1 Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit - helsinki.fi · koko yhteisöä koskeva käänteisen kie-lenvaihdon prosessin: kielenvaihtoa suomen kielen hyväksi alettiin vastus-taa

HELSINGIN YLIOPISTOHELSINGFORS UNIVERSITET

UNIVERSITY OF HELSINKIHUMANISTINEN TIEDEKUNTAHUMANISTISKA FAKULTETEN

FACULTY OF ARTS

1 Suomalais-ugrilaiset kieletja kulttuurit

Valintakoemateriaali 2018

Kovács, MagdolnaOlesk, SirjePasanen, AnnikaPraakli, KristiinaPuura, UlriikkaTánczos, OutiVecsernyés, Ildikó

Tervetuloa lukemaan johdantomateriaalia suomalais-ugrilaisiin kieliin ja kulttuureihin! Materiaali koostuu35 sivusta. Sivut toimivat itsenäisinä tietopaketteina,mutta muodostavat myös kokonaisuuden, jokakannattaa lukea numerojärjestyksessä. Joukossa onlinkkejä, joita seuraamalla saat lisätietoa ja voit myösesim. kuunnella kielinäytteitä. Linkkien seuraaminen eiole pakollinen osa valintakokeeseen valmistautumista.

SISÄLLYS

1. Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit -valintakoemateriaali

2. Suomalais-ugrilaiset eli uralilaiset kielet ja niidenpuhuma-alueet

3. Elinvoimaisia ja uhanalaisia kieliä4. Inarinsaamen uusi alku5. Miten kieli muuttuu?6. Morfologinen typologia7. Palikkatesti8. Mordvalaiskielet suomalais-ugrilaisten kielten

joukossa9. Mordvalaiskielet – kielitypologin aarreaitta10. Miten määräisyyttä merkitään – kielitypologinen

näkökulma11. Määräisyys ersässä ja mokšassa12. Kielellisiä näkymiä Itämeren alueella13. Inkerinmaa – monikielisestä yksikieliseksi14. Miksi vatjan kieli on ainutlaatuinen15. Suomalais-ugrilainen mediamaailma16. Vähemmistöt enemmistömediassa17. Pikkuisen vepsän kirjakielen hallitsee vain harva18. Identiteetti, kansallisuus ja kieli19. Kuka on udmurtti?20.Mistä sanat tulevat?21. Etymologian peruskriteerit22. Omaperäiset perussanat vanhimmassa

kantakielessä23. Balttilaislainat itämerensuomessa24. Kolme ikkunaa Viron historiaan25. Kolme kirjailijaa – virolais-suomalaista

kirjallisuushistoriaa26. Viron kieli27. Viro ja suomi rinnakkain28. Unkari lännen ja idän välissä29. 1900-luvun historian käännekohtia Unkarissa30. - 31. Neljä ikkunaa Unkarin kirjallisuuteen32. Unkarin ja suomen yhteistä sanastoa33. Unkarin ja suomen yhtäläisyyksiä34. Unkarin ja suomen eroja35. Lähteet

Balatonjärvi Unkarissa. Kuva Frida Cziczer.

Inarijärvi. Kuva Markus Juutinen.

TekijätAjanki, Rigina(toimitus ja taitto)Ehala, MartinForsberg, Ulla-MaijaGrünthal, RihoHamari, ArjaJedygarova, SvetlanaJunttila, Santeri



FACULTY OF ARTS

2 Suomalais-ugrilaiset eliuralilaiset kielet ja niidenpuhuma-alueet

http://www.helsinki.fi/hyy/skv/

alkukoti/ak9kartta.pdfMistä tietää, mitkä kielet ovat suomalais-ugrilaisia?

Nykykäsityksemme perustuu historiallis-vertailevankielitieteen metodien avulla todettuun kielisukulai-suuteen. Nykyisin puhutuille suomalais-ugrilaisillekielille voidaan rakentaa yhteinen, tuhansia vuosiasitten puhuttu kantakielimuoto, suomalais-ugri-lainen kantakieli. Tässä materiaalissa pääset tutustu-maan esim. ikivanhaan jaettuun sanastoon ja kieltenrakenteiden yhtäläisyyksiin.

Mitä tarkoittaa * sanan edessä?

Muodoista ja sanoista, jotka on voitu päätel-lä dokumentoitujen kielenainesten pohjalta,käytetään nimitystä rekonstruktio eliuudelleen rakennettu muoto tai sana. Senmerkkinä on sanan edessä esiintyvä asteris-ki, *. Esimerkiksi suomen sanan kyy vasti-neita löytyy useista sukukielistä, ja suoma-lais-ugrilaiseen kantakieleen sille voidaanrekonstruoida muoto *küji (rekonstruktiois-sa käytetään y-kirjaimen sijaan kirjainta ü).

Mitä tarkoittaa * sanan edessä?

Muodoista ja sanoista, jotka on voitu päätel-lä dokumentoitujen kielenainesten pohjalta,käytetään nimitystä rekonstruktio eliuudelleen rakennettu muoto tai sana. Senmerkkinä on sanan edessä esiintyvä asteris-ki, *. Esimerkiksi suomen sanan kyy vasti-neita löytyy useista sukukielistä, ja suoma-lais-ugrilaiseen kantakieleen sille voidaanrekonstruoida muoto *küji (rekonstruktiois-sa käytetään y-kirjaimen sijaan kirjainta ü).

Lue lisääkantakielestä jarekonstruktioistaKantauralinperuskurssi löytyyJaakko Häkkisen web-sivuilta:Kantauraliaulkomaaneläville

Lue lisääkantakielestä jarekonstruktioistaKantauralinperuskurssi löytyyJaakko Häkkisen web-sivuilta:Kantauraliaulkomaaneläville

Udmurtteja. Kuva Svetlana Jedygarova.

Suomalais-ugrilaisesta kielikunnasta käytetään myös nimitystä uralilainen kielikunta. Yllä olevasta kartasta näet perheeseenkuuluvat kielet ja niiden puhuma-alueet.



FACULTY OF ARTS

3 Elinvoimaisia jauhanalaisia kieliäAnnika Pasanen

1. Sisä-Venäjän maaseudullapuhutut useamman sadan taikymmenen tuhannen puhujankielet, jotka siirtyvät edelleenlapsille kyläyhteisöissä ydin-puhuma-alueillaan. Kaupunkiym-päristöissä ne taas siirtyvät heikosti.Näitä kieliä ovat komisyrjääni,komipermjakki, udmurtti, niittymari,vuorimari, ersämordva ja mokša-mordva.

2. Pohjoisten alkuperäiskanso-jen kielet, joita edelleen käyte-tään ja siirretään lapsille luon-taistaloudesta elävissä perheis-sä. Niiden asema kylissä ja kaupun-geissa sen sijaan on hyvin marginaa-linen. Tähän ryhmään kuuluvat tund-ranenetsi, metsänenetsi, selkuppi(pohjoisselkuppi), hanti (itä- ja poh-joishanti), mansi (pohjoismansi).

3. Hyvin erilaisissa ympäristöissäpuhutut, erikokoiset kielet, joidensiirtyminen lapsille on katken-nut. Tällaisia ovat kildininsaame,turjansaame, karjala, lyydi, vepsä,inkeroinen, vatja, metsäenetsi, tund-raenetsi, nganasani ja eräät hantin jamansin kielen päämurteiksi määri-tellyt kielimuodot.

1. Sisä-Venäjän maaseudullapuhutut useamman sadan taikymmenen tuhannen puhujankielet, jotka siirtyvät edelleenlapsille kyläyhteisöissä ydin-puhuma-alueillaan. Kaupunkiym-päristöissä ne taas siirtyvät heikosti.Näitä kieliä ovat komisyrjääni,komipermjakki, udmurtti, niittymari,vuorimari, ersämordva ja mokša-mordva.

2. Pohjoisten alkuperäiskanso-jen kielet, joita edelleen käyte-tään ja siirretään lapsille luon-taistaloudesta elävissä perheis-sä. Niiden asema kylissä ja kaupun-geissa sen sijaan on hyvin marginaa-linen. Tähän ryhmään kuuluvat tund-ranenetsi, metsänenetsi, selkuppi(pohjoisselkuppi), hanti (itä- ja poh-joishanti), mansi (pohjoismansi).

3. Hyvin erilaisissa ympäristöissäpuhutut, erikokoiset kielet, joidensiirtyminen lapsille on katken-nut. Tällaisia ovat kildininsaame,turjansaame, karjala, lyydi, vepsä,inkeroinen, vatja, metsäenetsi, tund-raenetsi, nganasani ja eräät hantin jamansin kielen päämurteiksi määri-tellyt kielimuodot.

Maailman kielistä onvaarassa sammualähivuosikymmeninävähintään puolet.

Suomalais-ugrilaisia kieliä puhutaanSuomessa, Ruotsissa, Norjassa, Viros-sa, Latviassa, Unkarissa ja sen naapuri-maissa. Suurimmalle osalle kielikun-nan kielistä kotivaltio on Venäjä. Suo-messa on suomen kielen lisäksi puhut-tu iät ja ajat neljää uralilaista kieltä:pohjoissaamea, inarinsaamea, koltan-saamea ja karjalaa.

Suomalais-ugrilaisia kieliä on noin kolmesta-kymmenestä reiluun neljäänkymmeneen riip-puen siitä, mihin vedetään kielen ja murteenraja. Yleensä puhutaan esim. hantin kielestä jasen itä-, länsi- ja pohjoismurteista. Näidenmurteiden välinen ymmärrettävyys on kuiten-kin huomattavasti heikompaa kuin vaikkaparuotsin ja tanskan välillä tai suomen ja karjalankielen välillä, joten yhtä hyvin voisi puhua eril-lisistä hantilaiskielistä. Kahden puolen Torni-onjokea puhuttua kielimuotoa taas pidetäänSuomen puolella suomen peräpohjalaismur-teena ja Ruotsin puolella meänkielenä. Kielenja murteen rajanvetoon vaikuttavat myös poli-tiikka, identiteetti, kulttuuri ja kielenpuhujienpyrkimykset.

Uhanalaiset uralilaiset

UNESCO:n atlaksessa kaikki uralilaisen kieli-kunnan kielet lukuunottamatta suomea, viroaja unkaria määritellään uhanalaisiksi. Toisi-naan esitetään, että kielten sammuminen olisijonkinlainen luonnollinen prosessi, osa evoluu-tiota. Samalla logiikalla voi väittää, että isom-man väkivalta pienempää kohtaan tai ihmisenharjoittama luonnon tuhoaminen ovat luon-nonlaki. Kielenvaihto johtuu ihmisen toimin-nasta, ja ihmisen toiminnalla vähemmistö-kielien elinvoimaisuutta voi myös lisätä.

Oikeus omaan kieleen onkaikille sama, muuttumatonihmisoikeus. Sillä ei ole merki-tystä, onko puhujia muutamasata vai muutamia miljoonia.

Kielen elinvoimaisuuskoostuu monesta eritekijästä. Merkittävinyksittäinen kysymys onse, omaksuvatko kieli-yhteisön lapset kieltävai eivät.

Tämän seikan valossa Venäjänuralilaiset vähemmistökielet voiryhmitellä kolmeen pääryhmään:

Esim. inarinsaamen kieli tulee kaikellatodennäköisyydellä aina olemaan pienija uhanalainen kieli. Sellaisenaan sekuitenkin on puhujilleen korvaamaton,ja maailman kulttuurisena pääomanayhtä tärkeä ja arvokas kuin jättiläiskie-let suomi, englanti ja mandariinikiina.

Yllä: Pohjoissaamelaisia TromssassaNorjan kansallispäivänä. Kuva Ilona

Rauhala.Alla: Saamenmaata. Kuva Markus

Juutinen.

Udmurttilaisia leivonnaisia.Kuva Svetlana Jedygarova.



FACULTY OF ARTS

4 Inarinsaamen uusialku Annika Pasanen

Tärkeä osa modernia inarinsaame-laista kulttuuria on rap-musiikki:Mikkâl Antti Morottaja eliAmoc on jo yli kymmenen vuodenajan räpännyt inarinsaamen kielel-lä kaikesta maan ja taivaan väliltä,ja vähän niitten ulkopuoleltakin.

KuunteleAmocKuva jaAmocin haastattelu

Tärkeä osa modernia inarinsaame-laista kulttuuria on rap-musiikki:Mikkâl Antti Morottaja eliAmoc on jo yli kymmenen vuodenajan räpännyt inarinsaamen kielel-lä kaikesta maan ja taivaan väliltä,ja vähän niitten ulkopuoleltakin.

KuunteleAmocKuva jaAmocin haastattelu

Ekaluokkalainen tekemässäläksyjä inarinsaameksi.Kuva Annika Pasanen

Inarinsaame on yksi kolmesta Suo-messa käytetystä saamen kielestä. Sitäon aina puhuttu rajallisella alueella,nykyisen Inarin kunnan järvi- ja joki-seuduilla. Alueesta on muovautunutaikojen kuluessa hyvin monikielinen,sillä Inarissa puhutaan myös pohjois-ja koltansaamea ja suomea, ja naa-purivaltioiden pääkielet venäjä, ruotsija norjakin ovat lähellä.

Inarinsaame on pieni kieli: nykyinenpuhujamäärä on nelisensataa henkeä,eikä se koskaan ole ollut kovin paljon suu-rempi. On kuitenkin poikkeuksellisen kehityk-sen tulosta, että inarinsaamea tällä hetkelläpuhutaan niinkin paljon, niin monilla erialoilla ja eri ikäluokissa. Kieli uhanalaistui1900-luvun mittaan siihen pisteeseen, että 90-luvulle tultaessa sen puhujat olivat pariapoikkeusta lukuunottamatta keski-ikäisiä javanhuksia. Syitä tähän voi etsiä yleisestäyhteiskunnallisesta rakennemuutoksesta jamodernisaatiosta, mutta kaksi konkreettistatekijää nousevat yli muiden: koulu ja sota.

Sodan seurauksena inarinsaamelaiset jou-tuivat muiden mukana evakkoon suomen-kieliselle Pohjanmaalle, ja evakon loputtuaalkoi raskas jälleenrakentaminen. Suomenkielen ja suomalaisen kulttuurin vaikutuskasvoi, ja inarinsaamen kieli alkoi jäädäsivuosaan. Suomenkielisellä kansakoululai-toksella oli samanlaisia vaikutuksia. Saame-laislapset joutuivat monin paikoin asumaanseitsemänvuotiaasta saakka koulun asunto-lassa kaikki lukukaudet. Koulun ja asunto-lan kieli oli suomi, saamen kielen käy-töstä saatettiin jopa rangaista. Ilmanrangaistustakin oli selvää, että saamen kielel-lä ja saamelaiskulttuurilla ei ollut koululai-toksessa mitään arvoa. Suomen kieli valtasi-kin alaa inarinsaamelta monen vuosikymme-nen ajan ennen kuin kehitystä alettiin yhteis-tuumin vastustaa.

Vuonna 1986 perustettiin Anarâškielâservi, Inarinsaamen kielen yhdistys, jonkaoli määrä edistää inarinsaamen kielenasemaa ja käyttöä. Kielen tilanteesta alet-tiin keskustella ja sitä alettiin nostaa mm.kirjallisuutta julkaisemalla. Kirjallisuus eikuitenkaan riittänyt – tarvittiin puhujia.

Vuonna 1997 uusia puhujia alettiin kasvat-taa nuorimmasta päästä: perustamallakielipesiä (inarinsaameksi kielâpiervâl) elipikkulasten päivähoitopaikkoja, joissa lap-sille puhuttiin yksinomaan inarinsaamenkieltä. Tällaisen varhaisen, täydellisenkielikylvyn avulla omaa, uhanalais-tunutta kieltä oli saatu merkittävästielvytettyä monien alkuperäis- ja vähem-mistökansojen asuinalueilla ympärimaailman, mm. Uuden Seelannin maorienja Havaijin alkuperäisasukkaiden parissa.

Myös Inarissa kielipesämenetelmä toimi.Lapset alkoivat ymmärtää inarinsaa-mea jo muutamassa kuukaudessa japuhua sitä omaan yksilölliseen tah-tiinsa, kuka viikkojen ja kuka vuosien mit-taan. Kun ensimmäiset kielipesälapset lähti-vät kouluun, tarjolla oli suomenkielisenopetuksen lisäksi vain jokunen viikkotuntiopetusta inarinsaameksi. Pian tilanne kui-tenkin muuttui, ja vuodesta 2000 alkaeninarinsaame on ollut yksi kouluopetuksenkielistä Inarin kirkonkylässä.

Vähitellen opetus on laajentunut yhäuseampiin aineisiin ja yhä ylemmilleluokille. Tällä hetkellä valtaosaa ala-koulun oppiaineista ja noin puoletyläkoulun oppiaineista pystytäänopettamaan inarinsaamen kielellä.Oppimateriaalitilanne on heikko eten-kin ylemmillä luokilla, ja koulutettujaopettajia on edelleen liian vähän.Muutos parempaan päin on kuitenkinparissa vuosikymmenessä valtava, jajatkuu edelleen. Inarin yhtenäiskou-lun opetuskieliä ovat myös pohjoissaa-me ja suomi, lisäksi koltansaameaopetetaan äidinkielenä ja vieraanakielenä.

Kielipesä sysäsi lasten kautta käyntiinkoko yhteisöä koskeva käänteisen kie-lenvaihdon prosessin: kielenvaihtoasuomen kielen hyväksi alettiin vastus-taa ja omaa kieltä ottaa takaisin. Se onvaatinut ja vaatii edelleen kovaa työtä.Vähitellen yhä suurempi joukkoaikuisia on halunnut opetellainarinsaamen kieltä tai aktivoidaomaa passiivista kielitaitoaan.Erilaisten kielikurssien ja viime vuosinamyös kokovuotisen, intensiivisen ai-kuisopetuksen kautta inarinsaame onsaanut vajaat sata uutta aikuispuhujaa.

Kieltä on vahvistettu ja moder-nisoitu luomalla valtava määräuudissanastoa ja kehittämälläkieliteknologisia sovelluksia, sitäkäytetään jatkuvasti enemmän saa-menkielisen radion, Yle Sápmin toi-minnassa ja esimerkiksi sosiaalisessamediassa. Tieteen kielenäkin se nou-see, kun Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa on jo usemman vuodenajan voinut opiskella inarinsaameapääaineena.



FACULTY OF ARTS

5 Miten kieli muuttuu?Rigina Ajanki

Kielet muuttuvat koko ajan jamonella tavalla. Muutoksiatapahtuu kaikilla kielen osa-alueilla. Nopeimmin muuttuusanasto, mutta myös kielenrakenne uusiutuu.

Diakroninen kielentutkimus tutkiikielen muutoksen mekanismeja ja ver-tailee kieltä eri aikoina. Kun kieltä verra-taan sen sukukieliin, saadaan tarkempikäsitys siitä, millainen jokin tietty kielenpiirre on ollut menneisyydessä ja mitense sittemmin on muuttunut. Kielisuku-laisuuskin on todettu vertaamalla puhut-tuja ja dokumentoituja kieliä toisiinsa.Kielet muuttuvat usein kielikontaktienvaikutuksesta, ja siksi kielen piirteitäkannattaa vertailla myös naapurustossapuhuttujen kielten piirteisiin.

Synkroninen kielentutkimusvangit-see tiettyyn aikaan, paikkaan jayhtei-söön sidotun kielen kohteekseen.Van-gittua kohdetta voidaan tutkiaanaly-soimalla sen ominaisuuksialukuisin eri tavoin. Mitä kattavampaakuvaa kielen ominaisuuksista haluaa,sen laajempia ja erilaisempia aineistojakannattaa käyt-tää. Jos kuvaileekirjakieltä, täytyy muis-taa, että se onnormitettua ja siten omanlaisensalajityyppi eli genre. Kielentutkijat ovatusein kiinnostuneita puhutusta kielestä,jota kielenhuollon säännöt eivät olemuokanneet.

Mitä laajempia aineistoja käytetään, sentarkempi ja monisyisempi käsitys tietys-tä kielen piirteestä saadaan. Esim. suo-men kanssa-postposition muuttumistamuotoon kaa kannattaa tarkastella ny-kypuhekielen, murreaineistojen ja lähi-sukukielten aineistojen valossa.

Laajoissa aineistoissa piilee monestimyös merkkejä muutoksesta. Yksi näistämerkeistä on variaatio eli vaihtelu. Va-riaatio tarkoittaa sitä, että samaa sisältöäilmaistaan erilaisin kielellisin keinoin.Esim. suomessa merkitystä ’my house’voidaan ilmaista monin tavoin: mun ta-lo, miun taloin, minun talo, minun talo-ni tai ainoastaan taloni. Kyseiset suomenilmaisut eroavat toisistaan siinä, kuinkapaljon niissä käytetään sidonnaisia ja va-paita morfeemeja ilmaisemaan merki-tyksiä ’my’.

Suomen kieli on muuttumassa siten, ettäpossessiivisuffiksien käyttö on vähenty-nyt. Puhutussa kielessä esiintyy paljonrakenteita, joissa esiintyy omistajaanviittaava persoonapronomini lyhyessämuodossa (mun) ja omistettu ilmanpossessiivisuffiksi (talo). Kirjoitetussakielessä taas käytetään tiiviimpääilmaisua, jossa omistajan voi päätelläsuffiksista (talo-ni). Viron kielestäpossessiivisuffiksit ovat jo kadonneet.

Uusi sijapääte tulossasuomeen

Hyvä esimerkki kielen muutoksesta onmyös kanssa-postposition kieliopillis-tuminen. Kieliopillistumisella tarkoi-tetaan prosessia, jossa jokin sisältösanasaa kieliopillisia tehtäviä. Esim. ersä-mordvassa sanasta ’kädessä’ on kehitty-nyt postpositio ’luona’. Kieliopillistumi-nen voi jatkua niin, että postpositiostakehittyy edelleen sijapääte.

Kanssa-postpositio on syntynyt sisältö-sanasta kansa, joka on taipunut ensininessiivissä kansassa. Kun sana kielio-pillistuu, se usein kuluu äänteellisesti:kansassa on lyhentynyt postpositioksimuotoon kanssa. Postpositio onedelleen lyhentynyt muotoon kans, jakulunein äänneasultaan on muoto kaa.Postpo-sitio kaa on menettänytpainonsa koko-naan ja muuttunutsuffiksiksi eli liittynyt sanangenetiivivartaloon, esim. mutsin-kaa.Kieliopillistumista voi kuvataseuraavasti:

Suomeen on siis syntynyt uusi komitatii-vin pääte –kaa. Kirjakielessä sitä ei vieläesiinny, mutta esim. internetistä löytyyuseita esimerkkejä. Lisäksi suomessa onmyös vanha komitatiivi –ine, esim. pre-sidentti vaimoineen. Synkronisesti tar-kasteltuna suomessa onkin runsaastivariaatiota komitatiivin koodaamisessa.Virossa vastaava kehityskulku on tapah-tunut jo aikaisemmin. Esim. viron ema-ga tarkoittaa ’äidin kanssa’, ja sen suf-fiksi –ga on samaa alkuperää kuin suo-men puhekielen suffiksi –kaa.

aika

Diakroninen tutkimus tutkii kielenmuutosta ajassa

I I I I I I I I I I I I I I I

Synkroninen tutkimus tekeeleikkauksen kieleen tiettyinäajankohtina

aika

Diakroninen tutkimus tutkii kielenmuutosta ajassa

I I I I I I I I I I I I I I I

Synkroninen tutkimus tekeeleikkauksen kieleen tiettyinäajankohtina

Katso aiheesta myös Mitenkieli muuttuu?

Kuvat Rigina Ajanki

kansassaà kanssaà kansà kaa



FACULTY OF ARTS

6 Morfologinen typologiaRigina Ajanki

Morfologia tutkii kielenmuoto-oppia. Sen perusyksikkö

on morfeemi. Morfeemi onkielen pienin omaa merkitystäkantava rakenneyksikkö, esim.

talo, minä tai kieliopillinenmorfeemi –ssa/-ssä ja

englannin prepositio in.

Morfologia tutkii kielenmuoto-oppia. Sen perusyksikkö

on morfeemi. Morfeemi onkielen pienin omaa merkitystäkantava rakenneyksikkö, esim.

talo, minä tai kieliopillinenmorfeemi –ssa/-ssä ja

englannin prepositio in.

Typologialla tarkoitetaankielitieteessä maailman kielten

rakenteiden tyypittelyä ja erikielten vertailua toisiinsa.Typologiset tutkimukset

vertailevat yleensä synkronisiaaineistoja toisiinsa.

Typologiassa on tärkeäävertailla mahdollisimmanmonen kielikunnan kieliä.

Typologialla tarkoitetaankielitieteessä maailman kielten

rakenteiden tyypittelyä ja erikielten vertailua toisiinsa.Typologiset tutkimukset

vertailevat yleensä synkronisiaaineistoja toisiinsa.

Typologiassa on tärkeäävertailla mahdollisimmanmonen kielikunnan kieliä.

Suomalais-ugrilaisia kieliä voi luonnehtia agglutinoi-viksi, mutta etenkin virossa ja pohjoissaamessa onpaljon fusionaalisia rakenteita. Seuraavassa verrataansuomen genetiivin muodostusta viron ja pohjoissaa-men vastaaviin rakenteisiin. Suomessa genetiivi muo-dostetaan yksikössä lisäämällä sanaan –n, esim. poro :poron. Sanan siis tietää genetiivi-muotoiseksi päät-teestä -n. Esim. sana sika on genetiivissä sian. Sanassaesiintyy astevaihtelua: äännettä k vastaa heikossaasteessa kato. Suomen rakenne on agglutinatiivinen,koska siitä voidaan erottaa morfeemi -n. Fusionaa-lisuutta tuo sanavartalossa esiintyvä astevaihtelu.

Maailman kielet ovat rakenteeltaanerilaisia. Morfologinen typologialuokittelee kieliä niiden morfolo-gisen rakenteen perusteella.

Kielet, joissa on morfologiaa, ovat synteetti-siä. Morfologia voi olla agglutinatiivista(nimitys tulee latinan sanasta agglutinare’liimata yhteen’). Merkityksiä ilmaistaanikään kuin liimaamalla sanoihin lisäpalikoita.Agglutinatiivisissa kielissä on helppo erottaa,mikä morfeemi ilmaisee mitäkin merkitystä,ja missä morfeemien rajat kulkevat. Kun ra-kenteesta ei voi erottaa yksittäisiä morfeeme-ja, joilla on oma merkityksensä, puhutaanfuusiosta tai fusionaalisista tai flektee-raavista rakenteista.

Agglutinatiiviset ja fusionaaliset rakenteetovat synteettisiä, kun taas rakenteet, joissaon vähän morfologiaa, ovat analyyttisia.Esim. englannin ilmaus in my houses too onanalyyttinen monikon suffiksia -s lukuunot-tamatta. Englannissa on hyvin vähän morfo-logiaa, mikä tekee siitä analyyttisen. Toisaal-ta englannissa on jonkin verran fusionaalisiaja synteettisiä muotoja, kuten vahvojenverbien menneen ajan muodot.

Virosika:sea

‘sika:sian’Pohjoissaame

boazu:bohccu‘poro:poron’

Ersämordvakudo:kudo‘talo:talon’

Virosika:sea

‘sika:sian’Pohjoissaame

boazu:bohccu‘poro:poron’

Ersämordvakudo:kudo‘talo:talon’

Virossa vastaava rakenne on täysin fusionaa-linen: viron sana ’sika’ on nominatiivissa sigaja genetiivissä sea. Genetiivistä ei siis voierottaa minkäänlaista elementtiä, joka kantai-si merkitystä ’genetiivi’, vaan sen voi päätelläsanan vartalon muutoksesta. Pohjoissaame-ssa sanan ’poro’ nominatiivi on boazu, kuntaas muoto bohcco on sekä genetiivin ettäakkusativin muoto. Koska muodossa ei oleminkäänlaista suffiksia ja sen voi päätellägenetiivi-akkusatiiviksi ainoastaan sanavarta-losta, muotoa sanotaan fusionaaliseksi.

Suomi ja unkari ovat hyvin agglutinoivia:morfeemirajat erottuvat selvästi. Esim. raken-teessa talo-i-ssa-ni-kin on viisi morfeemia,joista jokaisella on oma merkityksensä ja jotkavoidaan erottaa toisistaan. Unkarissa ei oleliitepartikkelia, joka vastaisi suomen päätettä–kin, vaan siellä sama merkitys voidaanilmaista ainoastaan partikkelilla is ’myös’:háza-i-m-ban is. Huomaa, että unkarissa mor-feemit ovat eri järjestyksessä: omistusliite(-m-) tulee ennen sijapäätettä (-ban).

Yhdessä kielessävoi olla

morfologisestimonenlaisiarakenteita.

Fusionaalisia muotoja virossa ja pohjoissaamessaFusionaalisia muotoja virossa ja pohjoissaamessa

Kuvat Rigina Ajanki.

Esim. englannin, saksan jaruotsin epäsäännölliset verbit

ovat hyviä esimerkkejäfusionaalisista rakenteista:

saksagehen – ging – gegangen’mennä – meni – mennyt’

englantiteach – taught ’opettaa –

opetti’



FACULTY OF ARTS

7 Palikkatesti – miten eri kielissäkoodataan samaa merkitystä? Rigina Ajanki

Kuvassa verrataan suomalais-ugrilaistenkielten eli ersämordvan (kudoso gak),kirjasuomen (taloissani), suomen puhe-kielen (mun taloissa kans) ja viron (kaminu majades) ja englannin (in myhouses) tapaa ilmaista samaa merkitystä.

Jokaista morfeemia edustaa yksi palikka.Yhtä merkitystä kohden on yksi väri. Poik-keuksen tekevät fusionaaliset muodot:fusionaalisia muotoja ovat kuvassa ersä-mordvan , joka ilmaisee sekä merki-tyksiä ’minun’ että ’monta omistettua’, sekäenglannin ja viron my ja minu, jotka eivätsisällä genetiivin suffiksia mutta ovatvartalon perusteella genetiivejä.

Ilmaukset muodostavat morfologisen typo-logian kannalta jatkumon, jonka alkupääs-sä on ersämordvan hyvin synteettinenrakenne ja loppupäässä englannin hyvinanalyyttinen rakenne. Kuten palikkatestiosoittaa, suomalais-ugrilaisissa kielissäkäytetään paljon suffikseja eli sananloppuun tulevia päätteitä, mutta englanninilmaus koostuu useista erillisistä sanoistaja ainoastaan monikkoa ilmaistaan suffik-silla (-s).

.

Miten kieli muuttuu?

Suomen kielessä on paljon vaihtelua:samaa asiaa voidaan ilmaista raken-teellisesti monella eri tavalla. Tästähyvänä esimerkkinä toimivat palikka-testin rakenteet. Rakenne taloissani-kin on erittäin synteettinen, kun taasrakenne mun taloissa kans on ana-lyyttinen, sillä ainoastaan sisällä ole-mista ilmaistaan suffiksilla eli inessii-vin päätteellä –ssa/-ssä.

Suomessa ero kirjoitetun ja puhutunkielen välillä on suuri. Puhekielessäpossessiivisuffiksien sijaan suositaanrakennetta, jossa omistaja ilmaistaanpronominilla ja omistettu jää kokonaanmerkitsemättä. Kuten palikkatesti osoit-taa, virossa on käytössä suomen puhe-kielen rakennetta muistuttava ilmaus:virossa ei käytetä possessiivisuffiksejalainkaan. Virossakin on ollut possessii-visuffikseja, mutta ne ovat kadonneet.

Suomelle ja virolle voidaan rekonstruoidayhteinen kantakielimuoto, josta ne molem-mat ovat kehittyneet. Viro on tavallaan”kehittynyt nopeammin”: siinä on tapahtu-nut enemmän äänteellisiä ja morfologisiamuutoksia. Virosta on esim. hävinnytgenetiivin pääte -n. Toisaalta viro myössäilyttää vanhaa: pitkät vokaalit *oo, *öö ja*ee eivät ole diftongiutuneet (*oo > uo, *öö> yö, *ee > ie) kuten suomessa, esim.suomen työmies on viroksi töömees.

Ei ole mitenkäänpoikkeuksellista,että kielessä elääuseita rakenteitarinnakkain.



FACULTY OF ARTS

Kieli elää kylissä

Molemmilla mordvalaiskielillä on vahvempi asema perintei-sissä kyläyhteisöissä kuin kaupungeissa. Nuoremman mordva-laisväestön muutto kaupunkeihin ja venäjän käytön lisäänty-minen onkin yksi suurimmista tekijöistä, jotka ovat johtaneetpuhujamäärien vähenemiseen. Kielet siirtyvät yhä vähäisem-missä määrin seuraavalle sukupolvelle, kun mordvalaistenvanhempien pääasiallinen käyttökieli on venäjä, eikä omanäidinkielen puhumista lapsille pidetä aina tärkeänä.

Viimeisimmän, vuonna 2010 Venäjällä toimitetun väestönlas-kennan mukaan mordvalaisiksi eli joko ersäläisiksi tai mokša-laisiksi rekisteröityjä on yhteensä noin 800 000. On arvioitu,että mordvalaiskielten puhujia on noin 450 000.

Äidinkielisten puhujien tarkkaa määrää on kuitenkin vaikeaesittää, sillä väestönlaskennoissa ei ole vuoden 1989 jälkeenerikseen selvitetty vastaajien äidinkieltä. Myös ersän ja mokšanpuhujamäärien keskinäinen suhde on epäselvä, mutta aiem-pien väestönlaskentojen valossa voidaan karkeasti arvioida,että noin 2/3 mordvalaiskielten puhujista puhuu ersää ja 1/3mokšaa.

Suomalais-ugrilaisen kielikunnan mordvalais-kielten haaraan kuuluu kaksi keskenään läheistäsisarkieltä, ersä ja mokša.

Mordvalaiset asuvat Venäjällä pääosin Volgan keskijuoksuntienoilla, jossa sijaitsee myös mordvalaisten nimikkotasavaltaMordovia. Kuitenkin vain noin 44 % mordvalaisista asuu tasa-vallan alueella. onien historiallisten muuttoliikkeiden seu-rauksena mordvalaiset ovat levittäytyneet pieninä sirpaleisinaryhminä myös Mordoviaa ympäröiville alueille sekä läheisiintasavaltoihin Tšuvassiaan ja Tatarstaniin. Mordovian tasaval-lassa mordvalaiset ovat vähemmistökansa: noin 40 % tasaval-lan asukkaista on mordvalaisia.

Ersää ja mokšaa on vanhemmassa, varsinkin muiden kuin äi-dinkielisten tekemässä tutkimuksessa pidetty yhden mordvankielen kahtena päämurteena, mutta mordvalaiset itse puhuvatperinteisesti kahdesta erillisestä kielestä. Molemmilla kielimuo-doilla on oma, 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kehitettykirja-kielensä. Nykyisin useimmat kielentutkijat pitävät ersää jamokšaa eri kielinä, sillä niissä on eroja kaikilla kielen tasoilla eliniin äännejärjestelmässä, sanojen taivutuksessa, lauseraken-teessa kuin sanastossakin. Keskinäisen ymmärrettävyyden suh-teen niitä voidaan verrata vaikkapa suomeen ja viroon; myösersän ja mokšan puhujat voivat ymmärtää toisiaan jonkin ver-ran, mutta täyteen ymmärrettävyyteen vaaditaan harjaantumis-ta.

Mordvalaismaisemaa. Kuva Riho Grünthal.

8 Mordvalaiset ja heidän kielensäArja Hamari

Kuuntele etnopohjaista, modernia mordvalaistakansanmusiikkia: Torama-niminen yhtye, esim.https://www.youtube.com/watch?v=Vmq6LNLzVzI&list=RDVmq6LNLzVzI#t=215Oyme (suomeksi ’sielu’), esim.https://www.youtube.com/watch?v=v0mMRAxHdIE

Mordvalaislapsia koulumatkalla. Kuva Riho Grünthal.

Mordvalaisia. Kuva vasemmalla http://toptours.info/w/u29/Kuva oikealla Riho Grünthal



FACULTY OF ARTS

9 Mordvalaiskielet suomalais-ugrilaistenkielten joukossaArja Hamari

Suomalais-ugrilaisille kielille tyypillinen piirre onagglutinaatio, joka tarkoittaa taivutuspäät-teiden eli suffiksien liittämistä sanoihin. Allaolevassa laatikossa esitettyjä piirteitä pidetäänalkuperäisinä uralilaisen kantakielen piirteinä.Kielikunnan nykyisissä kielissä ne vaihtelevatkuitenkin paljon. Esimerkiksi sijapäätteidenmäärä vaihtelee pohjoishantin kolmesta sijastasuomen noin viiteentoista ja unkarin yli kahteen-kymmeneen. Tarkka määrä riippuu siitä, mitensija määritellään ja mikä lasketaan sijamuodoksi.Kieltoverbit taas puuttuvat kokonaan ugrilaisistakielistä eli unkarista, hantista ja mansista.

Suomalais-ugrilaisten kieltentyypillisiä piirteitä

• nominien sijataivutus• kolmisuuntainen paikallissijajärjes-

telmä, jossa olo-, eroja tulosijaesim. sm sisäpaikallissijatinessiivi talo-ssa,elatiivi talo-staillatiivi talo-on

• omistusliitteetesim. sm talo-ni, talo-si, …

• subjektin persoonan ja luvunilmaiseminen verbin persoona-päätteellä

esim. sm mene-n, mene-t, …• kieltoverbit

esim. sm en mene, et mene,ei mene jne.; älä mene,älkää menkö

• ei-finiittiset verbimuodotesim. sm infinitiivit kuten syö-dä, syö-dessä, syö-mälläjne. ja partisiipit kuten syö-väja syö-nyt

• vokaalisointuesim. sm talo-ssa, muttakylä-ssä

Suomalais-ugrilaisten kieltentyypillisiä piirteitä

• nominien sijataivutus• kolmisuuntainen paikallissijajärjes-

telmä, jossa olo-, eroja tulosijaesim. sm sisäpaikallissijatinessiivi talo-ssa,elatiivi talo-staillatiivi talo-on

• omistusliitteetesim. sm talo-ni, talo-si, …

• subjektin persoonan ja luvunilmaiseminen verbin persoona-päätteellä

esim. sm mene-n, mene-t, …• kieltoverbit

esim. sm en mene, et mene,ei mene jne.; älä mene,älkää menkö

• ei-finiittiset verbimuodotesim. sm infinitiivit kuten syö-dä, syö-dessä, syö-mälläjne. ja partisiipit kuten syö-väja syö-nyt

• vokaalisointuesim. sm talo-ssa, muttakylä-ssä

Mordvalaiskielten suomalais-ugrilaisia piirteitä

• rikas nominien sijataivutusjärjestelmä (noin 10–13 sijaa),johon kuuluu mm. kolme paikallissijaa:

volosija inessiivi, esim. ersän kudo-so ’talossa’verosija elatiivi, esim. ersän kudo-sto ’talosta’v tulosija illatiivi, esim. ersän kudo-s ’taloon’

• omistusliitteet, esim. ersän kudo-m ’taloni’, kudo-t ’talosi’,kudo-zo ’hänen talonsa’, kudo-nok ’talomme’, kudo-nk ’talonne’,kudo-st ’heidän talonsa’

• monipuolinen verbintaivutusjärjestelmä, jossataivutuspäätteillä ilmaistaan mm. subjektin persoonaa ja lukua,esim. ersän mora-n ’laulan’, mora-t ’laulat’, mor-i ’laulaa’,mora-tano ’laulamme’, mora-tado ’laulatte’, mor-it’ ’laulavat’

• kieltoverbi, joka taipuu menneen ajan muodoissa, esim. ersänin mora ’en laulanut’, it’ mora ’et laulanut’, mora ’ei

laulanut’, ek mora ’emme laulaneet’, id’e mora ’ettelaulaneet’, t’ mora ’eivät laulaneet’

• vokaalisointu on edelleen olennainen ersässä mutta mokšassasiitä on jäljellä enää joitakin jälkiä, esim. ersän kudo-so ’talossa’mutta vel’e-se ’kylässä’

Mordvalaiskielten suomalais-ugrilaisia piirteitä

• rikas nominien sijataivutusjärjestelmä (noin 10–13 sijaa),johon kuuluu mm. kolme paikallissijaa:

volosija inessiivi, esim. ersän kudo-so ’talossa’verosija elatiivi, esim. ersän kudo-sto ’talosta’v tulosija illatiivi, esim. ersän kudo-s ’taloon’

• omistusliitteet, esim. ersän kudo-m ’taloni’, kudo-t ’talosi’,kudo-zo ’hänen talonsa’, kudo-nok ’talomme’, kudo-nk ’talonne’,kudo-st ’heidän talonsa’

• monipuolinen verbintaivutusjärjestelmä, jossataivutuspäätteillä ilmaistaan mm. subjektin persoonaa ja lukua,esim. ersän mora-n ’laulan’, mora-t ’laulat’, mor-i ’laulaa’,mora-tano ’laulamme’, mora-tado ’laulatte’, mor-it’ ’laulavat’

• kieltoverbi, joka taipuu menneen ajan muodoissa, esim. ersänin mora ’en laulanut’, it’ mora ’et laulanut’, mora ’ei

laulanut’, ek mora ’emme laulaneet’, id’e mora ’ettelaulaneet’, t’ mora ’eivät laulaneet’

• vokaalisointu on edelleen olennainen ersässä mutta mokšassasiitä on jäljellä enää joitakin jälkiä, esim. ersän kudo-so ’talossa’mutta vel’e-se ’kylässä’

Mordvalaiskielet ovat monella tapaatyypillisiä suomalais-ugrilaisia kieliä.Mordvalaiskielissä on kuitenkin myössellaisia piirteitä, joita ei esiinny lainkaansukukielissä tai jotka ovat niissä ainakinharvinaisia. Monet näistä piirteistä teke-vät mordvalaiskielistä kiinnostavia paitsifennougristiikan myös yleisemmän kieli-tieteen, erityisesti kielitypologisen tutki-muksen kannalta. Seuraavalla sivullatarkastellaan yhtä tällaista ominaisuutta,määräisyyden merkintää, typologisestanäkökulmasta.

Vertaa ersämordvan taivutuspäätteitäsuomen päätteisiin!

Mordovia kartalla.https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:

Map_of_Russia_-_Republic_of_Mordovia_(2008-

03).svg



FACULTY OF ARTS

10 Miten määräisyyttä merkitään– kielitypologinen näkökulmaArja Hamari

Määräisyyden ilmaisuvaihtoehdot

Määräisyyden ilmaiseminen on tuttua esimerkiksi monestaindoeurooppalaisesta kielestä kuten englannista ja ruotsista,joissa on erikseen epämääräinen ja määräinen artikkeli; molem-missa kielissä epämääräinen artikkeli edeltää substantiivia (engl.a village; ru. en by ’(eräs, yksi) kylä’), mutta siinä missä englantikäyttää myös määräisissä muodoissa substantiivin etistä artikke-lia (the village ’(se tietty) kylä’), ruotsin määräinen artikkeli onpääte eli suffiksi (by-n ’(se tietty) kylä’).

Definiittinen eli määräinen artikkeli on WALS-tietokannanluokittelussa piirre 37A (ks. kuva). Kyseisestä piirteestäannetun kuvauksen mukaan maailman kielissämääräisyyden merkintä ilmenee viidellä eri tavalla:

1) kielessä on definiittinen sana, joka on eri kuindemonstratiivi

2) kielessä on demonstratiivinen sana (esim. pronomini),jota käytetään definiittisyyden merkitsijänä

3) kielessä käytetään definiittistä affiksia, kuten päätettätai etuliitettä, joka liittyy nominiin

4) kielessä ei ole definiittisyyden merkintää, mutta onindefiniittisyyden eli epämääräisyyden merkintä

5) kielessä ei ole definiittisyyden eikä indefiniittisyydenmerkintää

Definiittinen eli määräinen artikkeli on WALS-tietokannanluokittelussa piirre 37A (ks. kuva). Kyseisestä piirteestäannetun kuvauksen mukaan maailman kielissämääräisyyden merkintä ilmenee viidellä eri tavalla:

1) kielessä on definiittinen sana, joka on eri kuindemonstratiivi

2) kielessä on demonstratiivinen sana (esim. pronomini),jota käytetään definiittisyyden merkitsijänä

3) kielessä käytetään definiittistä affiksia, kuten päätettätai etuliitettä, joka liittyy nominiin

4) kielessä ei ole definiittisyyden merkintää, mutta onindefiniittisyyden eli epämääräisyyden merkintä

5) kielessä ei ole definiittisyyden eikä indefiniittisyydenmerkintää

Määräisyyden ilmaisun suhteen englanti edustaa WALSinluokittelussa ryhmää 1, koska kielen definiittinen artikkeli onmuu sana kuin demonstratiivi. Ruotsi puolestaan kuuluuryhmään 3, koska definiittinen artikkeli on sanaan liittyväaffiksi, ruotsissa suffiksi. Tosin ruotsissa on myös englannintapaan käytössä substantiivia edeltävä artikkeli (den, det, de).Sitä käytetään kuitenkin vain tarkemmin rajatuissa tapauk-sissa, esimerkiksi silloin kun substantiiviin liittyy määrite(esim. den stora byn ’(se tietty) suuri kylä’).

Kielitypologia on kielitieteen ala,joka tarkastelee eri kielten raken-teellisia yhtäläisyyksiä ja erojariippumatta siitä, mihin kielikun-taan tutkittavat kielet kuuluvat jamissä niitä puhutaan.

Typologisen tutkimuksen kohteenasaattaa olla kerrallaan jopa useita satojakieliä. Tavoitteena on luokitella ja kuvatakielel-lisiä järjestelmiä ja luodakokonaiskuva siitä, millä tavoinihmiskielessä on mah-dollista ilmaistaerilaisia kieliopillisia ka-tegorioita kutenesimerkiksi kieltoa, omis-tamista,temporaalisuutta, määräisyyttä jne.

Näin voidaan hahmottaa esimerkiksisitä, millaiset rakennetyypit eri katego-rioissa ovat maailman kielissä yleisiä,millaiset harvinaisia ja millaisia eiesiinny lainkaan. Lisäksi on mahdollis-ta tarkastella sitä, millaisia kehityskaa-ria kieliopillisilla rakenteilla tyypillisestion kielissä ja millaiset rakenteet ovatkytköksissä toisiinsa. Luokittelu voi pal-jastaa myös kielten areaalisia piirteitä elitietylle maantieteelliselle alueellekeskittyviä ominaisuuksia, jotka eivätliity kielten keskinäiseen sukulaisuus-suhteeseen vaan pitkään rinnakkais-eloon.

Maailman kielissä havaittuja piirteitä onkuvattu ja luokiteltu esimerkiksi WorldAtlas of Language Structures (WALS) -tietokannassa, joka on Internetissä va-paasti käytettävissä http://wals.info/.Kunkin kielellisen kategorian kuvauksenlisäksi tietokanta sisältää karttoja, joidenavulla voi tarkastella kielenpiirteen ilme-nemismuotoja eri puolilla maailmaa pu-hutuissa kielissä. Seuraavassa tarkastel-laan yhtä tällaista piirrettä, määräisyy-den eli definiittisyyden ilmaisua toisaaltatypologisesta, toisaalta mordvalaiskieltennäkökulmasta käsin.



FACULTY OF ARTS

11 Määräisyys ersässä jamokšassaArja Hamari

Uralilaisten kielten joukossa artikkeleiden käyttäminen defi-niittisyyden ilmaisemiseen ei ole tavallista, eikä sellaisia oleesiintynyt kantakielessä, mutta epämääräinen ja määräinenartikkeli ovat käytössä esimerkiksi unkarissa. Mordvalaiskie-lissä ilmaistaan nominien määräisyyttä, mutta epämääräisyyt-tä sen sijaan ei.

Epämääräinen nomini ilmaistaan mordvalaiskielissä samalla tavalla kuinsuomessakin, ilman minkäänlaista epämääräisyyden merkintää (esim.ersä vel’e ~ mokša vel’ä ’(eräs, yksi) kylä’). Määräinen nomini, tässä ta-pauksessa tiettyä tai puheena olevaa kylää tarkoittava sana, saa kuitenkinperäänsä -päätteen (esim. ersä vel’e- ~ mokša vel’ ’(se tietty) kylä’).

Nykymuodossaan mordvalaiskielet siis edustavat WALSin luokittelunryhmää 3, sillä määräisyyden ilmaisemiseen käytetään päätettä. Alkuaanmordvalaiskielet ovat kuitenkin edustaneet ryhmää 2, sillä määräisyyttäilmaiseva -pääte on todennäköisesti kehittynyt demonstratiivisestapronominista e ’tämä, tuo, se’, joka on samaa alkuperää kuin suomenpronomini se.

Kun tarkastellaan WALSin kuvausta ja karttaa definiittisyyden ilmaise-misesta maailman kielissä, huomataan, että mordvalaiskielet ovat varsinpoikkeuksellisia omalla maantieteellisellä alueellaan. Niitä ympäröivissäkielissä tavanomaisinta on, että definiittisyytä ei merkitä millään tavalla.

Mordvalaiskielissä määräisyyttämerkitään suffiksilla:

ersä vel’e ~mokša vel’ä

’(eräs, yksi) kylä’’a village’

ersä vel’e- ~mokša vel’’(se tietty) kylä’

’the village’

Mordvalaiskielissä määräisyyttämerkitään suffiksilla:

ersä vel’e ~mokša vel’ä

’(eräs, yksi) kylä’’a village’

ersä vel’e- ~mokša vel’’(se tietty) kylä’

’the village’

Typologisen tutkimuksen avullasaadaan uutta tietoa suomalais-ugrilaisistakin kielistä

Yksittäisten kielten tutkimus ja laajoihin otoksiinperustuva typologinen tutkimus tarvitsevat toisiaan.Monien uralilaisten kielten osalta tällainen tarkas-telu on vasta alkuvaiheessaan. Typologisesti suun-tautuneen kielentutkijan näkökulmasta esimerkiksiersä ja mokša ovatkin varsinaisia aarreaittoja.Molempien kielten peruskielioppi on hyvin kuvattu,joten kielten opiskelussa ja tutkimuksessa pääseevarsin pitkälle aiemman tiedon varassa. Monet kielenilmiöt on kuitenkin esitetty kieliopeissa melko pinta-puolisesti. Niitä ei ole vielä tarkasteltu laajemmassakielitieteellisessä kontekstissa ottaen huomioontietoa, jota yleiskielitieteilijöille on kertynyt maail-man kielten tyypillisistä rakenteista ja niiden kehitty-misestä. Mordvalaiskielten tarkempi tutkimus voituoda myös aivan uutta tietoa, joka omalta osaltaanauttaa rakentamaan ja tarkentamaan yleistäymmärrystä ihmiskielen ominaisuuksista.

Typologisen tutkimuksen avullasaadaan uutta tietoa suomalais-ugrilaisistakin kielistä

Yksittäisten kielten tutkimus ja laajoihin otoksiinperustuva typologinen tutkimus tarvitsevat toisiaan.Monien uralilaisten kielten osalta tällainen tarkas-telu on vasta alkuvaiheessaan. Typologisesti suun-tautuneen kielentutkijan näkökulmasta esimerkiksiersä ja mokša ovatkin varsinaisia aarreaittoja.Molempien kielten peruskielioppi on hyvin kuvattu,joten kielten opiskelussa ja tutkimuksessa pääseevarsin pitkälle aiemman tiedon varassa. Monet kielenilmiöt on kuitenkin esitetty kieliopeissa melko pinta-puolisesti. Niitä ei ole vielä tarkasteltu laajemmassakielitieteellisessä kontekstissa ottaen huomioontietoa, jota yleiskielitieteilijöille on kertynyt maail-man kielten tyypillisistä rakenteista ja niiden kehitty-misestä. Mordvalaiskielten tarkempi tutkimus voituoda myös aivan uutta tietoa, joka omalta osaltaanauttaa rakentamaan ja tarkentamaan yleistäymmärrystä ihmiskielen ominaisuuksista.

Mordvalaista rakennusperinnettä. Kuva Riho Grünthal.

Mordvalaiskielten määräisyyden ilmaisuun liittyylisäksi ominaisuuksia, jotka tekevät niistä enemmänkuin vain artikkelikieliä, mutta joita WALSin antamakuvaus ei täysin tavoita. Mordvalaiskielissä nimittäinmääräisyys on osa nominintaivutusta ja ulottuu laaj-emmalle kuin vain edellä nähtyihin nominatiivimuo-toihin.

Ersässä ja mokšassa on nimittäin erillinenepämääräinen ja määräinen muoto myös monillemuille sijoille. Esimerkiksi epämääräistä genetiiviäilmaistaan -päätteellä, joka on historiallisestiyhteydessä suomen genetiivin n-päätteeseen (esim.ersä vel’e- ~ mokša vel’ - ’(erään, yhden) kylän’).Määräisessä genetii-vissä pääte on kuitenkin ersässä -

t’ ja mokšassa -t’ (esim. ersä vel’e- t’ ~ mokša vel’ -t’ ’(sen tietyn) kylän’).



FACULTY OF ARTS

Neuvostoajalla lapsille lakattiinpuhumasta alueen perinteisiäkieliä.Inkerinmaan tapauksessa monikielisyy-den ja -kulttuurisuuden ainutlaatuisuusnousevat esille vasta, kun ne ovat alkupe-räisessä muodossaan hävinneet. Itämerenalueella on puhuttu aikaisemmin muita-kin kieliä, jotka ovat nyttemmin sammu-neet. Latvian länsiosissa ja Kuurinmaallapuhuttiin liivin kieltä, joka kuuluu myösitämerensuomalaisten kielten ryhmään.Sekin hiipui lopullisesti 1900-luvuntapahtumien takia.

12 Kielellisiä näkymiäItämeren alueella Riho Grünthal

No ku tulõb unohtamizõõkõrd, nii taitaa õmaatšeeli vai jääb.’No kun tulee unohtamisen aika,niin taitaa oma kieli vain jäädä.’(Heinsoo 2004)

inkeroinen

vatja

viro

liivi

1a

1b

1j

1k

8a8b

8c 8d

8e8f

9a9b

9c

1k

9d9f

Laatokka

Peipsi-järviri

7a

7b7c

võro-seto

1k

Kielenvaihto

Itämeren alueen kielitilanne on muuttunutvuosisatojen kuluessa valtavasti. Valtakieletovat vaihtuneet, valtakuntien rajat liikkuneetja kielirajat mukailleet kulttuurista ja yhteis-kunnallista muutosta. Tämän päivän Ruotsin,Suomen, Viron ja Venäjän valtiolliset rajatovat neuvottelujen ja sopimusten tulosta.Kielirajat olivat pitkään niistä täysin riippu-mattomia.

Jos kuuluu valtakieltä puhuvaan väestöön,kieliyhteisö jatkaa tavallisesti elämäänsä,vaikka yksilöt vaihtuisivat. Kieli siirtyy suku-polvelta toiselle huomaamatta. Vähemmistö-kielten tilanne on toinen. Kun edellisen jaoman sukupolven juttukumppanit kaikkoavatympäriltä, voi seuraava sukupolvi puhua arki-kielenään vain valtakieltä. Ajatus katoavastaomasta kielestä herkistää miettimään, mitäkieliyhteisön hiipuessa oikeastaan tapahtuu,kuten virolaistutkija Heinike Heinsoon haas-tattelemat vatjalaiset kertovat: maa ja puudleeväd, meid eb lee ’Maa ja puut säilyvät, meemme säily.’ (Heinsoo 2010)

Kielenvaihto, kieli-yhteisöjen muutos javähemmistökieltensammuminen eivätole väistämätönluonnonlaki.

Ne aiheutuvat tavallisesti suuris-ta kulttuurisista muutoksista, ku-ten elinkeinojen uudistumisesta,väestösuhteiden vaihtumisesta japitkäaikaisesta kielellisestä eri-arvoisuudesta. Kielten väliset ra-jat eivät ole staattisia, eivätkä po-liittiset rajat ole ikuisia.

Silti kielenvaihto ja kielitilanteenmuutos on ollut poikkeuksellisennopeaa 1900-luvulla. Monet van-hat kieliyhteisöt ovat hajonneetperuuttamattomasti ja kielen-vaihdon takia moni kieli uhkaahiipua lopullisesti.

Inkerinmaalla Suomenlahden kaak-koisrannan lähellä puhuttiin 1800-luvulla ainakin viittä eri kieltä.Alueen vanhimpia kieliä olivat vatja jainkeroinen, kahden itämerensuomalaisenortodoksiväestön kielet, jotka erosivatselvästi toisistaan. Slaavilaisia kieliä janiiden nykyistä jatkajaa venäjää alueellaon puhuttu keskiajalta lähtien. Suomen-kielistä väestöä alueelle muutti 1500- jaetenkin 1600-luvulla Ruotsin vallan aika-na. Viimeisenä alueelle muutti myös viro-laista väestöä 1800-luvulla, kun Venäjälläsäädetty yleinen liikkumisvapaus mahdol-listi asuinpaikan vaihtamisen.

Monietninen ja monikielinenInkerinmaa särkyi peruutta-mattomasti 1900-luvulla.

Tieto Inkerinmaasta on säilynyt ihmistenkertomuksissa ja julkaistuissa tutkimuksis-sa. Kieliyhteisöjen hajoamiseen ja kielelli-seen sulautumiseen on monta syytä. Tsaa-rin Venäjän Pietari tarjosi kasvavalle väes-tölle työtä. Kun koulutus yleistyi, koulujenkieleksi tuli venäjä. Inkerissä toimi jonkinaikaa myös suomenkielisiä kouluja.Vatjak-si koulunkäynti ei koskaan ollutmahdol-lista. Inkeroinen oli lyhyen aikaa1930-luvulla kokeiltavana, muttapoliittisesti vaikea aika lopetti sen käytön.

Stalinin ajan terrori ja sen perintö tukah-duttivat vähemmistöjen kulttuurisen jakielellisen jatkuvuuden. Tuhoisimpia olivatVenäjän vallankumous ja maailmansodat,jotka runtelivat Inkerinmaan lopullisesti.

Toisen maailmansodan jälkeinen aikakoitui kohtaloksi usealle suomalais-ugrilaiselle kielelle, sillä Neuvostoliitossasuhtauduttiin kielteisesti vähemmistö-kielten tukemiseen.



FACULTY OF ARTS

13 Inkerinmaa – monikielisestäyksikieliseksi Riho Grünthal

Inkerinmaalla vallinnut kielitilanneon kiehtova esimerkki monikielisyy-destä ja läheisten sukukieltenvälisistä kosketuksista.

Erityisen kiinnostavaksi Inkerinmaalla vallin-neen kielitilanteen tekee se, että siellä on pu-huttu neljää läheistä sukukieltä eli vatjaa, in-keroista, suomea ja viroa, jotka kaikki kuulu-vat suomalais-ugrilaisten kielten itämeren-suomalaiseen haaraan. Suomen kieli tarkoittiinkerinsuomalaisia murteita, jotka kuuluvatsuomen kaakkoismurteiden ryhmään. Myös1800-luvun puhuttu viro poikkesi selvästinykyisestä viron kirjakielestä. Vastaavastiinkerinsuomi poikkeaa monella tavalla suo-men kirjakielestä. Huolimatta siitä, että jo-kaisella itämerensuomalaisella kielellä onomat tunnusmerkkinsä, läheisten sukukieltenpuhujat pystyivät kommunikoimaan keske-nään. Jos eivät osanneet, oppiminen ei ollutvaikeaa. Tällainen kielitilanne vallitsi useitasatoja vuosia 1800-luvun loppupuolelle asti.

Venäjä kuuluu indoeurooppalaistenkielten slaavilaiseen haaraan, ja sepoikkeaa rakenteeltaan ja sanastol-taan huomattavasti suomalais-ugrilai-sista kielistä. Pietarin perustamisenjälkeen 1700-luvun alussa venäjänmerkitys vahvistui nopeasti ja venäjänkielen taito yleistyi. Kielikontaktintuloksena Inkerinmaan muihin kieliinkulkeutui runsaasti venäläisperäistäsanastoa, joka on tavallisesti helppoerottaa muusta sanastosta.

Venäjän vaikutus ilmenee yksittäisi-nä sanoina, esimerkiksi partikkelei-na, kuten i ’ja’ ja vot ’no niin’. Muttakaksi- tai monikieliset puhujat voivathelposti lainata toisesta kielestä ko-konaisia lausekkeita eli usean sa-nan muodostamia rakenteita, kuten vapreel’e meestsee ’huhtikuussa’. Täl-lainen ajan ilmaisu muodostetaan ve-näjässä preposition v ’sisällä’ avulla.Viereisessä inkeroisnäytteessä venä-läislainat on lihavoitu.

Inkeroista

i vod rantta sit pantti rüzääd, i mööi,enzimäizeks ku se algoi noussag, vapreel’e meestsee, möökaaksikümmenzi kolmekümmenzinstuugin üüs saaman sidä säünniä

’Ja niin rantaan sitten pantiin rysät,ja me, ensimmäiseksi kun se alkoinousta, huhtikuussa, mekaksikymmentä kolmekymmentäkappaletta yössä saamme sitäsäynävää.’ (Virtaranta 1967: 151-152)

Inkeroista

i vod rantta sit pantti rüzääd, i mööi,enzimäizeks ku se algoi noussag, vapreel’e meestsee, möökaaksikümmenzi kolmekümmenzinstuugin üüs saaman sidä säünniä

’Ja niin rantaan sitten pantiin rysät,ja me, ensimmäiseksi kun se alkoinousta, huhtikuussa, mekaksikymmentä kolmekymmentäkappaletta yössä saamme sitäsäynävää.’ (Virtaranta 1967: 151-152)

Inkerinsuomalaista murrettaMie oikee pelästyinkii, ko se sus’ tul’ karjaa ja käin huutamaa ja itkemää ja. Nokolm lehmää ne läksiit sitä sutta jälest ajamaa, mie toiset lehmät sain ajjaapoikkee ja. No sit ko myö sieltä tultii kottii mie ajattelin, jot no nythä päästii joniist susiloist pois. tulimmo tänne ja täälkii ol’ susiloi jällee (Pallonen 1986: 22–23)

’Minä oikein pelästyinkin, kun se susi tuli karjaan ja aloin huutaa ja itkeä ja. Nokolme lehmää ne lähtivät sitä sutta takaa ajamaan, minä sain ajaa toiset lehmät poisja. No sitten kun me sieltä tulimme kotiin, minä ajattelin, että no nythän me jopääsimme niistä susista eroon. Tulimme tänne ja täälläkin oli susia taas.’

Inkerinsuomalaista murrettaMie oikee pelästyinkii, ko se sus’ tul’ karjaa ja käin huutamaa ja itkemää ja. Nokolm lehmää ne läksiit sitä sutta jälest ajamaa, mie toiset lehmät sain ajjaapoikkee ja. No sit ko myö sieltä tultii kottii mie ajattelin, jot no nythä päästii joniist susiloist pois. tulimmo tänne ja täälkii ol’ susiloi jällee (Pallonen 1986: 22–23)

’Minä oikein pelästyinkin, kun se susi tuli karjaan ja aloin huutaa ja itkeä ja. Nokolme lehmää ne lähtivät sitä sutta takaa ajamaan, minä sain ajaa toiset lehmät poisja. No sitten kun me sieltä tulimme kotiin, minä ajattelin, että no nythän me jopääsimme niistä susista eroon. Tulimme tänne ja täälläkin oli susia taas.’

Kysymyksiä pohdittavaksi

Mitä tapahtuu, kun kieli katoaa?Millaisia kieliyhteisöjä

Itämerenkoilliskulmassa ja erityisesti

Inkerinmaalla on ollut?Millaisia muutosilmiötä kielen

avulla voidaantarkastella Itämeren alueella?Millaisten piirteiden avulla

kielten eroja voidaantarkastella?

Venäjän vaikutus näkyyinkeroisessaVenäjän vaikutus näkyyinkeroisessa

Nykyään alueella on yksivaltakieli, Venäjä, ei muitaelinvoimaisia paikallisia kieliä.

Nykyään alueella on yksivaltakieli, Venäjä, ei muitaelinvoimaisia paikallisia kieliä.

Katso aiheesta Viimeiset inkeriläisethttps://www.youtube.com/watch?v=KWhBXw_K5b8

Alla kuva Riho Grünthal.



FACULTY OF ARTS

14 Miksi vatjan kieli onainutlaatuinen? Riho Grünthal

1. Vatjassa on tš ( ) etuvokaalin edessä k:n paikalla:tšesä = kesä, tšülä = kylä

2. Vatjassa on k:n heikon asteen vastine on g:sika : sigaa = sika : sian latši : lagõõ = laki : laen

3. Vatjassa s on astevaihtelussa samoin kuin p, t ja k:pesä : pezäd = pesä : pesät

4. Myös geminaatta ss on astevaihtelussa:issua : isun = istua : istun

5. Vatjassa konsonanttiyhtymä tk on astevaihtelussa:matka : madgad = matka : matkat

6. Vatjassa h on kadonnut sanan alusta:opõn = hevonen (~ hepo), üvä = hyvä

7. Vatjassa h on kadonnut sanan sisässä n:n ja r:n ja vastaavienkonsonanttien jäljestä:

vana = vanha, karu = karhu8. Vatjassa ovat säilyneet alkuperäinen ee, oo ja öö sellaisissa

sanoissa, joissa suomessa on diftongi ie, uo tai yö:peenenä = pienenä, kooli = kuoli

9. Genetiivin -n-pääte on vatjassa sulautunut edeltävään vokaaliin:jalka : jalgaa = jalka: jalan,nurkka : nurkaa = nurkka : nurkan

10. Illatiivin alkuperäinen pääte on lyhentynyt, ja sekin päättyypitkään vokaaliin:

jalka : jalkaa (myös jalkaasõõ) = jalka : jalkaan,nurkka : nurkkaa (myös nurkkaasõõ)= nurkka : nurkkaan

11. Vatjassa komitatiivi on yleinen sija, joka ilmaisee kenen tai minkäkanssa jotakin tehdään tai tapahtuu:

õunõikaa = omenoin kanssa, üvää meeleekaa =hyvän mielen kanssa

1. Vatjassa on tš ( ) etuvokaalin edessä k:n paikalla:tšesä = kesä, tšülä = kylä

2. Vatjassa on k:n heikon asteen vastine on g:sika : sigaa = sika : sian latši : lagõõ = laki : laen

3. Vatjassa s on astevaihtelussa samoin kuin p, t ja k:pesä : pezäd = pesä : pesät

4. Myös geminaatta ss on astevaihtelussa:issua : isun = istua : istun

5. Vatjassa konsonanttiyhtymä tk on astevaihtelussa:matka : madgad = matka : matkat

6. Vatjassa h on kadonnut sanan alusta:opõn = hevonen (~ hepo), üvä = hyvä

7. Vatjassa h on kadonnut sanan sisässä n:n ja r:n ja vastaavienkonsonanttien jäljestä:

vana = vanha, karu = karhu8. Vatjassa ovat säilyneet alkuperäinen ee, oo ja öö sellaisissa

sanoissa, joissa suomessa on diftongi ie, uo tai yö:peenenä = pienenä, kooli = kuoli

9. Genetiivin -n-pääte on vatjassa sulautunut edeltävään vokaaliin:jalka : jalgaa = jalka: jalan,nurkka : nurkaa = nurkka : nurkan

10. Illatiivin alkuperäinen pääte on lyhentynyt, ja sekin päättyypitkään vokaaliin:

jalka : jalkaa (myös jalkaasõõ) = jalka : jalkaan,nurkka : nurkkaa (myös nurkkaasõõ)= nurkka : nurkkaan

11. Vatjassa komitatiivi on yleinen sija, joka ilmaisee kenen tai minkäkanssa jotakin tehdään tai tapahtuu:

õunõikaa = omenoin kanssa, üvää meeleekaa =hyvän mielen kanssa

Vatja on ainoa itämerensuomalainenkieli, jossa etuvokaalien e, i, ü, ä, öedellä tapahtunut muutos k > tšesiintyy, kuten sanassa kesä > tšesä.

Vatja on myös esimerkki kielestä, jota ei koskaanole puhuttu kovin laajalla alueella. Sen puhuma-alue on aina sijainnut Länsi-Inkerissä ja ehkä ulot-tunut Koillis-Viroon. Vuosisatojen kuluessa siihenkehittyi omaleimaisia piirteitä. Sen erikoispiirteeton mahdollista luetella ja tunnistaa puheesta taitekstistä. Vatjaa on mahdollista tarkastella lähinnätutkijoiden keräämien kielennäytekokoelmien avul-la.

Astevaihtelu eli konsonanttien tai kaksoiskonso-nanttien k ~ kk, p ~ pp, t ~ tt vaihtelu heikon as-teen kans-sa eri taivutusmuodoissa on itämeren-suomalaisissa kielissä tavallinen ilmiö. Vatjassa sekoskee kuitenkin myös suhuäänteitä eli sibilantte-ja s ~ ss, samoin konsonanttiyhtymää tk, jotkasuomessa eivät vaihtele.

Vatjassa sen sijaan sanan issua ’istua’ heikkoas-teinen vastine on isun ’istun’ eli sanavartalo vaih-telee samalla tavalla kuin suomen sanassa kukka :kukan. Sanan matka monikko on suomeksi mat-kat, vatjaksi madgad. Suomen yleiskielessä taval-lista on t:n vaihtelu d:n kanssa vokaalien välissä,esimerkiksi katu : kadun.

Lauluja vatjaksi, kuvia vatjalaisten alueelta:ttps://www.youtube.com/watch?v=hS3G3zi21Po&index=

4&list=PLnOSH5j1sQh_F6heyR_YlUoOJW_tshws7Kuvat

Talve, Ilmari 1981: Vatjalaista kansankulttuuria.Suomalais-ugrilainen Seura. MSFOU 179. Helsinki.

10 + 1syytä

Vatjalla ei ole koskaan ollut kirjakieltä.Kirjakieltä ei ole ollut, koska kieliyhteisönasema on aina ollut liian heikko ja vatja-laiset ovat joutuneet käymään koulunsamuilla kielillä, lähinnä venäjäksi.



FACULTY OF ARTS

15 Suomalais-ugrilainenmediamaailma Outi Tánczos

Kirjoitetun tekstin määrä ympärillämmeon lisääntynyt viimeisten vuosikymmen-ten ajan valtavasti. Yhä useampi kirjoit-taa päivittäin, myös julkisesti. Omakieli-nen media on itsestäänselvyys suomen,unkarin ja viron puhujille, mutta mediaja sosiaalinen media ovat muodostuneettärkeiksi käyttöympäristöiksi pienillekinsuomalais-ugrilaisille kielille. Niihin koh-distetaan myös toiveita kielten kehityk-sestä ja elvytyksestä.

Koska suurin osa suomalais-ugrilaisista kielistäon vähemmistökielen asemassa, voidaan suuriosa suomalais-ugrilaisesta mediasta luokitellavähemmistömediaksi. Se kattaa erittäin moni-muotoisen kentän. Vaikka puhuttaisiin ainoas-taan perinteisistä painetuista lehdistä, niidenlevikki, ammattimaisuus, fokus ja taloudellisenitsenäisyyden aste vaihtelevat. Ne täyttäväterilaisia tehtäviä. Esim. suurimmat ulkounkari-laiset sanomalehdet eivät sisältönsä laajuudessajuuri eroa enemmistökielisistä alueellisista päi-välehdistä, paitsi kiinnostuksessaan kielioikeuk-siin tai esimerkiksi unkarilaisiin poliitikkoihin.Unkarin asioita toki seurataan läheisemmin.

• Se tuo vastapainoa enemmistömedialle,jossa vähemmistöjen näkyvyys on yleensävähäinen. Se pitää esillä vähemmistöoikeuk-sia ja kielikysymyksiä. Esimerkiksi saamelais-media on ollut tässä aktiivinen, katso Yle Sápmi.

• Se toimii kielen kehityksen ja revitalisaa-tion välineenä. Uutta sanastoa kehitetään jasitä levitetään. Usein lukijoille annetaan mahdol-lisuus osallistua esimerkiksi kirjoituskilpailuihin.

Pienten kielten lehdet, kuten vaikkapavepsäläinen Kodima, keskittyvät tyy-pillisesti oman kielen ja kulttuurinsekä kotiseudun uutisiin. Maailmantapahtumista kaksikielinen lukijakun-ta saa tietonsa enemmistökielisestämediasta. Näiden lehtien keskeisintehtävä ei välttämättä ole uutisten vä-littäminen, vaan niissä korostuvatmedian muut funktiot.

Kodima-lehti haluaaylläpitää vepsäläistäidentiteettiä

”Meidän ongelmamme on, ettäon vain vähän lukijoita jotkaymmärtävät lehteä”, sanooKodima-lehden päätoimittajaGalina Baburova. Kodima,’kotimaa’, on ainoa vepsän-kielinen sanomalehti maa-ilmassa. Sen kahdeksansi-vuinen numero ilmestyy ker-ran kuussa. Viisi tai kuusi si-vuista on vepsänkielisiä, vep-säksi. Painosmäärä on pieni.

Kodima ei ole varsinaisestiuutislehti: ”Lehtemme ennenkaikkea yhdistää vepsäläisiäjotka elävät toisilla alueilla, eivain meillä Karjalassa. Kun ontällainen lehti, se tarkoittaaettä kieli elää vielä, että sillävoi kertoa mistä tahansa, esi-merkiksi politiikasta, kulttuu-rista, erilaisista ihmisistä, voikertoa tapahtumista meilläKarjalassa ja Vepsän maalla.”

Lehden päämääränä on levit-tää Petroskoissa luotua uudis-sanastoa, saada sitä vakiintu-maan käyttöön venäjänkielis-ten lainasanojen tilalle. Samal-la kirjoittajien on kuitenkintasapainoteltava uudistustenja vakiintuneiden lainasanojenvälillä, jotta lehden kieli pysyi-si ymmärrettävänä mahdolli-simman monelle.

Ulriikka Puura

Kodima-lehti haluaaylläpitää vepsäläistäidentiteettiä

”Meidän ongelmamme on, ettäon vain vähän lukijoita jotkaymmärtävät lehteä”, sanooKodima-lehden päätoimittajaGalina Baburova. Kodima,’kotimaa’, on ainoa vepsän-kielinen sanomalehti maa-ilmassa. Sen kahdeksansi-vuinen numero ilmestyy ker-ran kuussa. Viisi tai kuusi si-vuista on vepsänkielisiä, vep-säksi. Painosmäärä on pieni.

Kodima ei ole varsinaisestiuutislehti: ”Lehtemme ennenkaikkea yhdistää vepsäläisiäjotka elävät toisilla alueilla, eivain meillä Karjalassa. Kun ontällainen lehti, se tarkoittaaettä kieli elää vielä, että sillävoi kertoa mistä tahansa, esi-merkiksi politiikasta, kulttuu-rista, erilaisista ihmisistä, voikertoa tapahtumista meilläKarjalassa ja Vepsän maalla.”

Lehden päämääränä on levit-tää Petroskoissa luotua uudis-sanastoa, saada sitä vakiintu-maan käyttöön venäjänkielis-ten lainasanojen tilalle. Samal-la kirjoittajien on kuitenkintasapainoteltava uudistustenja vakiintuneiden lainasanojenvälillä, jotta lehden kieli pysyi-si ymmärrettävänä mahdolli-simman monelle.

Ulriikka Puura

• Sen välityksellä luodaan yhtei-söä ja identiteettiä.

• Se tuo kielelle näkyvyyttä jasillä on symboliarvoa yhteis-kunnassa. Tästä käyvät esimer-kiksi unkarinkieliset lehdet slo-vakialaisessa lehtikioskissa(vaikka ne saattavatkin löytyähyllyn vihoviimeisestä nurkas-ta).

Vähemmistömedialle tyypillisiä tehtäviä

Kuva kodima.rkperiodika.ru



FACULTY OF ARTS

16 VähemmistötenemmistömediassaOuti Tánczos

Enemmistön mediassa vähemmistöt näkyvät yleensä vain har-voin. Usein heidät mainitaan negatiivisten uutistenyhteydessä tai sitten eksotisoituina toiseuden edusta-jina. Poikkeuksia toki on, esimerkiksi enemmistökieliset pai-kallismediat voivat uutisoida aktiivisesti myös vähemmistöky-symyksistä alueella, jossa vähemmistö on vahvasti esillä. Näinnäyttää olevan esimerkiksi Norjan saamelaisalueilla.

Joskus kielipoliittiset valinnat voivat osaltaan vähentää vähem-mistöjen näkyvyyttä. Esimerkiksi erään vähemmistökielten ti-lannetta selvittävän projektin haastattelussa slovenianunkari-lainen haastateltava ihmetteli, miksi paikalliset unkarilaisetinstituutiot järjestävät tiedotustilaisuuksia ja tapahtumia vainunkariksi ja sulkevat tällä tavoin sloveeninkieliset tiedotusvä-lineet ulkopuolelle.

Katso mummojen esitysEuroviisuissa

https://www.youtube.com/watch?v=XOTBIJCAnKE

Alla kuva Wikimedia Commons

Karnevalistiset mummot

Vähemmistöjen medianäkyvyyden piirteitä voi havain-nollistaa Buranovon mummojen tapauksen avulla.Mummot (ven. Buranovskie babuški, udm. Brangurtype anajjos) tulivat vuoden 2012 Euroviisuissa toiseksiudmurtin- ja englanninkielisellä esityksellään “Party forEverybody”.

Buranovon mummot on vuosikymmeniä vanha yhtye.Se on esittänyt udmurttilaisia ja venäläisiä sävelmiä joNeuvostoliitossa. On vaikea sanoa, onko yhtyeellä ollutalun alkaenkin humoristinen pohjavire. Nimi voisiviitata siihen. Toisaalta vähemmistökansojen kulttuurion usein pelkistetty värikkäisiin tanssi- ja lauluesityk-siin, joita ovat tyypillisesti esittäneet juuri perinteenautenttisimpina säilyttäjinä pidetyt iäkkäät naiset. Yhty-een osallistuminen Euroviisuihin rikkoi odotuskehikontäydellisesti. Esiintymisasut eivät huokuneet Euroviisu-jen estetiikkaa, vaan olivat tuohivirsuineen korostetunvanhahtavat ja maalaiset. Lauluun lisättiin diskobiitti.Tällainen etnodisko on nauttinut suosiota Venäjällä jopidemmän aikaa, mutta sen tuominen Venäjän rajojenulkopuolelle teki siitä uutta ja yllättävää. Euroviisuyleisöyllättyi, mutta myös mummojen oma kuulijakuntasaattoi hämmästyä. Lopputulos oli useimpien mielestäriemastuttava. Se oli myös sopiva kompromissi. Mum-mot tekivät udmurttilaisuutta tunnetuksi, mutta samallahe esiintyivät Venäjän monikulttuurisuuden edustajina.Näin he saattoivat saavuttaa myös Venäjän muidenetnoksien suosion.

Mummojen esiintymisen voi myös tulkita parodiaksitavasta, jolla vähemmistökulttuurien on Venäjälläpidetty sopivana ilmaista itseään. Esitys oli vauhdikas,näyttävä ja positiivinen, sopivasti eksoottinen, muttakaikkea tätä sen verran ylilyötynä, että se astui jo gen-reen harvoin kuuluvan huumorin puolelle.

Sosiaalinen media

Internet tarjoaa valtaisanmäärän käyttömahdollisuuksiapienillekin kielille. Blogit jasosiaalinen media ovat roh-kaisseet ihmisiä kirjoittamaanjulkisesti myös kielillä, joitaaiemmin on käytetty vainvähän, ja näin muokkaamaannäiden kielten käyttämisenkulttuuria. Sosiaalinen mediatarjoaa mahdollisuuden kieli-yhteisön vahvistamiseen jakonstruoimiseen. Venäjälläsuositussa Vkontakte-palvelus-sa on useita ryhmiä eri suoma-lais-ugrilaisten kielten puhujil-le. Myös blogeja löytyy erikielillä, ja ne ovat osaltaantehneet pienemmänkinkielen kirjallisesta käyttä-misestä jokamiehenoikeu-den.

Udmurttibloggaajia.Kuva Grigori Stepanov.

Käy katsomassa!Tässä esimerkiksi udmurtinkielinen”tavisblogi” lapsiperheen elämästä.Youtube taas tarjoaa mahdollisuu-den videomateriaalin levittämi-seen.Tässä videossa Viestit Karjalaesittelee karjalankielisiä ryhmiäverkossa.

Käy katsomassa!Tässä esimerkiksi udmurtinkielinen”tavisblogi” lapsiperheen elämästä.Youtube taas tarjoaa mahdollisuu-den videomateriaalin levittämi-seen.Tässä videossa Viestit Karjalaesittelee karjalankielisiä ryhmiäverkossa.



FACULTY OF ARTS

17 Pikkuisen vepsän kirjakielenhallitsee vain harva Ulriikka Puura

.Vepsän kirjakielen äiti täytti70 vuotta

Huhtikuussa liputetaan Mikael Agricolankunniaksi suomen kielen päivänä. Lipute-taan, vaikka hänen kuolemastaan tulee tänävuonna kuluneeksi 460 vuotta. Agricolaanhenkilöityy suomen kirjakielen synty, ja siksihäntä usein kutsutaan suomen kirjakielenisäksi. Vuoden 2016 toukokuussa suomenitäisimmän lähisukukielen vepsän kirjakielenäiti, Nina Zaiceva, vietti 70-vuotispäiväänsäPetroskoissa. Kirjakielen äiti, filosofiantohtori Zaiceva on kääntänyt vepsäksi Uudentestamentin ja muita uskonnollisia tekstejä,koonnut sanakirjoja, kehittänyt satoja uusiasanoja, kirjoittanut runoja sekä luonutvepsän kansalle oman Virantanaz-eepoksen.

Vepsän kirjakieltä voi opiskel-la Petroskoin yliopistossa

Opiskelijamäärät ovat hyvin pieniä,kaikilla vuosikursseilla vepsää opis-kelee yhteensä alle kymmenen opis-kelijaa. Heistäkin moni työllistyysuomen kielen asiantuntemustavaativiin tehtäviin, sillä vepsän kiel-tä opetetaan rinnakkain joko suo-men tai karjalan kielen kanssa. Vep-sän kielen asiantuntijoiden työ-markkinat ovat tietysti hyvin pienet:toimittajia on pari, tutkijoita ja yli-opisto-opettajia muutama. LisäksiKarjalan alueen vepsäläiskylissä onpäiväkoteja ja kouluja, joissa vepsänkielen taitoisille opettajille on töitä,sillä niiden opetusohjelmaankuuluu tunti tai pari vepsääviikossa.

Vepsän kirjakieltä voi opiskel-la Petroskoin yliopistossa

Opiskelijamäärät ovat hyvin pieniä,kaikilla vuosikursseilla vepsää opis-kelee yhteensä alle kymmenen opis-kelijaa. Heistäkin moni työllistyysuomen kielen asiantuntemustavaativiin tehtäviin, sillä vepsän kiel-tä opetetaan rinnakkain joko suo-men tai karjalan kielen kanssa. Vep-sän kielen asiantuntijoiden työ-markkinat ovat tietysti hyvin pienet:toimittajia on pari, tutkijoita ja yli-opisto-opettajia muutama. LisäksiKarjalan alueen vepsäläiskylissä onpäiväkoteja ja kouluja, joissa vepsänkielen taitoisille opettajille on töitä,sillä niiden opetusohjelmaankuuluu tunti tai pari vepsääviikossa.

Neuvostoliiton hajoamisen aikaan, 80-ja 90-lukujen vaihteessa, Zaicevarakensi pohjan uudelle vepsän kirjakie-lelle toisen vepsäläisen kielentutkijan,Maria Mullosen kanssa.

Vepsällä oli ollut lyhytaikainen ensim-mäinen kirjakielen kautensa jo 1930-luvulla lukuisten muiden Neuvosto-liiton vähemmistökielten tavoin.Sosialismin levittämisen katsottiinsilloin sujuvan parhaiten kunkin kan-san omalla kielellä, samoin kuinAgricolan aikaan kristinuskoa haluttiinlevittää rahvaan kielellä suomeksi.Vepsäläisten ensimmäinen kirjakielihävitettiin 1930-luvun lopulla vainmuutaman vuoden ikäisenä: kirjat pol-tettiin ja kirjakielen luoneita tutkijoitavainottiin.

Nuori ja vakiintunutkin kirjakieli tar-vitsee tutkimuksen ja kielenhuollontarjoamia kehyksiä, mutta ensisijaisestitarvitaan kuitenkin niitä, jotka kirjoit-tavat ja niitä, jotka lukevat. Vepsänkirjakielen käyttäjillä on erityinengraafinen hankaluus. Vepsää kirjoi-tetaan suomen tavoin latinalaisin aak-kosin.

Vepsän kielen osaajia on hyvinvähän. Tarkkaa lukua ei kukaantiedä, mutta uusimman väestön-laskennan mukaan vepsää osaajollakin tasolla noin 3600ihmistä koko Venäjällä. Se onvähän, jopa siinä valossa, ettäkeskimäärin jokaisella maailmas-sa puhutulla kielellä on noin5000 puhujaa.

Kielentutkijat ovat pitäneet kielen elinvoi-maisuuden tärkeimpänä kriteerinä kielensiirtymistä sukupolvelta toiselle. Jos jonkinkielen puhujien lapset eivät opi kieltävarhaislapsuudessa omassa perheessään, onkieli vaarassa kadota jokapäiväisen viestin-nän käytöstä tulevina vuosikymmeninä.Vepsäläisvanhemmista suurin osa puhuilapsilleen venäjää kotikielenä jo viimeistään1960-luvulla. Tämä selvisi kansainvälisenELDIA-tutkimusprojektin vepsää käsitellees-sä osatutkimuksessa, jossa kolmesataavepsäläistä kertoi laajasti kielenkäytöstään.Tutkimustulosten valossa nykypäivän van-hemmista siis ainoastaan kourallinen puhuuvepsää lapsilleen, silloinkin venäjän rinnalla.

Kyrillisin aakkosin kirjoitettu suomiaukeaa venäjää opiskelleelle, muttatottumattomalle tekstin lukeminen onvaikeaa. Kirjoitettu vepsä näyttääkuitenkin monelle sujuvasti kieltäpuhuvalle samanlaiselta merkki-viida-kolta kuin ylläoleva esimerkki, silläerityisesti ikäihmisillä, joita pääosasujuvista vepsänpuhujista on, puuttuukokemus muiden kuin venäjän kielenkirjallisesta käytöstä ja sitä kauttavieraan aakkoston osaaminen.

Nina Zaiceva. Kuva Riho Grünthal.Katso myös Zaicevan haastattelu karjalaksija

,

.(Kuvittele, että suomen kieltä

kirjoitettaisiin näin.)

karjalankielinen ohjelma vepsäläisistä.

Kuva vepsän kielen oppikirjastahttp://nbrk.foliant.ru/catalog/nlibr?BASE=0009C5&FIELD=04B1&ACTION0=

&DATA0= &Knopka=



FACULTY OF ARTS

18 Identiteetti, kansallisuusja kieli Svetlana Jedygarova

Mitä identiteetti on?

Identiteetti on ihmisen yksilöllisyyden ja ryhmäkuuluvuuden perusta.Jokainen meistä voi määrittää olemuksensa yhteiskunnan jäsenenä,kulttuurin tai sukupuolen edustajana, jonkin alueen tai valtion asuk-kaana tai kansalaisena, jonkin kielen tai kielten äidinkielisenäpuhujana ja monella muulla tavalla.

Yhdellä ihmisellä voi olla samanaikaisesti monta identiteettiä, kutenryhmä- tai henkilökohtaisia identiteettejä. Sosiaalinen rooli määrittääyhteiskunnallisen identiteetin, esimerkiksi opettajana tai oppilaana,työnantajana tai työntekijänä, perheenäitinä tai -isänä jne. On taval-lista, että ympäröivä yhteiskunta ja saamamme koulutus ohjaavatihmisten käsityksiä kansasta, kielestä, uskonnosta ja sosiaaliluokista.Henkilökohtainen identiteettimme muodostuu ihmisen omasta elä-mänkokemuksesta ja toimintatavoista vaikkapa tanssijana taikasvisyöjänä.

Kansallisuuden määritteleminen

Ihmisille ja ihmisryhmille on tärkeää määritellä mihin isompaanyhteisöön he kuuluvat. Eurooppalaisessa kulttuurissa kansalaisuus,kulttuuri, etninen kuuluvuus ja äidinkieli nähdään usein toisiaan vas-taavina: Ruotsin kansalainen asuu Ruotsissa, hän on etnisesti ruotsa-lainen, joka kuuluu ruotsalaiseen kulttuuriin ja puhuu äidinkielenäruotsia. Todellisuudessa kuva voi olla erilainen, koska Ruotsin kansa-lainen voi identifioida itsensä etnisesti saamelaiseksi ja äidinkielenäänhän voi puhua sekä ruotsia että saamea.

Eri suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvilla kansoilla etnisen jakielellisen identiteetin määritteleminen vaihtelee huomat-tavasti.

Enemmistö suomalais-ugrilaisista kielistä on vähemmistökieliä, joitapuhutaan Venäjällä, Suomessa, Virossa, Norjassa ja Ruotsissa. Hyvinmonet niistä ovat uhanalaisia. Näissä maissa historiallisesti on erilai-set perinteet määritellä kansallisuus ja äidinkieli.

Noin 25 vuotta sitten, kun Venäjä oli vielä Neuvostoliitto, kansallisuu-den eli etnisen ryhmän määritteleminen oli siellä virallinen ja kaikillepakollinen prosessi. Eri kansoilla oli erilaisia oikeuksia, ja etnisen kuu-luvuuden avulla rajoitettiin väestön liikkuvuutta. Myös nykyisellä Ve-näjällä termi kansallisuus tarkoittaa etnistä taustaa ja termi kansalai-suus osoittaa asumisvaltioon.

Äidinkielen määritteleminen

Äidinkieli voidaan määritellä ihmisen alkupe-rän, kielitaidon, kielenkäytön ja oman identi-fioitumisen mukaan.

Yksikielisillä ihmisillä nämä muuttujat voivat olla sa-moja. Monilla suomalais-ugrilaisilla ja muilla vähem-mistökansoilla ne voivat vaihdella elämän aikana.Neuvostoliitossa venäjän kielellä oli virallisesti kor-keampi status kuin muilla kielillä, ja käyttöön otettiintermi toinen äidinkieli. Yksi Neuvostoliiton koulutus-järjestelmän tarkoituksista oli opettaa venäjän kieltäei-venäjänkielisille lapsille, jotta koulussa venäjänkieli tulisi heidän toiseksi äidinkielekseen. Tästä jamonesta muusta syystä johtuu se, että useilla Venäjäl-lä suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvilla ihmisillä onkaksi äidinkieltä. Myös sellainen tilanne on tavallinen,jossa yksittäisen ihmisen äidinkielen voidaan olettaaolevan esimerkiksi mari tai komi, vaikka hän ei oike-astaan osaa kieltä tai puhu sitä lapsilleen.

Udmurtti Svetlana Jedygarovakuvattuna hääpäivänään.



FACULTY OF ARTS

Opiskelin itse udmurttia kylämme koulussa. Vaikka koulutus oli venäjän kielel-lä, kaikki opettajat puhuivat udmurttia välitunneilla, ja saadessani kouluopin-not päätökseen osasin huonosti venäjää. Saavutin venäjän kielessä äidinkieli-sen tason vasta aikuisena, kun olin asunut muutaman vuoden kaupungissa.Viimeisen 25 vuoden aikana tilanne on muuttunut. Saman kylän ja koulun ny-kyiset oppilaat osaavat monta kertaa paremmin venäjää, mutta suuri osa eipuhu enää udmurttia.

Minulla on kaksi poikaa, joiden äiti on siis kotoisin Venäjältä ja puhuu heidänkanssaan udmurttia. Poikien isä on ranskalainen; hän puhuu lastensa kanssaranskaa. Isä ja äiti puhuvat keskenään suomea, ranskaa, venäjää ja englantia.Molemmat pojat ovat syntyneet Suomessa ja puhuvat kavereidensa kanssasuomea. Poikien parhaat kaverit ovat somali-, venäläis- ja kiinalaislapsia, jotkapuhuvat eri kieliä kotonaan. Haluaisin uskoa, että tällainen kieli- ja kulttuuri-diversiteetti olisi elinvoimainen ilmiö tulevaisuudessakin.

19 Kuka on udmurtti?Svetlana Jedygarova

Kansallisuusidentiteetti jaäidinkielen käyttö

Kansallisuusidentiteetti ja äidinkieli ovat kak-si eri asiaa. Maailmasta tunnetaan sellaisiatapauksia, joissa vähemmistökansat ovat ka-dottaneet oman kielensä, mutta kansallisuus-identiteetti on säilynyt tai elpynyt. Esimerkke-jä tästä ovat gaelin kieli Irlannissa ja bretoninkieli Ranskassa.

Myös päinvastainen kehitys on mahdollinen.Toisinaan vähemmistökansat voivat säilyttääkielensä, mutta heiltä puuttuu kansallisuus-identiteetti. Anneli Sarhimaa (1999) on toden-nut, että karjalaisilla ei ole ”Me karjalaiset”käsitystä. Sen sijaan, karjalaisilla esiintyy pai-kallisia identiteettejä ja ajatus kuulumisestajonkin kylän tai alueen asukasryhmään. Suo-malais-ugrilaisille vähemmistöyhteisöille ovatmyös tyyppilisiä sellaiset tapaukset, joissa yk-sittäisellä ihmisellä, kuten kieliaktivisteilla, onjulkisuudessa selvästi tunnistettava kansallis-identiteetti, mutta arkielämässä hän ei käytäollenkaan kieltään, eivätkä hänen lapsensaenää puhu sitä. Voi olla myös, että itse aktivis-ti ei osaa kieltä eikä edes pyri oppimaan sitä.

Kieli ja identiteettiglobalisaation aikana

Maailma on aina ollut monikansalli-nen ja monikielinen, vaikka käsityskansallisuudesta ja kielestä ja niidensuhteesta muuttuu jatkuvasti. Maa-hanmuuton tuloksena muodostuuuusia kieliyhteisöjä ja uusia identi-teettejä. Heini Lehtonen (2016) onkuvannut tutkimuksessaan, mitenhelsinkiläiset nuoret kommunikoivatmonikulttuurisessa ympäristössä jamiten uudet identiteetit voivat vai-kuttaa kielenkäyttöön. Myös uudetviestintäkanavat ja sosiaalinen me-dia vaikuttavat kielenkäyttöön.

Udmurtin kieltä on mahdollistakäyttää internetissä ja kehittää uusiatyylejä, jotka ilmaisevat esim. nuor-ten kaupunkilaisidentiteettiä.

Olen udmurtti Venäjältä

Olen syntynyt Neuvostoliitossa udmurttilaisessa kylässä Ud-murtian tasavallassa. Kun vuonna 1997 sain ensimmäisen pas-sini, minun piti kirjoittaa viranomaisille virallinen allekirjoi-tettu hakemus koskien sitä, minkä kansallisuuden valitsen.Minulla oli mahdollisuus valita, koska syntymätodistuksessaniäidilleni ja isälleni oli merkitty eri kansallisuus: isällä udmurttija äidille venäläinen. Valitsin udmurttilaisen ja se merkittiinpassiin. Kun äitini oli samassa valintatilanteessa vuonna 1973,miliisin viranomainen kehotti häntä valitsemaan venäläisen,koska hänen mukaansa ”venäläisenä elämä sujuu helpommin”.Äitini kolme veljeä ovat sen sijaan passin mukaan udmurtteja,mutta heidän perheissään puhutaan nykyään vain venäjää.Vaikka äitini määrittelee itsensä venäläiseksi, hän on puhunutkoko elämänsä udmurttia lastensa ja lastenlastensa kanssa.

KuvissaSvetlana Jedygarova,jonka häitä juhlittiin

Udmurtiassa perinteisinmenoin. Yllä hänen

sukulaisensaleivänpaistossa ja

isoäitinsä tietokoneella.



FACULTY OF ARTS

20 Mistä sanat tulevat?Ulla-Maija Forsberg

Toisen hyvin selkeän ryhmänsämuodostavat lainasanat. Lainasanojavoidaan palauttaa niin erillisiinuudempiin kielimuotoihin kuinkantakielivaiheisiinkin. Lainasanat ovatmyös useimmiten perussanoja. Sanojamukautetaan lainattassa paitsi lainan-saajakielen äännejärjestelmään, myösmuoto-järjestelmään. Lainasanat toisinsanoen johdetaan jo lainattaessa sellai-seen muotoon, että ne muistuttavatkielessä olemassaoleviaomaperäisiäjohdoksia.

Toisen hyvin selkeän ryhmänsämuodostavat lainasanat. Lainasanojavoidaan palauttaa niin erillisiinuudempiin kielimuotoihin kuinkantakielivaiheisiinkin. Lainasanat ovatmyös useimmiten perussanoja. Sanojamukautetaan lainattassa paitsi lainan-saajakielen äännejärjestelmään, myösmuoto-järjestelmään. Lainasanat toisinsanoen johdetaan jo lainattaessa sellai-seen muotoon, että ne muistuttavatkielessä olemassaoleviaomaperäisiäjohdoksia.

On ensinnäkin vanhoja omaperäisiä perussanoja, jotka ovatperinteisesti eri kantakielivaiheisiin palautettavia jakamattomiaperussanoja. Niitä ei ole voitu katsoa johdetuiksi muista sanois-ta sen enempää kuin lainasanoiksikaan. Tällaisia omaperäisiksikatsottavia sanoja on monen ikäisiä aina suomalais-ugrilaisenkantakielen perintösanastosta yhteisitämerensuomalaisiinsanoihin.

On ensinnäkin vanhoja omaperäisiä perussanoja, jotka ovatperinteisesti eri kantakielivaiheisiin palautettavia jakamattomiaperussanoja. Niitä ei ole voitu katsoa johdetuiksi muista sanois-ta sen enempää kuin lainasanoiksikaan. Tällaisia omaperäisiksikatsottavia sanoja on monen ikäisiä aina suomalais-ugrilaisenkantakielen perintösanastosta yhteisitämerensuomalaisiinsanoihin.

– Mikä on sanan- jakäsitteenmuodostuksen tapauralilaisessa kontekstissa?

– Millaisia käsitteitä uralilainenkantakieli on tarvinnut?

– Miten eri sanastoelementit jakäsitepiirit ovat säilyneet vuositu-hansien ajan (toisin sanoen: mihinsanat menevät)?

– Millaisia säännönmukaisuuksia onsanaston ja yksittäisten sanojenmuuttumisessa?

– Millaiset sanat kaikkein haluk-kaimmin muodostavat omiamuutostapojaan?

Sanastontutkimusta voi harrastaa useasta erilähtökohdasta erilaisin kysymyksenasetteluin.Yksi yleisimmin käytetyistä lähtökohdista onetymologinen: mistä sanat tulevat jakuinka vanhoja ne ovat. Tämä osa sanas-tontutkimusta on myös se, jolla on eniten kos-ketuksia kielenulkoiseen maailmaan ja kielenpuhujien historiaan. Omaperäisten ja laina-sanojen tutkimus avaa meille näköaloja kielenvarhaisempien vaiheiden puhujien aineelliseenja henkiseen kulttuuriin ja antaa osviittaa mui-naisten kansojen välisestä kanssakäymisestäsekä siitä mitä reittejä erilaiset kulttuurivai-kutteet ovat vuosisatoja ja -tuhansia sittenkulkeneet.

Lisäksi ovat olemassa äänteellisesti motivoi-dut ja ekspressiiviset sanat. Ne esiintyvätharvoin puhtaina perussanavartaloina. Tämätyyppi on suomessa ja yleisemmin itämeren-suomalaisissa kielissä varsin yleinen.

Lisäksi ovat olemassa äänteellisesti motivoi-dut ja ekspressiiviset sanat. Ne esiintyvätharvoin puhtaina perussanavartaloina. Tämätyyppi on suomessa ja yleisemmin itämeren-suomalaisissa kielissä varsin yleinen.

Alkuperänsä suhteen sanastossavoidaan

erottaa 3 perustyyppiä

Sanojen alkuperän tutkimus valaiseesitä, mitä sanat voivat meille kertoa ura-lilaisista kielistä yleensä ja erityisestiuralilaisesta kantakielestä. Sen avullavastataan seuraavanlaisiin kysymyksiin:

Kolmas pääryhmä on omaperäis-ten ja lainattujen perusvartaloi-den pohjalta muodostetut joh-dokset ja yhdyssanat. Suuriosa näistä on hyvin myöhäisiä jaeri kielissä helposti tunnistetta-via, mutta on syytä pitää mieles-sä. Samanlaisia sanamuodostuk-sen mekanismeja on todennäköi-sesti kuitenkin hyödynnetty jovarhaisissa kielen vaiheissa, var-maankin jo uralilaisessa kanta-kielessäkin.

Kolmas pääryhmä on omaperäis-ten ja lainattujen perusvartaloi-den pohjalta muodostetut joh-dokset ja yhdyssanat. Suuriosa näistä on hyvin myöhäisiä jaeri kielissä helposti tunnistetta-via, mutta on syytä pitää mieles-sä. Samanlaisia sanamuodostuk-sen mekanismeja on todennäköi-sesti kuitenkin hyödynnetty jovarhaisissa kielen vaiheissa, var-maankin jo uralilaisessa kanta-kielessäkin.

kilistä, kolista,jytkyä, jytistä,jysähtää, posahtaa

sormus,ajatella,kaivinkone,kuntayhtymä

sukka, kuningas,kärsiä, kahvi,surffata,mesettää

tuuli,lumi,vesi, kuu

sanojen alkuperä)

Sana raparperion lainattu suo-meen ruotsista,johon se myös onlainattu. Alunpe-rin sana on kreik-kaa ja sen loppu-osa viittaabarbaa-reihin,joilta kas-vinjuurta aikoi-naansaatiin. SSAraparperi.(SSA = Suomensanojen alkuperä)



FACULTY OF ARTS

21 Etymologian peruskriteeritUlla-Maija Forsberg

Etymologisen tutkimuksen perus-kriteereinä on pidetty sanojenäänneasua, merkitystä ja le-vikkiä. Näiden perusteella voi-daan tehdä päätelmiä erikielistensanojen geneettisestä tai lainautu-miseen perustuvasta yhteisestäalkuperästä sekä osittain myösiästä.

Äännehistorian kannalta olennaisin etymolo-gisen sanastontutkimuksen metodeista on sa-nojen äänneasun vertailu. Äänneasuja ver-taillaan joko kahden kielen sanoista tai koko-naisista vastinesarjoista, joihin voi kuulua sa-nan vastineita useammastakin sukukielestä.Kun samoja äännevastaavuuksia esiintyyuseammassa eri vastinesarjassa voidaan näitäpitää säännöllisinä äänteellisinä vastaavuuk-sina eri kielten välillä ja sitä myöten voidaanjäljittää myös uusia vastinesarjoja, uusia ety-mologisesti yhteen kuuluvia sanoja. Mitäuseammassa vastinesarjassa tietty äännevas-taavuus esiintyy, sitä varmempana sitä voi-daan pitää. Varsinkin, jos sana muiden kritee-rien, kuten merkityksensä perusteella sopiivanhaan sanastoon kuuluvaksi.

Äännevastaavuuksien tarkastelu onlainasanojen tutkimuksessa ratkai-sevasti toisenlaista. Kun omaperäistensanojen tarkastelussa äännevastaavuu-det kuvastavat eri kielissä tuhansienvuosien aikana tapahtuneita äänteen-muutoksia, lainasanojen äännevastaa-vuudet – tai pikemminkin erot samansanan ilmiasussa eri kielissä – perustu-vat lainattaessa tapahtuneisiin äänne-substituutioihin. Tämä tarkoittaa si-tä, että tietyt lainanantajakielen ään-teet tietyissä ympäristöissä korvataanaina samalla tavalla.

Nuorten lainasanojen kohdallanämä substituutiot on helppo ha-vaita, koska sanoissa usein on myösrunsaasti samaa äänteellistä ainesta,mutta vanhempia lainoja tutkittaessatulee korvaavuussääntöjen lisäksi ottaahuomioon myös vanhojen sanojen yh-teydessä esiin tulevat lainaamisestariippumattomat äänteenmuutokset;siis ne, jotka on todettu vanhan oma-peräisen sanaston vastinesarjoista.Äännehistorialliset faktat on luonnolli-sesti tunnettava molemmista lainaami-seen osallistuvista kielistä.

Merkityksen tarkastelu vanhassasanastossa etymologisena kriteerinäperustuu yleiseen sanasemantiik-kaan: siihen miten yksittäisen sananmerkitys vaihtelee yhdessä kielessätai selvästi keskenään yhteenkuuluvi-en sanojen merkitys läheisissä suku-kielissä. Edelleen semanttisina rin-nakkaistapauksina tulevat kyseeseenlainasanat ja niissä tapahtuneet mer-kityksen muutokset. Vanhimmanyhteissanaston (eli kantakielensanaston) ja toisaalta aivan uusimpi-en lainasanojen kohdalla merkityk-seen liittyviä ongelmia ei yleensä ole,koska sanojen merkitykset näissä ta-pauksissa vastaavat toisiaan tavalli-sesti hyvinkin tarkkaan. Tämä ilmiövoidaan selittää siten, että vanhim-paan yhteissanastoon kuuluvat sanattavallisesti ovat merkitykseltään jamyös käytöltään hyvin keskeisiä jaluonteeltaan peruskäsitteitä, jolloinniiden merkitys ei pitkälläkään aika-välillä ratkaisevasti muutu. Toisaaltauudemmat lainasanat ovat merkityk-seltään spesifejä, usein teknisluontei-sia termejä, jolloin tällainen varsintarkka merkitys ei ole altis ainakaannopeasti tapahtuville muutoksille.

Tarkastele viereistä taulukkoa. Siinäesiintyy sukukielten vastineet suomensanoille kynsi, kala, syli ja suoni.Vertaa esim. suomen sanaa kalaunkarin vastineeseen hal. Äänne-historiaa tuntevalle vastaavuus onilmiselvä: unkarissa on tapahtunutäänteenmuutos *k > h aina taka-vokaalin edellä, esim.

sm kuolla – unk. hal-,sm kuusi (6) – unk. hatsm kadota – unk. hagy- ‘jättää’

Tarkastele viereistä taulukkoa. Siinäesiintyy sukukielten vastineet suomensanoille kynsi, kala, syli ja suoni.Vertaa esim. suomen sanaa kalaunkarin vastineeseen hal. Äänne-historiaa tuntevalle vastaavuus onilmiselvä: unkarissa on tapahtunutäänteenmuutos *k > h aina taka-vokaalin edellä, esim.

sm kuolla – unk. hal-,sm kuusi (6) – unk. hatsm kadota – unk. hagy- ‘jättää’

Miten voi päätellä, onko sanamahdollisesti omaperäinen jaikivanha? Mistä voi tietää, ettäsana tubettaa on lainasana? Mi-kä sen yhteys sanaan tuubi on?Entä mistä tulee sana mesta?



FACULTY OF ARTS

22 Omaperäiset perussanat vanhimmissakantakielissä Ulla-Maija Forsberg

Uralilaisen kantakielen yhteissanaston määrävaihtelee eri lähteissä. Tähän on syynä se, ettäkantakieleen palauttamisen kriteerit vaihtele-vat. Äännehistoriallisesti kiistattomia uralilai-seen kantakieleen viittavia rinnastuksia onvain alun kolmatta sataa. Jos mukaan otetaanepävarmat rinnastukset, nousee uralilaisten jaetenkin suomalais-ugrilaiseen kantakieleenpalautettavien etymologioiden määrä helpostiuseaan sataan.

Tärkeä tässä huomattava seikka on se, että nämä luvut ei-vät missään tapauksessa kuvasta uralilaisen kantakielentodellista sanojen määrää, tuskin ovat edes lähellä sitä.Vaikka uralilaista kantakieltä puhuttiinkin kivikautisessakulttuurissa, jossa elinkeinorakenne oli yksinkertainen jauseimpien nykyisten erikoisalojen sanastoa ei ole ollutkäytössä, on nykyisten kielten pohjalta pääteltävissä, ettämissä tahansa kulttuuriympäristössä normaalisti toimivakieli kyllä koostuu vähintään parin tuhannen leksi-kaalisen yksikön perussanastosta. Suomen kielennykyisten kantasanojen määrä esimerkiksi on arviolta6000–8000 siitä riippuen miten runsaasti yksittäistenmurteiden sanastoa otetaan mukaan.

Vaikka erikoisaloja ja varsinaista terminologiaa ei olisi-kaan, on meidän silti syytä uskoa, että myös kivikauti-nen kieli kuten uralilainen kantakieli jo 10000vuotta sittenkin on ollut jo ilmaisuvoimaltaantäydellinen. Ihmiskieli on kaikkinensa saanut alkunsajo satoja tuhansia vuosia sitten, joten uralilaisen kanta-kielen ei siinä mielessä voida olettaa olleen mitenkäänolennaisesti lähempänä »alkukieltä» kuin nykyisetkäänkielet.

Etymologioiden kokonaismäärästä päätellen sanojenhävikkiä on täytynyt vuosituhansien mittaan tapahtua, jaoutoa olisikin, jos mitään ei olisi hävinnyt. Parhaitenhävikin huomaa tietyistä selvistä semanttisista kentistä,joiden aukkoisuus vanhimmassa sanastossa paljastaa,että sanoja on kadonnut ainakin osasta kieliä. Tällaisiaovat erityisesti lukusanat sekä esim. värinnimitykset.

Parhaiten säilyviä sanastoelementtejä ovatpronominit, suhdekäsitteet,

luonnonilmiöiden ilmaisimet sekä ihmistä jaihmisen perustoimintoja kuvaavat sanat.

Nämä ikivanhat sanat ovat kielen sanaston perusvarastoa,joka on jokapäiväisessä ja erittäin taajassa käytössä,joten sanojen säilyminen on tätä kautta helppo ymmärtää.Vaikka suuri osa kantakieliin palautettavaa sanastoa kuuluunäihin käsitepiireihin, on kielessä kuitenkin vanhimpinakinaikoina ollut paljon sellaisia sanoja, jotka aikojen saatossaovat korvautuneet toisilla, uudemmilla kotoperäisillä tai lai-nasanoilla.

Sanat, joita käytetään harvemmin, korvautuvat helpomminuusilla, jolloin vanha sana voi hävitä kaikista kielistä jälkiäjättämättä. Toisaalta on myös mahdollista, että sana säilyyvain jossakin suppeammassa kieliryhmässä tai yhdessä kieles-sä, jolloin sitä ei vastineiden puuttuessa enää voi todistaavanhaksi.

SUOMALAIS-UGRILAISTASANASTOA

käsi, polvi, jalka, pää, silmä, kieli,sydän, maksa, sappi, verikyynel, kusi, elää, kuolla

isä, emä, neiti, appi, anoppi, miniäjousi, nuoli, kala, suoni, äimä, luu

vesi, jää, ilma, sää, lumi, joki, kivi, maatuomi, koivu, paju, pihlaja, puukoi, täi, saivar, pyy, sotka, varis

minä, sinä, tämä, tuo, semennä, olla, tehdä, tuoda, tuntea, syödä

SUOMALAIS-UGRILAISTASANASTOA

käsi, polvi, jalka, pää, silmä, kieli,sydän, maksa, sappi, verikyynel, kusi, elää, kuolla

isä, emä, neiti, appi, anoppi, miniäjousi, nuoli, kala, suoni, äimä, luu

vesi, jää, ilma, sää, lumi, joki, kivi, maatuomi, koivu, paju, pihlaja, puukoi, täi, saivar, pyy, sotka, varis

minä, sinä, tämä, tuo, semennä, olla, tehdä, tuoda, tuntea, syödä



FACULTY OF ARTS

23 BalttilaislainatitämerensuomessaSanteri Junttila

Kantasuomi on kaikkien itämerensuomalaisten kieltenyhteinen kantakieli. Sen muodot on rekonstruoitu histo-riallis-vertailevan kielentutkimuksen avulla. Viimeisellävuosituhannella eKr. on kantasuomeen lainautunut arviolta200–300 sanaa sittemmin kadonneesta balttilaisesta kieli-muodosta, joka ei ollut nykyisten latvian ja liettuan suoraedeltäjä, vaan sille läheinen murre. Viereisessä kuvassa onlähes sata asiaa, joita kantasuomessa nimitettiin baltti-laisperäisillä sanoilla. Kuvan alle on rekonstruoitu näittensanojen kantasuomen muodot ja lainojen balttilaisenlähtökielen muodot eräänlaiseksi kartaksi.Paljonko kantasuomen sanoja tunnistat?Nykysuomen pohjalta ei ole edes mahdollista tuntea kaikkia,sillä sanoja katoaa kielistä ajan kuluessa, joten muutamatovat säilyneet vain virossa tai muissa itämerensuomalaisissakielissä. Kirjoitusasun ei pidä antaa hämätä: vokaalienpituus on merkitty pienellä viivalla kirjaimen päälle.Millaisia äänteenmuutoksia sanat ovat käyneet läpikantasuomesta nykysuomeen tullessa? Havaitset-ko säännönmukaisuuksia sanojen äänne-edustuk-sessa? Mikä nykysuomen äänne vastaa kantasuo-men š:ää? Muutamien sanojen merkityksetkin ovatmuuttuneet – löydätkö ne? Entä miten punaisellakirjoitetut sanat eroavat mustista?Kantasuomen muodot eroavat lainojen balttilaisen lähtö-kielen muodoista, koska kielillä on erilaiset äännejärjes-telmät. Lainautuessa jokainen lähtökielen äänne substituoi-tuu eli korvautuu kohdekielessä läheisimmällä (samankuu-loisimmalla) äänteellä.Huomaatko, mitkä balttilaisen kielen äänteet jaäänneyhdistelmät ovat puuttuneet kantasuomesta?Tehtävä ei ole helppo, sillä oudonnäköinen substituutio voijohtua myös päinvastaisesta syystä: esimerkiksi balt-tilaisessa lähtökielessä ei ollut lyhyttä o:ta, minkä vuoksibalttilainen a ääntyi o-mai-sesti ja on siksi lainautuessakorvattu joskus kantasuomen o:lla, mutta yleensä a:lla.Niinpä etymologin täytyy tietää, mitä äänteitä lainananta-jakielessä oli. Sananloppuiset äänteet taas eivät yleensäsubstituoidu säännöllisesti vaan mukautuvat kohdekielentaivutustyyppeihin.Kun lainasanat, varsinkin kulttuurisanat, on iätty äänne-historiallisin perustein, niitten merkitys antaa meillekulttuurihistoriasta ja kielten puhuma-alueista paljon sel-laista tietoa, jota emme saa historiallisista lähteistä emmekäarkeologisista löydöistä.Mitä balttilaislainojen perusteella tiedämme kanta-suomen puhujien elämästä viimeisellä vuosi-tuhannella eKr.?

Millaisia kysymyksiä etymologi pohtiityössään?Mitä voit päätellä suomen kielenhistoriasta alla esitettyjen kysymystenavulla?

Alkuperäinen kuva (Rigina Ajanki)Santeri Junttilan

väitöskirjasta Tiedon kumuloituminen ja trenditlainasanatutkimuksessa – Kantasuomen

balttilaislainojen tutkimushistoria.



FACULTY OF ARTS

24 Kolme ikkunaa Vironhistoriaan Sirje Olesk

1917–1920 Itsenäistymisenaika

Venäjällä 1917 maaliskuussa käynnistynyt vallankumouslevisi nopeasti myös Viroon, jossa aluksi tavoiteltiin auto-nomiaa. Bolševikkien vallankaappauksen jälkeen marras-kuussa oli kuitenkin selvää, että Viron on saavutettavaitsenäisyys. Virolaiset upseerit perustivat oman sotaväen.Virolaiset taistelivat vuonna 1919 kahdella rintamalla:itäisellä rintamalla olivat vastassa venäläiset bolševikit jaetelässä olivat saksalaiset joukot. Vuoden 1919 juhannuk-sen alla virolaisarmeija löi saksalaiset Latvian rajallakäydyssä taistelussa. Virolaisten historiallista voittoa sak-salaisista juhlistettiin julistamalla kesäkuun 23. päivä voi-ton pyhäksi. Tarton rauhassa 2.2.1920 Neuvosto-Venäjätunnusti Viron itsenäisyyden.

1944–1991 Neuvosto-Viro

Neuvostoliitto oli totalitaristinen järjestelmä ja yhden puolueenvaltio, josta ihmiset eivät saaneet vapaasti matkustaa ulkomaille tailukea ulkomaista kirjallisuutta saati ulkomaisia lehtiä. Kansalais-ten elämää valvottiin tarkasti. Koko Neuvostovallan aikaa luon-nehtivat julkinen sensuuri, median tiukka kontrollointi ja salaisetarkistot. Poliittisesti sen voi jakaa vähintään kolmeen eri aikakau-teen. Stalinismin aika (1944–1955) oli Virossa jatkuvan pelonaikaa. Järjestelmän vastaisiksi luokiteltuja ihmisiä kyyditettiin Si-periaan ja muualle Venäjälle. Metsissä piileskelivät aseellista vasta-rintaa harjoittavat sissit eli metsäveljet. Maaseudulle perustettiinkolhooseja ja yksityinen maanviljelys lakkautettiin. Kulttuuria jakirjallisuutta hallitsi sosialistinen realismi. Kaikki sotaa edeltäväs-tä ajasta muistuttava pyrittiin hävittämään. Sotaa edeltävän ajantärkeimmät kirjailijat erotettiin Kirjailijaliitosta tai vangittiin. Kir-joja ilmestyi vähän ja teatterit olivat tyhjiä. Stalinin kuoltua 1953Virossa ja Neuvostoliitossa muutenkin alkoi vapaampi kausi(1956–1968). Vapautetut ja elossa olevat karkotetut ja vangit sai-vat oikeuden palata, kirjallisuus elpyi. Sensuuri jatkui silti. Ideolo-ginen painostus väheni 1960–1970-luvuilla. Neuvostovallan kahtaviimeistä vuosikymmentä kutsutaan pysähtyneisyyden ajaksi.Laivayhteys Tallinnan ja Helsingin välillä käynnistyi 1965 ja ulko-maiset turistit pääsivät taas Viroon. Baltian maat Viro, Latvia jaLiettua olivat kulttuuriltaan vapaampia kuin muu Neuvostoliitto.

1991 Laulava vallankumous jaitsenäisyyden palautus

Keväällä 1987 kävi ilmi, että Pohjois-Viroon kaavaillaanisoja fosforiittikaivoksia, joihin aiotaan tuoda työvoimaksituhansia ihmisiä muualta Neuvostoliitosta. Virossa nousiprotestiaalto. Oli todellinen uhka, että virolaiset jäisivätvähemmistöksi omassa maassaan. Vierasta venäjänkielis-tä väestöä oli tuotu Viroon tehdas- ja kaivostyöläisiksi ko-ko Neuvostovallan ajan.

Kesällä 1988 Virossa käynnistyi ns. laulava vallankumo-us. Tuhannet ihmiset kokoontuivat Tallinnan laulukentäl-le laulamaan isänmaallisia lauluja ja pitämään puheita.Aiemmin viranomaiset olisivat keskeyttäneet vastaavan-laiset spontaanit mielenosoitukset, mutta politiikka Neu-vostoliitossa oli muuttunut. Neuvostoliiton kommunisti-sen puolueen johtajan Mihail Gorbatshovin aloittamatuudistukset muuttivat valtion olemusta, ja vuonna 1991 selakkasi olemasta. Samassa yhteydessä Baltian maat julis-tautuivat itsenäisiksi elokuussa 1991.

Syksystä 1991 Viron tasavallan ylintä päätösvaltaa ovatkäyttäneet Viron parlamentti eli Riigikogu ja presidentti.Ensimmäisenä presidenttinä toimi kirjailija LennartMeri.

Virolaisia laulukentällä kesällä 1988.

Katso Viron uudelleen itsenäistymisendramaattisia hetkiä:

https://www.youtube.com/watch?v=6G3hR7ekrJw



FACULTY OF ARTS

25 Kolme kirjailijaa - virolais-suomalaista kirjallisuushistoriaaSirje Olesk

Aino Kallas tiesi jo nuorena haluavansa kirjailijaksi. Hän aloitti julkai-semalla runoja ja käännöksiä suomalaisissa lehdissä. Avioiduttuaanvuonna 1900 virolaisen kulttuurintutkija ja diplomaatti Oskar Kallaksenkanssa hän muutti Viroon, Tarttoon, jossa hänestä tuli kirjailijaryhmänNuori Viro jäsen. Viron itsenäistyttyä vuonna 1918 Oskar Kallas nimitet-tiin suurlähettilääksi Helsinkiin, josta hän siirtyi myöhemmin Lontoo-seen. Aino Kallaksesta tuli Lontoon-vuosina käännetyin suomalainen jasamalla virolainen kirjailija. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Suden-morsian, Reigin pappi ja Barbara von Tiesenhusen. Ne kuvaavat tapah-tumia vuosisatojen takaisessa Virossa, rakkautta ja kuolemaa. Kun Neu-vostoliitto miehitti Viron, Aino Kallas pakeni Tukholmaan. Viimeiset vuo-tensa hän vietti Helsingissä. Aino Kallaksen suositut päiväkirjat on jul-kaistu myöhemmin. Päiväkirjoissaan Kallas kertoo ilmeikkäästi elämäs-tään ja tunnoistaan Virossa ja Suomessa ja niiden välillä, Suomen sillalla.

Aino Kallas (1878–1956)

Sofi Oksanen, Suomen tunnetuimpia nykykirjailijoita, on syntynytJyväskylässä. Hänen äitinsä on virolainen ja isänsä suomalainen. Lap-suudessaan hän vietti paljon aikaa Virossa äidinäitinsä hoivissa. Hänentunnetuimmat romaaninsa ja näytelmänsä käsittelevät Viron lähi-historiaa. Romaanillaan Puhdistus hän voitti kaunokirjallisuuden Fin-landia-palkinnon vuonna 2008. Romaani on käännetty useille kielille,samoin hänen toinen neuvostoaikaisesta Virosta kertova romaaninsa Kunkyyhkyset katosivat (2010). Sofi Oksasen suosio ammentaa Viron toisenmaailmansodan jälkeisistä ja pitkään vaietuista aiheista sekä niitäilmentävistä henkilökuvista.

Sofi Oksanen (s. 1977)

Jaan Kross (1920–2007) Jaan Kross lienee Viron ja koko Baltian kansainvälisesti tunnetuin kirjai-lija. Toisen maailmansodan jälkeen hän joutui vankileirille ja karkotetuksiSiperiaan. Vapauduttuaan 1954 Kross palasi Neuvosto-Viroon, jossa hänaloitti uransa runoilijana ja kääntäjänä. Elämäntyönsä Kross teki pitkänproosan mestarina kirjoittamalla romaaneja Viron historiasta. Krossinpääteoksena pidetään neliosaista vuosina 1970–1980 ilmestynyttä Uppi-niskaisuuden kronikkaa. Toinen Suomessa laajalti luettu teos on Keisarinhullu (1978). Krossin kiehtovuus perustuu historiallisen ympäristön jahenkilöiden yksityiskohtaisen kuvailuun. Historialliset hahmot herääväthänen teoksissaan elämään.

Näe Jaan Kross vuonna 1960:https://www.youtube.com/watch?v=OmMckqNKdZY&index=1&li

st=PLBpTS6-OvTFyKbUGsibzBR8eVjEMwXOXZ



FACULTY OF ARTS

26 Viron kieliKristiina Praakli

Viro on suomen lähisukukieli, jotamelkein voi ymmärtää opiskelemat-takin. Viron kieli on ollut maan viral-lisena kielenä sen itsenäistymisestä(1918) lähtien eli melkein 100 vuotta.Neuvostomiehityksen aikana virallisia kie-liä olivat viro ja venäjä, kunnes 1989 sää-dettiin kielilaki, jonka mukaan maan val-tionkieleksi tuli yksinomaan viro. Edellisenväestölaskennan mukaan (2011) viroa pu-huu äidinkielenään 886 859 henkilöä (68,5% asukkaista). Toiseksi puhutuin kieli Vi-rossa on venäjä, sitä puhuu äidinkielenään383 062 (eli 29,6 %) henkilöä. Viron alku-peräisiä kieliä ovat võro ja seto, venäjä taason kieli, jota maassa on käytetty vuosisato-ja. Paljolti toisen maailmansodan aiheutta-man pakolaisuuden johdosta viron kielenpuhujia asuu Ruotsissa, Yhdysvalloissa, Ka-nadassa, Saksassa, Venäjällä, Australiassaja Iso-Britanniassa.

Viron itsenäistymisen (1991) ja etenkin Eu-roopan Unionin itälaajentumisen (2004) ai-heuttama maastamuutto on kasvattanut vi-ron kielen puhujien määrää monissa Länsi-Euroopan maissa, eniten kuitenkin Suo-messa, jossa asuu noin 50 000 viron kielenpuhujaa (2016). Virolaiset ovatkin venäjän-kielisen vähemmistön jälkeen toiseksi suu-rin maahanmuuttajayhteisö Suomessa.

ennen kuin Mikael Agricola julkaisiensimmäisen suomenkielisen teok-sensa (1543).

Kirjakielen rinnalla Virossa puhu-taan monia alueellisia kielimuotojaeli murteita. Kun Suomen murteetjaetaan perinteisesti länsi- ja itämur-teisiin, niin Viron murteiden pääryh-mät ovat pohjois- ja eteläviron mur-teet. Kumpikin päämurre jakautuuuseaksi alamurteeksi. Viron kirjakieliperustuu pääosin pohjoisviron mur-teisiin. Toisin kuin suomessa, virossakirjakielen ja puhekielen välillä ei olesuuria eroja. Erot johtuvat enimmäk-seen puhujien sosiaalisesta taustastaja alueellisesta alkuperästä sekä pai-kallisten murreilmausten käyttämi-sestä.

Kirjoitetulla viron kielellä on ikää viitisen-sataa vuotta. Viron kielestä on säilynytyksittäisiä lauseita 1200-luvulta. Painetunvironkielisen kirjallisuuden alkuvuodeksikatsotaan vuosi 1525, ensimmäisestä kirjas-ta ei kuitenkaan ole säilynyt yhtään kappa-letta. Vanhin osittain säilynyt vironkielinenkirja on Simon Wandradtin ja Johann Koel-lin alasaksalais-virolainen luterilainen kate-kismus vuodelta 1535. Kirja ilmestyi kah-deksan vuotta ennen kuin Mikael Agricolajulkaisi ensimmäisen suomenkielisen teok-sensa (1543).

Võro ja seto ovat Kaakkois-Vironalueellisia alkuperäiskieliä. Võron jaseton kielen puhujat ovat kaksikielisiä(etelä)virolaisia, jotka viron yleiskie-len vakiintumisesta huolimatta ovatsäilyttäneet paikallisen kielen ja joillavirolaisen kansallisen identiteetinohella on myös paikallinen identiteet-ti. Nykyään molemmat kielet luetaanomaksi kielekseen.

Võro ja seto ovat Kaakkois-Vironalueellisia alkuperäiskieliä. Võron jaseton kielen puhujat ovat kaksikielisiä(etelä)virolaisia, jotka viron yleiskie-len vakiintumisesta huolimatta ovatsäilyttäneet paikallisen kielen ja joillavirolaisen kansallisen identiteetinohella on myös paikallinen identiteet-ti. Nykyään molemmat kielet luetaanomaksi kielekseen.

Kirjakieli ja murteet

Viro typologisesti

Viron kielelle on suomalais-ugrilaisillekielille tyypillisesti ominaista, ettäkieli-opillisia suhteita ilmaistaanliittämällä sanan vartaloon päätteitä jaliitteitä. Vi-ro on kuitenkin jonkinverran analyyt-tisempi kun taas suomion rakenteel-taan synteettisempi kieli:suomen sanat usein ovat usein pitempiäja yhdellä sa-nalla voidaan esittää jopamonen lau-seen verran sisältöä (sm. Eitalvikun-nossapitoa – vi. talvel eihooldata). Myös liitepartikkelienmäärä on virossa pienempi.

Toisaalta viro on suomea paljon fusio-naalisempi kieli: virossa kieliopillisiasuhteita ilmaistaan usein sanavartalois-sa tapahtuneiden muutosten avulla kuntaas suomi on enimmäkseen agglutinoi-va ja ilmaisee asioita liittämällä selkeä-rajaisia morfeemeja sanavartaloihin.

Viron kieltä ovat ajan kuluessa muo-kanneet monet seikat, ennen kaikkeasekä sisäisistä syistä että ulkoisista vai-kutteista tapahtuneet kielenmuutokset,vieraiden kielten (saksa, venäjä) vaiku-tus ja viron kielen tietoinen kehittämi-nen ja normittaminen.

Seton kielen puhujia asuu sekä perintei-sellä asuinalueellaan Setonmaalla ettäsen ulkopuolella, mm Venäjällä. Setonkielen puhujat ovat ortodokseja virolai-sia, kansalliselta identiteetiltään setukai-sia (vi. setud). Heidän kielessään ja kult-tuurissaan on runsaasti venäläisiä vai-kutteita. Setukaiset tunnetaan etenkinrunonlauluperinteestään (seto leelo), jo-ka kuuluu UNESCOn aineettoman kult-tuuriperinnön luetteloon. Seton kielenosaajia Virossa on noin 12 000.

Seton kielen puhujia asuu sekä perintei-sellä asuinalueellaan Setonmaalla ettäsen ulkopuolella, mm Venäjällä. Setonkielen puhujat ovat ortodokseja virolai-sia, kansalliselta identiteetiltään setukai-sia (vi. setud). Heidän kielessään ja kult-tuurissaan on runsaasti venäläisiä vai-kutteita. Setukaiset tunnetaan etenkinrunonlauluperinteestään (seto leelo), jo-ka kuuluu UNESCOn aineettoman kult-tuuriperinnön luetteloon. Seton kielenosaajia Virossa on noin 12 000.

Võron kielelle on kehitetty kirjakieli,võroa opetetaan sekä Tarton että Hel-singin yliopistossa että useissa kou-luissa Kaakkois-Virossa. Tuoreimmanväestö-laskennan (2011) mukaan võ-ron tai seton kieltä arvioi osaavansayli 87 000 vironkielistä Viron asukas-ta.

Võron kielelle on kehitetty kirjakieli,võroa opetetaan sekä Tarton että Hel-singin yliopistossa että useissa kou-luissa Kaakkois-Virossa. Tuoreimmanväestö-laskennan (2011) mukaan võ-ron tai seton kieltä arvioi osaavansayli 87 000 vironkielistä Viron asukas-ta.

Kuva allahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Viro



FACULTY OF ARTS

27 Viro ja suomi rinnakkainKristiina Praakli

Viron kirjakielestäpuuttuu

vokaaliharmonia.Virossa õ, ä, ö ja üvoivat esiintyä vainensi tavussa, esim.küla–kylä, tänä –tänään, küsimus–

kysymys.

Viron kirjakielestäpuuttuu

vokaaliharmonia.Virossa õ, ä, ö ja üvoivat esiintyä vainensi tavussa, esim.küla–kylä, tänä –tänään, küsimus–

kysymys.

Muoto-oppi

Viro ja suomi ovat rakenteensa puolesta hyvinlähellä toisinaan. Virossa on vain muutamiaharvoja sellaisia kieliopillisia kategorioita joitasuomessa ei ole: sijamuodoista komitatiivi(pääte –ga) ja terminatiivi (pääte -ni),moduksista jussiivi ja kvotatiivi. Virosta puut-tuvat potentiaali, instruktiivi ja possessii-visuffiksit.

Nykyvirossa yksikön genetiivillä ei ole päätettäeli genetiivi päättyy aina vartalovokaliin. Varsi-naisen päätteen puuttumisen takia virossa onjokaisen nominin kohdalla opittava erikseengenetiivin ja partitiivin muodot.

Koska virosta puuttuvat omistusliitteet(sm. isäni – vi. minu isa), possessiivisuutta il-maistaan synteettisen muodon sijasta analyyt-tisesti: minu raamat ’kirjani’, sinu raamat’kirjasi’.

Viro muistuttaakin näiden piirteiden osaltaenemmän puhuttua kuin kirjoitettua suomea.Erityisesti lounaismurteissa ja viron kielessäon paljon yhteisiä piirteitä.

Virossa on 14 sijamuotoa (nominatiivi, gene-tiivi, partitiivi, illatiivi, inessiivi, elatiivi, alla-tiivi, adessiivi, ablatiivi, translatiivi, termina-

tiivi, essiivi, abessiivi, komitatiivi). Sivulla 5kuvataan, miten suomen puhekieleen on

syntynyt samankaltainenkomitatiivi kuin virossa

jo on olemassa.

Yksikön genetiivi onvirossa tärkeä sija: siitä

muodostetaan kaikkiyksikön muodot (paitsi

partitiivi ja lyhytillatiivi) sekä monikon

nominatiivi.

Virossa ja suomessa on runsaasti yhteistäsanastoa. Osa perussanastosta periytyy josuomalais-ugrilaisesta kantakielestä, osa onomaksuttu myöhemmin. Esim. sivulla 23esitellään balttilaislainoja, jotka on omaksuttusellaiseen kielimuotoon, josta suomi ja viroperiytyvät.

Osa yhteisistä sanoista on täysin samanlaisia. Enemmänon kuitenkin sellaisia yhteisiä sanoja, jotka poikkeavattoisistaan jonkin verran ja kirjoitetaan hiukan eritavalla. Nekin ovat helposti tunnistettavissa. Suomestapoiketen Viron nominit ovat usein konsonanttiloppuisia(vi. lehm – sm. lehmä; vi. poeg – sm. poika). Tämäjohtuu siitä, että virossa on yksikön nominatiiveistaloppuvokaali on kadonnut. Myös nominatiivin loppu –non kadonnut virosta (vi. punane – sm. punainen)Ilmiötä kutsutaan loppuheitoksi. Useissa sanoissa ontapahtunut myös sisäheitto.

- luontoon liittyviä: vesi, maa, meri, kivi, tuli; mets,mänd, mustikas, maasikas- eläintennimiä ja ruokasanastoa:kala, kana, liha, muna, lammas; lehm, orav, siga- ihmisen anatomiaan liittyviä sanoja:käsi, suu, veri, hammas; jalg, silm, selg, kõrv- sukulaisten nimityksiä isa, tütar, tädi- adjektiiveja: armas, kallis, rikas; suur, must, sinine- yhteisiä verbivartaloja ole-, laula-, istu-, tule-- pronomineja mina, sina, meie, teieJoskus samannäköisillä sanoillaon kuitenkin erimerkitys suomessaja virossa:

hallitus (sm. home)halb (sm. huono)viiner (sm. nakki)piim (sm. maito)pulm (sm. häät)

Tärkeimmät erot suomeen nähden

–vokaalisoinnun puuttuminen–yhdeksäs vokaali, takavokaali õ

– ensi tavun pitkät vokaalit ovat säilyneet (vi. mees – sm. mies)– sanat ovat lyhentyneet, syynä loppuheitto ja sisäheitto

(vi. punane – sm. punainen)– omistusliitteet puuttuvat

– de-monikko esim. kala-de ’kalojen’; kala-de-s ’kaloissa’–kaksi infinitiiviä (-ma ja -da infinitiivi)

–kieltoverbi ei taivu persoonissa

Tärkeimmät erot suomeen nähden

–vokaalisoinnun puuttuminen–yhdeksäs vokaali, takavokaali õ

– ensi tavun pitkät vokaalit ovat säilyneet (vi. mees – sm. mies)– sanat ovat lyhentyneet, syynä loppuheitto ja sisäheitto

(vi. punane – sm. punainen)– omistusliitteet puuttuvat

– de-monikko esim. kala-de ’kalojen’; kala-de-s ’kaloissa’–kaksi infinitiiviä (-ma ja -da infinitiivi)

–kieltoverbi ei taivu persoonissa

Keelesild-oppikirja 1999: 9-10Kuvat Riho Grünthal.

Morfofonologisistapiirteistä sekä vironettä suomen luon-

teenomaisiinpiirteisiin kuuluu

astevaihtelu, esim.hammas–hamba,

kuld–kulla,murre–murde.

Morfofonologisistapiirteistä sekä vironettä suomen luon-

teenomaisiinpiirteisiin kuuluu

astevaihtelu, esim.hammas–hamba,

kuld–kulla,murre–murde.



FACULTY OF ARTS

28 Unkari lännen jaidän välissäMagdolna Kovács ja Ildikó Vecsernyés

Unkarilaiset asuvat itäisessäKeski-Euroopassa Karpaattienaltaaksi kutsutulla alueella.Heidän naapurikansansa pu-huvat slaavilaisia kieliä, roma-niaa sekä saksaa. Unkarilainenkulttuuri on varsin keskieu-rooppalaista. Siihen on tullutvaikutteita sekä idästä että län-nestä.

Unkarilaisten ja obinugrilaisten esi-isienkatsotaan erkaantuneen muista suoma-lais-ugrilaisista kansoista jo yli 4000–4500 vuotta sitten. Unkarin kielen ole-tetaan muodostuneen noin 3000 vuottasitten. Unkarilaiset asuivat ensin to-dennäköisesti Volgan suuren mutkantienoilla, josta he alkoivat siirtyä lou-naaseen kohti nykyisiä asuinsijojaan,Karpaattien allasta, noin 1500 vuottasitten. Ennen maahantuloaan unkari-laiset elivät turkkilaisheimojen naapu-reina. Turkin kielen vaikutus näkyyunkarin kielessä mm. lainasanoina.

Maahantulon jälkeen (v. 896) unkarilai-set tekivät sota- ja ryöstöretkiä länteenkuten viikingeilläkin oli tapana, muttasilloisessa Euroopassa saattoi pysyähengissä vain tunnustamalla kristin-uskon ja perustamalla oman feodaalisenvaltion. Tämän toteutti vuonna 1000Unkarin ensimmäinen kuningas, TapaniI, toiselta nimeltään Pyhä Tapani(unkariksi Szent István). Hän kutsuimaahan pappeja ja käsityöläisiä Euroo-pan eri maista ja edisti monikulttuuri-suutta.

Unkarin pyhä kruunu

Pyhän Tapanin kruunua, joka todelli-suudessa on hieman myöhäisemmäl-tä ajalta, pidetään Unkarin valtionsymbolina. Se viestii idän ja lännenyhteisvaikutuksesta: kruunun toinenosa on bysanttilaista ja toinen läntis-tä alkuperää.

Tapania seurasi valtaistuimella sa-man suvun kuninkaita 1300-luvulleasti. Suvun sammuttua 1300-luvunalussa kuninkaita tuli Euroopan erihallitsijasuvuista tuoden mukanaanmyös omaa kulttuuriaan. Keskiaate-lista kuninkaaksi nousseen MátyásHunyadin (kuningas Matias, 1458–1490) renessanssihovi palatseineen jamerkittävine kirjakokoelmineen olikuuluisa. Suomessa hänen valtakaut-taan voidaan verrata Turun linnanrenessanssiin.

Pinta-ala: 93 028 km2

Asukasluku: 9,8 miljoonaa (2011)Pääkaupunki: BudapestRahayksikkö: forintti (forint, HUF)Virallinen kieli: unkari (magyar)Suurimpia vähemmistöjä: romanit,saksalaiset, romanialaiset, slovakit,kroaatit ja serbitNaapurimaat: Slovakia, UkrainaRomania, Serbia, Kroatia, Slovenia,Itävalta

Pyhän Tapanin patsas:http://www.budapest-

foto.hu/Szent%20Istvan%20szobor_2.htm.

Unkarin kruunu: Wikipedia

Valtion perustajakuningas Pyhä Tapani jaUnkari kuningaskuntana

1500 1600-luvulla Keski-Unka-rin alue oli turkkilaisvallan alla.

1600-luvun loppupuolella Unkariomana kuningaskuntanaan tuliosaksi Itävallan Habsburgienvaltakuntaa

Oikeudenmukaisesta kuningas Matiaksestaon useita tarinoita, joista ontehty myössuosittujapiirrettyjä.

Unkaria hallitsi yli 50 kuningastavuosina 1000 1918.

Pyhä Tapani perusti Unkarinvuonna 1000.

Unkarilaiset tulivat maahanvuonna 896.

Kuvahttp://kulturpara.blog.hu/2016/10/24/rossz_a_rosszal_de

_rosszabb_a_rossz_nelkul

Pyhän Tapanin patsas



FACULTY OF ARTS

29 1900-luvun historiankäännekohtia Unkarissa Magdolna Kovácsja Ildikó Vecsernyés

Trianonin rauhan aluemenetykset olivat merkit-tävä syy siihen, että Unkari taisteli ensin Saksanliittolaisena ja lopuksi saksalaisten miehittämä-nä toisessa maailmansodassa. Kuten I maail-mansodassa, myös II maailmansodan jälkeenUnkari oli häviäjien joukossa. Venäläiset ajoivatsaksalaiset joukot pois Unkarista ja miehittivätmaan. Unkari joutui Neuvostoliiton kontrolliin45 vuodeksi (1945 1989/90). Tosin Unkari säi-lyi muodollisesti itsenäisenä valtiona eikä joutu-nut Baltian maiden tapaan osaksi Neuvostoliit-toa. Maa kuitenkin pakotettiin Neuvostoliitonmallin mukaiseen kommunistiseen diktatuuriin.

Unkari avasi Itävallan vastaisen rajansa Itä-Saksasta Unka-rin kautta Länsi-Saksaan pyrkivälle 50 000 itäsaksalaiselle,millä oli suuri vaikutus Berliinin muurin murtumiseen.Unkari siirtyi markkinatalouteen ja monipuoluejärjestel-mään. Venäläiset sotilaat poistuivat Unkarista vuosina1990–91 ja maa muuttui kansantasavallasta tasavallaksi.Unkarista tuli EU:n jäsen vuonna 2004, mikä oli maallemerkittävä virstanpylväs.

Neuvostoliiton johtaja Josif Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Unka-rissa alettiin tehdä poliittisia uudistuksia, mutta ne epäonnistuivat. Tämäjohti vuoden 1956 lokakuussa kansannousuun. Unkarilaiset uskoivat tur-haan länsivaltojen apuun: Neuvostoliiton vaikutuspiiristä irtautuminenepäonnistui. Puna-armeijan tankit vyöryivät kaupunkeihin ja kukistivatpian kansannousun. Kostotoimia peläten Unkarista pakeni ulkomaille 200000 henkeä. Kansannousun aikana pääministeriksi noussut Imre Nagyteloitettiin. Kansannousun vaikutuksesta Neuvostoliitto suostui kuitenkinmyöhemmin moniin poliittisiin ja taloudellisiin uudistuksiin, jotka toteu-tettiin Unkarissa pitkäaikaisen kommunistijohtaja János Kádárin aikana(1956 1988).

Unkari oli kuningaskuntana 1600-luvunloppupuolelta osa Habsburgien valtakuntaa.Unkarilaiset joutuivat kuitenkin taistele-maan oikeuksistaan ja täydestä itsenäisyy-destä useaan otteeseen. Koko Eurooppakuohui vuonna 1848, ja vuosina 1848-1849Unkarissakin käytiin vapaustaistelu. Va-paustaistelu johti sortokauteen, jonka päät-teeksi vuonna 1867 päästiin sovintoon. Kei-sari Frans Joosef kruunattiin Unkarin ku-ninkaaksi, millä oli symbolisesti suuri mer-kitys. Samalla syntyi Itävalta-Unkarin kak-soismonarkia, jossa Unkarilla ja Itävallalla

oli yhtäläiset perustuslailliset ja itsemäärää-misoikeudet. Kun Itävalta vuonna 1914 ju-listi sodan Serbialle, ajautui Unkari kaksois-monarkian osana mukaan I maailmanso-taan. Kaksoismonarkia hävisi sodassa, min-kä seurauksena Unkarista tuli jälleen erilli-nen valtio. Rauhan hinta oli kova: vuonna1920 solmitussa Trianonin rauhassa Unkarimenetti 2/3 alueistaan. Samalla kolmasosaunkarinkielisestä väestöstä jäi rajojen ulko-puolelle. Tästä johtuen yli 2 miljoonaa un-karinkielistä asuu edelleenkin Unkarin naa-purivaltioissa.

1920 Trianoninrauhansopimus

1956 Kansannousu

1989-1990 Järjestelmänmuutos

Kuva Trianoninrauhasta

http://www.dvhh.org/history/1900s/Trianon-

index.htm.Kuvat kansannoususta

1956http://budapesttimes.hu/

2015/10/23/uprising-had-roots-in-world-war/

Kun Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatšov aloitti uudis-tuspolitiikkansa, itäisen Keski-Euroopan sosialistiset maatUnkari mukaan lukien irtautuivat sosialismista. Unkarissauudistukset aloitti kommunistinen puolue, joka prosessinaikana lakkautti itse itsensä. Vuoden 1956 kansannousunsankari ja marttyyri Imre Nagy haudattiin uudelleen ja yli 100000 ihmistä osallistui hautajaisiin.



FACULTY OF ARTS

IMRE KERTÉSZ (1929 2016)

Holokaustinkirjailija

Magda Szabó oli uransa runoilijanaaloittanut naiskirjailija. Hän pompahtikuuluisuuteen Freskó-nimisellä teoksel-laan. Teoksessa hautajaisiin kokoontu-nut suku kertoo sisäisinä monologeinaviimeisen kahdeksankymmenen vuodenhistoriallisista ja yhteiskunnallisistamuutoksista. Romaanin pääsankari onnuori naispuolinen taidemaalari. Szabókirjoitti 19 omaelämäkerrallista sekänuorille että aikuisille tarkoitettua ro-maania.

”Auschwitzról a holokauszt el ttinyelven beszélni többé nem lehet.”(Kertész)

”On mahdotonta enää puhuaAuschwitzista holokaustiaedeltävällä kielellä.”

”Egy n , valakinek a védelmében -oroszlánná válik. Forrón szeret, degy lölni is hevesebben gy löl.”(Szabó)

”Nainen puolustaessaan jotakutamuuttuu leijonaksi. Rakastaa tuli-semmin, mutta myös vihaa kiih-keämmin.”

30 Neljä ikkunaa Unkarinkirjallisuuteen 1. osaMagdolna Kovács ja Ildikó Vecsernyés

Unkarin kirjallisuudella on pitkät pe-rinteet. Maailmalla tunnetuin unka-rilainen runoilija on Sándor Pet fi(1823–1849), joka taisteli vapaudenpuolesta sekä runoillaan että konkreet-tisestikin 1848–1849 vapaustaiste-lussa. Suomalaiset ovat saaneet varhai-sen unkarilais-kuvansa rakkauden javapauden runoilijan, ”tulisieluisen”Pet fin kautta. Tässä osiossa esitte-lemme modernin unkarilaisen kirjal-lisuuden tunnettuja kirjailijoita heidänteostensa ja sitaattien kautta.

MAGDA SZABÓ (1917 2007)

Pääroolissanaiset

Imre Kertész oli juutalaissyntyinenunkarilainen kirjailija. Hän joutuinuorena keskitysleirille, josta hänselvisi hengissä. Vapauduttuaan häntoimi toimittajana ja kääntäjänä.Kertészin Kohtalottomuus (Sorstalan-ság) ilmestyi vuonna 1975. Se kertooennennäkemättömällä tavalla holo-kaustista. Tarinan kertoja ja pääsan-kari on 14-vuotias teinipoika GyuriKöves, joka joutuu Auschwitzin jaBuchenwaldin keskitysleireille. Teok-selle on ominaista sinisilmäinen, mel-kein tunteeton, viileä ja toteava kerron-tatapa. Samalla lukijan selkäpiitä kar-mii, koska hän tietää, minne Gyuri onjoutumassa.

Vuonna 1975 poliittinen ilmapiiri ei ollutsuotuisa romaanille. Se tulikin tunnetuksipaljon myöhemmin: vuonna 2002 Kertészsai teoksellaan kirjallisuuden Nobel-pal-kinnon.

Kertészin muita suomeksi käännettyjätunnettuja teoksia ovat Kaddish syntymät-tömälle lapselle (Kaddis a meg nem szüle-tett gyermekért), Tappio (A kudarc), Ka-leeripäiväkirja (Gályanapló) ja Lopetus(Felszámolás). Kaikissa niissä käsitelläänholokaustia. Niissä on myös runsaasti viit-tauksia toisiin Kertészin teoksiin. Romaa-nit muodostavatkin näin tekstiverkon, jon-ka keskiössä on selvästi Kohtalottomuus jaKaddish syntymättömälle lapselle.

Szabón kerrontatapa on perinteinen,mutta teoksissaan hän käsittelee erilai-sia ja monesti traagisia naiskohtaloita.Esim. teoksessa Az ajtó (’Ovi’) kirjailijakertoo tositarinan siivoojastaan Eme-rencistä, joka on työtä pelkäämätön,muita helposti arvosteleva, erittäin voi-makas naishahmo. Emerenc on samallasalaperäinen, miltei myyttinen henkilö,joka ei avaa kotioveaan kenellekään. Ro-maanissa Emerencin ja kirjailijan välitlähentyvät pikku hiljaa ja samalla luki-jalle selviää Emerencin kovuuden taka-na piilevä lapsuuden trauma. Päästä-mällä kirjailijan lähelleen Emerenc kui-tenkin haavoittuu peruuttamattomasti.

Romaanien lisäksi Szabólta ilmestyimyös näytelmiä, esseitä ja runokokoel-mia. Hän on käännetyimpiä unkarilaisiakirjailijoita. Yli kymmenestä Szabónteoksesta on tehty elokuva ja Abigél-ni-misestä tyttöjen sisäoppilaitosromaanis-ta musikaali. Szabón teoksista suomeksion käännetty romaanit Metsäkauris(unk. Az z) ja Paulan tähden (unkariksiDisznótor eli siantappojuhlat).

KuvatMagda Szabó:

http://www.irodalmijelen.hu/05242013-0959/szabo-magda-mult.

Imre Kertész:https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Ke

rt%C3%A9sz_Imre_cropped.jpg



FACULTY OF ARTS

31 Neljä ikkunaa Unkarinkirjallisuuteen 2. osa

Péter Esterhazyn kuvahttps://en.wikipedia.org/wiki/Péter_

EsterházyIstván Örkényin kuva:

MTI-fotó. https://en.wikipedia.org/wiki/Is

tván_örkény

”Bizonyos szint fölött nemsüllyedünk bizonyos szint alá.”(Esterházy)

”Tietyn tason ylitettyämme emmesaisi vajota tietyn tason alle.”

Matemaatikoksi valmistunut Esterházy oli Unkarin postmodernin proosan tärkeimpiä kirjailijoita.Hän oli myös historiallisesti tunnetun aatelissuvun jäsen. Esterházy kirjoitti sekä romaaneja ettärunoja yli 30 teoksen verran. Hänen teoksilleen on ominaista sirpaleisuus, mosaiikkimaisuus,runsaat sitaatit ja viittaukset muiden kirjailijoiden ja filosofien teoksiin. Teksti on hänelle tärkeäm-pi kuin tarina.

Esterházyn läpimurtoteoksena pidetään 1950-luvun sosialistisesta proosatyypistä nimensä saa-nutta ja sitä parodioivaa teosta Termelési regény (’Tuotantoromaani’) vuodelta 1979 ja kauneim-pana kirjanaan teosta Sydämen apuverbit (A szív segédigéi, 1986). Romaani kertoo hänen äitinsäviimeisistä päivistä ja sivujen grafiikka on tehty muistuttamaan kuolinilmoituksia. Esterházykirjoittaa äidin menettämisestä laskelmoidun etäisellä kerronnalla näin alleviivaten kuolemankäsittämättömyyttä.

Pitkin Tonavaa, eli kreivitär Hahn-Hahnin katse (Hahn-Hahn grófn pillantása – lefelé aDunán) on postmoderni matkakertomus ja kulttuurihistoriallinen esitys Tonavan varrenkaupungeista. Siinä tosiasiat sekoittuvat fiktioon. Vuonna 2001 ilmestynyt Harmonia Caelestis-niminen Esterházyn suvusta kertova romaani teki kirjailijasta tunnetun maailmallakin. Romaanikertoo Esterházyn suvun tarinaa Itävalta-Unkarin ajoista kommunismin aikakauteen asti. Samallase on kunnianosoitus ja rakkaudentunnustus isää kohtaan. Kirjaa seurasi Javított kiadás (’Korjattupai-nos’), kun kävi ilmi, että hänen isänsä oli ollut yhteistyössä kommunistisen poliisin kanssa.Ester-házyn viimeiseksi teokseksi jäi tappavasta sairaudesta kertova Hasnyálmirigynapló(’Haimapäivä-kirja’) joka ilmestyi hänen kuolinvuotenaan 2016. Esterházyn romaaneista onsuomennettu Sydämen apuverbit, Pitkin Tonavaa, eli kreivitär Hahn-Hahnin katse sekä Nainen(Egy n ).

PÉTER ESTERHÁZY(1950 2016)Postmoderniyhteiskuntakriitikko

Euroopan toisen maailmansodan aikaisten ta-pahtumien mielettömyydestä ja sitä seuraavankommunismiajan kuvaamisesta ovat syntyneetitäisen Keski-Euroopan parhaimmat ja hullun-kurisimmat groteskiteokset. István Örkényin(1912–1979) minuuttinovellit tunnetaan maail-malla. Örkényin minuuttinovelleissa tiivistyväthienosti groteskin ominaisuudet.

ELÄMÄN TARKOITUS

Jos pujotamme monta kirsikkapaprikaalankaan, saamme paprikaseppeleen.

Jos taas emme pujota niitä, emme saaseppelettä. Vaikka paprikoita on yhtä paljon,yhtä punaisia ja yhtä väkeviä. Mutta eiseppelettä.

Johtuisiko se vain langasta? Ei se johdulangasta. Lanka on, kuten tiedämme,sivuseikka, toisarvoinen asia.

Vaan mistä on kysymys?Joka miettii tätä, huolehtien siitä, etteivät

ajatukset poukkoile sinne tänne vaanetenevät oikeaan suuntaan, saattaa löytääsuuren totuuden.

LIHAMUREKE

Jauhettu liha sekoitetaan kananmunaan,maidossa lionneeseen sämpylään, maustetaansuolalla ja pippurilla, muotoillaan pihveiksi japaistetaan kuumassa öljyssä.

Huomio! Meille nisäkkäille ei kuitenkaan lienesamantekevää, jauhammeko me lihan vaijauhetaanko meidät.

Örkény, István 2012: 100 minuuttinovellia.Suom. Juhani Huotari. Jyväskylä: Atena.

István Örkényinminuuttinovellit



FACULTY OF ARTS

32 Unkarin ja suomen yhteistäsanastoa Ildikó Vecsernyés ja Magdolna Kovács

Unkarin aakkoseta, á, b, c, cs, d, dz, dzs, e,

é, f, g, gy, h, i, í, j, k, l,ly, m, n, ny, o, ó, ö, , p,q, r, s, sz, t, ty, u, ú, ü, ,

v, w, x, y, z, zs.

Unkarin aakkoseta, á, b, c, cs, d, dz, dzs, e,

é, f, g, gy, h, i, í, j, k, l,ly, m, n, ny, o, ó, ö, , p,q, r, s, sz, t, ty, u, ú, ü, ,

v, w, x, y, z, zs.

Unkarissa on paljon suhuäänteitä

Unkaria kirjoitetaan latinalaisin kirjai-min. Latinasta puuttuvat konsonantitmerkitään kirjainten yhdistelmällä(esim. ty = liudentunut t [t’]). Liuden-tuneet konsonantit kuulostavat suurinpiirtein siltä, kuin konsonantin perässäolisi j. Esim. unk. kutya ’koira’ äänne-tään niin, että ty kuulostaa melkolaillasamalta kuin tj. Konsonanttien pituut-ta merkitään toistolla kuten suomessa-kin (m – mm).

Unkarin suhuäänten runsaus voi yllät-tää suomalaisen oppijan, mutta monetnäistä äänteistä ovat tuttuja vaikkapaenglannin opinnoista: soinniton szäännetään suurin piirtein samalla ta-valla kuin englannin s sleep-sanassa,kun taas soinniton s äännetään kutenenglannin sh Sherwood-nimessä. Näi-den konsonanttien soinnilliset paritovat z (kuten englannin zero-sanassa)ja zs (kuten g ranskan George-nimes-sä). Affrikaatta cs on kuten ch englan-nin child-sanassa ja dzs on sen soinnil-linen pari (kuten j englannin jam-sa-nassa).

Vokaaleissa käytetään kirjainten ylä-puolella olevia lisämerkkejä eli ns. dia-kriittisiä merkkejä. Nämä merkit voi-vat olla pisteitä (kuten i:ssä ja ö:ssämyös suomessa; unkarissa myös ü:ssä,joka vastaa suomen y:tä) tai pitkiäviivoja ( ). Vokaalit ilman lisämerkkejä(a, e, o, u) tai pisteillä varustettuinaovat lyhyitä. Pystyviivat unkarinvokaa-lien yläpuolella (pitkätdiakriittiset merkit) taas osoittavatpitkiä vokaaleja (á, é, í, ).Linkki aakkosten ääntämiseen:https://www.youtube.com/watch?v=JwtwZTRDvYI

Suomen ja unkarin perus-vartaloisista sanoista noin250 ovat samaa alkuperää,minkä lisäksi näistä johdet-tuja sanoja on tuhansia. Täl-laisia sanoja löytyy mm. Ruumiin-osia, sukulaisuustermejä, vanhaametsästys- ja keräilykulttuuria jaasuinympäristöä kuvaavista sa-noista, lukusanoista sekä perus-toimintoja tarkoittavista verbeistä.Tekstin rakentaminen tai keskus-telu pelkästään näillä yhteisilläsanoilla ei valitettavasti vie kovinpitkälle. On toki mahdollistamuodostaa lauseita pelkästäänsukusanoillakin, mutta aihepii-riltään ne jäävät melko suppeiksi.Seuraavat esimerkit sisältävät vainikivanhaa jaettua sanastoa:

Menyem vajat ad. –Miniäni antaa voita.Jég alatt télen halakúszkálnak elevenen. –Jään alla talvella kalatuiskentelevat elävänä.

Unkari ja suomi ovat etäsukukie-liä, joiden yhteinen kielellinenkausi (suomalais-ugrilainen kausi)päättyi n. 4000 vuotta sitten. Täs-tä syystä samaa alkuperää oleviasanoja on paljon vähemmän kuinsuomella on sen lähisukukieltenkanssa. Sanat eivät myöskään ensinäkemältä aina selvästi muistutatoisiaan, esim. máj – maksa tai öt– viisi. Sanojen yhteisen alku-perän osoittamiseksi tarvitaankinetymologian tutkijoita, jotka ovatperehtyneet sanaston muutoksenteoriaan, kuten äänteenmuutok-siin.

Suomen ja unkarin samaa alkuperääolevia sanoja

ruumiinosien nimiä: pää - fej, käsi – kéz, suu– száj, silmä – szem, jänne – ín, ien – íny, veri –vérsukulaisuustermejä: appi – após, miniä –meny, isä – s, vävy - v /vejeläimiä, luontoa ja sen ilmiöitätarkoittavia sanoja: kala – hal, siili - sün/sül,puu – fa, kivi – k , jää – jég, vesi - víz, talvi – télelämiseeen ja elannon saantiin liittyviäsanoja: punoa – fon, kota – ház, nuoli - nyíllukusanoja: kaksi - két/kett , kolme – három,neljä – négy, viisi – öt, kuusi – hatperusverbejä: elää – él, kuolla – hal, olla -van/vol-, mennä – megy, syödä – eszik, juoda –iszik, kulkea – halad, niellä – nyelpronomineja: me – mi, te –ti, ken – ki ’kuka’,mi(kä) – mi

Suomen ja unkarin samaa alkuperääolevia sanoja

ruumiinosien nimiä: pää - fej, käsi – kéz, suu– száj, silmä – szem, jänne – ín, ien – íny, veri –vérsukulaisuustermejä: appi – após, miniä –meny, isä – s, vävy - v /vejeläimiä, luontoa ja sen ilmiöitätarkoittavia sanoja: kala – hal, siili - sün/sül,puu – fa, kivi – k , jää – jég, vesi - víz, talvi – télelämiseeen ja elannon saantiin liittyviäsanoja: punoa – fon, kota – ház, nuoli - nyíllukusanoja: kaksi - két/kett , kolme – három,neljä – négy, viisi – öt, kuusi – hatperusverbejä: elää – él, kuolla – hal, olla -van/vol-, mennä – megy, syödä – eszik, juoda –iszik, kulkea – halad, niellä – nyelpronomineja: me – mi, te –ti, ken – ki ’kuka’,mi(kä) – mi

Menetjegy tarkoittaa meno-lippua, yhdyssanan mää-riteosa on johdettu suku-laissanoista sm mennä –unk menni.

Omenapuu on unkariksialmafa. Sana fa on suomensanan puu etymologinenvastine. Omenaa tarkoittavasana alma on sen sijaanturkkilainen laina.

.

Ivóvíz - juomavesi. Ver-bi iszik ’juoda’(josta onjohdet-tu sana ivó) javíz ’vesi’ kuuluvat yhtei-seen suomalais-ugrilai-seen sanastoon.

Kuvat Riho Grünthal, Rigina Ajanki.



FACULTY OF ARTS

33 Unkarin ja suomenrakenteellisia yhtäläisyyksiäIldikó Vecsernyés ja Magdolna Kovács

Unkari ja suomi ovat agglutinoivia kieliä.Molemmissa kielissä kieliopillisia suhteitailmaistaan liittämällä sanojen vartaloihintunnuksia, päätteitä eli suffikseja. Sekäunkarille että suomelle on ominaista sijojenrunsaus. Suomessa on 14 15 sijaa, unkarissa 18–25 (sijan määritelmästä riippuen). Molemmissakielissä esiintyy suomalais-ugrilaisille kielilletyypillinen suunnan kolminaisuus. Tällätarkoitetaan paikallissijapäätteitä, jotka vas-taavat kysymyksiin mihin, missä ja mistä. Yhtei-nen piirre on myös ulko- ja sisäpaikallissijojensarjat. Vertaa suomen ulkopaikallissijasarjaaunkarin samanmerkityksiseen sarjaan (a) sekäsuomen sisäpaikallissijasarjaa unkarin saman-merkityksiseen sarjaan (b):

a)pöydälle – pöydällä – pöydältäasztalra – asztalon – asztalról

b)kaappiin – kaapissa – kaapistaszekrénybe – szekrényben – szekrény l

Näiden lisäksi unkarissa on vielä toinen ulko-paikallissijasarja, joka viittaa jonkin lähellä taijonkin tuntumassa olevaan paikkaan, esim.háznál ’talon luona, talon lähellä.’ Nämäulkopaikallissijat käännetäänkin suomeksi mo-nesti postpositioilla eikä sijapäätteillä.

Molemmissa kielissä on vokaa-lisointu. Sanojen vartaloissa tainiiden taivutusmuodoissa on siisainoastaan joko etu- tai takavokaa-leja. Esimerkiksi suomen substan-tiivin talo inessiivimuoto on talossaja käsi sanan inessiivi kädessä.

Samaten unkarissa inessiivin pääteon joko -ban tai –ben: takavokaali-nen ház ’talo’ saa inessiivissä taka-vokaalisen päätteen házban ’talossa’ja etuvokaalisen sanan kéz ’käsi’inessiivimuoto on kézben.

Kummassakin kielessä on omistus-liitteitä. Omistusrakenteet ovat unkarissaja suomessa hyvin samankaltaisia. Omistet-tuun liitetään omistusliite, joka vaihteleepersoonittain, esim. ház : házam ’talo :taloni’, házad ’talosi’, háza ’hänen talon-sa’. Omistusliitteiden ja sijapäätteidenjärjestys on unkarissa päinvastainen suo-meen nähden: (PX = possessiivi-suffiksi,INE = inessiivi).

talo-ssa-nihouse-INE-PX

ház-am-banhouse-PX-INE

Molemmista kielistä puuttuuomistamista ilmaiseva verbi. Sensijaan käytetään omistusrakennetta,jossa olla-verbi on yksikön 3. persoo-nassa. Suomessa omistajaa ilmaistaanadessiivilla:

Minulla on talo.Unkarissa omistajaa ilmaistaan datii-villa. Datiivia käytetään kuitenkinvain, jos omistajaa halutaan korostaa.Unkarin omistuslauseessa omistettusaa aina possessiivisuffiksin:

(Nekem) van házam.Suoraan käännettynä:

(minulla) on taloni

Kuva esittää unkarin paikallissijajärjestelmää, jossa siis on sisä- ja ulkopai-kallissijojen lisäksi vielä kolmas sarja, jonka voi kääntää esim. postpositioil-la luona, luota ja luokse. Kuva Ildikó Vecsernyés.

MIHIN? MISSÄ? MISTÄ?

tet n ’katolla’

tet l ’katolta’ ULKO-PAIKALLISSIJAT

tet re ’katolle’

házból ’talosta’ házban ’talossa’

házba ’taloon’SISÄ-PAIKALLISSIJAT

házhoz ’talon luokse/lähelle’ háznál ’talon luona/lähellä’ háztól ’talon luota/läheltä’



FACULTY OF ARTS

34 Unkarin ja suomeneroja Ildikó Vecsernyés ja Magdolna Kovács

VERBIPREFIKSIT

Unkarissa esiintyy verbien edellä run-saasti etuliitteitä eli verbiprefiksejä. Nevoivat ilmaista esim. suuntaa ki ’ulos’,be ’sisään’ (a), tekemisen loppuunsuorittamista (b) tai muuttaa verbinmerkityksen osittain tai kokonaan (c).

a) megy ’mennä’; kimegy ’mennäulos’; bemegy ’mennä sisälle’.

b) olvas ´lukea; elolvas ’lukealoppuun’;

c) beolvas ’sanoa suorat sanat’

Suomalais-ugrilaisille kielille prefiksiteivät ole tyypillisiä, sillä sukukielissäkäytetään yleensä sananloppuun liitet-täviä päätteitä eli suffikseja. Unkarissa-kin on tyypillisesti enemmän suffiksejakuin prefiksejä mutta verbiprefiksittekevät poikkeuksen. Sen sijaan esim.saksassa ja venäjässä käytetään paljonverbiprefiksejä.

MÄÄRITE EI TAIVU

Adjektiiviattribuutit eli adjektiivimääritteetovat sekä suomessa että unkarissa aina pää-sanansa edellä. Suomessa adjektiivi taipuusamassa sijassa pääsanansa kanssa:

iso punainen taloisossa punaisessa talossa

Unkari edustaa suomalais-ugrilaisille kielilletyypillisempää tapaa: sijakongruenssia eiesiinny. Sama rakenne unkariksi sisältäävain yhden suffiksin, jonka merkitys vastaasuomen inessiivin merkitystä:

nagy piros háznagy piros házban

EPÄMÄÄRÄINEN JA MÄÄRÄINENARTIKKELI

Unkarissa käytetään artikkeleita ilmaise-maan määräisyyttä tai epämääräisyyttä.

Epämääräinen artikkeli on egy, joka vas-taa englannin artikkelia a/an. Epämää-räinen artikkeli on syntynyt lukusanasta’yksi’, joka on täysin samanmuotoinen.Unkarin lausekkeen egy alma voi siiskääntää joko ’an apple’ tai ’one apple’.

Unkarin määräinen artikkeli on a (jossana alkaa konsonantilla, esim. a ház’the house’) tai az (jos sana alkaa vokaa-lilla, esim. az alma ’the apple’).

VERBI TAIPUU ERI LAILLAOBJEKTIN MÄÄRÄISYYDENMUKAAN

Unkarissa on kaksi verbintaivutustapaa:epämääräinen ja määräinen. Persoona-päätteet ovat erilaiset riippuen objektinmääräisyydestä. Jos objektia ei ole tai seon epämääräinen, käytetään yhtä sarjaa,ja määräisen objektin kanssa toista. Tämätarkoittaa sitä, että jokaisessa verbintaivu-tuksen moduksessa ja tempuksessa verbitvoidaan taivuttaa kahdella tavalla; epä-määräisesti ja määräisesti.

Esim.EI OBJEKTIA beszélek ’puhun’EPÄMÄÄRÄINEN OBJEKTIlátok egy házat ’näen (yhden) talon’MÄÄRÄINEN OBJEKTIlátom a házat ’näen (sen) talon’

FUTUURI

Unkarissa on olemassa futuuri: tulevaa te-kemistä tai tapahtumaa voidaan ilmaistainfinitiivin ja fog-apuverbin avulla: utaznifogok ´tulen matkustamaan´ tai ’aionmatkustaa’. Samaan tarkoitukseen voidaankäyttää kuitenkin myös preesensiä samoinkuin suomessa.

VAIN YKSI MENNEENAJAN MUOTO

Unkarissa on vain yksi verbin menneen ajanmuoto, joka voi vastata suomen imperfektiä,perfektiä ja pluskvamperfektiä. Esim. muotoutaz-t-am sisältää verbivartalon ’matkustaa’,menneen ajan tunnuksen t ja yksikön ensim-mäisen persoonan päätteen –m, jota edeltääsidevokaali a. Koska muita menneen ajanmuotoja ei ole, täytyy aikamuoto kääntääkontekstin eli muotoa ympäröivien vihjeidenperusteella.

Sivulla 10 esitellään määräisyyden jaepämääräisyyden merkintätapoja maa-ilman kielissä. Unkari on ainoa suoma-lais-ugrilainen kieli, jossa on sananedellä esiintyvät epämääräinen ja mää-räinen artikkeli.

Suomen puhekielessäkin lukusanaayks(i) käytetään epämääräisen artikke-lin tavoin, esim. Yks tyyppi tuli eilenpyytään multa rahaa.

Mordvalaiskielissä taas määräisyyttäilmaistaan suffiksilla, katso sivu 11.

Kuva Riho Grünthal.



FACULTY OF ARTS

35 LähteetM. Korchmáros Valéria 2007: Unkarin kielioppimuillekin kuin unkarilaisille. Szeged: Hungarian &Central-European International Studies CenterUniversity of Szeged.

Pajusalu, Renate, Merja Hietaharju, Viive Taro & KaiYallop 1999: Keelesild. Viron kielen oppikirja. Otava.

Pallonen, Juhani 1986: Moloskovitsan murretta.Suomen kielen näytteitä 26. Helsinki: Kotimaistenkielten tutkimuskeskus.

Riionheimo, Helka 2013: Kieltenvälinen vertailukielikontaktitutkimuksessa. Teoksessa LeenaKolehmainen, Matti Miestamo & Taru Nordlund(toim.): Kielten vertailun metodiikka. Helsinki: SKS.219-290.

Sarhimaa, Anneli 2009: Social network theory as aframework for studying minor Finnic languages withspecial reference to Karelian. The quasquicentennialof the Finno-Ugrian Society. Helsinki: Mémoires de laSociété Finno-Ougrienne 258. 161 – 190.

Szirák, Péter 2003: Kertész Imre. Pozsony: KalligramKönyvkiadó.

Uralonet. (http://www.uralonet.nytud.hu/.18.1.2016

Vehviläinen, Olli & Huotari, Juhani (toim.) 2004:Unkari – maa, kansa, historia. Helsinki: SKS.

Weöres, Gyula 1935: Suomen ja unkarinkielensukulaisuudesta. Suomi-Unkari Albumi. Helsinki:Ylioppilaitten työ- ja julkaisutoimisto.(http://www.histdoc.net/sounds/unkari.html. 19.1.2016)

Virtaranta, Pertti 1967: Lähisukukielten lukemisto.SKST 287. Helsinki: SKS.

Gintli, Tibor – Schein, Gábor 2007: Az irodalom rövidtörténete. II. A realizmustól máig. Pécs: Jelenkor Kiadó.

Heinsoo, Heinike 2004: No ku tulõb unohtamizõõ kõrd, niitaitaa õmaa tšeeli vai jääb. – Fenno-Ugristica 26. 17–35.

Heinsoo, Heinike 2010: ja p d l väd, meid eb l . Thesubject and predicate in Votic. Linguistica Uralica,Supplementary series 4. Tallinn: Teaduste AkadeemiaKirjastus.

Huotari, Juhani & Huotari, Olga (toim.) 2012: Ristiaallokoissa.Esseitä unkarilaisesta nykykirjallisuudesta. Café Volter – sarja5. Helsinki: Avain.

Itkonen, Esa & Anneli Pajunen 2010: Empiirisen kielitieteenmetodologia. Suomi 199. Helsinki: SKS.Häkkinen, Jaakko 2013: Historiallisen kielitieteen vertailevatmenetelmät.

Klima László 1993: A magyar szókészlet finnugor elemei és azstörténet. Hungarologische Beiträge 1, 73–84.

(http://epa.oszk.hu/01300/01368/00005/pdf/1993_073-084.pdf. 18.1.2016.)

Kolehmainen, Leena, Matti Miestamo & Taru Nordlund (toim.)2013: Kielten vertailun metodiikka. Helsinki: SKS.

Kolláth, Anna & Gróf Annamária 2014: Hungarian in Slovenia.ELDIA Case-Specific Report.

Kozmács, István – Sip cz, Katalin (toim.) 2006: Uralisztika.Uráli nyelvészet. Bölcsész Konzorcium.

Kulonen, Ulla-Maija 1993. Johdatus unkarin kielen historiaan.Helsinki: SKS.

Lehtonen, Heini 2016: What’s Up Helsinki?: LinguisticDiversity Among Suburban Adolescents. Teoksessa ToivanenR. and J. Saarikivi (toim.) Linguistic Genocide orSuperdiversity? New and Old Language diversities.Multilingual metters. Bristol, Buffalo, Toronto. 65-90.

Marjomaa, Marko 2014: North Sámi in Norway: ELDIA Case-Specific Report.

Kuva Rigina Ajanki

Documents

1 Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit - helsinki.fi · koko yhteisöä koskeva käänteisen kie-lenvaihdon prosessin: kielenvaihtoa suomen kielen hyväksi alettiin vastus-taa