asiakkaan suomalaisesta eroava kult-tuuritausta sekä palvelujärjestelmän vieraus. Sosiaalityöntekijän voi ollavaikea arvioida, missä määrin asiakkaan heikentynyttä toimintakykyä selit-tävät kielivaikeudet, erilainen kulttuuritausta ja vieras toimintaympäristö jamissä määrin todellinen avuttomuus tai osaamattomuus. Maahanmuuttaja-taustaisten asiakkaiden sosiaaliseen toimintakykyyn voivat myös vaikuttaamuutkin kuin ”tässä ja nyt” ilmenevät tekijät. Heillä voi olla edelleen

107

entisessä kotimaassaan sukulaisia, joiden selviytymiseen liittyvä huoli pai-naa asiakkaiden mieltä jopa enemmän kuin heidän oma tilanteensa. Kunkinasiakkaan kokonaistilanteen hahmottamiseksi sosiaalityöntekijä ottaa tarvit-taessa yhteyttä ja luo kontakteja asiakkaan läheisiin ja hänet esimerkiksityövoimahallinnossa ja sosiaalitoimessa tunteviin työntekijöihin.

Valtaistumista tukeva sosiaalityö pyrkii saamaan aiempaa paremminesiin asiakkaan oman näkökulman, joka jää usein helposti sivuun viranomais-keskeisessä asiakastyössä ja palvelujärjestelmässä. Valtaistumista tukevassasosiaalityössä valtaa ja vastuuta oman tulevaisuutensa miettimisestä ja palve-lutarpeensa määrittelemisestä ei kuitenkaan jätetä yksin asiakkaalle, vaan sepyritään jakamaan mahdollisuuksien mukaan asiakkaan ja hänen läheistensätai työntekijöiden kesken. Tämä voi olla erityisen keskeistä juuri maahan-muuttajataustaisten asiakkaiden kohdalla, joilta puuttuu usein tietoa oikeuk-sistaan ja mahdollisuuksistaan suomalaisessa palvelujärjestelmässä. (Kts.Rose 2003, Koskiluoma 2004.)

Sosiaalityöntekijän työhön voi vaikuttaa myös se, että monet maahan-muuttajataustaisista asiakkaista tulevat kulttuureista, joissa korostetaan yksi-lön sijaan perhettä ja yhteisöä. Sosiaalityöntekijä ottaakin mahdollisuuksienmukaan huomioon perheen ja yhteisön mahdollisuudet toimia asiakkaanvoimavara- ja vertaistukilähteinä: tarjota tärkeitä sosiaalisia suhteita, tuodaelämään mielekästä tekemistä, tukea vaikeiden päätösten edessä sekä auttaasuomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumisessa. Sosiaalityöntekijä selvittääkuntoutustutkimuksen aikana myös, kuinka asiakkaan läheiset voivat tukeahäntä kuntoutussuunnitelman toteuttamisessa. Koska maahanmuuttajataus-taisten asiakkaiden työllistymistä sekä integroitumista suomalaiseen yhteis-kuntaan estää usein myös sosiaalisten suhteiden vähyys syntyperäisten suo-malaisten kanssa, kartoittaa sosiaalityöntekijä tarvittaessa mahdollisuuksialöytää ja laajentaa asiakkaan kontakteja ja luontevia sosiaalisia suhteitasyntyperäisiin suomalaisiin esimerkiksi työpaikalla tai erilaisissa vapaa-ajanryhmissä ja harrastuksissa.

Maahanmuuttajataustaiset asiakkaat voivat kaivata omaa sosiaalityönte-kijää tai tukihenkilöä, jonka kanssa he voisivat pohtia rauhassa elämäntilan-nettaan sekä keskustella toimeentuloon liittyvistä asioista. Palveluista kerto-misen ohella sosiaalityöntekijä keskusteleekin asiakkaan kanssa myös siitä,mitä asiakas itse haluaa elämältään ja mitä sosiaalityöntekijä ja asiakas voivattehdä yhdessä tavoitteiden saavuttamiseksi. Sosiaalityöntekijä keskusteleeasiakkaan kanssa myös suomalaisesta palvelujärjestelmästä, asiakkaan jatyöntekijöiden rooleista (kts. Räty 2002) ja pyrkii löytämään yhdessä asiak-kaan kanssa tämän arjessa selviytymisen tukemiseksi yhteistyökumppaneita,


jotka voivat tukea asiakasta löytämään paikkansa suomalaisessa yhteiskun-nassa kuntoutustutkimuksen jälkeen.

Työnsä päättymisen jälkeen sosiaalityöntekijä siirtää asiakkaan ”saatta-en vaihdettava” -periaatteen mukaisesti joko kuntoutusluotsin, oman sosiaa-lityöntekijän tai asiakkaan kuntoutustutkimukseen lähettäneen tahon asiak-kaaksi. Tavoitteena on sekä asiakkaan että hänen kanssaan työtä jatkavantahon sitoutuminen laaditun kuntoutussuunnitelman toteuttamiseen.

Sairaanhoitaja tapaa asiakkaan ainakin kerran tutkimusjakson aikana. Hänopastaa asiakasta valmistautumaan lääketieteellisiin tutkimuksiin sekä labo-ratorio- ja röntgentutkimuksiin. Toimivimmaksi tavaksi on osoittautunuthenkilökohtainen kahdenkeskinen opastus sekä keskeisimpien tutkimusoh-jeiden antaminen asiakkaalle kirjallisena joko selkosuomeksi tai hänen äidin-kielellään. Tarvittaessa sairaanhoitajan tehtäviin kuuluu myös antaa asiak-kaalle ravitsemukseen ja terveydenhoitoon liittyvää neuvontaa. Ravintoneu-vontaa annettaessa sairaanhoitaja ottaa huomioon, että asiakkaan ruokavali-oon voivat vaikuttaa myös kulttuuriset ja uskonnolliset tekijät. Sairaanhoitajatarkistaa asian aina asiakkaalta itseltään, koska sekä kulttuuristen että uskon-nollisten ruokasääntöjen noudattaminen vaihtelee usein yksilöllisesti.

Toimintakoeohjaaja tapaa maahanmuuttajataustaisen asiakkaan tarvittaessayhdestä kolmeen kertaa kuntoutustutkimuksen aikana. Tavallisesti toiminta-koeohjaaja teettää asiakkailla Kuntoutussäätiön työklinikalla erilaisia käy-tännön työtehtäviä asiakkaiden toimintakyvyn selvittämiseksi. Maahanmuut-tajataustaisten asiakkaiden toimintakokeet pyritään kuitenkin teettämään työ-klinikan sijaan oikeilla työpaikoilla, koska asiakkaiden on tällöin helpompimieltää niiden tarkoitus ja he saavat samalla tuntumaa suomalaiseen työelä-mään. Jatkossa uusien käytännön toimintakykyä mittaavien toimintakokei-den kehittämisessä kannattaisi hyödyntää myös maahanmuuttajataustaistenasiakkaiden omia ideoita ja intressejä.

Suomen kielen opettaja voi osallistua tarvittaessa maahanmuuttajataustai-sen asiakkaan toimintakokeisiin ja arvioida niiden yhteydessä asiakkaan suullistaja sosiaalista suomen kielen taitoa työelämässä tarvittavan kielitaidon näkö-kulmasta. Tämä edellyttää kuitenkin, että toimintakokeet sisältävät viestin-nällisiä aineksia. Arvioinnissa opettaja kiinnittää huomiota asiakkaan vies-tintästrategioihin esimerkiksi tilanteissa, joissa työtehtävä on asiakkaalle epäselväja hän joutuu kysymään ohjaajalta lisäohjeita tai joissa tehtävään liittyy kir-jallisen ja suullisen tiedon yhdistämistä. Kun opettaja työskentelee asiakkaan

109

rinnalla levollisesti ilman kiireistä aikataulua ja seuraa tätä vaikka ruokatun-nille, tarjoutuu asiakkaalle mahdollisuus myös aloitteelliseen kielenkäyttöön.Tällöin opettaja näkee, löytyykö asiakkaalta kiinnostusta ja keinoja esimer-kiksi keskustelun aloittamiseen, kyselyyn ja uusien teemojen esittelyyn arki-sessa jutustelutilanteessa. Jos toimintakokeet eivät sisällä viestinnällisiä ele-menttejä, voidaan suullista kielitaitoa testata opettajan materiaalien avulla.Kielitaidon kuvauksessa tuodaan tarvittaessa esiin myös kielitaidon kasvuahidastavia seikkoja, jos sellaisia nousee esille arvioinnin aikana. Asiakkaansuomen kielen taidon arviointi on keskeinen osa kuntoutustutkimusta etenkinsilloin, kun asiakkaan kielitaitoa ei ole arvioitu lainkaan aiemmin tai kunarvioinnin tekemisestä on jo kulunut kauan aikaa. Suomen kielen opettajantekemä arvio voi myös selkeyttää tilannetta silloin, kun asiakkaan käsitysomasta suomen kielen taidostaan näyttäisi perustuvan kielitaidon yli- tai ali-arvioimiseen tai eroaa selkeästi työntekijöiden arviosta.

Vastuuhenkilö käy asiakkaan kanssa ohjauskeskusteluja, joissa pohditaanasiakkaan omia työllistymiseen liittyviä tavoitteita, resursseja ja voimavarojasekä työllistymistä mahdollisesti vaikeuttavia esteitä, pelkoja ja ennakkoluu-loja. Tarvittaessa keskusteluissa pyritään myös selvittämään väärinkäsityk-siä, realisoimaan tavoitteita sekä lähentämään ja sovittamaan yhteen erilaisiaarvokäsityksiä.

Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa käytävät ohjauskeskus-telut ovat syntyperäisten suomalaisten asiakkaiden kanssa käytäviä keskus-teluja monitahoisempia ja niitä on myös määrällisesti enemmän.

Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden omat käsitykset työkyvystään,sen rajoitteista tai omista työllistymismahdollisuuksista saattavat olla epä-realistisia sen vuoksi, etteivät asiakkaat tunne suomalaisen työelämän vaati-muksia. Asiakkaiden arvomaailma voi olla ristiriidassa tehokkuutta ja nope-utta korostavan länsimaisen työilmapiirin kanssa. Asiakkailla saattaa myösolla virheellinen käsitys siitä, millä perusteilla ihminen voidaan määritellätyökyvyttömäksi suomalaisessa yhteiskunnassa.

Keskusteluissa voidaan myös pohtia ristiriitoja, joita erilaiseen yhteis-kuntaan muuttaminen on mahdollisesti aiheuttanut. Keskusteluihin voidaanpyytää mukaan asiakkaan sukulaisia tai ystäviä, jos asiakas sitä toivoo ja pitääsitä tärkeänä tulevaisuuden suunnittelun kannalta.

Vastuuhenkilö huolehtii myös kuntoutustutkimuksen jouhevasta etene-misestä ja asiakkaan äänen kuulluksi tulemisesta sen aikana. Tarvittaessavastuuhenkilö motivoi asiakasta osallistumaan tutkimukseen, raportoi työ-ryhmälle tutkimukseen liittyvistä ongelmista ja pitää yhteyttä asiakkaanläheisiin ja lähettäjätahoon. Vastuuhenkilö huolehtii myös loppukeskustelun


toteuttamisesta: tarkistaa, että asiakkaalla on keskustelua varten tarvitseman-sa tieto sekä kutsuu paikalle asiakkaan toivomat työntekijät ja läheiset.Loppukeskustelussa vastuuhenkilö kirjaa sovitut hoitosuositukset ja muutkuntoutussuunnitelmaan tulevat asiat, joista hän kirjoittaa asiakkaalle selko-suomeksi tiivistelmän. Vastuuhenkilö huolehtii myös loppukeskustelussasovittujen asioiden informoimisesta hoito- ja kuntoutustahoille sekä seuran-nan toteuttamisesta.

Palautekeskustelut

Sekä lääkäri, psykologi että sosiaalityöntekijä käyvät asiakkaan kanssa kah-denkeskisen palautekeskustelun, johon pyydetään tarvittaessa myös tulkki.Palautekeskusteluissa työntekijät käyvät asiakkaan kanssa läpi omalla am-mattialallaan ilmenneet keskeisimmät tutkimustulokset. Tarvittaessa työnte-kijät antavat keskeiset tutkimustulokset asiakkaalle myös selkosuomeksikirjoitetulla muistilapulla.

Kahdenkeskinen palautekeskustelu tarjoaa sekä asiakkaalle että työnte-kijälle mahdollisuuden tarkentaa vielä epäselviksi jääneitä asioita ja helpot-taa asiakkaan mahdollisuuksia nostaa esiin arkaluonteisiksikin kokemiaanasioita ja kysymyksiä. Työntekijät pyrkivät tuomaan palautekeskusteluissaesiin etenkin asiakkaan voimavaroja ja vahvuuksia sekä suuntaamaan asiak-kaan ajattelua kohti tulevaisuutta.

Työntekijät ottavat palautekeskusteluissa huomioon, että monet länsi-maisissa yhteiskunnissa yleisesti tarjottavat psyykkisen kuntoutuksen muo-dot kuten keskusteluterapiat voivat tuntua muualta tulleista asiakkaista vie-railta. Työntekijät myös kuuntelevat asiakkaiden omia ehdotuksia vielätavallistakin herkemmin ja pyrkivät suhtautumaan niihin ennakkoluulotto-masti, vaikka ne edustaisivat suomalaisessa yhteiskunnassa vähemmän ylei-siä kuntoutusmalleja.

Loppukeskustelu

Kuntoutustutkimus päättyy aina työryhmän ja asiakkaan kesken käytäväänloppukeskusteluun, johon voidaan kutsua tarvittaessa myös lähettävän tahonedustaja tai asiakkaan toiveen mukaan joku hänen läheisensä. Loppukeskus-telussa käydään läpi tutkimuksen tulokset ja keskustellaan sekä lääkinnälli-sen hoidon ja kuntoutuksen että ammatillisen kuntoutuksen suunnitelmista.

Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa käytävässä loppukes-kustelussa pyritään edistämään asiakkaiden mahdollisuuksia ymmärtää jaomaksua käsiteltäviä asioita rajaamalla kerralla esiin nostettavien asioidenmäärä välttämättömimpään. Kun keskeisimmät tutkimustulokset on käyty

111

läpi jo palautekeskusteluissa, voidaan loppukeskustelussa keskittyä sel-keämmin hoito- ja kuntoutussuunnitelmien laatimiseen sekä tulevaisuudensuunnitteluun. Loppukeskustelussa keskeisistä tutkimustuloksista sekä hoi-toja kuntoutumissuosituksista kirjataan selkokielinen tiivistelmä, jonkaasiakas saa mukaansa keskustelun jälkeen ja voi viedä nähtäväksi yhteistyö-tahoille tai vaikka lähiomaiselle. Tiivistelmä toimii myös asiakkaalle muistintukena sovittujen asioiden eteenpäin viemistä ajatellen.

Loppukeskustelun käymisen jälkeen kuntoutustutkimuksen tutkimustu-lokset sisältävä kirjallinen lausunto lähetetään sekä asiakkaalle että hänettutkimukseen lähettäneen tahon edustajalle. Lausunnossa vastataan selvästilähetteessä esitettyyn kysymykseen sekä esitetään tehtyjen johtopäätösten jasuositusten perustelut selkeällä, asiakasta kunnioittavalla ja ymmärrettävälläsuomen kielellä (kts. Kuntoutussäätiö 2005).

Kuntoutusluotsaus

Yksi työryhmän asiakkaan tutkimukseen lähettäneelle taholle antamista suo-situksista voi koskea kuntoutusluotsin palveluiden hankkimista asiakkaalle.Tämä voi olla tarpeen kuntoutussuunnitelman käytännön toteuttamisen var-mistamiseksi etenkin, jos asiakas tuntee yhteiskunnan tarjoamat palvelut huonostitai ei osaa käyttää niitä. Asiakkaan voi olla tällöin mahdotonta sitoutua jamotivoitua suunnitelman toteuttamiseen, jolloin suunnitelma voi jäädä hel-posti toteutumatta.

Kuntoutusluotsin tehtävänä on tukea asiakasta tehdyn kuntoutussuunni-telman toteuttamisessa sekä palveluohjauksen että tukihenkilötoiminnankeinoin. Palveluohjaajana toimiessaan kuntoutusluotsi tukee asiakasta ha-keutumaan tarvittavien palveluiden piiriin ja käyttämään niitä. Tukihenkilö-nä toimiessaan kuntoutusluotsi tarjoaa asiakkaalle kuuntelu- ja keskustelu-apua erilaisissa elämäntilanteissa.

Kuntoutusluotsaus parantaa myös mahdollisuuksia seurata tehdyn kun-toutumissuunnitelman toteutumista. Maahanmuuttajataustaisten asiakkai-den kuntoutustutkimus edellyttää erityisen toimivaa seurantaa, sillä asiakkai-den on usein vaikea löytää vaihtoehtoisia kuntoutumisreittejä, jos alkuperäi-sen suunnitelman toteuttaminen osoittautuu jostain syystä mahdottomaksi.Seuranta toteutuu kuntoutusluotsauksen yhteydessä, kun kuntoutusluotsitukee ja seuraa asiakkaan pääsyä hänelle suositeltuihin hoitoihin ja selvittäävaihtoehtoisia hoito- ja kuntoutusmuotoja, jos alkuperäisen suunnitelmanmukainen kuntoutus ei toteudu odotetusti tai hyödytä asiakasta. Kuntoutus-luotsi toteuttaa vaihtoehtojen pohtimisen tiiviissä yhteistyössä sekä asiak-kaan että keskeisten hoito- ja kuntoutustahojen kanssa.


7.5. Lopuksi

Maahanmuuttajien kuntoutustutkimus eroaa perinteisestä kuntoutustutkimuk-sesta usealla tavalla. Sen ohella, että kuntoutustutkimuksen tekemisestä vas-taa maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa työskentelyyn perehtynytmoniammatillinen työryhmä, tutkimukseen sisältyy henkilökohtainen alku-informaatio, vastuuhenkilön pitämät ohjauskeskustelut, selkosuomeksi kir-joitettu tiivistelmä tutkimustuloksista sekä mahdollisuus käyttää tarvittaessatulkin, suomen kielen opettajan ja kuntoutusluotsin palveluita.

Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden työ- ja toimintakyvyn asianmu-kainen arviointi edellyttää kokemusta ja sen kautta syntyvää työskentelytot-tumusta, jotka sekä helpottavat yhteistyön tekemistä asiakkaiden kanssa ettähälventävät työntekijöiden omia mahdollisia ennakkoluuloja. Vähintään yhtätärkeää on kuitenkin, että maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssatyöskentelevät työntekijät ovat kiinnostuneita, uteliaita ja avoimia kehittä-mään ja omaksumaan uusia työtapoja ja -menetelmiä.

Työntekijöiden on myös hyvä olla tietoisia ja ottaa huomioon asiakkai-den mahdollinen varauksellisuus, sen taustasyyt ja vaikutus asiakkaan käyt-täytymiseen. Varauksellisuus voi juontaa juurensa asiakkaan aiemmista trau-maattisista kokemuksista ja sitä on voinut lisätä entisestään vieraan suoma-laisen palvelujärjestelmän byrokraattisuus ja viranomaisten epäystävälli-syys. Tämän takia työntekijöiden on hyvä kiinnittää tavallistakin enemmänhuomiota tutkimusta ja sen tarkoitusta koskevan tiedon välittämiseen sekäluottamuksellisen ilmapiirin synnyttämiseen. Luottamuksellinen ilmapiirivoi kannustaa maahanmuuttajataustaista asiakasta avautumaan myös asiois-sa, joista hän ei ole aikaisemmin puhunut. Edellä mainituista syistä maahan-muuttajataustaisten asiakkaiden kuntoutustutkimukseen on varattava myösenemmän aikaa kuin syntyperäisten suomalaisten tutkimukseen.

Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden työ- ja toimintakykyä arvioita-essa ja kuntoutussuunnitelmaa laadittaessa on hyvä kiinnittää erityistä huo-miota seuraaviin seikkoihin:1) tutkimusjakson huolellinen suunnittelu,2) asiakkaan taustan ja aiempien kokemusten selvittäminen,3) tulkkipalveluiden saatavuus ja käyttäminen,4) riittävä ajankäyttö ja luottamuksen saavuttaminen,5) asiakkaan voimavarojen, vahvuuksien ja taitojen löytäminen,6) asiakkaan läheisten ja muiden työntekijöiden osallistaminen,7) toimintakokeiden kehittäminen, sekä8) annettavan informaation ja lausunnon selkeyttäminen.

113

Maahanmuuttajien kuntoutustutkimus voi toimia merkittävänä avauksenaasiakkaan terveydentilan ja koko elämäntilanteen selvittämiselle, mutta vä-hintään yhtä tärkeäksi voi osoittautua myös tehtyjen hoito-, kuntoutumis- jatyöllistymissuunnitelmien toteutumiseen ja seurantaan tarjottu asianmukai-nen tuki. Kuntoutustutkimuksen ohella myös suomalaisia kuntoutuskäytän-töjä kuten elämisen laadun kursseja tai muita ns. kevennettyjä psykososiaa-lisen kuntoutuksen muotoja on tarpeen kehittää maahanmuuttajataustaisiaasiakkaita nykyistä paremmin palvelevaan suuntaan.


Kieli on väline, jonka avulla maahanmuuttaja hakee työtä sekä opetteleetyötehtäviä ja työssä välttämättömiä sääntöjä. Kieli on monissa ammateissakeskeinen työväline. Kielen avulla maahanmuuttaja tutustuu ja liittyy työyh-teisöönsä. Kielen avulla tuodaan esiin omaa minuutta ja mielipiteitä sekävalvotaan omia oikeuksia.

Työelämän viestintävaatimukset eivät näytä olevan nyky-yhteiskunnas-sa vähenemään päin. Tiimiytyminen ja ammatillinen verkostoituminen edel-lyttävät kommunikaatiotaitoja. Työyhteisössä viestitään paitsi kasvokkain,myös mm. sähköpostien välityksellä. Monet, aiemmin pelkästään suorittava-na työnä pidetyt ammatit nähdään nykyään myös palveluammatteina: siivoo-jasta saattaa tulla monialaosaaja, joka hoitaa mm. aulapalveluja, myös bus-sinkuljettaja on yleisöpalvelija. Työpaikoilta kantautuu huhuja, joiden mu-kaan laatusertifikaatteihin liittyvissä auditoinneissa olisi otettu esille myösmaahanmuuttajalähtöisten työntekijöiden osallistuminen työyhteisöön ja työ-viestinnän sujuminen työpaikoilla.

Maahanmuuttajien, kielirajoitteisten työntekijöiden ilmaantuminen työ-elämään on pakottanut työnantajia ja -yhteisöjä miettimään ammattien jatyöpaikkojen viestintää. Kieli, joka on ehkä aiemmin ollut vain itsestäänselvä viestinnän väline, on nousemassa tarkastelun kohteeksi. Taannoinseurattiin Helsingin Sanomien yleisönosastossa keskustelua bussikuskienkielitaidon tasosta. Eräs työnantaja jäsensi kirjoituksessaan yksityiskohtai-sesti kaikki kielelliset tehtävät, joita bussinkuljettajalta edellytetään.

Maahanmuuttajien määrän lisääntyminen ja kasvava työvoiman tarveovat synnyttäneet pitkin Eurooppaa tarvetta rakentaa uudenlaisia mallejakakkoskielien oppimiseen. Kielenoppimista ja työelämää yhdistetään nytmonin tavoin.

8 • Suomen kielen opetus työnhaussaja työpaikalla

Liisa Parvinen, Rauha Helli-Kaymaz, Ritva Kaikkonen

115

Majakka-projektissa pyrittiin kohdentamaan kielellispragmaattista tu-kea työhön suuntaaville ja työelämään astuville maahanmuuttajille. Työoteoli yksilöllinen: opettaja kartoitti maahanmuuttajien kielellisiä valmiuksia jatyöpaikan ja -tehtävän kielitaitovaatimuksia. Räätälöidysti tuettiin asiakastaniissä solmukohdissa, joita työpaikan viestintätilanteissa tuli vastaan.

Seuraavassa kuvataan Majakka-Beacon -hankkeessa toteutettua suomenkielen valmennusta ja sen periaatteita. Aluksi tarkastellaan kielitaidon kartoi-tusta ja sen arviointia sekä kielitaidon valmennusta työnhakuvaiheessa.Lopuksi tarkastellaan kielivalmennusta työpaikoilla. Luvussa havainnollis-tetaan suomen opettajien työpäiväkirjamerkintöjen pohjalta käytännön työs-sä kohdattuja tilanteita esimerkkien avulla.

8.1. Kielitaidon kartoitus

Suomen kielen koulutusten ja kielitaitoarvioiden tasoluokituksia

Kielitaidon tasoa ilmaistessa voidaan käyttää useita luokitusjärjestelmiä, mikäsaattaa aiheuttaa toisinaan sekaannustakin.

Yleiset kielitutkinnot (YKI) ovat kansallisia ja virallisia kielitutkintoja,joita säätelee laki ja asetus. Vastuu tutkintojen järjestämisestä on opetushal-lituksella. Käytännössä testeistä ja niiden arvioinnista vastaa Jyväskylänyliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskus.

Testissä arvioidaan viisi eri osa-aluetta: puheen ymmärtäminen, tekstintuottaminen, puhuminen, kirjoittaminen sekä rakenteet ja sanasto. Yksiyhdeksästä testattavasta kielestä on suomi. Yhä useammalle maahanmuutta-jalle YKI-testi tulee tutuksi kansalaisuuden haun yhteydessä, sillä kansalai-suuden saamiseksi vaaditaan suomesta tai ruotsista YKI:n yleistaitotasokolme (tai Valtion kielitutkinnon tyydyttävä suoritus tai jokin siihen rinnas-tettava suoritus).

YKI-testien suoritukset arvioidaan 6-portaisen taitotasoasteikon avulla,joka on viritetty Euroopan neuvoston kehittämän yleiseurooppalaisen viite-kehyksen taitotasoasteikon mukaiseksi. Sovellus samasta kehyksestä onmyös DIALANG-arviointijärjestelmä, joka on tarkoitettu itsearviointiin.Kieli- ja viestintätaidon tasoaan voi testata 14 Euroopan kielessä, myössuomessa, ja ohjelma on käytettävissä internetissä ilmaiseksi. Arvioinnissakielenoppija saa eteensä joukon lausumia ennen varsinaista koetta. Arviointikohdistuu lukemiseen, kirjoittamiseen ja kuullunymmärtämiseen. Palaut-teessa käsitellään mm. sitä, kuinka yhteneväinen kokeen tulos on ollutitsearvioinnin kanssa.

116 • Suomen kielen opetus työnhaussa ja työpaikalla

ALTE (Association of Language Testers in Europe) on luonut eurooppa-laiseen viitekehykseen ankkuroidun ”Osaa tehdä” -taulukon 12 kieleen,myös suomeen (ALTE-viitekehyksen Työelämän kielitaito). Se koostuu noin400 lausumasta, joilla kuvataan, mitä eri asioita kielenkäyttäjät osaavat tehdäkyseisellä kielellä. Lausumia voidaan käyttää apuna mm. kielen testauksessasekä opetussuunnitelmien ja opetusmateriaalien laadinnassa. Lausumat onjärjestetty kolmeksi yleisluonteiseksi alueeksi, joita ovat sosiaalisen elämänja turismin alue, työn alue ja opiskelun alue.

Pääkaupunkiseudulla opiskelleille maahanmuuttajille tutuimpia kieli-taidon tasojärjestelmiä ovat varmasti vapaan sivistystyön tasoluokitus sekäns. ”tähtitasoluokitus”. Tähtitasoluokitus on Pääkaupunkiseudun suomenkielen koulutuksen kehittämistyöryhmän asteikko, jota käytetään työvoima-koulutuksessa kurssien tavoitetason määrittelyssä ja opiskelijavalinnoissa.Arvioinnissa otetaan huomioon kaikki kielitaidon osa-alueet. Asteikko onviisiportainen. Lisäksi on käytössä +-taso, jolla viitataan luku- ja kirjoitustai-toon latinalaisella kirjamistolla. Asteikon portaat eivät vastaa YKI:n taitota-soja.

Tähtitasot sekä Yleiset Kielitutkinnot ovat projektiin osallistuneilleopettajille tutuimpia arviointivälineitä. Ammatillisiin oppilaitoksiin pyrittä-essä koulut määrittelevät itse koulutuksissa vaadittavan kielitaidon tason jakartoittavat kielitaitoa kukin omalla tavallaan. Tasoluokituksista on laadittusuuntaa antava kokonaiskuva, joka löytyy Seudullisen MonikulttuurisenTietopalvelukeskuksen (Selma) nettisivuilta (www.selma-net.fi).

Kielitaidon arviointi Majakka-Beacon -projektissa

Miksi arvioitiin? Projektisuunnitelman mukaan Amiedun opettajien oli mää-rä pohtia suullisen kielitaidon arviointia ja suullisen viestinnän kehittämistä.Projektin alussa oli syntynyt lähtöoletus, että asiakkaamme olisivat nimen-omaan kuntoutusta kaipaavia ja suuntautuisivat pääosin sellaisiin tehtäviin,joissa suullinen kielitaito olisi kirjallista keskeisempi. Suurin osa työtehtävis-tä painottuikin viestinnällisesti suulliseen kielitaitoon.

Kun tiedossa on, että työnhakija on maahanmuuttaja, yksi työnantajienensimmäisistä kysymyksistä koskee kielitaitoa. Siinä vaiheessa, kun otetaanyhteyttä työnantajiin, työvalmentajalla ja työnetsijällä on oltava jonkinlainenkäsitys asiakkaan kielitaidosta. Myös kielenopettajan työskentelylle on vält-tämätöntä saada ensin suuntaa-antava kuva asiakkaan lähtötasosta.

Oletimme, ettei kaikilla asiakkailla olisi välttämättä entuudestaan mi-tään todistusta kielitaidostaan. Osalla ei sitä ollutkaan, ja monilla arvio olivanhentunut. Ja jos todistuksessa on mahdollisesti vain arvosana kokonais-

117

kielitaidosta, ei kuitenkaan ole varmuutta siitä, missä määrin arvioinnissa onotettu suullinen kielitaito huomioon.

Suullisen kielitaidon testaus on luonteeltaan yksilöllistä, se on aikaavievää ja työlästä. Vaikka opettaja kokisikin suulliset taidot kielessä primaa-riksi, kielikursseilla kokonaisia ryhmiä testattaessa suullinen kielitaito tahtoojäädä jalkoihin. Kirjallinen testaus pyrkii ekonomisuutensa ja dokumentoita-vuutensa vuoksi ohittamaan suullisen kielitaidon testauksen.

Usein kielitaidosta syntyy suomalaiselle käsitys jo arkisen jutustelunkautta, mutta arvio voi myös vinoutua. Suomalaisen koulujärjestelmän kas-vatti on tottunut ajatukseen, että suullinen ja kirjallinen sekä tuottava jaymmärtävä kielitaito kehittyisivät samanaikaisesti. Mutta maahanmuuttaja-työssä opettaja huomaa pian, kuinka yksilöllisiä kielitaidon profiilit voivatolla. Sujuvasti suomea käyttävä henkilö voi olla luku- ja kirjoitustaidoton;runsaasti kielitietoa omaksunut akateeminen opiskelija voi olla arkisissaviestintätilanteissa hyvinkin kömpelö. Pettävä pintasujuvuus arkisessa jutus-telussa saattaa peittää alleen sen, kuinka kapea ja pinnallinen henkilönsanavarasto on, erityisesti abstraktimman käsitteistön alueella. Toisaaltasosiaalisesti arka puhuja ei aina osaa tuoda taitojaan esille. Vääristynytkäsitys henkilön kielitaidosta voi syntyä myös silloin, kun henkilö tavataanvain jonkin tietyn elämänalueen tai kommunikointitilanteen piirissä. Esimer-kiksi toistuvasti jossakin toimistossa asioiva henkilö on oppinut lukemaantilannetta niin, että saattaa jo etukäteen ennakoida vastapuolen tulevat replii-kit.

Maahanmuuttajat ovat kirjava joukko ihmisiä, jotka lähtevät opiskele-maan kieltä ja hakemaan töitä hyvin erilaisin eväin. Kielitaidon määrää ei voiluotettavasti päätellä suoraan esimerkiksi maassaoloajan perusteella. Kieli-taito ei ihan aina myöskään liity kansalaisuuteen, sillä monet vanhan kansa-laisuuslain aikana Suomen kansalaisuuden saaneet (ennen vuotta 2003)voivat puhua suomea tai ruotsia niukanlaisesti. Henkilö saattaa myöskinidentifioitua suomalaiseksi esimerkiksi paluumuuttajataustansa vuoksi, vaikkakielitaito pitäisikin rakentaa aivan alkeista lähtien.

Kuka arvioi? Ensimmäisen arvion asiakkaan kielitaidosta teki työvalmenta-ja harkitessaan sitä, tarvitseeko asiakas suomen opettajan palveluja. KaikkiMajakan asiakkaat eivät kiinnostuneet projektin tarjoamista kielipalveluista.Osa heistä osallistui suomen kielen opettajan pitämään kielitaidon kartoituk-seen.

Useimmiten asiakas kuvaili myös itse omaa kielitaitoaan, oppimistaan jatoiveitaan, mitä luonnollisesti on kuunneltava tarkoin. Kokenut opettaja eikuitenkaan perusta käsitystään maahanmuuttajan kielitaidosta pelkästään


tämän itsearviointiin. Jos kokemuksia autenttisista viestintätilanteista jatyöelämän kielitaitovaatimuksista on vähän, eikä kielellinen tietoisuus (kykytarkastella kieltä ja puhua siitä, jäsentää kielen eri yksiköitä) ole kehittynyt,saattaa kielenoppijalla olla vähän aineksia ja peilauspintaa itsearviointiin.Olemme myös huomanneet, kuinka vaihtelevia ovat käsitykset kielitaidostatai siitä, mitä ”ymmärtäminen” ylipäänsä on. Yksi kielenkäyttäjä voi kokeaymmärtäneensä, kun on tajunnut keskustelun keskeisen teeman tai tunteetoimivansa yhteisymmärryksessä suomalaisen kanssa, kun taas toinen saattaaarvioida kielitaitonsa heikoksi, jos ei ymmärrä ihan jokaista pientä yksityis-kohtaa puheesta tai tekstistä tai ei pysty ilmaisemaan itseään suomeksi aivanyhtä automatisoituneesti kuin äidinkielellä.

Lopullinen kielitesti maahanmuuttajataustaiselle työnhakijalle koittaatyöhaastattelussa. Työnantajat eivät yleisemmin näytä tuntevan mitään edellämainituista luokitusjärjestelmistä. Työnhakutilanteessa työnantaja kuunteleeja tekee päätelmiä työnhakijan kielitaidosta, kuten luultavasti jokainen syn-typeräinen kielenkäyttäjä huomaamattaan tekee kielikontaktissa.

Ketä arvioitiin? Opettajat eivät tavanneet projektin kaikkia asiakkaita, esi-merkiksi Helsingissä kielitaidon kartoitukseen tuli 26 asiakasta, Espoossa 16ja Vantaalla 18. Suurin osa heistä suuntautui suoraan työelämään tai opiske-lemaan.

Lisäksi opettaja kartoitti 4 kuntoutusasiakkaan kielellistä toimintaatoimintakokeiluvaiheessa Kuntoutussäätiöllä. Jos toimintakokeilu sisälsi vies-tinnällisiä aineksia, opettaja seurasi asiakkaan pärjäämistä myös näissätoiminnallisissa tehtävissä. Tällöin seurattiin asiakkaan viestintästrategioitaesimerkiksi sellaisissa tilanteissa, kun työtehtävä oli asiakkaalle epäselvä(asiakkaan on välttämätöntä kysellä ohjaajalta lisäohjeita) tai kun tehtäväänliittyi kirjallisen ja suullisen tiedon yhdistämistä. Kun opettaja työskenteliasiakkaan rinnalla levollisesti ilman kiireistä aikataulua ja seurasi tätä mm.ruokatunnille, tarjottiin asiakkaalle mahdollisuus myös aloitteelliseen kie-lenkäyttöön: seurattiin, löytyykö häneltä keinoja ja kiinnostusta esimerkiksikeskustelun avaukseen, kyselyyn ja uusien teemojen esittelyyn arkisessajutustelutilanteessa. Jos kokeilu ei sisältänyt viestinnällisiä elementtejä,testattiin suullista kielitaitoa opettajan materiaalein. Kielitaidon kuvauksessatuotiin esille myös kielitaidon kasvua hidastavia seikkoja, jos sellaisia olinoussut haastattelussa esille.

Kielitestissä kohdistetaan huomio kielenoppijan kielitaidon vahvuuksiinja puutteisiin – yksittäisen henkilön kehittyviin taitoihin. Työpaikkojenviestintätilanteita läheltä seurattuamme olemme kuitenkin heränneet ihmet-telemään sitäkin, onko oikein tarkastella vain yksilön kielitaitoa, sillä kom-

119

munikaatiotilanteen onnistuminen riippuu molempien osapuolien panok-sesta.

Työtilanteissa työntekijä voi joutua yksisuuntaisiin viestintätilanteisiin.Esimerkiksi raporttia laatiessaan tai työmääräystä lukiessaan ei viestijällä olemahdollisuutta vuorovaikutukseen, kuten viestin tarkentamiseen tai teemanuudelleenrajaukseen. Useimmat viestintätilanteet ovat kuitenkin kahden-suuntaisia. Kommunikointitilanteen onnistuminen riippuu puhekumppanei-den yhteistyöstä: siitä, kuinka halukkaita ja kykeneviä molemmat ovatymmärtämään toisiaan. Ymmärtäväinen puhekumppani mukauttaa puhet-taan valitsemalla kirjakielen variantin, puhumalla hitaammin ja selkeämmin,toistamalla ja uudelleen muotoilulla. Ystävällinen ja empaattinen ihminenmalttaa odottaa, kun aloitteleva kielenkäyttäjä hakee varastostaan tarvittavatsanat ja muotoilee sanottavansa. Työyhteisössä, jossa vallitsee myönteinenilmapiiri, viestintä ei rajaudu vain asiaviestintään; työkavereita lähestytäänsilloinkin, kun se ei ole ainoastaan työtehtävän onnistumisen kannalta vält-tämätöntä.

Kyselin työpajalla A:lta, kuinka hän on pärjännyt pajalla kielellisesti. A osoitti sor-

mella ne työntekijät, joita hän ymmärtää ja jotka ymmärtävät hänen puhettaan.

Työporukka jakaantui A:n mielestä kahteen ryhmään: niihin, joiden kanssa hänel-

lä oli yhteinen kieli, ja niihin, joihin hän ei saanut yhteyttä. Kaikki työpajan miehet

eivät vaikuttaneet kovin kiinnostuneilta muista työntekijöistä, varsinkaan tästä ”ul-

komaanpellestä”. Seuratessani tilanteita sivusta koin voimakkaasti sen, kuinka

viestinnällisillä keinoilla on mahdollista kiusata tällaista ”vajaakielistä” henkilöä.

Äidinkielen käyttäjä voi tarkoituksella puhua tuoreimmilla ja erikoisimmilla slangi-

ilmauksilla tai hidastamisen sijaan kiihdyttää puhetempoaan. Se, että kielenoppi-

ja joskus ymmärtää, joskus ei, saa joskus suomalaiset epäilemään maahanmuut-

tajan huijaavan heitä: epäillään, että tämä oikeastaan osaa suomea, ja vain hyöty-

mistarkoituksessa teeskentelee kielitaidotonta.

Yleensä syypääksi viestintävaikeuksiin nähdään kieltä puutteellisesti taitavamaahanmuuttaja. Mutta onko aina näin?

Keskustelin suomalaisen henkilön kanssa, jolla muista yhteyksistä tiesin olevan

kielellisiä erityisvaikeuksia. Henkilö kertoi, että heidän työryhmässään on mukana

myös maahanmuuttajalähtöisiä työntekijöitä. Henkilö ihmetteli, kuinka muut pys-

tyvät juttelemaan ihan normaalisti näiden maahanmuuttajien kanssa, kun hän ei

kertakaikkiaan ymmärtänyt mitään, mitä ulkomaalaiset sanovat. Hän ei edes erot-

tanut, milloin he puhuivat suomea, milloin omaa äidinkieltään. Toistaiseksi hän

itse ei ollut vielä yrittänyt lähestyä näitä maahanmuuttajakollegoitaan.


Esimies kehui Y:n työotetta ja ahkeruutta. Kysymykset Y:n kielitaidosta hän ohitti.

Lopulta esimies kertoi, ettei hän oikeastaan pysty arvioimaan Y:n kielitaidon kart-

tumista, koska hän ei ymmärrä, mitä Y. sanoo. Esimies oli kuitenkin pannut mer-

kille, että jotkut työntekijöistä pystyvät keskustelemaan Y:n kanssa, ja näitä hen-

kilöitä esimies käytti tarpeen tullen ”suomi-suomi -tulkkeina”.

Mitä ja miten arvioitiin? Kartoituksesta ei saanut muodostua liian raskastaja pitkää. Asiakkaalle ei ollut tarkoitus luoda sellaista kuvaa, että Majakkaanolisi jonkinlainen sisäänpääsykoe, eikä testaus saa olla itsetarkoituksellista.Kartoitukselle ei myöskään asetettu kovin tiukkoja ja tarkkoja tavoitteita,koska tarkoitus ei ollut esimerkiksi karsia osanottajia tulosten perusteella taiasettaa heitä keskinäiseen järjestykseen.

Tehtävien piti olla instruktioiltaan helposti ymmärrettäviä sekä senverran avoimia (ei yksioikoisesti tulkittavissa oikein tai väärin suoritetuiksi;osittaiset suoritukset mahdollisia), ettei henkilölle jäisi päällimmäiseksimieleen kokemus epäonnistumisesta. Testaustilanne jatkui usein niin, ettäyhdessä käytiin tehtävät uudelleen läpi, jolloin testimateriaalit muuntuivatkielenoppimistehtäviksi.

Pääpaino oli suullisen kielitaidon testauksessa. Suullista kielitaitoa voi-daan jäsentää taulukossa 25 esitettyjen esimerkkien mukaisesti.

Hankkeessa haluttiin saada tietoa erityisesti toiminnallisesta kielitai-dosta: miten luontevasti ja sujuvasti henkilö suoriutuu tehtävistä ja tilanteis-ta, joissa vaaditaan kielen ymmärtämistä ja käyttämistä? Huomiota ei siissuunnattu kieleen rakenteellisena kokonaisuutena eikä kielitietoon. Mietit-tiin sellaisia perustaitoja, joiden hallinta olisi työnhakutilanteissa ja jokaisel-la työpaikalla välttämätöntä. Muutenkin tehtäviä yritettiin sanaston ja kuva-materiaalin osalta liittää työkontekstiin.

• Ääntäminen: Kuinka paljon vierasperäinen korostus vaatii kuulijaltatotuttelua?

• Ilmaisun tarkkuus ja laajuus, idiomaattisuus, sanavarasto: Pystyykö tuotta-maan eri aihepiirejä käsitteleviä ilmaisuja? Kuinka luontevasti löytää kierto-ilmaisuja?

• Sujuvuus: Kuinka luontevaa ja spontaania ilmaisu on? Taukoja?• Joustavuus: Pystyykö varioimaan ilmaisua puhetilanteen, -kumppanin tms.

mukaan? Esimerkiksi muodollisen – epämuodollisen rekisterin valinta.• Koherenssi / sidosteisuus: Onko ilmaisu johdonmukaista, loogista?

Onko jäsennys riittävän selkeää, jotta kuulija pystyy ilman suuria ponnistelu-ja seuraamaan ajatuksenjuoksua?

• Rakenteet: Käyttääkö kielen muotoja?

TAULUKKO 25 • Esimerkkejä suullisen kielitaidon jäsentämisestä.

121

Viestintätilanteissa luonnollisesti puheenymmärtäminen kytkeytyy tuottamiseen,ja niitä tulisi arvioida rinnakkain. Lisäksi meitä kiinnosti myös kielen muidenosa-alueiden (lukeminen, kirjoittaminen) hallinta, jos ennakoimme tulevassatyössä (jos se oli tiedossa) tarvittavan kirjallisia taitoja, sekä kyseisen ammat-tialan ammattisanaston hallinta. Perusluku- ja -kirjoitustaidon tarkistaminenon toisinaan välttämätöntä, koska maahan on muuttanut mm. pakolaisia, joil-la ei ole lainkaan tai hyvin niukasti koulutaustaa kotimaasta. Jonkin verrantutkailtiin myös rekistereiden hallintaa, esimerkiksi tunteeko henkilö asia-kastyössä tarvittavia kohteliaisuuskeinoja.

Työpaikalla tapahtuvan kielitaidon kehittämisen kannalta mielekästä olitutkia myös sitä, millaiset oppimisvalmiudet ja oppimistyyli henkilöllä oli.Luokkaopiskelun aikana opettajalle kertyi tietoa siitä, pystyykö henkilökohdentamaan tarkkaavaisuutensa kieleen, esimerkiksi poimimaan uusia,tuntemattomia sanoja puheenvirrasta tai tekstistä, tekeekö hän muistiinpa-noja, osaako hän käydä merkityskeskusteluja, ts. ilmaista sitä, ettei oleymmärtänyt, kysyä, tarkentaa, pyytää toistamista jne. ja kuinka aloitteellises-ti ja tavoitteellisesti henkilö kaiken kaikkiaan suhtautuu kieleen. Luotiinarviota siitä, kuinka paljon ja millaista tukea henkilö mahdollisesti tuleetyöolosuhteissa kielenopettajalta kaipaamaan. Selvitettäviä asioita on koottutaulukoihin 26-27.

Oppilaitoksiin pyrkivät asiakkaat pääsivät halutessaan työvoimakoulu-tuksen tähtitasotestiin, jossa tarkasteltiin kielen kaikkia osa-alueita. Syvem-pää kielitestausta tarvitseville kerrottiin Valtion kielitutkinnosta ja yleisistäkielitutkinnoista.

TAULUKKO 26 • Haastattelussa kerättyjä tietoja.

• henkilö- ja yhteystiedot• äidinkieli, luku- ja kirjoitustaito äidinkielellä• koulutus ja ammatti kotimaassa• maassaoloaika• kontaktit valtaväestöön, lueskeleeko lehtiä ja käyttääkö suomea suullisesti

arjessa• tarvitseeko tulkkausapua asioidessaan esim. toimistoissa, pärjääkö

puhelinasiointitilanteissa• kielikurssit, itseopiskelu• käytössä olevat apuvälineet (sanakirjat yms.)• kokemukset työpaikkahaastatteluista Suomessa• työkokemukset Suomessa• oma käsitys kielitaidosta, kielenoppimisesta ja kielitaidon riittävyydestä• tavoitetyö, oma käsitys alan viestintävaatimuksista


Varsinaisen kielitaidon ohella viestintätilanteissa nousevat esiin sosiokult-tuuriset taidot, halu kohdata ihmisiä, vuorovaikutusstrategioiden hallinta,nonverbaalisen viestinnän tajuaminen – ylipäänsä kyky ”lukea” inhimillisiätilanteita oikein. Nämä taidot ovat kulttuurisidonnaisia, niitä on vaikea testatasystemaattisesti, vaikea tyhjentävästi esitellä ja opettaa maahanmuuttajalle.Vähitellen opettajalle kertyy tietoa henkilön taidoista autenttisissa viestintä-tilanteissa opiskeluryhmässä ja työpaikalla.

Keskusteltiin siitä, kuinka B. oli pärjännyt työtehtävissään. Lähiesimies otti varo-

en esille arvionsa, ettei B. ollut niin palvelualtis kuin myyjän pitäisi olla. Kun asiaa

avattiin, paljastui, että vaikutelma oli syntynyt B:n tavasta seisoa käsivarret ristis-

sä. Puhuttiin myös siitä, mille etäisyydelle ja missä vaiheessa tuotetta tarkastele-

vaa asiakasta kannattaa lähestyä. Suomalainen asiakas kaipaa valintatilanteissa

omaa rauhaa, toisaalta myyjältä odotetaan palvelua – mistä myyjä voi tietää, mil-

loin suomalaista asiakasta sopii puhutella?

TAULUKKO 27 • Kielen kartoitukseen sisältyneet tehtävät.

• erojen etsiminen ja selittäminen kuvista• ajanilmauksien järjestäminen• paikanilmauksia koskeva kuvatehtävä• kertominen ja kysymyksien tekeminen työaiheisista kuvista• modaliteettia koskeva tehtävä: velvollisuus, kyky, lupa, välttämättömyys teh-

dä jotakin• kohtelias asioiminen: avun pyytäminen ja tarjoaminen, pahoittelu, mielipi-

teen ilmaiseminen• yleistä työsanastoa koskeva tehtävä (samanmerkityksisten lauseiden yhdis-

täminen)• kellonajat kirjallisesti ja suullisesti, puhekielisten ajanilmauksien ymmärtämi-

nen• puhelinasiointi, asiakaspalvelutilanne, tiedon kerääminen matriisiin, nimien

kirjoittaminen kuullun perusteella (muistiinpanojen tekeminen)• tehtävänannon ymmärtäminen

Tarvittaessa kartoitukseen sisällytettiin myös näitä tehtäviä:• mekaaninen luku- ja kirjoitustaito• peruslaskutaito• mittayksiköt• luetunymmärtämistehtävä (työaihetta koskeva lehtiteksti)• aikataulun lukutehtävä• aakkosjärjestys, puhelinluettelon käyttötehtävä• kielellinen työmuisti

123

M.:n pidättyväisyys tulkittiin työpaikalla haluttomuudeksi kielenoppimiseen. Mie-

lestäni oli kysymys M:n luonteenpiirteestä: hän oli yhtä ujo ja syrjäänvetäytyvä

myös äidinkielisten puhekumppaneidensa joukossa.

Majakka-projektissa kiinnostus kohdistui siihen, kuinka asiakkaan kielitai-don määrä ja laatu sopi kohdetyön kielitaitovaatimuksiin. Koska soveltuvuusriippuu niin monesta muustakin seikasta kuin kielitaidosta, tyhjentävää arvi-ota asiasta ei voida tehdä – se jää nähtäväksi todellisissa olosuhteissa työpai-kalla.

Miten kielitaitoa kuvattiin? Kielitaidon kuvauksessa päädyttiin siihen, etteikielitaidon tasoa lähdetty määrittämään minkään esimerkiksi numeerisestiilmaistavan asteikon avulla. Olemassa olevat asteikot, YKI ja tähtitasoluoki-tus, antavat hyvää osviittaa, mutta edellyttävät kyseisen testimateriaalin käyt-töä. Tarkan kriteeristön ja taitotasoasteikon luominen on mittava projekti,sillä se edellyttää mm. tehtävien laadintaohjeiden eli testispesifikaatioidentekemistä, tasokuvausten ja arviointiasteikkojen luomista, tehtävien ja pis-teytysohjeiden laatimista ja arvioijien koulutusta (esim. Huhta & Takala 1999,203), mahdollisesti myös maamerkkisuoritusten luomista. Kun Majakassatoimi erilaisin koulutustaustoin ja kokemuksin varustettua henkilöstöä, eten-kin yhteisten kriteeritulkintojen luominen eri tasojen sisällöistä tuntui vaati-valta.

Kielitaidon vahvuuksista ja heikkouksista laadittiin sanallinen kuvaus.Se tuntui paremmin sopivan Majakan yksilölliseen työotteeseen, ja kertooenemmän kielitaidon laadusta ja profiilista kuin esimerkiksi vain tietty määrätähtiä. Joka tapauksessa työnantajille asiakkaan kielitaidosta kerrottiin taval-lisin, yleiskielisin ilmauksin.

Kielitaidon kuvauksessa käsiteltiin tavallisesti edellä mainittuja suulli-sen kielitaidon eri osa-alueita. Joskus kuvaukseen sisältyi myös havaintojakirjallisesta kielitaidosta, kielellispragmaattisesta pärjäämisestä, oppimis-valmiuksista ja kompensoivista keinoista. Kokeneelle opettajalle kertyyvuosien kuluessa näkemystä siitäkin, kuinka yksilöllisistä piirteistä esimer-kiksi oppimisvaikeuksien kohdalla on kysymys. Usein ongelmat perustuvatkulttuurieroihin tai äidinkielen ja suomen kielen välisiin eroihin. Kuvaukseenliitettiin olennaisena osana lista kehittämiskohteista – asioista, joita olisihyvä ennen työhön lähtöä tai työssä opetella.

Asiakkaiden kielitaidosta kirjoitettiin kuvaus, joka annettiin asiakkaalleitselleen sekä työvalmentajille.


Asiakkaiden kielitaidon taso. Projektin asiakasvalinnoissa vaadittavaa läh-tökielitaidon tasoa ei määritelty tarkemmin. Se on varmasti järkevää, sillämyös työpaikkojen kielitaitovaatimukset vaihtelevat kovasti. On vaikeamäärittää, mikä olisi yleinen minimikielitaitovaatimus työelämään.

Opettajille ei syntynyt selkeää kokonaiskuvaa asiakaskunnan kielitai-dosta, koska emme tavanneet kaikkia asiakkaita. Mutta rajoittuneen koke-muksemme perusteella asiakaskunnan kielitaito vaikutti hyvin vaihtelevalta:kirjo ulottui hyvin niukasta, tuskin kielen keskeisimpiä perusasioita kattavas-ta kielitaidosta aina kaksikielisyyteen saakka, arviointiasteikkojen jokaiseltaportaalta.

Ymmärrettävästi opettajien puheille ohjattiin enimmäkseen henkilöitä,joiden kielitaito oli puutteellinen. Varsinkin Espoon asiakaskunnassa oliheikosti kieltä taitavia asiakkaita. Niukimmillaan kielitaito oli sellainen, etteisillä arkisten asioiden toimittaminen luultavasti luonnistu. Kaikki eivät olleetoppineet suullisesti vielä mm. itsensä esittelyä, kellonaikojen ilmaisua,omistamisen tai kielteisyyden ilmaisua tai kysymyksen muodostamista. Luku-ja kirjoitustaito ei ollut kaikilla toiminnallistunut.

Kun asiakkaiden pärjäämistä työelämässä seurattiin myöhemmin, ha-vaittiin asiakkuuden alussa laaditut kielitaitoarviot oikeansuuntaisiksi. Yllä-tys ei kuitenkaan ollut se, ettei pelkkä kielellinen kompetenssi yksin ennustatyössä pärjäämistä. Kulttuurisidonnaiset sosiolingvistiset ja pragmaattisetkompetenssit, oppimisvalmiudet sekä ammattitaito voivat muodostua ratkai-seviksi. Työvoiman tarve ja työyhteisön valmiudet maahanmuuttajalähtöisentyöntekijän kohtaamiseen saattavat nousta kynnyskysymykseksi työelämäs-sä viihtymiselle ja työsuhteen jatkumiselle.

8.2. Kielitaidon valmennus ja työnhakuvalmennustyönhakuvaiheessa

Kaikissa kolmessa kunnassa järjestettiin vuosina 2002 - 2004 kielenopetustaennen asiakkaiden työllistymistä. Opetus järjestettiin pienissä tasoryhmissä.Asiakkaat saivat halutessaan liittyä ryhmiin projektiin tullessaan. Kaikenkaikkiaan Helsingissä kokoonnuttiin noin 60, Espoossa noin 50 ja Vantaallanoin 50 kertaa. Kokoontumiskerran pituus oli tavallisesti noin 3-4 tuntia.Osallistuminen opetusryhmään ei muodostunut esteeksi työelämään siirty-miselle; asiakkaat lähtivät töihin heti, kun hommia vain löytyi.

Kielivalmennukseen laadittiin viitteellinen opetussuunnitelma (liite 3),josta poimittiin aineksia opetukseen. Käytännössä opettajien täytyy opetuk-

125

sessaan lähteä siitä, millä tasolla opiskelijoiden kielitaito on. Pääpainoopetuksessa oli suullisen kielitaidon harjoittelussa ja työelämäsuuntautu-neessa sanastossa (ks. taulukot 28-30).

Asiakkaissamme oli mm. suomalaisen kanssa avioituneita henkilöitä,mutta monilla oli niukasti yhteyksiä suomalaisiin. Kontaktit saattoivat ollapelkästään viranomaiskontakteja. Kun puhekumppaneja ei löydy, kielikurs-seilla opittuja asioita ei päästä harjoittelemaan. Kirjakielen variantti jääpuhuttua tutummaksi. Useimmat asiakkaat toivoivat opetukselta nimen-omaan keskusteluharjoituksia.

Valmennuksessa tuettiin ilmaisurohkeutta ja pyrittiin kasvattamaan vir-heiden sietokykyä: kaikki ei ehkä tule puheessa oikein, mutta viestin välitty-minen riittää! Opiskelijoita rohkaistiin ilmaisemaan suoraan, ellei ollutymmärtänyt, sekä tarkentamaan ja kysymään. Pyrittiin myös kannustamaanasiakkaita itsenäiseen kielen havainnointiin ja kielenaineksen keräämiseenkielitaidon kehittämistä silmällä pitäen.

Keskusteluissa nousi esiin kotoutumisen koko problematiikka: ihmisiäei askarruttanut vain sopivan työpaikan löytyminen, vaan edelleen pohdittiinSuomeen jäämistä – Suomesta lähtemistä sekä työnteon mielekkyyttä tilan-teessa, jossa koulutusta vastaavan työn saaminen tuntui epärealistiselta jaminimitoimeentulo oli taattu ilman työtäkin.

Kyseiset harjoitukset pyrittiin laatimaan tilanteellisesti ja sanastollisestityöelämäsuuntaisesti ja mahdollisimman toiminnallisesti, esimerkiksi rooli-leikkien keinoin. Opetuksen lähtökohtana saattoi toimia esimerkiksi kuva-materiaali tai jokin tilanne. Jos jokin kielen rakenne vaikutti viestinnänkannalta tähdelliseltä, opeteltiin sitä, mutta silloinkin pääasiassa suullisesti.

Työnhakuvalmennukseen osallistuivat sekä työvalmentajat että suomenopettajat. Työelämätietous ja kielenharjoittelu kulkivat rinta rinnan. Erityi-sesti simuloitiin työpaikkahaastatteluja ja harjoiteltiin omasta ammatista jatyöhistoriasta kertomista. Työpaikkahaastattelut olivat monenlaisia; joissa-kin tapauksissa kielivaatimukset nousivat korkeammalle haastattelussa kuinvarsinaisissa työtehtävissä.

Helsingissä kokoontui vuonna 2003 myös kirjoitusviestinnän ryhmämuutamia kertoja. Kirjoitusviestinnässä harjoiteltiin asiakirjoittamista, mm.virallisten kirjeiden laatimista. Perehdyttiin mm. sellaisiin kirjoitetun kielenpiirteisiin kuin informaation järjestäminen, sidostaminen ja välimerkit sekäkäsiteltiin sanastokysymyksiä.

Espoossa, kuten Helsingissäkin, opiskeltiin kahdessa eritasoisessa ryh-mässä. Toisessa ryhmässä keskityttiin kirjallisiin taitoihin, jos tavoitetöidentiedettiin sisältävän kirjallisia tehtäviä. Työnhakuvaiheessa järjestettiin myös


• itsensä esittely• mielipiteen ilmaiseminen• asioiden vertaaminen• äänteellisiä, rakenteellisia ja sanastollisia puhe- ja kirjakielen eroja• osaamisen, kykenemisen ilmaisu• luvan pyytäminen• pakollisuuden ilmaisu• avun pyytäminen ja tarjoaminen• neuvominen• ehdottaminen• kielen kohteliaisuuskeinoja• keskeneräisyyden ja valmistumisen ilmaisu• paikanilmaisuja ja suuntia• ajanilmauksia• esineen, esim. työkalun kuvailu• kysymyksen muodostaminen• sen ilmaisu, ettei ole ymmärtänyt• varmistaminen, tarkentaminen• syy – seuraus -suhteen ilmaisu

TAULUKKO 28 • Suullisen kielitaidon harjoittelun keskeinen sisältö.

• kartan lukeminen, tien neuvominen• puhelinluettelon käyttö• kellonajat sekä kirjallisesti että suullisesti ilmaisten• aikataulun lukeminen• puhelimen käyttö: mm. soittopyynnön jättäminen, sairauspoissaolon

ilmoittaminen• kokoustekniikka

TAULUKKO 29 • Esimerkkejä toiminnallisista tehtävistä.

• yleistä työsanastoa• työvoimatoimiston sivuihin tutustumista• työpaikkailmoituksiin tutustumista• oman työhistorian kielentäminen: opeteltiin kertomaan omasta työ-

kokemuksesta mahdollisimman tarkasti• työhaastattelussa toimiminen• työsopimuksen tekeminen• työehtosopimukset• ammatteja ja työtehtäviä• ansioluettelon laatiminen• työnhakukirjeen laatiminen• koulutushakemuksen laatiminen

TAULUKKO 30 • Työnhakuun ja työelämään valmentautumiseen liittyviä tehtäviä.

127

yksilöllistä ammattiorientoitunutta opetusta, Espoossa opiskelijat tutustuivatkoulusanastoon, Vantaalla osa asiakkaista toimistokieleen ja Helsingissä yksiasiakas sosiaali- ja kasvatusalan sanastoon.

8.3. Kielivalmennus työpaikoilla

Työviestinnän analyysi ja oppimateriaalin keruu

Työpaikalla tapahtuva kielivalmennus muovautui pitkälti sen mukaan, mil-lainen osuus kielellisellä viestinnällä oli kyseisessä työssä; esimerkiksi kuu-luiko keskustelu olennaisesti työtehtäviin (mm. myyjä), tehtiinkö työtä tii-missä, jolloin tehtävässä suoriutuminen edellytti viestintää työkavereidenkanssa (pukuvuokraamon ompelutyö, polkupyörän korjaus jossain määrin),vaatiko työsuorituksen oppiminen kielen ymmärtämistä vai voiko sen omak-sua vain katsomalla (kaihtimien valmistus)? Tarvittiinko kirjallista kielitai-toa? Ja millainen sosiaalinen ilmapiiri työpaikalla vallitsi: odotettiinko uudentyöntekijän osallistuvan työpaikan erilaisiin yhteisiin tilaisuuksiin? Työssätarvittavan viestinnän osa-alueita on jäsennetty taulukkoon 31.

Opettajan oli suhteellisen lyhyessä ajassa rakennettava itselleen kuvakyseisestä työtehtävästä ja työpaikan viestinnästä. Jos työpaikalla oli olemas-

TAULUKKO 31 • Työssä tarvittavan viestinnän osa-alueiden jäsennystä.

Työpaikka

Organisaatio• rakenne,

osastot,työnjako

• ammatit,nimikkeet

• kokoukset,ilmoitustaulut

Toiminta• työajat,

vuorolistat• työajan

seuranta• palkkaus• tauot• lomat

Työyhteisö

Työkulttuuri• viralliset

toimintatavat• kirjoittamatto-

mat säännöt

Työkaverit• keskustelun

aloitus, yllä-pito ja lopetus

• tekemisistä jamielipiteistäkertominen jakysyminen

Työnhaku

Kirjallinen• työhakemus• ansioluettelo• työsopimus

Suullinen• työnantajalle

soittaminen• työhaastattelu

Työelämä

Terveys• poissaolosta

ilmoittaminen• työterveys-

huolto• työssä

jaksaminen• työturvallisuus

Talous• verotus• eläke• ammattiliitot• työttömyys-

kassat

Työtehtävät

Toimenkuva• työvälineiden

nimeäminen• työtehtävien

selostus

Viestintä• palautteen

vastaan-ottaminen

• ohjeiden ym-märtäminen

• neuvot, tuki• asiakaspalvelu• kirjalliset

viestit• puhelin-

viestintä


sa kirjallista materiaalia, kuten perehdytyskansioita, työsuojelumääräyksiä,vuorolistoja, työpaikkalehtiä tai ilmoitustauluja, niihin tutustuttiin asiakkaankanssa.

Vaativampi ja aikaavievämpi tehtävä oli kuitenkin suullisen kielenainek-sen kerääminen (taulukko 32). Opettaja osallistui asiakkaan työpäiviin, tekihuomioita ja muistiinpanoja työpaikan viestintätilanteista. Oli tärkeää löytääne henkilöt, joiden kanssa asiakas kommunikoi eniten työpäivän aikana, jahavaita toistuvimmat, keskeisimmät ja vaativimmat kommunikointitilanteet.Opettaja osallistui kaikkiin mahdollisiin työn vaiheisiin ja esimerkiksi koko-uksiin ja lounastaukoihin, mikäli se sopi työnantajalle ja kaikkien aikataului-hin.

Työnantaja ja työkaverit saattoivat tuoda esille tarpeellisia kielenainek-sia. Asiakkaita kannustettiin suhtautumaan aktiivisesti kieleen: kuuntele-maan, kyselemään, käyttämään kielitaitoaan. Jos mahdollista, he keräsivätitse puhunnoksia ja kielenkäyttötilanteita, joita halusivat käsitellä opettajankanssa.

Asiakkaan kielitaito saattoi tosin olla vielä niin vähäinen, ettei hänpystynyt itsenäisesti tallentamaan ja valikoimaan kieltä. Työtehtävät voivatolla myös niin vaativia tai kiireisiä, ettei huomiota ja energiaa riittänytkieliaineksen havainnoimiseen.

Opettajan oli kiinnitettävä huomio myös siihen, mitä hän ei työpaikallanähnyt tai kuullut: pyrkikö maahanmuuttaja välttämään joitakin työtehtäviätai sosiaalisia tilanteita, ehkä kielellisistä syistä? Esimerkiksi puhelimitseasiointi tai kirjallinen raportointi saattaa tuntua maahanmuuttajasta pitkään-kin niin hankalalta, että hän mieluummin vaivihkaa yrittää vapautua niistätehtävistä.

• työpaikan kieli / kielet• suulliset / kirjalliset viestintätilanteet, viestintävälineet (esim. puhelin, fax)• asiakkaan työtehtävät (ydintehtävä ja harvemmin esiintyvät, satunnaiset

tehtävät)• aikaan ja paikkaan liittyvät viestintäolosuhteet (esim. kiire, melu)• kenen kanssa viestitään (työpaikan sisäiset ja organisaation ulkopuoliset

kumppanit)• kahden- vai monenvälisiä vuorovaikutustilanteita• keskeiset kommunikatiiviset tehtävät ja tarkoitukset, puhefunktiot (esim.

ehdottaminen, kysyminen, pyytäminen, mielipiteen kysely jne.)• toistuvat fraasiutuneet ilmaukset (esim. kerrossiivoja ilmoittaa uudelleen ja

uudelleen huoneen valmistumisesta)• keskeinen sanasto

TAULUKKO 32 • Viestintätilanteissa vaikuttavia tekijöitä.

129

Joskus työtehtävä voi olla korostuneesti erikoisosaamista ja laajempaaammattikoulutusta vaativa, ja silloin kannattaa harkita, kuinka paljon opetta-jan kannattaa käyttää resursseja alaan perehtymiseen. Asiakas kollegoineenovat kyseisen alan asiantuntijoita, kielenopettaja on viime kädessä lingvisti.Tällöin opettajan tehtäväksi voi muodostua asiakkaan ohjaaminen kirjallisil-le lähteille ja sen varmistaminen, että työpaikalta löytyy asiakkaalle tarvit-taessa alan hallitseva tukihenkilö.

Opetus

Majakka-projektin toimintamallin keskeinen ajatus oli, että asiakkailla olimahdollisuus saada tukea työpaikalla. Opettaja vieraili työpaikoilla noin kerranviikossa. Kertakohtainen tapaamisaika vaihteli 1-5 tuntiin. Tukitoimiin osal-listuivat työvalmentajat ja suomen opettajat, ja toimenkuvat olivat osittainpäällekkäisiä. Toimipa maahanmuuttajan tukihenkilönä työpaikalla sittentyövalmentaja tai suomen opettaja, tuki oli kokonaisvaltaista, ei vain kielel-listä. Asiakas saattoi tarvita apua kulttuuriin liittyvissä pohdinnoissaan taimonenlaisissa käytännöllisissä työasioissa. Esimerkiksi autonkuljettajan kanssaopeteltiin karttaa ja kaupunginosien puhekielisiä nimityksiä. Sokealle asiak-kaalle oli tärkeää oppia liikkumaan työtiloissa sekä yhdistämään puheääniäja henkilöiden nimiä. Toisinaan opettaja joutui asiakkaan edunvalvojaksi taikulttuuritulkin rooliin.

Painopiste oli kuitenkin kieleen liittyvissä asioissa. Opetuksen lähtö-kohtana voi olla jokin työhön liittyvä ongelmatilanne, johon liittyy kielellistäainesta (Mistä saa lankarullia lisää, kun ne loppuvat? Miten ja keneltä sitä voitiedustella?) tai jokin työhön liittyvä teema (postitus: miten se tehdään jamiten kirjekuoren osoitetiedot täytetään?). Opetus voi kohdistua selkeästimyös johonkin lausefunktioon (esim. opettaja huomasi, ettei maahanmuutta-ja hallitse keinoja ehdotuksen tekemiseen) tai puhtaasti sanastoon (kerättiinpyöränkorjauksessa tarvittavien työkalujen ja materiaalien sanastoa ja työs-kentelyverbejä). Sanastoa voitiin tarjoilla teemoittain, sanalistoina. Muttasuomen kielen rikkaan muoto-opin vuoksi sanat täytyy istuttaa lausekonteks-teihin, kuunnella sanan eri muotoja ja pyrkiä korostamaan niitä muotoja,jotka ovat viestinnässä toistuvimpia.

Asiakkaan kanssa saatettiin valmistautua johonkin suunniteltuun vies-tintätilanteeseen tai käydä läpi aiemmin käytyä keskustelua. Opettaja toimikielimallina asiakkaalle, jonka kielitaito oli vielä vaatimaton. Maahanmuut-taja saattoi yrittää opetella kaikkea vain katsomalla, eikä edes yrittänytkäyttää kielitaitoaan. Opettaja osallistui mahdollisuuksien mukaan työhön jakyseli esimieheltä tai muulta henkilökunnalta työhön liittyviä asioita maa-


hanmuuttajan kuullen. Hän pyrki tarjoamaan asiakkaalle mallin siitä, kuinkatämä voisi itse avartaa kielitaitoaan ja työtehtävänsä hallintaa. Monessatapauksessa opiskelu oli ensisijassa viestintästrategioiden harjoittelua.

Toisinaan voi olla kysymys myös sosiolingvistisen mallin antamisesta.Maahanmuuttaja voi olla arka osallistumaan, varsinkin tekemään aloitetta.Herkästi ajatellaan, että työssä pärjääminen tarkoittaa ainoastaan työtehtä-vien suorittamista, eikä nähdä tarvetta tai löydetä keinoja lähestyä työkave-reita. Asiakkaan persoonallisuutta kunnioittaen opettaja pyrki näyttämäänesimerkin siitä, kuinka kieliyhteisöön voi liittyä.

Useimmin kitkaa tuntuivat aiheuttavan tilanteet, joissa työntekijän pitiilmaista, ettei ollut ymmärtänyt. Suomalaisessa kulttuurissa ei kaihdetaepäselvyyden esilletuomista, mutta jotkut maahanmuuttaja-asiakkaistamme– ehkä kieliongelmiaan salatakseen ja työsuhteen vaarantumisen pelossa –pyrkivät peittämään ymmärtämättömyyttä. Tärkeää olisi osata kysyä, var-mistaa ja tarkentaa ymmärtämistä.

Monessa mm. tuotannollisessa työpaikassa tilanne voi olla sellainen, ettämaahanmuuttaja selvisi itse työtehtävästä hienosti, mutta hän ei pystynytkielen kautta käsittelemään tehtäväänsä. Opettaja voi seurata työskentelyä jasamanaikaisesti kielentää työntekijälle sitä, mitä tämä tekee. Myöhemminrooleja voitiin vaihtaa niin, että asiakas selosti työtehtävät opettajan suorit-taessa työn.

Opettajan työmotivaatiota koeteltiin tilanteissa, joissa maahanmuuttajankielitaito oli hyvin heikko. Kielenopiskelu työpaikalla tahtoo silloin jäädäpinnalliseksi, vain esimerkiksi työympäristön entiteettien, kuten työvälinei-den nimeämiseksi. Asiakas saattaa olla kiitollinen siitäkin avusta, muttatyöympäristön ihmiset huomaavat pian, ettei yksittäisistä sanoista ole paljoa-kaan todellista funktionaalista hyötyä, jos yleiskielitaito puuttuu.

Useimmilla työpaikoilla pääpaino oli suullisen kielitaidon harjoittelus-sa, mutta joissakin tapauksissa työtehtäviin kuului myös kirjallista tuottamis-ta, mm. raportointia. Toisaalta kielioppiakaan ei ollut tarvetta karttaa, vaanrakenteita voitiin tarvittaessa nostaa esille, jos ne vaikuttivat viestivyyteenratkaisevasti.

Yksilöllinen työote teki mahdolliseksi, että opetuksessa voitiin kiinnit-tää huomio asiakkaalle ominaiseen oppimistyyliin ja -tottumuksiin – myöshuonoihin tottumuksiin.

Ympäröivä, vieras yhteiskunta saattaa tuntua maahanmuuttajasta pit-käänkin kaoottiselta, ja yhteiskunta ja sen toimintamallit hahmottuvat hitaas-ti. Kielikursseilla tarjotaan opiskelijoille myös yhteiskuntatiedon opetusta,mutta asiat jäävät helposti etäisiksi niin kauan kuin ne eivät kosketa maahan-

131

muuttajaa henkilökohtaisesti. Kysymys on ajoituksesta. Tuetun työllistymi-sen jatkuvan tuen mallissa työvalmentaja tai opettaja pystyy reagoimaanmaahanmuuttajan kysymyksiin sitä mukaa kun ne nousevat hänen elämäs-sään esille: mm. verotus, työturvallisuusasiat, kokouskäytännöt ja järjestäy-tyminen avautuvat silloin, kun ne tulevat ajankohtaisiksi.

Pitää miettiä ajoituksia: mitkä ovat tilanteita, joissa kielenymmärtämi-nen ja -tuottaminen korostuvat? Ihanteellisinta varmaankin olisi, että opettajatai työvalmentaja osallistuisi perehdytysvaiheeseen, työnopetteluvaiheeseenja seuraisi joskus työntekijää myös esimerkiksi työpaikan kokouksiin jaruokatauolle tms. sosiaalisiin tilanteisiin. Työpisteen, osaston tai työtehtä-vien vaihtuessa tarvitaan taas kielenopastusta. Voi olla, että arkirutiineistasuoriudutaan vaivatta, mutta työvalmentajan tai opettajan apua tarvitaanesimerkiksi ensimmäisen palkkakuitin lukemiseen.

Kielen opettelu toimi olosuhteiden ehdoilla. Melu, kiire ja keskittyminentyötehtävästä suoriutumiseen saattoivat estää kielenopiskelun. Uudelta työn-tekijältä voi esimerkiksi jo motorinen suoritus viedä kaiken huomion, eikämuuhun jäänyt energiaa. Ehkä tällaisessa tuotannollisessa tehtävässä kielel-linen aspekti kannattaa tuoda esille vasta siinä vaiheessa, kun tekeminenalkaa olla jo automatisoitunutta. Opettajan täytyy pitää huolta oppimisympä-ristöstä: työpaikalta on haettava rauhallinen, hiljainen paikka, jossa pystytäänsuuntaamaan huomio kieleen.

Maahanmuuttaja oivaltaa henkilökohtaisen tuen merkityksen, kun käyilmi, ettei kielenopiskelu ole ylimääräinen rasite, vaan palvelee suoraanhänen pärjäämistään työtehtävissä ja työyhteisössä. Kaikki projektimmeasiakkaat eivät kuitenkaan kaivanneet opettajan palveluja, koska kielitaitoapidettiin riittävänä tai erityishuomio työpaikalla koettiin kiusalliseksi.

Yhteistyö työnantajan ja työyhteisön kanssa

Työpaikkaopetusta antavalla opettajalla oli kaksi asiakasta: maahanmuutta-jatyöntekijä ja tämän työyhteisön jäsenet. Työnhakutilanteet saattoivat muo-dostua hyvinkin erilaisiksi. Jos työnhakijalla oli ulkomaalainen nimi ja taus-ta, tuntui työhaastattelu kääntyvän usein jonkinlaiseksi kielitestiksi. Joissa-kin tapauksissa työnhaastattelussa tuntui vaadittavan parempia viestintätai-toja kuin itse työtehtävissä.

Joskus työnantaja ei näyttänyt sietävän edes lievää aksenttia työntekijänpuheessa. Toisinaan työnantaja epäsi työnhakijan viitaten tämän puutteelli-seen kielitaitoon vaikka itse asiassa syynä saattoivat olla esimerkiksi sosio-kulttuuriset seikat. Erityisen pulmallisiksi työnantajat kokivat mahdollisetkielivaikeudet työturvallisuusasioissa sekä asiakaspalvelutehtävissä.


Joissakin tapauksissa työnantaja ei näyttänyt taas asettavan työnhakijalleminkäänlaisia kielitaitovaatimuksia. Työnantaja etsi pätkätyöläistä, käsipa-ria määräaikaiseen työsuhteeseen tiettyyn, tarkastirajattuun suorittavaan teh-tävään.

Opettaja esittäytyi asiakkaan työtovereille ja esimiehelle. Työvalmenta-ja tai opettaja markkinoi sekä työnantajalle että maahanmuuttajalle kielituenkannattavuutta. Työnantajien reaktiot vaihtelivat: muutama työnantaja kielsiopetuksen, osa suhtautui siihen hyväksyvästi, mutta välinpitämättömättö-mästi (“saattehan te sitä suomea opettaa, vaikkei tässä hommassa kieltätarvita”). Mutta oli myös tapauksia, joissa maahanmuuttajatyöntekijä saipaikan vain sen vuoksi, että tukea oli tarjolla.

Parhaassa tapauksessa työnantaja huomasi, että kielitaitoinen henkilö-kunta on yrityksen etu, tai ainakin salli opetuksen, koska palvelu oli työnan-tajalle maksutonta. Opetus tapahtui tavallisesti työaikana työpaikalla, useim-miten kerran viikossa muutaman tunnin ajan. Opettaja voi osallistua myösuuden työntekijän työhön perehdyttämiseen – se on tehtävä, joka kuuluutyönantajalle, mutta kiireisissä työpaikoissa voi jäädä vähälle huomiolle.

Toisaalta työnantajalla saattoi olla epärealistisia odotuksia kielen kehit-tymisestä, ja opettaja joutui joskus varovasti pudottamaan tavoitteita alas-päin. Opettajan vastuulla oli myös neuvotella siitä, että työpaikalta löytyiopiskeluun sopiva tila ja ajankohta.

Alaa ja työtehtäviä paremmin tuntevina esimiehellä ja työtovereillasaattoi olla näkemystä ja ideoita siitä, kuinka opettaja ja asiakas voisivatperehtyä alaan ja mitä asioita olisi hyvä harjoitella maahanmuuttajan kanssa.Toisinaan opiskelutarvetta oli nimenomaan määrittelemässä työnantaja, jokaoli huomannut puutteita asiakkaan kielenhallinnassa. Joskus työnantaja antoikirjallista materiaalia, jota toivoi asiakkaan opiskelevan.

Koska maahanmuuttajia on Suomessa niin vähän, saattoi asiakkaammeolla työpaikkansa ainoa ja ensimmäinen ei-suomalainen. Asiakkaamme oli-vat edelläkävijöitä: he saattoivat joutua työpaikallaan edustamaan paitsiitseään, myös muita samasta maasta Suomeen muuttaneita ja maahanmuutta-jia ylipäänsä. Monet suomalaiset eivät ole vielä koskaan kohdanneet maahan-muuttajia, eikä kaikilla ole tottumusta kommunikoinnista suomeksi ei-äidin-kielisen puhujan kanssa.

Viestintätilanteen onnistuminen riippuu molemmista, sekä maahanmuut-tajasta että hänen puhekumppanistaan, ja opettaja pyrki ottamaan huomioonmolemmat. Kun opettaja ja työvalmentaja työskentelivät työyhteisössä avoi-mesti ja näkyvästi, he näyttivät samalla mallia kahden kulttuurin välisestävuorovaikutuksesta, mm. siitä, mitä keinoja kielen yksinkertaistamiseen jaselkiyttämiseen on olemassa. Suomalainen ei aina tunnista maahanmuuttajan

133

yleiskielen tasoa, eikä kaikilla ole tottumusta viestien selkokielistämiseen.Suomalainen saattaa kohdentaa kieliapunsa väärään kielenainekseen: selite-tään joitakin spesifejä ammattitermejä, vaikka maahanmuuttaja hyötyisienemmän avusta perussanaston alueella. Yhdellä työpaikalla opettaja järjestityönantajan pyynnöstä selkokieltä käsittelevän tilaisuuden henkilökunnalle.

Opettaja pyrki vaikuttamaan myös siihen, että arkiseksi työkieleksiylipäänsä valikoituisi suomi, eikä esimerkiksi englanti. Pitkällä tähtäimelläväärä kielivalinta voi kääntyä karhunpalvelukseksi maahanmuuttajalle, kos-ka työyhteisö tuskin pitäytyy systemaattisesti englannin kielessä esimerkiksivapaamuotoisissa työyhteisön sosiaalisissa tilanteissa. Joka tapauksessa onharhakäsitys, että kaikki Suomeen saapuneet ulkomaalaiset osaisivat englan-tia.

Tavoitteena on se, että maahanmuuttaja löytäisi työpaikalla keinoja jatukihenkilöitä, joiden avulla hän pystyy selviämään työssään ja osallistu-maan työyhteisön aktiviteetteihin. Niinpä opettajalla täytyy olla herkkyyttänähdä, milloin hän on tarpeeton. Opettaja ja työvalmentaja eivät saa tehdäasioita asiakkaan puolesta, he eivät saa muodostua esteeksi asiakkaan integ-roitumiselle.

8.4. Kielenoppimisesta ja oppimisvaikeuksista

Joskus maahanmuuttajalla saattaa työelämään pyrkiessään olla mielessä kie-litaidon kehittäminen, mutta useimmin työ nähdään toimeentulon hankkimi-sen keinona. Työ voi muodostua kotoutumisen ja valtaistumisen välineeksi.Kieli toimii työkontekstissa ainoastaan viestintävälineen roolissa. Työpaik-kaa ei tule siis nähdä kielikouluna, mutta kielenopettajalle sallittakoon työ-elämän tarkastelu myös kielenoppimisen näkökulmasta. Kuinka kielitaitokehittyy työelämässä?

Monet meistä tuntevat ulkomaalaisia, jotka ovat esimerkiksi suomalai-sen kanssa avioiduttuaan oppineet puhesuomea kotikonstein, ilman muodol-lista opetusta (ja myös sellaisia, joiden suomen kielen taito ei ole perhe-elämässä päässyt kehittymään, koska kotikieleksi on valittu jokin toinenkieli). Toisaalta on tiedossa, etteivät esimerkiksi kaikki Ruotsiin siirtolaisiksimuuttaneet suomalaiset suinkaan oppineet uuden kotimaansa kieltä. Sielläsyntyi työpaikoille suomalaisia yhteisöjä, joiden keskuudesta nousi muiden-kin suomalaisten asioita hoitavia arkipäivän tulkkeja. Kaikkien ei ole välttä-mätöntä käyttää ruotsia työpaikoilla, varsinkin jos kyseessä on suorittava, ei-viestinnällinen työtehtävä. Sama ilmiö on jo havaittavissa Suomessakintyöpaikoilla, joilla on useampi samaan etniseen ryhmään kuuluva työntekijä.


Osalla asiakkaistamme ei projektiin tullessaan ollut käytössään edesperuskielitaitoa eikä mitään välikieltä. Tuntui, ettei kaikkien kielitaito riittä-nyt edes sen ilmaisemiseen, ettei ollut ymmärtänyt. Tällaisten asiakkaidenvalmentaminen työnhakuun ja työpaikalla toimimiseen tuntui opettajistahetkittäin turhauttavalta – eikö peruskielitaitoa olisi paras opiskella rauhassakielikurssilla, jossa voidaan keskittyä yksinomaan kieleen?

Osa heistä oli kuitenkin käynyt kielikursseja, joten kysymys saattoi ollayksilöllisistä tai lähtökielestä ja -kulttuurista johtuvista oppimisvaikeuksista.Joillakin oli takanaan kielikoulutusta niukasti, ja pitkiä odotusaikoja kurssienvälillä. Joitakin oli ohjattu vääränlaisille kursseille tai kurssin tavoitteita eiollut saavutettu runsaiden poissaolojen vuoksi.

Suomessa aikuisopiskelu ja elinikäisen oppimisen käsite ovat tuttujailmiöitä, mutta monessa kulttuurissa koulu on lasten paikka. Työpaikka voiolla koulua mielekkäämpi oppimisympäristö sellaisille oppijoille, joiden onvaikea virittäytyä kouluopiskeluun. Toiminnalliset, tekemisen kautta oppivatihmiset eivät aina jaksa motivoitua kouluopiskeluun. Kaikilla ei ole valmiuk-sia kohdentaa tarkkaavaisuuttaan kieleen; holistinen oppija rakentaa kielitai-toaan vähitellen toistojen kautta todellisissa kielenkäyttötilanteissa. Sensijaan tuntuu epätodennäköiseltä, että oppimisvaikeudet väistyisivät suoraanoppimisympäristön vaihduttua työpaikaksi. Jos kielenoppiminen takkuaaesimerkiksi auditiivisen erotteluvaikeuden tai muistin alueen ongelmienvuoksi, luultavasti niin käy myös työympäristössä, etenkin jos olosuhteetovat kiireiset ja meluisat. Tai ellei oppijalle ole kasvanut tottumusta muistiin-panojen tekemiseen, ei hän välttämättä merkitse uusia, työssä tarpeellisiasanoja muistiin työympäristössäkään.

Oman joukkonsa muodostivat opiskelijat, joilla oli takanaan onnistunut-ta kielikoulutusta. Esimerkiksi rakenteiden tuntemus ja tekstinavaamisentaidot olivat kehittyneet, ja sanoja haettiin ahkerasti sanakirjasta, muttasuullinen kielitaito ei ollut sujuvoitunut. Hyvin tavallista on, ettei kontaktejakantaväestöön synny, eikä tilaisuuksia luonnolliseen kielenkäyttöön löydyhelposti. Asiakkaillamme saattoi olla paljonkin kielikursseilla opittuja tietojakielestä, mutta vähän käyttötottumusta ja sosioligvististä kokemusta. Puhe-kielen variantti oli vieras.

Suomen kielen taito ei pääse kehittymään myöskään silloin, jos arkiseksiviestintäkieleksi esimerkiksi kahden kulttuurin avioliitoissa vakiintuu jokinmuu kieli kuten englanti. Joskus kotoutumisprosessi pysähtyy, ja maahan-muuttaja sulkeutuu kotiinsa satelliittikanavien ja perheenjäsentensä pariin.

Yksi oppijatyyppi on pedanttinen opiskelija, joka pyrkii sitkeästi raken-teelliseen täydellisyyteen sujuvuuden kustannuksella. Kieliopillinen proses-sointi etenee virheiden pelossa niin hitaasti, ettei suomalainen puhekumppani

135

malta odottaa ajatuksen tulostumista. Tällainen oppija liimautuu sanakirjaan-sa, yrittää kääntää ilmauksia ja rakenteita suoraan äidinkielestään ja pyrkiikielitaitoonsa nähden liian abstraktiin ilmaisuun. Joskus kuvitellaan, ettäkielen voi omaksua koulussa teoreettisesti ”täydellisesti ja kokonaan”, minkäjälkeen sitä ryhdytään käyttämään. Tällaisten henkilöiden elämässä todellisetviestintätilanteet kasvattavat virheiden kestokykyä ja pehmentävät ilmaisu-tarkkuuden vaatimuksia.

8.5. Lopuksi

Projektissa käytetty termi työspesifi täsmäkielenopetus viittaa mielestäm-me kielenopetukseen, jonka lähtökohtana ovat yksilön viestintätarpeet tie-tyissä työtehtävissä ja työpaikalla. Opetus perustuu analyysiin henkilön kie-litaidosta sekä sen soveltuvuudesta työpaikan viestintätarpeisiin.

Käsitettä ei pidä nähdä vastakohtana tai vaihtoehtoisena yleiskielenopetuksen kanssa. Työspesifiä kieltä on vaikea kehittää ilman yleiskielitaito-ja. Varmasti on mahdollista opettaa ummikolle joitakin yksittäisiä työtehtä-vissä tarvittavia sanoja (esim. varaston nimikkeitä), ja kielitaidoton henkilösaattaa kokea hyötyvänsä tehtävässään kovasti tästä avusta. Mutta sanattoimivat silloin kuin kuvat tai koodit; ne eivät liity muihin kielen yksiköihineikä niillä esitetä uusia, ennen muotoilemattomia ajatuksia. Yksittäisten,irrallisten nimikkeiden opettelu ei välttämättä johda kielitaidon automaatti-seen kasvuun, etenkin kun on kysymyksessä suomen kaltainen morfofonolo-gisesti vaihteleva kieli (sanavartaloiltaan ja päätteistöltään rikas kieli).

Ongelmalliselta tuntuu ajatus kielitaidon kehittymisestä yksinomaantyötehtävien parissa. Useat asiakkaittemme ydintyötehtävistä ovat olleetsellaisia, ettei niihin ole liittynyt vahvasti viestintää. (Ja osa tapaamistammetyönantajista on hyväksynyt maahanmuuttajan töihin juuri sen vuoksi, ettäovat nähneet homman suorittavana, ei-viestinnällisen tehtävänä!). – Näissä-kö tehtävissä kielitaidon pitäisi kehittyä?

Voi olla, että tärkeintä onkin työyhteisön ”small talk”, porukan sosiaali-nen vuorovaikutus. Kielitaidon kehittymisen kannalta olennaista olisi päästä”ihmisten ilmoille”, autenttisiin kielenkäyttötilanteisiin.

Työelämä voi muodostua paikaksi, jossa maahanmuuttaja pääsee käyttä-mään ja kehittämään kielitaitoaan – mutta takuita siitä ei ole. On mahdollista,että työ on luonteeltaan yksinäistä tai ei-kielellistä tai kieleksi valikoituujokin muu kuin suomi eikä suomen kielen käyttötilanteita tarjoudu. Onmahdollista, että maahanmuuttaja eristäytyy tai eristetään työyhteisöstä eikä


luonnollisia kontakteja synny sen enempää kuin muuallakaan yhteiskunnas-sa. Silti työpaikka on nähtävä ympäristönä, joka tarjoaa mahdollisuudenkohtaamiseen, muutoin niin sulkeutuneessa suomalaisessa viestintäkulttuu-rissa.

Majakassa etsittiin ja löydettiin tukikeinoja maahanmuuttajien astuessatyöelämään. Kielellis-pragmaattisella tuella madallettiin kielellis-kulttuuril-lisia esteitä työnetsintävaiheessa, työtehtäviä opeteltaessa ja työyhteisöönliityttäessä.

137

”Ainahan kun tehdään ihmisten kanssa, niin tulee näitä [vaikeita asioita]. Sen

miettiminen, tuleeko se suomalaisuudesta ja maahanmuuttajuudesta vai johtuuko

se vaan yleisesti ihmisten tavasta käsitellä asioita. Pitäisi vähän syvämiettiä, mis-

tä se johtuu.” (S 5.21 )

Suomalaiset sosiaali-, terveys- ja työllistymispalvelut voisivat sekä työllistäänykyistä enemmän maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä että hyödyntäämaahanmuuttajataustaisten työntekijöiden tietoja, taitoja ja kokemuksia ny-kyistä paremmin maahanmuuttajataustaisille asiakkaille suunnattujen palve-luiden suunnittelussa ja tuottamisessa.

Majakka-Beacon -hankkeessa toimineiden työvalmentajien tehtävänäoli tukea maahanmuuttajataustaisten työnhakijoiden työllistymistä suoma-laisille työmarkkinoille sekä kehittää maahanmuuttajille tuetun työllistymi-sen periaatteita noudattava työvalmennusmalli (ks. luvut 3 ja 5).

Kaikissa kolmessa hankkeessa mukana olleessa pääkaupunkiseudunkunnassa – Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla – toimi kaksi työvalmentajaa,joista toinen oli taustaltaan syntyperäinen suomalainen ja toinen maahan-muuttaja. Monikulttuurisen ammatillisen työparityöskentelyn kehittäminenoli yksi hankkeen kehittämistehtävä.

9 • Monikulttuurinen ammatillinentyöparityöskentely

Ulla Peltola

1 Sitaatit ovat suoria lainauksia Majakka-Beacon –projektissa toimineiden työntekijöiden haas-tatteluista. Haastattelut olivat osa projektiarviointia, jonka tavoitteena oli tuottaa tietoa projek-tin toiminnasta ja tuloksista. Työntekijät haastateltiin projektin aikana kolmesti: asiakastyönalussa, puolivälissä ja lopussa. Epämuodollisissa temaattisissa haastatteluissa käsiteltiin työnsisältöä, asiakaskuntaa, ohjausta, tavoitteita jne. Haastatteluaineisto sisältää neljäntoista työn-tekijän kaksikymmentäkuusi haastattelua, joihin sisältyy neljän maahanmuuttajataustaisen työn-tekijän seitsemän haastattelua. Sitaattien lopussa suluissa olevan tunnuksen kirjainosa viittaahaastatellun taustaan (S = syntyperäinen suomalainen, M = maahanmuuttaja), ensimmäinennumero yhteen neljästätoista haastatellusta työntekijästä ja toinen numero ensimmäiseen,toiseen tai kolmanteen haastattelukierrokseen.

138 • Monikulttuurinen ammatillinen työparityöskentely

Tässä luvussa tarkastellaan syntyperäisen suomalaisen ja maahanmuut-tajataustaisen työntekijän monikulttuurista ammatillista työparityöskente-lyä. Luvun alussa luodaan lyhyt kirjallisuuteen perustuva katsaus siihen,kuinka maahanmuuttajien määrää sosiaalipalvelujen työntekijöinä on pyrittylisäämään. Majakka-Beacon -hankkeessa työparityöskentelystä saatuja ko-kemuksia lähestytään neljästä näkökulmasta, jotka ovat ammatilliset mene-telmät, kulttuuriset kompetenssit, maahanmuuttajuuden kokemus ja yksilöl-liset tekijät. Aiheen käsittelyssä kiinnitetään huomiota erityisesti siihen,millaisia asioita työparityöskentelyssä voi nousta esiin, miten ne voivatvaikuttaa arkiseen työn tekemiseen ja kuinka niitä voidaan pyrkiä ratkaise-maan.

9.1. Maahanmuuttajan ammatti vai ammattinamaahanmuuttaja?

Maahanmuuttajataustaisten sosiaalityön opiskelijoiden, työntekijöiden, opet-tajien ja tutkijoiden määrän lisääminen on nostettu esiin eri puolilla Euroop-paa yhtenä keinona parantaa maahanmuuttajataustaisille asiakkaille suunnat-tuja sosiaalipalveluita. Palveluja käyttävän asiakaskunnan muuttumisen onkatsottu edellyttävän myös palveluja ylläpitävän infrastruktuurin ja käytössäolevien työmenetelmien muuttamista (Williams ym. 1998, 209). Maahan-muuttajien edustuksellisuuden lisäämistä pidetään merkittävänä instituutioi-den sisäisten valtasuhteiden muuttumisen kannalta ja sen odotetaan tuovanmukanaan vaihtoehtoisia näkökulmia käsiteltäviin asioihin, koulutettuja työn-tekijöitä vähemmistöryhmien kanssa tehtävään asiakastyöhön ja pysäyttävänvähemmistöryhmien syrjäytymisen edistämällä suvaitsevaisuutta, harmoniaaja molemminpuolista ymmärrystä (Williams 1998, 221).

Myös Suomessa on esitetty, että etenkin sosiaali- ja terveysalalle tulisipalkata lisää maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä. Maahanmuuttajataus-taisten työntekijöiden on katsottu omaavan toiminnan kannalta ensiarvoisentärkeitä vieraiden kielten taitoja sekä suomalaisen ja asiakkaan kulttuurintuntemusta, toimivan kannustavana esimerkkinä suomalaisessa yhteiskun-nassa selviytymisestä ja pärjäämisestä sekä lisäävän työpaikkojen kulttuuris-ta moninaisuutta ja maahanmuuttajien mahdollisuuksia vaikuttaa palvelujär-jestelmään. Maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden määrän lisäämistä onesitetty sekä samoissa työtehtävissä syntyperäisten suomalaisten työntekijöi-den kanssa että suomalaisten työntekijöiden työpareina eräänlaisina tukihen-kilöinä tai niin kutsuttuina etnisinä avustajina. (Ojuri 1999, Clarke 1998,Haarakangas ym. 2000.)

139

Maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden palkkaamista syntyperäistentyöntekijöiden kanssa samoihin tehtäviin on pidetty ideaalitapana ratkaistamaahanmuuttajataustaisille asiakkaille suunnattujen palveluiden järjestämi-nen. Käytännössä työntekijän tulisi olla tällöin paitsi oman alansa ammatti-lainen myös asiakkaan kanssa saman maahanmuuttajaryhmän jäsen, jotta hänsekä tuntisi hyvin palvelujärjestelmän että osaisi asiakkaan äidinkieltä jaymmärtäisi asiakkaan kulttuurisen, sosiaalisen, poliittisen ja historiallisentaustan. (Ivry 1992, ks. Potocky-Tripodi 2002, 113.) Tällaisten kaksikielistenja -kulttuuristen ammattilaisten määrän lisäämistä estää kuitenkin usein se,että he ovat harvinaisia monien maahanmuuttajaryhmien keskuudessa (Po-tocky-Tripodi 2002, 113). Suomen kokoisessa maassa ei olisi myöskääntaloudellisesti mahdollista perustaa ja ylläpitää omia asiantuntijapalveluitakaikille eri maahanmuuttajaryhmille.

Syntyperäisten työntekijöiden kanssa samoissa tehtävissä toimivienmaahanmuuttajataustaisten työntekijöiden asemaan on havaittu liittyvänusein myös ongelmia. Työntekijät itse ovat puhuneet näennäisestä osallista-misesta todellisen osallistumisen sijaan, tilapäisiin ja osa-aikaisiin työsuhtei-siin palkkaamisesta sekä etenkin vain maahanmuuttaja-asioita käsitteleviinopetustehtäviin palkkaamisesta. Tällöin maahanmuuttajataustaiset työnteki-jät ja heidän ammatillinen osaamisensa ovat vaarassa tulla marginalisoiduiksiammatillisen areenan eksoottisiksi lisukkeiksi, joiden esiin tuomia vaihtoeh-toisia näkökulmia pidetään viehättävinä ja kiinnostavina samalla kun vallit-sevat käytännöt pidetään visusti heidän ulottumattomissaan. Pahimmillaanmaahanmuuttajataustaisille työntekijöille saatetaan asettaa epärealistisia odo-tuksia edustaa ja palvella edustamansa maahanmuuttajayhteisön etuja vallit-sevaa järjestystä haastamatta. (Williams 1998, 221-222.)

Toiseksi parhaana vaihtoehtona lisätä maahanmuuttajataustaisten työn-tekijöiden määrää ja parantaa maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden sosi-aalipalveluja on pidetty syntyperäisten ammattilaisten (professionals) jamaahanmuuttajataustaisten puoliammattilaisten (paraprofessionals) muodos-tamia tiimejä. Ammattilaiset ja puoliammattilaiset eroavat toisistaan koulu-tuksen ja työtehtävien suhteen. Ammattilaisilla on yliopistotutkinnon kauttahankittua asiantuntijatietoa ja teknisiä taitoja sekä lupa tehdä diagnooseja,hoitaa ja määrätä hoitoa terveydellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Puoliam-mattilaisilla ei ole ammattialan muodollista koulutusta, vaan palvelemiensaasiakkaiden kanssa saman taustan, kulttuurin tai kokemusten synnyttämäähenkilökohtaista tietoa, jota he voivat käyttää hyväksi työssään. (Ivry 1992ks. Potocky-Tripodi 2002, 113; Egli 1991 ks. Potocky-Tripodi 2002, 113.)

Puoliammattilaisena toimimisen on katsottu edellyttävän työntekijänkouluttamista ja toiminnan seurantaa ainakin ammatillisen kielitaidon, mielen-


terveysongelmien tuntemisen, asiakkaisiin ja tulkkeihin suhtautumisen,molempien kulttuurien tuntemisen ja salassapitovelvollisuuden noudattami-sen osalta. Asiakastyöhön vaikuttavina tekijöinä on pidetty myös sellaisiademografisia, sosiaalisia ja taloudellisia tekijöitä kuten sukupuoli, ikä, us-konto, etnisyys, sosiaalis-taloudellinen tilanne ja sosiaalis-poliittinen orien-taatio. Lisäksi on tuotu esiin, että puoliammattilaisille tulisi tarjota mahdol-lisuuksia hankkia muodollinen koulutus ja edetä uralla. (Potocky-Tripodi2002, 114-116.)

Ammattilaisten ja puoliammattilaisten tehokkaan yhteistyön on todettuedellyttävän selkeitä työnkuvia, tehokasta tiimityövalmennusta ja tiimityöntehokkuuden seurantaa. Puoliammattilaiset voivat olla lisäksi hyötyä ohjauk-sesta, jossa he voivat käsitellä omia maahanmuuttokokemuksiaan ja ase-maansa maahanmuuttajayhteisössä. Ammattilaisten ja puoliammattilaistenvälisiä kiistoja on syntynyt esimerkiksi tilanteissa, joissa ammattilaiset ovathavainneet olevansa työssään riippuvaisia puoliammattilaisista ja närkästy-neet siitä tai puoliammattilaiset ovat tunteneet itsensä epäarvostetuiksi am-mattilaisina ja katkeroituneet toissijaisesta asemastaan etenkin, jos he ovatolleet entisessä kotimaassaan oman alansa arvostettuja ammattilaisia. Puoli-ammattilaiset ovat voineet myös joutua työnantajansa ja maahanmuuttajayh-teisönsä esittämien ristiriitaisten vaatimusten takia ikävään välikäteen, jokaon johtanut esimerkiksi valta-aseman väärinkäyttöön tai perheen ja ystäviensuosimiseen. (Potocky-Tripodi 2002, 116-117.)

Jatkossa tarkastellaan Majakka-Beacon -hankkeessa syntyperäisen suo-malaisen ja maahanmuuttajataustaisen työntekijän työparityöskentelystä jamaahanmuuttajien kanssa tehdystä asiakastyöstä saatuja kokemuksia amma-tillisten menetelmien, kulttuuristen kompetenssien, maahanmuuttajuudenkokemuksen ja yksilöllisten tekijöiden näkökulmasta.

9.2. Ammatilliset menetelmät

Majakka-Beacon -hankkeeseen työvalmentajan tehtäviin valitut kolme syn-typeräistä suomalaista ja kolme maahanmuuttajataustaista työntekijää olivatkeskenään tasa-arvoisen epätasa-arvoisia ammatillisten perustietojen ja työs-sä tarvittavien menetelmien tuntemisen ja hallitsemisen suhteen. Työpari-työskentelyn ammatillisen perustan muodostaneet koulutus ja työkokemusyhdistyivät eri tavoin eri työntekijöiden ja työparien kohdalla. Työntekijätolivat eri alojen ammattilaisia, joilla kaikilla oli taustallaan Suomessa hankit-tua koulutusta ja työkokemusta. Miltei kaikilla työvalmentajilla oli koulutus-ta ja työkokemusta myös Suomen ulkopuolta. Lisäksi kaikki työvalmentajat

141

osallistuivat hankkeen aikana tuetun työllistymisen Trades-diploma -koulu-tukseen (luku 1).

Kuten edellä esitetystä kävi ilmi vaikuttaa työntekijöiden koulutukseenja työkokemukseen pohjautuva ammatillisten menetelmien hallinta pitkältisiihen, millaista työparityöskentelyä toiminnalla voidaan tavoitella. Edelläesitetyistä esimerkeistä poiketen Majakka-Beacon -hankkeessa tavoitteenaei ollut syntyperäisen ja maahanmuuttajataustaisen työntekijän itsenäinentoimiminen samoissa ammatillisissa työtehtävissä, eikä ammattilaisen japuoliammattilaisen työparityöskentely, jossa syntyperäinen suomalainen työn-tekijä edustaa ammatillista asiantuntijuutta ja maahanmuuttajataustainentyöntekijä taustan ja kokemusten kautta hankittua tietoa. Sitä vastoin tavoit-teena oli kahden samoissa ammatillisissa työtehtävissä toimivan työntekijäntyöparityöskentely, jossa sekä syntyperäisen suomalaisen että maahanmuut-tajataustaisen työntekijän ammatillista asiantuntijuutta täydentävät heidänerilaisen taustan ja kokemusten kautta hankitut tietonsa.

9.3. Kulttuuriset kompetenssit

Syntyperäisen suomalaisen ja maahanmuuttajataustaisen työntekijän työpa-rityöskentely ja maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa tekemä asia-kastyö edellyttivät työntekijöiltä ammatillisten menetelmien ohella myöskulttuurisia kompetensseja. Kulttuurisilla kompetensseilla tarkoitetaan tässäyhteydessä laajasti kielellisiä, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia tietoja ja tai-toja.

Kieli

Työparin molemmilta työntekijöiltä edellytettiin tehtävään valittaessa vähin-tään melko hyvää suomen kielen taitoa, koska heidän täytyi työssään pystyäsekä toimimaan palvelujärjestelmän sisällä että edustamaan ja selventämäänsitä maahanmuuttajataustaisille asiakkaille. Työntekijöiden vieraiden kieltentaitojen katsottiin voivan olla hyödyksi asiakastyössä.

Koska syntyperäisten suomalaisten työntekijöiden suomen kielen taitooli parempi kuin maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden, oli heidän myöshelpompi tutustua työhön liittyviin kirjallisiin materiaaleihin ja ymmärtääniiden pohjalta erilaisia asiakokonaisuuksia. Syntyperäiset suomalaiset työn-tekijät saattoivatkin tarvittaessa tukea maahanmuuttajataustaista työpariaansuomen kieleen liittyvissä asioissa, mutta he pitivät etenkin työparityösken-telyn alussa tuen antamisen ja toisen puolesta asioiden tekemisen välistä


suhdetta epäselvänä ja vaikeana. Syntyperäisten suomalaisten työntekijöidenmukaan esimerkiksi raporttien kirjoittaminen ja muiden kirjallisten töidentekeminen sekä yhteistyösuhteiden hoitaminen luisuivat helposti heidänvastuulleen, jolloin he kokivat työtaakkansa ainakin ajoittain kohtuuttomaksija pitivät tilannetta epätasa-arvoisena ja stressaavana2 .

”...on asioita, jotka ei yksinkertaisesti toimi. Ajatellaan vaikka raportointia. Mä

olen todennut, että se sujuu multa nopeammin ja helpommin, joten mä sen sitten

teen. Välillä niistä kyllä stressaantuu. Ajattelen, että oon kuin joku sihteeri, kun

joudun hoitamaan ne kaikki.” (S 5.2)

”Ja sit just tää, kun jotkut suhtautuu meihin työparina niin, että saattaa olla laittaa

vaan mulle viestin ja ajattelee, että mä pidän huolta ja oikeasti välitän viestin [työ-

parille] suullisesti ja kirjallisesti ja pistän sähköpostit eteenpäin. — Ne on arkise-

na toistuvia asioita, jotka mun mielestä ei voi olla mun vastuulla.” (S 2.2)

”Ulkopuolelta ei suhtauduta oikein maahanmuuttajatyöntekijään. Koetaan, että se

on vaan maskotti eikä sillä oo ammattitaitoa. Se on vaan mukana. Puhutaan ja

otetaan aina yhteyttä suomalaiseen työntekijään. Alussa varsinkin mä olin ihan

tukossa sen kanssa, ja muilta oon kuullut samaa juttua. Mä en jaksanut sitä. Tun-

tu, että mä yksin joudun pitämään yhteyttä joka paikkaan, kun [työpariani] ei huo-

mioitu. On sitä edelleenkin, mutta on se tietenkin parantunut.” (S 5.2)

Saman tilanteen kääntöpuolella maahanmuuttajataustaiset työntekijät saat-toivat verrata etenkin kirjallista suomen kielen taitoaan syntyperäisen suoma-laisen työntekijän kielitaitoon ja tuntea itsensä epävarmoiksi mm. virallistendokumenttien kirjoittamisen, ammattiterminologian käyttämisen ja oikein-kirjoituksen tarkastamisen suhteen. Yhteistyösuhteiden hoitamisessa maa-hanmuuttajataustaiset työntekijät saattoivat tuntea tulleensa ohitetuik-si tasa-arvoisina ammattilaisina. Maahanmuuttajataustaisten työntekijöidenpuutteellinen suomen kielen taito saattoi kuitenkin olla asiakastyössä ajoit-tain jopa eduksi, koska joidenkin maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden olihelpompi ymmärtää heidän sanastoltaan ja rakenteeltaan yksinkertaisempaasekä tempoltaan rauhallisempaa puhettaan.

“…sitten taas (tarvis) muistaa sen, mä en oo siis alkuperänen suomalainen, sit-

ten kielen kanssa tietysti on ponnistelua ja kaikenlaista. Että siis yritin tai halusin

2 Yhteistyösuhteiden hoitamiseen vaikuttivat työntekijöiden kielitaidon ohella myös yhteistyö-tahojen työntekijöiden asenteet maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä kohtaan.

143

mahdollisimman paljon oppii tätä alan terminologiaa, joka on aika suppea ollut

alussa, kun mä alotin tän projektin, siinäkin on mennyt aika paljon aikaa.” (M 6.1)

”Tietenkin papereihin liittyviä. Ei oo helppo. Mä vaan itse osaan kuitenkin kirjot-

taa ja tuon tekstiä ja tekstiä ymmärtävä, mut tietysti en pysty suomalaista nope-

ammin kirjoittamaan. Hidasta mun työ, se paperityö. En myös pysty tietysti tuo-

maan niitä asioita, mitä minä haluan niin hyvin, kun joku suomea äidinkielellä tuo

tai jos mä omalla äidinkielellä. Se on eri asia, kun vieraalla kielellä. Varsinkin

suomen kielellä. Se on aika vaikeaa. Asiat kolminkertaistuu, kun tuo verrattuna

johonkin suomalainen.” (M 1.3)

”—viranomaisten puolella, siellä ollaan enemmänki sitten suomalaisten puolella

kun minun puolella, ja muuallakin. — Mieluummin soitetaan esimerkiksi toiselle,

kun on suomalainen, kuin maahanmuuttajalle. Ehkä ajatellaan, että se on helpom-

pi hänen kanssaan hoitaa tämä asia kun minun kanssa. Se voi olla pelkoa siitä,

että ymmärränkö minä tai osaanko minä ja en tiiä mikä siinä on. — jos mennään

jonnekin viranomaisille tai jollekin ulkopuoliselle puhuu tää, ne näkee, että minä

oon maahanmuuttaja, kyllä ne. Mulle tulee semmonen, että enemmän puhutaan

hänelle, ku minulle. Minä oon vaan siellä mukana, niin kuin salkunkantaja. Ei kaik-

kia mutta et joskus tulee tilanteita. Tai se ei johdu mun työkaverista eikä projektis-

ta eikä projektin työyhteisöstä vaan johtuu siitä ihmisten asenteista.” (M 1.1)

”…sanotaanko että ihmisten kans, jotka me ollaan tekemisissä, näkyy siis ihan

selvästi heidän asenteesta ja sillon kun ne keskusteli meidän kanssa, että kenelle

se puhe osoitetaan ja kenen kanssa keskustellaan ja semmosii on vielä aika pal-

jon, siis ennakkoluuloja. Semmosta vähän, mitä sanosin, että ne ei välttämättä

ota meitä sillä lailla tasavertaisina työtovereina aina, esimerkiksi katso tämän val-

taväestön edustaja, on jotenkin voimakkaampi esillä kuin minä ainakin, siis maa-

hanmuuttajana.” (M 6.1)

Työvalmentajat toivat esiin, että eritasoinen suomen kielen taito oli yksi osatyöparin toisiaan täydentävää erilaisuutta, joka olisi voitu ottaa paremminhuomioon sekä työparin että koko työyhteisön viestinnässä. Jo pienenkinhuomion kiinnittäminen puheessa, sähköpostiviesteissä ja asiakirjoissa käy-tettävään suomen kieleen voi edistää huomattavasti maahanmuuttajataustais-ten työntekijöiden mahdollisuuksia toimia työyhteisön tasa-arvoisina jäseni-nä. Raporttien laatimisen ja muiden kirjallisten työtehtävien suhteen työnte-kijät pitivät yhtenä mahdollisena tasa-arvoa edistävänä, mutta molempientyöntekijöiden työmäärän kohtuullisena pitävänä käytäntönä toimintatapaa,jossa mietitään yhdessä kirjoituksen aihe, pilkotaan se mahdollisimman pie-


niin väliotsikoihin ja jaetaan kirjoittamisvastuu työntekijöiden kesken senmukaan, mikä on kummankin kannalta kohtuullista. Kirjoitusvaiheessa huo-mio pidetään ensisijaisesti sisällössä ja oikeinkirjoitus korjataan vasta jälki-käteen. Yhteistyösuhteiden hoitamiseen liittyneen epätasa-arvon työntekijätkokivat korjaantuneen työparityöskentelyn kuluessa paljolti myös itsestään,mutta tilannetta oli pyritty tasapainottamaan myös ohjaamalla aktiivisestiyhteistyökumppaneiden edustajia ottamaan yhteyttä ja hoitamaan asioita myösmaahanmuuttajataustaisten työntekijöiden kanssa.

Vaikka peruspalveluiden tuottamisen lähtökohtana pidetään asioimistajommallakummalla virallisella kotimaisella kielellä, suomeksi tai ruotsiksi3,ja tavoitteena on, että maahanmuuttajat opiskelevat suomen kieltä ja saavut-tavat kielitaidon, joka mahdollistaa palveluiden käytön ja täyden osallisuu-den suomalaisessa yhteiskunnassa (vrt. Rex 1996, 60-61), käyttivät työval-mentajat työssään ajoittain myös muita sekä työntekijän että asiakkaanosaamia kieliä. Työvalmentajien mukaan heidän kaikkien vieraiden kieltentaidot, mutta etenkin maahanmuuttajataustaisten työvalmentajien suomalai-sesta näkökulmasta katsottuna harvinaisten kielten taidot olivat hyödyksimaahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa tehdyssä asiakastyössä.

Yhteisen äidinkielen tai muutoin saman kielen käyttämisen koettiinhelpottavan työntekijän ja asiakkaan välistä kommunikaatiota, parantavanheidän mahdollisuuksiaan ymmärtää myös toistensa ajattelutapoja sekä li-säävän keskustelun suoruutta ja rehellisyyttä. Lisäksi tuotiin esiin, ettämahdollisuus käyttää asiakkaan äidinkielisiä sanontoja ja ilmauksia saattoilisätä myös yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tukea asiakkaan sitoutumistapalvelun käyttämiseen. Syntyperäiset suomalaiset työntekijät toivat esiin,että he olivat turvautuneet välillä maahanmuuttajataustaisen työparinsa kie-litaitoon ja pyytäneet tätä tarkistamaan asiakkaalta jonkin aiemmassa keskus-telussa epäselväksi jääneen asian.

”En mä nyt sitä tarkota, että sitä tarvii olla joku etnotyöntekijä, että täs on tietenki

ensisijasesti ammattilaisena mut siinä voi tulla, et siinä löytää vähän jotakin sa-

maa. — mä ajattelisin, et parhaimmillaan, että hän saavuttas semmosta luotta-

musta sitte semmosten asiakkaitten keskuudessa, jotka välttämättä on voinu ai-

kalailla ylenkatsoo meijän systeemiä ja meijän pyrkimyksiä. — Koska voi taval-

laan ehkä rehellisemmin puhua niistä asioista äidinkielellä ja ei tarvi esittää, kos-

ka tietää, ettei voi esittää toiselle, tai ei pystykään, koska ei pysty silleen feikkaa-

maan tavallaan. — Kyl mä silleen uskon niihin omataustasiin työntekijöihin. Vaik-

ka ensisijasesti ollaan ammattilaisena ilman muuta, ammatilliset välineet on ykkö-

3 Jatkossa puhutaan selkeyden vuoksi vain suomen kielestä.

145

senä, mut sitte tulee se joku lisä, pystyy käyttää omaa persoonaa työssä.”

(S 8.1)

”Maahanmuuttajataustainen työvalmentaja pystyisi käyttämään omaa kulttuuria ja

uskontoa argumenttina jossakin tilanteessa. Asioiden eteenpäin vieminen on sil-

loin helpompaa, kun voi käyttää omaan kulttuuriin liittyviä fraaseja ja sanontoja.

Motivointikin on helpompaa — Sä pystyt siis jopa kulttuurin kautta motivoimaan

ihmistä helpommin kuin semmoista ihmistä, jota et tunne ja jonka kulttuurista tai

ajattelumaailmasta et tiedä mitään.” (M 6.2)

”—itseasiassa meillä oli yksi asiakas, jota minä ymmärsin paremmin ku [työpari]

ja sitten [työpari] ihmetteli, että miten mä ymmärrän häntä mutta hän ei ymmärrä.

Sanoi, että miten sä ymmärsit häntä enemmän kun minä. Mä sanoin, että koska

hän puhui arabiaa.” (M 1.1)

Kulttuuri

Sekä syntyperäisten suomalaisten että maahanmuuttajataustaisten työvalmen-tajien täytyi pystyä ja haluta hoitaa asioita kulttuurisilta tiedoiltaan ja taidoil-taan hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Kulttuurilla tarkoitetaan tässä jonkinyhteisön piirissä omaksuttua elämäntapaa ja tulkintakehystä, joka määrittääihmisten tapaa hahmottaa maailma, tarkastella sitä ja kokea se mielekkääksisekä tapaa elää, toimia ja uskoa (Geertz 1973, Räty 2002).

Työvalmentajien työparityöskentelyn muodossa tekemässä asiakastyös-sä kohtasi usein toisensa jopa kolme kulttuuria: maahanmuuttajataustaisenasiakkaan kulttuuri, maahanmuuttajataustaisen työntekijän kulttuuri ja syn-typeräisen suomalaisen työntekijän kulttuuri (vrt. Jasinskaja-Lahti & Lieb-kind 1997, 12). Työvalmentajat törmäsivätkin työssään sekä toistensa ettäasiakkaiden kulttuurisiin ja uskonnollisiin arvoihin ja tapoihin, joihin sisältyihyvinkin erilaisia käsityksiä yksilön ja yhteisön välisistä suhteista ja niidenpäätäntävaltaan kuuluvista asioista, ajan- ja tilankäytöstä, intimiteetistä jayksityisyydestä, sukupuolirooleista työ- ja perhe-elämässä, uskonnon merki-tyksestä ja harjoittamisesta, terveyden ja sairauden syistä ja seurauksista,soveliaasta pukeutumisesta sekä ruoka-aineiden käsittelystä ja syömisestä.Lisäksi työvalmentajat olivat havainneet asiakastyössä, että myös monetarkitiedon ja arkijärjen piiriin luettavat asiat perustuvat paljolti kasvukulttuu-rissa ja -yhteiskunnassa opittuihin ja koettuihin asioihin.

Työvalmentajien mukaan asiakastyötä edistää, jos työntekijä on tietoi-nen suurimpien maahanmuuttajaryhmien piirissä usein esiin nousevista jaasiakastyöhön mahdollisesti vaikuttavista kulttuurisista piirteistä. Syntype-


räisten suomalaisten työvalmentajien vieraiden kulttuurien tuntemus, muttaetenkin maahanmuuttajataustaisten työvalmentajien kulttuuriset tiedot jataidot olivat hyödyksi asiakastyössä. Työvalmentajat toivat esiin, että asiak-kaan kulttuuritaustan jakaminen tai tunteminen lisää työvalmentajan mah-dollisuuksia ottaa huomioon kulttuurisia kysymyksiä, ymmärtää asiakkaanajattelutapaa sekä tehdä asiakkaan kanssa yhteistyötä. Maahanmuuttajataus-taiset työvalmentajat olivat kyenneet selventämään myös työparilleen joitainasiakkaan kulttuuritaustaan liittyviä arvoja, käsityksiä ja tapoja sekä niidenvaikutuksia asiakkaan käyttäytymiseen ja valintoihin.

”Peilaamista ja kulttuurikysymyksiä, joita ei itse tajua huomioida, [työpari] on mulle

asiakastapaamisen jälkeen selvittänyt, ja myös asiakastilanteessa. [Työpari] on

hirveen hyvin ja fiksusti tuonut niitä esiin. Tosi hyvä mieli on ollu niistä. Meidän

välittömästä yhteistyöstä oon hirveesti oppinut. — Erilaisia kulttuuriasioita ja mui-

den maiden tapoja; miten siellä asiat hoidetaan ja miten suhteuttaa ne Suomen

malliin. Mulla on vaan Suomen malli, ja nyt on tullu ihan uusia näkökulmia. Ei oo

tajunnut ajatella sitä, kun joku ei väännä rautalangasta. — Esimerkiksi koulutus,

työnhakusysteemit, jotkut ammattinimikkeet. Autonasentaja on jotain ihan muuta

siellä kun täällä.” (S 5.2)

”Oli hyötyä. Kyllä mun mielestä nää maahanmuuttajatyöntekijät toi semmosia

asioita esiin, mitä me ei suomalaisena tajuttu. Olen ihan kysynyt jossain tilanteis-

sa neuvoa liittyen tällasiin kulttuuriasioihin ja saanut sen tiedon mitä olin vailla.”

(S 9.3)

”Työparillekin on varmaan minusta jotakin hyötyä. Tiedän maahanmuuttajan kult-

tuuritaustasta. Minkälaisesta palvelusta on heille hyötyä? Minkälainen keskustelu

pitäisi olla hänen kanssaan?” (M 12.2)

Sekä työparityöskentelyyn että asiakastyöhön vaikuttivat myös työvalmenta-jien suomalaiseen kulttuuriin liittyvät tiedot ja taidot. Syntyperäisten suoma-laisten työvalmentajien vankka suomalaisen kulttuurin tuntemus edisti omal-la tavallaan sekä palvelujärjestelmän sisällä toimimista että asiakkaiden neu-vontaa, ohjausta ja palvelemista. Syntyperäiset suomalaiset työvalmentajatolivat selventäneet tarvittaessa sekä maahanmuuttajataustaiselle työvalmen-tajalle että asiakkaille yleisiä suomalaisia kulttuuripiirteitä ja tapoja, muttaetenkin esimerkiksi suomalaisia työelämätapoja ja työkulttuuria, soveliaanapidettyä käytöstä tai hyväksyttyjä puheenaiheita eli ns. hiljaisen tiedon piiriinkuuluvia asioita. Kulttuuritiedon välittäminen edellyttää kuitenkin, että työn-tekijä tuntee hyvin oman kulttuurinsa eli omaa käsityksen siitä, mitä se on ja

147

miltä se näyttää ulkopäin tarkasteltuna sekä omaa kyvyn välittää kulttuuria jakertoa siitä muille (Sosiaali- ja terveysministeriö 1995, 7).

”—tiedänhän mä sitten taas monia asioita semmosia, mitä, et on tullu esiin, että

tietää sen taustan jollain lailla paremmin tai oikein kun [hän]. — hänellä on nämä

rakenteet hirveen hyvin mut silti oon huomannu, että joitain asioita pitää selvittää,

ku hän tarvitsee sitä taustaselvitystä.” (S 5.1)

”On paljon asioita, joista minulla ei ole tietoa, koska minä en ole syntyperäinen

suomalainen enkä ole kulttuuriantropologian opiskelija. Suomalaiset tietää työ-

kulttuurista.” (M 12.2)

Yleisesti ottaen sosiaali-, terveys- tai työllistymispalveluiden piirissä toimi-vien työntekijöiden on hyvä välttää oman tai asiakkaan kulttuuritaustan tainiiden välisten erojen korostamista sekä kulttuurien keskinäiseen paremmuu-teen liittyvien arvioiden tekemistä. Työntekijöiden ei ole myöskään tarpeen,eikä edes mahdollista tuntea kaikkien eri kulttuurien yksittäisiä piirteitä taikäyttäytymismalleja (Sosiaali- ja terveysministeriö 1995, 7). Tähän on useitasyitä. Ensiksi, kulttuurit ovat jatkuvassa liikkeessä ja käyvät jatkuvasti läpierilaisia älyllisiä, sosiaalisia, moraalisia ja uskonnollisia muutoksia. Tällöinyhden staattisen kulttuuritulkinnan käyttöön ottaminen asiakastyössä voipahimmillaan pönkittää ei-toivotulla tavalla esimerkiksi naisten ja miesten,vanhojen ja nuorten tai eri uskonnollisten ryhmien välisiä valtasuhteita jaestää siten kulttuurin ’luonnollista’ kehitystä. Toiseksi, oman kulttuuritaustanmerkitystä asiakkaalle on mahdotonta tietää etukäteen. Kulttuuri tarkoittaayksilöille aina hieman eri asioita, ja erityisesti maahanmuuttajat joutuvatusein uudelleen tulkitsemaan myös suhdettaan omaan kulttuuriinsa eläessääntoisen, siitä enemmän tai vähemmän eroavan kulttuurin piirissä. Suomessaasumisen ja suomalaiseen kulttuuriin tutustumisen myötä tehdyt uudelleentulkinnat voivat johtaa yhtä lailla oman kulttuuritaustan merkityksen vähene-miseen kuin lisääntymiseenkin. (Rex 1996, 93-94; Rockefeller 1994, 89;Appiah 1994, 155, Potocky-Tripodi 2002, 126.) Kolmanneksi, asiakkaidentulkitseminen heidän kulttuuritaustansa kautta voi olla erityisen ongelmallis-ta pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kohdalla, koska heidän maastamuut-tonsa syyt ovat voineet liittyä juuri valtakulttuurista eroaviin kulttuurisiin,poliittisiin tai uskonnollisiin näkemyksiin.

Edellä esitetystä johtuen tärkeintä voi olla, että työntekijät ovat varautu-neita kohtamaan mahdollisten kulttuurierojen synnyttämiä kysymyksiä, muttapysyvät ennen kaikkea avoimina asiakkaiden omille tulkinnoille heille tär-keistä asioista (vrt. Haarakangas ym. 2000, 52).


”Mä pidän, siis sillä lailla, että semmosessa hankkeessa missä on maahanmuut-

tajat mukana, että siinä pääasia pitäs olla tää suvaitsevaisuus, se on se avainsa-

na ja johdonmukaisuus, tasa-arvoa ja semmosta. — Ettei pitäs olla siis sillä lailla

vetäjän omia, taustaa ja omaa uskontoa, voimakkaasti esillä. Se herättää närkäs-

tystä, että ihmiset eivät hyväksy sitä, siitä tulee sitten tätä konfliktia.” (M 6.1)

”Tietysti se on asiakkaan vastuulla. Tietysti on. Et se ei tietysti voi tai itse en

suhtaudun asiaan näin: Et jos mä tiedän, että joku esimerkiksi olisi Islam-uskoi-

nen, että en voi itse laittaa sellaisia lokeroita, että hän ei voi työskennellä ravinto-

la-alalla tai ei voi työskennellä vaikka iltakerhossa ja blaa blaa. Kaikki lähtee asi-

akkaasta. Asiakas esittää niitä toivomuksia ja minä lähden sitten auttamaan. Läh-

detään yhdessä toteuttamaan niitä asioita, joita hän halusi ajaa. Itselläni ei ole

ennakko-odotuksia tai ennakkoasetelmia, että miten asian pitäisi olla.” (M 6.3)

Yhteiskunta

Syntyperäisen suomalaisen ja maahanmuuttajataustaisen työntekijän työpa-rityöskentelyyn ja asiakastyöhön vaikuttivat myös työntekijöiden yhteiskun-nalliset tiedot ja taidot. Koska syntyperäiset suomalaiset työntekijät tunsivathyvin suomalaisen yhteiskunnan ja sen palvelujärjestelmät, saattoivat he tar-vittaessa selventää suomalaisten sosiaali-, terveys- ja työllistymispalvelui-den rakennetta, toimintaa ja organisaatiokulttuuria myös työparilleen. Maa-hanmuuttajataustaisten asiakkaiden kannalta suomalaisen palvelujärjestel-män hyvä tuntemus oli tarpeen erityisesti tilanteissa, joissa asiakkailta puut-tuivat perustiedot suomalaisesta yhteiskunnasta, kansalaisten oikeuksista javelvollisuuksista, sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta, koulutusjärjestelmästätai työelämästä.

Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden vaikeudet saada sosiaali-, ter-veys- ja työllistymispalveluita koskevaa tietoa ja käyttää tarvitsemiaan pal-veluita on myös yleisesti havaittu ja tiedossa oleva asia (esim. Pohjanpää ym.2003, Haarakangas ym. 2000, Leskinen 1999, Sosiaali- ja terveysministeriö1998). Vaikka maahanmuuttajataustaisille asiakkaille on yleensä tarjottusuomalaista yhteiskuntaa ja sen toimintamalleja koskevaa tietoa eri yhteyk-sissä, ovat tiedot jääneet usein etäisiksi ja muuttuvat tärkeiksi vasta konkreet-tisen henkilökohtaisen tarpeen yhteydessä. Työvalmentajien olikin tärkeääantaa maahanmuuttajataustaisille asiakkaille mahdollisimman realistinenkuva koko suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen palvelujärjestelmästä, koskaniiden tunteminen helpottaa asiakkaita selviytymään arkipäivän tilanteissa.Oikeiden palveluiden löytämiseen, palveluihin hakeutumiseen ja niidenkäyttämiseen liittyvän ohjauksen ohella on pidetty tärkeänä, että asiakkaille

149

kerrotaan myös, mistä kunnat ja valtio saavat palveluiden ylläpitämiseentarvittavat varat. (Vrt. Sosiaali- ja terveysministeriö 1995, 21.)

Maahanmuuttajataustaisten työvalmentajien yhteiskunnallisiin tietoihinja taitoihin liittyvät vahvuudet tulivat esiin kykynä tarkastella suomalaistayhteiskuntaa ja sen palvelujärjestelmää ikään kuin ulkopuolelta sekä tunnis-taa siitä yleisiä palvelujärjestelmän käyttöön liittyviä kompastuskiviä. Suo-malaisesta paljon eroavien yhteiskuntien toimintaan liittyvät tiedot ja taidotvoivat auttaa maahanmuuttajataustaisia työvalmentajia erottamaan palvelu-järjestelmästä myös muualla yleisesti käytössä olevia palveluita sekä paikal-lisia erikoisuuksia, joiden käyttöön maahanmuuttajataustaiset asiakkaat voi-vat kaivata lisäohjeistusta.

9.4. Maahanmuuttajuuden kokemus

Sekä työvalmentajien työparityöskentelyyn että asiakastyöhön vaikutti am-matillisten resurssien ja kulttuuristen kompetenssien ohella myös työvalmen-tajien kyky ymmärtää maahanmuuttajuutta kokemuksena. Maahanmuuttaja-taustaisten asiakkaiden päivittäiseen elämään voivat vaikuttaa monin eri ta-voin ennen kotimaasta lähtöä, matkan aikana ja nyt vieraassa maassa koetutasiat. Työvalmentajat toivat esiin, että tietoisuus näiden asioiden mahdolli-sesta olemassaolosta ja niiden jonkinasteinen ymmärtäminen auttavat työn-tekijöitä ymmärtämään paremmin myös asiakkaiden tilannetta.

Maahanmuuttajajuuden kokemuksen ymmärtäminen perustui maahan-muuttajataustaisten työvalmentajien kohdalla monilta osin heidän omiinkokemuksiinsa, kun taas syntyperäisten suomalaisten työvalmentajien ym-märrys oli kehittynyt ja kehittyi ensisijaisesti työkokemuksen myötä. Synty-peräisten suomalaisten työvalmentajien kyky kohdata ja ymmärtää maahan-muuttajataustaisten asiakkaiden menneitä ja nykyisiä kokemuksia kehittyiasiakastyön ohella myös työparityöskentelyssä (vrt. Potocky-Tripodi 2002,135).

”Se opettaa mua itseeni hirveesti siinä asiassa, kun joutuu koko ajan olemaan

sen oikean maahanmuuttajan kans, joka on kohdannu ite ne ongelmat ja lähipii-

rinsä kautta tuntee ne ongelmat ihan konkreettisesti. — Just semmoset (on olleet

hyödyllisiä), et ei oo niin ku osannu ajatellakaan jotain. Samaten ku ollaan asiak-

kaitten kans juteltu, niin [työpari] on esittäny semmosia kysymyksiä ja asioita,

että ei ite ymmärrä edes ajatella semmosia, et semmonen vois olla ehkä sille

vaikeeta. — sitä ottaa semmosena itsestäänselvyytenä asioita, mitkä ei todella-

kaan oo toisille itsestäänselviä.” (S 5.1)


”En mä vois jakaa sitä kokemusta, jostain niin kun, että kyllähän mäkin voin sen

ymmärtää. Eihän sitä kokemusta välttämättä ole, mutta voi sen silti hahmottaa.”

(S 2.3)

”Sisällöllisesti on ehkä tärkeintä, että tajuaa sen maahanmuuttajan elämäntilan-

teen. Siinä on ikään kuin niin paljon ihmeteltäviä asioita, mutta et ne ei lopulta oo

mitään ihmeteltäviä asioita. Ehkä se tapahtuu vaan sen myötä, kun tulee lisäkoke-

musta. — Niin kauan kuin siinä on vaan uutisarvoa ja semmosta kiinnostavuutta,

niin siitä ei oo työvälineeksi.” (S 9.2)

Työvalmennuksen yhteydessä esiin nousseita maahanmuuttajuuteen koke-muksena liittyneitä asioita olivat esimerkiksi kokemusmaailma, elämäntilan-ne ja luottamus.

Kokemusmaailma

Maahanmuuttajataustaisten työvalmentajien mukaan heidän omat kokemuk-sensa auttoivat heitä ymmärtämään asiakkaiden menneitä maastamuuttoon janykyisiä maahanmuuttoon liittyviä kokemuksia. Osa maahanmuuttajataus-taisista työntekijöistä ja asiakkaista oli kokenut menneisyydessään asioita,jotka voivat ylittää syntyperäisten suomalaisten työntekijöiden mielikuvituk-sen ja ymmärryksen rajat (Alitolppa-Niitamo 2004). Etenkin pakolaiset jaturvapaikanhakijat ovat voineet kokea ennen maastamuuttoaan ja muutto-matkan aikana esimerkiksi sukulaisten ja ystävien menetyksiä, kidutusta,seksuaalista hyväksikäyttöä, nälkää, kidutuksen ja tappamisen todistamista,pitkittynyttä leirielämää jne. (Rauta 2004, Potocky-Tripodi 2002, 17-19).

”—ja sitte tietysti [työntekijällä] on ne omat kokemukset, jotka tuo sitä näkökul-

maa. Se ei mitenkään arastele tai piilottele niistä kertomista vaan on hyvin avoin,

et se auttaa varmaan muitaki sitte suhtautumaan siihen tilanteeseen. Semmonen

mitä mä joskus oon miettiny, on kyl se, et se on sen verran avoin, että en tiedä,

että onks se kaikille ihmisille sitte helppo asia ottaa vastaan, jos kertoo, et oon

pakolainen ja mua on kidutettu ja näin päin pois. Mä nyt en oo huomannu, että

kukaan ois siitä mitenkään menny vaikeeks tai säpsähtäny tai muuta mut että

tietysti tää meiän toimintaympäristö on semmonen, että se on kaikille tuttu fakta,

että näin on joskus ehkä voinu käydä, että se ei oo silleen vierasta.” (S 2.1)

Nykytilanteessakin maahanmuuttajataustainen työvalmentaja voi jakaa asi-akkaiden kanssa samankaltaisia vaikeita asioita ja vaatimuksen selviytyä niistä(Liebkind 1994, 225). Maahanmuuttajina he molemmat ovat ja elävät ulko-

151

maalaisina vieraassa massa tilanteessa, johon voi liittyä kokemuksia juuriltairtirepäistynä elämisestä, lapsuuden ja nuoruuden sosialisaation kanssa risti-riidassa oleviin asioihin törmäämisestä, sosiaalisia verkostoja koskevienhuomattavien muutosten kohtaamisesta, odotusten ja todellisuuden välisistäristiriidoista, ikään kuin kaksoiskehyksessä elämisestä ja elämänikäisen maa-hanmuuttajaleiman saamisesta (Alitolppa-Niitamo 2004). Lisäksi sekä työn-tekijöille että asiakkaille ovat usein valitettavasti tuttuja myös ennakkoluulo-jen ja suoranaisen rasismin siivittämä epätasa-arvoinen kohtelu ja institutio-naalinen syrjintä.

”—tietysti suomalaisella työkaverilla on omat kokemukset ja maahanmuuttajalla

omat kokemukset. En pidä sitä ammatillisena vaan jos on maahanmuuttaja, hä-

nen ammattitaitonsa lisäksi, jos on maahanmuuttaja tausta, se lisää hänen am-

mattitaitoonsa. Koska se maahanmuuttajuus on samassa veneessä olevien ih-

misten kanssa tekee töitä. Silloin helpompi löytää tai omaksua niitä juttuja ja ym-

märtää niitä juttuja. Pystyy puuttumaan tietyissä asioissa.” (M 1.3)

”Se tuo ymmärrystä. Maahanmuuttajataustainen työntekijä ehkä pystyy ymmärtä-

mään asiakkaan tilanteen paremmin kuin valtaväestöön kuuluva. Joskus jossakin

tapauksessa jopa, että maahanmuuttajataustaisella on omia henkilökohtaisia ko-

kemuksia, jotka hän itse on käynyt läpi jossakin vaiheessa. Siitä hän on oppi-

nut, ja sen voi tuoda, viedä, siirtää, antaa tai kertoa siitä asiakkaille.” (M 6.2)

Elämäntilanne

Maahanmuuttajataustaiset työvalmentajat ja asiakkaat jakoivat myös koke-muksen maahanmuuttoa seuraavasta elämäntilanteesta, johon saattaa liittyäsellaisia elementtejä kuten henkisesti kahdessa eri paikassa eläminen, josta-kin poissaolemisen kokemuksesta kumpuava ikävä, huoli muualle jääneistäperheenjäsenistä, sukulaisista ja ystävistä sekä maahanmuuttajayhteisön jä-senenä eläminen. Suuri osa maahanmuuttajataustaisen asiakkaan huomiostaja voimista voi mennä näiden asioiden käsittelemiseen, jonka lisäksi niihinliittyvät muutokset voivat aiheuttaa asiakkaan elämäntilanteeseen epävakautta.(Mm. Alitolppa-Niitamo 2004, Hessle & Hessle 1998, 152.) Maahanmuutta-jataustaisten työvalmentajien ohella myös ulkomailla opiskelleilla tai työssäolleilla syntyperäisillä suomalaisilla työntekijöillä voi olla kokemuksia maa-hanmuutosta prosessina, joka sisältää sekä nopeita ulkoisia että hitaita sisäi-siä muutoksia. Nopeita ulkoisia muutoksia ovat esimerkiksi uuden kielen,kulttuurin ja yhteiskunnan kohtaaminen sekä usein myös henkilökohtaisensosiaalisen ja taloudellisen statuksen muuttuminen. Hitaita sisäisiä muutok-


sia ovat puolestaan uuteen elinympäristöön ja elämäntilanteeseen sopeutumi-nen. (Rauta 2004, Forsander 2002.)

”Jos puhuu jostakin asiasta, mä tiedän heti mitä puhuu mun ei tarvii edes miettiä,

et tiedän mistä puhuu. Jos puhuu joku ongelma, kun mulla itselläkin on ollut,

maahanmuuttajat puhuu uusi, joutunut uusina näihin asioihin. Mikä ne asiakkaat

tappelee, mitä taisteleen, mä joutunut taisteleen niitä asioita. Mä oon ohittanut ja

miettinyt miten mä oon itse ohittanut niitä asioita. Ja miten tää asiakaskin voi

ohittaa.” (M 1.3)

”— maahanmuuttajat, niin heidän keskuudessaan on aika paljon tätä oman koti-

maan tilanne traumoja, mitä nää asiakkaat on itse kokeneet omassa kotimaassa,

pakolaisuus, kidutusta ja niin edelleen. Ne on ne asiat, jotka tosiaan meidän asi-

akkaat joutuu kamppailemaan niiden kanssa. — Mä uskoisin, että ehkä kun on

maahanmuuttajataustainen työvalmentaja, joka ehkä ite tulee samalta alueelta ja

tuntee näiden asiakkaiden, mitä sanoisin, että heidän kotimaan tilanteen. Ehkä

siitä on tai siitä on paljon hyötyä näillä asiakkailla. Ehkä tätä työvalmentaja tai siis

työntekijä, joka pystyy ymmärtämään näitä asiakkaita enemmän.” (M 6.3)

Luottamus

Maahanmuuttajataustaisille työvalmentajille olivat osittain tuttuja myös joi-denkin maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden menneistä ja valitettavasti joskusmyös nykyisistä kokemuksista johtuvat vaikeudet luottaa julkista valtaa edus-taviin työntekijöihin. Asiakkailla saattoi olla erheellisiä käsityksiä työnteki-jän tarkoitusperistä tai toimintatavoista, joiden takia he saattoivat alussa jopapelätä heitä (vrt. Alitolppa-Niitamo 2004). Maahanmuuttajataustaisen työ-valmentajan läsnäolo helpotti kuitenkin joissain tapauksissa asiakkaan epä-luottamuksen ylittämistä ja luottamuksellisen yhteistyösuhteen löytymistä.Maahanmuuttajataustaisten työvalmentajien katsottiin toimineen asiakkaillemyös esimerkkinä ja mallina suomalaisessa yhteiskunnassa pärjäämisestä jaselviytymisestä.

”Mun mielestä siinä maahanmuuttajalla on turvallisempi ympäristö, kun tulee asi-

akas niin hän uskaltaa puhua. Ehkä osa on kyllästynyt viranomaisiin. Ei ne puhu

kaikki, eikä uskalla puhua. Ne luulee, että ei voi puhua kaikkea viranomaisille.

Ehkä minulle uskaltaa puhua. Luottamukseen vaikuttaa, että on maahanmuuttaja

mukana — Lähinnä asiakasjuttuun se on ihan hyvä.” (M 1.2)

”Mut että se on, asiakkaista näkee sen aina, että ne suhtautuu paljon luottavai-

semmin ja silleen ehkä vähän rauhallisemmin, kun [maahanmuuttajataustainen

153

työpari] on mukana. Tai et ne tietää, et [hän] on tässä näin ja kaikki on aina hir-

veen kiinnostuneita, et miten sä oot oppinu suomea ja miten sä oot tullu tänne

töihin ja kauan sä oot asunu täällä. Se on kyl varmaan niille semmonen oikein

hyvä esimerkki ja malli.” (S 2.1)

”Ja must siin on hienoo, tässä parissa se, et kun on maahanmuuttajataustainen,

niin hänhän on niille asiakkaille hyvänä esimerkkinä siitä, että miten on päässy

eteenpäin. Ja taas se, että on suomalainen työpari, jonka kanssa myös, jos nä-

kee, et sekin sujuu, niin se on taas semmonen rohkeuden esikuva. Että kyllä

täällä löytyy tän valtaväestönki kanssa sitte ihan normaalit vuorovaikutussuhteet

ja työtoveruus ja tämmönen.” (S 3.1)

Syntyperäiset suomalaiset työvalmentajat toivat esiin, että he olivat pyrki-neet omasta puolestaan tukemaan luottamuksen syntymistä osoittamalla ak-tiivisesti kuuntelevansa asiakasta ja ymmärtävänsä häntä. Koska omista asi-oistaan täysin vieraalle suomalaiselle työntekijälle kertominen oli ollut vierasajatus osalle maahanmuuttajataustaisista asiakkaista, olivat syntyperäisetsuomalaiset työvalmentajat kokeneet, että luottamuksen synnyttäminen oliedellyttänyt heiltä ajoittain myös sitä, että he olivat kertoneet asiakkaallejotain itsestään.

”Toisaalta myös se, että nää maahanmuuttajataustaiset työvalmentajat, et niillä

on selkeempi olemassa oleva kokemus. Et kun on itse käynyt se saman tai saman

tyyppisen työllistymisen ja muun läpi, niin se on helpompi tietysti osoittaa. Mut

että se, et mä pystyn osoittamaan, et ymmärrän ja kuuntelen. Se vaatii sitä, et mä

tuon omaa kokemusta siihen mukaan. — Asiakkaat tietää sitä munkin historiaa,

vaikka se onkin semmosta tyhjänpäiväistä, ei niin tärkeetä. Toiset asiakkaat on

semmosia, et ne kyselee hirveen tarkasti ja on hirveen tarkka muisti. — Vaikka

eihän siinä mitään ihmeellistä tarvii alkaa kertoon. Se on kyllä vaikkee. Et se edel-

lyttää se luottamussuhteen syntyminen sitä tavallaan, mutta se rajan veto on vai-

keeta.” (S 2.3)

9.5. Yksilölliset tekijät

Syntyperäisen suomalaisen ja maahanmuuttajataustaisen työvalmentajantyöparityöskentelyn resurssit liittyivät siis Majakka-Beacon -hankkeessaammatillisiin menetelmiin, kulttuurisiin kompetensseihin ja maahanmuutta-juuden kokemukseen. Mitään edellä esitetystä ei voi kuitenkaan yleistää au-tomaattisesti koskemaan kaikkia syntyperäisiä suomalaisia tai maahanmuut-


tajataustaisia työntekijöitä, koska kaikki työntekijät ovat aina omia yksilöi-tään. Jokaisella työntekijällä on aina oma yksilöllinen yhdistelmä ominai-suuksia ja elämänkokemuksia, jotka muokkaavat hänen kuvaansa maailmas-ta (Räty 2002, 43).

Sekä syntyperäiset suomalaiset että maahanmuuttajataustaiset työval-mentajat käyttivät ominaisuuksiaan ja kokemuksiaan eri tavoin sekä pari-työskentelyssä että asiakastyössä. Työntekijöiden työparinsa tai asiakkaansakanssa tekemiin asioihin ja valintoihin vaikuttavia tekijöitä olivat myösmolempien ikä, sukupuoli, perhetilanne sekä tavat puhua, kuunnella taikeskustella, tehdä yhteistyötä, lähestyä uusia asioita, ryhtyä toimeen, pereh-tyä asioihin, ottaa vastuuta, tehdä päätöksiä, noudattaa aikatauluja tai pyytääapua.

”— osaaminen on erilaista, työskentelytapa on erilainen, tausta on erilainen, mulla

sukupuoli on eri. Kaikki nämä asiat ja ikä näkyy ihan selvästi ajattelutavassa — On

erilaisuutta aika paljon, mutta mun mielestä se on just se positiivinen asia.” (M 6.2)

”…mä luulen niin, että tietyllä tavalla voi olla helpompi niistä omista ongelmistan-

sa ehkä puhua, kun tietää että on maahanmuuttaja se toinen ihminen. Mutta se

voi olla hirveän paljon persoonakysymys. Yhtä hyvin jollekin suomalaiselle voi…

Toisille on helpompi puhua kuin toisille. Ja toisaalta maahanmuuttajissa voi olla

joku sellainen henkilö, jolle on vaikea kertoa.” (S 13.3)

Kulttuurisia kompetensseja ja maahanmuuttajuuden kokemusta käytetäänkuitenkin usein selittämään kaikilla eri elämänalueilla tehtäviä valintoja. Etenkintyöpaikkansa ensimmäinen maahanmuuttajataustainen työntekijä joutuu useinhelposti edustamaan paitsi kulttuuriaan myös maahanmuuttajia yleensä, jol-loin kaikki hänen toimintansa tulkitaan ja selitetään niiden kautta. Yhtä laillakuin kaikilla muillakin myös maahanmuuttajataustaisilla työntekijöillä onoikeus tulla kohdelluksi yksilöinä omine ominaisuuksineen ja valintoineen.

”— tietysti [työpari] on maahanmuuttaja ja mä suomalainen. Mun mielestä aika

helposti käy niin, että jompaankumpaan meistä leimataan tiettyjä ryhmäominai-

suuksia, joista tässä mun mielestä pitäisi päästä yli. En mä jaksa kuunnella sitä,

että kun sä oot suomalainen niin sä oot tommonen ja tommonen. En mä sano

kellekään muullekaan, et kun sä oot maahanmuuttaja niin sä oot tommonen ja

tommonen. Tässä aika hyvin havainnollistuu, että maahanmuuttajia on hyvin mo-

nenlaisia. — Mä oon kaiken tämän pohdiskelun jälkeen tullut siihen tulokseen,

että ne on enemmän persoonaan ja henkilöön ja oppimistyyleihin liittyviä eroja.”

(S 2.2)

155

9.6. Lopuksi

Majakka-Beacon -hankkeessa toimineiden työparien työntekijöiden amma-tillisiin menetelmiin, kulttuurisiin kompetensseihin, maahanmuuttajuusko-kemuksiin ja yksilöllisiin tekijöihin liittyvät resurssit vaihtelivat ja täydensi-vät toisiaan edellä esitetyin tavoin. Työvalmentajien tietoihin, taitoihin jakokemuksiin liittyvien erojen tunnistaminen ja yhteensovittaminen ei tapah-tunut itsestään, vaan niihin löydettiin vasta ristiriitojen ja ajan myötä erilaisiaratkaisuja.

Jälkiviisaasti voisi sanoa, että syntyperäisen suomalaisen ja maahan-muuttajataustaisen työntekijän työparityöskentelyn alkutaivalta olisi ollutmahdollista helpottaa myös etukäteen. Jo avoin, suora ja rakentava keskus-telu molempien työntekijöiden tiedoista, taidoista ja tilanteesta sekä keskus-telun pohjalta tehty yksinkertainen ja käytännönläheinen toimintasuunnitel-ma olisivat voineet selkiyttää tilannetta. Toimintasuunnitelmaan kirjattaviaasioita olisivat voineet olla esimerkiksi kuinka olemassa olevassa tilanteessatoimitaan, millaista työnjakoon liittyvää tilannetta tavoitellaan, millaistenasioiden oppimista nykyisestä tilanteesta tavoitteena olevaan tilanteeseenpääseminen edellyttää, miten työssä oppiminen tullaan järjestämään ja kuin-ka sen toteutumista seurataan.

”Olen aina katsonut, että maahanmuuttajuus ja erilaisuus voi olla jopa vahvuus.

Mun näkemys, jonka yritän tuoda esille, on, että jokainen voi pitää omat tavat.

Niistä ei tarvitse luopua, mutta niistä pitäisi puhua avoimemmin. Mitä ne on ja

miksi mä toimin näin? — Mä yritän aina keskustella asioista perusteellisesti, vaik-

ka se on kiusallista, inhottavaa ja aikaa vievää. Mun mielestä keskustelemalla

aina voi päästä johonkin lopputulokseen.” (M 6.2)

Syntyperäiset suomalaiset ja maahanmuuttajataustaiset työvalmentajat oppi-vat kehittämistyön aikana paljon uusia asioita sekä työparityöskentelystä ettämaahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa tehtävästä asiakastyöstä. Li-säksi hankkeessa saatiin syntyperäisen suomalaisen ja maahanmuuttajataus-taisen työntekijän työparityöskentelystä arvokasta tietoa ja kokemuksia, joitaon toivottavasti mahdollista käyttää hyödyksi vastaavanlaisen toiminnan edelleenkehittämisessä.


10.1. Järjestöt vaikuttajina

Suomessa kansalaisjärjestöt ovat vakiinnuttaneet asemansa yhteiskunnallisi-na vaikuttajina. Kansalaisjärjestöt ovat edunvalvojia, kehityksen kanavia sekäyhteiskunnan palveluja täydentäviä toimijoita. Niillä on tärkeä tehtävä demo-kraattisen yhteiskunnan ylläpidossa ja kehityksessä.

Maahanmuuttajajärjestöt ja monikulttuuriset yhteisöt tarjoavat mah-dollisuuksia kulttuuri- ja vapaa-ajan toimintoihin ja niillä on myös merkittävätiedotustehtävä sekä neuvonnan ja ohjauksen rooli. Järjestötoiminta ontärkeä sosiaalisen vuorovaikutuksen muoto ja järjestöjen kautta maahan-muuttajat voivat saada äänensä kuuluviin. Suomen hallituksen Etnisen syr-jinnän ja rasismin vastaisessa ohjelmassa (Työministeriö 2001) todetaankin,että maahanmuuttajajärjestöt ja kansalaisyhteiskunnan toiminta osaltaanvahvistavat demokratiaa ja huolehtivat myös hyvinvointiyhteiskunnan toi-mivuudesta.

Pohjoismaiden ministeriöneuvoston selvityksessä (Mikkelsen ym. 2003)todettiin, että maahanmuuttajajärjestöillä on myönteinen merkitys integroi-tumisprosessissa ja ne ovat myös sosiaalisia tukipylväitä erityisesti maahan-muuttajanaisille, lapsille ja nuorille. Selvityksessä todettiin myös, että kun-kin maan poliittis-hallinnollisella järjestelmällä on merkittävä vaikutus maa-hanmuuttajajärjestöjen toimintaan ja tavoitteisiin. Järjestöjen asema yhteis-kunnallisina vaikuttajina on kuitenkin vielä heikko. Selvityksen mukaanSuomessa toimivilla maahanmuuttajajärjestöillä on kontakteja esimerkiksiopetushallintoon ja sosiaalipalveluihin, mutta työhallinnon kanssa ei sään-nöllistä yhteistyötä tai yhteydenpitoa ole ollut. Vaikuttamistoiminta on myösollut pienimuotoista.

10 • Maahanmuuttajajärjestöjentiedotustoiminta

Raisa Venäläinen

157

Maahanmuuttajajärjestöillä on erilaisia tehtäviä. Esimerkiksi Tanskassasomalialaistaustaisten maahanmuuttajien neuvontakeskus (Somali AdvisoryCenter) Århusin kaupungissa tarjoaa mm. vapaa-ajan ohjausta ja neuvontaatyöllistymisasioissa. Ruotsissa toimiva etnisten järjestöjen yhteistyöorgani-saatio SIOS (Samarbetsorganisation för etniska organisationer in Sverige)puolestaan edustaa 15 jäsenjärjestönsä kautta lähes 500 paikallisjärjestöä jayli 100 000 maahanmuuttajaa. SIOS pyrkii vaikuttamaan päätöksentekoon jamaahanmuuttajien asemaan ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Suomessa Etnis-ten suhteiden neuvottelukunta (ETNO) on Valtioneuvoston asettama asian-tuntijaelin, joka edistää viranomaisten, kansalaisjärjestöjen sekä maahan-muuttajien ja etnisten vähemmistöjen välistä vuorovaikutusta valtakunnalli-sella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistuayhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätök-sentekoon. Tämän mukaisesti kansalaisoppimiselle, kansalaistoiminnalle jakansalaisvaikuttamiselle tulee luoda hyvät edellytykset. Huhtikuussa 2005hyväksytyn Suomen valtioneuvoston kansalaisvaikuttamisen politiikkaoh-jelman tarkoituksena on edistää aktiivista kansalaisuutta, kansalaisyhteis-kunnan toimintaa ja kansalaisten yhteiskunnallista vaikuttamista. Tässäohjelmassa pyritään myös tukemaan maahanmuuttajien järjestäytymistä kult-tuurisen identiteetin ja suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumisen näkökul-masta. Kansalaisuus ja kansalaisvaikuttaminen tarkoittaakin – ei pelkästäänpalvelujen käyttämistä – vaan myös aktiivista osallistumista niiden kehittä-miseen.

10.2. Toiminnan tavoitteet ja kumppanijärjestöt

Majakka-Beacon -projektissa maahanmuuttajajärjestöjen tiedotustoimintaatoteutti kolme yhdistystä: Inkerikeskus ry, Iranin ja Irakin työllistämisyhdis-tys ry (Irty) sekä Suomen Somaliliitto ry. Tiedotustoiminnan tavoitteena olilisätä inkeriläisten paluumuuttajien, Iranista, Irakista sekä Somaliasta tullei-den maahanmuuttajien tietoisuutta suomalaisen työelämän käytännöistä, työ-ja koulutusmahdollisuuksista sekä työnhausta. Projektissa toteutettiin myöstyöpaikoille ja työnantajille suunnattua tiedotustoimintaa, jonka tavoitteenaoli lisätä maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksia ja edistää monikult-tuurisuuden hyväksymistä työpaikoilla.

Yhdistysten sisäisellä tiedotuksella pyrittiin lisäämään tietoisuutta suo-malaisen työelämän käytännöistä, työnhausta sekä avoimista työpaikoista ja

158 • Maahanmuuttajajärjestöjen tiedotustoiminta

koulutusmahdollisuuksista. Tiedotustoiminnalla pyrittiin tukemaan jäsenis-tön aktiivista työnhakua ja kehittämään menetelmiä, joilla tiedot esimerkiksiavoimista työpaikoista saataisiin jäsenistön tietoon nopeasti ja tehokkaasti.Ulkoisella tiedotuksella pyrittiin luomaan kontakteja ja verkostoja eri toimi-jatahojen ja viranomaisten kanssa sekä tekemään maahanmuuttajayhdistys-ten toimintaa tunnetuksi. Työnantajatiedotuksen tarkoituksena oli luodakontakteja työnantajiin ja edistää maahanmuuttajien työllistymistä.

Inkerikeskus ry on vuonna 1995 perustettu neuvonta- ja toimintakeskusinkerinsuomalaisille paluumuuttajille. Keskus tukee paluumuuttajien kotou-tumista muun muassa koulutuksen, neuvonnan ja harrastustoiminnan avullaja siellä järjestetään suomalaisen yhteiskunnan orientaatiojaksoja, suomenkielen kursseja ja atk-koulutusta. Oman kansanperinteen ja suomalaisen kult-tuurin tunnetuksi tekeminen on keskuksen tärkeä tehtävä. Inkerikeskus ry:njäsenyhdistykset ovat Inkerin kulttuuriseura ry ja Inkeriläiset ja karjalaisetHeimoveteraanit ry. Henkilöjäsenten lukumäärä on 516 (31.12.2003).

Inkerikeskuksessa oli yhteensä yhdeksän (9) vakituista työntekijää(1.1.2005). Yhdistelmätuella palkattuja työntekijöitä oli neljä (4) ja keskuk-sessa työskentelee myös työharjoittelijoita ja vapaaehtoistyöntekijöitä. Tie-dotustoiminnan lisäksi Inkerikeskuksessa toimi Majakka-Beacon -projektinasiakkaille tarkoitettu luovan ilmaisun Reimari-ryhmä. Inkerikeskuksessatoimi osa-aikainen tiedottaja.

Irty – Iranin ja Irakin työllistämisyhdistys ry on perustettu vuonna 1997ja sen tarkoituksena on tukea Iranista ja Irakista maahan muuttaneiden työl-listymistä ja kotoutumista sekä lisätä kantaväestön ja maahanmuuttajien vä-listä vuorovaikutusta. Yhdistys on sen perustamisesta lähtien julkaissut kur-dinkielistä projektilehteä, jossa on työ- ja koulutuspaikkailmoituksia sekäsuomalaista yhteiskuntaa ja kurdeja koskevia artikkeleita. Työ- ja koulutus-paikkojen hakemisessa on autettu myös henkilökohtaisesti. Yhdistys on myösjärjestänyt kurdien olosuhteita käsitteleviä seminaareja ja esitelmiä, leirejä,kulttuuri- ja juhlatilaisuuksia sekä tarjonnut vapaaehtoista tulkkipalvelua.Ulkoasianministeriön tuella on tehty dokumenttivideo Irakin taloussaarronvaikutuksista Kurdistanin elämään sekä julkaistu 50-sivuinen kirja Kurdit jaKurdistan. Irty:n jäsenmäärä on 145.

Yhdistyksen toimintaa ovat tukeneet muun muassa Helsingin kaupunki,ulkoasianministeriö sekä opetusministeriö. Irty ry:ssä ei ole vakituisia toimi-henkilöitä, vaan toimintaa perustuu vapaaehtoistyöhön. Yhdistelmätuellapalkattuja työntekijöitä on ollut vuosittain 1-2. Majakka-Beacon -projektin

159

tiedotustoimintaa toteuttamaan palkattiin kokoaikainen tiedottaja syyskuus-ta 2002 tammikuuhun 2005.

Suomen Somaliliitto ry on vuonna 1996 perustettu somalialaistaustaistenmaahanmuuttajien edunvalvojajärjestö. Somaliliiton jäsenet ovat 24 järjes-töä (mm. Suomi-Somalia kulttuurin ja kielen yhdistys, Somali Disabled As-sociation, Somalikulttuurin yhdistys, Somaliopettajien yhdistys) ja henkilö-jäseniksi katsotaan kaikki somalialaistaustaiset maahanmuuttajat (noin 7000henkilöä). Somaliliiton tehtävänä on neuvoa ja opastaa jäsenistöään arkipäi-vän asioissa ja toimia yhteistyössä suomalaisten viranomaisten kanssa. So-maliliitosta saa neuvontaa ja tietoja esimerkiksi työasioihin ja työllistymi-seen, perheeseen, koulutukseen, maahanmuuttoasioihin ja kotiutumiseen sekäsosiaaliasioihin liittyvissä asioissa. Somaliliitto on saanut tukea mm. Helsin-gin kaupungilta ja opetusministeriöltä.

Somaliliitossa ei ole vakituisia toimihenkilöitä vaan toiminnasta vastaa-vat yhdistyksen hallitus sekä määräaikaisesti työllistetyt henkilöt ja vapaaeh-toiset. Majakka-Beacon -projektin puitteissa yhdistyksessä toimi kokoaikai-nen tiedottaja syyskuusta 2002 tammikuuhun 2005.

10.3. Toiminnan lähtökohtia

Kumppanijärjestöjen jäsenistön työllisyystilanne

Tiedotustoiminnassa mukana olleet maahanmuuttajayhdistykset edustavatsuurimpia Suomen maahanmuuttajaryhmiä. Työministeriön mukaan vuoden2001 lopulla Suomessa asui eniten Venäjän kansalaisia (22 724) (taulukko33). Seuraavaksi suurimpia ryhmiä olivat Viron (11 662), Ruotsin (7 999)sekä Somalian (4 355) kansalaiset. Iranista ja Irakista maahan muuttaneitahenkilöitä oli vuonna 2001 yhteensä 5 488.

Maahanmuuttajayhteisöjen jäsenistä suurin osa on työikäisiä. Venäjältäja Virosta maahan muuttaneiden joukossa työikäisiä on noin 73 prosenttia,somalialaistaustaisten keskuudessa työikäisiä on noin 61 prosenttia ja Iranis-ta ja Irakista tulleiden keskuudessa 62 prosenttia.

Suomessa asuvista maahanmuuttajaryhmistä Irakista ja Iranista maahanmuuttaneiden työttömyysaste on korkein. Hankkeen alkaessa vuoden 2001työssäkäyntitilastojen mukaan irakilaisista työttöminä oli 75 prosenttia jairanilaisista 62 prosenttia. Seuraavaksi korkeimmat työttömyysasteet olivatentisen Jugoslavian alueelta tulleiden (55 %) ja Somaliasta tulleiden henki-


löiden keskuudessa (58 %). Venäjältä tai entisen Neuvostoliiton alueeltamaahan muuttaneiden työttömyysaste oli noin 40 prosenttia.

Maahanmuuttajajärjestöt työllistymisen tukena

Yhdistysrekisterissä ei ole tarkkaa tietoa Suomessa toimivien maahanmuut-tajajärjestöjen toimialasta. Suomessa on rekisteröity esimerkiksi yli 100 so-maliasta tulleiden maahanmuuttajien perustamaa tai somalialaista kulttuuriatukevaa yhdistystä tai ystävyysseuraa. Kotoutumisen edistäminen eri keinoinliittyy monen maahanmuuttajajärjestön ja maahanmuuttajia tukevan järjes-tön toimintaan, mutta suoranaisesti työllistymistä tukevia järjestöjä ei lieneSuomessa kovin monta.

Kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli eri ryhmien edunvalvonnassa jamonikultuurisuuden edistämisessä. Hallituksen etnisen syrjinnän ja rasis-minvastaisessa toimintaohjelmassa (Työministeriö 2001) todetaankin: “Jot-ta maahanmuuttajien ja vähemmistöjen edustaminen, heidän oikeuksiensa jaetujensa ajaminen ja vuorovaikutussuhteen rakentaminen suomalaisen yh-teiskunnan ja oman edustamansa yhteisön välillä olisi tuloksellista, maahan-muuttajien ja etnisten vähemmistöjen järjestöjen toimintaedellytyksistä tuleehuolehtia. Vuorovaikutuksen ja sosiaalisten verkostojen vahvistamisen yksiedellytys on samalla, että etnisiin vähemmistöihin kuuluvia kannustetaanliittymään myös suomalaisiin kansalaisjärjestöihin… Myös eri uskonnollis-ten yhdyskuntien ja suuntausten välisen dialogin kehittäminen ja ylläpitämi-nen on hyvien etnisten suhteiden ja toimivan etnisen monimuotoisuuden yksiedellytys.”

Majakka-Beacon -projektin tiedotustoiminta painottui Irtyyn ja Somali-liittoon. Näissä yhdistyksissä toimi hankkeen ajan kokoaikainen tiedottaja jayhdistysten hallituksen jäsenet osallistuvat aktiivisesti tiedotuksen toteutta-miseen ja kehittämiseen. Inkerikeskuksessa puolestaan Majakka-Beacon-projektin toiminta painottui luovan toiminnan Reimari-ryhmään ja osa-ai-

Kansalaisuus 0–14 v. 15–64 v. 65– v. Yhteensä

Venäjä 4 077 16878 1769 22 724Viro 2296 8529 837 11662Somalia 1660 2665 30 4355Iran 741 1381 44 2166Irak 1187 1986 49 3222Yhteensä 9 961 31439 2729 44 129

TAULUKKO 33 • Kumppanijärjestöjen taustayhteisöjen ikärakenne vuonna 2001.

161

kaisen tiedottajan työpanosta kohdennettiin pääasiassa koulutuksiin. Osa-aikaisella työpanoksella saavutettiin kuitenkin merkittäviä tuloksia.

Maahanmuuttajajärjestöjen yhdistystoiminta

Maahanmuuttajajärjestöillä oli jonkin verran kokemusta pienimuotoisten pro-jektien toteutuksesta, mutta varsinaista kehittämishanketta yhdistykset eivätole toteuttaneet. Tiedotustoiminnan kehittäminen nivottiin yhdistyksen toi-minnan kehittämiseen ja hankkeen aikana Irty ry:n ja Somaliliiton tiedotta-jille ja hallitusten jäsenille järjestettiin projektisuunnittelun ja yhdistystoi-minnan koulutusta ja ohjausta. Koulutuksissa analysointiin yhdistysten toi-mintaa ja haasteita ns. ongelmapuutekniikan avulla.

Yhdistysten toiminnan lähtökohdat ovat erilaisia ja niiden ongelma-analyyseissä korostuivat erilaiset asiat, vaikka monessa suhteessa yhdistyk-set painivatkin samankaltaisten ongelmien kanssa. Yhdistyksien suurin uhkaon toiminnan keskeytyminen, sillä toiminta-avustukset ovat pieniä1 ja epä-varmalla pohjalla. Esimerkiksi vuonna 2004 Suomen Somaliliiton avustustaleikattiin puolella, mikä väistämättä vaikutti toimintaan ja aktiivijäsentenmotivaatioon. Tiedottajan täytyi järjestellä yhdistyksen asioita ja hankkiauusia rahoitusmahdollisuuksia.

Somaliliiton ongelma-analyysi. Somaliliiton ongelma-analyysissä keskei-simmäksi haasteeksi nousi se, että yhdistyksellä on vähän ulospäin suuntau-tuvaa toimintaa (ks. kuva 6). Järjestöissä aktiivisesti toimivien jäsenten mää-rä on pieni. Ulospäin suuntautunut verkostotyö tai viranomaisyhteistyö onuseimmiten ollut tilannekohtaista ”kriisiapua”. Ulospäin suuntautuvan toi-minnan vähäisyys johtaa siihen, että yhdistyksestä ja sen potentiaalista esi-merkiksi työllistymisen tukemisessa ei tiedetä. Majakka-projektin tiedotus-toiminnan avulla pyrittiinkin tekemään yhdistystä tunnetuksi ja luomaan yh-teistyöverkostoja erilaisten organisaatioiden kanssa.

Somaliliitolla on laaja-alaiset tavoitteet ja toimintakenttä. Tähän men-nessä toiminta on kohdennettu pääasiassa alueille, jonne on saatu rahoitusta.Toiminnoilla on taipumus hajaantua ja muuta yhdistystoimintaa ja kehittä-mistyötä on tehty vähän. Toiminnan suunnittelu ja toteutus on ollut pääasiassaliiton hallituksen ja muutaman aktiivijäsenen varassa, eikä jäsenjärjestöjä jajäsenistön osaamista ole hyödynnetty resurssina.

1 Muun muassa Helsingin kaupunki ja opetusministeriö tukevat yhdistysten toimintaa ja myön-tävät rahoitusta pienimuotoisiin projekteihin (esim. urheilu, nuorisotyö, suomen kielen koulu-tus). Esimerkiksi Somaliliiton saama tuki Helsingin kaupungilta on ollut noin 10 000–15 000euroa.


KU

VA

6

• S

uom

en S

omal

iliito

n on

gelm

a-an

aly y

si.

163

▲

▲

Toim

inna

nja

tkuv

uus

onep

ävar

maa

:R

ahoi

tus

satu

nnai

sta

jam

äärä

aika

ista

.

Toim

inno

tha

jaan

tuva

t.To

imin

tako

hden

tuu

sinn

e,m

inne

rah

oitu

sta

on s

aata

v illa

.

Toim

inta

ei v

asta

ajä

seni

stön

tarp

eisi

in.

Ideo

itaei

osa

taki

rjoi

ttaa

proj

ekte

iksi

.

Yhd

isty

ksel

lävä

hän

yhte

isty

ö-ku

mpp

anej

a ja

kont

akte

jam

uihi

ny h

dist

y ksi

in ja

v ira

nom

aisi

in.

Kuk

aan

ei v

asta

ato

imin

nast

a ja

koor

dino

i sitä

.K

okem

ukse

tei

vät

jää

y hdi

sty k

seen

.

▲▲

▲▲

▲▲

▲▲

▲▲▲

▲▲

▲

Yh

dis

tyks

estä

ja s

en p

ote

ntia

alis

ta e

i tie

det

ä.

▲

Kok

onai

sval

tain

en t

oim

inta

stra

tegi

apu

uttu

u.V

ähän

akt

iivis

iajä

seni

ä,ak

tiiv i

silla

toim

ijoill

aei

ole

aik

aa.

Jäse

nist

önpu

utte

ellin

ensu

omen

kie

len

taito

.

Ei t

iede

täri

ittäv

ästi

suom

alai

sest

ayh

teis

kunn

asta

jara

hoitu

skan

avis

ta.

Liito

ssa

ei o

lepy

syvä

ähe

nkilö

kunt

aa.

Yhd

isty

ksel

lä o

n vä

hän

ulos

päin

näk

yvää

toi

min

taa.

Ongelma-analyysissä todettiin, että hyviäkään yhteistyöideoita tai pro-jekti-ideoita ei osata kirjoittaa projektisuunnitelmiksi. Myös toimintaa suun-taava kokonaisvaltainen suunnitelma puuttuu. Majakka-Beacon -projektinpuitteissa pyrittiinkin kehittämään yhdistyksen projektisuunnittelun taitojaja luotiin myös Somaliliiton ensimmäinen laaja-alaisempi toimintasuunnitel-ma. Suomen kielen kirjoitusapua saatiin työharjoittelijoilta ja projektisuun-nittelua harjoiteltiin yhdessä hallitusten kanssa tekemällä hankeanomuksiaeri rahoittajatahoille.

Irty ry:n ongelma-analyysi. Irty ry on perustettu tukemaan sen jäsenistöntyöllistymistä. Keskeinen yhdistyksen ongelma Irty ry:n hallituksen mielestäon aktiivisten jäsenten puute (kuva 7). Yhdistyksen hallitus vastaa kaikestatoiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta. Myös verkostotyötä tehdään vähänja yhdistyksen resurssit kohdentuvat Projektilehden toimittamiseen. Yhdis-tys ei pysty tarjoamaan riittävästi tarkoituksenmukaista toimintaa eri ryhmil-le.

Näiden ongelma-analyysien pohjalta lähdettiin kehittämään yhdistys-kohtaisia ulkoisen tiedotuksen tiedotussuunnitelmia ja strategioita. Somali-liitossa painotettiin erityisesti viranomaisyhteistyön ja verkostotyön lisää-mistä ja Irty ry pyrki aktivoimaan lisää jäseniä mukaan toimintaan.

10.4. Tiedotustoiminnan toteutus

Tiedotustoimintaa toteutettiin syyskuun 2002 ja tammikuun 2005 välisenäaikana. Tiedotuksen suunnitteli ja toteutti tiedotustiimi, johon kuuluivat maa-hanmuuttajajärjestöjen tiedottajat (3), Majakka-Beacon -projektin osa-aikai-nen projektisuunnittelija, projektisihteeri sekä työnetsijä (vuonna 2004). Li-säksi Irty ry:n ja Somaliliiton hallituksen edustajia sekä Inkerikeskuksen toi-minnanjohtaja osallistuivat tiedotustiimin kokouksiin. Irty ry:n ja SuomenSomaliliiton tiedotustoiminta suunniteltiin yhdessä yhdistysten hallituksenkanssa, joka myös seurasi suunnitelmien toteutusta.

Maahanmuuttajajärjestöt vastasivat tiedottajien rekrytoinnista. Irty ry:hynsekä Suomen Somaliliittoon rekrytoitiin kokopäiväinen tiedottaja. Inkerikes-kuksessa toimi osa-aikainen tiedottaja yhdestä kolmeen työpäivää viikossa.

Suomen Somaliliitossa ja Irty ry:ssä tiedottajana oli koko hankkeen ajanmaahanmuuttajataustainen henkilö ja vuonna 2004 kaikki tiedottajat olivatmaahanmuuttajataustaisia. Vuonna 2002-2003 tiedottajista kaksi oli miehiäja yksi nainen. Vuoden 2003-2004 vaihteessa tiedottaja vaihtui Irty ry:ssä ja


KUVA 7 • Irty ry:n ongelma-analyysi.

165

▲ ▲

▲

▲

▲

▲

▲

▲▲

▲

▲ ▲

▲

Hallituksenjäsenillä ei oleriittävästi aikaayhdistyksentoiminnalle.

Yhdistyksellä ei ole valmiuksia vastata kaikkien toiveisiin.

Yhdistyksessä on vähän aktiivisia jäseniä.

▲

Ei riittävästi toimintaa eri kohderyhmille.

▲

Dokumenttientekemiseenmenee paljonaikaa.

Projektilehdessäon vähänlehtiartikkelejaeri aloilta.

Kotisivujenpäivittämisenammattitaitopuuttuu.

Ei pystytä järjestä-mään koulutuksia.

Vähän yhteis-työtä erilaistenjärjestöjenkanssa.

Lehteen on vaikeasaada artikkeleja/kirjoittajia.

Kirjoitustaito onheikko.

Yhdistyksestä eitiedetä.

Jäsenillä onriittämätönsuomen kielentaito.

Jäsenet ovat eripuolilla Suomea.

Inkerikeskuksessa ja henkilövaihdosten jälkeen tiedottajina oli kaksi naista jayksi mies. Kaikilla oli jonkin verran kokemusta suomalaisesta työelämästä.Koulutustaustaltaan he olivat kaupallisen alan, teknisen alan tai terveyden-huollon ammattilaisia. Tiedotustoiminnasta kenelläkään ei ollut koulutustatai kokemusta.

Majakka-Beacon -projektin tiedotustoiminnalle perustettiin johtoryh-mä, joka kokoontui kerran vuodessa. Johtoryhmään kuuluivat kumppaniyh-distysten hallitusten edustajat sekä projektipäällikkö. Johtoryhmä hyväksyitiedotustoiminnan vuosittaiset työsuunnitelmat sekä toimintaraportit. Maa-hanmuuttajayhdistysten edustajat osallistuivat vuorotellen myös Majakka-Beacon -projektin ohjausryhmään.

Asiantuntija-apua ja suomen kielen resursseja saatiin esimerkiksi Edu-polin järjestämän projektihallinnon kurssin kolmelta (3) työharjoittelijalta.Tiedotustiimi mm. tilasi harjoittelijoilta selvitystyön, joka oli hyvä perustapidemmän aikavälin toimintasuunnitelman kehittämiselle (Hyvönen 2004).Työharjoittelijoiden asiantuntemus ja työpanos yhdistystoiminnan kehittä-misessä, rahoitushankkeiden tekemisessä ja tiedotustoiminnan arvioinnissaoli merkittävä ja yhteistyö on jatkunut työharjoittelun jälkeenkin.

Tiedotustoiminnan kohderyhmä

Tiedotustoiminnan kohderyhmänä olivat kaikki Iranista, Irakista ja Somali-asta tulleet maahanmuuttajat sekä inkeriläiset paluumuuttajat. Erityiseksi koh-deryhmäksi määriteltiin naiset ja nuoret. Työministeriön tilastojen mukaanprojektin aloitusvaiheessa vuonna 2001 entisestä Neuvostoliitosta, Iranista,Irakista ja Somaliasta tulleiden työttömien maahanmuuttajien lukumäärä oliyhteensä noin 18 000 ja kumppanijärjestöjen jäsenistön työttömyysprosentitvaihtelivat 40 – 75 %:n välillä. Viime vuosina työllisyystilanne on tosin pa-rantunut jonkin verran (ks. tark. tämän raportin luku 2).

Tiedotukselle koettiin olevan tarvetta. Kohdennettu tiedotus olisi ehkävastannut paremmin jäsenistön tarpeisiin ja odotuksiin, mutta sitä ei voitutoteuttaa, sillä järjestöillä ei ole jäsenrekistereitä, joista olisi käynyt ilmiesimerkiksi jäsenistön työllisyystilanne. Hankkeen käynnistysvaiheessa jär-jestöissä kartoitettiin jäsenistön työllisyystilannetta sekä tiedotuksen ja työn-haun tukipalvelujen tarvetta, mutta laihoin tuloksin. Irty lähetti 60 kyselyä, javastauksia tuli 3. Inkerikeskuksen 400 kyselyyn vastasi 5 henkilöä. Somali-liitto toteutti 30 henkilölle kohdennetun kyselyn, josta saatiin vastauksia 18.Kyselyjen perusteella kuitenkin järjestettiin Somaliliitossa mm. yksi työlain-säädäntöä koskeva tiedotustilaisuus.


Työnantajatiedotuksen kohderyhmäksi valitiin yrityksiä, joissa on maa-hanmuuttajatyöntekijöitä sekä yrityksiä, joissa oli hankkeen aikana tarjollamaahanmuuttajille sopivia työpaikkoja. Kohderyhmän yritykset valittiinpääasiassa• henkilökohtaisten kontaktien perusteella• yhdistyksissä tai tiedotustiimillä oli kokemusta tai tietoa yrityksestä• kontakteja luotiin myös mm. työnantajaseminaareissa, REKRY-messuil-

la ja henkilöstöjohtamisen koulutuksissa• työpaikkailmoitusten perusteella, koska yrityksissä oli avoinna maahan-

muutajille mahdollisia työpaikkoja.

Tiedotustoiminnan käynnistysvaihe

Kuntoutussäätiön ja mahanmuuttajayhdistysten kehittämiskumppanuussopi-muksessa (maaliskuu 2002) määriteltiin kumppaniyhdistysten tehtävät Ma-jakka-Beacon -projektissa seuraavasti:

Työohjelman täytäntöönpano• hankesuunnitelman täsmennys ja työsuunnitelman laatiminen• maahanmuuttajille tarkoitetun suomalaista lainsäädäntöä, työllistymis-

tä, työllistymismahdollisuuksia sekä terveys-, sosiaali- ja kuntoutuspal-veluja koskevan materiaalin valmistaminen ja levittäminen

• työpaikoille ja työnantajille suunnattu tiedottaminen ja suvaitsevaisuus-kasvatus

• työllistymisen asiantuntijakoulutuksen suunnitteluun ja toteutukseenosallistuminen

• projektin itsearviointi.

Teematyöskentely, hyvät käytännöt, mainstreaming• työpaikoille ja työnantajille suunnattu tiedottaminen ja suvaitsevaisuus-

kasvatus• Majakka-Beacon -projektin toiminnasta ja tuloksista tiedottaminen omille

taustayhteisöille• osallistuminen kansalliseen teematyöskentelyyn.

Hankkeen käynnistysvaiheessa (syyskuusta joulukuuhun 2002) keskityttiintiedotustiimin yhteistyön ja toimintatapojen kehittämiseen, projektisuunnit-telun ja hallinnon perusteisiin sekä tiedottajien tiedotuskapasiteetin kehittä-miseen. Oleellista oli myös selkeyttää hankkeen tavoitteita ja toimintamuo-toja sekä Majakka-Beacon -projektin työllistymistoiminnan ja tiedotuksen

167

välistä suhdetta niin tiedottajille kuin myös yhdistysten hallituksille sekäjäsenistölle.

Tiedotustoiminta oli kehittämistyötä, jonka tavoitteena oli työelämään jatyönhakuun liittyvän tiedotuksen ja tietoisuuden lisääminen sekä aktiivistatyönhakua edistävien keinojen ja välineiden kehittäminen. Projektisuunnitel-man mukaan varsinainen työllistymistä tukeva toiminta, työnhakijoidentukeminen työpaikan haussa ja työpaikkojen etsiminen, ei kuulunut tiedotus-toimintaan. Tiedottajien tehtävä ei myöskään ollut rekrytoida tai ohjataasiakkaita työvalmentajien asiakkaiksi. Koska yhdistyksissä odotettiin kon-kreettista tukea työllistymiseen, Majakka-Beacon -hankkeen työvalmentaji-en kanssa järjestettiin projektin tiedotus- ja rekrytointitilaisuuksia, joistamyös ohjautui jokunen henkilö työvalmentajan asiakkaaksi. Tiedottajat an-toivat myös henkilökohtaista ohjausta työpaikan haussa.

Tiedottajien toimenkuva määriteltiin yhdessä yhdistysten hallitusten,Kuntoutussäätiön ja tiedotustiimin kanssa. Maahanmuuttajajärjestön tiedot-tajan toimenkuvaan kuului:• yhdistyksen sisäisen tiedotustoiminnan suunnittelu ja toteutus yhteis-

työssä yhdistyksen hallituksen ja tiedotustiimin kanssa,• yhdistyksen ulkoisen tiedotuksen suunnittelu ja toteutus,• työnantajatiedotuksen suunnittelu ja toteutus,• yhdistyksen hallitukselle ja tiedotustiimille raportointi,• Majakka-Beacon -projektin projektikokouksiin, yhteistyöhön sekä tee-

matyöhön osallistuminen,• muut Majakka-Beacon -projektin, tiedotustiimin tai yhdistyksen halli-

tuksen hänelle määräämät asiat.

Käynnistysvaiheen aikana tiedotustiimi tapasi viikoittain. Vuoden 2003 toi-minta painottui järjestöjen sisäiseen tiedotukseen. Ensimmäisen toiminta-vuoden aikana perehdyttiin myös työnantajatiedotuksen edellytyksiin ja suun-nitteluun. Vuonna 2004 painotettiin työnantajatiedotusta. Alkuvaiheessapohdittiin myös mahdollisuutta perustaa yhdistysten jäsenrekisteri kohden-netun tiedotuksen pohjaksi. Siihen ei kuitenkaan ryhdytty, vaan päätettiinkartoittaa jäsenistön työllisyystilannetta kyselyillä. Tiedotustoiminnan läh-tökohtia olivat seuraavat asiat:• Majakka-projektin tiedotustoiminta nivottiin osaksi yhdistysten toimin-

taa. Tiedotuksessa pyrittiin ottamaan huomioon yhdistysten ja kunkinmaahanmuuttajayhteisön toimintakäytännöt ja perinteet. Esimerkiksisomaliyhteisössä tiedotetaan pääosin suullisesti ja merkittäviä tiedotus-kanavia ovat henkilökohtaiset kontaktit ja esimerkiksi moskeija. Irty


ry:llä puolestaan oli jo perinteitä Projektilehden toimittamisesta. Inkeri-keskuksessa tiedotus nivottiin toimintakeskuksen toimintoihin ja tiedo-tuskanaviin.

• Tiedotustoimintaa suunniteltiin jäsenistön tarpeista käsin.• Päällekkäistä työtä muiden hankkeiden kanssa vältettiin. Hankkeen

alkuvaiheessa kartoitettiin muiden projektien ja organisaatioiden toi-mintaa ja pyrittiin hyödyntämään niiden kokemuksia.

• Yhdistysten sisäinen tiedotus toteutettiin pääasiassa yhteisön omallakielellä. Tiedotustiimin yhteiset tilaisuudet pidettiin suomen kielellä jatulkkaus järjestettiin tarvittaessa.

Koska tiedottaja oli yhdistysten (Irty ry ja Suomen Somaliliitto) ainoa työn-tekijä, hänen toimenkuvaansa kuului myös yhdistyksen muuhun toimintaanliittyviä tehtäviä.

Tiedottajien tekemän työajanseurannan mukaan vuonna 2003 pääosa(60-70 %) Irty ry:n ja Somaliliiton tiedottajan työajasta käytettiin yhdistystensisäiseen tiedotukseen. Yhdistyksen muuhun toimintaan käytettiin noin 30-40 % työajasta. Vuonna 2004 työajasta käytettiin ulkoiseen tiedotukseen jatyönantaja- ja viranomaisyhteistyöhön keskimäärin 30 %, yhdistysten sisäi-seen tiedotukseen 40 % ja muuhun yhdistystoimintaan (esim. rahoitushake-musten tekeminen, yhdistyksen muun toiminnan koordinointi) 30 %. Inkeri-keskuksen osa-aikaisen tiedottajan työaika kohdentui sisäiseen tiedotustoi-mintaan ja henkilökohtaiseen neuvontaan.

Tiedotustoimintaa koordinoi osa-aikainen projektisuunnittelija. Hänentyöaikansa jakautui vuonna 2003 tiedotustoiminnan kehittämiseen sekä Majakka-projektin puitteissa toteutetun TRADES-koulutusohjelman järjestämiseen.Vuonna 2004 projektisuunnittelijan työajasta noin puolet kohdentui työnan-tajatiedotukseen ja puolet tiedotustoiminnan ja yhdistysten kehittämistyö-hön.

Työnantajatiedotusta valmisteltiin huolellisesti. Tiedotustiimi kävi tu-tustumassa muihin työnantajayhteistyötä kehittäviin hankkeisiin ja koulutus-ohjelmiin. Tiedotustiimi kävi myös haastattelemassa 12:ta maahanmuuttajiatyöllistänyttä työnantajaa. Haastattelujen tarkoituksena oli luoda kontaktejatyönantajiin ja kartoittaa työnantajien näkemyksiä tiedotuksen tarpeesta, sensisällöstä ja menetelmistä. Näissä yrityksissä ei kannatettu koulutustilaisuuk-sien järjestämistä, vaan neuvottiin toteuttamaan työnantajatiedotusta kah-denkeskisissä neuvotteluissa ja muissa tilaisuuksissa.

Tiedottajat tarvitsivat koulutusta niin tiedotuksessa kuin myös työelä-mään ja työnhakuun liittyvissä asioissa (työelämäkäytännöt, lainsäädäntö

169

jne.). Työelämätietoutta kartutettiin vierailemalla eri organisaatioissa (esim.työsuojelupiiri, työvoimatoimisto) sekä osallistumalla seminaareihin ja kou-lutustilaisuuksiin. Tiedotustoiminnan alkuvaiheessa tutustuttiin myös mui-hin maahanmuuttajaprojekteihin, joita olivat esimerkiksi Jyväskylän yliopis-to, Caisa, Be Equal, Be Different -koulutushanke, Kulttuurivälittäjäprojekti,Mångfald och dialog -kouluttajakoulutus, Rainbow-koulutushanke, SEIS-projekti ja Maatyö-projekti.

10.5. Tiedotustoiminnan sisältö

Yhdistysten sisäinen tiedotus

Sisäisen tiedotuksen välineenä käytettiin pääasiassa yhteisön omia tiedotus-kanavia. Irty ry julkaisi kuukausittain projektilehteä ja järjesti tiedotus- jakoulutustilaisuuksia. Somaliliitto panosti sähköiseen tiedotukseen (lähiradioja internet). Inkerikeskuksessa tiedotuskeinoja olivat ilmoitustaulu, lehtiar-tikkelit Inkeriviestissä sekä lähiradio-ohjelmat ja koulutustilaisuudet.

Yhdistyksiin kerättiin työllistymiseen ja kotoutumiseen liittyvän mate-riaalin tietopankki, jota päivitettiin koko hankkeen ajan. Vuoden 2003 aikanakoottiin yhdeksän tietopakettia Majakka-Beacon -projektin tiedottajien, työ-valmentajien ja kuntoutusluotsin käyttöön. Yleistä tietoa kotoutumisesta jatyöllistymisestä on saatavilla eri kielillä melko hyvin, ja tietopankkiin kerät-tyjä julkaisuja oli hankkeen loppuvaiheessa yli 30.

Avoimista työpaikoista ja koulutusmahdollisuuksista sekä Majakka-projektin toiminnasta tiedotettiin yhdistysten ilmoitustauluilla. Tiedotteita jailmoituksia toimitettiin myös työvalmentajille, muihin maahanmuuttajayh-distyksiin ja maahanmuuttajien kokoontumispaikkoihin ja esimerkiksi mos-keijaan.

Majakka-projektista, yhdistysten toiminnasta ja työllistymiseen liitty-vistä ajankohtaisista aiheista järjestettiin jäsenistöille yhteensä 21 tiedotusti-laisuutta, joihin osallistui yhteensä 221 henkilöä. Somaliliitossa projektistaja tiedotustoiminnasta järjestettiin tiedotus- ja kyselytilaisuuksia. Inkerikes-kuksessa järjestettiin tiedotustilaisuuksia henkilökunnalle ja suomen kielenkurssilaisille. Irty ry:ssä Majakka-projektista tiedotettiin jäsentapaamisissaja tiedotustilaisuuksia järjestettiin kaksi. Majakka-projektista ja tiedotustoi-minnasta kerrottiin myös yhdistysten muissa tilaisuuksissa ja vuosikokouk-sissa. Projektin päättyessä järjestettiin loppuseminaari, jossa oli 27 osallistu-jaa.


Majakka-projektin työvalmentajien kanssa järjestettiin Espoossa, Van-taalla ja Helsingissä kuusi rekrytointi- ja markkinointitilaisuutta. Somalilii-ton rekrytointi- ja tiedotustilaisuuksiin osallistui yhteensä 38 henkilöä. Irtyry:n järjestämään Majakka-seminaarin osallistui 25 henkilöä. Inkerikeskuk-sen jäsenistölle järjestettyyn Majakan tiedotustilaisuuteen osallistui seitse-män (7) henkilöä. Näihin tilaisuuksiin osallistui yhteensä 70 henkilöä, joistamuutama ryhtyi työvalmentajan asiakkaaksi.

Projektin aikana järjestettiin yhteensä 47 työnhakuun ja työelämäänliittyvää koulutuspäivää, joihin osallistui yhteensä 494 henkilöä (262 naista,232 miestä). Koulutusteemat valittiin jäsenistön toiveiden ja projektin aikanasyntyneiden ideoiden mukaan. Kouluttajina olivat tavallisesti Majakka-Beacon -projektin tiedottajat, työvalmentajat tai ulkopuoliset asiantuntijat.

Taulukossa 34 on esitetty maahanmuuttajajärjestöjen koulutustoimintaahankkeen aikana. Inkerikeskuksessa järjestettiin yrittäjäkoulutusta. Koulu-tuksen jälkeen kaksi osallistujista on jo perustanut oman yrityksen ja kolmasyritys on suunnitteluvaiheessa.

osallistujia naisia miehiä

InkerikeskusNaisyrittäjyys ja liiketapakulttuuri Suomessa 38 34 4NYP yrityspalveluista ja yrittämisestä Suomessa 24 17 7Yrittäjyyden peruskurssi (6 päivää) 14 13 1Maahanmuuttajien työllisyystilanne 27 23 4Välinehuoltaja ammattina 17 16 1Yhteensä 120 103 17

Irty ryKesätyö maahanmuuttajille 30 12 18Ulkomaalaislaki 43 15 28Sota ja pakolaistilanne Suomessa 52 24 28Keskustelutilaisuus ammattiliitoista 20 10 10Internet työnhaussa 6 3 3Yhteensä 151 64 87

Suomen SomaliliittoTyölainsäädäntö 12 - 12Nuorille kohdennetut koulutukset (esim. kesätyö) 45 18 27ATK- ja työlainsäädäntökoulutus (7 kertaa) 8 3 5Internet työnhaussa (4 kertaa) 5 2 3SLL:n seminaari parlamentille + Internet-seminaari 18 3 15Naisprojekti 9 9 -Yhteensä 97 35 62

TAULUKKO 34 • Maahanmuuttajajärjestöjen järjestämiä koulutustilaisuuksia.

171

Somaliliitossa järjestettiin koulutusta jäsenkyselyissä esille nousseista ai-heista. Koulutukset järjestettiin pääasiassa pienryhmäopetuksena Somalilii-ton tiloissa. Työlainsäädäntöä koskevan koulutuksen koulutusaineisto käännettiinsomalin kielelle. Monistetut kopiot (100 kpl) loppuivat heti ja nyt aineisto onluettavissa Somaliliiton Internet-sivuilla.

Naisille kohdennettua tiedotusta toteutettiin yhdessä Laurea-instituutinsosionomiopiskelijoiden kanssa. Somaliliiton ja Irtyn naisryhmille järjestet-tiin opintokäyntejä työvoimatoimistoon ja eduskuntaan. Somaliliiton nais-ryhmä (8 henkilöä) kävi opintokäynnillä työvoimatoimistossa ja Irty ry:nnaisryhmä vieraili eduskunnassa kansanedustaja Maija Perhon vastaanotolla.Somaliliiton ryhmän opintokäynnin seurauksena osallistujista osa hakeutuityövoimatoimiston asiakkaiksi. Irty ry:n ryhmän eduskuntavierailun seu-rauksena saatiin kansanedustajalta kirjallinen vastaus tutkintojen rinnastami-seen liittyvistä toimenpiteistä.

Tiedotustiimi järjesti työllistymistä koskevan neliosaisen seminaarisar-jan (taulukko 35). Seminaarisarjasta tiedotettiin myös työvoimapoliittisiakoulutuksia tarjoavissa koulutusorganisaatioissa ja työvalmentajien välityk-sellä.

Palautteiden perusteella koulutusten ja seminaarisarjan aiheet olivattarkoituksenmukaisia. Seminaarisarjan kuulijakuntaa karsivat kuitenkin suo-menkieliset luennot sekä seminaarien ajankohta (iltapäivisin).

Irty ry:n tiedottaja toimitti kurdinkielisen Projektilehden kerran kuukau-dessa. Jokaisessa lehden numerossa oli kurdinkielisiä työelämää ja työnha-kua käsitteleviä artikkeleja sekä työpaikka- ja koulutusilmoituksia. Hank-keen aikana toimitettiin yhteensä 21 Projektilehden numeroa, joista yksi olityönhakuun liittyvä teemanumero ja kaksi suomenkielistä erikoisnumeroa.Lehdessä julkaistiin artikkeleita mm. työhyvinvoinnista, työsuojelusta jaoppimisvaikeuksista.

Lehden toimittamisen tueksi tehtiin toimitussuunnitelma, lehden jakelualaajennettiin ja lehden laatua sekä sisältöjä kehitettiin. Lehden painosmäärä

Tilaisuus osallistujia naisia miehiä

Maahanmuuttajien työllistyminen 32 16 16Eläkejärjestelmä 28 14 14Työnhakukoulutus 34 16 18Yrittäjäkoulutus 32 14 18Yhteensä 126 60 66

TAULUKKO 35 • Tiedotustiimin koulutustilaisuudet.


vaihteli 600-800:aan ja se julkaistiin myös Irty ry:n kotisivuilla. Sitä jaettiinjäsenistölle, kirjastoihin, työvoimatoimistoihin, koulutusorganisaatioihin,maahanmuuttajaprojekteille sekä maahanmuuttajaorganisaatioihin.

Inkerin viesti -lehdessä julkaistiin työnhakuun ja työllistymiseen liitty-viä artikkeleita, joiden aiheet olivat:• Maahanmuuttajien elinolot• Kesätyöpaikka – porras vakituiseen työhön• Yleistietoa YKI-tutkinnosta.

Suomen Somaliliitossa käännettiin työlainsäädäntöä käsittelevä koulutusma-teriaali somalin kielelle. Liiton toimesta valmistui myös maahanmuuttajientyöllistymisestä kertova henkilökuvaus, joka julkaistiin www-sivuilla. Tie-dotustoiminnasta kerrottiin myös Majakka-Beacon -tiedotuslehdessä sekätyöministeriön julkaisemassa MoniTori-lehdessä.

Lähiradio. Somaliliitto tiedotti työllistymismahdollisuuksista somalinkie-lellä lähiradiotaajuudella 100,3 MHz. Radio-ohjelmat toimitettiin yhdessäsomalinkielisen Radio Warsanin kanssa. Työllistymisestä ja työpaikoista kertovaa15 minuutin mittaista somalinkielistä radio-ohjelmaa lähetettiin projektinaikana (toukokuusta 2003 alkaen) yhteensä 76 kertaa. Radio-ohjelmissahaastateltiin työnantajien edustajia, luettiin työpaikka- ja koulutusilmoituk-sia sekä kerrottiin Majakka-projektista ja sen tuloksista. Koulutus- ja työ-paikkailmoitusten lisäksi radio-ohjelmissa lähetettiin mm. työnantajien jarekrytointipäällikön haastatteluja, työnhakukoulutusta, kesätyöpaikka –oh-jelma, työsuojelupiirin edustajan haastattelu ja Majakka-projektin kuntou-tusluotsin ja työvalmentajan haastattelu. Ohjelmat olivat kuultavissa ja luet-tavissa myös radion www-sivuilla (www.radiowarsan.com). Arvion mukaanradiolähetysten kuulijoita on ollut yli 1000 viikoittain ja heistä valtaosa nai-sia.

Inkeriläisten lähiradiossa lähetettiin kesätyöpaikkoihin liittyvä radio-ohjelma kaksi kertaa. Tiedotustiimin jäseniä haastateltiin pääkaupunkiseu-dun paikallisradioissa neljä kertaa.

Internet. Projektin aikana uudistettiin Irty ry:n ja Suomen Somaliliiton www-sivut. Internet-sivujen tarkoitus on:• aktivoida jäsenistöä omaehtoiseen tiedonja työnhakuun• tarjota tietoa työllistymiseen liittyvistä kysymyksistä jäsenistön äidin-

kielellä ja suomeksi• avustaa jäseniä löytämään avoinna olevia työpaikkoja

173

• toimia tiedotuskanavana myös ulkopuolisille toimijoille ja viranomais-tahoille.

Verkkosivuilla (www.somaliliitto.fi, www.irty.org) tiedotettiin yhdistystentoiminnasta ja Majakka-projektista. Työllistymisasioita käsittelevillä sivuil-la tiedotettiin avoimista työ- ja koulutuspaikoista ja julkaistiin työllistymistäkäsitteleviä artikkeleja ja linkkejä. Sivujen rakenteessa ja sisällössä pyrittiinmonipuolisuuteen niin, että sivut palvelisivat eri ikäluokkia ja ryhmiä. Esi-merkiksi Somaliliiton sivuilla avattiin sivustot naisille ja nuorille. Tarkoituk-sena oli avata sivuille interaktiivinen osio, jonne olisi voinut lähettää työelä-mää koskevia kysymyksiä edelleen asiantuntijoille toimitettavaksi. Tämäsuunnitelma kuitenkin jätettiin toteuttamatta, sillä pilottiluonteisesti avatuil-le keskustelusivuille ilmestyi asiaan kuulumattomia vierailijoita ja komment-teja.

Tiedottajille (Irty ry ja Somaliliitto) ja yhdistysten jäsenille järjestettiinwww-sivujen päivittämisen ja käytön koulutusta. Syksyn 2004 aikana järjes-tettiin myös pienryhmäohjausta jäsenistölle internetin käytöstä työnhaussa.

Somaliliiton uusituista www-sivuista tiedotettiin julkiselle medialle jamaahanmuuttajakoulutusta tarjoaville oppilaitoksille. Muutama oppilaitoson ilmoittanut halukkuutensa ilmoittaa avoimista koulutuksesta yhdistyksenwww-sivuilla, kun sopivia koulutuksia on tarjolla. Oppilaitoksista on myöstullut pyyntöjä, että niiden tiedot liitetään sivun linkkilistaan.

Somaliliiton tiloissa on kävijöiden käytössä kaksi tietokonetta. Ne ovatnyt lähes jatkuvasti käytössä. Uudistetut www-sivut ovat osoittautuneethyväksi omatoimisen työn- ja tiedonhaun aloituskohdaksi. Internet-sivujenuudistuksen ja koulutusten jälkeen suorat kyselyt työpaikoista ovat vähenty-neet ja ATK-taitoja ja Internetin käyttöä koskevien koulutusten kysyntä onlisääntynyt. Jäsenistö osaa etsiä avoimia työpaikkoja useista eri lähteistä jasuoraan yritysten omilta kotisivuilta.

Jatkon haaste on se, miten työllistymistä koskevia sivustoja tullaanpitämään ajan tasalla. Päivitys edellyttää teknistä www-sivujen asiantunte-musta, resursseja ja aktiivista tiedonhakua muun muassa avoimista työpai-koista. Päivitys edellyttää myös melko hyvää suomen kielen taitoa sekätyöelämän käsitteiden ja käytäntöjen tuntemusta, sillä monissa työpaikkail-moituksissa on maahanmuuttajille vaikeita sanoja ja ilmauksia.

Jäsenistö tarvitsee tukea ja ohjausta niin internetin käytössä kuin myöstyöpaikkahakemusten teossa. Haasteena jatkossa on myös se, kuinka entistäsuurempi joukko maahanmuuttajia saadaan aktivoitua sivujen käyttöön tieto-lähteenä ja mistä asiantuntevaa ja suomenkielentaitoista tukea on saatavilla


tarvittaessa. Järjestöissä voisi järjestää esimerkiksi työnhakuklubeja, joissatuettaisi työpaikkojen etsimisessä ja työhakemusten tekemisessä.

Internet-sivujen päivittämistä varten tehtiin Somaliliitossa www-sivujentiedotussuunnitelma. Kotisivuilla kerrotaan asioista, joilla on kestävää jayleishyödyllistä merkitystä. Uutisoinnin aiheita valittaessa otetaan huo-mioon, mikä on Somaliliiton tehtävä ja palveleeko kyseinen uutinen tätätarkoitusta. Tiedotussuunnitelmassa myös määriteltiin Internet-tiedotuksenvastuuhenkilöt. Taulukossa 36 on yhteenveto maahanmuuttajajärjestöjentiedotustoiminnasta ja osallistujamääristä.

Tilaisuudet ja osallistujat

Tilaisuuksia Osallistujiayhteensä yhteensä

1. TiedotustilaisuudetProjektin tiedotustilaisuudet 15 221Tiedotus- ja rekrytointitilaisuudet 6 70Yhteensä 21 291

2. Työnhaku- ja työelämäkoulutusInkerikeskus 5 120Irty ry 18 151Suomen Somaliliitto 20 97Seminaarisarja 4 126Yhteensä 47 494

3. Muu koulutus tai tiedotus 6 46

4. Henkilökohtainen ohjaus 2004Inkerikeskus 21Irty ry 59Suomen Somaliliitto 50Yhteensä 130

5. Artikkelit, julkaisutInkeri-viesti 4Somaliliiton julkaisut ja tiedotteet 2Projektilehti 21Yhteensä 27

6. Radio-ohjelmatInkeriradio 2Radio Warsan 76Muut 2Yhteensä 80

TAULUKKO 36 • Maahanmuuttajajärjestöjen sisäinen tiedotustoiminta.

175

Yhdistysten ja projektin järjestämien tilaisuuksien osallistujamäärä onyhteensä 821 henkilöä. Tämän lisäksi henkilökohtaiseen ohjaukseen osallis-tui yhteensä 130 henkilöä. Kirjallisia tiedotteita tehtiin yhteensä 31 ja työllis-tymistä koskevia radio-ohjelmia toimitettiin yhteensä 80. Radio-ohjelmillaoli arvioilta 1000 kuulijaa lähetystä kohden. Projektilehdellä ja Inkeriviestil-lä tavoitettiin myös useita satoja lukijoita.

Henkilökohtainen ohjaus. Tiedottajien tehtäviin kuului myös työnhakijoi-den henkilökohtaista neuvontaa ja ohjausta. Vuonna 2003 asiakasmääriä eitilastoitu. Vuonna 2004 henkilökohtaisessa työnhakuun liittyvässä ohjauk-sessa ja neuvonnassa kävi yhteensä 130 maahanmuuttajatyönhakijaa (Inke-rikeskuksessa 21, Irty ry:ssä 59 ja Suomen somaliliitossa 50 henkilöä). Tie-dottajat tukivat heitä muun muassa avoimien työpaikkojen etsimisessä, asia-kirjojen valmistelussa ja ohjasivat työnhakuun liittyvissä muissa asioissa.Henkilökohtaisen ohjauksen tuloksena yhteensä 12 maahanmuuttajaa työl-listyi työsuhteeseen. Lisäksi tiedottajat hankkivat työharjoittelupaikkoja sekätukityöpaikkoja.

Henkilökohtaisessa neuvonnassa työnhakijat saivat konkreettista apuatyönhaussa. Tiedottajat toimivat myös välittäjinä työnantajakontakteissa,heillä oli kontakteja ja rohkeutta ottaa yhteyttä työnantajiin. Ohjauksessatyönhakijat myös laajensivat tietojaan siitä, mistä tietoa työpaikoista onsaatavissa. Tuetun työllistymisen mallin mukaisesti pyrittiin siihen, että tukiei loppunut työpaikan saamiseen. Työllistymisen jälkeen esimerkiksi määrä-aikaisessa työsuhteessa olevalle alettiin hyvissä ajoin hakea jatkomahdolli-suuksia. Työllistynyttä ja hänen työnantajaansa oli mahdollista tukea myöstyössäkäyntiin ja työpaikalla selviytymiseen liittyvissä kysymyksissä.

Ohjauksen asiakkaat pitivät erityisen tärkeänä sitä, että työpaikan haustaja työelämään liittyvistä kysymyksistä saattoi puhua omalla äidinkielellä.Alkuvaiheessa painotettiin nimenomaan työnhakua, ei esimerkiksi kielitai-don riittävyyttä. Tiedottajat, joilla oli kokemusta suomalaisesta työelämästä,olivat hyviä oppaita ja he osasivat selittää suomalaisen työelämän ja työnhaunerityispiirteitä.

Yhdistysten ulkoinen viestintä

Majakka-projektista, maahanmuuttajien työllistymisen haasteista ja yhdis-tysten toiminnasta kerrottiin lukuisissa tilaisuuksissa ja organisaatioissa.Tiedottajat osallistuivat aktiivisesti alan seminaareihin ja verkostokokouk-siin ja hankkeen aikana kehitettiin myös viranomaisyhteistyötä.


Työvoimatoimistossa ja esimerkiksi työsuojelupiirin edustajien kanssapidettiin palavereita, joissa keskusteltiin yhteistyömahdollisuuksista ja työl-listymiseen liittyvistä erityiskysymyksistä. Yhdistysten toiminnasta ja maa-hanmuuttajien työllistymisen erityiskysymyksistä käytiin keskustelemassamyös tasa-arvovaltuutetun ja kansanedustaja Maija Perhon kanssa.

Pääkaupunkiseudun opetusviranomaisten kanssa keskusteltiin yhteis-työmahdollisuuksista. Maahanmuuttajajärjestöt voisivat tukea opettajia jaopinto-ohjaajia esimerkiksi työharjoittelupaikkojen ja työelämään tutustu-misjaksojen työpaikkojen haussa. Opinto-ohjaajien mielestä yhdistyksenjäsenet voisivat myös käydä kouluissa kertomassa omista työelämäkokemuk-sistaan Suomessa niin kantasuomalaisille kuin myös maahanmuuttajaoppi-laille.

Tiedottajat kävivät kertomassa yhdistyksistä ja työnhausta maahan-muuttajille tarkoitetuissa työvoimapoliittisissa koulutuksissa yhteensä 10kertaa (140 osallistujaa). Tiedotustilaisuuksien jälkeen opiskelijat ottivatkinaktiivisesti yhteyttä tiedottajiin. Majakka-projektista ja yhdistysten toimin-nasta käytiin kertomassa myös pääkaupunkiseudun toisen asteen oppilaitok-sissa (4 oppilaitosta). Näistä oppilaitoksista saatiinkin työharjoittelijoita,jotka auttoivat tiedottajia esimerkiksi kirjallisten töiden tekemisessä.

Tiedotustoiminnan seurauksena eri koulutustahojen ja työvoimatoimis-tojen yhteydenotot lisääntyivät. Yhdistyksistä haluttiin työharjoittelu- taityövalmennuspaikkoja. Hankkeen aikana esimerkiksi Somaliliitossa ja senjäsenjärjestöissä oli yli 20 työharjoittelijaa ja erilaisin tuin työllistettyähenkilöä. Irty ry:ssä puolestaan toimi 2-3 harjoittelijaa ja tukityöllistettyä.Myös Inkerikeskuksessa harjoittelijoiden ja tukityöllistettyjen määrä olihankkeen aikana yli kymmenen.

Työharjoittelijat toivat yhdistyksiin lisäresursseja, ja maahanmuutta-jayhdistys on varmasti hyvä ensimmäinen työkokemus maahanmuuttajalle.Hankkeen aikana tiedottajat yhdistysten ainoina vakituisina työntekijöinävastasivat harjoittelijan perehdyttämisestä ja harjoittelun ohjauksesta. Yh-distyksissä pohdittiin harjoittelujen tarkoituksenmukaisuutta niin yhdistyk-sen kuin myös harjoittelijan kannalta ja sitä miten harjoittelun ohjaus jatkossavoidaan järjestää. Ohjaus ja perehdyttäminen edellyttää henkilöresursseja jajos tila ei riitä tai selkeitä työtehtäviä ei löydy, harjoittelijoita kannattaisi ehkäohjata muille työpaikoille.

Hankkeen aikana solmittiin yhteistyökontakteja myös pääkaupunkiseu-dun oppilaitosten ja työvoimapoliittista koulutusta tarjoavien koulutusyksi-köiden kanssa. Yhdistyksissä oli hankkeen aikana kolme (3) projektihallin-non kurssin työharjoittelijaa ja Laurea-instituutin sosionomi-opiskelijoiden

177

kanssa toteutettiin projektihallinnon kurssin käytännön harjoittelujakso.Harjoittelijoiden mukaan työskentely yhdistyksissä kartutti heidän ammatti-taitoaan ja näkemystään maahanmuuttajien tilanteesta Suomessa. Harjoitte-lijoilta saatiin asiantuntevaa suomenkielistä tukea yhdistystoiminnan kehit-tämiseen ja esimerkiksi rahoitusanomusten kirjoittamiseen. Jatkossa tämäntyyppistä yhteistyötä kannattaa jatkaa.

Maahanmuuttajajärjestöjen tiedotustoiminnasta tiedotettiin myös julki-selle medialle. Esimerkiksi Somaliliitossa tehdystä selvityksestä ja yhdistyk-sen päivitetyistä www-sivuista tiedotettiin pääkaupunkiseudun lehdille, jois-sa julkaistiin Somaliliitosta pieni uutinen. Myös SAK:n tiedotuslehden kans-sa käytiin neuvotteluja artikkeleista, mutta sopivaa henkilöä henkilökuvauk-seen ei löytynyt. Maahanmuuttajien tiedotustoiminnasta kerrottiin myöstyöministeriön MoniTori-lehdessä sekä Kuntoutussäätiön julkaisuissa. Myöstyönantajatiedotuksen yhteydessä tiedotettiin maahanmuuttajajärjestöjentoiminnasta.

Ulkoisella tiedotuksella tavoitettiin yli 1 000 henkilöä. Ulkoisen tiedo-tuksen seurauksena yhdistykset ovat nyt monien organisaatioiden postituslis-talla ja luento- ja esittäytymispyyntöjen määrä on lisääntynyt.

Työnantajatiedotus. Työpaikoille ja työnantajille suunnatun tiedotuksen tar-koituksena on kannustaa työnantajia maahanmuuttajien työllistämiseen janäin edistää maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksia sekä lisätä maa-hanmuuttajien ja monikulttuurisuuden hyväksymistä työpaikoilla.

Maahanmuuttajien työllistämistä käsitteleviä yhteistyöneuvotteluja pi-dettiin yhteensä 34 yrityksen kanssa. Haastatelluista yrityksistä yli 50 työn-tekijän yrityksiä oli 12 ja pieniä tai keskisuuria yrityksiä 22. Teollisuusalanyrityksiä oli kahdeksan, palvelualan yrityksiä 20 ja sosiaali- ja terveysalantyönantajia tavattiin kuusi. Työnantajatiedotuksen tilaisuuksiin osallistuiyhteensä 112 henkilöä.

Tiedotustoiminnan käynnistämisvaiheessa tutustuttiin muiden työnanta-jayhteistyötä tekevien hankkeiden kokemuksiin ja menetelmiin. Työnantaja-haastatteluissa (12) kartoitettiin, mitä tietoa työnantajat maahanmuuttajientyöllistämisen tueksi tarvitsevat ja selvitettiin, mitkä olisivat työnantajienkannalta tarkoituksenmukaisia tiedotuskeinoja. Näistä haastatteluista jaettiinkokemukset myös työvalmentajille tiedoksi. Työnantajatiedotuksen pohjaksitehtiin myös yhdistyksissä jäsenkyselyjä, joiden perusteella oltaisiin voitumarkkinoida jäsenten osaamista työnantajille. Vastausprosentti oli kuitenkinpieni, eikä kysely tuottanut sen kaltaista tietoa, josta tiedotusta olisi kannat-tanut järjestää.


Työnantajatiedotuksen kohdeyritykset valittiin henkilökohtaisten kon-taktien perusteella, yhdistysten jäsenistön ehdotusten mukaan sekä seuraa-malla avoimien työpaikkojen ilmoituksia. Tiimin jäsenet osallistuivat myösuseisiin henkilöstöhallinnon ja monikulttuurisuuden johtamisen koulutuk-siin, joissa luotiin työnantajakontakteja. Ensikontaktin jälkeen tiedotus to-teutettiin räätälöidysti työnantajan toiveiden ja ehdotusten mukaan. Tavalli-sesti työnantajat toivoivat, että tiedotus toteutetaan jonkin yrityksen omantilaisuuden yhteydessä.

Työnantajatiedotuksen menetelmiä olivat työnantajahaastattelut, koulu-tus- ja neuvottelutilaisuuksiin osallistuminen, tietoiskut ja henkilökohtaisetkeskustelut sekä pienimuotoiset monikulttuurisuuskoulutukset. Kolmessayrityksessä konsultoitiin henkilöstöstrategian ja rekrytointikäytäntöjen ke-hittämisessä. Työnantajatiedotukseen kuului myös työpaikkojen hakua. Pää-kaupunkiseudun työnantajille jaettiin Majakan tiedotuslehteä ja muita maa-hanmuuttajien työllistämiseen liittyviä julkaisuja.

Tiedotuksen lähtökohta on työnantajan tarpeet ja tiedotuksen sisältömääräytyi kohderyhmän ja yrityksen toimialan mukaan. Maahanmuuttajienkanssa pitkään työskennelleiden suurten yritysten tiedontarpeet ovat erilaisetkuin sellaisten yritysten, joissa ei vielä ole kokemusta maahanmuuttajientyöllistämisestä. Erityisesti palveluja terveydenhoidon alan työpaikoillatiedotusta pyrittiin hyödyntämään yritysten oman palvelun parantamisessa.Pienet palvelualan yritykset toivoivat esimerkiksi opastusta siihen, miten erietnisiä ryhmiä voisi palvella ottaen heidän kulttuurinsa paremmin huomioon.Tiedotus pyrittiin toteuttamaan niin, että jokaisessa tiedotustapahtumastasyntyi jotain konkreettista työnantajan tai työyhteisön käyttöön. Työpaikka-koulutuksiin integroidut tietoiskut puettiin virkistyksen ja toiminnallisuudenmuotoon.

Tiedotustapahtumissa keskusteltiin työnantajien edustajien kanssa konk-reettisista maahanmuuttajien rekrytointiin ja työssä selviytymiseen liittyvis-tä kysymyksistä. Työnantajien tiedon tarve liittyi lähinnä kielitaidon arvioin-tiin ja työlupakäytäntöjä koskeviin säädöksiin. Tiedotuksen teemoja olivat:• Kielitaidon arviointiin liittyvät asiat: Mitä kielitaidon arviointi kertoo

käytännön kielitaidosta?• Kulttuurisensitiivisyyteen ja esimiestyöskentelyyn liittyvät asiat.• Työlupakäytäntöihin liittyvät asiat.• Vuorovaikutuksen ja työpaikan sisäisen tiedotuksen selkeyteen liittyvät

asiat.• Työnantajat toivoivat myös käytännön ratkaisumalleja esimerkiksi työ-

paikkakiusaamisen ja syrjintätapausten käsittelyyn.

179

Työpaikoilla järjestettiin yhteensä kuusi tietoiskua ja käytännön vuorovaiku-tusharjoitteita henkilöstökoulutuksissa ja työyhteisön kehittämiskoulutuk-sissa. Tietoiskuissa osallistujat arvioivat omia asenteitaan ja ennakkoluulo-jaan ja valmiuksiaan monikulttuuriseen työskentelyyn huumorin ja draamankeinoin. Jokaiseen tietoiskuun liittyi maahanmuuttajajärjestöjen esittely sekätietoa maahanmuuttajien työllisyystilanteesta ja myös hyvien kokemustenesittelyä. Erityisesti tiimikoulutuksissa toteutetut vuorovaikutuskoulutuksetsaivat hyvää palautetta.

Koulutuksissa ja neuvotteluissa keskusteltiin myös asioista, joissa erikulttuuritaustaisilla henkilöillä saattaa olla erilaisia käsityksiä (esimerkiksiesimies-alainen suhde) ja pohdittiin miten näitä asioita voi ottaa huomioontyön ohjauksessa ja esimerkiksi tiimiyttämisessä. Myös esimerkiksi palaut-teen antamisesta (julkisesti, kehityskeskusteluissa) keskusteltiin. Varsinaistasyrjinnän vastaista tai etnistä tasa-arvoisuutta käsitteleviä asioita ei tiedotuk-sessa käsitelty, vaikkakin esimerkiksi Somaliliiton yhteistyö Hakunilan lii-kuntaviranomaisten ja nuorisotyön kanssa osoitti, että yhdistyksellä on voi-mavaroja myös toimia välittäjänä konfliktin ratkaisutilanteissa.

Tiedotustiimi selvitti tarvetta kehittää työnantajatiedotusta maahanmuut-tajayrittäjille. Maahanmuuttajayrittäjät eivät aina tiedä esimerkiksi koulut-tautumismahdollisuuksista (esim. yrittäjän oppisopimus) ja työllistämisentukipalveluista. Hyvä maahanmuuttajayrittäjille tiedottaminen olisi kuiten-kin edellyttänyt enemmän resursseja ja asiantuntemusta ja tiedotus jäi toteut-tamatta.

Työnantajatiedotuksen varsinaisena tavoitteena ei ollut työpaikkojenhankkiminen. Tiedotustoiminnan yhteydessä muutamassa yrityksessä löytyityöllistymismahdollisuuksia (yhteensä neljä työpaikkaa). Näihin työpaikkoi-hin sopivaa työnhakijaa etsittiin järjestöistä ja työpaikoista ilmoitettiin myöstyövalmentajille. Jos sopivaa työnhakijaa ei löytynyt yhdistysten tai työllis-tymistoiminnan asiakkaista, työpaikoista ilmoitettiin maahanmuuttajien työ-voimapoliittista koulutusta tarjoaville koulutustahoille ja työvoimatoimistol-le. Tästä opittiin se, että tiedotus itsessään ei ole tavoite, vaan oleellista on semistä tiedotetaan ja mihin tiedotuksella pyritään. Jos tarkoituksena on hank-kia työpaikkoja tai otetaan yhteyttä yrityksiin, joissa on työmahdollisuuksia,silloin pitää olla mielessä potentiaalisia työnhakijoita. Jatkossa voisikinmiettiä keinoja, miten aktiivisten työnhakijoiden tiedot olisivat yhdistystenkäytössä ja kuinka yhdistys voisi toimia laaja-alaisemmin työnhaun tukena jaapuna.

Työnantajatiedotuksen yhteydessä pohdittiin myös mitä tukea maahan-muuttajayhdistykset voisivat tarjota työnantajille. Järjestöt voisivat olla”resurssipankki”, josta saisi tietoa työttömistä työnhakijoista. Järjestöistä


voisi tarvittaessa saada myös kulttuurista tulkkausta ja välittäjänä toimimistaesimerkiksi silloin, kun työorganisaatiossa tapahtuu muutoksia. Työnantajatpitivät hyvänä sitä, että yhdistysten www-sivujen kautta voidaan ottaa yh-teyttä tarvittaessa.

Projektin aikana todettiin, että niin tiedotuksessa kuin myös työnantaja-yhteistyössä henkilökohtaiset kontakti ovat tärkeitä. Yrityksistä löytyi kon-taktihenkilöitä, jotka esimerkiksi ilmoittivat uusista työpaikoista tiedotustii-mille.

Tiedottajien koulutus

Maahanmuuttajajärjestöjen tiedottajilla ei ollut aiempaa kokemusta tai tiedo-tukseen liittyvää koulutusta. Hankkeen aikana Tiedotustiimin jäsenet osallis-tuivat muun muassa seuraaviin koulutuksiin• Nyt tiedottamaan -tiedottajien pikakurssi• Kampanjat ja vaikuttaminen• Maahanmuuttajat yrittäjänä• Maahanmuuttajien neuvonnan ajankohtaisia kysymyksiä• Kotisivujen teko ja päivitys• TRADES-asiantuntijakoulutus.

Tiedotustiimi osallistui lukuisiin maahanmuuttajien työllistymistä ja moni-kulttuurisuutta käsitteleviin seminaareihin. Työllistymiseen liittyvää asian-tuntemusta kartutettiin myös työpaikkahaastatteluin ja haastattelemalla asi-antuntijoita (esim. työsuojelupiiri, Kela, työhallinnon edustajat).

10.6. Yhteenveto

Tiedotustoiminnan myötä tieto suomalaisesta työelämästä ja työllistymiseenliittyvistä säädöksistä ja erityiskysymyksistä yhdistyksissä on lisääntynyt.Somaliliiton toimittamilla radio-ohjelmilla tavoitettiin henkilöitä, jotka eivätole aktiivisesti mukana järjestön toiminnassa. Irty ry:n Projektilehden sisäl-töjä ja laatua kehitettiin ja jakelua laajennettiin. Inkerikeskuksessa tarjottiinhenkilökohtaista ohjausta ja järjestettiin yritystoimintaan liittyvää koulutus-ta. Tiedotustoiminnan myötä syntyi tiedotuksen ja koulutuksen tarpeita (esim.internet työnhaussa) ja koulutuksia järjestettiinkin jäsenistön toiveiden jaehdotusten mukaan.

Majakka-projektin aikana on kumppanijärjestöissä kehitetty työllisty-mistä tukevaa tiedotustoimintaa ja tiedotuskeinoja ja menetelmiä on moni-

181

puolistettu. Majakka-projektin tuloksena syntyneet järjestöjen uudistetutinternet-sivut ovat muodostumassa ehkä tärkeimmäksi kanavaksi työvoima-asioista tiedottamiseksi yhdistysten jäsenille. Internet-sivuilla pyritään kan-nustamaan aktiiviseen työnhakuun ja sivustolta löytyy tietoa suomalaisestatyöelämästä ja työnhaun työvälineitä.

Majakka-projektista, yhdistysten toiminnasta ja työllistymiseen liitty-vistä ajankohtaisista aiheista järjestettiin jäsenistöille yhteensä 21 tiedotusti-laisuutta, joihin osallistui yhteensä 291 henkilöä. Projektin aikana järjestet-tiin yhteensä 47 työnhakuun ja työelämään liittyvää koulutustilaisuutta,joihin osallistui yhteensä 494 henkilöä. Heistä puolet oli naisia. Radio-ohjelmilla oli arvioilta 1000 kuulijaa lähetystä kohden. Projektilehdellä jaInkeriviestillä tavoitettiin myös useita satoja lukijoita. Kirjallisia tiedotteitatehtiin yhteensä 27 ja työllistymistä koskevia radio-ohjelmia toimitettiinyhteensä 76.

Vuonna 2004 henkilökohtaisessa työnhakuun liittyvässä ohjauksessa janeuvonnassa kävi yhteensä 130 maahanmuuttajatyönhakijaa. Henkilökohtai-sen ohjauksen tuloksena yhteensä 12 maahanmuuttajaa työllistyi työsuhtee-seen. Tiedottajat tukivat heitä muun muassa työpaikkojen etsimisessä, asia-kirjojen valmistelussa ja ohjasivat työnhakuun liittyvissä muissa asioissa.Tuetun työllistymisen mallin mukaisesti tuki jatkui myös työllistymisenjälkeen tarvittaessa.

Työnhakijoiden mielestä varsinkin työnhaun alkuvaiheessa on tärkeäsaada puhua ja kysyä omalla äidinkielellään. Tuetun työllistymisen menetel-mää yhdistysten työllistämistoiminnassa voisikin kehittää edelleen, silläyhdistyksissä on ainutlaatuisia vahvuuksia, resursseja ja työkokemusta niinlähtömaasta kuin myös Suomesta. Monella jäsenellä on myös Suomessahankittu ammattikoulutus, jota voisi hyödyntää esimerkiksi työhön perehdyt-tämisessä ja ammattialaan liittyvän kielitaidon vahvistamisessa.

Maahanmuuttajien työllistämistä käsitteleviä yhteistyöneuvotteluja pi-dettiin yhteensä 34 yrityksen kanssa. Työnantajatiedotuksen tilaisuuksiinosallistui yhteensä 112 henkilöä. Työnantajatiedotusta toteutettiin räätä-löidysti työnantajien toiveiden mukaan. Työnantajatiedotuksen ”punaiseksilangaksi” muodostui se, että sillä pyrittiin johonkin konkreettiseen tulokseen,joka on määritelty yhdessä työnantajan kanssa. Työnantajatiedotus edellyttäävarsin laajaa työelämän ja yrityksen toimialan tuntemusta ja sellaisia työme-netelmiä, jotka soveltuvat yrityksen toimintaan.

Hankkeen aikana luotiin yhteistyöverkostoja alan organisaatioiden jatyönantajien kanssa. Yhdistykset ovatkin nyt usealla postituslistalla ja myöstyönantajat ovat tiedottaneet yhdistyksille avoimista työpaikoista. Tiedotta-jat kävivät kertomassa yhdistyksistä ja työnhausta maahanmuuttajille tarkoi-


tetuissa työvoimapoliittisissa koulutuksissa ja pääkaupunkiseudun toisenasteen oppilaitoksissa. Näistä oppilaitoksista saatiinkin työharjoittelijoita,jotka auttoivat tiedottajia esimerkiksi kirjallisten töiden tekemisessä.

Yhdistysten jäsenistössä on kohderyhmiä, jotka voisivat hyötyä työelä-mätiedotuksesta. Esimerkiksi nuorille voidaan tiedottaa kesätyöpaikoista jamahdollisista harjoittelupaikoista ja heitä voidaan tukea niiden hankinnassa.Myös naisia täytyy tukea työelämään pääsyssä. Majakka-Beacon -projektintiedotustoiminta osoitti, että maahanmuuttajajärjestöt voivat toimia maahan-muuttajien työllistymisen tukena ja että tämän tyyppiselle toiminnalle ontarvetta.

Inkerikeskus rywww.inkerikeskus.fiHämeentie 103 A00550 Helsinkipuh. 09-7534 464

Irty - Iranin ja Irakin työllistämisyhdistys rywww.irty.orgNokiantie 2-4, 3. krs.00510 Helsinkipuh./fax 09-7531946

Suomen Somaliliitto rywww.somaliliitto.fiSuomen Somaliliitto ryKasöörinkatu 3 B00520 Helsinkipuh. 09-4491 75

183

Tässä raportin viimeisessä luvussa kuvataan sekä kehittämistyöhön osallis-tuneiden kokemuksia yhteisestä työskentelystä että esitellään kehittämistyönkeskeisiä tuloksia ja pohditaan kehitettyjen palvelutuotteiden juurruttamistapalvelujärjestelmään.

Laajan ja monitahoisen hankkeen haasteena oli mm. yhteisen näkemyk-sen löytäminen hankkeessa kehitettävän työllistymis- ja kuntoutustoiminnankeinoista ja tavoitteista tilanteessa, jossa eri organisaatioiden toimintakäy-tännöt ja hankkeelle tarjolla oleva oman taustaorganisaation tuki vaihtelivat.Hankkeen asiakastyötä toteuttaneet työntekijät kuvasivat haastatteluissa hank-keen toteutustapoja, yhteistyön muotoja ja sen moninaisuutta, asiakas- jakehittämistuloksia sekä henkilökohtaisia oppimiskokemuksiaan.

Luvun lopussa esitetään tiivistetysti hankkeen kehittämistyön tulosten”kymmenen kärjessä” eli kehitettyjen palvelumallien keskeiset ominaisuu-det sekä pohditaan kehittämiskumppanuuden aikana toteutunutta yhteistyötäja palvelumallien soveltamista osaksi nykyistä palvelujärjestelmää.

11.1. Kokemuksia kehittämistyöstä

Kuten kaikkien muidenkin Equal-yhteisöaloiteohjelman hankkeiden kehittä-miskumppanuudet myös Majakka-Beacon -hankkeen kehittämiskumppanuusoli varsin laaja. Yhdeksän eri organisaation ja noin kolmenkymmenen työn-tekijän muodostama kehittämiskumppanuus toi mukanaan paljon hyviä ko-kemuksia, mutta samalla tulivat tutuiksi myös toiminnan haasteet.

Hankkeen asiakastyöntekijöiden haastatteluiden mukaan kehittämis-kumppanuudessa oli mukana paljon erilaista osaamista, innostusta ja avoi-muutta. Työntekijöiden tapaamisissa ja keskusteluissa lähestyttiin asioita

11 • Kehittämisestä käytäntöön



useista eri näkökulmista, joista syntyi uusia ajatuksia ja toimintaideoita.Työntekijöiden mukaan hankkeen positiivisimpia piirteitä oli siihen sisälty-nyt aito ”lupa ajatella, suunnitella ja kehittää itse” tai ”lupa kokeilla, ideoidaja ehdottaa”. Tai kuten yksi työntekijä asian hankkeen asiakastyön puolivä-lissä ilmaisi: ”Oikeasti voi ajatella asian ensin ja sitten vasta sen, että miltä senäyttää ulospäin. — On tavallaan lupa tavoitella tavoitteita erityyppisinkeinoin.”

Erityisen myönteisenä asiana asiakastyöntekijöiden haastatteluissa nou-si esiin kehittämistyön tekeminen rinnakkain kolmessa pääkaupunkiseudunkunnassa. Eri kunnissa tehdyn työn katsottiin monipuolistuttaneen ja rikas-tuttaneen toiminnasta saatua kokonaiskuvaa. Kuntien koettiin myös täyden-täneen ja hyödyttäneen kehittämistyössä toinen toisiaan. Kuntien projekti-päälliköiden välille kehittämiskumppanuus synnytti myös hankerajat ylittä-vää yhteistyötä. Työvalmentajat katsoivat kuntarajat ylittäneen yhteistyöntarjonneen heille omaa työtä, työparia ja asiakaskuntaa laajemman näkökul-man kehittämistyöhön sekä mahdollisuuden jakaa, verrata ja oppia asiakas-työhön ja työparityöskentelyyn liittyviä asioita. Hankkeen arvioinnin jahyvien toimintamallien tunnistamisen kannalta kolmessa kunnassa samanai-kaisesti tehty kehittämistyö tarjosi mahdollisuuden verrata toimintatapojasekä erottaa toisistaan kuntakohtaiset ja yleisemmin pätevät asiat.

Monta toimintaympäristöä, toimijaa ja näkemystä toivat mukanaan montatapaa tehdä työtä. Tätä pidettiin sinänsä myönteisenä, mutta ajoittain moni-naisuus koettiin myös hankalaksi. Kuntien kehittämistoiminnalle luomattoimintaympäristöt erosivat toisistaan ja vaikuttivat omalta osaltaan kehittä-mistoiminnan toteutukseen ja sisältöön. Näitä eroja olivat esimerkiksi maa-hanmuuttaja-asioiden yleinen organisointi, maahanmuuttaja-asioiden ja pro-jektitoiminnan asema sosiaali- ja terveyspalveluissa, eri yksiköiden ja palve-luiden väliset yhteistyösuhteet ja työilmapiiri, tapa sijoittaa hanke osaksiorganisaation toimintaa, hankkeen yhteistyösuhteet ja tukirakenne sekä hankkeentyöntekijöiden rekrytointi.

Työntekijöiden keskuudessa moniosainen ja -tasoinen kehittämiskump-panuus herätti ajoittain hämmennystä siitä, kuinka eri osat liittyvät toisiinsa,kenen vastuulle asioiden tekeminen, ohjaaminen ja johtaminen kulloinkinkuuluu ja mitä eri osa-alueilla tapahtuu. Koko hankekokonaisuuden, eriorganisaatioiden vastuulla olevien osien ja niiden välisten moninaisten yh-teistyösuhteiden hallitseminen ja koordinointi edellyttivät monitahoisen suun-nittelu- ja kokousjärjestelmän luomista, jonka osa työntekijöistä koki ajoit-tain raskaaksi ja aikaa vieväksi. Lisäksi hankkeen asiakastyöntekijät kokivatvälillä olevansa melko yksin, irrallaan ja ajoittain myös törmäyskurssilla

185

omassa taustaorganisaatiossaan, jonka muu toiminta koostui pääosin hyvinerilaisia toimintaperiaatteita noudattavista peruspalveluista.

Toiminnan tuloksista puhuttaessa asiakastyötä tehneiden työntekijöidenhaastatteluissa nousi esiin kolmenlaisia tuloksia, joita kutsutaan tässä asia-kastuloksiksi, kehittämistuloksiksi ja henkilökohtaisiksi tuloksiksi. Asiakas-työtä tehneet työntekijät olivat erityisen tyytyväisiä haasteellisena tehtävänäpitämänsä avoimille työmarkkinoille työllistymiseen liittyvistä onnistumi-sista. Asiakkaiden näkökulmasta tuloksia katsoessaan työntekijät toivat avoi-mille työmarkkinoille työllistymisen ohella esiin, että on ”onnistuttu siinä,että osa on nyt töissä, joillekin on luvattu vakituinen työpaikka, määräaikai-sina tai työllistymistuella työllistyneet tai harjoittelussa olevat saavat kontak-teja työpaikoille, kosketusta työelämään Suomessa”. Työntekijöiden koke-muksen mukaan asiakkaat olivat päässeet eteenpäin myös muilla vaikeam-min mitattavissa olevilla tavoilla ja tasoilla: ”tulos on tulos, vaikka se eiolisikaan se työllistyminen, monien kanssa on otettu pieniä askelia, muttaoikeaan suuntaan”.

Kehittämistulosten suhteen työntekijät katsoivat, että hanke osui etenkintyövalmennuksen ja kuntoutusluotsauksen osalta oikeisiin asioihin. Tässäyhteydessä työntekijät nostivat esiin etenkin joustavan toiminnan, asioidenennakoinnin sekä työntekijöiden, asiakkaiden ja työnantajien yhteistoimin-nan merkityksen. Syntyperäisen suomalaisen ja maahanmuuttajataustaisentyöntekijän työparityöskentelyyn työntekijät katsoivat sisältyneen paljonvahvuuksia, mutta myös haasteita, jotka olisi hyvä ottaa huomioon etukäteenvastaavanlaista toimintaa edelleen kehitettäessä. Työvalmennuksessa saavu-tettujen kehittämistulosten leviämisen ja käyttöön ottamisen osalta etenkintyövoiman palvelukeskuksiin siirtymässä olleet työntekijät toivoivat voivan-sa hyödyntää työotetta myös uudessa työssään.

Henkilökohtaisina tuloksina työntekijät nostivat esiin kertyneet koke-mukset ja uusien asioiden oppimisen. Työntekijät pitivät antoisana erilaistenihmisten tapaamista ja katsoivat yhteistyön aikana syntyneen uusia, jatkossa-kin hyödyllisiä verkostoja. Oppimisen suhteen hanke oli ollut yhdelle työn-tekijälle ”mieletön opinpaikka, monia asioita jalostui ja tuli viilautuneeksiparempaan suuntaan”, toisen työntekijän mukaan ”tietysti se on ehkä vähänyllättänyt, miten paljon erilaista tietoa on oppinut” ja kolmannen työntekijänkokemus oli, että ”ammattitaito on karttunut, tietää paljon enemmän ja tietää,että tietää paljon vähemmän, semmosta varmuutta toimia ja tietää mitätehdä”. Useat työntekijät toivat myös esiin oppineensa paljon projektityöstäsekä projektintyön ja peruspalveluiden välisistä eroista. Lisäksi muutamattyöntekijät katsoivat saaneensa hankkeen kautta kokonaan uuden työn jatyöpaikan. Työntekijöiden omin sanoin sanottuna:


”Kyl varmaan semmonen tietotaito ja nämä ominaisuudet, joita olen tässä perään

kuuluttanut, et työssä ois tärkeinä se joustavuus ja reagointi ja semmoinen. Et ne

on myös itsellä kehittynyt. Että on siinäkin mielessä oppinut. — helpoiten on osoi-

tettavissa, että aika paljon on täällä korvien välissä, niin kun ehkä jäänyt jälkiä.

Jos miettii, et mitä jää jälkeen, niin se henkilökohtainen hyöty on suuri.” (S 2.3)

”Kyllä koko projektista on aika paljon asioita, joita olen oppinut. Täytyy muistaa,

että tämä ala, se ei ollut minulla mitenkään semmonen elikkä se on ihan uus ala.

Semmonen tehtävä, jota en ole ennen tehnyt lainkaan. — se koko juttu on ollut

mulle uusi ja olen oppinut aika paljon. Se oli erittäin antoisaa. Oli erittäin antoisat

kaksi ja puoli vuotta.” (M 6.3)

”Siis ihan hirveesti tapahtunut asioita. Ihan hirveesti tavannut uusia ihmisiä ja

sitten oppinut.— Mä oon saanut viis vuotta kahdessa vuodessa. Ihan hirveen

paljon oon saanut. Mähän oon saanut uuden ammatinkin. Se on ehkä mulle se

kaikkein suurin asia. Ihan mä oon päässyt tutustumaan erilaisiin toimijoihin. —

Ihan niin kuin näkee maailmaa uusin silmin. — itsestäänkin on oppinut uusia puo-

lia tässä sivutuotteena. Niin kun tämmösiä, mitä ei muuten olis ehkä. Sitten itse-

näisyyteen tää on myös kasvattanut, mikä ei oo varmaan huono asia. Toivon mu-

kaan osaa myös huomioida muita ihmisiä sillä tavalla hyvällä tavalla, ettei puutu

liikaa muiden asioihin ja lähde ohjaileen niitä, mutta kuitenkin huomaa ja huomi-

oi.” (S 9.3)

”Kyllä se, mä oon löytänyt siitä semmosen jutun, joka mua edelleen kiinnostaa.

Majakka-projekti tarjos mulle mahdollisuuden tämmöseen työhön ja mä saan sitä

edelleen tehdä, niin aivan henkilökohtaisena havaintona on se, että päivittäin op-

pii lisää ja jotenkin tuntuu, että työkalut jalostuu. Rönsyt jää pois, virheet on saatu

tehdä Majakka-projektin aikana. Majakka-projekti kustansi ne mulle. Nyt se on

edelleen mukavaa työtä, jota mä mielellään teen. Tää nyt ainakin jäi mieleen. Il-

man Majakkaa en olisi tässä. Se on ihan varma juttu. Toisaalta myöskin Majakka-

projektin aikana muodostu sellainen verkosto ihmisiä, kontakteja, joita mä edel-

leen käytän. Se on ihan tätä konkreettista juttua.” (S 10.3)

”Paljon oon saanut, erittäin paljon kokemusta erilaisista ammateista — Ja myös

erilaisista työpaikoista ja työyhteisöistä, että saanut paljon kokemusta, jota voi

taas hyödyntää omassa työssänsä — Se on ollut hyödyllistä. Koska kun sä oot

yhdessä työssä, niin sä näät vain sen oman työpaikkas. Niin nyt mulla on ollut

mahdollisuus nähdä kymmeniä erilaisia työpaikkoja, työyhteisöjä. Miten siellä toi-

mitaan ja miten asiat hoidetaan. Se on valtavan suuri pääoma, että on päässyt

sinne aika pitkikskin ajoiks sisään sinne työyhteisöön.” (S 13.3)

187

11.2. Kehittämistyön tulokset ja tulevaisuus

Tässä raportissa on kuvattu Majakka-Beacon -hankkeen kehittämistyötä, senaikana testattuja palvelumalleja sekä hankkeen asiakkaiden työllistymispro-sesseja ja -tuloksia. Hankkeen tavoitteena oli kehittää pääkaupunkiseudunkuntien käyttöön uusi maahanmuuttajien työllistymistä ja kuntoutumista tu-keva palvelukokonaisuus sekä kehittää maahanmuuttajajärjestöjen tiedotus-toimintaa. Keskeisinä asiakastyön kehittämistehtävinä olivat tuetun työllis-tymisen ja työvalmennuksen sekä kuntoutusluotsauksen ja kuntoutustutki-muksen toimintamallien suunnittelu ja kokeilu. Hankkeessa kehitetyt ja tes-tatut palvelumallit osoittautuivat toimiviksi ja tuloksellisiksi. Ne ovat myössuoraan sovellettavissa täydentämään nykyisiä peruspalveluita.

Hanke toimi vuosina 2001-2005 ja sai rahoituksensa Euroopan Sosiaa-lirahaston rahoittamasta Equal-yhteisöaloiteohjelmasta. Kehittämistyön toi-meenpanon aikana vuosina 2002-2005 – kaikkiaan runsaan kolmen vuodenajanjaksona – käytiin lukuisia suunnittelukeskusteluja, tehtiin asiakasyhteis-työtä useiden kymmenien organisaatioiden ja satojen työpaikkojen kanssasekä vaihdettiin kokemuksia muiden kehittämishankkeiden kanssa mm.kansallisen teematyön ja kansainvälisen yhteistyön yhteydessä. Samallasuunniteltiin ja toteutettiin kehitettyjen toimintamallien levittämistä ja juur-ruttamista suomalaiseen palvelujärjestelmään. Osana disseminaatiotoimin-taansa hanke järjesti vuoden 2005 aikana koulutuspäiviä noin kymmenessätyövoiman palvelukeskuksessa. Koulutuksen tavoitteena oli toisaalta esitellähankkeen palvelumalleja, toisaalta pohtia yhdessä toiminnan juurruttamisenja käyttöön oton käytännön kysymyksiä.

Equal-hankkeet ovat ohjelman tavoitteiden mukaisesti varsin monita-hoisia ja laajoja projekteja. Yleisenä tavoitteena on kehittää ja testata innova-tiivisia toimintamalleja mm. erityisen vaikeassa työmarkkina-asemassa ole-vien henkilöiden työllistymisen parantamiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemi-seksi. Vaikka hankkeet ovat laajoja, ei niille ole varsinaisesti asetettu määräl-lisiä tavoitteita mm. asiakasmäärien tai työllistyneiden määrällisten osuuksi-en suhteen. Majakka-Beacon -hankkeen ja muidenkin työllistymistoimintaakehittäneiden Equal-hankkeiden tulokset ovat kuitenkin myös osallistujientyöllistymisen suhteen sangen rohkaisevia. Majakka-Beacon -hankkeen ai-kana käynnistyneiden kuntoutumis- ja aktivoitumisprosessien tulokset javaikutukset esimerkiksi asiakkaiden hyvinvointiin ja elämänhallintaan eivätnäy suoranaisesti tämän raportin määrällisissä tuloksissa.

Tämän raportin luvuissa on kuvattu kehitettyjä palvelumalleja, niidentoimintaperiaatteita, sisältöä ja vaiheita. Seuraavassa on vielä kiteytetty


kymmenen seikkaa, jotka kuvaavat toimintamallien keskeisiä ominaisuuk-sia:1) Työvalmentajien ja kuntoutusluotsin yhteistyö ja työnjako takasi sen,

että työvalmentajat pystyivät keskittymään työllistymiseen liittyvääntoimintaan (työn etsintään, työpaikkakäynteihin, työnantajayhteistyö-hön, asiakkaan tukemiseen työpaikalla), ja erilaiset sosiaali- ja terveys-palveluihin yms. liittyvät palvelutarpeet voitiin hoitaa kuntoutusluotsintoimesta.

2) Työvalmentajan tarjoama henkilökohtainen tuki merkitsi työn etsinnänräätälöintiä asiakkaan toiveiden ja vahvuuksien mukaisesti. Käytännös-sä tämä johti mm. siihen, että maahanmuuttajataustaiset asiakkaat työl-listyivät myös muihin kuin perinteisiin sisääntuloammatteihin.

3) Työvalmennuksen ensisijainen tavoite oli löytää työpaikka avoimiltatyömarkkinoilta. Niinpä työn etsintä suuntautui tavanomaisesta poiketenjulkisen sektorin lisäksi myös yksityisen ja kolmannen sektorin työpai-koille. Vaikka työvalmentajat pitivät tavoitetta haastavana, toimintatuotti myös tulosta: runsas puolet työllistyneistä asiakkaista löysi työpai-kan muualta kuin julkiselta sektorilta ja noin puolet työllistyi ilmanpalkkatukea.

4) Työvalmentajan tuen jatkuminen työllistymisen jälkeen ja tuen tarjoami-nen myös työnantajalle osoittautui tarpeelliseksi toimintamuodoksi. Senavulla kyettiin mm. oikaisemaan erilaisia tiedon puutteesta johtuviaväärinkäsityksiä, osallistumaan tarpeen mukaan työllistyneen henkilönperehdytykseen sekä ripeästi puuttumaan mahdollisiin ongelmatilantei-siin työpaikalla.

5) Kuntoutusluotsin toiminnan keskeisiksi toimintamuodoiksi osoittautui-vat palveluohjaus ja tukihenkilönä toimiminen. Toimintamuodot osoit-tautuivat tarpeellisiksi mm. siksi, että palvelujärjestelmän monimutkai-suus voi vaikeuttaa oikeiden palvelujen löytämistä ja erilaiset sekäkulttuuriset että sosiaaliset tekijät voivat puolestaan hankaloittaa maa-hanmuuttajataustaisen asiakkaan omatoimista asioiden hoitamista jaesimerkiksi itsehoidon toteuttamista.

6) Kuntoutusluotsin ja kuntoutustutkimustiimin yhteistyö takasi mm. sen,että tiimillä oli tavanomaista perusteellisemmat tiedot tutkimukseentulevasta asiakkaasta, jonka asioihin kuntoutusluotsi oli perehtynyt en-nen tutkimusjaksoa. Lisäksi kuntoutusluotsin tuen ja neuvonnan kauttamyös kuntoutustutkimuksen pohjalta laaditun jatkosuunnitelman toteu-tuminen pystyttiin varmistamaan.

7) Suomen kielen opetuksen siirtäminen luokkahuoneesta asiakkaan työ-paikalle aitoon työtilanteeseen merkitsi kielivalmennuksen kohdentu-

189

mista juuri niihin kielellisiin ja ilmaisullisiin tarpeisiin, jotka kyseisessätyöpaikassa ovat välttämättömiä.

8) Hankkeessa saatiin myös hyviä kokemuksia draamaterapiaan ja luovaantoimintaan perustuvasta maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden ryhmä-toiminnasta mm. työnhakuvalmennuksen osalta.

9) Työvalmentajien työparityöskentely osoittautui hyödylliseksi ja uusiatoimintatapoja synnyttäväksi toimintamalliksi, jonka edelleen kehittä-minen on tarpeellista. Parhaimmillaan työntekijöiden tiedot, taidot jakokemukset voivat yhdistyä tavalla, joka lisää kummankin osaamista jasynnyttää uusia toimintatapoja sekä työparityöhön että asiakastyöhön.

10) Työvalmentajien, kuntoutusluotsin ja suomen opettajien jalkautuminenoman toimiston seinien ulkopuolelle työpaikoille ja asiakkaan muuhuntoimintaympäristöön osoittautui maahanmuuttajataustaisen asiakkaantukitoimien suunnittelun ja toteutuksen kannalta tärkeäksi toimintamuo-doksi.

Equal-ohjelman vahvuutena voidaan pitää sitä, että parhaimmillaan kehittä-miskumppanuus perustuu aitoon yhteistyöhön, mikä tarjoaa mahdollisuudenintensiiviseen toiminnan kehittämiseen ja kokeiluun. Vaikka Majakka-Bea-con -hankkeen kehittämiskumppanit ovat toimineet yhteistyössä jo aikaisem-min, ovat kokemukset kehittämistyöstä syventäneet ja tiivistäneet tätä yhteis-työtä ja tuoneet siihen uusia elementtejä. Kehittämistoiminnan tulosten so-veltaminen palvelujärjestelmän uudistamistyöhön ja uusien toimintamallienjuurtuminen on vahvistunut tiiviin yhdessä tekemisen kautta.

Vaikka yhteistyö näyttää kantavan hedelmää kehitettyjen palvelumallienjuurruttamisen osalta, vaatii juurruttaminen myös toimintaresurssien jatku-vuutta. Hankkeen aikana kehitettiin maahanmuuttajajärjestöjen toimintaa,jossa erityisenä tavoitteena oli tarjota yhdistysten taustayhteisöille suoma-laista palvelujärjestelmää ja työllistymistä koskevaa neuvontaa, ohjausta jatukea. Lisäksi kehitettiin työnantajille suunnattua monikulttuurisuutta kos-kevaa tiedotusta. Hankkeessa toimineet maahanmuuttajataustaiset tiedottajatjärjestivät lukuisia seminaareja ja koulutustilaisuuksia, julkaisivat tiedotus-lehtiä, laativat nettisivuja ja toimittivat radio-ohjelmia. Tiedottajien neuvon-nan ja ohjauksen avulla järjestöjen jäsenistä osa työllistyi avoimille työmark-kinoille. Hankkeen tarjoamalla mahdollisuudella yhteistyöhön ja taloudelli-seen tukeen on ollut järjestöjen toiminnan kehittämisen kannalta merkitystä.Järjestöt tarvitsevat kuitenkin toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi mm.pysyvämpiä taloudellisia resursseja toiminnan toteuttamiseen ja edelleenkehittämiseen. Tässä suhteessa hankkeen kehittämistyön tulosten juurrutta-


minen on kuitenkin epävarmaa eikä siis hyväkään yhteistyö hankkeen aikanaaina voi taata varmaa lopputulosta.

Hankkeen asiakastyön palvelumallien juurtuminen on sen sijaan lähte-nyt hyvin käyntiin, ja on osin jo toteutunutkin. Tämä näkyy erityisestihankkeeseen osallistuneiden kaupunkien sekä Amiedun ja Kuntoutussäätiöntoiminnassa. Maahanmuuttajien suomen kielen opetusta kehitettiin ns. toi-minnallisen kielitaidon näkökulmasta työpaikoilla tapahtuvana täsmäkieli-koulutuksena. Toimintaa kehittänyt Amiedu on projektin toiminnan seurauk-sena muokannut koulutustarjontaansa siten, että suomen kielen valmennuk-sessa painottuu aikaisempaa enemmän työharjoittelun aikana työpaikallatapahtuva valmennus. Hankkeessa kehitettiin myös kuntoutustutkimustoi-mintaa paremmin maahanmuuttajien tarpeita vastaavaksi. Kuntoutussäätiöon kehittämistyön tuloksena sisällyttänyt maahanmuuttajille suunnatun kun-toutustutkimuksen osaksi kuntoutuspalvelukeskuksen palveluvalikoimaa.Lisäksi Kuntoutussäätiön työvalmennuskeskus on liittänyt työvalmentaja-palvelut osaksi palvelutarjontaansa.

Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien projektikentässä Majakka-Beacon -hanke on sijoittunut kooltaan pienempien joukkoon: toteutukseenosallistui kaupunkien projektipäälliköiden lisäksi vain kaksi työvalmentajaakaupunkia kohden. Kehittämiskumppanien tiivis yhteistyö ja palvelumallienyhteinen analysointi ovat kuitenkin taanneet sen, että kehittämistyön tulok-sia, mm. työvalmentajan ja kuntoutusluotsin toimintamalleja, on käytettysuoraan hyväksi esimerkiksi työvoiman palvelukeskusten palvelurakennettaja työotetta suunniteltaessa ja toteutettaessa. Hankkeen kokemukset osoitta-vat, että perinteisen kuntien toteuttaman tukityöllistämisen rinnalla myössuoraan avoimille työmarkkinoille tukevan palvelun toteuttaminen ilmanmittavia taloudellisia panostuksia tuottaa hyviä tuloksia.

Hankkeessa kehitettyjen palvelujen toimeenpano ei vaadi raskasta infra-struktuuria, sen sijaan se vaatii yhteistä sopimista mm. toimintaperiaatteistaja tavoitteista, keskinäisestä työnjaosta ja toiminnan kohdentamisesta. Seedellyttää myös työllistämistoimintaa, työnetsintää, työnantajayhteistyötä jakuntoutusta koskevaa asiantuntijuutta ja toiminnan painottumista palvelunkäyttäjän toimintaympäristöön ja työpaikoille.

191

Lähteet

Abdulkadir SM (2003) Keinot hallussa. Viranomaisten ratkaisemia kulttuuriristiriitoja.Kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa ja Avoin Oppimiskeskus-projekti, Helsinki.

Ackerman LK (1997) Health problems of refugees. The Journal of the AmericanBoard of Family Practice 10, 5, 337-348.

Ala-Kauhaluoma M, Härkäpää K (2004) Yksityisellä palvelusektorilla toimivien työn-antajien käsitykset ja suhtautuminen erityisen vaikeassa työmarkkina-asemassaolevien ryhmien työllistämiseen. Tutkimussuunnitelma. Kuntoutussäätiö, Helsinki.

Ala-Kauhaluoma M, Keskitalo E, Lindqvist T, Parpo A (2004) Työttömien aktivointi.Kuntouttava työtoiminta –lain sisältö ja vaikuttavuus. Stakes, Helsinki.

Ala-Kauhaluoma M, Lempola HM, Härkäpää K (2005) ESR-hankkeet työllistymisentukijoina. Kansallisessa teematyössä kerättyjä kokemuksia, tuloksia ja suosituksia.Kuntoutussäätiö, Helsinki.

Alitolppa-Niitamo A (2004) Monikulttuurisuus psykiatrisen työn haasteena. LuentoMaahanmuuttajat terveys-, kuntoutus- ja sosiaalipalveluiden asiakkaina –seminaaris-sa, Kuntoutussäätiö 18.10.2004.

Appiah A (1994) Identity, Authenticity, Survival. Multicultural societies and socialreproduction. Teoksessa: Gutmann A (ed.) Multiculturalism. Examining the politicsof recognition. Princeton University Press, Princeton, New Jersey.

Bailey E, Ricketts S, Becker DR, Xie H, Drake RE (1998) Conversion of daytreatment to supported employment: one-year outcomes. Psychiatric RehabilitationJournal 22, 1, 24-29.

Becker DR, Bebout RR, Drake RE (1998) Job preferences of people with severemental illness: a replication. Psychiatric Rehabilitation Journal 22, 1, 46-50.

Becker DR, Bond GR, McCarthy D, Thompson D, Xie H, McHugo GJ, Drake RE(2001) Converting day treatment centers to supported employment programs inRhode Island. Psychiatric Services 52, 351-357.

Becker DR, Drake RE (1993) A working life. The individual placement and support(IPS) program. Dartmouth Psychiatric Research Center, New Hampshire.

Bengtsson A, Eklund G (2005) Supported employment for immigrants. Esitelmäkonferenssissa: 7th European Union of Supported Employment Conference, Barce-lona.

Bhugra D (2003) Migration and depression. Acta Psychiatrica ScandinavicaSupplementum, 418, 67–73.

Bond GR (2004) Supported employment: evidence for an evidence-based practice.Psychiatric Rehabilitation Journal 27, 4, 345-359.

Bond GR, Becker DR, Drake RE, Rapp CA, Meisler N, Lehman AF, Bell MD, BlylerCR (2001) Implementing supported employment as an evidence-based practice.Psychiatric Services 52, 3, 313-322.

192 • Lähteet

Bond GR, Becker DR, Drake RE, Vogler KM (1997) A fidelity scale for theindividual placement and supported model of supported employment. RehabilitationCounseling Bulletin 40, 4.

Bond GR, Dietzen LL, McGrew JH, Miller LD (1995) Accelerating entry intosupported employment for persons with severe psychiatric disabilities.Rehabilitation Psychology 40, 91-111.

Brooke V, Inge K, Armstrong A, Wehman P (1997) Supported employmenthandbook: a customer-driven approach for persons with significant disabilities.Virginia Commonwealth University, Rehabilitation Research and Training Center onWorkplace Supports, Richmond.

Clarke K (1998) Breaking the bounds of bifiguration: the challenge ofmulticulturalism in Finnish vocational social work education. Julkaisematon sosiaali-politiikan lisensiaattitutkielma, Tampereen yliopisto.

Cook JA, Leff HS, Blyler CR, Gold PB, Goldberg RW, Mueser KT, Toprac MG,McFarlane WR, Shafer MS, Blankertz LE, Dudek K, Razzano LA, Grey DD, Burke-Miller J (2005) Results of a multisite randomized trial of supported employmentinterventions for individuals with severe mental illness. Archives of GeneralPsychiatry, 65, 5, 505-512.

Cook JA, Razzano LA (2000) Vocational rehabilitation for persons withschizophrenia: recent research and implications for practice. Schizophrenia Bulletin26, 87-103.

Crowther R, Marshall M, Bond G, Huxley P (2001) Vocational rehabilitation forpeople with severe mental illness (Cochrane Review). Cochrane Library, issue 2,2001, Update Softwear, Oxford.

Drake RE, Becker DR, Biesanz JC, Torrey WC, McHugo GJ, Wyzik PF (1994)Rehabilitation day treatment vs. supported employment: vocational outcomes.Community Mental Health Journal 30, 519-532.

Drake RE, Becker DR, Biesanz JC, Wyzik PF, Torrey WC (1996) Day treatmentversus supported employment for persons with severe mental illness: a replicationstudy. Psychiatric Services 47, 1125-1127.

Drake RE, Becker DR, Bond GR, Mueser KT (2003) A process analysis ofintegrated and non-integrated approaches to supported employment. Journal ofVocational Rehabilitation 18, 51-58.

EUSE (2005) Information booklet & quality standards. European Union ofSupported Employment.

Forsander A (2002) Luottamuksen ehdot. Maahanmuuttajat 1990-luvun suomalaisil-la työmarkkinoilla. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 39/2002. Väestön-tutkimuslaitos, Väestöliitto, Helsinki.

Geertz C (1973) The Interpretation of Cultures. Basic Books, New York.

Haarakangas T, Ollus N, Toikka S (2000) Väkivaltaa kokeneetmaahanmuuttajanaiset – haaste turvakotipalveluille Suomessa. Tasa-arvojulkaisuja2000: 3. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.

193

Haavisto R (2004) Sosiaalityön tutkimus: Maahanmuuttajat mukaan sosiaalipalvelu-jen suunnitteluun. Talentia-lehti 5, 10 - 12.

Helli-Kaymaz R (2004) Selkokieli. Asiakkaana tai työtoverina maahanmuuttaja.Julkaisematon. Amiedu, Helsinki.

Hessle S, Hessle M (1998) Child welfare in wartime and under post-warconditions: the Bosnian case a point of departure for reflections on social work withrefugees. Teoksessa: Williams C, Soydan H, Johnson M (ed.) Social Work andMinorities. European Perspectives. Routledge, London, 139-155.

Hiipakka R (2005) Maston toimintamalli Tampereen työttömien toiminta- ja palvelu-keskuksessa. Teoksessa: Koivula UM (toim.) Työn Tiet – tuloksia, vaikutuksia jaoppimista. Työn tiet –projektin julkaisuja 1, Tampere, 41-60.

Huhta A, Takala S (1999) Kielitaidon arviointi. Teoksessa: Sajavaara K, Piirainen-Marsh A (toim.) Kielenoppimisen kysymyksiä. Soveltavan kielentutkimuksen keskus,Jyväskylän yliopisto.

Hyvönen P (2004) Maahanmuuttajajärjestöjen toiminta ja mahdollisuudet – esimerk-kinä Irakin ja Iranin työllistämisyhdistys ja Suomen Somaliliitto. Edupoli, Porvoo.Moniste.

Härkäpää K (1998) (toim.) Kokemuksia tuetusta työllistymisestä. Vates-säätiö jaFINSE, Helsinki.

Härkäpää K, Ala-Kauhaluoma M, Hyvärinen M, Kokko RL, Narumo R (2000) Tavoit-teena työ. Tuetun työllistymisen kehitysnäkymiä. Kuntoutussäätiön työselosteita 21/2000, Helsinki.

Jaakkola M (1999) Maahanmuutto ja etniset asenteet. Työpoliittinen tutkimus 213.Työministeriö, Helsinki.

Jaakkola M (2005) Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin vuosina 1987-2003. Työpoliittinen tutkimus (painossa). Työministeriö, Helsinki.

Jasinskaja-Lahti I, Liebkind K (1997) Maahanmuuttajien sopeutuminen pääkaupunki-seudulla. Sosiaalipsykologinen näkökulma. Helsingin kaupungin tietokeskuksentutkimuksia 1997: 9, Helsinki.

Jasinskaja-Lahti I, Liebkind K, Vesala T (2002) Rasismi ja syrjintä Suomessa. Maa-hanmuuttajien kokemuksia. Gaudeamus, Helsinki.

Jenaro C, Mank D, Bottomley J, Doose S, Tuckerman P (2004) Supportedemployment in the international context: an analysis of process and outcomes.Journal of Vocational Rehabilitation 17, 1, 5-21.

Joronen T (2005) Työ on kahden kauppa – maahanmuuttajien työmarkkina-asemanongelmia. Teoksessa: Paananen S (toim.) Maahanmuuttajien elämää Suomessa.Tilastokeskus, Helsinki, 59-82.

Järvikoski A, Härkäpää K (2000) Mielenterveyskuntoutujien palveluohjaus.Kuntoutus 23, 2, 3-13.

Järvikoski A, Härkäpää K (2004) Kuntoutuksen perusteet. WSOY, Helsinki.

194 • Lähteet

Järvinen R (2004) Ammatillisen maahanmuuttotyön kulttuuri. Erilaisuus sosiaali- jaterveydenhuollon jäsennyksissä. Väitöskirja. Tampereen yliopiston sosiologian jasosiaalipsykologian laitos, Tampere.

Kallanranta T, Repo M (1995) Terveydenhuollon kuntoutuksen käytäntöjä. Teokses-sa: Suikkanen A, Härkäpää K, Järvikoski A, Kallanranta T, Piirainen K, Repo M,Wikström J (toim.) Kuntoutuksen ulottuvuudet. WSOY, Juva, 291-300.

Kela (2003) Kansaneläkelaitoksen kuntoutustilastot 2002. T13:14.

Kleinman A (2004) Culture and Depression. The New England Journal of Medicine2004, 351, 951-953.

Kokko RL, Ala-Kauhaluoma M (2000a) Kuntoutumis- ja työllistymisprosessitCASETTI-projektissa. Kuntoutus 23, 3, 47-51.

Kokko RL, Ala-Kauhaluoma M (2000b) Mä sain sellaisen kipinän. Kokemuksia jatuloksia mielenterveyskuntoutujien työllistymisen tukemisesta. Kuntoutussäätiöntyöselosteita 20/2000, Helsinki.

Koskiluoma K (2004) Valtaannuttavan sosiaalityön lähtökohtana sosiaalinen oikeu-denmukaisuus. Talentia 1/2004.

Kuntoutus (2000) Teemanumero. Kuntoutus 23, 3.

Kuntoutus (2005) Maahanmuuttajien työllistymisen ja kuntoutuksen uudet palvelut –teemanumero. Kuntoutus 28, 2.

Kuntoutussäätiö (2005) Kuntoutussäätiön laatukäsikirja 2005. Kuntoutussäätiönsisäinen julkaisu. Helsinki.

Laki julkisesta työvoimapalvelusta (2002) 1295/30.12.2002.

Laki julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 7 luvun 3 ja 11 § muuttamisesta(2003) 1352/30.12.2003.

Laki kansaneläkelain muuttamisesta (1998) 837/13.11.1998.

Laki kansaneläkelain muuttamisesta (2002) 70/1.2.2002.

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta (2001)189/2.3.2001.

Liebkind K (1994) Monikulttuurisuuden ehdot. Teoksessa: Liebkind K (toim.) Maa-hanmuuttajat. Kulttuurien kohtaaminen Suomessa. Gaudeamus, Helsinki.

Liebkind K, Mannila S, Jasinskaja-Lahti I, Jaakkola M, Kyntäjä E, Reuter A (2004)Venäläinen, virolainen, suomalainen. Kolmen maahanmuuttajaryhmän kotoutuminenSuomeen. Gaudeamus, Helsinki.

Leskinen A (1999) Itä-Helsingin maahanmuuttajien tiedotus- ja neuvontapiste.Väliraportti toiminnasta 1.05-31.9.1999. Helsingin kaupunki, Sisu-Integra –projekti.

Löfvander MB, Furhoff AK (2002) Pain behaviour in young immigrants havingchronic pain: an exploratory study in primary care. European Journal of Pain 6,123-132.

McGurk SR, Mueser KT (2003) Cognitive functioning and employment in severemental illness. Journal of Nervous and Mental Disease 191, 789-798.

195

McHugo GJ, Drake RE, Becker DR (1998) The durability of supported employmenteffects. Psychiatric Rehabilitation Journal 22, 1, 55-61.

Mikkelsen F, Dahlstedt I, Melve J, Saksela S (2003) (ed.) Invandrerorganisationer iNorden. Nordisk Ministerråd, Køpenhavn.

Mueser KT, Clark RE, Haines M, Drake RE, mcHugo GJ, Bond GR, Essock SM,Becker DR, Wolfe R, Swain K (2004) The Hartford study of supported employmentfor persons with severe mental illness. Journal of Consulting and ClinicalPsychology 72, 3.

Myrskylä P (2003) Maahanmuuttajat hivuttautuvat työmarkkinoille. Hyvinvointi-katsaus 3, 32-37. Tilastokeskus, Helsinki.

Narumo R, Lassy L, Härkäpää K (2001) The process of supported employment forpersons with mental health problems. Experiences from the Casetti project. Esitel-mä konferenssissa: 5th Conference of European Union of Supported Employment,Edinburgh, Scotland.

Ojuri A (1999) (toim.) Kotitalossa koko maailma. Mixeri-maahanmuuttajaprojektinkokemuksia ensi- ja turvakodeissa. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 23, Helsinki.

Patel N, Humphries B, Naik D (1998) The 3 Rs in Social Work: religion, ‘race’ andracism in Europe. Teoksessa: Williams C, Soydan H, Johnson M (ed.) Social workand Minorities. European Perspectives. Routledge, London, 182-208.

Peltola U (2005a) Asiakkaana maahanmuuttaja. Kuntoutus 28, 2, 62-74.

Peltola U (2005b) Maahanmuuttajien työvalmennus ja tuettu työllistyminen.Kuntoutus 28, 2, 23-39.

Peltola U (2005c) Net-work-in. Evaluation report of the transnational cooperation.Kuntoutussäätiö, Helsinki.

Pitkänen P, Kouki S (1999) Vieraiden kulttuurien kohtaaminen viranomaistyössä.Edita, Helsinki.

Pirttimaa R (2003) Tuetun työllistymisen alkuvaiheet ja kehittyminen Suomessa.Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos, erityispedagogiikan yksikkö (http://ethesis.helsinki.fi).

Pirttimaa R, Saloviita T (2002) Supported employment in Finland six years followingits introduction. Journal of Vocational Rehabilitation 17, 301-307.

Pohjanpää K, Paananen S, Nieminen M (2003) Maahanmuuttajien elinolot. Venäläis-ten, virolaisten, somalialaisten ja vietnamilaisten elämää suomessa 2002. Elinolot2003:1, Tilastokeskus, Helsinki.

Potocky-Tripodi M (2002) Best practices for social work with refugees andimmigrants. Columbia University Press, New York.

Puolanne M, Sariola L (2000) Laatu tuetussa työllistymisessä. Palvelustandardi.Vates-säätiö ja FINSE, Helsinki.

Raiff NR, Shore BK (1993) Advanced case Management: New strategies for thenineties. Sage, Newbury Park, CA.

196 • Lähteet

Rauta A (2004) Miten huomata tai tunnistaa asiakkaan aikaisemmat traumaattisetkokemukset asiakastyössä? Luento Maahanmuuttajat terveys-, kuntoutus- jasosiaalipalveluiden asiakkaina –seminaarissa, Kuntoutussäätiö 19.10.2004.

Reuter A, Jaakkola M, Mannila S (2005) Maahanmuuttajien resurssit Suomen työ-markkinoilla. Kuntoutus 28, 2, 7-22.

Rex J (1996) Ethnic minorities in the modern nation state. Working papers in thetheory of multiculturalism and political integration. Macmillan Press Ltd, Houndmills.

Rockefeller S (1994) Comment. Teoksessa: Gutmann A (ed.) Multiculturalism.Examining the politics of recognition. Princeton University Press, Princeton, NewJersey.

Rogan P (2005) Moving from segregation to integration: organizational changestrategies and outcomes. Teoksessa: Wehman P, Brooke V, Inge K, Revell G (ed.)Inclusive employment: People with disabilities going to work. Paul H Brookes,Baltimore.

Rose SM (1992) Case Management and social work practice. Longman, WhitePlains.

Rose SM (2003) Empowerment: Foundation & Concept Development (draft.).

Räty M (2002) Maahanmuuttaja asiakkaana. Tammi, Helsinki.

Salo M, Rahkonen V, Pekkanen V (2003) Reimari – luovan toiminnan ryhmän raport-ti. Inkerikeskus, Helsinki.

Saloviita T (2000) Supported employment as a paradigm shift and a cause oflegitimation crisis. Disability & Society 15, 87-98.

Seppänen HM, Rikala H, Härkäpää K (2004) Kokonaisvaltaista tukea yksilölle.Poimintoja Equal-hankkeiden hyvistä käytännöistä. Kuntoutussäätiö, Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö (1995) Sosiaalityö vastaanottokeskuksissa. Selvityksiä1995: 4. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita, Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö (1998) Maahanmuuttajat sosiaali- ja terveyspalveluidenasiakkaina. Selvityksiä 1998: 12. Edita, Helsinki.

Speljkavik O, Froyland K (2003) Yrkeshemmede i det ordinaere arbeidslivet –inkludering gjennom Arbeid med bistand. Arbeidsforskningsinstitutet, Rapport 3,Oslo.

Speljkavik O, Froyland K, Evans M (2004) Supported employment in Norway – anational mainstream programme. Work Research Institute, Occasional Papers 6,Oslo.

Speljkavik O, Froyland K, Evans M (2005) Supported employment in Norway.Esitelmä kongressissa: 7th European Union of Supported Employment Conference,Barcelona.

Strümpel C, Stadler-Vida M, Giedenbacher Y (2002) (toim.) Quality in Practice:Stakeholders’ views on supported employment. Final report. European Centre forSocial Welfare Policy and Research, Vienna (http://www.quip.at).

197

Tiilikainen M (2004) Näkökulmia somalialaisnaisten mielenterveyteen. SuomenAntropologi 29, 3, 30-42.

Tilastokeskus (2004) Ulkomaalaiset ja siirtolaisuus 2003. Suomen kansalaistenmaastamuutto ja ulkomaan kansalaisten maahanmuutto 1981-2003. Väestö 2004:6,Helsinki.

TRADES (2000) TRADES-Diploma -koulutusmateriaali. Kuntoutussäätiö, Helsinki.

Työhön, elämään, työelämään (1998) Vammaisten oikeus työhön on toteutettavissaEU-Suomessa. ECHO- ja STEPS-projektien loppuraportti. Stakes, Helsinki.

Työministeriö (2001) Kohti etnistä yhdenvertaisuutta ja monimuotoisuutta. Hallituk-sen etnisen syrjinnän ja rasisminvastainen toimintaohjelma. Työhallinnon julkaisu284, Helsinki.

Valkonen J (2005) Työllistyminen, toimeentulo ja tyytyväisyys. Tuloksia tuetuntyöllistymisen hankkeesta (Tutka-projekti). Kuntoutus 28, 1, 27-42.

Valkonen J, Harju S (2005) Ihmisen arvoinen diili. Tuetun työllistymisen hankkeentoimeenpano ja tulokset. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 73/2005, Helsinki.

Valkonen J, Peltola U (2005) Työtä, tukea ja mielenterveyttä. Kokemuksiamielenterveyskuntoutujien työllistymismalleista. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 74/2005, Helsinki.

Wehman P, Revell WG, Brooke V (2003) Competitive employment. Has it becomethe “first choice” yet? Journal of Disability Policy Studies 14, 3, 163-173.

Wehman P, Targett P, West M, Kregel J (2005) Productive work and employmentfor persons with traumatic brain injury: what have we learned after 20 years?Journal of Head Trauma Rehabilitation 20, 2, 115-127.

Williams C (1998) Towards an emancipatory pedagogy? Social work education fora multicultural, multi-ethnic Europe. Teoksessa: Williams C, Soydan H, Johnson M(ed.) Social work and Minorities. European Perspectives. Routledge, London.

Williams C, Soydan H, Johnson M (1998) Social work and Minorities. EuropeanPerspectives. Routledge, London.

Venäläinen R (1996) (toim.) Tuettu työllistyminen. Vates-säätiö ja FINSE, Helsinki.

Yli-Paavalniemi P (2004) Vajaakuntoisten tuettu työllistyminen Helsingissä – toimin-nasta ja hyödyistä. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Selvityksiä 2004:4.

198 • Lähteet

199

Liitteet

Liite 1 Ohjausryhmän ja projektityöryhmän jäsenet

Jaana Lehdonvirta, kuntoutusluotsiRaisa Venäläinen, projektisuunnittelija (Trades-Diploma, Majakka-tiedotustiimi)Reima Kapanen, työnetsijäSari Harju, projektisuunnittelija

Helsingin kaupunki, sosiaalivirasto,töidenjärjestelytoimistoLeena Pellilä, erityissuunnittelijaAli Khary, työvalmentajaHetti Harell, työvalmentaja

Espoon kaupunki, sosiaalivirasto,kuntouttavien työllistämispalvelujen yksikköSirkku Reponen, koordinaattoriMaarit Änkilä-Savolainen, työvalmentaja (myöstalousasiat)Mohammed Kaiser, työvalmentajaJanni Seraidaris, työvalmentaja

Vantaan kaupunki, sosiaalivirastoRitva Joutsenlahti, kuntouttavan työtoiminnanjohtaja, ValokeilaPaula Myllymäki, taloussihteeriMikael Isomäki, työvalmentajaKaroliina Kuisma, työvalmentaja

Amiedu, maahanmuuttajakoulutusRitva Kaikkonen, koulutussuunnittelija/ohjaava kou-luttajaRauha Helli-Kaymaz, suomen kielen kouluttajaLiisa Parvinen, suomen kielen kouluttaja

Helsingin yliopisto, Tutkimus- ja koulutuskeskusPalmeniaMaire Kokko, projektipäällikköLeena Rautiainen, suunnittelija

Inkerikeskus ryArja Tahvanainen, toiminnanjohtajaVieno Lossenko, tiedottajaViola Pekkanen, draamaopettajaVenla Rahkonen, taideterapeutti

Iranin ja Irakin työllistämisyhdistysOmar Bahaaldin, tiedottajaAla Faraj, tiedottaja

Suomen Somaliliitto ryFaisal Dahir Nur, tiedottaja

Ohjausryhmä

Erityispalvelujohtaja Jussi Merikallio, HelsinginkaupunkiToimistopäällikkö Sari Toiviainen, HelsinginkaupunkiTulosyksikön johtaja Leila Lahti, Espoon kaupunkiKoordinaattori Sirkku Reponen, Espoon kaupunkiSosiaalihuollon johtaja Maritta Pesonen, VantaankaupunkiTalouspoliittinen asiamies Simo Pinomaa, Teollisuusja työnantajatESR-koordinaattori Auli Vuorela, Uudenmaan TE-keskusProjektineuvoja Varpu Taarna, työministeriöYlitarkastaja Kai Koivumäki, työministeriöMaahanmuuttajajärjestöjen edustaja (vuorovuosin):varapuheenjohtaja Toivo Tupin, Inkerikeskus,puheenjohtaja Abdirizak Hassan Mohamed,Suomen Somaliliitto, varapuheenjohtaja RezaKamangar, IrtyToimitusjohtaja Veijo Notkola, Kuntoutussäätiö(puheenjohtaja)Kehittämispäällikkö Kristiina Härkäpää, Kuntoutus-säätiö (sihteeri)Tutkija Ulla Peltola, Kuntoutussäätiö (evaluaattori)

JohtoryhmäErityissuunnittelija Leena Pellilä, Helsingin kaupunkiKoordinaattori Sirkku Reponen, Espoon kaupunkiKoordinaattori Ritva Joutsenlahti, Vantaan kaupunkiKoulutussuunnittelija Ritva Kaikkonen, AmieduKehittämispäällikkö Kristiina Härkäpää, Kuntoutus-säätiö (puheenjohtaja)Projektisuunnittelija Raisa Venäläinen, Kuntoutus-säätiöTyönetsijä Reima Kapanen, KuntoutussäätiöTyövalmentaja Ali Khary, Helsingin kaupunkiTutkija Ulla Peltola, Kuntoutussäätiö (evaluaattori)Projektisihteeri Hanni Rikala, Kuntoutussäätiö(sihteeri)

Projektiryhmä

KuntoutussäätiöKristiina Härkäpää, kehittämispäällikköHanni Rikala, projektisihteeri/projektitiedottajaUlla Peltola, tutkijaVilhelmiina Lehtinen, toimistosihteeri (talousasiat)

199

Sisältö, aihe

Hankkeen omat julkaisut:Työvalmennus, kuntoutusluotsaus, suomen opetustyöpaikalla

Työnetsintä, työnantajayhteistyö

Supporting empowerment – coaching in FinlandCooperation with employers – three case studies fromFinland

Tapausesimerkkejä hankkeen asiakastyöstä

Kokonaisvaltaista tukea yksilölle – poimintoja Equal-hankkeiden hyvistä käytännöistä

Maahanmuuttajien työllistymisen tukeminen jakuntoutusluotsaus -MAJAKKA -projekti

Maahanmuuttajien työllistymisen ja kuntoutuksenuudet palvelut -teemanumero

ESR-hankkeet työllistymisen tukijoina – kansallisessateematyössä kerättyjä käytäntöjä, tuloksia ja suosi-tuksia

Hanketta koskevat artikkelit:Fowsian monet pulmat

Kuntoutusluotsi auttaa maahanmuuttajia labyrintissä

Työvoimaa ja tukipalveluja Sateenkaaren alta Vantaalta

Maahanmuuttaja jää helposti ilman apua

Majakka ohjaa työelämään

Radio Warsan tukee työllistymistä

Århus uskoo uustanskalaisiin

Radio Warsan ohjelmaa työnhausta somalian kielellä

Majakka-Beacon -projektissa suomea opitaantyöpaikalla.

Kuntoutusluotsi kulkee kuntoutujan rinnalla

Tuettua työllistymistä ja kuntoutusluotsaustamaahanmuuttajille

Majakka-projekti auttaa maahaanmuuttajiatyöllistymään

Räätälöity tuki auttoi maahanmuuttajia työllistymään

Hankkeen julkaisut ja hanketta koskevat artikkelit

Liite 2 Esimerkkejä hankkeen disseminaatiotoiminnasta

Foorumi ja ajankohta

Majakka-Beacon tiedotuslehti 1/2003

Majakka-Beacon tiedotuslehti 2/2004

Twenty factors for successful inclusionpathways – analysis and examples.Transnational Partnership Strategies for Inclusion(CAP to Combat Social Exclusion), 2004

European Thematic Group 1, InvolvingEmployers, Bryssel 2004

kansallisen teematyöprojektin julkaisu,Kuntoutussäätiö 2004

Kuntoutus 1/2002

Kuntoutus 2/2005

kansallisen teematyöprojektin julkaisu,Kuntoutussäätiö 2005

Dialogi 1/2005

Dialogi 1/2005

Etelä-Suomen yrittäjä –lehti

Mielenterveys 4/2004

Monitori 4/2002

Monitori 3/2003

Monitori 4/2003

Monitori 4/2003

Monitori 3/2004

Sairaanhoitaja 2/2005

Työelämä 6/2003

Vantaan sanomat 11.2.2004

Vantaan sanomat 21.11.2004

200 • Liitteet

Seminaarit ja koulutustilaisuudet

Aihe, teema

Maahanmuuttajat terveys-, kuntoutus- ja sosiaalipal-velujen asiakkaina

Asiakastyön palvelumallit Majakka-Beacon -hankkeessa

Tuettu työllistyminen

Tuettu työllistyminen, kuntoutusluotsaus,kuntoutustutkimus ja suomen kielen opetus


kaksipäiväinen koulutustilaisuus,Kuntoutussäätiö, Helsinki 2004

Helsingin ja Vantaan kaupungit, 2004

kaksipäiväinen koulutustilaisuus,Kuntoutussäätiö, Helsinki 2005

1/2-1 päivän koulutustilaisuudet työvoimanpalvelukeskuksille, 2005

Kansainväliset ja kotimaiset konferenssit

Aihe, teema

Supported employment and case management forimmigrants – the Majakka-Beacon DP

Three categories of difference

Majakka-Beacon - Resource-oriented casemanagement and supported employment forimmigrants

Maahanmuuttajien kuntoutusluotsaus ja tuettutyöllistyminen

Hankkeen työnantajayhteistyön jatyöllistämistoiminnan esittely

Developing supported employment in Finland

From diverse population to diversity of services?

Työllistymispalvelun kehittämisen arviointi (maahan-muuttajat).

Työllistyyshankkeet ja kansallinen Equal-teematyö

Kokemuksia maahanmuuttajien työvalmennuksesta japalveluohjauksesta Majakka-projektissa

Maahanmuuttajat työllistymispalveluiden asiakkaina

Transnational workshop on quality employment

Inclusion through corporate social responsibility

Examples of coordinating pathways to employment

Developing supported employment in Finland


6th Conference of the European Union ofSupported Employment, Helsinki 2003

Conference of the European Sociological As-sociation, Murcia 2003

Meeting of the Transnational PartnershipStrategies for Inclusion (CAP to Combat SocialExclusion), Budapest 2003

1/2-päivän sessio; Kuntoutuspäivät, Helsinki2004

European Thematic Group 1, InvolvingEmployers, Bryssel 2004

Conference of the Transnational PartnershipStrategies for Inclusion (CAP to Combat SocialExclusion), Oslo 2004

World Congress of Rehabilitation International,Oslo 2004

Arviointi käytännössä, Kuntoutussäätiö,Helsinki 2004

Arviointi käytännössä, Kuntoutussäätiö,Helsinki 2004

Kuntoutuspäivät, Helsinki 2005

Kuntoutuspäivät, Helsinki 2005

Transnational Partnership Strategies for Inclusion(CAP to Combat Social Exclusion), Helsinki 2005

Equal Conference “Free movement of goodideas”, Varsova 2005

Conference of the Transnational PartnershipStrategies for Inclusion (CAP to Combat SocialExclusion), Dundee 2005

7th Conference of the European Union ofSupported Employment, Barcelona 2005

Aihealue/tilanne

Minä ja taustani

Liite 3 Majakka-projektin suomen kielen lähiopetuksen OPS

Orientaatioperusta: Maahanmuuttaja-asiakkaan valmentaminen arki- ja työelämän viestintään. Suullisenkielitaidon yleinen kehittäminen. Opetuksessa puheen ymmärtäminen ja puhuminen ovat ensisijaisia kirjal-lisiin taitoihin verrattuna. Kirjallisena materiaalina voidaan käyttää sanastoja, dialogeja ja pieniä tarinoita.Joitakin kirjallisia harjoituksia on myös liitetty ohjelmaan esimerkiksi viestien ja sähköpostin kirjoittaminen.OPSin ensimmäinen osa on rakennettu teemoista ja konkreettisista tilanteista ja toiseen osaan onkoottu viestinnän säätelyyn liittyvää sanastoa, jota olisi tarkoitus opiskella teemojen ja tilanteiden yhtey-dessä. OPSin kolmanteen osaan on koottu aikaan, paikkaan, työyhteisöön jne. liittyvää ydinsanastoaharjoiteltavaksi sellaisenaan tai konkreettisissa tilanteissa.

1. Teemoja ja tilanteita

1. Perustiedot:nimi, osoite, sukupuoli,ikä

2. Kotimaa, kansallisuus,kielitaito

3. Ammatti, työkokemus,työpaikka

4. Perhetausta5. Ystävät6. Koulutus

Huomioita

• oman nimen tavaamallaselventäminen

• itsestä ja toisesta kerto-minen

• omasta maasta kertomi-nen, lyhyesti

• lisäkysymysten tekemi-nen uudelle henkilölle

• terveisten lähettäminen• katsekontakti

Ideoita

Voisitsä sanoa kirjain kir-jaimelta?Kertoisitsä lisää?Sanoisitsä vielä?Viihdytsä?

Tapaaminen, esittäy-tyminen, tutustumi-nen

1. Virallinen/epävirallinen2. Työnantajan tapaami-

nen/esittäytyminen3. Työtoverille esittäytymi-

nen/tutustuminen4. Kokouksessa esittäyty-

minen5. Asiakkaan kohtaaminen6. Jokapäiväinen

tervehtiminen, voinninkysyminen

• puhe-etäisyys, katse-kontakti, kättely

• virallisemman jaepävirallisemman tilan-teen erottaminen toisis-taan

• kohteliaisuus• kielletyt kysymykset:

Paljoksä painat? Mikäsun palkka on? Mikssulla ei ole lapsia? Mikssä et oo naimisissa?Kuinka vanha sä oot?

• puhuttelu• viralliset tervehdykset:

päivää, näkemiin jne.• epäviralliset

tervehdykset: moi, hei,terve, heido

• toivotukset: hyvääviikonloppua, lomaa,työpäivää jne.

• Vointi: Miten menee?Kuinka viikonloppumeni?

Kohteliaskeskustelu-käyttäytyminen,keskustelun aloitta-minen ja lopettami-nen, small talk -tilan-teita

1. Harrastukset, vapaa-aika

2. Sää3. Lounastunnilla4. Taukotilassa5. Työpaikan juhlissa6. Kyläilykutsun esittämi-

nen7. Ajankohtaisia aiheita

Luontevan ja rennonrupattelun harjoittelu,omista tekemisistä, tunte-muksista, mielipiteistä javoinnista kertominen janäistä asioista kysymystenesittäminen työtoverille taiystävälle

Oletsä kuullut? Mitä säteit…?Katsoitsä eilen uutiset?Oot sä lukenu lehdestä?Mitä sä ajattelet siitä asi-asta?Mä tykkään/ Mä en tykkääOn outoa, kummaa, eri-koistaMusta tuntuu, mä luulen

202 • Liitteet

Aihealue/tilanne

Joukkoliikenne, aika-taulut, liikenne-välineet, liikkuminen

1. Liikkumisen suunnitte-lua; kotoa työpaikalle/Miten? Millä? Monelta?

2. HKL, VR; seutulippu,matkakortti, näyttö-kortti, kertalippu,ratikkalippu, vaihto,voimassa, sakkomaksu

3. Lipun ostaminen4. Ruuhkassa, myöhästy-

minen ja siitäilmoittaminen

Huomioita

• aikataulujen tutkimista,ajan käytön suunnitte-lua, arkiasioinnin har-joittelua

Ideoita

Millä sä tuut?Kuinka kauan sun matkakestää? Pitääks sun vaih-taa bussia?Missä sä jäät pois? Missäsä nouset metroon?Pääsetsä ratikalla?Millanen lippu sulla on?Millon sun täytyy käydälataamassa kortti?Mihin asti/saakka sunlippu on voimassa?Laitetaanko uusi lipputästä päivästä?Miten kauan kestää men-nä?Monelta sun täytyy lähteä?Mihin aikaan sä oot peril-lä? Onks sun matka han-kala? Luetsä bussissa?ootsä joskus saanu sakot?

Työ 1. työpaikan perustiedot:• työpaikka• työtoverit, esimiehet• kokoaikatyö, osa-aika-

työ, ylityö• palkkaus2. Päivittäiset rutiinit:• työajat, tauot• työajan seuranta,

vuorolistat3. Työvuosi:• työjaksot, lomat, vuo-

denaikojen vaikutustyöhön

4. Ammatteihin liittyvääsanastoa (tarpeen mu-kaan)

5. Työsopimus6. Työtehtävän tai työ-

vaiheen selostaminen7. Kokous8. Ilmoitustaulu

• sanaston harjoitteluakäytännön tilanteissaks. erillinen työelämä-sanaston lista

• kysymyksien esittämi-nen ja niihin vastaami-nen

• sen ilmaiseminen, onkotyö valmis vai kesken

Millasta työtä?Millaset työajat?Millanen palkka?Onko lisiä?Ootsa tuonu verokirjan jopalkanlaskijalle?Mikä työvuoro sulla onensi tiistaina?Voik sä tehdä ylitöitä?Mitä on vielä tekemättä?Mitä on vielä tehtävä?Millon/mihin mennessä täntyön on oltava valmis?

Puhelimessa 1. Puheluun vastaaminentyöpaikalla

2. Tiedusteluun vastaami-nen

3. Viestin/soittopyynnönvastaanottaminen jakirjoittaminen

4. Puhelun lopettaminen

• kohteliaan puhelin-käyttäytymisen harjoit-telu

• puheesta yhteystietojenkirjoittaminen

• pyyntöjen tekemisen jaymmärtämisen harjoittelu

• varmistaminen, ovatkovastaanotetut tiedotoikeat

Hetkinen, katson.Odottaisitko vähän.Voitteko soittaa uudes-taan?Ottakaa yhteyttä ensi vii-kolla!Voinko jättää viestin?Milloin hän on paikalla/tavattavissa? 203

Tavoittelen LeenaNiemistä? Minulla olisisellaista asiaa, että…?Onko tämä asia kiireelli-nen? En tiedä, onko hänoikea henkilö? Voittekoauttaa tässä asiassa?Voiko jättää soittopyyn-nön? Anteeksi, toistattekovielä/sanotteko uudes-taan! Hetki, haen kynän!Hetki, siirrän puhelun!Puhuisitteko vähän kovem-paa/hitaampaa?Selvä. Aivan. Ilman muuta.Tietenkin. Tottakai. Nähtä-västi. Niin. Jaa. Katsotaan.Hienoa. Palataan asiaan.Tehdään näin. Kuulemiin.

Viestin kirjoittami-nen, vastaan-ottaminen

1. Oman viestin kirjoitta-minen

2. Työtoverin viestiin vas-taaminen

3. Muistilistan tekeminen

• lyhyen viestin kirjoitta-minen esim. keltaiselleliimalapulle

• työtoverin lähettämäänviestiin reagoiminen

• tekemättömien töidenlistaaminen

Hei, jouduin yllättäen….Minun oli lähdettäväMinun oli pakko…Valitettavasti suunnitelmatmuuttuivat…En saanut sinuun yhteyttäkännykällä.Emme voi tavata tänä ilta-na, sillä…Kertoisitko pomolle, että…Päiväkodista/koulusta,sairaalasta soitettiin…

Rakennuksessa liik-kuminen

1. Hissillä liikkuminenkerroksesta toiseen

2. Työhuoneen/työtilojenpohjapiirros, huonees-sa liikkuminen ja toimi-minen

3. Kerroksessa, käytävälläliikkuminen

• suunta- ja paikka sano-jen harjoittelu ks. sana-lista

• varasto, pukuhuone,sosiaalitila, tauko-huone, infotaulu, kulku-kortti jne.

• suljettu, lukittu, kiinni,avoinna, auki, turvaluk-ko, hälytin

Monenteen?Monennessa?Mikä kerros?Missä kerroksessa sijait-see/on?Kummalla puolella?Minkä edessä?/takana/vieressä/päässä?Mihin asti/saakka?

Kello, aika, kalenteri 1. Digitaaliaika/ kellotaulu2. Kalenteri, päivämäärä3. Aikasanoja (pian, kohta,

äsken..) ks. lista4. Aikakysymykset5. Ajan sopiminen, siirtä-

minen, peruuttaminen

• päivämäärän ja kellon-ajan kirjaaminen pu-heesta kalenteriin

• kalenterin käyttöä, ajankeston hahmottamista

• sopia, siirtää, peruut-taa, perua

Mitä kello on?Monelta? Mihin aikaan?Mihin asti/saakka?Mistä lähtien?Millä viikolla?Missä kuussa?Minä vuonna?Kuinka usein?

Aihealue/tilanne Huomioita Ideoita

204 • Liitteet

Perusmatematiikkaa,mittayksiköt, nume-roita

1. Peruslaskutoimitukset,prosentit, käytännönlaskutehtäviä

2. Pituuden, painon, tila-vuuden, nopeudenmittayksiköt, harjoitte-lua

3. Puhekielen numerot:ykkönen, kakkonen,kolmonen jne. Myöseka, toka, kolmas…

• veroprosentti• alennukset• mittaus- ja

punnitsemisharjoituksia• mittayksiköiden muun-

tamista. Kuinka montasenttiä on yksi metri?

• arvioinnin harjoitteluaMitä luulet, kuinka kor-kea tämä pöytä on?

• puhekielen numerot

Mitä palkasta jää käteen?Kuinka paljon alennustaon mahdollista saada?Minkä pituinen, Minkäpainoinen,Kuinka monta desiä?Kuinka monta kilometriätunnissa?

Raha ja hinnat 1. Tulot (palkka, lapsilisätjne.)

2. Kustannukset, menot(matka-, ruoka-, vuokra,laskut, vaatemenot jne.)

3. Talouden suunnittelua,säästäminen, hintojenvertaaminen

• järkevän rahan käytönharjoittelua

• edullisempi/kalliimpi,enemmän/vähemmän

• ostaa, hankkia

Mitä maksaa?Missä voi säästää?Mitä vaatteet maksavat?Millaiset ruokamenot sinul-la on?

Kartta, tienneuvominen

1. Miten pääsen ...? Tie-tyn reitin selostaminen.

2. Reittiselostuksen ym-märtäminen ja hahmot-taminen kartalta

3. Selosta, mitenkuvitellulle työpaikallekuljetaan esim.Rautatieasemalta tailinja-autoasemalta.

4. Oikeaan huoneeseen/tilaan neuvominen

• paikkasanojen, suunti-en ja lokaatioiden har-joittelua

• risteys, poikkikatu,kävelykatu, yksisuuntai-nen, pysäköinti

• kaupunginosat

Voisitko neuvoa, mitenpääsen RautatieasemaltaAlbertinkadulle kävellen?Mihin auto kannattaisijättää?Mikä on lyhyin reitti?Millä pysäkillä olisikätevintä jäädä pois?Kummalla puolella?Milloin täytyy kääntyä?Kävelenkö suoraan?Mihin asti, Mihin saakka?

Pyyntöjä/käskyjä 1. Tehtävänantoja,tuomiset, viemiset,siirtämiset jne...

• ymmärtämisen harjoitte-lua erilaisissa konkreet-tisissa tilanteissa

Menisitkö? Tulisitko?Poikkeaisitko?Kävisitkö?Voisitko viedä?Veisitkö, Toisitko,Hakisitko, Ottaisitko?Siirtäisitkö?Mene, tule, vie, tuo, hae,ota, siirrä!


205

Sairauspoissaolostailmoittaminen

1. Puhelimessa aamulla2. Kesken työpäivän sai-

rastuminen3. Sijaisen järjestäminen

• kohtelias tiedottaminen• sairasloma, lääkärin-

todistus, sijainen,tuuraaja, apulainen

En voi oikein hyvin…Olen sairastunut/flunssassa.Parasta mennä lääkäriin,työterveyshuoltoon.Kuka voisi tuurata, ollasijaisena?

Ongelmatilanteita 1. Avun/neuvon pyytämi-nen

2. En Ymmärrä!3. Kohtelias kieltäytyminen

• tilanteiden arviointia,milloin todella tarvitsenapua?

• eri tapoja ilmaistaymmärtämättömyys

• ylitöistä, alkoholistakieltäytyminen

Hei, kuule! Tulisitko vähäntänne katsomaan.On vähän ongelmia…Kuule, voisitko auttaa!Milloin sinulla olisi aikaavähän auttaa?Mä en tajua, mä en käsitä,mä en ymmärrä, Nyt eimene perilleMä oon ihan pihallaKirjottaisitko sen sananminulle?Mitä se sana tarkoittaa?Valitettavasti mä en voijäädä ylitöihin, on muitamenoja.Kiitos vaan, mutta mä enjuo/ota alkoholia

2. Viestintästrategioita

-kysyminen, pyytäminen, selostaminen, kertominen, vertaaminen, kieltäytyminen, erilaisia tapoja myöntääja kieltää, samaa mieltä ja eri mieltä oleminen…


Kysyminen

Myöntäminen, myöntävävastaus

Kieltäminen, kieltävävastaus

Pyytäminen, käskeminen,kehottaminen,määrääminen

1. Kysymyssanat: Kuka ja mikä eri muodoissa.Millainen, minkä värinen, minkä ikäinen, minkä kokoinen, minkä painoinen,minkä pituinen, minkä levyinen, miten iso, kuinka suuri. Miksi, Minkä takia,Minkä vuoksi, Kumpi jne.

2. Verbikysymykset: Meetsä, tuutsä, ootsä, tuutsä, vietsä

Kyllä, joo, niin, aivan, ilman muuta, totta kai, tietysti, kyllä se käy, mikäpäs siinä

Ei, se ei käy, valitettavasti ei, se ei käy päinsä, kiitos ei, ehdoton ei

1. Kohtelias pyyntö: veisit sä, toisit sä, ottaisit sä, antaisit sä, menisit sä,tulisit sä, kävisit sä, avaisit sä, ostaisit sä jne.

2. Käsky, kehotus, määräys: vie, tuo, ota, mene, tule, avaa, osta!

206 • Liitteet

Mitkä työt jäävät tekemät-tä, kun olet poissa?Mistä mihin sinulla onsairauslomaa?Voi, voi… Ikävää!/Harmin paikka/Kurja juttu/Sattuikin juuri nyt! Parane!Yritä parantua!Eihän sille mitään voi!

1. Koko: isompi, pienempi, suurempi, kookkaampi2. Paino: painavampi, kevyempi3. Pituus (aika): pitempi, lyhyempi4. Leveys: kapeampi, leveämpi6. Hinta: kalliimpi, halvempi7. Määrä: paljon, vähän, enemmän, vähemmän8. Ajan kesto: kauemmin, vähemmän aikaa9. Laatu: hyvin, huonosti, paremmin, huonommin10. harvoin >harvemminusein>useamminkaukana>kauempanalähellä >lähempänätakana>taempana jne.

Ikävää, kurjaa, kamalaa, hirveää, kurja juttu, ikävä juttu, harmi, harmin paikka

Onnea, onnittelut

Minusta, sinusta….Olen sitä mieltä, ettäOlen eri mieltä, olen samaa mieltä

• minusta tuntuu, näyttää, kuulostaa, vaikuttaa hyvältä/huonolta, oudolta,kummalliselta

+ mukavaa, miellyttävää, hienoa, mainiota, upeata, loistavaa, mahtavaa, kiin-nostavaa, helppoa

– ikävää, inhottavaa, ällöttävää, tylsää, epämiellyttävää, hankalaa, vaikeata,masentavaa

Taitaa tulla, kenties, kai, saattaa olla, voi olla

Voida: voin tehdä, mennä, ottaa jne.

Ei onnistu, ei tule mitään, mahdotonta, en pysty, en kykene

Tietenkin, ehdottomasti, ilman muuta, toki, pitää paikkansa, totta

Täytyy vielä miettiä asiaa, en sano juuta enkä jaata, katsotaan huomenna, envielä osaa sanoa

Hyvää lomaa, viikonloppua, syntymäpäivää, nimipäivää, joulua jne., hyvää jatkoa

Viralliset tervehdykset/hyvästelyt

Onko x tavattavissa, tavoittelen, onko x paikalla, onko teillä

Se meni hienosti, kiitos viimeisestä, kiitti

Tämä ei nyt oikein kelpaa, tämän olisi voinut tehdä paremmin

Tilaisin, varaisin, peruuttaisin, siirtäisin

Tämä on ihan pielessä, mennä pieleen, epäonnistua

Tämä pitäisi saada valmiiksi …mennessä. Nyt täytyy panna vauhtia.

Vertaaminen

Pahoittelu

Onnittelu

Mielipiteen ilmaisu

Asenne

Ehkä

Mahdollisuus

Mahdottomuus

Varmuus, varmistus

Jahkailu, asian käsittelynsiirtäminen tulevaisuuteen

Toivotukset

Tervehtiminen/hyvästeleminen

Tiedusteleminen

Kiittäminen/kehuminen

Moittiminen, valittaminen

Asiointi, tilaaminen

Epäonnistuminen

Hoputtaminen207

KUNTOUTUSSÄÄTIÖN TYÖSELOSTEITA • WORKING PAPERS

Härkäpää K, Peltola U (toim.), Maahanmuuttajien työllistymisen tukeminen ja

kuntoutusluotsaus. Majakka-Beacon -hankkeen loppuraportti. Kuntoutussäätiön

työselosteita 29/2005.

Tuusa M, Laisola-Nuotio A, Härkäpää K, Työpajat pitkäaikaistyöttömien

kuntoutumisen ja työllistymisen tukena. Espoon Diakoniasäätiön

projektin arviointi. Kuntoutussäätiön työselosteita 28/2004.

Puumalainen J, Työllistymisvalmiuksien ja työnantajayhteyksien kehittäminen.

Uutta työvoimaa räätälöidysti -projektin arviointi. Kuntoutussäätiön työselosteita

27/2004

Notko T, Järvikoski A, Voimaa kuulluksi tulemisesta. Mielenterveyskuntoutujien

kotikuntoutusprojektin arviointi. Kuntoutussäätiön työselosteita 26/2004.

Vuorinen H, Puumalainen J, Lehikoinen T, Sairaana töissä? Kysely työpaikoille

osasairauslomista. Kuntoutussäätiön työselosteita 25/2003.

Hyttinen L, Yhteisellä matkalla. Palveluohjauksen toimintamallia hakemassa.

Kuntoutussäätiön työselosteita 24/2001.

Mannila S, Ala-Kauhaluoma M, Valjakka S, Good Practice in Finding Good

Practice. International Workshop in Evaluation. Working Papers 23/2001.

Nouko-Juvonen S, Turvassa? Turva-asumisprojektin arviointi. Kuntoutussäätiön

työselosteita 22/2001.

Härkäpää K, Ala-Kauhaluoma M, Hyvärinen M, Kokko R-L, Narumo R, Tavoitteena

työ – tuetun työllistymisen kehitysnäkymiä. Kuntoutussäätiön työselosteita 21/

2000.

Kokko R-L, Ala-Kauhaluoma M, ”Mä sain semmosen kipinän”. Kokemuksia ja

tuloksia mielenterveyskuntoutujien työllistymisen tukemisesta.

Kuntoutussäätiön työselosteita 20/2000.

Ala-Kauhaluoma M, Hallitusti tuetusta työllistymisestä. TRADES-Diploma

-pilottikoulutuksen arviointi. Kuntoutussäätiön työselosteita 19/2000.

Majakka-Beacon -hankkeessa (ESR-Equal)kehitettiin pääkaupunkiseudun maahan-muuttajille soveltuva uusi työllistymistä jakuntoutumista tukeva palvelukokonaisuus.Työvalmennuksessa noudatettiin tuetuntyöllistymisen periaatteita, ja etsittiin työ-paikkoja avoimilta työmarkkinoilta julkiselta,yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta. Hank-keessa kehitettiin myös maahanmuuttajienerityistarpeet huomioon ottavaa kuntoutus-luotsausta eli kuntoutuksen palveluohjaustasekä moniammatillisen työryhmän tekemääkuntoutustutkimusta. Muita kehittämiskohteitaolivat työpaikalla tapahtuva täsmäkieli-koulutus ja luovan toiminnan periaatteisiinpohjautuva ryhmätoiminta. Lisäksi kehitettiinmaahanmuuttajajärjestöjen tiedotustoimintaaja koulutettiin maahanmuuttajien työllisty-misen asiantuntijoita. Raportissa kuvataankehittämistyön periaatteita, toimeenpanoa jatuloksia.

KuntoutussäätiöPakarituvantie 4–5

PL 39, 00411 Helsinki

Puh (09) 530 41

Fax (09) 566 3038

www.kuntoutussaatio.fi

Documents

Maahanmuuttajien työllistymisen tukeminen ja …...Julkaisija: Kuntoutussäätiö Pakarituvantie 4–5 00410 Helsinki Julkaisumyynti, puh (09) 53041 Helsinki 2005 Painopaikka: Yliopistopaino