Hieman kartoituksen historiaa Maantiede oli 1800-luvun loppuun saakka 1) karttojen piirtämistä

ja 2) tutkimusmatkailua.

”Maantieteen isä” Eratosthenes (276-196 eaa) piirsi maailman kartan ja laski maapallon ympärysmitan (vain 15% tai 2% virhe!)

Tähtitieteilijä Klaudios Ptolemaios (n. 85-165 eaa) piirsi antiikin tarkimmat kartat (koordinaatit!) ja kirjoitti mm. kirjan Geographia.

Keskiajalla eurooppalaiset kartat taantuivat: T-O-kartta.

Renessanssin aluksi antiikin kartat esiin – koristelua esim. merihirviöin (Abraham Ortelius).

Gerardus Mercator (1512-1594): ensimmäinen projektio ja tarkahko maailman kartta navigointiin.

Olaus Magnus: Carta Marina (1539) ja Andreas Bureus (1626): Pohjoismaat ja Suomi hyvin kuvattuna.

A.E. Nordenskiöld löysi Koillisväylän 1878 löytöretkien aika ohi. Kirjoitti myöhemmin kartografian oppikirjoja → ”kartografian isä”

Eratostheneen maailmankartta n. 200 eaa)

Eratosthenes laski Maapallon

ympärysmitan Assuanissa (Kravun

kääntöpiirillä 23,5°N) sijaitsevan

kaivon ja Alexandriassa sijaitsevan

pylvään/obeliskin avulla: • 7,2 asteen kulmaa vastasi 4 400

stadionin matka maan pinnalla.

• Maapallon ympärysmitta oli siis

• 360 / 7,2 x 4 400 = 220 000 stadionia.

• Mutta mikä oli Eratosheneen

käyttämä stadion?

Ptolemaioksen maailmankartta

T-O-kartta

Abraham Orteliuksen maailmankartta (1570)

Abraham Orteliuksen kartta Islannista (1570)

Gerhardus Mercatorin maailmankartta 1500-luvulta

Olaus Magnuksen Carta Marina (1539)

Andreas Bureuksen Suomen kartta 1600-luvulta

Adolf Erik Nordenskiöldin Koillisväylän purjehdus

Lapsuudenkoti, Frugård eli Alikartano Mäntsälässä

Koillisväylän purjehtinut kolmimastoparkki SS Vega

Hauta Vesterljungissa Nordenskiöldin muotokuva (Georg von Rosen)

Vieläkin parasta maailmankarttaa (projektiota) etsitään

Oikeakulmainen Mercatorin projektio (ääriviivat) ja

oikeapintainen Petersin projektio (vihreä) vertailussa.

Winkel-Tripel projektio (mm.

National Geographic käyttää)

Ginzburg V projektio (monen

kartografin suosikki)

Samalla kehittyi maantiede

1850 ensimmäiset kaksi maantieteen professuuria Saksaan:

Alexander von Humboldt (päätyö neliosainen Kosmos) ja Karl Ritter

(päätyö 19-osainen Die Erdkunde im Verhältniss zur Natur und zur

Geschichte des Menschen).

Löytöretket ohi 1900-luvulla – maantiede kriisissä!

1930-luvulta positivismi: maantieteeseen malli fysiikasta – tieteen

täytyy olla matemaattista (esim. Walter Christallerin keskus-

vuorovaikutusaluemalli).

1960-luvulta marxilaisesti värittynyttä yhteiskuntaa kritisoivaa

maantiedettä.

1970-luvulta humanistinen maantiede: tutkii ihmisen mielenmaisemia

eksistentialismin ja fenomenologian pohjalta.

Nykyisin ns. pluralismi: maantiedettä voi tehdä miten vain – jo

turhankin hajanainen tieteenala?

2000-luvulta paikkatietojärjestelmät – maantieteen uusi nousu?

Humboldtin laatima kuva Andien vuoriston kasvillisuudesta teoksessa Kosmos

Carl O. Sauer (1889-1975)

Kulttuurimaantieteen uranuurtaja. Tutki mm.

luonnon vaikutusta kulttuuriin, ja päinvastoin.

Ellen Churchill Semple (1863-1932):

ensimmäinen merkittävä naismaantieteilijä,

ympäristödeterminismin tutkija.

Yi-Fu Tuan (s. 1930) Humanistisen

maantieteen perustajia. Käyttää mm.

käsitteitä paikan tuntu (topofilia) ja

paikattomuus.

Muutamia merkittäviä maantieteilijöitä