1

7.2.PERJANTAISARJA 9Musiikkitalo klo 19.00

Pablo Heras-Casado, kapellimestari Mojca Erdmann, sopraano

J. S. Bach: Kantaatti nro 51 19 min(Jauchzet Gott in allen Landen), 15. kolminaisuudenpäivän jälkeisen sunnuntain kantaatti BWV51 sopraanolle, trumpetille, jousille ja continuolle Trumpettisoolo: Miikka Saarinen, barokkitrumpetti

I Jauchzet Gott in allen Landen (aaria) II Wir beten zu dem Tempel an (resitatiivi) III Höchster, mache deine Guete (aaria)IV Sei Lob und Preis mit Ehren (koraali) V Alleluja (aaria)

VÄLIAIKA 20 min

Gustav Mahler: Sinfonia nro 4 G-duuri 58 min

I Heiter, bedächtig, nicht eilenII In gemächlicher Bewegung, ohne Hast III Ruhevoll (Poco adagio) IV Sehr behaglich (Wir genießen die himmlischen Freuden)

Väliaika noin klo 19.30. Konsertti päättyy noin klo 21.00.Suora lähetys Yle Radio 1:ssä, Yle Teemalla ja internetissä (yle.fi/klassinen).

2

MYÖHÄISILLAN KAMARIMUSIIKKI alkaa noin 10 minuutin tauon jälkeen Konserttisalissa. Yleisöä pyydetään siirtymään permannolle kuuntele-maan esitystä. Myöhäisillan kamarimusiikissa on numeroimattomat paikat.

Tuomas Lehto, sello

J. S. Bach: Sarja soolosellolle nro 3 C-duuri BWV1009 21 min

I Preludi II Allemande III Courante IV Sarabande V Bourrée 1VI Bourrée 2 VII Gigue

3

J. S. BACH (1685–1750): KANTAATTI NRO 51 (JAUCHZET GOTT IN ALLEN LANDEN)

Vuosina 1717–23 Bach toimi Köthenin ruhtinas Leopoldin hovikapellimesta-rina. Hovi noudatti reformoidun kir-kon oppeja, mikä tarkoitti, ettei kirkon-menoissa käytetty lainkaan musiikkia. Tästä syystä Köthenin kausi oli Bachin elämässä maallisen soitinmusiikin ai-kaa, ja hän sävelsikin tässä suhteelli-sen lyhyessä välissä suurimman osan instrumentaalisista mestariteoksistaan. Vaikka ensimmäisen vaimon Maria Barbaran kuolema vuonna 1720 varjosti elämää, vaihe oli työteliäs ja ilmeeltään onnellinen. Ruhtinas oli innokas musii-kin ystävä ja suosi taidokasta hovika-pellimestariaan kaikin tavoin; Bachin soitinmusiikkituotanto kasvoi häkellyt-tävällä vauhdilla. Kauden lopulla ruh-tinas meni uusiin naimisiin. Bachin vahingoksi nuorikko oli täysin kylmä musiikillisille pyrinnöille – kirjeessään ystävälleen Bach luonnehti tätä suo-rasukaisesti adjektiivilla ’amusa’ eli epämusikaalinen. Tämä vähensi mer-kittävästi ruhtinaan kiinnostusta kor-keatasoisen hovikapellin ylläpitoon, joten ennen pitkää Bach näki ajan kyp-säksi toisiin töihin siirtymiseen.

Bach oli haaveillut viettävänsä Köthenissä loppuikänsä, joten hän tar-vitsi puolen vuoden miettimisajan, en-nen kuin päätös paikan jättämisestä varmistui. Hän hakeutui Leipzigiin ja otti vastaan Tuomaskirkon kanttorin kunnioitetun mutta huonosti palka-tun ja todella työlään viran. Työn luon-ne muuttui täysin. Sävellysrintamalla tämä tarkoitti maallisen soitinmusii-

kin jättämistä ja kokoaikaista keskit-tymistä kirkkomusiikin tekemiseen: hänen piti paitsi säveltää sekä Tuomas-kirkkoa että Nikolauksen kirkkoa varten uusi kantaatti joka sunnuntaiksi ja näi-den lisäksi motetteja tarvittaessa, sekä harjoittaa ja johtaa esitykset. Eikä täs-sä läheskään kaikki: astuessaan virkaan toukokuussa 1723 Bach joutui allekir-joittamaan ’reverssin’, jossa määriteltiin hänen tehtävänsä. Hän sitoutui mm. olemaan hyvänä esimerkkinä oppilail-le elämällä kunniallisesti ja yksinkertai-sesti, ”kirkon menojen pienentämisek-si” opettamaan pojille sekä laulu- että soitinmusiikkia, pitämään hyvää järjes-tystä kirkossa, suunnittelemaan esityk-set riittävän lyhyiksi ja ”oopperatyyliä välttäen”, menemään aina hautajaisiin poikien mukana ja olemaan matkusta-matta pois kaupungista ilman pormes-tarin lupaa.

Carl Philipp Emanuelin Bachin kir-joittaman nekrologin mukaan hänen isänsä sävelsi yhteensä viisi täyttä vuo-sikertaa kirkkokantaatteja, mikä tar-koittaisi runsasta 300 yksittäistä teos-ta; meidän päiviimme on säilynyt noin 200. Ylivoimainen valtaosa on peräi-sin Leipzigin ajan alkuvuosilta. Kuuden vuoden kuluttua – jolloin tapahtui Matteus-passion ensiesitys – näyttää tulleen jyrkkä käänne: vaikka Bach jat-koi Tuomas-kanttorina pitkälle 1740-lu-vulle saakka, hän sävelsi vuoden 1729 jälkeen vain kymmenkunta uutta kan-taattia, ja järjesteli sellaisten tekemisen sijasta vanhojen teostensa materiaalia

4

uusiin muotoihin ja toisenlaisia tehtä-viä varten. Tuohon aikaan materiaalin uusiokäyttö oli normaali toimintatapa.

Kantaatti nro 51 kantaa nimeä Jauchzet Gott in allen Landen (”Ylistäkää Jumalaa kaikkialla”), ja Bach sävelsi sen vuonna 1730. Käyttötarkoituksen (”15. Kolminaisuuden päivän jälkeinen sun-nuntai”) mukaisesti ensiesitys tapah-tui 17. syyskuuta 1730. Liturgisen käy-tön mahdollisuuksia kasvattaa Bac hin lisäämä epiteetti ”…tai mihin tahansa aikaan”. Nykyään kantaatteja kuiten-kin esitetään enemmän konserteissa kuin jumalanpalvelusten yhteydessä. Jauchzet Gott in allen Landen on niistä tunnetuimpia. Suosion perusta on yle-vän riemukkaassa ilmapiirissä ja näyt-tävässä virtuoosisuudessa. Bach on intoutunut kirjoittamaan suorastaan hurjaa taituritekstuuria sekä sopraano-solistille että trumpetille. Historioitsijat ovat ihmetelleet, kuka konservatiivi-sessa Leipzigissa kykeni tuohon aikaan laulamaan moisen stemman, ja on jopa arveltu, että laulaja olisi sopraanon si-jasta ollut falsettitenori, mahdollises-ti Bachin poika Carl Philipp Emanuel, joka kantaatin säveltämisen aikaan oli 16-vuotias.

Kysymyksessä on yksi neljästä Bachin kantaatista, joka on sävelletty sopraa-nosolistille ilman muita laulajia ja kuo-roa. Myös tavallisesta poikkeava soitin-nus (trumpetti, kaksi viulua, alttoviulu ja continuo-basso) korostaa teoksen erityisluonnetta ja liittää sen italialai-seen linjaan, esimerkiksi Alessandro Scarlattin perintöön. Tuntematon teks-tin tekijä on käyttänyt Raamatun koh-tia mm. Psalmeista 26 ja 138 sekä Valitusvirsien 3. lukua, mutta suoria viittauksia 15. Kolminaisuuden päivän jälkeisen sunnuntain liturgiseen teks-tiin (esim. Vuorisaarnan opetukseen aineellisen hyvän tavoittelun toissijai-suudesta) ei ole. Tämä on tietysti mah-dollistanut teoksen käyttämisen ”mihin tahansa aikaan”. Kantaatissa on viisi osaa. Pieni erikoisuus on se, että sop-raanosolisti esittää koraali-osassa virsi-melodian ja jättää sen kontrapunktisen kuvioinnin kahden viulun tehtäväk-si. Finaalina on koloratuurikuvioissaan rohkea ja mielikuvituksekas Alleluia, Mozartin vastaavien numeroiden pys-typäinen edelläkävijä.

5

1. Aria

Jauchzet Gott in allen Landen! Was der Himmel and die Welt an Geschöpfen in sich hält, müsse dessen Ruhm erhöhen, und wir wollen unserm Gott gleichfalls jetzt ein Opfer bringen, dass er uns in Kreuz and Not allezeit hat beigestanden. Jauchzet Gott in allen Landen!

2. Recitativo

Wir beten zu dem Tempel an,da Gottes Ehre wohnet,da dessen Treu, so täglich neu,mit lauter Segen lohnet.Wir preisen, was er an uns hat getan.Muß gleich der schwache Mund von seinen Wundern lallen, so kann ein schlechtes Lob ihm dennoch wohlgefallen.

3. Aria

Höchster, mache deine Gute ferner alle Morgen neu!So soll für die Vatertreuauch ein dankbares Gemütedurch ein frommes Leben weisen,dass wir deine Kinder heißen.

JAUCHZET GOTT IN ALLEN LANDEN(Anonyymi runoilija, koraalin teksti: Johann Gramann)

YLISTÄKÄÄ JUMALAA KAIKKIALLA (Suomennos: Marja Itkonen-Kaila)

1. Aaria

Ylistäkää Jumalaa kaikkialla! Kaikki luodut niin taivaassa kuin maan päällä ylistäkööt hänen kunniaansa! Mekin tahdomme nyt tuoda Jumalallemme kiitosuhrin, koska hän on tuskassa ja hädässä aina ollut tukenamme. Ylistäkää Jumalaa kaikkialla!

2. Resitatiivi

Me rukoilemme temppelissä,jossa Jumalan kunnia asustaaja jossa hänen uskollisuutensa, joka päivä uusi,suo meille pelkkää siunausta.Me ylistämme sitä mitä hän on meille tehnyt.Vaikka huulet ovat voimattomatkertomaan hänen ihmeitään,heikkokin ylistyson kuitenkin hänelle mieleen.

3. Aaria

Korkein, olkoon hyvyytesiedelleenkin joka aamu uusi.Silloin me kiitollisina isällisestä huolenpidostasi osoitamme hurskaalla elämällämme, että olemme Sinun lapsiasi.

6

4. Choral

Sei Lob und Preis mit EhrenGott Vater, Sohn, Heiligem Geist!Der woll’ in uns vermehren,was er uns aus Gnaden verheißt,dass wir ihm fest vertrauen,gänzlich uns verlass’n auf ihn,von Herzen auf ihn Bauen,dass uns’r Herz, Mut und Sinnihm festiglich anhangen;drauf singen wir zur Stund:Amen! wir werd’n’s erlangen,glaub’n wir aus Herzens Grund.

5. Aria

Alleluja!

4. Koraali

Ylistys, kiitos ja kunnia Isälle Jumalalle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle!Mitä hän on armossaan meille luvannut,se yhä voimistukoon meissä,että voimme luottaa lujasti häneen,jättäytyä hänen haltuunsa,koko sydämestämme nojautua häneen;että sydämemme, sielumme ja mielemmesaavat hänestä vahvan turvan.Laulakaamme siis nyt:Aamen! Tämän kaiken me saamme,jos uskomme täydestä sydämestämme.

5. Aaria

Halleluja!

Mahlerin tuotannossa neljä ensimmäis-tä sinfoniaa on yleensä ollut tapana erottaa omaksi kokonaisuudekseen. Niitä yhdistää ennen kaikkea taustalla oleva saksalainen kansanrunokokoel-ma Des Knaben Wunderhorn (”Pojan ihmetorvi”) ja sille ominainen maail-ma. Mutta olisi ollut Mahlerille täysin mahdotonta, että atmosfääri olisi py-synyt yhtenäisenä monen sinfonian mittaisen kaaren ajan. Saman voi sa-noa vielä vahvemmin: yhtenäisyys ei ollut Mahlerille mikään erityinen arvo. Hän oli pluralisti: hän näki maailman

GUSTAV MAHLER (1860–1911): SINFONIA NRO 4

lukemattomien ilmiöiden kaoottise-na temmellyskenttänä, hän ei uskonut ”puhtauteen” sen enempää opillisissa kysymyksissä kuin ihmisyksilön tun-teissa tai joukkojen kollektiivisissa tun-noissa, eikä hän juurikaan perustanut kurinalaisesta logiikasta.

Sinfoniat 1–4 ovat yksi kokonaisuus nimenomaan mahlerilaisessa mielessä: sana ’kokonaisuus’ on otettava äärim-mäisen väljästi. Sinfoniat valottavat eri puolilta ideoiden vyyhtiä, joka on kerit-ty kokoon paitsi egotrippailun tuloksis-ta myös ns. völkisch-aatteen piiriin kuu-

7

luvista tuntemuksista: uskosta kansan juurevissa riveissä asuvaan oikeuteen, luonnontilaisten ilmiöiden palvonnas-ta, panteismista, avoimen naivistisesta taivas- ja ikuisuuskuvasta sekä yleensä-kin älyllisen hahmottamisen halveksun-nasta. Völkisch oli varhaisromantiikan ideologien inspiroimana syntynyt aate, FT Petteri Pietikäisen mukaan ”noidan-kattilallinen tunnevaltaisesti artikuloi-tuja uskomuksia, pelkoja ja toiveita”. Aatteen myöhempi historia kytkeytyy yhtä epä-älyllisiin rotupuhtauspyrki-myksiin; völkischin yhteydet natsismiin ovat ilmeiset. Niillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä juutalaissyntyisen Mahlerin kanssa. Kun ”Pojan ihmetor-vi” vuonna 1808 julkaistiin, se oli kuin taivaan lahja völkisch-liikkeelle, ja sellai-sena sitä kohdeltiinkin. Antologia edus-ti kaikkia völkischin tunnuspiirteitä, ja ennen pitkää sitä luettiin hiukan liian pyhänä kirjana, samaan tapaan kuin Kalevalaa Suomessa pahimpina kansal-liskiihkon aikoina.

Myös nuorelle Mahlerille Des Knaben Wunderhorn edusti pyhiä arvoja, mutta oman käyristyneen minäkuvansa vuok-si hän löysi sieltä kaikupohjaa toisen-kinlaisille virityksille. Ilon ja ylpeyden tunteet vinoutuivat ja potensoituivat: alakulo ja suru kasvoivat kolossaalisek-si hädäksi ja ahdistukseksi, vaeltavasta kisällistä tuli irrallisuuden edustaja pal-jon syvemmässä merkityksessä kuin kansanrunon rallattelevaa pintaa kat-soen luulisi. Asiaankuuluvan romantti-sella metaforalla: Wunderhorn-runous oli Mahlerille kuin vallattomasti kään-tyilevä tuuli, ja säveltäjänä hän repi ja ompeli omasta selkänahastaan jätti-mäisiä pallopurjeita, jotka sitten kuljet-

tivat sinfonialaivaa maailman merille. Ensimmäisessä sinfoniassa avainkäsit-teet olivat luonnonmystiikka ja kansan-henkisyys, joka sai lisäpotkua banaa-lien asioiden populistisesta tärkeäksi korottamisesta. Ironiasta viiltävyyttä ammentava maailmantuska hallitsee toista sinfoniaa. Kolmannessa Mahler palasi luonnontunteeseen, mutta tällä kertaa sekä panteistisesti että kristilli-sesti uskonnollisessa valaistuksessa.

Neljännessä sinfoniassa Mahler luot-taa lapsen näkökulmaan, mikä ilmenee esitystavan hienovaraisena yksinker-taistamisena ja karheanihastuttava-na naivismina. Tavoilleen uskollisena Mahler ei nytkään hahmota ideaansa yksitasoisesti. Katse on lapsen silmi-en, mutta se mitä katsotaan, vaihte-lee osasta toiseen. Mahler kieltäytyi il-kikurisen visusti liittämästä sinfoniaan ohjelmaa, vaikka sellainen olisi hänen mukaansa ollut helposti annettavissa. Toisissa yhteyksissä hän silti paljasti eri osiin liittyviä mielteitä: ensimmäi-sessä ollaan ihmisten keskuudessa, toi-sessa kuolema ottaa aktiivisen roolin, kolmannen hartaan tunnelman takana on kirkon holviin sijoitetun kivisen sar-kofagin katsominen, neljäs puhuu tai-vaan iloista. Lapsinäkökulma on puh-taimmillaan finaalin sopraanosoolossa, joka valmistui kauan ennen muita osia. Mahler kirjoitti sen jo 1892 ja tarkoitti sen seitsemänneksi osaksi kolmanteen sinfoniaan, jossa sen otsikko olisi ollut ”Mitä lapsi minulle kertoo”. Ei ole tie-dossa, miksi Mahler ratkaisi asian näin; ehkä hän ajatteli lapsenusko-ilmiön tar-vitsevan laajempaa käsittelyä.

Muut osat Mahler sävelsi kesien 1899–1900 aikana ja teos sai ensiesi-

8

tyksensä Münchenissä marraskuus-sa 1901. Vastaanotto oli kurja, ja sama toistui seuraavissa esityksissä Wienissä, New Yorkissa ja muualla. Edeltäviä sin-fonioita pienemmät mittasuhteet ja jopa ensiosan wieniläinen Gemütlichkeit tulkittiin kaikin tavoin väärin: puhuttiin avuttomuudesta, naurettavuudesta ja ”kiusallisesta” lapsellisuudesta. Musical Courierin arvostelija luonnehti yksin-kertaisuutta ”kuolaavaksi ja kuohituk-si” ja tuon ajan kriitikon tylyydellä piti siihen käyttämäänsä tuntia tuskallisim-pana kidutuksena, mihin oli joutunut alistumaan. Eipä ollut ensimmäinen väärässä ollut kriitikko, eikä toki viimei-nenkään! Mutta lankesiko Mahler itse kaivamaansa kuoppaan? Hän oli totut-tanut yleisön ja kriitikot siihen, että hä-nen sinfoniansa ovat pituudeltaan ja koneistoltaan jättiläismäisiä, ja nyt hän tarjoili lähes normaalikokoisen kattauk-sen, jonka sisältö vaikutti vanhanaikai-selta. Nykyään neljäs lienee Mahlerin soitetuin sinfonia, mikä johtuu sen sel-keydestä, suhteellisen lyhyestä kestos-ta ja verrattain pienistä tuotantokus-tannuksista.

Ensimmäinen osa on ongelma-ton sonaattimuoto ja se tarjoilee heti alussa tukun iloisia, mukaansa tem-paavia aiheita. Kehittely on perus-teellinen, mutta olennaisempaa on se, mitä se ei ole: siitä puuttuu raska-us, pateettisuus, suurieleinen retoriik-ka ja synkänmusta huumori. Toinen osa on ulkonaisesti kevyt ja mutkaton Ländler, mutta sisäänrakennettu kuo-leman läsnäolo tekee siitä makaaberin. Kuolemaa edustaa tavallista korkeam-malle viritetty sooloviulu, jonka Mahler halusi soivan halvan viulun tavoin (”wie

eine Fiedel”). ”Tämä on kuoleman kaa-mea tanssi, jota johtaa kansanomaisen demonologian Freund Hein (eli kuole-ma). Luurankohahmon väärin viritetty viulu kuullaan osan alussa… Scherzo on niin salamyhkäinen, hämäävä ja yli-luonnollinen, että tukkasi nousee pys-tyyn kun kuulet sen”, kirjoitti Mahler ystävälleen, ja jatkoi: ”Mutta seuraa-van Adagion aikana huomaat heti, ettei scherzoa ollut tarkoitettu niin vakavasti otettavaksi.” Adagio on harras ja rauhal-linen. Muodoltaan se on väljä muunnel-masarja, jota kontrabassojen ostinato pitää koossa. Lopussa räjähtää suuri purkaus, jonka raikuessa tämä ostina-to siirtyy patarummuille. Pian musiikki haipuu kuulumattomiin. Finaalissa mu-kaan liittyy sopraanosolisti, joka esittää viattoman, suloisen taivasnäyn. Sanat ovat köyhälistörunoutta, ja niinpä rie-mun aihe on taivaan materiaalinen yl-täkylläisyys. Vain rikkaat voivat kuvi-tella taivaaseensa jotain henkisempää! Kaiketi juuri tämä näkökulma loksaut-taa Mahlerin tavoitteleman ilmapiirin kohdalleen.

Jouni Kaipainen

9

Me nautimme taivaallisista iloista,siksi pyrimme välttämään kaikkea maallista.Mitään maailmallista hälinääei kuulla taivaassa!Kaikki elävät suloisessa rauhassa.Silti me osaamme olla iloisiakin;Me tanssimme ja loikimme,hyppelemme ja laulamme.Taivaassa Pyhä Pietari katselee vieressä.

Johannes päästää karitsan ulos,teurastaja Herodes on jo valmiina.Me johdatamme kärsivällisen,viattoman, kärsivällisen,suloisen karitsan kuolemaan.Pyhä Luukas teurastaa härkänsäsen kummemmin asiaa pohtimatta.Viini ei maksa helleriäkääntaivaallisessa viinikellarissa;pienet enkelit leipovat leivän.

Kaikenlaisia hyviä yrttejäkasvaa taivaallisessa puutarhassa,maukasta parsaa, papujaja mitä vain tahdotaan.Täysinäiset vadit ovat valmiina meitä varten!Hyviä omenoita, päärynöitä ja viinirypäleitä;puutarhurit sallivat meidän nauttia niitä kaikkia.Jos tahdot maistaa kaurista tai jänistä,niin keskellä katuahanniitä juoksee vastaan.Jos sattuisi olemaan paastopäivä,niin kaikki kalat uivat mielihyvin luoksesi!Siinä juoksee jo Pyhä Pietariverkkoineen ja syötteineentaivaalliselle kalalammikolle.Pyhä Martta saa luvan olla kokkina.

DAS HIMMLISCHE LEBEN(Des Knaben Wunderhorn -kokoelmasta)

TAIVAALLINEN ELÄMÄ (Suomennos: Erkki Pullinen)

Wir genießen die himmlischen Freuden,Drum tun wir das Irdische meiden.Kein weltlich’ GetümmelHört man im Himmel!Lebt alles in sanftester Ruh’.Sind dennoch ganz lustig daneben.Wir tanzen und springen,Wir hüpfen und singen.Sankt Peter im Himmel sieht zu.

Johannes das Lämmlein auslasset,Der Metzger Herodes drauf passet.Wir führen ein geduldig’s,Unschuldig’s, geduldig’s,Ein liebliches Lämmlein zu Tod.Sankt Lucas den Ochsen tät schlachtenOhn’ einig’s Bedenken und Achten.Der Wein kost’ kein HellerIm himmlischen Keller;Die Englein, die backen das Brot.

Gut’ Kräuter von allerhand Arten,Die wachsen im himmlischen Garten:Gut’ Spargel, FisolenUnd was wir nur wollen!Ganze Schüsseln voll sind uns bereit!Gut’ Äpfel, gut’ Birn’ und gut’ Trauben;Die Gärtner, die alles erlauben.Willst Rehbock, willst Hasen, Auf offener StraßeSie laufen herbei.Sollt’ ein Fasttag etwa kommen,Alle Fische gleich mit Freuden angeschwommen!Dort läuft schon Sankt PeterMit Netz und mit KöderZum himmlischen Weiher hinein.Sankt Martha die Köchin muß sein.

10

Kein’ Musik ist ja nicht auf Erden,Die uns’rer verglichen kann werden.Elftausend Jungfrauen Zu tanzen sich trauen.Sankt Ursula selbst dazu lacht.Cäcilia mit ihren VerwandtenSind treffliche Hofmusikanten!Die englischen StimmenErmuntern die Sinnen,Daß alles für Freuden erwacht.

Eihän maan päällä ole mitään musiikkia,jota voisi verrata meidän taivaallisiin säveliimme.Yksitoistatuhatta neitsyttäuskaltautuu tanssimaan.Itse Pyhä Ursula myhäilee vieressä.Cecilia ja hänen sukulaisensaovat verrattomia hovimuusikoita!Enkelten äänetvirkistävät mieliämme niin,että kaikki heräävät riemuitsemaan.

PABLO HERAS-CASADO

Espanjan Granadasta kotoisin olevan kapellimestari Pablo Heras-Casadon poikkeuksellisen monipuolinen reper-tuaari sisältää suurten sinfonioiden ja oopperoiden lisäksi historiallises-ti tiedostavan esitystavan ja nykymu-siikkia. Komeettamaisen uran luonut Heras-Casado nimitettiin vuonna 2011 nelivuotiskaudeksi newyorkilaisen St. Luken orkesterin ylikapellimestariksi, johon sisältyy vuosittainen konsertti-sarja Carnegie Hallissa.

Tällä kaudella Heras-Casado deby-toi RSO:n lisäksi mm. New Yorkin fil-harmonikkojen, Philadelphian orkes-terin, Lontoon sinfoniaorkesterin, Philharmonia-orkesterin ja Leipzigin Gewandhaus-orkesterin kanssa sekä Metropolitanissa, jossa hän johtaa Verdin Rigoletton. Lisäksi hän palaa johtamaan San Franciscon sinfonia-orkesteria, Concertgebouw-orkesteria, Rotterdamin ja Münchenin filhar-

monikkoja sekä vierailee johtamassa Mariinski-teatterissa sarjan konsertti- ja oopperaesityksiä.

Heras-Casado on levyttänyt Schu-bertin sinfoniat nro 3 ja 4 Freiburgin barokkiorkesterin kanssa (Harmonia Mundi) sekä Verdin baritoniaarioita Plácido Domingon ja Orquesta de la Comunidad Valenciana -orkesterin kanssa (Sony). Hän levyttää myös Deutsche Grammophonille.

11

MOJCA ERDMANN

Saksalaissyntyisen sopraanon Mojca Erdmannin laaja repertuaari ulot-tuu barokkimusiikista nykymusiikkiin. Nousukiidossa oleva laulaja on saa-nut kiitosta etenkin kauniista äänes-tään ja ammattitaidostaan. Vuonna 2011 New Yorkin Metropolitanissa de-bytoinut Erdmann esiintyy säännölli-sesti Amsterdamin Concertgebouw’ssa, Berliinin filharmoniassa, Musikvereinissä Wienissä ja Alte Operissa Frankfurtissa, jossa hän oli residenssitaitelijana vii-me kaudella. Kapellimestareista hän te-kee säännöllistä yhteistyötä mm. Sir Simon Rattlen, Manfred Honeckin, Kent Naganon ja Daniel Hardingin kanssa.

Tällä kaudella Erdmann konsertoi eri puolilla Eurooppaa ja Japanissa. Ohjelmistossa ovat mm. Beethovenin Fidelion ja Mozartin Zaiden konsert-tiversiot sekä Orffin Carmina Burana. Oopperalavoilla Erdmann nähdään Straussin Ruusuritarin Sophien roolissa Wienissä, New Yorkissa, Münchenissä ja Pariisissa.

Erdmann on levyttänyt mm. Mahlerin neljännen sinfonian yhdessä Bambergin sinfonikkojen ja Jonathan Nottin kanssa (Tudor) sekä Ravelin L’enfant et les sortilèges -teoksen Berliinin filharmonikkojen ja Sir Simon Rattlen kanssa (Sony). Vuodesta 2009 hänellä on ollut eksklusiivinen levytys-sopimus Deutsche Grammophon -levy-merkin kanssa.

Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on tuottaa ja edistää suomalaista mu-siikkikulttuuria. Orkesterin uusi ylika-pellimestari on Hannu Lintu.

Radio-orkesteri perustettiin vuon-na 1927 kymmenen muusikon voimin. Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestarei-ta ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam, Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo. Saraste ja Oramo ovat RSO:n kunniakapellimestareita.

RADION SINFONIAORKESTERI

RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä si-jalla uusin suomalainen musiikki ja or-kesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtä-viin kuuluu myös koko suomalaisen or-kesterimusiikin taltioiminen kantanau-hoille Yleisradion arkistoon. Kaudella 2013–2014 orkesteri kantaesittää kuusi kotimaista Yleisradion tilaamaa teosta.

RSO on levyttänyt mm. Eötvösin, Nielsenin, Hakolan, Lindbergin, Saari-ahon, Sallisen, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Orkesterin le-

12

vytykset ovat saaneet merkittäviä tun-nustuksia, kuten BBC Music Magazine- ja Académie Charles Cros -palkinnot. Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonser-tot sisältävä levy Lisa Batiashvilin kanssa (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards -palkinnon 2008. Samana vuonna New York Times valitsi toisen Lindberg-levytyksen vuoden levyksi.

RSO tekee säännöllisesti konserttikier-tueita ympäri maailmaa. Kaudella 2013–2014 orkesteri tekee Hannu Linnun kanssa Keski-Euroopan kiertueen.

RSO:n kotikanava on Yle Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleen-sä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Osoitteessa yle.fi/klassinen voi konsertteja kuunnella sekä katsella korkealaatuisen livekuvan kaut-ta. Syksyllä 2013 Yle Teema lähetti kaikki Hannu Linnun johtamat konsertit suori-na lähetyksinä. RSO Musiikkitalossa -lä-hetykset jatkuvat keväällä vaihtuvien ka-pellimestarien seurassa.