Kolkkajussi 2008 / 3

Kolkka Jussi3 / 2008 nro 20 1.10.2008

Uuden partiosyksyn myötä Kolkankävijät

siirtyvät käyttämään uutta partio-ohjelmaa,

josta ehkä näkyvin merkki tulee olemaan

ikäkausien uudet nimet: sudenpennut,

seikkailijat, tarpojat, samoajat ja vaeltajat.

Lisää uudistuksesta voit lukea sisäsivuilta

Uudet ikäkaudet ja uusi partio-ohjelma

–jutusta.

Syksyllä uutta ei ainoastaan ole ohjelma, vaan

lippukuntamme jäsenmäärä on kasvanut

uusien sudenpentujen ilmoittauduttua

jäsenistöömme, olemme saaneet pari uutta

laumanjohtajaa rivistöömme, pestit

johtajistossamme ovat vaihtuneet. Minulle

tämä on viimeinen KolkkaJussi, jonka

päätoimittajana toimin, sillä siirryn

lippukunnan sihteerin tehtäviin. Uusista

tehtävistäni ja toimintaympäristöstäni voit

ottaa selvää Ryhmäesittelyssä hallitus ja jofu

–jutusta.

Lippukuntamme juhli 20-vuotista taivaltaan jo

kevätretkellä ja sudenpentuleirillä. Juhlavuoden

kohokohta lienee kuitenkin ollut Norppa 2-0

–kesäleiri, joka pidettiin heinä-elokuun

vaihteessa Puumalassa. Yhdeksän päivää

kestänyt leiri oli täynnä erilaisia elämyksiä ja

seikkailuja, kuten Norppa 2-0 ja

Melontavaellus –jutuista käy ilmi. Leirille

osallistumattomat, kuten minä, voivat vain

kateellisina lukea, mistä kaikesta jännästä

jäivät paitsi.

20 Vuotta Partiotoimintaa Lemussa, Askaisissa

4 J o h t a j a e s i t t e l y s s ä

S u s a n n a H a l m e t s a l o

M i i a L a u s m ä k i

6 R y h m ä e s i t t e l y s s ä

J o F u & H a l l i t u s

8 U u d e t t u u l e t , o s a 2

U u d e t i k ä k a u d e t j a

u u s i p a r t i o - o h j e l m a

1 3 M e t s ä p e i k k o 2 0 0 9

1 4 S a r j i s 0 8

1 6 N o r p p a 2 - 0

2 3 M e l o n t a v a e l l u s

2 5 K o l k a n k ä v i j ä t t i e d o t t a a

2 6 S u u n i s t u s p ä i v ä

2 8 K o l k a n k ä v i j ä t k o l k k a a n

3 0 2 0 - v u o t t a p a r t i o t o i m i n t a a

3 6 Y h t e y s t i e t o j a

P ä ä k k y

ja Velkualla –juttu raottaa lippukuntamme

historiaa. Sieltä voit lukea esimerkiksi, kuka oli

ensimmäinen lippukunnanjohtajamme, milloin

ensimmäinen lippukuntalehti ilmestyi tai

montako kertaa lippukuntamme sudenpennut

ovat voittaneet sudenpentukisoissa.

Kun olet tutustunut historiaamme, voit

kurkistaa Kolkankävijät tiedottaa –sivuille, jotta

tiedät, mitä kaikkea on tulevan toimintakauden

myötä tiedossa. Uutena lanseerataan kaikille

kolkankävijöille avoin Metsäpeikkokisa, jonka

mestaruudesta kisaillaan leikkimielisesti oman

ikäkauden ryhmien välillä. Mitä enemmän

esimerkiksi lauma tai vartio käy retkillä tai

kisoissa, sitä lähemmäksi se voi päästä vuoden

metsäpeikkoutta. Kisa alkoi toimintakauden

alkaessa syyskuussa ja päättyy toimintakauden

päättyessä vuoden päästä elokuussa – nyt siis

retkeilemään.

Tervetuloa uusien seikkailujen pariin!

Helena Siivonen

Päätoimittaja

Si ivonen Helena päätoimittajaSuominen Joonas taitto

TekstitKuparinen AnttiNi ittymäki JuggaPelkonen ElinaSiivonen HelenaSorsat -vartioVirtanen Eveli ina

KuvatAulio MarikaMontonen SeijaNiittymäki JuggaPelkonen HennaSuominen Joonas

Palaute & materiaaliKolkakävi jät ryAskaistentie 1 39 D21 230 Lemukolkkajussi@kolkankavijat. fi

Seuraava lehti viikolla 3

Julkaisi jaKolkankävi jät ry

PainopaikkaX-Copy, Turku

P ä ä k k y

JOHTAJAESITTELYSSÄ

Va r t i o n j o h t a j a

S u s a n n a H a l m e t s a l oTällä hetkellä 15-vuotias Susanna on aloittanut partiotaipaleensa ykkösluokalla Askaisissa

jo ennestään tuttujen partioystävien innoittamana.

Susanna toimii nyt toista vuotta Siilit-ryhmän vartionjohtajana Askaisissa Mynämäestä

käsin. Susannan vartionjohtajakavereina toimivat Miia ja Mia. Susanna kuuluu myös

Huskyt-nimiseen vaeltajaryhmään. Lisäksi Susanna toimii yhdessä Miian kanssa Askaisten

kolon kolovouteina eli he pitävät huolta siitä, että kololla pysyy järjestys ja kaikki

huolehtivat omat jälkensä pois kokouksen päätyttyä.

Susanna on käynyt ”sen perus vj-kurssin”.

Mieleenpainuvimmaksi partioelämykseksi Susanna valitsee kesäleirin, Norppa 2-0, joka

pidettiin Saimaalla, sillä ”maisemat olivat upeita!”. Susanna

kertoo myös kavereiden olevan tärkeitä partiossa ja heidän

kanssaan kokemukset partiotaipaleella ovat ikimuistoisia.

Tulevaisuudesta Susanna sanoo sen verran, että haluaa

toteuttaa partiotoimissaan partioaatetta ja –ihanteita, kuten

partiolupauksessakin luvataan. Susanna haluaa myös

johdattaa Siilit-vartiolaisista upeita johtajia omille

partioryhmilleen.

Susannan kuuluisat viimeiset sanat ovat: ”kaikki

innolla mukaan partiotoimintaan!”, joka kuvaa

hänen omaa suhtautumistaan melkoisesti.

Tytöt ovat näyttelemässä Norppa 2-0kesäteatterin näytelmässä torimyyjiä.Vasemmalla Susanna ja oikealla Miia.

5

KOLKKA JUSSI 3 / 2008 KOLKANKÄVIJÄT

Va r t i o n j o h t a j a

M i i a L a u s m ä k i

Miia aloitti partiouransa kahdeksan vuotta sitten Askaisissa samoihin aikoihin, kun hän

aloitti ekaluokan koulussa. Miia halusi jonkin harrastuksen ja partio kiinnosti häntä jo

silloin.

15-vuotias Miia käy peruskoulun viimeistä vuotta Nousiaisissa ja kuuluu Huskyt-

nimiseen vaeltajaryhmään. Hän toimii myös vartionjohtajana Siilit vartiolle yhdessä

Sussun ja Mian kanssa. Erilaisilla lippukunnan retkillä ja leireillä näkee Miian melko

takuuvarmasti.

Miia on suorittanut tietysti vartionjohtajan peruskurssin ja leikkikurssikin oli

suunnitelmissa, mutta on jäänyt toistaiseksi käymättä.

Parhaaksi partiokokemuksekseen Miia mainitsee tänä

kesänä olleen, Norppa 2-0 –kesäleirin, jossa hän oli

yhdessä melomassa yhdessä muutaman muun kanssa ja

heillä oli ollut ”tooosi hauskaa”.

Partiolaisena Miia haluaisi kehittyä ” no, parempaan

suuntaan vaan”. Seuraavaksi Miia haluaisi viettää

mukavan viikonloppuleirin yhdessä Huskyt-porukan

kanssa.

Lopuksi Miia toivottaa: ”Hyviä jatkoja kaikille,

partion merkeissä nähdään!”

Tekstit Helena SiivonenKuva: Jugga Niittymäki

L i p p u k u n n a n h a l l i t u s

Hallitus on lippukunnan keväisin pidetyn vuosikokouksen valitse-

ma lippukunnan asioista virallisesti päättävä elin. Hallituksella on

myös taloudellinen ja toiminnallinen vastuu. Hallituksen tehtäviä

ovat mm.

olla yhteydessä partiopiiriin ja Suomen Partiolaisiin tarvit-

tavassa määrin lippukuntaa edustaen.

seurata ja vastata lippukunnan toiminnan ”partioaatteelli-

sesta” puolesta eli käytännössä pitää huolen siitä että toi-

minta on partiota.

ryhtyä tarvittaviin toimiin mikäli jokin on pielessä

vastata lippukunnan investoinneista ja hankinnoista sekä

muusta taloudellisesta vastuusta kuten kirjanpidosta ja ti-

lien käytöstä.

solmia suhteet ja olla yhteydessä yhteistyökumppaneihin

ja taustayhteisöön.

hoitaa lippukuntaa koskevat juoksevat asiat

Säännöissä on määrätty hallituksen jäsenten lukumäärä, jotka siis valitaan varsinaisessa kokoukses-

sa. Hallituksen jäsenten on oltava 18 vuotta täyttäneitä lippununnan jäseniä. Hallitus tavallaan sit-

ten nimeää ”ministerinsä” eli yksi jäsen toimii akelana, toinen sampona ja kolmas valtermannina.

Tämä järjestely mahdollistaa myös sen, että samaan aikaan lippukunnassa saattaa toimia vaikkapa

kaksi sampoa. Toinen hallituksessa hallinnollisena sampona ja toinen toiminnallisena sampona, jos

vaikka toiminnallinen sampo on alle 18 vuoden ikäinen.

Lisäksi hallitukseen kuuluu taloudenhoitaja sekä puheenjohtaja, joka toimii myös lippukunnanjohta-

jana. Hallitukseen valitaan vielä yksi jäsen, joka voi periaatteessa olla vaikka ilman varsinaista titte-

liä, mutta on nykyisessä hallintomuodossa tullut valituksi lippukunnan sihteeriksi. Hallituksen

jäsenistä nimetään yksi myös lippukunnan apulaisjohtajaksi eli apuliksi eli varapuheenjohtajaksi.

Vuorovuosina varsinaisessa kokouksessa erovuorossa on hallitus tai lippukunnanjohtaja.

Meillä kolkankävijöissä on pyritty siihen, että lippukunnan hallinto olisi mahdollisimman avointa ja

päätöksenteko helppoa ja mutkatonta eikä hallituskaan joudu tällöin kokoontumaan käytännössä

R Y H M Ä E S I T TE L Y S S Ä

Nykyinen hallitus

LippukunnanjohtajaEveliina VirtanenSihteeriEi nimettyAkelaSari KorsimoHallinnollinen sampoAnna OikarinenValtermanniJussi VienonenRahastonhoitajaMaaret Rekola

Toiminnalliset hahmot

SammotMarika AulioRici LindgrenSihteeriHelena Siivonen

HH aa ll ll ii tt uu ss jj aa JJ oo FF uu

7


kuin kaksi kertaa vuodessa järjestäytymiskokoukseensa sekä vahvistamaan esitykset varsinaiselle ko-

koukselle. Tarvittaessa kokouksia järjestetään tarvittava määrä. Hallitusta useammin kokoontuva Jo-

fu eli johtajafoorumi on kuitenkin muodostunut varsinaiseksi asioista lähes päättäväksi kokoukseksi.

Tänä vuonna hallitus on ollut poikkeuksellisen aktiivinen ja se on kokoontunut jo kolme kertaa jär-

jestäytyessään, rahalahjoituksen vuoksi sekä uuden piirin lippukuntaluetteloon liittymisen vuoksi

(varsinaisesta liittymisestä uuteen piirin on jo päätetty päättää joko lippukunnan ylimääräisessä ko-

kouksessa tai vuosikokouksen yhteydessä). Hallitukseen kuuluu tällä hetkellä Sari Korsimo akelana

ja apulina, Jussi Vienonen valtermannina, Maaret Rekola rahastonhoitajana, Anna Oikarinen sampo-

na sekä Eveliina Virtanen puheenjohtajana ja lippukunnanjohtajana. Hallituksella, eikä näin ollen

myöskään lippukunnalla, ole tällä hetkellä sihteeriä. Hallitus päättänee asiasta seuraavassa kokouk-

sessaan.

J o f u e l i J o h t a j a f o o r u m i

on nimensä mukaisesti kaikille lippukunnan johtajatehtävissä toimiville jäse-

nille avoin kokous. Jofu kokoontuu viisi kertaa vuodessa ja näihin kokouk-

siin mahtuu usein myös johtajahuoltoa. Jofun puheenjohtajana ja

koollekutsujana toimii lippukunnanjohtaja ja sihteerinä lippukunnan sihteeri

(tästä poiketaan toisinaan). Jofun tehtäviä ovat mm.

antaa hallitukselle esityksiä suuremmista investoinneista ja päättää pienemmistä ns. perus-

hankinnoista.

jakaa tietoa jäsenistölle kuulumisten vaihdolla sekä avoimella keskustelulla.

tehdä hallitukselle esityksiä esimerkiksi hallintoon liittyvissä asioissa

käydä keskustelua meneillään olevista hankkeista tai lippukunnan ongelmatilanteista.

Viime vuosina tehdyistä suuremmista investoinneista (mm. kanootit tarvikkeineen, uusi talviteltta)

on tehty esitys ensin Jofussa ja sitten asiasta on päätetty hallituksessa. Lisäksi lippukuntaan jaettu

tieto mm. Kolkanpolkuun, nettitiedotukseen tai Kolkkajussiin liittyen on ollut merkittävää. Aivan vii-

me kokouksissa vilkastakin keskustelua on käyty ikäkausiuudistuksesta sekä Lounais-Suomen Partio-

piiriin liittymisestä.

Jos siis haluat jotain lippukunnan asiaa tiedustella tai kysellä tai yleensäkin olla perillä tärkeistä

asioista, Jofu on oikea paikka. Jos mielessäsi on toisaalta erinomaisia ideoita toimintamme kehittä-

miseksi tai vaikkapa johtajahuolloksi tule seuraavaan Jofuun kertomaan asiasta. Jofu on aina osallis-

tujiensa näköinen ja siksi kokoontumisia järjestetäänkin kiertäen Lemussa, Askaisissa ja Velkualla,

joskus muuallakin. Toisinaan Jofussa aloitettuja keskusteluja käydään jälkeenpäin vielä nettisivus-

tomme keskustelupalstallakin…

Teksti Antti Kuparinen

Partiossa moni asia uudistuu lähitulevaisuudessa: ohjelma, ikäkaudet, kasvatustavoitteet,

peruskirja, piirijako ja partiomenetelmä. Peruspartiotoiminta pysyy toki ennallaan, mutta

olosuhteita päivitetään tämän päivän tarpeita vastaavaksi. Tämä juttusarja käsittelee me-

neillään olevia uudistuksia ja kertoo niiden päämääristä. Ensim- mäisenä

tarkastelun kohteena olivat kasvatustavoitteet, tällä kertaa keskity-

tään uuteen partio-ohjelmaan ja ikäkausijakoon.

P a r t i o s t a e n t i s t ä k i e h t o v a m-

p i m a t k a

Suomen Partiolaiset uudistavat ohjelmaansa.

Kokonaisuudessaan ohjelmauudistus tarkoittaa sitä, että ohjelman rakenne ja aktiviteetit, ikäkausija-

ko, kasvatustavoitteet ja partiomenetelmä uudistetaan. Ohjelman käyttöä tukemaan luodaan uudet

materiaalit.

Ohjelmauudistuksen taustalla on partioliikkeen tahto toteuttaa entistä paremmin tehtäväänsä las-

ten ja nuorten kasvattajana. Tavoitteena on, että uuden ohjelman myötä partio on entistäkin kieh-

tovampi ja kasvattavampi matka. Uusi ohjelma tukee myös SP:n tavoitetta pysäyttää jäsenmäärän

lasku.

Uusi ohjelma tekee mahdolliseksi ottaa toiminnassa entistä paremmin huomioon ikäkausien no-

peasti vaihtuvat tarpeet. Partio-ohjelma laajenee koskemaan koko nuoruusikää aina ns. psyykkiseen

aikuisuuteen, noin 22 ikävuoteen asti. Nuoret saavat uuden ohjelman myötä olla partiossa oman

kasvunsa vuoksi. Aikuisen tuki vahvistuu.

K a s v a t u s t a v o i t t e e t o h j e l m a n p o h j a n a j a p a r t i o-

m e n e t e l m ä k e r t o o t a v a n

Partiomenetelmä, ohjelman rakenne ja aktiviteetit pohjautuvat Suomen partiolaisten kasvatustavoit-

teille. Kasvatustavoitteissa on neljä näkökulmaa: suhde itseen, toisiin, yhteiskuntaan ja ympäris-

töön. Yleiset kasvatustavoitteet konkretisoivat partioliikkeen kasvatustehtävää eli tehtävää tavoitella

maailmanrauhaa ja parempaa yhteiskuntaa kasvattamalla yksilöitä, jotka yhteiskuntaa rakentavat.

Ohjelmakehityksen edetessä tarkentuvat ikäkausikohtaiset kasvatustavoitteet. Ne ilmaisevat tarkem-

min, millaisia asioita kussakin ikävaiheessa odotetaan saavutettavan.

Partiomenetelmä on tapa toimia niin, että päästään kasvatustavoitteisiin. Partiomenetelmä siis ker-

too, mitä ja miten toimitaan, jotta lapset ja nuoret kasvavat yhteiskuntavastuullisiksi kansalaisiksi.

U u d e t t u u l e t , o s a 2 :

U U D E T I K Ä K A U D E T J A U U S I P A R T I O - O H J E L M A

9


K o l m e n s i j a s t a v i i s i i k ä k a u t t a

Partiotoimintaa tarjotaan lapsuuden kouluiän ja koko nuoruusiän ajan. Nämä elämänvaiheet jakaan-

tuvat luontaisen kehityksen mukaisesti luontevasti viiteen ikävaiheeseen.

• Sudenpentu (7–9-vuotiaat)

• Seikkailija (10–12-vuotiaat)

• Tarpoja (12–15-vuotiaat)

• Samoaja (15–17-vuotiaat)

• Vaeltaja (18–22-vuotiaat)

Läpi kaikkien ikäkausien kulkeva punainen lanka on matkan tekeminen, uuden etsiminen – ja löytä-

minen – erilaisissa maastoissa ja ympäristöissä. Uusi ohjelma ottaa huomioon sen, että matkaa teh-

dään eri ikäkausina eri tavoin. Tämä näkyy myös ikäkausien nimissä.

S u d e n p e n t u t e k e e r e t k i ä p e s ä s t ä ä n u l k o p u o l i-

s e e n m a a i l m a a n , v i e l ä k u i t e n k i n l ä h e l l ä k o t i-

p e s ä ä .

Sudenpentu (7-9 -vuotias) oppii monipuolisen tekemisen kautta, aikuisen johtamana,

toimimaan ryhmässä ja sen eduksi. Sudenpennun reviiriä on oma ryhmä, jota kutsu-

taan laumaksi. Lauma on seka- tai erillisryhmä, jossa 8–12 sudenpentua. Lauma ko-

koontuu viikoittain. Lisäksi sudenpennuilla on 1–2 lauman retkeä vuosittain sekä

lippukunnan yhteinen retki.

Sudenpennulle aikuinen johtaja on yksi kodin ulkopuolisista uusista aikuisista, tärkeä esikuva. Lau-

maa johtaa akela (tehtävään koulutettu aikuinen tai vaeltajaikäinen), tukenaan toinen akela tai teh-

tävää opetteleva aikuinen, vaeltaja tai samoaja. Sudenpennuilla itsellään voi olla tilapäisiä,

pienimuotoisia johtamistehtäviä. Hän voi esimerkiksi johtaa leikin lauman kokouksessa.

Sudenpentujen ohjelma koostuu 35 jäljestä. Ensin suoritetaan Tervetuloa-

jälki, jonka jälkeen johtaja ja sudenpennut yhdessä valitsevat suoritettavat

jäljet. Toimintavuoden aikana suoritetaan vähintään yksi jälki jokaisesta ala-

ryhmästä. Jäljet koostuvat neljästä pakollisesta aktiviteetista eli askeleesta

ja vähintään kahdesta vapaavalinnaisesta askeleesta. Suoritettuaan jäljen su-

denpentu saa ommeltavaksi paitaan kankaisen merkin, johon on kuvattu

sudenpennun tassu. Sudenpentukauden päätösmerkki on metallinen pen-

nunkäpälä.

S e i k k a i l i j a s e i k k a i l e e r o h k e a s t i j o p i d e m-

m ä l l e k i n , t u t k i m u s m a t k a i l i j a n l a i l l a .

Seikkailija (10-12-vuotias) oppii toimimaan ryhmän jäsenenä yhteisten tavoittei-

den saavuttamiseksi. Seikkailija omaksuu yhteistyön taidot ja pelisäännöt. Seikkaili-

ja testaa osaamistaan oman ryhmän toiminnassa ja saa onnistumisen kokemuksia.

Seikkailijalle on tärkeintä oman ryhmän toiminta, joskin käsitys lippukunnasta vahvistuu.

Seikkailijaryhmässä tytöt ja pojat toimivat yhdessä tai erikseen joukkueena, jossa on 10–15 seikkaili-

jaa. Joukkue jakaantuu 2–3 pienryhmään eli vartioon. Joukkue kokoontuu kerran viikossa. Lisäksi jär-

jestetään retki tai muuta toimintaa kerran kuussa.

Seikkailija pystyy jo toimimaan pienryhmässä, mutta tarvitsee helposti saataville aikuisen ohjausta.

Seikkailijajoukkuetta johtaa sampo, joka on tehtävään koulutettu aikuinen tai vaeltajaikäinen. Hä-

nen tukenaan on toinen sampo, joka voi olla vaeltaja tai tehtävää opetteleva aikuinen. Seikkailijat

opettelevat johtamista tilanteissa, joissa joukkue jakaantuu vartioihin. Kukin seikkailija saa vuorol-

laan toimia oman vartionsa johtajana. Tehtävä vaihtuu 2–6 kuukauden välein.

Seikkailijaohjelman aloittaa noin kuukauden pituinen tervetuloa-vaihe, jonka aikana tutustutaan

omaan seikkailijajoukkueeseen ja partioon. Kahden ensimmäisen vuoden ohjelma koostuu neljästä

puolen vuoden jaksosta, joita kutsutaan pääilmansuunniksi. Kuhunkin pääilmansuuntaan sisältyy

noin 20 aktiviteettia, 2 retkeä, osallistuminen seikkailijakisoihin tai muuhun kisatapahtumaan ja 1

taitomerkki

Partiotaitokilpailut ovat osa jokaisen seikkailijan ohjelmaa. Retkeilyn

perustaidoille luodaan pohja seikkailijaikäkaudessa. Siksi seikkailijai-

käkaudessa retkeillään runsaasti. Retket voivat olla sekä seikkailija-

joukkueen omia että lippukunnan retkiä. Seikkailijaryhmän kevään

päättää seikkailijapeli, joka on juonellinen maastoleikki. Maastopeli

korvaa riihitykset. Seikkailija saa merkin tervetuloa-vaiheesta sekä jo-

kaisesta pää- ja väli-ilmansuunnasta. Seikkailijaikäkauden päätösmerk-

ki on metallinen kompassiruusu.

Ta r p o j a k u l k e e a k t i i v i s e s t i j a t o i m i n n a l l i s e s t i

j o h a a s t a v a s s a k i n m a a s t o s s a .

Tarpoja (12-15-vuotias) laajentaa sosiaalista ympäristöään ja oppii

soveltamaan käytännön taitoja. Tarpojan toiminta on perusteltua ja

konkreettista. Tarpojan itseohjautuvuus kehittyy ja nuori uskaltaa

kokeilla uutta.

Tarpoja kokee tärkeäksi ikätoveriryhmän, johon hän voi liittyä. Oman

ryhmän lisäksi tarpojalle tulee tutuksi lippukunta ja partiomaailma alkaa

laajeta mm. piirin tapahtumien, pt-kisojen ja suurleirien myötä. Tarpojat toimivat

vartioissa, tytöt ja pojat omissaan. Vartiossa on 4–12 tarpojaa. Ikäkaudelle luontaisesti tytöille sopii

hieman pienempi (4–8) ja pojille vastaavasti isompi ryhmä (8–12). Tarpojavartio kokoontuu kerran

viikossa. Koko ikäkauden tapaamisia järjestetään 1–2 kuukauden välein. Ikäkausitapaamiset voivat

olla myös leirejä, retkiä, kursseja tai muita tapahtumia.

Tarpojien vartionjohtajana toimii samoaja. Vartionjohtaja vastaa vartion viikoittaisesta toiminnasta

aikuisen tuella. Tarpojilla itsellään on tilapäisiä vastuutehtäviä eri tilanteissa.

Tarpojatoiminnasta vastaa tehtävään koulutettu aikuinen johtaja, luotsi.

11


Tarpojaohjelma koostuu neljästä teemallisesta

puolen vuoden jaksosta eli tarposta. Tarppojen

teemat ovat seuraavat: Leiri, Luovuus, Selviytymi-

nen ja Yhteiskunta. Jokaisessa tarpossa on pakol-

lisia ja valinnaisia aktiviteetteja. Pakolliset

aktiviteetit takaavat sen että partio-ohjelman eri

osa-alueet ja kasvatustavoitteet tulevat tasapuoli-

sesti huomioitua. Aktiviteeteissa on neljä erilais-

ta tasoa, jotka mahdollistavat tarppojen

tekemisen vapaavalintaisessa järjestyksessä.

Tarpojien päätöstapahtumassa, majakassa, tarpo-

javartio pääsee yhdessä kokeilemaan aktiviteeteis-

sa oppimiaan taitoja tositilanteessa. Ohjelmaan

kuuluvissa aktiviteeteissa opetellaan tietoja ja tai-

toja, joita majakassa tarvitaan. Eli majakkaan val-

mistautuminen antaa nuorelle perustelut siitä,

miksi juuri näitä asioita opetellaan ja toimii jak-

son lopussa tilaisuutena käyttää opittuja taitoja.

Majakka vallataan vartiona, ei yksilönä.

Koko ikäkauden tapaamisessa tarpojat pääsevät

tapaamaan toisiaan ja suorittamaan hieman han-

kalampia aktiviteetteja tai muuta toimintaa. Ta-

paamisia järjestetään n. 1-2 kuukauden välein.

Tapaamisen järjestämisestä ja sisällöstä vastaa

ikäkauden luotsi. Tarpojaohjelman päätösmerkki

on Kimin hymy.

S a m o a j a l i i k k u u y m p ä-

r i s t ö s t ä ä n k i i n n o s t u-

n e e n a , t u n n u s t e l l e n

e r i m a i s e m i a j a m a a s-

t o j a .

Samoaja (15–17-vuotias) oppii ottamaan oma-

aloitteisesti vastuun itses-

tään ja ryhmästään. Sa-

moaja toimii

aktiivisesti yhteisön

ja elinympäristön

hyväksi. Samoaja

tunnistaa ja ymmär-

tää erilaisia toiminta-

tapoja ja näkemyksiä.

Samoajalle on tärkeää ryhmäytyä samanmielis-

ten kanssa. Lippukunta ja piiri ovat samoajan

omaa reviiriä. SP ja kansainvälinen partioyhteisö

alkavat jo hahmottua. Samoajat toimivat var-

tioissa, joissa on 4–12 samoajaa. Vartiot ovat

erillisryhmiä, ja ne kokoontuvat kerran viikossa.

Lisäksi vartio tekee retkiä ja osallistuu leireille ja

tapahtumiin. Ikäkauden yhteistä toimintaa toteu-

tetaan sekaryhmässä mahdollisesti yhdessä mui-

den lippukuntien kanssa 1–2 kuukauden välein.

Ikäkausitapaamiset voivat olla myös leirejä, ret-

kiä tai muita ta-

pahtumia.

Samoajaikäinen

tarvitsee aikuista

peiliksi, olkapääk-

si, linjatuomariksi

ja kannustajaksi. Samoajien vartionjohtajana toi-

mii samaan ikäkauteen kuuluva vertaisjohtaja.

Vartionjohtaja vastaa ryhmän viikoittaisesta toi-

minnasta aikuisen tuella. Samoajatoiminnasta

vastaa tehtävään koulutettu aikuinen johtaja,

luotsi.

Samoajaohjelma kestää kolme vuotta. Se koos-

tuu erimittaisista aktiviteeteista, joista osa on

pakollisia, osa vapaavalintaisia. Pakollisia aktivi-

teetteja on viisi: Tervetuloa samoajaksi, Ryhmä-

nohjaajakoulutus, Johtaminen,

Samoajatapahtuma ja Partiotaitokilpailut.

Ohjelmassa on lisäksi 26 aihealuetta, joista kus-

takin valitaan jokaisena vuonna yksi aktiviteetti.

Kun toimintavuosi vaihtuu toiseen, samoajavar-

tio pitää "evästauon". Evästauolla rakenne-

taan vuosittainen toimintasuunnitelma, jolloin

yhdessä luotsin kanssa valitaan ryhmää kiinnos-

tavat aktiviteetit ja suunnitellaan tulevaa toimin-

taa. Samoajaohjelman päätösmerkki on

liljaleijona.

Va e l t a j a e t e n e e

s u u n n i t e l l u s t i , p i t k ä j ä n t e i s e s t i

j a a v o i m i n m i e l i n t o i v o m a a n s a

p ä ä m ä ä r ä ä n .

Vaeltajat (18–20-vuotiaat) toimivat projektien mukaisissa ryhmissä

tai oman tai naapurilippukunnan vaeltajien kanssa kaikki yhdessä.

Vaeltajaryhmä, vartio, on yhteisryhmä, jossa on 3–5 vaeltajaa. Vael-

tajavartio kokoontuu 1–2 kertaa kuussa.

Vaeltaja tarvitsee ohjaavaa, tutor-tyyppistä johtajaa. Vaeltaja ymmärtää itsekin olevansa roolimalli,

joka esimerkillään vaikuttaa nuorempien toimintaan ja valintoihin. Samaan ikäkauteen kuuluva var-

tionjohtaja suunnittelee ja johtaa vaeltajien toimintaa. Ikäkauden aikuinen, luotsi, ohjaa vaeltajan

henkilökohtaisen kehityssuunnitelman tekemistä ja toteutumista.

Vaeltajaohjelma on jaettu 33 aihealueeseen, joista jokaisesta valitaan

suoritettavaksi vähintään yksi aktiviteetti. Kukin vaeltaja tekee henki-

lökohtaisen suunnitelman eli vaelluskartan, jossa valitaan itselle sopi-

vimmat aktiviteettien suoritusvaihtoehdot, aikataulutus ja se,

suoritetaanko aktiviteetti yksin vai vartion kanssa. Ohjelmaan kuu-

luu myös vaeltajuuden aluksi suoritettava Suomi-projekti, jonka aika-

na vaeltajaryhmä tutustuu valitsemaansa paikkaan Suomessa ja

vartion jäsenet tutustuvat toisiinsa. Viimeisenä vaeltajavuotena suun-

nitellaan ja tehdään ulkomaat-projekti. Vaeltajaohjelma loppuu valta-

kunnalliseen päätösseremoniaan ja vaeltajaohjelman suorittaneet

saavat metallisen päätösmerkin.

K o l k a n k ä v i j ä t s i i r t y v ä t u u t e e n i k ä k a u s i j a-

k o o n j a p a r t i o - o h j e l m a a n p o r r a s t e t u s t i

Syksyllä 2008 lippukunnassamme aloittaa ensimmäiset ryhmät uuden ohjelman parissa. Uudet lau-

mat aloittavat uuden sudenpentu-ohjelman suorittamisen ja Lemuun ja Velkualle perustetaan lippu-

kuntamme ensimmäiset seikkailija-vartiot! Askaisissa vanhan partio-ohjelman mukainen

vaeltajaryhmä Huskyt aloittavat uuteen samoaja-ohjelmaan

tutustumisen. Lähivuosien aikana loputkin ryhmät siirtyvät

uusiin ikäkausiin ja suoritusohjelmiin.

Tuttajakin merkkejäon säilynyt. Kuvassamuutama taitomerkki

Lähde Suomen PartiolaisetKoonnut Eveliina VirtanenKuvat http://ohjelma.partio.fi

1 3


M E TS Ä P E I K K O 2 0 0 9- K I S A

M i k ä ?

K i s a , j o s s a t a v o i t e l l a a n v u o d e n M e t s ä p e i k k o u t t an u k k u m a l l a p a r t i o ö i t ä m e t s ä s s ä .

K o s k a ?

To i m i n t a v u o t e n a 1 . 9 . 2 0 0 8 - 31 . 8 . 2 0 0 9

K e n e l l e ?

K a i k i l l e K o l k a n k ä v i j ö i l l e .

M i t e n v o i n o s a l l i s t u a ?

L ä h t e m ä l l ä p a r t i o k a v e r e i d e n k a n s s a r e t k e l l e , l e i r i l l e ,k i s o i h i n t a i m u u h u n y ö n y l i k e s t ä v ä ä n p a r t i o t a p a h t u m a a n .E s i m e r k i k s i l a u m a n t a i v a r t i o n o m a y ö r e t k i o n h y v ä k e i n o

s a a d a m e t s ä ö i t ä .

M i s s ä ?

M e t s ä s s ä , t i e t t y ! : )

L i s ä t i e t o j a ?

R y h m ä n j o h t a j i l t a j a v u o d e n 2 0 0 8 M e t s ä p e i k o l t a .

P S : M e n e m e t s ä ä n y ö k s i ! ; )

14


P u h e k u p l i a j aä ä n i e f e k t e j ä

Perjantaina 16.5. klo 18.00 alkoi Mannerlahti

suorastaan kuhista aktiivisista kolkankävijöistä,

kun sudenpennut ja johtajat kokoontuivat viettä-

mään puhekuplien- ja ääniefektientäyteistä vii-

konloppua. Mallikkaan lipunnoston jälkeen

sudarit jaettiin leirin ajaksi ryhmiin ja kaikki,

myös johtajat, saivat leirihuivinsa. Seuraavaksi

oli vuorossa leikkituokio, telttojen pystytystä ja

puiden kantoa. Kun majoitteet viimein saatiin

kuntoon, pääsimme nauttimaan nuotiolla partio-

messusta, jonka mahdollistivat tuttuakin tutum-

pi Tom Lustig ja seurakuntamme uusi pappi

Veikko Aro-Heinilä. Iltanuotiolta siirryimme sisä-

tiloihin nauttimaan iltapalaa ja valmistautu-

maan yöpuulle. Iltatoimien jälkeen oli aika

lähteä nukkumaan telttoihin, joiden lämpötilas-

ta huolehtivat johtajat kaminoin.

K o l k k a r e t k e i l y ä j an ä y t t ä m ö t a i d e t t a

Lauantaina oli jälleen päivä uusi ja aloitimme

aherruksemme lipunnostolla. Lipunnoston jäl-

keen söimme ravitsevan aamupalan ja valmistau-

duimme päivän ohjelmaan. Osana ohjelmassa

S AR J I S 0 8ss uu dd ee pp ee nn tt uu ll ee ii rr ii 11 66 .. -- 11 99 .. 55 .. MM aa nn nn ee rr ll aa hh tt ii

Myös tänä vuonna järjestettiin Askaisten Mannerlahdessa sudenpentujen oma retki.

Sudarileiri Sarjis 08 keräsi paikalle yhteensä 34 reipasta sudenpentua ja 12 johtajaa.

Tämä sarjakuva-aiheinen leiri oli samalla Marikan pj-välitehtävä.

KRÄKS!! !

WIIUH!! !

OOOH!! !

1 5


ollutta rastirataa oli matka Kolkkaan, ja vaikka

saaressa vierailu on monelle jo tuttu juttu aiem-

milta vuosilta, oli joukossa myös niitä, joille ker-

ta oli ensimmäinen. Jännittävän venematkan

jälkeen innokkaat sudarit pääsivät saaressa kokei-

lemaan mm. tikkupullien paistoa, veistelyä ja tes-

tailemaan ensiaputaitojaan. Kaiken toiminnan

lomassa maisteltiin myös eväitä.

Rastiradan selvitettyään jokainen ryhmä sai teh-

täväkseen näytelmän suunnittelun. Johtajien oh-

jauksessa syntyi jos jonkinlaisia

sarjakuva-aiheisia näyttämötaiteen helmiä. Päiväl-

lisen jälkeen kaikki saivat vuorollaan askarrella lei-

rimerkin ja saunoa. Jotkut urheat sielut

uskaltautuivat jopa uimaan kylmään mereen. Plu-

tauksen ja askartelun jälkeen saivat valmistellut

näytelmät ensiesityksensä iltaohjelmassa. Hui-

mien roolisuoritusten lomassa ehdittiin myös lau-

laa ja leikkiä. Iltaohjelman jälkeen syötiin

tuttuun tapaan iltapalaa, suoriuduttiin iltatoimis-

ta ja painuttiin pehkuihin.

L e i r i m e r k i t m u k a a n

m u i s t o i k s i

Sunnuntain myötä koitti viimeinen leiripäivä, ja

kaikki kokoontuivat viimeiseen lipunnostoon. Aa-

miaisen jälkeen oli aika aloittaa lähtövalmiste-

lut. Teltat purettiin ja kaminat kasattiin, samoin

pakattiin omat tavarat. Lisäksi Mannerlahti ja telt-

tapaikat siivottiin siistiin kuntoon. Vielä oli vuo-

rossa välipala, jonka jälkeen leiri päätettiin

lipunlaskulla, josta kaikki suuntasivat kotiin hy-

my huulillaan ja mukanaan hieno itse tehty leiri-

merkki.

Teksti: Elina PelkonenKuvat: Marika Aulio

Nämä edellä kuvatut tapahtumat liittyivät tietys-

ti KoKän 20 V juhlaleirin alkuhässäköihin. Kuljet-

tajamme Timo nostikin bussin kytkintä kellon

näyttäessä 07:12 ja matka kohti Puumalan Lin-

tusalonsaarta oli alkanut…

Ensimmäinen pysähdys oli jo Partiotoimistolla

Turussa, kun pääkokkimme Tiina loikkasi kette-

rästi kyytiin ja mukaan lastattiin myös huomatta-

va määrä erilaisia ruokatarvikkeita. Matkalla

pidettiin kahvi- ja ruokatauko ennen kuin saa-

vuimme Anttolaan, minne kuorma-auto jätti 4

kanoottia ja me puolestaan luovuimme (tippa

silmässä) kahdeksasta johtajastamme, jotka jat-

koivat tästedes matkaa kanooteilla kohti leiripaik-

kaamme, jonne heidän oli määrä saapua

torstaina.

N O R P PA 2 - 0JJ uu hh ll aa ll ee ii rr ii PP uu uu mm aa ll aa ss ss aa 22 66 .. 77 .. -- 33 .. 88 ..

Lauantaiaamuna 26.7.2008 klo 4:45 vanhankolon pihalla tapahtui outoa liikehdintää.

Kuorma-auto nökötti pihalla ja sen sisään ängettiin miesvoimalla kanootteja, telttoja +

isoja vanerisia kalustolaatikoita. Kuorma-auton ovi pläjäytettiin lujasti kiinni ja kaksi

miestä, jotka muistuttivat Marttia ja Joonasta, loikkasivat auton kyytiin. Seuraava outo

liikehdintähavainto kirjattiin ylös Lemun Urheilutalon pihalta jo aamuseitsemältä, siellä

linja-auto odotteli ovet selällään unisennäköistä väkeä saapuvaksi reppuineen ja

varusteineen…

Norppa 20 leiriläiset poseeraavat ryhmäkuvassa Puumalan kirkon edustalla.

17


Maisemat muuttuivat koko ajan vain kauniim-

miksi ja vähän ennen perille saapumista ylitim-

me vielä Hätinvirran lossikyydillä. Bussi

parkkiin Lintusalon koulunpihalle ja armoton va-

rusteiden ja tavaroiden purku alkoi välittömästi.

Teltat pystyyn ja varusteet sisälle koska seuraa-

vaksi päästiin … uimaan Saimaan kirkkaaseen ve-

teen!

Plutikoinnin jälkeen ensimmäinen leiripäivä oli

enää iltanuotiota ja iltapalaa vaille valmis. Ilta-

nuotiolla muuten "vihittiin käyttöön" KoKän

oma nuotiomestarinviitta, jonka meille oli juhla-

leiriä varten valmistanut Lahden Minna. Iltanuo-

tiolla kerrottiin leiriläisille lyhyesti viikon

ohjelmasta ja jaettiin väki seitsemään kylään:

Maunolaan, Lintusaloon, Repolaan, Uikkaalaan,

Kauppilaan, Muinoon ja Köksälään.

I I - l e i r i p ä i v ä ,s u n n u n t a i 2 7 . 7 . 2 0 0 8

Herätys oli klo 7:30 ja tämän jälkeen lipunnos-

to & aamupala. Herätyksen suoritti aamuisin ai-

na Paavo alias Alvari Tuohitorvi. Pave

onnistuikin hyvin aamuisin saamaan kaikki jal-

keille. Tänään ohjelmaan kuului Jumalanpalve-

lukseen osallistuminen Puumalan kirkossa.

Kirkonmenojen jälkeen meitä pyydettiin vielä

kirkkokahville seurakuntatalolle. Tietystikään

emme kieltäytyneet kahvista/ mehusta + karja-

lanpiirakoista ja kakusta. Meille kerrottiin myös

paikallisen Parikanniemen Orpokotiyhdistyksen

tekemästä arvokkaasta työstä orpolasten hyväk-

si. Myös meitä partiolaisia arvostettiin ja saim-

mekin lopuksi, vielä ennen lähtöämme,

yleisöltä valtavat aplodit!

Näiden juhlallisuuksien jälkeen jalkauduimme

hetkeksi Puumala-cityyn. Saimmekin kierrellä ja

tehdä ostoksia omaan rauhaisaan tahtiin. Kier-

telyn jälkeen takaisin Lintusalon koululle ja

teimme vähän leirirakennelmia ja sitten tietty

... uimaan. Iltanuotiota vietimme kodassa ja

teemana olivat erilaiset tarinat. Jokainen kylä

oli jo aiemmin saanut tehtäväkseen jatkaa aloi-

tettua tarinaa ja lukea sitten sen iltanuotiolla.

Köksälän joukkue vei kyllä voiton pitkällä ja mie-

leenpainuvalla tarinallaan. Tarina kertoi suolapur-

kista, joka oli hävinnyt salaperäisesti ….. - ja

löytyihän se tarinan syyllinenkin loppuviimeksi.

I I I - l e i r i p ä i v ä , m a a n a n t a i 2 8 . 7 . 2 0 0 8

ohjelmassa oli suunnistuksen kertausta ja opette-

limmekin tunnistamaan erilaisia paikkoja kartal-

ta ja kävimme lähimaastossa katsomassa, miltä

nämä hiekkakuopat, sähkölinjat tai tienristeyk-

set ja kukkulat ihan oikeasti näyttävät. Maasto-

harjoituksen ja ruokailun jälkeen haimme

tuntumaa kanootteihin, sotuveneisiin ja kajakkei-

hin. Tänään vieraanamme kävi Puumala Lehden

päätoimittaja Elvi Köpman, jonka kanssa olin jo

aiemmin sopinut vierailusta. Hän kirjoittikin leh-

teen etusivunjutun leiristämme.

Iltapäivällä pujottelimme kanooteilla rannan tun-

tumaan tehtyä harjoittelurataa. Näin kaikki sai-

vat edes vähän tuntumaa kanootteihin ja

melontaan kaksin ja kolmestaan - tietysti lopuk-

si taas uitiin Saimaan kirkkaassa vedessä. Ilta-

nuotion teemana olivat Saimaa, norppa ja

Lintusalon kylä. Tietysti kisailimme taas Jukan

ja Eveliinan johdolla erän suuren suosion saavut-

tanutta Biisinorppaa.

I V - l e i r i p ä i v ä , t i i s t a i 2 9 . 7 . 2 0 0 8Tänään oli siis se paljon puhuttu ja pelätty

"suunnistuskilpailu". Tässähän kilpailtiin vain

oman itsensä kanssa ja kaikki pärjäsivätkin siinä

mainiosti (myös Eveliina ja Kari löysivät tiensä

takaisin leiriin). Rasteja oli kahdeksan ja ne oli-

vat kaikki lähimaastossa. Nopeimmin reitin kiersi-

vät Petri ja Aleks. Iltapäivällä Paavo viimeisteli

poikien kanssa puujalat valmiiksi ja tytöt viritti-

vät muita tulevissa leiriolympialaisissa tarvitta-

via ratoja ja vekottimia käyttökuntoon.

Puujalkakävely näytti muuten muutamilta suju-

van jo harjoitteluvaiheessa niin hyvin että - mi-

täs jos mentäisiinkin ensi keväänä porukalla

partiomarssiin puujalkojen kanssa! Illalla pela-

simme vielä Eveliinan johdolla Partiopursuittia,

mikä olikin tosi hauska peli ja missä partiotie-

dot ja taidot joutuivat leikinomaisesti koetuksel-

le.

1 9


V - l e i r i p ä i v ä , k e s k i v i i k k o 3 0 . 7 . 2 0 0 8Tänään oli pieni haikkipäivä ja koko vesistökalus-

to otettiin käyttöön ja laitettiin tositoimiin. Läh-

dimme soutuveneillä ja kanooteilla kohti

Kurenniemeä. Rantauduimme ja valmistimme

trangioilla ruokailuryhmittäin maittavaa sapus-

kaa. Mässäilyn jälkeen saimme harjoitella vielä

kanoottienkäsittelyä. Jatkoimme matkaa ja iltapäi-

vällä olimmekin jo takaisin leiripaikassamme. Pa-

luumatkalla muuten yksi kanooteistamme

onnistui tekemään käännöksen pohjan kautta -

no tilanteesta selvittiin onneksi säikähdyksellä.

Tämän jälkeen myös moni muu ryhmä halusi lei-

rilaiturin läheisyydessä kokeilla, miltä tämä inkka-

rikäännöksen tekeminen tuntuu ja miten

kanootin saa sen jälkeen tyhjennettyä. Illalla ryh-

mät saivat pystyttää omat telttansa ja yöpyä niis-

sä ikään kuin oltaisiin oltu oikealla

haikilla.Tänään oli pieni haikkipäivä ja koko vesis-

tökalusto otettiin käyttöön ja laitettiin tositoi-

miin. Lähdimme soutuveneillä ja kanooteilla

kohti Kurenniemeä. Rantauduimme ja valmistim-

me trangioilla ruokailuryhmittäin maittavaa sa-

puskaa. Mässäilyn jälkeen saimme harjoitella

vielä kanoottienkäsittelyä. Jatkoimme matkaa ja

iltapäivällä olimmekin jo takaisin leiripaikassam-

me. Paluumatkalla muuten yksi kanooteistam-

me onnistui tekemään käännöksen pohjan

kautta - no tilanteesta selvittiin onneksi säikäh-

dyksellä. Tämän jälkeen myös moni muu ryh-

mä halusi leirilaiturin läheisyydessä kokeilla,

miltä tämä inkkarikäännöksen tekeminen tun-

tuu ja miten kanootin saa sen jälkeen tyhjennet-

tyä. Illalla ryhmät saivat pystyttää omat

telttansa ja yöpyä niissä ikään kuin oltaisiin ol-

tu oikealla haikilla.

V I - l e i r i p ä i v ä ,t o r s t a i 31 . 7 . 2 0 0 8Aamutoimien jälkeen alkoi Norppa-aiheinen as-

kartelu. Norpan sai

a) veistellä ja tuunata puusta

b) pehmoilla ja tehdä

norpan kankaasta

c) huovuttaa aito saimis eli

Saimaannorppa

- ja komeita norppia syntyikin kasapäin. Iltapäi-

vällä jatkoimme vielä vesistöpuuhailua ja sauna-

kin oli jälleen lämpimänä. Saimme vieraiksi muutamia vanhempia, jotka tulivat tutustumaan

leiriimme ja tervehtimään lapsukaisiaan. Iltapäivällä melojat jo saapuivat pirteinä pitkältä melonta-

vaellukseltaan leiripaikalle ja jälleennäkemisen riemu oli valtava. Illalla osallistuimme kaikki yhdessä

kodassa järjestettyyn iltahartauteen, jonka meille piti pian eläkkeelle jäävä Puumalan kirkkoherra Rai-

mo Ursin. Hän oli iloinen päästessään pitämään iltahartautta meille partiolaisille.

V I I - l e i r i p ä i v ä , p e r j a n t a i 1 . 8 . 2 0 0 8

Aamutoimien jälkeen lähdimme kotiseuturetkel-

le. Ensimmäiseksi vierailimme Hanhiniityn pajal-

la, missä seppä Martti Malinen näytti meille

käytännössä puukonteräntaonnan eri työvai-

heet. Saimme vierailla myös sepän näyttelytilas-

sa, missä oli esillä sepän taontatöitä laajemmin.

Pajalta jatkoimme matkaa Liehtalanniemen

museotilalle, missä saimme etsiä vastauksia eri-

laisten vanhojen esineiden nimille. Lampaat ja

kukko kanoinensa pitivät meille seuraa ja lam-

paat olivat muuten erityisen kiinnostuneita vasta-

paistetuista letuista, mitä saimme nauttia

välipalana ennen kuin jatkoimme matkaa Imat-

ralle.

21


Imatran uimarannan parkkipaikalla pidimme ruo-

kailutauon ja pidättelimme bussissa hetken ai-

kaa ukkoskuuroa. (tämä sade oli muuten ainoa

kerta kun koko leirin aikana satoi päiväsaikaan -

saimme siis nauttia todella hyvistä leiri-ilmois-

ta) Ruokailun jälkeen jatkoimme matkaa Imat-

ran koskelle. Vielä ennen koskinäytöksen alkua

shoppailimme Imatran liikekeskuksessa ja jokai-

nen sai täydentää karkkivarastojaan. Koskinäy-

tös alkoi klo 19:00. Näytös oli mahtava ja moni

meistä näkikin nämä koskenpauhut ihan ensim-

mäistä kertaa. Näytöksen jälkeen takaisin leirille

ja sytytimme rosvopaistinuotion ja seuraava yö

kuluikin vuorotellen nuotion vartioinnin merkeis-

sä.

V I I I - l e i r i p ä i v ä ,l a u a n t a i 2 . 8 . 2 0 0 8Tänään olivat vuorossa leiriolympialaiset, lajeina

olivat rosvopaistin käärintä, tikanheitto,

puujalkakävely, sankoruiskumölkky, turbokeihäs,

saappaan tarkkuusheitto ja selkäreppukroketti.

Maunolan kylä voitti niukasti nämä

leikkimieliset ja eriskummalliset olympialaiset.

Kisojen jälkeen aloimme valmistella jo

huomista paluuta kotiin. Illalla oli vielä

juhlailtanuotio, missä nautimme rosvopaistia ja

illan ehdoton kokokohta oli Norppa-teatterin

esittämä näytelmä Nestori Miikkulaisen

elämästä - esitys oli huippuhyvä ja jätti ainakin

minuun lähtemättömän vaikutuksen.

I X - l e i r i p ä i v ä ,s u n n u n t a i 3 . 8 . 2 0 0 8Tänään oli edessä paluumatka kotiin ja hyvien

valmistelujen ansiosta pääsimme matkaan jo

klo 10:20. Matka sujui mutkitta ja

yhdenpysähdyksentaktiikalla olimmekin perillä

Lemun Urheilutalolla jo klo 17:15 ja vastassa

meitä oli iso joukko leiriläisten vanhempia. Leiri

jätti meille paljon mahtavia muistoja ja

kokemuksia. Leiriläiset olivat todella reippaita ja

innokkaina mukana kaikessa toiminnassa.

Suurkiitos Karille leirinjärjestelyistä ja samoin

kaikille johtajille merkittävästä

panostuksestanne leirin onnistumisen hyväksi -

ilman teitä leiriä ei olisi voitu toteuttaa.

Erityiskiitokset vielä upealle Köksälän tiimille

Tiinalle, Seijalle ja Päiville, jotka piditte henkeä

yllä koko leirin ajan.Teksti Jugga NiittymäkiKuvat Seija Montonen

Jugga NiittymäkiJoonas Suominen

Harvoin johtajalle siunautuu näin loistokasta ti-

laisuutta. Harvassa ovat ne kerrat, kun johtaja

pääsee istahtamaan valmiiksi katettuun pöy-

tään. Norppa 2-0 yhteydessä johtajille ja vaeltajil-

le tarjoutui mahdollisuus viettää leirin alkuosa

melontavaelluksella. Kyydit, lähtö- ja lopetuspai-

kat ja -ajat oli ennalta määrätty. Meidän ryh-

män tuli vain huolehtia ruokalistasta ja ruokien

hankinnasta sekä laatia varustelista niistä tava-

roista, joita retkellämme tarvitsimme. Pääsimme

todella helpolla jo retken valmistelussa.

Ryhmäämme kuului kahdeksan vaeltaja- ja johta-

jaikäistä: Miia, Sussu, Sari, Lotta Marjut, Elina

ja Rici sekä minä Joonas. Siitä on aikaa kun vii-

meksi ylipäätään olen ollut vaeltamassa ja vielä

enemmän on aikaa siitä, kun olen ollut vaelta-

massa vaeltaja- ja johtajaporukassa. Tämä reis-

su oli juuri sitä johtajahuoltoa parhaimmillaan.

Koska pöytä oli jo puoliksi katettu, saimme rau-

hassa keskittyä suunnittelemaan juuri niitä tär-

keimpiä asioita: Mitä syömme ja missä käymme.

Reittisuunnitelmaahan meillä ei koko reissun ai-

kana ollut sen tarkempaa kuin, mistä ja milloin

lähdemme sekä mihin ja mihin mennessä saa-

vumme. Asetelma mahdollisti sen, että tällä reis-

sulla ei ollut juuri minkäänlaista aikataulua. Jos

kanootin edessä avautui näkymä loistokkaalle ui-

mapaikalle, niin mikään ei meitä estänyt jäämäs-

tä siihen polskuttelemaan ja lepäämään.

Ehdottomasti parasta oli, että kertaakaan meillä

M E L O N TAVA E L L U SSS aa ii mm aa aa ll ll aa 22 66 .. 77 .. -- 33 11 .. 77 ..

Kahdeksan vaeltajaa ja johtajaa, 5 yötä, neljä kanoottia, Saimaan rannat, aurinko ja

aurinkorasva, reilu 50 melottua kilometriä, hyvä ruoka ja idylliset rantasaunat.

Kutakuinkin näistä koostui meidän melontareissu ja lisäksi lukemattomista kauniista

maisemista, muistoista ja mieleenpainuvista hetkistä sekä ystävällisistä ihmisistä.

23


ei ollut kiirettä. Vain muutaman kerran oli tarvet-

ta vilkaista kelloa - tarkistettaessa oliko kahvila

vielä auki ja saunavuoroa varatessa. Jos yöpymis-

paikkamme läheisyydessä oli kahvila, pystyim-

me reittisuunnitelmissa hyvin sen verran

joustamaan, että poikkesimme kahvilan kautta

aamukahville.

Pääsääntöisesti on ihan kivaa olla sudenpentu-

jen ja vartiolaisten seurassa ja järjestämässä heil-

le ohjelmaa. Vastapainoksi johtajat ja vaeltajat

tarvitsevat juuri tämän kaltaisia reissuja, jossa ei

ole lapsia, joiden perään ei tarvitse katsoa. Ei

tarvitse vilkuilla kelloa ja arvioida joudutaanko

suunnitelmia muuttamaan, jotta aikataulussa py-

syttäisiin. Yleensä partiotapahtumissa niitä kiin-

teimpiä aikoja ovat ruoka-ajat. Keittiö tarvitsee

aikansa ruuan valmistukseen ja leirioloissa ruu-

an lämpimänä pitäminen ei ole järkevää. Nyt

ruoka-ajat määräytyivät täysin meidän vatsojen

tuntemusten perusteella. Kun nälkä alkoi hiipiä

ja masu mouruta, tähyilimme houkuttelevan ran-

nan ruuan valmistamiseen.

Tämän vaelluksen onnistuneet hetket juontui-

vat varmasti siitä, ettei aikatauluja ollut. Tieten-

kin vastaava asetelma muissa

partiotapahtumissa, varsinkin niissä joissa on

lapsia, olisi täysi katastrofi. Vapaus ajan suh-

teen tarjosi meille mahdollisuuden sovittaa päivä-

matkat juuri meidän voimille sopiviksi. Jos jokin

ilta venähti pitkäksi, se tasoitettiin nukkumalla

sitten seuraavana aamuna hieman pidempään.

Pisin päivämatka oli 20 kilometrin paikkeilla. Ly-

himmillään ehkä 5 kilometriä. Keskimäärin päi-

vässä matkaa kertyi 10 kilometriä. Ajallisesti

melontaosuudet olivat noin 6 tuntia pitkiä. Toi-

sinaan ne olivat toki paljon lyhyempiä. Toisina

päivinä välissä oli pitkät tauot uinti- ja lepotuo-

kioineen. Toisinaan taas ruokatauot jäivät välis-

tä ja ne korvattiin evästauoilla. Tällöin iltasella

saimme nauttia kolmen lajin illallisesta. Alkupa-

loiksi tarjoiltiin ruoka, jota oli suunniteltu lou-

naaksi. Pääruokana oli päivälliseksi varattu ruo-

ka ja kaiken kruunasi iltapalaksi suunniteltu

jälkiruoka.

Kuten huomasit, niin tässä jutussa ei ollut niitä

tavanomaisten retkikertomuksien kuvailuja siitä

missä, milloin ja mitä teimme. Siitä missä kävim-

me ja mitä siellä näimme voi lukea Kolkankävijöi-

den nettisivuilta löytyvästä melontablogista.

Blogikirjotuksissa on tiiviitä kuvauksia paikoista,

joissa piipahdimme ja kuvia reittimme varrelta.

Ei voi sanoin edes kuvailla miten hieno reissu

oli. Suosittelen kaikille melontavaellusta. Rinkan

voi heittää kanootin pohjalle matkan ajaksi eikä

se kiusaa siellä olkapäitä. Tosin varoitanpa vielä

sen verran, ettei se rinkka ole kätevin valinta me-

lontavaellukselle, jolla ei ole tarpeen siirtyä ja-

lan pitkiä matkoja.

Koko melontaporukan puolesta vielä kerran ISO

kiitos Karille, joka on jaksanut pitkään puuhas-

tella Norppa 2-0:n parissa. Kiitokset haluamme

myös osoittaa Karin apureille, jotka olivat osal-

taan leiriä järjestämässä. Sekä omasta puolesta

kiitokset meidän melontaporukalle. Kivaa oli ja

voisin vaikka lähteä kanssanne reissuun toiste-

kin.

Kirjoituksia melontaressun varreltaja kuvia maisemista

• http://www.kolkankavijat.fi/blogit/melonta• http://www.kolkankavijat.fi/galleria

Teksti ja kuvatJoonas Suominen

25


KO L K A N K Ä V I J Ä TT I E D O T TA A

Kolkankävijät julkaisee johtajistolleen ja partiolaistenvanhemmille suunnattua kuukausitiedotetta, jossakerrotaan tulevista tapahtumista ja muistaajankohtaisista partiojutuista. Partiolaistenvanhemmat voivat liittyä listallehttp:/www.kolkankavijat.fi/?tiedotuslista –osoitteenkautta.

20-vuotisjuhlakesäleiri, Norppa 2-0, keräsielämyksiä ja seikkailuja kokemaan yhteen-sä 37 vartiolaista, vaeltajaa, johtajaa jakeittiöhenkilökuntaan kuuluvaa leiriläistä.Kuvia ja tunnelmia tässä lehdessä ja lippu-kunnan kotisivuilla www.kolkankavijat.fi

Lippukuntamme on saanut rivistöönsä uusia lau-manjohtajia sekä paljon uusia sudenpentuja.Uusilla sudenpenturyhmillä on käytössään uusipartio-ohjelma. Myös vartioon siirtynyt Oravat-ryh-mä aloittaa uuden ohjelman kanssa ja heistä tu-lee seikkailijoita.

Tänäkin vuonna myymme partiolaistenadventtikalentereita. Yritetään rikkoakaikki tähän mennessä tehdytmyyntiennätykset, eikö vaan?

Perinteinen riihitys, jossa testataan ja kerrataan joopittuja taitoja, järjestetään 24.-26.10.2008. Lisätietoatulossa niille lippukunnan vartiolaisille, joita asiakoskee, lähiaikoina.

Lippukunnan oma talvileiri vartiolaisille ja sitävanhemmille suunnitteilla taas muutamanvuoden tauon jälkeen. Ajankohdaksi onkaavailtu tammikuun alkua.

Kolkka Regatta – Kolkan Ympäripurjehdussuunnitteilla ensi kevääksi.

Jokaisen johtajan tavoittaa sähköpostitse osoitteella: [email protected] uutiset ja uusimmat retkikuvat osoitteesta http://www.kolkankavijat.fi

M i t t a k a a v a t j ak a r t t a m e r k i t

Kun vielä puntaroin osallistuako pj-

peruskurssille tänä vuonna vai joskus hamassa

tulevaisuudessa, joku ystävällinen sielu tuli jo

sysänneeksi vastuulleni suunnistustapahtuman

järjestämisen. Tarkemmin asiaa pohdittuani ei

tehtävä tuntunutkaan niin pahalta nakilta, joten

pian tästä suunnistustapahtumasta käytettiin

nimitystä ”Ellun välitehtävä”..

Tapahtuman tarkoituksena oli antaa vartiolaisille

kaivattua suunnistuskokemusta. Aloitimme siis

päivämme suuntaamalla Kolkanpolun varrella

sijaitsevalle Veraisten laavulle. Alkusählinkien

jälkeen vartiolaiset jakautuivat ryhmiin ja

aloittivat tuttujen ja vähemmän tuttujen

perusasioiden kertaamisella. Jokainen ryhmä

kiersi johtajien valmistelemilla pisteillä

opettelemassa mittakaavaa, reitinvalintaa,

suunnanottoa, karttamerkkejä ja kartan itsensä

syvintä olemusta. Kaikkien pisteiden tultua

suoritetuiksi oli vuorossa evästauko, jolla

vartiolaiset tankkasivat ja varustivat itsensä

eväillä tulevaa suunnistusurakkaa varten.

S U U N N I S T U S P Ä I V Ä

EE kk ss yy mm ii nn ee nn oo nn tt aa ii tt oo ll aa jj ii !!

Toukokuun kolmannen aamun koittaessa kokoontui Lemussa kuudentoista vartiolaisen ja

yhdeksän johtajan sekalainen seurakunta. Oli jälleen aika lippukunnassamme viime

vuosina tutuksi tulleen suunnistuspäivän, ja samalla oman pj-välitehtäväni.

27


P u h e l i n n e u v o n t a ae k s y n e i l l e

Suunnistamaan lähdettiin kartan mukaista

reittiä pitkin. Matkalla nähtiin monenlaista aina

maatilasta metsän ja pellon kautta mystisiin ja

hämmentäviin pihalampiin saakka. Veraisten

lähitienoilla kulkevan reitin varrella aktiiviset

johtajamme odottelivat suunnistajia

miehitetyillä rasteilla. Rasteilla käytiin johtajan

avustuksella läpi kuljettua reittiä ja pohdittiin,

minne jatketaan seuraavaksi. Ne, jotka tunsivat

itsensä toivottoman eksyneiksi, saivat lisäksi

puhelimitse ohjeita allekirjoittaneelta. Vikaa

näytti kuitenkin vartiolaistemme

suunnistustaitojen sijaan olevan pikemminkin

itseluottamuksessa, koska kukaan ei kovin

pahasti päässyt eksymään, mutta

puhelinneuvontaa käytettiin sitäkin ahkerammin.

S u u n n i s t u s m e r k i tp a i t a a n l a i t e t t a v a k s i

Kaikki löysivät tiensä myös ruokarastille, jossa

ryhmät valmistivat itselleen maittavaakin

maittavampaa kolkkamössöä. Vaikkeivät kaikki

ryhmät ehtineetkään rämpiä viimeisille rasteille,

ehti jokainen ryhmä ajoissa takaisin laavulle,

kiitos improvisoidun kyydityksen. Laavulla

askarreltiin vielä päivän päätteeksi upeat

suunnistusmerkit paitaan tai huiviin

laitettavaksi. Palautteen ja kiitosten jälkeen

kaikki saivat suunnata kotia kohti - lukuun

ottamatta poloisia tiskaajiamme..

Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin onnistunut ja

hauska. Toivottavasti kaikki nauttivat kauniista

ulkoilmaista ja loistavasta seurasta yhtä paljon

kuin minä ja ovat valmiita ottamaan saman

uusiksi ensi vuonna.

Teksti Elina PelkonenKuvat Henna Pelkonen

KO L K A N K Ä V I J Ä TKO L K K A A N !

Evästauko Kolkan saaressa johtajien nuotiopaikalla. Kolkankävijät Kolkkaan! -aloitustapahtumaan oli myösvanhemmat tervetulleita.

29


Venematkalla Mannerlahdesta Kolkansaareen

alkoi ikimuistoinen retki. Venematkat olivat kuin

eläintarhoja: kyydissä oli sorsia, sisiliskoja,

pupuja, karhuja, tiikereitä, kesyttäjiä ja lepakko.

Saareen astuttuamme alkoi matka uusiin

ikäkausiin.

Aamupäivän ohjelmapisteillä oli hauskaa.

Rasteilla opimme eri ikäkausista tietoa.

Sudenpentupisteessä keksimme huudon,

seikkailijapisteessä suoritimme agility-rataa,

tarpojapisteessä kokosimme tangram-palasia,

samoajapisteessä menimme köysirataa sokkona

ja vaeltaja pisteessä huusimme huutomme.

Vihdoinkin koitti evästauko ja pääsimme

syömään omia eväitämme. Söimme leipää,

hedelmiä, pilttiä, jne. Evästauolla myös

leikimme erilaisia leikkejä.

Meille seikkailijoille oli iltapäivällä kivaa

ohjelmaa. Me kokosimme trangioita,

vyyhdimme köyttä, käytimme myrskylyhtyä,

kirjoitimme tätä lehtijuttua sekä rakensimme

Kolkan käpysademetsää. Retki oli mukava,

mielenkiintoinen ja opettavainen!

Jutun kirjoittivat: Marianne, Milla-Maj, Nita,

Miia ja Nea Sorsat-vartiosta (+ Marika ja Rici)

Rastiradan aikana syntyi myös kuvassa näkyvä luontotaideteos

2 0 VU O T TAP AR T I O TO I M I N TA A

LL ee mm uu ss ss aa ,, AA ss kk aa ii ss ii ss ss aa jj aa VV ee ll kk uu aa ll ll aa

Kolkankävijät ovat juhlineet tänä vuonna 20-vuotista partiotaivaltaan. Lippukunnan 20-

vuotinen partiopolku on tuonut mukanaan paljon perinteitä, muistoja, elämyksiä,

seikkailuja ja kokemuksia. Koska lippukunnassamme ei enää aktiivisessa toiminnassa ole

mukana montaa jäsentä, jotka ovat alusta alkaen olleet mukana toiminnassa, on aika

raottaa tapahtumia muillekin 20-vuotisen matkan varrelta.

E n s i m m ä i s e t v u o d e t

o p e t e l t i i n p a r t i o t o i m i n-

t a a

Partiolippukunta Kolkankävijät Ry:n partiopolku

alkoi 18.4.2008, kun yhdistyksen perustamisko-

kous pidettiin. Perustamiskokouksessa oli läsnä

yhteensä 30 henkilöä. Lippukunnanjohtajaksi va-

littiin 1988 Timo Manninen, joka toimi tuolloin

Lemu-Askaisten Seurakunnan nuorisotyönohjaa-

jana. Lemu-Askaisten Seurakunnasta tuli siis sa-

malla lippukunnan taustayhteisö.

Varsinainen toiminta alkoi syksyllä 1988, jolloin

ensimmäiset laumat ja vartiot aloittivat Lemus-

sa, Askaisissa ja Velkualla toimintansa. Loppu-

vuodesta -88 lippukunnassa oli 59

sudenpentua, 57 vartiolaista ja 17 vartion- ja lau-

manjohtajaa sekä 31 muuta johtajaa. Yhteensä

164 jäsenestä 82 oli Lemusta, 65 Askaisista ja

14 Velkualta. Vuonna 1989 lippukunnanjohtajak-

si valittiin Kari Montonen. Lippukunta rekisteröi-

tiin ja yhdistysrekisteriin se on merkitty

8.3.1989. Vuonna -89 varsinaista partiotoimin-

taa aloiteltiin ja tuolloin järjestettiin ensimmäi-

set partiotapahtumat. Ensimmäinen lupauksen

antotilaisuus pidettiin Mannerlahdessa

5.3.1989, jolloin lupauksen antoi 33 sudenpen-

tua ja 48 vartiolaista. Yrjönpäivänä -89 partiolu-

pauksen antoi vielä yhteensä 11 partiolaista.

Toimintavuoden aikana koulutettiin mukaan tul-

leita nuoria ja aikuisia vj-peruskurssilla, lj-kurssil-

la, lj-vihjareilla, sampo-kurssilla ja

partiojohtajien peruskurssilla.

Timo Rindell oli yksi tuolloin koulutetuista joh-

tajista:

Retki- ja leiritoimintaa käynnisteltiin myös vuo-

den aikana aktiivisesti, sillä tuolloin järjestettiin

ensimmäinen viikonlopun mittainen talviretki,

käytiin ensi kerran Kolkansaaressa, järjestettiin

sudenpenturetki ja käytiin tutustumassa Tammi-

leirillä. Vuoden päätti lippukunnan joulujuhla.

Mannisen Timo oli jo ennenperustamiskokousta kysellyt Hyvärisen

Tuomasta, Kannisen Petriä ja minuavartionjohtajiksi, ja päätettiin lähteä mukaanpartiotoimintaan”,toteaa perustamiskokouksessa mukana ollut

Timo Rindell.

Ensimmäinen kurssi taisi olla PJ-perus-

kurssi ja kaikki oli niin uutta ja ihmeellis-

tä. Erityisen hyvin mieleen on jäänyt se, että

itselläni partiopaita oli puhdas sininen ilman ai-

nuttakaan merkkiä, mikä näytti onnettomalta

kun muilla tuntui olevan hihat ja rinnukset

täynnä vuosien varrella kertyneistä merkeistä.”

31


R e t k i - j a l e i r i t o i m i n t ak e h i t t y i j a v a k i i n t u i9 0 - l u v u n a l k u p u o l e l l a

Vuosina 1990-1992 Retki- ja leiritoiminta alkoi

vahvistua ja lippukunta otti tavaksi järjestää 2 lei-

riä vuodessa: talvileirit tunnettiin nimellä Jeti ja

kesäleirit nimellä Suvi. Tuolloin oli vielä kunnon

talvi, ja tavileiritkin järjestettiin Kolkassa, joten

leiritoimintamme on siis ollut alusta alkaen erit-

täin erähenkistä ja partiomaista – tähän ei tänä-

päivänäkään pysty kaikki meistä vuosikymmeniä

vanhemmat partiolippukunnat. Vuosina -90-92

järjestettiin myös säännöllisesti retkiä niin vartio-

laisille kuin sudenpennuillekin. Vuonna -92 lip-

pukunta otti osaa ensimmäiselle piirileirille,

Tammileirille.

Lippukunnan syysretket saivat alkunsa vuonna

-91, kun järjestettiin Syysvarpu-retki Yläneellä.

Seuraavina vuosina suunnattiin pidemmälle: syk-

syllä -92 Luostolle ja -93 Saariselälle. ”Vuonna

-93 Saariselältä on jäänyt erityisen hyvin mie-

leen meille järjestetty 1. luokan riihitys, joka tai-

si olla laatuaan lippukunnan ensimmäinen.

Suoritimme riihityksen tuntureilla rinkka selässä

hiihtäen ja kodassa yöpyen.”, muistelee vartioai-

kojaan Eveliina Virtanen.

L i p p u k u n n a n l i p p u j ah u i v i m e r k k i o t e t t i i nk ä y t t ö ö n v u o n n a 19 91

Vuonna 1991, tarkalleen 21.4. naulattiin lippukun-

nan lippu Lemun rukoushuoneella. Tämän jäl-

keen lippu vihittiin käyttöön Lemun kirkossa.

Samaan aikaan otettiin käyttöön lippukunnan

huivimerkki.

Lipun symboliikka kertoo seuraavaa:

V i i s i v u o t t a p a r t i o t o i-m i n t a a L e m u s s a , A s-k a i s i s s a j a Ve l k u a l l a– j a s i t t e n m a a i l m a l l e

Lippukunnan 5-vuotissyntymäpäiviä juhlittiin

vuonna 1993, ja partiotoiminta oli Lemussa, As-

kaisissa ja Velkualla saanut tulta alleen. Vuosi

vuodelta toiminta vahvistui ja aktiivinen toimin-

ta jatkui: Vuonna -93 ohjelmassa oli mm. talvi-

leiri Kolkassa, kesäleiri Kolkassa, piirileiri

Varski-93, syysretki Saariselälle. Vuoden aikana

käytiin myös ensi kerran kokeilemassa taitoja

partiotaitokisoissa.

Ystävyyssuhteita solmittiin piirileiri Varskilla

vuonna -93 luxemburgilaisiin partiolaisiin. Leirin

jälkeen 27 keskieurooppalaista partiolaista tuli

muutaman päivän vierailulle Kolkkaan ja jo seu-

raavana vuonna -94 lähti joukko kolkankävijöitä

vasta vierailulle Luxemburgiin kansalliselle Atlan-

tis-leirille. Vuonna -95 luxemburgilaiset partioys-

tävämme tulivat leirille Kolkkaan ja viettivät

Suomessa muutaman viikon. Kului kaksi vuotta

ja jälleen vuonna 1997 lähdettiin yhteiselle par-

tioleirille KolkaLuxi Itävaltaan. Keski-Eurooppaa

kierreltiin kolme viikkoa, ja kivaa oli.

Lippu jakautuu neljään kolkkaan ja kah-dessa kolkassa kulkevat laivat kuvaavat

käymistä, josta lippukunnan nimi Kolkankävi-jät voidaan päätellä. Kuusi kuvaa lippukun-nan maapartiotoimintaa ja laiva kuvaalippukunnan meripartiotoimintaa. Värit sini-nen ja valkoinen muistuttavat partiolupaukses-ta ja lisäksi valkoinen kuvaa partiolaisen iloaja kiitosta lopullisen päämäärän saavuttami-sesta. ”

Vuosina 1994-1997 aktiivinen toiminta jatkui ja

kesäleirit, talvileirit, syysretket ja sudenpenturet-

ket vakiinnuttivat asemansa. Näihin vuosiin mah-

tui myös osallistumisia Partiopäiville ja

Suurjuhlaan -94, Tammileirille -95 ja Partiopäivil-

le-97 sekä lippukuntana lähdettiin ensi kerran

Suomen Partiolaisten suurleirille Loistolle vuon-

na 1996.

L i p p u k u n t a l e h t iK o l k k a - J u s s i i l m e s t y ie n s i k e r r a n 19 9 3

Vuonna 1993 ilmestyi ensimmäisen kerran lippu-

kuntalehti Kolkka-Jussi, joka ehti ilmestyä kol-

mesti vuonna -93 ja kerran vuonna -94, kunnes

se heräteltiin taas uusien tekijöiden voimin

eloon vuonna 2000, jonka jälkeen se on ilmesty-

nyt säännöllisesti kolmesti vuodessa. Vuonna

2000 lippukuntalehden päätoimittaja oli Joonas

Suominen: ”Löysin jostain kolon uumenista van-

hoja lippukuntalehtiä. Samalla ajattelin, että mik-

sei meilläkin olisi lippukuntalehteä kun

muillakin lippukunnilla on. Eipä itselläni ollut ha-

juakaan lehden tekemisestä saati sitten kummoi-

sia kirjoitustaitoja, mutta onneksi mukaan

löytyi innokkaita johtajia ja vaeltajia.” Syksyllä

2008 ilmestyy lehden 20. numero, josta juuri

luet tätä tarinaa.

J o h t a j a p u l a l o p e t t i h e t-k e k s i p a r t i o t o i m i n n a nA s k a i s i s s a j aVe l k u a l l a

Aivan 90-luvun lopulla partiotoiminta Askaisis-

sa ja Velkualla hiipui olemattomiin johtajapulan

takia. Toiminta Askaisissa saatiin uusien tekijöi-

den myötä käynnistymään uudelleen vuonna

2000 ja Velkuallekin saatiin uusia toimijoita muu-

tama vuosi tuon jälkeen. Vaikean vaiheen jäl-

keen uusia jäseniä on pystytty vastaan

ottamaan vuosittain syksyllä niin Lemussa, As-

kaisissa kuin Velkuallakin. Tauon jälkeen vuon-

na 2005 saatiin koulutettua ensimmäiset

askaislaiset vartiojohtajat Askaisiin.

Partioparaati on Varsinais-Suomen Partiopiirissä

perinteikäs toukokuussa järjestettävä tapahtu-

ma, jonne myös lippukunta on alusta alkaen

osallistunut. Useamman vuoden harjoittelu toi

tulosta ensi kerran vuonna 1996, kun lippukun-

ta sijoittui paraatissa 3. sijalle omassa sarjas-

saan.

Vuonna 1998 juhlittiin lippukunnan 10-vuotista

partiotaivalta. Vuosijuhla ja näyttely pystytettiin

huhtikuussa Lemun rukoushuoneelle ja kesällä

Kolkassa juhlittiin Kymppi Kesä –leirillä. Nimen-

sä ja juhlan mukaisesti Kolkassa leireiltiin 10 päi-

vää.

Vuosina 1999-2002 leiritoimintaan tuli jotain

uutta: Leirejä järjestettiin yhdessä toisten lippu-

kuntien kanssa. Talvileiri Kipinä-99:llä mukana

oli Naantalin Siniset, Raision KilliNallit, Jokiky-

län Pojat (Raisio) ja Kolkankävijät. Kesäleirille

Robinson Crusoelle vuonna 2000 osallistui kans-

samme Vehmaan Lustaset ja Merenkävijät (Tur-

ku). Vuonna 2002 kutsuimme Vehmaan

Lustaset Kolkkaan ”Kesän suuri seikkailu” –leiril-

le. 2003 järjestettiin puolestaan yhteinen talvilei-

ri Rymättylän Märssyvahtien kanssa.

P e r i n t e i s e t j o k a v u o t i-s e t r e t k e t j a l e i r i t

Sudenpenturetkiä on järjestetty Mannerlahdessa

joka kevät ihan alkuajoista lähtien. Sudenpentu-

retkien teemat ovat vaihdelleen laidasta laitaan;

on tutustuttu Kalevalaan, Peppi Pitkätossun Hu-

vikumpuun, avaruusolioihin, peikkometsään, me-

rirosvoihin, sarjakuvahahmoihin kuin myös

inkkareihin.

33


Vartiolaisten syysleirit lyhentyivät 90-luvun lopul-

la viikonlopun mittaisiksi retkiksi, ja tapahtuma

muuttui pelkäksi riihitykseksi – aiemmin riihitys

oli ollut osa syysleiriä/retkeä. Riihitysten teemat

ovat myös vaihdelleet vuosittain; esimerkiksi

vuonna -99 riihityksessä kohdattiin ufoja Lemus-

sa ja puolestaan vuonna 2001 maahiaisia Lavial-

la.

Samoihin aikoihin lippukunnan talvileirejä alet-

tiin järjestää muualla kuin Kolkassa, sillä epäva-

kaiset talvet hankaloittivat leirien pitämistä

90-luvun loppupuolella. Ja olihan se seitsemän

vuoden todellisten talvileirikokemusten jälkeen

hienoa siirtyä sivistyksen pariin; leirin muonitus

ja huolto helpottui ja taso parantui sen myötä

kun saatiin talvileireille keittiö ja vesi.

Kymmenenä ensimmäisenä vuotena lippukun-

nan kesäleiri kantoi nimeä Suvi, vaikkakin lei-

rien teemat vaihtelivat. Vuonna 2001 tapahtui

muutos, ja leirin nimeksi tuli ”Suvi Meets Ram-

bo”. Rambo taisi viedä voiton, sillä sen jälkeen

Suvi katosi leirinimien luettelosta.

2 0 0 0 - l u v u nu u s i a t u u l i a

Kahdentoista vuoden jälkeen lippukunnanjohta-

ja vaihtui. Lippukunnanjohtajaksi vuodelle 2001

valittiin Niina Valve. Puolestaan vuonna 2002

lippukunnanjohtajaksi varsinainen kokous valitsi

Antti Kuparisen, joka siirtyi lippukuntaamme toi-

sesta lippukunnasta ja suoraan lippukunnanjoh-

tajaksi.

Lippukuntaa muokattiin myös yhdistyksenä. Joh-

tajiston organisaatiota muokattiin ja säännötkin

tarkistettiin ajantasalle. Johtajiston toimintatapo-

jen päivitys toi lippukunnan päätöksen teon

mahdolliseksi yhä nuoremmille johtajille, sillä tä-

män myötä kaikki yli 14-vuotiaat jäsenet voivat

vaikuttaa päätöksen tekoon aktiivisesti. Vuoden

2003 aikana otettiin käyttöön Jofu eli johtajafoo-

rumi, joka kokoontuu joka toinen kuukausi pois

lukien kesäkuukaudet. Johtajiston työnjaon ke-

hittämistä jatkettiin, ja keväällä 2006 saatiin joh-

tajien tehtävät ja vastuut kirjattua selventämään

ison johtajiston työnjakoa.

Lippukunnanjäsenmäärä on 2000-luvun puolella

vaihdellut 150-170 jäsenen välillä, ja suurimmil-

laan jäsenmäärä on ollut syksyllä 2006. Tuol-

loin jäseniä lippukunnassa oli ensi kertaa yli

180.

K o l k a n p o l k u a r a k e n-n e t t i i n v u o s i n a 2 0 0 3 -2 0 0 4

Kautta aikojen lippukunnalla on ollut muutamia

elintärkeitä tukikohtia lippukunnan retki- ja leiri-

toiminnan tukemiseksi: Askaisissa sijaitseva leiri-

Oli jännittävää tulla uuteen toimintaym-päristöön ja lippukuntakulttuuriin. Olintuolloin ollut partiossa kauemmin kuin

Kolkankävijät oli ollut olemassa, joten koin tuo-vani mukanani kokemusta ja näkemystä partio-toiminnasta. Kuitenkaan uusien toimijoiden jatoiminnan keskelle tuleminen ei ollut helppoa,

mutta hyvä lippukuntahenki ja aktiivinen johta-jisto helpottivat tilannetta. Lisäksi nuorekas jatrendikäs lippukunta oli avoin uudistuksille jakehitykselle, vaikkakin sopivasti kyseenalais-taen uusia asioita.”,

muistelee Antti Kuparinen alkuaikojaan lippu-

kunnassa ja jatkaa:

”Lippukunnan johtajistolla on vallinnut ainaerinomainen me-henki ja tapahtumissa, projek-teissa, yms. mukana aina iso porukka nuoriaja vanhoja, niin tyttöjä kuin poikiakin. Kukaanei jää yksin, vaan hommat hoidetaan yhdessä,tuki on ympärillä ja koetaan yhdessä onnistumi-sen elämyksiä.”

saari Kolkka ja leirikeskus Mannerlahti ovat ol-

leet keskeinen osa leiritoimintaa. Retkitoimintaa

on myös tukenut maaseutuympäristö Lemussa,

Askaisissa ja Velkualla, joissa kolot ovat sijain-

neet lähellä metsää ja luontoa.

Lemussa alettiin 2003 rakentaa retkeilyreitistö

Kolkanpolkua lemulaisten yhdistysten voimin,

Kolkankävijät olivat hankkeesta vetovastuussa.

Retkeilyreitistö kiintolaavuineen valmistui vuon-

na 2004.

A k t i i v i n e n r e t k i - j a l e i-r i t o i m i n t a j a t k u u j am u k a a n t o i m i n t a a n t u-l e v a t m y ö s p a r t i o t a i t o-k i l p a i l u t

Lippukunnan leiri- ja retkitoiminta jatkui aktiivise-

na 2000-luvun alkupuolella, ja siihen tuotiin

uusia elementtejä, kuten esimerkiksi partiotaito-

kilpailut ja haikit. Ja kun vauhtiin päästiin, tulok-

set olivat upeita: hyviä tuloksia saivat aikaan

vartiolaiset, mutta sudenpennut nappasivat voi-

ton kahtena vuotena peräkkäin piirin sudenpen-

tukisoissa.

Vuonna 2003 lippukunnan 15-vuotissynttäreitä

juhlittiin Kolkassa Aarresaari-kesäleirillä. Aihetta

oli juhlaan myös sen takia, että lippukunta sijoit-

tui partioparaatissa 2. sijalle samaisena vuonna.

Vuonna 2004 vuorossa oli Varsinais-Suomen Par-

tiopiirin sudenpentujen tammileiri Taikamatto se-

kä Suomen Partiolaisten suurleiri Tarus.

Helmikuussa 2005 suunnattiin V-SP:n talvipiirilei-

rille HuovinTaiga, toukokuussa oli vuorossa V-

SP:n suunnistusmestaruuskisojen järjestelyvas-

tuu ja kesää vietettiin Kolkassa

Uppotukki-leirillä.

Aktiivisen retkitoiminnan lisäksi 2006 lippukun-

ta kokoontui Tulentekijä-talvileirille Kustaviin,

Luoteisväylä-06-leirille Kolkkaan ja syksyllä Ran-

nikkoseudun alueen voimin järjestettiin partiopii-

rin vartioiden retkipäivä, jossa lippukunnalla oli

pääjärjestelyvastuu ja noin 100 piirin vartiolaista

kutsuttiin Kolkanpolulle. Vuonna 2006 osallis-

tuttiin mm. Rauhanrakentaja –projektiin, jota

partiolaiset ympäri maailman suorittivat. Rau-

hanrakentaja jatkui vuonna 2007 kun vietettiin

partioliikkeen 100-vuotisjuhlia teemalla ”Yksi

maailma, yksi lupaus”. Lippukuntaleireillä ympä-

ri maailmaa nostettiin lippu uudelle vuosisadal-

le ja uusittiin partiolupaukset samanaikaisesti

1.8.2008. Näin tapahtui myös Bronw Sea –kesä-

leirillä Kolkassa.

Kesällä 2007 sudenpennut osallistuivat Tammi-

leiri Kolkkametsään. Vuosi toi tullessaan Kolkan-

kävijöille myös jotain uutta: partiotaitokisat

eivät olleet joitain yksittäisiä kokemuksia lu-

kuun ottamatta kuuluneet toimintaamme, vaik-

ka sudenpennut kahtena vuotena peräkkäin

olivat voittaneet sudenpentukisojen piirimesta-

ruuden. Vuosi 2007 toi tähän asiaan muutok-

sen, ja erilaisissa kisoissa kävi vuoden aikana

peräti 10 vartiota ja 6 pentuetta.

”Kolkanpolku oli erilainen haaste ja pon-nistus lippukunnalle, mutta se on paran-

tanut retkeilymahdollisuuksia entisestään.”,toteaa tuolloin lippukunnanjohtajana toiminut

Antti Kuparinen.

”Kokemukset kisoista rajoittuivat ennenkevättä 2007 V-SP:n talvikisoihin, jonne

vartiolaisena väkisin pakotettiin. Lähes 30 as-teen pakkasessa ei niin kauhean hauskaa ollut,ja ehkä siitä johtuen uutta yritystä tuli lykättyämonta vuotta. Mutta nyt ehkä juuri itsensä voit-taminen ja uusien taitojen löytyminen tekivät ki-sakokemuksesta loistavan ja nälkää jäi vieläseuraaviinkin kisoihin.”,kommentoi nettisivuilla kisakokemuksistaan An-

na Oikarinen, joka kävi johtajaporukalla kokeile-

massa partiotaitokisoja Tampereella.

35


2 0 - v u o t i s j u h l a t1 8 . 4 . 2 0 0 8Vuonna 2008 lippukunnanjohtajaksi valittiin Eve-

liina Virtanen, joka liittyi sudenpentuna lippu-

kuntaan syksyllä -88:

18.4.2008 lippukunta kokoontui Mannerlahteen

viettämään 20-vuotissyntymäpäiväjuhliaan. Pai-

kalle oli kutsuttu nykyisiä ja entisiä jäseniä sekä

yksityisiä ja kunnanedustajia toiminnantukijoi-

na. Juhlaillallisen lisäksi muisteltiin menneitä

partiomaisella ohjelmalla sekä julkistettiin ja

otettiin käyttöön lippukunnan oma ansiomerkki

Kolkkasaari.

Lippukunnassa oli keväällä 2008 151 jäsentä: 45

sudenpentua, 48 vartiolaista, 57 vaeltaja ja joh-

tajaikäistä, joista on 35 Askaisista, 89 Lemusta,

6 Velkualta ja 20 muualta.

20 vuoteen mahtuu paljon ikimuistoisiapartiotapahtumia, paljon on opittu ja on

ollut hienoa nähdä lippukunnan kehittyminen.Kahdenkymmenen vuoden aikana lippukuntaon saavuttanut vakaan aseman niinpaikallisesti kuin partiokentälläkin. Tästä onhyvä jatkaa kohti uusia haasteita.”

Kuva 20-vuotis juhlaillalliselta

Koonnut Eveliina VirtanenKuva Jugga Niittymäki

Documents

Kolkkajussi 2008 / 3