12 askelta ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyteen Menetelmän ja työotteen ohella ratkaisukeskeisyys on tapa ajatella ja katsoa maailmaa. "Asiakas" -sanan tilalla voisikin siis yhtä hyvin olla vaikkapa sana "yksilö" tai "työntekijän" kohdalla esimerkiksi sana "ystävä". 1. Asiakaslähtöisyys/asiakasohjautuvuus Työskentelyn lähtökohtana ja huomion keskipisteenä on asiakkaan tapa elää ja hahmottaa todellisuus. Asiakkaan ajatuksiin, tunteisiin, ilmaisuihin, kokemuksiin, ehdotuksiin ja suunnitelmiin suhtaudutaan avoimesti ja todesti - kuullaan häntä.

2. Kunnioitus Kunnioittava asenne synnyttää kokemuksen tasa-arvosta. Asiakas on aina oman elämänsä asiantuntija, eikä työntekijän tarvitse tietää tai hallita kaikkea. Hänen tehtävänsä on tehdä asiakkaan kanssa yhteistyötä tämän ehdoilla ja tavoilla niin, että asiakas voi löytää elämästään merkitystä ja säilyttää omanarvontunteensa.

3. Luottamus asiakkaan voimavaroihin ja kykyihin "Ihminen kykenee muuttumaan, oppimaan, kasvamaan ja löytämään oman tiensä. Yksi tärkeimpiä ratkaisukeskeisen työtavan tavoitteita on saada asiakas tiedostamaan, että hänellä itsellään on kykyjä, voimavaroja, vahvuuksia ja mahdollisuuksia." Ratkaisukeskeisessä ajattelussa keskitytäänkin toimiviin asioihin ja onnistumisiin pyrkien lisäämään niitä.

4. Vastuun palauttaminen asiakkaalle Ratkaisukeskeisen työskentelyn keskiössä on asiakkaan näkemys omasta muutoksen, avun tai tuen tarpeestaan. Ihmisellä itsellään on vastuu omasta elämästään, emmekä voi muuttaa sitä hänen puolestaan - hänen on tehtävä se itse.

5. Toiveikkuuden ja myönteisyyden etsiminen ja näkeminen Vaikeatkin tilanteet ovat ratkaistavissa uusilla tavoilla, jolloin menneisyyden kokemuksista voi tulla voimavara. Asiakkaiden valmiit tarinat omasta elämästään ovat usein ongelmatarinoita, ja vieläpä toisten ihmisten laatimia. Ratkaisukeskeisessä työotteessa lähdetään etsimään myönteisiä poikkeuksia, mielihyvän lähteitäja piilossa olevia kykyjä. Mielikuvat, huumori ja leikillisyys auttavat rentoutumaan ja löytämään uusia näkökulmia.

6. Tavoitteellisuus Keskinäinen yhteistyö perustuu asiakkaan omien tavoitteiden etsimiseen ja määrittelemiseen. Ongelman rajaaminen ratkaistavaan muotoon on tärkeää. Suuntaamalla ajatukset ja keskustelu tulevaisuuteen pyritään näkemään mahdollisuuksia myös nykyhetkessä. Etsitään merkkejä ensimmäisistä, kohti ratkaisua vievistä askelista ja ohjataan kielenkäyttöä tavoite- ja onnistumispuheen suuntaan ongelmapuheen sijaan.

7. Keskitytään edistykseen, onnistumisiin, uusiin vaihtoehtoihin, ratkaisuihin Ratkaisuihin, onnistumisiin, arvokkuuteen ja selviytymiseen kietoutuvan dialogin luominen on työntekijän tehtävä. Asiakkaan vaikeudet pyritään määrittelemään uudelleen. Diagnosoinnin, patologisoinnin ja syyttelyn sijaan (miksi-kysymykset) keskitytään kuka-, mitä-, miten-, milloin- ja kuinka-kysymyksiin.

8. Kieli on tärkeää Kieli luo todellisuutta ja ihmissuhteita ollen näin tärkeä väline yhteistyön totteuttamisessa. Erilaisten puhetapojen kautta syntyy erilaisia yhteyksiä ja kokemuksia sekä päinvastoin.

"Sanat avaavat ja sulkevat, lukkiuttavat ja tekevät mahdolliseksi, ovat portteja erilaisiin asioihin. Ne ovat tekoja, aseita, symboleja, välineitä; niissä on voimaa. Sanat kertovat asioita ja saavat niitä tapahtumaan." Sanoja voi valikoida, täsmentää ja jalostaa kielteisistä ilmauksista kohti toiminnan kuvauksia sekä ongelmapuheesta kohti mahdollisuuksien kieltä.

9. Muutos on väistämätön "Milloinkaan ei ole aina." Ongelma tai ongelmallinen käyttäytyminen ei vaikuta kaikkeen asiakkaan elämässä. Näitä myönteisiä poikkeuksia ja luonnollisia muutoksia pyritään yhdessä etsimään ja löytämään. Keskitytään niihin

asioihin, joita asiakkaalla on mahdollisuus muuttaa. Usein muutos yhdessä asiassa synnyttää muutoksia myös muissa asioissa. Pienikin muutos voi olla riittävä.

10. Yhteistyö perustuu avoimeen kommunikaatioon ja ajatusten vaihtoon Asiakas päättää, mihin hän haluaa juuri nyt keskittyä ja osallistuu aktiivisesti työjärjestysten laatimiseen. Hyödynnetään yhteistyötä, annetaan kaikille läsnäolijoille mahdollisuus osallistua ongelman ratkaisemiseen sekä rohkaistaan heitä tekemään kysymyksiä ja ihmettelemään. Yhtä ainoaa oikeaa näkökulmaa ei ole olemassa. 11. Myönteinen palaute ja ansionjako "Asiakkaalle annetaan palautetta välittömästi. Keskitytään hänen elämänsä toimiviin puoliin, yrittämisiin, onnistumisiin, oivalluksiin. Etsitään lupaavia alkuja ja ituja. Kehutaan. Osoitetaan, mitä myönteistä asiakas on jo tehnyt ja mitä hän on saanut aikaan ratkaistessaan ongelmaansa. Palautteella korostetaan omaa vastuuta ja ansiota muutoksen aikaansaamisessa." Palaute toimii vuoropuhelun synnyttäjänä ja motivoijana sekä suuntaa katsetta tulevaisuuteen ja auttaa eteenpäin. Myös työntekijän on hyvä pyytää palautetta ja muuttaa tarvittaessa toimintaansa sen suuntaisesti: "olinko avuksi, löysitkö uusia näkökulmia tai vaihtoehtoja?"

12. Työntekijän tehtävä on tunnistaa muutosta luovia voimia ja vahvistaa niitä Työntekijä ei määrittele eikä luokittele, vaan pyrkii tietämisen sijaan "tietämättömyyteen" (not knowing). Esitettyjen kysymysten ja keskustelunaihioiden avulla ohjataan vuorovaikutusta ja luodaan vaihtoehtoista todellisuutta sekä johdatellaan asiakasta etsimään omia voimavarojaan ja ratkaisutapojaan. Keskitytään asioihin, joita asiakas on valmis muuttamaan sekä pyritään nostamaan esiin pientenkin tavoitteiden saavuttamisen merkitys. Lähde: Helle, Leena. 1999. Milloinkaan ei ole aina! 12 askelta ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyteen. RATKES 2/99, 10-15. (PDF)

Mielekkyyden ja merkityksellisyyden voimauttava vaikutus "Merkitystä vaille jääneet tapahtumat sitovat henkisiä voimavaroja ja vähentävät selviytymiskykyä. Jokainen voi rakentaa merkityksiä nykyiselle, tulevalle ja menneelle. Esimerkiksi myönteinen merkityksenanto aikaisemmille, vaikeiksi koetuille tapahtumille lohduttaa, rauhoittaa ja antaa tilaa tuleville suunnitelmille. Joskus taakaksi koetut menneet muistot saavat (takautuvan) merkityksen kautta uudenlaista sisältöä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen." "ESIMERKKI 16: Aira ja Leena saavat molemmat yllättäen, ilman ennakkovaroitusta, irtisanomiskirjeen, jossa ilmoitetaan heidän työsuhteensa päättyvän kolmen kuukauden kuluttua. Syynä on yhtiön fuusioituminen. Aira tulkitsee kirjeen näin: 'Irtisanomiskirje sattui oikeaan aikaan, koska olin muutenkin suunnitellut oman yritystoiminnan aloittamista. Tämä vain nopeuttaa suunnitelmiani.' Leena tulkitsee kirjeen näin: 'Minä en voi ymmärtää, miksi juuri minut irtisanotaan. Putoan aivan tyhjän päälle, mitä minä nyt teen.' Aira selviytyy muutoksesta paremmin kuin Leena, joka ei löydä tapahtumalle merkitystä. Irtisanomiskirje jää ymmärtämättömäksi, merkitystä vaille olevaksi tapahtumaksi, joka sitoo kauan voimavaroja. Merkitys on kuitenkin aina yhteydessä elämän kokonaisuuteen. Leena ja Aira tulkitsevat kirjeen merkityksen oman elämänsä sisällön mukaisesti. Merkityksen löytämisellä ei tarvitse olla yhteyttä todellisuuteen. Emme voi kysyä, onko Airan irtisanomiselleen antama merkitys oikea vai väärä. Jos se vaikuttaa Airan elämän uudelleen suuntautumiseen, se on hänelle merkityksellinen, ja se riittää." Lähde: Sihvonen, Arja. 1996. Miten ehkäisen työuupumuksen. Helsinki: Suomen mielenterveysseura, SMS-Julkaisut.