T avallisimpien köynnöstävien, puuvartis-ten kärhöjen (Clematis) oikea leikkaus-tapa askarruttaa kokenuttakin puutarhu-ria. Ruohovartisten kärhöjen leikkaus taas on hel-poin mahdollinen: lakastuneet versot poistetaan maata myöten varhain keväällä. Tai ne voi jättää yhtä hyvin paikoilleen, sillä uudet versot peittä-vät jäänteet muutamassa viikossa. Alasleikkaus keväällä ei tuhoa kukintaa, koska ruohovartisten kärhöjen kukat kehittyvät samana kesänä kas-vaviin versoihin. Peräti kahdeksan tässä jutussa kuvan kera esiteltävistä kärhöistä on niin helppo-hoitoisia, että International Clematis Society suo-sittelee niitä aloittelevalle klematisharrastajalle.

Ruohomaisen kärhön kukat ovat pieniä tai kes-kikokoisia, läpimitaltaan noin 1–9 senttiä. Kukinta on silti näyttävää, koska kukkia kehittyy runsaasti ja pitkän aikaa. Kukinnan alkuajankohta tosin vaihtelee. Esimerkiksi kellokärhön (C. integrifolia) kukinta alkaa jo juhannuksen tienoilla ja jatkuu myöhäiseen syksyyn, mutta esimerkiksi Herac-leifolia-Ryhmän trumpettikärhöt puhkeavat kuk-kaan vasta syksyllä.

Joka kevät uudet versotPakkasten tultua ruohomaisten kärhöjen ver-sot kuolevat maanpintaa myöten, ja seuraavana keväänä kasvu alkaa taas alusta – täsmälleen kuten perennoilla. Siksi ruohovartisia kärhöjä sanotaan myös perennoiksi tai perennamaisiksi. Ruoho-maisen kärhön versoja ei siis tarvitse suojata tal-veksi. Juuriston talvehtimista sen sijaan voi aut-taa esimerkiksi jättämällä lakastuneet versot pai-koilleen syksyllä.

Taimihinnastoissa annetaan usein menesty-misvyöhykkeet perennamaisille kärhöille, vaikka menestymisvyöhykkeet koskevat vain puuvartisia kasveja. Tyypillisesti tiuku- ja kellokärhöille ehdo-tetaan vyöhykkeitä I–V. Vyöhykkeet ovat suuntaa-antavat, sillä kasvupaikka on ratkaisevampi ruo-hovartisen kasvin talvehtimiselle.

Perennamaiset kärhöt ovat yleisesti terveempiä kuin lakastumistaudille alttiit isokukkaiset loisto-kärhöt. Versot ovat lyhyemmät – tavallisesti alle kaksimetriset – kuin köynnöstävillä puuvartisilla kärhöillä. Kaikkein matalimmat ovat vain 30-sent-tisiä, kuten sinikukkainen Diversifolia-Ryhmän

Clematis

Kärhöistä helpoimmat

Tyypillinen ruohovartinen klematis on helppo leikata, matala ja terve, eikä se kierry tukeen kuten useimmat

kärhöt. Pieniä kukkia kehittyy runsaasti kesän loppupuolella.

teksti Ella Rätykuvat Ella Räty ja

Puutarhaliiton kuva-arkisto

Ruohovartiset kärhöt ovat luontevimmil-laan perennojen ja pienten pensaiden joukossa. Tässä tiu-kukärhö 'Alionushka' komeamaksaruohon parina. Rönsyilevä kärhökasvusto sopii hyvin myös kivikon tai sorapinnan peittä-jäksi. Jos kärhön tu-kee esimerkiksi me-talliverkkoon, kas-vusto kohoaa ympä-ristöään ylemmäksi.

70 Kotipuutarha 4/2017 Kotipuutarha 4/2017 71

Näin onnistut ! ͊ Sijoita kärhöt aurinkoon tai puo-

livarjoon, mieluiten noin 20 cm korkeaan kohopenkkiin. Kasvu-alustan tulee olla noin 50 cm syvä, keski- tai runsasravinteinen ja hi-kevä. Kärhöt eivät ole vaativia maan pH:n suhteen.

͊ Istuta ohutjuuriset kärhöt pe-rennojen tavoin lähelle maanpin-taa, ohutjuurisia on ryhmissä Flam-mula, Heracleifolia ja Integrifolia. Istuta paksujuuriset Diversifolia- ja Viorna-ryhmän kärhöt niin syvälle, että juuripaakun yllä on maata vähintään 20 cm.

͊ Kastele taimi säännöllisesti kunnes se on juurtunut. Jos kasvu-alusta on peruslannoitettu, anna lisäravinteita aikaisintaan seuraa-vana keväänä.

͊ Tue versot vaikkapa isosilmäi-sellä jäykällä verkolla, jos haluat kasvuston nousevan korkeam-maksi tai haluat estää kärhön la-moamisen kasvinaapurien päälle.

͊ Suojaa ainakin nuoret, vielä pie-nijuuristoiset taimet pakkasilta. Vaikka ruohovartiset kärhöt ovat suhteellisen kestäviä, ohut lumi-peite tai kasvupaikalla seisova ja jäätyvä vesi voi olla liikaa.

͊ Leikkaa versot varhain keväällä maata myöten. Ruohomaiset ver-sot kuolevat aina talvella, joten ne voisi poistaa jo syksyllä, mutta jäänteet suojaavat juuristoa ja ver-sojen tyviä, jotka saattavat säilyä elossa yli talven. Jos uusia versoja on jo ehtinyt kasvaa, ne säästyvät kun jätät vanhaa kasvustoa leik-kaamatta 10–30 sentin verran.

Kasviasiantuntija Ella Räty avaa

portin kasvitieteen maailmaan.

tiukukärhö ’Little Artist’. Valkoisena kukkiva tiukukärhö ’Hakuree’ jää sekin alle metrin korkuiseksi. Molempien nuokkuvat kukat tuovat mieleen kellokärhön.

Hyvä kumppani perennoillePerennamaisten kärhöjen versot nojaavat tukeen tai kaa-tuvat maahan, sillä lehtiruodit eivät kierry tuen ympäri. Versot voi sitoa halutessaan ristikkoon tai pilariin, tai antaa kärhön peittää maan tai pujotella tukevavartis-ten perennojen, ryhmäruusujen ja pensaiden päällä ja väleissä. Ruohovartinen kärhö on erityisen hyvä kump-pani perennoille, sillä sitä hoidetaan samalla tavalla ja kasvupaikkavaatimukset ovat samat kuin esimerkiksi päivänliljoilla ja syysleimuilla.

Raja ruohomaisen ja puuvartisen kärhön välillä ei ole aina selvä, sillä moni lajike on puu- ja ruoho-vartisen kärhön risteymä. Tällöin risteymä on usein puolipensas, jonka verso-jen alaosa puutuu, mutta yläosa jää ruohomaiseksi. Sitä hoidetaan ja leikataan

silti samalla tavalla kuin ruohovartista lajia. Osittain tai kokonaan ruohovartisia lajikkeita on useassa kärhöryh-mässä, joista tärkeimmät ovat Diversifolia, Heracleifo-lia, Integrifolia ja Flammula.

Tiuku- ja kellokärhötIntegrifolia-Ryhmän kärhöt on jalostettu pääasiassa kellokärhöstä (C. integrifolia). Laji on perennamaisten kärhöjen tunnetuin edustaja, jonka perusmuodolla on siniset nuokkuvat kukat pystyjen kukkavarsien päissä. Kukinta kestää suotuisina kesinä kesäkuulta syksyyn. Täysin ruohovartinen kellokärhö on lukuisien ristey-mien isä tai äiti.

Yhden näkemyksen mukaan Integrifolia-Ryhmään luetaan myös Diversifolia-Ryhmän kärhöt, jolloin siihen sisältyy kello- ja viinikärhön risteytyessä syntynyt tiuku-kärhö C. x diversifolia kaikkine lajikkeineen. Integrifo-lia- ja Diversifolia-Ryhmän kärhöt ovat puolipensaita, jotka tarttuvat tukeen osittain tai eivät lainkaan. Kukat ovat yleensä nuokkuvat ja kellomaiset, joskus litteät ja läpimitaltaan tyypillisesti 4–9 senttiä, siis suhteellisen isot. Sen huomaa kun vertaa vaikkapa ’Juuli’-tiukukär-hön tähtimäisiä 10-senttisiä kukkia pensaskärhön pari-senttisiin kukkiin.

Valkoisia kukkapilviä”Tuoksukärhöt” polveutuvat Flammula-sektion lajeista, kuten tuoksukärhö C. flammula, pensaskärhö C. recta, C. angustifolia ja C. terniflora. Nekin ovat yleensä

”Raja ruoho-maisen ja puu-vartisen kär-hön välillä ei ole aina selvä.”

1 Pensaskärhö (C. recta) on ruohovarti-nen eli se lakastuu myöhään syksyllä. Kesä–heinäkuussa avautuvat kukat ovat toisinaan tuoksuvia. Helppohoitoi-nen ja kestävä laji on peräisin Keski- ja Etelä-Euroopasta sekä Venäjän keski–länsiosista. 2 Pensaskärhö ’Purpurea’ vie huomion jo keväällä, kun tummanvioletit versot nousevat mullasta. Loppukesällä vihreä peittoaa punaisen, muttei täysin, ja keskikesällä kukat miltei peittävät leh-distön.3 Mantšuriankärhö (C. mandshurica) on hämmentävän samankaltainen kuin pensaskärhö. Lajit ovat ehkä menneet

sekaisin jo ennen taimien lisäysvaihet-ta tai ehkä luonnossa näillä lajeilla ei ole selvää rajaa. Yleisen mielipiteen mukaan mantšuriankärhön pitäisi olla korkeampi kuin pensaskärhö. Lisäksi se kukkii pari viikkoa myöhemmin ja ku-kat ovat isommat ja tuoksuvammat.4 Vuokkokärhö (C. angustifolia) esiin-tyy kasvikokoelmissa myös nimellä C. hexapetala. Maanpeittäjäksi sopiva perenna on kotoisin Itä-Aasiasta, mm. Kiinasta ja Itä-Siperiasta. Tässä se on kuvattu Helsingin yliopiston kasvitie-teellisessä puutarhassa Kumpulassa, mutta sitä on ollut myös myynnissä. Laji kukkii keskikesästä jopa lokakuuhun.

Tuoksuvia tähtikukkia

Kuva

: Tei

ja T

uis

ku

’Juuli’-tiukukär-hön tuoksuvat kukat ovat verrat-tain isot ja aluksi hennosti punerta-van siniset. Kehä-lehtien keskellä tummempi raita, reunat ja kärki kiertyneet. Jalos-taja Uno Kivistik, Viro 1980-luku.

72 Kotipuutarha 4/2017 Kotipuutarha 4/2017 73

1 ’Hendryetta’ muistuttaa ’Alionus-hkaa’, sillä se on kahden lajikkeen risteymä, joista toinen on ’Alionush-ka’. ’Hendryettan’ kehälehdet ovat tasaisemman roosat. Jalostaja Wim Snoeijer, Hollanti 2003. 2 ’Fascination’ tuoksuu kevyesti. Pienet nuokkuvat kellokukat heinä-kuulta pitkälle syksyyn. Kukan tum-manvioletti väri ja pieni koko periy-tyy kamtšatkankärhöltä (C. fusca). Jalostaja Wim Snoeijer, Hollanti 2003.3 ’Arabella’-tiukukärhö kukkii hei-näkuulta lokakuuhun. Sinisiä kehä-lehtiä on yleensä kuusi, heteet ovat vaaleankeltaiset. Kellokärhön ja mahdollisesti isokukkaisen C. lanu-ginosan matala risteymä. Jalostaja Fretwell, UK 1990.4 Helokärhö (C. x durandii) on kel-lokärhön ja isokukkaisen kärhön risteymä. Indigonsiniset, avoimet, puolinuokkuvat kukat heinäkuusta pitkälle syksyyn. Vaaleankeltaiset heteet. Puolipuutunut, ei tartu tu-keen. Jalostaja Durand Frères, Rans-ka 1870.

Pieniä torvia ja kelloja 5 Kellokärhö (C. integrifolia) on ruohovartinen, hyvin matala ja lä-hes koko kesän kukkiva perenna Etelä-Euroopasta. Pienehköt siniset kellokukat kesä–syyskuussa, myös valko- ja pinkkikukkaisia muotoja.6 Trumpettisinikärhö (C. heracleifo-lia) on myös ruohovartinen peren-na, jonka pystyt metrin mittaiset versot nojaavat tukeen. Myöhään syyskesällä avautuvat pikkuiset kukat sijaitsevat ryhminä lehtihan-goissa. Kukat ovat kuin hyasintilla: vaaleansiniset tai siniset, torvimai-set ja toisinaan tuoksuvat. 7 Trumpettikärhö ’Praecox’ on yksi parhaimmista maanpeittäjistä, ver-sot ovat pitkät ja osittain puumai-set. Etelä-Suomessa pikkuruiset kukat avautuvat vasta syyskuussa. Kuvassa vuonna 1959 Clematis x jouinianan siemenistä valittu kan-ta, joka on todennäköisesti synty-nyt risteytymällä saksankärhön (C. vitalba) kanssa.

Näyttäviä tiukukärhöjä

Kuva

: Min

na

Silt

ala/

x d

ura

nd

ii

’Alionushka’ tai ’Aljonushka’ on osittain ruohovar-tinen eikä tartu itse tukeen. Pinkit nuokkuvat kello-kukat heinä–syyskuussa. He-teet vaalean kel-tavihreät. Myöhäi-sen ’Nezhdannyi’-loistokärhön ja kellokärhön ris-teymä on peräisin Krimiltä Ukrainas-ta vuodelta 1961.

74 Kotipuutarha 4/2017

Laji tai lajike Kukka Kehälehtiä Korkeus Huomioita

Helokärhö, Clematis x durandii

sininen 7–14 cm 4 100–300 cm C. integrifolia x lanuginosa, synonyymi ’Durandii’

Kamtšatkankärhö, C. fusca ruskea–violetti 1,5–2cm 4 70–150 cm Viorna-sektion paksujuurinen laji

Trumpettisinikärhö, C. heracleifolia

vaaleansininen 1 cm 4–6 100 cm Ohutjuurinen myöhäinen perenna

Trumpettikärhö ’Praecox’ sinivalkoinen 2–3 cm 4–(6) 200–250 cm Heracleifolia-Ryhmä, C. x jouiniana x C. vitalba

"Vuokkokärhö", C. hexapetala

valkoinen 2 cm 6 30–100 cm Flammula-sektion ohutjuurinen laji

Kellokärhö, C. integrifolia

sininen 2–5 cm 4 50–100 cm Ohutjuurinen perenna

Mantšuriankärhö, C. mandshurica

valkoinen 2–3 cm 4–6 150–200 cm Flammula-sektion ohutjuurinen laji

Pensaskärhö, C. recta valkoinen 2–3 cm 4–(6) 100–150 cm Flammula-sektion ohutjuurinen laji

Tiukukärhö ’Alionushka’ vaaleanpunainen 5–8 cm 4 (5) 150–200 cm ’Nezhdannyi’ × C. integrifolia, paksujuurinen

Tiukukärhö ’Arabella’ sininen 7–9 cm 4–8 120–150 cm ehkä C. integrifolia x lanuginosa, paksujuurinen

Tiukukärhö ’Fascination’ tummanvioletti 2,5–4 cm 4 150–200 cm C. x diversifolia ’Olgae’ x fusca, paksujuurinen

Tiukukärhö ’Hendryetta’ vaaleanpunainen 5–7 cm 4 100–150 cm ’Purpureostriata’ x ’Alionushka’, paksujuurinen

Tiukukärhö ’Juuli’ liilansininen 8–12 cm 6 100–150 cm C. integrifolia x ?, paksujuurinen

puolipensaita puutuneine tyvineen, ja versot ovat pystyt tai kiipeilevät. Kukat ovat pystyt tai sivulle kään-tyneet, avoimet, 2–4 senttiä leveät, isoissa röyhyissä – ja tietenkin lähes aina tuoksuvat.

Kukkiessaan valkoisilta pilviltä näyttävät pensas- ja mantšuriankärhö ovat meillä hyvin yleisiä jopa jul-kisissa istutuksissa. Lumikärhö ’Paul Farges’ on hyvin samannäköinen ja yhtä yleinen, mutta se on puuvar-tisten kärhöjen risteymä.

Harrastajan mielitietytKovin pienet tai väriltään lehtien varjoihin sulautu-vat kukat eivät juuri viehätä ihmisten enemmistöä, mutta tosiharrastajien sydän sykkii myös epätaval-lisille kärhöille. Niin paljon, että esimerkiksi trum-petti- ja pisarakärhön taimia ostetaan siinä missä isokukkaisia loistokärhöjä.

Heracleifolia-Ryhmän ”trumpettikärhöt” ovat lajik-keita, joiden vanhemmista ainakin yksi on Tubulosa-alasuvun laji, kuten trumpettisinikärhö C. heracleifo-lia tai hyasinttikärhö C. tubulosa. Kukinta on hyvin myöhäistä ja kukat ovat torvimaiset tai kapean kel-lomaiset, usein vain 1,5–3 sentin mittaiset. Yleensä kolmesta lehdykästä koostuvat lehdet sen sijaan ovat isokokoiset ja komeat.

Viorna-sektioon sisältyy paitsi puuvartisia köyn-nöksiä, myös puolipensaita ja perennoja. Kukat ovat muodoltaan ruukkumaiset tai kellomaiset, nuokku-vat ja 1,5–5 sentin kokoiset. Kehälehdet ovat paksut. Sektioon luetaan muun muassa ruskeakukkainen kamtšatkankärhö C. fusca ja punaviolettikukkainen pisarakärhö C. viorna.

Kamtšatkankärhön (C. fusca) pieniä nuokkuvia kukkia on vaikea havaita, ellei tausta ole vaalea. Yleensä matala, perennamainen Viorna-sek-tion laji kukkii kesä–syys-kuussa. Kehälehdet ovat muunnoksesta riippuen kar-vaiset ja ruskeat tai siniviole-tit ja kiiltävät kuten tässä (C. fusca var. violacea).

ILMOITUS

76 Kotipuutarha 4/2017