Atsaleat kuuluvat kevään ja alkukesän puutarhaan. Juuri nyt taimikaupoissa myydään uusia Suomessa

jalostettuja atsaleoja, joiden ansiosta kestävien lajikkeiden värikirjo laajenee entisestään.

Alkukesän kaunotar

teksti Ella Rätykuvat Hanna Marttinen

Siloatsalea (Rho-dodendron arbo-rescens) on myy-mälöissä vielä harvinainen, vaik-ka se menestyy Etelä-Suomessa yhtä hyvin kuin vaikkapa japanin- atsalea. Sen vah-vasti tuoksuvat kukat puhkeavat usein vasta hei-näkuussa.

’Aamuruskon’ nuppujen sisältä paljastuu puna-oranssi kukka. Tämän gentin- atsalean kannan on nimennyt Mar-jatta Uosukainen, joka työskente-lee Maa- ja elin-tarviketalouden tutkimuskeskuk-sessa. Lajiketta on lisätty pen-saasta, joka on kasvanut Musti-lan arboretumin alppiruusulaak-sossa 1930-luvul-ta lähtien.

20 Kotipuutarha 5/2014 Kotipuutarha 5/2014 21

A lppiruusut, pursut ja atsaleat kuuluvat kaikki samaan Rhododendron-kas-visukuun. Lähes tuhannesta lajista koostuva suku on epätavallisen suuri, kun mukaan lasketaan vielä lajeista jalostetut useat tuhannet lajikkeet.

Vaikka vain murto-osa maailman atsaleoista menes-tyy Suomessa, eteläsuomalaisilla on jo nyt ylenpalt-tisesti valinnanvaraa.

Uudet, Suomessa jalostetut lajikkeet ovat neljän-nesvuosisadan kestäneen työn tulos. Neljä uutuus- atsaleaa ovat jo saatavilla taimikaupoissa. Niitä voi istuttaa puutarhoihin vielä IV-vyöhykkeellä.

Kesävihantia pensaitaSuomessa menestyvät atsaleat ovat kesävihantia eli niiden lehdet kellastuvat tai punertuvat syksyllä ja varisevat pois talveksi. Siitä on paljon etua, sillä leh-detön pensas ei haihduta vettä eikä kuivu kevät-talven viimassa kuten ainavihanta alppiruusu. Atsaleat sietävät auringon paahdetta hyvin myös kasvukaudella, kunhan niiden kasvualusta pidättää riittävästi vettä. Aurinkoinen kasvupaikka saa rus-kaväritkin loistamaan.

Lehdet puhkeavat keväällä yleensä hieman aiemmin kuin kukat ja kasvavat täysikokoisiksi terälehtien varistessa. Nuoret lehdet ovat vaalean-vihreät, punaruskeat tai tumman viininpunaiset kuten upouudella ’Onnimanni’-puistoatsalealla. Kesällä lehdistön väri tasaantuu ruohonvihreäksi, mutta leimahtaa syksyllä punaisen ja keltaisen sävyissä hehkuvaan ruska-asuun.

Meillä talvehtivat atsaleat kukkivat kevätkesällä. Varhaisimpiin kuuluvat touko–kesäkuun vaihteessa nuppunsa avaavat kanadan- ja kevätatsalea sekä kuningas-, perhos- ja kelta-atsalea. Useimmat lajik-keet kukkivat kesäkuussa, mutta myöhäisimpien liekki-, silo- ja tuoksuatsaleojen kukinta venyy hei-näkuuhun.

Suppea juuristoTyypillisesti atsalea kasvaa hitaasti, joten se on 10 vuoden kuluttua istutuksesta noin metrin kor-kuinen ja lähes yhtä leveä. Yksinäinen nuori pensas näyttääkin orvolta, joten taimia kannattaa istuttaa kerralla useita ja yhtenäiseen ryhmään. Aluksi taimet voivat varttua tavanomaista tiheämmässä, jolloin sopiva taimiväli on noin 60 senttiä. Pensas-ryhmää voi harventaa vaikka viiden vuoden kuluttua istutuksesta, sillä atsaleoja on helppo siirtää niiden pienen juuriston ansiosta.

Atsaleojen lukuisat ohuet juuret muodostavat tiiviin juuripaakun, minkä vuoksi ne soveltuvat

Ella

Rät

y

Teij

a Tu

isku

Kelta-atsalea (Rhododendron luteum)Koko Etelä-Suomessa talvehtiva kelta-atsalea on ainoa eurooppalainen atsalealaji. Sen luontainen levinneisyys-alue ulottuu Turkin Kaukasukselta Puolaan. Viljeltävät kan-nat ovat yleensä peräisin mantereiselta alueelta, mikä pa-rantaa lajin kestävyyttä Suomessa. Kukkivan pensaan huo-maa jo kaukaa läpitunkevan voimakkaasta tuoksusta. En-simmäiset nuput raottuvat samaan aikaan kuin lehdet. Koska vain osa siroista, viisisenttisistä kukista avautuu ker-ralla, kukinta kestää kauan. Laji kasvaa jopa 3,5-metriseksi kotiseudullaan, mutta meillä pensas jää yleensä 1–2 met-rin mittaiseksi. Sen sijaan kasvustolle kertyy ajan mittaan leveyttä useita metrejä kuten voi havaita esimerkiksi Mus-tilan arboretumissa. Kelta-atsalea leviääkin vilkkaasti juuri-vesoista, mikä on epätavallista rhodoille. Vyöhykkeet I–III.

Kevätatsalea (Rhododendron x fraseri)Kevätatsalea on ilmastollisesti kestävin laji kanadanatsale-an (R. canadense) ohella, sillä se talvehtii Oulun korkeu-della saakka. Kasvupaikan tulee kuitenkin olla pohjoisessa erityisen lämmin ja suojaisa. FinE-pensaan tittelin saanut kevätatsalea syntyi Kanadassa vuonna 1912, kun George Fraser risteytti kanadan- sekä japaninatsalean keskenään. Kevätatsalea kukkii toukokuun lopussa ennen useimpia muita sukunsa edustajia. Tuoksuttomat kukat ovat isom-mat ja punaisemmat kuin violettiteriöisellä kanadanatsale-alla. Myös pensaasta tulee isompi, noin metrin korkea. Ku-kinnan jälkeen roskaiset kukkaperät varisevat siististi maa-han. Vyöhykkeet I–V.

Revontuliatsalea ’ Northern Hi-Lights’ (Rhododendron Lights-Ryhmä)’Northern Hi-Lights’ on yksi kestävän Lights-lajikeryhmän jäsenistä. Tuoksuvat, vaaleat kukat erottuvat hyvin varjossa. Revontuliatsaleat kukkivat kevyessä varjossa kesäkuun 1.–3. viikolla, mutta auringossa kukinta voi alkaa toukokuun lopussa. Ne on jalostettu kestämään Yhdysvaltain Minnesotan kylmät talvet. Noin metrin korkuinen pensas menestynee vyöhykkeillä I–III (IV).

Kestävimmät atsaleat

Gentinatsalea ’Aamurusko’ (Rhododendron Ghent-Ryhmä)Gentinatsaleat kestävät talvet pääsääntöisesti Etelä-Suo-messa. Ne jalostettiin Belgiassa Gentin kaupungin ympä-ristössä 1800-luvulla. Pensaat ovat melko korkeita, ne kukkivat myöhään ja niiden pienet, usein tuoksuvat ku-kat sijaitsevat isoissa kukinnoissa.

’Aamurusko’ on todennäköisesti gentinatsalea ’Pallas’, joka jalostettiin jo ennen vuotta 1875. Suomalaisilla taimi-tarhoilla viljeltävä kanta on joka tapauksessa kestävä, sil-lä se on kasvanut Mustilan arboretumissa Kaakkois-Suo-messa 1930-luvulta lähtien. Punaoranssin teriön keltai-nen laikku tekee kukasta erityisen, mutta tuoksu on hy-vin hento, lähes olematon. Lehdistö hehkuu syksyllä tummanpunaisena. Pysty- ja tiheäoksainen ’Aamurusko’ saattaa kasvaa kaksimetriseksi. Vyöhykkeet I–III.

Gentinatsalea

Kevätatsalea

Revontuliatsalea ’

Kelta-atsalea

22 Kotipuutarha 5/2014 Kotipuutarha 5/2014 23

erinomaisesti ruukkukasvatukseen. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta atsaleat eivät kasvata juurivesoja eivätkä tunge juuriaan syvälle maahan.

Pienestä ja lähellä maanpintaa kasvavasta juuristosta on haittaakin. Se ei jaksa levitä tii-viissä ja ilmattomassa maassa, missä etenkin nuori atsalea kuivuu helposti. Mutta mitä van-hemmaksi pensas tulee, sitä laajemmalle juuret ulottuvat ja sitä paremmin atsalea pärjää kuivien kausien yli.

Kuohkea hapan maaKun atsalean istuttaa vähintään 50 senttiä syvään runsashumuksiseen turvemaahan, juu-risto saa vettä ja ravinteita helteilläkin. Juur-tuvaa taimea täytyy toki kastella säännöllisesti.

Atsaleat pitävät happamasta maasta, jonka pH on 4–6. Ihanteellinen kasvualusta on niin kevyttä ja ilmavaa, että sitä voi sekoittaa pal-jain käsin kyynärpäätä myöten. Hyvän kasvu-alustan saa aikaan sekoittamalla maahan tur-vetta, lehtikompostia, kuoriketta, hiekkaa ja kompostoitua hevosenlantaa. Taimi istutetaan samaan syvyyteen, missä se on kasvanut taimi-tarhalla eli juurenniska tulee maanrajaan.

KasvikumppaneitaAtsaleat viihtyvät kasviryhmissä, sillä kasvit suojaavat toisiaan tuulelta, auringon porotuk-selta ja kylmyydeltä. Myös pakkasilta varjeleva lumi kerääntyy parhaiten laajojen kasvustojen päälle. Puunkuorikatteet tai pensaiden alle is-tutettavat maanpeittoperennat, kuten pikku-

talvio ja rönsyakankaali, viilentävät juuristoa helteillä, hillitsevät maan kuivumista ja estävät rikkakasveja itämästä.

Koska atsaleat pitävät happamasta ja hike-västä maasta, niiden viereen istutetaan saman-kaltaisissa oloissa viihtyviä pensaita. Horten-siat (Hydrangea), höyhenpensas (Fothergilla major), pensasmustikat ja metsävarpumme mustikka, puolukka ja kanerva sopivan hillitty-kasvuisina atsaleojen seuraan.

Yleisimmät atsaleammeEnsimmäistä atsaleapensastaan hankkivan kannattaa aloittaa talvenkestävimmistä lajeista tai lajikeryhmistä. Violettikukkaiset kanadan-atsalea (R. canadense) ja kevätatsalea (R. x fra-seri) menestyvät jopa V-vyöhykkeellä Mustilan arboretumin tietojen mukaan.

Revontuliatsaleat (Lights-Ryhmä) kuuluvat jo monen taimimyymälän perusvalikoimaan. Minnesotan mantereisessa ilmastossa pensaat sietävät jopa 40 asteen pakkasia, mutta Suo- men erilaisen kasvukauden vuoksi niitä suosi-tellaan meille enintään vyöhykkeelle IV.

Etelä-Suomessa vyöhykkeillä I–III kasvate-taan yleisesti kelta-atsaleaa sekä japaninatsa-leaa (R. molle subsp. japonicum). Kesäkuun alussa kukkivan japaninatsalean kukka on eri-tyisen iso ja oranssi, punainen tai vaaleanpu-nainen, harvemmin keltainen.

Myös gentinatsaleat ja niistä kehitetyt suuri-kukkaiset kosterinatsaleat (Mollis-Ryhmä) sekä Exbury- ja Knap Hill -Ryhmän atsaleat talvehtivat maamme eteläosassa.

Kokeilemisen arvoisia lajeja ja lajikkeita

1 ’Pasaciņa’-puistoatsalea on yksi monista latvialaisen Rihards Kondratovicsin ke-hittämistä lajikkeista. Tuok-suva, 150–200 cm. I–II 2 ’Vija’ kuuluu myös latvia-laisiin puistoatsaleoihin. Vahvan keltaiset kukat pe-riytyvät muun muassa kelta-atsalealta. 100–150 cm. I (II)3 ’Ruususen Uni’ lienee oikeasti ’Aida’, jo 1800-lu-vulla Belgiassa risteytetty kerrannainen gentinatsalea. 100 cm. I–II (III) 4 ’Mandarin Lights’ edustaa kestäviksi kehuttuja revon-tuliatsaleoja USA:sta. Liekki-atsalealta kestävyyttä peri-neellä lajikkeella on tiiviit pallomaiset kukinnot. 90–120 cm. I–III 5 ’Feuerwerk’ on tuoksuva, erittäin isoteriöinen puisto-atsalea. Se kukkii kesäkuun loppupuolella. 100–150 cm. I (II)6 ’White Lights’ -revontuli-atsalean vaaleanpunaiset nuput avautuvat yleensä kesäkuun toisella viikolla Etelä-Suomessa. Pensas on pyöreähkö, 100–130 cm korkea. I–III (IV) 7 ’Ledikanense’ on osittain ainavihanta. Erityisen mata-la ja kaksi kertaa korkeut-taan leveämpi atsalea on kotoisin Tšekkoslovakiasta, nykyisestä Tšekistä vuodel-ta 1945. Se vaatii erityisen lämpimän kasvupaikan viihtyäkseen. 50 x 150 cm. (I–II)8 Kuvan perhosatsalea (R. vaseyi) ja kuningasatsalea (R. schlippenbachii) ovat molemmat hennon roosa-kukkaisia ja pärjäävät I-vyö-hykkeellä. Ensin mainittu on jopa 300 cm, jälkimmäinen noin 150 cm korkea.9 Siloatsalea (R. arbores-cens) kukkii usein vasta heinäkuussa voimakkaasti tuoksuvin kukin. Lajin nimi viittaa karvattomiin versoi-hin. 100–150 cm. I–II

Helsingissä Haagan alppi-ruusupuistossa kasvaa usei-ta tuhansia alppiruusuja sekä atsaleoja. Varhaisim-mat atsaleat kukkivat tou-kokuun lopussa, ja kukinta on runsaimmillaan yleensä kesäkuun keskivaiheilla. Atsaleat viihtyvät mäntyjen alla, sillä mäntyjen paalu-juuristo ei vie liikaa vettä ja ravinteita pensailta. Mänty-jen latvat päästävät lävit-seen suhteellisen paljon valoa, mitä atsaleat tarvitse-vat kukkiakseen runsaasti. Pensaiden juuristoa suojaa-vat ja viilentävät kesällä ma-talat mustikat, juolukat ja suopursut.

Ella

Rät

y

24 Kotipuutarha 5/2014 Kotipuutarha 5/2014 25

Uudet kotimaiset puistoatsaleat

1 ’Adalmina’ on myöhäisin neljästä uutuudesta, sillä se kukkii Helsingissä keskimäärin kesäkuun loppupuolella. ’Adalmina’ ja ’Tarleena’ sekä ’Onnimanni’ ja ’Illusia’ muodostavat pareja, joi-den kukkien värit korostavat toisiaan. Parien hie-man erikokoiset osapuolet myös kukkivat aavis-tuksen eri aikaan. ’Adalminan’ kukat ovat tum-memmat kuin ’Tarleenalla’. Lajikkeen nimi tulee Topeliuksen sadusta ”Adalminan helmi”. Syysväri on viininpunaruskea, ja pensas kymmenvuotiaa-na 95–120 cm korkea. I–IV

2 ’Onnimanni’ kukkii runsaasti ja uutuuksista en-simmäisenä. Kuihtuneet teriöt varisevat maahan jäämättä pilaamaan lehdistöä. Lajikkeen erityis-piirre ovat viininpunaiset nuoret lehdet, jotka nou-sevat hieman kukkien yläpuolelle. Lajikenimi tu-lee kalevalaisesta lorusta ”Oli ennen Onnimanni” ja Marjatta Kurenniemen samannimisestä satukir-jasta vuodelta 1953. Noin 100 cm. I–IV3 ’Illusia’ kukkii kesäkuun puolivälissä. Kukkater-tussa on 10–13 tuoksuvaa kukkaa. Punainen rus-kaväri on hienompi kuin kolmella muulla uutuu-della. Pensas on nimetty Illusia-keijun mukaan,

joka esiintyy Yrjö Kokon vuonna 1944 julkaistussa kirjassa ”Pessi ja Illusia”. 80 cm. I–IV4 ’Tarleena’ kukkii myöhään, mutta kuitenkin aiemmin kuin sisarensa ’Adalmina’. Myöhäisen kukinnan vuoksi lehdet avautuvat kukkien jouk-koon. Vaaleanpunaisissa, keltalaikkuisissa terä-lehdissä ei näy juurikaan merkkejä haalistumises-ta, vaikka aurinko porottaisi pilvettömältä taivaal-ta. Kukat ovat erisävyisiä kukinnan eri vaiheissa. ’Tarleena’ on saanut nimensä Elina Karjalaisen kirjasta ”Tonttutyttö Tarleena matkalla jouluun”. 95–140 cm. I–IV

Jalostusta pääkaupungin sydämessä

”T een havaintoja ja hoidan atsalearis-teymiä, jotka kasvavat Helsingin Vii-kin koekentällä. Pensaat kuuluvat

kotimaisten kestävien atsaleojen jalostusohjel-maan, joka alkoi noin 25 vuotta sitten. Nämä pensaat on istutettu vuonna 2006, joten niiden erilaiset kasvutavat erottuvat jo selvästi. Jotta näemme millaisiksi atsaleat kehittyvät luon-nostaan, emme leikkaa pensaita. Olemme poistaneet vain muutamia lumen tai pakkasten vaurioittamia oksia.

Viikin koekentällä kasvaa jo kaupalliseen viljelyyn annettujen neljän atsalealajikkeen li-säksi paljon nimettömiä risteymiä. Niiden jou-kosta valitaan vielä pensaita, joilla on oranssit tai puhtaan vaaleanpunaiset kukat. Kasvien tulee olla lisäksi terveitä, talvenkestäviä ja lehteviä. Harvalta risukolta näyttävä atsalea ei kelpaa viljelyyn, vaikka kukinta olisi kuinka taivaallinen tahansa.

Kasvien jalostuksessa maltti on valttia. Pensaiden täytyy altistua monenlaisille säille ja kasvukausille, ennen kuin kauneimmat ja sit-keimmät erottuvat. Muun muassa kukinta-aika voi venyä, lyhentyä tai siirtyä jopa parilla viikol-la säiden mukaan. Toisinaan pensaiden kukin-tajärjestyskin vaihtuu, sillä vuonna 2013 puisto-atsalea ’Illusia’ kukki selvästi ennen ’Onniman-nia’, vaikka aiempina vuosina ’Onnimanni’ on kukkinut aina ensimmäisenä.

Atsaleoja on helppo hoitaa. Ne sietävät aurin-gon paistetta eikä niitä tarvitse varjostaa kevät-talvella. Suosittelen lannoittamaan taimia mal-tillisesti, ja paras kate juuristoalueella ovat maanpeiteperennat. Atsaleaa vaivaa toisinaan härmä, mutta sen voi estää kastelemalla pensai-ta kuivina kausina ja tekemällä kasvualustasta vähintään 50 senttiä syvä. Kasvualustan tulee olla myös kevyttä ja ilmavaa, sillä atsalean juuristo on pieni ja nuorena heiveröinen.”

Terttu Parkkari toimii tutkimus-teknikkona Hel-singin yliopiston Maataloustietei-den laitoksella.

Matkaohjelmaan kuuluu mm.Kolme yksityispuutarhaa, neljä viinitilaa, kolme erilaista kasvitieteellistä puutar-haa, Hyväntoivonniemi, retket valasran-nalle ja pingviinien suojelualueelle.

Hinta Kotipuutarhan tilaajille 3.190 e, muille 3.250 e.

Tarkempi ohjelma: www.kotipuutarha.fiIlmoittautumiset ja tiedustelut Matka-Seniorit, p. (09) 466 300.

Tutustu kanssamme Kapkaupungin ja viini- alueiden puutarhojen kauneimpaan kevääseen.

Kotipuutarhan

ystäville

Ainutlaatuinen Etelä-Afrikka 24.9.-3.10.2014

Lukijamatka

26 Kotipuutarha 5/2014 Kotipuutarha 5/2014 27