&1/2004

Y h t e i s k u n t aT a l o u s

EU:n laajentuminen

Muuttoliike

Työmarkkinat

YritystoimintaEuroalueen

laajentuminen

EU:n laajentuminen

1 2004

Heikki TaimioPääkirjoitus .......................................................................... 1

Ville KaitilaEU:n laajentuminen ja suomalaiset yritykset ....................... 2

Turo BergmanEU:n uusien jäsenmaiden työmarkkinoiden tila ja haasteetEU:n laajentumisen kynnyksellä ........................................... 7

Elli Heikkilä ja Taru JärvinenMuuttoliike Suomen ja Itämeren maiden välillä .................. 13

Jaromir CekotaTyöllisyys- ja tuottavuusnäkymät Visegrad-maissa EU:hunliittymisen jälkeen ................................................................. 18

Iikka KorhonenEuroalueen laajentuminen .................................................... 24

David B. AudretschEuroopan yhdentyminen ja yrittäjyystalouden esiinnousu ... 30

Pirkko Haavisto ja Pekka TsupariGlobalisaatio ja teknologinen muutos kietoutuvatSuomessa yhteen .................................................................. 35

Jukka PekkarinenKolumni: Hyvinvointivaltio ja globalisaatio ......................... 41

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ........................................... 43

32. vuosikerta4 numeroa vuodessa

Julkaisija:Palkansaajien tutkimuslaitosPitkänsillanranta 3 A (6. krs)00530 HelsinkiP. 09–2535 7330Fax: 09–2535 7332www.labour.fi

Toimitus:Päätoimittaja Jukka PekkarinenToimittaja Heikki TaimioP. 09–2535 7349Heikki.Taimio@labour.fi

Taitto ja tilaukset:Irmeli HonkaP. 09–2535 7338Irmeli.Honka@labour.fi

Toimitusneuvosto:Sari Aalto-MatturiUlla AittaPeter J. BoldtLea HaikalaTuomas HarpfPekka ImmeliEsa MäistiSeppo NevalainenJari Vettenranta

Tilaushinnat:Vuosikerta 20,00 €Irtonumero 6,50 €

Painopaikka:Jaarli Oy

Valokuvaus:Maarit Kytöharju

Kansi:Graafikko Markku Böök

Kannen kuvat:Markku BöökAnne Nisula

ISSN 1975–181X

&1/2004

Y h t e i s k u n t aT a l o u s

EU:n laajentuminen

Muuttoliike

Työmarkkinat

YritystoimintaEuroalueen

laajentuminen

EU:n laajentuminen

AJANKOHTAISTA

� Ensi toukokuussa tapahtuvastaEuroopan unionin laajentumisestatarjoaa virallista tietoa EU:n EURO-PA-palvelin (http://europa.eu.int/pol/enlarg/index_fi.htm) ja komis-sion laajentumista käsittelevä sivus-to (http://europa.eu.int/comm/en-largement/index_fi.html), jonka kir-jastosta löytyy mm. viime marras-kuussa julkistettu komission “Koko-naisvaltainen seurantakertomus T√e-kin, Viron, Kyproksen, Latvian,Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan,Slovenian ja Slovakian EU-jäsenyys-valmiudesta”. Valtioneuvoston(www.vn.fi) laajentumissivuston si-sältö on niukka.� Suomenkielinen perusteos laa-jentumisesta on Outi Karemaa ym.(toim.), “Suomi ja Euroopan unio-nin laajentuminen”, Helsinki: Eu-rooppa-tiedotus ja Edita, 2001. Ul-koasianministeriön Eurooppa-tiedo-tus (www.eurooppa-tiedotus.fi) onjulkaissut useita muitakin katsauk-sia aiheeseen. Muita tuoreimpia ana-lyyseja ovat VM:n Kansantalous-osaston työryhmämuistio “Unioninlaajentumiseen liittyviä taloudellisianäkökohtia” (www.vm.fi/tiedostot/pdf/fi/51338.pdf), ETLAn(www.etla.fi) keskusteluaihe no.885, “EU:n laajenemisen vaikutuk-set suomalaisten yritysten strategi-oihin” sekä Matti Sarvimäen “Eu-roopan unionin itälaajentuminen jamaahanmuutto Suomeen”, VATT-tutkimuksia 98 (www.vatt.fi/julkai-sut/t/t98.pdf).� Ulkopoliittisen Instituutin(www.upi-fiia.fi/painopistealueet/eu/eu_laajentuminen/index.htm) laa-jentumissivusto sisältää linkkejä myöskriittiseen keskusteluun aiheesta. Laa-jentumista arvioivista ulkomaisistatutkimuslaitoksista mainittakoonCentre for European Reform(www.cer.org.uk./enlargement/index.html), joka on myös koonnutuseita linkkejä muihin vastaaviin lai-toksiin. Euroalueen tulevaan laajen-tumiseen paneutuvassa Ezoneplus-projektissa (www.ezoneplus.org) onSuomesta edustettuna VATT.

Euroopan unioniin ei ole ennen liitty-nyt maita, jotka ovat olleet niin paljontaloudellisesti jäljessä vanhoja jäsenmai-ta kuin nyt liittyvät entiset sosialisti-maat. Kunnianhimoisin lähestymista-voitteisiinsa nämä kahdeksan maatapyrkivät houkuttelemalla ulkomaisia si-joituksia. Irlannin menestyksellistä esi-merkkiä seuraten ne painavat veroas-teensa mahdollisimman alas.

Verokilpailu muodostaa suuren jän-nitteen vanhojen ja uusien jäsenmai-den välillä. Monet EU15-maat ovat jovastanneet haasteeseen keventämälläverotustaan. Aivan toisenlainen reak-tio oli pohjoismaisen hyvinvointivalti-on rahoituspohjan rapautumista pel-käävän Ruotsin pääministerin GöranPerssonin taannoinen valitus, ettei oleoikein auttaa EU-tuilla uusia jäsenmaitapitämään veroasteitaan matalina.

Mitähän olisi tapahtunut, jos uusillejäsenmaille ei olisi luvattu EU-tukia?Kenties ne eivät siinä tapauksessa olisiedes hakeneet jäsenyyttä. Ne eivät ehkäolisi korvanneet puuttuvia tukia verot-tamalla enemmän. Olisi saattanut käy-dä päin vastoin: ulkomaisia sijoittajia

olisi suosittu vieläkin matalammillaveroilla. Kevyt verotus kuuluu asiaansellaisessa taloudellisessa kehitysvai-heessa.

Perimmäinen jännite piilee kuitenkinsiinä, etteivät uudet jäsenmaat ole edespitemmän päälle ylen ihastuneita eu-rooppalaiseen hyvinvointivaltioon. Pi-kemminkin ne tähyävät – Viro etune-nässä – amerikkalaistyyppiseen julki-seen sektoriin ja sitä vastaavaan vero-asteeseen. Irlantikin on onnistunut ai-nakin viime aikoihin asti supistamaanjulkisen talouden bkt-osuutta, vaikkasen elintaso on jo noussut EU:n kär-kipäähän.

Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että ve-rotus on vain yksi eikä edes tärkeininvestointeihin ja kasvuun vaikuttavatekijä. Irlannillakin on ollut eräitä mui-ta valtteja, joita uusilla jäsenmailla eijuuri ole: englanninkielistä ja hyvinkoulutettua (ja maahan muuttavaa)työvoimaa, toimiva infrastruktuuri jahyvä hallinto. Suomellakin on ollutuseimmat näistä ja lisäksi samanlaisetsuuret haitat: pienet kotimarkkinat jasijainti EU:n reunalla.�

Vero-kilpailunjännite

Heikki Taimio

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s2

Euroopan kehitystä on viimeisen puo-len vuosisadan ajan leimannut pyrki-mys maantieteellisesti yhä laajempaanja asiallisesti yhä syvempään markki-naehtoiseen taloudelliseen integraati-oon. Suomalaiset yritykset ovat olleetmukana tässä kehityksessä jo useitavuosikymmeniä ja osana EU:n sisä-markkinoitakin jo kymmenen vuotta.1990-luvun alun jälkeen tähän kehi-tykseen ovat päässeet mukaan myösKeski- ja Itä-Euroopan entiset sosia-listiset maat (ns. KIE-maat).1

Uudet jäsenmaat ovat köy-hiä…

Euroopan unioni kasvaa 1.5.2004kymmenellä maalla. Tätä ennen laa-jentuminen on koskenut kerrallaankorkeintaan kolmea uutta maata. EUsaa lähes 75 miljoonaa uutta kansa-laista; väestö kasvaa yli 19 prosenttia.

Ville KaitilaTutkijaETLA

EU:n laajentuminenja suomalaisetyritykset

EU:n laajentuminen1.5.2004 tarjoaasuomalaisille yrityksillesekä mahdollisuuksiaettä haasteita. Artikkeliluo kokonaiskuvan näistäerilaisista vaikutuksista.

1 EU:n laajenemisen vaikutuksista suo-malaisten yritysten kannalta ks. tarkem-min esim. Alho ym. (2004).

Ville Kaitila työskentelee tutkijana ETLAn Euroopan integraation ja kansainvälisentalouden tutkimusohjelmassa.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 3

EU:n bruttokansantuote ei kuiten-kaan kasva markkinahintaan laskettu-na kuin vajaat 5 prosenttia ja ostovoi-makorjattunakin vain vajaat 10 pro-senttia. EU:hun liittyvät maat ovat si-ten suhteellisen köyhiä. Kuviossa 1 onesitetty uusien jäsenmaiden ja Suomenhenkeä kohti laskettu BKT vuonna2002. Uusista jäsenmaista köyhimmätovat Itämeren rannalla eli lähimpänäSuomea.

Näillä näkymin EU laajenee seuraa-van kerran jo vuonna 2007, jolloin Bul-garian ja Romanian pitäisi liittyä jäse-niksi. Niissä tulotaso on vielä alempikuin köyhimmässä nyt liittyvässä maas-sa.

Uudet jäsenmaat ovat köyhiä, koskaniissä tuottavuus on alempi kuinEU15-maissa. Samalla hinta- ja kus-tannustaso, mukaan lukien palkat, sekäostovoima ovat alempia. Tämän lisäksiinfrastruktuuri laajasti ymmärrettynäon heikompi uusissa jäsenmaissa kuinEU15-maissa. Näillä tekijöillä on mer-kitystä siinä, millainen rooli uusilla jä-senmailla on sisämarkkinoilla.

…mutta ne kasvavat nopeam-min kuin EU15-maat

Uudet jäsenmaat ovat siis köyhiä,mutta lähes vuosikymmenen ajan neovat kasvaneet nopeammin kuin ny-kyiset EU-maat. Kun vuonna 1993uusien jäsenmaiden BKT henkeä kohtioli käyvin valuuttakurssein mitattuna14 prosenttia EU15-maiden tasosta,vastaava luku vuonna 2003 oli 24 pro-senttia. Ostovoimakorjattuina nämä lu-vut olivat 39 prosenttia ja 48 prosent-tia. Erot ovat siten suuret, mutta nepienenevät edelleen jatkossa.2 Useim-pien KIE-maiden kohdalla kestää kui-tenkin useamman vuosikymmenenennen kuin ne saavuttavat EU15-mai-den tulotason.

Tehtyjen arvioiden mukaan EU:n laa-jenemisella on positiivinen vaikutustalouteen sekä EU15-maissa keskimää-

rin että uusissa jäsenmaissa.3 Koskajälkimmäisten merkitys EU15-maidenulkomaankaupassa on hyvin pieni,myös positiivinen vaikutus EU15-mail-le on pieni. Arviossa on otettu huomi-oon lisääntyneet nettomaksut EU:nbudjettiin uusien köyhempien maidenliittyessä unioniin.

Kasvusykäys on paljon suurempi uu-sille jäsenmaille, joiden ulkomaankau-pasta suurin osa käydään EU15-mai-den kanssa. Vaikka kauppa on jo va-paata, liittyminen EU:hun ja aikanaantalous- ja rahaliittoon alentaa edelleenkaupankäynnin kustannuksia ja lisääsuoria sijoituksia nykyisistä EU-mais-ta uusiin jäsenmaihin.

Lisäksi uudet jäsenmaat pääsevätEU:n rahastojen piiriin, mikä lisäämuun muassa infrastruktuuri-inves-tointeja niissä. Arviot rahastojen vai-kutuksesta talouskasvuun niin kutsut-tujen koheesiomaiden (Espanja, Irlanti,

Kreikka ja Portugali) kohdalla ovatkuitenkin ristiriitaisia, joten vaikutustauusiinkin jäsenmaihin on vaikea arvi-oida etukäteen.4 Investoinnit luovatkuitenkin mahdollisuuksia muun mu-assa projekti- ja asiantuntijapalvelujenviennille EU15-maista uusiin jäsenmai-hin.

EU-jäsenyys tuo uusiin jäsenmaihinlisää vakautta, mutta silti niissä onEU15-maita suurempi riski taloudenylikuumenemiselle ja sitä seuraavalletaantumalle. Yksi mahdollinen merk-ki tästä ovat viime vuosina hyvin suu-riksi kasvaneet vaihtotaseen alijäämätBaltian maissa.

Lisäksi on todettava, ettei nopeampikasvu kuitenkaan ole automaattista.Tshekki on tästä selvin negatiivinenesimerkki. Vuonna 1996 sen ostovoi-makorjattu BKT henkeä kohti oli 65prosenttia EU15-maiden tasosta mut-ta vuonna 2002 enää 61 prosenttia.

2 Tulotasojen lähentymisestä Euroopanunionissa ks. esim. Kaitila (2004).

3 Ks. esim. Euroopan komissio (2001). 4 Ks. esim. Ederveen ym. (2002).

Kuvio 1. Bruttokansantuote henkeä kohti vuonna 2002, Suomi = 100.

Lähde: EU:n komissio.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s4

Samaan aikaan Liettua on noussut 29prosentista 40 prosenttiin.

EU:n neljä vapautta sisä-markkinoilla

Euroopan unionin yhtenä perusperi-aatteena on tavaroiden, palvelujen,pääoman ja työvoiman vapaa liikku-minen sisämarkkinoiden alueella. Ta-varoiden ja pääoman liikkuminen onjo melkein kokonaan vapaata uusienjäsenmaiden ja EU15-maiden välillä,joten 1.5.2004 ei ole kovinkaan mer-kittävä päivämäärä tässä suhteessa,vaikkakin se vahvistaa olemassa ole-vaa kehitystä.

Palvelujen ja työvoiman liikkumisenosalta itälaajenemisella on kuitenkinmerkitystä. Toisaalta juuri näihin va-pauksiin monet EU15-maat ovat aset-tamassa siirtymäaikoja suojellakseenomaa tuotantoaan ja työllisyyttään.Uudet jäsenmaat ovat puolestaan saa-

neet siirtymäaikoja muun muassa ym-päristölainsäädännön toimeenpanolle jasiihen koska nykyisten EU-maidenkansalaiset saavat ostaa maata uusistajäsenmaista.

Ulkomaankauppa on jo enim-mäkseen vapaata…

Toukokuussa EU:hun liittyvät maatovat Suomelle ulkomaankaupan kan-nalta tärkeämpiä kuin useimmille muil-le nykyisille EU-maille. Tämä johtuuläheisemmästä maantieteellisestä sijain-nista ja läheisistä kauppasuhteista eri-tyisesti Viron kanssa. Tällä hetkellä uu-sien jäsenmaiden osuus Suomen kokoulkomaantavarakaupasta on 6,7 pro-senttia. Viron osuus tästä on lähes kaksiviidesosaa ja Puolan hieman yli yksi vii-desosa. Kuviosta 2 nähdään, että uu-sien jäsenmaiden osuus Suomen vien-nistä oli suurimmillaan vuonna 1998.Tuonti kasvoi voimakkaasti vuosina

2000–2001, jolloin tuontiVirosta nousi muun muassakasvaneen alihankintatoi-minnan vuoksi.

Suomella on kaupassa uu-sien jäsenmaiden kanssa noinmiljardin euron ylijäämä.Köyhimpien uusien jäsen-maiden eli Puolan ja Baltianmaiden kanssa kauppa on yli-jäämäistä, mutta Tshekinkanssa se on ollut alijäämäis-tä vuodesta 2001. KauppaUnkarin kanssa oli tammi-syyskuussa 2003 tasapainos-sa, kun aikaisemmin Suo-mella oli ollut siinä suuri yli-jäämä. Vuonna 2003 myöskauppa Slovakian kanssapainui alijäämäiseksi.

Koska BKT ja investoinnitkasvavat uusissa jäsenmais-sa keskimäärin nopeamminkuin nykyisissä jäsenmaissa,myös niiden kotimainen ky-syntä kasvaa nopeamminkuin EU15-maissa. Tämä li-sää suomalaisten yritystenvientimarkkinoita, mistä

hyötyvät erityisesti Suomen vakiintu-neet vientiyritykset ja näissä maissa jotoimivat yritykset. Suomalaiset ovat jo”valloittaneet” suhteellisen hyvin KIE-maiden markkinat, kun otetaan huo-mioon näiden markkinoiden nykyinenkoko, mutta nopeammasta kysynnänkasvusta on kuitenkin edelleen mah-dollista hyötyä.

Uusien maiden liittyminen Euroopanunioniin on edellyttänyt teknisten stan-dardien sekä hallinnollisten käytäntö-jen ja pelisääntöjen yhtenäistämistä vas-taamaan EU:n sisämarkkinoita. Täl-laisten teknisten kaupanesteiden pois-tuessa ulkomaankauppa helpottuu.Samoin Schengen-alueen aikanaanlaajentuessa ja uusien jäsenmaiden liit-tyessä talous- ja rahaliittoon kauppalaajennetulla sisämarkkina-alueella hel-pottuu.

KIE-maiden suhteellinen etu on sel-västi painottuneempi alhaisen osaami-sintensiivisyyden toimialoille kuin ny-kyisten EU-maiden suhteellinen etu.Vientituotteiden pääoma- ja osaami-sintensiivisyyden osalta eri KIE-maidensuhteellinen etu kehittyi kuitenkin erisuuntiin vuosina 1993–2001. ErityisestiUnkarin ja Viron suhteellinen etumuuttui osaamisintensiivisemmäksi.

… kuten ovat myös suorat si-joitukset

EU15-maiden ja uusien jäsenmaidenvälillä 1990-luvulla solmitut Euroop-pa-sopimukset ovat pitkälle vapautta-neet ulkomaankaupan lisäksi myöspääoman liikkeet ja suorat sijoitukset.Suoria sijoituksia on virrannut uusiinjäsenmaihin niiden talouksien kokoonverrattuna suhteellisen paljon.

Suorien sijoitusten virta Keski- ja Itä-Euroopan siirtymätalousmaihin on pit-kälti perustunut yksityistettyjen yritys-ten myymiseen ulkomaisille yrityksil-le. Yksityistämisprosessi on kuitenkinnyt jo loppunut tai loppusuoralla, jo-ten suorien sijoitusten on jatkossa pe-rustuttava aikaisempaa enemmänuusinvestointeihin. Tämä saattaa osoit-tautua joissain tapauksissa vaikeaksi-

Kasvavat markkinat ja alemmat tuotantokustan-nukset kiinnostavat suomalaisia yrityksiä uusissajäsenmaissa, Ville Kaitila toteaa.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 5

kin. Uudet jäsenmaat joutuvat lisäksikilpailemaan sijoituksista muun muas-sa Kiinan kanssa.

Suomalaisten yritysten ulkomaillaolevien suorien sijoitusten kannasta oliuusissa jäsenmaissa vuoden 2002 lo-pussa 2,8 prosenttia. Viron osuus kokokannasta oli 1,0 prosenttia. Tässä suh-teessa uusien jäsenmaiden rooli on si-ten suhteellisen pieni ja myös selvästipienempi kuin niiden osuus Suomenviennistä. Suoria sijoituksia on Suo-mesta tehty lähinnä kehittyneisiin teol-lisuusmaihin, missä myös yritysosto-jen ja yleensä investointien arvo onsuurempi kuin uusissa jäsenmaissa.Tämä vaikuttaa osaltaan siihen, ettäuusien jäsenmaiden osuus suorien si-joitusten kannasta on niin alhainen.

Suomessa sijaitsevien yritysten kaik-kien ulkomaisten tytäryritysten ja si-vuliikkeiden henkilökunnasta uusissajäsenmaissa oli kuitenkin 9,6 prosent-tia. Ne ovat siten suhteellisen työllistä-viä, mikä osittain johtuu näiden mai-den alemmista työvoimakustannuksis-ta.

Yksi yleinen peruste suorille sijoituk-sille uusiin jäsenmaihin on niidenmarkkinoiden EU-maita nopeampikasvu. EU15-maissa taloudet kasva-vat vain hitaasti. Lisäksi niissä mark-kinat on jo jaettu, jamarkkinaosuuksienvaltaaminen voi ollavaikeaa. Erityisesti siir-tymätalousajan alussapaikallinen kilpailu uu-sissa jäsenmaissa oli sensijaan hyvin vähäistä jamarkkinat jakamatta,mikä tuki kasvumah-dollisuuksia paikallisenostovoiman rajoissa.Sittemmin kilpailu onkiristynyt.

Työvoimakustannuk-set kuten myös monet muut tuotanto-kustannukset ovat uusissa jäsenmais-sa alempia kuin EU15-maissa. Alem-mat tuotantokustannukset ovatkin yksiperuste suorille sijoituksille uusiin jä-senmaihin. Ne mahdollistavat erityi-sesti alemman arvonlisäyksen tuottei-

den valmistamisen, mitä ei korkeam-pien tuotantokustannusten maissa sa-malla tavalla kannata säilyttää. Uusis-sa jäsenmaissa valmistetut tuotteet ontarkoitettu sekä paikallisille markki-noille että vientiin Suomeen tai kol-mansiin maihin.

Vaikka tuotantokustannukset ovatalempia kuin lännessä, on muistetta-va, että myös tuottavuus on alempi.

Esimerkiksi Virossasekä työn tuottavuus(jalostusarvo käyvinhinnoin työntekijääkohti) koko taloudessaettä työvoimakustan-nukset työntekijää koh-ti ovat hieman alle 20prosenttia Suomen ta-sosta. Tässä suhteessaon jonkin verran toimi-alakohtaisia eroja.

Monissa tapauksissasuorat sijoitukset uusiinjäsenmaihin ovat lisän-

neet ulkomaankauppaa maiden välil-lä. Siten ei voida ajatella, että sijoituk-set olisivat yksinomaan suomalaistatuotantoa korvaavia. Siirtämällä alhai-semman arvonlisäyksen tuotantoaKIE-maihin, missä tuotantokustannuk-set ovat alemmat, EU-maiden yrityk-

set ovat voineet säilyttää korkeammanarvonlisäyksen tuotantovaiheet koti-maissaan.

Muun muassa suorien sijoitustenkautta uusiin jäsenmaihin tuleva uu-dempi teknologia ja tehokkaampi yri-tysten hallintokulttuuri nostavat tuot-tavuutta. Työvoimasta kilpaillessaanulkomaiset yritykset maksavat yleensäkotimaisia yrityksiä parempaa palkkaa,sillä niissä on korkeampi tuottavuus janiillä on suuremmat taloudelliset re-surssit kuin paikallisilla yrityksillä.Tämä nostaa työvoimakustannuksia.Esimerkiksi Virossa palkat nousivat 13prosenttia vuonna 2001, 11 prosent-tia vuonna 2002 ja edelleen 10 pro-senttia vuoden 2003 kolmen ensim-mäisen vuosineljänneksen aikana ver-rattuna vuotta aiempaan tasoon. Myösreaalipalkkojen nousu on ollut hyvinripeää.

Verotus on erityisesti Baltian maissamutta myös laajemmin uusissa jäsen-maissa alempaa kuin Suomessa. Emo-yhtiön kotimaan siirtäminen uusiin jä-senmaihin (tässä lähinnä Viroon) voiolla mielekästä, jos siellä on pääosayrityksen markkinoista ja/tai yrityksentuotanto on työvoimaintensiivistä. Ve-rokilpailu ei kuitenkaan rajoitu uusiinjäsenmaihin, sillä yritys- ja henkilöve-

Suomalaiset yrityk-set ovat jo nytasettuneet hyvinuusien jäsenmaidenmarkkinoille, mut-ta ne hyötyvätjatkossa yhä niidenkysynnän nopeastakasvusta.

Kuvio 2. Uusien jäsenmaiden osuus Suomen ulkomaankaupasta, %.

Lähde: Tulli.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s6

rotusta kevennetään muuallakin. Suo-men täytyy säilyä jatkuvasti kilpailu-kykyisenä myös verotuksen osalta.

Verotus on kuitenkin vain yksi mo-nista yrityksen sijoittumispäätöksiinvaikuttavista tekijöistä. Suorien sijoi-tusten kannalta merkitystä on mark-kinoiden ja tuotantokustannusten lisäk-si muun muassa fyysisellä infrastruk-tuurilla, työvoiman ja paikallisten ali-hankkijoiden saatavuudella, taloudel-lisella ja yhteiskunnallisella vakaudel-la, julkishallinnon toiminnalla sekä kor-ruption yleisyydellä. Näiden suhteenuudet jäsenmaat ovat nykyisiä EU-maita jäljessä.

Myös palvelujen ulkomaan-kauppa vapautuu osin siirty-mäaikojen jälkeen…

Palvelujen liikkumisen osalta yksi mer-kittävimpiä nykyisiä EU-maita koske-via tekijöitä on kabotaasin eli toisenEU-maan sisäisten maantiekuljetustenja sen ulkomaankaupan kuljetustenavautuminen myös uusien jäsenmaidenyritysten taholta tulevalle kilpailulle.Lännessä on huoli siitä, että alempientyövoimakustannustensa turvin uusienjäsenmaiden yritykset valtaavat maan-tiekuljetuksia Länsi-Euroopassa. EUasettaakin kabotaasin avautumisellesiirtymäaikoja.

Kabotaasin avautuminen koskee siisaikanaan myös Suomen kuljetus-markkinoita. Kilpailulle altistuvat lä-hinnä yleiskalustolla ajettavat kuljetuk-set. Ulkomainen kilpailu voikin kiris-tää pienten suomalaisten kuljetusyri-tysten kilpailutilannetta. Kuljetussek-torillakin työllisten keski-ikä kuiten-kin nousee, joten alalle tarvitaan ul-komaalaista työvoimaa. Toisaalta yri-tykset muilla toimialoilla ja kuluttajathyötyvät kuljetuskustannusten alene-misesta.

Lisäksi joitain palveluja kuten puhe-linpalveluja voidaan ulkoistaa uusiinjäsenmaihin (lähinnä Viroon). Tätäonkin jo tapahtunut. Myös pesulapal-veluja on siirtynyt Viroon. Näissä ta-pauksissa yritykset hyötyvät Viron

alemmista tuotantokustannuksista. Li-sääntyvä kilpailu koskettaa myösmuun muassa rakentamisesta.

…samoin kuin työvoimanliikkuminen

EU15-maiden väestörakenne on vino-utumassa niin, että useisiin maihin en-nustetaan suurtakin työvoimapulaa.Yksi mahdollinen ratkaisu tähän on-gelmaan on työvoiman siirtyminenuusista jäsenmaista, joissa on alhaisem-pi tulotaso, korkeamman tulotasonEU15-maihin.

Monet EU15-maat ovat kuitenkinasettamassa vähintään kahden ja enin-tään seitsemän vuoden rajoitukset työ-voiman vapaalle liikkumiselle. Muunmuassa Suomi, Saksa ja Itävalta kuu-luvat näihin maihin. Tänäkin aikanaulkomaisen vuokratyövoiman käyttöon kuitenkin Suomessa mahdollista.Toiminnan on tapahduttava suomalai-sen työmarkkinalainsäädännön mukai-sesti.

Työvoiman liikkumisen osalta tuleekyseeseen lähinnä Viro. Jos Viron ta-louskasvu kuitenkin on nopeaa ja työl-lisyys korkea, kuten nyt on tilanne,mielenkiinto lähteä ulkomaille työnha-kuun on pienempi kuin huonon talous-tilanteen vallitessa. Lisäksi Viron vä-estö on pieni ja syntyvyys itsenäisyy-den palautumisen jälkeen on ollut al-hainen. Monella toimialalla tulee Suo-messa pulaa työvoimasta, mutta Vironpieni työvoima ei pysty paikkaamaantyövoiman nettopoistumaa Suomessa.Jonkin verran siirtymistä uusista jäsen-maista Suomeen varmastikin tapahtuu,ja lyhytaikainen työpaikkasukkulointiViron ja Etelä-Suomen välillä toden-näköisesti lisääntyy.

Integraatio syvenee

Uudet jäsenmaat tulevat tiettyjen siir-tymäaikojen jälkeen osaksi Euroopanunionin sisämarkkinoita ja liittyvät ai-kanaan myös talous- ja rahaliiton jä-seniksi. Jäsenyys lisää talouskasvua

sekä poliittista ja taloudellista vakaut-ta uusissa jäsenmaissa, helpottaa ja sa-mankaltaistaa yritysten liiketoiminta-ympäristöä, edistää investointeja, hel-pottaa liiketaloudellisia päätöksiä jakiristää kilpailua. Nämä tekijät alenta-vat kaupankäynnin kustannuksia ja li-säävät siten ulkomaankauppaa sisä-markkinoiden alueella sekä tehostavattuotantorakennetta vastaamaan pa-remmin eri maiden suhteellista etua.

Suomalaisille yrityksille EU:n laaje-neminen varmistaa viimeisen vuosi-kymmenen kehityksen laajempien eu-rooppalaisten markkinoiden synnystä.Uudet jäsenmaat kasvavat nopeamminkuin EU15-maiden taloudet, ja sitäkautta myös yritysten mahdollisuudetkasvaa viennin ja uusissa jäsenmaissatoimimisen kautta lisääntyvät. Koskatuotantokustannukset ovat uusissa jä-senmaissa vielä useita vuosikymmeniäalempia kuin Suomessa, on edellisissämahdollista tuottaa itse tai esimerkiksialihankinnan kautta välituotteita ja pal-veluja. Tämä on kilpailuetu, kun maa-ilmantalous toimii yhä enemmän glo-baalisti ja muun muassa Kiina ja nou-seva Intia vetävät investointeja puo-leensa. Samalla kansallisesta kilpailu-kyvystä on pidettävä huolta niin kou-lutuksen, maltillisen kustannuskehityk-sen kuin myös muiden kilpailukykyynvaikuttavien tekijöiden osalta.�

KIRJALLISUUS

Alho, K. & Kaitila, V. & Kotilainen, M.(2004), EU:n laajenemisen vaikutuksetsuomalaisten yritysten strategioihin,ETLAn keskusteluaiheita No. 885.

Ederveen, S. & de Groot, H. L. F. &Nahuis, R. (2002), Fertile soil for struc-tural funds?, Central Planning Bureau,The Hague, CPB Discussion Paper No.10.

Euroopan komissio (2001), The eco-nomic impact of enlargement, Enlarge-ment Papers No. 4.

Kaitila, V. (2004), Convergence of realGDP per capita in the EU15: How dothe accession countries fit in? Europe-an Network of Economic Policy Rese-arch Institutes, ENEPRI Working PaperNo. 25.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 7

Käsillä oleva Euroopan unionin laajen-tuminen on synnyttänyt kasvavaa mie-lenkiintoa tulevia jäsenvaltioita kohtaan.Suomessa, Saksassa ja Itävallassa onkeskusteltu vilkkaasti työvoiman va-paasta liikkuvuudesta. Maat ovat il-moittaneet ottavansa käyttöön siirty-mäajat, joiden kuluessa pyritään löy-tämään ratkaisuja liikkuvuuteen liitty-viin työmarkkinaongelmiin kotimaas-sa.

Jäsenmaiden sopeuttamistoimet ovatkuitenkin vain osa EU:n työmarkki-

naulottuvuutta. Yhtä tärkeä on kysy-mys siitä, millaista on työmarkkinapo-litiikka uusissa jäsenmaissa ja mitennäiden maiden työmarkkinajärjestelmäkykenee vastaamaan laajentuvan uni-onin haasteisiin. Toimiva työmarkki-najärjestelmä voi suuresti helpottaauusien jäsenmaiden sopeutumista unio-niin.

Erityisen merkittävä tämä haaste onunionin jäseniksi tuleville entisille sosi-alistisen yhteiskuntajärjestelmän mail-le, jotka yhä elävät siirtymätalouden vai-

Turo BergmanKansainvälisten asioiden sihteeriSAK

EU:n uusienjäsenmaidentyömarkkinoiden tila ja haasteetEU:n laajentumisen kynnyksellä

EU:n jäseniksi pyrkivien Keski-

ja Itä-Euroopan maiden työ-

markkinat muuttuivat rajusti

1990-luvulla. Uudet työ-

markkinajärjestöt ja -käytännöt

ovat kuitenkin vähitellen

vakiintumassa ja vahvistumassa.

Valtiot. lis. Turo Bergman työskentelee SAK:n Kansainväliselläosastolla vastuualueinaan mm. kansainvälinen edunvalvonta,lähialueyhteistyö, kehitysmaasuhteet ja kansainvälinen talous.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s8

hetta. Seuraavassa tarkastellaan Kes-ki- ja Itä-Euroopan (KIE-)maiden työ-markkinaosapuolten ja -järjestelmienkehitystä viime vuosina. HakijamaistaKypros ja Malta on eräitä tilastoyhteen-vetoja lukuun ottamatta jätetty tarkas-telun ulkopuolelle.

Talouden muutos KIE-mais-sa

Talousuudistusten ensimmäiset vuodetolivat KIE-maissa vaikeita. Teollisuus-tuotanto aleni roimasti ja yritysraken-teet muuttuivat. Tuotannon tehostami-nen ja ylimiehityksen purkaminen johtitoimintojen lakkauttamiseen, entistenyrityskokonaisuuksien pirstomiseen jasuuriin henkilöstömuutoksiin. Tuotta-vuuden kasvu oli 1990-luvun alkupuo-lella kokonaistuotannon kasvua no-peampaa ja työvoiman kysyntä supis-tui lähes kaikissa KIE-maissa.

Työllisyyskehitystä helpottivat näihinmaihin 1990-luvulla kohdistuneet ul-komaiset investoinnit. Määrällisesti eni-ten niitä on tehty Puolaan, Unkariin jaTshekin tasavaltaan, mutta suhteessakansantalouden kokoon esimerkiksiViro on merkittävästi hyötynyt ulko-maisesta pääomasta (Gradev 2001).

Talouden siirtymävaiheen yleisen ke-hityksen, yksityistämisen ja ulkomais-ten investointien myötä yritysten ase-ma työnantajina muuttui. Pienten jakeskisuurten yritysten osuus monissaKIE-maissa kääntyi nopeaan kasvuun.Monessa tapauksessa työmarkkinoi-den muutos jäi jälkeen tuotannossa jaelinkeinoelämässä tapahtuneesta no-peasta kehityksestä.

1990-luvun jälkipuoliskolla vauhdit-tunut talouskasvu1 kuitenkin paransi

yleisiä sopeutumisedellytyksiä KIE-maissa. Yritysten tuotannon tehosta-minen jatkui edelleen, ja kehitystä no-peutti myös EU-jäsenyyden sanelemarakenteellisen muutoksen tarve. Esi-merkiksi maataloudessa, kaivosteolli-suudessa, laivanrakennuksessa ja ym-päristön kannalta ongelmallisen ener-gian tuotannossa jouduttiin hakijamais-sa jopa sulkemaan tuotantolaitoksia.

Kaikki nämä tekijät lisäsivät työttö-myyttä, josta vuosikymmenen loppuunmennessä tulikin KIE-maiden talous-ongelma numero yksi. Hakijamaidenkeskimääräinen työttömyysaste nousi1990-luvun puolivälin noin 10 prosen-tin tasolta vuoteen 2002 mennessä noin15 prosenttiin. EU:n nykyisten jäsen-maiden työttömyysaste laski samaanaikaan 10 prosentin tasolta alle 8 pro-senttiin (Eurostat).

Työmarkkinasuh-teet: ay-liikkeenmuutos

Talous- ja yhteiskunta-järjestelmän muutosmerkitsi suurta haastet-ta KIE-maiden ammat-tiyhdistysliikkeelle.KIE-maissa ay-liike oli ollut osa kom-munistista puoluejärjestelmää, ja puo-lue ohjasi yläpuolelta tätäkin toimin-taa. Epäitsenäisen aseman vastapaino-na ay-järjestöillä oli oikeus jakaa eri-laisia etuuksia, esimerkiksi halpoja val-tion vuokra-asuntoja tai lomamatko-ja. Yritystasolla ay-liike oli osa valtiol-lista yritysjärjestelmää. Tämä merkit-si, että tuotantolaitosten ay-johto toi-mi tiiviissä yhteistyössä laitosten joh-don kanssa, ja yritysten sisällä sovittiinyhdessä – taloussuunnitelmien puitteis-sa – palkoista ja muista työsuhteen eh-doista.

Jäsenten palkkojen puolustaminen taimuu edunvalvonta ei kuulunut ay-liik-keen tehtävänkuvaan. Harvoja poik-keuksia tästä oli Puolaan 1980-luvullasyntynyt Solidaarisuus–ammattiyhdis-tysliike (Solidarnosc), jonka toimintaanliittyi paljolti järjestelmän vastaista tais-

telua. Puolan talouden uudistuttuaSolidaarisuus suuntasi toimintaansayhä enemmän puoluesuuntaan (In-dustrial Relations in Europe 2002)

Useissa KIE-maissa entisten ay-jär-jestöjen rinnalle syntyi talousuudistuk-sen jälkeen uusia, riippumattomia ay-järjestöjä, joista monet alkoivat kehit-tyä palkansaajien etujärjestöiksi. Toi-saalta entisen järjestelmän aikaiset ay-järjestöt eivät lakkauttaneet toimin-taansa, vaan pyrkivät – usein uudellanimellä – nekin muuntumaan palkan-saajien etujärjestöiksi.

1990-luvun aikana monessa KIE-maassa käytiinkin kiivasta olemassa-olon kamppailua uusien ja vanhojenjärjestöjen kesken. Vanhat järjestötperivät monessa maassa entisen ay-omaisuuden (toimitiloja, koulutuslai-

toksia, sanatorioita),jonka turvin ne kykeni-vät menneisyyden huo-nosta maineesta jaedunvalvontavalmiuksi-en puutteesta huolimat-ta säilyttämään aseman-sa.

Asetelman vakiintues-sa 1990-luvun jälkipuo-liskolla oli moneen KIE-maahan syntynyt useita

ay-keskusjärjestöjä, ja niissä saattoi jä-senenä olla liittoja samalta toimialalta.Syynä oli lähinnä entisiin suuriin val-tionyhtiöihin perustuva toimintamalli,jonka puitteissa saman yrityksen työn-tekijät muodostivat ”ammattiliiton”.Eniten keskusjärjestöjä, peräti kuusi,syntyi Unkariin (Aro-Repo 1997, 32,149).

Ay-järjestöjen jäsenmäärienromahdus

Suurimmat menetykset koettiin ay-liik-keen jäsenmäärissä. Kun entinen jär-jestelmä monissa maissa edellytti pal-kansaajilta ay-jäsenyyttä, lähenteli jär-jestäytymisaste tuolloin monissa KIE-maissa sataa prosenttia. Uudistuksenjälkeen jäsenmäärät alkoivat kuitenkinnopeasti supistua, ja tällä hetkellä KIE-

Kun entiset valtion-johtoiset suuryrityk-set yksityistettiin taisaneerattiin, ay-rakenteet hajosivatja jäsenmääräromahti.

1 Bruttokansantuote kasvoi hakijamais-sa 1990-luvun puolivälin jälkeen keski-määrin 4–5 % vuodessa, mikä oli 2–3 pro-senttiyksikköä EU-maiden keskiarvoa kor-keampi vauhti. Hakijamaiden talouskas-vua hidasti 1990-lopulla yleisen talouske-hityksen ohella Venäjän talouskriisin ai-heuttama taantuma, mutta kasvu oli siltinoin kolme prosenttia vuodessa eli runsaanprosenttiyksikön EU15 -ryhmän tasoakorkeampi (Eurostat).

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 9

maiden korkeimmat järjestäytymisas-teet – noin 40 % – löytyvät Slovenias-ta ja Slovakiasta. Tshekissä ollaan 30%:n tuntumassa, Unkarissa ja Latvi-assa järjestäytyminen on vajaan 20 %:nluokkaa, Puolassa ja Liettuassa noin15 % ja hakijamaiden alhaisin järjes-täytymisaste, alle 15 prosentin, on Vi-rossa. Todettakoon vertailun vuoksi,että Kyproksella järjestäytymisaste onyli 70 % ja Maltalla 60–70 % (Lada2002, 3–4; Antila & Ylöstalo 2003,68).

Syitä jäsenkatoon oli monia, ja ne oli-vat osittain yhteydessä toisiinsa. Mer-kittävä tekijä oli ay-liikkeen mennei-syys: ay-liike yhdistettiin vanhan val-lan malliin, eikä huonoa mainetta kor-jannut nimen muutos tai uuden järjes-tön perustaminenkaan. Monilla olimyös muistissa ay-liikkeen rooli sosi-aalisten etujen antajana. Kun uusilta ay-järjestöiltä ei enää tällaisia tukia heru-nut, eivät ihmiset nähneet tarpeelliseksimaksaa jäsenmaksuakaan. Uuden ima-gon luominen palkansaajien edunval-vontajärjestönä ei ollut helppoa, eikäsitä järjestöjen johdossa oikein osattu-kaan.

Hyvin merkittävästi jäsenyyttä alensiyrityksissä ta-pahtuva raken-nemuutos. Kunentiset valtion-johtoiset suur-yritykset yksityis-tettiin tai sanee-rattiin, hajosivatyritysrakenteet janiiden myötämyös ay-rakenteet. Työttömäksi ajau-tuneet putosivat yleensä automaattisestipois ay-yhteydestä. Myöskään uusiin,usein pieniin ja uusille toimialoille syn-tyneisiin yrityksiin ei ay-toimintaa syn-tynyt, mm. siitä syystä, että ay-järjes-töt eivät juurikaan tehneet jäsentyötäyritystasolla. Etenkin pk-sektorilla jaulkomaisissa yrityksissä työnantajapuo-li teki järjestäytymisestä usein myöshankalan tai suorastaan tarpeettomansiinä mielessä, että se pystyi tarjoamaantyöntekijöille paremmat edut kuin mitäay-järjestöt osasivat vaatiakaan.

Työnantajien järjestäytyminen

Helppoa ei talousuudistuksen jälkei-nen elämä ollut työnantajajärjestöil-lekään. Entisessä järjestelmässä eityönantajien järjestelmällistä toimin-taa varsinaisesti ollut lukuun ottamattaeräissä maissa valtionyhtiöiden puit-teissa ollutta toimintaa. Sen sijaan

joissakin maissa oli uudistuk-sia edeltävänäkin aikana mui-ta elinkeinoelämän etujärjes-töjä, esimerkiksi kauppaka-mareita, joista kehittyi myö-hemmin jonkinasteisia työ-markkinatoimijoita.

Varsinaiset työnantajajärjes-töt joutuivat kuitenkin aloitta-maan toimintansa käytännös-

sä nollasta. Kun yhteiskuntarauhanturvaaminen ja sopimustoiminnan sekäkolmikantayhteistyön harjoittaminen,erityisesti EU-jäsenyyshakemusproses-sin myötä, edellytti kuitenkin myös ay-liikkeen vastapuolen olemassaoloa, jou-tui poliittinen valta monissa maissa pa-tistelemaan työnantajien järjestäytymis-tä. Joissakin maissa työnantajajärjes-töille annettiin rahallista ja muuta tu-kea toiminnan aloittamiseksi.

Työnantajajärjestöjä onkin syntynytkaikkiin KIE-maihin. Osa näistä onuusia, eri tavoin synnytettyjä, osa on

syntynyt entisten kauppakamarien jamuiden yhdistysten toiminnan jatka-jiksi. Määrällisesti eniten työnantajajär-jestöjä on jälleen Unkarissa, missä nii-tä on peräti yhdeksän (Industrial Re-lations in Europe, 2002, 95–96).

Yhteiskunnallinen vuoropu-helu ja kolmikantayhteistyö

Järjestelmän muutos edellytti merkit-täviä ja usein kipeitäkin muutoksia työ-elämässä ja sosiaaliturvassa. Kehitty-mässä oleva demokraattinen järjestel-mä ei aina kyennyt yksin viemäänmuutoksia läpi, vaan monissa maissatarvittiin palkansaajien tukea. Ay-liikeoli jäsenmäärän laskusta huolimattauseimmissa maissa paljon edustavam-pi ja yhteiskunnan kehityksen kannal-ta vakaampi järjestö kuin yksipuolue-järjestelmän tilalle syntyneet monet uu-det, tavoitteiltaan ja kannatukseltaanvarsin epämääräiset poliittiset puolu-eet.

Ay-liikkeen myötävaikutuksella mo-nissa KIE-maissa toteutettiin 1990-lu-vun alkupuoliskolla työlainsäädännönja sosiaaliturvan uudistuksia. Toteut-tamismalliksi valittiin EU-maissa käy-tössä oleva yhteiskunnallisen vuoro-puhelu, jossa julkisen vallan ja ay-liik-

Monissa maissa ay-liike tarjosi merkit-tävää tukea työelä-män ja sosiaalitur-van uudistuksille.

Kuv

a: F

red

Björ

kste

n/K

uvaa

rio

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s10

keen ohella tarvittiin myös työnanta-jien osallisuutta (Aro & Repo, 1997,146–151).

EU-jäsenyysprosessin alettua kolmi-kantayhteistyölle syntyi lisätarpeitaunionin työmarkkina- ja sosiaalipoliit-tisen ulottuvuuden edellyttäessä työ-markkinaosapuolten osallistumista.Osapuolet olivat niinikään mukana ha-kijamaihin jäsenneuvottelujen tueksiperustetuissa neuvoa-antavissa sekako-miteoissa (Joint Consultative Commit-tees), ja tätäkin kautta hakijamaidenlainsäädäntöön ja menettelytapoihin si-sällytettiin unionin jäsenmaissa yleisestikäytössä olevia työmarkkinoiden peli-sääntöjä. Tässä yhteydessä syntyneettyölainsäädännön uudistukset kehitti-vät työmarkkinajärjestelmää ja vahvis-tivat erityisesti ay-liikkeen asemaa tur-vaten järjestäytymisen ja sopimustoi-minnan oikeuksia aina lakko-oikeuttamyöten.

Niin EU-prosessin myötä kuin ole-massa olevan yhteiskunnallisen ja ta-loudellisen muutospaineen vuoksi ha-kijamaihin kehitettiin erilaisia ja erita-soisia kolmikantaelimiä. Unkari oliKIE-maista ensimmäinen, jossa aloi-tettiin yhteiskunnallinen vuoropuhelu.Tämä tapahtui jo v. 1988, ja sen tu-loksena Unkariin syntyi ”Kansallinenneuvosto etujen yhteensovittamiseksi”.Myös tuolloisessa Tshekkoslovakiassamuodostettiin vuonna 1990 kolmikan-tainen ”Taloudellisen ja yhteiskunnal-lisen sopimisen neuvosto.”

Monissa maissa hallitukset kokivattällaisen yhteistyön aikaansaamisenvälttämättömäksi, jotta talouden siir-tymävaihe voitiin toteuttaa. Näillä eli-millä oli – ehkä Unkaria lukuun otta-matta – kaikissa maissa vain neuvoa-antava asema, mutta työmarkkinaosa-puolet kokivat neuvostot ja omanosanottonsa niihin merkittäväksi osal-listumisen ja vaikuttamisenkin muo-doksi. Kolmikantayhteistyö oli tärke-ää myös siksi, ettei työmarkkinaosa-puolilla ollut keskusjärjestö- tai liitto-tasolla kovinkaan merkittäviä mahdol-lisuuksia keskinäiseen sopimiseen jasitä kautta tapahtuvaan työmarkkina-ja yhteiskuntavaikuttamiseen.

KIE-maissa solmittiin myös yhteisiäkolmikantaisia sopimuksia, joiden palk-ka- ja työmarkkinapoliittisena sisältö-nä oli useimmiten julkisen budjetinkautta maksettujen alojen minimipalk-kojen määrääminen. Jossain määrinsopimukset pitivät sisällään työtervey-teen ja -turvallisuuteen mutta myös ta-louteen, verotukseen ja sosiaaliturvaansekä työmarkkinasuhteisiin yleisesti liit-tyviä kysymyksiä (Industrial Relationsin Europe 2002, 103–106; Mermet2002).

Sopimustoiminta: toimiala-kohtainen sopiminen

Monien KIE-maiden työlakeja on siir-tymätalouden ja erityisesti EU-jäse-nyyshakemusprosessin aikana muutet-tu niin, että työmarkkinaosapuolille ontullut enemmän toimintavapauksia.Tämä ei kuitenkaan ole lisännyt kah-denvälistä sopimustoimintaa. KIE-maissa on varsin vähän toimialatasontyöehtosopimuksia, keskimäärin sopi-muksia on alle 10 maata kohden.2

Tämäkin luku on pikemminkin liiankorkea, sillä monissa KIE-maissa työ-

ehtosopimuksen määrittely on kovinväljää. Toimialakohtaisen työehtosopi-muksen sijasta monissa maissa viita-taan usein ”moni(ala)yritys -sopimuk-siin” tai ”yritystasoa ylempiin sopimuk-siin.” Sopimuksissa on yleensä mää-räyksiä palkoista muttei juuri muistatyöehdoista.

Toimialakohtaisten sopimusten vähäi-syyttä selittää talouden rakennemuu-toskehitys, johon ay-liike ei ole kyen-nyt sopeutumaan. Myöskään työnan-tajapuolella ei ole ollut valmiuksia toi-mialakohtaiseen sopimiseen. Vaikkaalan liittoja ja toimialajärjestöjä on ol-lutkin, ei niiden ensisijaisena tavoittee-na ole välttämättä ollut alakohtaisensopimuksen tekeminen. Sopimista onmonella alalla vähentänyt myös heik-ko kannattavuuskehitys, joka ei oleantanut liikkumavaraa palkankorotuk-sille. Voimat on jouduttu suuntaamaantyöpaikkojen säilyttämiseen (Lada2002, 4–10).

Nykyisten EU-maiden ja jäsenyyttä hakeneiden KIE-maiden väliset 5–10-kertaiset palk-kaerot tulevat tasoittumaan. Tehdyt tilastoanalyysit viittaavat siihen, että useimmat KIE-maat tarvitsevat 10–15 vuotta eron tasoittamiseen, arvioi Turo Bergman.

2 Vain Slovenia muodostaa selvän poik-keuksen. Siellä työehtosopimuksia on kai-killa 38 päätoimialalla, ja syynä on, ettämaan lainsäädännön mukaan alakohtai-nen sopiminen on pakollista.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 11

Julkisen alan työehtosopimuksetpuuttuvat monista KIE-maista käytän-nössä kokonaan. Tähän on vaikutta-nut etenkin se, että julkisella sektorillaei ole yleensä työnantajajärjestöä eikämuutakaan sopimuspoliittista osapuol-ta. Julkisella alalla palkat ja työehdotmääräytyvät usein työntekijäjärjestöjenja alan ministeriön (ja usein ministe-rin) välisessä neuvottelussa, jossa palk-kojen osalta sovitaan vain minimeistä.Kun varsinkin korkeammin koulutet-tujen julkisen alan työntekijöiden palk-kataso on jo lähtökohtaisesti ollut teol-lisuuden ja myöhemmin myös yksityi-sen palvelusektorin palkkoja alempi, onsovellettu sopimusmenettely monestivain lisännyt jälkeenjääneisyyttä (Mer-met 2002, 6–7).

Useissa KIE-maissa julkisen sektorintyöntekijät (esim. opettajat, lääkärit jasairaanhoitajat) ovatkin olleet herkim-piä osoittamaan mieltään etujensa aja-miseksi. Toisaalta eräiltä julkisen alantyöntekijöiltä on – etenkin siirtymäta-louden alkuaikoina – rajattu oikeuttatyötaistelutoimiin.

Toimialakohtaisen työehtosopimus-neuvottelun rinnalla on muutamissaKIE-maissa (ehdokasmaista Puola jamyöhemmän vaiheen hakijamaista Bul-garia) esiintynyt alueel-lista neuvottelumenette-lyä. Alueellisilla ay-orga-nisaatioilla on muissakinKIE-maissa ollut siirty-mävaiheen alusta alkaentoiminnallista merkitys-tä. Taustalla on kulttuu-riin ja historiaan liittyviätekijöitä ja eräiden Kes-ki-Euroopan maiden vai-kutusta. Eräissä maissa,kuten Puolassa, alueel-linen kehitys on edennyt rinnan ay-liik-keen puoluesuuntautuneisuuden kans-sa. Alueellisen sopimustoiminnan sovel-tamiskelpoisuus on, kuntasektorin so-pimuksia ehkä lukuun ottamatta, kui-tenkin varsin kapea-alaista, koska työ-markkinoiden toiselta sopijaosapuolel-ta ei luontevasti löydy vastaavaa orga-nisaatiotasoa (Industrial Relations in Eu-rope 2002, 111–114).

Yritystason sopimustoiminta

KIE-maiden työmarkkinamuutos onollut nopeinta yritystasolla. Taustal-la on jälleen yritysten rakenteissa jaorganisaatioissa tapahtunut nopeamuutos ja sen heijastuminen työ-markkinasuhteisiin ja -sopimuksiin.Uusissa yritysrakenteissa ei ole saa-tu aikaan uusia sopimuksia. Erityi-sen hankalaa toiminta on ollut yksi-tyisen sektorin pienissä yrityksissä,joita KIE-maiden yritysten valtaosanykyisin edustaa. Monissa maissa on

myös lisääntynyt itse-näisten elinkeinonharjoittajien joukko,jonka pääosan muo-dostavat epävirallisel-la sektorilla työsken-televät katu- ja muutkauppiaat. Tällä jou-kolla ei ole luonnolli-sesti minkäänlaista so-pimusturvaa eikä mo-nilla siihen kuuluvistamyöskään juuri mi-

tään sosiaaliturvaa.Taulukossa 1 on esitetty yhteenveto

yritystason sopimuksista hakijamaissa.KIE-maista sopimuksia on suhteellises-ti eniten Unkarissa ja Puolassa. Slove-niassa alakohtaiset sopimukset ovat pa-kollisia. Muissa KIE-maissa yritystasonsopimuksia on korvattu henkilökoh-taisilla sopimuksilla, jos niilläkään(Lada 2002, 9–12).

Sopimusten ja työmarkkinakontak-tien vähentyminen yritystasolla on vai-kuttanut kielteisesti työntekijöidenosallistumiseen työelämän kehittämi-seen työpaikoilla ja heikentänyt mah-dollisuuksia tiedonsaantiin ja vuoro-vaikutukseen. Tätä korvaamaan oneräissä maissa pyritty kehittämään yri-tysneuvostojärjestelmää. Yritysneu-vostoja on Puolassa, Sloveniassa jaUnkarissa, ja myös Liettuan hallituson antanut lain kotimaisista yritysneu-vostoista. Kotimaisten yritysneuvos-tojen ohella hakijamaat ovat ottamassakäyttöön EU-lainsäädännön mukais-ta EU-tason yritysneuvostojärjestel-mää (EWC).

Yritysneuvostojen rooliin ei kuiten-kaan kuulu sopimustoiminta, vaan neovat luonteeltaan neuvoa-antavia. Yri-tysjohdon velvoite on yhteistyön puit-teissa antaa työntekijöille yritystä kos-kevaa informaatiota sekä järjestää heillemahdollisuus olla vuorovaikutuksessayritysjohdon kanssa. Kuitenkin esimer-kiksi Unkarissa on yritysneuvostoilletietyin rajoituksin annettu oikeus teh-dä sopimuksia, ja myös Liettuassa onsamansuuntaisia kaavailuja.

KIE-maiden ay-järjestöjen piirissäollaan viime mainitusta kehityksestähuolissaan. Pitemmälle vietynä se saat-taa vahvistaa ay-liikkeestä riippumaton-ta sopimustoimintaa yrityksissä. Silloinay-liikkeen rooliksi jäisi vain ylätasonkolmikantayhteistyön tekeminen ja yh-teiskunnallinen vuoropuhelun käymi-

Taulukko 1. Hakijamaiden yritystason työehtosopimusten määrä jakattavuus.

Maa Yritystason tes:en lukum. Sopimusten kattavuus

Kypros 400 40–50 % työvoimastaTshekin tasavalta 3 500Viro 570 n. 10 % työvoimastaUnkari 1 303 39 % työvoimastaLatvia 2 018 noin 8 % yrityksistäLiettua arviolta noin 10 % yrityksistäMalta joitakin satojaPuola 12 000 rekisteröityä noin 30 % työvoimastaSlovakia arv. joitakin tuhansiaSlovenia 3 000

Sopimustoimintaon KIE-maissapainottunut yritys-tasolle, joskaanuusissa yritysraken-teissa ei ole saatuaikaan uusia sopi-muksia.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s12

nen. Sillä alueella ay-liikkeen pitääkuitenkin jatkuvasti vetää rajaa poliit-tisten puolueiden suuntaan, ja riskinäon roolien sekaantuminen (IndustrialRelations in Europe 2002, 116–118;Lada 2002, 14–15).

Lopuksi

Vaikka edellä esitetty kuvaus unioninjäseneksi kohta tulevien KIE-maidentyömarkkinoiden tilasta ja tilanteestanäyttää sekavalta ja huolestuttavalta-kin, voidaan kuluneen runsaan kym-menen vuoden kehityksestä löytäämyös paljon myönteistä. Lähtökoh-dat huomioon ottaen ay-liike on sel-viytynyt vaikeuksista kohtalaisesti, jajatkossa suunta on varmaankin ylös-päin myös jäsenkehityksessä. Työn-antajajärjestöt ovat pikkuhiljaa vakiin-nuttaneet asemansa ja kehittyneet yhäammattitaitoisemmiksi edunvalvojik-si. Ja julkinen valta on useimmissamaissa suhtautunut myönteisesti kol-mikantaisuuteen ja – paljolti myös EU-jäsenyyden paineessa – toteuttanuttyömarkkinoilla ja työlainsäädännös-sä uudistuksia, jotka ainakin kirjoite-tun lain tasolla pitkälti vastaavat EU-maiden käytäntöjä.

Sopimusjärjestelmässä ja työehtoso-pimusten yleisyydessä on toki kehittä-mistä. Itse sopimisen käytäntö on kui-tenkin tuttua KIE-maiden työmarkki-naosapuolille kolmikantayhteistyönkinkautta, ja monissa maissa työntekijä-ja työnantajajärjestöjen keskinäiset suh-teet ovat kohtuullisen hyvät. Voisi olet-taa, että esimerkiksi EU:n nykyisistäjäsenmaista KIE-maihin investoineetsuuret yritykset olisivat vastuullisia työ-markkinatoimijoita ja vaikuttaisivatniin, että työehtosopimustoiminta yri-tyksissä vakiintuisi. Nykytodellisuus eitosin tästä anna viitteitä, kuten vast-ikään tehty tutkimus osoittaa (Laine& Sippola 2003). Suomalaistutkimuk-sen mukaan vain yhdessä ainoassa suo-malaisten omistamassa metalliyrityk-sessä Virossa on voimassa oleva työ-ehtosopimus, joka sekin on virolaisenomistajan perua. Tutkimus osoittaa

myös, että suomalaiset metallialan yri-tykset eivät ole viemässä suomalaistaammattiyhdistys- ja sopimuskulttuuriaViroon.

Sopimusten tekoa on rakennemuu-tos- ja järjestöllisten syiden ohellaehkä merkittävimmin jarruttanutKIE-maiden yritysten heikko kannat-tavuus, joka ei ole antanut kunnonedellytyksiä palkkatason kehittämi-seen. Palkkaerot nykyisten EU-mai-den ja jäsenyyttä hakeneiden KIE-maiden välillä ovat 5–10–kertaisia.Ero tulee – EU-jäsenyydenkin ansi-osta – tasoittumaan. Tehdyt tilasto-analyysit viittaavat siihen, että useim-mat KIE-maat tarvitsevat 10–15 vuot-ta eron tasoittamiseen. Esimerkiksinaapurimaamme Viron osalta arvioi-daan kuluvan reilut 15 vuotta mait-temme välisen palkkakuilun umpeenkuromiseksi (Boeri 2001).

EU-markkinoiden vetoavun lisäksiratkaisevia ovat monet kansantalou-den tekijät mutta yhtälailla myös ke-hitys työvoima- ja työmarkkinoilla.Vaikka tällä alueella ongelmia riittää-kin, voidaan tulevaisuuteen kuitenkinsuhtautua myönteisesti. Erityisestivoimme uskoa, että Itämeren alueenuudet EU-maat, Viro, Latvia, Liet-tua ja Puola, hyötyvät jäsenyydestä javoivat EU:n pohjoisen ulottuvuudenyhteistyömahdollisuuksia hyödyntäenkehittää työmarkkinoitaan ja yhteis-kunnallista hyvinvointiaan kohti EU:nkeskitasoa.�

KIRJALLISUUS

Antila, J. & Ylöstalo, P. (2003), Wor-king Life Barometer in the Baltic Count-ries 2002, Helsinki: Ministry of Labour.

Aro, P.O. & Repo, P. (1997), TradeUnion Experiences in Collective Bargai-ning in Central Europe, Budapest: ILO.

Boeri, T. (2001), The Impact of Eas-tern Enlargement on Employment andWages in the EU Member States, Uni-versita di Bocconi, prepared for the se-minar “Impact of enlargement of theEULabour Market”, Brussels, March 2001.

Gradev, G. (ed.) (2001), CEE Count-ries in the EU Companies’ Strategies ofIndustrial Reconstructuring and Relo-

cation Brussels: European Trade UnionInstitute.

Eurostat: http://europa.eu.int/comm/eurostat/Public/datashop/print-catalo-gue/EN?catalogue=Eurostat

Industrial Relations in Europe (2002),EU Commission, Directorate-Generalfor Employment and Social Affairs, Di-rectorate D, Brussels, May.

Lada, M. (2002), Industrial relationsin the candidate countries, EuropeanIndustrial Relations Observatory.

Laine, H. & Sippola, M. (2003), Työ-ehtosopimustoiminnan käynnistäminenViron suomalaisissa metallialan yrityk-sissä. Jyväskylän yliopisto, yhteiskunta-tieteiden ja filosofian laitos, pro gradutyö, kesäkuu.

Mermet, E. (2002), Wage Formationin Candidate Countries, Report of theETUC seminar in Gdansk, 26–27 April,2002, Second part, moniste.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 13

Suomeen muutti 18 955 henkilöävuonna 2001 (STV 2002). Merkittä-vimmät maahanmuuttajaryhmät saa-puivat Venäjältä, Virosta ja Ruotsista.Maahanmuuttoväestön rakenne jamuuton motiivit ovat muuttuneet pit-källä aikavälillä. 1980-luvulla muutonsyinä olivat työhön liittyvät tekijät taiperhesyyt, kuten avioliitto. Inkerinsuo-malaiset paluumuuttajat ja pakolaisetolivat merkittävin maahanmuuttajaryh-mä 1990-luvulla. Tavallisesti heillä ei

ollut tullessaan työpaikkaa tiedossa, ei-vätkä he voineet hyötyä olemassa ole-vasta sosiaalisesta verkosta, joka olisitukenut heidän työllistymistään ja integ-roitumistaan (Forsander 2001; ks. Jaak-kola 2000). Venäläisten ja eestiläistensuurta osuutta selittää vuodesta 1991lähtien myönnetty inkerinsuomalaistenpaluumuuttostatus. Kyseisenä vuonnavenäläisten maahanmuutto oli huipus-saan. Paluumuutto Venäjälle on ollutvähäistä (taulukko 1). 1990-luvulla kak-

Elli HeikkiläTutkimuspäällikköSiirtolaisuusinstituutti

Taru JärvinenTutkijaSiirtolaisuusinstituutti

MuuttoliikeSuomen jaItämeren maidenvälilläEuroopan unionin laajentumisen on pelätty tai

toivottu lisäävän voimakkaasti maahanmuuttoa

Suomeen. Pohjoismaiden ja Baltian välinen

elintasoero on muuttoa kiihdyttävä tekijä,

mutta toisaalta muuttoa hillitsee osaavan

työvoiman tarve lähtöalueilla.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s14

si kolmasosaa entisen Neuvostoliitonalueelta saapuneista ihmisistä tuli Suo-meen paluumuuttajastatuksen perus-teella (Kyntäjä & Kulu 1998).

Vuonna 1993 Venäjällä voimaan tul-lut liikkumisvapaus ulkomaille ei aihe-uttanut maastamuuton räjähdyksellis-tä kasvua ja massamuuttoa länsimai-hin, kuten esimerkiksi Suomessa pe-lättiin. Suuri muutos tapahtui jo vuonna1990, jolloin maastamuutto länsimai-hin pysyvän oleskelun tarkoituksellaylitti kaksinkertaisesti edellisen vuodenmaastamuuton. Sen jälkeen maasta-muutto on ollut tasaista. Vuonna 1996etnisten venäläisten maastamuutosta1,5 % suuntautui Suomeen. Tilastoteivät ole kuitenkaan yksiselitteisiä.Maastamuuton rekisteröinti entisessäNeuvostoliitossa on ollut erittäin puut-teellista. Osa muuttajista on lähtenytmaasta turistiviisumilla ja on edelleenkirjoilla entisessä asuinmaassaan (Kyn-täjä 1998a).

Suurin osa entisestä Neuvostoliitos-ta Suomeen muuttaneista on 20–30-vuotiaita; runsaasti on myös lapsia.Joukossa on myös vanhempia, 1920–30-luvuilla syntyneitä. Heidän Suo-meen tulonsa alkoi jonkin verran myö-hemmin, ja vuosittain saapuneidenmäärä on sen jälkeen pysynyt suurin

piirtein samana. Nuorista poiketen van-hemmat ovat pääosin suomenkielisiä.Paluumuuttajista 60–70 % on kansal-lisuudeltaan suomalaisia, loput ovatheidän venäläisiä tai virolaisia perheen-jäseniään sekä niitä paluumuutto-oike-uden saaneita, jotka eivät enää ole kan-sallisuudeltaan suomalaisia, mutta joillekuitenkin on myönnetty paluumuut-tajan status (Kulu 1998).

Baltian maiden pakolais- ja turvapai-kanhakijoiden määrä on toistaiseksi erit-täin pieni, eikä niistä kohdistu kautta-kulkusiirtolaisuuspainei-ta Suomeen. Muuta-kaan siirtolaisuutta ei olesuuressa määrässä odo-tettavissa, varsinkaanLatviasta ja Liettuasta.Viron maastamuuttolänsimaihin, mm. Suo-meen, vilkastui Neuvos-toliiton hajoamisen jäl-keen, mutta viime vuo-sina maastamuutto on laskenut. Vuon-na 2001 ylittyi kuitenkin 1 000 henki-lön raja. Baltian maiden väestön muut-tohalukkuudesta tehtyjen tutkimustenmukaan balteilla ei ole enää suurta ha-lukkuutta muuttaa maasta. Jos talou-dellinen ja sosiaalinen tilanne kehittyyedelleen positiivisesti, maastamuutto sta-

bilisoituu. Tutkimusten mukaan Tallin-nan venäläiset ovat kylläkin halukkaam-pia muuttamaan maasta verrattuna vi-rolaisiin, mutta heidän preferenssilistan-sa ykkösenä ei ole Suomi, vaan ylivoi-maisesti Saksa (ks. Karppi & Rantala1997; Kyntäjä 1998a).

Talouskuilu eteläisten ja pohjoistenItämeren maiden välillä on erittäin suu-ri, joista huomattavimpana korostuuSuomen ja Venäjän välinen elintaso-ero (kuvio 1). Suomen ja Venäjän vä-linen bruttokansantuote-ero on suu-

rimpia – ellei suurin –Euroopassa, ja se itseasiassa syventyi 1990-luvulla. Samaan aikaanraja-alueiden asukaslu-ku supistui sekä Suo-messa että Venäjällä.Nämä alueet eivät siisvetäneet puoleensa ih-misiä ja taloudellisia toi-mintoja. Rajasta ja sii-

hen liittyvästä elintasoerosta ei ole muo-dostunut Itä-Suomen ja sen itäisten lä-hialueiden sosioekonomisen muutok-sen kannalta ratkaisevaa tekijää. Vaik-ka Suomen ja Venäjän talouskuilumuistuttaa Yhdysvaltojen ja Meksikonraja-alueiden tilannetta, talouden dy-namiikka on aivan erilainen. Rajaseu-

Taulukko 1. Maahanmuuttovirrat Suomen ja Itämeren maiden välillä kansalaisuuksittain (minimi 6 muuttoa).

Lähde: Tilastokeskus.

Ruotsi Puola Liettua Latvia Viro Venäjä EntinenNeuvostoliito

Vuosi Suo- Suo- Netto Suo- Suo- Netto Suo- Suo- Netto Suo- Suo- Netto Suo- Suo- Netto Suo- Suo- Netto Suo- Suo- Nettomeen mesta meen mesta meen mesta meen mesta meen mesta meen mesta meen mesta

2001 676 420 256 62 14 48 39 – 39 62 – 62 1090 131 959 2539 148 2391 17 40 -232000 701 457 244 41 53 -12 20 14 6 35 655 337 318 2516 241 2275 2641999 678 440 238 39 16 23 18 36 14 22 587 152 435 2180 127 2053 17 71 -541998 799 422 377 28 13 15 18 33 675 159 516 2463 78 2385 25 41 -161997 667 377 290 23 21 2 34 31 629 148 481 2387 109 2278 12 38 -261996 644 356 288 27 61 -34 44 24 690 326 364 2012 148 1864 13 312 -2991995 598 289 309 24 21 3 12 11 951 166 785 1958 67 1891 52 153 -1011994 551 344 207 39 26 13 15 27 1361 154 1207 1901 83 1818 63 114 -511993 442 384 58 40 15 25 9 32 1981 85 1896 2169 44 2125 169 120 491992 567 361 206 66 48 18 12 26 2134 31 2103 2946 25 2921 132 152 -201991 675 390 285 176 39 137 6 7 862 – – 5601 5601 117 54841990 754 335 419 191 8 183 1885 86 17991989 722 353 369 114 10 104 575 155 420

Ennusteiden mu-kaan Baltian mais-ta ei ole odotetta-vissa suurta mää-rää maahanmuut-tajia Suomeen.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 15

dut eivät ole muodostuneet markki-navetoisen talouskasvun alueiksi (Es-kelinen 2001).

Empiirisissä tutkimuksissa on tär-keimmiksi Venäjältä Suomeen muu-

ton syiksi havaittu vanhuksilla huonotasuinolot ja pienet eläkkeet ja nuorem-milla työttömyys tai sen uhka. Myösliian pienet palkat ja Venäjän kohdallajopa palkkojen maksamatta jättäminen

on mainittu muuttosyinä. Vanhemmattoivovat lapsilleen parempaa tulevai-suutta Suomessa (Kyntäjä 1998b).

Euroopan Unionin laajentu-misen vaikutukset

Joidenkin ennusteiden mukaan tulo-muutto Itä-Euroopan uusista EU-jä-senmaista kasvaisi v. 2005–2009 kak-sinkertaiseksi nykytasoon verrattuna.Virosta Suomeen tulisi tuolloin 15 000henkilöä vuodessa ja muista nykyisistähakijamaista yhteensä 1 000 henkilöävuodessa (Hietala 2002; vrt. Aintila1998). Muuton volyymista on esitettymyös alhaisempia arvioita, jolloin Vi-rosta muuttaisi vuosittain 4 000–5 000henkeä laajentumisen alkuvaiheessa(Turkki 2002). Maahanmuuton huip-pu saavutettaisiin ajanjaksolla 2010–2014, jolloin se olisi 28 000 henkilöävuodessa. Virosta tulisi enää vain ny-kyinen määrä, n. 700 henkilöä vuo-dessa, josta se edelleen laskisi työvoi-mapulan Virossa pahentuessa (Hieta-la 2002).

Suomen ja hakijamaiden väliset suu-ret tuloerot asukasta kohden ja Suo-men parantuva työllisyystilanne stimu-loivat muuttoliikettä. Ostovoimakor-jattu palkkatasoero on Suomessa 3,3-kertainen Viroon verrattuna. Palkka-tasoero on siis moninkertainen verrat-tuna siihen, mitä se oli suuren muut-toaallon aikaan Ruotsin ja Suomenvälillä 1960-luvun lopulla. Rajan ylityöskentelyn lisääntyminen on yksi to-dennäköinen vaihtoehto, joka voi vai-kuttaa suurestikin niin Suomen kuinViron työmarkkinoihin. Virolaiset viik-kopendelöijät sijoittuvat ajallisesti lyhy-en matkan päähän Helsingistä (Hie-tala 2001; Työvoiman liikkuvuus Eu-roopassa ja Suomi -työryhmä 2001).

Aktiivinen maahanmuuttopo-litiikka

Viime aikoina on kysymys ulkomaa-laisväestön asemasta noussut mones-sa Euroopan maassa sisäpolitiikan kes-

Kuvio 1. Eteläisten ja pohjoisten Itämeren maiden välinen talouskuilu1996: bruttokansantuote asukasta kohti.

Lähde: Heikkilä et al. (2004).

Alueelliset erotBKT/as. 1996

erittäin suuri ero (> 50 %), valtioiden välinen

suuri ero (25–50 %), maan sisäinen

suuri ero (25–50 %), valtioiden välinen

erittäin suuri ero (> 50 %), maan sisäinen

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s16

keisten teemojen joukkoon. Suomitarvitsee maahanmuuttajia kasvavassamäärin – ensin suurten ikäluokkien elä-köityessään vapauttamiin työpaikkoi-hin, sitten näiden ikäluokkien hoivaa-miseen. Virosta ei ole kuitenkaan odo-tettavissa Suomeen suurta muuttoaal-toa, eikä muistakaan nykyisistä EU-ha-kijamaista. Suurinta muutto tullee ole-maan Venäjältä. Yhteiset työmarkki-nat eivät ole lisänneet merkittävästityövoiman liikkuvuutta EuroopanUnionissa, ja sen sisäiset työvoimavir-rat ovat kasvaneet hitaammin kuinmuutto EU:n ja kolmannen maailmanvälillä. Euroopan Unionin maissa vain2 % työvoimasta on toisen unioninmaan väestöä (Miettinen et al. 1998;Heikkilä 2001; Iloniemi 2002). Vuon-na 1995 noin 600 000 Euroopan Uni-onin kansalaista asui toisessa maassakuin missä he kävivät töissä, ja puoletheistä työskenteli Unionin ulkopuolel-la (Eurooppa-tiedotus 2001).

Pakolaisasia oli Suomelle poliittinenkysymys 1970-luvulta 1980-luvunpuoleen väliin. Maahanmuutto- ja pa-kolaispolitiikka, jota ei selkeästi ollutolemassa, oli poliittisesti painottunut-

ta. 1980-luvun alkupuolella ulkomaa-laispolitiikka muodostui lähinnä ulko-maalaisten valvontaa koskevista tehtä-vistä. 1980-luvun lopulta 1990-luvul-le maahanmuutto- ja pakolaispolitiikas-sa keskityttiin maahanmuuttovirtojenkontrolloimiseen, vaikka humanitaari-nen näkökulma pakolaispolitiikassaolikin esillä. 1990-luvulla maahan-muutto alettiin nähdä sisäisen turvalli-suuden uhkana, mikä lisäsi maahan-muutto- ja pakolaispo-litiikan kontrollihakui-suutta (Salmio 2000).

Suomen näkökul-masta Venäjältä tulevi-en laittomien kautta-kulkusiirtolaisten uhkaei ole tähän mennessäollut kovin vakava,mutta se on kasvussa.Vuonna 2000 laittomiamaahanmuuttoyrityk-siä oli 47. Tämä edus-taa Sisäasiainministeri-ön mukaan vain 10 % todellisestamäärästä (Munnukka 2001). Viimeaikoina on nostettu esiin, että Suo-men oppilaitoksissa on kirjoilla vuo-

sittain useita kymmeniä ulkomaalai-sia, joiden todellisena tarkoituksenaon jäädä luvattomasti maahan tai siir-tyä muihin Schengen-maihin. Oles-keluluvan saatuaan he eivät aloita vält-tämättä lainkaan opiskeluja tai opin-not jäävät hyvin vähiin (Kerkelä2003).

Suomelle osoitettiin vuonna 2002turvapaikkahakemuksia 3 129 kappa-letta. Kansalaisuuksittain eniten hake-

muksia jättivät roma-nialaiset 19 %, slova-kialaiset 12 % ja venä-läiset 8 %. Ulkomaa-laisvirasto teki kyseise-nä vuonna 2 312 kiel-teistä turvapaikkapää-töstä ja 591 myönteistäpäätöstä. Kielteisistäpäätöksistä 322 perus-teltiin turvallisella alku-perämaalla (Kuusela2003). Maassammemyönnettiin vuonna

1999 kaikkiaan 496 oleskelulupaa tur-vapaikanhakijoille. Näistä päätöksistä54 % annettiin humanitaarisin syin,31 % perustui suojelun tarpeeseen ja

Lähivuosinakinsuurin määrä maa-hanmuuttajistatulee SuomeentodennäköisestiVenäjältä eikäEU:n uusista jäsen-maista.

Elli Heikkilä ja Taru Järvinen ovat tutkineet Itämeren alueen muuttoliikkeitä yhteistyössä Nordic Centre for Spatial Development, Nordre-gion tutkijoiden, Lars Olof Perssonin ja Jörg Neubauerin kanssa.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 17

6 % turvapaikan saantiin (Yhteispoh-joismainen tilastokatsaus 2001).

Nykyisin hallituksen maahanmuutto-ja pakolaispoliittisen ohjelman keskei-sinä periaatteina ovat toisaalta avoi-muus ja kansainvälisyys, ihmisoikeu-det, hyvä hallinto ja oikeusturva sekätoisaalta laittoman maahantulon estä-minen. Maahanmuuttajat voivat antaauusia virikkeitä talouden ja kansallisenkulttuurimme kehitykselle ja toimiasillanrakentajina Suomen kansainväli-sessä kanssakäymisessä. Maahanmuut-toa halutaan edistää hallitusti ottaenhuomioon kulloinenkin talouskehitysja yhteiskunnallinen tilanne. Kaikkienmaahanmuuttajien joustava ja tehokasintegroituminen suomalaiseen yhteis-kuntaan ja työelämään on maahan-muuttopolitiikan peruspyrkimys (Sisä-asiainministeriö 2003).�

KIRJALLISUUS

Aintila, H. (1998), EU:n itälaajentu-misen vaikutukset Suomen työmarkki-noihin, SAK:n ja AKAVAn integraatio-selvitys, Helsinki.

Eskelinen, H. (2001), Itäraja: uudenkehitysvaiheen kokemuksia ja näkymiä,teoksessa Heikkilä, E. (toim.), Muutto-liikkeet vuosituhannen vaihtuessa – ha-lutaanko niitä ohjata?, Muuttoliikesym-posium 2000, 117–123, Siirtolaisuus-instituutti, Siirtolaisuustutkimuksia A 24.

Eurooppa-tiedotus (2001), EuroopanUnionin laajentuminen, 2. uusittu pai-nos, Helsinki.

Forsander, A. (2001), Immigrants inthe Finnish Labour Market – Is ThereEthnic Segmentation?, teoksessa Heik-kilä, E. (toim.), Muuttoliikkeet vuositu-hannen vaihtuessa –halutaanko niitäohjata?, Muuttoliikesymposium 2000,250–266, Siirtolaisuusinstituutti, Siir-tolaisuustutkimuksia A 24.

Heikkilä, E. (2001), Migration and thefuture challenges in an integrated Euro-pe, teoksessa “Once a jolly swagman&”,81–89, Essays on migration in honour ofOlavi Koivukangas on his 60th birthday.Vammala: Institute of Migration.

Heikkilä, E. & Järvinen, T. & Neubau-er, J. & Persson, L. O. (2004), Labourmarket integration in the Baltic Sea re-gion before and after EU enlargement.Institute of Migration, Web Reports 3,tulossa.

Hietala, K. (2001), EU:n itälaajentu-minen ja maahanmuutto Suomeen, teok-sessa EU:n itälaajentumisen vaikutuksettyövoiman liikkuvuuteen, Työministeriö,työhallinnon julkaisu 291, osa II, 1–55.

Hietala, K. (2002), EU:n itälaajentu-minen ja maahanmuutto Suomeen, Työ-ministeriö, Maahanmuuttoasioiden am-mattilehti Monitori 1/2002, 40–41.

Iloniemi, J. (2002), Suomi 2015: Mo-nikulttuurinen osaamisyhteiskunta, Stu-dia Generalia luento. http://video.helsinki.fi/media-arkisto/Studia/031002a.htm

Jaakkola, T. (2000), Maahanmuuttajatja etniset vähemmistöt työhönotossa jatyöelämässä, Työministeriö, Työpoliitti-nen tutkimus 218.

Karppi, J. I. & Rantala, H. (1997), Eth-nic and Social Determinant of East-West Migratory Trends in the Baltic SeaArea Transition Economies, The Popu-lation Research Institute, Yearbook ofPopulation Research in Finland XXXIV,87–101.

Kerkelä, L. (2003), Kymmenet ulko-maiset opiskelijat jäävät luvatta Suomeenvuosittain, Helsingin Sanomat25.1.2003.

Kulu, H. (1998), Venäjän ja Baltiansuomalaisväestö, teoksessa Kyntäjä, E.& Kulu, H., Muuttonäkymät Venäjältäja Baltian maista Suomeen, 38–78, Siir-tolaisuusinstituutti, Siirtolaisuustutki-muksia A 20.

Kuusela, A. (2003), Pikakäännytys-päätös heikentää turvapaikanhakijan oi-keusturvaa, Turun Sanomat 28.1.2003.

Kyntäjä, E. (1998a), Venäjän ja Balti-an maiden uudet väestöliikkeet, teokses-sa Kyntäjä, E. & Kulu, H., Muuttonäky-mät Venäjältä ja Baltian maista Suo-meen, 11–37, Siirtolaisuusinstituutti,Siirtolaisuustutkimuksia A 20.

Kyntäjä, E. (1998b), Lähialueilla asu-vien inkerinsuomalaisten käsitykset pa-luumuutosta Suomeen, teoksessa Kyn-täjä, E. & Kulu, H., Muuttonäkymät Ve-näjältä ja Baltian maista Suomeen, 79–89, Siirtolaisuusinstituutti, Siirtolai-suustutkimuksia A 20.

Kyntäjä, E. & Kulu, H. (1998), Johto-päätökset ja pohdinta, teoksessa Kyntä-jä, E. & Kulu, H., Muuttonäkymät Ve-näjältä ja Baltian maista Suomeen, 90–95, Siirtolaisuusinstituutti, Siirtolai-suustutkimuksia A 20.

Miettinen, A. & Söderling, I. & Ehrn-rooth, A. & Heikkilä, E. & Hjerppe, R. &Martelin, T. & Nieminen, M. & Shemeik-ka, R. (1998), Suomen väestö 2031 –Miten, mistä ja kuinka paljon?, Väestö-liitto, Väestöntutkimuslaitos E5/1998.

Munnukka, A. (2001), Laiton maahan-muutto taloudellisesti hyvin kannattavaa

liiketoimintaa, Etelä-Saimaa 23.11.http://www.esaimaa.fi/arkisto/vanhat/2001/11/23/alueuutiset/index.html

Salmio, T. (2000), Kylmän sodan lop-puminen ja EU-jäsenyys muuttivat Suo-men maahanmuuttopolitiikkaa, Siirtolai-suus-Migration 2/2000, 21–26.

Sisäasiainministeriö (2003), Hallituk-sen maahanmuutto- ja pakolaispoliitti-nen ohjelma, http://www.intermin.fi/suomi/ulkomaalaisasiat

STV (2002), Suomen tilastollinen vuo-sikirja, Tilastokeskus, Helsinki.

Turkki, K. (2002), Ulkomaalaisia onSuomessa vasta vähän, Turun Sanomat6.7.2002.

Työvoiman liikkuvuus Euroopassa jaSuomi -työryhmä (2001), Työvoimanliikkuvuus Euroopassa ja Suomi -työryh-män raportti, teoksessa EU:n itälaajen-tumisen vaikutukset työvoiman liikku-vuuteen, Työministeriö, työhallinnon jul-kaisu 291, osa I, 1–55.

Yhteispohjoismainen tilastokatsaus(2001), Ulkomaalaiset Pohjoismaissa,http://www.uvi.fi/pdf/tikatsaus.pdf

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s18

Tässä artikkelissa tarkastellaan reaa-litaloudellisen kehityksen näkymiäEU:n jäseniksi liittyvien neljän maan(Puola, Slovakia, Tshekki ja Unkari)muodostamassa Visegrad-ryhmässä(V-4). Ryhmä muodostettiin Unka-rin Visegradissa helmikuussa 1991 ta-voitteena harjoittaa yhteistyötä erialoilla (ulko- ja sisäasiat, koulutus, tie-

de ja teknologia, infrastruktuuri, ym-päristö, monenlaiset rajojen yli ulot-tuvat ohjelmat). Neljä Visegrad-maa-ta kattavat noin 88 % kahdeksan

Jaromir CekotaEconomic Affairs OfficerEconomic Analysis Division,UNECE, Geneve

Työllisyys- jatuottavuusnäkymätVisegrad-maissaEU:hun liittymisen jälkeen1

Puola, Slovakia, Tshekkija Unkari liittyvät EU:huntoukokuussa 2004 japyrkivät lähestymäänkehittyneempien maidenelintasoa. Niiden keskei-sin haaste on saavuttaasamanaikaisesti tasa-painoinen julkinen talous,tuottavuuden kasvu jakorkea työllisyys.Lähestyminen tapahtuutodennäköisesti hitaam-min kuin virallisissaskenaarioissa.

1 Kirjoittajan näkemykset ovat hänenomiaan eivätkä edusta UNECEn sihtee-ristön tai sen jäsenmaiden virallista kan-taa. Suomennos: Heikki Taimio.

Jaromir Cekota työskentelee tutkijana UNECEssa, joka on YK:n alainen Euroopan talous-komissio.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 19

EU:n jäseneksi liittyvän entisen kom-munistimaan väestöstä ja BKT:stä.2

Kaikilla niillä on kunnianhimoisiasuunnitelmia tavoittaa EU:n keski-määräinen elintaso parissa vuosikym-menessä. Nämä tavoitteet ovat hei-jastuneet Visegrad-maiden jäseneksiliittymistä edeltäneissä ohjelmissa jamuissa virallisissa asiakirjoissa. Niidentähänastisen tosiasiallisen menestyk-sen ja suoritettujen talouspoliittistentoimenpiteiden valossa lähestymispro-sessi tulee todennäköisesti tapahtu-maan suunniteltua hitaammin.

Kansantulokuilu ja sen taus-tatekijät

Kuinka Visegrad-alueen ja kehittynei-den talouksien elintasot suhteutuvattoisiinsa? Jos vertaamme käypähintai-sia bruttokansantuotteita henkeä kohti,ilmaistuna USA:n dollareissa ja kor-jattuna vallitsevilla ostovoimaparitee-teilla, niin suhteessa Yhdysvaltoihin v.2000 ne vaihtelivat noin yhdestä nel-jänneksestä Puolassa noin kahteen vii-dennekseen Tshekin tasavallassa (ku-vio1). Tärkein taustatekijä oli alhainentyön tuottavuus, joka suhteessa ame-rikkalaiseen tasoon vaihteli 35 %:staPuolassa 46 %:iin Unkarissa. Valtavaatuottavuuskuilua paisuttaa työllistenverrattain alhainen osuus koko väes-töstä.3 Euroalueen BKT per capita onsitä vastoin merkittävästi korkeampi,noin 70 % Yhdysvaltain tasosta. Suo-mi ja Irlanti ovat kaksi menestynyttäkansantulokuilun ylittäjää, ja nykyäänmolempien maiden henkeä kohti las-ketut tulot ylittävät euroalueen keski-arvon.

Lähestymistä kohti kehittyneidenmaiden elintasoa ei voida pitää itses-tään selvänä. Historiassa jotkut maatjäivät jälkeen sen sijaan että olisivatottaneet kiinni. Jotkut toiset maat on-nistuivat hädin tuskin säilyttämään hen-keä kohti lasketut tulonsa suhteessaYhdysvaltoihin. Esimerkiksi Länsi-Eu-roopan ja Yhdysvaltojen välinen tulo-ero pysyi käytännöllisesti katsoenmuuttumattomana viimeksi kuluneenneljännesvuosisadan aikana. Jotkutnykyisistä EU-maista eivät edistyneetlainkaan, kun taas joissakin maissa ta-pahtui suhteellisen lyhyitä nopean kas-vun pyrähdyksiä jotka tyrehtyivät. Sitävastoin Suomi ja Irlanti edistyivät joh-donmukaisesti ja lähestyivät amerikka-laista tulotasoa tuottavuutensa kor-keamman kasvun ansiosta.

Neljä vuosikymmentä kestäneen kes-kusjohtoisen suunnittelun jälkeen Vi-segrad-maat kävivät läpi tuskallisenmuutoksen markkinatalouksiksi, ja nesaavuttivat varteenotettavan työn tuot-tavuuden kasvun 1990-luvun puoli-välistä lähtien. Ne eivät kuitenkaanonnistuneet yhtä hyvin luomaan työ-paikkoja yksityiselle sektorille lukuunottamatta Unkaria, jossa työllisyys kas-voi erittäin alhaiselta tasolta (tauluk-ko 1).

Julkisen talouden tasapainot-tamisen haaste

Sekä Suomi että Irlanti tasapainotti-vat julkista talouttaan merkittävästi,mikä auttoi niitä lähestymään amerik-kalaista tulotasoa. Irlanti on mainittuusein toivottavana ja jäljiteltävänä mal-lina, kun taas Suomi on saanut osak-seen vähäisempää huomiota, joskinsen menestys on huomioitu kasvavas-sa määrin.4 V-4-maat tuottavat jatku-vasti kroonisia budjettialijäämiä, jot-ka ovat valtaosin rakenteellisia ja sel-västi kestämättömiä. Julkisen sekto-rin työllisyys ja menot ovat suhteelli-sen korkeita maiden kehitystasoonnähden (taulukko 2). Menopuolellasuurimpia ongelmia ovat johdon te-hottomuus ja kestämättömät sosiaa-liturvamenot. Merkittävää liikatyövoi-maa näyttää olevan koulutuksessa, ter-veydenhuollossa ja julkishallinnossa.Kun näiden sektorien suhteellisen al-haiset palkat alkavat tavoittaa länsi-maisia tasoja EU:hun liittymisen jäl-keen, tämän ylityöllisyyden todellisetkustannukset paljastuvat, ja ne toden-

2 Muut neljä maata ovat Latvia, Liettua,Slovenia ja Viro.

3 Jos otetaan työllisyyden lisäksi huomi-oon Visegrad-maiden pitemmät työajat,niin työllisyyden suhde väestöön on Tshe-kissä jokseenkin sama kuin Yhdysvalloissa,mutta Slovakia ja Unkari jäävät noin 5 tai10 prosenttiyksikköä sen alle. Ks. OECD(2003c, 131). Puolasta ei ole saatavillavastaavia tietoja.

4 Ks. esimerkiksi Tshekin keskuspankinpääjohtajan äskeinen esiintyminen (Tuma2003).

Kuvio 1. Tulo-, tuottavuus- ja työllisyyskuilut v. 2000.

Lähde: OECD Economic Outlookin tietokanta.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s20

näköisesti johtavat merkittäviin hen-kilöstövähennyksiin. Jos viranomaisetuudistavat julkista menotaloutta sa-maan aikaan, voitaisiin saavuttaa pa-rannuksia koulutuksessa ja terveyden-huollossa sekä hallinnon tehokkuu-dessa. Bruttovelka näyttää olevan hel-posti hallittavissa, jos tarkastellaantaulukon 2 tietoja.

Julkisten eläke- ja terveydenhuolto-järjestelmien pitkän aikavälin sitou-mukset näyttävät kuitenkin kestämät-tömiltä. Esimerkiksi eläkevastuidennykyarvo ylittää 130 % BKT:stä Tshe-kin tapauksessa ja on huomattavakolmessa muussa Visegrad-maassa.Julkisen terveydenhuoltojärjestelmänimplisiittiset vastuut ovat vielä tätäkinuhkaavampia.5 Julkisen talouden ta-sapainottamiseksi on väistämätöntäleikata lakisääteisiä menoja, jotkakoostuvat sosiaaliturva- ja hyvinvoin-tietuuksista. Epäedullisten demogra-fisten trendien takia on uudistettavajärjestelmiä eikä tyydyttävä niidenpaikkailuun.

Ylisuuren julkisen terveydenhuolto-järjestelmän lisäksi julkinen eläkejär-jestelmä muodostaa menouudistuksi-en avainalueen. Puola ja Unkari pys-tyttivät 1990-luvun puolivälissä lakisää-

teisen kaksipilarisen järjestelmän, jokakoostuu rahastoimattomasta ja rahas-toidusta komponentista, kun taas Slo-vakia ottaa käyttöön samanlaisen jär-jestelmän v. 2005. Tshekit ovat kiel-täytyneet etenemästä tähän suuntaanja valinneet sen sijaan rahastoimatto-man järjestelmän, jossa eläkemaksuton määritelty ainoastaan teoreettisestija johon liittyy henkilökohtaisia tilejä –ilman kiinteää toteutusajankohtaa.6

Julkisen talouden tulopuolella uusi-en jäsenmaiden verojärjestelmät kär-sivät tehottomasta veronkannosta jalaajasta veronkierrosta. Verorasitus

suhteessa BKT:hen on suhteellisenkorkea matalan tulotason maille, Slo-vakian 34 %:sta Tshekin 39 %:iin, jokaon lähellä EU:n 40,5 %:n keskiarvoa(OECD 2003d). Kaikissa V-4-maissaon verrattain korkeat sosiaalivakuutus-maksut, jotka muodostavat merkittä-västi suuremman osan verokertymistäkuin Länsi-Euroopassa. Tyypilliset ar-vonlisäveroprosentit ylittävät EU:nkeskiarvon, mutta monenlaisten tava-roiden ja palvelujen alennetut prosen-tit ja tehoton veronkanto johtavat hie-man alhaisempiin efektiivisiin prosent-teihin.

Tuloja verotetaan vähemmän ras-kaasti – varsinkin yritystuloja, jotkaovat laskeneet verokilpailun seurauk-sena. Slovakia on kiihdyttänyt tätäkilpailua ottamalla tammikuussa 2004käyttöön 19 %:n tasaveron niin yri-tysten voitoille kuin ansiotuloille sekäyhtenäisen 19 %:n arvonlisäveron.Unkari vuorostaan leikkasi yritysve-

5 Edes Unkari ei ole vielä saavuttanutkestävää sosiaaliturvaa, vaikka se on suo-rittanut Visegrad-maiden pisimmälle me-nevät eläke- ja terveydenhuoltouudistuk-set. Ks. Burns & Cekota (2002).

6 Lakisääteisten eläkkeiden lisäksi kaikil-la V-4-mailla on vapaaehtoinen kolmaspilari, jossa säästämistä vanhuutta vartenrohkaistaan vaatimattomilla tuilla. Koskavapaaehtoiset eläkerahastot on luotu vas-ta äskettäin, ne ovat yhä vain pari prosent-tiyksikköä BKT:stä.

Taulukko 1. Työllisyys- ja tuottavuustrendit yksityisellä sektorillav. 1995–2002.

Prosenttia vuodessa

Maa Työllisyyden kasvu Työn tuottavuuden kasvu

Tshekin tasavalta -0,6 2,1Unkari 1,8 2,6Puola -1,1 4,9Slovakia -0,8 3,8

Suomi 2,4 2,1Irlanti 5,5 3,4

Lähteet: OECD Economic Outlookin tietokanta; OECD (2003b).

Taulukko 2. Eräitä julkisen talouden tunnuslukuja v. 2002.

Prosenttia Prosenttiakokonaistyöllisyydestä käypähintaisesta BKT:sta

MaaJulkisen sektorin Kokonaismenot Nettoluoton- Bruttovelka

työllisyys anto

Tshekin tasavalta1 16,0 45,3 -3,9 37,6Unkari2 21,2 52,2 -9,2 55,5Puola 15,1 43,2 -3,7 45,0Slovakia 22,2 50,6 -7,2 41,0

Suomi 24,7 47,2 4,2 47,2Irlanti 11,5 33,7 -0,2 33,7

1 Julkinen bruttovelka v. 2001, ml. sekä tilastoitu julkinen velka (18,7 % suhteessa BKT:hen)että budjetin ulkopuoliset velat.2 Julkisen talouden alijäämä sisältää kertaluonteisen maksutulon, joka on noin 3 % BKT:sta.Bruttovelka v. 2001.

Lähteet: OECD Economic Outlookin tietokanta ja OECD:n maakatsaukset.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 21

ron 18:sta 16:een prosenttiin ja pu-dotti ansiotuloveroa kahdella prosent-tiyksiköllä nostaen samalla välillisiäveroja. Puola harkitsee vastaavansaSlovakian uuteen yritysveroon, kuntaas Tshekki suunnittelee alentavan-sa yritysveroa 24 %:iin v. 2005. Ve-rotuksen ja kannustimien yksityiskoh-tien takia tosiasialliset yritysveroasteetsaattavat olla suurin piirtein samojakaikissa V-4-maissa; kuitenkin Slova-kia verottaa ansiotuloja huomattavastialhaisemmalla prosentilla. Pienyrityk-set todennäköisesti onnistuvat välttä-mään veroja paremmin kuin keskisuu-ret ja suuret yritykset, ja itsensä työl-listävät saavat myös merkittäviä ve-rohelpotuksia, jotka kannustavat hei-tä mutta samalla vaikuttavat selvästinegatiivisesti julkisten eläke- ja tervey-denhuoltojärjestelmien taseisiin. Myössuursijoittajat hyötyvät verohelpotuk-sista.

Irlanti on onnistunut melko hyvinpolitiikassaan verottaa voittoja vähem-män kuin muut eurooppalaiset maat,ja hiljattain se alensi lakisääteistä yri-tysveroaan vielä lisää. Suomen viran-omaiset ovat äskettäin ilmoittaneetpäätöksestään osallistua myös verokil-pailuun, osaksi reaktiona alhaiseenverotukseen uusissa jäsenmaissa. Vi-segrad-maiden harjoittaman verokil-pailun suurin ongelma on se, että ve-ronalennukset pyrkivät käymään me-

noleikkausten edellä. Toiveena on, ettälaajeneva veropohja tuottaa enemmänverokertymiä alhaisemmillakin veroas-teilla, mutta useimmiten tämä jää to-teutumatta. Voidaan toisaalta kysyä,onko V-4-maiden hallituksilla varaaluopua verokilpailusta, kun ne ovatpäättäneet vauhdittaa tuottavuuden jatyöllisyyden kasvua.

Tuottavuushaaste

Kaikki Visegrad-maat pyrkivät paran-tamaan liiketoimintaympäristöjään voi-mistaakseen talouskasvuaan. Vaikkayritysympäristön laatu on edelleen hei-kompi kuin Suomessa tai Irlannissa,verrattain alhaiset työvoimakustan-nukset, kunnollinen infrastruktuuri,koulutetun työvoiman saatavuus ja si-jainti lähellä Länsi-Euroopan mark-kinoita houkuttelevat ulkomaisia in-vestoijia (taulukko 3). V-4-maidenoppimistulokset ovat jonkin verranparempia kuin niiden koulutusmeno-jen tasoista voisi ennustaa, mutta tau-lukko 3 paljastaa, että niiden tuotta-vuuden kasvu perustuu pikemminkinsuoriin ulkomaisiin sijoituksiin kuinerinomaiseen inhimillisen pääomanmuodostukseen.

Ulkomaisten omistajien kontrolloi-mien yritysten korkea ja nouseva osuusVisegrad-maiden tuotannosta – kuten

Slovakiassa, jonne ulkomaiset sijoituk-set ovat kasvaneet jyrkästi viime vuo-sina – tekee niiden tuottavuuden kas-vukäyrät enemmän Irlannin ja Suomenkaltaisiksi. Kaikki V-4-taloudet ovatkuitenkin kokeneet huomattavan kak-sijakoisuuden ulkomaisten yritysten jakansallisten yritysten välillä. Edellisilläon taipumus saavuttaa korkea tuotta-vuus, suuret voitot ja erinomainenvientimenestys. Jälkimmäisiä piinaaheikon johtamisen ja säätelyn puuttei-den yhdistelmä, josta seuraa liiallistabyrokratiaa, yksityisomaisuuden teho-ton suoja, suhteelliset korkeat energia-,viestintä- ja lakipalvelukustannukset, janiin edelleen. Paradoksaalisesti sääte-ly-ympäristön laatu on paljon tärkeäm-pi kotimaisessa omistuksessa olevilleyrityksille kuin monikansallisten yritys-ten tytäryhtiöille, joilla on vahvat la-kiasiantuntijat ja jotka pääsevät helpostivaltion korkeiden virkamiesten puheil-le.

Vaikka uudet jäsenmaat kompensoi-vat alhaista tuottavuuttaan ja puutteel-lisia instituutioitaan matalilla palkoillaja houkuttelevilla veroilla, ne kohtaa-vat liikkuvan maalin, koska niiden ke-hittyneet kilpailijat kumoavat kor-keammat työvoimakustannuksensaparemmalla tuottavuudellaan ja alen-tavat muita kustannuksiaan edisty-neemmällä teknologialla ja elinkeino-elämän tehokkaalla säätelyllä. Saman-

Taulukko 3. Liiketoimintaympäristö ja ulkomaiset sijoitukset.

Korruptoitu- Työtunnin Moottoritie- Koulutus- Oppimistulokset, Ulkomaisten Ulkomaistenneisuus. kustannukset verkosto menot, PISAn luonnon- omistajien kont- omistajien kont-

Korruptioin- v. 2002, v. 1999, % BKT:stä tieteiden osaa- rolli teollisuudessa, rolli palveluissa,Maa deksi v. 2003 % USA:n kilometrejä (sijoitus 26 misen indeksi % liikevaihdosta % liikevaihdosta

(sijoitus 133 tasosta OECD-maan (sijoitus 31 (sijoitus 22 OECD- (sijoitus 17 OECD-maan joukossa) joukossa) maan joukossa) maan joukossa) maan joukossa)

Tshekin tasavalta 54 18 499 17 11 6 3Unkari 40 20 488 19 15 2 1Puola 64 15 268 24 15 8 4Slovakia 59 11 295 21 N/A N/A N/A

Suomi 1 72 467 3 3 18 9Irlanti 18 69 94 18 9 1 5

Lähteet: Eurostat; Transparency International; OECD Economic Outlookin tietokanta; OECD (2003c), OECD PISAn tietokanta 2001.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s22

aikaisesti V-4-maiden kanssa kilpaileejoukko alhaisempien kustannustenmaita, ja muutamissa tapauksissa mo-nikansalliset yritykset ovat siirtäneettoimintojaan Slovakiasta, Tshekistä jaUnkarista sellaisiin maihin kuin Kiina,Vietnam tai Ukraina. V-4-maihin teh-dyt ulkomaiset suorat sijoitukset ovatkuitenkin pysyneet selvästi suurempi-na kuin tuollaiset pääomien viennit, jane ovat auttaneet vahvan vientiin suun-tautuneen teollisuuden pystyttämises-sä sekä modernisoimaan pankkitoi-mintaa, kauppaa ja yritysverkostoja.

Työllisyyshaaste

Taulukko 4 osoittaa, että Tshekkiä lu-kuun ottamatta Visegrad-talouksialuonnehtivat hyvin alhaiset työllisyys-asteet verrattuna Suomeen ja Irlantiin.Työllisyyskuilu on erityisen räikeäikääntyneiden työntekijöiden katego-riassa. Työttömyysaste vaihtelee Un-karin 6 %:sta Tshekin 8 %:iin ja Puo-lan ja Slovakian 17 %:iin. Kuitenkintosiasialliset työvoimareservit näyttävätolevan pienemmät kuin mitattu työt-tömyys, sillä ulkomaisiin investointei-hin orientoituneet alueet ovat alkaneetkärsiä koulutetun työvoiman saata-vuusongelmista. Erittäin alhainen työ-voiman liikkuvuus sementoi jossainmäärin työvoiman pullonkaulojen jatyöttömyyden esiintymisen yhdessä,varsinkin alueilla joilla on suljettu kai-voksia ja vanhentuneita teollisuuslaitok-sia.

Tarjontapuolella keskeisimmistä on-gelmista seuraa heikkoja kannustimia,alhaista liikkuvuutta ja heikkoa ammat-titaitoa. Työnteon kannustimia heikensimerkittävästi väärä politiikka, jossavarhaisella eläköitymisellä, vammais-tuilla ja suhteellisen anteliailla sosiaali-etuuksilla rohkaistiin jäämään pois työ-elämästä. Esimerkiksi noin 6 % puo-lalaisista saa vammaistukia, jotka ovat4,5 % BKT:stä. Tämä ja pysyvien so-siaalietuuksien saatavuus johti ammat-titaidottomien ja ikääntyneiden työn-tekijöiden nopeasti aleneviin työllisyys-asteisiin. Viime vuosina kaikki V-4-

hallitukset ovat pyrkineet parantamaantyönteon kannustimia, mutta tämä onollut työläs tehtävä. Kaikesta huolimat-ta sosiaalietuuksien saantiehtoja onyleisesti tiukennettu, ja uudistetut so-siaaliturvajärjestelmät palkitsevat työs-säkäynnistä, varsinkin Unkarissa jaSlovakiassa. Ikävä kyllä nämä uudis-tukset eivät ole juurikaan parantaneetlukuisten vähäosaisten romanien työl-listymismahdollisuuksia. Näissä kah-dessa maassa heidän osuutensa pitkä-aikaistyöttömistä on yli puolet, ja hekärsivät sekä puutteellisesta ammatti-taidosta että voimakkaasta syrjinnäs-tä.

Kysyntäpuolella työehtosopimustenjoustamattomuus ja työvoiman kor-keat sivukulut johtavat työttömien jou-kossa enemmistönä olevien ammatti-taidottomien työntekijöiden erittäinhuonoihin työllistymisnäkymiin. Palk-kasopimusjärjestelmässä yhdistyvätsuurten toimipaikkojen ja julkisensektorin toimialakohtaiset sopimuk-set ja joustavammat järjestelyt pien-yrityssektorilla, jolle suurin osa uusistatyöpaikoista syntyy. Periaatteessa so-siaalivakuutusmaksujen leikkaukseterityisesti matalapalkka-aloilla voisivat

Taulukko 4. Työllisyysasteet v. 2002.

Maa %, 15–64-vuotiaat %, 55–64-vuotiaat

Tshekin tasavalta 65,6 40,4Unkari 56,5 25,9Puola 51,7 26,6Slovakia 56,5 22,1

Suomi 69,1 47,8Irlanti 65,0 48,0

Lähde: Eurostat.

Jaromir Cekota painottaa Puolan, Slovakian, Tsekin ja Unkarin tarvetta tasapainottaajulkinen taloutensa, sillä muuten ne ajautuvat kriiseihin, jotka katkaisevat niiden pyrki-mykset lähestyä vanhojen EU-maiden elintasoa.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 23

vahvistaa työnantajien halua työllistää.Syrjinnän vastaiset toimenpiteet pa-rantaa romanien ja muiden syrjäyty-neiden ryhmien työllistymismahdolli-suuksia voisivat myös luoda uusia työ-paikkoja. Toistaiseksi ei ole toteutet-tu mitään tällaisia toimenpiteitä, mikäehkä johtuu kaikkein huono-osaisim-pien väestöryhmien heikosta poliitti-sesta vaikutusvallasta.

Johtopäätöksiä

Visegrad-taloudet saattavat hyvinkinsaavuttaa vähitellen kehittyneempientalouksien henkeä kohti lasketut tulo-tasot, kun ne syventävät integraatio-taan EU-alueen kanssa kaupan ja in-vestointien kautta. Näyttää olevan kak-si pääasiallista kehityspolkua. Ensim-mäistä polkua luonnehtii suhteellisenkorkea tuottavuuden kasvuvauhti, ja -riippuen kyseisen maan olosuhteista -hidas työllisyyden kasvu tai jopa sensupistuminen. Tämä seuraisi alhaisem-man tuottavuuden yritysten alasajois-ta ja lakkauttamisista sekä julkisen sek-torin rakenteellisiin uudistuksiin liitty-vistä irtisanomisista ilman, että pien-yrityssektorilla luodaan riittävästi uu-sia työpaikkoja. Toinen polku on so-pusoinnussa sellaisten mikrotaloudel-listen reformien kanssa, jotka paran-taisivat merkittävästi liiketoimintaym-päristöä sekä kannustimia palkata työ-voimaa ja ottaa vastaan matalapalkkai-sia työpaikkoja. Tähän skenaarioon liit-tyy korkeampi työllisyys ja hitaampituottavuuden kasvu.7

Taulukko 5 esittää nämä vaihtoeh-toiset lähestymispolut, jotka perustu-vat OECD:n viime aikoina julkaise-miin Visegrad-maiden katsauksiin ja

omiin laskelmiini. Lähestymisvauhti eiolisi dramaattinen olettaen, että Yh-dysvaltain tuotanto kasvaa 3 % vuo-dessa. Koska EU kasvaa todennäköi-sesti hieman hitaammin huolimattaLissabonin huippukokouksen asetta-masta 3 %:n tavoitteesta, Visegrad-maat saattavat hyvinkin kokea elinta-sojensa kohoavan vähitellen euroop-palaiseen keskiarvoon noin kolmessavuosikymmenessä.

On korostettava, että yllä käsitellytlähestymismahdollisuudet ovat jonkinverran vähemmän optimistisia kuinhallitusten viralliset projektiot, jotkaolettavat nopeamman tuottavuuden jatyöllisyyden kasvun. Tästä huolimattataulukon 5 molemmat skenaariot ovatoptimistisia siinä mielessä, että ne edel-lyttävät onnistumista julkisten talouk-sien tervehdyttämisessä. Muussa tapa-uksessa julkisten talouksien paisuvatpaineet ja niitä seuraavat kriisit voisi-vat suistaa Visegrad-taloudet lähesty-misraiteiltaan ja johtaa kasvaviinelintasokuiluihin.�

KIRJALLISUUS

Burns, A. & Cekota, J. (2002), Copingwith population ageing in Hungary,OECD Economics Department WorkingPaper No. 338.

OECD (2002a), Economic Survey:Hungary, Paris.

OECD (2002b), Economic Survey:Poland, Paris.

OECD (2003a), Economic Survey:Czech Republic, Paris.

OECD (2003b), Employment Outlook,September, Paris

OECD (2003c), STI Scoreboard, Sep-tember, Paris.

OECD (2003d), Revenue Statistics:1965–2002, Paris.

OECD (2004), Economic Survey: Slo-vak Republic, Paris, tulossa.

Tuma, V. (2003), Czech fiscal policy inthe light of European fiscal policy les-sons, speech presented at Forum Populi-ni, Prague, 23 October 2003.w w w . c n b . c z / e n / p d f /Tuma_Forum_populini.pdf.

7 Vaihtoehtoiset lähestymisurat estimoi-tiin seuraavalla yhtälöllä: V(t) =(1+a)*V(t-1) + b*[A(t-1) – V(t-1)],missä V = työn tuottavuus (BKT työn-tekijää kohti) Visegrad-maassa, A = työntuottavuus Yhdysvalloissa, a = 1,5 %:ntuottavuuden vuotuinen trendikasvu-vauhti, t = aika ja b = lähestymispara-metri.

Taulukko 5. Vaihtoehtoiset keskipitkän aikavälin lähestymisskenaariotv. 2003–2010.

Työllisyys Tuottavuus BKT

Skenaario1 I II I II I II

Tshekin tasavalta -0,4 0,5 3,6 2,9 3,2 3,4Unkari 0,0 0,8 3,5 2,8 3,5 3,6Puola -0,3 1,5 4,4 3,4 4,1 4,9Slovakia 0,0 1,5 3,8 3,0 3,8 4,5

1 Skenaario I olettaa alhaisemman työllisyyden kasvun ja tuottavuuden lähestymis-parametrin arvoksi 2 %. Skenaario II olettaa työllisyyden kasvun ja lähetysmisparametrinarvoksi 1,2 %.

Lähteet: OECD:n maakatsaukset ja kirjoittajan omat laskelmat.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s24

Toukokuun ensimmäisenä päivänä2004 Euroopan Unioniin liittyy kym-menen uutta jäsenmaata. Hyväksyes-sään EU:n lainsäädännön ne hyväksyi-vät myös velvollisuuden liittyä rahaliit-toon eli ottaa käyttöön euron. Yksi-kään uusi jäsenmaa ei ole edes pyytä-nyt Tanskan ja Ison-Britannian aiem-min saamaa poikkeusta rahaliiton jä-senyyden kohdalla. Päinvastoin, läheskaikki uudet jäsenmaat ovat ilmoitta-

neet liittyvänsä rahaliittoon niin nope-asti kuin mahdollista. Rahaliiton edutnähdään ilmeisinä: uusissa jäsenmais-sa tavoitellaan suurempaa makrotalo-udellista vakautta, ja viime aikojen suu-ret valuuttakurssimuutokset ovat vainvoimistaneet tätä käsitystä monissamaissa (vrt. kuvio 1).

Euroon liittymisen puolesta puhuvatmyös uusien jäsenten runsas ulko-maankauppa nykyisten euromaiden

Iikka KorhonenEkonomistiSuomen Pankki

Euro-alueenlaajentuminen

Kaikki Euroopan unionin uudet

jäsenmaat tavoittelevat jäsenyyttä

talous- ja rahaliitossa. Ensin

niiden on kuitenkin osoitettava

lähestyneensä vanhojen jäsen-

maiden talouksia kestävällä tavalla.

Kaikilta se ei käy yhtä helposti.

Iikka Korhonen työskentelee Suomen Pankin Siirtymätalouksi-en tutkimuslaitoksessa BOFITissa vastuualueenaan rahapoli-tiikka ja valuuttakurssikysymykset siirtymätalouksissa.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 25

kanssa. Euroalueeseen liittymisen eh-tona kuitenkin on, että taloudellinenkonvergenssi (lähestyminen) on eden-nyt riittävästi ja että maa täyttääMaastrichtin kriteerit (ks. laatikko)kestävällä tavalla. Erityisesti julkisentalouden tasapainoa koskeva ehto tul-lee estämään monen uuden EU-jäse-nen liittymisen euroalueeseen vielävuosien ajan. Näin ollen rahaliitto saa-nee uusia jäseniä useassa erässä, aikai-sintaan vuodesta 2007 lähtien. Mitäilmeisimmin myös eurojärjestelmänpäätöksentekomekanismia täytyymuuttaa rahaliiton jäsenten lukumää-rän kasvaessa.

Uudet jäsenmaat täyttävätmonet Maastrichtin kriteereis-tä…

Rahaliittoon liittymisen ehtona on ns.Maastrichtin kriteerien täyttäminen.Nämä ehdot koskevat inflaatiota, jul-kisen sektorin lainojen korkoa, julki-sen sektorin alijäämää, sen velan ta-soa sekä valuuttakurssin vakautta.Ehtojen tarkoitus on varmistaa, ettärahaliiton tuleva jäsen on saavuttanuttaloudessaan riittävän konvergenssinmuiden jäsenten kanssa – lähestynyt

niiden talouksia - kestävällä tavalla.Rahaliitossa julkisen sektorin alijäämääei voida rahoittaa lainkaan keskuspan-kin avulla. Täten on tärkeää, että jul-kinen talous on tasapainossa kestäväl-lä tavalla. Sama koskee inflaatiota. Sel-västi euroaluetta korkeampi inflaatiokertoo, että talouden nimellinen kon-vergenssi on vielä kesken.

Lähes kaikki uudet jäsenmaat ovatpystyneet painamaan inflaationsa vii-me vuosina suhteellisen alas. On mer-killepantavaa, että inflaatiokehitys ei olenäyttänyt riippuvan valuuttakurssijär-jestelmästä. Inflaatio on tänä vuonnaollut nollassa tai jopa sen alle esimer-kiksi sekä Liettuassa että Tshekissä.Liettuassa on käytössä valuuttakatejär-jestelmä, jolla liti on kytketty euroon.Tshekin koruna puolestaan kelluu.Vuoden 2003 lopussa inflaatio (mitat-tuna EU:n yhdenmukaistetulla kulut-tajahintaindeksillä, ks. taulukko 1) oliuseimmissa uusissa jäsenmaissa alle viisiprosenttia. Ainoastaan Slovakiassa in-flaatio oli selvästi tätä korkeampi, mikäjohtui osaltaan hallinnollisten hintojensuurista korotuksista vuoden 2003 alus-ta. Siten inflaatiokriteerin täyttäminenkahden tai kolmen vuoden kuluttua einäyttäisi kovinkaan vaikealta useanmaan kohdalla.

On kuitenkin huomattava, että läheskaikissa maissa on jonkinlaisia inflaa-tiopaineita. Hintataso uusissa jäsen-maissa on selvästi alhaisempi kuin ny-kyisissä EU-maissa, ja tulotason nous-tessa hintatasojen odotetaan läheneväntoisiaan (ns. Balassa-Samuelson-efek-ti). Lisäksi uusissa jäsenmaissa hallin-nollisesti asetettujen hintojen osuus onedelleen varsin korkea, jopa 20 % ku-luttajahintaindeksistä. Näiden hintojenodotetaan nousevan edelleen selvästi.Elintarvikkeiden hinnat nousevat jäse-nyyden yhteydessä todennäköisesti hie-man, kun uudet jäsenmaat omaksu-vat EU:n yhteisen maatalouspolitiikan.Jäsenyyteen välittömästi liittyvien hin-tapaineiden voidaan kuitenkin olettaahäviävän yhden tai kahden vuodenkuluttua, joten ne tuskin estävät yhtä-

Kuvio 1. Puolan, Tshekin ja Unkarit valuuttojen arvo euroa vastaan 2003.

Maastrichtin kriteerit

Maastrichtin sopimuksen artikloissa104c ja 109j ja liitteissä kerrotaan,miten jäsenmaiden kestävä taloudel-linen konvergenssi mitataan.

1) Vuoden ajan ennen jäsenehtojentarkastelua maan inflaatio ei saa ollaenemmän kuin 1,5 prosenttiyksikköäyli kolmen alhaisimman inflaation jä-senmaan inflaatiovauhtien keskiar-von.

2) Vuoden ajan ennen jäsenehtojentarkastelua maan nimellinen pitkäkorko ei saa olla enemmän kuin 2 pro-senttiyksikköä yli kolmen alhaisimmaninflaation jäsenmaan pitkien korko-jen keskiarvon.

3) Julkisen talouden alijäämä ei oleyli kolme prosenttia bruttokansan-tuotteesta.

4) Julkinen velka ei ole yli 60 pro-senttia bruttokansantuotteesta, pait-si jos velka vähenee ja lähestyy vii-tearvoa hyväksyttävällä nopeudella.

5) Valuuttakurssin on pysyttäväERM II:n normaalien vaihteluväliensisällä ilman keskuskurssin devalvaa-tiota.

Kun maan kelpoisuutta rahaliittoonarvioidaan, artiklan 109j mukaanhuomioon otetaan myös markkinoi-den integraatio, maksu- ja vaihtota-seen sekä yksikkötyökustannusten jamuiden hintaindeksien kehitys.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s26

kään maata saavuttamasta Maastrich-tin inflaatiokriteeriä.

Empiirisissä tutkimuksissa Balassa-Samuelson-efektin vaikutus reaalisenvaluuttakurssin vahvistumiseen on ar-vioitu yleensä noin yhdeksi prosenttiyk-siköksi. Jos nimellinen valuuttakurssi onkiinnitetty, valuutan reaalinen vahvistu-minen voi tapahtua ainoastaan kor-keamman inflaation kautta. Periaattees-sa tämä voisi estää inflaatiokriteerin täyt-tämisen, mutta on huomioitava, että vai-kutuksen pitäisi pienentyä ajan myötä.Näin ollen pääosin 1990-luvun aineis-tosta estimoitu reaalisen valuuttakurs-sin vahvistumisen nopeus ei todennä-köisesti kuvaa tilannetta vuosina 2005-2007, jolloin inflaatiokriteerin täyttymis-tä tarkastellaan.

...mutta valuuttakurssin va-kautta pitää odottaa…

Valuuttakurssin vakauden kriteeri mer-kitsee käytännössä vähintään kahtavuotta euroalueeseen kuulumattomil-le maille perustetussa valuuttakurssi-mekanismissa (ERM II) ilman keskus-kurssin devalvaatiota ja “merkittäviä

paineita” valuuttamarkkinoilla. ERMII:n vaihteluväli keskuskurssin ympä-rillä on normaalisti ±15 %. Näin suu-ri vaihtelu esimerkiksi kahden vuodenaikana on tuskin kuitenkaan todiste va-luuttakurssin vakaudesta, ja siksi va-luuttakurssin pitäisi olla suhteellisenlähellä keskuskurssia, ainakin siten,ettei markkinakurssi olisi selvästi kes-kuskurssia heikompi. Valuuttakurssinvahvistumista vaihteluvälin sisällä ei oleaiempien euroarviointien yhteydessäpidetty esteenä rahaliiton jäsenyydel-le. (Valuuttakurssin vahvistumista saat-taa osaltaan selittää edellä mainittu Ba-lassa-Samuelson-efekti, jolloin valuut-takurssin vahvistumisen ei pitäisi joh-taa kilpailukykyongelmiin).

Taulukkoon 2 on listattu uusien jä-senmaiden valuuttakurssijärjestelmät.Suurin osa uusista jäsenmaista on jokiinnittänyt valuuttansa jollain tavallaeuroon, ja ainoastaan Malta sekä Lat-via joutuvat vaihtamaan ankkurivaluut-taa ennen ERM II:een liittymistä.Monet muut maat joutuvat tietenkinpienentämään valuuttansa vaihteluvä-liä selvästi, mikä saattaa tuoda ongel-mia, jos muut talouspolitiikan osa-alu-eet eivät ole sopusoinnussa kiinteän va-

luuttakurssin kanssa. Viron ja Liettu-an valuuttakatejärjestelmä muodostaaoman erikoistapauksensa. Ei olisi var-maankaan järkevää pakottaa näitämaita ensin luopumaan valuuttakate-järjestelmästä, jossa maan oma valuuttaon kiinnitetty hyvin tiukasti euroon1,vain jotta maat voisivat hieman yli kaksivuotta myöhemmin ottaa käyttööneuron. Näin ollen EU:ssa on katsottu,että valuuttakatejärjestelmä on yhteen-sopiva järjestely ERM II:n kanssa ko.maan yksipuolisena sitoumuksena erit-täin kapeisiin vaihteluväleihin.

Rahaliiton jäsenyyttä silmälläpitäenvaluuttakurssin vakauden on oltava to-teutunut jo kahden vuoden ajan. Tämäasettaa selvän rajan sille, milloin en-simmäiset uudet jäsenmaat voisivat liit-tyä rahaliittoon. Jäsenyys ERM II:ssaon mahdollista ainoastaan EU-jäsenyy-den jälkeen eli toukokuusta 2004. Täl-löin valuuttakurssivakautta ja muitakriteerejä voitaisiin tarkastella aikaisin-taan kesällä 2006, jolloin tarkastelusuoritetaan pääosin vuoden 2005 tie-tojen avulla. Ensimmäiset uudet jäsenetvoisivat tällöin liittyä rahaliittoon vuo-den 2007 alusta. Tämä verrattain ki-reä aikataulu edellyttää kuitenkin, ettätalouspolitiikassa pyritään noudatta-maan Maastrichtin kriteerejä jo selvästiennen vuotta 2006.

… ja julkinen talous on var-sin heikoissa kantimissa

Monille maille suurin este rahaliitonpikaiselle jäsenyydelle näyttää olevanjulkisen sektorin epätasapaino. Useim-missa uusissa jäsenmaissa julkisen sek-torin alijäämä on vuonna 2003 selväs-ti yli kolmen prosentin rajan, ja alijää-mät ovat olleet suuria jo usean vuo-den ajan. Esimerkiksi Kyproksella,Maltalla ja Tshekissä vuoden 2003 ali-jäämä oli selvästi yli 5 % BKT:sta. Tu-levat jäsenmaat ovat viime vuosinakasvaneet keskimäärin varsin nopeas-ti, mutta tästä huolimatta julkisen sek-

Taulukko 1. Tulevat jäsenmaat ja Maastrichtin kriteerit.

Maa Inflaatio, yhden- Pitkä korko1 Julkinen Julkinen velkamukaistettu KHI (10/03, %) tasapaino (2003, % BKT:sta)2

(11/03, vuosi- (2003, % BKT:sta)2

muutos %)

Kypros 3,8 – -5,4 63,6Latvia 3,7 7,5 -2,3 19,1Liettua -0,9 6,4 -2,4 22,9Malta – – -7,4 71,7Puola 1,0 (10/03) 6,4 -4,1 44,3Slovakia 10,2 5,0 -5,0 45,0Slovenia 5,3 6,4 -2,0 27,8Tshekki 0,9 3,8 -7,6 30,5Unkari 5,6 6,9 -4,8 57,5Viro 1,2 2,8 0,4 5,5Viitearvo 2,8 5,5 -3,0 60

Lähde: DB Research, Eurostat, EU-komissio

1 10 vuoden korko, lyhyempi korko Latvialla, Liettualla, Slovenialla ja Virolla.2 Pre-Accession Economic Programme.

1 Virossa valuutan kiinnitys on jopa kir-jattu perustuslakiin.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 27

torin alijäämät ovat olleet suuria. Kunotetaan huomioon, että lyhyellä aika-välillä EU-jäsenyys voi itse asiassa lisä-tä menopaineita uusissa jäsenmaissa2,on selvää, että alijäämien nopea pie-nentäminen voi olla hyvin vaikeaa.Tshekin hallitus onkin jo ilmoittanut,että se pyrkii täyttämään alijäämäkri-teerin vasta 2008, ja äskettäin Puolanhallituksen edustajat ovat uumoilleetsamankaltaista aikataulua. Julkisen sek-torin velka on lähes kaikissa uusissajäsenmaissa alle 60 %:n rajan. Alijää-män liian nopea pienentäminen saat-taa vaarantaa tasapainoisen talouske-hityksen, jos julkisten menojen nopealeikkaaminen pienentää liikaa koti-maista kysyntää.

Jäsenyys useimmilla vielävuosien päässä

Taulukossa 1 esitetään tilastotietoja sii-tä, miten tulevat EU-maat täyttävätMaastrichtin konvergenssikriteerit (va-

luuttakurssin vakaus on jätetty taulu-kosta pois). Voimme nähdä, että ai-noastaan Viro täyttäisi tällä hetkelläkaikki kriteerit (lisäksi sen valuutta-kurssi on tietenkin ollut täysin vakaaeuroa vastaan jo usean vuoden ajan).3

Vaikka oletettaisiin, että inflaatio hidas-

tuu suhteellisen nopeasti, kun EU-jä-senyyden välittömät vaikutukset on ohi-tettu, julkisen talouden ongelmat ei-vät korjaantune kaikissa maissa yhtänopeasti.

Näyttää siis todennäköiseltä, että tu-levat jäsenmaat täyttävät Maastrich-tin kriteerit eri aikaan. Täten tuntuuluontevalta odottaa, että maat liitty-vät myös rahaliittoon eri aikoina. Jo-kaisen maan valmius liittyä euroalu-eeseen harkitaan erikseen, ja edelläkäsiteltyjen Maastrichtin kriteerien li-säksi käsittelyssä otetaan huomioonmyös mm. ulkoisen tasapainon ja eri-laisten hintaindeksien kehitys.

Saattaa lisäksi olla, että jonkin uu-den jäsenmaan kohdalla on parempiodottaa jonkin aikaa ennen ERM-II:een tai euroalueeseen liittymistä. Voiolla, että talouksien reaalinen konver-genssi ei ole vielä päättynyt, ja jousta-vampi valuuttakurssi auttaisi tässä pro-sessissa. Reaalinen konvergenssi tar-

Taulukko 2. Tulevien jäsenmaiden valuuttakurssijärjestelmät.

Maa (valuutta) Valuuttakurssi- Viitevaluutta Huomautuksiajärjestelmä

Kypros (punta) Kiinteä valuuttakurssi Euro ±15 % vaihteluvälikeskuskurssin ympärillä

Latvia (lati) Kiinteä valuuttakurssi SDR ±1% vaihteluväliLiettua (liti) Valuuttakatejärjestelmä EuroMalta (liira) Kiinteä valuuttakurssi Valuuttakori

(euro 70%, dollari, punta)Puola (zloty) Kellunta, inflaatiotavoiteSlovakia (koruna)Ohjattu kellunta Euro1

Slovenia (tolar) Ohjattu kellunta Euro1 Keskuspankin tavoitepitää reaalinen valuutta-kurssi vakaana

Tshekki (koruna) Kellunta, inflaatiotavoiteUnkari (forintti) Kiinteä valuuttakurssi, Euro ±15 % vaihteluväli

inflaatiotavoite keskuskurssin ympärillä

Viro (kruunu) Valuuttakatejärjestelmä Euro

1 Epävirallinen viitevaluutta.

Iikka Korhonen ennakoi, että julkisen talouden ongelmat viivyttävät monen uudenEU-jäsenen liittymistä rahaliittoon.

2 Mm. koska jäsenmaan pitää rahoittaaitse 25% koheesio- ja rakennerahastojenprojekteista.

3 Tosin Virossa ei ole 10 vuoden valtionvelkakirjoja. Pienten maiden kohdalla kokopitkien korkojen kriteeri on jossain määrinongelmallinen, koska niissä ei ole kunnol-la toimivia markkinoita velkakirjoille.Osaksi tämä johtuu myös siitä, että mai-den julkinen velka on hyvin pieni.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s28

koittaa tässä yhteydessä lähinnä talou-den rakenteiden muuttumista euro-aluetta vastaavaksi, ei esimerkiksi hen-keä kohti lasketun bruttokansantuot-teen nousua jollekin tietylle tasolle.4 Josrahaliiton tulevien jäsenten talouksienrakenne poikkeaa merkittävästi ny-kyisten jäsenten talouksien rakentees-ta, epäsymmetristen shokkien toden-näköisyys niiden talouksissa kasvaa.Vaikka nykyisenkin euroalueen maidenvälillä on eroja suhdanne- ja inflaatio-kehityksessä, saattaisi eri maiden suh-dannetilanteiden ero kasvaa tällaisessatilanteessa hyvinkin paljon. Sinänsäuseimpien uusien jäsenmaiden talou-det ovat integroituneet jo varsin hyvineuroalueeseen esimerkiksi ulkomaan-kaupassaan. Useimmissa tutkimuksis-sa5 varsinkin Unkarin suhdannevaih-telut ovat olleet hyvin lähellä koko eu-roalueen keskimääräistä sykliä. Toisaal-ta esimerkiksi Baltian maiden suhdan-nevaihtelut eivät näytä korreloivan juurilainkaan euroalueen kanssa. Tämä joh-tunee Baltian maiden pienestä koostaja niiden yksipuolisesta tuotantoraken-teesta.

Uusien jäsenten merkitys ra-haliitolle

Rahaliitto muuttuu luonnollisesti uu-sien jäsenten mukana. Sinänsä esimer-kiksi euroalueen taloudellinen paino-arvo ei paljoakaan kasva. Kansantalo-uksina uudet jäsenmaat ovat hyvin pie-niä. Suurimman tulevan jäsenmaan,Puolan, nimellinen bruttokansantuotevuonna 2002 oli 200,2 miljardia eu-roa, eli 2,8 % nykyisen euroalueen yh-teenlasketusta bruttokansantuotteesta.Viron bruttokansantuote puolestaan oli6,9 miljardia euroa, 0,1 prosenttia eu-

roalueen BKT:sta. Täten uusien jäsen-maiden painoarvo euroalueen talous-kehitystä arvioitaessa on varsin pieni,vaikka ne kasvaisivatkin tulevina vuo-sina nopeammin kuin nykyiset jäsen-maat.

Vaikka uusien jäsenmaiden taloudel-linen painoarvo on melko pieni, mer-kitsee niiden liittyminen rahaliittoonkuitenkin sitä, että erot esimerkiksielintason suhteen kasvavat rahaliitonsisällä. Vuonna 2002uusien jäsenmaidenBKT per capita oli 47prosenttia EU:n keski-arvosta ostovoimapari-teeteilla korjattuna (Eu-rostat 2003). KorkeinBKT per capita on Kyp-roksella, 76 % EU:nkeskiarvosta. Köyhintuleva jäsenmaa on Lat-via, jonka henkeä koh-den laskettu bruttokansantuote oli 35% nykyisten EU-maiden keskiarvos-ta.

On kuitenkin huomioitava, että ny-kyisenkin rahaliiton sisällä on suuriaelintasoeroja sekä maiden että erityi-sesti alueiden välillä. Portugalin ja Krei-

kan BKT per capita oli 2002 71 %EU:n keskiarvosta. Kreikan ja Portu-galin köyhimpien alueiden BKT onselvästi alle 60 % EU:n keskiarvosta.Luxemburgin BKT per capita oli puo-lestaan 189 % EU:n keskiarvosta ja Ir-lannin 125 %. Suuret elintasoerot janiistä osittain aiheutuva suhdannevaih-telujen erilaisuus ei ole merkittävästihaitannut rahaliiton toimintaa tähänasti, eikä ole mitään syytä olettaa, että

uusien jäsenmaiden liit-tyminen muuttaisi tätätilannetta, jos niiden ta-louspolitiikka on kestä-vällä tavalla rahaliitonvaatimusten mukaista.

Kun rahaliittoon liit-tyy uusia jäseniä, euro-järjestelmän päätök-sentekojärjestelmää onmuutettava. Nykyisinmm. korkopäätökset

tekevä neuvosto koostuu euroalueen12 jäsenmaan keskuspankkien pää-johtajista ja Euroopan keskuspankinjohtokunnan kuudesta jäsenestä.EKP:n neuvoston ehdotuksen (EKP2003) mukaan tulevaisuudessa ääni-valta neuvostossa kiertäisi, vaikka

4 Optimistisillakin oletuksilla monienuusien jäsenmaiden BKT per capita saa-vuttaa EU:n keskiarvon vasta 20–30 vuo-den kuluttua, ks. esim. Doyle & Kuijis &Jiang (2001).

5 Ks. esim. Korhonen (2003), Fidrmuc& Korhonen (2003) tai Boone & Maurel(1999).

Julkisen sektorinalijäämistä näyttäämuodostuvan mo-nien uusien jäsen-maiden kompastus-kivi niiden tiellärahaliittoon.

Kuv

a: F

red

Björ

kste

n/K

uvaa

rio.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 29

kaikilla eurojärjestelmän jäsenpankki-en pääjohtajilla olisikin läsnäolo-oike-us neuvoston kokouksissa. Ehdotuk-sen mukaan äänioikeus kiertäisi aluksikahdessa eri maaryhmässä siten, ettäsuurimpien6 viiden maan kesken onjaettavana neljä ääntä, ja muilla mail-la on 11 ääntä. Järjestelmä tulisi voi-maan, kun pääjohtajien lukumääräneuvostossa ylittäisi viisitoista. (Raha-liittoon voisi siis liittyvä vielä kolmeuutta maata, ennen kuin uutta järjes-telmää aletaan käyttää.) Kun kansal-listen keskuspankkien pääjohtajienmäärä nousee 22:een, maat jaetaankolmeen ryhmään. Yhdessä ryhmäs-sä olisi taas viisi suurinta maata, joillaolisi edelleen neljä ääntä. Toisessa ryh-mässä olisi puolet kaikista jäsenmais-ta (suuruuden mukaan), ja näillä olisikäytössään kahdeksan ääntä. Kol-mannessa ryhmässä olisivat jäljellejää-neet maat, ja niillä olisi kolme ääntä.Näin ollen ensimmäisen ryhmän mail-la olisi äänioikeus 80 % ajasta, toisenryhmän mailla 57 % ajasta, ja kolman-nen ryhmän 38 %. EKP:n johtokun-nan jäsenillä säilyisi äänioikeus kokoajan.

Tämän hetken bruttokansantuotteenja rahoitusjärjestelmän koolla arvioidenkaikki nykyiset euroalueen jäsenet oli-sivat ensimmäisessä tai toisessa ryh-mässä. Ainoastaan suurimmat uudetjäsenmaat pääsisivät toiseen ryhmään.Talouksien ja rahoitusjärjestelmienkasvaessa tämä tilanne voi tietenkinmuuttua, mutta tähän kuluu joka ta-pauksessa useita vuosia.

Lopuksi

Uusille EU:n jäsenille liittyminen ra-haliittoon on luonnollinen tapa jatkaataloudellista integraatiota nykyistenEU-maiden kanssa sekä keskenään.Täyden hyödyn saamiseksi maiden ta-louspolitiikan on oltava kestävällä ta-

6 Maiden kokoja vertailtaessa käytettäi-siin indikaattoria, josta 5/6 koostuu maanbruttokansantuotteesta ja 1/6 maan ra-hoituslaitosten yhteenlasketusta taseesta.

valla rahaliiton vaatimusten mukaista.Nykyiset euromaat pystyivät pienen-tämään julkisen sektorin alijäämiäänhyvinkin nopeasti 1990-luvulla raha-liiton jäsenyyden edellä. Vaikka uusi-en jäsenmaiden ongelmat ovat jossainmäärin erilaisia, rahaliiton jäsenyys toi-minee niille ainakin yhtä voimakkaanainsentiivinä talouspolitiikan linjaavalittaessa.�

KIRJALLISUUS

Boone, L. & Maurel, M. (1999), Anoptimal currency area perspective of theEU enlargement to the CEECs, CEPRDiscussion Paper 2119.

Doyle, P. & Kuijs, L. & Jiang, G. (2001),Real convergence to EU levels: CentralEurope from 1990 to the long term, IMFWorking Paper 146/2001.

Euroopan keskuspankki (2003), Neu-voston päätös Euroopan keskuspankki-järjestelmän ja Euroopan keskuspankinperussäännön 10.2 artiklan muuttami-sesta (EKP/2003/1).

Eurostat (2003), Purchasing powerparities and related economic indicatorsfor EU, acceding and candidate count-ries and EFTA, Statistics in Focus 64/2003.

Fidrmuc, J. & Korhonen, I. (2003),Similarity of supply and demand shocksbetween the euro area and the CEECs,Economic Systems, 27, 313–334.

Korhonen, I. (2003), Some empiricaltests on the integration of economic ac-tivity between the euro area and the ac-cession countries, Economics of Transi-tion, 11, 177–196.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s30

Toiveet Euroopan taloudellisesta yh-dentymisestä näyttivät tarjoavan supis-tuvan roolin pienille ja keskisuurilleyrityksille. Kuten v. 1988 ilmestynytCecchinin raportti teki selväksi, Euroo-pan yhdentymisen ennakoidut hyödytperustuivat olettamukselle, että laajo-jen eurooppalaisten markkinoiden luo-minen helpottaisi suurtuotannon etu-jen saavuttamista ja kohottaisi tehok-

kuutta, tuottavuutta ja lopulta työlli-syyden kasvua. Niinpä Cecchinin ra-portti ennusti yrityskauppojen aaltoa,yritysrakenteiden tiivistymistä ja isojen,markkinoita hallitsevien eurooppalais-ten yritysten esiinnousua. Ne tulisivatainakin osittain syrjäyttämään tehotto-

Euroopanyhdentyminen jayrittäjyystaloudenesiinnousu1

David B. AudretschProfessori ja johtajaInstitute for DevelopmentStrategies, Indianan yliopistoBloomington, IN, USAjaResearch FellowCentre for Economic PolicyResearch (CEPR)Lontoo, Englanti

Euroopan yhdentymisen uskottiin

vahvistavan suuryhtiöitä ja

vähentävän pk-yritysten merkitystä.

Tietoon perustuvassa taloudessa

yrittäjyys on kuitenkin lähtenyt

uuteen nousuun.

1 Suomennos: Heikki Taimio.

Professori David B. Audretsch on maailman johtaviayrittäjyyttä tutkineita taloustieteilijöitä.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 31

mammat pk-yritykset, jotka olisivatoptimaalista pienempiä yleiseurooppa-laisilla markkinoilla.

Ehkä Euroopan yhdentymisen yksiparadoksi on, että yhdessä globalisaa-tion suurempien voimien kanssa se onsysännyt eteenpäin yrit-täjyyttä yhdentyneenEuroopan talousmoot-torina. Komission pu-heenjohtajan RomanoProdin (2002) mukaan”Euroopan yhtenäis-markkinoiden unelmatoteutui. Useimmillatuotemarkkinoilla ai-dosti yleiseurooppalai-set markkinat ovat syrjäyttäneet haja-naiset kansalliset markkinat. Yhtenäis-markkinat eivät ole tärkeitä ainoastaansiksi, että ne luovat parempia tilaisuuk-sia suurtuotannon eduille, vaan myössiksi, että ne lisäävät kilpailua. Samaanaikaan kulttuuriemme ja mieltymys-temme erilaisuuden ansiosta yhteis-markkinat eivät ole muuttumassa ho-mogeenisiksi. Nämä yhdentyneet mut-ta kuitenkin monenlaiset eurooppalai-set markkinat muodostavat valtavanmahdollisuuden yrittäjille. Kilpailu jaerilaisuus tarjoavat innovaatioille liike-voiman ja lähteen samalla kun yhte-näisyys tarjoaa suotuisat markkinat uu-sille tuotteille.” Barcelonan huippuko-kouksessa v. 2002 Euroopan unionijulisti, että Euroopasta tulisi tämän vuo-sisadan johtava yrittäjyyteen ja tietoonperustuva talous.

Yrittäjyyden uusi nousu

Toisen maailmansodan jälkeisenä aika-na yrittäjyyden ja yritystoiminnan mer-kitys näytti olevan hiipumassa. Samallakun varoitettiin, että pienyrityksiä pitivarjella sosiaalisista ja poliittisista syis-tä, harvat puolustivat niitä taloudelli-sen tehokkuuden perusteella. Viimevuosina tämä kanta on kääntynyt voi-makkaasti toisin päin. Yrittäjyydestä ontullut taloudellisen ja sosiaalisen kehi-tyksen moottori kaikkialla maailmas-sa. Yrittäjyyden rooli on muuttunut

dramaattisesti siirryttäessä perinteisestäuuteen talouteen.

Sotienjälkeisenä aikana useita akatee-misia aloja ja oppiaineita edustavientutkijoiden sukupolvi keskittyi tunnis-tamaan ongelmia, joihin liittyi tämä

havaittu valintatilanneyhtäältä taloudellisentehokkuuden ja toisaal-ta poliittisen ja taloudel-lisen hajauttamisen vä-lillä. Tutkijat tuottivatvaltavan kirjallisuuden,joka keskittyi kolmeenkysymykseen: (i) Mit-kä ovat yrityskoon jasuurtuotannon tuomat

edut? (ii) Mitä seurauksia oligopolis-tisesta markkinarakenteesta on talou-delliselle hyvinvoinnille, ts. edistääkövai haittaako taloudellista suoritusky-kyä se, että toimialalla on vain koural-linen suuryrityksiä? (iii) Mitä talous-poliittisia johtopäätöksiä voidaan vetääsiitä, että valtava evidenssi osoittaa ta-loudelliseen keskittymiseen johtavansuurtuotannon ja lisääntyneen tehok-kuuden liittyvän toisiinsa?

Tämä kirjallisuus tuotti sarjan pelkis-tettyjä faktoja pk-yritysten roolista so-tienjälkeisenä aikana Pohjois-Amerikas-sa ja Länsi-Euroopassa:

(1) Pk-yritykset olivat yleensä tehot-tomampia kuin suuryritykset. Yhdys-valloissa 1960- ja 1970-luvuilla tehdyttutkimukset osoittivat, että pk-yritys-ten tuotanto oli tehot-tomampaa.

(2) Pk-yritykset mak-soivat työntekijöilleenvähemmän. Sekä Poh-jois-Amerikasta että Eu-roopasta saatu empiiri-nen evidenssi paljastisystemaattisen ja positiivisen yhteydentyöntekijöiden ansiotason ja yrityskoonvälillä (Brown & Hamilton & Medoff1990; Brown & Medoff 1989).

(3) Pk-yritykset harjoittivat vain vä-hän innovaatiotoimintaa. T & k-mit-tareiden mukaan pk-yritysten osuus in-novaatiotoiminnasta oli hyvin pieni.

(4) Pk-yritysten suhteellinen merki-tys oli ajan mittaan pienenemässä

sekä Pohjois-Amerikassa että Euroo-passa.

Sotienjälkeisenä aikana pk-yrityksiäja yrittäjyyttä pidettiin ylellisyytenä, jotalänsimaat ehkä tarvitsivat taatakseenpäätöksenteon hajauttamisen, muttajoka tapauksessa se saavutettaisiin vaintehokkuuden kustannuksella. SekäEuroopasta että Pohjois-Amerikastakoottu systemaattinen empiirinen evi-denssi dokumentoi varmuudella pk-yritysten roolin jyrkän vähenemisen so-tienjälkeisenä aikana.

Niinpä oli erityisen hätkähdyttävää jailmeinen paradoksi, kun tutkijat alkoi-vat dokumentoida, että pk-yritysten väis-tämättömältä kuolemalta näyttänyt ke-hitys alkoi kääntyä 1970-luvulta alkaen.Lovemna & Sengenberger (1991) jaAcs & Audretsch (1993) suorittivatsystemaattisia kansainvälisiä tutkimuk-sia pk-yritysten ja yrittäjyyden uudes-ta noususta Pohjois-Amerikassa ja Eu-roopassa. Näistä tutkimuksista ilmenikaksi keskeistä havaintoa – ensinnä-kin pk-yritysten suhteellinen rooli vaih-telee systemaattisesti maittain, ja toi-seksi useimmissa Euroopan maissa jaPohjois-Amerikassa pk-yritysten suh-teellinen merkitys alkoi kasvaa 1970-luvun puolivälistä lähtien.

Suuryrityksien merkityksen kasvu-trendin kääntyminen kohti pk-yritys-ten uutta nousua ei rajoittunut Poh-jois-Amerikkaan. Itse asiassa saman-lainen trendi havaittiin myös Euroo-

passa. Esimerkiksi Hol-lannissa yksityisten yri-tysten omistajuusastelaski sotienjälkeisenäaikana, kunnes se saa-vutti 0,085:n pohjansav. 1982. Mutta sen jäl-keen tämä laskeva

trendi kääntyi ja nousi 0,10:een v.1988 (Audretsch et al. 2002). Sama-ten pienten teollisuusyritysten työlli-syysosuus Hollannissa nousi 68,3%.sta 71,8 %:iin v. 1978–86; Englan-nissa 30,1 %:sta 39,9 %:iin v. 1979–86; (Länsi-)Saksassa 54,8 %:sta 57,9%:iin v. 1970–87; Portugalissa 68,3%:sta 71,8 %:iin v. 1982–86; Pohjois-Italiassa 44,3 %:sta 55,2 %:iin v.

Toisen maailman-sodan jälkeisenäaikana pk-yritystenmerkityksen nähtiinvähenevän selväs-ti….

…mutta niidenmerkitys alkoikinkasvaa 1970-luvul-ta lähtien.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s32

1981–87, ja Etelä-Italiassa 61,4 %:sta68,4 %:iin v. 1981–87 (Acs &Audretsch 1993). EIMin (2002b) ti-lastot osoittavat, kuinka työllisyys-osuuksilla mitattuna pk-yritysten suh-teellinen merkitys Euroopassa (19maassa) jatkoi kasvuaan vuosien 1988ja 2001 välillä.

Samalla kun kasaantui empiiristä evi-denssiä yrittäjyyden paluusta elintärke-äksi tekijäksi tutkijat alkoivat etsiä se-lityksiä ja kehittää teoreettista pohjaa.Varhaiset selitykset pyörivät kuudenhypoteesin ympärillä:

1. Teknologinen muutos oli vähentä-nyt suurtuotannon etuja teollisuudessa.

2. Lisääntynyt globalisaatio oli teh-nyt markkinoista ailahtelevampia, kunkohdattiin enemmän ulkomaisia kilpai-lijoita.

3. Naisten, maahanmuuttajien, nuor-ten ja vanhojen työntekijöiden lisään-tynyt osallistuminen työmarkkinoillesaattaa suosia enem-män pieniä kuin suuriayrityksiä, koska työelä-män joustot saavat suu-remman painoarvon.

4. Kuluttajien mielty-mysten erkaantuminenstandardoiduista mas-satuotteista kohti tyyliteltyjä ja yksilöl-lisiä tuotteita helpottaa pientuottajienerikoistumista.

5. Säätelyn purkaminen ja yksityis-täminen helpottavat uusien ja pientenyritysten pääsyä markkinoille, jotka oli-vat aikaisemmin suojattuja ja vaikea-pääsyisiä.

6. Innovaatioiden kasvanut merkityskorkeapalkkaisissa maissa on vähen-tänyt suurtuotannon suhteellista mer-kitystä ja sen sijaan edistänyt yritystoi-minnan merkitystä.

Nyttemmin Audretsch & Thurik(2001) ovat kehittäneet Euroopassa jaPohjois-Amerikassa tapahtuneelle yrit-täjyyden uudelle nousulle selityksen,jonka mukaan lisääntynyt globalisaa-tio on siirtänyt suhteellisen edun kohtitietoon perustuvaa taloudellista aktivi-teettia. Konventionaalinen viisaus olisiennustanut, että lisääntynyt globalisaa-tio merkitsisi pienyrityksille vihamieli-

sempää ympäristöä. Caves (1982) väit-ti, että pienyritysten kohtaamat lisäkus-tannukset globalisaatiosta ”muodosta-vat tärkeän syyn odottaa, että ulko-maiset investoinnit ovat pääasiassasuuryritysten toimintaa”.

Empiirinen evidenssi osoitti varmas-ti, että vaikka otettiin huomioon toi-mialoittaiset vaikutukset, ainoa tekijä,joka vaikutti merkittävästi alttiuteen in-vestoida ulkomaille, oli yrityksen koko.Kuten Chandler (1990) päätteli, ”voi-dakseen kilpailla globaalisti yrityksenon oltava iso”.

Pk-yritysten rooli on muuttu-nut

Audretsch & Thurikin (2001) mukaanpk-yrityksistä ei tullut vanhentuneitaglobalisaation tuloksena, vaan pikem-minkin niiden rooli muuttui, kun suh-

teellinen etu siirtyi koh-ti tietoon perustuvaa ta-loudellista toimintaa.Näin on käynyt kahdes-ta syystä. Ensinnäkinperinteisten teollisuu-denalojen suuryrityksetovat menettäneet kilpai-

lukykynsä tuottaa korkeiden kustan-nusten maissa. Toiseksi pienyrityksetsaavat uuden merkityksen ja arvon tie-toon perustavassa taloudessa.

Korkeiden kustannusten alueilla si-jaitsevien suurtuottajien kilpailukyvynmenetys ilmenee siinä, että kun nekohtaavat ulkomaisilla alhaisten kus-tannusten alueilla sijaitsevien tuottaji-en kilpailun, niillä on kolme valinnanmahdollisuutta sen lisäksi, etteivät netee mitään ja menettävät globaalinmarkkinaosuutensa: (1) alentaa palk-koja ja muita tuotantokustannuksia riit-tävästi voidakseen kilpailla ulkomais-ten alhaisten kustannusten tuottajienkanssa; (2) korvata työtä koneilla jateknologialla tuottavuuden kasvattami-seksi; ja (3) siirtää tuotantoa korkei-den kustannusten alueelta alhaistenkustannusten alueelle.

Monet menestyksellisesti sopeutuneeteurooppalaiset ja amerikkalaiset yrityk-

set ovat turvautuneet kahteen viimei-seen vaihtoehtoon. Työvoiman korvaa-minen pääomalla ja teknologialla ja tuo-tannon siirtäminen matalampien kus-tannusten maihin on johtanut yritystentoimintojen karsimiseen niin Euroopassakuin Amerikassakin. Samaan aikaan seon yleensä säilyttänyt monien suuryri-tysten elinkelpoisuuden.

Euroopassa kokemukset ovat olleetsamanlaisia. Kokiessaan painetta säi-lyttää kilpailukykynsä perinteisillä toi-mialoilla, joilla toiminta voidaan siir-tää helposti muualle matalampien kus-tannusten saavuttamiseksi, eurooppa-laiset suuryritykset käyttivät kahta stra-tegista reaktiota. Ensimmäinen oli ku-mota suuremmat palkkaerot Euroo-pan ja matalien kustannusten alueidenvälillä kohottamalla tuottavuutta työtäkorvaavalla pääomalla ja teknologial-la. Toinen oli perustaa uusia tehtaita jatoimipaikkoja Euroopan ulkopuolelle.Molemmille strategisille reaktioille onyhteistä se, että eurooppalaiset lippu-laivayritykset ovat vähentäneet koti-maisia työpaikkoja. Esimerkiksi vuo-sien 1991 ja 1995 välillä saksalaistentehtaiden työllisyys laski 1 307 00:llasamalla kun se kasvoi ulkomaisissa ty-täryhtiöissä 189 000:lla. Kemian teol-lisuudessa kotimainen työllisyys aleni80 000:lla samalla kun saksalaisetkemian yritykset perustivat 14 000 li-sätyöpaikkaa maan ulkopuolella sijait-seviin tehtaisiin. Saksalaisten sähkötek-nisten yritysten työpaikkojen määrä su-pistui 198 000:lla. Autoteollisuuden työ-paikat Saksassa vähenivät 161 000:llasamalla kun alan työpaikkoja lisättiinmaan ulkopuolella 30 000:lla.

Se, että pk-yritysten merkitys kas-vaisi tietoon perustuvassa taloudessa,näyttää sotivan monia tavanomaisia in-novaatioteorioita vastaan.

Innovatiivisten pk-yritysten uusi nou-su herättää kysymyksen: Mistä inno-vatiiviset yritykset, joilla on vain vä-hän tai ei lainkaan t&k-toimintaa,saavat tietopanoksensa? Tämä kysy-mys on erityisen relevantti pienille jauusille yrityksille, jotka itse harjoitta-vat vain vähän t&k-toimintaa muttatuottavat huomattavia innovaatioita

Pk-yritysten merki-tys kasvaa tietoonperustuvassa talou-dessa.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 33

uusilla aloilla kuten bioteknologiassa jatietokoneohjelmistoissa (Audretsch1995). Eräs taloustieteellisessä kirjal-lisuudessa viime aikoina esitetty vas-taus on: muilta, kolmatta osapuoltaedustavilta yrityksiltä tai tutkimuslai-toksilta kuten yliopistoilta.

Miksi tieto saattaisi levitä sen alku-lähteestä? Kirjallisuudessa on tunnis-tettu ainakin kaksi pääkanavaa tai-mekanismia, joiden kautta tietoa le-viää. Molemmat mekanismit pyörivätuuden tiedon käyttöönoton ympärillä.Cohen & Levinthal (1989) esittivät,että yritykset kehittävät kyvyn sovel-taa muissa yrityksissä luotua uutta tek-nologiaa ja pystyvät siten kaappaamaanosan muualla uuteen tietoon tehtyjeninvestointien tuotosta.

Toisaalta Audretsch (1995) ehdottihavaintoyksikön siirtämistä eksogeeni-sesti oletetuista yrityksistä yksilöihinkuten tiedemiehiin, insinööreihin taimuihin tietotyöläisiin – uuden talou-dellisesti arvokkaan tiedon haltijoihin.Kun linssi suunnataan pois yrityksistäkohti yksilöä relevanttina havaintoyk-sikkönä, investointien tuottojen kaap-paamisongelma säilyy, mutta kysy-

mykseksi tulee: Kuinkauuden tiedon haltijat voi-vat parhaiten saada hal-tuunsa tuon tiedon tuotot?Jos tiedemies tai insinöörivoi tavoitella uutta ideaa tie-toa tuottavan yrityksen or-ganisaatiossa ja saada hal-tuunsa suurin piirtein tuontiedon odotetun arvon, hä-nellä ei ole mitään syytä jät-tää yritystä. Toisaalta joshän antaa suuremman ar-von ideoilleen kuin yrityk-sen päätöksiä tekevä byro-kratia, hän saattaa perus-taa uuden yrityksen saa-dakseen tietonsa arvon it-selleen. Niinpä kun tiedostaon tullut yhä tärkeämpituotannontekijä, tiedon le-viämisestä on tullut myöstärkeämpi talouskasvunlähde (Romer 1986). Yrit-täjyys saa uuden merkityk-

sen tietoon perustuvassa taloudessa,koska se toimii avainmekanismina, jon-ka kautta yhdessä organisaatiossa luotutieto tulee kaupallistetuksi toisessa yri-tyksessä.

Perinteisessä taloudessa tuotantopa-nokset olivat suureksi osaksi luonnon-varoja (maata), tehtaita ja laitteita(pääomaa) ja työntekijöitä (työvoi-maa). Näitä yhdistämällä valmistettiintuotteita kuten autoja ja terästä. Sitävastoin yrittäjyystaloutta ajavat aivanerilaiset tuotannonteki-jät – tieto tai ideat. Tie-don tuotanto ja sovel-taminen luo yrittäjyys-taloudessa tuotteita, jot-ka ovat luonteeltaan in-novatiivisia kuten bio-teknologia, tietokone-ohjelmat ja uudet ma-teriaalit. Koska yrittä-jyystalous juontaa kilpailukykynsä tie-topanoksista, jotka luovat innovatiivi-sia tuotteita, oletetaan usein, että siinäon kyse yksinomaan korkeasta tekno-logiasta. Sellainen oletus on väärä, kos-ka se ei ota huomioon luovuutta ja ide-oita, jotka sisältyvät laajaan kirjoon pal-

veluita ja tavaroita, joihin ei sisälly lain-kaan korkeaa teknologiaa.

Yrittäjyystalous Euroopassa

Eurooppalaisten asenne yrittäjyystalo-utta kohtaan on kehittynyt viiden eri-laisen vaiheen kautta. Ensimmäinenvaihe oli kieltäminen. 1980- ja 1990-luvuilla eurooppalaiset poliitikot kat-selivat Kalifornian Piilaaksoa epäileväs-ti. Loppujen lopuksi tämä oli maan-osa, missä Jean Jacques Servan-Schreiber oli v. 1968 varoittanut eu-rooppalaisia ”amerikkalaisesta haas-teesta”, johon sisältyi ”dynamismia, or-ganisaatiota, innovaatiota ja amerikka-laisia jättiyhtiöitä luonnehtivaa pelkää-mättömyyttä”. Koska jättiyhtiöitä tar-vittiin kasaamaan innovaatioihin tarvit-tavat resurssit, Servan-Schreiber puolsi”suuria teollisuusyksiköitä, jotka kyke-nevät niin kokonsa kuin johtonsakinpuolesta kilpailemaan amerikkalaistenjättien kanssa”. Servan-Schreiberinmukaan ”Euroopan tarvitseman teol-lisuuspolitiikan ensimmäinen ongelmaon valita 50–100 yritystä, jotka kas-vettuaan kyllin suuriksi todennäköisim-min nousisivat maailman johtajiksi mo-dernissa teknologiassa omilla aloillaan.Tällä hetkellä me yksinkertaisesti vainannamme amerikkalaisten yhtiöidenylivoiman tuhota teollisuutemme.”

Eurooppa oli tottunut katsomaan At-lantin yli ja kohtaamaan kilpailu-uhan

suurilta monikansallisil-ta yrityksiltä kuten Ge-neral Motors, U.S.Steel ja IBM, eikä ni-mettömiltä ja tuntemat-tomilta vasta peruste-tuilta yrityksiltä sellaisil-la eksoottisilla aloillakuin tietokoneohjel-mistot ja bioteknologia.

Itse asiassa Euroopan komissiolle v.1988 luovutettu Cecchinin raportti do-kumentoi suurtuotannon etuina saa-vutettavat taloudelliset hyödyt, jotkasaavutettaisiin ennakoidusta Euroopanintegraatiosta. Nousevat yritykset ku-ten Apple Computer ja Intel vaikutti-

Euroopassakin onvähitellen havah-duttu yrittäjyysta-louden uuteennousuun.

Kuv

a: S

imo

Vun

neli/

Kuv

aario

.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s34

vat kiinnostavilta, mutta niillä ei uskot-tu olevan riittävää relevanssia kanta-ville voimille auto-, tekstiili-, konepa-ja- ja kemianteollisuudessa, jotka oli-vat Euroopan kilpailukyvyn, kasvun jatyöllisyyden ilmeiset veturit. Piilaaksonkorkeaan suorituskykyyn esitettiin ylei-nen varaus, että se kärsi lyhytnäköi-syydestä, missä pitkän ajan investoin-nit ja sitoumukset uhrattiin lyhytaikais-ten voittojen hyväksi.

Toinen vaihe oli tunnustaminen1990-luvun puolivälissä. Eurooppatunnusti, että Piilaakson yrittäjyystalou-den korkea suorituskyky todellakintuotti kestävää pitkän aikavälin tulos-ta. Suhteellisen edun teoriaan vedot-tiin tyypillisesti tässä vaiheessa. Euroop-pa tarjoaisi autot, tekstiilit ja työstö-koneet. Piilaakso, Route 128 ja Tutki-muskolmio2 tuottaisivat ohjelmistot jamikroprosessorit. Kukin manner eri-koistuisi suhteelliseen etuunsa ja kävi-si kauppaa toisen kanssa. Näin ollenEurooppa piti kiinni perinteisistä insti-tuutioistaan ja politiikoistaan, jotka ka-navoivat resursseja perinteisille keski-tason teknologian aloille.

Kolmas vaihe oli kadehtiminen1990-luvun jälkipuoliskolla. Kun Eu-roopassa työttömyys syöksyi kaksinu-meroisiin lukuihin ja kasvu hiipui, alet-tiin kadehtia Yhdysvaltain kykyä luo-da sekä työpaikkoja että korkeampiapalkkoja. Yhdysvallat ja Eurooppanäyttivät olevan toisistaan etääntyvilläkehitysurilla. Suhteellisen edun peri-aatteen sisältämä erilliset mutta tasa-arvoiset-oppi väistyi dynaamisen suh-teellisen edun periaatteen erilainenmutta parempi-opin tieltä. Yrittäjyys-talouden levitessä Yhdysvalloissa useim-mat poliitikot ilmaisivat epätoivonsa,että eurooppalaiset perinteet ja arvotolivat yksinkertaisesti ristiriidassa yrit-täjyystalouden kanssa.

Neljäs vaihe oli konsensus viime vuo-sisadan lopussa. Eurooppalaiset po-liitikot saavuttivat yksimielisyyden,että yrittäjyystalous ei ainoastaan ol-lut ylivertainen vaan että oli vietäväläpi sitoumus eurooppalaisen yrittä-jyystalouden luomisesta. Nämä eu-rooppalaiset poliitikot katsoivat Atlan-tin yli ja tajusivat, että jos sellaisetpaikat kuin Pohjois-Carolina, Austinja Salt Lake City olivat voineet toteut-taa hyvin tietoista ja kohdennettuapolitiikkaa yrittäjyystalouden luomi-seksi, niin sellaiset kaupungit kuinMünchen ja Randstad (Rotterdaminja Amsterdamin välinen alue) voisivattehdä samoin. Loppujen lopuksi Eu-roopalla oli joukko etuja ja perintei-tä, joita Yhdysvaltain nousevilla yrit-täjyystalouden alueilla ei ollut, esi-merkiksi korkeasti koulutettua ja am-mattitaitoista työvoimaa ja maailman-luokan tutkimuslaitoksia. Lisäksi Eu-roopalla oli valtion, teollisuuden jatyöntekijöiden keskinäisen kumppa-nuuden pitkät perinteet, jotka voitai-siin suunnata uudelleen ja jotka sitensaattaisivat sopia hyvin tietoon perus-tuvalle yrittäjyystaloudelle.

Viides vaihe tulee olemaan saavut-taminen. Vaikkei Eurooppa ehkä ole-kaan vielä saavuttanut tavoitettaan, onolemassa selviä merkkejä yrittäjyysta-louden noususta.

Olisi virhe luulla, että tulollaan olevaeurooppalainen yrittäjyystalous olisiamerikkalaisen vastineensa peilikuva.Molemmille puolille Atlanttia on yh-teistä se, että tietoon perustuva talou-dellinen toiminta luo kasvua ja korkea-palkkaisia työpaikkoja. Mutta Euroop-pa ei osoita mitään merkkejä siitä, ettäse luopuisi vaalimastaan hyvinvointival-tiosta ja sosiaalisista turvaverkoista,jotka ovat Euroopan sosiaalisen kohee-sion kulmakiviä. Eurooppa kuitenkinnäyttää osoittavan, ettei sosiaalisenkoheesion ohjelmien ja yrittäjyystalou-den luomisen välillä ole mitään valin-tatilannetta. Pikemminkin Eurooppaon luomassa oman erilaisen yrittäjyys-taloutensa, joka perustuu sen luonn-ollisille perinteille ja vahvuuksille jakäyttää niitä hyväkseen.�

KIRJALLISUUS

Acs, Z.J. & Audretsch, D.B. (1993),Johtopäätökset, teoksessa Acs, Z.J. (eds.),Small Firms and Entrepreneurship; anEast-West Perspective, Cambridge:Cambridge University Press.

Audretsch, D.B. (1995), Innovationand Industry Evolution, London: MITPress.

Audretsch, D.B. & Thurik, A.R. (1999),Innovation, Industry Evolution and Emp-loyment. Cambridge: Cambridge Uni-versity Press.

Audretsch, D.B. & Thurik, A.R.(2001), What Is New About the NewEconomy: Sources of Growth intheManaged and Entrepreneurial Econo-mies, Industrial and Corporate Chan-ge, 19, 795–821.

Audretsch, D.B. & Thurik, A.R. & Ver-heul, I. & Wennekers, A.R.M. (eds.)(2002), Entrepreneurship: Determi-nants and Policy in a European-USComparison, Boston/Dordrecht: Klu-wer Academic Publishers.

Brown, C. & Medoff, J. (1989), TheEmployer Size-Wage Effect, Journal ofPolitical Economy, 97, 1027–1059.

Brown, C. & Hamilton, J. & Medoff, J.(1990), Employers Large and Small,Cambridge, MA: Harvard UniversityPress.

Caves, R. (1982), Multinational Enter-prise and Economic Analysis, Cambrid-ge: Cambridge University Press.

Chandler, A.D., Jr. (1990), Scale andScope: the Dynamics of Industrial Ca-pitalism, Cambridge, MA: Harvard Uni-versity Press.

Cohen, W. & Levinthal, D. (1989), In-novation and Learning: the Two Facesof R&D, Economic Journal, 99, 569–596.

EIM (2002), SMEs in Europe, Reportsubmitted tot he Enterprise DirectorateGeneral by KPMG Special Services,Zoetermeer: EIM Business a& Policy Re-search.

Loveman, G. & Sengenberger, W.(1991), The Re-emergence of Small-Scale Production: an International Com-parison, Small Business Economics, 3,1–37.

Prodi, R. (2002), ”Uuden eurooppa-laisen yrittäjyyden puolesta”, puhe In-stituto de Empresassa Madridissa7.2.2002.

Romer, P.M. (1986), Increasing Re-turns and Long-Run Growth, Journal ofPolitical Economy, 94, 1002–1037.

Servan-Screiber, J.-J. (1968), TheAmerican Challenge, London: HamischHamilton.

2 Route 128 on Yhdysvaltain Massachu-settsin osavaltiossa Bostonin ja Cambrid-gen kaupunkeja ympäröivä valtatie, jonkavarrelle on keskittynyt sähköteknisen alanteollisuutta. Tutkimuskolmio (”ResearchTriangle”) puolestaan on Pohjois-Caroli-nassa sijaitseva tiedepuisto. (Suom.huom.)

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 35

Maailmantalouden yhdentymiskehitysetenee nopeasti ja muuttaa myös suo-malaisten yritysten kilpailuasemia.Nykyinen 1980-luvun lopulta lähtienkiihtynyt globalisaatio1 poikkeaa selväs-ti aikaisemmasta kehityksestä. Se kos-

kettaa laajalti koko maailmantaloutta,kaikkia maita ja kaiken kokoisia yri-tyksiä. Globalisaation vaikutukset ei-vät ulotu vain talouteen ja kauppaanvaan myös poliittisiin suhteisiin, sosi-aalisiin kysymyksiin, ympäristöön jakulttuuriin.

Maailmankaupan vapautuminen jatalouksien integraatio ovat luoneetedellytyksiä globalisaation nopealleedistymiselle. Väestön muuttoliikkeetovat nykyisessä globalisaatioaallossatuntuvasti vähäisempiä kuin aiemmin.

Pirkko HaavistoOsastopäällikköTeollisuus ja Työnantajat (TT)

Pekka TsupariOsastopäällikköTeollisuus ja Työnantajat (TT)

Globalisaatio jateknologinen muutoskietoutuvatSuomessa yhteen

Suomalaisten yritystenkasvaneet ulkomaisetinvestoinnit ja työ-paikkojen siirtyminenerityisesti ns. kehittyviintalouksiin on herättänytviime aikoina paljonkeskustelua. Artikkelikertoo TT:ssä asiastatehtyjen selvitystentuloksista.

Pirkko Haavisto toimii TT:n kauppapoliittisen sektorin osastopäällikkönä ja PekkaTsupari kansantalousosaston osastopäällikkönä. Kirjoittajat ovat viime vuosien aika-na selvittäneet kansainvälistymisen merkitystä suomalaisyrityksille ja Suomen talou-delle sekä rakentaneet TT:ssä tietokantaa teollisuuden kansainvälisistä operaatioista.

1 Talouden ja yritysten kansainvälistymi-sen näkökulmasta globalisaatiolla tarkoi-tetaan tuotannontekijä- (pääoma, työvoi-ma, teknologia ja tietotaito) ja hyödyke-markkinoiden yhdentymistä. Ensimmäi-nen globalisaatiovaihe ajoittui 1870-lu-vulta ensimmäiseen maailmansotaan.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s36

Sen sijaan kansainväliset investointi- jainformaatiovirrat ovat voimistuneetpääomaliikkeiden vapauttamisen jauusien teknologioiden kehittämisenseurauksena. Tärkeä ero aikaisempaanonkin kuljetus- ja ennen muuta tieto-liikennekustannusten raju alentumi-nen. Uusien teknologioiden myötämyös tuotannon maailmanlaajuinenhajauttaminen on aidosti mahdollista.

Globalisaatio, teknologinen muutosja yritysten verkostoituminen kietou-tuvat vahvasti toisiinsa juuri Suomes-sa. Ei siis ole yllättävää, että keskuste-lu yritysten toimintojen sijaintipaikois-ta ja niihin vaikuttavista tekijöistä onvauhdittunut täälläkin. Kaupan vapau-tumisen ja uusien teknologioiden käyt-töönotto on kiihdyttänyt globalisaatiotaja johtanut vahvaan kysynnän kasvuunmaallemme tärkeillä teollisuuden toi-mialoilla. Suomalaiset yritykset ovattoistaiseksi kyenneet vastaamaan hy-vin globalisaation kiristämään kilpai-luun.

TT:ssä on parin viime vuoden aika-na tehty yritysten kansainvälistymistäja verkostoitumista koskevia selvityk-siä. Näiden selvitysten perusteella joh-topäätöksemme ovat seuraavat:

1. Globalisaation merkitys Suomelleon suurempi kuin eurooppalaisille val-tioille keskimäärin. Tämä on seuraus-ta Suomen pienistä kotimarkkinoista,suuresta vientiriippuvuudesta ja teolli-suustuotannon rakenteesta. Vaikutuk-sia Suomessa lisää myös yritysten pit-källe edennyt verkostoituminen. Mo-nikansallisesti toimivien suomalaisyri-tysten alihankkijat ja sopimusvalmis-tajat joutuvat vastaamaan samoihinkansainvälisen toimintaympäristön pai-neisiin kuin päämiesyrityskin.

2. Globalisaation keskimääräistä suu-remmat vaikutukset Suomelle ovatväistämätön seuraus Suomessa omak-sutusta osaamisintensiivisestä strategi-asta. Tämän strategian mukaisesti yri-tykset, julkinen valta ja tutkimuslaitok-set ovat panostaneet voimakkaasti uu-den teknologian kehittämiseen, joka onkeskeisin muutosvoima nykyisessä glo-balisaatiossa. Suomi kykeni hyödyn-tämään teknologiaintensiivisten toimi-

alojen vahvan kysynnän kasvun 1990-luvulla.

3. Suomi ja suomalaiset yritykset ovatmenestyneet globalisoituvassa maail-mantaloudessa toistaiseksi hyvin. Kan-sainvälistyneet suomalaisyritykset ovatmenestyneet ja kyenneet työllistämäänmyös kotimaassa pa-remmin kuin pelkästäänkotimarkkinoilla toimi-vat yritykset. Kehityksenjatkuminen myönteisenäedellyttää, että Suomes-sa pystytään ylläpitä-mään korkea osaamisenja tutkimuksen taso, toi-miva infrastruktuuri, kilpailukykyinenverotus ja riittävän joustavat työmark-kinat.

Suomen tuotanto ja vientiovat teknologiavaltaistuneet

Ulkomaankaupalla on ollut perinteises-ti suuri merkitys Suomen kansantalou-delle. Maamme kotimarkkinat ovatpienet ja riippuvuus ulkomaakaupastasuuri. Teollisuus on pitkälti riippuvai-nen tuontiraaka-aineista ja yksityinenkulutus tuontituotteista.

Suomen vienti ja suorat sijoitukset ul-komaille ovat kansainvälisesti korke-alla tasolla bruttokansantuotteeseensuhteutettuna. Esimerkiksi vuosina1990–2001 viennin suhde bruttokan-santuotteeseen ylitti maailman keski-arvon noin puolella. Suomesta ulko-

maille tehdyt suorat si-joitukset olivat vastaa-vasti noin kaksinkertai-set keskiarvoon verrat-tuna.

Teknologisen muu-toksen merkitys Suo-men taloudelle on li-sääntynyt. Suomi eri-

koistui tieto- ja osaamisintensiivisillealoille 1990-luvun alussa, ja erityiseksivahvuusalueeksi on noussut juuri tie-to- ja viestintäteknologia. T&k-panossuhteessa bruttokansantuotteeseen kas-voi nopeasti koko 1990-luvun ajan,kun se monissa muissa teollisuusmaissasamaan aikaan alentui. Suomi on ohit-tanut teknologisen kehityksen kärki-maista Saksan, Japanin ja Yhdysvallatmitattuna t&k-menojen osuudellaBKT:sta. Vahvuutena on myös, ettänykyisin maamme nuorten ikäluokki-en koulutustaso on OECD-maidenkorkeimpia ja että tekniikan ja luon-

Globalisaatiolla onsuurempi merkitysSuomelle kuinmonille muillemaille.

Kuvio 1. Suomen korkean teknologian viennin ja tuonnin osuudetkoko viennistä ja tuonnista 1992–2002.

Lähde: Tullihallitus.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 37

nontieteellisten korkeakoulututkinto-jen määrä suhteessa työikäiseen väes-töön on maailman huippua.

Osaamisintensiivisen strategian tu-loksena Suomesta on tullut merkittä-vä uuden teknologian tuotanto- ja vien-timaa (kuvio 1). Tämä on muuttanutvoimakkaasti erityisesti teollisuustuo-tannon rakennetta 1990-luvulla. Sa-maan aikaan elektroniikkateollisuudenkasvaessa myös perinteiset vahvat te-olliset klusterit – metsä-, metallienja-lostus- ja energiateknologiaklusterit –ovat kehittyneet entistä enemmän tek-nologiaan ja osaamiseen perustuviksi.Korkean teknologian tuotteiden vientiylittää nykyisin selvästi niiden tuonnin,ja näiden tuotteiden osuus kokonais-viennistä on kasvanut nopeasti. Suo-mi on yhdessä Ruotsin kanssa enem-män kuin mikään muu maa erikoistu-nut viennissään telekommunikaatiolait-teisiin.

Panostukset tutkimukseen ja koulu-tukseen ovat näkyneet myös vienninrakenteen muutoksena (kuvio 2).Metsäteollisuuden osuus kokonaisvien-nistä on supistunut ja on nykyisin noinneljäsosa. Kone- ja metallituoteteolli-suus oli jo 1980-luvulla noussut mer-kittäväksi vientitulojen lähteeksi. Vie-läkin voimakkaampaa on ollut elekt-roniikka- ja sähköteknisten tuotteidenviennin kasvu 1990-luvulla. Vuonna2002 alan tuotteiden osuus kokonais-viennistä oli 28 prosenttia.

Kehittyvät markkinat vastaa-vat jo viidenneksestä Suomenviennistä ja teollisuuden ul-komaisesta henkilökunnasta

Ylivoimaisesti suurin osa suomalaisyri-tysten viennistä ja ulkomaisista sijoi-tuksista suuntautuu edelleen kehitty-neisiin maihin, mutta kehittyvien mai-den osuus on kasvanut viime vuosinaselvästi. TT teki syksyllä 2003 yritys-tiedustelun, jossa kartoitettiin suoma-laisyritysten toimintaa tärkeillä kehit-tyvillä markkinoilla (TT 2003b). Tie-dustelu kattoi Etelä-Amerikan ja Aasi-an suomalaisyrityksille keskeisiä ja po-

tentiaalisia maita sekä muutamia Eu-roopan maita.2

Selvitys osoitti, että kehittyvien mark-kinoiden vetovoima on lisääntynytmerkittävästi 1990-luvun puolenvälinjälkeen. Suomen vienti kyseisiin mai-hin on noussut jo 20 prosenttiin ko-konaisviennistä, minkä lisäksi suoma-laisyritykset ovat tehneet investointejatuotantotoimintaan ja ostaneet yrityk-siä näissä maissa. Kansainvälistyminenei koske vain isoja yrityksiä, vaan seon suuri haaste etenkin pk-yrityksille.

Yritysten kansainvälistymistä ja si-joittumista voidaan tarkastella myösulkomailla toimivan henkilökunnan jaliikevaihdon perusteella. Suomalais-ten teollisuusyritysten henkilökuntakehittyvissä maissa kolminkertaistuivuosien 1997 ja 2002 välisenä aika-na. Vuonna 2002 se oli noin 43 000henkeä eli noin 20 prosenttia kokoteollisuuden ulkomailla olevasta hen-kilökunnasta. Valtaosa henkilökunnas-

ta on Kiinassa ja Venäjällä, joissa yri-tykset työllistivät kummassakin noin14 000 henkeä. Myös Brasiliassa,Puolassa ja Intiassa on huomattavastihenkilökuntaa suomalaisyritysten pal-veluksessa.

Kiinasta on muodostunut suomalai-syrityksille selkeä keskus Aasiassa, kuntaas Brasilia on Etelä-Amerikan toimin-tojen pääkohdemaa. Venäjän merki-tys suomalaisyrityksille on myös var-sin suuri ja tarjoaa kasvumahdollisuuk-sia myös sellaisille yrityksille, joille Aa-sian markkinat ovat liian kaukana.

Suomalaisyritykset ovat laajentaneettuotannollista toimintaa sellaisissamaissa, joissa niillä on jo aiemmin ol-lut myynti- ja palvelutoimintoja. Tä-män seurauksena sekä tuotanto- ettätutkimus- ja kehityshenkilökunnankasvu on ollut erityisen nopeaa. Vuon-na 2002 näissä maissa koko henkilö-kunnasta 54 prosenttia oli tuotanto-henkilökuntaa, kun vastaava osuusvuonna 1997 oli 41 prosenttia. Muis-sa toiminnoissa, kuten myynnissä,markkinoinnissa ja huollossa työsken-televän henkilökunnan osuus oli vas-taavasti laskenut, vaikka näissä tehtä-vissä työskentelevän henkilökunnanmäärä kaksinkertaistuikin vuosien1997–2002 välillä.

2 Maat olivat Etelä-Korea, Filippiinit,Hongkong, Indonesia, Intia, Japani, Kii-na, Malesia, Singapore, Taiwan, Thaimaa,Vietnam, Argentiina, Brasilia, Chile, Peru,Venezuela, Puola, Turkki ja Venäjä. Tiedothenkilöstöstä ja investoinneista tieduste-lun kohdemaissa saatiin 64 vastanneeltayritykseltä.

Kuvio 2. Suomen tavaravienti tuoteryhmittäin 1960, 1980 ja 2002.

Lähde: Tullihallitus.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s38

Tilastojen3 puuttumisen vuoksi TT:ntiedustelun keskeinen tavoite oli sel-vittää, kuinka paljon suomalaiset teol-lisuusyritykset olivat kaikkiaan inves-toineet kehittyville markkinoille. Suo-malaisyritysten investoinnit näihin mai-hin olivat vuoteen 2002 mennessä yh-teensä 6 200 milj. euroa (kuvio 3).Valtaosa investoinneista oli tehty vii-meisen viiden vuoden aikana. Inves-toinnit keskittyivät voimakkaasti Kii-naan, Venäjälle ja Brasiliaan henkilö-kunnan tavoin. Kiinan osuus oli noinpuolet kaikista investoinneista.

Teknologiateollisuus oli investoinuteniten Kiinaan ja Brasiliaan. Myös met-säteollisuuden osuus investoinneista oliKiinassa varsin huomattava. Venäjä vetipuoleensa metsäteollisuutta ja erityises-ti elintarviketeollisuutta, joka on pe-rinteisesti suuntautunut lähialueille. Sensijaan teknologiateollisuuden osuus Ve-näjälle tehdyistä investoinneista olimelko vaatimaton.

Yritykset arvioivat investointiensa ke-hittyville markkinoille jatkossakin kas-vavan. Erityisesti Taiwaniin, Kiinaan,Venäjälle ja Intiaan suuntautuvien in-vestointien uskotaan lisääntyvän seu-raavan viiden vuoden kuluessa huo-mattavasti. Kokonaisarvio oli, että suo-malaisyritysten investoinnit kehittyvil-le markkinoille kaksinkertaistuvat vii-den seuraavan vuoden aikana. Kiinanosuus tästä olisi runsaat puolet.

Ulkomainen tuotanto tukenutkotimaista toimintaa

Yritysten ulkomaisen tuotannon laa-jentuminen on herättänyt keskusteluasen vaikutuksista kotimaan tuotantoonja työllisyyteen. Varsinkin matalan kus-tannustason maissa tapahtuvaa tuotan-nollista toimintaa on pidetty yleensä hai-tallisena alhaisen tuottavuuden alojentyöllisyydelle kotimaassa.

Kysymykseen siitä, onko suomalais-yritysten laajentunut ulkomainen toi-minta vähentänyt yritysten toimintaaSuomessa, ei voida an-taa yksiselitteistä vasta-usta. Suuntaa-antaviajohtopäätöksiä voidaankuitenkin tehdä tarkas-telemalla kotimaantoi-mintojen työllisyyskehi-tystä sellaisissa yrityk-sissä, jotka toimivatmyös ulkomailla. Kan-sainvälistyneitä yrityksiävoidaan lisäksi verrata sellaisiin yrityk-siin, jotka toimivat ainoastaan koti-maassa.

TT:ssä kysymystä selvitettiin Kehit-tyvät markkinat 2003–tiedustelun yh-teydessä. Kyselyyn vastanneiden 64kansainvälistyneen yrityksen henkilö-

kunta oli kasvanut noin 17 prosenttiavuodesta 1998 vuoteen 2002. Vaikkakasvu oli tapahtunut pääosin ulkomail-la, myös Suomessa näiden yritystenhenkilökunta kasvoi hieman. Pelkäs-tään kotimarkkinoilla toimivissa teol-lisuusyrityksissä henkilökunnan mää-rä oli samana aikana supistunut 4 pro-senttia. Tarkastelu siis osoittaa, ettäkansainvälistyneet yritykset ovat lisän-neet työvoimaansa myös kotimaassa.

Selvityksemme osoitti lisäksi sen, ettäkansainvälistyneet yritykset ovat osaa-misintensiivisempiä kuin pelkästään

kotimarkkinoilla toimi-vat yritykset. Nämä yri-tykset olivat kyenneetlisäämään huomatta-vasti myös t&k-henki-lökuntaa Suomessa.Voitaneenkin väittää,että kansainvälistymi-nen on paremman työl-lisyyspotentiaalinsa li-säksi muuttanut yritys-

ten henkilökunnan rakennetta osaami-sintensiiviseen suuntaan.

Yrityskohtaiseen aineistoon perustu-va tarkastelu tukee kaiken kaikkiaansitä johtopäätöstä, että ulkomaantoi-minta vahvistaa teollisuusyritysten lii-ketoimintaa kokonaisuudessaan ja sa-

3 Suomessa ei ole kattavaa tilastoa suo-malaisyritysten vuosittaisista ulkomaisistainvestoinneista ja investointien kumulatii-visesta kannasta. Käytettävissä olevat ti-lastot eivät ota huomioon esimerkiksi sitä,että yritysten ulkomaisten investointien ra-hoitus tapahtuu usein Suomen ulkopuo-lella sijaitsevien yrityksen omien yksiköidenkautta tai kansainvälisistä lähteistä. Lisäksipääomakantatilastoissa on otettu huomi-oon investointien kuluminen eli poistot; ts.tilasto ei kerro, paljonko yritykset ovat in-vestoineet kohdemaahan kumulatiivisesti.TT rakentaa omien tiedustelujensa avullateollisuuden ulkomaisia investointeja kos-kevaa tietokantaa, joka kuvaa teollisuus-yritysten investointeja eri kohdemaissamukaan lukien yritysostot riippumatta nii-den rahoituslähteestä.

”Suomalaisyritysteninvestoinnit kehit-tyville markkinoillekaksinkertaistuvatviiden seuraavanvuoden aikana.”

Kuvio 3. Kumulatiiviset investoinnit vuonna 2002 ja niiden arvioitu määrävuonna 2007.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 39

malla myös kotimaan toimin-toja. Kasvun ja markkinoidenhakeminen ulkomailta ei olenäin ollen tapahtunut kotimai-sen työllisyyden kustannuksel-la. Toinen tärkeä havainto onse, että yritysten toimiessa me-nestyksellisesti useilla markki-noilla ne ovat kyenneet lisää-mään myös t&k-toimintaan-sa ja vahvistamaan muita pää-konttoritoimintoja Suomessa.

Näihin johtopäätöksiin pitääsisällyttää kuitenkin tiettyjä va-rauksia. Ensinnäkin tarkaste-lujakso on verraten lyhyt jaajoittuu voimakkaan suhdan-nenousun vaiheeseen. Toiseksitarkastelu vaatisi toimialoittais-ta yrityskohtaista analyysiä.Kolmanneksi olisi kiinnostavaaselvittää, mikä merkitys t&k-panostuksilla on yritysten kas-vuun ja työllisyyteen sekä ko-timaassa että ulkomaantoimin-nassa.

Yritykset hakevat in-vestoinneilla kasvu-mahdollisuuksia

Yritysten sijoittumis- ja investointipää-töksiin vaikuttavat monet eri tekijät.Suomalaisissa ja kansainvälisissä tutki-muksissa keskeisinä tekijöinä on pidet-ty mm. läsnäoloa markkinoilla, tuotan-tokapasiteetin lisäystarvetta, keskeistentuotannontekijöiden (esim. raaka-ai-neet, teknologia, työvoima) saatavuut-ta ja edullisuutta, kuljetuskustannuksia,verotustekijöitä ja kaupanesteitä.

TT:n tekemässä suomalaisyritystenulkomaantoimintaa koskeneessa tie-dustelussa suurimpia suomalaiskonser-neja pyydettiin arvioimaan, miten eri te-kijät ovat vaikuttaneet päätökseen pe-rustaa tuotannollinen tytäryritys (TT2001b). Saamamme tulokset eivät poi-kenneet muiden vastaavien selvitystentuloksista.

Vastanneiden 26 konsernin investoin-tipäätöksiin olivat vaikuttaneet keskei-sesti tuotantoketjun loppupäässä syn-

aktiivisesti maailmanlaajui-seen integraatiokehitykseen jasuunnanneet nopeasti toimin-taansa erityisesti kehittyvillemarkkinoille perustamalla jaostamalla tytäryrityksiä. Kehi-tystä ovat vauhdittaneet Suo-men riippuvuus ulkomaankau-pasta ja teknologiavaltainentuotantorakenne. Globalisaa-tion suuremmat vaikutuksetSuomessa ovat seuraus omak-sutusta osaamisintensiivisestästrategiasta. Strategian ensisi-jaiset panostuskohteet ovat ol-leet uuteen teknologiaan liit-tyviä aloja, joiden nopea ky-synnän kasvu on vienyt globa-lisaatiokehitystä nopeastieteenpäin.

Suomalaisyritysten kansain-välistyminen on sekä syventy-nyt että laajentunut. PK-yri-tykset toimivat yhä useamminmonikansallisten yritysten va-navedessä verkostoituneinaalihankkijoina ja sopimusval-mistajina (TT 2001a ja2003a). Suomen on ylläpidet-tävä kansainvälisesti vahvojaosaamiskeskuksia ja -verkos-toja, jotka houkuttelevat kan-

sainvälistyneitä suuryrityksiä sijoitta-maan korkean jalostusarvon toiminto-jaan Suomeen.

Syyt kansainvälistymiseen ovat olleetstrategisia. Yritykset ovat pyrkineetetabloitumaan kasvukykyisille markki-noille ja lisäämään paikallista läsnäolo-aan, mikä helpottaa asiakkaiden tar-peiden havaitsemista. Laajemman asi-akaspohjan lisäksi kansainvälistymi-nen on antanut yrityksille mahdollisuu-den kehittää tietotaitoaan. Tuotannonhajauttaminen edesauttaa myös ulkoi-siin häiriöihin varautumista ja tasaa lii-ketoimintaan liittyviä alueellisia riske-jä. Verotus- ja kustannustekijöillä onollut jonkin verran vaikutusta, muttaselvitysten mukaan niiden painoarvoon ollut muita syitä vähäisempi.

Tähän asti suomalaisyritysten ulko-maantoimintojen laajeneminen on sel-keästi hyödyttänyt Suomea. Kansain-

tyvät edut. Markkinapotentiaali ja ky-synnän kasvu olivat keskeisiä syitä li-sätä tuotantokapasiteettia ulkomailla.Markkinointikanavien hankkiminen,etäisyys asiakkaisiin sekä kuljetuskus-tannukset nousivat myös selvästi esillevastauksista. Paikallista läsnäoloa pidet-tiin niin ikään tärkeänä, sillä vientitoi-minta yksin ei takaa riittävää jalansijaamarkkinoilla. Myös tuotannontekijöi-den edullisuus oli joiltakin osin vaikut-tanut sijoittumispäätökseen. Yritykseteivät kuitenkaan pitäneet minkään yk-sittäisen tekijän painoa ratkaisevana in-vestointipäätöksen syntymiselle.

Johtopäätöksiä

Suomalaisyritysten kansainvälistyminenon kiihtynyt 1990-luvun loppupuolel-ta alkaen. Yritykset ovat osallistuneet

Pirkko Haaviston ja Pekka Tsuparin mielestä Suomi ja suo-malaiset teollisuusyritykset ovat toistaiseksi menestyneet glo-baalissa kilpailussa hyvin. Jatkossakin on kyettävä ylläpitä-mään korkea osaamisen ja tutkimuksen taso, toimiva infra-struktuuri, kilpailukykyinen verotus ja riittävän joustavat työ-markkinat.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s40

välistyneet yritykset eivät ole vähentä-neet henkilökuntaansa kotimaassa ul-komaantoimintojen laajentamisenvuoksi. Erityisesti näiden yritystent&k-henkilökunta on kasvanut voi-makkaasti myös Suomessa, kun taasyksinomaan kotimarkkinoilla toimivatyritykset ovat viimeisen viiden vuodenaikana hieman vähentäneet henkilö-kuntaansa.

Globaalisti toimivat yritykset voivatoptimoida ja sijoittaa tuotantoproses-sinsa eri toimintoja sinne, mihin ne onkokonaisuuden kannalta järkevintä si-joittaa. Etäisyys pääasiakkaista ja kas-vavista markkinoista asettaa Suomenlähtökohtaisesti epäedulliseen asemaanlopputuotteiden valmistusmaana. Mo-nien yritysten siteet Suomeen ovat hei-kentyneet viime vuosina, koska niidenomistus on kansainvälistynyt ja avain-tehtäviin on rekrytoitu ulkomaalaisiatyöntekijöitä. Tämän vuoksi riski pää-konttoritoimintojen siirtämisestä poisSuomesta on kasvanut viime vuosinaselvästi (TT 2002).

Suomen vahvuudet globaalitaloudenkilpailuympäristössä eivät ole itsestäänpysyviä. On muistettava, että kansain-välistynyt yritys pystyy toimintoja siir-tämällä säilyttämään kilpailukykynsä,vaikka yksittäinen kansantalous senmenettäisikin. Suomi ei juuri pysty vai-kuttamaan yleiseen globalisaatiokehi-tykseen ja kasvavien markkinoiden si-jaintiin. Yritysten kilpailuetuja voidaanvahvistaa ja luoda uusia ainoastaanuseiden toimenpiteiden yhdistelmänä.Tämän vuoksi huomio on kiinnitettä-vä sellaisiin tekijöihin, joihin voimmekotimaisella päätöksenteolla vaikuttaa.

Tuotantokustannukset ja verotus ovatkeskeisiä yritysten sijaintiin vaikuttaviatekijöitä, joihin pystymme omilla rat-kaisuillamme vaikuttamaan. Suomenyhteisö- ja pääomaverotus oli 1990-luvun alun verouudistuksen jälkeenkilpailukykyinen. Viime aikoina Suo-mi on menettänyt tässä suhteessa sel-västi suhteellista etuaan, koska muissamaissa yritys- ja pääomaverotusta onkevennetty. Suomen tuloverotus ei olekoskaan ollutkaan kansainvälisesti kil-pailukykyistä, eivätkä viime vuosien

veronalennukset ole muuttaneet tilan-netta, sillä useissa keskeisissä kilpaili-jamaissa verotusta on kevennetty vie-lä tuntuvammin.

Verotustekijöiden vaikutus kilpailu-kykyyn todennäköisesti korostuu tu-levaisuudessa EU:n laajentumisen seu-rauksena. Etenkin lähialueilla sijaitse-vien uusien jäsenmaiden huomattavastiSuomea alhaisempi veroaste luo yri-tyksille paineita arvioida toimintojensasijoittamista uudelleen.

Suomen korkeaa koulutustasoa jat&k-panostuksia on perinteisesti totut-tu pitämään kilpailuvalttina, ja niidenon nähty houkuttelevan maahammekorkean jalostusarvon toimintoja.Osaamisemme ei kuitenkaan ole yli-voimaista, sillä myös monissa muissamaissa panostukset osaamiseen ovatkasvussa.�

KIRJALLISUUS

Kaikki alla luetellut julkaisut löytyvätInternet-osoitteesta www.tt.fi/julkaisut.

TT (2001a), Kohti strategisia yritys-verkostoja, osaraportti I, Teollisuudenverkottumisen yleiskatsaus.

TT (2001b), Suomalaisyritysten ulko-maantoiminta: Suurten suomalaistenkonsernien toiminta ulkomailla ja lähi-vuosien kehitysnäkymät.

TT (2002), Lähtevätkö pääkonttoritSuomesta?

TT (2003a), Kohti strategisia yritys-verkostoja, osaraportti II, Lisäarvoa luo-vat verkostot.

TT (2003b), Teollisuuden ulkomaan-toiminta: Löytyykö kasvu kehittyviltämarkkinoilta?

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 41

Esiin ryöpsähtäneessä globalisaa-tiokeskustelussa on hyvinvointivaltiontulevaisuus ollut monien mielessä kes-keinen huoli. Kiitos globalisaation ovattoiset taas olleet valmiita heittämäänkevyet mullat koko hyvinvointivaltiol-le. Esimerkiksi Kansantaloudellisen ai-kakauskirjan tammikuussa 2004 pide-tyn 100-vuotisjuhlan paneelissa julistiBjörn Wahlroos hyvinvointivaltion sie-lunmessua jo vähän niin kuin arkunpäältä.

Wahlroos väitti eurooppalaisen hyvin-vointivaltion rakentajien, joita kaikkiahän kutsui sosiaalidemokraateiksi, lan-

Jukka PekkarinenJohtajaPalkansaajien tutkimuslaitos

Hyvin-vointivaltioja globalisaatio

genneen omaan ansaansa. Vapautta-malla pääomaliikkeet ja siirtämällä ra-hapolitiikan sekä suuren osan muuta-kin talouspoliittista toimivaltaa EU:lleovat kansalliset talouspoliittiset päätök-sentekijät luopuneet oma-aloitteisestiniistä verotuloista ja muista kansanta-louden sääntelymahdollisuuksista, joi-ta kansallisen hyvinvointivaltion ylläpitoedellyttää.

Tämä väite ei ole vain Wahlroosinvaan pikemminkin yleisesti omaksut-tu. Wahlroos vain esittää sen kärjek-käämmin ja eri tavalla arvottaen kuinuseimmat muut. Mutta myös monet

KOLUMNI

Globalisaation eteneminen

edellyttää sekä kansainvälistä

yhteistyötä sen hallitsemiseksi

että hyvinvointivaltion

uudistamista.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jukka Pekkarinenei hyväksy väitettä, että globalisaatio romuttaa hyvinvoin-tivaltion.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s42

hyvinvointivaltion kannattajat pitävätglobalisaatiota projektilleen vieraana,sitä uhkaavana voimana.

Tällainen näkemys, jonka mukaanglobalisaatio muodostaa ulkopuolisenuhan hyvinvointivaltiolle, on kuitenkinkahdella tapaa perusteeton. Se ei en-siksikään anna oikeaa kuvaa hyvinvoin-tivaltion historiasta. Toisaalta se pro-jisoi hyvinvointivaltion ja globalisaati-on välisen suhteen vääristyneellä tavallamyös tulevaisuuteen.

Globalisaatio ei suinkaan ole uusi asia.Taloudellisen integraation historia onpäinvastoin pitkä. Hyvinvointivaltionnousu on puolestaan ollut taloudelli-sen integraation erottamaton seuralai-nen. Teollisuusmaissa ulkomaankaup-pariippuvuus ja julkiset hyvinvointime-not ovat kasvaneet käsikädessä. Kysymys onollut pohjimmiltaan sii-tä, että hyvinvointival-tion suojaverkkoa ontarvittu vakuutusjärjes-telmänä. Tällaista kan-salaiset ovat edellyttä-neet ollakseen valmiitahyväksymään ne riskit, joita kansan-talouden avautuminen suuremman ta-loudellisen tehokkuuden vastapainok-si merkitsee.

Ulkomaankauppariippuvuuden kas-vun myötä yksittäisen maan tuotanto-rakenne muuttuu entistä häiriöalttiim-maksi. Työntekijän epävarmuus työ-paikkansa ja ammattinsa pysyvyydes-tä kasvaa. On siten ymmärrettävää,että taloudellisen integraation hyväk-syttävyys edellyttää hyvinvointivaltionturvaverkkoa.

Turvaverkon vaatimus on ollut voi-makkainta niissä maissa, joissa ihmi-set ovat kasvaneet sosiaalisesti ja kult-tuurisesti yhteen tietyn, pienen maan-tieteellisen alueen kanssa ja työvoimanalueellinen liikkuvuus maan sisällä tairajojen yli on ollut vähäistä. Tätä taus-taa vasten ymmärtää, että hyvinvoin-tivaltiosta on tullut nimenomaan eu-rooppalainen projekti.

Yhdysvallat taas on maahanmuutta-jien yhteiskunta. Siellä sosiaalisenaperinteenä on ollut, että aktiiviväestö

siirtyy sinne, missä on töitä. Niinpäsosiaaliturva rajoittui Yhdysvalloissaminimitasolle, lähinnä vanhuksiin, yk-sinhuoltajaperheisiin sekä tiukasti tar-veharkintaiseen minimiturvaan suora-naisen hädänalaisuuden lieventämisek-si. Laajamittaisen hyvinvointivaltio-tur-vaverkon vaatimusta on Yhdysvallois-sa ollut omiaan lieventämään sekin, ettämaa on aina ollut taloudellisesti aikasuljettu. Ulkomaisen riippuvuuden ta-loudellisia riskejä ei ole tiedostettu sielläyhtä voimakkaasti kuin pienemmissämaissa Atlantin tällä puolen.

Eurooppalainen hyvinvointivaltio eiparhaimmillaan ole suinkaan ollut ta-loudellisen tehokkuuden este. Sen tar-joama turvaverkko on mahdollistanutriskinoton sekä vähentänyt vastarintaa

ja pelkoja tuotantora-kenteen muutoksia koh-taan. Julkiset koulutus-, terveydenhoito- ja so-siaalipalvelut ovat tuke-neet väestön laajamit-taista työhön osallistu-mista ja tuottavuudenkasvua. Hyvinvointival-

tio on ollut globalisaation veli, ei senvihollinen.

Globalisaatio ja hyvinvointivaltio ovatsiis edenneet Euroopassa käsi kädes-sä. On syytä lähteä siitä, että niidenkeskinäinen sidos pätee vastakin.

On toisin sanoen vaikea hyväksyäväitettä, että globalisaatio romuttaahyvinvointivaltion. Jos epäusko sosi-aalisen turvaverkon pitävyyteen alkaahallita eurooppalaisten tajuntaa, on to-dennäköisin vastareaktio pikemmin-kin poliittisen mielipideilmaston kään-tyminen globalisaatiota vastaan. Ensivaiheessa joutuu vaikeuksiin euroop-palainen integraatio, toisessa vaiheessaehkä koko tavaroiden, palvelusten japääomien vapaaseen liikkuvuuteen pe-rustuva kansainvälinen talousjärjestel-mä.

Tällainen protektionismin vastaiskumerkitsisi pahaa taka-askelta taloudel-lisen hyvinvoinnin kannalta. Myös senpoliittiset, sosiaaliset ja kulttuurillisetseuraukset voisivat olla kohtalokkai-ta.

Globalisaation ja hyvinvointivaltionsymbioosia on siis vaalittava tulevai-suudessakin. Tämä puolestaan aset-taa ehtoja sekä globalisaatiolle että hy-vinvointivaltiolle. On toisin sanoen te-hostettava kansainvälistä yhteistyötäglobalisaation hallitsemiseksi – kan-sainvälisen kauppajärjestelmän vääris-tymien korjaamiseksi, finanssikriisientorjumiseksi, talouspolitiikan koordi-noimiseksi, haitallisen verokilpailunestämiseksi jne.

Mutta globalisaation tehokkaammanhallinnan lisäksi on toisaalta löydyttä-vä valmiutta myös hyvinvointivaltionuudistamiseen. Sosiaalisesta turvaver-kosta ei saa tulla este kansainvälisenvaihdannan etujen hyväksi käytölle.Hyvinvointivaltion on päinvastoin pys-tyttävä vahvistamaan ihmisten edelly-tyksiä uudistaa osaamistaan sillä tavoinettä he pystyvät ottamaan uusista tilai-suuksista vaarin.

Tällainen toimiva muutosturva edel-lyttää hyvää sosiaaliturvaa yllättävien,eri kansalaisryhmiä eri tavalla koske-vien muutosten ja häiriöiden vaikutus-ten pehmentämiseksi sekä ihmistenmuutosvalmiuden vahvistamiseksi.Mutta mitä pidemmästä tarkasteluho-risontista on kysymys, sitä tärkeäm-mäksi muodostuu tällaisen passiivisentoimeentuloturvan ohella se, että ih-misiä tuetaan niiden uusien taitojen javalmiuksien, useissa tapauksissa myösuusien asuinympäristöjen, hankkimi-sessa, joita taloudellisen muutoksentarjoamien uusien mahdollisuuksienhyväksi käyttö edellyttää. Tässä aktii-vituessa on paljolti kysymys julkisistapalveluista – koulutuksesta, sosiaalipal-veluista, asuntopolitiikasta sekä vastaa-vista yhteiskunnan kädenojennuksis-ta.�

Euroopassa “hyvin-vointivaltio on ollutglobalisaation veli,ei sen vihollinen”.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 43

Korot 1997:01–2003:12

Työttömyysaste Suomessa 1995:01–2003:12Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja1995:01–2003:11

Suhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan1995:01–2004:01

Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita1995:01–2004:01

Lähde: Suomen Pankki.Lähde: Eurostat, Tilastokeskus.

Lähde: Tilastokeskus.Lähde: Tilastokeskus.

Lähde: Teollisuus ja Työnantajat, Tilastokeskus.Lähde: Conference Board, Euroopan komissio.

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä

Inflaatio Suomessa ja euroalueella1997:01–2003:12

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s44

Tilauskortti lähetetään osoitteeseen:Palkansaajien tutkimuslaitos / Tilaukset tai faxilla numeroon:Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332

Tilaus 2004Tilaan Talous & Yhteiskunta -lehden vuosikerran hintaan 20,00 €

Tilaukseni on vuositilaus kestotilaus

Toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite

Nimi

Nimi

Uusi toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Uusi laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Osoitteenmuutos lähetetään osoitteeseen:Palkansaajien tutkimuslaitos tai faxilla numeroon:Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332

Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite

Osoitteenmuutos

P a l k a n s a a j i e n t u t k i m u s l a i t o k s e nj u l k a i s u t

T a l o u s & Y h t e i s k u n t a- l e h t iTalous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajientutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoit-teena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtai-sen kehityksen taustoja sekä herättää keskusteluakansantaloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyk-sistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTTKatsaus.Lehden toimitus p. 09-2535 7349.

Tilaukset p. 09-2535 7338.

Tu t k i m u k s i aTutkimuksia-sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimus-ten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvis-ta tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joidenvälityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotusvälineilleja suurelle yleisölle. Hinta 13,50 €.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

Ty ö p a p e r e i t aTyöpapereita-sarjassa esitellään meneillään olevientutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain-väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita.Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaan myösverkossa laitoksen kotisivuilla.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

WWW.LABOUR.FI

Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla onajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta,tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista.Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta-lehden pääkirjoitukset ja sisällysluettelot, laitoksenlehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuviakolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivatkotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laajataloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina jakuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaati-osta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisestataloudesta.

Pitkänsillanranta 3A, 6.krs 00530 Helsinki Finland

p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330)fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332)www.labour.fi

Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaakansantaloudellista tutkimusta, seuraataloudellista kehitystä ja laatii sitä koskeviaennusteita. Laitos on perustettu vuonna1971 Työväen taloudellisen tutkimuslai-toksen nimellä ja on toiminut nykyisellänimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuk-sen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinentalous, makrotalous ja talouspolitiikka.Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitääkannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikkiSuomen ammatilliset keskusjärjestöt,SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osanäiden jäsenliitoista.

M

Vuosikerta20,00 €Irtonumero 6,50 €

ISSN 1236-7206