Yksinpuhelusta vuoropuheluun -seminaari Från monolog till dialog seminarium From Monologue to Dialogue Seminar 17.-18.4.2008 Turku

Kulttuurisen saavutettavuuden projektit Kulttuurisen saavutettavuuden edistäminen ja avoimeen vuoropuheluun pyrkiminen ovat tässä ajassa ja yhteiskunnassa ensiarvoisen tärkeitä toimia. Hyvien käytänteiden kartuttamiseksi sekä mahdollisimman laajan kuvan saamiseksi museo- ja kulttuuriperintökentällä tehtävästä työstä toimijoita pyydettiin ilmoittamaan omia kulttuurisen saavutettavuuden projektejaan mukaan seminaariin. Seuraavassa on esitelty kaksitoista (12) kulttuurisen saavutettavuuden projektia. The Secret Life of Objects The Secret Life of Objects, an Interactive Map of Finnish Design, is a selection of objects in the collections of the Design Museum in Finland. The objects date from 1874 to 2008. In the interactive map visitors can post their comments about the objects and enjoy comments posted by other visitors. The Secret Life of Objects is a research project done in collaboration between the Design Museum and Media Lab, University of Art and Design Helsinki, and a part of Mariana Salgado�’s doctoral dissertation work. From the museum�’s point of view, the main idea of the project was to explore how to discuss design objects with different groups, using different media resources. Workshops where teenagers and children were invited to work with design objects by using music, poetry, photography and drawing were organised. Audio-visual material produced in the workshops can be accessed in the Secret Life of Objects exhibition currently on display in Design Museum and on-line through the interactive map and the blog. The central research questions of the project are how to design for participation in museums and what are the expected results of this participation. The interactive map is used as a case study of visitors participating in co-creating the message of the exhibition. Visitors can comment on the historical material related to the objects, the material produced in the workshops, the exhibition objects, other visitors' comments,

Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

the exhibition as a whole, and the future design. Explorations on new ways of sharing video material by using the concept of web TV are also a part of this endeavour. The project makes the museum collection accessible to new audiences (children, teenagers, and virtual communities), to different moments (after, during and before the visit), to linguistic minorities (written material in Swedish, English and Finnish) and to different perspectives and vocabularies (visitors�’ and museum staff�’s). In parallel, it is improving access by showing different materials (videos, poems, music and drawings) coming from the museum�’s resources (workshops). All these possibilities allow people with different abilities to enhance their experience of the museum visit. Interactive map of Finnish Design: http://church.uiah.fi:9674/thesecretlifeofobjects/english The secret life of objects blog: http://thesecretlifeofobjects.blogspot.com/ Contact person: Mariana Salgado msalgado@taik.fi LCI �– Language, culture, identity A Nordic project of cultural accessibility In collaboration between: The Aboa Vetus & Ars Nova, Turku, Finland, The Cultural History Museum, University of Oslo, Norway, The Malmö Museums, Malmö Sweden, The Narsaq Museum, Narsaq, Greenland, The National Museum, Copenhagen, Denmark Financed by: The Nordic Council of Ministers: Nordic Committee of Museums and Nordic Culture Fund. Background: In 2004, the Malmö Museums invited immigrant language students to use the museum for their education. This working well, the museum sought partners in the Nordic countries to start a project on cultural accessibility. The starting point was that museums have to make themselves more accessible to all citizens despite the experiences, education, gender, cultural, ethnic or social background they may have. Objectives

To make our Nordic museums attractive sources of knowledge for young people with another background than the Nordic. To strengthen the educational competence in the museums concerning language, culture and identity To strengthen the collaboration between museums, the National Agencies for Education, and language education for immigrants in the Nordic countries.

Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

To broaden and intensify the work with language, culture, identity in museums To develop educational programmes in the museums to facilitate cultural awareness and intercultural dialogue To oppose racism.

The target groups were users of the museums with another background than the traditional Nordic and multicultural groups where the majority is represented, aged between 12 and 25. Method: The students were to come several times to the museum. They had homework to prepare in advance. Their visits were to be both theoretical and practical. The themes in different museums varied greatly, spanning from making of art to historical comparisons, from environmental issues to religion. Results and experiences: The most important experience from the LCI-project 2006, is that the museum staff needs to be prepared to take part of the students own circumstances, so that we can make our activities meaningful. Hence, it is important not to identify problems only with our target group, but also to question and work with our own qualifications, predispositions and preferences. Further details (in Swedish): http://www.malmo.se/download/18.21deddc811320a4bdec8000582/SKI-rapport.pdf Vesi kielellä Projektin toteuttivat yhteistyönä kolme oppilasryhmää Pansion, Puropellon ja Samppalinnan kouluista, Aboa Vetus & Ars Nova -museo ja Wäinö Aaltosen museo. Oppilaat olivat 10 �– 16 -vuotiaita ja pääosa heistä on kotoisin muualta kuin Suomesta. Työn aiheena oli vesi ja sen eri muodot - niin maisemassa kuin eri kielissäkin. Vesi valittiin teemaksi, koska se on elämälle välttämätön aine, jota esiintyy kaikkialla maailmassa. Projektin aluksi oppilaat tutustuivat Wäinö Aaltosen museossa esillä olleeseen Lammaspaimen kaupunkimaisemassa -näyttelyyn, josta poimittiin esiin erityisesti vesiaiheisia teoksia. Ars Novassa tutustuttiin Mitkat Suomessa -näyttelyyn, joka kertoi venäläisestä kulttuurista. Mitki-ryhmän taiteilijoita yhdistää sama elämänasenne: elämänilo ja nautinto sekä arjen kauneuden ja ystävyyden ylistäminen. He korostavat yhtenäisyyttään pukeutumalla samanlaisiin raidallisiin merimiespaitoihin. Myös oppilaat tekivät omat raitapaitansa, joissa on henkilökohtaisia ja toisilta lainattuja aiheita. Raidalliset paidat yllään he muodostavat ryhmän, joka koostuu persoonallisista yksilöistä. Yksilöllisyys näkyy monimuotoisina ja erivärisinä raitoina, paitoihin kirjoitettuina lempiniminä ja muina teksteinä, jotka kertovat erilaisista kiinnostuksen kohteista ja tärkeistä asioista.

Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

Oppilaat maalasivat lisäksi suurikokoiset maisemamaalaukset omalla tyylillään. Toiset työt ovat muistumia aikaisemmista kotimaista, toiset nykyisestä kotikaupungista tai haavemaailmoista. Jokaisessa maalauksessa on mukana vesielementti. Oppilaat ripustivat työnsä itse valitsemaansa kohtaan ja liittivät kaikki työt yhdeksi verkoksi maalaamalla teoksista reittejä toisiin teoksiin. Reittejä etsittäessä haettiin omasta ja naapurin työstä samankaltaisuuksia. Tällä tavoin tehtiin näkyväksi se, että samoin kuin kaikki työt näyttelyssä, myös kaikki ihmiset maailmassa ovat väistämättä tekemisissä toistensa kanssa. Kuten teokset, ihmisetkin voivat liittyä yhteen, erottautua muista, lainata toisilta ja toisille. Maalausten lailla myös kaikista ihmisistä löytyy samankaltaisuuksia joita voi nostaa esiin ja yhdistää. Toiset yhteydet ovat ilmeisiä, toisia täytyy hakea kauempaa. Näyttelyyn kuului lisäksi äänimaisema, joka koostui oppilaiden omalla kielellään lausumista, veteen liittyvistä sanoista. Avajaisissa nähtiin myös oppilaiden vesiaiheinen sanaperformanssi. Projekti liittyy teemallisesti Kehyksen hankkeeseen Taide meille ja heti! Projekti toteutettiin pääosin vuonna 2007. Oppilaat kävivät museossa noin 5 kertaa, työpajat kestivät kerrallaan noin 2-3 tuntia. Lisätietoja: minna.hautio@aboavetusarsnova.fi ja satu.reinikka@turku.fi Kuurojen museon viittomakielinen museo-opas Kuurojen museo on Kuurojen Liitto ry:n omistuksessa oleva erikoismuseo, joka tallentaa ja esittelee kuurojen kulttuuriperintöä. Suomen n. 5000 kuurolle viittomakieli on äidinkieli, jonka asema on perustuslaissa turvattu. Museomme tarjoaa kuuroille kävijöilleen viittomakielisiä opastuksia (tai tulkkauksia). Ne ovat olennainen osa museokäyntiä, mutta opastus on yleensä tilattava huomattavasti ennen varsinaista museokäyntiä, eikä näin spontaani päätös museovierailusta ole useinkaan mahdollista. Ratkaisuna esille on tuotu, että kuurojen käytössä voisi olla kannettava laite, joka tarjoaisi viittomakielisen opastuksen samaan tapaan kuin museoiden äänioppaat tarjoavat puheopastuksen kuuleville. Tällaisen viittomakielisen virtuaalioppaan tekoa kokeiltiin museossamme vuonna 2006 opetusministeriön avustuksen turvin. Tuolloin valmistui kämmentietokoneella toimiva opas, jossa informaatio on saatavissa suomalaisella viittomakielellä ja kansainvälisin viittomin. Oppaasta saatiin koti- ja ulkomailla erinomaista palautetta, joten kehittämistyötä päätettiin jatkaa Museoviraston avustuksen turvin vv. 2006-2007. Tavoitteena oli tuottaa entistä laajempi tietosisältö ja parantaa käytettävyyttä.

Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

Oppaan rakenne, sisältö ja tekniikka Oppaan käyttö alkaa kielivalikosta, josta valitaan haluttu kieli. Viittomakielen lisäksi informaatio on saatavissa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Sen jälkeen museon tarjoama tieto on jaettu kolmeen osaan: yleisluontoiseen tietoon museosta, museon perusnäyttelyyn ja vaihtuviin näyttelyihin. Vaihtuvien näyttelyiden osiota voidaan päivittää tarpeen mukaan. Opas valmistettiin yhtä aikaa kuurojen ammateista kertovan vaihtuvan näyttelyn kanssa. Näin opas ja uusi näyttely voitiin heti suunnitella sekä rakenteellisesti että visuaalisesti toisiaan tukeviksi. Näyttely �”Suutarista räppäriin �– viittomakielisten ammatteja�” on oppaassa jaettu 13 teemaan. Oppaassa navigointi tapahtuu näyttelyssä toistuvien piirrossymbolien avulla. Laiteratkaisua etsittäessä pohdittiin mm. mobiiliteknologian ja pienten pelikonsoleiden käytettävyyttä. Kämmentietokoneeseen päädyttiin siksi, että siinä on selkeä, riittävän kokoinen kosketusnäyttö, joka pystyy toistamaan viittomakieltä riittävällä tarkkuudella. Laite myös tuki käyttöliittymän Flash-tekniikkaa. Viittomakieliset selostukset on liitetty oppaaseen videoklippeinä. Työryhmä ja yhteistyökumppanit Hankkeesta vastasi suunnittelutyöryhmä, jossa oli viittomakielen ja viittomakielisen yhteisön, verkkoviestinnän ja museoalan asiantuntijoita. Oppaan ja näyttelyn sisällöstä vastasivat Kuurojen museon työntekijät. Oppaan teknisestä taustatutkimuksesta, käyttöliittymäsuunnittelusta, videokuvauksesta ja ohjelmoinnista vastasi viittomakielisen median valmistamiseen erikoistunut yritys, SignFuse. Viittomakieliset käännökset tilattiin yrityksestä nimeltä Viparo. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli luoda oppaasta sellainen, että se soveltuisi myös muiden museoiden käyttöön. Siksi työryhmässä oli sekä Museoviraston että Valtion taidemuseon edustajia. Oppaan antama esimerkki onkin hyvin muiden museoiden hyödynnettävissä luomalla vastaavanlaiseen laitteeseen oma museokohtainen sisältö. Liplaputus Liplaputus-projekti 2004 oli Espoon taidemuseon (nyk. EMMA) museopedagogisen osaston yhteistyöprojekti Espoon kulttuuritoimen, Ruusutorpan koulun ja Lipputehdas FinnMarin Oy:n kanssa. Museopedagogisen osaston järjestämän Liplaputus-projektin tarkoituksena oli antaa tietoa Leppävaaran Alberganesplanadin lippuaukiolle toteutetusta Leppävaara flag (2003) ympäristötaideteoksesta ja rohkaista erilaisia yhteisöjä tekemään omia lipputeoksiaan aukiolle. EMMAn kokoelmiin kuuluva Lippumereksikin kutsuttu ympäristötaideteos on

Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

hollantilaisen taiteilija Huijbers German suunnittelema. Leppävaarassa sijaitseva teos koostuu 21 alumiinisesta lipputangosta sekä Suomen kesää kuvaavista rasteroiduista lipuista. German toiveena oli teosta suunnitellessa ollut, että melko monikulttuurisen alueen yhteisöt, koulut, kulttuuri- ja asukasyhteisöt sekä yritykset voisivat omilla lipuillaan osallistua esplanadin vaihtuvan ilmeen luomiseen. Ruusutorpan koulua pyydettiin joulukuussa 2003 toteuttamaan Espoon taidemuseon avustuksella ensimmäiset omat liput aukiolle. Koulun 6J-luokka teki omakuva-aiheiset lippunsa tekstiilitaiteilija Maiju Ahlgrénin ohjauksessa touko-lokakuussa 2004. Projektin tarkoitus oli yhteisötaiteellinen, eli sillä haluttiin nostaa esiin monikulttuurisista taustoista tulevat 12-13-vuotiaat espoolaisnuoret, joiden on muutoin vaikea saada itseään yhteisössä näkyville. Nuorten lippujen haluttiin kertovan heidän taustoistaan, tarinoista ja arvostuksista, mutta myös uuden kaupunginosan kuulumisesta heille, niin kasvuympäristönä kuin paikkana, jossa on tilaa heille ja heidän tarpeilleen. Liplaputuksen lipuissa oli monta koskettavaa tarinaa. Niissä näki selvästi 21 erilaista, ajattelevaa ja tuntevaa nuorta ihmistä. Nuoret kertoivat lipuissa itsestään ja siitä, miltä tuntuu elää Espoossa tänään. Samalla he kertoivat alueen muista kanssaeläjistä, kommentoiden samalla omaa elinympäristöään. Lisätietoa: Nana Salin, vastaava museolehtori, EMMA, p. (09) 816 57538, nana.salin@espoo.fi Maahanmuuttajien muistot -projekti Maahanmuuttajien kulttuuriperintöä alettiin tallentaa Työväenmuseo Werstaalle elokuussa 2006 �”Maahanmuuttajat työelämässä ja politiikassa�” -hankkeen puitteissa. Hanke sai Museoviraston innovatiivista hankerahoitusta. Museolle pyrittiin tallentamaan maahanmuuttajien henkilökohtaisia kokemuksia sopeutumisesta Suomeen ja työllistymisestä suomalaisille työmarkkinoille. Lisäksi tutkittiin maahanmuuttajien toimintaa puolueissa, kansalaisjärjestöissä ja ammattiyhdistysliikkeissä. Kokemukset työelämästä ja politiikasta dokumentoitiin pääasiassa haastattelujen avulla. Hanke sai jatkoa vuonna 2007, jolloin käynnistyi jatkohanke �”Maahanmuuttajien muistot�”. Jatkohankkeen painopiste oli aineiston kartuttamisessa, jatkotyöstämisessä ja julkistamisessa. Tavoitteena oli koota ja järjestää tutkimuksellisesti tasapainoista ja käyttökelpoista aineistoa, joka avaa uusia näkökulmia suomalaisen työn historian tutkimukseen. Kerättävä aineisto tulee palvelemaan tulevaisuudessa eri alojen tutkijoita mm. syrjinnän ja toiseuden tutkimuksessa.

Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

Työn historian tallennuksessa on aikaisemmin keskitytty lähinnä kantaväestöön. Projektissa paikattiin tätä havaittua tiedon aukkoa tallentamalla maahanmuuttajien työelämäkokemuksia. Kerätystä aineistosta työstettiin multimedia Juuret maailmalla, koti Suomessa, joka julkaistiin 21.11.2007 verkkonäyttelyn muodossa Internetissä osoitteessa www.tyovaenmuseo.fi. Verkkonäyttelyssä 32 maahanmuuttajaa 24 eri maasta kertoo elämäntarinansa. Verkkonäyttely mukailee virtuaaliyhteisöjen rakennetta profiileineen, omakuvineen ja yhteisöineen ja on kaikille avoin selattavaksi. Kokonaisuus soveltuu myös koulujen opetukseen, mm. suvaitsevaisuuskasvatukseen ja historian opetukseen. Myös Maahanmuuttajien muistot -projekti sai rahoitusta Museovirastolta. Projekti päättyi marraskuussa 2007. �”Meillä alkaa seikkailu�” - Helinä Rautavaaran museo Helinä Rautavaaran museo on erikoistunut Euroopan ulkopuolisiin kulttuureihin ja kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen. Erityiseksi painopisteeksi on nostettu kansainvälisyyskasvatus. Museon uusin monikulttuurisuushanke on Meillä alkaa seikkailu -niminen yhteisötaideprojekti, jossa pohditaan aikuiseksi kasvamista, ryhmään liittymistä ja elämää eri kulttuurien keskellä Espoossa. Espoolaiset 12-24 -vuotiaat nuoret ovat yhdessä kuvataiteilija Tiina Kuhasen ja muiden yhteisö-, teatteri-, tanssi- ja elokuvataiteen ammattilaisten kanssa valmistaneet kuvitteellisia videojatkosarjoja nuorten elämästä. Itse kehittelemiensä roolihahmojen kautta nuoret ovat käsitelleet elämään liittyviä asioita, toteuttaneet toiveitaan ja käyneet läpi erilaisia seikkailuja. Työskentelymetodi materiaalin kokoamiseksi valittiin keväällä ja kesällä 2007 tehdyn kenttätyön pohjalta. Projekti alkoi Suvelan, Matinkylän, Leppävaaran ja Kivenlahden nuorisotiloilla syyskuussa 2007 ja kestää toukokuuhun 2008. Mukaan on voinut liittyä missä vaiheessa tahansa, aikaisempaa kokemusta ei ole vaadittu ja toiminta on ollut ilmaista. Hankkeessa on erityisesti haluttu tavoittaa ne nuoret, jotka jäävät tavallisen harrastustoiminnan ulkopuolelle. Toiminta on ollut ohjattua mutta vapaata - nuoret ovat saaneet osallistua siihen omien aikataulujensa puitteissa ja kynnys osallistua on tehty hyvin matalaksi. Nuoria on tavoitettu nuorisotilojen lisäksi kouluista ja kirjastoista. Yhteisötaidehankkeen pohjalta rakennettaan �“Elä oma elämäsi�” -näyttely, joka on esillä Helinä Rautavaaran museossa 22.8.2008 - 22.2.2009. Näyttelyhankkeessa ovat

Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

mukana myös Espoon kaupunginmuseo ja Espoon nuorisotoimi. Näyttely on osa Espoon 550 juhlavuoden ohjelmistoa. Näyttely ja hanke ovat saaneet tukea Suomen kulttuurirahastolta, Museovirastolta, Taiteen keskustoimikunnalta ja Espoon kulttuurilautakunnalta. Lisätietoja projektista: http://meillaalkaaseikkailu.helinamuseo.fi/ Merihistoriaa kaikille -hanke Merenkulun valtakunnallisessa erikoismuseossa, Forum Marinumissa, käynnistyi kulttuuriperinnön saavutettavuuden problematisointi vuosina 2005�–2006 toteutetun Merimuseo-opetuksen kehittämishankkeen yhteydessä. Tuolloin todettiin, että olennainen osa Forum Marinumin tallentamasta merellisestä kulttuuriperinnöstä on museoaluksissa, mutta ne ovat fyysisesti vaikeasti saavutettavia ja toimintaesteiselle jopa vaarallisia kohteita. Keskeistä oli, miten vastaavan tiedon voisi välittää vaaranta-matta museokävijää. Päätimme tuottaa museoaluksia esittelevät elokuvat ja toteuttaa ne erillisenä, Merihistoriaa kaikille -hankkeena. Opetusministeriö myönsi hankkeelle taloudellista tukea. Hanke toteutettiin 2006�–2007, ja elokuvat ovat nyt saatavilla ja katseltavissa museon auditoriossa ja seminaariluokassa. Hankkeen tavoitteena on tehdä museoaluksista sellaisia kulttuurikohteita, joiden historian ymmärtäminen ja sitä koskevan tiedon hankkiminen on esteetöntä henkilön toimintaesteisyydestä huolimatta. Elokuvien tarkoitus on antaa kävijälle kattava kokonaiskuva museoaluksista ja niiden sisätiloista sekä tuottaa aito kokemuksen tunne niiden tunnelmasta. Kerronnan lähtökohtana on museokierros ja se, mitä kävijät sen aikana näkevät. Tuotannossa käytettiin asiantuntijana vammaisjärjestöjen edustajaa. Tuotanto-sopimus tehtiin turkulaisen Montaasi Media SHL Oy:n kanssa, ja Forum Marinum -säätiössä hankkeesta vastasi intendentti Ulla Kallberg. Elokuvat perustuvat pääasiassa liikkuvaan kuvaan, mutta hankalimmassa kohteessa, sota-alusten ahtaissa sisätiloissa, myös still-kuviin. Elokuvien pituus alusta kohti on noin 7�–15 minuuttia. Tuotantoformaatti on DVCpro 16 x 9 laajakuva, ja esitysformaatti DVD. Tilaaja ja tuottaja laativat yhdessä käsikirjoituksen. Forum Marinum vastasi asiasisällöstä ja Montaasi Media Oy visualisoinnista ja kerronnasta. Ruotsin- ja englanninkieliset käännökset tehtiin käännöstoimistossa ja tarkastettiin merihistorial-listen ja sotahistoriallisten termien osalta Forum Marinumissa. Puhutut versiot taltioitiin Tampereella ja Turussa. Kertojat puhuvat äidinkielenään suomea, ruotsia ja englantia. Aineiston editoitiin ja esityskopiot valmistettiin Montaasi Media Oy:ssä.

Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

Jouluksi kotiin Nykytaiteen museo Kiasmassa, Ateneumin ja Sinebrychoffin taidemuseoissa järjestettiin maahanmuuttajanuorille Jouluksi kotiin -työpajasarja loppusyksyllä 2007. Erilaisissa työpajoissa pohdittiin yhdessä, mistä joulussa on kyse eri ihmisille ja yhteisöille - keitä me olemme, mikä on joulu, koti, juhla, traditiot, ilo ja taide. Työpaja-sarjaa koordinoi Valtion taidemuseon Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet KEHYS. Jouluksi kotiin -hankkeen tavoitteena oli kaksisuuntainen oppiminen ja havainnointi sekä voimaantuminen taiteen kokemisen ja tekemisen avulla. Tarkoituksena oli luoda vuorovaikutuksen malli, jota muokataan ja sovelletaan käyttöön kulttuurilaitoksissa. Nyt jo toista kertaa toteutettavassa Jouluksi kotiin -tapahtumassa tarjottiin "ei joulua juhlivalle yleisölle" mahdollisuus osallistua työpajoihin, joissa kulttuurin ja taiteen kokemisen ja tekemisen kautta voitiin yhdessä löytää uusia työkaluja joulun vastaanottoon. Työpajat Kiasman maahanmuuttajataustaisille nuorille suunnatussa My Future Family -työpajassa 12 nuorta toteuttivat digitaalisen kuva- ja ääniteoksen itsestään ja tulevaisuuden kuvistaan tai haaveistaan. Työpajan vetäjäparina toimivat Kiasman museolehtori Elina Katara ja medianomi Fernando Colombo. Ateneumin Kuka minä olen -työpajaan osallistui 6 maahanmuuttajataustaista 15 -17 -vuotiasta tyttöä. Työpajassa pohdittiin erilaisten kuvien kautta omaa itseä ja kulttuuria sekä elinympäristöjä. Työpajan vetäjäparina työskentelivät Ateneumin museolehtori Erica Othman ja nuorisotyöntekijä Wisam Elfadl. Sinebrychoffin taidemuseon Jouluksi kotiin -työpajojen teemaksi muodostui kahvi ja kaakao. Syöminen ja juominen ovat kulttuuritausta katsomatta kaikille läheisiä, ja siten myös museossa helposti lähestyttäviä. Suklaa- ja kaakaoteemat koettiin mantereita yhdistäväksi tekijäksi. Kohderyhmänä olivat mahanmuuttajanaiset ja lapset, jotka halusivat tulla jakamaan kokemuksia ja tietoa kahvikulttuurista ja suklaanautinnoista. Työpajojen vetäjinä toimivat museolehtori Leena Hannula ja FM Pilar Valdivia. Jouluksi kotiin -tapahtuman mahdollisti Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden 2007 ohjelma. Taide Meille ja Heti! Taide Meille ja Heti! (TMH) on kaksivuotinen hanke jossa yhdistyvät kulttuuri- ja opetusala, erityisesti lasten ja nuorten perusopetus. Hanketta koordinoi Valtion taidemuseon Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet KEHYS.

Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

Hankkeessa on luotu pilottihankkeena verkosto, jossa taide- ja kulttuurilaitosten tekemä yleisötyö ja koulujen kieli- ja kulttuuriryhmien opetus toimivat työpareina. TMH on valtakunnallinen ja toteutetaan paikkakuntakohtaisesti osahankkeina. 14 osahankkeen periaatteena on kaksisuuntaisuus: erilaisten vähemmistöjen osallisuus kulttuurilaitosten tarjontaan sekä kulttuurilaitoksen tarjonnan tarkastelu moninaisuuden näkökulmasta. Hankkeen kuluessa kouluille ja kulttuuritoimijoille kehitetään yhteistyön tueksi työkalupakki, joka julkaistaan ja levitetään laajempaan käyttöön. Hankkeen kulku Vuoden 2007 aikana työparit ja hankkeen vetäjät kohtasivat kolme kertaa yhden päivän seminaareissa. Seminaarien välillä työparit työskentelivät itsenäisesti ja tuottivat erilaisia koulutustilaisuuksia ja tapahtumia kouluissa ja kulttuurilaitoksissaan. Hankkeen päätösseminaari on kesäkuussa 2008. Työkalupakki Tekeillä oleva työkalupakki julkaistaan verkkojulkaisuna. Se integroi kaksi hankkeen alkuperäistä tavoitetta eli toimii tulevaisuudessa työskentelyn tukena vastaavia projekteja tekeville tai niistä haaveileville sekä luo tekijöiden ja projektien verkostoa. Työkalupakin aineistoa kerätään keväällä 2008, testataan syksyllä ja työkalupakki julkaistaan alkuvuodesta 2009. Hanke on osa Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuotta 2007. Lisätietoja: kristiina.tuura@fng.fi ja paivi.matala@kiasma.fi Teatteri-ilmaisun ohjaaja-opiskelijat Stadiasta lisäävät museoiden saavutettavuutta draaman keinoin Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian Esittävän taiteen koulutusohjelmassa koulutetaan Teatteri-ilmaisun ohjaajia (AMK) nelivuotisessa tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Teatteri-ilmaisun ohjaajien ammattitaito vastaa nyky-yhteiskunnan haasteisiin. He kutovat eri alojen osaamista yhteen draaman keinoin ja avaavat kulttuurisen ja yhteiskunnallisen saavutettavuuden ovia draamamenetelmin erilaisille ihmisryhmille. Teatteri-ilmaisun ohjaajan osaaminen nivoo yhteen perinteisiä teatterin osa-alueita (ohjaajuus, käsikirjoittajuus ja esiintyjyys) sekä soveltavaa draamaa. Soveltavalla draamalla tarkoitetaan draamamenetelmien käyttöä jossakin muussa yhteydessä kuin perinteisenä nähdyssä teatterissa. Usein esitykset ovat räätälöidysti tietylle kohderyhmälle tai tiettyyn aihepiiriin toteutettuja ja usein ne myös osallistavat yleisön

Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

keskustelemaan esityksen teemoista ja vaikuttamaan esityksen kulkuun. Soveltavan draaman keinoin voi työskennellä erilaisten ryhmien kanssa teatterikentällä, kulttuurialalla sekä muilla elämänalueilla, kuten opetuksen ja kasvatuksen, hyvinvointi-, sosiaali- ja terveysalan sekä yhteisöllisen toiminnan piirissä. Tärkeä osa Teatteri-ilmaisun ohjaajan opintoja on draaman keinoin työskentely museoissa. Teatteri-ilmaisun ohjaajia on koulutettu kymmenen vuoden ajan ja noiden vuosien sisään mahtuu monenlaisia yhteistyössä museoiden kanssa toteutettuja projekteja. Monista pääkaupunkiseudun museoista on kehittynyt Stadian pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita. Museoyhteistyön punaisena lankana toimii uusien näkö-kulmien luominen: draaman keinoin pyritään parantamaan museoiden saavutetta-vuutta herättämällä kiinnostusta ja antamalla avaimia ymmärtää näyttelyiden sisältöjä entistä paremmin. Lopullisena tavoitteena on katsojan kulttuurista saaman elämyksen vahvistaminen. Museoyhteistyötä on koulutusohjelmassa toteutettu vuodesta 2006 alkaen osana ACTS of Service/CREA-ACTS - teatterin ja luovan talouden kehittäminen pääkaupunkiseudulla -hanketta. CREA-ACTS -teemahankkeessa tavoitteena on alueellisen taidekasvatuksen vahvistaminen, jolloin taidekasvatus on tukemassa taiteen perusopetusta, alueellisen luovuuden kehittymistä ja vaihtoehtojen antamista mediakasvatukseen. CREA-ACTS toteutuksessa tehdään yhteistyötä pääkaupunkiseudun peruskoulujen, museoiden ja ammattiteattereiden kanssa, joissa erityisenä tehtävänä yleisökasvatuksen ohella on ammatillisen teatteritoiminnan konseptin laajentaminen. Museodraamaa toteutetaan museotiloissa tapahtuvien esitysten keinoin sekä erilaisten yleisöä osallistavien työpajojen tai muiden menetelmien muodossa. Lisätietoja koulutuksesta ja sen yhteydessä toteutetuista projekteista löytyy osoitteesta: http://www.stadia.fi/opiskelu/kulpa/esittavataide/. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia ja Evtek-ammattikorkeakoulu yhdistyvät 1.8.2008 Metropolia Ammattikorkeakouluksi, joten tietoa löytyy laajenevasti keväästä 2008 alkaen myös osoitteesta www.metropolia.fi koulutusohjelmat esittävä taide Lisätietoja antavat myös: Koulutuspäällikkö Siri Kolu p. 09-310 84208 / GSM 050-401 3466 / siri.kolu@stadia.fi (tietoa koulutuksesta) Tuottaja Elina Arola p. 09-310 84242 / GSM 040-334 0920 / elina.arola@stadia.fi (tuotannot) Dramaturgian lehtori Sussa Lavonen GSM 040-334 5654 / sussa.lavonen@stadia.fi (museodraamaprosessit) Lehtori Petri Pullinen GSM 050-321 5915 / petri.pullinen@stadia.fi (CREA-ACTS -hanke)

Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

Kulttuurien museon näyttelyt draaman keinoin lapsille ja nuorille Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia on tehnyt pitkäaikaista yhteistyötä Tennispalatsissa Helsingissä sijaitsevan Kulttuurien museon kanssa. Museoissa tapahtuvilla vaellusesityksillä sekä niihin liittyneillä osallistavilla työpajoilla on valotettu näyttelyiden teemoja erityisesti lasten ja nuorten ryhmille. Alla yksi esimerkki Kulttuurien museoon toteutetuista museodraamaesityksistä ja työpajoista: Case: Museodraamaa Kulttuurien museon Siperia -näyttelyyn Kulttuurien museossa 14.5.2002�–28.9.2003 esillä olleeseen Siperia - Taigan ja tundran kansoja -näyttelyyn toteutettiin vuosien 2002 ja 2003 aikana museodraamaa. Stadian esittävän taiteen koulutusohjelman lisäksi esitysten toteutuksessa oli mukana myös Teatteri Feeniks. Siperia-näyttely vei katsojan arktisten alkuperäiskansojen pariin laajalle alueelle Uralilta Kamt�šatkan niemimaalle, jossa luonto on säädellyt elinkeinoja, elämäntapaa ja maailmankuvaa. Yhteensä näyttelyyn toteutettiin kolmen esityksen sarja: Shamaanin sukua (kevät 2002), Siperian satuja (syksy 2002) ja Tutkimusmatkailijan tie (kevät 2003). Shamaanin sukua -esityksen kohderyhmänä olivat ala-asteikäiset lapset, Siperian satuja -esityksen kohderyhmänä päiväkoti-ikäiset lapset ja Tutkimusmatkailijan tie oli suunnattu ala-asteille, erityisesti 5-luokkalaisille pojille. Siperian satuja sekä Tutkimusmatkailijan tie -esityksiin liittyi myös toiminnallisia työpajoja, joista osa järjestettiin museossa ja osa jalkautettiin kouluihin ja päiväkoteihin. Koulu- ja päiväkotiryhmien lisäksi järjestettiin myös kaikille avoimia, mm. perheille suunnattuja esityksiä. Projektissa mukana olleet Stadian opiskelijat olivat esittävän taiteen koulutusohjelman 2.-4. vuosikurssin opiskelijoita. Ohjaus ja opetus: Marjaana Castrén Lisää esimerkkejä Stadian toteuttamista draamaprojekteista on tulossa pian teemavuoden kansalliseen verkkopalveluun http://www.vuoropuhelu.fi

Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi