Liukko - nimen etymologiatutkimuksen - ja useiden muiden ... · Vanhimman esigermaanisen nimistön synty ajoittuu nimenomaisesti ensimmäisen vieraskielisen väestön saapumiseen

Suomalaisten esihistoriaa muinaissuomalaisen – Kalevalaisen Liukko – nimitutkimuksen kautta Sivu 1 / 256 Seppo Liukko 15.3.2011

Suomalaisten esihistoriaa ja historiaa

muinaissuomalaisen - kalevalaisen

Liukko - nimen etymologiatutkimuksen - ja

useiden muiden tutkimuslinjojen kautta

kirj. Seppo Liukko

Sukuvaakuna, Heraldinen Seura nro 1571 (Kilpi) Ks. Liukko- sukuseuran kotisivut

(Huom! Tämä on nimenomaan vain Liukko - nimitutkimus, tämä ei ole sukututkimus); Liukko- nimitutkimuksen yhteenvedot; osat I, II ja III

http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/PDF/Liukko-sukuvaakuna.pdfhttp://liukko.net/sukuseura/index.php?option=com_content&view=frontpage&Itemid=1http:///


Osa I, tutkimusperusteet ja tiivistelmä 50 + 50 siv. yht. n. 100 siv. Osa II, tutkimusaineiston

argumenttien laajempi ja tarkempi esittely sekä loppuyhteenveto n. 60 siv. Osa III, suomalaisten

esihistoriaa ja genetiikkaa, yhteenveto n. 60 siv. , tutkimusselosteita yhteensä n. 220 sivua, sekä

muita ko. tutkimukseen liittyviä lisäselvityksiä n. 160 siv. ks. kotisivun pääasiallinen sisältö, vasen

valikko.

Liukko - nimipesyeen paikannimistöä Suomessa (karttakuva). Milloin ja miksi nimistö on levinnyt näin laajalle?


Liukko - nimi on erityisen vanhaa mm. paikannimistön laajuuden perusteella, yli 300 paikannimeä Lounais- Suomesta alkaen, levinneenä tasaisesti lähes ympäri

Suomen, ks. Liukko - paikannimistökartta Suomessa; 317/MML/08- käyttölupa; Seppo

Liukko. Paikannimistön lisäksi Liukon- Luikon- (ui-iu diftongi) nimisiä osoitepaikkoja on lähes 60 (n. 30 kumpaakin), ks. ko. Liukko- nimipesyeen osoitepaikka- tiedot Suomessa, kartta (lupa

317/MML/08 - SL).

Ks. myös: in English Link to -> HISTORY OF ANCIENT FINNISH NAME LIUKKO tai

Kalevala- kulttuurin esihistoriatutkimus , artikkeli

Kalevalaisen kulttuurin todellisuus, Seppo Liukko.

Alla esitellyn tutkimusyhteenvedon lisäksi asiaan liittyy varsinainen

tutkimusraportti Liukko - nimen esihistoriaa*; sisältö nyt n. 170s. kirj. Seppo Liukko 2005 - 2009 (Nimitutkimus on keskeneräinen, Liukko- nimitutkimusta tarkennetaan jatkuvasti, kun siihen

liittyvää laajaa aineistomäärää edelleen analysoidaan ja selvitetään).

Näillä Seppo Liukko kotisivuilla käsitellään Liukko - nimitutkimuksen taustojen

selvittämiseksi myös suomensukuisten väestöjen jatkuvuusteoriaa ja

asutushistoriaa. Liukko - nimitutkimuksen laajan aineiston ja muiden argumenttien

perusteella ja tämän kotisivun tiivistelmän ja loppuyhteenvedon (alla) monien

perusteiden mukaan, Liukko - nimi kuuluu suomalaisten esihistoriaan.

Tutkimustuloksien perusteella on voidaan sanoa, että Liukko - nimen käyttö on

ollut osa Suomen alueen asutushistoriaa jo n. 4500 vuoden ajalta. Liuko - Liukko - nimen merkitystä ja tarkoitusta ei enää tunneta, mutta paikannimen

yleisyydestä päätellen voidaan sanoa, että nimi on proprisoitunut, ja jäänyt suomalaisten

käyttöön lähes alkuperäisessä muodossaan (vrt. suomalaiset proprit; Saimaa,

Päijänne).

Liukko - nimitutkimus osaltaan vahvistaa useiden tutkijoiden hyväksymää suomalaisten

jatkuvuusteoriaa. Liukko - nimen osalta se on todettavissa tämän nimitutkimuksen

monissa eri kohdissa mm. miten Liukko - nimi on muotoutunut jo

varhaiskantasuomenkielisenä aikana. Ja miten uusi vieraskielinen lainasana (- nimi) on

saapunut jatkuvuusteorian mukaiselle suomensukuisten alueelle (nimen etymologia) ja

miten uusi elinkeino, kaski-maanviljely, on vaikuttanut mm. paikannimistön käyttöön

ottoon suomenkielisellä alueella.

Tässä tutkimuksessa käsitellään tämän uuden elinkeinon ja - kielen merkittävää

vaikutusta mm. alkuperäisten suomalaisten asutushistoriaan, suomenkieleen ja

suomalaisten käyttämään nimistöön. Liukko - nimi liittyy tutkimuksessa mainituilta

osiltaan myös suomalaisten jatkuvuusteoriaan, alkaen n. 2500 vuotta ennen

ajanlaskua:

http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/kuvat/Luikon-Luikon-osoitetiedot%20Suomi%20MML-SL-lupa.jpg.pnghttp://www.elisanet.fi/liukkohistoria/kuvat/Luikon-Luikon-osoitetiedot%20Suomi%20MML-SL-lupa.jpg.pnghttp://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/Contents_of_Seppo_Liukko%60s_homepage-HISTORY_OF_ANCIENT_FINNISH_NAME_LIUKKO.htmhttp://www.elisanet.fi/liukkohistoria/PDF/Kalevala_kulttuurin_esihistoriatutkimus_SeppoLiukko_2011.pdfhttp://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/Liukko-nimen-esih.ja-%20kulttuurihist.tutkimus-laajatlinkit-%204.4.09versio_Seppo_Liukko.htm


Liukko - nimitutkimus, osa - III. Suomalaisten jatkuvuusteoria jääkauden maksimin jälkeen n. 50

siv. (alla- loppuosa) ja erillinen artikkeli; suomensukuisten väestöjen jatkuvuusteoriaa - ja

suomalaisten esihistoriaa Euroopassa ja Suomessa (Uralic > Finnish Continuity Theory).

Lyhyt Liukko - nimitutkimuksen tiivistelmä em. karttakuvan

paikannimistön ja tutkimuksen loppuyhteenvedon perusteella

(kirj. Seppo Liukko):

Liukko - nimi juontuu vasarakirveskulttuurien (= nuorakeraamiikan /nauhakeramikan) ajalle

n. 2500- 2000 eaa., jolloin ensimmäisen kerran Baltian ja Suomen (ns. jatkuvuusteorian

mukaiselle) alkuperäiselle (Itämeren-) suomenkielisen väestön asuttamalle alueelle saapui

vieraskielistä indoeurooppalaiskielistä väestöä. Silloin tulivat (esi-) germaaniskielinen

vasarakirveskulttuurin migraatiot Veikselin alueelta, Baltian suomenkielisen väestöalueen kautta.

Näiden mukana tulivat myös uudet (esi-) germaaniset pääasiassa kaskimaanviljelyyn liittyvät

lainasanat (superstraatit) ja mm. iu- diftongi varhaiskantasuomenkieliselle alueelle (PS. alkuperäisessä suomenkielessä ei ole iu- diftongia).

Liukko - paikannimistön nimeämisperuste näyttää, nimessä olevan iu - diftongiin perustuvan

erikoisuuden vuoksi, olleen näiden vasarakirveskulttuurin miesryhmien, alkuperäistä kaskiviljelyä

harjoittaneiden ja sitä levittäneiden ihmisten (ryhmän- joukon), kaskiviljelyalueille antama

omakielinen nimi liuti*> liuta > Liuko tai Leute (Leuco > Liuco). Vasarakirveskulttuurin (=

nuorakeraamiikka) ryhmät assimiloituivat muutaman sadan vuoden kuluessa ko. alkuperäisten

hämäläisten kanssa, ja muodostivat Suomen ensimmäisen maanviljelyväestön (viimeistään

Kiukaisten kulttuurin 2000- 1600 eaa. aikoihin), joiden puhekieleksi tuli em. superstraattien

vaikutuksesta kantasuomi, aluksi lounaiselta rannikkoalueelta alkaen.

Liukko - nimi on levinnyt jo 1600 eaa. - 500 eaa. aikana laajalle Suomen alueella, alkaen

lounais- rannikolta. Kaskiviljelyyn liittyvä nimistö on levinnyt sisämaahan samalla kun vanhimman

maanviljelyn väestö levisi vesistöjä pitkin rannikolta sisämaahan.

Liukko - nimi on muuttunut myöhemmin alkuperäisten (esi - varhaiskanta- ) suomen - kielisten

hämäläisten kaski- maanviljelijöiden alueella, pronssi - rautakaudella, muinaissuomalaiseen

muotoon paikanniminä ja henkilöniminä Liuko > Liukola -nimeksi ja sisämaassa, joka vielä

rautakaudella oli varhaiskantasuomen murrealuetta, Liukko - Liukkola nimeksi.

Liukko- nimistö Suomessa ja Baltiassa on niin vanhaa, että nykyisin ko. nimen käyttöönoton

syytä tai merkitystä ei enää tunneta, mutta jostakin merkittävästä syystä nimi on, laajan

paikannimistö levikin perusteella, proprisoitunut suomalaisten käyttöön erityisenä nimenä (tämä

tutkimus valottaa tarkemmin Liukko- nimen alkuperää ja -laajan levikin perusteita).

Liukko - nimipesyeen nimet ovat siirtyneet myös Kalevalaiseen loitsurunouteen kantasuomalaisena Kalevala- aikana, mahdollisesti jo pronssi- rautakaudella Länsi- Suomen

alueelta alkaen. Liukko - nimipesyeen nimiä löytyy lähes neljästäkymmenestä Kalevalamittaisesta

muinaisrunosta, joita on kerätty kokoelmaan nimeltä Suomen Kansan Vanhat Runot (SKVR).

Liukko - nimi levinnyt vesireittien varsilla olevien varhaisimpien kaskialueiden nimeksi ja siten

muodostunut yhdeksi Suomen vanhimmista asutusnimistä. Se on otettu vakiintuneen

maanviljelyn alueilla käyttöön, ns. siirrynnäisnimenä, paikannimiksi kaskiviljelyn levitessä

sisämaan suuntaan.

http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/Eurooppalaisten%20suomalainen%20perima,%20suomensukuisten%20jatkuvuusteoria,%20Seppo%20Liukko.htmhttp://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/Eurooppalaisten%20suomalainen%20perima,%20suomensukuisten%20jatkuvuusteoria,%20Seppo%20Liukko.htmhttp://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/European%20Continuity%20theory%20from%20the%20Ice%20Age,%20suomalaisten%20jatkuvuusteoria,%20%20Seppo%20Liukko.htmhttp://www.nba.fi/NATMUS/MUSEUM/Opetus/kivikaus.htm#Nuorakeraaminen%20kulttuuri%202500-2000%20eKr.http://www.nba.fi/NATMUS/MUSEUM/Opetus/kivikaus.htm#Nuorakeraaminen%20kulttuuri%202500-2000%20eKr.


Vanhimmat talonpoikaistalojen nimet ovat siirtyneet jo pronssi- rautakaudella n. 1000 eaa. - 500

jaa. aikana muodostuneiden vanhimpien kylien nimiksi (esim. Ruskon Liukolan - kylä). Liukko -

nimi on otettu myös eräsijoilla varustettujen talonpoikaistalojen nimiksi ja todennäköisesti,

viimeisimpien tietojen perusteella, myös sukunimiksi viimeistään rautakauden aikana Länsi-

Suomen kaski- maanviljelyseuduilta alkaen.

Nykyisistä paikannimistökartoista (yllä) on nähtävissä, että Liukko - nimi on yksi laajimmalle

levinneistä muinaissuomalaisista nimistä. Nimi on ollut hyvin laajassa käytössä ns.

esikristillisenä aikana Suomessa, jo huomattavasti ennen ruotsinvallan aikoja.

Liukko - nimi on levinnyt vanhasta Hämeestä (nyk. Varsinais-Suomi - Satakunta - Häme) -

Ruoveden - Kyrön- Rautalammin- eräsijojen ja toisaalta myös Päijänteen poikki vanhojen

hämäläisalueiden kautta Savoon, Mikkeliin (mm. Liukkolan kylä, nykyinen Otava) ja Karjalaan

(esim. Taipaleen> Taipalsaaren Liukkolan kylä). Vanhimmista talojen nimistä on muodostunut

kylien nimiä.

Savo- Karjalan Liukko - paikannimistö syntynyt aluksi Liukko > Liukkola - talojen ja niiden

Liukko - nimisten henkilöiden välityksellä.

Suurin osa nykyisestä Liukko - nimisestä suvusta olisi lähtöisin rautakautisesta Vesilahden Liukko- talosta / rusthollista. Osa nykyisistä Liukko - sukunimisistä on otettu käyttöön jo

aikaisemmin pronssi- rautakaudella nimetyn vanhan Liukko - paikannimen mukaan, silloin kun ko.

nimellä nimettyä maa- aluetta on uudelleen asutettu uusien ja nykyisten omistajien toimesta,

yleensä 1500- 1800 lukujen aikana, kuitenkin ennen vuotta 1934.

Liukko - sukunimiä on n. 600 ja muita Liukko - nimipesyeen nimiä on sukuniminä n. 500 (esim.

Liukku n. 200 ja Liukka n. 200, muut n. 100).

Suomen paikannimistökartoissa Liukko - nimipesyeen paikannimiä on edelleen nykyisiin

sukunimien määrään verrattuna suhteellisen paljon, n. 300, ympäri Suomen, joitakin ruotsinkielisiä

rannikkoalueita lukuun ottamatta.

Liukko - nimi on suojattu 1934.

Näillä Seppo Liukko kotisivuilla on selvitetty Liukko - nimitutkimuksen

pääperiaatteita ja -perusteita , tutkimuksen tiivistelmä, sekä suomalaisten

esihistoriaa jatkuvuusteorian pohjalta.

Asiaan liittyviä artikkeleja on nyt yhteensä n. 480 sivua (printattuna). Ks. myös ko. artikkelit kotisivun pääasiallinen sisältö:

Osa - I

Liukko - nimitutkimuksen perusteiden selvitys, tiivistelmä ja

tutkimusyhteenveto

Perusteluja nimitutkimukselle (nimi- ja paikannimitutkimus):


Liukko - nimi liittyy suomalaisten esihistoriaan ja historiaan monin erilaisin

tavoin.

Liukko - nimi on tämän tutkimuksen mukaan hyvin vanha muinaissuomalainen nimi.

Tässä tutkimuksen tiivistelmässä esitellään lyhyesti ne tutkimustulokset, joiden

perusteella Liukko - nimeä voidaan perustellusti sanoa muinaissuomalaiseksi ja

esikristillisen ajan nimeksi.

Liukko - nimen alkuperään liittyvää erilaista kirjallista aineistoa ja tutkimuksen

valmisteluun sopivia argumentteja löytyy hämmästyttävän paljon. Tässä tutkimuksessa Liukko - nimeä on tarkasteltu aluksi mm. nykyisten laajojen

karttatietojen perusteella sekä kielitieteen sana- / nimi - ja vielä erikseen keskiaikaisten

historia - ja paikannimitutkimuksen metodien avulla (ks. tarkemmin

tutkimusperusteista yhteenveto; paikannimitutkimus).

Tämän jälkeen tutkimusta ja sen johtopäätelmiä "tarkistetaan" usean muun tieteenalan

tutkimusmenetelmän perusteilla (ns. poikkitieteellisesti).

Onko Liukko - nimi on tutkittavissa? Liukko - nimi on yksi harvoista suomalaisista nimistä, joka on tutkittavissa. Liukko -

nimi on riittävän erilainen muinaissuomalainen nimi, jonka pohjalta on löydettävissä

mm. kielitieteellisiä perusteluja nimen käytölle, nimeämisperusteelle ja sen alkuperä

olisi mahdollista ajoittaa.

Tässä selvitetään myös kysymystä; Onko Liukko - nimi ns. esihistoriallinen nimi?

Asiaan liittyvänä johdantona löytyy linkki paikannimistöprofessori Eero Kiviniemen

esitykseen "Nimistö Suomen esihistorian tutkimuksen aineistona"

Vanhimman asutusnimistön iästä.

Sillä vanhin asutusnimistömme liittyy monilta osin, joko vasarakirveskulttuurin

aikaisiin esigermaanisiin tai myöhempiin germaanisiin nimiin, jonka nykyiset

uudemmat etymologiset sanakirjat vahvistavat.

Eero Kiviniemi 1980:324

Vanhimman esigermaanisen nimistön synty ajoittuu nimenomaisesti ensimmäisen

vieraskielisen väestön saapumiseen suomenkieliselle alueelle ja uuden elinkeinon -

maanviljelyn, käyttöön ottoon Suomessa (siis vasarakirveskulttuurin migraatioiden

aikaan n. 2800 - 2200 eaa.).

Sen vuoksi nimien ikäämisessä on otettava huomioon kielitieteen määrittelyjen lisäksi

myös arkeologiset asutusteoriat (jatkuvuusteoria / maanviljelykulttuurin saapumisajat

http://www.helsinki.fi/hum/skl/ssu/paikannimet/paikan383.pdfhttp://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1980_319.pdf


jne.) sekä mahdollisuus, että asutus on jatkunut jopa kivikaudelta katkeamattomana

nykyaikaan saakka ko. paikannimistön alueella.

Tässä tutkimuksessa on selvitetty mm. Liukon - nimisten paikkojen, pääasiassa

Kansallismuseon eli Museoviraston arkistoihin kirjattuja arkeologisia löytöjä, niitä

on todistettavasti olemassa ja niitä on myös tutkimuksen kannalta merkittävä määrä.

Arkeologisten löytöjen perusteella on tehtävissä johtopäätelmä, että myös Liukko -

nimisillä paikoilla on asuttu jatkuvasti, ja tämä jatkuvuus on ollut kivikaudelta -

pronssi- rautakaudelle.

Nämä tiedot osaltaan osoittavat asutuksen jatkuvuutta ja siten todennäköisesti

myös Liukko - nimen jatkuvuutta kivikaudelta - nykyaikaan saakka (ks. nykyajan

Liukko - paikannimistö kartta- yllä ja em. arkeologiset arkistot - alla).

Arkeologiset kivikauden - pronssi- rautakauden- löydöt ovat tämän asian

evidenssiä, nämä tiedot ovat kirjattu Museoviraston arkistoluetteloihin (tarkemmin alla,

varsinaisessa tutkimusesittelyssä). Juuri tähän samaan arkeologiseen seikkaan viittaa

myös professori Eero Kiviniemi, joka on maininnut asiaan liittyvänä seuraavaa:

Olen melko varma siitä, että vanhan asutusnimistömme selvittely tulee paljastamaan

huomattavan määrän vanhaa germaanista henkilönnimistöä. Yleensä tällainen

asutusnimistö on iättävä yhtä vanhaksi kuin katkeamattomana jatkunut asutuskin.

Nimien ikäys liittyy siis olennaisesti arkeologisiin asutus teorioihin.

Prof. E. Kiviniemi 1980

Tähän asiaan liittyvä alustus on esitetty Tvärminnen - symposiumissa;

Suomen kansan esihistorialliset juuret 17.01.1980.

Liukko - nimi on tutkittavissa oleva nimi

(etymologia- alkuperä- ikä- merkitys- tarkoitus):

Liukko - nimi poikkeaa selkeästi mm. luonto- tai jotain yleisistä henkilökohtaista

ominaisuutta kuvaavista nimistä, joiden taustaa on vaikea tutkia. Jos ko. nimellä ei ole

"riittäviä" etymologisia kiinnekohtia nimen syntyhetkeen niin, ei ole mahdollista

selvittää ko. nimen ikää tai alkuperää eli ei yleensä löydy vastausta siihen, onko

tällainen nimi ns. esikristillisen ajan nimi. On selvää että suomalaisten ns.

ruotsinkielisistä patronyyminimistä esim. Andersson - Antinpoika- tyyppisistä

sukunimistä, voi jo suoraan arvata, että ne eivät ole esikristillisen ajan

muinaissuomalaisia nimiä.


Mutta toisaalta sellaisia suomenkielisiä mahdollisesti jopa hyvin vanhojakin sukunimiä tai paikannimiä, jotka ovat pohjaltaan luontonimiä tai sukunimiä esim.

Virtanen- tyyppisiä, nimien ikää on vaikea tutkia ja silloin on mahdotonta määrittää sen

ikää. Sillä luontonimessä ei yleensä ole ns. ajallista komponenttia, jolla ko. sanan /

nimen etymologiaa voitaisiin tarkemmin tutkia.

Liukko - nimi ei nykyisille suomalaisille sano mitään, sen merkitystä ei enää

tunneta, eikä sen tarkoituksesta ole ollut tietoa. Vaikka paikannimenä se on näistä em.

propreista kaikkein yleisimpiä ja laajimmalle levinnein nimi Suomessa. Kaikilla

paikannimillä on ollut aikanaan jokin syy, miksi sillä on juuri tämä nimi. Siksi on

varmaa, että myös Liuko - Liukko nimellä on ollut jokin merkitys nimeämishetkellä, kun

kyseinen paikka on tällä nimellä nimetty.

Tämän vuoksi ensimmäinen Liukko - nimitutkimuksen selvitettäväksi asetettu kysymys

kuuluu;

Mikä on Liukko - nimen alkuperäinen merkitys, ja miksi ko. paikannimiä on nimetty näin runsaasti?

Miksi nimi on niin laajalle levinnyt?

Kielitieteeseen perustuvalla nimi- ja paikannimitutkimuksella

on mahdollista selvittää Liuko- Liukko - nimen

muinaissuomalaista alkuperää (etymologiaa):

Liukko - nimen / sanan erikoispiirteet osoittavat, että nimi on ilmeisesti

etymologiselta pohjaltaan tutkittavissa oleva nimi.

Milloin sellainen nimi olisi muodostunut äänteellisesti kantasuomen kieleen ja olisiko

sen kantasanan alkujuuri peräisin jostakin hyvin vanhasta lainasanasta (superstraatista).

Mistä se olisi peräisin?

Liukko - nimessä on myös alkuperäiseen (esi-) varhaiskantasuomenkieleen kuulumaton

iu - diftongi, jonka perusteella nimeä voitaisiin tutkia ja selvittää mistä ko. nimi on tullut

Suomen alueelle ja milloin.

Mikä olisi Liukko - nimen alkujuuren ajoitus ja - ikä? Edellä mainituin perustein Liukko - nimen alkuperä näyttäisi olevan mahdollista

selvittää ja nimen ikää olisi etymologisesti mahdollista ajoittaa.


Asutushistoriallisella ja arkeologisella paikannimitutkimuksella selvitetään

pääasiassa Lounais- Suomen vanhimpien maanviljelyalueiden Liuko- Liukko -

nimistöstä ja sen ikää.

Liukko nimistön tutkiminen on ollut mahdollista ja hyvin eksaktia, saatavissa olevan

laajan Liukko - nimipesyeen etymologiatutkimusaineiston lisäksi, erityisesti myös ko.

Liuko- Liukko- paikannimistön alueilla olevien arkeologisten löytöjen perusteella.

Museoviraston- ja muiden paikallismuseoiden luetteloissa on mainittu useiden

Liukko - nimistön alueella löydettyjen kivi-, pronssi- ja rautakautisen ajan (- ja

keskiajan) arkeologisia esinelöydöistä (ks. selvitys myöhemmin). Tällöin on myös

arkeologianäkökulman kannalta mahdollista, että Liukko - paikannimistö on säilynyt

jopa kivikaudelta (n. 2500 eaa. ajalta alkaen) tai ainakin pronssi- rautakaudesta alkaen

ko. nykyisillä Suomen paikannimikartoissa mainituilla paikoilla.

Lähdeaineiston- ja asutushistorian perusteella tehtävät alustavat johtopäätelmät:

Yksi perustavaa laatua oleva argumentti, ja samalla ehkä merkittävin lähtökohtatieto on

tämän nimitutkimuksen tekijälle selvinnyt jo lähdeaineiston keruuvaiheessa. Se on, että

Liukko - nimipesyeen paikannimistön levinneisyys Suomessa on hämmästyttävän

laaja, verrattuna muihin nimiin, jotka eivät ole luontonimiä.

Sen osoittavat nykyiset olemassa olevat karttatiedot, jossa yli kolmesataa (300)

paikannimeä on merkitty Liukko - nimen erilaisella variaatiolla, sillä "laaja nimen

levikki tarkoittaa, paikannimitutkimuksen metodien perusteella, nimen erityisen

vanhaa ikää".

Mutta kuinka vanhaa, siihen liittyvää tutkimusta esitellään tarkemmin seuraavassa

yhteenvedossa. Kysymykseen haetaan vastauksia samalla usean eri tieteenalan

näkökulmasta katsottuna, eli yritetään varmentaa tutkimustuloksia ns.

poikkitieteellisesti, joilla voisi todistaa väitettä:

Onko Liukko - nimi muinaissuomalainen esikristillisen ajan

nimi ?

Liukko - nimitutkimus ja siihen liittyvä vertaileva paikannimistön tutkimus on tuonut esiin uutta tietoa myös muinaispitäjien vanhimpien paikannimistöön kuuluvien

ns. nimipari- siirrynnäisten leviämisestä Suomessa ja samalla uutta aikaisemmin

tutkimatonta tietoa Liukko - nimen laajan leviämisen syistä sekä Liukko - nimen

alkuperästä.


Tutkimuksen perusteella on voitu selvittää mm. Liuko- Liukko - nimet ovat siirtyneet

asutushistoriallisesti lähes saman aikaisesti muiden saman ikäisten

muinaissuomalaisten nimien kanssa, kaskiviljelyn levitessä rannikolta sisämaahan.

Tällöin on puhe Liukko - nimen kanssa yhdessä, "samanaikaisesti" siirtyneiden, ns. nimiparisiirrynnäisten - nimien siirtymistä alueelta toiselle, samalla kun uusia

maanviljely - kaskiviljelyalueita on otettu käyttöön. Nimistö on syntynyt, kun ko.

paikannimi on "ensimmäisen" kerran nimetty (esimerkiksi kaskiviljelijöiden nimen

perusteella) ja sen jälkeen väestön jatkuvuus ko. paikalla, on kaski- maanviljelyn

seurauksena ollut mahdollista. Silloin myös nimen säilyminen väestön muistissa on

ollut jatkuvaa ensimmäisiin "kirjallisiin" karttatietoihin ja siten nykypäiviin saakka.

Tämä siirtyminen on tapahtunut rannikolta sisämaahan ja "yhdessä" jo ennen

vakiintunutta maanviljelyä eli varhaisimmalla kaskiviljelyajalla, mahdollisesti jo

pronssikauden lopulla tai vanhimmalla rautakaudella.

Näiden vaikutuksesta ovat syntyneet paikannimistön vanhimmat kylien - ja talojen

nimet, jotka toistuvat pronssi- rautakauden muinaispitäjästä toiseen, lähes saman

muotoisina Lounais- Suomesta alkaen, Suomen vanhimmalla kaski- maanviljelyalueella.

Esimerkkinä mainittakoon Liuko- Lauko - nimien ja nimiparien muuttuminen

samantyylisesti. Nimien käyttöönotto on tapahtunut samanaikaisesti ja ovat lähes

samanikäisiä eli ovat vastaavan etymologian omaavia. Ne ovat käyttöön otettu

suomenkielisellä alueella germaanisperäisen lainasanan pohjalta ja ovat etymologisesti

samanikäisiä. Nimen muuttuminen rannikolta sisämaahan mentäessä, on myös

tapahtunut saman tyylisesti, kuten mm. Liuko > Liukola > Liukko ja sen nimiparina

usein esiintyvä Lauko- nimistö, joka lähtee Lounais- Suomesta alkaen Lauko >

Laukola > Laukko (Esiintyvät nimiparina kylien- ja talojen - sekä paikanniminä Turun

ympäristössä ja Hämeessä).

Nimipari Liuko- Lauko on löydettävissä jo Baltiasta alkaen.

Koska Baltian väestön alkuperä, - väestön alkuperäinen kieli ja alueelle tulleet

migraatiot vaikuttavat myös Suomen lainasanoihin ja mm. tämän tutkimuksen Liukko -

nimeen merkittävästi, on tarpeellista perustella Baltian väestöliikkeitä ja mm. alueella

uuden elinkeinon - maanviljelyn ja muiden myöhempien migraatioiden vaikutusta

Baltian väestöön ja myös baltin kieleen.

Tässä hieman taustaa lähdetietoihin perustuen Baltian alueen väestöjen alkuperästä sekä ja miten ko. baltinkielen muuttuminen on tapahtunut, eriaikaisten

migraatioiden vaikutuksesta.

On myös huomattava, että vanhat alkuperäiset suomensukuiset ja esigermaanisperäiset

sanat ja niiden merkitys ovat muuttuneet mm. slaavin kielen vaikutuksesta, Baltiassa

nykyaikaan mennessä.


Suomensukuinen esigermaanisin lainasanoja käyttänyt, Baltiassa asunut alkuperäinen

suomensukuinen väestö, vaihtoi puhumansa kielen. Slaavilaisen väestön saapuessa Baltian-,

Novgorodin- ja Valko- Venäjän alueille, suomensukuiset muutoinkin vaihtoivat puhumansa kielen

slaavinkieleen (ed. kielistä muodostui myöhemmin venäjä) ja ns. nykyisellä baltialaisten

kielialueella uudeksi kieleksi muodostui slaavinkielen vaikutuksesta baltin kieli, mutta vasta n. 400-

1200- luvuilla, ja Venäjän alueella kielenvaihto jatkuu edelleen.

Ks. alla tarkempi ja laajempi selvitys balttilaisen väestön suomensukuisesta alkuperäkielestä ja miksi vanhimpia kanta indoeurooppalaisen kielen esigermaanin sanoja (substraatteja) on Baltian

- ns. balttoslaavin kielessä erittäin runsaasti suomensukuisten sanojen lisäksi.

Baltin kieli pohjautuu vanhimmalta osaltaan suomalaiskieliin (alueen alkuperäisväestön kieli), ja

vanhimpiin indoeurooppalaisiin (esi-) germaanikieliin. Sillä Baltiassa tapahtui maanviljelyn

leviäminen ohessa suomalaiskielien (murre-) muutos lähes samalla tavalla kuin Suomessa, jolloin

suomensukuiseen väestöön assimiloitui vasarakirveskulttuurin germaanikielistä väestöä. Kieli ei

silloin n. 3000- 2200 aikana vaihtunut Itämeren kantasuomesta baltin kieleksi. Suomalaiskielien

vaihtuminen baltin kieleksi tapahtui vasta slaavin vaikutuksesta n. 500- 900 jaa. aikana.

Tämän vuoksi baltinkieliin (liettua, latvia) sisältyy hyvin paljon vanhimpia suomenkielen

sanoja (substraatteina) ja myös vanhimpia indoeurooppalaisten (esigerm.) kielen

superstraatti sanoja (asiasta tarkemmin alla, esigermaaniset lainasanat Itämeren suomenkielisillä

alueilla).

Slaavilaista väestöä (sloveenit) saapui Valdai - Itämeri alueelle n. 400- luvulta alkaen, suhteellisen

runsaasti selvästi yli 15% alkuperäisasukkaiden määrästä. Sen jälkeen slaavilaisten kieli vaikutti

baltialaisten alueen väestöihin ja puhuttuun kieleen niin merkittävästi, että baltialaisten kielenvaihto

on tapahtunut jo n. 800 - lukuun mennessä.

Syntyi baltinkieli, pääasiassa em. kolmen kielen yhteisvaikutuksesta, (esi-) varhaiskantasuomen -

ja esigermaanin sanojen jäädessä baltinkielen vanhimmiksi alkuperäissanoiksi (substraateiksi).

Vanhimmat baltialaiset sanat ovatkin nimenomaan lainasanoja alueen vanhimmista kielistä

peräisin (substraatteina). Kielet ovat jäänne alueen alkuperäisen suomensukuisten metsästäjä

väestöjen kielestä ja myös alueelle n. 3000- 2800 eaa. alkaen muuttaneiden esi- indoeurooppalaisten

maanviljelykielestä muuttuneesta esigermaanin kielestä, jota nimenomaan maanviljelyä levittäneet

nuorakeraamiset - eli vasarakirveskulttuurit puhuivat.

Usein väitetään, että suomenkielessä on n. 400- 600 baltinkielistä (laina-) sanaa, mutta asia on

toisinpäin (evidenssiä; arkeologiset asutusliikkeet ja genetiikka, tarkemmin alla).

Baltinkielen vanhinta sanastoa ovat, Baltian alkuperäisasukkaiden eli suomensukuisten,

suomalaiskieliset substraatit (lainasanat), joita on noin 400 - 600 sanaa. Lisäksi n. 2800- 2500

eaa. aikana alueelle saapui maanviljelyelinkeinon mukana, vasarakirveskulttuurien

esigermaanikielisiä lainasanoja. Esigermaanikieliset lainasanat ovat indoeurooppalaisen

kielikunnan tuontia ja myös vanhinta Indo- Euroopasta (Anatolia-Persia - Indus kulttuureista-)

tuotua kielikerrosta Euroopassa

Ks. myös professori Jorma Koivulehdon artikkelin selvitys siitä, että esigermaaniset /

kantagermaaniset lainasanat ovat suomensukuisten kielien (Baltian ja Suomen alueilla)

vanhimpia lainasanoja. Hän esittää vahvan näytön, että balttilaiset lainat ovat nuorempia (Ks. SL -

selvitys alla*) http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1971_380.pdf.

Tämä artikkeli myös vahvistaa allekirjoittaneen Seppo Liukon väitettä siitä, että baltinkielen

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1971_380.pdf


vanhimmat sanat ovat suomensukuisten kielien esi- varhaiskantasuomen sanoja - substraattisanoja

baltinkielessä. Ovat jäänteitä alkuperäisestä suomensukuisten kielestä.

*Tämä Virittäjä- lehdessä ollut kirjoitus tavallaan myös todistaa, että suomensukuiset ovat

asuneet alueillaan silloin, kun vasarakirvesgermaanit toivat maanviljelyn ja indoeurooppalaisen

kielen lainasanoja suomensukuisten alueelle mm. Baltiaan ja Suomeen, esi-

varhaiskantasuomenkielisenä aikana eli n. 2800-2200 eaa.

Nämä vasarakirveskulttuurien (mies-) ryhmät assimiloituivat suomensukuisten kanssa. Tämän jälkeen Kiukaisten kulttuurin aikana maanviljelijöiden kieli Baltiassa ja Suomessa muuttui

kantasuomeksi n. 1600 eaa. mennessä. Syntyi ns. itämerensuomenkielen kantasuomalainen muoto

(murre).

Suomenkielen vanhimmat lainasanat ovat esigermaanista:

*Koivulehdon artikkelin lausumat tukevat myös selkeästi allekirjoittaneen hypoteesia

germaanikielistä vasarakirveskulttuurien (maanviljelyä levittäneistä) väestöliikkeistä

suomensukuisten alueille ja niiden ikää eli ajoitusta, milloin lainasanat ovat viimeistään saapuneet

ko. suomenkielen kielialueelle (terminus ante quem, Virittäjä 1971 s.383), jonka myös Kustaa

Vilkuna on tutkimuksissaan aikaisemmin todennut (Virittäjä 1970 s.273).

Myös arkeologia ja genetiikan myöhemmät tiedot balttien alkuperägenetiikasta sekä maanviljelyn

siitepölyanalyysit tukevat vasarakirveskulttuurien ja maanviljelyn levinneen Baltiaan ja Suomeen jo

n. 2800 eaa. alkaen.

Edellä mainituista kielitieteilijöiden ja arkeologien (mm. Huurre), lausumista seuraa, että

esigermaanikielisten miesryhmien ekspansio on tapahtunut varmuudella suomensukuisten alueelle

n. 2000 -2800 eaa. (tarkemmin alla ko. asiasta).

Silloin on myös hyvin todennäköistä, tämän tutkimuksen mukaisesti, että Liuta > Liuko- Liukko

sana / nimi on siirtynyt esigermaanisilta kaskiviljelijöiltä suomensukuisten käyttöön Itämeren

ympäristössä ja sen jälkeen Suomessa.

On täysin mahdollista, että varhaiskantagermaanin liuti* sanavartalon johdannaisena on

muotoutunut itämerensuomen alueella liuta ja liuko sanat, omine ihmisryhmää ja

kaskiviljelypaikkaa tarkoittavine merkityksineen.

Edellä mainittu lainaetymologia on täytynyt tapahtua varhaiskantagermaanista itämerensuomeen (Johan Schalin,Virittäjä 1/2004:24-33).

Laina on ajoitettavissa kivikauden lopun maanviljelyn leviämisen aikaan ja siten myös

vasarakirvesgermaanien migraatioon ja kaskiviljelyn - karjanhoidon leviämiseen esi-/

varhaiskantagermaanikieliseltä Veikselin alueelta Baltiaan ja Suomeen; Vasarakirveskulttuuri ja

maanviljelyn esigermaaninen maanviljelysanasto. Tämän kaskiviljelyn ohessa Suomeen siirtyi

Baltian suomensukuisten käyttämän Liuko- sanan lisäksi, sana - kirves -, mm. nämä sanat tulivat

Suomeen nimenomaan Baltian kautta. Liuko- on kaskenkaatajien nimi kaskiviljelypaikoille ja

kirves oli ko. kulttuuriin kuuluva kivikirves- puunkaatoväline.

Koska Liuko- Liukko- sana /nimi on tullut Suomeen vasarakirveskulttuurin aikana ja

nimenomaan Baltian kautta, selvitän ko. baltin kielen ja Baltian väestöliikkeitä tässä tarkemmin,

ennen varsinaista Liuko - Liukko- nimen tutkimusperustelua.


Balttilaisvaikutuksesta suomenkieleen on ollut paljon vääriä tietämyksiä, ja

nimenomaan kielentutkijoilla.

Suurin virhe syntyy nykyisin lainasanojen suunnasta, ja epätiedosta onko baltinkieli

vanhempi kieli kuin suomenkieli. Ja mitä kieltä baltit puhuivat ennen kielenvaihtoa.

Virheen ilmeisesti aiheuttaa rekonstruointi, jolla saadaan suhteellisen hyviä tuloksia

sellaisilla alueilla, jossa ei ole tapahtunut kielenvaihtoa.

Tässä; Baltinkieliset olivat aikaisemmin itämerensuomalaista väestöä, jolle tapahtui

kielenvaihto slaavin vaikutuksesta. Ns. balttilaista kieltä ei ole ollut olemassa 1500

eaa. aikana kuten on väitetty, muinaisbaltti on muodostunut n. 400-800 -luvulla ja

vasta sen jälkeen kieli oli vaihtunut baltin kieleksi (slaavin vaikutuksesta).

Siksi balttilaisia lainasanoja ei ole voinut siirtyä suomenkielen ainakaan ennen

400- lukua. Vanhimmat baltin sanoiksi väitetyt sanat ovat vanhimpia

indoeurooppalaisia /esigermaanin sanoja, jotka olivat tulleet suomenkieliselle

alueelle vasarakirvesaikana, huomattavasti ennen baltin kielen muodostumista, kuten

tässä tutkimuksessa on osoitettu.

Kielentutkimuksen rekonstruointi ei tunne kielenvaihtoa (valitettavasti):

Jos on tapahtunut kielenvaihto, kuten balteilla, ei tällainen nykyajasta

menneisyyteen taaksepäin oleva tutkimustapa ole oikea, se ei tunnista esim.

kielenvaihtoa. Tutkimuksen tulokset ovat silloin virheellisiä, silloin tarvitaan

sellaisia epärelevantteja selityksiä, jotka eivät ole enää sidoksissa muiden tieteiden

kanssa, joiden perusteella olisi mahdollista selvittää, mitä on tapahtunut kyseisenä

aikana esihistoriassa.

Kaikkien poikkitieteellisten tutkimusten on oltava yhtäpitäviä samassa ajassa, esim. 3000 eaa., 1500 eaa, 500 eaa. tai 500 jaa, aikana. silloin kaikkien

tutkimustuloksien mukaan, on todettavissa ko. todelliset tapahtumat.

Tapahtumakulku ko. ajassa on silloin todettavissa, niin kielitieteen, arkeologian,

genetiikan, tai muiden mittaustulosten esim. vaikka maanviljelyn alkuajat

tunnistavan siitepölyanalyysin perusteella. Lainasanan etymologian / ajoitus ja

siihen liittyvän tapahtuma on tarpeellista ja mahdollista todeta kaikilla

tutkimustavoilla tapahtuneeksi, saman aikaisesti, poikkitieteellisesti.

Silloin vasta hypoteesi on hyväksyttävissä oleva teoria.

Seppo Liukko

Tästä balttilainojen virheellisenä tulkinnasta on esimerkkinä nykyisin ns. traditionaalinen

kielentutkimus Suomessa, joka osaltaan pohjaa tietonsa sellaisiin vanhempiin tutkijoihin mm.

Jalo Kalima lähteet 1906- 1934 (joita edelleen lainataan). Näissä kirjoituksissaan Kalima väittää

(virheellisesti), että itämerensuomenkielen olleen samanaikaisesti sekä balttilaisen ja germaanisen

vaikutuksen alaisena, josta mm. edellinen on alkanut aikaisemmin sekä:

Balttilaisen vaikutuksen alku on asetettava viimeisen vuosisadalle ennen ajanlaskumme

alkua. Noin 500 jkr. on varovaisestikin laskettuna äärimmäinen raja, sitä myöhempi aika

ei tule kysymykseen .

Em. lainaus tulee esiin, Santeri Junttila, Pro gradu, 2005, nettilainaus

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/4184/thomseni.pdf?sequence=2


Yksinomaan kielitieteen menetelmiin pohjautuvat tutkimus ei anna oikeaa tulosta.

Kuitenkin jo ennen, Kaliman virheellistä väittämää balttilainoista, oli ollut niitä tutkijoita mm.

Karlsten, jotka ajoittivat ko. germaanikosketuksen huomattavasti kauemmas menneisyyteen

(kuin baltti kosketukset) ja olivat myös lähempänä todellisuutta (mm. esigermaanisten lainojen

iästä, verrattuna baltin sanoihin):

Lähimpänä totuutta oli mielestäni Vilhelm Thomsen, lähteet 1869-90. Sillä Thomsen arvioi jo

1800-luvulla, että baltinkielessä olevat suomen kanssa samanlaiset sanat ovatkin lainasanoja

nimenomaan itämerensuomenkielestä (ism.>) balttiin.

Ks. suomen > baltian samojen sanojen suunnasta ja ajasta mm. Vilkuna aikaisemmin ja mm.

Schalin, Virittäjä 1/2004:27.

Tutkijana Thomsen tavallaan tiesi, että vanhin maanviljelysanasto suomensukuisten alueella

oli vanhempaa kuin baltin kieli ja ilmeisesti oletti suomensukuisten olleen kosketuksessa

germaaneihin jo esigermaani- ajoilta alkaen. Eikä, kuten osa kielitieteilijöistä edelleenkin

väittää, että vasta ajanlaskun jälkeen, ja että baltin kielen lainasanasto suomenkielessä olisi balttilainoja, eikä alkuperäistä vasarakirveskulttuurin maanviljelyyn liittyvää sanastoa. Tällaista

virheellistä väitettä ja ajallisesti virheellistä tietoa on esittänyt mm. Kalima ja muutamat muut

Suomessa.

Täytyy vain ihmetellä, että nykypäivän laajan monipuolisen poikkitieteellisen tutkimuksen ja

- informaation aikana, edelleen joissakin kielitieteen kammioissa väitetään suhteellisen nuoren

baltin kieleen olevan lainanantaja suunta suomalaiskieliin.

Samalla siis edelleen väitetään virheellisesti (tai on ko. virheellisen balttilaina teorian

ylläpitämiseksi pakko väittää), että suomalaiset olisivat tulleet Suomeen vasta ajanlaskun

alkamisen aikoina. Vaikka monen tieteen avulla on todistettavasti osoitettavissa että suomalaiset

ovat olleet Suomessa ja suomensukuiset ja - kieliset väestöt Baltiassa (Kundan suomensukuisten

kulttuurista alkaen) jääkauden jäiden lähdöstä alkaen (jatkuvuusteoria).

Ja, että ensimmäiset vieraskieliset Suomen ja Baltian alueella ovat olleet esigermaaniset

nuorakeramiikan kulttuurit ja niiden esigermaaniset lainasanat, huomattavasti ennen

baltinkielen muodostumista (SL).

Mutta vanhentuneen balttilainateorian pystyssä pitämiseksi edelleen väitetään, joissakin

kielitieteen piireissä, että suomalaiset ovat tulleet Suomeen vasta ajanlaskun vaihteen tienoilla, ja

suomenkieliset olisivat saaneet ajanlaskun vaihteen aikana (+-500v.) mm. maanviljelysanastoon

kuuluvat lainasanansa baltin kielestä, jotta esim. virheellinen balttilainateoria pitäisi paikkansa.

Muiden baltin ja suomen yhteisten sanojen osalta on niin, että nykyisinkin pääasiassa

suomensukuiselle Baltialaiselle väestölle on jäänyt suuri määrä (400-600) suomensukuisten sanoja

(substraatteja).

Kyseinen balttilainateoria ei voi pitää paikkaansa.

Tämän on jakanut myös kielentutkijoita. Arkeologisen- ja geenitutkimuksen perusteella on

saatavissa tähän vastauksia, mutta myös kielen tutkimuksen etymologiat osoittavat, että

esigermaanilainat suomeen vanhempia. Myös Kaliman väitteiden vastakkaisia määritelmiä on

olemassa, koska balttilainojen selityksissä ja baltti-germaani yhteisajassa on ongelmia (mm. Schalin

2004:31). Tällaisia määritelmiä (esi-) germaanilainojen vanhemmuudesta löytyy mm. prof.


Koivulehto ja Schalin sekä Vilkuna esityksistä, joissa esigermaanilainat on todettu balttilaisia

aikaisemmin tapahtuneeksi.

Baltinkielen muodostumisen aika on merkittävää tämän tutkimuksen kannalta:

Tämän tutkimuksen kannalta on merkittävää onko itämerensuomen lainasanat germaani tai

balttilaiselta suunnasta. Tutkimuksen etymologiset perusteet ja mm. baltinkielen

muodostuminen perustelut antavat pohjaa em. Liuko- nimitutkimukselle. Toisinpäin tarkastelleessa

tämä selvitys antaa lisävalaistusta mm. siitä, mikä on Liuko- nimen etymologian kannalta

mahdollista suomensukuisessa Baltiassa ja miksi samanlainen nimisana (propri) on Liettuan

paikannimistössä kuin Suomessa.

Alla tarkemmin selvitetyn tutkimuksen perusteella, miten esigermaaninen liuti* -liuta >

Liuko- nimi on tullut Suomeen Baltian suomensukuisen väestöalueen kautta ja nimenomaan

esigermaanisen lainasanana, koska baltin kielessä ei ole iu- diftongia (fakta, lisää faktoja alla).

Suomensukuisten alkuperäisväestöt olivat mm. Suomessa ja Virossa sekä Baltiassa

vasarakirveskulttuurien vaikutuksen tullessa:

Tämän Liuko- Liukko - nimitutkimuksen esigermaaninen nimi on muuttunut

muinaissuomalaiseen käyttöön jo viimeistään pronssikaudella. Liuko- nimi on Suomessa ollut

jo selkeästi ennen ajanlaskun vaihdetta.

Tämän tutkimuksen mukainen Liuko- Liukko - nimi jo osaltaan todistaa vallan muuta, kuin

edellä tarkoitetut epärelevantit väitteet mm. suomalaisten Suomeen tulosta.

Liukolan - kylän nimi ja myös koko Liukko - paikannimistön laajuus Suomessa todistaa sen (ja iu-

diftongi), että suomalaiset ovat kohdanneet Baltian kautta tulleet esigermaanit nimenomaan

Suomessa jo 2800- 2200 eaa. aikana, siihen viittaavat mm. myös vanhimpien lainasanojen

ajoituskin

Ne jotka väittävät lainsanojen tulleen balttien kielestä suomeen n. ajanlaskun vaihteen

aikana, ihmettelevät mm. nykybalttilaisten kielten klusiilien, vokaalien pidentymiä, diftongien

jne. ongelmia, joita ei yritetäkään selvittää. Tilanne on vaikea, koska ne peräytyvät alkuperäiseen

suomenkieleen mm. Baltiassa, jossa ei silloin vielä ollut edes baltinkieltä. Ongelma on myös miten

sijoitetaan ajallisesti baltin ja - germaanikielten vaikutus itämerensuomenkieleen, ja miksi suomen

kielessä on niin paljon samoja sanoja baltin kanssa.

Ja ongelma on, miksi näitä suomen sanoja on jäänyt Baltian alueen väestölle, jossa on

suomensanojen lisäksi paljon esigermaanin lainasanoja (nekin baltinkielessä substraatteja). Lisäksi

lievempänä ongelmana on Baltian väestön slaavilaisten sanojen suuri määrä, jotka ovat baltin kielen

nuorinta kerrosta, joka sotkee vanhimpien kielien vaikutusta balttiin, koska rekonstruointi

menetelmä ei tunnista n. 400- 800 jaa. tapahtunutta suomensukuisten balttien kielenvaihtoa.

Suomensukuisten alkuperäisväestöjen kielenvaihto Euroopassa on laajemminkin tapahtunutta

tosiasiaa.


Kielen vaihto on mahdollista:

Amerikan ja Australian esimerkit selvästi näyttävät, että monet alkuperäiset kansat ovat

vaihtaneet kielensä englantiin, espanjaan, portugaliin. Tämän tuloksena monet

alkuperäiset kielet ovat kutistuneet, ja monet ovat jo kuolleet.

A. Marcantonio 2002 (mm. Kaltio 2004)

On ollut aikaisemmin varsin vaikea ymmärtää, että Baltin väestön kieli on vaihtunut, siihen

on tarvittu aikaisemmin arkeologien tietoa ja sen varmistamiseksi geneettistä tietoa. Kielitiede

ei ole pystynyt selvittämään kielenvaihtoa edeltänyttä aikaa. Kielitiede ei ole pystynyt

selvittämään, että Baltian alkuperäisasukkaita ovat olleet suomensukuiset väestöt. Eikä sitä, että

vasta ajanlaskun jälkeen Baltian ympäristöön tulleet slaaviväestöt ja niiden kontaktit ovat olleet niin

voimakkaita määrällisesti, että balttilaisten kieli on vaihtunut.

Tämä balttikielen sananselvitys - etymologia ei selviä kielitieteen yleisesti käyttämällä

rekonstruointi menetelmällä, koska baltin kieltä ei ollut ole ollutkaan silloin kun em. suomen ja

esigermaanin sanat ovat olleet Baltian alueen suomensukuisen väestön käytössä, siis

huomattavasti ennen ajanlaskun vaihdetta.

Suomen kielen ja yleisen kielitieteen tutkija;

Vanha traditionaalinen su - kantakielen rekonstruointi ei ole tieteellisesti pätevä.

Lopuksi voin vain todeta ...... kielitieteilijänä painotan sitä, ettei lingvistiikka voi olla

ottamatta huomioon "sisar"-tieteittensä tuloksia. Nykyisin tämä on vielä entistä

tärkeämpää, sillä nämä tieteet perustuvat nykyisin kohtalaisen luotettaviin

analyysimenetelmiin (kuten hiiliajoitus-menetelmä arkeologiassa), toisin kuin vertaileva

kielitiede, joka perustuu vanhanaikaiseen ja epärealistiseen kielen kehityksen

malliin sekä vanhoihin kielitieteellisiin periaatteisiin, jotka myös moderni lingvistinen

tutkimus on todistanut vääriksi.

Angela Marcantonio Rooma (Kaltio 2/2004)

http://www.kaltio.fi/vanhat/indexbac9.html?364

Koska varsinkin nykyisin tiedetään mm., että maanviljely on tullut siitepölytutkimusten

mukaan Suomeen jo 2800- 2200 eaa. ja että maanviljelyn vanhimmat lainasanat suomeen ovat

peräisin vanhemmalta ajalta kuin 2000 eaa. (Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja 2007)

ja, kun tiedetään, että vasarakirveskulttuurit olivat esigermaanikielisiä ja toivat

maanviljelysanojen mm. kaski -tuhka jne. lisäksi mm. puunkaatoon sopivat välineet kivikirveet - ja

taltat.

http://www.kaltio.fi/vanhat/indexbac9.html?364


Tätä esigermaanikosketusta todentaa mm. Museoviraston / Kansallismuseon pääluettelo nro

-löydöt ja ajoitukset vasarakirveskulttuurin n. 2200 eaa. ajalle, esimerkkinä Perho Liukon

kylä, kivinen kourutaltta, nro 27303, Timo Jussila. Kivityökalu on kaskiviljelyn aikainen

puunkatkaisu taltta, myös veneenkoverrukseen käytetty taltta. Lisäksi useita muita Liukon -

paikannimisiltä alueilta löytyneitä ja tässä tutkimuksessa mainittuja löydöksiä, vasarakirves-

kulttuurin aikaisia kirveitä ja talttoja (alla).

Suomeen tullut esigermaanin maanviljelyä levittäneet Baltiasta tulleet miesryhmät (liuta-

miesryhmiä) on välittänyt Suomeen esigermaanin lainasanoja.

Tämä varmistuu kun tiedetään, että vasarakirveskulttuuri levisi Suomesta Ruotsiin (Huurre). Ja

kun vielä tiedetään, ettei ruotsin- tai baltin kielessä ole iu- diftongia, on ko. diftongi- lainasanojen

täytynyt tulla suomen kielen jo huomattavasti aikaisemmin, esigermaanisen kosketuksen /-

assimiloitumisen välityksellä.

Täten on todistettu, ettei väite mm. balttilainojen maanviljelytermeistä suomen kieleen ole voinut tapahtua ollenkaan (vannas, kirves, ruis jne..), koska ne ovat baltin kieltä vanhempia ja

esigermaanikielestä suomenkieleen jo aikaisemmin tulleita ja mm. Baltian suomenkielisellä alueella

suomenkielistyneitä sanoja esim. (liuti* > liuta > liuko).

Baltiasta Suomeen tulleet, alkeellisen maanviljelyä levittäneet vasarakirvesryhmät (liuti* > liuta)

olivat silloin vielä Baltian suomensukuista väestöä, joilla oli jo esigermaanin sanastoa,

maanviljelysanaston lainasanoja käytössään. Nämä ryhmät toivat ko. iu- diftongin sisältäviä sanoja

Suomeen, Baltian kautta. Ja mm. siksi, suurin osa baltinkielen suomensukuisista sanoista (joita

on n. 400-600) on alkuperäisen Balttiväestön eli suomen sanojen jäänne (substraatti)

balttoslaavilaiseen nykykieleen.

Nykyinen balttoslaavin - kielinen väestö on pääosin geneettisesti alkuperäistä suomensukuisen väestöä (ks. mm. Savontaus genetiikka). Nykyiseen balttoslaavin - kieleen on

tämän vuoksi jäänyt sitä paljon vanhemman suomenkielen sanoja ja myös alueelle n. 2800 eaa.

maanviljelyn tuoneiden vasarakirveskulttuurien - esigermaanien lainasanoja.

Silloin mm. edellä mainittu kirves sana on suomenkieleen esigermaaneilta lainattu (kirves sana on

yksi niistä n. 500 sanasta, joita mainitaan usein virheellisesti balttilainaksi suomalaisille, tämä

sana on myös jäänne suomenkieliseltä ajalta nykybalttiin - substraatti).

Traditionaalisen mallin ja rekonstruoinnin ongelma:

Tutkija A. Marcantonio suomalaiskielten traditionaalisesta tutkimusteoriasta: Traditionaalinen

uralilainen teoria olettaa, että moderni suomalais-ugrilainen / uralilainen kansa tuli idästä, minne

heidän alkukotinsa on teoreettisesti sijoitettu, ja että he vaelsivat länttä kohti puun oksien tapaan

haarautuen. Tämä traditionaalinen malli myös olettaa, että kieli on sama kuin etninen ryhmä. Toisin

sanoen, jos joku puhuu uralilaista kieltä, täytyy hänen myös kuulua alun perin uralilaiseen etniseen

ryhmään. Kuitenkaan tämä ei välttämättä ole totta.

Rekonstruktio menetelmästä: Rooman yliopiston suomalaiskielien tutkija A. Marcantonio

arvostelee sanojen rekonstruktio menetelmää tarkemmin seuraavasti:

Monet kielitieteilijät, itseni mukaan lukien, uskovat, että tämä epärealistinen,

vanhentunut malli pitäisi hylätä tai ainakin sitä pitäisi käyttää yhdessä enemmän

realististen kielten leviämis- ja kehittymismallien kanssa. Lisäksi pelkästään

kielitieteellisen tutkimuksen välityksellä emme pysty jäljittämään kielten / kansojen


alkuperää kauas historiaan.

Itse asiassa pelkkä rekonstruoitu kantakieli kertoo meille vain vähän oletetun

kielen/perheen/yhteisön iästä sen vuoksi, että rekonstruktiot (sanojen, äänteiden,

kieliopin) eivät ole muuta kuin abstrakteja malleja, jotka auttavat meitä kuvaamaan

havaitsemiamme samankaltaisuuksia kielten välillä jotensakin systemaattisella

tavalla. Siispä näitä kielitieteilijöiden kehittämiä malleja ei pystytä ajoittamaan.

Jos yhdistämme nämä tosiseikat, on järkevää olettaa, että Baltian rannikon

aikoinaan asuttaneet kansat ovat nykysuomalaisten ja muiden suomensukuisten

kansojen esi-isiä. On myös järkevää olettaa, että he liikkuivat etelästä pohjoiseen

seuraten jääpeitteen vetäytymistä noin 15 000 - 10 000 vuotta sitten. Tämä onkin

itse asiassa uusi perusidea.

Perinteiset tutkijat ovat esittäneet, että ei ole olemassa keinoa saada selville,

puhuivatko nämä vanhat paikalliset balttilaiset kansat jotain kantauralin (itämeren-

suomensukuista) muotoa.

http://www.kaltio.fi/vanhat/indexbc6d.html?323

Angela Marcantonio 2002 (Kaltio 2/2004)

PS. Baltian väestö on puhunut aikaisemmin suomensukuisia kieliä ja Baltian väestön

myöhempi kielenvaihto on tosiasiaa (SL).

Tämän tosiasian ns. historiallisena tosiasiana on nähtävissä muutos Liivinmaalla eli

baltinkielisen alueen pohjoisosissa, jossa Liettuan suomensukuisten kielenvaihto on vasta nyt

päättymässä. Ja on historiallista näyttöä siitä, että myös Liettuan väestö on ollut

suomensukuista. Itämerensuomenkielen taitajia on ollut Baltiassa 2000- luvulle saakka, vaikka nyt

jo viimeiset Riianlahden etelärannikon suomensukuisten kielien puhujat ovat loppumassa.

(Jurmala on ollut kokonaan suomesukuisten vanhaa aluetta ja kuten myös koko Liivinmaa)

On historiallinen tosiasia, että suomensukuisten - ja kielisten väestöjen asuma-alueet ovat olleet

jatkuvasti supistumassa alkaen indoeurooppalaisten maanviljelijöiden tulosta kampakeramiikan

metsästäjien alueille. Siitä alkaen suomensukuisten ns. kieliraja siirtynyt pohjoisemmaksi, niin

Mustanmeren- Alppien välisiltä alueilta alkaen ja sitten myöhemmin myös Baltiassa, Venäjällä kuin

Skandinaviassa.

Mutta ko. asukkaiden suomensukuinen - alkuperäinen geenistö on olemassa vahvan

nuoremman slaavilaisen genetiikan ohessa.

Ks. evidenssiä: mm. M- L. Savontaus et.al. 2006 geenitutkimus, maininta; balttilaiset- liettua- ja

latvialaiset ovat puhumansa kielen vaihtaneita suomensukuisia (ks. alla oleva suomensukuisten

jatkuvuusteoria ja - alkuperätutkimus).

Kielitiede ei yksinään pysty määrittelemään mitä kieltä esimerkiksi Suomessa ja Baltiassa on

puhuttu vasarakirveskulttuurien saapuessa ko. alueelle. Siinä on oltava arkeologian - ja

geenitieteiden väestöliikkeisiin perustuvaa oikeaa tietoa. Ei voida puhtaasti kielitieteen keinoin

ratkaista, että Baltian alueen väestö olisi ollut n. 3000 eaa. aikana indoeurooppalaisen (slaavilaisen)

baltinkielen väestöjä.

Tällaiset kielitieteen väitteet eivät toteuta samanaikaista kivikauden aikaista yhtälöä

arkeologian ja genetiikan osalta. Joku siis mättää nykyisen kielitieteen metodeissa.

http://www.kaltio.fi/vanhat/indexbc6d.html?323


Professori Pauli Saukkosen lausumat kielitieteen metodeista:

Tähän loppuun on lisättävä vielä arvostetun suomen kielen professorin Pauli Saukkosen

näkemys kielitieteen mahdollisuudesta selvittää yli 6000 vuotta vanhojen väestöjen puhumaa

kieltä. Kyse on ajoituksesta, terminus ante quem.

Kielitieteen nykyajasta taaksepäin olevassa metodissa (mm. sanojen alkujuuren rekonstruointi

nykysanojen perusteella) on ongelmia nimenomaan ajoituksen kanssa. Mm. milloin suomen kieli

on tullut Suomen alueelle, nämä ajoitetaan tällä menetelmällä jatkuvasti liian myöhäiseen aikaan.

Tämä on vanhentunut teoria. Vanha teorian perusteella on saatu mm. virheellinen

balttilainateoria, jonka mukaan suomenkieleen olisi tullut ns. balttilainoja n. ajanlaskun vaiheilla.

Kun tällainen väite ei ole totta, on tämän metodin tutkijoiden sijoitettava suomenkielisten

väestöjen saapuminen Suomeen myös ko. ajanlaskun vaihteeseen. koska muutoin ko.

virheellinen teoria ei toimi mm. genetiikan ja arkeologian suunnasta tarkasteltuna

(poikkitieteellisesti).

Virheellinen ajoitus tehdään teorian toteutumisen kannalta siis "väkisin" ko. ajanlaskun

vaihteeseen, välittämättä sisartieteiden tuloksien konkretiaa ja realiteetteja. Traditionaalisen

komparatiivisen metodin vuoksi aikajanaa on "pakko vääristellä", saadakseen oman teoriansa

jotenkin toimimaan.

On huomattava, että genetiikan ja arkeologian perusteella suomalaisten jatkuvuusteoria on

tosiasiaa. Jatkuvuusteoria osaltaan osoittaa suomensukuisten ja -kielisten olleen Suomessa jo

heti jääkauden jäidenlähdön jälkeen (ks. mm. Lahden- Orimattilan arkeologiset 10.700- vuotta

vanhat asuinpaikka löydöt, joista on kytkentä Kundan; Valdai - Baltian alueen suomensukuisten

kulttuuriin jne.).

Kielitiede ei pysty selittämään ko. 9000- 10.000 vuoden takaista lähtökohtaa, eikä näköjään

myöskään vasarakirveskulttuurien kaskiviljelyn aloittamista suomensukuisten alueilla mm.

Baltiassa tai Suomessa, eikä näiden lainasanojen vaikutusta varhaiskantasuomen kieleen.

Autonomisella historiallisella kielitieteellä ei ole keinoja määrittää absaluuttisia aikoja. Jotta kielitieteilijöitä ei syytettäisi realismin puutteesta ja leikkimisestä komparatiivisen

lingvistiikan abstrakteilla pelinappuloilla, on käytettävä muiden tieteiden apua.

Aikadimensio on välttämätöntä yhdistää konkretiaa tuovaan alueelliseen dimensioon, joka on monien ihmistä ja sen kulttuuria tutkivien historiallis- maantieteellisten tieteiden

perusta.

Prof. Pauli Saukkonen 2006:27

Toinen lainaus koskee tuhansien vuosien takaisen väestöliikkeiden ja näiden ihmisten puhuman

kielen arviointia:

Kantakieliäkään ei voi paikantaa eikä tarkemmin määritellä ottamatta huomioon ensin

väestöjen keskinäisiä suhteita. Kun mennään tuhansien vuosien takaisiin aikoihin ja

väestöjen alkuperäkysymyksiin, populaatiogenetiikka tarjoaa siihen täsmällisemmät

avaimet. Arkeologia tulee sen avuksi, ja kummankin tieteenalan yhteistulos tarjoaa

vahvimman saatavissa olevan evidenssin.

Pauli Saukkonen 2006:27


Balttoslaavin kielen syntyaika ja mikä olikaan suomen- ja baltin sanojen siirtymäsuunta?

Trad. kielitiede Suomessa väittää, että suomen kielessä on suuri määrä balttilainoja ja että lainat

ovat siirtyneet baltin kielestä suomeen. Väitteeseen kuuluu myös, että suomensukuiset ovat

siirtyneet vasta ajanlaskun jälkeen Suomen alueelle. Tällaiset teoriat eivät vastaa ko. alueiden

todellisia väestöliikkeitä, eikä ota huomioon alkuperäisväestöjen kielenvaihtumisen mahdollisuutta.

Kivikauden alkuperäisväestöjen elinkeinojen muuttumisen ja niiden aikana tapahtuneiden

kielenvaihtojen perusteella sekä arkeologian ja genetiikan nykytietojen perusteella väitän, että

suomalaiskielet ovat Baltian ja Suomen alkuperäiskieliä. Suomalaiskielet ovat jättäneet sanojaan

baltin nykykieleen. Tämä ei selviä nykyajasta taaksepäin lähtevillä teorioilla, on tunnettava

tuhansien vuosien takaisten aikojen konkretiaa, kuten prof. Saukkonen edellä on kielitieteeltä

edellyttänyt. Siksi mm. teoria balttilainojen siirtymisestä suomenkieleen, on virheellistä ja

vanhentunutta tietoa, myös uusimpien tutkimustietojen valossa (ks. lähdetiedot / lainaukset).

Lainasanojen suunta on suomen kielestä baltin kieleen ja esigermaanista suomeen

ja sitten balttiin (väestöliikkeiden perusteella teoria, Seppo Liukko).

Baltin kieli on ollut riippuvainen ko. alueen väestöliikkeistä. Tämän perusteella (viite mm.

edellä Saukkonen), myös baltin vanhimpien sanojen siirtyminen nykybaltin kieleen on

kronologisesti seuraava:

Vanhimmat sanat ovat Baltian alueen alkuperäiskielen eli suomensukuisten kielten sanoja

Kundan- kulttuurin ajoilta alkaen (12.000- 3000 eaa.) sekä myöhemmän esigermaanin

(varahaiskantagermaani) sanoja vasarakirvesajoilta (3000- 2200 eaa.) ja nuorimpana slaavin

kielen sanoja ajanlaskun jälkeiseltä ajalta, joista on muodostunut baltin nykyinen kieli.

Tämä yllä esitetty laaja yhdistelmä faktoja todistaa myös sen, että vanhimmat

germaanisperäiset lainasanat ovat tulleet Suomeen suoraan maanviljelyä levittäneiden

esigermaanien taholta, eikä silloin ole mitenkään mahdollista, että ne olisivat tulleet Skandinavian

kautta, mm iu- diftongi on tästä todisteena.

Tämä siirtymä n. 2800- 2200 eaa. Suomesta Ruotsiin on arkeologien toteama, mm. Matti

Huurre (9000 vuotta Suomen Esihistoriaa, 2004:72) toteaa, että vasarakirves- eli

nuorakeraaminen kulttuuri on siirtynyt Skandinaviaan Ruotsiin Suomen kautta (silloin ei vielä

Baltteja - baltinkielisiä tai Ruotsia - ruotsinkielisiä ollutkaan, ks. koska baltinkieli ja ruotsinkieli

ovat syntyneet vasta n. 600 jaa. jälkeen).

Baltteja tai tarkennettuna nimenomaan baltinkielisiä ei nuorakeramiikan aikana vielä

Liettuassa ollut, koska koko Baltia on ollut silloin suomensukuisten asuttamaa (genetiikka).

Balttilaiset ja baltinkieli ovat myöhäisempää tapahtumaa.

Balttilaisille on tapahtunut slaavin vaikutuksesta kielenvaihto suomalaiskielistä (ism.) balttin


kieleksi, jossa on suomen- ja esigermaanin lanasanoja (ajalta ennen slaaveja).

Balttoslaavin vanhin kerros on suomalaiskielistä ja esigermaanista:

Baltinkielessä olevat vanhimmat substraatit (lainasanat) ovat jäänteitä suomalaiskielistä ja

esigermaanista, mutta uudemmat ovat seurausta n. 400- 800 luvun slaavin kielen

vaikutuksesta.

Oma ns. muinaisbaltin kieli on muotoutunut em. kielistä kielenvaihdon jälkeen, vasta n.

400- luvun jälkeen.

Seppo Liukko

Vanhimpien baltin- ja suomenkielen sanojen alkuperästä ja kielenvaihdoista

Euroopassa neoliittisen vallankumouksen seurauksena.

Aluksi selvitys Nauhakeraamisen kulttuurin - maanviljelyn ja indoeurooppalaisen kielen -

saapumisesta suomensukuisten kielten laajalle alueelle, eli Kampakeramiikan metsästäjien alueelle:

Maanviljely ja indoeurooppalainen kieli saapuivat samanaikaisesti metsästäjien alueelle (Renfrew):

Kuten aikaisemmin olen todennut, baltinkielen vanhimmat sanat ovatkin alkuperäisiä esi-

varhaiskantasuomen kielin sanoja ajalta jolloin balttilaiset olivat vielä suomensukuisten kielien

puhujia (metsästäjiä). Vanhimpia baltin sanoja ovat tässä em. suomensanojen lisäksi, vanhimmat

maanviljelyn termit, jotka ovat (esi- tai varhaiskanta-) germaanikielen lainasanoja (eli

vanhimpia indoeurooppalaisia sanoja), joita löytyy vielä huomattavissa määrin, niin nykyisessä

baltin- kuin myös suomenkielissä.

Maanviljelyn levittäjäkulttuurit Euroopassa ja niiden kieli:

Yleisimminkin on todettavissa että, indoeurooppalaisen maanviljelykielen vaikutuksesta

Euroopan alkuperäiskieliset suomensukuiset metsästäjäväestöt vaihtoivat puhumansa kielen ja

hiljalleen myös elinkeinonsa maanviljelyyn (karjanhoitoon) Mustanmeren- Itämeren eteläosien

välisellä suomensukuisten laajalta - alueelta alkaen > pohjoiseen.

Väite; Suomensukuisten kielet ovat Euroopan alkuperäiskieliä, jääkauden

maksimista alkaen (suomalaisten jatkuvuusteoria):

http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/c5.%20Kielenvaihdot%2020.000%20vuoden%20aikana%20Euroopassa,%20Seppo%20Liukko.htm


Suomensukuiset kielet olivat muodostuneet jääkauden maksimin aikaisen Ukrainan refugin

väestöjen n. 4- 8.000 vuoden yhdessäolon aikana (Jääkauden maksimi n. 20.000- 16.000 eaa.).

Suomensukuiset kielet ovat muodostuneet Cromagnon suurriistanmetsästäjien Ural- kielestä, joka

oli parhaan elinkeinon vuoksi prestiisikieli jääkauden maksimin aikana. Suomensukuiset kielet ovat

Euroopan alkuperäiskieliä, ja ovat olleet niitä laajalla - alueella Atlantilta - Uralille, aina

neoliittiseen vallankumoukseen saakka. Vielä tyypillisen kampakeramiikan aikana 5000- 3000 eaa.

aikana suomensukuisten kielien alueena oli tämä kampakeramiikan laaja- alue. Tämä alue oli

hitaasti supistumassa, kuten alla olevasta Mc Evedyn 1967 kartasta on havaittavissa, tilanne n. 4500

eaa. Keski- Euroopassa Alppien pohjoispuolinen alue.

Jääkauden jälkeisen (n. 16.000 eaa. alkavan) jatkuvuusteorian mukaisten suomensukuisten -

ja kielisten metsästäjien kielenvaihto maanviljelykieleen, indoeurooppalaisiin kieliin tapahtui

vasta n. 5500 eaa. alkaen.

Mc Evedy kartta v. 1967:

Suomensukuisten (Finns) laajan- alueen eli kampakeramiikan suomensukuisten kielten

alueen supistuminen n. 4500 eaa. alkaen. SUB-neolithic alueella oli osittain suomensukuisia

kieliä, mutta Indo- Europeans alueella kieli oli jo kokonaan vaihtunut, ensiksi suomalais- ja

indoeurooppalaisista kantakielistä muodostui esigermaani. Huomattavasti myöhemmin slaavin

vaikutuksesta suomensukuisten alueilla muodostuivat venäjä ja baltti, sekä Skandinaviassa mm.

muinaisnorja ja siitä ruotsi myös pohjoisgermaanin vaikutuksesta.


Maanviljely levisi Eurooppaaan indoeurooppalaisten väestöjen saapuessa Euroopasta kaakkoon (= Indo -) olevilta Anatolian - Iranin alueilta

(Collin Renfrew).

Tämän neoliittisen (vallankumouksellisen) invaasion nimenä oli Euroopassa aluksi

nauhakeraaminen kulttuuri ja myöhemmin vasarakirves- nuorakeraaminen kulttuuri (mm.

vasarakirveet ja tasapohjaiset keramiikka astiat). Näiden kulttuurien väestöt assimiloituivat

enemmistönä olevien suomensukuisten metsästäjien kanssa. Indoeurooppalaisia maanviljelijöitä

saapui vain n. 10- 35 %, alkuperäisasukkaiden määrästä (nykyisin näistä suomensukuisia on

geneettisesti n. 65- 90% alueesta riippuen). Keski- Euroopan alueen suomensukuisille

metsästäjäväestöille tapahtui samanaikaisesti elinkeinonvaihto maanviljelyyn ja kielenvaihto

indoeurooppalaisiin kieliin (geenit vaihtuvat vain saapujien määrän verran, vrt. mm. 1500- 1900-

luvulla tapahtunut Etelä - Amerikan intiaanien kielenvaihto espanjaan /portugaliin).

Indoeurooppalaiset kielet muotoutuivat suomalaiskielten ja indoeurooppalaisten kielten

"yhdessäolosta" aluksi germaanikieliksi etelästä alkaen.

Suomensukuisten kielenvaihto Keski- Euroopan alueella (ks. yllä kartta):

Kartan selitys: Mc Evedy kartassa eteläisimpänä ovat n. 4500 eaa. Indoeuropeans- väestöt,

alkuperältään, suomensukuisia kieliä puhuneita metsästäjiä, jotka olivat assimiloituneet

indoeurooppalais- kielisten, ja Indoeuroopan hedelmällisen puolikuun alueelta saapuneiden

maanviljelijöiden kanssa. Metsästäjät vaihtoivat kieltä elinkeinon vuoksi ja muuttuivat

indoeurooppalais- kielisiksi väestöiksi. (geenit eivät kielenvaihdossa muutu, ne säilyvät yllä

mainitussa suhteessa edelleen).

Välissä olevalla Pontic sub-neolithic ja Erterbölle sub-neolithic alueella oli vielä silloin sekakielisiä,

kaksikielisiä suomensukuisia väestöjä (molempien, eli suomalais- ja indoeurooppalaiskielisiä).

Kartan Finns- alueella 4500 eaa. olevat väestöt olivat suomensukuisten kielien puhujia ja

silloin vielä metsästäjiä, kun maanviljely levisi ko. alueelle. Myöhemmin vaihtui myös Baltian ja

Ruotsin (Skandinavian) väestöjen alkuperäinen suomensukuisten kieli indoeurooppalaiseen

esigermaaniin. Ruotsissa myöhemmin kehittyi suomensukuisten kielien vaikutuksesta

maanviljelykielen indoeurooppalaiseen kieleen, josta muodostuivat ns. pohjoisgermaani (mm.

ruotsin- ja norjankieli) ja Baltiassa myöhemmin suomensukuisten - ja esigermaanikielen sekä

myöhemmän slaavin kielen vaikutuksesta baltti (pääasiallisesti kielenvaihdot ovat tapahtuneet

ruotsiin, balttiin vasta n. 400- 800 jaa. aikana). Suomensukuisten kieliraja on noussut jatkuvasti

kuten on historiallisesti tiedossa Itämeren, Baltian, Ruotsin ja Venäjän eteläosista jatkuvasti

nykyaikaan saakka. Nykyisin vain Viro ja Suomi sekä osia Venäjän (Ruotsin- Norjan) pohjoisosista

on vielä suomensukuisten kielien aluetta.

Euroopan alkuperäiskielen suomensukuisten kielien muutos indoeurooppalaisiin kieliin alkoi

Euroopassa n. 5500 eaa. alkaen. Samalla Eurooppaan tuli metsästäjä kulttuurien alueelle

maanviljely, joka mahdollisti myös kielenvaihdon.

Etelässä ja lännempänä suomensukuisten alueet ovat nauhakeramiikan ja myöhemmin

nuorakeraamisen eli vasarakirveskulttuurien vaikutuksesta supistuneet em. kampakeramiikan

alueelle ja siitä pohjoiseen.


Suomensukuiset ovat geneettisesti eniten Cromagnon ihmisiä Euroopassa.

On hyvin yleisesti tiedossa (mm. Colin Renfrew), että neoliittisen vallankumouksen

maanviljelyelinkeino ja sen indoeurooppalaiset kielet siirtyivät Eurooppaan vasta ko. n. 5000

eaa. jälkeen. On myös jatkuvuusteorian pohjalta osoitettavissa, että ko. suomensukuiset ovat olleet

Euroopassa koko jääkauden maksiminjälkeisen ajan.

Mitään arkeologista viitettä ei ole sellaisesta, että suomensukuiset olisivat tulleet Eurooppaan

jostakin muualta ja esim. indoeurooppalaisten jälkeen tai vallanneet alueita indoeurooppalaisilta.

Maanviljely kulttuurit/ indoeurooppalainen kieli

Nauhakeramiikka:

Ensimmäisen aallon maanviljely saapui Europppaan ns. nauhakeraamisena kulttuurina n.

5500 eaa. - 3000 eaa. alkaen, jonka kieli oli indoeurooppalainen kieli. Tällöin maanviljelyn

leviäminen oli erittäin nopeaa, suotuisien ilmasto -olosuhteiden vuoksi (ko. ajan vuotuinen

keskilämpötila oli n. 2 astetta nykyistä korkeammalla).

Elinkeinon leviämisen ohessa, maanviljelyn kieli levisi.

Suomensukuisten metsästäjät olivat aikaisemmin, jääkauden maksimin jälkeen Euroopan laajan

alueen mammutinmetsästäjiä (n. 16.000- 12.000 / 7000 eaa. aikana).

Aluksi tämän laajan alueen suomensukuisia on ollut Hampurin kulttuurista - Uralvuorille. Siksi

Euroopassa on edelleen jäljellä suomensukuisten väestöjä ns. tilkkutäkkialueita ympäri Venäjää ja

Pohjois - Eurooppaa. Ainoastaan länsi- keskiosissa Eurooppaa nämä metsästäjien jäljet ovat

hävinneet, mutta kielestä on edelleen merkittävä vaikutus mm. indoeurooppalaisten kielien

muotoutumisessa (joita on nyt 96% kaikista).

Suomensukuisten metsästäjien vaihtaessa pääosin elinkeinoaan tapahtui myös kielen

vaihtuminen tapahtui nopeasti Mustanmeren- Alppien välisiltä alueilta Itämeren etelärannoille, n.

2000- 3000 vuoden aikana.

Metsästäjien suomensukuinen kieli vaihtui tähän maanviljelykieleen ja ko. kielenvaihdon

seurauksena syntyivät ensimmäisenä germaanikielet (varhaiskantagermaani) ja huomattavasti

myöhemmin Alppien - Ranskan alueilla kelttikulttuurit ja keltin kieli (eteläisen indoeuroopan- ja

baskinkielen kosketuksesta ja vaikutuksesta), jotka joutunut sen jälkeen siirtymään syrjäisimmille

alueille Euroopassa.

Indoeurooppalaiskielten muutokseen germaanikieleksi vaikutti eniten juuri suomensukuisten

metsästäjien kielenvaihto. Suomalaiskielten vaikutus germaanikielten syntyyn on merkittävin. Sillä

suomensukuisten metsästäjäväestöjen uuden kielen - uuden kielikunnan kielen ääntäminen oli

vaikeaa. Tästä syystä indoeurooppalainen kieli muuttui ja tämän seurauksena syntyivät ensiksi

germaanikielet (varhaiskantagermaani) Eurooppaan

Suomensukuisten laaja alue mm. vielä kampakeramiikan aikana, aiheutti sen, että suuri osa

suomensukuisista vaihtoi hiljalleen elinkeinonsa maanviljelyyn ja samalla puhumansa kielen

indoeurooppalaisiin kieliin ensiksi germaaniin.

Nuorakeraamisen kulttuurin vaikutuksesta (alla), suomensukuisten alueelle tuli huomattava

määrä esigermaanikielen lainasanoja, mutta pohjoisten alueiden suomensukuiset säilyttivät vielä

tällöin oman alkuperäisen kielensä (Venäjä, Baltia, Skandinavia ja Viro sekä Suomi- ks. mm.

McEvedy kartta 4500 eaa.).

Suomensukuisten kielenvaihto tapahtui myöhemmin Baltiassa ja Skandinaviassa n. 400- 1600

jaa., ja Venäjän alueilla kielenvaihto jatkuu edelleen.


Nuorakeramiikka eli vasarakirveskulttuuri:

Toisen aallon maanviljelykielen ja indoeurooppalaisen kielen samanaikainen leviäminen

tapahtui n. 3000- 2200 eaa. aikana Weikselin germaanialueelta Baltiaan ja Suomeen. Tämä

maanviljelyn leviäminen muttui hitaaksi, ilmojen kylmetessä. Silloin levittäjänä oli pienempiä

miesryhmiä (liuti* >liuta), joiden vaikutuksesta maanviljelyn kaskiviljely laajeni Pohjoiseen, mutta

ko. alueiden suomensukuinen kieli ei vaihtunut.

Silloinen maanviljelyn leviämiskulttuuri oli jo nimeltään Nuorakeraaminen eli

vasarakirveskulttuuri ja kielenä aikaisemmin muodostunut esigermaani.

Germaanikielet, ovat ns. indoeurooppalaisen kielen vanhimpia murteita (esigermaani) Euroopassa,

joka erottuu mm. baltinkielessä vieläkin. Baltinkieleen on jäänyt paljon myös metsästäjäväestöjen

suomensukuisten kielien vanhinta murrevaikutusta; ääntämistä ja substraatteja, jotka ovat

edelleen baltinkielen vanhimpien sanojen substraatteja.

Ensimmäiset vieraskielisten väestöjen migraatiot suomenkielisten alueille,

muuttivat itämeren alueen varhaiskantasuomenkielen lopulta kantasuomeksi:

Ks. myös Suomen alueen murteiden muutos johtuu uusien kielien ja pääasiassa nuorakeraamisen

maanviljelykulttuurin esigermaanikielestä. Sen vaikutuksesta varhaiskantasuomeen, tuli uusia

lainasanoja- superstraatteja. Suomessa kieli ei vaihtunut, mutta esigermaanikielten lainasanojen

vaikutuksesta, myös ääntämiseen tuli kielen muutoksia jo 2800- 2000 eaa. aikana. Syntyi uusi

murre, - kantasuomi.

Kielenvaihdosta merkittävin tutkimustieto (Colin Renfrew);

Miksi metsästäjäväestöt vaihtoivat puhumansa kielen, ns. maanviljelykieleen? Puhutun kielen vaihtuminen metsästäjien kielistä indoeurooppalaiseen maanviljelykieleen, on tapahtunut pääasiassa ajalla n. 5500- 3000 eaa. eli ns. nuorakeraamisen kulttuurin eli

vasarakirvesgermaanien levittämänä.

Maanviljelyn leviäminen aiheutti suomensukuisten metsästäjien kielenvaihdon

Euroopassa.

Suomensukuisten kielet ovat Euroopan alkuperäiskieliä ja ovat eri kielikuntaa kuin

indoeurooppalainen kielikunta, jonka maanviljelyväestöä on saapunut Anatolia - Persia ns.

hedelmällisen puolikuun alueelta Eurooppaan neoliittisen vallankumouksen eli maanviljelyn-

kulttuurin ja ie - kielikunnan kielen samanaikaisen saapumisen yhteydessä.

Tämän n. 5000 eaa. alkaneen maanviljelyn- eli indoeurooppalaiskielisen nauhakeraamisen

kulttuurin leviämisen seurauksena suomensukuiset metsästäjät vaihtoivat elinkeinonsa

maanviljelyyn ja maanviljelyelinkeinon kieleen. Indoeurooppalaista väestöä ko. suhteellisen

vähäisen migraation aikana tuli Eurooppaan vain n. 20 -25% metsästäjäväestöjen määrästä, sillä

maanviljelyn leviäminen tapahtui pääasiassa diffuusiona - eli metsästäjien elinkeinon

vaihtotapahtumana

(ks. Seppo Liukko yhteenveto ko. asiasta).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Neoliittinen_Eurooppahttp://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/c1.%20suomalaisten_%20esihistoriaa_liukkohistoriaa_lyhesittely.htm


Prof. Colin Renfrew 1987 teoria:

Maanviljelyn - ja indoeurooppalaisen kielen leviäminen

Eurooppaan ovat tapahtuneet samanaikaisena tapahtumana

kivikaudella n. 5500 eaa. alkaen. Maanviljelyä levittänyt kulttuuri

oli nauhakeraaminen kulttuuri, jota seurasivat nuorakeraaminen

kulttuuri, joka mm. pohjoismaissa tunnetaan nimellä

vasarakirveskulttuuri

(ks. Colin Renfrew sivun asiasisältö: Indoeurooppalaiskielistä väestöjä,

jotka levittivät maanviljelyä saapui Eurooppaan Anatoliasta eli

Indoeuroopasta).

Baltiassa ja Suomessa kieli ei vaihtunut ko. germaanikielisten vasarakirveskulttuurien

vaikutuksesta, sillä nämä toivat ensimmäisinä maanviljelyelinkeinon ohella uutta

kielikontaktia (- lainasanoja) näiden suomensukuisten alueelle. Baltian eteläosissakin (Liettua)

Itämeren suomenkieli (kantasuomi) vaihtui baltinkieleksi, vasta " Novgorodin " alueen slaavien

vaikutuksesta 800- luvun jälkeen, Latviassa viimeiset itämerensuomenkielen taitajat ovat eläneet

nykyajalle saakka.

Baltialaiset ovat geneettisesti suomensukuisia väestöjä (geenitutkimukset mm. M- L Savotaus),

mutta ovat vaihtaneet puhumansa kielen vasta slaavilaisen väestön ja sen kielen vaikutuksesta.

Tämä kielenvaihto vaikutus on alkanut ko. Baltian suomensukuisten alueella (Valdai - Itämeri)

vasta kansainvaellusten jälkeen n. 400 - 800 jaa. sekä jatkuen aina 1900- luvulle saakka.

Tässä Wikipedian kartassa on nähtävissä slaavien sijainti n. 800- 900 jaa.

Se osoittaa myös, että slaavilaisten (sloveenien) nousu etelästä kiilana Mustanmeren- Kievin

kautta Ukrainan ja Puolan alueelle ja pohjoiseen Novgorodiin ja Baltiaan on tapahtunut (siis vasta

400- 800 luvulta alkaen) suomensukuisten alueelle (ks. Novgorodin perustaminen - alla). Tässä

kartassa näkyy myös, että vielä n. 900- luvulla lähes puolet Baltian Latvian alueesta on vielä

itämeren suomensukuisten eli tässä tsuudien aluetta.

Tämän kartta- alueen itäpuolella ei vielä slaaveja ole, mutta siellä on merkittynä 900- luvulla

vielä olleita alueen alkuperäasukkaiden suomensukuisia kansoja mm. merja, merva, muroma,

mordva, metserä, permiläiset ja vepsäläiset pohjoisessa, tsuudit lännessä ja pohjoisessa (Tsuudit

ovat suomalaisia ja virolaisia).

Suomensukuiset ovat olleet myös kartassa näkyvien nykyisen Valko-Venäjän ja Ukrainan sekä

Bolgarin ja Kazanin alueen alkuperäasukkaista, mutta tässä karttahetkellä n. 900 jaa. slaavit ja

kazanilaiset ovat jo nousseet ko. alueille. Näiden vanhimpien slaavilaisten alueiden

suomensukuisten väestöjen nimet ovat jo hävinneet, kuten ovat useat kieletkin hävinneet Moskovan

eteläpuolelta, mutta jonkin verran tietoa on ko. väestöistä säilynyt (ks. muroma, metserä, merva

jne.).

http://www.arch.cam.ac.uk/~acr10/http://www.arch.cam.ac.uk/~acr10/http://www.arch.cam.ac.uk/~acr10/http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Muromian-map.png


Se myös osittaa todeksi sen, että slaaviväestö on levinnyt vasta tämän jälkeen Moskovan ja

sen ympäristön suomensukuisten alueille n. 1000- 1300 jaa. aikana (jolloin vasta venäjän kieli

on muodostunut suomalaisen alkuperäväestön - ja slaavin kielien yhteisestä vaikutuksesta).

Venäjän ja Baltiassa alueilla alkuperäisenä väestönä olleet suomensukuiset ovat vaihtaneet

puhumansa kielen hiljalleen uuteen venäjän kieleen ja - balttoslaaviin.

Balttilaisen kielen ero venäjään on lähinnä sen pohja, joka on muodostunut jo

vasarakirveskulttuurin aikana varhaiskantasuomesta ja esigermaanista (vastaavaa esi-

germaanivaikutusta ei ollut Venäjän alueella), mutta myöhemmän kielenvaihdon syynä oli

molemmissa tapauksissa slaavin voimakas vaikutus n. 400- 800 luvuilta alkaen.

Baltiassa olevan väestön uutta kieltä on, slaavi vaikutuksen vuoksi, nimitetty balttoslaaviksi tai

balttilaiseksi kieleksi.

PS. Liettuan pakanavaltio (silloin baltinkielinen) oli aikanaan 1200- luvulla Euroopan suurin

"valtio", ulottuen Itämeri- Valdai alueelta Mustaanmereen saakka.

Baltin kielen vanhojen suomenkielisten lainasanojen ja esigermaanilainojen

balttilainen merkitys - ja ääntäminen -, jopa kirjoitusasu on muuttunut alkuperäisestä, monista eri syistä. Esimerkkinä mainittakoon kirjoitusasun

muuttumisesta, jossa usein esigermaanikielten lainasanasta iu- diftongin toinen vokaali

liudentuu pois (paitsi vanhimmista propreista).

Kaikki vanhimmat suomensukuiset sanat tai esigermaanilainat eivät ole muuttuneet.

Esimerkkinä sana, jossa on säilynyt iu- diftongi, on Liettuassa oleva Liukon - nimi.

Liukon - nimi on vanhinta nimikerrosta suomensukuisten alueella, koska se on esigermaanista lainasanastoa suomensukuisten kielien alueella.

Koska slaavinkielisten vaikutus on nuorempaa, nämä vanhimmat sanat olivat

vakiinnuttaneet paikkansa nimistössä ns. propreina (erisniminä) ko. alueella ja

säilyivät nimensä muuttumattomana.

Liuko - sana on alkuperäiskielen suomenkielen vanha substraatti Baltiassa.

Nykyisin vanhasta esigermaanisesta lainasanasta liuti * sanasta suomalaisella kielialueella

ääntämismuotona muuttunut liuta - sana, joka on säilynyt Liuko- Liukko- nimisenä proprina

suomensukuisten vanhoilla alueilla. Kuten laaja Liukon - paikannimet esiintymä lähes koko

Suomessa osoittaa, yli 300 paikannimeä ja myös Baltiassa (Liuko- Luko).

Suomenkielisenä vanha substraatti on jäänyt baltin kieleen. Liuko - sana on säilynyt muodossa ja

äännetään liettuan ja latvian kielessä edelleen Liuko. Nykyisen liettuan ja latvian kielen slaavilaistuessa, Liuko- sanan merkitys onkin jo muuttunut

toiseksi, balttilaisten kielenvaihdon jälkeen.


Hypoteesi Liuko- nimen etymologiasta:

Vanhimmilla ns. alkuperäisten suomensukuisten alueilla on käyttöönotettu

vasarakirvesgermaanien joukkoa kuvaava sana liuti*, joka on muuttunut n. 2800 - 2200

eaa. aikana äänteellisesti liuta - sanaksi, josta Liuko -sana juontuisi.

Liuti > liuta sanojen merkitys tarkoittaa kaskiviljelyä levittäneitä ihmisryhmiä (- mon.).

Liuta > Liuko nimistö olisi näiden ihmisten - henkilöiden raivaamien kaskialueiden

nimistöä Suomessa ja Baltiassa.

Seppo Liukko 2008

Sen jälkeen suomensukuisten alueen murrevaikutus on muuttanut sanan lausumisen liuko-

muotoon Baltiassa ja Suomessa. Sana on säilynyt nykypäiviin saakka, vaikka ko. alueella olisi

tapahtunut kielenvaihto (Baltia):

Vanha suomensukuisten käytössä ollut esigermaaninen ryhmää tarkoittava sana Liuti* on

muuttunut suomenkielisellä alueella Liuta > Liuko muotoon, myös Baltiassa, koska sana on

säilyttänyt alkuperäisen suomensukuisten ääntämismuodon (Liuko).

Se osaltaan osoittaa edellä mainitun balttilaisten (liettuan- latvian) kielenmuutoksen ja silloin

alkuperäiselle suomensukuisten alueelle tulleen esigermaanisen sanan / nimen (liuti*- Liuta

>Liuko) säilymisen suomensukuisten (balttien) käytössä, vielä senkin jälkeen vaikka balttilaisille

suomensukuisille tapahtui kielenvaihto baltinkieleksi, slaavin vaikutuksesta n. 500- 800 jaa.

jälkeen.

Tämä liuti - sanavartalon ääntäminen ja toisaalta ui- diftongin esiintyminen ainoastaan

vanhemmissa esigermaanikielissä selittää, miksi maanviljelyä levittäneiden

vasarakirvesgermaanien lainasanoja on tullut varhaiskantasuomalaiselle alueelle, mm. Balttiaan ja

Suomeen

Arkeologisten tosiasioiden perusteella:

Vasarakirveskulttuuri Suomeen etelästä Baltian kautta, ja mahdollisesti myös Suomen

kautta myös Ruotsiin.

Saapumisaika Suomeen n. 2500 eaa. alkaen

Matti Huurre, 2004, 9000 vuotta Suomen Esihistoriaa s. 72.

Tämä osaltaan selvittää, miksi varhaiskantasuomeen n. 2800- 2200 aikana tullut esigermaanisia

lainasanoja Suomeen ja yleensä Itämeren alueella myös Baltiaan .

Vasarakirvesgermaanien tuloajoitukseen antaa vastauksen myös maanviljelyn aloittamista

tutkiva tutkimus mm. siitepölyanalyysit, nämä tulokset samalla osaltaan tukevat tätä

allekirjoittaneet nimitutkimuksen Liuko- nimen käyttöönoton aikaa (muinaissuomalaisten


käyttöön), joka olisi lähellä Kiukaisten kulttuurin aikaa, viimeistään n. 2200 eaa. mennessä

(terminus ante quem):

Siitepölyanalyysi osoittaa, että myös Turun alueella on viljelty viljaa jo 4000 vuotta sitten. Paikannimistöön ja arkeologiaan nojautuva tutkimus kysyy " keitä olivat nämä kaskeajat silloin jo

ns. Kiukaisten kulttuurin aikana?" Tällaisen kysymyksen esittää suomenruotsalainen

paikannimistötutkija Kurt Zilliacus kirjasssa "Finska skären", ks. HS. fi - Kirjat, 9.12.1990.

Tähän voin tämän nimitutkimukseni ja vuoden 2010 lähdetietojeni perusteilla vastata

seuraavasti: Nämä kaskiviljelijät olivat Baltian kautta Suomeen tulleita suomensukuisia

vasarakirvesgermaaneja, jotka olivat jo tuohon aikaan assimiloituneet Suomessa olleisiin

jatkuvuusteorian mukaisiin alkuperäisiin Suomessa asuneisiin " suomalaisiin / hämäläisiin"

metsästäjäväestöihin.

Samalla kun elinkeino oli vaihtunut Lounais- Suomen alueilla osittain kanski - maanviljelyyn

(metsästys-kalastus ei kokonaan loppunut), oli samalla varhaiskantasuomi muuttumassa

esigermaanikielten lainasanojen vuoksi kantasuomeksi.

PS. Sisämaassa ei vielä ollut maanviljelyväestöjä, siksi sisämaan hämäläisten metsästäjien puhuma

kieli oli edelleen jatkuvuusteorian mukaista varhaiskantasuomen kieltä.

Edellä olevien lähteiden ja allekirjoittaneen (Seppo Liukko- SL) hypoteesien mukaan mm. tämän

tutkimuksen kohteen mukainen Liuko- Liukko - sana /nimi on todennäköisimmin muodostunut

esigermaanien liuti - sanasta n. 2200 eaa. mennessä.

Iu - diftongi osoittaa Liuko- Liukko - nimen ikää ja nimen tarkoitusta / merkitystä

Miksi suomenkieleen kuulumaton esigermaaninen iu - diftongi ja sen sisältämä sana on voinut

säilynyt näin kauan vain suomensukuisissa kiel

Documents

Liukko - nimen etymologiatutkimuksen - ja useiden muiden ... · Vanhimman esigermaanisen nimistön synty ajoittuu nimenomaisesti ensimmäisen vieraskielisen väestön saapumiseen