Länsi-Puhuri · Kunta- ja palvelurakennemuutoksessa kun-talaisia ja kuntapäättäjiä pelottaa erityisesti se, kuinka käy lähipalvelujen. Lähipalvelut ovat palvelujärjestelmän

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri, henkilöstölehti 3/2005Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri, henkilöstölehti 3/2005

Länsi-Puhuri

Uusi hallitus vuosiksi 2005-2008Kuntayhtymän valtuusto valitsi keväällä uuden kuntayhtymähallituksen. Hallituksen toimikausi jatkuu vuoden 2008 kevätvaltuuston kokoukseen asti.

Hallitus piti ensimmäisen kokouksensa kesäkuussa ja kävi aurinkoisen kesäpäivän piristämänä Länsi-Puhurin toimituksen iloksi hallintorakennuksen riippakoivun alla yhteiskuvassa.

Kuvassa vasemmalta oikealle katsoen ovat: valtuuston puheenjohtajistosta Paavo Hyry (valtuuston II varapuheenjohtaja), Pentti Alakärppä (valtuuston I varapuheenjohtaja), Veikko Rautio (valtuuston puheenjohtaja), hallituksesta Pertti Keränen (Timo Juutisen varajäsen), Hannele Havanka (kuva-usajankohtana vielä vt. sairaanhoitopiirin johtaja), Annikki Dunder, Pirkko Kalttonen, Jussi Vaara, Kaisa Rättyä, Ritva-Liisa Alatalo, Mervi Keskitalo (hallintoylihoitaja), Martti Larikka (vt. johtajayli-lääkäri), Riitta Luosujärvi (tuolloin tuleva sairaanhoitopiirin johtaja) ja Raimo Venäläinen (hallituk-sen puheenjohtaja).

ASTMA-kirjojaLänsi-Pohjan Hengitysyhdistys ry:n lahjoituksena Riitta Pulk-kinen luovutti astmaviikon kunniaksi sairaalan fysioterapia- ja keuhkoyksiköihin ASTMA-kirjat potilaiden käyttöön.

Kuvassa Riitta Pulkkinen (vasemmalla) ja vastaanottamassa Anna-Liisa Laihinen, Kaarina Nylund ja Minna Ruikka.

Saunan lämmössäMiten lämpöinen onkaan tuo saunan löyly,kun kiukaalle vettä heitän.Vasten kasvoja painuu höyryja käsillä kasvoni peitän.Vaan lauteilta en toki ensin lähde olenhan suomalainen.Sisulla ei leimattu turhan tähdenolen minä sellainen nainen.

Enkä minä kuumuutta saunassa pelkää,vaan lämmöstä nautin siellä.Vastalla huiskin naapurin selkää jos ei hän minua kiellä.Saunanpa lämmössä olla nyt saakinrentona koko ruppi.Ja siellä se oikein kirkastetaankinse ihmisen ajattelunuppi.

Toki paljosta jäävät ne ihmiset vaille, jotka ei saunasta tykkää.En kyllä lähtisi vieraille maille,kun eivät ne saunaan mua lykkää.Olen minä sellainen suomalainen,jotta ilman saunaa en pärjää.Vaikka sen tietääkin jokainen nainen;meidät punakaksi sauna se värjää.

Liisa Anttila 2005

Länsi-Puhurin toimituksen ikkunasta avautui vielä viime syksynä näin kaunis merimaisema…..

Menetetty maisema

2 3Länsi-Puhuri Länsi-Puhuri

Pääkirjoitus

Länsi-Puhuri ISSN 1459-8582 (Painettu)ISSN 1459-8590 (Verkkolehti)

Seuraava lehtiSeuraava lehti ilmestyy joulukuun puolivälissä.Siihen tulevat jutut tulee toimittaa toimitus-sihteeri Jouni Tuoviselle 2.12.2005 mennessä.

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin henkilöstö- ja tiedotuslehti

Päätoimittaja: Hannele HavankaToimitusneuvosto: Ilkka Vehkaperä Sinikka Savikuja Maria Sergejeff Sisko Hentonen Raija Reponen Juhani TuiskuToimitussihteeri: Jouni TuovinenSivunvalmistus ja taitto: Värisuora Oy

Tyyntä myrskyn edellä. Näin ei voi tänä syksynä sanoa, kun vilkaisee ulos. Tyyn-tä ei ole myöskään terveydenhuollon

kentässä. Kunta- ja palvelurakenneuudistus tekee tuloaan, kaikki on vielä avoinna, voim-me vain odottaa. Tuleeko aluekuntamalli vai peruskuntamalli, tulevatko sosiaali- ja terveyspiirit, jos niin millä aikataululla ja minkä muotoisina. Mikä on tulevaisuuden ohjausjärjestelmä, miten osaamme vastata tuleviin haasteisiin. Kysymyksiä on paljon, vastauksia ei lainkaan. Se, minkä tiedämme, on, että sairaita hoidetaan tulevissakin mal-leissa.

Terveydenhuollossa on aiheuttanut suurta hämmennystä se, että kansallisen terveys-hankkeen tavoitteita on vauhdikkaasti lähdetty toteuttamaan, hankkeessa esitetyn aikataulun mukaisesti. Kesken monien kehittämisprojektien tulee kunta- ja palve-lurakenneuudistus, joka on ravisuttanut kun-takentän ainakin vilkkaaseen keskusteluun kuntarajoista, palvelujen tuottamisen rajoista ja palvelujen tuottajista, lainsäädännön ja kuntalaisten vaateista jne. Ns. hoitotakuu toi erikoissairaanhoidolle uuden velvoitteen huolehtia hoitoon pääsystä määräajoissa.

Länsi-Pohjassa on tavoitteeksi asetettu se, että alueella voidaan säilyttää itsenäinen pää-töksentekomahdollisuus terveyden- ja sai-raanhoidon palvelujen järjestämisessä myös jatkossa. Tämän laajaan yhteistyöhön poh-jautuvan itsenäisyyden turvaksi tavoitteena on luoda terveyspiiri, joka kattaisi vähintään nykyisen sairaanhoitopiirin alueen. Terveys-piirissä perusterveydenhuollon ja erikoissai-raanhoidon ylläpitäjä on sama. Voi olettaa, että yhden hallinnon alaisuudessa toiminnan suuntaaminen hoidonporrastuksen tavoittei-den mukaisesti onnistuu ja resursseja voidaan suunnata järkevästi niin terveyttä edistävään työhön kuin kuntoutukseenkin. Tavoite on kirjattu seutuvaltuuston hyväksymään toi-mintasuunnitelmaan.

Kunta- ja palvelurakennemuutoksessa kun-talaisia ja kuntapäättäjiä pelottaa erityisesti se, kuinka käy lähipalvelujen. Lähipalvelut ovat palvelujärjestelmän merkittävin osa kuntalaisten arjen näkökulmasta. Seudulliset ja kauempaa haettavat palvelut ovat harvem-min tarvittavia, kuitenkin niiden on syytä olla kohtuullisesti tavoitettavissa. Seudullisten palvelujen käyttäjät ovat usein lapsiperheitä, vanhuksia, päihde- tai mielenterveysongel-miinsa apua tarvitsevia. Vaikka palvelua ei tarvita joka päivä, kohtuuttoman pitkät matkat voivat aiheuttaa sen, että palveluja ei käytetä lainkaan. Palvelujen käyttämättö-myydellä on seurauksensa – kalliimpi, laitos- tai sairaalahoitoon pohjaava ratkaisu silloin, kun hoitoon on pakko päästä. Seudullinen, avohoitopainotteinen erityispalvelujen järjes-täminen on kaikkien etu. Se on lähellä ihmistä – niin kuntalaista kuin kuntapäättäjää.

Tyyntä ei ole luonto tarjonnut, jospa tyyneys onkin edessäpäin työssämme. Muutos on uh-kaava, se aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta. Mut-ta muutos on myös mahdollisuus. Toivon, että voimme ottaa tulossa olevan muutoksen mahdollisuutena terveyden- ja sairaanhoi-topalvelujemme kehittämisessä. Kaikille oikein hyvää syksyä, voimia ja työniloa.

Riitta Luosujärvi

Mitä kunta- ja palvelurakenne-uudistus tarkoittaisiLänsi-Pohjassa?

Hannele lähti

19.8.2005 Hannele saatettiin matkaan uuteen työpaikkaansa kukkien kera.

Luottamushenkilö-koulutus 30.9.2005

Uusille luottamushenkilöille järjestettiin 30.9.2005 koulutuspäi-vä Kemin Digipoliksen auditoriossa.

ERVA-alueen OSMO-projektissa hajautetaan erikoislääkäri-koulutusta Oulun yliopistosairaalasta Pohjois-Suomen keskus-sairaaloihin, myös Länsi-Pohjan keskussairaalaan. 7.10.2005 professori Anja Tuulonen ja koulutuspäällikkö Eija Ruottinen Oulun yliopistosta neuvottelivat länskäläisten kanssa erikoislää-kärikoulutuksen hajauttamiseen kuuluvista asioista.

Erikoislääkärikoulutustahajautetaan


Minut palkattiin projektityönte-kijäksi OSMO täydennyskou-lutusprojektiin sekä ERKKO hoitoket-juprojektiin 1.3.2005 alkaen. Toukokuussa tehtäviini liitettiin lisäksi OSMO opetus-suunnittelija keskussairaalassa – projektin tehtävät. Nämä kolme mielenkiintoista ja toisistaan eril-listä tehtävä-aluetta ovat taanneet haasteellisen ja vaihtelevan työn-sisällön.

Täydennyskoulutusprojekti poh-jautuu erikoissairaanhoitolain ja kansanterveyslain täydennyskou-lutusta koskeviin säädöksiin sekä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksiin, jotka tulivat voimaan 1.1.2004. Vuonna 2005 OSMO -kehitysohjelmassa painotetaan Erva–alueen (OYS:n erityisvas-tuu-alueen eli viiden pohjoisen sairaanhoitopiirin) systemaat-tisen täydennyskoulutusmallin laatimista. Projekti käynnistyi 1.3.2005; ydintyöryhmään ns. Erva -täydennyskoulutusprojekti-ryhmään kuuluu edustus jokaises-ta sairaanhoitopiiristä. Projektin tuloksena pyritään yhdenmu-kaistamaan erityisvastuualueen täydennyskoulutusta.

Kevään työsarkana täydennys-koulutusprojektiryhmällämme on ollut perehtyä lakeihin, asetuksiin ja suosituksiin sekä sairaanhoito-piirien täydennyskoulutuksen

Kuulumisia projekteistahoidon laatua luomalla sairaan-hoitopiirikohtaisia, Erva-alueella yhteen sopivia, alueellisia hoito-ketjuja, joita mallinnetaan pro-sessiohjelmalla. Mm. tarvittavat tutkimukset, läheteindikaatiot ja hyvän lähetteen kriteerit olisivat helposti löydettävissä internetistä ja tämä hel-pottaisi keikka- ja muiden sijaislääkäreiden työtä ja olisi oiva perehdytyksen ja koulu-tuksen apuvä-line.

Hoitoketju- projekti käynnistyi sairaanhoitopiirien johtohenki-löille tehdyllä kysellyllä, jolla va-littiin ensimmäiset kuusi sairaut-ta, joihin alueellisia hoitoketjuja lähdettäisiin laatimaan. Kevään aikana hoitoketjuprojektiryhmä on perehtynyt hoitoketjutyös-kentelyyn ja pyytänyt lääkäreitä nimeämään vastuuhenkilöitä hoi-toketjuihin. Projekti ei ole käyn-nistynyt toivotulla tavalla useista syistä, joista yksi keskeisin on varmaankin lääkäripula. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä hoitoketjuja on tehty jo pitkään ja internet- sivuilta on luettavissa yli sata sairaus- tai oirepohjaista

hoitoketjua. Pro-sessiohjelmaa siellä ei toistaiseksi ole otettu käyttöön. Lapin sairaanhoitopii-rissä hoitoketjutyö on alkanut vuonna 2004 erillisen projektin turvin, hoitoketjuja prosessi-mallinnettuna on valmiina kol-misenkymmentä, Kokkolassa ensimmäiset mallinnukset tehtiin keväällä 2005 ja toivomme, että myös Kainuu ja me täällä Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä sai-simme ensimmäiset hoitoketjut pro-sessiohjelmaan ja internetiin nyt syksyn aikana.

Projektityö on enimmäkseen yk-sinäistä puurtamista; työryhmät toimivat hajautuneena viiteen sai-raanhoitopiiriin. Monesti on ollut teho-osaston tiimityötä ja työyhteisöä ikävä. Olen pyrkinyt kui-tenkin näkemään työn posi-tiiviset puolet: haasteellisuuden ja itsenäisen työskentelyn. Pro-jektien päätyttyä olen taas yhtä, aivan erilaista, työkokemusta rikkaampi.

Anne Vähänen

nykytilan kartoitus. Syksyn aika-na syn-tyy suunnitelma Erva-yh-teistyöstä täydennyskoulutuksen toteuttamisessa. Tavoitteena on, että jo vuoden 2006 täydennys-koulutuksista jotakin voidaan tehdä Erva-yhteistyönä. Lisäksi pyritään sii-hen, että Erva-alu-eella olisi käytössä yhteiset mittarit/mallit sekä tietojärjes-telmä täydennyskoulu-tuksen tilastointiin, osaamisen arvioin-tiin, koulutuksen vaikuttavuuden arviointiin sekä koulutuksen laadun arviointiin.

Opetussuunnittelija keskussai-raalassa -projektin päätavoittee-na on lääketieteen kandidaattien hajautetun peruskoulutuksen osastoharjoittelun toimintamallin rakentaminen. Projektin pitkän täh-täimen tavoitteena on lää-käreiden ja terveysalan opiske-lijoiden käytännön harjoittelun kehittäminen ja tehostaminen opetussairaaloissa. Myös tämän projektin ydintyöryhmään kuu-luu edustus jokaises-ta keskus-sairaalasta ja lisäksi kaksi Oulun yliopiston opetusasiainsuunnitte-lijaa (= entinen opetus-hoitaja)

Kevään aikana opetussuunnitte-lijaprojektiryhmämme on pereh-tynyt asetuksiin ja suosituksiin sekä on tehnyt nykytilanteiden selvityksen sairaanhoitopiireit-täin. Selvityksistä nähdään opis-

kelijamäärät opintoviikoittain sairaanhoitopiireissä. Lisäksi niistä voidaan vertailla ohjeistuk-sia, opiskelijoiden arviointi- ja palautejärjestelmiä sekä ohjaaji-en palkkiojärjestelmiä. Käytän-nöt ja ohjeistukset vaihte-levat sairaanhoitopiireittäin. Eroja löytyy mm. terveysalan opiske-lijoiden ohjatun harjoittelun ja työssäoppimisen koordinoinnis-ta, opiskelijoiden harjoittelun opintoviikkohinnoista sekä opis-keli-joiden ohjauksesta saatu-jen rahojen käytöstä. Yhteistä sairaanhoitopiireille on mm. opiskelijoiden suunnitelmallisen arviointi- ja palautejärjestelmien puuttuminen.

Projektityöryhmämme on saanut valmiiksi näiden kahden OSMO – osaprojektin projektisuunnitel-mat ja toivomme ohjausryhmän hyväksyvän ne seuraavassa ko-kouksessaan.

ERKON osaprojekti Hoitoketju/ Käypä hoito-ohjeiden juurrutta-minen tavoitteena on yhtenäis-tää hoitokäytäntöjä ja parantaa

Päätin kirjoittaa henkilöstölehteemme ja kertoa nykyisestä työstäni, koska niin moni on kysynyt, että mitä minä oikein nyt teen, tuumaa Anne Vähänen.

Pohjois-Suomen erikoissairaanhoidon yhteistyötä ja työnjakoa kehittävä hanke on käynnistynyt vuosille 2004 - 2007. Perusperiaatteena on toiminnallisen yhteistyön tiivistäminen ja kehittäminen, ei hallinnollinen yhdistä-minen. Hanke jakautuu kolmeen pääprojektiin: 1) Eri-koisalakohtainen yh-teistyö eli ERKKO, 2) Osaaminen ja osaajat eli OSMO ja 3) Tiedon hallinta ja käytettävyys. Nämä puolestaan jakautuvat useisiin osaprojekteihin.


Keskussairaalan parkkipaikkaa vastapäätä Pohjolan Sanomien talossa Sairaalakatu 2:ssa on yhteistyökumppani, joka ei toimi kovinkaan läheisesti varsinaiseen hoitotyöhön liittyvässä. Kuitenkin se on meille hyvin tärkeä yhteistyökumppani hoitotyönkin puittei-ta järjestettäessä. Tämä toimija on Kemi-Tornio alueen kehittämiskeskus. Mutta mikä se on ja mitä siellä touhutaan?

Yhteistyökumppani tutuksi – Kemi-Tornio alueen kehittämiskeskus

Martti Ruotsalainen

Martti Ruotsalainen on syntynyt Kemissä v. 1950. Opiskelujen vuoksi hän on asunut Turussa viisi vuotta (1969-1974). Simon Maksniemeen hän muutti vuonna 1983. Hän on valmistunut vuon-na 1974 Turun yliopistosta valtiotieteen maisteriksi, pääaineena taloustiede. Martti on toiminut suunnittelusihteerinä Kemi-Tornio talousalueliitossa (1975-1983), Simon elinkeinoasiamies-suun-nittelusihteerinä (1983-1987), kunnansihteerinä (1987-1989) ja kunnanjohtajana (1989-2000) Kemi-Tornio kehittämiskeskuksen toimitusjohtajaksi hän siirtyi lokakuun alussa vuonna 2000. Harrastukset ovat liikunta ja yhdistystoiminta.Perhesuhteet: vaimo ja kaksi aikuista lasta sekä Linda-koira.

TIIMIT- palvelu (sosiaali- ja terveys)- kulttuuri- koulutus- aluekehitys- tekninen- talous- matkailu ja elinkeino- liikenne- vapaa-aika- nuoriso- kansainvälisyys- ICT

SEUTUVALTUUSTO (25)- KV puheenjohtajat / muita valtuutettujao Kemi (5) ja Tornio (5)o Keminmaa (3)o Simo (2), Tervola(2) ja Haaparanta (2)

- Edustajato Lapin kauppakamari (2)o Länsi-Pohjan Yrittäjät ry (2)o Kemi-Tornio alueen ammattijärjestöt (2)

SEUTUHALLITUS (13)- KPH / KH puheenjohtajat / hallituksen jäseniä

o Kemi (3) ja Tornio (3)o Keminmaa (2)o Simo (1), Tervola (1) ja Haaparanta (1)o Lapin kauppakamari / Länsi-Pohjan yrittäjät (1)o Ammattijärjestöt (1)

JOHTOTIIMI - kaupungin- ja kunnanjohtajat TOIMISTO

Kehittämiskeskuksen organisaatio

Milloin kehittämiskeskus on pe-rustettu?

Kehittämiskeskus perustettiin muuttamalla siihen asti toimineen talousalueliiton toimintamalli syksyllä 1991, joten kohta tulee 15 vuotta täyteen. Seutuyhteis-työtähän Kemi-Tornio alueella on siis tehty Kemi-Tornio talous-alueliiton puitteissa jo vuodesta 1969.

Kemi-Tornio alueen kehittämis-keskus ry – miksi rekisteröity yhdistys?

Aikanaan vaihtoehtoina olivat myös kuntayhtymä tai osakeyh-tiö. Yhdistyksen todettiin olevan joustavin ja tähän toimintaan sopivin hallintomuoto, joka mah-dollistaa samantyyppisen organi-saation, mitä kunnissa on.

Milloin olet tullut keskukseen toimitusjohtajaksi?

Tulin toimitusjohtajaksi 1. loka-kuuta 2000 Simon kunnanjohta-jan virasta.

Miten luonnehdit lyhyesti kehit-tämiskeskuksen roolia/toimintaa alueellamme? Keskuksen tehtä-väaluehan periaatteessa kattaa lähes kaiken mitä alueen väestön palvelujen järjestämiseksi tar-vitaan?

Kehittämiskeskus on alueensa sekä kuntien että kuntien ja elinkeinoelämän välinen yhteis-työelin tavoitteenaan alueensa kunnallis- ja elinkeinoelämän kaikenpuolinen kehittäminen. Kehittämiskeskus on ennen

Toimitusjohtaja Martti Ruotsalaisen haastattelu

kaikkea alueensa toimijoiden yhteistyöfoorumi, uusien toimin-tatapojen kehittäjä ja toteuttaja sekä toimivien verkostojen luoja ja alueen edunvalvoja.

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri on mukana kehittämiskeskuksen toiminnassa ainakin Hyvinvoin-tipalvelujen neuvottelukunnassa. Mitä siellä tehdään?

Kemi-Tornion seutukunnan hy-vinvointipalvelujen seudullista yhteistyötä ohjaa, koordinoi ja valvoo hyvinvointipalvelujen neuvottelukunta, johon kuuluvat kunnan sosiaali- ja terveyden-huollosta vastaavan toimielimen puheenjohtaja, kunnan sosi-aali- ja terveystoimen johtaja tai vastaavassa asemassa oleva sekä sairaanhoitopiirin edustajat, Kemi-Tornion ammattikorkea-koulun kuntayhtymän edustaja, sosiaali- ja terveysalan yritysten edustaja, sosiaali- ja terveysalan järjestöjen edustaja sekä ammat-tijärjestöjen nimeämä edustaja. Neuvottelukunta voi kutsua ko-koukseensa myös muita asian-tuntijoita

Neuvottelukunnan perustehtä-vänä on kehittää, koordinoida ja arvioida hyvinvointipalvelujen seudullista yhteistyötä. Neuvot-telukunta voi tehdä esityksiä ja aloitteita, antaa lausuntoja ja suo-situksia, tiedottaa ja välittää tietoa eri yhteistyötahoille, antaa asian-tuntija-apua sekä järjestää kou-lutusta. Neuvottelukunta seuraa ja arvioi seudullisten palvelujen toteutusta ja laatua sekä lainsää-dännön muutosten valmistelua ja toimii edunvalvontakanavana eri

rahoittaja- ja päätöksentekijäta-hoihin päin.

Valtionhallinnossa on kehit-teillä erilaisia kuntakenttään vaikuttavia hallintomalleja. Osa niistä kohdistuu erikoissairaan-hoitopalvelujen järjestämiseen. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän olemassaolo on vaakalaudalla. Sen myötä alu-eemme erikoissairaanhoitopal-velujen järjestämisen ohjaus voi siirtyä alueemme ihmisten sijasta Rovaniemelle tai Ouluun. Miten sinä näet tämän tilanteen? Onko mitään tehtävissä erikoissairaan-hoidon ohjaamisvallan pysyttä-miseksi meidän omalla alueella? Mitä ja miten on tehtävä?

Nyt meneillään olevassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on lähdetty siitä, että erikoissai-raanhoito pitää organisoida koko Lapin läänissä yhden organi-saation sisään. Lisäksi toisena vaihtoehtona on se, että Lapissa erikoisairaanhoito, perustervey-denhuolto ja sosiaalihuolto olisi samassa läänin kattavassa or-ganisaatiossa. Itse en pidä noita malleja ollenkaan hyvinä, vaan mielestäni meidän pitää saada aikaan täällä Länsi-Pohjassa oma terveyspiiri, jossa olisivat Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin hoita-ma erikoissairaanhoito ja kun-tien perusterveydenhuolto sekä sosiaalitoimen erityispalvelut. Se turvaa nämä tärkeät palvelut meidän alueella. Yhteistyötä ns. miljoonapiirin sisällä toki täytyy tehdä jatkossakin. Kuntien päät-täjien onkin oltava nyt jämäköitä ja tehtävä nopeasti päätös perus-taa oma terveyspiiri.

Martti Ruotsalainen

Neuvottelutuokio Meri-Lapin Startti Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Nurmoksen kanssa.


Kemi-Tornio alueen kehittämiskeskus ry

Kemi-Tornio alueen kehittämiskeskus ry (jäljempänä kehittämis-keskus) on Kemin ja Tornion kaupunkien sekä Keminmaan, Simon, Tervolan ja Haaparannan kuntien vapaaehtoinen yhteistyöelin, jon-ka toimialueen muodostavat edellä luetellut kunnat.

Toiminta-ajatuksena on tukea ja edistää Kemi-Tornio-Haaparanta alueen markkinointia ja edunvalvontaa, elinkeinojen kehittämistä, kansainvälistymistä sekä palvelutoimintaa kuntien vapaaehtoisella yhteistyöllä.

Kehittämiskeskuksen toiminta on järjestetty kunnallisia hallinto-or-ganisaatioita muistuttavalla tavalla. Kehittämiskeskuksen päätök-senteko- ja toimeenpanoelimiä ovat seutuvaltuusto, seutuhallitus, toimitusjohtaja, toimisto ja tiimit.

Kehittämiskeskuksen ylintä päätösvaltaa käyttää kaksivuotisjaks-oiksi valittava seutuvaltuusto. Valtuuston varsinaisina jäseninä ja heidän henkilökohtaisina varajäseninään ovat jäsenkuntien nimeä-mät kuntien valtuustojen puheenjohtajat sekä tarvittaessa muut val-tuuston jäsenet. Kemillä ja Torniolla on 5, Keminmaalla 3, Simolla, Tervolalla ja Haaparannalla 2 jäsentä ja varajäsentä. Näiden lisäksi valtuustossa on kaksi Lapin kauppakamarin Kemi-Tornion jaos-ton, kaksi Länsipohjan Yrittäjät ry:n ja kaksi Kemi- Tornio alueen ammattijärjestöjen nimeämää jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä.

Seutuhallitukseen kuuluvat jäsenkuntien nimeämät kaupungin-/ kunnanhallitusten puheenjohtajat sekä tarvittaessa muut hallituksen jäsenet siten, että Kemi ja Tornio nimeävät 3 jäsentä ja varajäsentä, Keminmaa 2 jäsentä ja varajäsentä sekä Simo, Tervola ja Haapa-ranta 1 jäsenen ja varajäsenen. Hallitus valmistelee valtuustossa päätettävät asiat ja myös sen toimikausi on kaksi vuotta. Seutuhallituksen kokoukset ovat 6-8 kertaa vuodessa puheenjoh-tajan tai hänen estyneenä ollessa varapuheenjohtajan kutsusta. Seutuhallituksessa esittelijänä toimii toimitusjohtaja.

Hallituksen työvaliokuntana toimii kaupungin-/ kunnanjohtajien johtotiimi. Johtotiimi valmistelee seutuhallituksessa käsiteltävät asiat, asettaa tiimit, valitsee projektien vetäjät sekä valitsee toimi-tusjohtajaa lukuun ottamatta muu henkilöstö sekä päättää heidän toimenkuvastaan, kelpoisuusehdoistaan ja palkastaan.

Johtotiimi nimeää edustajat tiimeihin, jotka valitsevat puheen-johtajan ja varapuheenjohtajan. Tiimit voivat käyttää tarvittaessa ulkopuolista asiantuntija-apua. Tiimien tehtävänä on laatia kuntien yhteistoiminnalle seutuvaltuuston päättämien päämäärien ja seu-tuhallituksen asettamien yhteistoiminnan tavoitteiden mukaiset toteuttamismallit.

Tiimien laatimat yhteistoimintaesitykset valmistellaan ennen nii-den esittämistä jäsenkuntien valtuustojen hyväksyttäväksi kehittä-miskeskuksen seutuhallituksessa. Valtuuston valitseman toimitusjohtajan tehtävänä on johtaa kehit-tämiskeskuksen operatiivista toimintaa, huolehtia talouden ja or-ganisaation kehittämisestä sekä tarpeellisesta yhteistyöstä, vastata kehittämiskeskuksen tiedotustoiminnasta ja markkinoinnista sekä toimia toimiston vastuuhenkilönä.

Kehittämiskeskuksen toimiston tehtävinä ovat kehittämistehtävät, kehittämiskeskuksen ja projektien toimistopalveluista huolehtimi-nen sekä muut tehtävät.

Kätilön ammatti on yksi vanhimmista ja koulute-tulla kätilöllä on Suomessa pitkät perinteet. Käti-löitä on koulutettu maassamme jo vuodesta 1816 lähtien ja koulutus aloitettiin Turussa. Kyseessä on Suomen vanhin koulutettu naisammattikunta.

Kutsukaa kätilö -hanke käynnistyi helmikuussa 2005 Turussa ja sen lähialueilla. Hankkeessa ke-rätään kätilötyöhön liittyvää suullista perinnettä sekä valokuvia, esineitä ja kirjallisuutta. Suullisen perinteen keruu toteutetaan teemakirjoituksena, postikyselynä ja haastatteluna. Teemakirjoitus kohdistetaan koko maahan ja se toteutetaan kir-joituskeruuna. Haastatteluja tehdään Turussa ja sen lähiympäristössä. Tarkoituksena on saada mahdollisimman kattavasti koottua Suomen kä-tilötyön lähihistoriaa 1930-luvulta 2000-luvulle mahdollisimman monen kätilön kertomana. Jo-kaisen kätilön kirjoitus omasta työhistoriastaan on sen tähden arvokas.

Hankkeessa ovat mukana Turun maakuntamu-seo, Suomen Kätilöliitto ry, Varsinais-Suomen kätilöyhdistys ry, Turun yliopiston kansatieteen oppiaine, Varsinais-Suomen Museot ry ja Varsin Hyvä ry. Hanke on saanut rahoitusta Alueellisesta maaseutuohjelmasta (ALMA) Varsin Hyvä ry:n kaut-ta. ALMA-rahoitukseen osallistuvat EU, valtio, kunnat ja yksityiset tahot.

Näin osallistut kirjoituskeruuseen

Osallistut kirjoituskeruuseen kirjoittamalla va-paamuotoisesti alla mainituista teemoista. Koska teemat on kohdistettu sairaalakätilöille, neuvola-kätilöille, terveyssisarille ja kunnankätilöille, voit valita niitä aiheita, jotka koskevat omaa työhis-toriaasi. Lisäksi voit kirjoittaa muista mielestäsi tärkeistä asioista.

Palkinnot:

I palkinto: Paras kirjoitus palkitaan kolmen vuorokauden lomalla Suomen Kätilöliiton lomaosakkeessa MenoPaussissa Punkaharjulla. II-V palkinnot: Kirjapaketteja, jotka sisältävät Suomalaisen Kir-jallisuuden Seuran ja Turun maakuntamuseon julkaisemaa kirjallisuutta. Palkinnot arvotaan kaikkien vastanneiden kesken.

Kilpailun säännöt

Kilpailuun voivat osallistua kaiken ikäiset suoma-laiset kätilöt eläkeläisistä työikäisiin ja vastaval-mistuneisiin. Kirjoituksen voi laatia yleiskielellä tai murteella, käsin tai koneella. Myös valokuvia voi liittää kertomukseen – ne palautetaan pyy-dettäessä lähettäjälle. Käsiala, oikeinkirjoitus tai kirjoituksen pituus eivät ratkaise kilpailua, tär-keintä on sisältö, laatu ja aitous. Kirjoitusaikaa on 30.11.2005 asti. Tulokset julkistetaan ja palkinnot jaetaan tammi-helmikuun vaihteessa. Kirjoitukset talletetaan Turun yliopiston kulttuurien tutkimuk-sen laitoksen kansatieteen arkistojen TYKL-ko-koelmaan. Kirjoituskeruun materiaalia käytetään tutkimustarkoituksissa, mm. opinnäytetöiden ja historiajulkaisun aineistoina.

Kerro seuraavista asioista:

1. Miksi halusit kätilön ammattiin?2. Työ ja työn sisältö- valmistumisen jälkeiset työpaikat

Kutsukaa kätilö!- Suomalaisen kätilötyön perinteen kirjoituskeruu 7.9.-30.11.2005

- kätilön työ, mitä työpäivä sisälsi, mitä työväli-neitä käytettiin

- mitä muutoksia työhön ja työvälineisiin on tul-lut

- miten sikiön ja äidin vointia seurattiin, mitä oireita/sairauksia erityisesti tarkkailtiin ja miten niitä hoidettiin

- minkälaista synnytysvalmennusta äideille annet-tiin

- miten keskosia hoidettiin- miten äitiä ja lasta hoidettiin synnytyksen jäl-

keen- kuinka kauan äiti oli synnytyksen jälkeen sairaa-

lassa- vaikeat synnytykset- erityisesti mieleen jääneet tapahtumat- työvuorojen pituus, miten vapaapäivät määräy-

tyivät, lomien pituus3. Kotisynnytykset- jos olet avustanut kotisynnytyksissä, kerro niis-

tä- kotisynnytyslaukun sisältö, muut välineet- miten toimittiin, jos synnytyksessä tuli ongel-

mia, jos sikiön tai äidin tila huononi- mitä kulkuneuvoja käytit kotikäynti- ja kotisyn-

nytysmatkoilla- miten kätilö kutsuttiin synnytysapuun (soitettiin,

tultiin hakemaan, miten muuten)4. Lääkkeet- mitä kivunlievitystä synnyttäville äideille annet-

tiin- mitä keinoja synnytyksen käynnistämiseen käy-

tettiin5. Työvaatteet ja virkamerkit- millainen oli oppilaspuku- millaista kätilön työpukua käytät/käytit- mitä virkamerkkejä käytät/käytit 6. Yhdistys- ja järjestötoiminta- kuulutko/kuuluitko ammattijärjestöön ja minkä-

laiseen toimintaan osallistut/osallistuit7. Ammattiryhmien väliset suhteet - kerro eri ammattiryhmien välisistä suhteista

(kätilöt, lääkärit, lastenhoitajat, terveydenhoita-jat jne.)

8. Vapaa-aika- onko/oliko kätilöillä yhteistä vapaa-ajan viettoa

ja harrastuksia9. Työ merkitys- mitä kätilön työ on sinulle merkinnyt ja miten

kätilön työtä mielestäsi arvostetaan- mikä on ollut palkitsevinta ja mikä raskainta

työssä

Vastausohjeet

Kirjoita - kuulakärkikynällä, kirjoitus- tai tietokoneella

A4-kokoiselle paperilleMerkitse vastauksen alkuun- nimi, (myös tyttönimi) syntymäaika ja –paikka- kätilökoulutuksen aloitus- ja lopetusvuosi sekä

oppilaitoksen nimi- osoite ja puhelinnumero

Kirjoitukset voi lähettää postitse tai sähköpostin kautta hankkeen tutkijalle:Katri TammelinTurun maakuntamuseo / Kutsukaa kätilö -hankePL 286 • 20101 [email protected] puh. 02-262 0253

Jos haluat lahjoittaa esineitä tai kirjallisuutta, ota ensin yhteyttä tutkijaan.Lisätietoja kilpailusta antaa Katri Tammelin.

Joulu lähestyy– oletko valmis?Joulu on kohta ovella! Rupesiko jo stressaamaan?Hyvin valmistellen siitä saattaa selvitä stressittä.

Jouluvalmistelut voit osaltasi aloittaa jo nyt – varautumalla stressin ehkäisyyn!

Merkitse kalenteriisi päivämäärä tiistai 13.12.2005 klo 18.00!Silloin lauletaan joululauluja! Kemin kirkossa.Pitäkäämme tuolloin yhteinen stressinpoistohetki isolla porukalla!

Joululauluillasta on tullut jo perinne. Tämä on kolmas lauluker-ta, mikä on tarkoitettu paitsi sairaanhoitopiirin henkilöstölle ja luottamushenkilöille ja kaikkien perheenjäsenille myös Länsi-Pohjan alueen muulle terveydenhoito- ja sosiaaliväelle perheenjäsenineen.

Tervetuloa!

Jouni Tuovinen


Entisen ”Kemiyhtiön” tuotantotiloissa toimivat Bot-nia ja Kemiart Liners järjestivät yhdessä alueen palo- ja

pelastusviranomaisten kanssa 20.9.2005 suuronnetto-muusharjoituksen Kemin Pajusaaressa. Keskussairaala oli myös osaltaan mukana harjoituksessa.

Keskussairaalan osalta harjoitus meni hyvin. Henkilöstö otti sen haasteellisena ja siinä tuli testattua mitä seikkoja suuronnettomuusvalmiudessa tulee parantaa. Viestintä keskussairaalan sisällä ja keskussairaalasta ulos tuli tes-tattua samoin yksiköissä tuli tsekattua mitä todellisessa tilanteessa kenenkin pitää tehdä.

Todettiin, että parannustarpeet kohdistuvat välineisiin. VIRVE-radiopuhelimet toimivat hyvin mutta, niitä pitää hankkia lisää. Muita hankintatarpeita on lähinnä vaatetuk-sessa.

Suuronnettomuusharjoitus 20.9.2005

Synnytysyksikön synnytyssalit olivat en-nen remonttia kellarikerroksessa. Keväällä alkanut remontti jatkui aina syksyyn asti yllättävästä syystä: leikkaussalilamppujen saanti kesti niin, että uusien tilojen käyttöön otto tapahtui vasta syyskuussa viikolla 36.

Uusituissa tiloissa työskentelystä on vielä niin lyhyen ajan kokemus, että välineiden

Synnytysosaston remontti valmis

Kätilö-sairaanhoitaja Sanna Oinas virittelemässä synnytyssalin varustusta

sijoituspaikat eivät vielä ole rutiinimuistis-sa ja joutuu vielä ajoittain etsiskelemään….. Uudet tilat koetaan kuitenkin positiivisena asiana vaikka käytössä olevat toimitilat pienenivät melkoisesti. Tästä tulevana etu-na puolestaan koetaan että toiset työntekijät ovat lähempänä kuin ennen ja ……

Hallintotalon henkilökunta kokoontui 21.10.2005 Selkäsaarikabinettiin meri-rosvopalaveriin. Palaverissä keskusteltiin mm. vuoden 2006-2008 toiminta- ja taloussuunnitelmaesityksen asioista, tilajärjestelyistä yms. kun uusia työtekijöitä on tulossa taloon. Kartoitettiin kalustetarpeita ja HESTRA-asiat keskusteluttivat myös.

Hallintotalon merirosvopalaveri


Riitta aloitti – suuret haasteet edessä

Riitta Luosujärvi aloitti sairaanhoitopiirin johtajan viran hoidon kesällä elokuun alus-sa. Elokuussa oli vielä normaali kesäajan ”virastorauha”, jolloin hän ehti perehtyä sairaanhoitopiirin ja sen sairaaloiden asioihin, tiloihin ja niiden henkilöstöön. Nyt syksyn tultua kunnallinen ja valtiollinen hallintomylly on taas lähtenyt kiitolaukkaan. Näyttää siltä, että juuri nyt on menossa muutosten kiitolaukka jollaista ei ole ennen nähty ja kohta kai koettukin….. Valtionhallinto valmistelee kuntajaotusmuuoksia, ter-veyspalvelujen järjestämiseen liittyviä muutoksia, ym., ym. Mitenkähän tässä selvitään? Mm. tätä kysyimme Riitalta.

Olet nyt kaksi kuukautta ollut sai-raanhoitopiirin johtajan virassa ja käsittääkseni olet jo hyvin sisällä ”yhtymän ytimessä” eli tunnet jo taloa. Onko etukäteis-odotuksiisi nähden tullut tässä vaiheessa suuria yllätyksiä?

Suurin yllätys on ollut se, kuin-ka paljon yhteistyötä on ERVA alueen sisällä. Yhteistyö tarkoit-taa myös minulle odottamaani enemmän matkoja erilaisiin ohjaus- ja johtoryhmien kokouk-siin. Samalla tapaa kollegoja ja se on tietysti hyvä asia. Todella iloinen yllätys on ollut se, kuinka auliisti henkilökunta on antanut aikaansa perehdyttäessään minua talon asioihin. Talon ”henki” on hyvä, aamuisin on hyvä lähteä töihin, oppimaan taas jotakin uutta ja viemään tärkeitä asioita eteenpäin.

Nyt elämme tämän alueen ter-veydenhuollon järjestämisen kannalta jännittäviä aikoja. ”Helsingin herroilla” eli valtion eri viranomaiselimillä on vireillä monenlaisia viritelmiä kuntata-louden rahapulan ratkaisemisek-si ilman lisärahaa eli kuntia ja mm. sairaanhoidon hallinnollisia

yksiköitä yhdistämällä. Näyttää siltä että kaikissa vaihtoehdoissa Länsi-Pohjan alueen erikoissai-raanhoito ollaan yhdistämässä isompiin organisaatioihin jolloin myös meidän alueen päätäntä-valta siirtyy muualle. Minkälai-sia vaihtoehtoja tiedossasi on? Onko meille näkyvissä mitään keinoa välttää päätäntävallan siirtyminen alueeltamme pois? Jos on, niin mitä meidän (sai-raanhoitopiirin ja jäsenkuntien) pitää tehdä ja miten?

Tämän hetkinen arvioni on, että varmin tapa yhdistämiselle toi-seen organisaatioon on se, että emme tee yhtään mitään. Alueella on kuitenkin merkittäviä toimijoi-ta, jotka haluavat säilyttää tervey-den- ja sairaanhoidon palvelujen osalta päätäntävallan alueen ihmisten käsissä. Tämän turvaa-miseksi keskustelu terveyspiiristä on vilkasta. Valtionhallinnossa on jo keväällä odotettu Länsi-Pohjan terveyspiiriratkaisua, suorastaan kehotettu siihen. Nyt keskustelu asiasta on vilkasta ja se on hyvä. Korkean tason poliittinen päätös asiasta on syytä saada nopeasti – seutuvaltuustohan on jo huh-tikuussa kirjannut terveyspiirin

Riitta Luosujärvi On syntyjään Rovaniemen maalaiskunnasta Opiskelujen ja töiden vuoksi on asunut Rovaniemellä, Sotka-

mossa, Kajaanissa, Oulussa ja Kemissä Hän on valmistunut vuonna 1985 Oulun yliopistosta kasva-

tustieteiden maisteriksi ja vuonna 2004 Lapin yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi

Aivan ensimmäinen ammatillinen koulutus oli lastentarhan-opettaja (1979) ja viimeisen opettajan pedagogiset opinnot (2003). Näiden lisäksi hänellä on lukuisia käyttäytymis- ja hallintotieteisiin sekäsosiaali- ja terveyspalveluihin liittyviä täydennys- ja lisäpätevöitymiskoulutuksia

Riitta on toiminut erilaisissa tehtävissä sosiaali- ja terveyden-huoltoalalla

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirikuntayhtymän palvelukseen hän siirtyi 1.8.2005-10-25 Harrastukset: lukeminen, musiik-ki ja ylipäätään kulttuuri, huonekasvien kasvatus, puutarhan hoito, ystävät (joille mielellään laittaa ruokaa). Opiskellut jatkuvasti työn ohella, nyt ei mitään aktiivisessa vaiheessa.

tavoitteeksi toimintasuunnitel-maan. Valtionhallinnossa ratkai-sut tehdään jo ensi vuoden kesä-kuussa, huomattavasti sitä ennen täytyy paikallinen yksimielisyys muutoksen suunnasta olla tehtynä ja päätökset nuijittu pöytään.

Edellinen kysymys johdatteli kysymykseen, mitä on tehtävä? Siihen liittyen täsmennys: Mitä toimia ja millä aikataululla tulee tehdä terveyspiirin tai sosiaali- ja terveyspiirin perustamiseksi?

Poliittinen, strateginen päätös kunnissa viimeistään alkuvuon-na 2006. Sen jälkeen on mallin työstämisen aika. Päätös on tärkein tässä vaiheessa. Minun on päästävä saareen, siis menen sinne. Se on päätös. Sen jälkeen voin harkita menenkö uimalla, soutuveneellä, moottoriveneellä vai kenties kanootilla. Eli käy-tännön asioiden ratkaisut eivät voi vielä ollakaan valmiita siinä vaiheessa kun strategiset valinnat tehdään. Pienemmillä tai edes suuremmilla asioilla näpertely tässä vaiheessa ei vie strategista päätöstä yhtään eteenpäin.

Jouni Tuovinen

Riitta Luosujärven haastattelu

Kuntaremontti etenee näin• Loka-marraskuu 2005: alueseminaarit. • 30.11.2005 mennessä: ministerityöryhmä käsittelee alue-

seminaarien palautteen.• 31.12.2005 mennessä: ehdotukset kunnilta valtiolle siir-

rettävistä tehtävistä ja muutosten vaikutuksista kuntien ja valtion taloudellisiin suhteisiin.

• Maaliskuu 2006: uudistus hallituksen budjettikehysrii-hessä.

• Toukokuuhun 2006 mennessä: ehdotukset palvelujen järjestämisvastuusta ja tuottamistavasta.

• Touko-kesäkuu 2006: valtioneuvosto päättää palvelujen tulevista rahoitus-, järjestämis- ja tuottamisrakenteista sekä linjaa kuntajakolain mahdolliset muutostarpeet.

• Vuoden 2006 loppuun mennessä: tarvittavien lakimuu-tosten eduskuntakäsittely.

• 1.1.2007: säädösmuutokset voimaan. Peruskuntamalli ja piirimalli olisi tarkoitus toteuttaa vuoden 2009 alusta, aluekuntamalliin siirryttäisiin vaiheittain syksystä 2008 alkaen.

Lähde: Sisäministeriö


Alku aina hankalaa

Kun ohjelmaa alettiin suunnitella otettavaksi käyttöön alueellisella tasolla, moni ei aluksi tiennyt mihin olivat ryhtymässä.

”Alku oli hankala. Pegasos oli alueellisuuden kannalta hyvin keskeneräinen järjestelmä. Sitä jouduttiin rakentamaan miltei läh-töruudusta saakka uudelleen.”, sovellusneuvoja Eeva Jauho Ke-minmaalta myöntää.

Pegasos ohjelma oli valmis, mutta se oli suunniteltu vain yhden orga-nisaation käyttöön, eikä alueelli-seen rajoja ylittävään toimintaan.

”Työmäärä todellakin yllätti. Vuoden aikana tehtävää on ollut paljon suunniteltua enemmän.”, pääkäyttäjä Anssi Palokangas Ylitorniolta hymähtää.

Ohjelman käyttöönoton alkuai-koina moni tahtoi luovuttaa ja vaihtaa takaisin tuttuun ja tur-valliseen vanhaan järjestelmään, mutta ajan kuluessa nuori Pegasos on alkanut luoda omaa paikkaansa terveydenhuollon alalla.

”Kritiikki ei ole aina pahasta, kos-ka käyttäjien antama palaute on auttanut meitä pääkäyttäjiä kehit-tämään ohjelmaa juuri sellaiseksi, joka palvelee kaikkia parhaiten. Silti kaikkien on ollut myös pakko oppia tekemään kompromisseja, sillä alueellisessa järjestelmässä

Yksi-vuotias Pegasos luo alueellista yhteistyötä

Pääkäyttäjien kuukausitapaaminen tällä kertaa Simon terveyskeskuksessa.

Valoa näkyy jo tunnelin päässä, kun vuoden vanha alueellinen potilastietojärjestelmä Pegasos kasvaa ja kehittyy.

”Toki ongelmia on ollut enemmän ja vähemmän niin kuin minkä tahansa uuden tietokonejärjestelmän kanssa. Alussa työhuoneeni oli melkoinen hermokeskus, kun ihmiset soittelivat tämän tästä ongelmistaan, mutta nyt olot ovat rauhoittuneet ja puhelin on miltei äänetön.”, järjestelmävastaava Tuula Eilittä huokaisee tyytyväisenä.

on osattava kuunnella, myös mui-ta käyttäjiä eikä pelkästään omia tarpeita”, Eilittä mainitsee.

”Suurin haaste on ollut ja tulee olemaan ohjelman muokkaami-nen juuri sellaiseksi, että se pal-velee kaikkia kuntia. Jokaisella terveyskeskuksella on erilaiset toimintamallit. Pieni kunta satsaa hoitonsa pienemmälle alueelle, kun taas suurempi kunta hajaut-taa hoitoa paljon enemmän”, Eilittä jatkaa.

Oppimista ja yhteistyötä läpi vuoden

Pieni vierastus uutta tietokone-ohjelmaa kohtaan on kohdannut Pegasostakin. Pitkään ollut ”oma” ohjelma oli tuttu ja turvallinen. Uuden ohjelman täysin erilainen ympäristö sai aikaan ensin kum-mastusta.

”Alkutilanne oli yhteispäivystyk-sessä hiukan kaaosmainen, mutta vuoden kokemuksella ohjelman käyttö sujuu jo hyvin. Yhteis-päivystys on toiminut muilta osin aivan kuten ennenkin”, atk-koordinaattori Raija Grönlund Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiristä kommentoi.

Tuula Eilittä myötäilee Grönlun-dia, ”Pegasos ohjelma on ollut suuri oppimisprosessi. On täyty-nyt oppia ymmärtämään, kuinka tulemme käyttämään alueellista järjestelmää eikä omaa.”

Suurta apua on myös tuonut yh-teispäivystyksessä käyttöön otettu digitaalisanelu- sekä alueellinen ajanvarausjärjestelmä.

Pegasoksen alueellisuus on tuonut kuntia terveydenhuollon kannalta yhteen. Sähköinen lähetepalvelu- ja hoitopalautejärjestelmä atk-näkymästä katsoen on lisännyt yhteistyötä suuresti terveyskes-kusten henkilöiden kanssa.

”Yhteistyötä terveyskeskusten kanssa on ollut aikaisempaa enemmän ja olemme oppineet tuntemaan terveyskeskusten työn-tekijöitä.”, Grönlund mainitsee.

Jatkoa seuraa

Vuoden vanha Pegasos ei silti lopeta kasvamistaan, vaan kehit-tyy edelleen. Ohjelman uusien sovellusten käyttöönotto nyt ja tu-levaisuudessa teettää paljon työtä. Uusin sovellus on juuri käyttöön otettu kotihoidon ohjelma.

”Ohjelma on kehittynyt paljon ja tulee edelleenkin kehittymään. Esimerkiksi Yhteispäivystyksen ti-lastoinnit ja laskutukset tuottavat vielä pään vaivaa.”, Eeva Jauho myöntää.

Sähköisen potilastietojärjestel-män yksi tärkeimmistä seikoista on onnistunut tietosuoja. Tämä on aiheuttanutkin suuria ongelmia alkuun tekijöille.

”Ongelmana on, että rakentaessa tietosuojaa on osattava säilyttää kokonaisuus. Potilastietojen pa-loittelu saattaa olla ongelma, jos jokin lääkärille tärkeä tieto jää tietosuojan vuoksi näkymättä. Tämä saattaa vaikeuttaa potilaan hoitoa suuresti.”, Tuula Eilittä selventää.

Ongelmista huolimatta tulevaisuus näyttää silti valoisalta Pegasoksel-le. Vaikka ongelmia on, pääkäyt-täjistä rakentunut iskuryhmä on valmis ottamaan haasteet vastaan.

”Tämän alueellisuuden mukana kehittynyt rajoja ylittävä yhteistyö on ollut todella tervetullut uudis-tus. Nyt tuntuu, että ei tee työtään enää yksin. Jos on sairaana, ei enää ole se ainoa ihminen, joka voi auttaa muita ongelmiensa kanssa. Jos myös itse kaipaa apua, niin samaa tekevien kollegojen puoleen on aina helppo kääntyä ja vastaus yleensä tulee joltain tutulta.”, Eeva Jauho myöntää hymyillen.

Vaikka Pegasos-ohjelma ei vielä toimi niin kuin kaikki toivoisivat, niin pääkäyttäjien työryhmä luot-taa lapsoseensa.

”Pegasos on tällä hetkellä kuin pieni lapsi ja eihän se vuoden vanha lapsi osaa tehdäkään muu-ta kuin huutaa. Pitää katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan”, Anssi Palokangas naurahtaa.

Saana Alanärä

Kuvataidetta kaikkien kaunistukseksi tai kauhistukseksi

Leea Tiihonen-Pellegrino: Lapsia

Keskussairaalan II kerroksen käytäväseinällä Laboratoriotilojen kohdalla on erittäin suurikokoinen laminoitu akvarellityö. Se kuvaa lapsia maapallon eri osista.

Teos ”Lapsia” on päätynyt nykyiseen sijoituspaikkaansaseuraavalla tavalla:

Keskussairaalarakennuksia rakennettaessa 1970-luvun alussa silloinen val-tuusto hyväksyi määrärahan sairaalarakennuksen ja sen alueen taiteellista kaunistamista varten. Järjestettiin kilpailu, missä pyydettiin alueella asuvilta tai täällä kirjoilla olevilta taiteilijoilta idealuonnoksia keskussairaalan uusi-en tilojen kuvataiteelliseksi kaunistamiseksi. Kilpailuun osallistui yhteensä 23 taiteilijaa, yksi yhdistys ja yhden koulun oppilaat. Silloinen liittohallitus osti osallistuneista töistä 25 taideteosta, joihin myös ”Lapsia” kuului. Tämä tapahtui kesällä 1973. Itse taideteos valmistui vuonna 1976, jolloin se ri-pustettiin paikoilleen.

Taiteilija Leea Tiihonen-Pellegrino on syntynyt 27.4.1943. Hänen teoksi-aan oli jurytetyssä näyttelyssä ensi kerran Helsingissä vuonna 1970 ja sen jälkeen hän on osallistunut kymmeniin näyttelyihin Suomessa ja eri puo-lilla maailmaa. Tiihonen-Pellegrino asui Italiassa, Roomassa 1970-luvun puolivälistä 1980-luvun alkuun. Kemiin hän palasi 1980-luvulla, minne perusti vuonna 1987 Kemin taidekoulun (os. Keskuspuistokatu 38). Hän on taidekoulun rehtorina edelleen.


IkuisuuskysymysJoskus, yli kaksikymmentä

vuotta sitten, sisätautien ylilääkäri Tiilikaisen aikaan,

kutsuttiin valokuvaaja ikuista-maan osasto 5B:n käytävällä ollutta yhdeksän sairaalasängyn säntillistä rivistöä, joissa jo-kaisessa hoidettiin ylipaikalla olevaa potilasta. Valokuvien oli määrä kiistatta todistaa päättäjil-le, että olosuhteitten pakosta kes-kussairaalan käytävillä hoidettiin potilaita, joiden paikka olisi ollut terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodin sairasosastolla. Ja mikä mielestämme oli tär-keintä: näiden potilaiden hoito asianmukaisissa laitoksissa olisi tullut maksamaan murto-osan keskussairaalan käytävähoidon kustannuksista. Kaipa me ku-vittelimme silloin, että valoku-vat nähtyään kaikkien kuntien päättäjät kauhistuisivat yhteisten varojen tuhlausta, pelästyisivät luottamusmiespaikkojensa jatku-vuuden puolesta ja tätä ongelmaa ryhdyttäisiin oikein olan takaa ratkomaan. Ja ryhdyttiinhän sitä! Yleisen tasa-arvon ja hallinnon yksinkertaistamisen nimissä lak-kautettiin vanhainkotien sairas-osastot ja nyt kaikki käytävillä olijat saavat tasapuolisesti jonot-taa lääkärijohtoisiin terveyskes-kussairaaloihin, eikä kenenkään tarvitse mennä vanhainkodin sai-rasosastolle, jossa lääkäri kävi vain kerran, pari viikossa ja jota muuten johti joku lääketiedettä tuntematon yhteiskuntatieteilijä tai peräti diakonissa. Johan sen nyt pöljänpikin ymmärtää, että ei vanhustenhoitoon riitä pelkkä Herransiunaus. Pitää olla geriatri-an ja muistihäiriöiden erikoisasi-antuntemusta. Ei kehittyneessä yhteiskunnassa saa mennä van-huuttaan hautaan ennen ajoissa

tehtyä kunnollista diagnoosia. Ja siihen sitä asiantuntemusta tarvitaankin, että varmasti tietäi-simme, minkä niminen tauti on muistin vienyt!

Uutta talousarviota tehtäessä lisä-tään kolme prosenttia entisiin ku-luihin. Sen pitäisi yleensä riittää, mutta sairaanhoitopiirin kuntien erikoissairaanhoidon budjetit ei-vät osu lähellekään oikeaa; ei niin kauan kuin alueen mummu-jen pissatulehdukset joudutaan hoidattamaan keskussairaalan tutkimusosastolla, niin kauan kuin katkaisuhoidot tapahtuvat neurologisen osaston käytävällä tai keskussairaalaan lähetetään hoitoon sen takia, että vanhus ei selviä enää yksin kotona eli ns. sosiaalisin syin. Jos en olisi niin kunnon kansalainen ja huolissani veronmaksajien rahojen käytöstä, minua saattaisi huvittaakin mieli-kuva lääketieteen tohtoreista ja erikoislääkäreistä värkkäämässä sosiaalista selvitystä. Olen myös varma, että heidän korkea am-mattitaitonsa takaa sen, että joku hyvä tautikin löytyy. Jokaisessa meissä on sen verran poikkeamaa laskennallisesta keskiarvosta. Olisikohan tässä yksi syy kemi-läisten tilastollisesti korkeaan sairastavuuteen?

Miksi tämä ongelma jatkuu vuo-desta toiseen? Mikä on tämän ikuisuuskysymyksen perimmäi-nen syy? Väitetään, että se on raha tai paremminkin sen puute, mutta toiminta todistaa päinvas-taista. Rahasta ei ole puutetta niin kauan kuin kunnilla on varaa tar-jota asukkailleen käytävähoitoa keskussairaalatason hinnoilla. Niin kauan kuin yksikin sairaan-hoitopiirin asukas kuljetetaan jollakin kulkuneuvolla saamaan terveyskeskustasoista hoitoa kes-kussairaalassa, tuhlataan yhteisiä varoja. Ei pelkästään hoitopäivä-maksuina vaan myös kuljetuksina ja Kelan kautta matkakorvauksi-na puhumattakaan byrokratian lisääntymisen aiheuttamista toimisto-, paperi- ja muista lisä-kuluista.

Tilanteesta ei voi syyttää sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä kunnissa ja keskussairaalassa. Heidät on koulutettu hankkimaan ja tarjoamaan apua avun tarpees-sa oleville sieltä mistä sitä saa. Erikoissairaanhoitoa tarjoavan keskussairaalan pitää olla erikoi-sen joustava.

Kun terveyskeskuksella ei ole kuin kaksi sänkyä käytäväpaik-koja varten, lähetään loput kaksi-kymmentä ylimääräistä potilasta keskussairaalaan. Siellähän on enemmän käytäviä ja tekninen osasto, joka voi hätätilassa raken-taa lisää lavereita. Kaikki potilaat saavat hoitoa, mutta henkilökunta uupuu ja erikoissairaanhoito tulee entistä kalliimmaksi. Tarvitaan sijaismäärärahoja, ostopalveluja ja keikkahenkilökuntaa. Sosiaa-li- ja terveyslautakuntien jäsenet raastavat hiuksiaan ja pyytävät tarjouksia vanhustenhuoltopal-

veluista. Tuottajia kilpailutetaan, halvimmat tarjoukset antaneet voittavat ja niin on palattu en-tiseen. Taas jaetaan huutolaisia kunnassa. Se saa, joka halvim-malla ottaa.

Eihän se tietenkään ole yksin luottamushenkilöitten vika, että homma ei toimi, mutta jotakin te-kemistä heillä tämän asian kanssa on. Se kuuluu demokratiaan. Ja tänä päivänä demokratia on ai-van muuta kuin vapaitten miesten keskustelua käräjäkivillä. Tämän päivän demokratiassa maalli-koista kootut, lähinnä alueen elinkeinorakenteen mukaan muo-dostuneet, keskenään kilpailevat ryhmittymät käyttävät valtaa Ja se valta ei ole asiantuntijavaltaa, se ei perustu ammattitaitoon eikä aina mihinkään rationaaliseen syyhyn. Se päätöksenteko lähtee omista mielikuvista, asenteista ja maailmankuvasta ja valitettavan usein myös tietämättömyydestä. Poliittisessa ajattelussa uskotaan, että kun puolue antaa tehtävän, tarvittava tieto ja taito tulevat kylkiäisinä pakettiin. Jokainen miettiköön, mihin se johtaa.

Itseään arvostava kansalainen osaa moittia päättäjiä. Eniten huutia saavat erilaiset valtuu-tetut, kansanedustajat ja johto-kuntien ja hallitusten jäsenet: pääasia on, että edustaja on demokraattisesti valittu jotakin

tekemään joidenkin puolesta. Ei liene niin vaatimattoman kah-vikassan vapaaehtoista vaalijaa, ettei hänen toimissaan ole jonkun mielestä arvostelemisen aihetta. Yksi suurimmista pölvästeistä tuntuu olevan Kunta, joka ei osaa tehdä mitään kenenkään mielik-si. Missä kohti perusopetus on koulussa vinksahtanut väärään, koska me emme ymmärrä, että Kunta olemme me. Meillä on juuri niin kelvottomat päättäjät kuin olemme itse sinne äänestä-neet. Sanotaan, että niin makaa kuin on petannut. Pitäisi varmaan jokaisen itse asettua ehdokkaaksi, että patjat pehmenisivät.

Nyt on tehtävä jotakin! Pidetään katastrofi harjoitus! Lähetetään kaikki terveyskeskukseen kuu-luvat potilaat kerralla kuntiin. Katsotaan, löytyykö sänkyjä, löytyykö hoitoa ja huolenpitoa omasta kunnasta ja sen käytä-viltä vai onko käytävähoidon jalostaminen ja kehittäminen niin korkeatasoista erikoistyötä, että sitä voidaan tehdä vain keskussai-raalassa. Jos näin on, vaadimme enemmän ja parempia käytäviä!

Sisko Hentonen

Kaikki länskäläiset!Hola

!Teille, jotka tiedätte että olen koiraihminen, ei liene ihmetyk-sen aihe, että koirat ovat kuulu-neet elämääni täälläkin. 3.2.2005 minua oli vastassa Velmu-koira Auli-emäntänsä kanssa Malagan lentokentällä.

Auli on henkilö, jota ilman en ehkä olisi ollut kolmea kuukautta Espanjassa. Elämä on usein sat-tumien summa, jos niitä sattumia ymmärtää yhdistellä. Auli auttoi minua asunnon hankkimisessa. Hän on ollut minun kuuntelijani, suojelusenkelini. Hän on myös tulkki, mutta en ole tarvinnut niitä palveluja, koska onneksi en ole tarvinnut sairaala- tai viras-topalveluita. Niissä tilanteissa ei kielitaitoni olisi riittänyt.

Niin, minunhan piti puhua koi-rista.

Auli oli ystävänsä kanssa ollut hankkimassa koiraa tälle ystä-

välle. Poikueesta yksi olisi jäänyt orvoksi, niinpä Auli huomasikin olevansa koiranomistaja. Velmu on nimensä mukaisesti hyvin vilkas, leikkisä, mustakarvainen, nappisilmäinen veitikka. Aulihan osti myyjän mukaan pojan, niin nimi kuvaa hyvin urosta. Ensim-mäisellä eläinlääkärireissulla kun rokotukset laitetaan kuntoon, lää-käri oli sanonut Aulille: ”Teillä on todella vilkas tyttökoira, perritta! Mutta niin Velmu on kuitenkin Velmu.

Siis Velmu oli minua vastassa ja auton takapenkillä se tuli heti syliini ja nuoli käsiäni. Ystävyys oli luotu. Velmu on ollut luonani hoidossa useasti kolmen kuukau-den aikana.

Espanjassa, ainakin Torremo-linoksessa, on paljon koiria, useimmiten yksi tai kaksi, mutta olen nähnyt yhden mummon kul-kevan kuuden koiran kanssa.

Eräänä päivänä ohikulkiessa-ni piipahdin eläinkauppaan. täällä myydään koiranpentuja eläinkaupassa. Ne ovat yleensä

sekarotuisia ja hyvlättyjä. En meinannut päästä sieltä kaupasta pois, ainakaan yksin. Ihana pentu-koira hyppeli häkin seinää vasten ja sanoi katseellaan: ”Minä olen sinun”. Se puri sormeani. Ikeniä tietysti kutisi. Muistan vieläkin sen katseen ja silmät. Toivotta-vasti se on saanut hyvän kodin.

Kävellessäni ns. junakadulla, jos-sa helmikuussa oli Euroopan Uni-onin aukion avajaiset, huomasin nuoren miehen istuvan pienellä tuolilla vierellään kori. Korissa oli neljä pentua. ”Se vende, 20 euroa kappale” Taas yksi koi-rista tuli luokseni ja alkoi purra sormeani. Silittelin ja paijasin sitä hetken ja panin koriin takaisin. Lähdin kävelemään eteenpäin. Koira hyppäsi korista ja lähti seuraamaan minua. Omistaja otti vihellyksellä pennun takaisin. En uskaltanut enää katsoa taakseni.

Kun liikun Velmu-koiran kanssa kaupungilla tai rantakadulla tun-nen olevani ”paikallinen”. Olen huomannut että muidenkin suh-tautuminen on saman suuntaista. Jos pysähdyn terassille cafe con

lechelle (tai oluelle) eivät pitsi-liinojen tai muiden tavaroitten kauppiaat ole kimpussa niin kuin käy niille, jotka tunnistetaan sel-västi turistiksi.

En tietenkään ole unohtanut omaa koiraani, Oskua. Kuva Oskusta on työpöydälle, vieressä myös

Toni-koiran kuva. Koirani, josta oli todella vaikea luopua.

Pitäkää huolta toisistanne ja koi-ristanne!

TerveisinHilkka AhoTorremolinos, Espanja


Himoharrastajan muotokuva:

Milloin hankit ensimmäisen koi-rasi ja oliko synnyinkodissasi koiria?

Synnyinkodissani ei ollut koiria eikä kissoja ennen kuin veljek-sistä vanhin kävi 15 vuotiaana ostamassa Suomen pystykorvan, Virkun. Omassa kodissamme ha-lusin vuosikausia hankkia koiran, mutta mieheni vastasi minulle aina, että ”hauku sinä ihmiset, minä kusen nurkat”. Vihdoin pitkän kinuamisen jälkeen han-kimme minulle lenkkikaveriksi ensimmäisen dobermannin jos-kus -80 -luvun loppupuolella. Tä-män jälkeen meillä on ollut vielä kolme dobermannia, joista elossa on Taikaviitan Jompi-Kumpi kutsumanimeltään Riitu. Riitu on jo vuosia ollut eläkkeellä. Harras-tuskoirana on belgianpaimenkoira malinoisuros Eloketun Comeetta, kutsumanimeltään Konna.

Mistä virike koiran kouluttami-seen?

Dobermanneista uros Taikaviitan Heros oli komea rotunsa edustaja ja minun piti ruveta sitä lähin-nä kasvattajan toivomuksesta kouluttamaan, että saisimme siitä muotovalion. Muotovalion arvoon tarvittiin silloin niin kuin nytkin tulos palveluskoirakokees-ta. Minähän rupesin Herosta kou-luttamaan. Tottelevaisuusharjoi-tuksissa kasvattaja tuumasi, että ”Minä näen kumiterän asennosta kenestä on koiran kouluttajaksi ja kenestä ei”, tarkoittaen tietenkin, että minulla ei tarvittavia omi-naisuuksia ollut. Lähdin monta kertaa itkien pois harjoituksista ja lopulta vaihdoin harjoitusryh-mää. Sen jälkeen alkoi tulostakin tulla. Tosin dobermanni ei ole niitä helpoimmin koulutettavia – ei niinkään tyhmyyden vuoksi, vaan nopeiden reaktioidensa ta-kia. Kiitos ja kiellot kun tahtovat hitaalla härmäläisellä tulla aina myöhässä. Koiran koulutuskärpä-sen puremasta siis kiitos silloisen koiran kasvattajalle.

Ensimmäinen todella koulutettu koirani on Riitu, joka täyttää pian 11 vuotta ja joka on tottelevai-suus- ja käyttövalio sekä myös Suomen ja Ruotsin muotovalio.

Hilkka ja Konna - mestaripari

Olet myös koiratuomari – missä lajeissa?

Palveluskoiratuomariksi olen muutama vuosi sitten valmistunut lajeina jälki ja haku. Lähitulevai-suudessa on tarkoitus valmistua myös viesti- ja etsintäkokeen tuomariksi

Mikä on parasta koiraharras-tuksessa

Parasta on koiralta saatu vilpitön ja pyytetön rakkaus, mihin harva ihminen pystyy. Lisäksi koiran kanssa harrastetaan enimmäk-seen ulkona luonnossa ja harras-taessa tapaa erilaisia ihmisiä ja erilaisia koiria. Usein käy niin, että tapaamansa koiraihmisen nimeä ei muista, mutta koiran ni-men kyllä. Kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa – koiraharrastaji-en keskuudessa kukoistaa kateus ja roturasismi.

Konna, 3-vuotias palveluskoira?

Konna on saanut kaikki malinoi-sien hyvät luonteen ominaisuudet eli se on älykäs, oppivainen, aktii-vinen, energinen, vilkas, herkkä, tasapainoinen ja varma koira. Se on äärettömän avoin ja ihmisrakas koira, joka olettaa myös kaikkien rakastavan häntä. Heikkouksia Konnassa ei juurikaan ole.

Konna edustaa monipuolista koi-rataitoa. Se on tätä kirjoittaessani käyttövalio etsintäkokeessa ja jälkikokeessa. Konna kilpailee myös haussa ja viestillä. Pal-veluskoiraharrastuksen lisäksi Konnan kisavalikoimaan kuu-luvat toko eli tottelevaisuuskoe, vesipelastus ja valjakkohiihto. Agilityssä hän ei ole vielä ehtinyt aloittaa kilpailu-uraa.

Konnan tähänastisen uran huippu on kesällä Vantaalla palveluskoi-rien Suomen mestaruuskilpai-luissa saavutettu etsintäkokeen voitto. Kemi-Tornio alueelle ei ole vuosikymmeniin tullut SM-kokeista kultaa. Konna voitti myös piirinmestaruuden. Uran huippuhetkiin voidaan lukea Jo-ensuussa belgianpaimenkoirien kannustuskilpailuissa saavutettu viestikokeen voitto ja samalla

koko kannustuskisojen paras tulos sekä luokkavoitto täysillä pisteillä belgianpaimenkoirien tokomesta-ruuskilpailuissa Oulussa.

Mitä ominaisuuksia menestyvältä koirankouluttajalta vaaditaan?

”Menestyvä koirankouluttaja”, minkälainen hän mahtaakaan olla? Ehkä ihminen, joka rakastaa koiria, antaa koiran olla koira eikä inhimillistä sitä, on määrätietoi-nen ja johdonmukainen. Lisäksi menestyvä koirankouluttaja etsii aktiivisesti uutta tietoa lukemalla ja käymällä kursseilla. Hän on myös valmis kokeilemaan kou-lutuksessa uusia metodeja eikä jymähdä kerran oppimiinsa.

Mitä ominaisuuksia menestyvältä koiralta vaaditaan?

Menestyvältä koiralta vaaditaan ainakin älykkyyttä, energisyyttä, tasapainoisuutta, toimintakykyä ja viettivoimaa.

Kenelle et suosittele koiran han-kintaa?

Kylläpäs tuokin oli kysymys! Tunteissa kylmät ihmiset, joille siisteys on älyttömän tärkeä asia ja jotka eivät pidä luonnossa liikkumisesta eivätkä ainakaan ulkoilusta säässä kuin säässä. Myöskään paljon matkusteleville ihmisille ei koira sovi.

Kultaa SM-etsintäkokeessa?

Teimme siis tämän alueen histo-riaa voittaessamme kultaa SM-kisoissa. Ennen kilpailuja ja vielä kisapaikallakin oli epävarma olo katsellessani kilpakumppaneita, joukossa oli monia ansioituneita koirakkoja. Tietysti luotin koiraa-ni, mutta en edes haaveillut täl-laisesta menestyksestä. Tai kyllä minä haaveilin, mutta tosielämäs-sä haaveet ja todellisuus harvoin kohtaavat. Lisäksi Konna on to-della nuori koira mestaruuskisoi-hin. Yleensä etsintä koemuotona otetaan koiran koevalikoimaan vasta viimeisenä, koska se vaa-tii kaikkien lajien hallitsemista. Konna olikin jo ensimmäisessä etsintäkokeessa vuoden 2004 keväällä kuusi vuotta nuorempi kuin samassa luokassa kilpaile-va toinen koira. Hyväkin koira tarvitsee osaamisen lisäksi myös onnea ja sitä meillä oli, Konna oli SM-maastoissa kuin ihmisen ajatus ja sieltä tulikin pisteitä yhtä vaille täydet. Tottelevaisuus oli seuraavana päivänä ja minä olin jännittää sen pilalle. Onneksi Konnan tottelevaisuus on niin vahva, että hän selvitti sen kun-niakkaasti minusta huolimatta ja toiseksi tulleeseen koirakkoon säilyi vielä reilu pistejohto.

Tervetuloa kaikille mukavan har-rastuksen pariin!

Mitä osioita etsintäkokeeseen kuuluu?

Palveluskoirakokeista etsintäkoetta voi verrata yleisur-heilun kymmenotteluun. Siihen kuuluu kuusi osiota eli– jälki, – haku, – esine-etsintä, – tarkkuusetsintä, – pudotetun esineen noutaminen ja – tottelevaisuus.

Jälki on metsään ihmisen kulkema reitti, johon pudote-taan merkittyjä oksankappaletta, jotka koira ilmaisee ja ohjaaja kerää talteen merkiksi siitä, että koira on kulke-nut jäljen. Jäljen koira ajaa maavainulla.

Haussa koira etsii ilmavainulla alueelle piilotettuja ih-misiä. Ihmiset voivat olla piilossa vaikka naamioiduissa maakuopissa.

Esine-etsinnässä koira etsii kolme pientä käyttöesineitä 50 x 50 metrin alueelta.

Tarkkuusetsinnässä alue on paljon pienempi, mutta niin on esinekin, esim. kolikko, pieni mutteri jne.

Pudotetun esineen noudossa koira palautetaan ohjaa-jan ja koiran kulkemaa reittiä taaksepäin hakemaan ohjaajan pudottaman käyttöesineen esim. hanskan.

Tottelevaisuudessa esitetään koulutuskentällä erilaisilla liikkeillä koiran hallintaa ja koulutuksen tasoa.

Palvelukoirien Suomen mestaruuskilpailuissa 20. – 21.8.2005 Vantaalla voitti etsintä-kokeessa kultaa kemiläinen Eloketun Comeetta joka näin meidän tuttujen kesken tot-telee nimeä Konna. Konnan kouluttaja ja ohjaaja on – Hilkka Palosaari kuntayhtymän toimistosta.


Lukusarjapähkinöiden ratkaisut

Länsi-Puhuri 2/2005:ssä oikeat jatkonumerot olivat seuraavat: 62,39,51,133,24,34 ja 84. Pullakahvit kanttiinista voitti tällä kertaa Sinikka Ahlvik Fysioterapiasta. Lohdutuspalkinnon eli kaljupääkahvit katetaan Malla Latvamäelle. Onnea voittajille!

Murtheela

Mitkä ovat näissä lukusarjois-sa seuraavat lukemat?

Merkitse ne tyhjiin ruutuihin ja osallistu kilpailuun lähettä-mällä vastauksesi Länsi-Puhu-rin toimitukseen.

Oikein vastanneiden kesken arvotaan pullakahvit kanttii-nista.

NYRJÄYTÄ AIVOSI LUKUSARJOILLA 3/2005!

LUKUSARJOJA

57 48 39 30 21 12 17 29 41 53 65 77 97 84 71 58 45 32 4 12 9 27 24 72 37 31 26 22 19 17 13 19 14 20 15 21 21 18 36 33 66 63

Onko sinusta tuntunut viime ai-koina, että olet jotenkin hukassa? Kokouspaikka ei tahdo löytyä millään ilveellä! Kokoustilojen nimet ovat niin tuttuja mutta …..

Älä välitä! Hukassa olen ollut minäkin. En vielä nytkään osaa paikantaa, missä on Muikkumata-la, ellen katso kokoustilalistasta. Selkäsaarikabinetti kyllä löytyy vaikka unissa kävellen mutta ne muut.

Tässä tulee opastusta niin itselle kuin teillekin. Minulla on ns. as-sosiaatiomuisti (muistaa tiedon, asian yms. jonkin toisen itselle tutun asian yhteyden kautta) ja sitä voisi kokeilla siten, että pai-kantaa kokoustilan ja sen nimeä vastaavan saaren tai luodon tuolta ulapalta. Kokoustilojen nimet on otettu niistä yhtä virtuaalipoikke-usta lukuun ottamatta.

Juurakko = entinen hallinnon kokoushuoneOikea Juurakko on pienen pieni saari 500 metriä Kraaselin sillan (Peurasaaren ja Ajoksen välinen silta) oikealla puolella Ajokseen päin mentäessä.

Selkäsaari = Selkäsaarikabinetti hallintorakennuksen alakerrassaSelkäsaari näkyy vuodeosasto-jen ikkunoista pitkänä saarena tuolla kahden kilometrin päässä merellä.

Pänniikö?Kokouspaikka hukassa?

Majakka = Asuntola I, 7. ker-roksessaMajakkalaiva Kemi: se oli aika-naan merellä Ajoksen edustalla. Nykyisin siellä taitaa olla kiin-teämpi tuiju?

Pikkuletto = Työnohjaushuone hallintorakennuksen 2. kerrok-sessaPieni luoto Selkäsaaren edus-talla täällä mantereen puolella. Kun oikein tarkkaan katsot vuodeosastokerroksista suoraan kohti Ajoksen satamaa, voit ehkä nähdä sen. Vuodeosastolta sinne linnun siivin on matkaa tarkkaan sanottuna 1677 metriä.

Puhku = Neuvotteluhuone keuh-kopoliklinikan tiloissaTämä saari on virtuaalitodelli-suutta eli elää vain mielikuvitus-maailmassa. Yritä silti muistaa mistä löydät sen. Jos sinua hengästyttää se auttaa muistami-sessa…..

Lehtikrunni = Entinen Akvaario eli lääkäreiden lukusali laborato-riotiloja vastapäätäSaari jossain tuolla merellä Ke-min edustalla. Kieltolain aikaan se oli hyvin tärkeä etappipaikka. Kieltolain kumouduttua menetti merkityksensä. Eipä kyllä lää-käreiltäkään ole saanut pirture-septejä sitten 1970-luvun kun silloinen Lääkintöhallitus pie-nensi kuukausikiintiöitä….. Jep! Nyt löytyikin – Lehtikrunni ei ole itsenäinen saari kuten kuvittelin vaan sehän on Selkäsaaren etelä-pään nimi. Varmaankin aikoinaan ollut Selkäsaaresta erillään oma-na saarena.

Kuukka = Iso kokoushuone sisä-tautipolin tilojen yhteydessäKuukka on jossain tuolla merellä. En osaa paikantaa sitä. Jos en löy-dä kokoukseen isoon kokoushuo-neeseen johtunee tästä syystä…. Hip Huraa! Nyt löytyi kartalta! Kuukka saarion Selkäsaaren ete-läkärjestä 400 metriä lounaaseen päin.

Muikkumatala = Ruokasalin kabinettiNyt tuli mieleen voissa paistetut tuoreet muikut! Helppo muistaa! Muikkumatala, pienen pieni luo-to sijaitsee 900 metriä Kuukasta länteen.

Munakari = Ruokasalin etei-nen, kenkäkauppiaitten suosima basaariMunakari on nimensä mukaisesti kari, kuitenkin osittain näkyvissä - ainakin kartalla. Sijoittuu Veit-siluodon ja Ajoksen teiden riste-yksestä suoraan länteen katsoen 1575 metrin päässä.

Laitakari = Museohuone Sel-käsaarikabinetin vieressäLaitakarissa oli muinaisina aikoi-na suuri saha jonka yhteydessä oli sahalaisten monisataahenki-nen asuinyhteisö. Saarelle taisi olla mantereelta köysiratayh-teyskin…. Sahaa ei ole ollut enää vuosikymmeniin, viimeiset elossa olevat siellä asuneet ovat vähissä, milloinkahan me saatai-siin tuo sairaalamuseo kuntoon ja tavarat vitriineihin ja ihmisten nähtäviksi…..

Jos et noilla eväillä muista minne mennä – älä silloin mene vaan kysy kaverilta neuvoa!

Oppaananne tällätajunnanvirtamatkalla

Jouni Tuovinen

RannallaMustaa laavakiveä ympärillänipuuskittainen tuuli tarttuu hiuksiinilaineitten vaahtopäät pyrkivät rantaan yksinäinen lintu ruikuttaa.

Pieni poika iloitsee pienestä kalansaaliistaanharmaahapsinen mies sytyttää tupakan se palaa tuulessa nopeasti.Aurinko lämmittää vain vähänsumuisen usvan läpivesipisara lentää poskelleni yksinäinen lintu ruikuttaa.

Kukaan ei näe kun kuivaan sen… vesipisaran… yksinäinen lintu ruikuttaa.

Hilkka Aho

Lehesä näin ilimotuksen misä ilimotethin kirkkokonsertista Alatornion kirkosa. Ja ko sattu vappaata työn puolesta, mieki päätin lähtiä. Mie en ollukhan ennen käyny siinä kirkosa. Kau-nis vanha kirkkohan se oli, oikein kaunis.Niin siitä konsertista. Sielähän laulo Katri Helena, kapellipes-tarina oli Esa Nieminen. Oli muuten tavallista pitempi mies, ei sitä televisiosta ole tajunnukhan, kuinka pitkä se oikein onkhan.Katri Helenaaki oli mukava nähä aivan läheltä. Sehän onki tyylikäs ja lämpimän tuntunen ihiminen.No mie lähinki sitten hyvisä ajoin sinne konserthin, että pääsen hyväle paikale. Ja olinki ensimmäisten joukosa. Pääsin oikein etupenkile. Ennen ko konsertti alako, oli aikaa kattella kirkon alttaritaulua, kommeita lamppuja ja kaikkia maalauksia, mitä kirkon seinilä oli. Niin ja pitihän sitä tietenki kattua ihimisiä. Että näkkyykö tuttuja.Sitä ko kirkosa istuu, sitä tullee miehlen kaikenlaisia ajatuksia. Sitä saattaa alakaaa miettimhän niinki vakavia että saattaa silimäki kostua, omista ajatuksista. Mullehan käviki niin.Mie ajattelin mulle rakhaita ihimisiä, että oispa nekki päässy kaikki tänne kirkhon. Onneksi osa oli mukana. Sielä oli niin mukavan lämmin tunnelma.Yhtenä päivänä minun tyärki lä-hetti viestin että sinusta tullee pappa.Sitäki mie sielä ajattelin.Siinäpäs sitä oliki uutista kerrakshen. Kyllä mie olin siittä uuti-sesta sitten mielishän. Ja sitten mie ajattelin, että ko saapi olla terhvenä, niin sitä jaksaa mitä vain ja kestää. Ko mie aattelen asiaa toisin päin, että jos olis vakavasti sairas, niin varmasti kaikki muut huolet tuntus pieniltä.No alakohan se Katri Helenakin sitten laulamhan, aivan ajal-han. Yhteensä kuustoista laulua laulo.Oi, muistatko vielä sen virren. Anna mulle tähtitaivas. Soi kun-niaksi luojan ja palion muuta.Kaikki ne laulut kosketti kovasti ko vielä tuomosesa paikasa esitethän, kauhnisa kirkosa.Mutta enniiten minua kosketti Katri Helenan lauluista se vii-mänen.Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Ko minun vieresä vanha mummo laulo äähnen Katri Helenan mukana. Se laulu tuli syvämmestä asti.

toimittaja TuiskuLänsiPuhurista

Maankorvessakulkevilapsosen tie

12 Länsi-Puhuri

Tusina henkisen työn tekijää aveceineen kopsahti Stanstedin lento-kentälle (airport) myöhään sunnuntai-iltana. ”Regent Palace Hotel? Wellcome to London. This way sir”: arvasi taksikuski. Kansojen välisen tunnelman vallitessa Peter Black kollegoi-neen ohjasi tilataksit Lontoon kotiimme kautta kujain sokkeloisten. Tunnin ajon aikana saimme kuulla kaiken, mitä matkaajan on syytä metropolista tietää. Innostui mies kun kuuli kyydit-sevänsä suomalaisia dialogeja. What a nice chap.

Monday morning. Talkoopunnat poltte-livat taskussa, englantilainen aamiainen mahassa. Näkörajoitteisten kartan avulla tutkimme reittiä päivän ensimmäiseen retki-kohteeseen Piccadilly Circusiin. Päädyimme kulkemaan kohteeseen jalan. LOOK RIGHT! Myöhemmin samana aamuna perillä Eros-pat-saan juurella totesimme vaeltaneemme kolmat-takymmentä metriä. Hengityksen tasaannuttua jatkoimme Leicester Square, Covent Garden, Chinatown, Oxford Street, O’Neills, Carnaby Street, Shakespeares Head jne. Havaitsimme, että Lontoossa käveleminen on ilmaista, pysäh-tyminen kallista.

Matkaopas oli kertonut taskuvarkaan väijy-vän väkijoukossa, niinpä hajaannuimme. Henkisen työn tekijä on kouliintunut vainoharhan varalle. Hyvinkin pian itse kukin totesi, että ahnehtiminen ei kanna-ta. Uupuu matkaaja. Lontoossa on määrättömäs-ti nähtä-vää ja

koet-tavaa, lukemat-tomia kaup-poja, teattereita, museoita, monu-mentteja, ravintoloita, tuhansia pubeja sekä enemmän ihmisiä kuin Kaakamossa yhteensä.

”Hop on and hop off”. Kiertoajelu avobussilla (Trouble Decker convertible) osoittautui mainioksi keinoksi nähtävyyksien tavoitta-miseksi. Todistetusti elävä opas valotti Lontoon historiaa ja nyky-päivää. ”Paapuurissa (on your left) näette paikan, jossa sijainneesta leipomosta Lontoon palo 1666 sai alkunsa. Valitettavasti leipomoa ei enää ole, se paloi”. Westminster Abbey, Buckingham Palace, Royal Albert Hall, Kensington Palace… Nyt riittää: ”Hop Off”.

Lontoo on kuuluisa kabineteistaan, eikä vähiten Madame Tussaudin vahasellaisesta. Lie lep-poisin paikka kätellä valtiopäämiehet, kuninkaalliset ja viihdemaailman tähdet. Jonottamatta sisään kol-menkymmenen euron arvoisella kuningattaren kuvalla. Heil Hitler ja Winston Churchill, Arnold ja Sylvester, Ile, Sadd ja Big E. Beatlesien vierestä katsoimme paikan Dodge ja Peltikatolle. Kauhukabinettia oli maustettu liveosas-tolla, jossa elävät kuolleet sulostuttivat matkamiestä. Ja ei kun ”Hop On”.Koti, Trafalgar Square, Whitehall, James Bond, Downing Street, Big Ben ja HoP, Lon-don Eye, Fleet Street, St Pauls, Tower Bridge, Tower of London. “Hop Off”! Kalle tyrmään korppien ja ginipullon näköisten miesten sekaan, muut vesille. Päätimme 24 tuntia kestävän kierto-ajelun jokiristeilyyn Thamesilla.

London CallingTurvaosaston Piristymismatka Pritanniaan 4.-8.9.2005”A pint of Caffrey’s and a glass of house red please”.Here you go…

”Kuvaava reportterimme, valo-kuvataiteilija KaleviPäävirta, on sinut väli-neistönsä kanssa”.

Kakka puhelinkioskissa. Myös brittiläinen eriökulttuuri ansaitsee erityismaininnan.

Jopa vanhoja punaisia puhelinkoppeja oli valjastettu vastaamaan tämän päivän tarpeisiin. Paitsi Harrodsilla

ei, vaan siellä WC-palvelija toivotti tervetulleeksi, esitteli tilat, tarjosi vettä ja

saippuaa käsien pesuun sekä tuoksua asiakkaan mieltymyksen mukaan, toivotti hyvää päivän jatkoa. ”Mind the step sir”.

Edullinen illan ratto oli kävely kei-novalojen sävyttämässä Sohossa. Ihmemaa on tämä. Toisinaan silmiä hivelevä arkkitehtuuri houkutti pis-täytymään pubiin tahi jazz-klubiin. Kävipä testiryhmämme testaamas-sa uudelleen avatun legendaarisen Marquee-klubinkin.

”Sit down, you’re rockin’ the boat”: lauloi Nicely-Nicely John-son musikaalissa Guys and Dolls. Ei ymmärtänyt kielitaidoton yleisö,

vaan seisomaan nousi ja käsi-ään taputti.

Pubit sulkeu-tuvat 11pm, metrot puo-liltaöin, joten

yöseikkailijan oli syytä varautua patikointiin tai taksikyytiin. Testiryhmämme koeajoi mustan taksin hotellilta Leicester

Squarelle (180m): kyyti tasainen, runsaat sisätilat, kuljettajan paikallistuntemus kiitettävää tasoa, asiakaspalvelu luonte-

va. Ainoana miinuksena mainittakoon, että ajoneuvo ei mahtunut sisäpihalle, jonne testiryhmämme oli matkalla. Tätä kuljettaja pahoitteli syvästi ja jätti maksun perimättä. Raatimme lahjomaton näke-mys palvelun laadusta: ”JOLLY GOOD”!

Sydän tykyttää. Iltain päätteeksi kertasimme ja vertasimme sekä kaulitsimme ja käänsimme (translate) päivän tapahtumia hotellimme baarissa, joka pal-veli majoitusliikkeen asiakkaita läpi yön. Keroputaan Sairaalan Turvaosaston Henkilökunnan Viran- ja Toimenhaltijain sekä Sijaisten Rampton-projektin Henkisen Tulosalueen Piristys-toimikunnan Matkailuosaston TYKY-jaoksen projektille asettamat tavoitteet saavutet-tiin. Toimikunta vastaa uusiin haasteisiin, jahka vanhat on käräjöity. Tässä vaiheessa on hyvä mainita, että Jarmokin on jo päässyt Suomeen ja kotiin. Kaikkea parasta Jarmolle

toivoo Tony Blair Cheers!

Documents

Länsi-Puhuri · Kunta- ja palvelurakennemuutoksessa kun-talaisia ja kuntapäättäjiä pelottaa erityisesti se, kuinka käy lähipalvelujen. Lähipalvelut ovat palvelujärjestelmän