Opas hoitotyön opiskelijoille ja ammattilaisille –

keskenmenopotilaan tuki ja koh-taaminen

Jasmi Lindroos Jenna Toivola

2018 Laurea

Laurea-ammattikorkeakoulu

Opas hoitotyön opiskelijoille ja ammattilai-sille – keskenmenopotilaan tuki ja kohtaami-nen

Jasmi Lindroos Jenna Toivola

Terveydenhoitaja AMK

Opinnäytetyö

Marraskuu, 2018

Laurea-ammattikorkeakoulu Hoitotyön koulutusohjelmaTerveydenhoitaja AMK Terveydenhoitaja (AMK)

Tiivistelmä

Jasmi Lindroos & Jenna Toivola

Opas hoitotyön opiskelijoille ja ammattilaisille – keskenmenopotilaan tuki ja kohtaaminen

Vuosi 2018 Sivumäärä 36

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa opas hoitotyön opiskelijoille ja ammattilaisille keskenmenopotilaan kohtaamisesta ja tukemisesta osana hoitotyötä. Tavoitteenamme oli li-sätä hoitotyön opiskelijoiden ja ammattilaisten tietoa keskenmenopotilaan kohtaamisesta ja tuen antamisesta sekä kykyä kohdata ja tukea keskenmenopotilasta. Tavoitteenamme oli myös tehdä selkeä ja helppolukuinen opas sekä opinnäytetyön tekijöiden ammatillinen kasvu prosessin aikana. Yhteistyökumppaninamme toimivat Lapsettomien yhdistys Simpukka Ry sekä Laurea-ammattikorkeakoulu.

Opinnäytetyö on toiminnallinen opinnäytetyö ja se sisältää kaksi osiota, opinnäytetyön rapor-tin ja oppaan. Opinnäytetyön raportin teoreettisessa viitekehyksessä käydään läpi mikä on kriisi, mikä sen voi aiheuttaa ja sen hoitoa, vuorovaikutusta hoitotyössä, keskenmenoa ja sen kliinistä hoitoa sekä keskenmenopotilaan tukea ja tuen tarvetta. Opas perustuu opinnäyte-työn teoreettiseen osuuteen niin, että oppaassa käydään läpi selkeästi keskenmenoa, sen hoi-topolkua, kohtaamista ja erilaisia tuen mahdollisuuksia.

Opas arvioitiin strukturoidun palautelomakkeen avulla, joka sisälsi 8 väittämää ja kaksi avointa kysymystä. Palaute kerättiin Laurea-ammattikorkeakoulun terveydenhoitajaopiskeli-jaryhmältä. Palaute oli pääosin positiivista ja suurin osa vastaajista koki oppaan hyödylliseksi, sai siitä uutta tietoa ja ajatteli sen helpottavan tulevaisuudessa keskenmenopotilaan tuke-mista ja kohtaamista. Saadun palautteen perusteella oppaaseen tehtiin myös muutoksia teke-mällä siihen jana hoitopolusta ja muuttamalla sen ulkoasua selkeämmäksi. Opasta voisi hyö-dyntää terveydenhoitajaopiskelijoiden neuvolahoitotyön opinnoissa sekä antamalla sitä aina-kin jaettavaksi neuvoloihin työntekijöille. Tulevaisuudessa oppaasta voisi myös tehdä koke-musperäisemmän ammattilaisten ja asiakkaiden kokemuksilla, sekä tekemällä oppaan rinnalle asiakkaille sopivan lyhemmän version.

Asiasanat: Kohtaaminen, tuki, keskenmenopotilas, opas

Laurea University of Applied Sciences Nursing and health care Public Health Nursing

Abstract

Jasmi Lindroos & Jenna Toivola

A guide for nursing students and health care professionals – supporting and encountering pa-tients after a miscarriage

Year 2018 Pages 36

The purpose of this thesis was to produce a guide for nursing students and health care profes-sionals about encountering and supporting patients after a miscarriage as a part of nursing. The goal was to increase nursing students’ and health care professionals’ knowledge about encountering and supporting patients after a miscarriage as well as to improve the ability of nursing students and health care professionals to encounter patients after a miscarriage. The goal was also to make a clear and easy to read guide as well as the professional growth of the authors of the thesis during the process. The cooperation partners were The Infertility Asso-ciation Simpukka ry and Laurea University of Applied Sciences.

The theoretical framework of the thesis discusses crisis and the factors causing it and its treatment, interaction in nursing, miscarriage and its clinical treatment as well as supporting patients after a miscarriage and the need for support. The guide is based on the theoretical part of the thesis so that the guide goes through clearly miscarriage, its clinical pathway, en-counter and different kinds of support methods.

The guide was evaluated with a structured questionnaire which contained 8 statements and two open-ended questions. The feedback was collected from the public health nursing stu-dents from Laurea University of Applied Sciences. The feedback was mostly positive and most of the respondents found the guide useful, received new information from it and thought it would facilitate supporting and encountering patients after a miscarriage in the future. Based on the feedback received, changes were made to the guide by drawing up a line of the care path and changing the guide’s layout for it to become clearer. This guide could be used in maternity and child health studies by public health nursing students and by giving it at least to maternity and child health clinics to be distributed to employees. In the future, the guide could also be made more experience-based with the experiences of professionals and clients, and by making a more concise guide for clients.

Keywords: Encountering, supporting, patient after a miscarriage, guide

Sisällys

1 Johdanto ................................................................................................... 6

2 Keskenmenopotilas ja keskenmenopotilaan hoitopolku ........................................... 6

2.1 Keskenmenon syyt ja oireet ................................................................... 6

2.2 Keskenmenopotilaan hoitopolku ............................................................. 9

2.3 Monialainen yhteistyö keskenmenopotilaan hoidossa .................................. 11

3 Kriisin hoitokäytänteet ja vuorovaikutus hoitotyössä ............................................ 13

3.1 Kriisin hoito .................................................................................... 13

3.2 Vuorovaikutus hoitotyössä ................................................................... 14

4 Keskenmenopotilaan tuki ja tuen tarpeet ......................................................... 15

4.1 Keskenmenopotilaan tuen eri muodot .................................................... 15

4.2 Keskenmenopotilaan tukeminen uudessa raskaudessa ................................. 18

4.3 Keskenmenopotilaan tukemisen haasteet ................................................ 20

4.4 Keskenmenopotilaan tuen tarve............................................................ 21

5 Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoitteet .............................................................. 22

6 Opinnäytetyöprosessi .................................................................................. 22

6.1 Toiminnallinen opinnäytetyö ............................................................... 22

6.2 Työelämäkumppani ja kohderyhmä ........................................................ 24

6.3 Oppaan suunnittelu ja toteutus ............................................................ 25

6.4 Oppaan arviointi .............................................................................. 27

6.5 Palautteen pohjalta tehdyt muutokset ................................................... 32

7 Pohdinta .................................................................................................. 32

7.1 Johtopäätökset ................................................................................ 32

7.2 Eettisyys ........................................................................................ 33

7.3 Luotettavuus ................................................................................... 34

7.4 Oppaan hyödyntäminen tulevaisuudessa ja kehittämisideat .......................... 35

7.5 Ammatillinen kasvu ........................................................................... 35

Lähteet ........................................................................................................ 37

Kuviot .......................................................................................................... 44

Taulukot ....................................................................................................... 44

Liitteet ......................................................................................................... 45

1 Johdanto

Keskenmeno on yleisin raskauteen liittyvä ongelma kaikissa länsimaissa, mutta silti sen hoi-

dosta löytyy melko vähän näyttöön perustuvaa tutkimustietoa (Kaavinta keskenmenon jälkeen

usein turha 2001). Opinnäytetyömme on toiminnallinen opinnäytetyö, jonka toiminnallinen

osuus on opas hoitotyön opiskelijoille ja ammattilaisille keskenmenopotilaan tuesta ja kohtaa-

misesta, koska koimme, että kyseisestä aiheesta tarvittaisiin lisää tietoa niin, että se olisi

helposti luettavassa, tiiviissä paketissa. Koimme, että keskenmenosta ei puhuta tarpeeksi esi-

merkiksi terveydenhoitajaopiskelijoiden opintojen aikana sen yleisyydestä huolimatta ja op-

paan muodossa se olisi helppo tuoda mukaan opintoihin.

Keskenmenopotilaat jäävät myös usein ilman psykososiaalista tukea akuuttihoidon jälkeen

(Meriläinen 2009). Halusimme oppaamme avulla parantaa keskenmenopotilaiden saamaa tu-

kea ja helpottaa ammattilaisten työtä heidän kohtaamisessaan. Oppaan avulla voisi helposti

hahmottaa, minkälaista tukea asiakkaalle voisi tarjota tai mihin sitä voisi ohjata hakemaan.

Opinnäytetyössämme ja oppaassamme keskitymme naisen tukemiseen ja kohtaamiseen kes-

kenmenon jälkeen, sillä halusimme rajata kohdetta niin, ettei se olisi liian laaja. Tämän li-

säksi olemme rajanneet tutkimuksen koskemaan spontaaneja raskauden keskeytymisiä. Op-

paamme sisältö perustuu opinnäytetyömme teoreettiseen viitekehykseen.

Opinnäytetyömme olemme tehneet yhdessä Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n kanssa. Li-

säksi haimme tutkimuslupaa Laurea-ammattikorkeakoululta kerätä palautetta yhdeltä Lau-

rean ryhmältä terveydenhoitajaopiskelijoilta. Palaute kerättiin tekemällämme palautelomak-

keella yhden oppitunnin aikana. Lisäksi saimme palautetta muutamilta ammattilaisilta. Pa-

lautteen pohjalta teimme oppaaseen parannuksia ja samalla saimme tärkeää tietoa oppaan

hyödyllisyydestä.

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa opas hoitotyön opiskelijoille ja ammattilaisille

keskenmenopotilaan kohtaamisesta ja tukemisesta osana hoitotyötä. Tavoitteenamme oli li-

sätä hoitotyön opiskelijoiden ja ammattilaisten tietoa keskenmenopotilaan kohtaamisesta ja

tuen antamisesta sekä kykyä kohdata ja tukea keskenmenopotilasta. Tavoitteenamme oli

myös tehdä selkeä ja helppolukuinen opas sekä opinnäytetyön tekijöiden ammatillinen kasvu

prosessin aikana.

2 Keskenmenopotilas ja keskenmenopotilaan hoitopolku

2.1 Keskenmenon syyt ja oireet

Keskenmeno on raskauden keskeytyminen, joka tapahtuu ennen 22. raskausviikon päättymistä

tai sikiön paino on alle 500 grammaa. Keskenmenoista 80% tapahtuu ennen kolmattatoista ras-

7

kausviikkoa. (Ihme & Rainto 2015, 141.) Keskenmenoon päättyy 10-15% todetuista raskauk-

sista, joten se on hyvin yleistä (Botha & Ryttyläinen-Korhonen 2016). Joidenkin lähteiden mu-

kaan jopa yli 30% raskauksista päättyisi keskenmenoon, mutta on mahdoton tietää tarkkaa lu-

kumäärää, sillä suurin osa keskeytyy alkuraskauden aikana ja vuoto tulkitaan helposti myöhäs-

tyneiksi kuukautisiksi (Paananen, Pietiläinen, Raussi-Lehto & Äimälä 2017).

Eniten keskenmenoja tapahtuukin ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ennen 13. ras-

kausviikkoa. Näitä kutsutaan alkuraskauden keskenmenoiksi. Puhutan myöhäisvaiheen kesken-

menosta, kun keskenmeno tapahtuu 13.-22. raskausviikolla. (Botha & Ryttyläinen-Korhonen

2016.) Silloin keskenmeno voi alkaa jopa lapsiveden menolla (Keskenmenon oireet ja hoito

2018). Kun taas raskaus keskeytyy viikon 22 jälkeen, on kyseessä kohtukuolema, joka tapah-

tuu noin 0,5% raskausviikon 22 ylittäneistä. Suurin osa kohtukuolemista tapahtuu lähellä las-

kettua aikaa tai yliaikaisissa raskauksissa. (Flykt 2018.) Erittäin varhaisiksi keskenmenoiksi

kutsutaan keskenmenoja, joissa hedelmöittynyt munasolu on kiinnittynyt kohtuun muodostaen

istukkasolukkoa sen verran, että raskaustesti näyttää positiivista. Tätä kutsutaan myös bioke-

mialliseksi raskaudeksi ja arviolta jopa puolet hedelmöityksistä päättyy näin. (Tiitinen 2017.)

Keskenmenoista 60% on sikiöperäisiä. Tällöin keskenmenon taustalla voi olla kromosomivika,

epämuodostuma tai napanuoran ja istukan kehityshäiriö. Keskenmeno voi johtua myös nai-

sesta tai miehestä. Naisesta johtuva keskenmeno voi aiheutua kohdun rakennepoikkeavuuk-

sista, hormonaalisista häiriöistä, infektioista, kroonisista sairauksista, tupakoinnista, alkoho-

lista, ylipainosta sekä altistumisesta säteilylle tai muille myrkyllisille aineille. Myös sairauk-

sien, kuten diabetes, kilpirauhasen toimintahäiriö ja keliakia, huono hoitotasapaino ja ikä li-

säävät keskenmenoriskiä. (Ihme & Rainto 2015, 141.) Stressilläkin on suuri vaikutus keskenme-

noihin. Lääkärit painottavat, että lääketieteellisen syyn selvittäminen voi olla avuksi kesken-

menon hyväksymiseen ja raskauden uudelleen yrittämiseen. (Jensen 2016.)

Alle 19-vuotiaan naisen keskenmenon riski on kaksinkertainen verrattuna 19-35 vuotiaisiin.

Tämä johtuu siitä, että kohtu ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi, mikä voi johtaa keskenmenoon

ja ennenaikaiseen synnytykseen. Raskausmyrkytysten ja infektioiden todennäköisyys on myös

hieman suurempi nuorilla raskaana olevilla ja nuorten naisten lapsilla on hieman todennäköi-

semmin kromosomihäiriöitä. (Antikainen 2004.) 20-29-vuotiailla riski keskenmenoon on 7-15%

ja yli 40-vuotiailla 21-46%. Myös naisen iän lisääntyminen lisää kromosomipoikkeavuuksien

esiintymistä, sillä alle 35-vuotiailla naisilla riski on 35% ja yli 40-vuotailla 60%. (Tapanainen &

Ylikorkala 2011, 377.) Miehillä riskiä kasvattavia tekijöitä voivat olla alkoholin käyttö tai lyijy-

altistus, koska ne vaikuttavat siittiöiden kehitykseen (Ihme & Rainto 2015, 141).

8

Taulukko 1: Keskenmenotyypit (Botha & Ryttyläinen-Korhonen 2016, 55)

Keskenmenotyyppejä on useita, katso Taulukko 1. Uhkaavassa keskenmenossa raskauden nor-

maali jatkuminen on vielä mahdollista (Botha & Ryttyläinen-Korhonen 2016, 55). Kyseessä on

uhkaava keskenmeno silloin, kun vuoto on niukkaa ja kohdun suu on kiinni. Vuodon lisäksi

esiintyy alavatsakipua, supistuksia ja ristiselkäkipua. Vuodon runsaus ja kaikututkimuksen tu-

los vaikuttavat raskauden ennusteeseen ja keskenmenon todennäköisyyteen. (Tapanainen &

Ylikorkala 2011, 378.) Käynnissä olevassa keskenmenossa keskenmeno on jo käynnistynyt, eikä

sitä lääketieteellisesti voida enää estää (Keskenmenon hoito 2018). Täydellisessä keskenme-

nossa kohtu tyhjenee kokonaan. Keskenmeno on epätäydellinen, kun kohtuonteloon on jäänyt

raskausmateriaalia. (Ihme & Rainto 2015, 142.)

Keskenmenon toistuessa vähintään kolme kertaa kutsutaan sitä toistuvaksi keskenmenoksi.

Tämä tapahtuu joka kymmenennelle keskenmenon kokeneelle. Jos kaikki naisen raskaudet

päättyvät keskenmenoon kutsutaan sitä primaarisesti toistuvaksi keskenmenoksi ja jos kes-

kenmenot tulevat yhden tai useamman raskauden jälkeen kutsutaan sitä sekundaarisesti tois-

tuvaksi keskenmenoksi. (Tapanainen & Ylikorkala 2011, 378.) Maailman terveysjärjestö

WHO:n mukaan, olisi suotavaa odottaa puoli vuotta ennen kuin yrittää uutta raskautta kes-

kenmenon jälkeen. Kuitenkin on tehty laaja skotlantilaistutkimus, jonka mukaan voi vähin ris-

kein saada onnistuneen raskauden aikaiseksi pian uuden yrityksen jälkeen. (Vierula 2010.)

Toistuvien keskenmenojen syytä on suositeltavaa tutkia, jos perhe sitä myös itse toivoo. Tut-

kimuksilla yritetään selvittää mahdolliset keskenmenojen syyt ja uuden raskauden mahdolli-

suus. Merkittävin tutkimusmenetelmä on kohdun rakenteen tutkiminen kaikututkimuksella eli

gynekologinen kaikututkimus. Voidaan täydentävästi tehdä hysteroskopia eli kohtuontelon tä-

hystys, jos voi olla mahdollisuus kohtuontelossa olevan poikkeavuutta. Erinäiset hoitamatto-

mat sairaudet ovat merkittävä syy keskenmenoihin. (Tiitinen 2017.)

Keskeytyneestä keskenmenosta puhutaan, kun kohdusta löytyy sykkeetön alkio ja tuulimuna-

raskaudesta, kun hedelmöittynyt munasolu ei aloita kehittymistään alkioksi, mutta sikiökalvot

ja istukka kehittyvät (Hurskainen & Rajecki 2016). Kohtuun tapahtuneessa keskenmenossa si-

kiö on menehtynyt kohtuun ilman, että keskenmeno on alkanut (Keskenmenon hoito 2018).

Keskenmenotyypit

abortus spontaneus = keskemeno

abortus imminens = keskenmenon uhka

abortus incipiens = käynnissä oleva keskenmeno

abortus completus = kohtu tyhjenee täydellisesti

abortus incompletus = kohtu tyhjenee epätäydellisesti

abortus habitualis = kolme tai useampi keskenmeno

ovum abortivum = ei alkiota, tuulimunaraskaus

abortus inhibitus = kohtuun tapahtunut tai keskeytynyt

abortus febirilis = keskenmeno kohdun kuumeisella infektiolla

9

Joskus keskenmenoon liittyy kohdun infektio tai tulehdus, joka voi olla myös yksittäisen kes-

kenmenon aiheuttaja (Tulppala & Ylikorkala 1997).

Keskenmeno oireilee mahdollisesti lisääntyvällä verenvuodolla, jonka seassa voi näkyä ras-

kauskudosta tai sikiöpussi. Oireita voivat olla myös raskausoireet, hiipuvat raskausoireet tai

aaltoileva kipu. (Botha & Ryttyläinen-Korhonen 2016, 55.) Keskenmeno voi olla myös oiree-

ton, jolloin se saatetaan todeta normaalin raskausultraäänen yhteydessä (Keskenmenon oireet

ja hoito 2018). Silloin keskenmeno voi tulla täytenä yllätyksenä ja järkyttää naista, joka on

mennyt ultraääneen siinä uskossa, että kaikki on hyvin.

2.2 Keskenmenopotilaan hoitopolku

Luomalla alueelliset hoitopolut keskenmenopotilaille, osataan ohjata asiakas asianmukaiseen

hoitoon muistaen riittävä henkinen tuki. Esimerkiksi jos alkuraskauden spontaanin keskenme-

non alussa on vuotoa ja kipua, mutta tämän jälkeen ne rauhoittuvat ja loppuvat, ei ole tar-

vetta lähetteelle gynekologian poliklinikalle. Jos taas keskenmeno tapahtuu viikon 12 jälkeen

tai vuoto ensin loppuu ja lyhyessä ajassa alkaa uudelleen alavatsakipujen tai kuumeen kanssa

tai naisella on erittäin runsasta verenvuotoa tai kovia alavatsakipuja, on lähete annettava.

Lähete annetaan myös silloin, jos raskaustesti näyttää positiivista ja on jatkuvaa verenvuotoa

tai erittäin kovat alavatsakivut. (Hakulinen-Viitanen & Klemetti 2013, 237.)

Keskenmenopotilaan ensihoito aloitetaan heti ja se sisältää vitaalielintoimintojen, sokin oirei-

den ja vuodon määrän ja laadun seurantaa (Ihme & Rainto 2015, 141). Vuodosta seurataan sen

määrää ja tyyppiä, esimerkiksi onko vuodossa hyytymiä tai kudoskappaleita (Botha & Ryttyläi-

nen-Korhonen 2016, 55). Jos vuoto on runsasta, mitataan verenpaine, pulssi ja hemoglobiini

(Tiitinen 2017). Hoitoon kuuluu myös nestehoito nestetasapainon parantamiseksi. Ensihoidon

jälkeen määritetään veriryhmä, Rh-tekijä ja vasta-aineet. (Ihme & Rainto 2015, 141.) Kesken-

menon tai kohdun ulkoisen raskauden yhteydessä Rh-negatiivislle naiselle pistetää Anti-D-im-

munoglobuliini, koska tilanteeseen liittyy verenvuodon riski. Sikiön veriryhmää ei tarvitse tie-

tää. (RhD-negatiivisten äitien suojaus anti-D-immunoglobuliinilla 2013.) Se pistetään Rh-im-

munisaation estämiseksi uudessa raskaudessa. Anti D-immunoglobuliini on yleensä hyvin sie-

detty ja se pistetään raskauden mennessä kesken, kun raskausviikkoja on kahdeksan tai enem-

män. (Hakulinen-Viitanen & Klemetti 2013, 236.) Rh-immunisaatio tapahtuu jos istukan kautta

vuotaa sikiön punasoluja äidin verenkiertoon laukaisten sikiön punasoluja vastaan vasta-aine-

tuotannon. Sen aiheuttavat äidin ja sikiön yhteen sopimattomat veriryhmätekijät. (Halmes-

mäki, Ulander & Ämmälä 2004.)

Naiselta tutkitaan infektionäytteet, koska joskus keskenmenoon liittyy tai sen aiheuttaa in-

fektio. Jos oireet, kuten kuume ja vuodon haju, viittaavat tulehdukseen selvitetään myös tu-

lehdusarvo ja tarvittaessa otetaan kohdunkaulan tulehdusnäytteet jotta voidaan aloittaa tu-

10

lehduksen vaatima hoito. (Tiitinen 2017.) Naisilta otetaan yleensä myös virtsanäyte ja teh-

dään gynekologian perustutkimus ja ultraäänitutkimus. Ultraäänellä pyritään varmistamaan,

onko kyseessä keskenmeno vai kohdunulkoinen raskaus. (Ihme & Rainto 2015, 141.) Ultraääni

ei kuitenkaan aina näytä kohdunulkoista raskautta, mutta veren hCG-pitoisuutta seuraamalla

voidaan erottaa keskenmeno kohdunulkoisesta raskaudesta (Child & Impey 2012, 119). HCG-

pitoisuus ei kuitenkaan kerro asiaa yksiselitteisesti, sillä sen pitoisuus vaihtelee yksilöiden vä-

lillä (Heikinheimo & Niinimäki 2011).

Keskenmenon oireet ovat myös hyvin samanlaiset rypäleraskauden oireiden kanssa. Näiden

erotusdiagnostiikassa käytetään myös seerumin hCG-pitoisuuden seurantaa ja kaikututki-

musta, jossa näkyy rypäleraskauden tapauksessa rakkulainen istukkakudos, joka on täyttänyt

kohtuontelon. (Tapanainen & Ylikorkala 2011, 383.) Hoidossa tärkeää on naisen yleisvoinnin ja

kivun seuranta. Kivun seurannassa on tärkeää tietää sen alkamisajankohta, sijainti ja tyyppi.

Hyvä kivunhoito on tärkeä osa keskenmenopotilaan hoitoa. (Botha & Ryttyläinen-Korhonen

2016, 55-56.) Keskenmenon tutkiminen ja hoito saattaa siis olla monivaiheinen ja raskas pro-

sessi, joka voi itsessään jo uuvuttaa potilaan.

Keskenmenotyyppejä on useita ja niiden erotusdiagnostiikassa on tärkeää esitiedot, kliiniset

tutkimukset ja kaikututkimukset. Tärkeää on erityisesti tietää vuodon määrä ja laatu ja kivun

voimakkuus ja sijainti. (Heikinheimo & Niinimäki 2011.) Kuitenkin keskenmenon mekanismia

enemmän hoidon valintaan vaikuttaa vuodon spontaani alku ja määrä ja naisen toiveet. Nai-

sen toiveiden huomioon ottaminen on tärkeässä osassa hoidon valinnassa, mutta myös aikai-

semmat sairaudet ja hoidot sekä yleisoireet vaikuttavat. (Hurskainen & Rajecki 2016.)

Kun keskenmeno on epätäydellinen, voidaan naista hoitaa seurannalla, poistamalla raskaus-

materiaali kohtuontelon kaavinnalla tai kohdun supistelua lisäävällä lääkityksellä (Ihme &

Rainto 2015, 142). Pelkällä seurannalla hoito lisää suunnittelemattoman kaavinnan riskiä,

mutta vähentää infektioriskiä. Lääkehoito koetaan yleensä luonnollisemmaksi ja sen voi tehdä

kotona, mutta se aiheuttaa usein myös kipua ja runsasta ja pitkittynyttä vuotoa. (Heikinheimo

& Niinimäki 2011.) Hyötynä on kuitenkin edullisuus. Lääkehoidossa käytetään misoprostolia

suun tai peräsuolen kautta, kielen alle tai vaginaalisesti. Niiden välillä ei tutkimusten mukaan

ole hoidon toteutumisen kannalta suuria eroja, mutta suun kautta tai kielen alle annettuna

lääkeaineesta on seurannut eniten sivuvaikutuksia, kuten tärinä, ripuli ja kuume. Vaginaalista

lääkettä ei kuitenkaan suositella, jos vuoto on runsasta, sillä tabletit voivat poistua vuodon

mukana. Lääkehoito ei 3-15%:ssa tapauksissa onnistu, jolloin on joko uusittava lääkehoito tai

käytettävät kirurgista hoitoa. Tällöin prosessi myös pitkittyy. (Hurskainen & Rajecki 2016.)

Kirurginen hoito eli kaavinta tehdään puudutuksessa tai yleisanestesiassa, jolloin se sisältää

anestesian riskit. Komplikaatioita voivat olla kohdunsuun repeäminen, kohdun puhkeaminen

ja verenvuoto, mutta ne ovat harvinaisia. Tämän lisäksi kaavinta on nopea ja uusintakaavinta

11

tarvitaan vain 5% tapauksissa. (Heikinheimo & Niinimäki 2011.) Toistuvat kaavinnat saattavat

kuitenkin lisätä kohdunsisäisiä kiinnikkeitä ja arpikudosta, joka voi lisätä istukan kiinnittymis-

häiriöitä (Keskenmenon oireet ja hoito 2018). On siis tärkeää käydä läpi eri vaihtoehdot ja

löytää yhteisymmärrys hoidon valinnassa. Mahdollisuus vaikuttaa keskenmenon hoitotapaan

lisää keskenmenon kokeneen tyytyväisyyttä (Hakulinen-Viitanen & Klemetti 2013, 236).

Sairauslomaa nainen saa vointinsa mukaan. Tämän lisäksi kannustetaan välttämään voima-

kasta rasitusta ja yhdyntää, kunnes verenvuotoa ei enää esiinny. (Ihme & Rainto 2015, 142.)

Jälkitarkastuksessa tarkistetaan toipumisen eteneminen ja kohdun tyhjentyminen, mutta on-

nistuneen hoidon todentaa parhaiten hyvä vointi ja kahden kuukauden jälkeen kotioloissa

tehty negatiivinen raskaustesti. (Heikinheimo & Niinimäki 2011.)

Itsessään ensijärkytyksen ja itkun ymmärtäminen on tärkeää potilaan henkisen tuen vuoksi,

mutta myös siksi että se helpottaa esimerkiksi sisätutkimusta tai ultraäänitutkimuksen teke-

mistä. Tällaisessa tilanteessa voi olla järkevää antaa toipua ensijärkytyksestä keskeyttämällä

tutkimus ja jatkaa vasta, kun tilanne on rauhoittunut. Hoitajille ja lääkäreille tutut rutiinitoi-

menpiteet voivat olla potilaalle loppuelämäksi mieleenjääviä kokemuksia. (Järvi 2007, 40.)

Monien keskenmenopotilaiden kokemuksien perusteella on tärkeää, että potilaan omia koke-

muksia ei vähäteltäisi. Hoitohenkilökunnalta odotetaan empaattista kohtaamista, mutta myös

suoraa puhetta ja että ei kierreltäisi asioista ja vain lohduteltaisi, että kaikki on hyvin. On hy-

vin raskasta potilaalle lähteä kotiin, jos tutkimuksissa tai omissa tuntemuksissa on selvinnyt

jotain poikkeavaa. On syytä lähettää nainen jatkotutkimuksiin jos jotain poikkeavaa ilmenee,

jotta ongelmatilanteet saataisiin selvitettyä. (Lähteenmäki 2005, 131-134.) Olennaista on se,

että keskenmenon kokenut saa tarpeelliset kliiniset tiedot keskenmenosta hoidon aikana (Cor-

coran, Meaney, O’Donoghue & Spillane 2017).

2.3 Monialainen yhteistyö keskenmenopotilaan hoidossa

Keskenmenopotilas tarvitsee somaattisen hoidon lisäksi psyykkistä tukea. Sosiaali- ja terveys-

alalla moniammatillinen yhteistyö on tärkeää, kun potilaan ongelmat ovat monelta eri alu-

eelta ja yhden osaamisalueen osaaminen ei riitä (Isoherranen 2012). On myös vaikeaa vain yh-

den osaamisalueen avulla arvioida ihmisen psyykeä (Lehtonen 2011). Moniammatillisuuden on

kerrottu myös auttavan ammattilaisia potilaan kohtaamisessa heidän yksilöllisissä elämänti-

lanteissaan (Apponen, Vanhala & Vuolanto 2015). Tuen saanti auttaa uuden raskauden suun-

nittelussa, sekä keskenmenosta selviämiseen. Apua voi hakea omasta terveyskeskuksesta, seu-

rakunnasta tai kriisiavusta (Keskenmenon jälkeen 2018.) Keskenmenopotilaan ja hänen per-

heensä on mahdollista saada keskusteluapua kriisityöntekijöiltä, kuten sairaalapastorilta, psy-

kiatriselta sairaanhoitajalta, psykologilta sekä neuvolasta (Tietoa keskenmenosta 2018).

12

Sairaalassa on mahdollista saada keskusteluapua sairaalapapilta. Sairaalapappi keskittyy poti-

laan kuuntelemiseen tai fyysisesti lohduttamaan, kuten kädestä pitäminen. Potilaat kaipaavat

kriisin kohdatessa keskusteluapua ja sairaalapappi voi sitä antaa enemmän kuin hoitajat kii-

reen vuoksi. Potilaan itse ei tarvitse olla hengellisesti vakautunut. (Pörsti 2015.) Jos potilas

kokee kuitenkin sairaalapapin liian hengellisenä voi keskusteluapuna toimia psykiatrinen sai-

raanhoitaja. Hoitaja ja potilas tapaavat muutaman kerran ja käyvät läpi potilaan voimavaroja

sekä keskitytään tukevaan keskustelutapaan. Pyrkimyksenä on ratkaista ongelmia ja löytää

selviytymiskeinoja. Psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa keskusteluun ei tarvitse olla mielen-

terveysongelmaa. Psykiatriselle sairaanhoitajalle hakeutuminen riippuu kunnasta. Toisissa

kunnissa voi itse ottaa yhteyttä jos on tunne avun tai keskustelun tarpeesta ja toisissa kun-

nissa taas psykiatriselle sairaanhoitajalle pääsee terveyskeskuslääkärin lähetteellä tai sairaan-

hoitajan arvion perusteella. (Psykiatriset sairaanhoitajat 2018; Sairaanhoitajan (mielenter-

veys- ja päihdetyö) vastaanotto terveysasemalla 2018.)

Traumaattisen tapahtuman kuten keskenmenon aiheuttamaa stressireaktiota voidaan hoitaa

myös kriisi- ja traumapsykoterapian avulla. Terapiassa voidaan käsitellä trauman tapahtuma-

kokonaisuutta ja reaktioita, jotka siihen liittyvät. (Kriisi- ja traumapsykoterapia 2018.) Tera-

piassa oleellista on alussa luoda asiakkaalle turvallisuuden tunne, jonka jälkeen voidaan kes-

kustella traumaattisesta tapahtumasta. Lopuksi saadaan käyttöön asiakkaan omat selviytymis-

keinot ja voimavarat. Terapian kesto riippuu terapian tyypistä, jonka valintaan vaikuttaa

traumatisoivan tapahtuman kesto ja vakavuus. (Post-traumaterapia 2018.)

Neuvola on keskeinen tuenlähde perheelle. Neuvolassa yhteistyössä toimivat terveydenhoi-

taja, lääkäri sekä neuvolapsykologi. Neuvolan saadessa tiedon lapsen kuolemasta, tulisi ter-

veydenhoitajan ottaa yhteys perheeseen mahdollisimman pian ja pahoitella menetystä. Yh-

teydenotto koetaan tärkeäksi ja on merkittävää, jos on mahdollista tarjota yhteydenotossa

aikaa neuvolaan, jotta voidaan tarjota keskusteluapua. Perheellä voi olla kysymyksiä kesken-

menoon liittyen. Neuvolasta voidaan joissain tilanteissa tarjota kotikäyntiä, koska perheet ja

lapset neuvolassa voivat tuottaa tuskaa keskenmenon kohdanneelle perheelle. (Lapsensa me-

nettäneen perheen tukeminen neuvolassa 2016.)

Uusi raskaus voi olla pelottava ajatus. Neuvolasta voidaan tällöin ohjata mm. neuvolapsykolo-

gille, perheneuvolan työntekijöille tai synnytyspelkoon erikoistuneille työntekijöille, jotta

keskusteluun saadaan moniammatillisen työryhmän tuki. Myös seurakunnat ja Suomen mielen-

terveysseura tarjoaa apua. Neuvolassa on tilanteen mukaan hyvä mainita myös Kelan etuuk-

sista, kuten äitiys- ja isyysrahasta lapsen kuoltua. (Lapsensa menettäneen perheen tukeminen

neuvolassa 2016.) Pikkulapsipsykiatrinen työryhmä eli vauvatiimi voi tarjota apua jos uudessa

13

raskaudessa äiti kokee ahdistusta tai masennusta tai häntä huolestuttavat vaikeudet aiem-

massa raskaudessa, kuten keskenmeno. Hoitoon pääsee lääkärin lähetteellä ja työryhmään

kuuluu sairaanhoitajat, psykologi ja lääkäri. (Pikkulapsipsykiatrinen työryhmä 2018.)

Keskenmenoneuvolaan voi hakeutua, jos haluaa yksityiseltä puolelta lisäneuvontaa ja psyyk-

kistä tukea. Keskenmenoneuvolasta saa psyykkisen tuen lisäksi psykoterapeuttista hoitoa,

joka suunnitellaan yhdessä potilaan kanssa. (Keskenmenoneuvola 2018.)

3 Kriisin hoitokäytänteet ja vuorovaikutus hoitotyössä

3.1 Kriisin hoito

Kriisi on jokin kärjistynyt tai vaarallinen tilanne, käännekohta tai murros elämässä (Kriisi

2018). Kriisi voi olla jotakin uutta ja vaikeasti käsiteltävää, kuten suuri menetys. Kriisi hei-

kentää perusturvallisuuden tunnetta ja luo avuttomuuden tunteen. Kriisin oireita on monen-

laisia, kuten ahdistus, masentuneisuus, unettomuus, ärtyneisyys ja fyysinen kipu. Kriisit voi-

daan jakaa kehitys- ja elämäntilannekriiseihin ja traumaattisiin kriiseihin. Kehitys- ja elämäti-

lannekriisit ovat normaaliin elämänkulkuun liittyviä kriisejä, kun taas traumaattiset kriisit liit-

tyvät yleensä epänormaaliin tapahtumaan aiheuttaen suuren tunnejärkytyksen. (Kriisit kuulu-

vat elämään 2018) Ihmisten kyky käsitellä kriisejä on erilainen ja siksi myös jotkut tarvitsevat

enemmän toipumiseensa apua ja aikaa (Kriisistä selviytymiseen 2018).

Traumaperäisen kriisin vaiheet yleisesti jaotellaan shokki-, reaktio-, käsittely-, sekä uudel-

leen suuntautumisen vaiheeseen. Shokkivaihe on yksilöllinen, mutta yleistä on asian kieltämi-

nen, tunteiden sulkeminen, lamaantunut olotila, sekä raivokas itku ja huutaminen. Henkilö

tarvitsee välitöntä tukea ja turvaa. Shokkivaiheen jälkeen tulee reaktiovaihe, jolloin henkilö

alkaa ymmärtämän vähitellen kriisitapahtumaa. Vaiheeseen liittyviä tuntemuksia ovat pelko,

ahdistus, unettomuus, ruokahaluttomuus, syytökset itseä ja muita kohtaan sekä pahoinvointi,

vapina ja muut fyysiset oireet. Henkilön tuntemuksia on tärkeä kuulla ja käydä läpi tilanne

rauhassa uudelleen. Käsittelyvaiheessa aletaan hahmottamaan kriisitapahtumaa ja varsinai-

nen surutyö alkaa. Henkilö miettii paljon omaa identiteettiään ja uskomuksiaan. Tähän voi

liittyä muisti- ja keskittymisvaikeuksia, ärtyneisyyttä sekä sosiaaliset suhteet saattavat kärsiä.

Uudelleen suuntautumisen vaiheessa henkilö alkaa elämään tapahtuneen kanssa ja voi löytää

uusia voimavaroja, vaikka kriisi edelleenkin koskettaa. (Shokista uuteen alkuun 2018.)

Usein ihmiset selviävät kriiseistä ilman ammattiapua, esimerkiksi läheisten avulla. Ammat-

tiapu voi kuitenkin lopettaa turtumuksen ja aloittaa henkilön itsenäisen ajatteluprosessin.

(Laukkanen 2018.) Traumaperäisen tapahtuman jälkeen on kuitenkin vain vähän stressihäi-

riötä ehkäiseviä laadukkaita hoitokeinoja. Hoito määrittyy yksilökohtaisesti kriisin kohdatessa

ja tärkeintä on psykososiaalinen tuki. Trauman alkuselvittelyyn tulee varata aikaa tarpeeksi,

jotta se saadaan käsiteltyä kunnolla. Alkuhoitoon kuuluu myös asianmukainen somaattinen

14

hoito ja kuntoutus. Merkityksellistä on antaa mahdollisuus turvaan huolehtimalla fyysisistä ja

psyykkisistä tarpeista, kuitenkaan olematta liian tunkeileva surun kohdanneen henkilön

kanssa. Ammattilaisena tulee tarjota käytännöllisiä neuvoja ja antaa sellaista tietoa, mikä pe-

rustuu ammattilaisen näkemyksiin ja on käytännöllistä juuri kriisin kohdanneen henkilön koh-

dalla. Perheen kokonaisvaltainen kontakti toisiinsa ja jokaisen huomioiminen on ehdotonta.

Rauhoittaminen ja läsnäolo, sekä käytännön apu on akuutin kriisin kohdanneen henkilön koh-

dalla ehdotonta hoidon ja tuen suhteen. (Traumaperäinen stressihäiriö 2017.)

Kriisin jälkeen annettu psyykkinen tuki on terveydenhuoltohenkilöstön vastuulla sekä psyko-

sosiaalinen tuki ja palvelut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstöllä. Ne henkilöt,

joiden on todettu kärsivän kovista stressioireista, saavat ohjauksen työterveyshuollon tai ter-

veyskeskuksen hoitoon, sekä mahdollisuuden kriisiryhmän piiriin. Heille tehdään yleislääkärin

tutkimus ja voidaan tarpeen mukaan aloittaa kriisiterapeuttinen keskusteluhoito. (Traumape-

räinen stressihäiriö 2017.) Kriisistä selviytymisessä auttaa, jos pystyy näkemään myöhemmin

kriisissä jotain positiivista ja ajattelemaan sen oppimiskokemuksen. Selviytymisessä voivat

auttaa myös arjen rutiinit, työssä käyminen, jokapäiväiset arjen toiminnot. Sosiaalista tukea

voivat antaa kriiseissä läheisten lisäksi vertaistukiryhmät. (Laukkanen 2018.)

3.2 Vuorovaikutus hoitotyössä

On paljon merkitystä, kuinka hoitaja suhtautuu itseensä töissä. Oma mieli ja käyttäytyminen

heijastuvat työyhteisöön sekä potilaaseen. (Haho 2014.) Potilaan kohtaaminen vaatii tilanne-

tajua ja hoitajan onkin pystyttävä muuttamaan omaa toimintaansa tilanteen mukaan. Jokai-

sella ihmisellä on kuitenkin oma tapansa olla vuorovaikutuksessa ja vuorovaikutuksessa tulisi-

kin hyödyntää oman persoonan vahvuuksia. (SuPerin eettinen työryhmä 2018.)

Potilaan ja hoitajan vuorovaikutus alkaa jo kohtaamisesta. Myönteisen kohtaamisen tekijöitä

ovat potilaan kokeminen itsensä tervetulleeksi ja hyväksytyksi ja hoitajan aitous ja keskitty-

minen. Näin syntyy luottamus ja turvallinen ilmapiiri. (Mattila 2001.) Iso osa kohtaamista on

läsnäolo. Läsnäolo on yhteyden olemassaoloa. Esimerkkejä yhteydestä ovat kosketus, ilmeet,

eleet, hoitaminen, huolehtiminen, sanat ja puhe. Keskeistä on pysähtyminen, kuunteleminen

ja keskusteleminen. (Haho 2014.) Kohtaamisessa tärkeää on potilaan kunnioittaminen ja hy-

väksyminen sekä toimiminen potilaan edun mukaisesti. Jokainen kohtaaminen on ainutlaatui-

nen. (SuPerin eettinen työryhmä 2018.) Eettinen herkkyys eli kyky tunnistaa ihmisen tunteita

ja merkityksiä, joita he asioille ja ilmiöille antavat on myös osa kohtaamista (Asiakkaan eetti-

nen kohtaaminen 2013). On osattava kertoa asiat potilaalle ymmärrettävästi (Kollanen 2008).

Turvallisuutta tukee hoitajan aloitteellisuus selittää tapahtumia ja valmius lisätä potilaan tie-

toa. Hoitajan herkkyydellä arvioida potilaan kykyä käsitellä ja vastaanottaa tietoa ja havain-

noida potilaan tarpeita, on suuri merkitys vuorovaikutuksessa. On myös tärkeää, että potilas

15

hyväksyy hoitajan ammattihenkilönä. (Mattila 2001.) Turvallinen ilmapiiri vaikuttaa positiivi-

sesti hoidon ja hoivan tuloksiin (SuPerin eettinen työryhmä 2018). Vuorovaikutus perustuu

myös siihen, että potilas kokee tulleensa ymmärretyksi ja saa oikeanlaista tietoa omasta hoi-

dostaan (Mikkola 2006).

Sanat ovat vuorovaikutuksen keskeisiä tekijöitä. On merkittävää, kuinka hoitaja puhuttelee

potilasta. ’’Sinä, se, te’’, tai nimellä kutsuminen vaikuttaa millainen potilassuhde luodaan.

Puheen tyyli, nopeus ja eleet hoitohenkilökunnassa määrittelee potilaan ensireaktion. Hoita-

jana on tärkeä tiedostaa miksi ja kenelle hoitotyötä tehdään, jotta työn merkityksellisyys

muistettaisiin ja voitaisiin luoda syviä potilaskontakteja. (Haho 2014.)

Vuorovaikutus ei ole ainoastaan puhetta (Kollanen 2008). Hyvän vuorovaikutuksen kannalta

olisi tärkeää, että hoitajan nonverbaalinen viestintä olisi yhdenmukaista verbaalisen viestin-

nän kanssa, sillä potilaat kiinnittävät sanojen lisäksi huomiota hoitajan katseeseen, ilmeisiin,

eleisiin ja läsnäoloon. Potilas voi kokea lyhyessäkin kontaktissa tulleensa kuulluksi ja hyväksy-

tyksi jos nonverbaalinen viestintä tukee verbaalista viestintää. (Mattila 2001.) Vuorovaikutuk-

seen liittyvät myös koskettaminen, ilmeet ja eleet. Jokainen potilas on erilainen ja jokainen

yksilöllinen kohtaaminen on merkityksellinen. Tämän takia on merkittävää luoda jo ennestään

hyvä suhde potilaaseen, jotta osataan kriisin tullessa kohdata potilas mahdollisimman luonte-

vasti. Vaikeisiin vuorovaikutustilanteisiin tarvittaisiin lisäkoulutusta. (Kollanen 2008.)

Hoitohenkilökunnan vuorovaikutustaitoja harjoitellaan opiskeluaikoina, mutta kuitenkin sosi-

aaliset taidot opitaan varhaislapsuudesta saakka. Henkilön oma kokemus ja persoona vaikut-

tavat millaiset vuorovaikutustaidot hänellä ovat. Taidot eivät siis synny pelkästään ammatilli-

sen kokemuksen kautta. (Kollanen 2008.) Vuorovaikutustaidot kehittyvät kohtaamalla erilaisia

ihmisiä ja elämäntilanteita (SuPerin eettinen työryhmä 2018). Vuorovaikutustaidot ovat yksi

tärkeimmistä asioista hoitohenkilökunnan ominaisuuksissa. Ne ovat keskiössä varsinkin silloin,

kun potilas on pelokas ja kriisin keskellä. (Kollanen 2008.) Vuorovaikutuksen laadulla on yh-

teys myös asiakastyytyväisyyteen ja hyvä vuorovaikutus voi vaikuttaa positiivisesti myös toi-

minnan tuloksiin (SuPerin eettinen työryhmä 2018).

4 Keskenmenopotilaan tuki ja tuen tarpeet

4.1 Keskenmenopotilaan tuen eri muodot

Tuki on sitä, että jokin antaa turvaa, pitää yllä, auttaa tai kannustaa jotakin tai jotakuta

(Tuki 2018). Tukea voi olla erilaista, katso Taulukko, ja riippuu ihmisestä, minkälainen tuki

hänelle sopii ja minkä hän kokee auttavan. Joku voi kokea koskettelun ahdistavana, kun toi-

sen oloa se helpottaa. Myöskin jotkut puhuvat ongelmistaan mieluummin, kuin toiset.

16

Erilaisia tuen muotoja Esimerkit

Fyysinen tuki Kädestä pitäminen, halaus

Hengellinen tuki Hautaaminen, kynttilä

Emotionaalinen tuki Läsnäolo, kuunteleminen

Tiedollinen tuki Informaation antaminen

Vuorovaikutuksellinen tuki Tunteiden käsittely vuorovaikutuksessa

Toiminnallinen tuki Tarkempi seuranta uudessa raskaudessa

Sosiaalinen tuki Vertaistuki, perheen tuki

Taulukko 2: Tuen muodot

Tuki voidaan myös mieltää yhdeksi vuorovaikutussuhteen ominaisuudeksi. Tuella on suuri mer-

kitys ylläpidettäessä vuorovaikutussuhteita ja samalla vuorovaikutussuhteen laatu vaikuttaa

tukeen liittyviin odotuksiin. (Mikkola 2006.)

Potilaan ohjaaminen ja tukeminen on yksi tärkeimmistä asioista hoitotyössä. Nykyään potilaat

ovat yhä enemmän tietoisempia heidän erilaisista oikeuksistaan ja he tietävät enemmän sai-

rauksista teknologian kehittymisen myötä. Hoitohenkilökunnan koulutuksessa tulee huomioida

hyvä potilasohjaus, koska hoitoajat lyhentyvät ja laadusta tulee kuitenkin huolehtia. Potilas-

ohjauksessa itse potilas on asioiden pääratkaisija, mutta hoitohenkilökunnan tulee antaa ter-

veyteen liittyviä voimavaraisia, sekä tietoon perustuvia suositeltuja ratkaisuja. Potilasohjaus

perustuu potilaan tarpeista, taustatekijöistä, kuten iästä, motivaatiosta ja arvoista sekä hoi-

tohenkilökunnan tutkitusta tietoperustasta. Hoitohenkilökunnan on tärkeä tukea potilasta

omassa hoidossaan aktiivisuuteen ja luoda tavoitteita sen suhteen. (Lipponen 2014.)

Onnistuneella ohjauksella vaikutetaan potilaiden ja heidän omaistensa jaksamiseen ja tervey-

teen sekä kansantalouteen edistävästi. Ammattilaisten on tärkeää tunnistaa ohjaustilanteissa,

että mistä tekijöistä on kysymys ja mitä voidaan tehdä. Kuitenkin potilaalla voi olla omia eri-

laisia terveyskokemuksia, sekä aikaisempi kokemus hoidosta, joka voi vaikuttaa hyvään poti-

lasohjaukseen epäsuotuisalla tavalla. Ohjaus kuitenkin lähtee aina potilaasta itsestään. (Kää-

riäinen & Kyngäs 2014.) Potilasohjauksessa on tärkeää, että potilas ymmärtää oman sairau-

tensa, sen hoidosta ja mahdollisista ratkaisuista. Tukemisen ja ohjauksen tulee olla selkeää

niin, että hoito toteutuisi toivotulla tavalla ja potilas olisi aktiivinen oman hoitopolkunsa suh-

teen. Jotta potilasohjaus toteutuisi laadukkaasti, edellyttää se hoitohenkilökunnan riittävää

määrää, potilaslähtöisyyttä, vuorovaikutteisuutta sekä tilojen ja materiaalien mahdollisuutta.

Hoitohenkilökunnan monipuolisiin ohjausmenetelmiin tulisi kuulua suullinen ja kirjallinen oh-

jaus, yksilöohjaus ja ryhmäohjaus sekä demonstraatio ja audiovisuaalinen ohjaus. (Lipponen

2014.)

17

Emotionaalisen tuen kannalta on tärkeää, että hoitaja kykenee osallistumaan ja samaistu-

maan potilaan kokemiin tunteisiin. Emotionaalinen tuki kulkee yhdessä potilaan selviytymisen

tukemisen kanssa. Selviytyminen kuvaa sitä, miten sopeutuu ja kestää elämän vastoinkäymisiä

ja ratkaisee vastaan tulevat ongelmat. Vuorovaikutuksella voidaan tukea selviytymisessä arvi-

oimalla tunteita uudelleen. Tärkeää on hyödyntää potilaan omia selviytymiskeinoja ja auttaa

näiden keinojen löytämisessä. Selviytymisen tukemisen lisäksi tärkeää on jaksamisen tukemi-

nen, jossa merkittävää on positiivisten asioiden löytäminen ja kannustaminen. (Mikkola 2006.)

Kosketus on kontaktia, jolla voi olla symbolinen tai konkreettinen merkitys. Se voi olla sana-

tonta viestintää ja onkin yksi nonverbaalisen vuorovaikutuksen muodoista. Lohduttamista,

ymmärrystä ja välittämistä voi ilmaista kosketuksen avulla ja sen avulla voidaan myös luoda

turvallisuuden tunnetta. (Jakonen 2004.) Läsnäolo ja ymmärrys korostuvat hoitohenkilökun-

nan ja perheen suhteessa. Pelkoa ja ahdistusta yritetään läpikäydä tukemalla ja keskustele-

malla sekä läpikäymällä mahdollisia keskenmenoon johtaneita syitä. (Ihme & Rainto 2015,

142.)

On tärkeää, että keskenmenon kohdannut perhe tietää miksi asia tapahtui ja mitä seuraavaksi

tapahtuu ja että keskenmeno ei johdu mistään mitä he olisivat tehneet tai jättäneet teke-

mättä ja sitä ei olisi voitu estää. Keskenmenopotilaan tulee saada psykososiaalista tuke sai-

raalahoidon aikana sekä sen jälkeen. Surutyön läpikäyminen voi viedä pitkän ajan. (Järvi

2007; Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen 2006.) Suremiselle onkin annettava ai-

kaa ja tilaa ja tukea tulisi antaa, vaikka nainen olisikin ymmärtänyt, että sikiöllä ei ollut edel-

lytyksiä kehittymiseen ja keskenmeno oli väistämätön (Paananen, Pietiläinen, Raussi-Lehto &

Äimälä 2017).

Potilassuhteissa hoitohenkilökunnan on hyvä tiedostaa, että heidän ei tulisi ottaa paineita

kohtaamisessa siinä suhteessa, että potilaan ongelmat tulisi ratkaista, vaan tärkeintä on itse

tukeminen. Ammattilaisen tulisi antaa keskusteluapua, selvennystä ja uusia näkökulmia tilan-

teeseen. (Ylikorkala & Tapanainen 2011, 385.) Tukemisessa on olennaista myös menetyksen

näyttäminen todelliseksi, esimerkiksi kuolleen lapsen näkeminen jos se on mahdollista (Itko-

nen 2017).

Hyvä keino voi olla myös ohjata keskenmenon kokenut ja hänen mahdollinen kumppaninsa

vertaistukiryhmiin, joissa voi keskustella saman kokeneiden kanssa. (Botha & Ryttyläinen-Kor-

honen 2016, 56.) Vertaistuki saman kokeneiden kesken on merkittävää ajatusten ja eri syiden

purkamiseksi. Niiden, jotka eivät ole kokeneet keskenmenoa voi olla vaikea asettua tukijan

asemaan, koska aihe on niin herkkä. Ei ole kuitenkaan oikeaa tai väärää tapaa kohdata kes-

kenmenon kohdanneita perheitä. (Lähteenmäki 2005, 37-38.) Ympäristöllä voi olla myös vai-

keuksia ymmärtää menetystä, koska ympäristölle vauva ei ollut vielä samalla lailla todellinen,

kuin perheelle. Tämä voi lisätä surua ja eristää ystävistä ja muista ihmisistä. (Flykt 2018.)

18

Erään tutkimuksen mukaan, vaikka naiset saivat tietää keskenmenosta eri tavoin, kokivat he

kaikki yhtä tärkeäksi sen, että raskausajan kestosta riippumatta heidän menetyksensä tunnus-

tettiin erityisesti hoitohenkilökunnan, mutta myös ympäristön puolesta (Corcoran, Meaney,

O’Donoghue & Spillane 2017). Pariskunta voi myös kokea, ettei heillä ole oikeutta surra, ku-

ten täysiaikaisen lapsen menettäneillä (Järvi 2007, 39). Tukiverkolla on kuitenkin tärkeä rooli

tukemisessa (Flykt 2018). Kumppanilta saatu tuki on tässä kohdassa hyvin tärkeää, koska usein

nainen kokee olevansa epäonnistuja. Keskenmenon kokenut nainen syyttää hyvin herkästi it-

seään tapahtuneesta ja kokee, että oma keho on pettänyt itsensä. Parisuhteen vankka pohja

luo tärkeän selviytymiskeinon keskenmenon kokeneelle. (Lähteenmäki 2005, 37-38.) Koke-

muksena keskenmeno voi olla kumppanille yhtä raskas, kuin raskaana olevalle (Keskenmeno

2018). Keskeistä onkin pariskunnan toisilleen antamansa tuki, sillä keskenmeno on yleensä

perheelle traumakokemus, jota saattaa seurata pitkä suruprosessi. Kumppanilla voi olla kui-

tenkin erilainen tapa surra, jota toisen voi olla vaikea ymmärtää. Lapsen menetys saattaa li-

sätä parisuhdeongelmia ja jopa johtaa eroon. Olisikin toivottavaa, että keskenmenon jälkeen

järjestettäisiin neuvolakäynti, johon molemmat vanhemmat tulisivat, jotta voidaan tukea pa-

riskuntaa huolehtimaan parisuhteestaan järkytyksestä huolimatta. (Flykt 2018.) Äitiysneuvo-

lan tehtävä on myös tukea parisuhdetta ja vahvistaa voimavaroja (Äitiysneuvolatoiminta

2018).

Kuollut sikiö, joka on yli 22-viikkoinen tai yli 500 grammaa painava, haudataan aina. Kuitenkin

12-21-viikkoinen sikiö voi olla jo vanhemmilleen tärkeä ja hautaaminen koetaan myös tärke-

äksi. Vanhemmat voivat itse haudata tai sairaala tuhkata sikiön. Tuhkan loppusijoituspaikka ei

ole kuitenkaan vielä vakiintunut Suomessa. (Väisänen 2000.) Surun jakaminen hautajaisissa tai

hautakivelle hiljentyminen voivat auttaa suruprosessin käsittelyssä. Sururituaaleja voivat olla

kynttilöiden sytyttäminen. (Järvi 2007, 45-46.) Rituaalit, kuten päiväkirjan pito, runojen ja

laulujen kirjoittaminen, on koettu tärkeiksi menetyksen kokemisessa (Corcoran, Meaney,

O’Donoghue & Spillane 2017). Sen lisäksi, että kyse on rituaaleista, voidaan nämä nähdä hen-

gellisen tuen muotoina.

4.2 Keskenmenopotilaan tukeminen uudessa raskaudessa

On saatu hyviä tuloksia siitä, että keskenmenon kokenut saa keskustella yksityiskohtaisesti ta-

pahtumasta ja saa tietoa tulevista raskauksista ja mahdollisuuksista (Seksuaali ja-lisääntymis-

terveyden edistäminen 2006). Uudesta raskaudesta sekä sen ennusteesta on hyvä puhua ja an-

taa informaatiota (Ihme & Rainto 2015, 142). Riski uusiin keskenmenoihin ei lisäänny yhden

keskenmenon jälkeen ja kahden keskenmenon jälkeen raskaus on normaali 80%:lla (Paananen,

Pietiläinen, Raussi-Lehto & Äimälä 2017). Kaikki nämä tiedot on tärkeää saada hoitohenkilö-

kunnalta, sillä ne merkitsevät paljon ja uskotaan helpommin, kuin lähipiiriltä kuultuna (Järvi

2007, 41). Vanhempien olisi hyvä saada lääketieteellisen tiedon lisäksi tietoa normaalista ja

traumaattisesta surusta. Mahdollisuuksien mukaan olisi hyvä tarjota keskenmenon jälkeen

19

neuvolakäyntiä, jossa molemmat vanhemmat olisivat mukana. Neuvolasta olisi myös hyvä kar-

toittaa perheen lähiverkostoa ja minkälaista ammattilaistukea perhe voisi tarvita. (Flykt

2018)

Keskenmenon jälkeen uusi raskaus tuntuu yleensä pelottavalta ja ahdistavalta ja siihen liittyy

usein pelko keskenmenon toistumisesta (Aunio-Ahmavuo 2008). Uusi raskaus voi viedä ajatuk-

sia ja toimintaa pois menetetystä lapsesta ja tuoda toivoa tulevasta (Aho & Kunnari 2018).

Kuitenkin keskenmenon jälkeen uudessa raskaudessa on tärkeää saada erityistä tukea (Aho,

Kaunonen & Kivistö-Rahnasto 2017). Lapsen menetyksen vaikutuksien vanhempien hyvinvoin-

tiin, perhedynamiikkaan, parisuhteeseen ja sosiaalisiin suhteisiin tiedetään olevan negatiivisia

ja pitkäkestoisia. Onkin tärkeää selvittää millaista tukea perhe kaipaa uuteen raskauteen.

(Aho & Kunnari 2018.)

Tutkimuksen mukaan äidit toivovat saavansa ammattilaisilta uuteen raskauteen lapsen kuole-

man jälkeen emotionaalista, vuorovaikutuksellista, toiminnallista ja tiedollista tukea. Emotio-

naalisessa tuessa tulisi näkyä aiemmin kuolleen lapsen huomioiminen, kiinnostus raskauteen

ja äidin hyvinvointiin sekä äidin toiveiden ja menettämisen pelon ymmärtäminen ja todesta

ottaminen. Menetetyn lapsen huomioimisessa olennaista on huomioida lapsi perheenjäsenenä.

Erityisesti kaivattiin ystävällistä ja kannustavaa suhtautumista. Peräkkäisten raskauksien kuor-

mittavuuteen kaivattiin ymmärrystä neuvolan ja äitiyspoliklinikan työntekijöiltä. (Aho & Kun-

nari 2018.)

Vuorovaikutuksellinen tuki kuvaa äitien toivetta keskusteluavusta ja erityisesti tukea mielen-

terveyden ammattilaisilta kuten psykiatrinen sairaanhoitaja, psykologi, kriisipsykologi, psyki-

atri, traumaterapia tai vauvatiimi. Tärkeää olisi rohkeampi puheeksi ottaminen ja kuolleesta

lapsesta keskusteleminen. (Aho & Kunnari 2018.) Jos raskaana olevalla on raskauteen ja syn-

nytykseen liittyviä pelkoja, on hyvä ottaa ne puheeksi. Keskustelulle kannattaa varata aikaa

niin, että vanhemmat saavat mahdollisuuden läpikäydä ajatuksiaan ammattilaisen kanssa.

Myös uuteen raskauteen liittyen voi naisen ohjata esimerkiksi neuvolapsykologin, perheneuvo-

lan työntekijän tai synnytyspelkoon erikoistuneen työntekijän luo. (Lapsensa menettäneen

perheen tukeminen neuvolassa 2016). Henkinen tuki ja hyvä seuranta ovat tärkeä osa kesken-

menon jälkeisen raskauden hoitoa. Alkuraskaudessa tehdyt kaikututkimukset voivat aiheuttaa

myös psykologista tukivaikutusta pienentäen keskenmenon riskiä jos esimerkiksi informaatio

auttaa raskaana olevaa nukkumaan paremmin. (Tiitinen 2017) On todettu, että äidin henki-

sellä hyvinvoinnilla on tärkeä merkitys syntyvälle lapselle (Aho & Kunnari 2018).

Toiminnallisena tukena äidit toivoivat uuden raskauden yksilöllistä seurantaa, hoitosuhteen

pysyvyyttä ja jatkuvuutta samojen ammattilaisten kanssa, äitiyshuollossa tiiviimpää voinnin

seurantaa, synnytyssairaalassa useampia seurantakäyntejä, äitiyspoliklinikalla kriittisen vai-

20

heen seurantaa sekä käytännön toimintatavoista tietoa. Toiveina olivat myös pidemmät vas-

taanottoajat, lastenhoitoapu ja aktiivisempaa tukitoimintaa neuvolalta. (Aho & Kunnari

2018.) Tutkimusten mukaan raskaana oleva kokee tärkeäksi saada tarkan seurannan tervey-

denhuollolta ja että häntä kuunnellaan ja hänen huolensa otetaan tosissaan. On tärkeää, että

raskaana olevalla on mahdollisuus saada varmuus syntymättömän lapsen hyvinvoinnista. (Aho,

Kaunonen & Kivistö-Rahnasto 2017.)

Tiedollisen tuen suhteen äidit kaipasivat neuvolasta tietoa eri tukimuodoista, perheasian neu-

vottelukeskukseen ohjaamisesta, uuden raskauden riskeistä ja synnytyksen jälkeisistä mie-

lialan vaihteluista. Lisäksi haluttiin ohjausta sekä yhtenäisiä ohjeita, tukimateriaaleja ja neu-

voja toimipaikkojen vaihtumisesta huolimatta. (Aho & Kunnari 2018.)

Uuden raskauden aikana on tärkeää myös huomioida se, että äiti luo kiintymyssuhteen uuteen

lapseen. Vauva-aika voi tuoda mieleen keskenmenon aiheuttaman menetyksen ja pahentaa

surun tunnetta, jolloin kiintymyssuhteen luominen voi hankaloitua. Tällöin perhe voi tarvita

keskusteluapua tai vuorovaikutukseen liittyvää tukea, esimerkiksi terapeuttisesta vauvaperhe-

työstä. Perhe voi tarvita tukea vielä pitkää keskenmenon jälkeen ja keskenmenon kokeneella

on usein huoli läheisten turvallisuudesta ja pelko siitä, että muillekin lapsille tapahtuu jotain.

(Lapsensa menettäneen perheen tukeminen neuvolassa 2016).

4.3 Keskenmenopotilaan tukemisen haasteet

Pitkällä aikavälillä potilaiden ja heidän omaistensa kokemukset tuesta hoitotyössä ovat olleet

hyvin samankaltaisia. Potilas tekee lääkärin kanssa hoitopäätökset ja voi siksi kokea saavansa

häneltä enemmän tukea kuin hoitajilta. Hoitajat taas kokevat, että ongelmat tuen antami-

sessa liittyvät organisaation käytäntöihin, kiireeseen ja puutteellisiin tiloihin. (Mikkola 2006)

Neuvoloiden asiakkaat ja hoitohenkilökunta ovat molemmat valittaneet siitä, kuinka tunne

kiireestä haittaa luottamuksellista keskustelua neuvoloissa (Löthman-Kilpeläinen & Pelkonen

2000).

Terveydenhuollon työntekijöiltä koetaan puuttuvan kyky hiljaiseen läsnäoloon, kuten olka-

pään puristus tai surunpurkauksen kuunteleminen. Nämä potilaat kokevat turvallisuutta lisää-

viksi tekijöiksi. Empatian jakaminen on haastavaa myös keskenmenopotilaiden runsaan mää-

rän vuoksi. (Järvi 2007, 40-41.) Vuonna 2016 52 870:sta raskaudesta 22,5% eli yli 11 000 päät-

tyi keskenmenoon ja 1,7% eli melkein 900 oli kohdunulkoisia raskauksia. Molemmat luvut ovat

kasvaneet, sillä vuonna 2015 keskenmenojen määrä oli 21,9% ja kohdunulkoisten raskauksien

1,5%. (Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2016 2017.) Terveyden-

huollon ammattilaisilla on kuitenkin merkittävä asema potilaan tukemisessa, koska perheen

odotukset ammattilaisia kohtaan ovat suuret ja lääkärin tai hoitajan lohduttamat sanat on to-

dettu merkittävämmäksi, kuin lähipiirin (Järvi 2007, 41). Erityisesti odotuksessa mukana ollut

terveydenhuollon henkilökunta on koettu tärkeäksi, kuten myös lääketieteellinen tieto asiasta

21

(Flykt 2018). Samalla kuitenkin tyly kohtelu ja varomattomat lausahdukset ammattilaisilta

jäävät mieleen (Järvi 2007, 41).

Kulttuurilla on myös merkitystä kohtaamisessa. Suomalaiset eivät ilmaise tunteitaan usein

helposti. Tämän vuoksi myös terveydenhuollossa ja muissakin yhteisöissä voidaan kokea vai-

vaantuneesti julkinen itku sekä suru. Itkua ei kuitenkaan pitäisi peitellä vaan ympäristön pi-

täisi hyväksyä se ja oppia ottamaan suru vastaan. (Järvi 2007, 39.)

4.4 Keskenmenopotilaan tuen tarve

Keskenmenon aiheuttamaa surureaktiota tunnetaan huonosti. Tiedetään kuitenkin, että jopa

puolella keskenmenopotilaista on keskenmenon jälkeen jopa kuukausia kestäviä psyykkisiä oi-

reita, kuten ahdistusta ja masennusta (Brier 2008). Keskenmeno kuormittaa henkisesti ja

yleensä mukana on jo tulevan lapsen odotusta (Hurskainen & Rajecki 2016). Yhden tai useam-

man keskenmenoon päättyneen raskauden kokeneilla on myös suurempi todennäköisyys ma-

sennukseen, itsetuhoisuuteen ja muihin psyykkisiin oireisiin. Keskenmeno myös lisää mahdolli-

suutta psykiatriseen diagnoosiin. (Toffol 2013.) Suurin riski on niillä, jotka kokevat keskenme-

non myöhäisillä raskausviikoilla tai ne joilla on taustalla toistuvia keskenmenoja, lapsetto-

muutta, ennestään mielenterveysongelmia tai kuormitusta tai huonot tukiverkot (Flykt 2018).

Lapsettomuushoitojen jälkeen tapahtunut keskenmeno voi aiheuttaa kolmivaiheista surua:

lapsettomuudesta, tutkimuksista ja hoidoista sekä keskeytyneestä raskaudesta aiheutuvaa su-

rua. Keskenmeno lapsettomuustaustalla voi tuoda kokemuksen paluusta lapsettomuuteen ja

tyhjään syliin. Lapsettomuuteen ja sen aikana tapahtuviin vastoinkäymisiin, kuten keskenme-

noihin, haetaan syitä omista valinnoista ja tunnetaan syyllisyyttä. Keskenmeno voi kuitenkin

aiheuttaa suurta surua, vaikka olisi ennestään eläviä lapsia. (Sallinen 2006.)

Keskenmeno on jokaiselle yksilöllinen kokemus, eikä suruvaiheen kokemisessa ole tiettyä jär-

jestystä. Erilaisia surutunteita ovat sokki, kieltäminen, viha, turtumus, häpeä, menetetyn et-

siminen ja masennus. Kun surutyö etenee, muuttuvat negatiiviset tunteet hyväksynnän, itse-

luottamuksen, palautumisen ja toivon tunteeksi. (Järvi 2007, 37-38.) Ei ole kuitenkaan mitään

tiettyä aikaa kauan selviytyminen ja surutyö kestävät (Ylikorkala & Tapanainen 2011, 385). On

tärkeää, että menetyksen kokenut saa surra ja käsitellä surua omalla tavallaan (Flykt 2018).

Kaikki reagoivat keskenmenon tuomaan järkytykseen eri tavalla: joku romahtaa täysin toisen

asennoituessa tapahtumaan järkiperäisesti ja joku taas ei itke ollenkaan toisen itkiessä päivit-

täin (Järvi 2007, 38). Tapaukset ovat aina yksilökohtaisia (Ylikorkala & Tapanainen 2011,

385). Kaikki vanhemmat eivät esimerkiksi tarvitse ammattiapua (Flykt 2018). Keskenmenojen

lukumäärällä ei niinkään ole merkitystä, vaan asia järkyttää eniten silloin, kun tilannetta ei

ole osannut ollenkaan odottaa (Ylikorkala & Tapanainen 2011, 385).

Kokemuksen voimakkuus voi muun muassa riippua siitä, kuinka paljon vanhemmat ovat keren-

neet ajatella vauva yksilönä ja suunnitelleet tulevaisuutta vauvan kanssa. Keskenmeno on

22

verrattavissa lähiomaisen menetykseen ja usein erityisesti äideillä onkin tarve puhua pitkään

menetyksestä ja lapsesta. (Flykt 2018.) Keskenmeno on aito menetys ja nainen on voinut

luoda lapsestaan jo mielikuvan, jota kohtaan suru on todellista (Paananen, Pietiläinen,

Raussi-Lehto & Äimälä 2017). Kiintymyssuhteen muodostaminen sikiöön on myös nykyteknolo-

gian ansiosta helpompaa. Keskenmenon jälkeiseen suruprosessiin vaikuttavat myös hormonaa-

liset syyt, tekemällä siitä erityisen raskaan ja vaativan. (Järvi 2007, 44, 51.)

Naisen voi vallata tyhjyyden tunne ja turtumus, joita seuraa yleensä suru. Surematon suru voi

ilmetä vuosien jälkeen fyysisinä kipuaistimuksina. Jotkut myös torjuvat surun ja se voi aiheut-

taa sen, että tukahdutetut tunteet nousevat pintaan ja purkautuvat myöhemmin elämässä.

Suru pitää siis surra, mutta siihen ei saa jäädä kiinni. Suruun kiinnijääminen on vakava riskite-

kijä masennukseen ja usein psykosomaattisten oireiden takana. Ei ole kuitenkaan tarkkaa ai-

kaa, jonka saisi surra. Usein 2-4 kuukauden kuluttua keskenmenosta, sokkia seuraa uusi vahva

surureaktio. Tämä vaihe menee usein nopeasti ohi, mutta tulee usein yllätyksenä, kun on jo

uskottu, että pahimmasta on jo selvitty. Tästä ei myöskään usein varoiteta keskenmenon ko-

keneita, vaikka ennakkovaroituksella olisikin rauhoittava vaikutus. Keskenmenon kokenut voi

tuntea vihaa ja katkeruutta ja kohdistaa nämä moniin ulkopuolisiin ihmisiin, kuten puolisoon

ja neuvolan henkilökuntaan. (Järvi 2007, 48-58.)

Keskenmenon aiheuttama kipu on fyysistä ja henkistä. Epätäydellisen keskenmenon hoitome-

netelmien aiheuttaman kivun lisäksi voi itse suru aiheuttaa fyysistä kipua, kuten päänsärkyä,

migreeniä, verenpaineen nousua, ruokahaluttomuutta, erilaisia epämääräisiä kipuja, palele-

mista, rytmihäiriöitä ja väsymystä. Moni nainen kertoo myös niin sanotusta tyhjän sylin ki-

vusta, eli keskenmenon jälkeisestä käsivarsien, hartioiden ja rintakehän kivuista. Lääkärit pu-

huvat usein näistä psykosomaattisina oireina, joka koetaan keskenmenon kokeneen puolelta

vähättelynä. (Järvi 2007, 47-48.)

5 Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoitteet

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa opas hoitotyön opiskelijoille ja ammattilaisille

keskenmenopotilaan kohtaamisesta ja tukemisesta osana hoitotyötä. Tavoitteenamme oli li-

sätä hoitotyön opiskelijoiden ja ammattilaisten tietoa keskenmenopotilaan kohtaamisesta ja

tuen antamisesta sekä kykyä kohdata ja tukea keskenmenopotilasta. Tavoitteenamme oli

myös tehdä selkeä ja helppolukuinen opas sekä opinnäytetyön tekijöiden ammatillinen kasvu

prosessin aikana.

6 Opinnäytetyöprosessi

6.1 Toiminnallinen opinnäytetyö

Opinnäytetyöt voidaan jakaa tutkimukselliseen ja toiminnalliseen opinnäytetyöhön. Toimin-

nallisen opinnäytetyön tavoitteena on ohjeistaminen ja opastaminen ammatillisessa kentässä

23

tai toiminnan järjestäminen tai järkeistäminen. (Airaksinen & Vilkka 2004, 9.) Toiminnallisen

opinnäytetyön lopputulos voi olla esimerkiksi kirja, ohjeistus, tietopaketti, opas, portfolio,

messu- tai esittelyosasto tai tapahtuma. Lopullisessa raportissa onkin tärkeää kertoa keinot,

jolla lopputulos on saavutettu. (Airaksinen & Vilkka 2004, 51.)

Pelkkä toiminnallisen opinnäytetyön toteutus ei riitä ammattikorkeakoulun opinnäytetyöksi.

Ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä on tärkeää osoittaa, että pystyy yhdistämään ammatil-

lisen teoreettisen tiedon ammatilliseen käytäntöön, pohtimaan käytännön ratkaisuja alan teo-

rioiden pohjalta ja kehittämään niiden avulla oman alan ammattikulttuuria. Toiminnallinen

opinnäytetyö siis vaatii tietoperustan ja teoreettisen viitekehyksen siinä missä tutkimukselli-

nen opinnäytetyökin. (Airaksinen & Vilkka 2004, 41-42.)

Toiminnallisen opinnäytetyön tekeminen alkaa aiheanalyysilla eli aiheen ideoinnilla. Aiheana-

lyysin aikana mietitään itseä kiinnostava aihe, jonka pohjalta voidaan olla yhteydessä kohtee-

seen, jolla voi olla tietoa aiheesta. Toimeksiantajan ei tarvitse olla työnantaja vaan toimeksi-

anto voi tulla myös muuta kautta. Riskinä työelämästä tulevan aiheen kanssa on opinnäyte-

työn laajeneminen suuremmaksi, kuin se on alun perin tavoitteissa ajateltu. Aiheen valinnassa

kannattaa huomioida omat voimavarat ja valmiudet toteuttaa se. (Airaksinen & Vilkka 2004,

16-23.)

Toiminnalliselle opinnäytetyölle kannattaa tehdä toimintasuunnitelma, jotta nähdään, että

opinnäytetyön tavoitteet ovat tiedostettuja, harkittuja ja perusteltuja. Toimintasuunnitelma

vastaa kysymyksiin mitä tehdään, miten tehdään ja miksi tehdään. Toimintasuunnitelmaan

kannattaa sisällyttää opinnäytetyön aikataulusuunnitelma, tavoitteet ja hahmotelma tulevan

raportin rakenteesta. (Airaksinen & Vilkka, 26-28.)

Raportti on osa toiminnallista opinnäytetyötä ja se kuvaa mitä, miksi ja miten on tehty, mil-

lainen on työprosessi ollut ja millaisiin tuloksiin tai johtopäätöksiin on päädytty. Se näyttää

myös miten tekijä arvioi prosessiaan, tuotostaan ja oppimistaan. Oleellista raportissa on myös

lähdekritiikki. Raportissa on ilmettävä kaikki asiat, jotka ovat vaikuttaneet toiminnalliseen

osuuteen. (Airaksin & Vilkka 2004, 65-66, 72, 84)

Alla olevasta taulukosta, Taulukko 3, näkee toiminnallisen opinnäytetyömme aikataulun

(katso taulukko 3). Aloitimme opinnäytetyömme ideoinnin keväällä 2017 pohtimalla mahdol-

lista aihetta. Olimme yhteydessä Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:hyn ja aiheen saatu-

amme esittelimme sen opinnäytetyömme ohjaavalle opettajalle.

Opinnäytetyömme suunnitelman tekemisen aloitimme syksyllä 2017 ja jatkoimme sitä kevään

2018 aikana. Prosessiin kuului teoreettisen viitekehyksen muodostaminen monipuolisten läh-

teiden avulla. Samalla määrittelimme opinnäytetyömme tarkoituksen ja tavoitteet ja teimme

aikataulusuunnitelman.

24

Helmikuussa 2018 esitimme suunnitelman opinnäytetyö-seminaarissa ja otimme yhteyttä mah-

dolliseen yhteistyökumppaniin tutkimuksen tekemistä varten. Valitettavasti tämä ei resurs-

sien puutteen vuoksi pystynyt lähtemään yhteistyöhön mukaan. Otimme yhteyttä opinnäyte-

työtämme ohjaavaan opettajaan ja lähdimme pohtimaan mahdollisuutta toteuttaa opinnäyte-

työmme toiminnallisena opinnäytetyönä. Päädyimme toteuttamaan opinnäytetyömme op-

paana hoitoalan ammattilaisille ja opiskelijoille. Opasta aloimme tuottamaan kesän 2018 ai-

kana ja syksyllä 2018 haimme tutkimuslupaa kerätä palautetta ryhmältä terveydenhoitaja-

opiskelijoita. Tutkimusluvan saatuamme keräsimme palautteen opiskelijoilta syyskuussa 2018,

mutta saimme sitä myös muutamilta ammattilaisilta. Palautteen analysoimisen jälkeen pää-

simme esittämään opinnäytetyömme marraskuussa 2018, jonka jälkeen teimme myös kypsyys-

näytteen. Opinnäytetyömme esittämisen jälkeen saimme siitä palautetta, jonka pohjalta

teimme vielä viimeiset korjaukset ja pääsimme julkaisemaan opinnäytetyömme vielä marras-

kuussa 2018.

Tehtävät Suunnitelma

Ideointi kevät 2017

Suunnitelman teko syksy-kevät 2017

Suunnitelman esitys helmikuu 2018

Oppaan tekeminen kesä 2018

Palautekysely opiskelijoille syyskuu 2018

Opinnäytetyön esittäminen, kypsyysnäyte marraskuu 2018

Opinnäytetyön julkaisu marraskuu 2018

Taulukko 3: Opinnäytetyömme aikataulu

6.2 Työelämäkumppani ja kohderyhmä

Toiminnallisessa opinnäytetyössä on hyvä löytää toimeksiantaja eli työelämäkumppani opin-

näytetyölle. Näin se antaa laajemman kuvan tekijänsä osaamisesta ja voi herättää työelämän

kiinnostusta. Opinnäytetyön aihe, joka tulee työelämästä, tukee ammatillista kasvua ja aut-

taa vertaamaan omia tietoja ja taitoja työelämään. (Airaksinen & Vilkka 2004, 16-18.)

Opinnäytetyössämme työelämäkumppani on Lapsettomien yhdistys Simpukka ry ja Laurea-am-

mattikorkeakoulu. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on ainoa tahattoman lapsettomuuden

kokemuksellinen asiantuntijaorganisaatio Suomessa. Yhdistys parantaa yhteiskunnan tietoa ja

tietoisuutta lapsettomuudesta, tuottaa materiaalia lapsettomuudesta, tarjoaa vertaistukea ja

toimii edunvalvojan lapsettomille ja heidän läheisilleen. (Lapsettomien yhdistys Simpukka ry

2018.) Lapsettomien yhdistys Simpukka ry valikoitui yhteistyökumppaniksi, sillä olimme kiin-

nostuneita lapsettomuusaiheesta ja idea keskenmenopotilaisiin kohdistuvasta opinnäytetyöstä

lähti heiltä.

25

Laurea-ammattikorkeakoululla on kuusi kampusta, jotka sijaitsevat Espoossa, Vantaalla, Loh-

jalla, Hyvinkäällä ja Porvoossa. Laurea tarjoaa mahdollisuuden opiskella monipuolisesti eri

aloja kuten sosiaali- ja terveysalaa. (Laurea 2018.) Laurea-ammattikorkeakoulu toimi yhteis-

työkumppaninamme siten, että oppaan valmistuttua osana sen arviointia esitimme sen Lau-

rea-ammattikorkeakoulun terveydenhoitajaopiskelijoille ja keräsimme tietoa sen hyödyllisyy-

destä ja ulkoasusta heiltä. Tällä tavoin saimme konkreettista tietoa oppaan onnistumisesta.

Toiminnallinen opinnäytetyö tuotetaan aina jollekin kohderyhmälle käytettäväksi. Kohderyh-

män valitsemiseen voivat vaikuttaa sosioekonominen asema, ikä, koulutus, ammattiasema,

henkilöstötaso tai asema työyhteisössä tai toimeksiantajan toivomukset tai tavoitteet. On

oleellista määritellä olemassa oleva ongelma ja ketä se koskee. Kohderyhmän valitseminen on

tärkeää, sillä se vaikuttaa opinnäytetyön sisältöön ja auttaa rajaamaan laajoja aiheita. (Ai-

raksinen & Vilkka, 38-40.) Parhaan tuloksen saa jos kohderyhmältä kysytään heidän tarpeitaan

ja näkemystään (Koskinen-Ollonqvist, Parkkunen & Vertio 2001).

Oppaamme kohderyhmänä toimivat hoitotyön opiskelijat ja jo työelämässä olevat hoitotyön

ammattilaiset. Näin saimme rajattua aihetta loogisesti, mutta koimme myös, että suurin

tarve tämän kaltaiselle oppaalle oli juuri opiskelijoiden tai keskenmenopotilaita kohtaavien

työntekijöiden keskuudessa.

6.3 Oppaan suunnittelu ja toteutus

Hyvä opas opettaa ja auttaa tietämään ja tekemään uutta. Oppaan sisällön tulisi muodostua

lukijan tarpeesta ja oletuksesta siitä mitä lukija jo tietää. Oppaan tulee antaa jotain hyödyl-

listä lukijalleen. Opasta rakentaessa pitää miettiä mitä tahtoo lukijan oppivan, tietävän ja

tuntevan ja mikä on oppaan sanoma. (Jussila, Ojanen & Tuominen 2008.) Terveysaineistoa

tehdessä on hyvä selvittää, minkälaiselle aineistolle on tarvetta. On tärkeää, että aineistosta

ilmenee mihin terveysasiaan tai – ongelmaan se liittyy ja mihin sen tekemisellä on pyritty.

(Koskinen-Ollonqvist, Parkkunen & Vertio 2001, 7.) Tuotimme opinnäytetyönämme oppaan

(liite 1) hoitotyön opiskelijoille ja ammattilaisille, koska koimme, että keskenmenopotilaan

kohtaamista ja tukemista ei käydä riittävästi hoitotyön koulutuksen aikana. Esimerkiksi neu-

volassa työskentelevä terveydenhoitaja, päivystyksessä työskentelevä sairaanhoitaja tai äi-

tiyspoliklinikalla työskentelevä kätilö kohtaavat työssään keskenmenopotilaita, joten olisi

hyvä, että hoitotyön ammattilaisilla olisi ennestään tietoa miten olisi hyvä toimia näissä tilan-

teissa. Lisäksi tietoa keskenmenopotilaan kohtaamisesta ja tuesta on hankala löytää, joten

halusimme tuottaa kokonaisuuden jossa nämä asiat käsitellään selkeästi.

26

Oppaan tekemisen vaiheet

Ohjelman valinta oppaan tekemiseen

Oppaan sisällön valinta

Kirjasintyypin ja –koon valinta

Värien valinta

Tekstin sijoittelu

Kuvitus

Taulukko 4: Oppaan tekemisen vaiheet

Tuotimme oppaan Microsoft Wordin avulla hyödyntäen omia tietokoneitamme. Valitsimme

Microsoft Wordin, koska se oli meille tuttu ohjelma ja oppaan tekemiseen ja kirjataittoon

Microsoft Wordin avulla löytyi hyviä ohjeita internetistä.

Tiedon on oltava virheetöntä, objektiivista ja ajan tasalla ja sitä pitäisi olla sopiva määrä. Si-

sällön tulisi olla selkeää luettavaa ja ymmärrettävää sekä sen pitäisi tulla aineistosta selkeästi

esiin. Näihin asioihin voi vaikuttaa selkeillä lauserakenteilla, lyhyillä ja tutuilla sanoilla sekä

oikeilla kirjasintyypin ja kirjasimen koon valinnoilla. (Koskinen-Ollonqvist, Parkkunen & Vertio

2001, 11-18.) Oppaamme sisältö perustuu opinnäytetyön teoreettiseen viitekehykseen, jonka

olemme muodostaneet monipuolisista lähteistä. Tavoitteenamme oli saada mahdollisimman

kattava opas aihetta koskien. Teoriatiedon pohjana käytimme monipuolisesti erilaisia läh-

teitä. Käytimme sekä kirjallisia, että sähköisiä lähteitä ja monipuolisesti artikkeleita, tutki-

muksia ja hoitotyön oppikirjoja. Kotimaisten lähteiden lisäksi meillä oli käytössä myös muu-

tama kansainvälinen lähde. Tiedonhankintaan käytimme erilaisia tietokantoja: Terveysportti,

Finna, Medic, PubMED sekä Julkari. Lisäksi haimme manuaalisesti Googlen ja Google Scholarin

avulla. Finnan kautta löysimme sähköisten lähteiden tueksi useita painettuja lähteitä kuten

hoitotyön oppikirjoja aihetta koskien. Lähteinä on kirjallisuuden lisäksi käytetty esimerkiksi

väitöskirjoja, pro-graduja sekä tutkimusartikkeleita.

Oppaaseen olemme valinneet opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen tärkeimmät asiat ja

jotka koemme olevan merkityksellisimpiä oppaan tarkoituksen ja tavoitteen kannalta. Op-

paassa käsitellään keskenmenotyypit, keskenmenopotilaan kliininen hoito ja oireet, kesken-

meno psyykkisenä kriisinä ja kokemuksena, kuinka tukea ja kohdata keskenmenon kokenut,

mitä keskenmenon jälkeen ja miten kohdata raskaana oleva, jolla taustalla yksi tai useampi

keskenmeno. Oppaan sisällön muodostamisessa saimme apua yhteistyökumppaniltamme Lap-

settomien yhdistys Simpukka ry:ltä.

Aineiston tunnelmaan voidaan vaikuttaa tekstityypillä ja –koolla. Kirjasimen tulee olla tar-

peeksi suuri, jotta sen lukeminen on helppoa, mutta ei niin suuri, että se antaa tekstistä epä-

uskottavan vaikutelman. Kirjasintyypin tulisi olla selkeä ja yksinkertainen ja pienillä kirjai-

milla kirjoitettu teksti on helppolukuisempaa. Tekstin lihavoinnilla voi korostaa otsikoita,

27

mutta tekstistä ohut kirjasintyyppi tekee kevyemmän, kun taas paksu helposti tunkkaisen nä-

köisen. (Koskinen-Ollonqvist, Parkkunen & Vertio 2001, 15-16.) Valitsimme oppaan tekstin

fontiksi Segoe Ul:n, sillä se on selkeä ja yksinkertainen, mutta se ei ole yleisesti käytössä vi-

rallisissa asiakirjoissa ja raporteissa. Tällä tavoin opas näyttää mielestämme kevyemmältä ja

helpommin lähestyttävältä. Otsikoissa on käytetty fonttia Segoe Ul Semilight lihavoituna,

koska halusimme, että otsikot korostuvat, mutta eivät liian hallitsevasti.

Tekstin lukemisen helpottamiseksi on tärkeää, että tekstin ja taustan kontrasti on hyvä. Suo-

siteltavaa on valkoinen tausta, jossa teksti on musta, tummanvihreä tai tummansininen. Taus-

tan on hyvä olla yksivärinen, jotta luettavuus ei huonone. Tekstin ymmärrettävyyttä voidaan

kuitenkin myös parantaa muuttamalla kirjasimen kokoa, tyyliä tai väriä esimerkiksi otsikoissa.

(Koskinen-Ollonqvist, Parkkunen & Vertio 2001, 16-17.) Valitsimme oppaaseen valkoisen taus-

tan, koska se on selkeä ja tuo esiin hyvin tekstin. Halusimme tehdä oppaan, jonka lukeminen

on helppoa ja uskomme luettavuuden säilyvän parhaiten valkoisella taustalla. Halusimme kui-

tenkin korostaa otsikoita, joten otsikoiden väriksi valitsimme vaaleansinisen. Halusimme, että

mustan kanssa oppaassa on joku lempeämpi väri, jotta se on miellyttävä lukijalle, mutta sa-

malla sopii myös herkkään aiheeseen.

Tekstin selkeyteen vaikutetaan myös tekstin sijoittelulla. Tekstiä voidaan jakaa otsikoinneilla

ja kappalejaoilla. Väljästi sijoiteltua tekstiä on helpompi lukea ja sieltä on helpompaa hah-

mottaa keskeiset asiat. Otsikot erottuvat parhaiten sisennetystä tekstistä, mutta teksti voi al-

kaa myös vasemmasta reunasta. (Koskinen-Ollonqvist, Parkkunen & Vertio 2001, 16.) Käy-

timme oppaassa selkeitä otsikoita, mutta myös korostaneet joissain luvuissa väliotsikoita tai

kappaleen alkuja. Halusimme, että lukijan on helppo ymmärtää mistä luku kertoo. Kappaleja-

koja on käytetty paljon, jotta tekstiä on helpompi hahmottaa.

Kuvituksella voidaan havainnollistaa aineiston aihetta ja lisätä sen kiinnostavuutta. Kuvien yh-

distäminen tekstiin helpottaa asian muistamista ja se antaa aineistoista paremman vaikutel-

man. Kuvilla saadaan lukijan huomio kiinnittymään helpommin. Parhaimmillaan kuvat tukevat

tekstiä ja antavat aiheesta lisää tietoa. (Koskinen-Ollonqvist, Parkkunen & Vertio 2001, 17.)

Lisäsimme oppaaseen tekstin tueksi kuvia, jotta opas vaikuttaisi lukijan silmään kiinnostavam-

malta. Kuvat saimme Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n omasta kuvapankista. Valitse-

mamme kuvat eivät varsinaisesti liity aiheeseen, mutta tukevat kuitenkin oppaan tarkoitusta.

Halusimme pitää kuvien määrän myös melko vähäisenä, etteivät ne veisi huomiota tekstiltä.

6.4 Oppaan arviointi

Toiminnallisen opinnäytetyön tuotoksen arviointi on osa opinnäytetyö- ja oppimisprosessia.

Ensin arvioidaan opinnäytetyön aihe, tavoitteet, teoreettinen viitekehys, tietoperusta sekä

kohderyhmä. Nämä kaikki pitäisi tulla selkeästi esiin raportissa. Tämän jälkeen pitää arvioida

28

toteutustapaa ja opinnäytetyön raporttia ja kieliasua. Oman arvioinnin tueksi voi kerätä pa-

lautetta. (Airaksinen & Vilkka 2004, 154-161.)

Terveysaineistoa arvioidessa olennaista on arvioida mitä on saavutettu ja miten. Arvioinnin

tulee olla kriittistä ja arvioida tuotoksen hyvät ja huonot puolet. Aineistoa arvioidessa on

hyvä arvioida sen sisältöä, kieliasua ja ulkoasua. (Koskinen-Ollonqvist, Parkkunen & Vertio

2001, 4-18.)

Palautetta keräsimme määrällisen tutkimusmenetelmän avulla kyselylomakkeella (liite 2).

Määrällinen tutkimusmenetelmä antaa tilastollisesti esitettävää, numeraalista tietoa. Määräl-

listä tutkimusmenetelmää käyttäessä tulee selvityksen kohteen olla mitattavissa. Aineiston

kerääminen voi määrällisessä tutkimuksessa tapahtua postitse, sähköpostitse, puhelimen väli-

tyksellä tai paikanpäällä. Tutkimuksessa käytettävässä lomakkeessa tulee huomioida kuka sii-

hen vastaa ja muotoilla kysymykset vastaajalle sopiviksi ja ymmärrettäviksi. Kysymykset voi-

vat olla avoimia kysymyksiä, monivalintakysymyksiä tai molempia. Kysymysten on hyvä olla

johdonmukaisessa järjestyksessä ja niin, että jokaisessa kohdassa on vain yksi kysymys. (Ai-

raksinen & Vilkka 2004, 58-62.) Teimme lomakkeen kysymykset niin, että ne olivat helposti

ymmärrettäviä ja vastasivat opinnäytetyön tavoitteita.

Suositeltavaa kyselylomakkeessa on edetä ylhäältä alaspäin järjestyksessä. Kyselylomakkeen

tulee olla kohtuullisen pituinen ja ulkonäöltään selkeä, jotta siihen vastaaminen on vastaa-

jalle ja analysointi tekijälle mahdollisimman helppoa. Kysymysten tulisi olla vastaajalle ym-

märrettävässä muodossa. Vastausvaihtoehtojen järjestäminen numeroilla vähentää tietojen

tallentamisessa tapahtuvia virheitä ja parantaa kyselyn reliabiliteettia. (Kyselylomakkeen laa-

timinen 2010.) Tärkeää kysymysten toimivuuden kannalta on, että ne ovat helposti ymmärret-

täviä (Kananen 2008, 25). Halusimme, että kysely on selkeä ulkonäöltään, joten kysymykset

on numeroitu, ne on esitetty selkeällä fontilla ja ne etenevät ylhäältä alaspäin. Teimme kysy-

mykset niin, että mahtuivat yhden A4-kokoiselle sivulle.

Kyselyssä voidaan käyttää puolistrukturoitua tai strukturoitua haastattelua. Tässä opinnäyte-

työssä käytimme strukturoitua haastattelua. Strukturoidussa haastattelussa eli lomakehaas-

tattelussa kyselylomakkeeseen vastataan valmiiden kysymyksien valmiisiin vastauksiin. Jokai-

nen vastaaja saa kysymykset samassa järjestyksessä, josta vastaajat valitsevat itselleen par-

haan vaihtoehdon. Strukturoitu haastattelu on hyvä silloin, kun tuloksia halutaan analysoida

tilastollisesti. (Strukturoitu ja puolistrukturoitu haastattelu 2018.) Valitsimme strukturoidun

haastattelun siksi, että haluamme, että jokainen vastaaja vastaa samoihin kysymyksiin. Siten

meidän oli helppoa analysoida tulokset tilastollisesti, jolloin pystyimme ilmoittamaan tulokset

numeraalisesti ja graafisesti. Strukturoiduissa kysymyksissä käytimme apunamme Likert-as-

teikkoa. Likert-asteikko on asteikko, jossa vastausvaihtoehdoilla on järjestys, jossa toiseen

suuntaan samanmielisyys vähenee ja toiseen kasvaa (Muuttujien ominaisuudet 2007). Lisäksi

29

kyselylomakkeessa oli kaksi avointa kysymystä. Vaikka avointen kysymysten analysointi on jos-

kus haastavaa, voivat ne samalla tuottaa tietoa, jota ei pelkillä strukturoiduilla kysymyksillä

ole mahdollisuutta saada (Kananen 2008, 26).

Esittelimme oppaan kolmannen vuoden terveydenhoitajaopiskelijoille (n=33) diaesityksen

avulla ja jaoimme heille paperisia versioita oppaasta. Esityksessä kerroimme ensin opinnäyte-

työn taustaa ja sen tarkoitusta ja tavoitteita, jonka jälkeen esittelimme oppaan ja sen sisäl-

lön. Lopuksi keräsimme palautelomakkeen avulla palautetta oppaasta.

Vastaukset analysoimme tilastollisen analyysin avulla sillä tilastollinen analyysi sopii, kun käsi-

tellään numeerisessa muodossa olevaa tietoa (Tilastollisen analyysin periaatteet 2018). Tilas-

tollisen analyysin avulla voidaan ilmoittaa tutkittavan ilmiön määrä, yleisyys ja jakautuminen

ja jäsentyminen luokkiin (Tilastollisesti kuvaava analyysi 2015). Vastaukset analysoimme Mic-

rosoft Excelin avulla. Vastausprosentti oli hyvä ja lähes jokainen lomake oli kokonaan täy-

tetty. Vain kolmessa lomakkeessa ei ollut vastattu kaikkiin strukturoituihin kysymyksiin. Avoi-

missa kysymyksissä ensimmäiseen kysymykseen oli vastannut 25 ja toiseen 19. Kuudessa lo-

makkeessa oli jätetty molempiin vastaamatta.

Kysymykset Täysin eri mieltä n (%)

Osittain eri mieltä n (%)

Osittain samaa mieltä n (%)

Täysin samaa mieltä n (%)

Opas avasi minulle kesken-menopotilaan hoitopolkua 0 (0) 5 (15,2) 14 (42,4) 14 (42,4)

Opas antoi minulle uutta tietoa 1 (3) 1 (3) 18 (54,5) 13 (39,4)

Opas on selkeä ja helppolu-kuinen 0 (0) 3 (9,1) 12 (36,4) 18 (54,5)

Käsitteet ja asiat ovat hel-posti ymmärrettäviä 0 (0) 0 (0) 14 (43,8) 18 (56,3)

Uskon, että oppaan lukemi-sen jälkeen minun on hel-pompaa kohdata kesken-menopotilas 0 (0) 2 (6,1) 20 (60,6) 11 (33,3)

Uskon, että oppaan lukemi-sen jälkeen minun on hel-pompaa tukea keskenme-nopotilasta 0 (0) 1 (3,1) 19 (59,4) 12 (37,5)

Opas on hyödyllinen käy-tännön työhön 0 (0) 1 (3,1) 14 (43,8) 17 (53,1)

Taulukko 5: Palaute opiskelijoilta

30

Taulukossa 5 esitetään jokaiseen kysymykseen kohdistuneiden eri vastausten määrä numeeri-

sesti ja prosentein. Eniten täysin samaa mieltä-vastauksia oli väitteessä ”Opas on selkeä ja

helppolukuinen” sekä ”Käsitteet ja asiat on helposti ymmärrettäviä” ja vähiten väitteessä

”Uskon, että oppaan lukemisen jälkeen minun on helpompaa kohdata keskenmenopotilas”.

Kuitenkin kyseiseen väitteeseen suurin osa vastasi ”osittain samaa mieltä” ja kyseessä oli

myös suurin vastausmäärä yksittäisessä vastausvaihtoehdossa

Kuvio 1: Positiiviset ja negatiiviset vastaukset

Kuviossa 1 on arvioitu positiiviset vastaukset suhteessa negatiivisiin vastauksiin jokaisen kysy-

myksen kohdalla. Positiivisiksi vastauksiksi on laskettu täysin samaa mieltä- ja osittain samaa

mieltä-vastaukset ja negatiivisiksi vastauksiksi on laskettu täysin eri mieltä- ja osittain eri-

mieltä vastaukset. Kaaviosta on helppo nähdä, että positiivisia vastauksia oli reilusti enem-

män, kuin negatiivisia. Kysymys ”Käsitteet ja asiat ovat helposti ymmärrettäviä” sai eniten

positiivisia vastauksia, sillä siinä positiivisten vastausten määrä oli 100%. Eniten negatiivisia

vastauksia tuli kysymykselle ”Opas avasi minulle keskenmenopotilaan hoitopolkua”, jossa ne-

gatiivisten vastausten määrä oli 15,2%.

Lomakkeessa oli kaksi avointa kysymystä, joissa vastaajilla oli mahdollisuus kertoa, mitä uutta

tietoa opas antoi ja mitä oppaaseen olisi voinut lisätä. Eniten lisää tietoa kerrottiin saaneen

erilaisista tuen muodoista ja palveluista, kohtaamisesta sekä keskenmenopotilaan hoidosta ja

hoitopolusta. Lisäksi uutta tietoa oli saatu keskenmenon yleisyydestä, erilaisista keskenme-

notyypeistä sekä keskenmenosta uuden raskauden aikana. Opas koettiin hyväksi myös siksi,

että koulussa sitä ei juurikaan käsitellä aihetta opintojen aikana.

84,8

94

90,9

100

93,9

96,9

96,9

15,2

6

9,1

0

6,1

3,1

3,1

Opas avasi minulle keskenmenopotilaan hoitopolkua

Opas antoi minulle uutta tietoa

Opas on selkeä ja helppolukuinen

Käsitteet ja asiat ovat helposti ymmärrettäviä

Uskon, että oppaan lukemisen jälkeen minun onhelpompaa kohdata keskenmenopotilas

Uskon, että oppaan lukemisen jälkeen minun onhelpompaa tukea keskenmenopotilasta

Opas on hyödyllinen käytännön työhön

Positiiviset ja negatiiviset vastaukset opiskelijoilta %

Samaa mieltä Eri mieltä

31

Eniten oppaaseen olisi haluttu tarkempaa tietoa keskenmenopotilaan hoitopolusta esimerkiksi

janan muodossa. Toivottiin myös lisää tietoa tunteista ja surusta sekä kokemuksia keskenme-

non kokeneilta ja heitä hoitaneilta. Ehdotettiin myös, että oppaassa voisi olla käytännön työ-

hön sopivia valmiita lauseita ja asiakkaalle annettava osio. Lisäksi toivottiin, että opas ei olisi

niin pitkä, tekstiä olisi vähemmän ja tekstin fontti olisi pienempi sekä enemmän kuvia. Myös

sähköistä versiota ehdotettiin. Osa oli myös kirjoittanut, että ei lisäisi mitään ja opas on hyvä

sellaisenaan.

Saimme myös muilta tahoilta palautetta. Ensimmäisenä palautetta antoi yhteistyökumppa-

nimme Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n toiminnanjohtaja, joka toivoi lisää tietoa pari-

suhteen merkityksestä keskenmenossa ja siitä, miltä keskenmeno tuntuu, kun taustalla on pit-

käaikainen lapsettomuus ja lapsettomuushoidot. Palautteessa toivottiin myös siltaa kliinisen

hoidon ja psykososiaalisen tuen välille. Saimme palautetta myös Kuusiolinnan perhepalvelui-

den palvelukoordinaattorilta. Palautteen avoimista kysymyksistä ilmeni toive vapaaseen ti-

laan, johon esimerkiksi neuvola voisi itse lisätä tärkeitä yhteystietoja.

Kysymykset Täysin eri mieltä (%)

Osittain eri mieltä (&)

Osittain samaa mieltä (%)

Täysin samaa mieltä (%)

Opas avasi minulle kesken-menopotilaan hoitopolkua

0 (0) 0 (0) 1 (50) 1 (50

Opas antoi minulle uutta tietoa

0 (0) 1 (50) 1 (50) 0 (0)

Opas on selkeä ja helppo-lukuinen

0 (0) 0 (0) 0 (0) 2 (100)

Käsitteet ja asiat ovat hel-posti ymmärrettäviä

0 (0) 0 (0) 0 (0) 2 (100)

Uskon, että oppaan luke-misen jälkeen minun on helpompaa kohdata kes-kenmenopotilas

0 (0) 0 (0) 0 (0) 2 (100)

Uskon, että oppaan luke-misen jälkeen minun on helpompaa tukea kesken-menopotilasta

0 (0) 0 (0) 0 (0) 2 (100)

Opas on hyödyllinen käy-tännön työhön

0 (0) 0 (0) 1 (50) 1 (50)

Taulukko 6: Palaute ammattilaisilta

Taulukossa 6 on analysoitu myös Lapsettomien yhdistys Simpukan ry:n toiminnanjohtajan ja

Kuusiolinnan perhepalveluiden palvelukoordinaattorin antama palaute. Taulukosta käy ilmi,

että palaute on molemmilta ammattilaisilta ollut melko yksimielistä ja että vastaukset ovat

32

selkeällä enemmistöllä positiivisia. Ainoa ”negatiivinen” vastaus on väitteessä ”Opas antoi mi-

nulle uutta tietoa” ja tämä varmasti johtuu siitä, että ammattilaisilla on jo ennestään niin

vankka tietopohja aiheesta.

Lisäksi saimme palautetta Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiin Äitiyspoliklinikan käti-

löiltä. Siellä koettiin opas hyväksi ja laajaksi, mutta toivottiin tarkennuksia keskenmenon oi-

reiluun ja sen ilmenemiseen sekä anti-D-immunogolobuulinin antoon ja kaavinnan riskeihin.

Palautteessa myös todettiin oppaan sopivan parhaiten pitkien raskausviikkojen keskenmenoi-

hin.

6.5 Palautteen pohjalta tehdyt muutokset

Opiskelijoiden palautteen pohjalta lisäsimme sisältöön janan hoitopolusta. Palautteen poh-

jalta muutimme myös visuaalista ulkomuotoa, muuttamalla fonttia hieman pienemmäksi.

Tekstiä emme halunneet ottaa pois, koska koimme kaiken sisällön olennaiseksi, varsinkin, kun

suurin osa koki oppaan selkeäksi ja helppolukuiseksi. Fonttia pienentämällä opas pysyi pituu-

deltaan samana kuin aikaisemmin, huolimatta siitä, että lisäsimme tietoa eli ainakaan op-

paasta ei tullut pidempää.

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n toiminnanjohtajan palautteen pohjalta lisäsimme sekä

kirjalliseen raporttiin, että itse oppaaseen tietoa parisuhteen tukemisen tärkeydestä, kump-

panin huomioimisesta sekä keskenmenosta lapsettomuustaustalla. Lisäsimme kliinisen hoidon

yhteyteen tietoa, miten myös psyykkinen vointi tulisi huomioida sen yhteydessä. Kuusiolinnan

perhepalveluiden palvelukoordinaattorin palautteen pohjalta lisäsimme oppaan loppuun teks-

tikentän, johon neuvolan työntekijä voisi kirjata helposti haluamansa yhteystiedot.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiin Äitiyspoliklinikan kätilöiden palautteen pohjalta tar-

kensimme kohtia, joissa puhuttiin keskenmenon oireilusta ja sen ilmenemisestä sekä kaavin-

nan riskeistä. Paransimme myös ohjetta anti-D-immunoglubiilinin antamisesta.

7 Pohdinta

7.1 Johtopäätökset

Johtopäätöksenä voimme päätellä, että opas koettiin hyväksi ja hyödylliseksi. Voimme pää-

tellä vastauksista, että oppaasta on apua keskenmenopotilaan kohtaamiseen ja tukemiseen.

Vastausten perusteella eniten koettiin, että oppaan käsitteet olivat helposti ymmärrettäviä.

Vähiten opas avasi vastaajille keskenmenopotilaan hoitopolkua. Voimme lisäksi myös todeta,

että opas olisi hyödyllinen osana terveydenhoitajan opetussuunnitelmaa, koska kyseistä ai-

hetta ei käsitellä juurikaan koulussa. Opas on tarpeeksi lyhyt kattamaan tärkeimmät asiat itse

keskenmenopotilaasta sekä tämän kohtaamisesta ja tukemisesta.

33

7.2 Eettisyys

Eettisyyden kannalta tärkeää on, että on tiedonhankintamenetelmät, jotka ovat eettisesti

kestävät (Tutkimusetiikka 2018). Teoriapohjamme perustuu monipuolisiin ja kasainvälisiin

lähteisiin. Panostimme kuitenkin kotimaisiin lähteisiin, koska kansainvälisten tutkimusten tu-

lokset eivät välttämättä vastaa kotimaisia tuloksia ja käytännöt ulkomailla voivat olla erilaisia

Suomeen verrattuna. Esimerkiksi samanlaista äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmää, kuin Suo-

messa, ei ole useimmissa maissa (Raskaus ja synnytys ulkomailla 2016). Tiedonhankintaan

käytimme tietokantoja, jotka ovat tunnettuja ja koimme luotettaviksi, kuten Terveysportti,

Finna, Medic, PubMED sekä Julkari. Lisäksi haimme manuaalisesti Googlen ja Google Scholarin

avulla. Manuaalisessa haussa suodatimme pois keskustelupalstojen ja iltapäivälehtien kaltaisia

lähteitä, koska ne eivät perustu välttämättä tutkittuun tietoon.

Hyvien tieteellisten käytäntöjen mukaista on kaikissa työn vaiheissa muistaa rehellisyys, huo-

lellisuus ja tarkkuus ja että se on yksityiskohtaisesti suunniteltu, toteutettu ja raportoitu.

(Kuula 2006, 34-35.) Koemme tässä onnistuneemme, sillä toteutimme opinnäytetyötä vaihe

vaiheelta hyväksyttyjen käytäntöjen mukaisesti ja edellä mainitut asiat huomioiden niin, että

opinnäytetyön suunnittelussa ja toteutuksessa on oltu huolellisia, tarkkoja ja rehellisiä.

Eettinen kestävyys korostaa myös tutkimuksen laatua ja sitä, että tutkimuksen tekijät ovat

eettisesti sitoutuneita (Sarajärvi & Tuomi 2009, 127). Sitouduimme tekemään eettisesti laa-

dukkaan oppaan siten, että työstimme opinnäytetyömme teoreettista osuutta ja itse opasta

ja muokkasimme niitä paremmaksi saamamme palautteen pohjalta, kunnes ne olivat laaduk-

kaat.

On myös tärkeää, että muiden tutkijoiden työ ja saavutukset huomioidaan työssä (Tutkimus-

etiikka 2018). Opinnäytetyössämme käytimme useiden eri ammattilaisten lähteitä ja huomi-

oimme heidän työnsä merkityksen käyttämällä asianmukaisia lähdeviittauksia- ja merkintöjä.

Käyttämämme lähteet eivät kuitenkaan kata kaikkea tutkimustietoa, vaan valitsimme niistä

meille parhaiten sopivat ja jätimme pois samaa toistavia.

Tutkimusluvan hakeminen on osa eettisiä käytäntöjä, kun tutkimuskohteena on joko organi-

saatio, sen henkilöt tai toiminnot. Tutkimuslupahakemuksella haetaan oikeutta tutkia valittua

kohdetta. (Tutkimuslupa 2018.) Haimme asianmukaisesti tutkimuslupaa palautteen keräämi-

seen. Tutkimuslupahakemuksessa kerroimme mihin haimme lupaa ja mihin kerättyä tietoa

käytettiin.

Eettisyyden kannalta on tärkeää myös informoida tutkittavia, jotta heille ovat tutkimuksen

tarkoitusperät selvät ja mihin kerättyä aineistoa käytetään. Kyseessä on tärkeä asia siksi, että

se voi vaikuttaa tutkittavan halua osallistua tutkimukseen. (Kuula 2006, 100-101) Ennen pa-

lautteen keräämistä terveydenhoitajaopiskelijoilta, kerroimme heille, mihin keräämme tietoa

34

ja miksi, jotta toimintamme oli eettistä. Kerroimme myös, että vastaaminen on vapaaeh-

toista.

Kyselyn tekemisessä on tärkeää muistaa lomakeaineiston anonymisointi. On arvioitava aina

erikseen suorien tunnisteiden säilyttämisen tarpeellisuus ja minkälaisia muuttujia säilytetään

tai muutetaan. (Kuula 2006, 209-210) Kyselylomaketta tehdessämme opiskelijoille teimme sen

niin, että vastaajat vastasivat anonyymisti ja ennen vastaamista myös kerroimme tämän opis-

kelijoille.

Itse aiheesta on loppujen lopuksi tehty vähän tutkimusta, joten kattavan oppaan saamiseksi

on tärkeää etsiä tietoa mahdollisimman useista lähteistä. Keskenmeno on käsite, joka jakaa

laajasti mielipiteitä ja kokemuksia ja keskenmenopotilaan tuki on itsessään hyvin laaja aihe.

Vaikka keskityimme keskenmenopotilaaseen, niin keskenmeno koskettaa laajasti koko per-

hettä, mutta oppaassa jouduimme rajaamaan aihetta, joka voi jonkin verran vaikuttaa sisäl-

töön.

Aiheen ollessa sensitiivinen, on tärkeää miettiä aiheen eettistä oikeutusta eli miksi käsitellä

kyseistä ilmiötä (Puusniekka & Saaranen-Kauppinen 2018). Valitsimme aiheen, koska se on

tärkeä ja siitä ei ollut mielestämme tarpeeksi tietoa. Lisäksi se tarjosi meille mahdollisuuden

ammatilliseen kasvuun sekä mahdollisuuden auttaa muita lisäämään omaa ammatillista osaa-

mistaan. Tiedostimme aiheen sensitiivisyyden, mutta käsittelimme aiheen hienotunteisesti ja

niitä kunnioittaen, joita aihe koskettaa.

7.3 Luotettavuus

Luotettavuus perustuu totuuteen ja tiedon objektiivisuuteen (Sarajärvi & Tuomi 2009, 134).

Opinnäytetyömme teoriapohja perustui monipuolisiin ja luotettaviin lähteisiin, joilla pyrimme

rakentamaan luotettavan pohjan oppaalle. Emme voi kuitenkaan olla täysin varmoja lähtei-

den totuudenmukaisuudesta, koska emme ole itse niissä osallisina. Tässä opinnäytetyössä me

olimme itse vastuussa lähteiden tulkitsemisesta ja siitä, mitä tietoa valitsimme oppaaseen.

Mielestämme olimme kuitenkin objektiivisia tiedon käsittelyssä, sillä opiskelijoina olimme ai-

heen ulkopuolella.

Luotettavuus on myös sitä, että pidetään kiinni sovituista lupauksista koskien aineistonkäyttöä

niiden kanssa, jota asia koskee. (Kuula 2006, 88) Kyselyä tehdessä luotettavuuteen vaikuttaa

kyselyn validiteetti eli se, että on mitattu sitä mitä on luvattu (Kananen 2008, 81). Opinnäy-

tetyössämme tämä näkyy niin, että kerätessämme terveydenhoitajaopiskelijoilta tietoa op-

paan hyödyllisyydestä kerroimme heille, mihin ja miten heidän vastauksiaan käytetään ja pi-

dämme tästä kiinni. Tarkoituksenamme oli kerätä kyselyn avulla palautetta opiskelijoilta kos-

kien oppaan ulkonäköä ja sisältöä. Toteutimme tämän luvatulla tavalla, joten opinnäytetyön

validiteetti säilyi.

35

Opinnäytetyön luotettavuutta lisää kahden tekijän yhteistyö. Opinnäytetyöhön liittyvät haut

kirjasimme ylös ja tutkimme niitä tarkasti yhteistyönä. Lisäksi emme ole Lapsettomien yhdis-

tys Simpukka ry:n tai Laurea-ammattikorkeakoulun palkkalistoilla ja halusimme tuottaa eetti-

sesti luotettavaa materiaalia.

7.4 Oppaan hyödyntäminen tulevaisuudessa ja kehittämisideat

Opasta on tarkoitus hyödyntää tulevaisuudessa osana terveydenhoitajaopiskelijoiden lasta

odottavan perheenhoitotyön opintoja Laurea-ammattikorkeakoulussa Otaniemen yksikössä.

Oppaan laajemman hyödyntämisen ja käyttöönottamisen vuoksi olisi myös ajatuksena tarjota

opasta neuvolaan heidän opasmateriaalikseen. Työntekijöillä olisi mahdollisuus kokeilla op-

paan hyödyntämistä työssään keskenmenopotilaiden kohtaamisessa. Aiomme olla yhteydessä

neuvolaan, jossa olemme olleet työharjoittelussa ja ehdottaa, että opas otetaan osaksi käy-

tännön hoitotyötä.

Teimme oppaasta myös sähköisen versio, jotta sitä voidaan paremmin hyödyntää opetuksessa

ja sen lukeminen ei vaatisi tulostusta ja paperista versiota. Sähköinen versio on myös ekologi-

sempi ja täten eettisestikin parempi. Opasta pystyy käyttämään siis tarpeen mukaan PDF-tie-

dosto muodossa tai paperisena versiona. Esimerkiksi juuri oppitunnilla opasta olisi järkevä

käyttää sähköisessä muodossa suuren yleisön vuoksi. Neuvolassa taas opas olisi ammattilaisten

käytössä hyödyllinen joko paperisena versiona tai tietokoneelle tallennettuna.

Oppaasta voisi tulevaisuudessa tehdä kokemusperäisemmän ammattilaisten omilla kokemuk-

silla. Kokemusten avulla voisi parantaa oppaan sisältöä ja samalla saada sinne valmiita lau-

seita kohtaamiseen ja tukemiseen. Itse keskenmenopotilaiden kokemuksia ja ajatuksia voisi

myös lähteä tutkimaan, mutta vastaan voi tulla aiheen sensitiivisyys. Keskenmenopotilailta

voisi kuitenkin saada parhaiten juuri heidän kokemuksiaan ja tarpeitaan vastaavaa materiaa-

lia ammattilaisille. Lisäksi oppaasta olisi hyvä tehdä asiakkaalle annettava versio, joka on var-

sinaista opasta lyhempi ja sisällöltään nimenomaan asiakkaille suunnattu.

7.5 Ammatillinen kasvu

Keskenmenopotilaan kohtaaminen ja tukeminen ovat osa hoitotyötä. Tulevina terveydenhoita-

jina koemme, että aihe koskettaa meitä ammatillisesti läheltä. Varsinkin neuvolassa tai työ-

terveyshuollossa saatamme terveydenhoitajina kohdata keskenmenopotilaita. Siksi on tär-

keää, että ammattilaisina osaisimme kohdata ja tukea keskenmenopotilasta.

Opinnäytetyömme aihe on tukenut ammatillista kasvuamme ennaltaehkäisevässä työotteessa

ja terveyden edistämisessä. Terveydenhoitajina meidän tulee osata tunnistaa ja puuttua yk-

silö- ja yhteiskuntatasolla oleviin terveysuhkiin. Hoidon tulisi olla tasavertaista ja jokainen

asiakas tulisi kohdata yksilöllisesti kunnioittaen.

36

Opinnäytetyöprosessin aikana olemme perehtyneet laajasti keskenmenopotilaan hoitotyöhön.

Olemme kiinnittäneet huomiota erityisesti kohtaamiseen ja tukemiseen. Asia on sensitiivinen

ja siitä on hyvin vähän tehty tutkimusta, joten on tärkeää tulevina ammattilaisina ymmärtää

keskenmenon kohdanneita yksilöitä ja perheitä. Tulevina terveydenhoitajina pystymme hyö-

dyntämään tutkimiemme materiaalien avulla opittuja asioita ja hyödyntämään niitä mahdolli-

sesti työelämässä.

Parityöskentelynä opinnäytetyöprosessin tekeminen on ollut tuottoisaa. Opinnäytetyön teke-

minen on vahvistanut ryhmätyöskentelytaitojamme. Yhdessä työstäminen on edistänyt ajatus-

ten jakamista ja molempien tekijöiden mielenkiinto aiheeseen on tuottanut paljon erilaisia

pohdintoja ja näkökulmia. Opinnäytetyöprosessin tekemisessä hyödynsimme paljon erilaisia

työskentelytapoja, kuten tapaamisia, jolloin yhdessä työstimme vierekkäin työtä, sekä etä-

työskentelyä tietokoneen ja puhelimen välityksellä. Työskentely on vaatinut molemmilta ky-

kyä tehdä yhdessä ja samalla toimia itsenäisesti. Parityöskentelyssä oli myös haasteensa, ku-

ten aikataulujen ja tapaamisten sopiminen henkilökohtaisen elämän vuoksi. Oli siis tärkeää,

että pidimme kuitenkin aktiivisesti yhteyttä yhteisymmärryksen vuoksi ja pidimme kiinni sovi-

tuista asioista. Ongelmanratkaisutaitomme kehittyivät matkan varrella, kun puhuimme avoi-

mesti epäkohdista ja ongelmista, sekä olimme yhteydessä ohjaavaan opettajaamme. Työelä-

mässä ongelmia ratkaistaan yksin sekä ryhmässä ja on tärkeää ymmärtää kollegan tuki ja eri-

laiset näkökulmat asioihin.

Opinnäytetyöprosessin aikana myös yhteistyötaitomme kehittyivät. Pidimme jatkuvasti yh-

teyttä ohjaavaan opettajaamme, sekä yhteistyökumppaniimme Lapsettomien yhdistys Sim-

pukka ry:n toiminnanjohtajaan. Koemme, että opinnäytetyöprosessin vuoksi keskenmenopoti-

laan kohtaaminen ja tukeminen on meille nyt helpompaa sekä ymmärrämme paremmin kes-

kenmenopotilaan hoitopolkua.

37

Lähteet

Painetut

Aho A., Kaunonen M. & Kivistö-Rahnasto K. 2017. Äitien myönteisset kokemukset uudessa ras-

kaudessa lapsen kuoleman jälkeen. Hoitotiede 4/2017, 288-301.

Aho A. & Kunnari L. 2018. Tukea lapsen kuoleman jälkeiseen raskauteen. Terveydenhoitaja

2/2018, 40-41.

Airaksinen T. & Vilkka H. 2004. Toiminnallinen opinnäytetyö. 1.-2. painos. Jyväskylä: Gum-

merrus Kirjpaino.

Botha E. & Ryttyläinen-Korhonen K. 2016. Naisen hoitotyö. Helsinki: Sanoma Pro.

Brier N. 2008. Grief following miscarriage: a comprehensive review of the literature. Journal

of Women’s Health 17/2008, 451-464.

Child T. & Impey L. 2012. Obstetrics & gynaecology. 4. painos. Oxford: Wiley-Blackwell.

Hakulinen-Viitanen T & Klemetti R. 2013. Äitiysneuvolaopas – suosituksia äitiysneuvolatoimin-

taan. Tampere: Suomen Yliopistopaino.

Hurskainen Ritva & Rajecki Maria. 2016. Alkuraskauden keskenmenon hoitovaihtoehdot. Lää-

kärilehti 11/2016, 803-807.

Ihme A. & Rainto S. 2015. Naisen terveys. 3., uudistettu painos. Keuruu: Otavan Kirjapaino.

Jussila R., Ojanen E. & Tuominen T. 2008. Tieto kirjaksi. 1.-2. painos. Saarijärvi: Saarijärven

Offset

Järvi U. 2007. Syntymätön: Tietoa ja kokemuksia keskenmenosta. Helsinki: Kirjapaja.

Kananen J. 2008. Kvantti – kvantitatiivinen tutkimus alusta loppuun. Jyväskylä: Jyväskylän yli-

opistopaino.

Koskinen-Ollonqvist, Parkkunen & Vertio. 2001.Terveysaineiston suunnittelun ja arvioinnin

opas. Helsinki: Trio-offset.

Kuula A. 2006. Tutkimusetiikka. Jyväskylä: Gummerrus kirjapaino

Lähteenmäki K. 2005. Keskenmeno yli 40 tositarinaa. Vammala: Vammalan kirjapaino.

38

Paananen U., Pietiläinen S., Raussi-Lehto E. & Äimälä A-M. 2017. Kätilötyö. 6.-7. painos. Keu-

ruu: Otavan kirjapaino.

Sarajärvi A. & Tuomi J. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 5., uudistettu painos.

Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino.

Tapanainen J. & Ylikorkala O. 2011. Naistentaudit ja synnytykset. 5., uudistettu painos. Hä-

meenlinna: Kariston kirjapaino.

Sähköiset

Antikainen I. 2004. Riskitekijänä synnyttäjän ikä. Viitattu 22.02.2018

http://demo.seco.tkk.fi/tervesuomi/item/nn:255

Apponen E., Vanhala A. & Vuolanto P. 2015. Monitieteisyyden ja moniammatillisuuden maas-

toissa – sosiaalityö ja hoitotiede kumppaneina. Viitattu 22.02.2018 https://www.jul-

kari.fi/bitstream/handle/10024/127051/vuolanto.pdf?sequence=1

Asiakkaan eettinen kohtaaminen. 2013. ProEt. Viitattu 16.05.2018 https://www.super-

liitto.fi/viestinta/super-lehti/uusin-lehti/asiakkaan-kohtaamisen-taito/

Aunio-Ahmavuo J. 2008. Uusi raskaus keskenmenon jälkeen? – Toiveiden, pelkojen ja epäus-

kon projekti. Viitattu 22.02.2018 http://tampub.uta.fi/handle/10024/79452

Corcoran P., Meaney S., O’Donoghue K. & Spillane N. 2017. Experience of miscarriage: an in-

terpretative phenomenological analysis. Viitattu 29.01.2018 http://bmjopen.bmj.com/con-

tent/7/3/e011382

Flykt M. 2018. Keskeytyneen raskauden ja kohtukuoleman puheeksi ottaminen neuvolassa. Vii-

tattu 24.01.2018 https://www.thl.fi/documents/605877/3645814/Flykt+Keskeytyneen+ras-

kauden+puheeksi+ottaminen_Nlap%C3%A4iv%C3%A4t.pdf/0c382176-1149-4449-9830-

98ec57d6f00e

Haho A. 2014. Asiakkaan ja potilaan kohtaaminen. Sairaanhoitaja-lehti. 8/2009. Viitattu

05.02.2018 https://sairaanhoitajat.fi/artikkeli/asiakkaan-ja-potilaan-kohtaaminen/

Halmesmäki E., Ulander V-M & Ämmälä P. 2004. Rh-immunisaation muuttuva hoito. Viitattu

20.02.2018 http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2004/24/duo94681

Heikinheimo O. & Niinimäki M. 2011. Alkuraskauden keskenmenon hoito. Viitattu 29.11.2017

https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo99261.pdf

39

Isoherranen K. 2012. Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Vii-

tattu 22.02.2018 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37493/isoherranen_vai-

toskirja.pdf

Itkonen J. 2017. Lapsen menettäminen ja suru. Viitattu 29.01.2018 http://www.duodecim-

lehti.fi.nelli.laurea.fi/api/pdf/duo14018

Jakonen T. 2004. Hieronta psykiatrisen potilaan auttamismenetelmänä. Viitattu 12.05.2018

http://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/61647/Tanja_Jako-

nen_v%C3%A4it%C3%B6skirja.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Jensen T. 2016. Kun plussatestistä alkaa painajainen – Toistuvat keskenmenot ja niiden ehkäi-

seminen. Viitattu 28.4.2018 https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/05/17/kun-plussatestista-al-

kaa-painajainen-toistuvat-keskenmenot-ja-niiden

Järvenpää E. 2006. Laadullinen tutkimus. Viitattu 17.01.2018 http://www.cs.tut.fi/~ihte-

sem/k2007/materiaali/luento4.pdf

Kaavinta keskenmenon jälkeen usein turha. 2001. Terveyskirjasto Duodecim. Viitattu

05.02.2018 http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=uut&p_artik-

keli=uut01492

Keskenmeno. 2018. Väestöliitto. Viitattu 06.08.2018 https://www.perheaikaa.fi/jutut/lapsi-

tulossa/elamankriisit/keskenmeno/

Keskenmenoneuvola. 2018. Aava. Viitattu 23.4.2018. https://www.aava.fi/palvelu/kesken-

menoneuvola

Keskenmenon hoito. 2018. Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiiri. Viitattu 20.02.2018

http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/naistentaudit/keskenmeno/Sivut/de-

fault.aspx

Keskenmenon jälkeen. 2018. Naistalo. Viitattu 23.4.2018 https://www.terveyskyla.fi/nais-

talo/raskaus-ja-synnytys/raskausajan-ongelmat/keskenmeno/keskenmenon-j%C3%A4lkeen

Keskenmenon oireet ja hoito. 2018. Naistalo. Viitattu 09.10.2018 https://www.terveys-

kyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/raskausajan-ongelmat/keskenmeno/keskenmenon-oireet-

ja-hoito

Kollanen S. 2008. Hoitotyö on kohtaamista. Turun yliopisto. Viitattu 05.02.2018

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/arkisto/hoitotyo.html

40

Kriisi. 2018. Suomisanakirja. Viitattu 22.02.2018 https://www.suomisanakirja.fi/kriisi

Kriisi- ja traumapsykoterapia. 2018. Psykoterapiakeskus Vastaamo. Viitattu 12.05.2018

https://vastaamo.fi/psykoterapia/kriisi--ja-traumapsykoterapia

Kriisistä selviytymiseen. 2018. Suomen Mielenterveysseura. Viitattu 22.02.2018

https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilan-

teet/nuorten-kriisit/kriisist%C3%A4-selviytymiseen

Kriisit kuuluvat elämään. 2018. Suomen Mielenterveysseura. Viitattu 22.02.2018

https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilan-

teet/kriisit-kuuluvat-el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n

Kyselylomakkeen laatiminen. 2010. KvantiMOTV. Viitattu 09.05.2018

http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kyselylomake/laatiminen.html

Kääriäinen M & Kyngäs H. 2014. Ohjaus – tuttu, mutta epäselvä käsite. Sairaanhoitaja-lehti

10/2006. Viitattu 22.02.2018 https://sairaanhoitajat.fi/artikkeli/ohjaus-tuttu-mutta-epa-

selva-kasite/

Lapsensa menettäneen perheen tukeminen neuvolassa. 2016. KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry.

Viitattu 23.04.2018 http://kapy.fi/wp-content/uploads/2016/10/Lapsensa-me-

nett%C3%A4neen-perheen-tukeminen-neuvolassa.pdf

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry. 2018. Simpukka. Viitattu 23.04.2018 https://www.sim-

pukka.info/yhdistyksesta/

Laukkanen S. 2018. Kriiseistä selviytymisen ja kriisiavun monet merkitykset. Viitattu

22.02.2018 http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/102822/1517401873.pdf?se-

quence=1&isAllowed=y

Laurea. 2018. Laurea Ammattikorkeakoulu. Viitattu 23.04.2018 https://www.laurea.fi/lau-

rea/

Lehtonen J. 2011. Moniammatillisuus psykiatriassa. Viitattu 22.02.2018 http://www.ter-

veysportti.fi.nelli.laurea.fi/xmedia/duo/duo99589.pdf

Lipponen K. 2014. Potilasohjauksen toimintaedellytykset. Viitattu 22.2.2018 http://jul-

tika.oulu.fi/files/isbn9789526203720.pdf

Löthman-Kilpeläinen L. & Pelkonen M. 2000. Neuvola lapsiperheiden tukena. Viitattu

25.01.2018 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/111414/Selv200010.pdf?se-

quence=1

41

Mattila L-R. 2001. Vahvistumista ja tunnekokemuksen jakamista. Viitattu 20.02.2018

http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67109/951-44-5099-X.pdf?sequence=1&isAllo-

wed=y

Meriläinen U. 2009. Keskenmenopotilaat jäävät usein ilman tukea. Viitattu 05.02.2018

https://yle.fi/uutiset/3-5247715

Mikkola L. 2006. Tuen merkitys potilaan ja hoitajan vuorovaikutuksessa. Viitattu 29.01.2018

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/13414/9513927288.pdf?sequence=1

Muuttujien ominaisuudet. 2007. KvantiMOTV. Viitattu 26.09.2018 http://www.fsd.uta.fi/me-

netelmaopetus/mittaaminen/ominaisuudet.html

Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2016. 2017. Tilastoraportti. Vii-

tattu 20.02.2018 http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135445/Tr_37_17.pdf?se-

quence=1

Pikkulapsipsykiatrinen työryhmä. 2018. Soite. Viitattu 12.05.2018

http://www.soite.fi/sivu/pikkulapsipsykiatrinen_tyoryhma

Post-traumaterapia. 2018. Psykoterapiakeskus Vastaamo. Viitattu 12.05.2018 https://vas-

taamo.fi/psykoterapia/post-traumaterapia

Psykiatriset sairaanhoitajat. 2018. Vantaan kaupunki. Viitattu 23.4.2018 http://www.van-

taa.fi/terveys-_ja_sosiaalipalvelut/paihteet_ja_mielenterveys/mielenterveys/psykiatri-

set_sairaanhoitajat

Puusniekka & Saaranen-Kauppinen. 2018. Hyvä tutkimuskäytäntö. Viitattu 11.05.2018

http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L3_1_2.html

Pörsti L. 2015. Sairaalapastori ei voi parantaa, mutta on rinnalla ja kuuntelee. Viitattu

23.4.2018 https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/sairaalapastori-ei-voi-parantaa-mutta-on-rin-

nalla-ja-kuuntelee

Raskaus ja synnytys ulkomailla. 2016. Hoitopaikanvalinta.fi. Viitattu 05.02.2018

https://www.hoitopaikanvalinta.fi/terveyspalvelut-ulkomailla/terveyspalvelujen-kayttami-

nen-ulkomailla/raskaus-ja-synnytys-ulkomailla/

RhD-negatiivisten äitien suojaus anti-D-immunoglobuliinilla. 2013. Punainen Risti. Viitattu

09.10.2018 https://www.veripalvelu.fi/Neuvoloille%20liitteetuusitut/Ohje_RhDnegatiivis-

ten%20itien%20suojaus.pdf

42

Sairaanhoitajan (mielenterveys- ja päihdetyö) vastaanotto terveysasemalla. 2018. Helsingin

kaupunki. Viitattu 23.04.2018 https://www.hel.fi/sote/fi/palvelut/palvelukuvaus?id=2891

Sallinen M. 2006. Ruusunpunaisista pilvilinnoista tuuliajolle – Tahaton lapsettomuus psyykki-

senä kriisinä. Viitattu 06.08.2018 https://tampub.uta.fi/bitstream/han-

dle/10024/93832/gradu01315.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen. 2006. Sosiaali- ja terveysministeriö. –viitattu

17.01.2018 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/76130/passthru.pdf?sequence=1

Shokista uuteen alkuun. 2018. Suomen mielenterveysseura. Viitattu 05.02.2018

https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilan-

teet/kriisit/shokista-uuteen-alkuun

Strukturoitu ja puolistrukturoitu haastattelu. 2018. KvaliMOTV. Viitattu 09.05.2018

http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L6_3_3.html

SuPerin eettinen työryhmä. 2018. Asiakkaan kohtaamisen taito. Viitattu 16.05.2018

https://www.superliitto.fi/viestinta/super-lehti/uusin-lehti/asiakkaan-kohtaamisen-taito/

Tiitinen A. 2017. Keskenmeno. Viitattu 17.01.2018 http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskir-

jasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00138

Tiitinen A. 2017. Raskaus ja infektiot. Viitattu 20.02.2018 https://www.terveyskirjasto.fi/ter-

veyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01138

Tiitinen A. 2017. Toistuva keskenmeno. Viitattu 20.02.2018 http://www.terveyskirjasto.fi/ter-

veyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00176

Tietoa keskenmenosta. 2018. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. Viitattu 23.4.2018 Linkki

https://hoito-ohjeet.fi/OhjepankkiVSSHP/Tietoa%20keskenmenosta.pdf

Tilastollisen analyysin periaatteet. 2018. Virtuaali ammattikorkeakoulu. Viitattu 09.05.2018

http://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojak-

sot/0709019/1193463890749/1193464131489/1194289328583/1194289853960.html

Tilastollisesti kuvaava analyysi. 2015. Jyväskylän Yliopisto Koppa. Viitattu 09.05.2018

https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/aineiston-analyysi-

menetelmat/tilastollisesti-kuvaava-analyysi

43

Toffol E. 2013. Mental health and reproductive health in women. Viitattu 17.01.2018

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/39289/mentalhe.pdf?sequence=1

Traumaperäinen stressihäiriö. 2017. Käypä hoito. Viitattu 05.02.2018 http://www.kaypa-

hoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50080

Tuki. 2018. Suomisanakirja. Viitattu 28.01.2018 https://www.suomisanakirja.fi/tuki

Tulppala M. & Ylikorkala O. 1997. Miksi raskaus keskeytyy – ja joillakin naisilla jopa toistu-

vasti? Viitattu 20.02.2018 http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1997/2/duo70028

Tutkimusetiikka. 2018. University of Eastern Finland. Viitattu 05.02.2018

https://www.uef.fi/tutkimusetiikka

Tutkimuslupa. 2018. Tampereen Yliopisto. Viitattu 01.11.2018 http://www2.uta.fi/tutki-

mus/tutkimuksen-etiikka/ihmistieteiden-eettinen-ennakkoarviointi/tutkimuslupa

Vierula H. 2010. Kuinka pian raskaaksi keskenmenon jälkeen? Viitattu 26.4.2018

http://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/kuinka-pian-raskaaksi-keskenmenon-jal-

keen/

Väisänen L. 2000. Kuolleena syntynyt lapsi. Viitattu 28.01.2018 http://www.terveyskir-

jasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti/tk.koti?p_teos=onn&p_artikkeli=onn00093#s5

Äitiysneuvolatoiminta. 2018. Sosiaali- ja terveyspiiri Helmi. Viitattu 06.08.2018

http://www.sotehelmi.fi/helmi/lasten-ja-perheidenpalvelut/aitiys-ja-perhesuunnitteluneu-

vola.html

44

Kuviot

Kuvio 1: Positiiviset ja negatiiviset vastaukset ......................................................... 30

Taulukot

Taulukko 1: Keskenmenotyypit (Botha & Ryttyläinen-Korhonen 2016, 55) .......................... 8

Taulukko 2: Tuen muodot .................................................................................. 16

Taulukko 3: Opinnäytetyömme aikataulu ............................................................... 24

Taulukko 4: Oppaan tekemisen vaiheet.................................................................. 26

Taulukko 5: Palaute opiskelijoilta ........................................................................ 29

Taulukko 6: Palaute ammattilaisilta ..................................................................... 31

45

Liitteet

Liite 1: Opas hoitotyön opiskelijoille ja ammattilaisille – keskenmenopotilaan tuki ja

kohtaaminen .................................................................................................. 46

Liite 2: Palautelomake ...................................................................................... 73

46

Liite 1: Opas hoitotyön opiskelijoille ja ammattilaisille – keskenmenopotilaan tuki ja kohtaa-minen

47

48

49

50

51

52

53

54

55

56

57

58

59

60

61

62

63

64

65

66

67

68

69

70

71

72

73

Liite 2: Palautelomake