Helsi

ngin

ylio

pist

on v

iesti

nnän

opi

skel

ijoid

en le

hti

• 1

/201

3Hy

västi

Wiio

Nuu

skar

allia

Kol

ariss

a

RÖYHKEÄÄ, RIETASTA JA RELEVANTTIA

Hann

a N

ikka

nen

on rö

töst

en jä

ljillä

Koska ilmaisesta kannattaa maksaa, voit nyt tilata Groteskin veloituksella suoraan kotiisi. Neljä Geetä koko vuodeksi hintaan 30€. Lähetä osoitetietosi sähköpostilla

groteski.lehti@gmail.com.

Laskua kuuluu perästä.

Röyhkeää, rietasta ja relevanttia - kotiinkuljetuksella!

RÖYHKEÄÄ, RIETASTA JA RELEVANTTIA

Modernit rosvoparonit

PÄÄKIRJOITUS

3

Arto Kekkonen

”Pelot öljyn loppumisesta vaikut-tavat yhä enenevissä määrin perättömiltä”, lausui energia-

yhtiö BP:n toimitusjohtaja Bob Dudley vuo-den alussa. Dudleyn sanat liittyvät BP:n raport-tiin, jonka mukaan öljyntuotanto päinvastoin jatkaa kasvuaan. Kiitos kuuluu niin sano-tuille epätyypillisille öljyn lähteille, kuten öljyhiekalle ja öljyliuskeelle. Varannot ovat valtavia, ja maaöljyvarojen ehtyessä sekä teknologian kehittyessä niiden kaupallinen hyödyntäminen käy yhä kannattavammaksi. Muiden kuin energiayhtiöiden johdon ja osakkeenomistajien kannalta valitettavaa on, että epätyypillisten fossiilis-ten polttoaineiden tuotanto sekä jalostami-nen vievät runsaasti energiaa ja turmelevatluontoa. Kasvihuonekaasupäästöt tuotettua energiayksikköä kohden ovat moninkertaiset normaaliin öljyyn verrattuna.

Jos maapallon lämpeneminen ha-luttaisiin pysäyttää ”turvallisena” pidettyyn kahteen asteeseen, kasvihuonekaasupäästö-jen pitäisi kääntyä laskuun muutaman vuo-den sisällä. Epätyypillisen öljyn käyttämisen sijaan meidän pitäisi siis jättää suuri osa ta-vallisistakin öljyvaroista käyttämättä. Kahden asteen tavoite on jo nyt poliittisesti täysin epärealistinen. Ei kuitenkaan ole yhdentekevää, lämpeneekö planeetta kaksi, kolme tai neljä astetta – vai vielä enemmän. Epätyypillisten fossiilisten polttoaineiden myötä uhataan ottaa kurssi pysyvästi kohti usean asteen lämpenemistä, arvaamattomia seurauksia ja peruutta-matonta ympäristökatastrofia. Merenpinnan nousun, aavikoitu-misen ja nälänhätien yleistymisen kaltaiset pikkuseikat eivät ilmeisesti juurikaan het-kauta Bob Dudleytä tai BP:tä. Greenpeacen mukaan yhtiö on myös rahoittanut ilmaston-

muutoksen kiistäviä ehdokkaita Yhdysvaltain kongressivaaleissa. Fossiilisista polttoaineista riip-puvaisen yhteiskunnan jäseninä me kaikki olemme tietysti enemmän tai vähemmän syypäitä ilmastonmuutokseen. Alan suuryri-tysten johtajien mahdollisuudet vaikuttaa asiaan, ja siten vastuu seurauksista, ovat kuitenkin suunnattomasti suuremmat. Tätä valtaa Bob Dudley käyttää ly-hytnäköisen taloudellisen edun tavoittelemi-seen kaiken muun kustannuksella. Maailman kamppaillessa ilmastonmuutosta vastaan hänen ratkaisunsa on selvä: kaikki palamaan. Virallisesti Bob Dudley ei ole ri-kollinen vaan menestyvä liikemies. Jotain roistomaista hänen kaltaistensa ihmistentoiminnassa silti on.

Groteskin uusien päätoimittajien ensimmäisen numeron teemana on rötös. Se voi tarkoittaa rikosta, väärinkäytöstä tai kenties

laillistakin epärehellisyyttä. Tässä lehdessä teemaan pureudutaan muun muassa Suomen parhaisiin kuuluvan tutkivan journalistin, Ranskan äveriäiden veropakolaisten ja nuuskan salakuljetuksen

kautta.

Arto Kekkonen on Groteskin päätoimittaja, jonka nousun tähän huomattavaan asemaan tarkkanäköinen edeltäjä ennusti

lehdessä jo vuonna 2009.

4

PÄÄKIRJOITUSArto Kekkonen

SIRPALEETJäähyväisiäKatri Koskela, Saara Laaksonen

KOLUMNI AIHEESTAKirjoittamattomat säännöt etikettikirjaan!Arda Yildirim

PAOSSARanskan kuvitteelliset veropakolaisetMimmi Piikkilä

KOLUMNI AINEESTAMihin maistereita tarvitaan?Riku Mattila

RAKENNUSVIRASTO VASTAAN KANSALAISETMechelininkatu on töölöläisten sotatannerMaria Tuomela

KASVOHanna Nikkanen on rötösten jäljilläElli-Alina Hiilamo

VIERASKYNÄKielen ja sanojen tyranniaTuure Parkkinen

ETIIKKAMATKALLAMitä matkailu tekee kulttuureille?Susanna Peltonen

WANTEDEsittelyssä Media ry:n uusi hallitusSara Vuorio

VAARALLINEN KEVÄTMiltä tuntuu olla salamurhaaja?

KAPINABarrikaadeille!Antti-Juhani Piirainen

RÖTÖSTELYÄToimittaja koettelee lakien rajojaOona Järvinen

LAINSUOJATONOccupy-liikkeen aktivistia ei laki suojaaTanja Kallioinen

NUUSKARALLIYlläkseltä on lyhyt matka nuuskalleHeini Jokinen

Groteski on Helsingin yliopis-ton viestinnän opiskelijoiden lehti.

groteski.lehti@gmail.comfacebook.com/groteskiTwitter: @Groteskiissuu.com/groteski

JULKAISIJAMedia ry

PÄÄTOIMITTAJAT

Elli-Alina Hiilamoelli-alina.hiilamo@helsinki.fi

Arto Kekkonenarto.kekkonen@helsinki.fi

Saara Laaksonensaara.laaksonen@helsinki.fi

Susanna Peltonensusanna.peltonen@helsinki.fi

ULKOASU

Oona Järvinenoona.jarvinen@helsinki.fi

Eva Kiviranta

eva.kiviranta@helsinki.fi

KIRJOITTAJAT

Elli-Alina HiilamoHeini JokinenOona JärvinenTanja KallioinenArto KekkonenKatri KoskelaSaara LaaksonenRiku MattilaTuure ParkkinenSusanna Peltonen

Mimmi PiikkiläAntti-Juhani PiirainenMaria TuomelaSara VuorioArda Yildirim

KUVAAJAT & KUVITTAJAT

Oona JärvinenEva KivirantaSusanna PeltonenSteve RushtonEssi Ruuskanen

KANNEN KUVA

Oona Järvinen

PAINATUS

Erweko Oy, HelsinkiPaperi: Edixion 120 g (sisus) ja 250 g (kansi)

Groteski painetaan kas-viöljypohjaisilla väreillä, ja käyttämämme painotalo sekä paperi ovat sertifioituja.

PAINOSMÄÄRÄ

800 kpl

JAKELU

Helsingin yliopiston keskus-takampus, TaiK, kantakau-pungin baarit ja kahvilat, Kiasma.

2689111214

2119

2926

313440

30

PEFC/02-31-120

TEKIJÄT

5

Moni koira on veräjästään juossut myös Groteskin toimituksessa. Rötös-numeron parissa hääräilemisestä

saimme kuitenkin kiinni seuraavat lurjukset.

ESSI RUUSKANEN

Söin 11-vuotiaana ennen luistelu-treenejä välipalaksi liian paljonviinirypäleitä ja tästä syystä oksensin kopin ulkopuolelle, kaukalon viereiselle käytävälle. Muut joukkuetoverit eivät olleet onneksi vielä saapuneet pai-kalle, joten heidän huomattuaan tämän yllätyksen kopin ulkopuolella syytin asiasta kylmänviileästi lätkän-pelaajia ja kauhistelin tapahtumaa kovaan ääneen muiden kanssa.

Essi Ruuskanen on 24-vuotias viiden-nen vuoden arkeologian opiskelija. Groteskin Rötös-numeroon näyttelijän lahjoillakin siunattu Essi kuvitti Susan-na Peltosen jutun matkailun etiikasta sivuilla 21.

ANTTI-JUHANI PIIRAINEN

Autoilin vuosia sitten rautatieaseman ohi muina miehinä, kun myöhäisen syysillan valaisi hetkeksi kirkas valo-ilmiö. Epäilin pitkän aikaa syypääksi paikalla sijaitsevaa peltipoliisia. Ilmei-sesti olin kuitenkin väärässä, sillä en ole koskaan saanut postia koskien sil-loista 10 km/h ylinopeuttani.

Antti-Juhani on 26-vuotias ensim-mäisen vuoden viestinnän opiskel-ija. Valoakin nopeampi AJ rötösteli Groteskiin sivulle 25.

TANJA KALLIOINEN

Ekaluokkalaisena minut lähetettiin kauppaan ostamaan paristoja ja os-tin salaa vaihtorahalla Jim-patukan. Kotona kärsin niin huonosta omatun-nosta, että tunnustin äidille sekä patu-kan, että käärepaperin heittämisen ojaan. Patukan söin. Se ei pienen syn-tisen suussa maistunut yhtään hyvältä.

Tanja Kallioinen on 24-vuotias ensim-mäisen vuoden viestinnän opiskelija. Rautaisen omantunnon omaava Tan-ja tutustui Groteskia varten Lontoon Occupy-liikkeen saloihin. Lisää aktivis-min ja valtiovallan suhteesta voi lukea sivuilta 34.

“Sitseiltä on turha

hakea kulinaristisia elämyksiä.

Mitä pienempi osa budjetista päätyy

lautaselle, sitä parempi.

“

6

LIHAVIHA

Kannunvalajat luopui kasvis-ruokaperiaatteesta vedoten sitsaajien yhdenvertaisuur-teen.

Suomen Perustuslain 6 § 2 mukaan ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää pe-

rustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuk-sen, mielipiteen, terveydenti-lan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn pe-rusteella”. Kyseisellä pykälällä pyritään siis takaamaan yhden-vertaisuus kaikilla yhteiskun-nan alueilla. Tähän kauniiseen ajatukseen vetosi myösKannunvalajien uusi hallitus poistaessaan ehdottoman periaatepäätöksensä olla tarjoilematta sitseillä lihaa. Olihan sääntö ollut eriarvoi-suuden perikuva pakottaes-

saan lihansyöjät kasvisruuan pariin, vakaumusta kunnioitta-matta. Yksilöiden ja ihmis-ryhmien yhdenvertaisiaoi-keuksia on lupa rajoittaa lainsäädännössä moraa-lisin sekä rationaalisin pe-rustein. Lihateollisuus vie kohtuuttomasti pinta-alaa, rehevöittää vesistöjä ja ai-heuttaa huomattavia kasvihuo-nepäästöjä. Lihatuotanto tuhlaa energiaa, jokainen li-hakilo syö kymmenen kiloa kasvikunnan tuotteita. Usein lihateollisuuden eläinten elinolosuhteet ovat niin kur-jat, ettei sairas liha lopulta edes kelpaa elintarvikkeisi-in. Suomalaisten lihansyönti ylittää terveyssuositukset moninkertaisesti lisäten muun muassa syöpäriskiä. Sitsit on akateemi-nen pöytäjuhla, jossa nest-emäinen ravinto ja lau-lami-nen esittävät pääosaa ruuan

jäähtyessä lautasille. Sitseiltä on turha hakea kulinaristisia elämyksiä. Mitä pienempi osa budjetista päätyy lautaselle, sitä parempi. Varsinkin kun huomattava osa ruuasta siirtyy suoraan jätehuollon iloksi. Kannun hallituksen päätös toteuttaa ehkä yhden-vertaisuutta, mutta moraal-iset ja rationaaliset perusteet ovat olemattomat. Periaat-teesta kannattaisi ennem-minkin siirtyä pelkästään kotimaisen luomuravinnon tarjoamiseen. Tässä kohtaa kuitenkin kansa raivostuu, nim-ittäin “köyhä opiskelija” -kansa. Vaikka kasvissyönti ei pelasta maailmaa, on se silti vähem-män vahingollista. Lihahimoja on turha tuhlata sitsilautaselle, säästäkäämme ne jatkojen puolelle.

Saara Laaksonen

JÄÄHYVÄISET NIEMINEN & PANTTI-SUKUPOLVELLE

Viestinnän uusi pääsykoekirja tuo tuttuihin aiheisiin päivitystä ja so-si-ologista näkökulmaa. Yhdellä kirjal-

la voi pyrkiä nyt kolmen eri yliopiston vi-estintäopintoihin. Tänä keväänä yksi aikakausi on kohdannut väistämättömän loppunsa. Vies-tinnän pääsykoekirjana vuodesta 2005 hallinnut Hannu Niemisen ja Mervi Pantin Media Markkinoilla syrjäytettiin Janne Sep-päsen ja Esa Väliverrosen Mediayhteiskun-ta -teoksella. Uuden kirjan myötä vi-estintään hakemisesta on tehty myös en-tistä näppärämpää, mikäli ei maantieteel-lisistä ja koulutusohjelmakohtaisista eroista sen suuremmin välitetä. Mediayhteiskun-nalla voi nimittäin hakea myös Tampereen yliopiston journalistiikan ja viestinnän tut-

kimusohjelmaan sekä Jyväskylän yliopiston journalistiikan linjalle. Tämän voisi odottaa nostavan hakijamääriä entisestään, kun hankalan maineessa paistattelevan Hel-singin sisäänpääsyä voi kokeilla siinä sivus-sa. Koekohtaista erottelua toki saadaan edelleen kirjan päälle kasatuilla lisämate-riaaleilla. Mediayhteiskunta ottaa selkeästi edeltäjäänsä sosiologisemman näkökulman viestintään. Kirjassa painotetaan monien viestinnän tutkimuksen käsitteiden juon-tuvan sosiologisista teorioista. Sosiologista trendiä on ollut havaittavissa muutenkin viestinnän oppiaineessa. Esimerkiksi (sosi-ologi) Manuel Castellsin tuotantoa liitettiin perusopintoihin viimeisimmässä tutkin-touudistuksessa. Someaktiivisia medialaisia läm-mittää kirjan suoma huomio virtuaali-sille yhteisöpalveluille. Käytännön

esimerkit ja monipuolisempi kuvitus aut-tavat noviisiakin pääsemään paremmin asian ytimeen. Kirja sitoo eri tutkijoiden näkökulmia teemoittain, jolloin alan moni-mutkaisuus tulee hyvin osoitetuksi. Samal-la Mediayhteiskunta onnistuu kuitenkin määrittelemään itse viestinnän käsitteen systemaattisemmin kuin edeltäjänsä, sel-ventäen ehkä hakijoiden kuvaa siitä mitätässä nyt ollaan lähdössä opiskelemaan.

Niemisen ja Pantin lojaalit viitta-ajat, lukekaa Mediayhteiskunta niin voitte ensi syksynä heittää femmaa Seppäsen ja Väliverrosen klaanin kanssa.

Saara Laaksonen

Kirjoittaja ei ole vielä itsekään lukenut Media-yhteiskuntaa vaan pätee anonyymeinä pysyttele-vien, asiantuntevien vara-aivojen tuella.

SIRPALEET

7

ON MEILLÄ BISSEE, HAUSKAA JA ...

Kämmenet hikoavat. On helmikuu 2008, ja yliopiston pienessä juhlasa-lissa on meneillään Osmo A. Wiion

80-vuotisjuhlaseminaari. Sali on täyttynyt juhlaväestä, mutta itse keskityn seinus-talla seisoskeluun airueiden joukossa. On fuksikevääni, ja olen vasta Median hallituk-seen liittyneenä suorittamassa yhtä ensim-mäisistä nakeista seminaarin avustajana. Tehtäväni on tarvittaessa viedä mikrofoni yleisökysymysten esittäjille. Siir-rän pötkylää liukkaasta kädestä toiseen ja toivon, ettei kukaan pyydä sitä. Hermostu-neisuus lienee kuitenkin turhaa, sillä vaik-ka mikrofonin tiputtaisi tai veisi väärälle jampalle, juhlakalu tietää paremmin kuin kukaan, että viestintä epäonnistuu aina. Näin jälkeenpäin en muista puheen-vuoroista mitään, mutta muistan eme-ritusprofessorin poikamaisen innon ja ener-

gian, kun hän piti kiitospuheenvuoron-sa. Muistan myös ajatelleeni, että aka-teemisuus näyttää tekevän ihmiselle hyvää. Kevättalvi 2013. Äkistän gradua, ja elättelen toiveita valmistumisesta. Kun tie-to Osmo A. Wiion poisnukkumisesta leviää, moni opiskelutoveri reagoi tunnepitoisesti. Asiaa puidaan Facebookissa ja oluen äärellä, ja itse muistelen seminaarissa esiintynyttä nuorekasta professoria. Onko siitä jo vii-si vuotta? Mihin tämä aika on kadonnut? Harva nykyisistä opiskelijoista on professoria tavannut, sillä Osmo Antero Wiio jäi eläkkeelle professorinvirasta 1991. Hän on kuitenkin puheissa ja sitsilauluissa elävä viestinnän grand old man, jonka lait ovat medialaisten epävirallinen huoneentaulu. Wiio ehti paljon. Tiesittekö esi-merkiksi, että hän perusti edelleen il-mes-tyvän Tekniikan Maailman -lehden vuon-na 1952? Tai että Wiio oli Suomen Radio-amatööriliitto ry:n kunniapuheenjohtaja?

(En minäkään, ennen kuin luin Wikipe-diasta.) Wiio muistetaan myös aktiivisena kansalaiskeskustelijana ja poliitikkona, ja 70-luvun kuohuvia vuosia leimasi viestin-nän jakautuminen ”tamperelaisiin norden-strengiläisiin” ja ”henkiläisiin wiiolaisiin”. Niin, ja olihan hän myös vuonna 1978 perustetun viestinnän – silloisen tiedotusopin – laitoksen en-simmäinen professori. Wiio oli myös lai-toksen johtaja aina eläköitymiseensä asti.Wiio jatkoi kirjoittamista ja tieteellistä työtä pitkälle 2000-luvun puolelle. Kunpa sitä itsekin olisi eläkeläisenä yhtä vireä ja innostunut. Jos vaikka vihdoin saisi gradun palautettua.

Katri KoskelaKuva: Oona Järvinen

Kirjoittaja jää odottamaan oikaisuvaatimuksia ja palautetta, sillä on olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.

Wiion lait

1. Viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattu-malta.2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.3. On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.4. Mitä enemmän viestitään, sitä huonom-min viestintä onnistuu.5. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeää se, mi-ten asiat ovat, vaan se, miten ne näyttävän olevan.6. Uutisen tärkeys on verrannollinen sen etäisyyden neliöön.7. Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys, sitä todennäköisimmin unohdat olennaisen asian, jonka muistit hetki sitten.

Lähteet:Pekka Aula & Elisa Juholin: Viestinnän professori, toim-ittaja, kansanedustajahttp://blogs.helsinki.fi/wiio-80/Juha Merimaa: Wiio ja Wiion laithttp://www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkis-to/2-2008/6-14-41-13Wikipedia

Osmo A. Wiio oli suuri tekniikan ystävä. Kunnianosoituksenaan AD päätti ikuistaa hänet terminaattorina.Koska vain kaikkein kovimmat äijät ikuistetaan terminaattorina.Ja koska Wiion lait muistuttavat häntä Isaac Asimovin robotiikan laeista.

SIRPALEET

Jo ala-asteella elämänkatsomus-tiedon opettajani iskosti päähäni moraalinormin ja siitä johdet-

tavan eettisen säännön. Älä vale-htele. Valehteleminen on väärin. Va-lehtelua käsitellessä syntyi yleensä poikkeuksetta kiivasta polemiikkia pöytärykelmissämme. ”Mutta mitä jos valehtelu säästää toista osapuol-ta mielipahalta?”, muistan kysyneeni. Mitä laittomuuksiin tulee, on meidän lain oikealla puolella kulkevien kan-salaisten moraali omaksuttu (toivot-tavasti) jo leikkipuistossa tarhatä-tien heristelevän sormen uhalla. Yhä useammin tulen kuitenkin törmän-neeksi tilanteisiin, joissa oma tai muiden toiminta vaikuttaa riitelevän kaikkia maailman etikettisääntöjä vastaan. Ovatko etiketti ja moraali sitten niin kaukana toisistaan? Mo-lemmat ovat universaaleja, joskin hieman tilanne- ja kulttuurikohtaisia omantunnon asioita. Podemme kaik-ki eri asioista huonoa omatuntoa. Jotkut tuntevat alemmuuskompleksia ja jonkinasteista tyytymättömyyttä itseensä kohdatessaan Facebookin

uutisvirran: jumppa, terveellinen ruokavalio, laajat sosiaaliset piirit ja hymiöiden määrä näyttävät määrit-televän hyveellisen ja terveen ih-misen. Jos ei noihin raameihin istu, voisi yhtä hyvin tehdä cast awayt ja eristäytyä Willsonin kanssa Kor-keasaaren paviaanien luo niiden terveiden pällisteltäviksi. Ei ne mua kuitenkaan pastellinsävyisille brunsseilleen kaipais. Moraalista ja etiketeistä puhuttaessa täytyy muistaa, että näiden termien kehittelyn takana on yleensä sosiaaliset vuorovaikutukset ja ryhmän koheesio. Jotkin raamit on täytynyt luoda, jotta yhteiskunta pysyisi kasassa. On kuitenkin tiet-tyjä kirjoittamattomia sääntöjä, jot-ka mielestäni voisi johonkin pyhään etiketti-kirjaan rustata.

1) Tervehdi naapuriasi

Onko mikään oudompaa, kuin teeskennellä hississä, ettet koko ei-lisen illan kuunnellut seinän läpi kosteaa ”tyttöjen iltaa”, johon ilm-iselvästi kuului 90-luvun potpuri oi

niin suloisen karaoken siivittämänä. Voithan aloittaa keskustelun vaikka kehumalla naapurisi kaunista falset-toa Take on me:ssä. Tässä kohtaa se valehtelu on nimenomaan sallittua.

2) Kiitä ruoasta

Oli se sitten Unicafén keittäjä, Hans Välimäki, äiti tai Saarioisten mik-rop-izza, kiitä. Afrikan lapset –kortti ei ole ihan pohjaton väite.

3) Jaa iloa, hautaa kauna

Reputit tentin, mutta kanssaopiske-lijasi vetäisi vitosen. Mahtaa har-mittaa. Älä kuitenkaan pura omaa huonoa oloasi onnistujaan. Mitä pa-haa hän on sinulle tehnyt? Oli ihan oma valintasi rällätä pilkkuun asti ja avata kirjat ratikassa puoli tuntia ennen h-hetkeä. Sen sijaan positiivi-suuden levittämisen mahti on mit-taamaton. Mutta varo! Onnellaan keuliminen ja onnesta aiheutuvan hyvän olon jakaminen ovat kaksi täysin eri asiaa.

Kirjoittamattomat säännöt

Arda Yildirim

8

KOLUMNI AIHEESTAKolumnisti tarttuu lehden teemaan

Kirjoittaja nauttii saippuoopperansa seinien välityksellä ja brunssinsa maanläheisissä väreissä.

9

Ranskan kuvitteelliset veropakolaiset

Presidentinvaaleissa 2012 Ranskan vasemmistolla näytti menevän hyvin. Vaalit voittanut maan toisen pääpuo-

lueen Parti Socialisten ehdokas François Hollande ehdotti 75 prosentin veroastetta yli miljoonan euron tuloille. Kommunis-tipuolue Front de Gauchen ehdokas Jean-Luc Mélenchon esitti vielä radikaalimpia talousuudistuksia ja sai noin 11 prosentin kannatuksen. Valtaan noustuaan presidentti Hollande alkoi valmistella lakimuutos-ta rikkaiden verotuksesta median päivi-tellessä maasta pakenevien rikkaiden määrää. Korotuksen oli tarkoitus olla vain väliaikainen keino nostaa valtion budjetin alijäämä EU:n vaatimalle tasolle. Keskustelu lakiuudistuksen ympärillä on tältä erää hiljentynyt, sillä sosialistien vastapuolueen, oikeistolaisen UMP:n nimittämä perustulakivaliokunta totesi lain muodon perustuslain vastaisek-si. Presidentti ei ole kuitenkaan luovut-

tanut taistelua, vaan julistaa lain vielä toteutuvan toisessa muodossa, kuitenkin aikaisintaan vuonna 2014.

Asterix ja veropakolaiset

On kiinnostavaa, miten paljon vaikutusta toteutumattomalla lailla on jo ollut todel-lisuuteen. Suuri määrä rikkaita ranskalaisia on paennut veroja, joita ei ehkä koskaan oteta käyttöön. Ilmiö vertautuu ra-hoitusmarkkinoiden toimintaan: todellista muutosta ei tarvitse tapahtua, riittää, että sitä pelätään. Ranska menettää valtavasti verotuloja vain ehdottaessaan veronkoro-tuksia. Todellisuudessa veropakolaisten määrää on vaikea arvioida. Näyttelijä Gérard Depardieu on saanut paljon huomiota sekä rans-ka-laisessa että kansainvälisessä medias-sa moittiessaan hallitusta menestyksen rankaisemisesta. Toisaalta Depardieu näyttäytyy nykyranskalaiselle lähinnä

mattinykäsmäisenä hahmona. Hän onjulkisuudessa ryvettynyt tähti, joka päätyy otsikoihin milloin humalassa sekoilun tai lentokoneessa öykkäröinnin takia, milloin hieroessaan lämpimiä suhteita Vladimir Putinin tai Tšetšenian johtajan kanssa. Entisen sosialistin loikka Itä-Eu-roopan oikeistolaisten itsehallitsijoiden ystäväksi asettaa tämän poliittiset kan-nanotot vähintäänkin kyseenalaisiksi rans-kalaisten silmissä. Näyttelijän menetystä ei Ranskassa juuri surra. Useimmat maasta paenneet ovat pyrkineet tekemään sen mahdolli-simman vähin äänin. Monet ovat jopakiistäneet verotuksen olleen muuton syynä. Ranskalainen media on kerännyt lis-toja veropakolaisista, joilla on esimerkiksi runsaasti urheilijoita sekä Ranskan rikkain mies Bernard Arnault. Jää nähtäväksi, pa-laavatko miljonäärit kotimaahansa jos laki ei toteudukaan.

PAOSSA

Ranskan presidentti lupasi kampanjassaan nostaa rikkaiden veroja. Nyt miljonäärit pakenevat korotuksia, joita ei ehkä koskaan tulekaan.

Mimmi Piikkilä

“Ala vetää, rikas urpo!”

Vaihdossa olevan medialaisen terveisiä maailmalta

10

Vaihtoehtoista talouskriisi-politiikkaa?

Presidentti Hollanden into verottaa tasavallan rikkaimpia on kiinnostava poikkeus Euroopan nykyisestä talous-poliittisesta valtavirrasta. EU pakot-taa etenkin kriisimaat noudattamaan talouspolitiikkaa, jossa verotusta lasketaan ja valtion palveluja vähen-netään. Ranskan uuden hallituksen budjetissa tuloveroluokkien korotuk-sen lisäksi korotetaan alkoholiveron kaltaisia haittaveroja sekä jäädyte-tään väliaikaisesti julkisia sijoituksia. Toteutuessaan verouudistus osoittai-si, että ainakin tältä osin toisenlainen talouspolitiikka on yhä mahdollista jopa EU:n johtavissa valtioissa. Tästä huolimatta Ranskan vasemmistohallitus on yhä EU:n eturintamassa painostamassa kriisi-maita päinvastaiseen talouspolitiik-kaan. Ranska pyrkii siis pelastamaan oman taloutensa eurokriisistä täysin erilaisella kaavalla kuin esimerkiksi Kreikka tai Espanja. Toisaalta jo pelkästään ve-ronkorotuksilla spekuloimisen vai-kutukset kyseenalaistavat politiikan toimivuuden. Onko rikkaiden ja suuryritysten verotuksen lisääminen

mahdollista, kun ovi matalamman verotuksen maihin on aina auki? On vaikea arvioida, kuinka suuri vahinko veropakolaisista lopulta koituisi suh-teessa kerättyihin varoihin. Toteutu-mattomina suunnitelmat ovat ainakin jo tuottaneet tappiota. Nyt pakenevat miljonäärit ovat verosuunnittelun amatöörejä. Kyvykkäämmät liikemiehet ovat jo kauan sitten suunnitelleet tulonsa niin, ettei tuloverotettavaa juurikaan jää. Suuret, yhtäkkiset veronkorotuk-set ovat ongelmallisia, kun ne toteu-tetaan vain yhdessä maassa kerral-laan.

Jakautunut mediakiihdyttää kohua

Ranskalaisen lehdistön rooli tapahtu-mien vauhdittajana on ollut suuri. Ranskalainen media on tyypillisesti jakautunut selkeiden poliittisten lin-jojen mukaan, ja onkin arvattavissa, kuinka uudistukseen suhtaudutaan eri puolilla. Oikeistomedia kauhistelee maasta pakenevien rikkaiden vanaa ja julistaa Ranskan olevan tuhon oma, kun taas vasemmistomedia tuomit-see veropakolaiset epäisänmaallisiksi, vähättelee näiden aiheuttamaa va-hinkoa ja heittää iloiset hyvästit mil-

jonääreille. Etenkin oikeistolaiset aika-kauslehdet ovat pyrkineet parhaansa mukaan keräämään poliittisia irto-pisteitä syyttämällä vasemmistoha-llitusta kalliista virheestä ja nosta-malla esiin kaikki maasta viimeaikoina muuttaneet suurituloiset. Belgiaan paennut Bernard Arnault haastoi vasemmistolaisen Libération-lehden oikeuteen, kun leh-ti julkaisi etusivullaan pilakuvan mie-hestä tekstin ”Ala vetää, rikas urpo!” kera. Kyseessä oli parodia entisen presidentti Nicolas Sarkozyn kadun-miehelle osoittamasta kommentista, joka tallentui vahingossa videolle. Lehdet jaksoivat käsitellä aihetta ahkerasti aina lain lykkäänty-miseen asti ja vaikenivat sen jälkeen. Monelle onkin jäänyt epäselväksi, ettei Hollanden lupailemaa tuloveron korotusta ole tehty. Hallituksen on siten onnistunut lunastaa poliittiset pisteensä, vaikka todellisuudessa tyh-jyyttään kumisevat niin vaalilupauk-set kuin verokirstukin. Kansalaiset riemuitsevat rikkaiden osallistumi-sesta kansantalouden paikkaamiseen ja miljonäärit pakenevat maasta, vaik-ka mikään ei ole muuttunut.

“Ranska pyrkii siis pelastamaan oman taloutensa eurokriisistä täysin erilaisella

kaavalla kuin esimerkiksi Kreikan ja Espanjan.”

PAOSSA

Vaihdossa olevan medialaisen terveisiä maailmalta

Kirjoittaja on parhaillaan vaihdossa Ranskan Lyonissa.

11

Iso osa viestinnän opiskelijoista painelee töihin organisaatioviestinnän tai jour-nalismin pariin jo hyvissä ajoin en-

nen opintojen päättymistä. Yrityksiin, viestintätoimistoihin, järjestöihin ja maamme merkittävimpiin lehtiin. Työksemme kerromme asioita ymmärrettävämmin, houkuttelevammin ja siksi, että jonkun pitää kertoa ne. Kun kanditutkinto on vasta niu-kasti kasassa, niin työnantaja saattaa tois-aalla odottaa täysipäiväistä työpanosta. Yliopistolla kummittelee gradu ja työnan-taja suosittelee tekemään senkin. Miksi meidän pitäisi venyä? Miksi edes pitäisi valmistua maisteriksi? Viestinnän opiskelijat huomaa-vat työssään, ettei opinnoista juurikaan ole ollut hyötyä. Ei meitä opeteta ker-tomaan juuri mitään, mutta onneksi kerrotaan lukuisia esimerkkejä muista kertojista. Yleisradion historia käydään varmuuden vuoksi kolmannen kerran

maisterivaiheessa läpi. Alumnit jaksavat muistella kuin-ka yliopisto opetti ajattelemaan kriittises-ti. Sitten tulee hiljaista. Olen ruvennut kyseenalais-tamaan kuinka pitkään on hyödyllistä opetella ajattelemaan kriittisesti. Jos työelämään sattuu pomppaamaan, siellä viihtymään ja vieläpä menestymään, niin miksi sieltä pitäisi palata yliopistolle? Sik-si, koska Suomessa pitää olla maisteri. “Gradu. Sanoisin, että se onosoitus”, totesi suomalaisen viestintä-toimiston korkeasti koulutettutoimitusjohtaja. Toimitusjohtaja puhuu totta. Gradu on osoitus venymisestä. Maisteri on myös hieno titteli. Minustakin tulisi Maisteri-Mattila. Wauh! Silti ihmetyttää, miksi maisteri-us on Suomessa niin vallitsevaa. Valtioti-eteiden kandidaatti ymmärtää jo melko-isen määrän asioita. Luovat alat elävät

asioiden tekemisestä, aallon harjalla py-symisestä ja kiinnostuksesta uusiin ilm-iöihin. Näissä yliopiston on vaikea pysyä perässä. Teoriaa tarvitaan tietenkin sopiva annos lisäämään kompetenssia. Sitä pitää oppia ymmärtämään ja hyödyntämään, mutta tähän prosessiin ei tarvita viittä vuotta. Työelämään siirrytään liian hi-taasti. Töissä käyvä opiskelija ei kasvata valtion kassaa toivottavissa määrin, koska hidastuneet opiskelut ahmivat rahaa. En sano, että ”kandina työelämään” pitäisi olla vallitseva käytäntö tai ihanne. Sanon, että on teennäistä pitää sitä huononavaihtoehtona. Viestinnän alalla ei pidä olla maisteri. Viestinnän alalla pitää opetel-la tekemään viestintää. Maailma pitää järjestää sanoilla ja sisällöillä joka päivä uudestaan. Sellaisen työn tekemiseen oli-simme sopivia kandidaatteja kandidaat-teinakin.

KOLUMNI AINEESTA

Viestintä ei tarvitse maistereita

Riku Mattila

Kolumnisti tarttuu viestinnän alaan

Kirjoittaja ei ole maisteri. Kirjoittaja ei ole edes kandi.Kirjoittaja ei ole tällä hetkellä edes töissä.

12

-

Töölöläisiä ollaan taas sortamas-sa. Ensin vietiin kolmosen raitio-vaunu Arkadiankadulta. Sitten

pidennettiin bussin 24 reittiä niin, että matka Stockmannille kestää vartin kauemmin. Nyt uhattuna ovat Mech-elininkadun kauniit, tunnelmalliset lehmukset sekä asukaspysäköinti-paikat. On selvää, ettei Mecheli-ninkatu voi säilyä nykyisessä tilas-saan. Katu on huonossa kunnossa. Au-toliikenne Ruoholahden, Jätkäsaaren ja Länsiväylän suunnalta on kasvussa. Ahtaalle kadulle ollaan aikeissa lisätä kaistoja autoliikennettä varten, eivät-kä asukkaat enää voi pysäköidä kadun varrelle. Kadulle aiotaan myös raken-taa pyörätie. Sille on totisesti tarvet-ta: pyöräily ruuhkaisella autoväylällä

on vähintäänkin yhtä vaarallista kuin holtiton polkeminen jalkakäytävällä. Pyörätie turvaisi Mechelininkadun varrella koululaisten ja päiväkotien pikkulasten matkat. HSL:n tavoitteena on suju-voittaa raitioliikennettä harventamal-la 8-raitiovaunun pysäkkiväliä. Lisäksi kadun alla piilee korjaamista odottavia antiikkisia viemäriputkia ja kaapeleita.

Tiedotuskulttuurin on pakkomuuttua

Kaupunkisuunnitte lu lautakunta hyväksyi suunnitelman jo kolme vuot-ta sitten, eikä töölöläisillä tuolloin ol-lut tietoakaan asiasta. Nyt kun suun-nitelma on toteutumassa, soraääniä alkaa tulla esiin. Muutoksia ajavat virastot ja yhtiöt ovat saaneet kansa-

laiset kimppuunsa, koska osapuolten välillä ei ole minkäänlaista dialogia. “Kulttuurin on pakko muut-tua”, toteaa Johanna Sumuvuori, ka-dun varrella asuva Helsingin kaupung-invaltuutettu. Hanketta pyörittävät ainakin rakennusvirasto, liikennelautakunta, HSL ja Helsingin Energia. Mukana on myös teleoperaattoreita ja kaasuy-htiö. Projektissa puuhailee väkeä niin mo-nesta organisaatiosta, että taval-linen kansalainen ei edes pysy perässä siitä, kuka mistäkin päättää. “Tiedottaminen katusuun-nitelmasta on ollut huonoa. Asukkaat eivät ole saaneet kokonaisuudesta tietoa ajoissa, eikä eri virastoilla ole käytäntöä tiedottaa asioista ajoissa yhteistyössä”, kommentoi Johanna Su-muvuori.

Mechelininkatu aiotaan uudistaa ja rakkaat lehmukset vaihtaa. Kansalaiset ovat aikeista suunniltaan.

Ongelmana on surkea tiedotus ja dialogin puute.

Rakennusvirastovastaan kansalaiset

Maria Tuomela

13

-

Debatin pääosaan on nous-sut ainoa aihe, josta Mechelininkadun kulkija todellisuudessa jotakin ym-märtää; Katua reunustavat lehmuk-set on pelastettava. Rakennusvirasto nimittäin haluaa korvata vaihtelevassa kunnossa olevat puut kerralla uusil-la. Lehmuksilla on kuitenkin paljon tunnearvoa: ne ovat suuri osa Mech-elininkadun arvokasta töölöläistä tun-nelmaa. Rakennusvirasto onkin nous-sut koko hankkeen syntipukiksi.

Tyytymättömyys purkautuusosiaalisessa mediassa

Koska projektin puuhamiehiin ei tun-nuta saavan yhteyttä, velloo kansa-laisten tyytymättömyys sosiaalisessa mediassa. Keskustelu uusista lehmuk-sen taimista on käynyt kuumana Twit-

terissä. @Rakennusvirasto vakuuttaa, että #meklu:n tulevat lehmukset eivät ole mitään virpomisoksia vaan kunnon puita. Jarkko Jokelaisen nappaamassa kuvassa nuori lehmuksen taimi kuiten-kin näyttää hauraalta kuin pajunkis-sa. Mechelininkatu-hankkeen Face-book-sivulla taas on ehdotettu jopa kahliutumista uhattuihin puihin. Aiemmin päätöksiä on voitu tehdä virkamiesten kesken suljetussa huoneessa, mutta sosiaalisen median tulon myötä ihmisillä on mahdollisuus ja halua kyseenalaistaa sekä valvoa omia etujaan. “Päätöksiä ei voi enää val-mistella ilman mahdollisimman aikaista tiedotusta ja suurta avoimuut-ta.Nythän asukkaille tulee tunne, että kaikki on jo päätetty eikä mihinkään voi enää vaikuttaa”, Johanna Sumu-

vuori toteaa. Toisaalta eivätkö muutok-set aina herätä vastustusta? Meche-lininkatu myllerretään joka tapaukses-sa jossakin vaiheessa uuteen uskoon. Kaupunki on aina muuttunut ja kehit-tynyt. Ehkä tässä kaikessa onkin vain kyse töölöläisten diivailusta. Joten tervetuloa Töölöön pyörätiet ja uudet tuulet! Tervetuloa Mechelininkadulle, virpomisoksat! Teissä on Töölön tulevaisuus!

Jatkoaika suunnittelulle

Tämä juttu kirjoitettiin helmikuussa. Sen jälkeen Mechelininkatua kos-kevassa asiassa ollaan edetty. Tai oikeammin hankkeen etenemin-en on pysähtynyt. Yleisten töiden lautakunta päätti maaliskuussa yk-simielisesti palauttaa kadun liiken-nesuunnitelman Rakennusvirastoon uudelleen valmisteltavaksi. Katu-suunnitelmaa vastaan tehtiin kaik-kiaan 37 muistutusta. Yleinen lautakunta koro-sti päätöksessään vuorovaikutus-ta alueen asukkaiden kanssa sekä muun muassa korvaavien asukas- ja asiakaspysäköintipaikkojen etsi-mistä. Erään lautakunnan jäsenen mukaan lähtökohta on, ettei katu saa muuttua moottoritieksi. Vanhat lehmukset sen sijaan saavat luul-tavasti lähteä. Niiden kunto on niin huono, että ne eivät kestäisi kadun laajoja peruskorjauksia.

Arto Kekkonen

Rötösten jäljillä

Hanna Nikkanen on yksi suomalaisen journalismin kirkkaimmista tähdistä. Hän on jatkuvasti rötösten jäljillä Suomessa ja maailmalla.

Toimittaja tapasi Nikkasen ennen Suuri journalistipalkinto-gaalaa.

Elli-Alina HiilamoKuvat: Susanna Peltonen

14

KASVO

Joulukuussa 2011 painan Hanna Nik-kasen nimen visusti mieleeni. Anna-So-fia Berner on kirjoittanut hänestä niin

inspiroivan jutun Helsingin Sanomien Sun-nuntai-liitteeseen, että leikkaan sen talt-een. Luen tämän, jos unohdan miksi haluan toimittajaksi, ajattelen. Nikkasen nimi pysyy mielessäni. Ei siksi, että kyseenalaistaisin omia intohimojani toimittajan ammattia kohtaan, vaan koska Nikkasen tekemä jour-nalismi on jatkuvasti otsikoissa. Talvella 2012 ilmestyy yhdessä Lilly Korpiolan kanssa kirjoitettu Arabikev-ät. Saman vuoden toukokuussa taas Verk-ko ja vapaus-kirja, jota ystäväni suosittelee minulle. Muutamaa vuotta aikaisemmin ilmestyi Nikkasen ensimmäinen kirja, Via-ton Imperiumi, josta hän sai valtion tiedon-julkistamispalkinnon 2011. Myös Euroopan komissio on palkinnut hänet köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisesta journalistisesta työstä Voiman verkkolehden Fifin päätoi-mittajana. Nykyään Nikkanen on vapaa toimittaja, joka vaikuttaa muiden muassa Long Playssa, Voimassa ja Imagessa. Tänään illalla Nikkanen saa ehkä uuden palkinnon. Hän on ehdolla yhdessä toimittaja Anu Silfverbergin kanssa Bonn-ierin Suuren journalistipalkinnon saajaksi jutustaan Uskomaton murhenäytelmä (HS Kuukausiliite, nro 483). Sitä ennen tapaan Nikkasen, 32, jonka työ on tehnyt minuun vaikutuksen. Jännittää. Mitä jos ihailemani Hanna Nikkanen ei olekaan henkilönä niin inspiroiva kuin Helsingin Sanomien taannoi-sessa haastattelussa?

Unelma-ammatissa

Nikkanen pahoittelee muutaman minu-utin myöhästymistään. Sen ainoan gaal-akelpoisen mekon silittämisen kanssa tuli ongelmia, ja oli siinä vähän Elmo-kissan kar-vojakin. Nikkanen ei kuulemma erityisesti nauti gaalaillallisista. Ilta varmasti jännittää häntä. Palkinnot eivät kuitenkaan ole hänen uransa kohokohtia: ”Totta kai olen niistä ylpeä ja kiitollinen, mutta itse tilanne on vaan niin kovin stressaava.” Nikkasen mukaan uran koho-kohdat löytyvät itse työstä, juttujen teke-misestä. Niistä hetkistä, kun seisoo vas-

ta maahan sataneen lumen peittämän Rukatunturin huipulla juttukeikalla. Tai kun löytää kiinnostavan vinkin ja uppoutuu päiväkausiksi aiheeseen, josta alkaa paljas-tumaan epäkohtien vyyhti. Uppoutuminen Nikkaselta on-nistuukin. ”Pystyn helposti keskittymään yhteen aiheeseen täysillä, mutta en kovin pitkään.” Sitten tulee taas uusi aihe ja uusi uppoutuminen. ”Kaikissa muissa ammateis-sa tämä on varmaan huono luonteenpiirre, mutta toimittajalle se on hyvä.” Nikkanen naurahtaa. Heittäytymisen ja asioiden perin-pohjainen perehtymisen huomaa hänen julkaisuistaan. ”Psykologisoiden olen näissä tehtävissä, koska luonteenpiirteeni sopivat toimittajan ammattiin. Haluan seikkailuja ja säpinää. Tehdä vaikeita, mutta jännittäviä asioita.” Nikkanen ei pidä itseään kuiten-kaan kovin päämäärätietoisena, vaikka hänen nouseva uransa siltä vaikuttaakin. Hän ei ole mikään tulevaisuuden suun-nittelija. Ei silti voida sanoa, että hän olisi päätynyt työhönsä mitenkään sattumal-ta. Nikkanen haaveili jo varhain siitä, että hänestä tulisi sotakirjeenvaihtaja tai löytör-etkeilijä. ”Päätoimitin kahdeksanvuotiaana leikkilehteä, johon historiasta kiinnostunut veljeni piirsi kuvia vanhoista kiinalaisista sotalaivoista. Me tehtiin niitä lehtiä aika paljonkin.” Nyt reilu parikymmentä vuotta myöhemmin paitsi Nikkanen, myös hänen museomestariveljensä ovat lapsuudenunelma-ammateissa. Nikkanen kirjoitti ensimmäiset julkaistut juttunsa jo lukion ensimmäisellä luokalla 16-vuotiaana. ”Se oli varmaan joku missä haastattelen rehtoria koulun seinillä olevista taideteoksista.” Lukemis-ta rakastava tyttö halusi vantaalaislähiöstä Helsingin eliittilukioon muun muassa siksi, että Norssista löytyi perinteikäs oma lehti.Oli Nikkanen jo ennen sitä kirjoittanut oi-keisiinkin lehtiin. 11-vuotiaana hän kirjoitti huumorilehti MAD:n lukijapalstalle ja sai nuoresta iästään johtuen erityisen kunnia-maininnan lehdentekijöiltä. Uransa alkuvaiheina, noin 18-vuotiaana, Nikkanen teki myös hajanai-sesti taittohommia. ”Kun osasi siihen aikaan

käyttää yksinkertaisia taitto-ohjelmia oli helppo saada hommia.” Pienten lehtientoimituksissa oli pulaa taitavista ti-etokoneen käyttäjistä.

Aktivisti

Nikkanen luki jo yläasteikäisenä paljon kaunokirjallisuutta. ”Kaikkia ihailemiani henkilöitä yhdisti se, että niillä oli sen ta-itelijaelämän lisäksi toinen elämä, jossa vaikutetaan yhteiskuntaan ja otetaan kan-taa. Leena Krohn oli ja on yhä yksi heistä.” Nikkanen innostuu: ”Jos Leena Krohn tulisi kadulla nyt vastaan, mun pitäisi varmaan kääntyä. Alkaisi sydän hakkamaan niin hir-veästi.” ”Ei mulle koskaan ole tapahtunut mitään yhteiskunnallista herätystä. Sitä vain huomasi olevansa skarpimmillaan yhtei-skuntaopin ja hissan tunneilla jo yläasteel-la.” Jo ennen sitä, Nikkanen huomasi, että hänen ihailemansa henkilöt puhuvat kiin-nostavista yhteiskunnallisista asioista. Yläasteelta versonut kiinnostus yhteiskuntaa ja vaikuttamista kohtaan vei aktivistipiireihin. Niissä piireissä monet Nik-kasen kaverit olivat anarkistinörttejä, punk-kareita ja vegaaneja. ”Kun kasvettiin ja aletti-in lähestyä pariakymppiä, alkoi kiinnostaa vähän laajemmat kysymykset kuin kasvis-syönti. Kansainvälinen kauppa ja globalisaa-tio oli mulle niitä kysymyksiä.”

Nikkanen matkusti osoittamaan mieltään, Prahaan IMF:ää vastaiseen mielenosoituk-seen syyskuussa 2000 ja Göteborgiin EU-mielenosoitukseen 2001. Jälkimmäisellä reissulla oli mukana myös viestinnän pääsykoekirjat.

15

KASVO

Onneksi olkoon,

löysit laaman!

-

16

”Ajattelin, että jos ehtisin lukea, meni-sin kokeisiinkin. En oikein ehtinyt, mutta menin silti.” Nikkanen oli myös selaillut so-siaalipsykologian ja valtio-opin kir-joja, mutta päätyi sitten viestintään. Olihan hän aikaisemmin opiskellut muutaman vuoden verkkoviestintää am-mattikorkeakoulussa. ”Se oli tosi uusi ja vähän keskeneräinen ohjelma. Vaikka hinku työelämään oli kova, ajattelin, että yliopisto on kuitenkin mua varten ja se ohjelma jäi multa kesken.” Nikkanen pääsi sisään omaksi yllätyksekseen, vähän sattumalta. Hän aloitti viestinnän opinnot Helsingin yli-

opistossa 2001. Vuoden työkokemus Johanna Korhosen luotsaamassa Verk-kotie-uutistoimituksessa oli opettanut kirjoittamaan. ”Osasin kirjoittaa nopeas-ti ja tiivistäen. Siksi mä varmaan pääsin sisään.” Nikkanen on yhä viestinnän opiskelija ja kirjoilla Helsingin yliopistos-sa. Kandidaatin tutkielma on tehty vii-tisen vuotta sitten HIV:tä käsittelevästä journalismista. ”Ekat vuodet pysyin suun-nilleen perässä, mutta töitä tuli kokoajan lisää.” Viimeistään Irakin sodan alkamin-en 2003 veti Nikkasen pois yliopistolta, silloin hän oli siirtynyt Verkkotiestä STT:n ulkomaantoimitukseen.

Nyt Nikkanen muistelee yli-opistoaikaansa vähän harmistuneena. Tuntuu siltä, että Nikkasta kaduttaa se, ettei yliopistoajoista saanut ihan kaikkea irti. Hän pitää pitkän tauon, ennen kuin vastaa: ”Jäin vähän ulkopuoliseksi. Tein niin paljon töitä ja mahdollisuus osallis-tua yliopiston tapahtumiin oli hyvin rajal-linen. Se on sääli.” Nikkanen muistelee, että Eras-mus-opiskelijoiden kanssa tuli jonkin verran puuhailtua ja kyllä hän Groteski-in muistaa joskus kirjoittaneensa. ”Oltiin kaikki vähän ulkopuolisia vaihto-opiske-lijaporukoissa. Oli mukavaa, että oli alaa opiskelevia, ulkomaalaisia kavereita.”

-

17

KASVO

Nikkanen aikoo kuitenkin vielä valmistua, vaikka häneltä ei ole koskaan kysytty akateemisten tutkin-tojen perään. Tähänastiset, monen vuoden takaiset opinnotkaan eivät ole menneet hukkaan. ”Olen tavallaan palannut nyt siihen akateemisuuteen. Long Playn kautta ja muutenkin tulee mietittyä median tulevaisuutta ja sen rakennetta.” Analyyttisyys ja itsensä koke-minen ulkopuoliseksi tarkkailijaksi, ikään kuin tutkijaksi, ovat Nikkasen mu-kaan tärkeimpiä asioita mitä ylipistossaoppii.

Tutkiva journalisti?

Vaikka Nikkanen ei yliopistoon jäänyt-kään, hän on tehnyt töitä tutkien. Hanna Nikkanen on kiistämättä yksi Suomen tutkivan journalismin yk-kösnimiä. Nikkanen ei kuitenkaan miellä itseään tutkivaksi journalistiksi. ”Sitä sanaa käytetään liian helposti. Ei tutkivaa journalismia ole esimerkiksi se, että kiertää Helsingin thaihieron-tapaikat.” Mitä se sitten on? ”Tutkivan journalismin teh-tävä on luoda valoa pimennossa olevi-in asioihin, sellaisiin, joita pidetään kätkössä.” Se on pitkäjänteistä työtä,

joka ei aina edes johda odotettuuntulokseen. Joskus Nikkanen saa vink-kejä, joiden toivoo olevan totta, mutta ne osoittautuvatkin vääriksi.”Se kuuluu tähän hommaan. Täytyy ot-taa riskejä.” Nikkaselle tutkiva journalismi on enemmänkin aiheiden valintaa kuin työtapa. ”Kaikki tietää, että thaihieron-tapaikoista voidaan ostaa seksiä ja sen testaaminen on nopeaa ja helppoa. Mitä vaikeampi jokin asia on saada jul-kisuuteen, sitä tärkeämpää se on.”

18

Nikkanen toivoisi voivansakeskittyä tutkiviin juttuihin enem-mänkin. ”Joskus pelkäsin, että juttuideat loppuvat ja kaikki edelliset ovat olleet vain tuuria.” Tämä pelko on selvästi todistettu vääräksi. Nikkanen on kir-joittanut ananasmehusta Thaimaassa, kaivoksista Kongossa, valvontatekno-logiasta Iranissa, sellutehtaista Bra-si-liassa ja niin edelleen. Lista on pitkä. Suurimpaan osaan ulkomaita koskevistajutuista liittyy Suomi ja suomalaiset. ”Haluan kirjoittaa suomeksi ja suoma-laisille. Juuri sellaiset kansalliset ja ylikansalliset kysymykset kiehtovat mua tosi paljon.” Mistä juttuideat sitten tule-vat? Osa tulee vinkkien kautta tai tunte-mattomista lähteistä, mutta oma vainu on tärkeä. ”Täytyy kysellä jatkuvasti kysymyksiä. Joskus se on vain sitä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mitään systemaattista tapaa mulla ei ole ja siksi pelkäsinkin, että ideat yhtäkkiä vaan loppuvat.”

Verkostoitumisesta

Vaikuttaa siltä, että Nikkasella on laa-jat verkostot niin kuin menestyvällätoimittajalla kai kuuluukin. Ensimmäin-en työpaikka Verkkotie-toimitukseen aukeni Johanna Korhosen soitolla, kun Nikkanen oli 20-vuotias. Hänet oli bon-gattu Palaneen käry -ohjelman kuvauk-sista nuorena, mediasta kiinnostuneena aktivistina. ”Se oli se pahamaineinen jakso, jossa Elina Hirvonen hiillosti Helsingin Sanomien silloista päätoim-ittajaa Janne Virkkusta.” Ohjelmasarja ajettiin alas jakson esittämisen jälkeen, mutta Korhosen kohtaaminen poiki en-simmäisen työpaikan. ”Hauskaa on, että Elina Hirvonen on nykyään mun työhuonekaveri”, Nikkanen jatkaa. Nikkanen ei pidä ajatukses-ta, että toimittajien on brändättävä it-sensä. ”Jos tulevaisuuden toimittajille puhutaan koko ajan brändäämisestä, kuvallisista CV:eistä ja käyntikorteista, ollaan ihan väärillä teillä.” Nikkasen mu-kaan verkostot syntyvät, kun tekee niitä

asioita, jotka oikeasti kiinnostaa ja joita on kiva tehdä. Asioita, joissa on ihan hyväkin. Nikkanen haluaa itsekin koko ajan lisää kontakteja ja yhteyksiä maail-malle. Hän tapaa paljon samanhenkisiä ihmisiä erilaisissa, esimerkiksi tieto-yhteiskuntaa ja digitaalisia oikeuksia käsittelevissä, seminaareissa. ”Oon tosi leirihenkinen. Musta on älyttömän kivaa mennä jonnekin pariksi päiväksi, tavata ihmisiä ja olla yhdessä. Vähän niin kuin aikuisten kesäleirille.”

Maailmalla

Nikkanen on takuulla löytänyt sitä säpinää ja seikkailua, joiden takia hän toimittajaksi ryhtyi. Hän tuntuu olevan jatkuvasti tulossa tai menossa maa-ilmalle. Eilen hän saapui muutaman kuukauden reissulta Barcelonasta ja maanantaina hän on Tunisiassa, töitä te-kemässä tietenkin. ”Teen ulkomaankeik-koja siksi, että se on älyttömän kivaa ja äärettömän tärkeää ja tarpeellista”. Hän päätyi tekemään ulkomaanuutisia paitsi oman kiinnostuksen takia, myös siksi, että sillä saralla oli tilaa. ”Se oli sil-loin vähän sellaista reviiriä, jota kukaan ei juuri ottanut. Jonkun pitää tehdä ne hommat.” Nikkasen mukaan ulkomaan-uutiset ovat nyt, jos koskaan tärkeitä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Globaalissa taloudessa kansainväliset asiat ovat lähempänä suomalaisia kuin koskaan ennen. ”Siksi se, että ulkomaan juttuja on entistä vaikeampi myydä, turhauttaa hirveästi.” Egyptin vallankumouksen jäl-keen Nikkanen oli paikan päällä Kairos-sa ja Tahirin aukiolla. Kun vallankumous oli ohi, ei kansainvälistä mediaa enää tuntunut Egyptin tilanne kiinnostavan. Jutut Egyptistä eivät menneet kaupaksi Suomeen. ”Silloin mietin, että mitä hel-vettiä mä täällä teen.” Vallankumous oli ohi ja armeija, jota kansa oli rakastanut kääntyikin kansalaisia vastaan. Nikkasen työkavereitakin oli raiskattu, eivätkä paikalliset uskaltaneet puhua ulkomaa-laisille julkisesti. ”Istuin suomalaisen

kaverini kämpässä, jossa asuin. Itkin ja kirjoitin. Se voimattomuuden tunne oli valtava.” Nikkanen ei tunne herkästi pelkoa, eikä hän juuri muistele ahdis-tavia kokemuksia kentällä. Hän ei oikein saa kerrotuksi yhtään järkyttävää tai pelottavaa tilannetta. ”Se on kai mun selviytymiskeino. En oikein osaa kertoa mitään jännittäviä tarinoita tai muistel-la niitä ikäviä asioita. Mä pyyhin ne negatiiviset puolet nopeasti pois.” Miten Nikkanen sitten pääsee lähtemään? Toimitukset ovat tiukoilla, ja kaukaisiin maihin tehtävät juttukeikat tulevat kalliiksi. ”Oon tosi hyvä mat-kustamaan halvalla. Kaikki kontaktit on käytössä kun matkustan. Usein tulee yövyttyä tuttujen sohvilla.”

Tulevaisuus

Nikkaselle toimittajan työ on vaikutta-mista yhteiskuntaan. ”En usko, että il-man toimittajia yhteiskunta pyörisi, ain-akaan mitenkään kovin hyvin. Tämä on se kenttä, jossa mulla on osaamista ja an-nettavaa.” Rötösten jäljillä Nikkanen on luultavasti tulevaisuudessakin. ”Niin kau-an kuin uskon, että tätä työtä tekemällä voi vaikuttaa, olen varmasti tekemässä juttuja.” Seuraava kirjah-ankekin on tekeillä. ”Se liittyy HIV:tä käsittelevään journalismiin, kuten kan-dinikin. Se perustuu haastatteluihin ja teen sen yhdessä toimittaja Antti Järven kanssa”. Tunteja tapaamisemme jälkeen Nikkanen jännittää Suuressa Journalisti-gaalassa Vanhalla Ylioppilastalolla. Mek-ko on selvästi saatu silitettyä ja tunnelma on juhlallinen. Sellainen gaala-mainen, mistä nörtiksi itsensä mieltävä Nikkanen ei välttämättä suuresti nauti. Enkeli-Elisaa käsittelevä juttu on ehdolla gaalan ensim-mäisessä kategoriassa. Enkeli-Elisaan Nikkanen törmäsi Facebookissa, kuten monet muutkin. Kun Nikkanen ja Silfverberg pääsivät Enkeli-Elisaan kunnolla käsik-si, kaikki muut työt unohtuivat. Nyt on selvää, että tapaus kahlitsi myös luki-

KASVO

jat. Anu Silfverberg ja Hanna Nikkanen voit-tavat Vuoden juttu -palkinnon. ”Enkeli-Elisasta tuli paljon sitä tapausta laajempi keskustelu. Siinä kes-kustelussa ja jutussa oli kyse siitä, missä journalismissa ja yhteiskunnassa laajem-minkin”, Nikkanen toteaa televisiossa. ”To-tuudesta ja sen etsimisestä.” Ennen kun on aika ottaa valoku-via tähän haastatteluun, keskustelemme vielä hetken median tulevaisuudesta. Nik-kanen kyselee kiinnostuneena, mitä ylio-pistossa siitä puhutaan. Sielläkään vastauk-sia ei ole, kaikki kyselevät mitä tapahtuu. ”Ei minullakaan ole vastauksia.” Mitä tehdään, on Nikkasen mie-lestä olennainen kysymys. ”Tärkeintä on,

että asioita tehdään ja kokeillaan rohkeas-ti. Ei kaikki voi vaan odottaa, sittenhän ei tapahdu mitään”. Jotain Nikkanen on asian eteen tehnytkin: ”Long Playllä kokeilemme vähän jäätä ja se on ehdottomasti kannat-tanut”.

Kuvia ottaessa Nikkanen muistuttaa, että hän vaivautuu kuvattaessa helposti, eikä ole helpoin kuvattava. Vaikka hänestä on tehty useita haastatteluja, hän ei selväs-tikään erityisesti nauti kameran läsnäolos-ta. Päätämme, että on parasta, jos keskus-telemme samalla, vaikka kirjoittamisesta. ”Mun on tosi vaikeaa näyttää keskeneräisiä juttuja kenellekään. Julkaiseminen on hir-mu stressaavaa, kirjojen ilmestymisestä

puhumattakaan.” Nikkanen puhuu ilmeik-käästi. Kerron hänelle talteenottamas-tani Hesarin haastattelusta. ”Joo, se oli kyllä hyvä juttu. Täytyy kuitenkin sanoa, että siitä sai todellisuutta inspiroivamman kuva musta. Oon oikeasti tylsempi.” Taidan olla eri mieltä.

19

Kirjoittaja on Groteskin päätoimittaja, joka toivoisi itsekin pääsevänsä käsiksi todellisiin rötöksiin.

20

VIERASKYNÄ

Kielen ja sanojen tyrannia

Tuure Parkkinen

Sanat sisältävät asennelatauksia ja oletuksia, joiden vaikutusta ajatteluumme emme edes huomaa. Näillä on valtaa pitävien ja

sitä tavoittelevien helppo kontrolloida ihmisiä.Vai kontrolloivatko itse sanat sittenkin meitä kaikkia?

Jogurttia mainostetaan vähäkalorise-na, välipalapatukkaa energiapitoise-na. Miksei jogurttia vähäenergisenä

ja patukkaa kaloripitoisena? Kalori on ener-gian yksikkö, joten merkitys on tismalleen sama. Mutta kalori kuulostaa pahalta ja epäterveelliseltä. Se assosioituu kolester-oliin, ylipainoon ja ties mihin ikävään. Kun taas energinen assosioituu aktiivisuuteen ja pirteyteen. Vaikka sanojen denotaatio, niiden konseptuaalinen merkitys, on lähes identti-nen, mutta konnotaatio, tässä tapauksessa erityisesti asennelataus, poikkeaa suuresti. Samoin voidaan paljoa kär-jistämättä tai merkityksiä yksinkertaistamat-ta sanoa, että:

•Aivopesu on koulutusta, josta emme pidä.•Terroristi on kapinallinen tai vapaus-taistelija, josta emme pidä.•Propaganda on viestintää, josta emme pidä.

Eettiset emotivistit ovat sitä mieltä, että sanat hyvä ja paha, oikein ja väärin ovat puhtaasti tunnelatausta ilmaisevia sanoja vailla minkäänlaista konseptuaa-lista merkitystä. Heille moraalinen väittämä on vain tunteistaan kertomista pyytäen muut jakamaan ko. tunteet. Sanat ja kieli, joita käytämme, määrittävät siis vahvasti myös etiikkaamme. Mutta sanat ja kieli eivät määritä vain etiikkaamme vaan myös ajattelua-mme kauttaaltaan. Psykolingvistiset teoriat voidaan jakaa karkeasti “mould” (muotti) ja “cloak” (vaippa/peite) teorioihin. Muot-titeorioiden kuten “whorfianismin” mukaan kieli vaikuttaa ajatteluumme vahvasti – ei vain heijasta sitä. Tämän teorian vahvempi versio, “kielellinen determinismi” väittää, että kielemme asettaa ajattelun rajat, eikä “kieletöntä” ajattelua ole olemassakaan. Tässä voi olla perää, jos “kielen” käsitteeseen

luetaan puhuttujen ja kirjoitettujen kielten lisäksi mukaan ihmisen omat sisäiset mal-linnukset, joita filosofi Ludwig von Wittgen-stein kutsui “yksityisiksi kieliksemme”. Mitä akatemia tekee? Tiedettä, sanotaan. Mitä muuta tiede on kuin sano-jen määritelmistä, malleista ja vertausku-vista tappelemista? Ehkä jotain pientä em-piriaakin tehdään näiden kielirakenteiden ja mallien ennustuskyvyn testaamiseksi. Pääasiassa akateeminen maailma on kuiten-kin vahvasti hierarkkinen, henkilöitynyt ja klikkiytynyt valta- ja maineinstituutio, jos-sa tapellaan verisesti siitä, kuka onnistuu jättämään johonkin malliin kädenjälkensä, ehkä saamaan jopa jonkin käsitteen, hypo-teesin tai kokonaisen teoria nimetyksi it-sensä mukaan. Sadi Carnot selitti termodynamiik-kaa vertaamalla sitä vesivoimaan. NielsBohrin atomimalli esittää aineen olemuksen

Palstalla pohditaan mediaa, mutta ei olla medialaisia.

Palstalla pohditaan mediaa, mutta ei olla medialaisia.

21

VIERASKYNÄ

”Sanat ja kieli, joita käytämme, määrittävät siis vahvasti myös

etiikkaamme.”

Kirjoittaja on lähes tuotantotalouden diplomi-insinööri, joka pyrkii hakemaan asioihin järjestystä ja uusia näkökulmia kyseenalaistamalla

sekä etsimällä yhteyksiä ja ristiriitoja. Kritiikkiä ja kysymyksiä varten hänet tavoittaa @iki.fi-osoitteesta.

toisiaan kiertävinä kappaleina – hiukkasi-na. Michael Porterin “Viisi voimaa” –malli puhuu toimialan kilpailuasetelmaan vaikut-tavista tekijöistä kuin ne olisivat voimia, jot-ka hidastavat etenemistä ja joiden ylittämi-nen vaatii ponnisteluja. Kaikki metaforia. Kuten tieteelliset teoriat, uskonnot ovat yhtälailla vahvasti tunnelatautuneita kielikuvia – useammin vain personifikaatioi-ta. Kolmas hyvin kieliriippuvainen ja enemmän konnotaatioihin nojaava ala on politiikka. Tunnetusti politiikassa kehys on tärkeämpi kuin asia tai argumentit. Ammat-tiliittoaktiiville voi myydä mitä vain solidaari-suutena. Amerikkalaiselle mitä tahansa voi myydä vapautena. Varsin mielenkiintoisesti vapaus (liberty/freedom) on onnistututtu vahvasti brändämään yhteen demokratian kanssa vaikka demokratiaa voisi melkein pitää yksilön vapauden vastakohtana – kor-

keintaan vapautena tyranniasta. Ja sehän on helppo ostaa. Kuten myös turvallisuus va-pautena pelosta. Kiistat (valitettavan) helposti hen-kilöidään ihmisten välisiksi, mutta ei kukaan synny kommunistiksi, kristityksi, rawlsilaisek-si, utilitaristiksi, breikkaajaksi tai Cher-fanik-si. Olemme jossain vaiheessa elämäämme “infektioituneet” tai “infestoituneet” näistä ideoista. Olemme kaikki loppujen lopuksi vain välikappaleita memeettisessä evoluutiossa – ideoiden välisessä selviytymistaistelussa. Miten ideat levivät ihmisestä toiseen? Ja missä muodossa ne manifestoituvat meihin – ja mediaan? Kielten avulla! Alfred Korzybski, yleisen seman-tiikan isä, sanoi, että kartta ei ole alue. Eikä meillä ole lentokonetta, jolla voisimme näh-dä alueen suoraan. Siksi kartat hallitsevat sitä, mitä näemme, mihin kiinnitämme huo-miota ja miten niihin asioihin suhtaudumme.

Kartat (kielet, mallit ja vertaukset) ovat meidän maailmamme ja harvoin muista-mme, että toisten kartat ovat usein aivan erilaisia. Kielellä on väliä. Kysymys kuuluu, onko millään muulla? Merkitys on olemassa vain mallissa ja siinä ilmaistuissa lauseissa. Väitän, että käsitteiden sisältämät oletukset, harhaanjohtavat konseptuaaliset metaforat ja jälkeenjääneet talousmoraa-limme (jotka ovat juurtuneet sanojen tun-nelatauksiin), saavat tällä hetkellä ihmis-kunnan tuhoamaan itseään: taistelemaan näkymätöntä, mutta veristä taloussotaa, jossa kaikki yrittävät tietämättään velkaan-nuttaa toisiaan keinoilla millä hyvänsä – ja estävät meitä näkemästä yksinkertai-sia ratkaisuja taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöllisiin ongelmiin.

22

Etiikkamatkalla

Susanna PeltonenKuvat: Essi Ruuskanen

Suomessa melkein kaikki matkustavat ainakin jonnekin, mutta mitä matkustaminen oikeastaan tekee kulttuureille? Kaksi erilaista matkaajaa

Jantso Jokelin ja Päivi Kannisto pohtivat.

23

Jantso Jokelin (s.1986), ja Päivi Kannisto (s.1970) ovat molemmat

matkaajia, mutta hyvin eri tavoilla. Jokelin, huuliharpisti ja esseisti, joka matkustaa mieluummin lähelle kuin kauas. Hän on muun muassa tehnyt matkan Aurajoen alkulähteille, Oripään soille. Päivi Kannisto on kir-jailija ja tutkija, joka taas tavallaan asuu matkalla. Hän on maailmank-ansalainen, eikä omista vakituista osoitetta. Kannisto on kulkenut miehensä Santeri Kanniston kanssa maailmaa jo yli kahdeksan vuotta ja kirjoittanut nomadiudesta kirjan Elämäni nomadina (2012). Vaikka toinen matkustaa kauas ja toinen lähelle, Jokelinia ja Kannistoa voidaan kumpaakin sanoa nomadiksi, eli irtolaiseksi. Nomadille tunnusperäistä on kulkeminen. Hän ei asetu paikalleen. Jokelin liikkuu työn perässä paikasta toiseen kuten nomadit perinteisesti. Hän on muut-tanut elämässään keskimäärin ker-ran vuodessa. Kannisto puolestaan lähti miehensä kanssa häämatkalle 2004, ja matka jatkuu edelleen. Hän on globaali nomadi, mutta ei kulje työn mukana, vaan omien mieliha-lujensa.

Miksi matkalle lähdetään?

Kanniston mukaan ihmiset mat-kustavat rentoutuakseen, arjesta irtautuakseen, statuksen takia tai hyötyäkseen uusista kokemuksis-taan tai taidoistaan. ”Moni haluaa erottautua muista reissaamalla. Sil-loin kohde ei itsessään ole arvokas, enemmän merkitsee status”, toteaa Kannisto. Statuksen saavuttaa tut-tujen silmissä kotiin palatessaan ja puhuessaan eksoottisista kokemuk-sistaan. Kannisto itse matkustaa, koska tahtoo tutustua uusiin kult-tuureihin ja nähdä, miten ihmiset asuvat ja elävät. Uteliaisuus ajaa hänet reissuun. Jokelin on asunut elämänsä aikana muun muassa Turussa, Istanbulissa ja Savossa. Hän on matkustellut siinä missä muut-kin opiskelijat ja halunnut tutustua uusiin kulttuureihin. Tällä hetkellä Jokelin kuitenkin kokee matkalle lähtemisen pelkän matkustamisen vuoksi jopa vastenmielisenä. Hän haluaa oikeuttaa matkansa jotenkin. Mieluisin tapa on vaihdon kautta: “Hienoimmat asiat ovat kulttuurien fuusioita.”

Jokelin haluaa luoda vas-tavuoroisuutta eikä vain kartuttaa omia kokemuksiaan. Esimerkiksi käy edellisen kesän matkaa Sveitsiin. Hän oli siellä esiintymässä. Vaihdon kautta molemmat hyötyivät: mat-kailija sai kokemuksia elämästä Sve-itsissä ja paikallinen musiikista.

Matkailu aiheuttaa lieveilmiöitä

Matkailun lisääntyessä syntyy lieve-ilmiöitä, kuten kerjäämistä, hui-jausta ja ainoastaan ulkomaalaisiltaperittäviä maksuja. Maailmaa kier-tänyt Kannisto osaa nimetä monia tilanteita, joissa on tullut kohdelluk-si eri tavoin, koska ei ole paikallinen. Jamaikalla ja Afrikassa häntä on nimi-telty ihonvärin takia ja Intiassa Punessa lapset heittelivät pienillä kivillä. “Toisaalta turismi on yksi bisneksen muoto. Se luo markki-noimalla mielikuvia ja pyrkii sitten vastaamaan nii-hin”, hän sanoo. Kirjassaan Kannisto kertoo turis-min työllistävän, mutta usein vain alhaisen koulutuksen ammatteihin. Tästä voi seurata, että vanha kolo-nialistinen isäntä–palvelija-asetelma uusintuu.

24

Toisaalta Kannisto muistuttaa, että turismia ja siihen liittyviä negatiivi-sia ilmiöitä on ollut jo vuosisatoja. Mat-kaajiin on suhtauduttu epäluuloisesti pitkään ja heitä on käytetty hyväksi aiemminkin: “Pyhiinvaeltajia esimerkiksi ryöstettiin, huijattiin ja rahastettiin yhtä lailla. Kyse ei siis ole uudesta, ainutlaa-tuisesta tai valitettavasta kehityssuun-nasta, vaan ihmisyydestä.” Kirjassaan Matkaopas ei-min-nekään (2012) Jokelin pohtii, mitä mat-kustaminen, ja etenkin turismi, oikeas-taan tekevät kulttuureille. Istanbulissa asuessaan hän tunsi paikan jotenkin ontoksi ja elämykset vajavaisiksi: ”Kuin kaikki olisivat osallistuneet yhteiseen

performanssiin, joka on luotu ainoast-aan turisteja varten. Turismi luo paro-disen shown paikallisesta kulttuurista”, Jokelin miettii nyt. Kokemukset tuotteis-tuvat ja paikalliset alkavat karrikoida omia tapojaan ja perinteitään rahan vuoksi. Heimoasuihin pukeudutaan mat-kailijoiden takia, vaikka todellisuudessa kukaan ei pidä niitä enää. Lomakohteet näyttävät muo-dostaneen kulttuuristaan esityksen, jolla ei välttämättä ole mitään teke-mistä paikallisen elämäntavan kanssa. “Näistä paikoista on tullut ABC -tyylisiä. Kaikkialta saa samaa ja juuri sitä, mitä olettaakin saavansa”, tuumii Jokelin.Esimerkkinä hän heittää Lappi-turistit ja

Napapiirin ostosparatiisin. Jokelin ja Kannisto ovat yhtä mieltä siitä, ettei travelleri-kulttuuri ole välttämättä turismia parempi. He liittävät travellerit, eli erikoisempia jakokeellisempia matkailun muotoja et-sivät kulkijat, tarpeeseen vahvistaa omaa asemaa; matkalta tultuaan he voivat retostella kaikille kokemuksillaan. ”Travellerit ovat tavallaan nykypäivän aatelisia erottautumistarpeineen”, Joke-lin pohtii. Eksotiikan säilyttämiseksi heidän on jatkuvasti etsittävä uusia mat-kakohteita, joissa muut eivät ole vielä käyneet.

25

Maantieteelliset kulttuurirajat ovat vanhentuneet

Jokelinista matkailu itsessään ei ole paha asia. Hänestä kulttuurien sekoit-tuminen voi synnyttää uusia kiinnos-tavia ilmiöitä. Vanhojen kulttuurira-jojen ylittyminen ei pelota, eikä hän usko, että tulevaisuudessa kaikki kult-tuurit sulautuisivat yhdeksi. ”Ihmisillä on tarve jakautua pienempiin ryhmiin, meihin ja muihin.” Jokelin epäilee, että kulttuu-reja jakavat standardit ovat vanhen-tuneet. Kansalaisuudet ja kielirajat eivät ehkä olekaan enää paras luokit-telutapa. Jokelin itse ei mainitse kult-tuurikseen turkulaisuutta, vaikka asuukin Turussa. Sen sijaan hän kokee olevansa osa kaupunkikulttuuria ja sa-mastuvansa tamperelaisuuteen. Kan-nisto kommentoi viihtyneensä monissa

eri maissa. Hän ei nimeä tiettyä kult-tuuria, johon kuuluisi. ”Maapallo on kotini”, hän toteaa. Vaikka matkailu aiheuttaa ympäristöongelmia ja korostaa ihmis-ten huonoja puolia, kumpikaan ei usko matkailun lopettamiseen. “Nykymaa-ilma on rakentunut matkustukselle ja maiden väliselle liikenteelle”, Jokelin toteaa. Hänestä matkailun lopetta-misesta seuraisi paljon tuhoa. Hän ei myöskään usko, että ihmiset siltikään lakkaisivat kulkemasta. Kannisto kertoo kirjassaan 1800-luvun ranskalaisesta innovaati-osta nimeltä dromomania. Se on tau-ti, joka pakottaa matkaamaan oudosti ja odottamattomasti. Samaa ilmiötä kuvaa John Steinbeck puhueessaan levot- tomuuden viruksesta, joka usut-taa lähtemään. “Ihmiset ovat aina kulkeneet ja nomadit ovat edistäneet

kehitystä ja toimineet viestinviejinä”, hän tuumaa. Kannistosta matkusta-misen lopettaminen olisikin mah-dotonta. Kannistosta matkalle pitää lähteä, jos se houkuttaa. Sen suurem-paa oikeutusta ei reissulleen tarvitse. “Ei paikallaan pysyviltäkään kysellä pe-rusteluita sille, mikseivät he matkusta”, Kannisto toteaa. Matkailun lopettami-sen sijaan kannattaa kulkea avoimin mielin ja unohtaa ennakkoluulotja stereotypiat. Siten voi konfliktin sijaan nähdä ihmisten välisen sa-mankaltaisuuden. Ennakko-odotuksetkin Kan-nisto suosittelee hylkäämään. “Niistäseuraa usein vain pettymyksiä. Maa-ilma ei ole matkailumainosten aurin-gonlaskuja.”

Jantso Jokelin on folkloristi, huuliharpisti ja esseisti. Hänestä Google street view:stä intoillaan ihan liian vähän ja matkaopas kannattaisi tehdä paikoista, joissa ei ole mitään nähtävää.

Päivi Kannisto on tutkija, kirjailija ja nomadi, jonka mielestä matkailua ei tarvitse oikeuttaa sen enempää kuin paikallaan pysymistäkään.

26

Rikostutkinnan kolme vaihetta ovat rikollisen tunnistaminen, paikallistaminen sekä tämän syyllisyyden todentaminen.

Groteski otti oikeuden omiin käsiinsä ja selvitti, millaistarikostaustaa Media ry:n uunituoreen hallituksen jäseniltä löytyy.

Rikostutkijana Sara VuorioRikoskuvaaja Susanna Peltonen

WANTED

MIRA MATILAINENTUTOR- JA

MATKAVASTAAVA

Tutor- ja matkavastaava Mira Matilainen ei viatonta päivää nää, sillä punaisia päin käve-ly on hänelle jokapäiväistä. Mira myöntää myös syövänsä karkkia siskonsa pussista sekä suunnittelevansa tukipäivää odotellessa pankkiryöstöjä. Tutor-vastaavuutensa puitteissa Mira suunnittelee myös fuksiaisten uudistamista: ensi syksystä läh-tien fuksit jakavat perinteisten lahjushyödykkeiden sijasta rahaa, mieluiten suoraan tutorvastaavan tilille.

Hallituksen kiintiömies, varajäsen ja HYY-vastaava Jani Hellström puskee Suomen pahamainei-sesta räppiskenestä. Kuten monengansterinalun, myös Janin tutu-stuminen alamaailmaan sai alkun-sa bommausharrastuksen kautta. 16-vuotiaana Jani aiheutti pahen-nusta maalaamalla spray-maalilla yleisellä parkkipaikalla. Vallasta ja vastuusta huolimatta Janissa asuu edelleen 16-vuotias grafittikrimi-naali. Kysyttäessä minkä rikoksen Jani toteuttaisi, se olisi brittiläisen grafittitaiteilija Banksyn vapaut-taminen vankeudesta.

JANI HELLSTRÖMHYY-VASTAAVA JA VARAJÄSEN

Itä-Helsingin karaisema puheenjohtaja Magdaleena Ignatius on poliisille tuttu kas-vo. Viimeksi välejä on selvitel-ty tammikuussa, jolloin virka-valta saapui keskeyttämään Magdan järjestämät juhlat. Suomen poliisin lisäksi Magda tunnetaan muuallakin maa-ilmalla: puheenjohtajan nimi löytyy myös Budapestin poli-isin asiakirjoista. Kysyttäessä, miten hallitusvastuun tuoma valta voisi korruptoida hänet, Magda vastaa olevansa valmis laiminlyömään koko yhdistyk-sen toiminnan, ja ottamaan silti kaiken kunnian. Miten ainejärjestön käy tämän ko-vanaaman käsissä, se jää nähtäväksi.

MAGDALEENA IGNATIUS PUHEENJOHTAJA

Varapuheenjohtajan ja talousvas-taavan pallilla istuu tänä vuonna Laura Seppälä. Laura on kään-teissään ovela kuin kettu, mutta hänen sanojensa mukaan suu-ri rikollinen ei koskaan paljasta temppujaan. Arvoitukseksi siis jäänee, miten Laura onnistui kaksi vuotta sitten vakuutta-maan poliisille ettei kolari trak-torin kanssa ollut hänen syytään, tai se, miten Laura onnistuu pääsemään tarkkaavaisten Uni-café-tätien ohi liian monta falafe-lia lautasellaan. Media ry:n rahat eivät ole koskaan olleet vähem-män turvassa.

LAURA SEPPÄLÄVARAPUHEENJOHTAJA JA TALOUSVASTAAVA

27

Alumni- ja ainejärjestövastaava Sini-Marja (Sinttu) Ant-Wuorinen ei kaihda vauhtia ja vaarallisia tilanteita, etenkään ratin taka-na. Taannoin Sinttu selvisi poli-isin tiekontrollista ällistyttävien puhelahjojensa sekä viattoman hymynsä ansiosta, ja sakot jäivät saamatta. Sintun raskas kaasu-jalka on kuitenkin epäämättä aiheuttava virkavallalle runsaas-ti harmaita hiuksia. Kaahailijan lisäksi Sintussa asustaa sisäinen Robin Hood: jos hän saisi toteut-taa jonkin rikoksen, olisi se te-hoisku nimeltä mainitsematto-mien optiomiljonäärien kukka-roille. Ainejärjestössä muhii myös potentiaalinen lahjusskandaali, sillä Sinttu voisi vastuualueensa turvin ottaa alumneilta vastaan mittavia lahjuksia.

Sihteerin, tiedottajan sekä am-mattijärjestövastaavan pestit vastaanottanut Johanna Malinen väittää olevansa lainkuuliainen kansalainen, mutta hänen te-konsa kertovat muuta. Paineen alla Johanna myöntää laittavansa ajoittain biojätteitä sekajättee-seen, juovansa siideriä julkisissa kulkuvälineissä sekä kävelevänsä päin punaisia. Johanna ei ole vielä joutunut virkavallan haaviin, mut-ta näiden tosiasioiden perusteella se on taatusti vain ajan kysymys. Johanna voisi väärinkäyttää hal-litusasemaansa vääristelemällä kokouspöytäkirjoja, sillä hän epäilee, ettei niitä lue kukaan kuitenkaan. Nyt tarkkana medi-alaiset.

SINI-MARJA ANT-WUORINENALUMNI- JA AINEJÄRJESTÖVAS-

TAAVA

KATRI NOUSIAINENKANSAINVÄLISYYS-

JA YMPÄRISTÖVASTAAVA

JOHANNA MALINENSIHTEERI, TIEDOTTAJA JA

AMMATTIJÄRJESTÖVASTAAVA

Kansainvälisyys- ja ympäristövas-taava Katri Nousiaisen suloisten kasvojen taakse kätkeytyy oikea pikkurikollinen. Hiljattain Katri jätti kahvinsa maksamatta Uni-caféssa, ja sai kuulla kunniansavihaiselta kassatädiltä. Virkaval-taa ei kuitenkaan kutsuttu pai-kalle. Katrin tekemisiä olisi ehkä kuitenkin syytä seurata, sillä hänellä on esimerkiksi tapanaaiheuttaa liikennetukoksia ja vaaratilanteita seisomalla liuku-portaissa vasemmalla puolella. Sen lisäksi Katri jättää ylioppilas-lehden toimittajien ilkivallanteot varjoonsa vandalisoimalla julkisia kulkuvälineitä jättämällä aamiais- sämpylän murusia penkeille.

Uudella kulttuuri- ja matkavasta-avalla Sylvia Senellä on heti mon-ta ideaa post-korruptoituneenMedia ry:n varalle. Hän suun-nittelee käyttävänsä asemaansa sovittelemalla itselleen halvem-pia hintoja kulttuurimenoihin sekä keplottelemalla medialai-silta rahaa vetämällä välistä kult-tuuriexcujen maksuista. Sylvia on kuitenkin rehellinen rikollinen: hän myöntää rötöstelevänsä päivittäin ylenkatsomalla liiken-nesääntöjä sekä salakuljettamalla juomia baariin. Sylvia haaveilee myös luvattomasta yöuinnista Stadikalla.

SYLVIA SENEKULTTUURI- JA

MATKAVASTAAVA

PRISONER ESCAPEN

Melissa Heikkilä on Media ry:n uusi juhlavastaava. Pesti onkinosuva Melissalle, sillä tuoreen juhlavastaavan bileet eivät nim-ittäin ole aina päättyneet hyvin. Taannoin Melissan järjestämät juhlat keskeytettiin virkavallan ja vihaisten naapureiden toimesta, mistä Melissa syyttää bileiden savukonetta. Savukonet- ta tai ei, Melissan tausta kertoo vah-vasta paatuneisuudesta. Hän myöntää esimerkiksi kavaltavan-sa karkkia kämppikseltään sekä ruokakaupoista huijaamalla pun-nitusvaakaa. Media ry:ltä Melissa kavaltaisi karkin sijasta sitsimak-sut, joilla hän rahottaisi pakomat-kansa Meksikoon.

MELISSA HEIKKILÄJUHLAVASTAAVA

Media ry:n lumonnut opinto- ja yrityssuhdevastaava Maria Tu-omelan pussissa ei ole vain puh-taita jauhoja. Maria on muun muassa yrittänyt kavaltaa lounas-ta Unicafésta väärällä opiskelija-kortilla sekä tehnyt tuttavuutta poliisin kanssa vaarannettuaan liikenteen pyöräillessään Meche- lininkadulla (Marian jutunMechelininkadusta voit lukea sivulta 12). Jos Marian pitäisi toteuttaa jokin rikos, liittyisi se Alina-salin uunivuokiin, joiden ka-toamisesta HYY pitää Media ry:n päätä pantilla.

MARIA TUOMELAOPINTO- JA

YRITYSSUHDEVASTAAVA

Juhla- ja urheiluvastaavan Isa Kai-paisen profiili on selvä: hän paljas-taa pudottaneensa hiljattain Isan ja tämän poikaystävän yhteisen television ja piilottaneen todis-tusaineiston poikaystävältään, kuten kuka tahansa harjaantunut rikollinen. Isalta lipsahtaa myös tarina taannoiselta mökkireissul-ta: seurueen auto pysäytettiin, sillä kuski näytti erehdyttävästipaikalliselta kylähullulta. Isan kuskin ja kylähullun yhteyttä ei pystytty todistamaan, mutta tästä voidaan päätellä, että uusi juhla- ja urheiluvastaava liikkuu vähintäänkin kyseenalaisessa

seurassa.

ISA KAIPAINENJUHLA- JA URHEILUVASTAAVA

Opinto- ja tasa-arvovastaa-va Oona Kansi on todellinencriminal mastermind. Oonan mielessä siintävät erityisesti ylio-piston hienot huonekalut. Oonan mukaan sisustaminen opiskeli-jabudjetilla on niin vaikeaa, että Kaisa-kirjaston kolmoskerroksen hienon mustavalkoisen tuolin kotiin vieminen pitäisi nähdä vain opintotuen nostona. Oona haaveilee myös yönäkölaseista sekä imukuppikengistä, joista olisi hyötyä rikolliselle kuin rikolliselle. Tasa-arvovastaavuuttaan Oona toteuttaisi tilaisuuden tullen vastaanottamalla lahjuksia tasa-arvoisesti kaikilta.

OONA KANSIOPINTO- JA

TASA-ARVOVASTAAVA

28

29

Media ry:n kolmihenkinen joukkue osallistui Helsingin yliopiston sala-murhaajien järjestöturnaukseen.

Joukkueen saldoksi jäi yksi onnistunut murha. Tässä kahden osallistujan tunnelmia

gonzojournalismin hengessä.

Vaarallinen kevät

Sali 15. Sieltä toimeksiantajani tietojen mukaan löydän kohteeni. Kapuan ylio-piston päärakennuksen ylimpään ker-rokseen, hiljaiseen paikkaan, jossa olen käynyt vain kerran. Muutamaa päivää aiemmin, jäljittäessäni kohdettani. Toimeksiantaja ei ole tyytyväi-nen. Viikossa joukkiomme ei ole kyen-nyt kylmäämään ensimmäistäkään ruu-mista. Nyt hän on tiettävästi lähettänyt ”ystävät” peräämme. Tummanpuhuvat, hiljaiset gangsterit, jotka eivät pelkää kantaa isoa asetta julkisella paikalla. Meidän on saatava tuloksia.Vartin vaille kaksitoista kohde astuu ulos salista. Lähden perään. Aulassa teesken-

telen kiinnostuneeni UniCafen ruokalis-tasta, ennen kuin seuraan kohdetta ulos pääovista viereisen kauppakeskuksen alakertaan. Hän on jo järjestänyt itsensä ansaan. Uhrin nauttiessa patonkiaan ravintolassa tutkin ympäristön. Kun hän lopettaa ja näyttää valinneen poistumis-reittinsä, riennän ylös ja asetun liuku-portaiden yläpäähän, kulmaan, josta minua on vaikea havaita ajoissa. Paikka ei ole otollisin, mutta sen on kelvattava. Kymmenen yli kaksitoista kohteeni nousee portaista ja kääntää minulle selkänsä. Adrenaliini pauhaten vedän pistoolin taskustani. Kaksi lau-

kausta. Uhri kaatuu portaiden eteen, veri valuu rullaportaisiin. Ylös nousee mies, joka vilkaisee minua ja ryntää kauhistuneena pois jättäen maahan punaisia kengänjälkiä. Myös viereisen liikkeen myyjätyttö näkee tekoni. Minulla ei ole aikaa jäädä murehtimaan todistajia, vaan häivyn paikalta. Kaksi silminnäkijää. Suoritus ei ollut tyylipuhdas, mutta ehkä toimek-siantajamme nyt leppyy. Sitä paitsi ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen. Murhakin, mietin kadotessani Aleksin ihmisvilinään.

Veren maku Theodor Adorno

Yliopiston aula on hiljainen, voinkuulla ilmastoinnin hurinan. Kuuntelen tarkasti pienimpiäkin ääniä – jostain kuuluu askelia ja matalaa puhetta. Por-taiden juurella seisoo sinitakkinen mies ja ulko-ovien edessä androgyyni hahmo mustassa hatussa. Aseen paino takkini sisällä tekee oloni hermostuneeksi, mut-ta samalla itsevarmaksi. Tarkkailen koko ajan selustaani yrittäen silti näyttää neu-traalilta. Pälyily herättäisi epäilyksiä. Tämä on yksinäistä elämää. En voi vaarantaa henkeäni kertomalla

totuutta liikkeistäni kenelläkään. Tar-vitsen kuitenkin muita ihmisiä, sillä po-tentiaaliset silminnäkijät ovat turvani. Lyöttäydyn puolituntemattomien seuraan, jottei minun tarvitsisi kulkea yksin edes lyhyitä matkoja. Tyhjät kadut ovat pahin pelkoni, sillä he ovat perässäni odottaen sopivaa hetkeä. En ole turvassa missään. Iltaisin väsyneenä toivon, että voisin laskea suojaukseni hetkeksi, mutta he tietävät missä asun. Musta huppu päässäni kävelen kohti asuntoani

samalla pelokkaan määrätietoisellatavalla, jolla kaikki meistä liikkuvat.Huonekaverini läsnäolo takaa kuitenkin sen, että sänkyyni he eivät voi minua tappaa. Veriteko silminnäkijän edessä olisi liian suuri riski, eikä sivullisiin uhrei-hin ole varaa kellään. Vuode on kylmä ja yksinäinen, mutta vihdoin saan kallistaa pääni tyynyyn muutamaksi tunniksi – kunnes taas aamulla jokaista askeltani seurataan.

Kirjoittajat esiintyvät salanimillä seuraamusten välttämiseksi sekä kunnioittaakseen salamurhaajien killan ikiaikaisia perinteitä.

Lisätietoja turnauksesta ja Helsingin yliopiston salamurhaajista löydät osoitteesta http://www.salamurhaajat.net

Pelon uhri Agentti Pohjola

30

Ja niin kävi valtakunnassa käsky, että kaikki yli 18-vuotiaat kansalaiset oli vuoden 2013 alusta verolle panta-

va. Aamulehti kirjoitti aiheesta viime vuoden puolella näppärästi: “Kirkosta voi sentään erota - YLEn kanssa liitto on ikuinen”. Niinpä. Asia kaihertaa yksityis- ten medioiden edustajia, mutta erityi- sen arka paikka Yle-vero tuntuu olevan niille kansalaisille, jotka eivät todellakaan käytä YLEn paskapalveluita ja joutuvat siten maksamaan turhasta. Tämä on oletettavasti hirveä vääryys. Kehottaisinkin nyt kaikkia epäoi-keudenmukaisuudentunteen parissa kiemurtelevia nousemaan barrikaadeille. Pienen tutkiskelun jälkeen kun paljastuu, että verovaroin ylläpidetään kaikenlaista muutakin turhaa yleisradio- toiminnan lisäksi. Ettäs kehtaavatkin. Mietitäänpä nyt vaikka koulua. Seitsemänvuotiaalla luulisi olevan paljon mielenkiintoisempiakin tapoja viettää aikaa, kuin opetella lukemaan tai päästä pienestä puheviastaan eroon. Monelle varhaisteinille historia tai biologia ei

maistu juuri katkeraa sappea kummem-malle, mutta silti se on lakisääteisesti pakollista ja vieläpä verovaroin kustan-nettua. En edes viitsi mennä lukioiden ja yliopistojen turhuuteen. Siellä se eliitti pyörii keskenään ja keksii uusia Yle-veron kaltaisia tapoja, joilta kerätä rahat pois rehellisiltä kansalaisilta. Infrastruktuurin ylläpitäminen ja parantaminen. Ketä se kiinnostaa? Jokainen hoitakoon oman tonttinsa. Entäpä sitten kunnalliset päiväkodit tai perhepäivähoidon tuki. Jos kumppanista saati lapsista ei ole tie-toakaan, mihin näitä tarvitsee? Ja eikö terveyspalvelut nyt vain kannattaisi yksityistää kokonaan, kun ollaan saatusiihen jo hyvä alku. Jos on niin tyhmä, että menee hankkimaan syövän tai masentu-maan, niin kaipa sitä on sentään tajunnut säästää hoitoja varten. Sitä paitsi onhan noita vakuutuksia mitä ottaa! Ne ovat kuin veroja, mutta va-hingon sattuessa korvaus maksetaan ainoastaan minulle, eikä keille tahansa hampuuseille. Siellä ne alkoholistit ja

narkkarit parhaillaan nauttii elämästään pääkaupunkiseudun parhaimmilla ton-teilla, meidän rahoillamme! Mitä sitten, vaikka 99 prosent-tia suomalaisista käyttääkin jotain YLEn palvelua ainakin vuositasolla. Jotkut kehtaavat jopa väittää, että YLE raken-taa ja ylläpitää monipuolista kulttuuria, on riippumaton ja puolueeton uutisten välittäjä ja tuo kansan nähtäville ja kuul-taville marginaalitavaraa, jotka olisivat muuten jääneet markkinoiden jalkoihin. Kyllä mielestäni kaikki hihhulit jotka YLEä katsovat tai kuuntelevat ja menevät - kis-sa vieköön - vielä kenties inspiroitumaan ja luomaan jotain uutta, tulisi tuomita verovaroin ylläpidetyssä tuomioistuim-essa ja passittaa kaikkien kansalaisten varoilla ylläpidettävään vankilaan. Eikö minulla vapaassa maas-sa tulisi olla oikeus valita palvelut joi-ta käytän? Ahdistavaa on tämä näen-näiskapitalismi, jossa rahojani käytetään muiden hyväksi. Minun rahojani.

Yle(ine)n rötös?Antti-Juhani Piirainen

KAPINA

31

RötöstelyäOona Järvinen

Juristeille tehdystä kyselystä selviää heidän mielestään Suomen turhimmat lait. Toimittaja päätti

koetella kolmea niistä.

Suuressa juristikyselyssä tutki-taan vuosittain muun muassa sitä, mitkä ovat suomalaisten

lainoppineiden mielestä valtiom-me turhimmat pykälät. Kyselyn avulla selviää kiinnostavia faktoja juristikunnan ajatusmaailmas-ta. Vuosi sitten selvisi esimerkik-si, että laki mietojen huumeiden käyttörikoksesta kaipaa lainoppi-

neiden mielestä päivitystä. Tämä herätti kuohuntaa lehdistössä. Muita päivittämistä kaipaavia pykäliä ovat muun muassa teki-jänoikeusrikos ja uskonrauhan rik-kominen. Päätän tutustua näihin pykäliin astetta syvemmin. Päätän, etten anna turhien lakien kahlita itseäni, vaan kapinoin vapauteni eteen. Byrokratia, isoveljen val-

vonta tai yli-innokkaat lainvalvojat eivät enää seiso toimieni tiellä: aion uhmata lakia ja rikkoa näitä kolmea pykälää. Syyllistyn teki-jänoikeusrikkomukseen, uskonrau-han rikkomiseen sekä mietojen huumausaineiden käyttöön.

32

§

Huumausaineen käyttörikos on määritelty rikoslain 50 lu-vun 1 §:ssa. Huumausaineen

käyttörikokseen syyllistyy hän, joka käyttää tai omaa

käyttöään varten hal-lussapitää tai yrittää hankkia omaan käyttöönsä vähäisiä

määriä huumausaineita.

Huumausaineen käyttörikok-sesta tuomitaan sakkoihin,

tai vankeuteen enintään kuudeksi

kuukaudeksi.

Miedon huumausaineenkäyttörikos

Laissa ei ole erikseen määritelty, mitkä huumausaineet mielletään ”miedoiksi” – sen sijaan erittäin vaarallisille huumeille on tar-kat määreet. Yleensä miedoilla viitataan kannabikseen, mutta mahtuu määritelmään muitakin päihteitä, kuten hieman kofeiinin tavoin vaikuttava khat, eli Catha edulis -pensaan suussa jauhetta-vat lehdet ja oksat. Khatin kokeileminen kiinnostaa, koska olen sekä pa-hemman asteen kofeiiniaddik-ti, että hieman antisosiaalinen yrmy. Olen kuullut khatista pal-

jon hyvää: sen pureskeleminen on hauskaa, tekee sosiaaliseksi ja iloiseksi sekä piristää kum-masti. Haittavaikutukset ovat kuulemani perusteella alkoholin haittoja vähäisempiä. Khat on yleinen päihde Lähi-idässä, ja sen myyminen on laillista esimerkiksi Britanniassa. Yritän kysellä khatin hankkimisesta päihdeorientoitu-neilta tuttaviltani, mutta saan vastaukseksi eioota. Ilmei-’ses-ti muut eivät pidä khatia yhtä kiinnostavana. Edes Kal-lion alamaailmasta ei ole apuakhatinmetsästyksessä. Sen sijaan minulle yritetään tarjota esimer-kiksi jonkinlaisia sieniä. Jatkossa

on kaiketi tyydyttävä helpommin hankittaviin päihteisiin ja haetta-va sosiaalisuus pullonsuusta. Vaikka en ole päässyt haistamaankaan kaipaamaani kasvia, ostoyritys riittää lain mu-kaan rikokseksi. Huumausaineen käyttörikokseen syyllistyy, jos on käyttänyt, hallussa pitänyt tai yrittänyt hankkia päihteitä, mutta ei kuitenkaan yli yhden ihmisen käyttökyvyn. Liikaa voi olla esimerkiksi kilo khatia - sitä mussuttelisikin jo jonkin aikaa.

Uskonrauhan rikkominen

Lakia uskonrauhan rikkomises-ta voi pitää aikansa eläneenä useammastakin syystä. Ensin-näkin muut lait, kuten esimerkik-si laki, joka kieltää kiihottamisen kansanryhmää vastaan, suojaa-vat myös uskontokuntiin kuu-luvia. Toiseksi maallistunees-sa yhteiskunnassa uskontojen merkitys on yhä vähäisempi, joten suotta antaa niiden lakeja-kaan määritellä. Draw Mohammed Day on internetissä tutuksi tullut sananvapautta puolustava tap-ahtuma. Se syntyi vastalauseena profeetta Muhammedin piirtämi-seen syyllistyneiden henkilöiden uhkailulle. Päivän ideana on, että mahdollisimman moni syyllistyy

Muhammedin piirtämiseen. Mitä useampi on mukana, sitä vähäpätöisemmäksi teko muut-tuu islaminuskoistenkin silmissä. Seurauksia tulee vähemmän, koska satoja Mohammedin piirtämiseen syyllistyneitä tuskin aletaan saattamaan hengiltä. Tätä kirjoittaessa ei ole selvillä, tuleeko Muhammedinpiirtämiselle omistettua tee-ma-päivää tänä vuonna. Päätän kuitenkin piirtää omanprofeettahahmoni varastoon.Tihrustamastani ukosta tu-lee ennemmin rastafarin kuin profeetan näköinen, mut-ta menköön. Kuvassa muh-keapartainen, turbaanipäinen rasta-fariukko toljottaa sapeli kädessään. Viimeistelen taide-teoksen kirjoittamalla siihen vielä

leikkisän herjalauseen. Uskonrauhan rik-ko-misen tunnusmerkistöön kuu-luu teon julkisuus, joten otan kuvan piirroksestani ja käyn postaamassa sen eräälle kes-kustelufoorumille. Kuva ei juuri saavuta minkäänlaista huomiota. Se ei kai ole kovin radikaali. Uskonrauhan rikko-miseen kuuluu olennaisesti se, että tekijä on tahallaan häirinnyt toisten uskonnonharjoittamista. Osallistuin tapahtumaan, joka tietoisesti haluaa häiritä kiihkeitä muslimeja, mutta toisaalta en oikeasti haluaisi loukata ketään. Taidankin olla rajatapaus. Tun-tuu inhottavalta yrittää loukata jotakuta ihan vain loukkaamisen takia.

§

Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy rikoslain 17 luvun 10 §:n perusteella hän, joka loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai pilkkaa

Jumalaa tai vastaavaa,jollekin virallisesti tunnuste-tulle uskonnolliselle yhdys-kunnalle määriteltyä pyhää,

tai häiritsee uskonnollisia toimituksia.

Uskonrauhan rikkomisesta voidaan tuomita sakkoi-hin, tai enintään kuuden

kuukauden vankeusrangais-tukseen.

33

Tekijänoikeuden loukkaaminen

Juristikyselyssä monet lain-oppineet olivat samaa mieltä kuin tuhannet parhaillaan vireillä olevan kansalaisaloitteen alle-kirjoittajat: nykyistä tekijänoi-keuslakia on muutettava. Yleensä ajatellaan laitonta lataamista ja jakamista, mutta tekijänoi-keuksia voi rikkoa monilla muil-lakin tavoilla. Kuvien ja tekstien kopioiminen tai esille asettami-nen on esimerkiksi rikos. Face-book-käyttäjien kuvia tarkastel-lessa näyttäisikin siltä, että jopa lähes neljäsosa nettikavereistani syyllistyy tekijänoikeusrikokseen. Mus i i k intek i jö iden oikeuksia suojelevaa Teostoa vastaava, visuaalisten kuvan tekijöiden oikeusjärjestö, on Ku-vasto. Se opastaa, että ”tekijän yksinomainen oikeus käsittää myös oikeuden määrätä teoksen muuttamisesta ja muuntelemi-sesta.” Olen aikeissa syyllistyä tekijänoikeusrikkomukseen rik-komalla kuvan tekijänoikeuksia. Päätän muokata yhtä Kuvaston edustaman taiteilijan teosta, valokuvaa, luvatta. Kopioin valokuvan net-

istä ja käsittelen hieman sen väre-jä omaa silmääni miellyttäväksi. Kun teos on valmis, lisään sen väliaikaisesti Tumblr-sivulleni taustakuvaksi “unohtaen” ker-toa kuvan yhteydessä, ettei kyse ole omasta työstäni. Koska sivuni sisältää muuten kuvia vain omis-ta kuvataiteellisista tuotoksistani, on sivun vierailijal- la täysi syy olettaa myös tämän valokuvan olevan minun. Kaiken kukkuraksi motiivejani voi pitää kaupallisi-na, sillä käyttämäni valokuva voi kaikessa kauneudessaan hou-kutella sivustolleni potentiaalisia asiakkaita, jotka saattavat olla valmiita maksamaan minulle töistäni. Olenpa törkeä. Tutkiessani mahdollis-ta sanktiota rötöksestäni selviää, että tekijänoikeusrikoksesta lan-getetaan tuomioita sakoista kah-den vuoden vankeuteen, mutten löydä esimerkkitapauksia siitä, että ketään olisi rangaistu ku-van luvattomasta esittämisestä verkossa. Rikokseni on kuitenkin mielenkiintoinen sen yleisyyden vuoksi. Teko toteutetaan useim-miten ilman, että tekijä tajuaa rikkovansa lakia. Jos kaikki kuvien tekijänoikeuksia rikkovat kelmit

haluttaisiin kahlita, eivät poliisin resurssit muuhun riittäisikään. Järkevää ratkaisua kuvallisen materiaalin käytön tilanteeseen on vaikea löytää. Kun valtaosa verkon käyttäjistä on syyllistynyt jossakin vaihees-sa kuvan tekijänoikeusrikokseen tajuamatta tätä rikettä itsekään, tuntuisi mielivaltaiselta että po-liisi sakottaisi satunnaisia epäon-nisia käyttäjiä, kuten musiikin laittoman jakamisen tapauk-sessa. Kuvataiteilijat ovat siis vapaata riistaa sille, että heidän teoksensa saattaa löytyä esi-mer- kiksi aivan kenen tahansa Facebook-profiilista, pahimmil-laan varustettuna irvokkaalla kasvokuvalla tai imelällä aforis-milla. Kamala kohtalo teokselle. Tarpeeksi rötöstel-tyäni on minunkin aika palata kaidalle tielle. Mutta jos jotain olen opinut niin sen, että lakim-mekaan ei ole täydellinen, eivätkä lainsäätäjämme oleeretymättömiä. Muutos lähtee kyseenalaistamisesta.

Kiitokset oikeusavusta nimettömänä pysyttelevälle asiantuntijataholle.

§

Rikoslain 49 luvun 1§:n mukaan tekijänoikeusri-

koksen kynnys ylittyy, kun joku ansiotarkoituksessa

tekijänoikeuden vastaisesti ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa

haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle, louk-

kaa toisen tekijänoikeutta. Tekijänoikeudellista suojaa

nauttivat kaikki millään tavoin teokseksi luonnehdit-

tavat tekeleet aina tallen-teista esityksiin ja taiteesta tietokoneohjelmiin. Laissa on vielä erikseen maininta

tietoverkossa tai tieto-järjestelmillä tapahtuvasta

tekijänoikeusrikoksesta.

Tekijänoikeuksia rikkovia henkilö on tuomittava teki-

jänoikeusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään

kahdeksi vuodeksi.

34

35

LainsuojatonTanja Kallioinen

Kuvat: Steve Rushton, Wikimedia

Lontoon Occupy-liikkeen aktivisti Fanny Malinen tietää, että monissa tapauksissa aktivisti on

lainsuojaton.

Fanny Malinen on 25-vuotias opiskelija ja aktivisti. Vuo-des-ta 2010 hän on opiskellut

kehitysmaatutkimusta ja talous- tiedettä Lontoossa. Malinen on osoittanut mieltään yliopistojen määrärahojen puolesta ja ollut järjestämässä mielenosoitusta, jos-sa haluttiin nostaa esiin Lontoon olympialaisten varjopuolia. Laajem-missa aktivistipiireissä hän sanoo olevansa ”Fanny from Occupy”. Occupy on uusi, horisonta-alinen liike, joka haluaa nostaa esille taloudellisen hyvinvoinnin epäta-saisen jakautumisen. Occupy Wall

Street syntyi Yhdysvalloissa syys-kuussa 2011 reaktiona leimahtanee-seen talouskriisiin. Liike rantautui nopeasti myös Iso-Britanniaan. Aktivismia Fanny Malinen kuvaa näin: ”Ennemmin kuin ajat-telisin lujasti kuuluvani mihinkään liikkeeseen, paitsi ehkä Occupy’hin, miellän aina tekeväni aktivismia si-ellä, missä tarvitaan. Tiedän, että ‘to do activism’ on ihan hirveäanglismi, mutta aktivismia nyt vaan parhaiten kuvaa se, että sitä teh-dään!”

YK tehnyt huomautuksen poliisin toiminnasta

Malisen on vaikea kuvitella aktivisti-na olemista ilman, että hän joutuisi huomioimaan poliisia. Hän yrittää kuitenkin olla miettimättä virkaval-taa turhaan ja keskittyä mieluum-min itse aiheeseen. Pelko poliisin ylilyönneistä on kuitenkin aina läsnä. ”Critical Mass -pyöräilymielenosoi- tuksessa tehty joukkopidätys ennen Lontoon olympialaisia oli poliiseilta ylilyönti”, Malinen toteaa.

36

”Mediassa keskitytään

mielenosoituksiin eikä niiden taustalla oleviin viesteihin.

”

Alkuperäinen kuva yllA / Wikimedia Commons, CC BY-SA 2.0

37

Briteissä tammikuussa vierail-lut YK:n raportoija Maina Kiai vaatii Iso-Britanniaa kiinnittämään huomiota rauhanomaisen kokoontumisen ja yh-distymisen vapauteen. Eräs raportoijan esille nostama ilmiö on kettling, mielen-osoittajien piirittäminen poliisien kes-kelle. Piiritetyiksi on päätynyt paitsi mielenosoittajia, myös sivustakatsojia jopa useiksi tunneiksi ilman mahdolli-suutta käydä tarpeilla tai saada edes vettä. Raskauttavana tekijänä hän pitää sitä, että toisinaan piiritetyiltä kerätään henkilötietoja ennen vapaaksi päästämistä. Malinen kertoo, että kettlingin käyttö oli yleisimmillään vuoden 2010 koulutusmäärärahojen leikkauksia vas-tustaneissa opiskelijamellakoissa. ”Mielenosoitukseen lähtiessä tiesi, että täytyy olla lämpimiä vaatteita ja evästä mukana”, hän toteaa. Pahimmillaan piiritettynä oli Malisen arvion mukaan joitakin tu-hansia ihmisiä jopa 9-10 tuntia. ”Oli marraskuu ja lämpötila oli nollan tien-oilla. Me tehtiin kylteistä nuotioita ja istuttiin niiden ympärillä, koska oli vaan niin kylmä. Mulla oli kunnolla päällä, mutta sääliksi kävi kaikkia niitä 15-vuoti-aita koulupuvuissaan.” Malinen sanoo poliisin pro-

vosoineen mielenosoittajia jättämällä ringin sisään tyhjän poliisiauton.”Tietenkinjengi alkoi ensin spreijata ja töhriä sitä ja sittemmin murtautua sisään sekä kaivaa esiin kaikkea jännää, mitä nyt poliisiauton sisältä löytyy. Media sai taas hyviä kuvia mielenosoittajien väkivaltai-suudesta, mutta mitä nyt voi odottaa kun me tosiaan oltiin siinä kadulla tunti-kausia ja mielenosoittajien keski-ikä oli joitain teinivuosia.”

Al-Qaidan rinnalla

Poliisin suhtautumista aktivismiin kuvaa termin domestic extremism käyttö. YK:n raportissa ilmaistaankin huoli siitä, että rauhalliset mielenosoittajat sekoitetaan ääriryhmiin. Raportin mukaan poliisit käytännössä rinnastavat ääriliikkeet ja rauhanomaiset mielenosoittajat herkästi keskenään, vaikka näennäisesti tekevät-kin eroa niiden välillä. Lontoon poliisista vuotanees-sa muistiossa ulkomaisten uhkien, kuten Al-Qaidan, rinnalle kotimaiseksi ääriliikkeeksi nimetään Occupy-liike. Ympäristöliikkeen keskuudesta paljastui 2010 peitepoliisi Mark Kennedy. Valtio-valta vaikuttaa käyttävän hyvin voimak-kaita otteita aktivistiliikkeiden valvomi-seksi ja hillitsemiseksi.

Malista turhauttaa yhteiskun-nallisia ongelmia esiin nostavien aktivis-tien rinnastaminen ääriliikkeisiin. ”Ääri-liikerinnastus on levinnyt myös mediaan, jossa keskitytään tapahtuneisiin miele-nosoituksiin eikä niiden taustalla oleviin viesteihin”, hän sanoo. ”Kesän 2011 mel-lakat, jotka eivät sinällään olleet miele-nosoituksia, kumpusivat yhteiskunnal-lisesta tilanteesta. Tässäkin tapauksessa media kertoi lähinnä vahingonteoista, eikä nuorison motiiveista.”

Aktivistien yksityisyys poliisientyövälineenä

Vuonna 2010 Briteissä sai huomiota peitepoliisi Mark Kennedyn tapaus. Kennedy keräsi ympäristöaktivistien joukosta tietoja luomalla seksi- ja pari-suhteita aktivistien kanssa. Tapauk-sen uhrit kokevat perusoikeuksiaanyksityisyyteen loukatun ja he ovat es-ittäneet korvausvaatimuksia. ”Lain mukaan peitepoli-isien on mahdollista muodostaa henkilökohtaisia ja muista suhteita”, tuomioistuin kommentoi naisten kor-vausvaatimuksia. Jutun käsittely on vielä kesken.

38

“YK:n raportissa ilmaistaankin

huoli siitä, että rauhalliset mielenosoittajat sekoitetaan

ääriryhmiin.“

Alkuperäinen kuva Bobby D’Marca / Wikimedia Commons, CC BY-SA 2.0

39

Maina Kiai pitää erityisen huolestuttava-na peitepoliisitoiminnan kohdistamista väkivallattomiin ryhmiin, jotka eivät ole syyllistyneet rikolliseen toimintaan ja jotka toteuttavat demokratiaan kuuluvaa oikeuttaan osoittaa mieltään. Raportissa korostetaan väkivaltaisten ääriryhmien ja rauhanomaisten mielenosoittajien eroa sekä muistutetaan demokraatti-sesta oikeudesta ilmaista huolensa ja erimielisyytensä. Rauhanomainen kam-panjointi määritellään raportissa jopa kansalaisvelvollisuudeksi.

Aktivismi ja valtiovalta

Fanny Malinen kokee, että virkavallan tiukka suhtautuminen liikkeeseen ker-

too aktivismilla olevan vaikutusta. Hän näkee poliisin toimijana, jonka tehtävänä on suojella vallitsevaa järjestystä. Siten esimerkiksi Occupy-liike, joka ajaa muu-tosta täysin toisenlaiseen maailmaan, näkyy väistämättä uhkana valtiovallalle. ”Markkinatalous käyttää hyväkseen val-tion väkivaltakoneistoa ja tarvitsee sitä toimiakseen, vastoin yleistä käsitystä.” Yksilötasolla erottelu poliisin ja mielenosoittajien välillä on tuntunut surulliselta monien aktivistien mielestä. Aktivistien edustamat ideologiat löytävät ymmärtäjiä myös poliisin riveistä.Malinen kokee vastapuolekseen valtion väkivaltakoneiston instituutiona.”Yritän puikkelehtia sen läpi niin, että pystyn mahdollisimman hyvin tekemään

aktivismia.” Malisen mukaan Occupyn vahvuus on väkivallattomuudessa ja vaati- musten puutteessa. Occupy vaatii ihmisiä pohtimaan millaista muutosta tarvitaan ja mihin se voisi johtaa. Malisen näkemys on, että Occupyn tehtävänä on laajentua mahdollisuuksien mukaan, ky-syä kysymyksiä ja puuttua kriisin syihin, eikä vain seurauksiin. Malinen pitää nykyhetkeä hyvänä aikana olla aktivisti. Isot asiat tun-tuvat tapahtuvan juuri nyt. ”Johonkin uu-teen tässä ollaan menossa ja aika lujaa. Haluan tehdä parhaani, että se muutos tapahtuisi jotenkin kestävään suuntaan ja mahdollisimman pienellä inhimillisellä hinnalla.”

40

Nuuskaralli

Ylläkseltä on 40 kilometriä Ruotsiin. Sieltä saa nuuskaa.

Heini Jokinen

Kolarin kunta Länsi-Lapissa on tunnettu jylhästä Yllästunturista. Alue on kuuluisa myös poliitti-

sesti punertavasta väestään ja vankasta oikeistovastaisuudestaan. Viime presi-dentinvaalien toisella kierroksella Pek-ka Haavisto sai yli 60 prosenttia kolari-laisten äänistä. Ihan vain protestiksi. Ruotsin rajalla kuhisee lisäksi eräänlaisen tunturirallin erikoiskoe, kun nuuskaa kärrätään kaasu pohjassa län-sinaapurista omiin ja kaverien tarpei-siin. Ylläkseltä ajaa Ruotsin puolelle noin puolessa tunnissa. Rajanylitys-paikka on parin kilometrin päässä Ko-larin kirkonkylältä, ja heti rajalla keskel-lä ei-mitään on ruotsalaisten ICA-mar-ketti. Metsän keskellä ruokakaupan ikkunasta loistaa useiden metrien kylmäkaappirivistö. Ruotsalaiset ovat ottaneet nuuskan valmistuksen tosis-saan, sortimenttia on jos jonkinmoista. On maustettua nuuskaa. Irtotavaraa ja annospusseissa.

Nuuskan myynti ja luovu-tus on kiellettyä EU-maissa. Ruotsi on kuitenkin saanut Euroopan Unionilta erityisvapauden nuuskan valmistuk-seen ja myyntiin. Erityinen lupa sisältää erityisen ehdon: Ruotsin on estettävä tuotteiden vienti muihin EU-maihin. Rajamarketissa nuuskaostokset voi kuitenkin maksaa euroilla. Mitä sillä on väliä? Kyllähän me kaikki sitä nuuskaa kannetaan, jos joku pyytää, toteavat paikalliset. Moni Ylläksen vakituisista työntekijöistä asuu Kolarissa. He hake-vat rajan takaa nuuskaa ja tuovat tun-turiin sesonkityöläisille, jotka eivät viitsi ajella kalliilla bensalla erikseen Kolariin ja Ruotsin rajan yli. Tuskinpa kukaan välityspalkkiota ottaa, sellainen ei kuulu Lapin tapoihin. Kaveria jeesataan nuus-katarpeissa samalla kun itseäkin. Kyllähän tuolta käsittääkseni hirvittävät määrät nuuskaa kärrätään, samoin kuin Haaparannasta Tornion naapurikaupungista. Paikalliset hake-

vat lähinnä itselleen. Turisteista en osaa sanoa, kun etelässä pääsee helposti lai-valle. Nuuskaa saa tuoda yksi hen-kilö yhdellä kertaa kolmekymmentä purkkia. Kukaan ei valvo, montako reis-sua päivän aikana tulee rajan yli ajettua. Suomen ja Ruotsin rajanylityspaikoilla ei pariinkymmeneen vuoteen oleollut tullivirkailijoita aktiivisesti työn ääressä. Ylläksen baareissa joka toisel-la miehellä pullottaa – viiksien alla. Naiset nuuskaavat vähemmän. Kolar-in jääpallojoukkueen pukuhuoneesta löytyy tuskin yhtään silohuulista.

41

HALUATKO SANOA JOTAKIN?

Siru

Haluan ilmaista huoleni siitä, ettei kesä tule koskaan!

Raimo

Bileissä kannattaa olla pilkkuun asti. Siitä voi olla hyötyä yllättävän monissa asioissa, myös työasioissa.

Paula

Nukuin viime yönä ihan sairaan hyvin, enkä ole vieläkään herännyt.

ALUMNIN AFORISMI

“Elämä on kuin mämmi - liejuisa

mysteeri. Mutta kannattaako kumpaankaan hukkua?

”

- Olli Waris, toimittajavalmistunut 2008

42

GALLUP

Löysitkö lehden sivuilta veikeän laaman?

VIIMEINEN SIVU

SEURAAVASSA NUMEROSSA

paljastuu Geen salarakkaat

mainos

Tilaa Image netissä: www.image.fi

Terävä aikakauslehTi

image_groteski_210x260indd 1 21.2.2013 11.35

Groteskin iholta tavoitat kaupungin röyhkeimmän, riettaimman ja relevanteimman populaation.

Kaikki merkittävät lukevat sitä, kuten sinä juuri nyt.

Mainosta Groteskissa. FTW.

Ota yhteys:

groteski.lehti@gmail.com

facebook.com/groteski

twitter.com/groteski

RÖYHKEÄÄ, RIETASTA JA RELEVANTTIA

HALUATKO PALAN GROTESKIA?