OLIP

A KE

RRAN

... KE / ONS / WED 11/ 01 / 2017

TO / THU 12 / 01 / 2017

19.00

HELSINGIN MUSIIKKITALO MUSIKHUSET I HELSINGFORSHELSINKI MUSIC CENTRE

SUSANNA

SETH

WIEK

MÄLKKI

JOSEL

HIJMANS

2

Vuonna 1913 ranskalainen lastenkirjailija André Hellé esitteli Claude Debussylle (1862-1918) ajatuksen lapsille suunnatusta baletista. Debussy innostui suuresti sekä ideasta että tarinasta, ja ryhtyi oitis säveltämään teosta La Boite à joujoux (Lelulaatikko). Kustantajalle hän kertoi hakevansa inspiraatiota etenkin tyttärensä Claude-Emman nukeista: ”Nuken sielu on erittäin salaperäinen… Ainoa tarkoitukseni on luoda musiikkia, josta lapset pitävät”.

Baletin pianopartituuri valmistui syksyllä 1913. Nuotit julkaistiin pian tämän jälkeen, ja niistä löytyi omistus Claude-Emmalle. Isä oli jo vuonna 1908 omistanut hänelle toisen lapsiaiheisen sävellyksensä, tunnetun pianosarjan Children’s Corner.

Sitten baletti piti orkestroida. Ensimmäisen maailmansodan johdosta ensiesitystä piti kuitenkin lykätä, ja Debussy alkoi myös olla niin sairas, että säveltäminen oli yhä vaikeampaa. Lopulta hän menetti kaiken mielenkiintonsa hanketta kohtaan ja antoi oppilaansa André Caplet’n orkestroida partituurin valmiiksi. Kun La Boite à joujoux sai ensi-iltansa Pariisissa joulukuussa 1919, Debussyn kuolemasta oli jo puolitoista vuotta.

Kuten otsikko kertoo, baletti sijoittuu lelujen maagiseen maailmaan. Kaikki henkilöt – joukossa Norsu, Pierrot, Paimen ja Poliisikonstaapeli – ovat nukkeja. Päähenkilöt ovat Sotilas, Tyttönukke ja Pulcinella. Tyttönukke on ihastunut pöhköön Pulcinellaan. Sotilas lähtee taisteluun ja haavoittuu pahasti. Tyttönukke hoivaa hänet kuntoon ja rakastuu. Sotilas ja Tyttönukke avioituvat ja saavat monta lasta.

Debussy kuvittaa tarinaa naiivin viehättävällä musiikilla, joka puhuttelee niin lasta kuin lapsenmielistä aikuistakin. Partituurista löytää populaareja sävelmiä – joukossa Debussyn oma Golliwog’s cake-walk – tansseja, marsseja ja oopperaparodioita.

CLAU

DE D

EBUS

SYLa Boite à joujoux

3

Ranskalainen Tristan Murail (s. 1947), joka opiskeli sävellystä Olivier Messiaenin johdolla, on tullut tunnetuksi uusien äänimaailmojen löytöretkeilijänä. Hän on laajentanut perinteistä orkesterisointia mm. syntetisaattoreiden, poikkeavien viritysten ja tiibetiläisten perinnesoittimien avulla. Vuonna 1973 hän oli mukana perustamassa Ensemble L’Itineraire - yhtyettä, joka tutkii live-elektroniikan mahdollisuuksia. Työskennellessään IRCAM:issa Pariisissa Murail auttoi luomaan uutta teknologiaa, jonka avulla analysoidaan, tuotetaan ja muokataan sointeja ja sävyjä. Lopputuloksena on ”musique spektral” (spektrimusiikki).

Murail’n tuotantoon kuuluu orkesteri- ja kamarimusiikkiteoksia sekä ensemble-sävellyksiä. Contes cruels on syntynyt Alankomaiden radion ja Output-festivaalin tilauksesta vuonna 2007 ja sai kantaesityksensä Amsterdamissa 28.9. samana vuonna Otto Tauskin johdolla. Teos on sävelletty orkesterille ja kahdelle solistiselle sähkökitaralle, joiden ääniä muokataan elektronisesti. Toisessa kitarassa käytetään neljäsosasävelaskelviritystä.

Otsikko Contes cruels – jonka voi kääntää muotoon ”julmia” tai paremminkin ”sydämettömiä kertomuksia” – viittaa ranskalaisen Villiers de l’Isle-Adamin (1838-1889) samannimiseen novellikokoelmaan vuodelta 1883. Murail on korostanut ettei sävellys ole ohjelmallinen, mutta samaan hengenvetoon silti todennut alussa esitettävän aiheen toimivan eräänlaisena ”Olipa kerran”-mottona. Musiikissa on hänen kertomansa mukaan myös humoristisia viittauksia novelliin Le secret de l’ancienne musique (Vanhan musiikin salaisuus). Novellissa lyömäsoittajalle annetaan vanha helisevä soitin, jota hänen pitää soittaa modernin teoksen kantaesityksessä. Osuus kostuu kuitenkin yksinomaan tauoista. Soittaja yrittää tehdä työtä käskettyä, turhautuu, saa raivokohtauksen – ja putoaa bassorumpuun.

TRIS

TAN

MUR

AIL

Contes cruels

4

1800-luvun jälkimmäisen puoliskon aikana ranskalainen taidemusiikki alkoi yhä enemmän hakea inspiraatiota eksoottisista seuduista, kuten Itä-Aasiasta ja Lähi-idästä. Myös naapurimaa Espanja alkoi kiinnostaa: kevättalvella 1875 Pariisissa kantaesitettiin sekä Édouard Lalon viulukonsertto Symphonie espagnole että Georges Bizet’n ooppera Carmen. Flamenco, jota-musiikki, kitara-imitaatiot ja kastanjetit soivat jatkossa esimerkiksi Emmanuel Chabrierin (España) Claude Debussyn (Ibéria) ja Jacques Ibertin (Escales) musiikissa.

Maurice Ravel (1875-1937) oli syntynyt Cibouren maakunnassa Espanjan rajan tuntumassa, ja hänen äitinsä oli baski. Taustan arvellaan vaikuttaneen Ravelin kiinnostukseen espanjalaista musiikkia ja kulttuuria kohtaan, mikä ilmenee esimerkiksi oopperassa L’heure espagnole, baletissa Bolero ja pianosarjan Gaspard de la nuit viimeisessä osassa.

Syksyllä 1907 Ravel sai valmiiksi neliosaisen sarjan kahdelle pianolle, Espanjalaisen rapsodian. Sävellyksen orkesteriversio valmistui seuraavan vuoden helmikuussa ja sai kantaesityksensä Pariisissa kuukautta myöhemmin Édouard Colonnen johdolla. Jotkut arvostelijat reagoivat torjuvasti, mutta enemmistö ylisti musiikin mielikuvituksellisuutta ja soitinnuksen värikkyyttä. Teosta kirjoittaessa Ravel ei ollut vielä kertaakaan ollut Espanjassa, joten häntä miellytti espanjalaisen säveltäjä Manuel de Fallan innostus: de Falla piti musiikkia ”aidon espanjalaisena”.

Rapsodian avaa hidas, tunnelmallinen Prélude à la nuit (Alkusoitto yöhön). Musiikki toistaa hypnoottisesti sävelkulkua F-E-D-Cis. Toinen osa on rytmikäs Malagueña. Rapsodian kuuluisin osa Habanera perustuu Ravelin jo vuonna 1895 säveltämään kappaleeseen. Viimeinen osa Feria (Juhlat) sisältää sekä iloisia purkauksia että nostalgista tunnelmointia.

MAU

RICE

RAV

ELEspanjalainen rapsodia

5

Maurice Ravel ei ollut ainoastaan merkittävä säveltäjä, hän oli myös taitava pianisti ja loistava soitintaja. Tässä mielessä ei ole erikoista, että hänen tuotantonsa selkärangan muodostavat useat piano- ja orkesteri-sävellykset. Molemmissa tapauksissa hän osoitti kykynsä luoda soittimellisesti taiturillista ja ilmaisultaan mielikuvituksellista musiikkia, joka ratkaisevasti erosi siitä impressionismista sävellystyylistä, johon hänet kuitenkin yleensä liitetään. Voisi sanoa, että siinä missä Debussy luo tunnelmaa, Ravel piirtää selkeitä ääriviivoja.

Pianoteoksistaan Ravel teki usein myös orkesteri-versioita. Kyse oli tällöin ensisijaisesti hänen itselleen asettamasta teknisestä haasteesta: kuinka muuntaa pianon ”mustavalkoinen” sointi orkesterin ”värilliseksi”. Näin ollen on olemassa sekä piano- että orkesteriversiot mm. teoksista Pavane kuolleelle prinsessalle, Couperinin hauta, Yleviä ja tunteellisia valsseja ja Menuet antique.

Viisiosaisesta pianosarjasta Miroirs (Heijastuksia; 1904-05) Ravel orkestroi kaksi osaa: Une barque sur l’ocean (Pursi valtamerellä) ja Alborada del gracioso (Narrin aamulaulu). Viimeksi mainittu syntyi vuonna 1918 ja sai kantaesityksensä Pariisissa vuotta myöhemmin. Molemmissa versioissaan Alborada del gracioso kuuluu Ravelin suosituimpiin sävellyksiin.

Miroirs oli aikanaan suurta huomiota herättänyt teos. Sävelkieli yhdistää ennakkoluulottomasti Lisztin virtuositeettia romanttiseen ilmaisuun ja moderniin harmoniaan. Jokainen teoksen osa on omistettu tietylle Ravelin ystävälle, ja sarjan otsikon arvellaan tarkoittavan osien olevan ”heijastuksia” kyseistä henkilöistä. Alborada del gracioso on omistettu kriitikko ja kirjailija M. D. Calvocoressille.

Ravelissa oli äidin puolelta baskilaista verta, ja hänen teoksissaan on usein Espanjaan viittaavaa temperamenttia. Alborada del gracioso ei ole poikkeus. Tässä vilkkaassa ja värikkäässä orkesterifantasiassa kuulee kitaran näppäilyä ja kastanjettien kalketta, ja fagotin soolomelodiaa on pidetty maurilaisena. ”Alborada” on laulu, jonka trubaduuriperinteessä esittivät kaksi rakastavaista heidän erotessaan aamunkoitteessa, ja ”gracioso” on espanjalaisen komedianäytelmän nimitys hovinarrille. Sävellys on rakenteeltaan lähellä klassista scherzoa, jossa nopea musiikki ympäröi hitaampaa triojaksoa.

MAU

RICE

RAV

ELNarrin aamulaulu (Alborada del gracioso)

6

Helsingin kaupunginorkesterin 13. ylikapellimestari, Helsingissä syntynyt ja nuoruusvuodet asunut Susanna Mälkki on kasvanut musiikkikulttuuriin HKO:n säestyksellä. Pienenä hän kävi perheensä kanssa konserteissa, vähän vanhempana myös koululaiskonserteissa, ja nuorena opiskelijana tietenkin kausikonserteissa kuuntelemassa maailman parhaita solisteja.

Ennen kapellimestarinuraansa Mälkki opiskeli sellonsoittoa Sibelius-Akatemiassa ja Tukholmassa sekä Lontoossa, voitti Turun sellokilpailun ja nousi Göteborgin sinfoniaorkesterin soolosellistiksi. Jo nuorena kytemään jäänyt kiinnostus kapellimestarin työtä kohtaan oli siinä vaiheessa kuitenkin vahvistunut sillä seurauksella, että hän oli pyrkinyt Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalle onnistuneesti. ”Luulen, että olen aina jollain tavalla tiennyt päätyväni kapellimestariksi. Muistan jo sello-opiskeluaikoinani ajatelleeni, että ’kyllä minäkin pääsisin kapuluokalle’”, Mälkki kertoo.

Mälkin ensikosketus orkesterinjohtamiseen tuli Tukholmassa orkesterisoitinten opiskelijoista kootun pienyhtyeen kapellimestarina. Tunne todellisen intohimon löytymisestä oli kirkas jo silloin, ja on sitä edelleen. Syksyllä 2016 Mälkki aloitti synnyinkaupunkinsa orkesterin ylikapellimestarina. Ensimmäisen kauden teemana on ranskalaisuus.

”Olen halunnut koota hienoja teoksia yhteen ja tehdä niistä yhtenäisen ohjelmiston, jotta ei edettäisi vain kappale tai konsertti kerrallaan. Esteettisesti ajatellen Ranskassa on erilainen tapa tuottaa ääntä myös soitinryhmäkohtaisesti. Ranskalaisessa musiikissa on erilainen sointi, aivan kuten suomalaisilla orkestereilla on oma sointinsa Sibeliuksessa.”

Vuonna 1882 perustettu Helsingin kaupunginorkesteri, jonka historiaan kuuluvat suomalaisen musiikin merkkihenkilöt Robert Kajanuksesta ja Jean Sibeliuksesta alkaen, on Mälkin mielestä suuri ylpeydenaihe koko kaupungille.

”Orkesterikonsertissa koemme asioita yhdessä, jaamme yhteisiä elämyksiä. Orkesteri on kuin elävä musiikkikirjasto, avoin kaikille. Klassinen musiikki on aina ollut olennainen osa koko kulttuurimme identiteettiä, jo Sibeliuksen ajoista alkaen.”

SUSA

NNA

MÄL

KKI

7

SUSA

NNA

MÄL

KKI ©

CHR

IS L

EE

8

Kitara valikoitui yhdysvaltalaisen Seth Joselin soittimeksi käytännön syistä. Vaikka rummut kiinnostivat häntä aluksi enemmän, kerrostaloasumisen ja naapurisovun rajoitteet tulivat vastaan ja kitara oli siihen käypä kompromissiratkaisu. Josel soitti vuoden ajan myös alttoviulua, mutta mikään ei ole saanut häntä luopumaan pääsoittimestaan sittemmin. Manhattan School of Musicin jälkeen Josel valmistui musiikin maisteriksi Yalesta ja jatkoi opintojaan yliopistonsa historian ensimmäiseksi tohtoritason kitaransoittajaksi.

Yhtenä harvoista taidemusiikkiin keskittyneistä sähkökitaristeista Josel on kantaesittänyt pitkälle yli sata teosta, mukaan luettuna Tristan Murail’n, Louis Andriessenin ja Mauricio Kagelin sävellyksiä. Yhdessä Ming Tsaon kanssa kirjoittamansa ja sekä säveltäjille että soittajille suuntaamansa The Techniques of Guitar Playing on noussut alan keskeiseksi oppikirjaksi. Seth Josel on esiintynyt Suomessa vuonna 2013 Tulkinnanvaraista-festivaalilla.

SETH

JOS

EL

12 / 01 HKO SCREEN #hkoscreenSUORA LÄHETYS / DIREKTSÄNDNING / LIVE BROADCASTWWW.HELSINKIKANAVA.FI

Katsottavissa netissä 30 päivän ajan konsertin jälkeen.Se på nätet i 30 dagars tid efter konserten.Watch on demand for 30 days after the concert.

9

SETH

JOS

EL

10

Alankomaalainen Wiek Hijmans on Manhattan School of Musicin historian ensimmäisenä sähkökitaristina soittimensa merkittävimpiä edelläkävijöitä. Hänen elämäntehtäväkseen ottamansa tavoite sähkökitaran liittämisestä taidemusiikin traditioon on avannut säveltäjille ja soittajille uusia ilmaisukeinoja.

Hijmansin kantaesittämiin säveltäjänimiin kuuluvat mm. Christian Wolff, Derek Bermel, Theo Loevendie, Arthur Kampela, ja soolo-osuuksin tähdittämiinsä orkestereihin mm. L.A. Chamber Orchestra, BBC Symphony orchestra ja The Nieuw Ensemble. New Yorkin filharmonikoiden kanssa Hijmans esiintyi vuonna 2014 CATCH-kvartetteineen, johon kuuluu myös muusikkokollega Seth Josel.

Seuraa Wiek Hijmansia Twitterissä @wiekhij

WIE

K HI

JMAN

S

Käsiohjelma / Programblad / Program

Teosesittelyt / Verkpresentationer / Programme NotesChristian HolmqvistTaiteilijaesittelyt / Artistpresentationer / Artist biosJaani LänsiöKäännökset / Översättningar / TranslationsChristian Holmqvist (ruotsi / svenska / Swedish)Susan Sinisalo (englanti / engelska / English)Ulkoasu / DesignBond Creative Agency OyTaitto ja painatusGrano Oy, Vantaa 2017Oikeudet muutoksiin pidätetään. / Rätt till ändringar förbehålles. / All rights reserved.

Käsiohjelma 2 € (sis. alv. 10 % 0,18 €). Y-tunnus: 0201256-6

11

WIE

K HI

JMAN

S ©

GRI

ET V

ANDE

PITT

E

12

Helsingin kaupunginorkesteri on perustettu vuonna 1882 ja on siten Pohjoismaissa pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut ammattisinfoniaorkesteri. Se on kasvanut 36 muusikon soittajistosta 102 vakinaisen soittajan orkesteriksi, joka konsertoi vuosittain noin 100 000 kuulijalle.

Viisi ensimmäistä vuosikymmentä orkesterin ylikapellimestarina oli sen perustaja Robert Kajanus. Vuosina 1892–1923 orkesteri kantaesitti valtaosan Jean Sibeliuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla. Sittemmin kaupunginorkesteria ovat luotsanneet mm. Paavo Berglund, Okko Kamu ja Leif Segerstam. Ylikapellimestari John Storgårdsin kausi päättyi vuoden 2015 lopussa. Kapellimestari Susanna Mälkki valittiin syyskuun 2014 alussa orkesterin seuraavaksi ylikapellimestariksi, ja hänen kolmivuotinen kautensa on käynnistynyt syksystä 2016.

Vuonna 2011 kaupunginorkesteri aloitti konsertoinnin uudessa kotisalissaan Helsingin Musiikkitalossa. Vuosittaisten 70–80 konsertin lisäksi orkesteri tekee säännöllisesti ulkomaankiertueita. Ensimmäinen konserttimatka suuntautui Pariisin maailmannäyttelyyn kesällä 1900. Orkesteri on Euroopan lisäksi vieraillut neljä kertaa Yhdysvalloissa ja Japanissa sekä tehnyt ensimmäisenä suomalaisena sinfoniaorkesterina konserttikiertueen Etelä-Amerikkaan.

HKO on saanut tunnustusta levytyksistään, joista useille on myönnetty palkintoja sekä Grammy-ehdokkuuksia.

HELS

INGI

N KA

UPUN

GINO

RKES

TERI

www.helsinginkaupunginorkesteri.fihelsinki.philharmonic@hel.fi

helsinkiphilharmonic

@HelsinkiPhil

helsinkiphilharmonic

HelsinkiPhilharmonic

13

CLAUDE DEBUSSYLa Boite à joujoux

År 1913 kontaktades Claude Debussy (1862-1918) av den franska barnboksförfattaren André Hellé som presenterade scenariot till en barnbalett. Debussy gillade både idén och storyn, och började omedelbart komponera La Boite à joujoux (Leksakslådan). Mest inspiration hämtade han från sin dotter Claude-Emmas dockor. Debussy skrev till sin förläggare: ”Dockor har en synnerligen gåtfull själ… Min enda avsikt är att skriva en musik som tilltalar barn”.

Pianopartituret fullbordades hösten 1913. I de tryckta noterna fanns en tillägnan till Claude-Emma; fadern hade redan 1908 tillägnat henne ett annat verk med barnmotiv, den kända pianosviten Children’s Corner.

Sedan skulle baletten orkestreras. Men premiären måste uppskjutas på grund av det första världskriget, och sedan började Debussy vara för sjuk för att orka komponera riktigt något alls. Han förlorade allt intresse för projektet och lät sin elev André Caplet orkestrera partituret färdigt. Då La Boite à joujoux hade premiär i Paris i december år 1919 hade Debussy varit död i ett och ett halvt års tid.

Såsom titeln berättar är balettens handling förlagd till leksakernas magiska värld. Alla personer – bland annat Elefanten, Pierrot, Herden och Poliskonstapeln – är dockor. Huvudpersonerna är Soldaten, Flickdockan och Pulcinella. Flickdockan är förtjust i fåntratten Pulcinella. Soldaten går ut i strid och blir svårt sårad. Flickdockan sköter om honom och blir förälskad, och de gifter sig och får många barn.

Debussy ackompanjerar denna berättelse med en naiv, charmig musik som tilltalar såväl barn som barnasinnade vuxna. I partituret finner man populära melodier – bland annat Debussys egen Golliwog’s cake-walk – , danser, marscher och operaparodier.

TRISTAN MURAILContes cruels

Fransmannen Tristan Murail (f. 1947), som studerade under ledning av Olivier Messiaen, har blivit känd som en de nya klangvärldarnas upptäcktsresande. Han har utvidgat den traditionella orkesterklangen med hjälp av bl.a. synthesisers, avvikande temperering och traditionella tibetanska instrument. År 1973 var han med om att grunda Ensemble L’Itineraire som utforskar live-elektronikens möjligheter. Då Murail arbetade på IRCAM i Paris bidrog han till att skapa ny teknologi med vars hjälp man analyserar, producerar och bearbetar klanger och nyanser. Slutresultatet är ”musique spectral” (spektralmusik).

14

Murail har komponerat orkester- och kammarmusikverk, samt ensemblekompositioner. Contes cruels skrevs på beställning av Nederländernas radio och Output-festivalen och uruppfördes den 28.9.2007 i Amsterdam under ledning av Otto Tausk, Verket är skrivet för orkester och två solistiska elgitarrer vilkas ljud bearbetas elektroniskt. En av elgitarrerna är stämd i kvartstoner.

Titeln Contes cruels – som kan översättas som ”grymma”, eller, ännu bättre, ”hjärtlösa berättelser” – hänvisar till fransmannen Villiers de l’Isle-Adams (1838-1889) år 1883 utgivna novellsamling med samma namn. Murail har betonat att hans verk inte är programmatiskt, men dock konstaterat att inledningens i fortsättningen återkommande tema är ett slags ”Det var en gång”-motto. Dessutom kan man enligt tonsättaren finna humoristiska hänvisningar till novellen Le secret de l’ancienne musique (Den gamla musikens hemlighet). Novellen handlar om en perkussionist som skall spela på ett gammal, rasslande instrument då ett modernt musikverk skall uruppföras. Stämman består dock av enbart pauser. Musikern försöker göra så gott han kan, blir allt mera frustrerad, får ett raserianfall – och trillar in i en bastrumma.

MAURICE RAVELSpansk rapsodi

Under den senare hälften av 1800-talet började den franska konstmusiken att i allt högre grad hämta inspiration från exotiska trakter såsom Fjärran Östern eller Mellanöstern. Även grannlandet Spanien började intressera: vårvintern 1875 uruppfördes i Paris både Édouard Lalos violinkonsert Symphonie espagnole och Georges Bizets opera Carmen. I fortsättningen dök flamenco, jota, gitarrimitationer och kastanjetter upp i exempelvis Emmanuel Chabriers (España) Claude Debussys (Ibéria) och Jacques Iberts (Escales) musik.

Maurice Ravel (1875-1937) var född i Ciboure, alldeles bredvid Spanien, och hans mor var från Baskien. Dessa faktorer antas förklara varför Ravel var så fascinerad av spansk musik och kultur, ett faktum som framträder i bl.a. operan L’heure espagnole, baletten Bolero och i sista satsen i pianosviten Gaspard de la nuit.

Hösten 1907 fullbordade Ravel en svit i fyra satser för två pianon med titeln Spansk rapsodi. Verkets orkesterversion fullbordades i februari året därpå, och uruppfördes i Paris i mars under ledning av Édouard Colonne. Vissa kritiker ställde sig avvisande, men majoriteten hyllade musikens fantasi och orkestreringens kolorit. Då Ravel skrev verket hade han ännu aldrig besökt Spanien. Därför smickrade det honom att den spanska tonsättaren Manuel de Falla var så entusiastisk: enligt de Falla var musiken ”autentiskt spansk”.

15

Rapsodin öppnar med den långsamma, stämningsfulla satsen Prélude à la nuit (Förspel till natten). I musiken upprepas hypnotiskt tonföljden F-E-D- Ciss. Den andra satsen är en rytmisk Malagueña. Rapsodins mest berömda sats är Habaneran som bygger på ett stycke Ravel hade komponerat redan år 1895. Den avslutande satsen Feria (Fest) innehåller såväl glada utbrott som drömmande nostalgi.

MAURICE RAVELAlborada del gracioso

Maurice Ravel var inte enbart en betydande tonsättare. Han var även en skicklig pianist och en lysande instrumenterare. Därför är det inte egendomligt att ryggraden i hans produktion består av flera piano- och orkesterkompositioner. I båda fallen visade han sin förmåga att skapa en instrumentalt virtuos och till uttrycket fantasifull musik som på ett avgörande sätt skiljer sig från den impressionistiska musikstil han vanligen förknippas med. Man kunde säga att där Debussy skapar atmosfär tecknar Ravel konkreta streck.

Ravel gjorde orkesterversioner av flera av sina pianoverk. Det rörde sig i första hand om en teknisk utmaning: Ravel ville se hur han kunde omvandla pianots ”svartvita” klang till orkesterns ”färggranna”. Således existerar såväl piano- som orkesterversioner av bl.a. Pavane för en död prinsessa, Couperins grav, Nobla och sentimentala valser och Menuet antique.

Ur den femsatsiga pianosviten Miroirs (Speglingar; 1904-05) orkestrerade Ravel två satser: Une barque sur l’ocean (En båt på oceanen) och Alborada del gracioso (Gycklarens morgonsång). Sistnämnda skrevs år 1918 och uruppfördes i Paris året därpå. I båda versionerna är Alborada del gracioso ett av Ravels populäraste verk.

Miroirs var ett verk som på sin tid väckte stor uppmärksamhet. Tonspråket kombinerade Liszts virtuositet med ett romantiskt uttryck och en modern harmonik. Varje sats är tillägnad någon av Ravels vänner, och man har antagit att titeln betyder att satserna är ”speglingar” av dessa personer. Alborada del gracioso är tillägnad kritikern och författaren M. D. Calvocoressi.

Från sin mors sida hade Ravel baskiskt blod i ådrorna, och i hans verk finns ofta ett spanskinfluerat temperament. Alborada del gracioso är inget undantag. I denna färgstarka orkesterfantasi hör man gitarrer knäppa och kastanjetter klappra, och fagottens solomelodi har ansetts vara morisk. ”Alborada” är den sång som två älskande enligt trubadurtraditionen sjöng då de skiljdes i gryningen, medan ”gracioso” är den spanska komedins beteckning för en gycklare eller hovnarr. Kompositionen är till sin struktur nära det klassiska scherzot: en snabb musik omger ett långsammare trioparti.

16

SUSANNA MÄLKKI

Helsingfors stadsorkesters trettonde chefdirigent Susanna Mälkki är född och uppvuxen i Helsingfors, dessutom uppvuxen till ackompanjemang av HSO. Som liten gick hon med sin familj på konserter, som litet äldre på skolkonserter, och då hon studerade gick hon på säsongkonserter och lyssnade på världens bästa solister.

Före dirigentkarriären inleddes studerade Mälkki cello vid Sibelius-Akademin och i Stockholm och London. Hon vann första pris i Åbo cellotävling och blev Göteborgs symfoniorkesters solocellist. I detta skede hade lusten att dirigera dock blivit allt starkare. Mälkki sökte till Sibelius-Akademins dirigentklass och blev antagen.”Jag tror att jag på något plan alltid vetat att jag skall bli dirigent. Jag minns att jag redan då jag studerade cello tänkte:’nog skulle jag också komma in på dirigentklassen’.”

Mälkki dirigerade en orkester första gången i Stockholm, där orkesterstuderande bildat en ensemble som behövde en dirigent. Denna erfarenhet bevisade henne att dirigerandet var rätt sätt att ge utlopp för passionen för musik. Hösten 2016 inledde hon sitt arbete som chefdirigent för sin hemstads orkester. Den första konsertsäsongens tema är det franska.

”Jag har velat föra samman flera fina verk för att bilda en enhetlig repertoar i vilken man inte bara går från ett stycke till ett annat, eller från en konsert till en annan. I Frankrike har man ett helt eget sätt att producera ljud även inom instrumentgrupperna. Den franska musiken har en helt egen klang, på samma sätt som finska orkestrar har sin egen Sibelius-klang.”

Helsingfors stadsorkester är grundad år 1882 och till dess historia höra flera musikens stormän från och med Robert Kajanus och Jean Sibelius. Mälkki anser att staden har skäl att vara stolt över sin orkester.

”På en orkesterkonsert upplever vi ting tillsammans, delar dem gemensamt. Orkestern är som ett levande orkesterbibliotek som är öppet för alla. Den klassiska musiken har alltid, redan sedan Sibelius tider, utgjort en väsentlig del av vår kulturella identitet.”

SETH JOSEL

Praktiska orsaker ledde till att gitarren blev amerikanen Seth Josels instrument. Han föredrog trummor, men detta gillade inte grannarna i höghuset. Gitarren utgjorde en bra kompromiss. I ett års tid spelade Josel även altviolin. Han studerade vid Manhattan School of Music, blev sedan magister i musik vid Yale och senare sitt universitets första doktor i gitarrspel.

Josel är en av de få elgitarrister som satsat på att spela konstmusik. Han har uruppfört verk av bl.a. Tristan Murail, Louis

17

Andriessen och Mauricio Kagel. Tillsammans med Ming Tsao har han skrivit läroboken The Techniques of Guitar Playing. Seth Josel uppträdde i Finland år 2013 på festivalen Tulkinnanvaraista.

WIEK HIJMANS

Wiek Hijmans från Nederländerna är den första i Manhattan School of Music skolade elgitarristen. Han har tagit till sin livsuppgift att låta instrumentet utgöra en del av konstmusikens tradition.

Hijmans har uruppfört verk av bl.a. Christian Wolff, Derek Bermel, Theo Loevendie och Arthur Kampela. Han har uppträtt som solist med bl.a. L.A. Chamber Orchestra, BBC Symphony orchestra och The Nieuw Ensemble. 2014 uppträdde han med New Yorks filharmoniker tillsammans med CATCH-kvartetten i vilken även Seth Josel spelar.

Följ Wiek Hijmans på Twitter: @wiekhij

HELSINGFORS STADSORKESTER

Helsingfors stadsorkester är grundad år 1882 och är därmed den av Skandinaviens professionella symfoniorkestrar som har varit längst kontinuerligt verksam. Ensemblen bestod till en början av 36 musiker. Idag består orkestern av 102 fast anställda musiker. Den konserterar årligen för ca 100 000 lyssnare.

Under orkesterns fem första årtionden var dess chefdirigent dess grundare, Robert Kajanus. 1892-1923 uruppförde orkestern majoriteten av Jean Sibelius symfoniska produktion under tonsättarens egen ledning. Senare har stadsorkestern letts av bl.a. Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam och John Storgårds. I början av september 2014 valdes Susanna Mälkki till orkesterns nästa chefdirigent. Mälkki inleder sin treårsperiod hösten 2016.

År 2011 började stadsorkestern konsertera i sin nya hemsal i Musikhuset i Helsingfors. Orkestern ger årligen 70-80 konserter och gör regelbundet konsertturnéer utomlands. Den första konsertresan riktades världsutställningen i Paris sommaren 1900. Orkestern har turnerat i Europa samt bl.a. fyra gånger i Förenta Staterna och Japan. Den var den första finländska symfoniorkester som turnerade i Sydamerika.

HSO har blivit uppmärksammad för sina skivinspelningar. Flera av dem har tilldelats pris och bl.a. Grammy-nomineringar. www.helsingforsstadsorkester.fi

18

CLAUDE DEBUSSYLa boîte à joujoux (The Toy Box)

In composing his ballet The Toy Box for children, Claude Debussy (1862–1918) turned to his daughter’s puppets for inspiration. His sole aim, he said, was to create music that children (and adults) would like. He completed the piano score in 1913 but then faced the problem of orchestrating it. The premiere had to be delayed because of the First World War, he became too ill to work and finally assigned the job to a pupil. By the time the ballet was premiered in Paris in 1919, Debussy was dead.

The cast – all puppets – of the ballet includes many familiar characters, among them Pierrot, Punch, Harlequin, a Policeman and a Shepherd. A Soldier falls in love with a girl. The path of love is not easy, but in the end they marry and have lots of children. Debussy illustrates his story with naively charming music, and many popular tunes pop up here and there – dances, marches, opera parodies and his own Golliwog’s cake-walk.

TRISTAN MURAILContes cruels (Cruel Tales)

Tristan Murail (b. 1947) is renowned for his search for new worlds of sound, expanding the conventional orchestra with the addition of such things as synthesizers, alternative tunings and traditional Tibetan instruments. While working at IRCAM in Paris he helped to create new means of analysing, producing and processing timbres and tones, an art that came to be known as spectral music.

Contes cruels is scored for orchestra and two electric guitars, the second tuned up a quarter-tone. The title alludes to a collection of stories by another Frenchman, Villiers de l’Isle-Adam (1838–1889). The music is not programmatic, but, says Murail, the motif heard at the beginning acts as a sort of “once upon a time” motto. There are also some humorous allusions to the cruel tale Le secret de l’ancienne musique in which a percussionist is given an instrument with bells almost impossible to keep silent on which to perform an avant-garde work. The part nevertheless consists entirely of rests. The player tries in vain to do as he is told but gets so frustrated that he becomes enraged and falls into the bass drum.

19

MAURICE RAVELRapsodie espagnole

French composers in the latter half of the 19th century often looked to neighbouring Spain for inspiration: Bizet (Carmen), Chabrier (España), Debussy (Ibéria), Ibert (Escales), and Maurice Ravel (1875–1937), born near the Spanish border to a mother of Basque origin. In autumn 1907 he completed a four-movement suite for piano (and later a version for orchestra), calling it Rapsodie espagnole. At the time he had never actually visited Spain, so he was particularly pleased when the Spanish composer Manuel de Falla said it sounded truly Spanish. The suite opens with a slow Prélude à la nuit (Prelude to the Night). The second movement is a rhythmic Malagueña, a flamenco dance from the southern Spanish province of Màlaga, and the third and best-known is a Habanera (another dance). The suite ends with Feria (Festival), a movement of joyful moods and nostalgic undertones.

MAURICE RAVELAlborada del gracioso

Maurice Ravel was not only a fine composer; he was also a brilliant pianist and orchestrator. No wonder, therefore, that he often made orchestral arrangements of his piano works, providing versions in colour, as it were, of his black-and-white keyboard pieces. One of these was Alborada del gracioso (Aubade of the Jester) composed in 1918, premiered the following year and now one of his most popular compositions. It was one of the five movements in a suite called Miroirs that caused a great stir in its day, being a bold combination of Liszt-like virtuosity with romantic sentiment and modern harmonies. Each of the movements is dedicated to a certain friend of Ravel’s and the ‘jester’ in question is thought to have been the critic and writer M.D. Calvocoressi. Ravel had Basque blood in him on his mother’s side, and the listener has no difficulty imagining the plucked strings of a guitar or clacking castanets. An ‘alborada’ or ‘aubade’ is a troubadour song in which two lovers part at daybreak, and ‘gracioso’ was the name used in Spanish comedy for a court jester.

SUSANNA MÄLKKI

Born and bred in Helsinki, Susanna Mälkki has begun the 2016/2017 season as the 13th Chief Conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra. Before turning to conducting, she studied the cello in Helsinki, Stockholm and London, won the Turku Cello Competition and played principal cello in the Gothenburg

20

Symphony Orchestra. The desire to conduct sparked off at an early age was, however, catching fire, with the consequence that she applied – and was accepted – for the Sibelius Academy’s conducting class.

The theme for Susanna Mälkki’s first season as Chief Conductor of the HPO is the French connection. “I want to put fine works together as a coherent entity, not just to hop from one piece or concert to the next,” she says. As she knows from her term as Music Director of the Ensemble Intercontemporain, French orchestras produce sound in a different way, just as Finnish orchestras have their own distinctive sound in playing Sibelius.

The Helsinki Philharmonic Orchestra, founded in 1882 and with a history featuring a host of great names in Finnish music, is in Susanna Mälkki’s opinion a great source of pride for the whole of the Finnish capital.

“At an orchestral concert we encounter things together; we share experiences. An orchestra is like a live music library, open to all. Classical music has always been a fundamental element of Finland’s cultural identity, ever since the days of Sibelius.”

SETH JOSEL

The guitar became Seth Josel’s instrument for practical reasons. Though he preferred drums, his neighbours did not, so a compromise had to be sought. In time, he became the first guitarist at Yale University to obtain a doctorate. He has premiered well over 100 works, by Tristan Murail, Louis Andriessen, Mauricio Kagel and others. With Ming Tsao he has published a text book, The Techniques of Guitar Playing, designed for both composers and players, and he is co-founder of www.sheerpluck.de, a website dedicated to contemporary guitar music.

WIEK HIJMANS

The first electric guitarist in the history of the Manhattan School of Music, Wiek Hijmans is a major pioneer of his instrument, his mission in life being to make the electric guitar part of the classical music tradition. In doing so, he has created new potential for composers and players alike. Renowned composers have written works for him, and he has been the soloist with many leading orchestras. He is the founder of the CATCH electric guitar quartet to which Seth Josel also belongs. In 2014 the quartet appeared with the New York Philharmonic.

Follow him on Twitter @wiekhij

21

THE HELSINKI PHILHARMONIC ORCHESTRA

The Helsinki Philharmonic Orchestra, the first professional symphony orchestra to be founded in the Nordic countries, has been operating without a break for 132 years. It has grown from a band of 36 players to an orchestra of 102 regular members giving concerts attended by a total audience of a good 100,000 a year at the Helsinki Music Centre and abroad.

Between 1892 and 1923 the HPO gave the first performances of almost all the symphonic works by Jean Sibelius with the composer himself conducting. The HPO’s founder and first Chief Conductor Robert Kajanus was succeeded by Paavo Berglund, Leif Segerstam and John Storgårds. Conductor Susanna Mälkki has been appointed the next chief conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra. She begins a three-year term as Chief Conductor of the Orchestra in autumn 2016.

Works by Sibelius and Rautavaara have featured on the highly-acclaimed discs made by the HPO. The disc of songs by Sibelius, featuring soprano Soile Isokoski and Leif Segerstam, was awarded the MIDEM Classical Award in Cannes in 2007, and Towards the Horizon, disc containing music by Einojuhani Rautavaara under the baton of John Storgårds, the Gramophone Award in 2012. www.helsinkiphilharmonicorchestra.fi

JATKOKLUBI

Musiikkitalon päälämpiössä 12.1. konsertin jälkeenTarjolla musiikkia itsenäisyyden alkutaipaleelta sekä ylikapelli-mestari Susanna Mälkin mietteitä alkavan juhlavuoden ohjelmasta. Tervetuloa!

Annemarie Åström, viuluAtte Kilpeläinen, alttoviuluTomas Nuñez-Garcés, selloTiina Karakorpi, piano

22

I VIULUI VIOLINPekka Kauppinen IJan Söderblom IKati Kuusava II *Satu Savioja IIEija HartikainenKatariina Jämsä-PesonenMaiju KauppinenHelmi KuusiIlkka LehtonenJani LehtonenAnna MalmivirtaKari OlamaaErkki PalolaKalinka PirinenPetri PäivärinneElina ViitasaariEva Ballaz **Anna Husgafvel **Elina Lehto **Kati Rantamäki **Riikka Sintonen **

II VIULUII VIOLINAnna-Leena Haikola 4Ari Vilhjalmsson 4Heini Eklund 6Teija Kivinen 7Susanne Helasvuo 7 **Satu Alanko-RautamaaTeppo Ali-MattilaSilja FontanaMatilda HaavistoLinda HedlundKati KuusavaAnna-Kaisa OravistoSiiri RastaMirjam Suomisto-VallbackaHeikki TamminenOsmo VallbackaTerhi Ignatius **Emilia Karjunen **Krista Rosenberg **Pia Sundroos **

ALTTOVIULUALTVIOLINVIOLAAtte Kilpeläinen 4Torsten Tiebout 4Andres Kaljuste 4 **Petteri Poijärvi 6 *Carmen Moggach 7 *Aulikki Haahti-TurunenTuomas HuttunenKaarina IkonenTiila KangasPekka LaakkonenVeikko Lipponen

Lotta PoijärviMarkus SallinenHeikki VehmanenSilja Salorinne **

SELLOCELLO Tomas Nuñez-Garcés ITuomas Ylinen IKari Lindstedt IIJaani HelanderMathias Hortling Veli-Matti IljinJaakko RajamäkiIlmo SaaristoPinja Laine **Aino-Maija Riutamaa de Mata **

KONTRABASSOKONTRABAS DOUBLE-BASSMikko Moilanen 4Ville Väätäinen 4Jiri Parviainen 4 *Tuomo Matero 6 *Martti Pyrhönen 7Paul AksmanEero IgnatiusAdrian Rigopulos

HUILUFLÖJTFLUTEPäivi Korhonen 4Elina Raijas 4 *Qiao Zhang 5 **Tapio LaivaaraKatja Ceder **Nairi Azezian **PikkoloPiccoloJenny Villanen

OBOEHannu Perttilä 4Jussi Jaatinen 5Nils Rõõmussaar 5 *Aleksander Hännikäinen **EnglannintorviCor AnglaisPaula Malmivaara

KLARINETTI KLARINETTCLARINETOsmo Linkola 4Anna-Maija Korsimaa 5Es-klarinettiE Flat ClarinetPetteri Kivioja

23

KONSERTTIMESTARI / KONSERTMÄSTARE / LEADERSOOLOSELLISTI / SOLOCELLIST / PRINCIPAL CELLIST

ÄÄNENJOHTAJA / STÄMLEDARE / SECTION PRINCIPAL

VUOROTTELEVA ÄÄNENJOHTAJA /ALTERNERANDE STÄMLEDARE /ASSOCIATE PRINCIPAL

VARAÄÄNENJOHTAJA / VICESTÄMLEDARE / SUB-PRINCIPAL

III SOITTAJA / MUSIKER / PLAYER

VAKITUISEN SOITTAJAN TILAPÄINEN TEHTÄVÄ / ORDINARIE MUSIKERS TILLFÄLLIGA UPPGIFT /TEMPORARY POSITION, REGULAR PLAYER

MÄÄRÄAIKAINEN KIINNITYS /TIDSBUNDET ENGAGEMANG /TEMPORARY PLAYER

I / II / III

4

5

6

7

*

**

BassoklarinettiBass ClarinetHeikki Nikula

FAGOTTI FAGOTTBASSOON Markus Tuukkanen 4Mikko-Pekka Svala 5KontrafagottiContrabassoonNoora KärnäErkki Suomalainen

KÄYRÄTORVIVALTHORN HORNVille Hiilivirta 4Mika Paajanen 4Sam Parkkonen 6Miska MiettunenSakari NiemiJoonas SeppelinElina Tiainen **

TRUMPETTITRUMPETPasi Pirinen 4Touko Lundell 4 **Thomas Bugnot 5Alfonso Cantó RamónMika Tuomisalo

PASUUNABASUNTROMBONEValtteri Malmivirta 4 *Jussi Vuorinen 5 *Anu FagerströmBassopasuunaBass TromboneTom BildoPasi Mäkinen **

TUUBA TUBAPetri Keskitalo 4

PATARUMMUTTIMPANITomi Wikström 4Mikael Sandström 5

LYÖMÄSOITTIMETSLAGINSTRUMENTPERCUSSIONXavi Castelló Aràndiga 4Pasi Suomalainen 5

HARPPUHARPAHARPAnni Kuusimäki 4Minnaleena Jankko 5

ORKESTERI-JÄRJESTÄJÄTORKESTER-INSPICIENTERSTAGE MANAGERSMikko AspinenMatti Tähkävuori

I & II SARJAT / SERIER / SERIES

SUSANNA MÄLKKIkapellimestari / dirigent / conductor

SETH JOSELsähkökitara / elgitarr / electric guitar

WIEK HIJMANSsähkökitara / elgitarr / electric guitar

Claude Debussy (1862-1918)La Boîte à joujoux (1913) 31’Lelulaatikko, baletti / Leksakslåda, balett / Th e Toybox, ballet

PréludeLe sommeil de la boiteLe magasin de jouetsLe champ de batailleLa bergerie à vendreAprés fortune faiteÉpilogue: Danse de la poupée-Polka finale-Ronde

Tristan Murail (1947-)Contes cruelskahdelle sähkökitaralle ja orkesterille (2007) 20’för twå elgitarrer och orkesterfor two electric guitars and orchestra

Maurice Ravel (1875-1937)Espanjalainen rapsodia (1907-1908) 15’Rapsodie espagnole

Prélude à la nuitMalagueñaHabañeraFeria

Maurice Ravel (1875-1937)Alborada del gracioso (1918) 7’Narrin aamulauluGycklarens morgonsångAubade of the Jester

väliaika / paus / interval

Konsertti päättyy n. klo / Konserten avslutas ca kl / The concert ends at about 21.00