JYVÄSKYLÄN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

Arjenlähtöistä osallisuutta

lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi

SISÄLLYS

LUKIJALLE.......................................... ................................................................................................... 2

JOHDANTO VASUUN .................................... ........................................................................................ 3

1. KUVAUS VARHAISKASVATUS- JA PÄIVÄHOITOPALVELUISTA... ......................................... 4

1.1 LASTEN PÄIVÄHOITOPALVELUIDEN VISIO, TOIMINTA-AJATUS JA STRATEGISET TEEMAT .......................... 4 1.2 VARHAISKASVATUSPALVELUT JA NIIDEN TUOTTAMINEN ...................................................................... 6

2. KASVATUSKUMPPANUUS ................................. ......................................................................... 9

2.1 HYVÄ ALKU PÄIVÄHOIDOSSA ............................................................................................................ 9 2.2 LAPSEN VASU ................................................................................................................................ 10

3. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN ................... ....................................................... 11

3.1 TOIMINNAN SUUNNITTELUN LÄHTÖKOHTANA LAPSI ........................................................................... 11 3.2. HOIDON, KASVATUKSEN JA OPETUKSEN KOKONAISUUS ................................................................... 13

3.2.1 Sisällölliset orientaatiot ........................................................................................................ 13 3.2.2 Lapselle ominaiset tavat toimia ........................................................................................... 15

4. VARHAINEN TUKI ..................................... .................................................................................. 20

5. ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISTEN LASTEN VARHAISKA SVATUS ........................... 21

6. VARHAISKASVATUKSEN, ESIOPETUKSEN JA PERUSOPETUKSEN JATKUMO ............... 22

7. VARHAISKASVATUKSEN ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN....... .............................................. 22

8. MONIAMMATILLISUUS JA VERKOSTOYHTEISTYÖ............. .................................................. 24

9. KUNNAN VASUSTA YKSIKÖN VASUUN ...................... ............................................................ 24

KIRJALLISUUTTA..................................... ........................................................................................... 26

2

LUKIJALLE Jyväskylä tunnetaan kaupunkina, jossa kasvatuksella ja koulutuksella on pitkät perin-teet. Jyväskylä vaalii perinteitä, mutta arvostaa myös uudistumista. Paikallista asian-tuntemusta ja laaja-alaista tutkimusta hyödynnetään kaupungin kehittämistyössä. Vuonna 2009 kolme vireää kuntaa Korpilahti, Jyväskylän maalaiskunta ja Jyväskylä yhdistyivät muodostaen uuden Jyväskylän. Kaupunkiin ja sen palveluihin yhdistymi-nen toi monimuotoisuutta. Maaseutumaisuus elävöittää kaupunkikulttuuria ja päin-vastoin. Päivähoitoa ja varhaiskasvatusta kaikissa kolmessa kunnassa ohjasivat melko tuo-reet ja huolella työstetyt kunnan varhaiskasvatussuunnitelmat (vasut). Käytössä ol-leista suunnitelmista löytyi hyvä perusta Jyväskylän uuteen varhaiskasvatussuunni-telmaan. Uusinta tutkimus- ja teoriatietoa sekä käytännön kehittämistyötä hyödynnet-tiin uuden vasun laatimisessa. Näin syntyi uusi Jyväskylän varhaiskasvatussuunni-telma, jossa kasvattaja aidosti kohtaa lapsen ja arjenlähtöisyys teoriatiedon. Yhdessä arjenlähtöisesti toimien edistämme lapsen hyvinvointia ja mahdollistamme lapselle mahdollisimman hyvän elämän. Jyväskylässä 15.2.2010 Varhaiskasvatussuunnitelmatyöryhmä:

Päivi Koivisto, puheenjohtaja, päiväkodinjohtaja, kehittämisvastaava Tuuli Lääperi, sihteeri, päiväkodinjohtaja, kehittämisvastaava Merja Adenius-Jokivuori, kehittämisyksikön johtaja Raija Kauppinen, päiväkodinjohtaja Erkki Pelkonen, päiväkodinjohtaja Tiina Ruppa, päiväkodinjohtaja

Kieliasu: Kirsti Nousiainen, päiväkodinjohtaja Taitto: Leena Ruhanen, viestintäkoordinaattori, Heli Sivill, toimistosihteeri Valokuvat: Leena Purasmaa, erityislastentarhanopettaja ja Mimma Anttinen, lasten-

tarhanopettaja Runot: Katriina Ahonen, perhepäivähoitaja, kirjasta ”Kiisseliviikset” Piirrokset: Jyväskylän päiväkotien lapset

3

JOHDANTO VASUUN Koti on lapsen paras paikka. Lapsen vanhemmat ja perhe ovat lapsen kasvun ja ke-hityksen tärkein voimavara. Kodin ohella päivähoidon on oltava turvallinen paikka, jossa lapsesta ja hänen tarpeistaan huolehditaan mahdollisimman hyvin. Päivähoi-dossa kasvattajat tukevat lapsen kasvua ja kehitystä yhdessä vanhempien kanssa vanhemmuutta kunnioittaen. Lapsi saa olla lapsi, joka nauttii elämästä ja leikistä. Lapsen tasapainoisen kasvun ja kehityksen peruspilareita ovat aikuisen lapselle an-tamat rakkaus, aika ja rajat. Rakkaus on huolenpitoa, välittämistä, lämpöä, läheisyyttä ja vastuuntuntoa. Se on lapsen kuulemista, hyväksymistä, kysymyksiin vastaamista, hymyä, silitystä ja sylissä pitämistä. Aikuisen ja lapsen yhdessä viettämä aika on sijoittamista tulevaisuuteen, evääksi koko elämän ajaksi. Se on aikuisen läsnäoloa, saatavilla oloa ja toistuvia yhteisiä hetkiä. Se on lapsen mukanaoloa kaupassa, keittiössä, veneessä, saunassa, tallin takana, perunakuopassa, hiekkalaatikolla, leikkipuistossa, metsässä tai torin laidalla.. Rajat suojaavat lasta, tuovat säännöllisyyttä, rytmiä, johdonmukaisuutta ja turvalli-suutta elämään. Lasta kuunnellen aikuinen asettaa rajat, joista pidetään kiinni. Rajat suojaavat lasta, ettei hän vahingoita itseään, toisia eikä ympäristöään.

4

VISIO: ”Arjenlähtöistä osallisuutta lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi.”

1. KUVAUS VARHAISKASVATUS- JA PÄIVÄHOITOPALVE-LUISTA

1.1 Lasten päivähoitopalveluiden visio, toiminta-aj atus ja strategiset teemat Jyväskylässä lasten päivähoitopalveluiden ydintehtävänä on huolehtia lapsen hyvin-voinnista järjestämällä lapsiperheille laadukkaita ja monimuotoisia päivähoito- ja var-haiskasvatuspalveluita yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa taloudellisesti vas-tuullisesti. Jyväskylän päivähoito haluaa olla innovatiivinen edelläkävijä sekä varhaiskasvatuk-sen sisällön että päivähoitopalveluiden tuottamisen kehittämisessä vastaamaan las-ten ja perheiden tarpeisiin sekä yhteiskunnallisiin muutoksiin. Lasten ja perheiden osallisuutta arvostetaan. Päivähoidon henkilöstöltä edellytetään monitasoista osallisuutta toimiessaan lasten ja perheiden kanssa, omassa työyhteisössä, omassa organisaatiossa ja erilaisissa verkostoissa. Päivähoitopalveluiden tuottamisessa otetaan huomioon tasapainoisesti kolme näkökulmaa: lasten ja perheiden näkökulma, henkilöstön näkökulma ja talou-den näkökulma (ks. kuvio 1).

Kuvio 1 Päivähoitopalveluiden tuottamisen näkökulmat ja strategiset teemat

5

Vision ja toiminta-ajatuksen toteutumiseen pyritään seuraavien strategisten teemojen kautta:

• Lapsen ja perheen hyvinvointia edistävä päivähoito ja varhaiskasvatus • Kasvatuskumppanuudelle rakentuva päivähoito ja varhaiskasvatus • Kuntalaisia yhdenvertaisesti palveleva tehokas monitoimijainen palveluraken-

ne • Kestävän kehityksen periaatteella toimiva päivähoito ja varhaiskasvatus • Tutkimukseen, kehittämiseen ja osaamiseen perustuva, innovatiivinen toiminta

ja organisaatiokulttuuri • Taloudellinen ajattelu ja vastuullisuus • Osallisuuteen perustuva, luova, suvaitseva organisaatio-kulttuuri ja toimiva

johtaminen Strategisiin teemoihin liittyvät tavoitteet ja konkreettiset toimenpiteet kirjataan päivä-hoidon strategiakortteihin. Jyväskylän kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma (kun-nan vasu) ohjaa strategisten teemojen toteutumista. Kunnan vasu pohjautuu valtakunnallisiin varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin päivähoidon toimintayksikköjen omien varhaiskasvatussuunnitelmien pohjana. Lap-sen hyvinvoinnin edistäminen varhaiskasvatuksessa todentuu yksikkökohtaisten ja lapselle henkilökohtaisesti yhdessä vanhempien kanssa laadittavan lapsen varhais-kasvatussuunnitelman kautta. Jyväskylän lasten päivähoitopalveluiden arvopohja perustuu Lapsen oikeuksien so-pimukseen ja keskeisiin kansallisiin säädöksiin sekä ohjaaviin asiakirjoihin. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen arvoista keskeisin on lapsen ihmisarvo. Tähän perusarvoon liittyneenä sopimus kattaa neljä yleisperiaatetta, jotka ovat:

• syrjintäkielto ja lasten tasa-arvoisen kohtelun vaatimus • lapsen etu • lapsen oikeus elämään ja täysipainoiseen kehittymiseen • lapsen mielipiteen huomioon ottaminen

Suomalaisessa lainsäädännössä lapsen oikeuksien sopimuksen lähtökohdat toteutu-vat konkreettisesti varhaiskasvatuksen keskeisissä periaatteissa. Niiden mukaan lap-sella on oikeus turvallisiin ihmissuhteisiin, turvattuun kasvuun, kehittymiseen ja op-pimiseen sekä tarvitsemaansa erityiseen tukeen ja turvattuun, terveelliseen ympäris-töön, jossa voi leikkiä ja toimia monipuolisesti. Lapsella on myös oikeus tulla ymmär-retyksi ja kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Jokaisella lapsella on oikeus omaan kulttuuriin, äidinkieleen ja uskontoon tai katsomukseen. Varhaiskasvatuksen arvopohja näkyy niissä käytännöissä, joilla päivähoitoa toteutetaan. Kaikki toiminta-tavat ja -käytännöt tulee pystyä perustelemaan ja perusteluissa keskeinen merkitys on niillä arvoilla, jotka toiminnan perustaksi on asetettu. Yhteisesti sovitut ja työnteki-jän henkilökohtaisesti tekemät arvovalinnat näkyvät myös niissä sisällöissä, joita vali-taan opetuksen ja kasvatuksen toteuttamiseen. Yksittäisen työntekijän arvot näkyvät hänen tavassaan olla vuorovaikutuksessa las-ten ja heidän vanhempiensa kanssa. Ne heijastuvat myös työyhteisön keskinäisessä kanssakäymisessä ja työtovereiden välisissä suhteissa. Siksi on tärkeää, että jokai-nen henkilöstön jäsen miettii oman työnsä arvopohjaa henkilökohtaisella tasolla ja yhdessä työyhteisönsä kanssa niitä arvoja, joihin Jyväskylän lasten päivähoitopalve-lut on sitoutunut. Arvokeskustelua tulee käydä säännöllisesti.

6

Toimintayksiköt määrittelevät yksikkökohtaisessa varhaiskasvatussuunnitelmassaan oman toimintan-sa tarkennetun arvopohjan. Toimintayksikön suun-nitelmassa näkyvät myös vanhempien mielipiteet varhaiskasvatuksen arvopohjasta. Vanhempien kanssa yhdessä laadittavassa lapsen henkilökoh-taisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa tuodaan esiin ne katsomukselliset näkökohdat ja arvot, jotka on syytä ottaa huomioon toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa.

1.2 Varhaiskasvatuspalvelut ja nii-den tuottaminen Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan pienten lasten elämänpiirissä tapahtuvaa vuorovai-kutuksellista kasvatusta kotona, julkisissa ja yksityisissä varhaiskasvatuspalveluissa. Julkista ja yksityistä varhaiskasvatusta on päivähoito eri muotoineen. Lasten päivähoi-to on varhaiskasvatuspalvelu, jossa yhdis-tyvät lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ja vanhempien oikeus saada lapselleen hoito-paikka. Päivähoitopaikan voi saada äitiys-, isyys- ja vanhempainrahakauden päätyttyä. Lapsi voi olla päivähoidossa siihen saakka, kunnes hän siirtyy perusopetukseen. Myös esiopetukseen osallistuvilla lapsilla on oike-us päivähoitoon. Lasten päivähoidolla tarkoitetaan päiväkotihoitoa, perhepäivähoitoa ja avointa var-haiskasvatustoimintaa. Jyväskylän kaupungin lasten päivähoitopalvelut huolehtii mo-nipuolisten päivähoito- ja varhaiskasvatuspalveluiden tarjoamisesta eri puolilla kau-punkia. Hallinnollisesti lasten päivähoitopalvelut sijoittuvat Jyväskylässä sosiaali- ja terveystoimeen. Jyväskylässä päivähoitoa järjestetään sekä kunnallisissa että yksi-tyisissä päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Ruotsinkielisille lapsille järjestetään tarvittaessa päivähoitoa ja esiopetusta omalla äidinkielellä. Asiakas saa tietoa varhaiskasvatus- ja päivähoitopalveluista päivähoidon palvelukes-kuksesta, päiväkodin johtajilta ja Jyväskylän kaupungin nettisivuilta. Päivähoidon työntekijät antavat tietoa varhaiskasvatuksen sisällöistä, tavoitteista ja toimintaperi-aatteista. Päivähoidon palvelukeskukseen on keskitetty kunnallisten päivähoitopalveluiden pal-veluohjauksen lisäksi asiakasmaksujen määrittely ja laskutus. Päivähoidon palvelu-keskuksen tehtäviin kuuluvat myös yksityisen päivähoidon palvelurahan myöntämi-nen, maksaminen sekä yksityisen päivähoidon valvonta.

Kuinka paljon pienillä ihmisillä niin paljon iloa, niin voimakas tahto, niin vahva luottamus ja niin vahva rutistus? Kuinka pienillä ihmisillä niin paljon kaikkea kun ei isommillakaan?

piirros: Ida Jakolev

7

Hakemus kunnalliseen päivähoitoon on tehtävä viimeistään neljä kuukautta ennen kuin lapsi tarvitsee päivähoitopaikan. Mikäli päivähoidon tarpeen tarkka alkamisajan-kohta ei ole hakemusta jätettäessä tiedossa, on päivähoitopaikkaa haettava niin pian kuin mahdollista, kuitenkin viimeistään kaksi viikkoa ennen kuin lapsi tarvitsee hoito-paikan. Päivähoitopalveluita kehitetään ja järjestetään seudullisesti seitsemän kunnan yhteis-työnä. Mukana ovat Hankasalmi, Jyväskylä, Laukaa, Muurame, Petäjävesi, Toivakka ja Uurainen. Jos perhe hakee päivähoitopaikkaa yli kuntarajojen, hakemus osoite-taan oman kunnan päivähoidon viranomaiselle. Kotihoidon ja yksityisen hoidon tukijärjestelmä on olennainen osa nykyistä varhais-kasvatuspalvelujen kokonaisuutta ja se antaa vanhemmille mahdollisuuden valita hoitojärjestelyksi lapsen ja perheen kannalta toimivin vaihtoehto. Vanhemmat voivat valita kunnallisen päivähoidon sijaan kotihoidon tuen, jos perheessä on alle 3 -vuotias lapsi ja häntä hoitaa kotona jompikumpi vanhemmista tai muu sukulainen tai kotiin palkattu hoitaja. Perheellä on mahdollisuus saada kotihoidon kuntalisää, mikäli joku lapsista on alle 2-vuotias ja kaikki perheen lapset hoidetaan kotona. Saades-saan kotihoidontukea ja mahdollista kuntalisää perheellä on oikeus käyttää avoimia varhaiskasvatuspalveluita ja perheen esiopetusikäisellä lapsella on oikeus osallistua esiopetukseen. Yksityisen hoidon tukijärjestelmä antaa vanhemmille mahdollisuuden valita hoi-tojärjestelyiksi yksityisen päivähoidon vaihtoehtoja, joita ovat yksityiset päivä-kodit, yksityinen perhepäivähoito tai omaan kotiin palkattava hoitaja. Yksityi-sen päivähoidon järjestämiseksi he voi-vat valita joko lakisääteisen yksityisen-hoidon tuen tai kaupungin maksaman päivähoidon palvelurahan. Palvelumuodot Päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa noudatetaan samoja yhteisesti linjattuja var-haiskasvatuksen periaatteita. Nämä sisältävät myös linjauksen erityistä tukea tarvit-sevien lasten varhaiskasvatuksesta. Päiväkodinjohtajat vastaavat oman toimintayk-sikkönsä varhaiskasvatuspalveluista. Päivähoidon toimintayksikköön voi kuulua yksi tai useampia päiväkoteja, perhepäivähoitoa ja avoimia varhaiskasvatuspalveluita. Päiväkodissa lapset toimivat ryhmissä, jotka muodostetaan ottaen huomioon muun muassa lasten iät, sisarussuhteet, kehitykselliset tarpeet ja päiväkodin tilat. Päivähoi-toasetus määrittelee henkilökunnan koulutuksen ja määrän suhteessa lasten mää-rään. Päiväkodin lapsiryhmissä työskentelee lastenhoitajia, lastentarhanopettajia, erityislastentarhanopettajia ja erityisavustajia.

Mikäs se onkaan hässäkkä tässä? No lapset ovat lähdössä ulos. Lämpimästi puetut lapset on hässäkän toi-vottu tulos. On pesty puhtaaksi suttuiset suut, puettu pöksyt, paidat ja muut, luettu siinä pukemisloru, tyynnytelty alkanut poru. Lasketaan vielä varpaat ja sormet, piipataan pientä nenää, pistetään piiloon pienet peukut, halit on jäljellä enää. Kun on puettu valmiiksi kaikki haalari, rukkaset, lakki, ilmoitus tulee iloisesta suusta: ” Minulta tulee kakki!”

8

Perhepäivähoitoa järjestetään Jyväskylässä pääsääntöisesti hoitajan omassa ko-dissa tai sopimuksen mukaan myös lapsen kotona. Perhepäivähoitajalla on hoidos-saan enintään neljä kokopäiväistä ja yksi osapäiväinen esiopetusikäinen lapsi. Per-hepäivähoitoa suositellaan erityisesti alle kolmevuotiaille lapsille, koska ryhmäkoko on pieni ja hoitajalla on mahdollisuus tarjota levollinen hoitopaikka pienelle lapselle. Perhepäivähoito on kodinomaista, pienessä ryhmässä tapahtuvaa päivähoitoa, jossa korostuvat perushoito ja leikki. Pienessä, turvallisessa ryhmässä lapsi saa yksilöllistä hoitoa ja kasvatusta. Ryhmäperhepäivähoidossa kaksi perhepäivähoitajaa hoitaa lapsia toisen perhepäi-vähoitajan omassa kodissa, ns. ”kotiryhmiksessä”. Perhepäivähoidon varahoito on järjestetty alueellisesti varahoitoyksiköissä tai päivä-kotien yhteydessä olevissa varahoitoryhmissä. Varahenkilö voi mennä myös hoitajan omaan kotiin. Päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa tarjottava päivähoito voi olla joko kokopäivä- tai osapäivähoitoa. Päiväkodit ovat avoinna arkisin pääsääntöisesti klo 6.30 - 17.00. Vuorohoidolla tarkoitetaan arki-iltaisin, viikonloppuisin tai ympärivuorokautisesti jär-jestettävää hoitoa. Iltahoitoa on tarjolla muutamissa päiväkodeissa eri puolilla kau-punkia sekä erikseen sopien perhepäivähoidossa. Ympärivuorokautista hoitoa järjes-tetään Tapiolan päiväkodissa ja mahdollisesti muilla alueilla tarpeen mukaan. Vuorohoidolle on ominaista, että lapsen hoitoajat ovat vaihtelevia ja painottuvat usein iltaan ja viikonloppuun. Tämä asettaa erityisiä vaati-muksia suunnitelmalliselle varhaiskasvatuksen toteutta-miselle, kiintymyssuhteiden ja turvallisuuden tunteen luomi-selle. Lapselle pyritään ra-kentamaan säännöllinen päi-värytmi erilaisista hoitoajoista huolimatta.

Avointa varhaiskasvatustoimintaa tarjotaan perheille, joilla ei ole päivähoidon tar-vetta. Toimintamuotoja ovat lasten kerhot, perhekerhot ja perhekahvilat. Kerhot toi-mivat viikoittain koulujen toimintavuosikalenterin mukaan. Lasten kerhojen keskeise-nä tavoitteena on lasten leikki- ja vuorovaikutustaitojen tukeminen sekä kokemuksen saaminen ryhmässä olemisesta. Kerhoja on tarjolla 2-5 -vuotiaille lapsille 1-2 kertaa viikossa 3,5 tuntia kerrallaan. Perhekerho on ohjattu ja osin ryhmäläisten kanssa yh-dessä suunniteltu toimintamuoto, jossa vanhempi ja lapsi käyvät yhdessä. Kerho ko-koontuu kerran viikossa yhteensä 8 - 10 kertaa. Tavoitteena on perheiden keskinäi-sen vuorovaikutuksen edistäminen sekä kokemuksien jakaminen vertaisryhmässä. Perhekahvila on avoin toimintamuoto, jossa on vapaata ja asiakkaiden toiveiden poh-jalta suunniteltua yhteistoimintaa lapsille ja vanhemmille.

9

Lasten ajatuksia kasvatuskumppanuudesta: ”Kasvattaa toista ja on sen kaveri.”

”On kaverin kanssa kasvattamassa.”

Rutista, rapsuta, rakasta. Silitä pientä päätä. Lähelle ota, lämmitä, älä suukkojasi säästä.

Ole tuhlari hellien sanojen, kosketa poskea, kättä. Hoivaa helli ja hyväile. Ota syliin empimättä.

Esiopetus on osa varhaiskasvatusta. Sen järjestämistä ja toteuttamista säätelevät perusopetusta koskevat lait ja asetukset, lasten päivähoidosta annettu laki ja asetus sekä esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2000) ja kaupungin esiopetus-suunnitelma. Jyväskylän kaupungin esiopetussuunnitelmassa kuvataan tarkemmin esiopetuksen toteuttamisen periaatteet.

Lapsella on oikeus saada maksutonta esiopetusta oppivelvollisuutta edeltävänä vuonna. Jyväskylässä esiopetusta järjestetään sekä sosiaali- ja terveystoimen (päi-väkodit) että sivistystoimen (koulut) alaisuudessa. Päivähoitoa tarvitsevat lapset ohja-taan Jyväskylässä pääasiassa päiväkodeissa järjestettävään esiopetukseen. Esi-opetusta järjestetään myös yksityisissä päiväkodeissa. Esiopetukseen haetaan Jy-väskylässä alkuvuodesta ja hakuohjeista tiedotetaan vuosittain.

2. KASVATUSKUMPPANUUS Koti ja perhe on lapsen tärkein kasvuympäristö ja -yhteisö. Vanhemmat tuntevat lap-sensa parhaiten ja heillä on pääasiallinen kasvatusoikeus- ja vastuu. Päivähoitohen-kilöstöllä on koulutuksen ja kokemuksen antama ammatillinen tieto ja osaaminen. Yhteistyö perustuu keskinäiseen luottamukseen, kunnioittamiseen ja keskusteluun arvoista. Kasvatuskumppanuudessa varhaiskasvatuksen henkilöstö tukee vanhem-pien kasvatusvastuuta niin, että kummankin asiantuntemus yhdistyy tasavertaisessa vuorovaikutuksessa. Kasvatuskumppanuus laajenee silloin, kun lapsi tarvitsee erityistä tukea ja saa tuki-palveluita eri palveluntuottajilta. Lapsen kehityksen ja oppimisen tukemisessa muka-na olevien tahojen määrittelemät ta-voitteet ja menetelmät nivotaan toimi-viksi, toiminnallisiksi kokonaisuuksiksi. Vanhempien asiantuntijuus korostuu silloin, kun yhteistyötahoja on useita. Kasvatuskumppanuus on myös vanhempien välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Henkilöstö tukee vanhempien mahdollisuuksia verkostoitua keskenään ja osallistua varhaiskasvatuksen yhteiseen suunnitteluun ja arviointiin.

2.1 Hyvä alku päivähoidossa

Kumppanuus alkaa tutustumisesta. Päivähoidon aloitus toteutetaan perheiden toivomukset huomioon ottaen. Aloituskeskustelun tarkoituksena on antaa perheelle pu-heenvuoro. Aloituskeskustelu käydään lapsen kotona tai päivähoitopaikassa ennen kuin lapsi ensimmäistä kertaa jää päivähoitopaikkaan. Näin vanhemmille jää aikaa valmistella ja saatella lasta päivähoitoon. Kun kasvattaja on tutustunut perheeseen ennen varsinaista päivähoidon aloitusta, aikuisten välinen hyvä suhde saa lapsen tuntemaan turvallisuutta uudessa tilanteessa. Aloituskeskustelun yhteydessä sovitaan tutustumiskäynneistä.

10

Tutustumiskäyntien aikana henkilökunta luo avoimen ja lämminhenkisen ilmapiirin, jossa perheet kokevat olevansa tervetulleita. Käynneillä perheet tutustuvat hoitopai-kan kasvattajiin ja tiloihin ja kuulevat päivähoitopaikan käytännöistä. Samalla keskus-tellaan tarvittavista tukitoimista tai toimintaympäristön muutoksista, kun lapsella on erityisen tuen tarve. Palvelusopimus voidaan laatia tutustumiskäynnillä tai erikseen sovittuna ajankohtana. Sopimukseen kirjataan lapsen hoitoon liittyviä tietoja. Lapsi voi totutella päivähoitopaikkaan vähitellen ennen varsinaisen hoidon alkamista. Vanhemmat voivat joko olla mukana tai jättää lapsen pieneksi ajaksi päivähoitopaik-kaan. Lapsen jäädessä ensimmäisiä kertoja yksin päivä-hoitoon, pyritään siihen, että lapselle tuttu kasvattaja on hänen lähellään antamassa turvallisuuden tunnetta. Tutun aikuisen kanssa lapsi tutustuu uuteen päivähoitopaikkaan. Konkreettisilla asioilla, kuten valokuvilla ja tärkeillä esineil-lä voidaan helpottaa lapsen oloa uudessa ympäristössä. Aloituskeskustelu on osa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa. Toimintayksikön omassa vasussa määritellään tarkemmin yksikön käytännöt päivähoidon aloittamisel-le.

2.2 Lapsen vasu Kasvatuskumppanuus perustuu yhteiseen tehtävään, jonka tavoitteena on lapsen hyvinvointi. Hyvinvoinnin turvaamiseksi jokaiselle lapselle laaditaan lapsen varhais-kasvatussuunnitelma (lapsen vasu). Lapsen vasun avulla opitaan tuntemaan lasta paremmin ja löydetään tapoja ohjata lapsen tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppi-mista. Lapsen vasu on jatkuva prosessi, lapsen tarina, jota lapsi, hänen vanhempan-sa ja kasvattajat luovat yhdessä päivähoitovuosien ajan. Lapsen vasu antaa van-hemmille mahdollisuuden osallistua lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun päi-vähoidossa. Lapsen tarinaa kirjataan lapsen vasu -asiakirjaan. Asiakirjan pohjalta käydään vanhempien kanssa vasukeskusteluja tarvittaessa, kuitenkin vähintään ker-ran vuodessa. Lapsen vasu toimii kasvattajan työvälineenä, joka ohjaa kasvattajan pedagogista toimintaa ja kannattelee yksittäisen lapsen kasvua ja kehitystä. Se haastaa etsimään toimintamalleja, joiden myötä lasten yksilöllisyys pystytään ottamaan huomioon ar-jessa. Lapsen vasu todentuu kaikissa arjen vuorovaikutustilanteissa. Lapsen vasu -asiakirjaan kirjataan lapselle tärkeitä kokemuksia, vahvuuksia, mielen-kiinnon kohteita sekä hänelle asetettuja yksilöllisiä tavoitteita, toimintatapoja ja mah-dollisia tukitoimia. Lapsi osallistuu suunnitelman laadintaan kykyjensä mukaan. Lapsen vahvuudet ja kehityksen myönteiset puolet muodostavat lapsen yksilöllisen huomioinnin perustan. Mikäli lapsen hyvinvoinnissa ja kehityksessä ilmenee huolen-aiheita, niistä sekä niiden ratkaisumahdollisuuksista keskustellaan vanhempien kanssa ja sovitaan jatkotoimenpiteistä.

piirros: Aino Hakkarainen

11

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma sisältää esiopetussuunnitelman, tarvittaessa henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman sekä maahan-muuttajataustaisen lapsen kotoutumissuunnitelman. Lapsen varhaiskasvatussuunni-telma ja esiopetuksen osuus perustuvat valtakunnallisiin ja kunnallisiin suunnitelmiin.

3. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN Lapsen hyvinvoinnin perustana ovat turvalliset ja luottamukselliset vuorovaikutussuh-teet kasvattajiin. Lapselle rakentuu terve itsetunto ainoastaan hyväksyvässä ja läm-minhenkisessä ilmapiirissä. Lapsen tarvitsema huolenpito sisältää tunteisiin ja tarpei-siin vastaamista, rajojen asettamista sekä lapsen toimien valvomista. Henkilöstön tehtävänä on jatkuvasti kehittää päivähoidon toimintakäytäntöjä vastaa-maan lasten ja lapsiperheiden tarpeita. Varhaiskasvatuksessa toiminnan on oltava lapsen kannalta mielekästä, tarkoituksenmukaista ja kehityksellisesti soveltuvaa. Kasvattaja tarvitsee sekä yleistä että yksilöllistä tietoa lapsen kehityksestä. Lasten ikävaiheittaisen kehityksen, yksilöllisten erojen, persoonallisten käyttäytymismallien ja erilaisten oppimistapojen ymmärtäminen ja havaitseminen ovat olennainen osa laa-dukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamista. Lapsen psyykkisen ja fyysisen turvallisuuden takaamiseksi päivähoidossa on laadittu henkilöstölle toimintaohjeet (Apua -mappi). Turvallisuustyöryhmä ja päiväkodin johta-jat huolehtivat ohjeiden säännöllisestä päivittämisestä ja läpikäymisestä. Jokaisella päivähoitoyksiköllä on lisäksi yksikkökohtainen pelastussuunnitelma. Päi-vähoidon työntekijät saavat ensiapu- ja turvallisuuskoulutuksen, jonka säännöllisestä kertaamisesta huolehtivat päivähoitoalueille koulutetut lähikouluttajat. Perhepäivähoi-tajilla on käytössä oma perhepäivähoitokodin turvallisuussuunnitelma. Jyväskylän päivähoitopalveluissa työskentelevältä henkilöstöltä edellytetään vahvaa varhaiskasvatuksen pedagogista asiantuntemusta ja kehityspsykologista tietämystä. Lisäksi erilaisten lapsiperheiden kohtaamiseen muuttuvassa yhteiskunnassa tarvi-taan monitieteelliseen tietoon perustuvaa ammattitaitoa.

3.1 Toiminnan suunnittelun lähtökohtana lapsi Lapsilähtöinen kasvatus on lapsen tasapainoisen kehityksen tukemista. Jokainen lapsi on erityinen. Lapsella on oma kehittymisen tahti ja lapsen tar-peet ovat toiminnan keskeinen lähtökohta. Lapsi-lähtöisyys on lapsen kuuntelemista, tarpeisiin vas-taamista ja hänen hyväksymistä omana itsenään. Lapsiryhmän toimintaa mukautetaan niin, että eri-tyisen tuen antaminen on mahdollista.

Olisiko tänään se päivä, se kiireetön. en suorittaisi, minun ei täytyisi eikä olisi pakko. En yrittäisi näyttää, että minä se vasta osaan, tiedän ja kerkiän. En olla paras ja tehokkain. Kuitenkin tahtoisin olla jotain, jokin korvaamaton ja tärkeä - leikkikaveri.

12

Kuviossa 2 on kuvattu, kuinka lapsen vasu toimii suunnittelun pohjana. Kuviossa tar-kastellaan mitä lapsen vasu edellyttää kasvattajalta ja varhaiskasvatusympäristöltä ja mitä se merkitsee lapsen kannalta.

Kuvio 2 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma toiminnan suunnittelun pohjana

LAPSEN VASU TOIMINNAN SUUNNITTELUN POHJANA Lapsikohtainen varhaiskasvatussuunnitelma (lapsen vasu) tukee lapsen yksilöllistä kasvua, kehitystä ja oppimista eli LAPSEN HYVINVOINTIA

KASVATTAJA • kasvattajan vastuulla on hyväksyvän,

arvostavan ja lämminhenkisen ilmapiirin luominen

• kasvattajan vastuulla on lapsen fyysi-sistä tarpeista huolehtiminen

• toiminnan suunnittelun pohjana on tieto lapsen kehityksestä ja tuntemus lapses-ta yksilönä

• tavoitteet, sisällöt ja menetelmät perus-tuvat lasten tarpeisiin

• lasten elämänpiiri, aikaisemmat tiedot, taidot ja kokemukset ovat merkitykselli-siä toiminnan suunnittelussa

• lasten havainnoiminen, kuunteleminen ja lapseen tutustuminen on tärkeää

• ohjaus- ja oppimistilanteet ovat jokapäi-väiseen, arkiseen elämään liittyviä tilan-teita ja tapahtumia

• suunnitelmat ovat väljiä ja joustavia • kasvattajan vastuulla on leikkirauhan

turvaaminen lapsille • lasten ryhmäytymisen tukeminen • kasvatuskumppanuus • lapsen tarvitsema varhainen ja erityinen

tuki kirjataan vasuun

LAPSI • jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja jokai-

sella lapsella on oma elämäntarinansa • jokainen lapsi on erityinen • lapsen tarpeet huomioidaan • lapsella on oma kehittymisen tahti • lapsella on luontainen tapa toimia: lapsi

leikkii, liikkuu, tutkii, ilmaisee itseään ja saa taiteellisia kokemuksia

• lapsi oppii parhaiten silloin, kun hänen fyysiset tarpeensa tulevat tyydytetyiksi ja hän tuntee olonsa turvalliseksi

• lapsi oppii kokemustensa kautta • lapsi oppii vähitellen arvioimaan omaa

toimintaansa ja oppimistaan

VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ • hyväksyvä, viihtyisä ja levollinen ympäristö, jossa lapsella on turvallisia ihmissuhteita • turvallinen ja terveellinen fyysinen ympäristö • ympäristö järjestetään niin, että lapsi pystyy päivittäin leikkimään, tutkimaan, liikku-

maan, ilmaisemaan itseään ja saamaan taiteellisia kokemuksia • ympäristö houkuttelee, haastaa ja kannustaa lasta tekemään, kokeilemaan ja laajenta-

maan omaa kokemusmaailmaansa • sosiaalinen ympäristö on tärkeä: lasten keskinäisille suhteille annetaan aikaa ja myön-

teisten ihmissuhteiden kehittymistä tuetaan niin, että jokainen lapsi oppii ottamaan huo-mioon toiset ihmiset ja välittämään toisista

13

3.2. Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus

Varhaiskasvatuksessa lapsen perustarpeisiin vastaava hoito nivoutuu luontevaksi osaksi kasvatusta ja opetusta kaiken ikäisten lasten toiminnoissa. Hoidon, kasvatuk-sen ja opetuksen kokonaisuus toteutuu parhaiten päivittäisissä arjen tilanteissa, joissa kasvattajat toimivat tavoitteellisesti. Toiminnan suunnittelun ja toteuttamisen lähtökohtana ovat lapsiryhmän ja jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet. Havainnoimalla lapsen toimintaa, leikkiä ja käyttäytymistä kasvattajat oppivat tuntemaan lapset ja lapsiryhmän saaden selville lasten tarpeita ja toiveita. Ryhmän käytäntöjä kehitetään ja toimintaa mukautetaan siten, että kullekin lapselle hänen omassa varhaiskasvatussuunnitelmassaan asetetut tavoitteet

saavutetaan.

3.2.1 Sisällölliset orientaatiot Lapsen päivä muodostuu erilaisista arkeen liittyvistä tilanteista, jotka ovat selkeän mutta tarvittaessa joustavan päivärytmin perusta. Arjen tilanteisiin tuovat monimuo-toisuutta leikki ja muu lapselle ominainen toiminta sisällä ja ulkona sekä varhaiskas-vatuksen sisällölliset orientaatiot. Valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kuvatut sisällölliset orientaatiot tarkoittavat erilaisia suuntautumis- ja suhtautumistapoja ympäröivän maailman asioihin ja ilmiöihin. Sisällölliset orientaatiot ovat työkaluja lasten koke-musmaailman laajentamisessa. Ne velvoittavat kasvattajia käyttämään monipuolises-ti erilaisia lähtökohtia toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Lapselle ei asete-ta suoritusvaatimuksia, vaan tarjotaan kiinnostuksen kohteita leikinomaisesti ja lasta kannustaen. Sisällöllisiä orientaatioita ovat matemaattinen orientaatio (arkielämän tilanteista nousevat matemaattiset käsitteet), luonnontieteellinen orientaatio (eloton / elollinen luonto), historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio (rakennetaan kuvaa men-neestä ja sen merkityksestä nykyhetkeen), esteettinen orientaatio (oma tuottaminen tai perehdytään toisten tekemään), eettinen orientaatio (oikea-väärä, hyväpaha, to-tuus-valhe) ja uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio (eri näkemykset, hiljentymi-nen). Orientaatiot muodostavat varhaiskasvatuksesta vastaa-valle henkilöstölle kehyksen siitä, millaisia kokemuksia, tilanteita ja ympäristöjä heidän tulee etsiä, muokata ja tarjota, jotta lapsen kasvu ja kehitys etenisi tasapainoises-ti (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2003). Orien-taatiot limittyvät varhaiskasvatuksessa toisiinsa. Ne ovat oppiaineita laaja-alaisempia, niissä tutustutaan eri asioihin ja ilmiöihin, eikä niihin liity lasta velvoittavaa tavoitetta. Lapsi oppii asioita oman ko-kemuksen, tuntemusten ja tekemisen kautta. Kuviossa 3 on esimerkein avattu sisäl-löllisiä orientaatioita kasvattajan, lapsen ja varhaiskasvatusympäristön näkökulmista.

Pienet on ihmiset, pieni on piiri vaan suuri on tiedon halu. Oppia haalimme suorastaan vaadimme. Mikään ei hukkaan valu.

14

KASVATTAJA Kasvattaja hyödyntää arkielämän tilanteita ja jär-jestää varhaiskasvatusympäristön, jossa lapsi voi suuntautua maailmaan eri orientaatioiden mukai-sesti.

Matemaattinen orientaatio • esim. pukemisen yhteydessä vertaillaan saap-

paiden kokoa, nappien määrää Luonnontieteellinen orientaatio • esim. ulkoiluaikana tutkitaan, mitä ötököitä pi-

halta löytyy Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio • esim. vietetään perinteisiä juhlapäiviä Esteettinen orientaatio • esim. lapsi voi halutessaan kuunnella musiikkia

tai maalata vesiväreillä Eettinen orientaatio • esim. sadun avulla lapsen kanssa voi pohtia

erilaisia tunteita Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio • esim. lapsi voi halutessaan ihmetellä, hiljentyä

ja pohtia elämään liittyviä asioita yhdessä aikui-sen kanssa

LAPSI Lapsi oppii asioita oman kokemuksen, tuntemus-ten ja tekemisen kautta. Lapsen omat kokemuk-set, havainnot ja oivallukset ovat arvokkaita. Matemaattinen orientaatio • lapsi oppii mm. havainnointia, vertailua, luokit-

telua, päättelyä, muotoa, määriä, tiloja Luonnontieteellinen orientaatio • lapsi oppii mm. havainnoimaan erilaisia ilmiöi-

tä, syy- ja seuraussuhteita sekä lähiympäristöä • lapsi saa elämyksiä Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio • lapsi tutustuu mm. perinteisiin ja kulttuuriin Esteettinen orientaatio • lapsi saa elämäniloa ja onnistumisen koke-

muksia • lapsi toteuttaa luovuuttaan eri taiteen keinoin Eettinen orientaatio • lapsi oppii mm. kunnioittamaan toista, pohti-

maan oikeudenmukaisuutta, jakamaan ja kuun-telemaan

Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio • lapsi oppii mm. elämään liittyvien tärkeiden

tapahtumien käsittelyä ja hiljentymistä

VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ Oppimiseen innostava, monipuolinen ja joustava ympäristö herättää lapsessa mielenkiintoa, kokeilun-halua ja uteliaisuutta ja kannustaa lasta toimimaan ja ilmaisemaan itseään. (Varhaiskasvatussuunni-telman perusteet 2003). Lapsiryhmän yksilölliset tarpeet, lapselle ominaiset tavat toimia sekä pien-ryhmä-toiminta edellyttävät fyysiseltä varhaiskasvatusympäristöltä muunneltavuutta ja joustavaa toi-minnallisuutta.

Matemaattinen orientaatio • monipuoliset välineet ja materiaalit sisällä ja ulkona Luonnontieteellinen orientaatio • tutkimisen kohteena mm. ihminen ja ihmisen suhde luontoon, päivähoitopaikka, pihaympäristö, leik-

kipuistot, lähimetsät kasveineen ja eläimineen Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio • mm. juhlapäivien näkyminen ympäristössä, lapsen oman kulttuuri-identiteetin näkyväksi tekeminen Esteettinen orientaatio • ympäristö tarjoaa tarkoituksenmukaiset tilat ja välineet taiteelliseen ilmaisemiseen ja kokemiseen • ympäristö virittää mielikuvituksen ja luovuuden Eettinen orientaatio • turvallinen, lämminhenkinen, salliva, ymmärtävä, kannustava, levollinen ilmapiiri Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio • kirkolliset juhlapyhät näkyvät ympäristössä • uskontokasvatusta toteutetaan uskonnonvapauden pohjalta kunnioittaen lapsen vanhempien va-

kaumusta ja toiveita

Kuvio 3 Sisällölliset orientaatiot varhaiskasvatuksessa

15

3.2.2 Lapselle ominaiset tavat toimia Kasvattaja ja kasvattajayhteisö mahdollistavat lapselle merkityksellisten kokemusten muodostumisen suunnittelemalla toimintaa niin, että jokaiseen päivään sisältyy lap-selle ominaisia tapoja toimia: leikkimistä, liikkumista, tutkimista sekä taiteellista ko-kemista ja ilmaisemista. Varhaiskasvattajan tehtävänä on myös edistää lasten keski-näisten suhteiden syntymistä. Kielen merkitys ja käyttö korostuvat kaikissa arjen tilanteissa ja toiminnoissa. Kieli liittyy olennaisena osana lapsen tapaan toimia ja olla vuorovaikutuksessa ympäris-tönsä kanssa. Kieli jäsentää lapsen kokemusmaailmaa ja hänen ajattelunsa ja luo-vuutensa perustuu siihen. Kieli auttaa ymmärtämän ja käsittelemään tunteita, se opi-taan vuorovaikutuksessa toisten lasten ja aikuisten kanssa. Leikki on lapsen elämässä erityisen tärkeässä asemassa. Lapset leikkivät leikkimisen itsensä vuoksi ja parhaimmillaan se tuottaa heille syvää tyydytystä. Lapset eivät leiki oppiakseen, mutta oppivat leikkiessään. Leikki on lapsen tapa toimia yhdessä toisten lasten kanssa. Pienet lapset tarvitsevat leikin oppimiseen ja ohjaukseen aikuista tai vanhempaa lasta. Leikeissään lapset oppivat, tutkivat, hankkivat tietoja ja kokemuk-sia. Myös tunteet liittyvät vahvasti lapsen leikkiin (Varhaiskasvatussuunnitelman pe-rusteet 2005).

16

Kuvio 4 Leikki lapselle ominaisena tapana toimia

KASVATTAJA • huomioi lapsen toiveet, kiinnostuksen

kohteet ja kaverisuhteet • antaa tilaa ja aikaa leikille ja järjestää

mahdollisuuden leikkiä keskeytyksettä leikin loppuun

• kannustaa kaverisuhteisiin ja yhteisiin leikkeihin

• luo leikkiympäristöä yhdessä lapsen kanssa ja mahdollistaa monipuoliset lei-kit

• havainnoi, dokumentoi sekä tarvittaes-sa ohjaa leikkiä ja osallistuu siihen

• tukee lasta ja hänen kehitystään yksilöl-lisesti leikeissä

• seuraa lasten kulttuuria ja tiedostaa lasten leikin heijastavan ajan ilmiöitä

• välittää leikkiperinteitä • käy kasvattajayhteisössä jatkuvaa kes-

kustelua leikistä ja siihen liittyvistä säännöistä ja rajoista

LAPSI • saa iloa leikistä ja vuorovaikutuksesta

toisten leikkijöiden kanssa • ilmaisee ja käsittelee kokemuksiaan ja

tunteitaan leikissään • kehittää leikkiessään mielikuvitustaan

ja luovuuttaan ja ongelmanratkaisutai-tojaan sekä oivaltaa asioita ja saa on-nistumisen kokemuksia

• oppii kieltä ja vuorovaikutustaitoja • harjoittelee yhteisiä sääntöjä ja sosiaa-

lisia taitoja • oppii kunnioittamaan toisten leikkiä ja

antamaan leikkirauhan toisille • harjoittelee oman toimintansa ohjaa-

mista, suunnittelua ja valintojen teke-mistä

VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ • innostaa ja houkuttelee leikkiin • mahdollistaa leikkirauhan sekä huomioi lapsen iän ja kehityksen • on turvallinen, viihtyisä, kodikas ja esteettinen • on muunneltava, uudistuva ja mahdollistaa erilaisten leikkien tila- ja välineratkaisut • tarjoaa mahdollisuuden käyttää monipuolisia leikkikaluja, välineitä ja materiaaleja

piirros: Aino Hakkarainen

17

Päivittäinen liikkuminen on hyvinvoinnin ja kas-vun perusta. Liikunta on luonnollinen tapa tutus-tua itseen, toisiin ja ympäristöön. Tietoisuus omasta kehosta ja sen hallinnasta luo pohjan terveelle itsetunnolle ja motoriikan kehittymiselle. Liikkuessaan lapsi ajattelee, kokee iloa, ilmaisee tunteitaan ja oppii uutta. Liikkuminen on myös vauhtia ja elämystä, hikeä ja hengästymistä (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005). KASVATTAJA

• tiedostaa liikunnan merkityksen lapsen monipuoliselle kehitykselle

• toimii liikuntaan innostavana esi-merkkinä lapselle, on turvallinen ja motivoiva

• luo lapselle mahdollisuuden päivit-täiseen liikkumiseen

• tutustuttaa lapsen erilaisiin liikun-tamuotoihin ja -leikkeihin, pitää yllä pihaleikkiperinteitä

• kannustaa liikunnan iloon ilman kil-pailun tunnetta

• havainnoi lapsen kehitystä ja ottaa huomioon yksilöllisen taitotason

LAPSI

• saa iloa ja riemua liikunnasta • voi kokea ja harjoitella liikkuessaan

erilaisia tuntemuksia ja tunnetiloja: muun muassa väsymys, ilo, petty-myksen sietäminen, itsensä voit-taminen ja uudelleen yrittäminen

• harjoittelee ja oppii perusliikuntatai-toja (muun muassa konttaaminen, kävely, juoksu, hyppiminen, kiipei-ly, heittäminen)

• tutustuu erilaisiin liikuntamuotoihin • asettaa haasteita itselleen, nauttii

onnistumisistaan ja löytää omia fyysisiä rajojaan

• saa sosiaalisia elämyksiä liikunnas-ta ja liikuntaleikeistä

VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ

• mahdollistaa monipuolisen liikkumisen ohjatusti ja omaehtoisesti sisällä, piha-piirissä ja ympäröivässä luonnossa

• on houkutteleva, muunneltava ja haastaa lasta liikkumaan • huomioi lapsen ikä- ja taitotason • on turvallinen • mahdollistaa myös vauhdikkaan liikkumisen • tarjoaa monipuolisia ja tarkoituksenmukaisia liikuntavälineitä

Kuvio 5 Liikkuminen lapselle ominaisena tapana toimi

18

Tutkiminen on lapsen luontainen tapa oppia ympäristönsä ilmiöitä. Lapsi kokeilee ja ihmettelee kaikin aistein, kyselee, pohtii ja saa vastauksia kysymyksiinsä. Innostava, luova ja kokemuksellisesti rikas ympäristö herättää lapsen luontaisen uteliaisuuden ja innoittaa omaehtoiseen tutkimiseen.

Kuvio 6 Tutkiminen lapselle ominaisena tapana toimia

KASVATTAJA

• antaa aikaa havaintojen tekemisel-le, tutkimiselle ja ihmettelylle

• havainnoi ja tunnistaa lapsen ja lapsiryhmän kiinnostuksen kohteita

• haastaa lapsen omaa ajattelua ja mielikuvitusta, tukee lapsen ongel-manratkaisutaitojen kehittymistä

• kuuntelee, pohtii, kyselee sekä keskustelee ja etsii vastauksia lap-sen kanssa arjen eri tilanteissa

• luo innostavan, avoimen, kannus-tavan ja vuorovaikutteisen ilmapiirin

LAPSI

• havainnoi, ihmettelee, pohtii, kyse-lee ja saa vastauksia

• oppii luontaisesti uusia asioita ja tyydyttää uteliaisuuttaan sekä ko-kee oivaltamisen iloa

• kokee osallisuutta ympärillään ole-vaan maailmaan ja yhteisöön sekä oppii yhdessä muiden kanssa

VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ

• monipuolinen, tutkimiseen innostava ympäristö, joka herättää kiinnostusta ma-teriaaleillaan ja välineillään

• lähiympäristö ja luonto ovat oleellinen osa tutkimisen ympäristöä • mahdollistaa kaikkien aistien ja koko kehon käyttämisen tutkimisen, kokeilemi-

sen ja oivalluksen välineenä

19

Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen ovat osa lapsen esteettistä, eettistä ja muuta oppimista. Lasten hyvinvointiin kuuluu mahdollisuus oman kulttuurin, kuten musiikin, tarinoiden, kuvaamataiteen ja leikin tuottamiseen yksin ja yhdessä muiden kanssa. Taidetta luovan ja kokevan lapsen esteettisessä maailmassa on oppimisen iloa, taiteellista draamaa, muotoja, ääniä, värejä, tuoksuja, tuntemuksia ja eri aistialueiden kokemusten yhdistelmiä (Varhaiskasvatuksen perusteet 2005).

Kuvio 7 Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen lapselle ominaisena tapana toimia

KASVATTAJA

• mahdollistaa taiteellisen kokemi-sen ja ilmaisemisen lapsen omia persoonallisia valintoja ja havain-toja kunnioittaen

• antaa tilaa, aikaa ja rauhaa lapsen mielikuvitukselle ja luovuudelle

• ohjaa, tukee ja kannustaa • havainnoi, dokumentoi ja hyödyn-

tää lapsen kiinnostuksen kohteet • käsittelee lasten tuottamaa taidet-

ta kunnioittaen • ei aseta lapselle suorituspaineita • tutustuu monipuolisesti taiteen eri

alueisiin • mahdollistaa monipuolisen taiteen

läsnäolon päivähoitopaikassa

LAPSI

• pääsee mielikuvitusmaailmaan, jossa kaikki on mahdollista ja leikisti totta

• kokee oppimisen iloa • nauttii taiteen tekemisestä yksin ja

yhdessä muiden kanssa • nauttii taiteen kokemisesta kaikilla

aisteillaan • saa pohjaa taidekokemuksille ja va-

linnoille sekä kulttuurin arvostamisel-le

• saa kokemuksia itseilmaisusta ja esiintymisestä

• muun muassa maalaa, piirtää, soit-taa, laulaa, rakentaa, näyttelee, tans-sii, nikkaroi, askartelee, ompelee, kuuntelee sekä keksii satuja, runoja ja loruja

•

VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ • tarkoituksenmukaiset ja monipuoliset tilat, materiaalit ja välineet • ympäristön esteettisyys antaa lapselle taide-elämyksiä • hyväksyvä ja kannustava ilmapiiri • innostaa lasta taiteelliseen ilmaisuun ja kokemiseen ja oman osaamisensa ke-

hittämiseen • yhteistyö kulttuuritoimen ja muiden lastenkulttuuria edistävien asiantuntijoiden

ja taitajien kanssa rikastuttaa lapsen taiteellista ilmaisua ja kokemista sekä kasvattajayhteisön ammattitaitoa

piirros: Helmi Viertorinne

20

4. VARHAINEN TUKI Varhaiserityiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen yksilöllistä tukea ja lapsiryhmän toi-mintatapojen mukauttamista lasten tarpeiden mukaan. Lapsen tuen tarvetta ja tuki-toimia arvioidaan yhdessä vanhempien kanssa. Erityinen ja varhainen tuki perustuvat varhaiskasvatuksen hyvälle pedagogiselle pe-rusosaamiselle. Kasvattajayhteisön jokaisen jäsenen tehtävänä on tuoda varhaiskas-vatuksen erilaiset toimintatavat ja tukitoimet osaksi lapsen päivittäistä arkea. Nämä toimintatavat ovat lapsen kehitystä yleisesti tukevia ja kaikille lapsille hyödyllisiä.

Kuvio 8 Varhaista tukea lapselle (Heinämäen kuviota mukaillen) Varhaiskasvatuksen toimintaa ohjaavat periaatteet luovat perustan varhaiserityiskas-vatuksen tukitoimille. • Toiminnan struktuuri eli rakenne

Ajan, paikan ja toiminnan säännöllisyys luovat turvaa, jolloin lapsen on helpompi ennakoida ja jäsentää tapahtumia sekä häneen kohdistuvia odotuksia.

• Ryhmätoiminta Lasten sosiaalista kehitystä ja keskinäistä vuorovaikutusta tuetaan antamalla lap-sille mahdollisuus toimia ja leikkiä toisten lasten kanssa. Samalla varhaiskasvat-tajalla on mahdollisuus tehdä havaintoja, joiden pohjalta hän ohjaa toimintaa eteenpäin. Pienryhmätoiminta, sekä pari- ja yksilötyöskentely mahdollistavat taito-jen opettelun turvallisesti.

• Lapsen ja varhaiskasvattajan välinen hyvä vuorovaik utus Varhaiskasvattaja tunnistaa herkästi lapsen tarpeet ja vastaa niihin tarkoituksen-mukaisesti. Vuorovaikutus on aitoa, empaattista ja lapsen itsetuntoa tukevaa, jol-loin lapsi kokee tulleensa kuulluksi. Varhaiskasvattajan tulee ottaa käyttöön lap-sen tarvitsemat kommunikaatiomenetelmät, esimerkiksi viittomat.

• Lapsen oman toiminnan ohjauksen tukeminen Lasta ohjataan ajattelemaan, tekemään päätöksiä ja ymmärtämään oman toimin-tansa seurauksia. Lapselle opetetaan päivittäisiin arjen tilanteisiin liittyviä taitoja. Nämä vahvistavat lapsen itseluottamusta.

21

• Kehityksen osa-alueiden tukeminen Yksittäisen kehityksen osa-alueen (esimerkiksi kielellinen kehitys, motorinen kehi-tys) tukeminen liitetään luontevasti osaksi lapsen päivähoitopäivää. Menetelmät ja sisällöt valitaan tehtyjen havaintojen perusteella.

Erityistä tukea tarvitsevan lapsen hoitopaikasta ja sopivasta hoitomuodosta keskus-tellaan lapsen vanhempien kanssa. Lapsella on mahdollisuus sijoittua lähialueensa päiväkodin tai perhepäivähoidon ryhmään tai alueen integroituun pienryhmään. Las-ten tarvitseman tuen määrästä ja laadusta riippuen ryhmiin pyritään suuntaamaan lisäresursseja, joita ovat esimerkiksi ryhmäkoon pienentäminen, erityisavustajan si-joittaminen ryhmään tai erityislastentarhanopettajan ohjaus ja työskentely ryhmässä.

5. ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISTEN LASTEN VAR-HAISKASVATUS

Lapsen mahdollisuus oman kulttuuri-identiteetin vahvistamiseen toisten lasten kans-sa on oleellinen osa varhaiskasvatusta. Kasvattajayhteisö vastaa siitä, että lapsi tu-lee kuulluksi ja nähdyksi tasa-arvoisesti lapsiryhmässä eri kieli- ja kulttuuritaustat huomioiden. Lapsen oman kulttuuri-identiteetin ja äidinkielen vahvistamista koroste-taan vanhempien kanssa käytävissä yhteistyökeskusteluissa. Maahanmuuttajataustaisen lapsen kielen kehitystä tuetaan kaikissa arjen vuorovaiku-tustilanteissa, joissa varhaiskasvatuksen henkilökunta toimii kielen oppimisen malli-na. Monikulttuurisessa lapsiryhmässä toteutettava suomen kielen opettaminen edis-tää kaikkien lasten kielen kehitystä. Jokainen kasvattaja tiedostaa olevansa suomi toisena kielenä (S2) -opettaja toimiessaan lapsen kanssa. Jyväskylässä on laadittu Suomi toisena kielenä – S2 opetuksen suunnitelma (Anttinen & Kivijärvi 2006) ja jo-kainen kasvattaja on velvollinen huolehtimaan sen toteutumisesta. Lapsi kohdataan yksilöllisten tarpeidensa, persoonallisuutensa ja perhekulttuurinsa mukaisesti. Suo-men kielen oppimisen pohjana on lasten äidinkielen säilyminen ja kehittyminen. Yh-teistyökeskusteluissa lasten vanhempien kanssa käytetään Keski-Suomen tulkkikes-kuksen tulkkipalveluita.

22

Kuvio 9 Arviointi ja kehittäminen varhaiskasvatuksen laadunhallinnassa

6. VARHAISKASVATUKSEN, ESIOPETUKSEN JA PERUS-OPETUKSEN JATKUMO

Varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus muodostavat lapsen kehityksen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden. Lapsen kokemusmaailman eheyden kannalta on keskeistä, että erityisesti siirtymävaiheissa päivähoitoryhmästä esiope-tukseen ja esiopetuksesta perusopetukseen lapsen lähipiirissä olevat aikuiset tekevät keskenään tiivistä yhteistyötä ja tuntevat lapsen lähtökohdat ja uuden toimintaympä-ristön keskeiset haasteet. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma sisältää lapsen esi-opetussuunnitelman, mikä takaa tavoitteiden jatkuvuuden. Esiopetuksen järjestämisessä tulee ottaa huomioon toisaalta muun varhaiskasvatuk-sen ja toisaalta perusopetuksen tavoitteet ja sisällöt. Sisällöllinen jatkumo varhais-kasvatuksesta esiopetukseen ja esiopetuksesta perusopetukseen kuvataan erillises-sä Jyväskylän esiopetussuunnitelmassa. Jotta asetettuihin tavoitteisiin päästäisiin, on tärkeää, että opettaja ja vanhemmat sekä esiopetuksen toteuttamiseen osallistuva henkilöstö kantavat yhdessä vastuun lapsen säännöllisestä osallistumisesta esiope-tukseen. Perusopetuksen tulee rakentua esiopetuksessa saavutetulle perustalle, jotta lapsen kehitystason mukainen oppiminen turvataan. Esi- ja perusopetuksen välistä yhteistyötä toteutetaan alueellisista lähtökohdista käsin.

7. VARHAISKASVATUKSEN ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN Laadunhallinnan kannalta on olennaista säännöllisesti arvioida ja seurata varhais-kasvatuksen suunnittelua ja toteutettua toimintaa. Kerättyä tietoa analysoidaan toi-minnan vahvuuksien ja kehittämiskohteiden tunnistamiseksi. Analyysin pohjalta suunniteltu ja toteutettu kehittämistyö varmistaa laadun. Laadunhallinta on toiminnan johtamista, suunnittelua, arviointia ja kehittämistä niin, että saavutetaan asetetut ta-voitteet ja laatukriteerit. Kuviossa 9 on havainnollistettu arvioinnin ja kehittämistyön suhdetta laadunhallintaan varhaiskasvatuksessa.

23

Jyväskylässä ollaan laatimassa päivähoidon ja varhaiskasvatuksen laadunhallintajär-jestelmää, jossa kuvataan nykyisen organisaation perustehtävä, toimintaperiaatteet sekä toiminta- ja työtavat. Lisäksi siihen kootaan parhaillaan toteutettava arviointi- ja kehittämistyö ja suunnitelma siitä, miten jatkossa varmistetaan laadukas varhaiskas-vatuksen toimintajärjestelmä. Varhaiskasvatuksen laadun arviointiin osallistuvat las-ten vanhemmat, lapset, yhteistyökumppanit ja henkilöstö. Tällä hetkellä varhaiskas-vatuksen laatua arvioidaan Jyväskylän päivähoitopalveluissa kuntatasolla muun mu-assa seuraavilla tavoilla:

• säännöllisesti toteutettavilla koko kunnan varhaiskasvatuspalveluita koskevilla laatukyselyillä

• asiakasraadissa • päivähoidon vastuualueen johtoryhmässä, palveluyksiköiden johtoryhmissä,

kehittämistyöryhmässä • säännöllisesti työyhteisöille tehtävissä kyselyissä (johtaminen, työyhteisön il-

mapiiri, hyvinvointi, tiedotus) • henkilökunnan osaamiskartoituksissa

Varhaiskasvatuksen arvioinnin ja kehittämisen tulee olla kokonaisvaltaista ja kohdis-tua lapsen ja kasvattajayhteisön toimintaan sekä varhaiskasvatusympäristöön. Hen-kilöstö on tärkein voimavara korkeatasoisen varhaiskasvatuksen laadun ylläpidossa ja kehittämisessä. Tavoitteena on kehitysmyönteinen ja osaava työyhteisö, jossa py-ritään tekemään oma työ ja palvelut läpinäkyväksi ja arvioitavaksi niin itselle, asiak-kaille kuin yhteistyökumppaneillekin. Esimies huolehtii, että jokaisella työntekijällä on käsitys varhaiskasvatustyön kokonaisuudesta, sen toteuttamisesta ja varhaiskasva-tuksen toimintaa ohjaavista periaatteista. Esimiehen vastuulla on myös, että jokainen työntekijä huolehtii oman ammattitaitonsa ylläpitämisestä ja kehittämisestä kunnan tarjoaman koulutuksen ja tuen avulla. Päivähoidon arjessa toimintaa ja toiminnan suunnittelua arvioidaan yksikkövasussa kuvatulla tavalla. Suunnitelmassa huomioidaan arvioinnin ja kehittämistyön rakenteet, aikataulut ja käytettävät menetelmät. Siinä kuvataan, miten yksikössä varmistetaan asiakkaan, lapsen ja perheen, sekä yhteistyökumppaneiden osallisuus arviointiin ja sen pohjalta tehtävään kehittämistyöhön. Toimintayksikkötasolla arviointeja toteutetaan esimerkiksi

• vanhempien ja työntekijöiden päivit-täisissä vuorovaikutustilanteissa

• lapsen vasu -keskusteluissa • yksiköiden omilla asiakaspalautekäy-

tännöillä • henkilökunnan keskinäisessä vuorovaiku-

tuksessa • päivittäisissä keskusteluissa • viikko- ja kuukausipalavereissa • työilloissa, suunnittelupäivillä • kehityskeskusteluissa

24

Toteutetusta toiminnasta ja sen tuloksista saadun arviointitiedon lisäksi Jyväskylän päivähoidon kehittämistyössä hyödynnetään varhaiskasvatusalan ja sen lähitieteiden tutkimustietoa. Valtakunnan tason arviointi- ja kehittämistyötä sekä yhteiskunnallista keskustelua seurataan aktiivisesti, muutoksia havainnoidaan ja haasteisiin pyritään vastaamaan. Paikallisten oppilaitosten kanssa tehdään varhaiskasvatukseen liittyvää tutkimus-, koulutus- ja harjoitteluyhteistyötä. Oppilaitosten kanssa yhteistyö perustuu molemminpuoliseen osaamisen jakamiseen.

8. MONIAMMATILLISUUS JA VERKOSTOYHTEISTYÖ Varhaiskasvatuksessa tehdään sekä moniammatillista yh-teistyötä että laajaa verkostoyhteistyötä. Moniammatillista yhteistyötä tehdään lasta ja perhettä palve-levan verkoston kanssa. Yhteistyökumppaneita ovat päivä-hoidon työntekijät, neuvola ja terveydenhoito, sosiaalityö, psykologit, terapeutit, opetustoimi ja maahanmuuttajapalve-lut. Yhteistyön keskeisenä tavoitteena on taata lapsen koko-naisvaltainen hyvinvointi ja tarvittaessa toimia ennaltaeh-käisevästi riskitilanteissa mahdollisimman varhain. Lasta koskevaa verkostoyhteistyötä tehdään vanhempien suostu-muksella. Verkostoyhteistyöllä tarkoitetaan monimuotoista suunnittelua ja toimintaa useiden yhteistyötahojen kanssa, joita ovat muun muassa Jyväskylän kaupungin muut toimi-jat, koulutuslaitokset, seurakunta ja eri järjestöt. Hallinnon tasolla tapahtuva yhteistyö voi parhaimmillaan poistaa päällekkäisyyttä eri sektorien toiminnassa ja lisätä yleistä tietoisuutta toimintatavoista ja asiantuntemuksesta eri toimijoiden kesken. Jatkuva yhteistyö ja vuoropuhelu alan tutkimuksen ja kehittäjien kanssa tukevat päivähoidos-sa tehtävää varhaiskasvatusta. Jyväskylän kaupungin päivähoitopalvelut haluaa olla aktiivisesti mukana kehittämäs-sä yhteistyöverkoston toimintaa ja moniammatillista yhteistyötä. Jyväskylän varhais-kasvatussuunnitelma saatetaan tiedoksi eri yhteistyökumppaneille.

9. KUNNAN VASUSTA YKSIKÖN VASUUN Varhaiskasvatussuunnitelman todentuminen tapahtuu jatkuvan ja avoimen kehittä-mis- ja päivittämisprosessin kautta. Todentuvaa vasua tuetaan:

• suunnittelemalla ja järjestämällä henkilöstön täydennyskoulutusta • koordinoimalla suunnitelmallista kehittämistyötä • tukemalla varhaiskasvatuksen arviointityön toteutumista • vastaamalla kunnan vasun ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelman päivittämi-

sestä sekä tukemalla yksikköjen vasujen päivittämistä

piirros: Joona Koistinen

25

Kunnan vasua päivitetään säännöllisesti huomioiden säädösmuutokset sekä uudet ohjeet valtakunnan, kaupungin, toimialan ja lasten päivähoitopalveluiden vastuualu-eella. Palvelujen ja toiminnan arvioinnin kautta saatava tieto hyödynnetään vasun päivityksissä. Kunnan vasun päivityksestä vastaa päivähoidon kehittämistyöryhmä. Työryhmä tukee ja ohjaa toimintayksikköjen jatkuvaa vasuprosessia. Yksikön vasun todentumista arvioidaan ja yksikön vasua päivitetään säännöllisesti. Toimintayksikkö, esimiehen johdolla, vastaa oman vasunsa ajantasaisuudesta ja toteutumisesta arjes-sa. Arviointi- ja päivittämissuunnitelma kuvataan yksikön vasussa. Toimintayksikön vasun rakenne Yksikkökohtainen suunnitelma tehdään vapaamuotoiseksi asiakirjaksi, jossa on ku-vattu seuraavia asioita.

• Yksikön visio, toiminta-ajatus, arvopohja • Kuvaus yksiköstä ja sen tarjoamista palveluista • Kuvaus yksikön vasuprosessista lyhyesti

o Kuka, ketkä, milloin, miten vasua on työstetty o Miten vanhemmat ja lapset ovat mukana o Suunnitelma yksikön vasuprosessin jatkumisesta ja todentumisesta se-

kä vasuasiakirjan päivittämisestä • Lapsen yksilöllinen huomiointi

o Hyvinvoinnin edistämisen periaatteita o Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma toiminnan suunnittelun pohjana o Varhainen tuki o Eri kieli- ja kulttuuriryhmät

• Varhaiskasvatuksen toteuttaminen yksikössä o Kasvatuskumppanuus ja hyvä alku päivähoidossa o Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus (toistuvat arjen tilan-

teet, kuten tulo- ja lähtötilanteet, ulkoilu, ruokailu, pukeutuminen) o Lapselle ominaiset tavat toimia o Sisällölliset orientaatiot o Ryhmien muodostaminen ja pienryhmätoiminta o Toiminnalliset painotukset (ympäristö, leikki, liikunta, ravitsemuskasva-

tus…) o Toiminnan suunnittelu, dokumentointi ja arviointi

• Toimintatapojen kehittäminen o Arviointi o Haasteet o Suunnitelmat toimintatapojen

kehittämiseksi • Muuta huomioitavaa

o Yhteisesti sovitut käytännöt ja säännöt

o Verkostoyhteistyö, keskeiset yh-teistyökumppanit

o Tiedottaminen ja viestintä piirros: Helmi Viertorinne

26

KIRJALLISUUTTA Anttinen, M. & Kivijärvi, T. 2006. Suomi toisena kielenä S2-opetuksen suunnitelma.

Jyväskylän kaupunki, Lasten päivähoitopalvelut. http://www.jkl.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/7964_S2_mainos.pdf

APUA-mappi http://aatami/sote/paivahoito/yhteiset/apua/Turvallisuus/Forms/Asiakirjat.aspx Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2000. Opetushallitus. http://www02.oph.fi/ops/esiopetus/esiops.pdf Heinämäki, L. 2004. Erityinen tuki varhaiskasvatuksessa. Stakes, Oppaita 58. Kaskela, M. & Kronqvist, E-L. 2007. Niin ainutlaatuinen. Näkökulmia lapsen yksilölli-

seen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Stakes. Kaskela, M & Kekkonen, M. 2006. Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta. Opas

varhaiskasvatuksen kehittämiseen. Stakes, Oppaita 63. Kaskela, M & Välimäki, A-L (2006) Varhaiskasvatus, Tietoa pienten lasten vanhem-

mille. Esite. Stakes. Lapsen oikeuksien yleissopimus. Asetus 21.8.1991.

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060 Ruokonen,I. & Rusanen, S. & Välimäki, A-L (toim.) 2009. Taidekasvatus varhaiskas-

vatuksessa -Iloa, ihmettelyä ja tekemistä. THL, oppaita 3/2009 Valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista.

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002:9. http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/varhais2/kasvatus.pdf

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005. Stakes oppaita 56 http://varttua.stakes.fi/NR/rdonlyres/DD04983E-D154-4FE4-90A1-E2690175BE26/0/vasu.pdf Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset. 2005. Sosiaali- ja terveysministeriö ja

Nuori Suomi ry. Oppaita 2005:17. Helsinki.

Sosiaali- ja terveyspalvelut Lasten päivähoitopalvelut