1

Sisällysluettelo

Esipuhe – ” Jotta ekonomilla on arvonsa.” ............................................................................................. 3

Tiivistelmä ...................................................................................................................................................... 4

English Summary.......................................................................................................................................... 6

Sammandrag på svenska ............................................................................................................................. 8

1 Johdanto ................................................................................................................................................... 10

1.1 Raportin tausta, tavoitteet ja toteutus ........................................................................................................ 10

1.2 Tutkimuksen vastaajat ............................................................................................................................... 10

1.3 Tutkimuksen ja raportin toteutus ............................................................................................................... 14

2 Tohtorikoulutus kauppatieteellisellä alalla Suomessa ................................................................... 16

2.1 Tohtorikoulutuksen taustaa kauppatieteellisellä alalla .............................................................................. 16

2.2 Tohtoriopintojen kesto ............................................................................................................................... 17

2.3 Jatko-opintoihin hakeutumisen motivaatiotekijät ...................................................................................... 18

2.4 Tohtoriopintojen rahoitus .......................................................................................................................... 20

3 Työmarkkinatilanne ja tohtorien työllistyminen – kuinka yhteys opintojen ja työelämän

välillä muodostuu? ..................................................................................................................................... 23

3.1 Työmarkkinatilanne ja sijoittuminen työmarkkinoille .............................................................................. 23

3.2 Työnantajat ja työtehtävät ......................................................................................................................... 24

3.3 Tutkinnon merkitys työnhaussa ja työelämässä ........................................................................................ 26

3.4 Palkkaus ..................................................................................................................................................... 29

3.5 Kauppatieteiden tohtoreiden varhaisella työuralla koettu työttömyys ...................................................... 30

4 Tohtorikoulutuksen kehittäminen työelämää vastaavammaksi .................................................. 32

4.1 Jatko-opiskeluun liittyvät mielipiteet ........................................................................................................ 33

4.2 Väitöskirjatyöhön liittyvät mielipiteet ....................................................................................................... 33

4.3 Ohjaajan osaamiseen liittyvät mielipiteet .................................................................................................. 35

4.4 Vertaistuki ja yhteisöllisyys....................................................................................................................... 35

4.5 Tyytyväisyys tutkintoon ............................................................................................................................ 35

4.6 Työn ja koulutuksen keskinäinen vastaavuus ............................................................................................ 37

4.7 Mitä kauppatieteellisessä tohtorikoulutuksessa tulisi huomioida paremmin? ........................................... 38

4.8 Avoin palaute tohtorikoulutuksesta – ”joskus oli vaikeaa ja joskus erittäin vaikeaa, joskus naurattikin” 40

5 Johtopäätökset ja yhteenveto ............................................................................................................... 41

Lähteet .......................................................................................................................................................... 44

Liite: Kyselylomake ................................................................................................................................... 45

2

Kuvioluettelo

Kuvio 1 Vastaajat yliopistoittain, % ................................................................................................................ 12

Kuvio 2 Yliopistokohtainen vastausaste vuosina 2010 ja 2011, % ................................................................. 13

Kuvio 3 Vastaajat ikäluokittain, % .................................................................................................................. 13

Kuvio 4 Raportin kuvaus ja eteneminen .......................................................................................................... 15

Kuvio 5 Tohtoritutkinnon kesto vuosina, % vastaajista .................................................................................. 17

Kuvio 6 Väitöskirjatutkimukseen käytetty aika, % vastaajista........................................................................ 18

Kuvio 7 Jatko-opintoihin hakeutumiseen vaikuttaneet motivaatiotekijät, % vastaajista ................................. 19

Kuvio 8 Tohtoriopintojen rahoitusmuodot, % vastaajista ............................................................................... 21

Kuvio 9 Työmarkkinatilanne vastaajien keskuudessa kyselyhetkellä, % ........................................................ 24

Kuvio 10 Päätyönantaja kyselyhetkellä, % ..................................................................................................... 25

Kuvio 11 Pääasiallisin tehtävien luonne, % työssä olleista vastaajista ........................................................... 26

Kuvio 12 Valmistumisen jälkeiset muutokset työelämässä, % vastaajista ...................................................... 28

Kuvio 13 Bruttopalkka vuosina 2011 ja 2013 Aarresaaren uraseurannan KTT -aineistossa, € ...................... 29

Kuvio 14 Saanut lisää palkkaa tohtorin tutkinnon ansiosta, % ....................................................................... 30

Kuvio 15 Työllistymistä vaikeuttavat tekijät (keskiarvo) ............................................................................... 31

Kuvio 16 Mielipiteitä tohtorinkoulutuksesta: kolmen mittauskerran tulokset (keskiarvo) ............................. 32

Kuvio 17 Tyytyväisyys tohtorikoulutukseen (keskiarvo) ................................................................................ 36

Kuvio 18 Nykyisen työn vaatimustason vastaavuus yliopistolliseen koulutukseen, %................................... 37

Kuvio 19 Tohtorinopinnoissa oppimien asioiden hyödyntäminen nykyisessä työssä, % ............................... 38

Kuvio 20 Keskimääräiset arviot asioista, jotka tohtorikoulutuksessa tulisi huomioida. 1=ei lainkaan,

6=erittäin paljon............................................................................................................................................... 39

Taulukkoluettelo

Taulukko 1 Kauppatieteellisen tohtoritutkinnon suorittaneiden lukumäärä vuosina 2010 ja 2011, lkm ........ 11

Taulukko 2 Työmarkkinatilanne 6 kk ennen, 6 kk jälkeen valmistumisesta ja tutkimushetkellä, % .............. 23

Taulukko 3 Tohtoriopintojen koetut hyödyt ja haitat ...................................................................................... 27

Taulukko 4 Tyytyväisyys tutkintoon kahtena tarkasteluperiodina (2013 ja 2011) ......................................... 36

3

Esipuhe – ” Jotta ekonomilla on arvonsa.”

Suomen Ekonomiliitto – Finlands Ekonomförbund – SEFE ry pyrkii tavoitteellisesti siihen, että

kauppatieteellisen tutkinnon suorittaneet työllistyvät laadukkaasti ja kohtaavat työmarkkinoilla

ansaitsemaansa korkeaa arvostusta. Tässä uraseurantaraportissa tarkastellaan tohtoreita, joiden

väittelystä on kulunut 2-3 vuotta. Tässä raportissa aineistona ovat vuosina 2010 ja 2011

valmistuneet tohtorit. Tohtoreiden määrä kauppatieteellisellä alalla on kasvanut jatkuvasti ja tästä

syystä myös työttömyys tohtoreiden keskuudessa on lisääntynyt. Tämä on lisännyt painetta SEFEn

koulutuspoliittisiin tavoitteisiin, jotta kauppatieteiden tutkinnot vastaavat työelämän tarpeita myös

tulevaisuudessa.

Raportin esitystapaa on muutettu edellisistä vuosista – ensimmäisessä osiossa johdatetaan lukija

raportin tavoitteeseen ja kohderyhmään, toisen osion tarkoituksena on tutustua kauppatieteellisen

alan tohtoriopintoihin Suomessa, kolmannen osion tarkoituksena on tarkastella

työmarkkinatilannetta ja tohtoreiksi valmistuneiden työllistymistä ja siinä myös pohditaan kuinka

yhteys opintojen ja työelämän välillä on onnistuttu muodostamaan. Neljäs kappale käsittelee niitä

asioita, jotka tutkimukseen vastaajat ovat nostaneet kehitettäviksi tekijöiksi. Viidennessä

kappaleessa esitetään raportin kannalta tärkeimmät analyysit ja muodostetaan aineistoa kuvaavat

johtopäätökset.

Raportti on laadittu yhteistyössä SEFEn tutkimuspäällikkö Juha Oksasen ja koulutuspoliittinen

asiamies Suvi Erikssonin kanssa, ja sen tarkoituksena on toimia yhtenä palasena nykyisessä ja

tulevassa uraseurannassa.

Olen opiskellut kauppatieteitä kahdessa suomalaisessa yliopistossa, Itä-Suomen sekä Turun

yliopistoissa. Valmistuin Turun kauppakorkeakoulusta 2013 ja syksyllä 2014 tekemäni pro gradu –

tutkielma saa jatkoa väitöskirjatyön muodossa. Tästä syystä tohtorien uraseuranta-aineisto on

itselleni ajankohtainen ja kiinnostava myös henkilökohtaisesti. Työllisyys ja työllistyminen tämän

hetkisessä markkinatilanteessa huolestuttavat, ja tästä syystä tutustuminen tilastollisesti tohtoreiden

työllistymiseen on herättävää. Toivottavasti raportti tarjoaa myös lukijalle mielenkiintoista tietoa

kauppatieteellisten tohtoreiden työllistymisestä sekä raportti auttaa kehittämään kauppatieteellistä

koulutusta työelämää vastaavaksi myös tulevaisuudessa.

Helsingissä, syyskuussa 2014

Suvi-Tuuli Helin, KTM

4

Tiivistelmä

Uraseurantatutkimus on akateemisten rekrytointipalveluiden Aarresaari-verkoston kehittämä

tutkimusmalli. Sen tarkoituksena on kartoittaa tohtorikoulutuksen suorittaneiden työmarkkinoille

sijoittumisen varhaisen työuran kehitystä, laatua, tarkoituksenmukaisuutta sekä tyytyväisyyttä

suoritettuun tutkintoon. Tohtoreiden uraseurantakysely lähetetään jatkotutkinnon suorittaneille 2-3

vuotta sen jälkeen, kun tutkinto on suoritettu. Valtakunnallinen uraseurantakysely kokoaa yhteen

sekä yliopistokohtaista että valtakunnallisesti vertailukelpoista tietoa. Suomen Ekonomiliitto on

lunastanut Aarresaari-verkostolta itselleen kauppatieteiden tohtoreiden aineiston tarkempaa

raportointia varten. Raportin tarkoituksena on tarjota myös mielenkiintoista vertailutietoa muihin

aloihin verrattuna.

Viime vuosien aikana tohtorin tutkinnon suorittaneiden määrä on kasvanut merkittävästi. Tämä

trendi on johtanut myös työttömien tohtorien lukumäärän kasvuun. Tämä tekee tohtorin tutkinnon

suorittaneiden työhön sijoittumisen sekä koulutuksen ja työn vastaavuuden jatkuvasta seurannasta

entistä tärkeämpää.

Akateemisten ura- ja rekrytointipalvelujen Aarresaari-verkosto aloitti valtakunnallisen

tohtoriseurannan keväällä 2007. Yhtenä osana tutkimusta kerättiin myös työnantajien näkemyksiä

tohtoreiden työmarkkinoista. Kyselyn kohteena ovat tohtorikoulutetut, joiden valmistumisesta on

kulunut 2-3 vuotta. Kyselyn tutkimuksen kohteena ovat vuosina 2010 ja 2011 valmistuneet tohtorit.

Työllistymistä on tarkasteltu kolmena eri ajankohtana, kuusi kuukautta ennen valmistumista, kuusi

kuukautta valmistumisen jälkeen sekä kyselyhetkellä keväällä 2013, 2-3 vuotta valmistumisesta.

Pääasiallisesti kauppatieteiden tohtorit työllistyvät hyvin, vaikka työllistymisen toimialaisuus onkin

vielä nykyisellään melko vinoutunutta. Edelleen yliopisto ja julkinen sektori työllistävät

valmistuneista tohtoreista suurimman osan, eikä varsinkaan suomalaisiin pk-yrityksiin näytä

valuvan tohtoreita. Niiden kehittymisessä ja mahdollisuuksien arvioinnissa voisi olla vähintäänkin

hyödyllistä käyttää tutkimusapuna tohtoriopiskelijoita tai valmistuneita tohtoreita. Vaikka

tohtoriopinnot pitkälti ovatkin teoreettisia, on varsinkin kauppatieteellisellä alalla paljon

mahdollisuuksia myös käytännönläheisille tutkimuksille. Tähän tutkimusryhmät ja niiden

perustaminen ovat alun pitäen tähdänneet.

Noin kolme neljästä työssä olleesta vastaajasta (77 %) koki yliopistollisen koulutuksen vastaavan

hyvin työn vaatimustasoa. 17 % työssä olleista vastaajista koki, että työn vaativuustaso on

koulutusta hieman tai selvästi alhaisempi. 67 % käyttää työssään oppimiaan tietoja ja taitoja

jatkuvasti ja 24 % kokee, että voi hyödyntää oppimaansa jonkin verran. Vain 9 % kokee, että

opituista asioista ei ole kovinkaan paljon hyötyä. Suurin osa vastaajista kokee uran alkuvaiheen

työn vastaavan jatko-tutkinnon aikana opiskeltuja asioita.

5

Työnantajien voimakas painottuminen yliopisto- ja opetusmaailmaan on asia, johon tulee kiinnittää

huomiota. Tuntemus ylikouluttautumisesta varsinkin yksityisellä sektorilla on huolestuttavaa ja

yritysten tulisi nähdä jatkotutkimusta tehneet enemmänkin voimavaroina ja mahdollisuutena, eikä

suhtautua heihin siten, että lähtökohtaisesti heille ei ole tarvetta tai kysyntää ja että he ovat

vieraantuneita käytännöstä.

6

English Summary

The aim of this study was to investigate how the Doctors of Economic Science have found

employment in their early career, 2-3 years after their graduation. There were 86 respondents and

they have been graduated between the years 2010 and 2011. The response-rate in the report was 45

%.

The Doctors of Economic Science have found employment fairly well but mainly from the

universities and from the public sector. Still, there is a lack of Doctors in the private sector – mainly

in the SME’s. Six months before their graduation 89 % of the respondents did have a permanent

full-time job, fixed term full-time job, permanent part-time job, fixed term part-time job or they

worked as an entrepreneur. Six months after their graduation the percentage remained the same and

two to three years after the graduation, year 2013, the employment rate had risen to 94 %. Six

percent of the respondents worked with grants six months before their graduation. However, six

months after the graduation only two percentages worked with grants. After two to three years the

graduation only one percentage got grants for working. The unemployment rate stayed the same (1

%) in all three measuring point, six months before and after graduation as well as two to three years

after the graduation.

The average gross salary at the time of graduation of all respondents was 4870 euros. When

comparing the salary between genders there is a notable gap: men’s gross salary was 5150 euros

and women’s 4685 euros. After few years of graduation the salary did not rise significantly: the

average gross salary of all respondents at spring 2013 was 4880 euros. However, 69 % of the

respondents have earned more salary after the doctoral dissertation. Even though there are

respondents who find that the doctoral dissertation has not affected to the salary, there are plenty of

other matters on it has had a significant positive influence.

None of the respondents reported salary as their primary motivational factor for postgraduate

studies. The main factors were the development of the position at the labor market and different

work assignments.

High number of respondents (93 %) has not encountered unemployment after completing their

degrees. The youngest respondents, under 40 years, experienced more often difficulties in

employment than older respondents. In addition, there was a difference between the genders:

women (57 %) encountered unemployment more often than men (43 %). The respondents found the

current situation at the labor market as the most influential factor for the unemployment.

Approximately three of four respondents found that the postgraduate studies are equivalent with

their work assignments. In fact, the respondents were relatively satisfied with their postgraduate

7

studies. In all questions related to satisfaction the average evaluation was around four (scale was 1-

6). The respondents were most satisfied to methodology and research methods related learning.

However, it is necessary to develop the postgraduate studies so that the equivalence between work

and studies stays also in the future.

8

Sammandrag på svenska

Karriäruppföljningsundersökning är en undersökningsmodell som utvecklats av de akademiska

rekryteringstjänsternas nätverk Aarresaari. Syftet är att kartlägga hur personer som avlagt

doktorsexamen har placerat sig på arbetsmarknaden och hur den tidiga karriären har utvecklats,

kvaliteten på karriären, karriärens ändamålsenlighet och hur nöjda personerna är med sin examen.

Karriäruppföljningsenkäten för doktorer skickas till personer som avlagt doktorsexamen 2–3 år

tidigare. Den riksomfattande karriäruppföljningsenkäten samlar information både från olika

universitet och jämförbar information på riksnivå. Finlands Ekonomförbund har löst in materialet

beträffande ekonomie doktorer av Aarresaari-nätverket för närmare rapportering. Syftet med

rapporten är också att tillhandahålla intressanta jämförelseuppgifter i förhållande till andra

branscher.

Under de senaste åren har antalet personer som avlagt doktorsexamen ökat betydligt. Denna

utvecklingstrend har också lett till ett ökat antal arbetslösa doktorer. Därför är det nu ännu viktigare

än tidigare att kontinuerligt följa hur doktorerna placerar sig i arbetslivet och hur utbildningen

överensstämmer med arbetet.

De akademiska väglednings- och rekryteringstjänsternas nätverk Aarresaari inledde den

riksomfattande doktorsuppföljningen våren 2007. Som en del av undersökningen samlades också

arbetsgivarnas synpunkter på doktorernas arbetsmarknad. Enkäten var riktad till doktorsutbildade

som utexaminerats för 2–3 år sedan. Undersökningen gäller doktorer som utexaminerats 2010 och

2011. Doktorernas sysselsättning har granskats vid tre olika tidpunkter: sex månader före

utexamineringen, sex månader efter utexamineringen och vid tidpunkten för enkäten våren 2013, 2–

3 år efter examen.

I huvudsak får en stor del av ekonomie doktorerna arbete även om branschfördelningen för

närvarande är rätt snedvriden. Största delen av de utexaminerade doktorerna anställs fortfarande vid

universitet och inom den offentliga sektorn, medan finländska små och medelstora företag inte

verkar anställa doktorer. För att utveckla dessa företag och bedöma deras möjligheter kunde det

vara minst sagt fördelaktigt att utnyttja doktorander eller utexaminerade doktorer som

forskningshjälp. Även om studierna som leder till doktorsexamen i hög grad är teoretiska finns det

särskilt i den ekonomiska branschen många möjligheter även till praktisk forskning. Detta var

ursprungligen målet för forskningsgrupperna och när dessa bildades.

Ungefär tre av fyra förvärvsarbetande respondenter (77 procent) ansåg att universitetsutbildningen

motsvarar väl de krav som arbetet ställer. 17 procent av de förvärvsarbetande respondenterna ansåg

att arbetets svårighetsgrad är något eller klart lägre än utbildningen. 67 procent utnyttjar inlärda

kunskaper eller färdigheter fortlöpande i sitt arbete och 24 procent upplever att de kan utnyttja sina

9

kunskaper och färdigheter i någon mån. Endast 9 procent upplever att de inlärda kunskaperna och

färdigheterna inte kan utnyttjas i särskilt hög grad. Största delen av respondenterna anser att arbetet

i början av karriären motsvarar innehållet i studierna som ledde till doktorsexamen.

Det är viktigt att fästa uppmärksamhet vid att de flesta arbetsgivare finns i universitets- och

undervisningsvärlden. Känslan av överutbildning speciellt i den privata sektorn är oroväckande och

företagen borde se personer som avlagt en postgradual examen i högre grad som resurser och en

möjlighet i stället för att signalera att det i princip inte finns något behov av eller någon efterfrågan

på dessa och att de har fjärmat sig från praktiskt arbete.

10

1 Johdanto

1.1 Raportin tausta, tavoitteet ja toteutus

Viime vuosien aikana tohtorin tutkinnon suorittaneiden määrä on kasvanut merkittävästi. Vuosittain

suoritettavien tohtoritutkintojen määrä kasvoi kahdenkymmenen vuoden aikana, vuodesta 1990

vuoteen 2010, kolminkertaiseksi (Opetus- ja kulttuuriministeriö). Tämä trendi on johtanut myös

työttömien tohtorien lukumäärän kasvuun. Tohtorin tutkinnon suorittaneiden työhön sijoittumisen

sekä koulutuksen ja työn vastaavuuden jatkuvasta seurannasta onkin tullut entistä tärkeämpää.

Akateemisten ura- ja rekrytointipalvelujen Aarresaari-verkosto aloitti valtakunnallisen

tohtoriseurannan keväällä 2007. Yhtenä osana tutkimusta kerättiin myös työnantajien näkemyksiä

tohtoreiden työmarkkinoista. (Aarresaari-verkosto).

Tohtorien uraseurantakyselyssä haetaan tietoa tohtorikoulutuksen suorittaneiden työmarkkinoille

sijoittumisen varhaisen työuran kehityksestä, laadusta, tarkoituksenmukaisuudesta sekä

tyytyväisyydestä suoritettuun tutkintoon. Tohtoreiden uraseurantakysely lähetetään jatkotutkinnon

suorittaneille 2-3 vuotta sen jälkeen, kun tutkinto on suoritettu. Valtakunnallinen uraseurantakysely

kokoaa yhteen sekä yliopistokohtaista että valtakunnallisesti vertailukelpoista tietoa. (Aarresaari-

verkosto).

Tämän raportin aineisto kerättiin vuosina 2010 ja 2011 tohtoriksi valmistuneilta. Suomen

Ekonomiliitto SEFE on jo pitkään ollut kiinnostunut tohtorien asemasta ja heidän sijoittumisesta

työmarkkinoille. Muun muassa raportit: Tohtoriksi vaikka läpi harmaan kiven – katsaus

kauppatieteellisen alan jatkokoulutukseen (Oksanen 2002), Vuosina 2008–2009 kauppatieteiden

tohtoreiksi valmistuneiden uran alku (Raita 2012), Vuosina 2006–2007 kauppatieteiden tohtoreiksi

valmistuneiden uran alku (Raita 2010) sekä Vuosina 2004–2005 kauppatieteiden tohtoreiksi

valmistuneiden uran alku (Härmälä 2008) sekä Suomen Ekonomiliiton raportti Arvioita

kauppatieteellisen alan jatkokoulutuksesta (Oksanen 2006) kuvaavat tohtoreiden tilannetta

työelämässä sekä ovat toimineet keskustelun avaajina sekä tiedonvälittäjinä. Tohtorikoulutuksen

sovellettavuus on koulutuspolitiikan näkökulmasta yksi keskeinen teema ja sisältyy SEFEn

koulutuspoliittisiin suuntaviivoihin.

1.2 Tutkimuksen vastaajat

Vuonna 2013 toteutettuun kyselyyn vastasi kauppatieteiden alalta 86 henkilöä, jotka ovat

valmistuneet kauppatieteiden tohtoreiksi suomalaisista yliopistoista vuosina 2010 ja 2011. Vuosina

11

2010 ja 2011 kauppatieteiden tohtoriksi valmistui yhteensä 190 henkilöä; vuonna 2010, 86 henkilöä

ja vuonna 2011, 104 henkilöä. Vastausaste raportissa on 45 %. Tätä voidaan pitää hyvänä ja se on

pysynyt jokseenkin edellisten kyselykertojen tasossa (vuonna 2010 vastausprosentti oli 57 % ja

vuonna 2012 se oli 40 %). Alla olevassa taulukossa on tietoa vuosina 2010 ja 2011 valmistuneista

tohtoreista.

Taulukko 1 Kauppatieteellisen tohtoritutkinnon suorittaneiden lukumäärä vuosina 2010 ja 2011, lkm

Vuosi 2010 2011 Yhteensä 2010 ja

2011

Miehiä 42 48 90

Naisia 44 56 100

Kauppatieteiden

tohtoreita

86 104 190

Kaikki valmistuneet

tohtorit Suomessa

1518 1653 3171

Vastaajista miehiä on yhteensä 36 (42 %) ja naisia 50 (58 %). Kauppatieteiden tohtorin tutkinnon

suorittaneista vuosina 2010 ja 2011 miehiä on 90 (47 %) ja naisia 100 (53 %). Kauppatieteiden

tutkinnon osuus kaikista Suomessa suoritetuista tohtoritutkinnoista on vuosina 2010 ja 2011

yhteensä noin 6 %. Vastaajista Suomen kansalaisia on enemmistö (82 %). Loput ovat muita kuin

Suomen kansalaisia (18 %).

Vastauksia kerättiin suomalaisessa yliopistossa kauppatieteellisen jatkotutkinnon suorittaneilta.

Suomessa kauppatieteellisen jatkotutkinnon voi suorittaa 11 yliopistossa. Tähän raporttiin

vastauksia saatiin yhteensä yhdeksästä yliopistosta. Eniten vastauksia saatiin Svenska

Handelshögskolanilta valmistuneilta (Hanken) (22 % vastaajista). Aikaisemmissa vastaavissa

raporteissa (vuosina 2010 ja 2012) Aalto-yliopistosta valmistuneilta on saatu vastauksia selvästi

eniten, nyt vastauksia saatiin sieltä valmistuneilta toiseksi eniten (19 %). Jyväskylän yliopistossa

vastausprosentti pysyi samana kuin edellisessä tutkimuksessa (16 %). Alla olevassa kuviossa on

havainnollistettu vastaajamääriä yliopistoittain.

12

Kuvio 1 Vastaajat yliopistoittain, %

Vaasan ja Turun yliopistojen vastaajaosuudet (14 %) ovat kasvaneet hieman edellisistä vuosista,

sitä vastoin Tampereen (2 %) ja Oulun yliopiston (3 %) vastaajien osuudet ovat vähentyneet.

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa vastaajien osuus aineistosta pysyi melko samana (6 %).

Itä-Suomen yliopistosta vastaajia ei ollut mukana aineistossa.

Alla olevasta kuvioista voidaan tarkastella sitä, kuinka suuri osa valmistuneista tohtoreista

yliopistoittain vastasi kyselyyn. Siinä jokainen yliopisto, joista on saatu vastauksia, on esitetty eri

väreillä ja prosenttiosuudet on esitetty värien yhteyksistä. Piirakkakaavion tarkoituksena on auttaa

hahmottamaan suhteellisia eroja eri yliopistojen vastaajamäärissä.

19%

22%

16%

6%

3%

2%

14%

14%

3%

0% 5% 10% 15% 20% 25%

Aalto

Hanken

Jyväskylä

Lappeenranta

Oulu

Tampere

Turku

Vaasa

Åbo Akademi

N=86

13

Kuvio 2 Yliopistokohtainen vastausaste vuosina 2010 ja 2011, %

Tampereen, Oulun, Lappeenrannan, Aallon, Åbo Akademin ja Jyväskylän yliopistoista

valmistuneista tohtoreista alle 50 % vastasi kyselyyn. Sen sijaan yli 50 % Hankenilta, Turusta tai

Vaasan yliopistosta valmistuneista tohtoreista vastasi kyselyyn.

Vastausprosenttien lisäksi tohtoreiksi valmistuneiden ikäluokkajakauma on mielenkiintoinen. Sitä

on kuvattu alla olevassa kuviossa.

Kuvio 3 Vastaajat ikäluokittain, %

Alle 30 -vuotiaita aineistosta oli vain yhdeksän prosenttia. Enemmistö vastaajista oli 30–39 -

vuotiaita (59 %) ja toiseksi suurimman ryhmän muodostivat yli 50 -vuotiaat vastaajat (17 %). Tämä

37%

70%

48%

29%23%25%

67%

67%

38% Aalto

Hanken

Jyväskylä

Lappeenranta

Oulu

Tampere

Turku

Vaasa

Åbo Akademi

N=86

9%

59%

13%17%

0%

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

Alle 30 v. 30-39 v. Yli 40 v. Yli 50 v.

N=86

14

on mielenkiintoinen seikka sekä Suomen Ekonomiliiton että yhteiskunnan kannalta, ja siihen on

hyvä kiinnittää huomiota myös tulevaisuudessa koulutuspoliittisia linjauksia suunniteltaessa.

1.3 Tutkimuksen ja raportin toteutus

Tämän raportin tavoitteena on perehtyä vuosina 2010 ja 2011 valmistuneiden tohtoreiden uran

alkuun. Lomakekyselyn on laatinut Aarresaari-verkosto. Se on pysynyt pääkysymyksiltään samana

kaikkina kolmena aineistonkeruukertana.

Aineisto kerättiin touko-heinäkuussa lomakekyselynä. Mahdollista oli mahdollista vastata joko

postitse lähetettyyn kyselyyn tai sähköiseen kyselyyn. Vastausten tallennus suoritettiin Tampereen

yliopiston tilastotieteen laitoksella.

Tämä raportti on kooste tutkimuksen tuloksista. SEFEn osalta raportin tarkoitus on antaa yleiskuva

vuosina 2010 ja 2011 kauppatieteiden tohtoriksi valmistuneista sekä perehtyä heidän

työllistymiseensä sekä ajatuksiin tohtorikoulutuksesta ja sen sisällöllisestä relevanssista

työllistymistä ajatellen. Laajempi eri alat yhteen kokoava kokonaisraportti ilmestyy Aarresaari-

verkostolta syksyllä 2014.

Tämän raportin aineiston keräämiseen käytetty kyselylomake lähetettiin kaikkiin yliopistoihin

Suomessa, jotka tarjoavat kauppatieteellisen jatkotutkintomahdollisuuden. Näitä yliopistoja ovat

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, Svenska handelshögskolan, Tampereen yliopisto, Jyväskylän

yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Turun yliopisto, Vaasan yliopisto, Oulun yliopisto, Åbo Akademi

sekä Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Yliopistot lähettivät kyselyt vuosina 2010 ja 2011

valmistuneille tohtoreille.

Kyse on varhaisen uran analyysistä, jolloin tulokset saattavat poiketa tohtoreiden myöhemmästä

työllisyystilanteesta. SEFE:n tarkoituksena on vaikuttaa siihen, että suomalainen tohtorikoulutus

pysyy houkuttelevana ja arvostettuna työmarkkinoilla.

Aineiston analysointi on tehty Excel–työkalua apuna käyttäen. Tämän lisäksi kansallisista

tietokannoista käytetään sekä yliopistokohtaista että valtakunnallista tietoa. (vipunen.csc.fi)

Raportti etenee siten, että luvussa kaksi perehdytään tohtorikoulutukseen kauppatieteellisellä alalla

Suomessa, jonka jälkeen tarkastellaan työmarkkinatilannetta ja tohtorien työllistymistä. Lopuksi

käydään läpi tutkimuksen vastanneiden ajatuksia tohtorikoulutuksen onnistumisesta ja tehdään

yhteenveto ja johtopäätökset siitä kuinka tohtorikoulutusta tulisi vastaajien mielestä kehittää, jotta

siitä tulisi paremmin työmarkkinoiden tarpeita vastaava. Seuraava kuvio kuvastaa raportin

etenemistä.

15

Kuvio 4 Raportin kuvaus ja eteneminen

Näitä asioita tarkastellaan eri näkökulmista. Pääasiallinen tarkastelu on tehty ikä-, sukupuoli-,

tohtoroitumisväylä- ja koulutuskohtaisesti. Tarkastelua tehdään myös muiden muuttujien kautta,

kuten vertailuna aikaisempiin vuosiin. Tohtoroitumisväylällä tarkoitetaan sitä, kuinka jatko-opinnot

on rahoitettu, onko väitöskirjatyö esimerkiksi tehty työn ohella vai tutkijakoulussa.

Tohtoroitumisväylä on merkittävä muuttuja tarkastelun kannalta, sillä se on yhteydessä

valmistumisen jälkeiseen toimintaan työmarkkinoilla. Palkkatyön ohella väitöskirjatyötä tehneillä

on usein työpaikka odottamassa, kun taas tutkijakoulussa tutkinnon suorittaneella on valmistumisen

jälkeen tyypillisesti edessään työpaikan haku.

Tohtoroitumisväylä kattaa neljä vaihtoehtoa:

1. Palkkatyön ohella *

2. Tutkijakoulu *

3. Apuraha

4. Yliopiston tutkimus- ja opetustehtävät

* Mielenkiinto kohdistuu usein erityisesti näihin ”palkkatyön ohella” ja ”tutkijakoulu” –

vaihtoehtoihin sillä ne tuovat esille tohtoroitumisväylien erilaiset lähtökohdat suhteessa

työmarkkinoihin.

1.

Tutkimuksen kuvaus

2.

Tohtorikoulutus kauppatieteelli-

sellä alalla

3.

Työmarkkinati-lanne ja

tohtorien työllistyminen

4.

Tohtorikou-lutuksen

kehittäminen työelämää vastaavam-

maksi

16

2 Tohtorikoulutus kauppatieteellisellä alalla Suomessa

2.1 Tohtorikoulutuksen taustaa kauppatieteellisellä alalla

Tohtorikoulutusta on kehitetty systemaattisesti 1990-luvulta lähtien valtakunnallisella tasolla, sillä

tutkijakoulutuksen tilaa on pidetty hajanaisena, voimavaroja tuhlailevana sekä laadultaan

epätasaisena (Haapakorpi 2008, 28). Myös Suomen Ekonomiliiton koulutuspoliittiset suuntaviivat

tähtäävät tohtorikoulutukseen osallistuvien turvattuun taloudelliseen ja oikeudelliseen asemaan,

jotta tohtorikoulutetut eivät putoa työsuhteen ja opiskelijastatuksen väliin (Suomen Ekonomiliitto

2014).

Kansallisella tasolla on tehty erilaisia toimenpiteitä vastaamaan muuttuvia haasteita. 1990-luvun

puolivälissä perustettiin nelivuotisia tutkijakouluja, joiden tavoitteena on nopeuttaa tutkinnon

suorittamista ja valmistumista sekä antaa monipuolista ja systemaattista opetusta ja ohjausta

tutkijoille. Tutkijakoulussa jatko-opiskelija sitoutuu neljä vuotta kestävään päätoimiseen

väitöskirjatyöhön, jonka tarkoituksena on mahdollistaa taloudellisesti jatko-opiskelu sekä luoda

tutkijalle työrauha. Lisäksi tutkijakoulun tarkoituksena on väitöskirjatyön sekä ohjaamisvastuun

selkeyttäminen. Tutkijakoulujärjestelmän ongelmana on se, että ne eivät kata kaikkia tieteenaloja

sekä niiden toiminta vaihtelee sekä yliopisto- että tieteenalakohtaisesti. (Haapakorpi 2008, 28-29).

Vain pieni osa väitöskirjoista tehdään tutkijakouluissa. Tutkijakoulujen valinnasta ja ohjauksesta

koskevasta päätöksenteosta on vastannut Suomen Akatemia vuodesta 2010 lähtien. (KATAJA

2014, www.kataja.eu).

Vaikka tohtorikoulutuksen merkitys työelämässä ja työmarkkinoilla on muuttunut

tohtorikoulutuksen volyymin kasvaessa, sen asema Suomessa ei ole edelleenkään vakiintunut. Siitä

huolimatta tohtorit ovat sijoittuneet työmarkkinoille kohtuullisen hyvin (Haapakorpi 2008, 31, 35).

Vuonna 2012 yliopistot uudistivat tohtorikoulutuksen rakenteita, tavoitteena on ollut parantaa

koulutuksen laatua sekä selkeyttää opiskelijavalintaa. Tässä uudessa järjestelmässä kaikki

tohtorikoulutettavat kuuluvat samanaikaisesti tutkijakouluun ja tohtoriohjelmaan. Uudistukset ovat

pyrkineet myös siihen, että väitöskirja olisi mahdollista tehdä nykyistä lyhyemmässä ajassa.

(Opetus- ja kulttuuriministeriö www.minedu.fi). Nämä uudet suuntaviivat ja niiden toimivuus eivät

näy vielä vuosina 2010 ja 2011 valmistuneiden vastauksissa, mutta on hyvä huomioida

tulevaisuudessa.

Kauppatieteellisen tutkijakoulutuksen tehostajana toimii KATAJA eli kauppatieteilijöiden

valtakunnallinen jatkokoulutusohjelma. Kauppatieteellisen alan jatkokoulutusta annetaan 12

17

koulutusyksikössä Suomessa (nämä yliopistot esitelty sivulla 12). KATAJA:n koordinoimia

kauppatieteisiin perustettuja tutkijakouluja (Graduate Schools) on tällä hetkellä seitsemän:

The Finnish Center for Service and Relationship Management (FCSRM)

The Finnish Graduate School of International Business (FIGSIB)

The Finnish Graduate School of Marketing (FINNMARK)

The Graduate School of Management and Information System Studies (GRAMIS)

The Graduate School of Accounting (GSA)

The Graduate School of Finance (GSF)

The Graduate School of Logistics and Supply Chain Management (L&SCM)

KATAJAn ja tutkijakoulujen yhteinen tavoite on mahdollistaa jäsenyliopistoissa päätoimisesti

opiskeleville jatko-opiskelijoille kansainväliset standardit täyttävä tutkijankoulutus ja pyrkiä

samalla kustannustehokkuuteen. (KATAJA 2014, www.kataja.eu).

2.2 Tohtoriopintojen kesto

Kyselyn aineiston mukaan tohtoriopinnoissa kuluu tyypillisesti noin 5-8 vuotta. Keskimääräinen

tohtoritutkinnon suorittamisaika suomalaisissa tohtoritutkinnoissa on 7-8 vuotta (Opetus- ja

kulttuuriministeriö www.minedu.fi). 80 % kyselyn vastaajista oli saanut jatkotutkinnon suoritettua

enintään kahdeksassa vuodessa. Alla oleva kuvio havainnollistaa tätä asiaa.

Kuvio 5 Tohtoritutkinnon kesto vuosina, % vastaajista

Tohtorikoulutuksen neljän vuoden normiajassa vuosina 2010 ja 2011 pysyi joka viides vastaaja (21

%). Yli 12 vuotta tutkinnon suorittamiseen meni kahdeksalla prosentilla vastaajista. Nuoremmat

21%

59%

21%

5% 3%

0%

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

Alle 4 tai 4

vuotta

5-8 vuotta 8-12 vuotta 12-15 vuotta Yli 15 vuotta

N=86

18

opiskelijat tyypillisesti suorittavat tutkintonsa nopeammin kuin vanhemmat opiskelijat. Tähän

saattaa löytyä selitys tohtoroitumisväylän tarkastelun kautta.

Kun tarkastellaan tarkemmin eri ikäryhmiä suhteessa tutkinnon suorittamisaikaan, huomataan, että

alle 30-vuotiailla tutkinnon suorittamiseen meni keskimäärin 4,6 vuotta. 30–39 -vuotiaiden

ikäryhmän keskimääräinen tutkinnon suorittamisaika on 6,7 vuotta. 40–49 -vuotiaiden

keskimääräinen suorittamisaika on 8,6 vuotta. Yli 50-vuotiaiden keskimääräinen tutkinnon

suorittamisaika on 6,7 vuotta. Miesten ja naisten välinen ero tutkinnon suorittamisen kestossa on

vähäinen; miesten keskimääräinen suorittamisaika oli 6,7 vuotta ja naisten 6,9 vuotta.

Tutkinnon kestoon vaikuttaa se, tehdäänkö tutkimusta kokopäiväisesti, osa-aikaisesti vai vapaa-

ajalla muun päätyön ohella. Alla oleva piirakkakuvio kuvastaa tätä jakaumaa aineistossa.

Kuvio 6 Väitöskirjatutkimukseen käytetty aika, % vastaajista

Vastaajista noin puolet (49 %) teki tohtoriopintoja kokopäiväisesti. Osa-aikaisesti tohtoriopintoja

teki 32 % ja vapaa-ajalla, muun päätyön ohella 20 prosenttia. Tämä jakauma saattaa selittää sitä

miksi neljän vuoden tavoiteajasta poiketaan. Yksi mielenkiintoinen tarkastelu liittyy myös siihen,

kuinka paljon kauppatieteiden tohtorit käyttävät arvioidensa mukaan työaikaansa väitöskirjatyön

tekemiseen. Vastanneista 72 % käytti väitöskirjatyön tekemiseen vähintään 50 % työajastaan.

Vähemmistö, eli 28 % vastaajista, käytti väitöskirjatyöhön alle 50 % työajastaan.

2.3 Jatko-opintoihin hakeutumisen motivaatiotekijät

Syitä tohtoriopintojen aloittamiselle tarkasteltiin kahden kysymyksen muodossa: miten paljon

seuraavat motivaatiotekijät vaikuttivat siihen, että aloitit tohtorin tutkinnon sekä mikä edellä

mainituista motivaatiotekijöistä oli mielestäsi tärkein tohtorin tutkinnon aloittamisen kannalta.

49%

32%

20%Kokopäiväisesti

Osa-aikaisesti

Vapaa-ajalla muun

päätyön ohella

N=82

19

Motivaatiotekijöitä voidaan tarkastella sisällöllisen ja välineellisen motivaation kautta.

Sisällöllisellä motivaatiolla tarkoitetaan sitä, että itse opiskelu tuottaa tyydytystä, kun taas

välineellisellä motivaatiolla tarkoitetaan sellaisen motivaation aiheuttamaa toimintaa, jossa

tavoitellaan jotain muuta kuin itse opiskelua. (Haapakorpi 2008, 41; Deci 1980, 210). Tällöin

motiivina voisi olla esimerkiksi tohtorin tutkinto, eikä niinkään se aihealue, jota tutkitaan. Alla

olevaan kuvioon on listattu vastaajien ilmoittamat ensisijaiset motivaatiotekijät tohtoriopinnoille.

Kuvio 7 Jatko-opintoihin hakeutumiseen vaikuttaneet motivaatiotekijät, % vastaajista

Nuoremmat tohtorit (alle 30-vuotiaat) valitsivat tohtoriopinnot useammin sen mukaan, että he

kokivat, että heillä ei ollut muuta työnsaantimahdollisuutta tuolloin sekä saavuttaisivat

mahdollisesti paremman aseman työelämässä jatkotutkinnon ansiosta. Samoin ammatillinen

kehittyminen oli keskeinen motivaatiotekijä samoin kuin tutkimustyö sinänsä.

Vanhemmilla tohtoreilla (yli 50 -vuotiaat) motivaatio liittyi enimmäkseen siihen, että haluttiin tehdä

tutkimusta tietystä aiheesta tai tutkimustyö kiinnosti sinällään. Keski-ikäisten 30–50 -vuotiailla oli

paljon vaihtelua motivaatiotekijöissä, eikä yleistystä ole helppoa tehdä, mutta yleisimpiä vastauksia

olivat ammatillinen kehittyminen, kiinnostus tutkimustyötä kohtaan sekä tietyn aihealueen

tutkiminen.

0%

0%

1%

2%

3%

5%

5%

5%

7%

8%

9%

12%

19%

24%

0% 5% 10% 15% 20% 25% 30%

Työnsaantimahdollisuuksien helpottuminen jatkotutkinnon

suorittamisen vuoksi

Paremman palkan saaminen jatkotutkinnon vuoksi

Työnantajan kannustus

Jatkotutkinto oli tavoitteena jo perusopintojen alkaessa

Sattuma

Halusi muodollisen pätevyyden tiettyihin tehtäviin

Luonteva jatke aikaisemmille opinnoille tai työlle

Jokin muu syy jatko-opintojen aloittamiseen

Koki ettei ollut muuta työnsaantimahdollisuutta tuolloin

Yliopiston laitoksen henkilökunnan kannustus

Paremman aseman saavuttaminen työelämässä jatkotutkinnon

suorittamisen vuoksi

Halusi tehdä tutkimusta tietystä aiheesta

Halusi kehittyä ammatillisesti

Tutkimustyö kiinnosti sinälläänN=86

20

Suurin syy tutkimustyön aloittamiselle oli se, että tutkimustyö sinällään kiinnosti henkilöä (24 %

vastaajista). Tämän lisäksi ammatillinen kehittyminen (19 % vastaajista) on ollut yksi tärkeä tekijä

tohtoriopintoihin hakeutumiselle. Kolmanneksi yleisin motivaatiotekijä oli halu tehdä tutkimusta

tietystä aiheesta (12 % vastaajista).

Kukaan vastaajista ei hakeutunut tohtoriopintoihin ensisijaisesti sen takia, että ajattelisi työnsaannin

mahdollisuuksien helpottuvan tai palkan nousevan jatkotutkinnon suorittamisen vuoksi. Tämän

kyselyn aineiston puitteissa voidaan tehdä johtopäätös, että tohtoriopintoihin hakeudutaan

ennemmin sisäisten kuin ulkoisten motivaatiotekijöiden vuoksi.

Muita syitä tohtoriopintojen aloittamiselle ovat olleet määräaikaisen yliopistotyön saaminen,

perheen ja vapaa-ajan helpompi yhdistäminen kuin yritysmaailmassa, eläkevuosien

vireyttämisprojekti, yliopistolla työskentelevän puolison kannustus, älyllinen haaste, halu päästä

pois edellisestä työtehtävästä sekä itsensä kehittäminen.

2.4 Tohtoriopintojen rahoitus

Keskeinen tekijä tohtoriopintojen etenemisessä ja toteuttamisessa on niiden rahoitus, eli opiskelujen

aikaisen toimeentulon turvaaminen. Tätä pyrittiin kartoittamaan kysymyksillä siitä, kuinka vastaajat

rahoittivat tohtorintutkintonsa. Vaihtoehtoja oli yksitoista ja vastaajan oli mahdollista valita

useampi vaihtoehto (kolme tärkeintä). Tämän lisäksi vastaajien tuli merkitä tärkein rahoitusmuoto

lomakkeelle.

21

Kuvio 8 Tohtoriopintojen rahoitusmuodot, % vastaajista

Suurin osa vastaajista käytti jatko-opintojensa aikana useampaa kuin yhtä rahoitusmuotoa. Lähes

puolet (48 %) sai jossakin vaiheessa opintojaan henkilökohtaista apurahaa, mutta sitä ei koettu

kuitenkaan tärkeimmäksi rahoitusmuodoksi. Yleisin rahoitusmuoto oli tutkimus- ja/tai

opetustehtävät yliopistolla. Yli kolmasosa vastaajista olikin ollut tutkimus- ja/tai opetustehtävissä

yliopistolla jatko-opintojen aikana. Tällaiset tehtävät ovat useasti pitkäaikaisempia kuin esimerkiksi

apuraha, ja niiden kautta saatava tulonlähde on siten tärkeämpää jatkuvuuden takia.

Toiseksi tärkein rahoitustapa (17 %) oli ansiotyöt yliopiston ulkopuolella. 24 % vastaajista ilmoitti

käyttäneensä tätä rahoitusmuotoa jatko-opintojensa aikana. Kolmanneksi tärkein rahoitusmuoto oli

henkilökohtaiset apurahat (16 %), joita ilmoitti käyttäneensä melkein puolet vastaajista.

Nuoremmat opiskelijat saivat rahoitusta muun tutkijakoulutuspaikan kautta, he olivat tutkimus- ja

opetustehtävissä yliopistolla tai saivat rahoitusta Suomen Akatemian projektin kautta. Näissä

kaikissa rahoitusmuodoissa vastanneiden ikä jäi alle 35 vuoden. Vanhemmat tohtorit rahoittivat

opinnot tutkimus- ja/tai opetustehtävien kautta ammattikorkeakoulussa tai muussa

tutkimuslaitoksessa kuin yliopistossa, he olivat ansiotyössä yliopiston ulkopuolella, sekä rahoittivat

8%

5%

31%

1%

4%

17%

10%

1%

16%

0%

7%

14%

13%

36%

3%

5%

24%

14%

6%

48%

3%

6%

0% 20% 40% 60%

Sai rahoitusta Suomen Akatemian/ Opetus- ja

kulttuuriministeriön rahoittaman tutkijankoulutuspaikan kautta

Sai rahoitusta muun tutkijakoulutuspaikan kautta

Oli tutkimus- ja/tai opetustehtävissä yliopistolla

Oli muussa työsuhteessa yliopistolla

Oli tutkimus- ja/tai opetustehtävissä ammattikorkeakoulussa tai

muussa tutkimuslaitoksessa kuin yliopistossa

Oli ansiotyössä yliopiston ulkopuolella

Sai rahoitusta Akatemian projektin kautta

Sai rahoitusta muun kuin Akatemian projektin kautta

Sai henkilökohtaista apurahaa

Sai opintotukea

Muut rahoitustavat

Tohtoriopintojen rahoitusmuoto Tärkein rahoitusmuoto

22

opintojaan muiden rahoitustapojen kautta. Näissä rahoitusmuodoissa ikäkeskiarvo kohosi yli 40

ikävuoden. Vanhemmilla tohtoreilla rahoitusmuodot muodostuivat enemmänkin palkka- ja muiden

rahoituskanavien kautta, kun taas nuoremmilla tohtoreilla rahoitus tapahtui apurahojen ja Suomen

Akatemian projektien kautta. Tätä suhdetta tarkasteltaessa voidaan todeta, että nuoremmat tohtorit

usein valmistuvat työelämään ilman laajempaa työkokemusta kuin vanhemmat. Vanhemmat tohtorit

ovat opiskelleet ennemminkin työelämän ohessa, kun taas nuoremmat apurahojen avulla.

Tutkinnon suorittamisajalle voidaan löytää selitystä myös opintojen rahoitusmuodon kautta. Kun

30-39–vuotiaiden ikäryhmän keskimääräinen tutkinnon suorittamisaika on 6,7 vuotta, 40-49 –

vuotiaiden keskimääräinen suorittamisaika on 8,6 vuotta. Vanhemmilla vastaajilla opintojen

venyminen saattaa johtua työn ohella opiskelusta.

23

3 Työmarkkinatilanne ja tohtorien työllistyminen – kuinka yhteys

opintojen ja työelämän välillä muodostuu?

3.1 Työmarkkinatilanne ja sijoittuminen työmarkkinoille

Vastaajilta kysyttiin työmarkkinatilanteestaan kolmena eri ajankohtana: kuusi kuukautta ennen

valmistumista, kuusi kuukautta valmistumisen jälkeen sekä tutkimushetkellä kesällä 2013. Alla

olevaan taulukkoon on listattu työssä, työssä apurahalla, työttömien, työvoiman ulkopuolella

olevien sekä ns. muiden osuudet vastaajista.

Taulukko 2 Työmarkkinatilanne 6 kk ennen, 6 kk jälkeen valmistumisesta ja tutkimushetkellä, %

6 kk ennen 6 kk jälkeen Tutkimushetkellä (2013)

Työssä* 89 % 89 % 94 %

Työssä apurahalla 6 % 2 % 1 %

Työttömänä** 1 % 1 % 1 %

Työvoiman

ulkopuolella***

2 % 5 % 2 %

Jokin muu 1 % 2 % 1 %

*Tämä sisältää vakituisen ja määräaikaisen kokopäivätyön, vakituisen ja määräaikaisen osa-aikatyön sekä itsenäisenä

yrittäjänä/ammatinharjoittajana toimimisen

**Tämä sisältää työttömyyden lisäksi työvoimakoulutuksen tai vastaavan, työllistettynä olemisen ja työharjoittelun

***Sisältää perhevapaat ja päätoimisen opiskelun, joka johtaa tutkintoon tai arvosanaan

Kuusi kuukautta ennen tohtoriksi valmistumista yhteensä 89 % vastaajista oli työssä joko

vakituisessa tai määräaikaisessa kokopäivätyössä, vakituisessa tai määräaikaisessa osa-aikatyössä

tai teki töitä itsenäisenä yrittäjänä tai ammatinharjoittajana. Kuusi prosenttia teki töitä apurahalla.

Työttömänä oli yksi vastaaja ja työvoiman ulkopuolelle perhevapaiden tai päätoimisen opiskelun

takia kuului kaksi vastaajaa.

Puoli vuotta valmistumisen jälkeen työssä olevien osuus pysyi samana. Sen sijaan apurahalla töissä

olevien osuus laski neljästä kahteen prosenttiin vastaajista. Työvoiman ulkopuolelle siirtyi kolme

prosenttiyksikköä, jolloin tämä osuus kohosi viiteen prosenttiin. Työttömien määrä pysyi samana.

24

Kyselyhetkellä, vuonna 2013, työssäkäyviä oli 94 prosenttia vastaajista. Tämä osuus siis nousi viisi

prosenttiyksikköä. Apurahatutkijoita vastaajista oli enää yksi. Työttömien osuus oli pysynyt

samana. Työvoimaan kuulumattomia vastaajia oli kaksi.

3.2 Työnantajat ja työtehtävät

Ehdottomasti yleisin työmarkkinatilanne oli apurahatutkija (52 %), toiseksi yleisin tapa työllistyä

oli oman yrityksen tai freelancer-toiminnan kautta (30 %), ja kolmanneksi yleisin työllistymistapa

oli määräaikaisen kokopäivätyön kautta. Työmarkkinatilannetta kuvastavat epävarmat ja lyhyen

aikajänteen työtehtävät.

Kuvio 9 Työmarkkinatilanne vastaajien keskuudessa kyselyhetkellä, %

Kyselyhetkellä olevan työmarkkinatilanteen lisäksi päätyönantajalla on merkitystä. Seuraava kuvio

kuvastaa vastaajien hajautumista eri työnantajille.

52%

30%

1%

1%

10%

1%

1%

1%

1%

1%

Apurahatutkija

Itsenäinen yrittäjä, ammatinharjoittaja tai freelancer

Muu tilanne

Määräaikainen kokopäivätyö

Määräaikainen osa-aikatyö

Perhevapaa (ei työsuhdetta)

Päätoiminen opiskelu (johtaa tutkintoon tai arvosanaan)

Työvoimakoulutus tai vastaava

Vakituinen kokopäivätyö

Vakituinen osa-aikatyö

0% 20% 40% 60%

25

Kuvio 10 Päätyönantaja kyselyhetkellä, %

Kauppatieteiden tohtorit sijoittuvat työmarkkinoille tutkinnon jälkeisellä alku-urallaan melko

kapeasti, pääosin yliopiston ja julkisen sektorin tehtäviin. Yleisin päätyönantaja kyselyhetkellä

vastaajilla oli yliopisto (50 %). Tämän jälkeen yhtä yleisiä työnantajia olivat suuret yksityiset

yritykset tai valtionyhtiöt, yli 249 työntekijää (11 %), oma yritys (10 %) ja ammattikorkeakoulu (10

%). Tämän jälkeen vastaajat jakaantuivat pienien ja keskisuurien yritysten (alle 50 työntekijää),

järjestöjen ja muiden vastaavien itsenäisten julkisoikeudellisten laitosten tai yhteisöjen, kunnan,

kuntayhtymän tai kunnallisen liikelaitoksen, keskisuuren yrityksen, muun työnantajan tai valtion tai

valtion liikelaitoksen palvelukseen.

Sen lisäksi, että tarkastellaan eri työnantajia, on mielenkiintoista tarkastella valmistuneiden

tohtoreiden työtehtäviä kyselyhetkellä muutama vuosi valmistumisen jälkeen. Tutkimus- ja

opetustehtävät ovat ylivoimaisesti suosituimpia tehtäviä tohtoriksi valmistumisen jälkeen (47 %).

Alta löytyvä kuvio kuvastaa työtehtävien jakautumista kyselyn vastaajien keskuudessa.

1%

1%

2%

4%

5%

6%

10%

10%

11%

51%

Valtio, valtion liikelaitos

Muu työnantaja

Yksityinen yritys tai valtionyhtiö, 50-249 työntekijää

Kunta, kuntayhtymä, kunnallinen liikelaitos

Järjestö, säätiö tai vastaava, itsenäinen julkisoikeudellinen

laitos tai yhteisö (esim. Eläketurvakeskus, Työterveyslaitos)

Yksityinen yritys tai valtionyhtiö, alle 50 työntekijää

Ammattikorkeakoulu

Oma yritys, ammatinharjoittaja tai freelancer

Yksityinen yritys tai valtionyhtiö, yli 249 työntekijää

Yliopisto

0% 20% 40% 60%

26

Kuvio 11 Pääasiallisin tehtävien luonne, % työssä olleista vastaajista

Myös johto- ja esimiestehtävät yhdessä konsultoinnin ja koulutuksen kanssa muodostavat

yleisimmät valmistuneiden tohtoreiden työtehtävät. Tämä tukee aiemmin esitettyä kuviota

vastaajien päätyönantajista, joista ylivoimaisesti yleisin oli yliopisto (50 % vastaajista). Yksityisissä

yrityksissä sekä valtionyhtiöissä tohtorien työskentely on vielä harvinaista.

3.3 Tutkinnon merkitys työnhaussa ja työelämässä

Jo pidemmän aikaa SEFE on ollut huolissaan kauppatieteellisen jatkotutkinnon suorittaneiden

asemasta ja heihin suhtautumisesta varsinkin yksityisen sektorin työpaikoilla. Usein kyse on siitä,

että jatkotutkintoa ei osata hyödyntää, tutkinnot eivät ole sisällöltään täysin relevantteja työelämän

tarpeisiin tai tutkinnon suorittaminen ei tuo yksilöille sitä lisäarvoa, joka työmäärän ja siihen

uhrattujen panostusten kautta tulisi saada. (Oksanen & Markkanen 2006, 26).

Oksasen ja Markkasen (2006) raportoimassa työnantajaselvityksessä haluttiin selvittää, onko

vastaajien organisaatiossa kauppatieteiden tohtoreita tai lisensiaatteja. Tuolloin 30 % vastaajista

ilmoitti organisaatiossa olevan jatkotutkinnon suorittaneita yksi tai enemmän. Nämä henkilöt

vastasivat myös kysymykseen siitä kuinka jatkokoulutuksen tuoma lisäarvo mahdollisesti näkyy

tuottavuuden tai tuloksellisuuden näkökulmasta. Vastaukset painottuivat seuraavasti:

39%

18%

1%

18%

10%

2%

4%

1%

2%

4%

Tutkimus

Opetus tai kasvatus

Hallintotehtävät

Johto- ja esimiestehtävät

Konsultointi tai koulutus

Markkinointi ja myynti

Suunnittelu- tai kehitystehtävät

Viestintä- ja mediatyö

Rahoituksen ja taloushallinnon tehtävät

Muu työn luonne

0% 10% 20% 30% 40% 50%

27

1. ”ei mitenkään”

2. ”oletettavasti ammattitaito parempi”

3. ”syvä erityisosaaminen näkyy”

4. ”antaa lisävalmiutta kehittää organisaatiota /työtehtävään liittyviä asioita”

5. ”hyvin vaikea sanoa” (Oksanen & Markkanen 2006, 26).

Vähäisten vastausten vuoksi näistä on vaikea tehdä johtopäätöksiä, mutta Oksasen (2008, 20)

SEFElle tekemästä raportista voidaan todeta, että työnantajat eivät ole kovinkaan kiinnostuneita tai

halukkaita palkkaamaan jatkokoulutuksen saaneita kauppatieteilijöitä lähiaikoina. Vastaajista

(N=149) 70 % vastasi, että ei ole tarvetta palkata uusia kauppatieteilijöitä lähitulevaisuudessa ja

vain 5 % vastaajista vastasi tähän kysymykseen myönteisesti. Tarve kuitenkin nähtiin

negatiivisemmin kuin oletus tai tieto siitä, että onko omaan organisaatioon tulossa jatkokoulutettuja

lähiaikoina. (Oksanen 2008, 20-21).

Näitä tuloksia on mielenkiintoista verrata jatkotutkinnon suorittaneiden omiin sanallisiin arvioihin

jatkotutkinnon hyödyistä ja haitoista. Alla olevaan taulukkoon on koottu vastaajien ajatuksia:

Taulukko 3 Tohtoriopintojen koetut hyödyt ja haitat

Tohtorikoulutuksen hyödyt: Tohtorikoulutuksen haitat:

Pätevyysvaatimuksena työhön (16 kpl) Ylikoulutettu (10 kpl)

Apuna uuden työn hankinnassa, parempien tehtävien

toivo, tulevaisuus, tutkimushommat (13 kpl)

Liian teoreettinen (käytännönläheisyys

puuttuu) (5 kpl)

Uskottavuus, maine (7 kpl) Yrityssektorilla (2 kpl)

Hyötyä nykyisessä työtehtävässä (6 kpl) Kateus (1 kpl)

Kokemus (2 kpl)

Itsekunnioitus ja muiden kunnioitus (1 kpl)

Asioiden loppuun vieminen (1 kpl)

Jatkotutkinnon suorittamisen taustalla nähdään usein se, että joko tehtävän pätevyysvaatimukset

vaativat tutkinnon suorittamista tai sitten tulevaisuuden urahaaveet edellyttävät sitä. Toisaalta

jatkotutkinnon suorittaneet kokivat työnantajien suhtautuvan heihin ylikoulutettuna työvoimana

sekä ajattelevan, että he ovat liian teoreettisia käytännönläheiseen työhön.

Hyötyjen ja haittojen lisäksi valmistuneilta tohtoreilta kysyttiin tutkimusosaamisen,

substanssiosaamisen, opetusosaamisen, johtamis- ja hallinto-osaamisen, vuorovaikutusosaamisen

sekä organisaatio-osaamisen tarvetta nykyisessä työssä. Näitä osa-alueita arvioitiin asteikolla ei

lainkaan (1) – erittäin paljon (6), toisin sanoen kuinka paljon näitä osa-alueita tarvitaan nykyisessä

28

työssä. Korkeimmat keskimääräisarviot saivat substanssiosaaminen (5,2), vuorovaikutusosaaminen

(5,2) sekä organisointisaaminen (5,1). Vähiten tärkeänä nykyisessä työssä pidettiin

tutkimusosaamista (5,0), opetusosaamista (4,4) sekä johtamis- ja hallinto-osaamista (4,3), mutta

niitäkin selvästi arvostetaan ja tarvitaan.

Tämän lisäksi vastaajilta tiedusteltiin sitä, miten merkittävässä roolissa tohtoritutkinto on ollut

nykyisen työn saamisen kannalta. Vastaajista 51 % ilmoitti, että tutkinto on ollut

pätevyysvaatimuksena nykyiseen työhön ja 13 % ilmoitti tutkinnon olleen käytännössä

vaatimuksena, mutta ei suoranaisesti ilmaistuna pätevyysvaatimuksena. 33 %:lla tutkinto ei ollut

vaatimuksena nykyiseen työhön.

Kuitenkin vain 46 % vastaajista koki, että he ovat saaneet paremman aseman työmarkkinoilla

tohtorintutkinnon ansiosta. Omaan asemaansa työpaikalla vastaajat kokivat tutkinnon olleen

merkittävämmässä roolissa: 52 % vastaajista ilmoitti saaneensa paremman aseman työpaikalla

tohtorintutkinnon suorittamisen ansiosta. 69 % työssä olleista vastaajista kokee, että heidän

työtehtäviensä vaatimustaso on noussut tutkinnon suorittamisen myötä. Mielekkäämpiä työtehtäviä

on saanut 71 % vastaajista. Alla olevaan kuvioon on koottu yhteen kaikki edellä esitetyt tiedot.

Kuvio 12 Valmistumisen jälkeiset muutokset työelämässä, % vastaajista

Tutkinnon merkitystä työelämässä voidaan tarkastella myös vastaajien tavoitteiden kautta –

kuitenkin melko marginaalinen joukko hakeutuu tohtorikoulutukseen vuosittain. Kun vastaajilta

kysyttiin, ovatko he tavoitteidensa mukaisella uralla, heistä 87 % ilmoitti olevansa kokonaan tai

osittain tavoitteidensa mukaisella uralla ja vain 8 % vastasi, että he eivät ole tavoitteidensa

mukaisella uralla. Toisekseen vastaajilta kysyttiin, että liittyykö nykyinen työ väitöskirjan teemaan

tai aiheeseen. 81 % vastaajista ilmoitti väitöskirjan liittyvän kokonaan tai osittain tämänhetkiseen

työhön ja 19 % ilmoitti, että väitöskirja ei liity tämänhetkiseen työhön.

46%52%

69% 71%

36%

69%

0%

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

80%

Saanut

paremman

aseman

työmarkkinoilla

Saanut

paremman

aseman

työpaikalla

Saanut

vaativampia

työtehtäviä

Saanut

mielekkäämpiä

työtehtäviä

Saanut

työpaikan

uudella

työnantajalla

Saanut lisää

palkkaa

29

3.4 Palkkaus

Suurin osa kyselyyn vastanneista henkilöistä on työllistynyt yliopistoihin sekä julkiselle sektorille.

SEFEn palkkatasotutkimuksen mukaan mediaanipalkka kunnalla ja valtiolla on yksityistä sektoria

pienempi. Palkkatasotutkimuksen mukaan kauppatieteiden maisterien, ekonomien, mediaanipalkka

yksityisellä sektorilla on 5096 € (vuonna 2013), kun taas kunnalla 4300 € ja valtiolla 4500 €.

(SEFEn palkkatasotutkimus 2013). Aarresaari-verkoston kyselyn vastausten perusteella

mediaanipalkka vastavalmistuneella kauppatieteiden tohtorilla on 4300 € keskiarvon ollessa 4870 €.

Muutama vuosi tohtoriksi valmistumisen jälkeen mediaanipalkka oli 4400 € keskiarvon ollessa

4880 €. Näin ollen näyttää siltä, että tohtoritutkinnolla tilastojen valossa ei ole merkittävää

vaikutusta palkkaan kun verrataan ekonomeja ja kauppatieteiden tohtoreita. Alla oleva kuvaaja

kuvastaa aineiston mukaista jakaumaa vuosina 2011 ja 2013.

Kuvio 13 Bruttopalkka vuosina 2011 ja 2013 Aarresaaren uraseurannan KTT -aineistossa, €

Tohtorintutkinnon ansiosta lisää palkkaa on saanut 69 % vastaajista. Tämä näkyy edellä olevasta

kuviosta toisen sekä neljännen ”palkkaluokan” laskuna ja toisaalta taas kolmannen ja viidennen

palkkaluokan nousuna vuodesta 2011 vuoteen 2013. Bruttopalkkaa yli 6000 € saavia oli vuonna

2013 kaksi prosenttiyksikköä enemmän.

Aineiston mukaan miesten keskimääräinen bruttopalkka tutkimuksentekohetkellä (2013) on 5150 €,

kun taas naisilla kesimääräinen bruttopalkka on 4685 €. Naisten bruttopalkka jää tällöin noin

yhdeksän prosenttiyksikköä alhaisemmaksi kuin miesten. Myös tutkinnon suorittamisiällä on yhteys

palkkatasoon. Alle 30-vuotiailla tohtoreilla keskibruttopalkka on 3760 €, kun taas 30–39 -vuotiailla

palkka on huomattavasti korkeampi, 4580 €. Korkein palkka on 40–49 -vuotiailla tohtoreilla, joiden

0%

5%

10%

15%

20%

25%

30%

35%

Alle 3000 e 3000-3999 e 4000-4999 e 5000-5999 e 6000 e -

Bruttopalkka (2011) Bruttopalkka (2013)

30

keskipalkka on aineiston mukaan 6390 €. Vanhimmilla tohtoreilla palkka laskee hieman tästä,

keskimäärin noin 5960 euroon.

Toisaalta palkkoja tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon myös tuona aikana tapahtunut

inflaatiokehitys. Se laskee palkkojen ostovoimaa, sillä inflaatio kohosi tuona aikana enemmän kuin

palkat. Alla olevassa kuviossa on vielä tarkemmin kuvattu sitä, kuinka tohtorintutkinto on

vaikuttanut palkkatasoon.

Kuvio 14 Saanut lisää palkkaa tohtorin tutkinnon ansiosta, %

Joka viides työssä oleva vastaaja kokee, että tohtoritutkinto ei ole vaikuttanut palkkatasoon. Mutta

kuten tässä luvussa on käsitelty, tohtoritutkinnolla on ollut vastaajien kannalta merkittävä vaikutus

niin asemaan työmarkkinoilla kuin työpaikalla sekä työtehtäviin. Näitä asioita voi pitää

merkittävinä motivaatiotekijöinä tohtoritutkinnon suorittamiselle. Seuraavassa luvussa on

tarkasteltu enemmän vastaajien ilmaisemia ajatuksia tohtorikoulutuksen kehittämiseksi.

3.5 Kauppatieteiden tohtoreiden varhaisella työuralla koettu työttömyys

Kauppatieteiden tohtoreiden työttömyyttä tarkasteltiin kolmena eri tarkasteluhetkenä: kuusi

kuukautta ennen valmistumista, kuusi kuukautta valmistumisen jälkeen sekä kyselyhetkellä.

Työttöminä sekä kuusi kuukautta ennen valmistumista että kuusi kuukautta valmistumisen jälkeen

oli vain yksi vastaaja. Tämä jatkaa samaa linjaa aikaisempien raporttien kanssa, jolloin työttömiä

tohtoreita oli aineistossa myös yksi.

Ylivoimainen valtaosa, 93 prosenttia, ei ole kokenut työttömyyttä tohtoriksi valmistumisensa

jälkeen. Vaikka seitsemällä prosentilla esiintyi valmistumisen jälkeen työttömyyttä, sen kesto oli

yleisimmin työttömyyttä kokeneista alle puoli vuotta. Vain kahdella vastaajalla työttömyys kesti yli

vuoden ja yhdellä yli kolme vuotta. Työttömyysajan keskiarvo (N=85) oli 0,9 vuotta. Heikko

työmarkkinatilanne koettiin työllistymistä eniten vaikeuttavaksi tekijäksi (3,8). Alla olevassa

69%

21%

10%

Kyllä

Ei

Ei osaa sanoa

31

kuvaajassa on käsitelty työllistymistä vaikeuttavia tekijöitä vastaajien keskuudessa. Niitä kysyttiin

kysymyksellä ovatko seuraavat asiat vaikeuttaneet työllistymistäsi, asteikolla 1=ei lainkaan,

6=erittäin paljon.

Kuvio 15 Työllistymistä vaikeuttavat tekijät (keskiarvo)

Eniten työllistymisvaikeuksia kokivat nuorimmat, alle 40-vuotiaat vastaajat. 86 % niistä, jotka

ilmoittivat, että olivat kokeneet työllistymisvaikeuksia, olivat alle 40-vuotiaita. Loput 14 % olivat

40-vuotiaita tai sitä vanhempia. Naiset kokivat työllistymisvaikeuksia enemmän kuin miehet. Niistä

vastaajista, jotka olivat kokeneet työllistymisvaikeuksia, naisia oli 57 % ja miehiä 43 %.

3,1

2,3

3,2

2,6

1,8

3,8

2,9

0

0,5

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

Työkokemuksen

puute

Puutteelliset

työnhakutaidot

Verkostojen

vähäisyys

Tohtorin tutkinto Väitöskirjan aihe

tai aihepiiri (liian

suppea,

vääränlainen tms.)

Heikko

työmarkkinatilanne

Ei ole löytänyt

itseä kiinnostavaa

työtä

32

4 Tohtorikoulutuksen kehittäminen työelämää vastaavammaksi

Jotta tohtorikoulutus kauppatieteellisellä alalla pysyisi työelämän tarpeita vastaavana, sitä tulee

jatkuvasti kehittää. Kyselyssä kysyttiin tohtoreiksi valmistuneiden mielipiteitä tohtorikoulutuksesta.

Kysymykset liittyivät jatko-opiskelua ja väitöskirjatyötä koskevan ohjauksen saatavuuteen, määrään

ja laatuun, ohjaajan tieteelliseen ja pedagogiseen pätevyyteen sekä vertaistukeen ja

yhteisöllisyyteen. Käytössä oli asteikko 1-6. Alla olevassa taulukossa on listattu keskiarvoja näistä

kysymyksistä kolmen eri tohtoriuraseurannan kauppatieteiden tohtoreiden vastaaja-aineistosta.

Kuvio 16 Mielipiteitä tohtorinkoulutuksesta: kolmen mittauskerran tulokset (keskiarvo)

Väitöskirjatyöhön liittyvän ohjauksen määrä, laatu ja saatavuus paranivat vuosina 2010 ja 2011

valmistuneiden vastausten valossa verrattuina vuosina 2008 ja 2009 sekä 2006 ja 2007

valmistuneiden mielipiteisiin. Vertaistuki ja yhteisöllisyys ovat lisääntyneet molempien, sekä 2008

ja 2009 että 2006 ja 2007 valmistuneiden mielipiteisiin verrattuna. Ohjaukseen liittyvät mielipiteet

ovat myös muuttuneet positiivisemmiksi vuonna 2010 ja 2011 valmistuneiden mielestä verrattuna

2008 ja 2009 valmistuneisiin. Mitään suurempia muutoksia ei tuloksissa kuitenkaan ole

havaittavissa kuten kuviosta 17 voidaan huomata.

3,5

4

4,5

5

Opiskeluun

liittyvän

ohjauksen

saatavuus

Opiskeluun

liittyvän

ohjauksen määrä

Opiskeluun

liittyvän

ohjauksen laatu

Väitöskirjatyöhön

liittyvän

ohjauksen

saatavuus

Väitöskirjatyöhön

liittyvän

ohjauksen määrä

Väitöskirjatyöhön

liittyvän

ohjauksen laatu

Ohjaajan

tieteellinen

pätevyys

tutkimusalalla

Ohjaajan

pedagoginen

pätevyys

Vertaistuki ja

yhteisöllisyys

2006-2007 2008-2009 2010-2011

33

4.1 Jatko-opiskeluun liittyvät mielipiteet

Joka toisella vastaajalla valintakriteerit olivat tiedossa tohtorikoulutukseen haettaessa. Toisaalta

suurelle osalle hakijoista valintakriteerit eivät olleet tiedossa (37 %). 13 % ei osannut vastata tähän

kysymykseen. Valtaosa (82 %) kuitenkin oli sitä mieltä, että valintakriteerit olivat

oikeudenmukaisia. 16 % piti valintakriteerejä epäoikeudenmukaisina. He, jotka vastasivat, että

valintakriteerit eivät olleet oikeudenmukaisia, toivat avoimissa vastauksissa esille, että vaatimus

tietystä graduarvosanasta ei ole kriteerinä reilu, sillä arvosana riippuu paljon siitä kuka on ollut

gradun ohjaajana.

Arviot jatko-opiskelun ohjauksen määrästä, laadusta ja saatavuudesta paranivat suhteessa edelliseen

kyselykertaan (2008–2009 valmistuneet) mutta olivat heikompia suhteessa tätä edeltäneeseen

kyselykertaan (2006–2007 valmistuneet). Vuosina 2010 ja 2011 valmistuneet arvioivat jatko-

opiskelun laadun hyväksi (4,0), samoin kuin vuosina 2008 ja 2009 valmistuneet (3,9) ja vuosina

2006 ja 2007 valmistuneet (4,2) tohtorit.

Jatko-opiskeluun liittyvä ohjauksen määrä arvioitiin heikommaksi kuin ohjauksen laatu. Jatko-

opiskeluun liittyvä ohjauksen määrän vastausten keskiarvo oli vuosina 2010 ja 2011 valmistuneilla

tohtoreilla 3,7. Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneilla tohtoreilla vastausten keskiarvo oli 3,6 ja

vuosina 2006 ja 2007 valmistuneilla tohtoreilla 4,0.

Jatko-opiskeluun liittyvä ohjauksen saatavuuden vastausten keskiarvo oli 3,9 vuosina 2010 ja 2011

valmistuneilla. Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneilla ohjauksen saatavuuden keskiarvo oli 3,7.

Vuosina 2006 ja 2007 valmistuneilla ohjauksen saatavuuden keskiarvo oli 4,2.

4.2 Väitöskirjatyöhön liittyvät mielipiteet

Väitöskirjatyöhön liittyvän ohjauksen laadun keskiarvo vuosina 2010 ja 2011 valmistuneilla

tohtoreilla oli 4,5. Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneilla tohtoreilla ohjauksen laadun keskiarvo oli

4,2 ja vuosina 2006 ja 2007 valmistuneilla tohtoreilla 4,3.

Väitöskirjatyöhön liittyvän ohjauksen määrän keskiarvo vuosina 2010 ja 2011 valmistuneilla

tohtoreilla oli 4,1. Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneilla tohtoreilla ohjauksen määrän keskiarvo oli

4,0 ja vuosina 2006 ja 2007 valmistuneilla tohtoreilla 4,0.

34

Väitöskirjatyöhön liittyvän ohjauksen saatavuuden keskiarvo vuosina 2010 ja 2011 valmistuneilla

tohtoreilla oli 4,4. Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneilla tohtoreilla ohjauksen saatavuuden keskiarvo

oli 4,1 ja vuosina 2006 ja 2007 valmistuneilla tohtoreilla 4,2.

Väitöskirjatyötä koskevista avoimista vastauksista pääsi numeroarvioita syvemmin vastaajien

mielipiteisiin käsiksi. Vaikka numeroiden valossa tyytyväisyys väitöskirjatyöhön liittyviin asioihin

oli hyvällä tasolla (keskiarvo yli 4), avoimista vastauksista oli havaittavissa myös tyytymättömyyttä

väitöskirjatyöhön liittyen. Työryhmähankkeita voisi avoimien vastausten perusteella olla enemmän.

Mitähän opiskeluun liittyvä ohjaus oikeastaan tarkoittaa? Trikoulutuskeskuksen ohjeet ovat hyvät ja riittävät

perusopintojen ja -prosessien ohjaamiseen ja hoitoon. Väitöskirjaohjauksessa sen sijaan on paljonkin kehitettävää.

Ammattimaisempaa otetta tarvittaisiin väitöskirjojen ohjaukseen. Kiireisiltä professoreilta on vaikeaa saada

henkilökohtaista aikaa ja selkeitä kommentteja. Projektitkin ovat usein aika venyviä aiheiden ja aikataulujen suhteen,

jos niissä ei ole yrityksiä maksajina. Erityisesti apulaisproffien tuki ja yhteistyö sekä myös muiden jatko-opiskelijoiden

vertaistuki ovat pelastaneet monta väitöskirjan tekijää keskeyttämiseltä. Rahoituspuoli onkin nyt korjaantumassa, mikä

on hyvä.

Valmistumiseen ja lomakkeisiin liittyvä byrokratia aiheutti myös hämmennystä. Asioiden tulisi

löytyä samasta paikasta napakasti, ettei asioiden etsimiseen menisi tehokasta työaikaa. Tämä

saattaisi edesauttaa myös aikataulunmukaista valmistumista, ettei aikaa mene väitöskirjaprosessin

kannalta epäolennaisiin asioihin.

Selkeät stepit/vaiheet näkyviin; varsinkin loppuvaiheen monipolvinen byrokratia saisi helpottua ja eri ohjeistus pitäisi

löytyä napakasti yhdestä paikasta. Kun itse valmistuin, ohjeita piti haeskella eri paikoista - ne olivat kovin sirpaleisesti

tarjolla, jos ollenkaan.

Suunnitelmia ja edistymistä voisi valvoa vielä tarkemmin, että ihmiset valmistuisivat 4 vuodessa. Moni opiskelija

käyttää tohtoriopinnoissa liikaa aikaa haahuiluun.

Mentorointi on yksi teema jota olisi väitöskirjatyöskentelyssä voinut olla enemmän. Sekin ilmeni

avoimista vastauksista.

Enemmän mentorointia (projekti, yhteistyö, raportoinnin, verkostoitumisen taitoja). Kokeneemmat voisivat siirtää

paljon osaamista.

35

4.3 Ohjaajan osaamiseen liittyvät mielipiteet

Ohjaajan pedagoginen pätevyyteen liittyneiden vastausten keskiarvo vuosina 2010 ja 2011

valmistuneilla tohtoreilla oli 4,3. Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneilla tohtoreilla vastausten

keskiarvo oli 4,2 samoin kuin vuosina 2006 ja 2007 valmistuneilla.

Ohjaajan tieteellinen pätevyys tutkimusalalla -vastausten keskiarvo vuosina 2010 ja 2011

valmistuneilla tohtoreilla oli 5,0. Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneilla tohtoreilla keskiarvo oli 4,6

ja vuosina 2006 ja 2007 valmistuneilla tohtoreilla keskiarvo oli 4,8.

Avoimissa vastauksissa peräänkuulutettiin systemaattista ja aikataulutettua ohjausta sekä

standardoitua akateemista osaamista. Sekä avoimista vastauksista että numeerisen arvion mukaan

valmistuneet tohtorit pitivät ohjaajien akateemista osaamista erinomaisena.

Opiskelijan tulisi saada tieteellisesti pätevää ja sopivaa ohjausta omaa tutkimusaluetta ajatellen. Kaikki oppiminen

itsestä kiinni, mikä ok mutta menee helposti yritysten ja erehdysten kautta.

4.4 Vertaistuki ja yhteisöllisyys

Vertaistuesta ja yhteisöllisyydestä kysyttäessä vastausten keskiarvo vuosina 2010 ja 2011 valmistuneilla

tohtoreilla oli 4,3. Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneilla tohtoreilla vastausten keskiarvo oli 4,0 ja vuosina

2006 ja 2007 valmistuneilla tohtoreilla keskiarvo oli 4,2.

Avoimista vastauksista pystyi havaitsemaan vertaistuen ja yhteisöllisyyden tärkeäksi teemaksi. Kuitenkaan

sille ei välttämättä ole tarpeeksi foorumeita, eikä kanssaopiskelijoiden kanssa pääse kommunikoimaan.

Riittävästi yhteisiä jatko-opintotapaamisia/-seminaareja vertaistuen ja tiedonvälityksen helpottamiseksi...

Erityisesti apulaisproffien tuki ja yhteistyö sekä myös muiden jatko-opiskelijoiden vertaistuki ovat pelastaneet monta

väitöskirjan tekijää keskeyttämiseltä.

4.5 Tyytyväisyys tutkintoon

Tyytyväisyyttä tohtorin tutkintoon ja opintoihin kartoitettiin viiden kysymyksen avulla. Näitä

asioita arvioitiin asteikolla 1-6 (1= erittäin tyytymätön, paljon kehitettävää – 6= erittäin

tyytyväinen, ei kehitettävää).

36

Kuvio 17 Tyytyväisyys tohtorikoulutukseen (keskiarvo)

Kun verrataan näitä tuloksia aikaisemman uraseurantaraportin (2012) tuloksiin, huomataan, että

keskimääräinen tyytyväisyys on pysynyt melko samalla tasolla kuin vuosina 2008–2009

valmistuneilla. Seuraavalla sivulla oleva taulukko kuvastaa tätä asiaa.

Taulukko 4 Tyytyväisyys tutkintoon kahtena tarkasteluperiodina (2013 ja 2011)

2010-2011 valmistuneet 2008-2009 valmistuneet

Tyytyväisyys tohtorin

tutkintoon tutkimusalaan

liittyvän sisällöllisen

osaamisen kannalta

4,3 4,5

Tyytyväisyys tohtorin

tutkintoon metodologiaan ja

tutkimusmenetelmiin liittyvän

osaamisen kannalta

4,5 4,3

Tyytyväisyys tohtorin

tutkintoon asiantuntijuuden

kannalta

4,1 4

Tyytyväisyys tohtorin

tutkintoon tutkimusetiikan

kannalta

3,8 4

Tyytyväisyys tohtorin

tutkintoon tieteellisen

viestinnän taitojen kannalta

3,9 3,8

4,3

4,5

4,1

3,83,9

3,4

3,6

3,8

4

4,2

4,4

4,6

Tyytyväisyys tohtorin

tutkintoon tutkimusalaan

liittyvän sisällöllisen

osaamisen kannalta

Tyytyväisyys tohtorin

tutkintoon metodologiaan

ja tutkimusmenetelmiin

liittyvän osaamisen

kannalta

Tyytyväisyys tohtorin

tutkintoon asiantuntijuuden

kannalta

Tyytyväisyys tohtorin

tutkintoon tutkimusetiikan

kannalta

Tyytyväisyys tohtorin

tutkintoon tieteellisen

viestinnän taitojen kannalta

37

Vuosina 2010 ja 2011 valmistuneiden tyytyväisyystuntemukset eivät eroa merkittävästi vuosina

2008 ja 2009 valmistuneiden vastaavista. Positiivisimmat ajatukset vuosina 2008 ja 2009

valmistuneilla liittyvät metodologian ja tutkimusmenetelmien osaamiseen, asiantuntijuuteen sekä

tieteellisen viestinnän taitojen osaamiseen. Pienoista laskua vastauksissa oli tutkimusalaan

liittyvässä sisällöllisessä osaamisessa sekä tutkimusetiikassa.

4.6 Työn ja koulutuksen keskinäinen vastaavuus

Työn ja koulutuksen keskinäiseen vastaavuuteen liittyen reilusti yli puolet vastaajista (77 %) koki

työn vastaavan hyvin omaa koulutustasoaan. 17 % vastaajista koki, että työn vaativuustaso on

koulutustasoa hieman tai selvästi alhaisempi. Alla oleva piirakkakuvio kuvastaa tätä jakaumaa.

Kuvio 18 Nykyisen työn vaatimustason vastaavuus yliopistolliseen koulutukseen, %

Vaikka 77 % koki työn vastaavan hyvin koulutustasoa, vain 67 % vastaajista käyttää oppimiaan

tietoja ja taitoja jatkuvasti. Seuraava kuvaaja kuvastaa tätä jakaumaa.

77%

10%

7%6%

Työ vastaa hyvin koulutustasoa

Työn vaativuustaso on koulutustasoa

hieman alhaisempi

Työn vaativuustaso on koulutustasoa

selvästi alhaisempi

Ei osaa sanoa

38

Kuvio 19 Tohtorinopinnoissa oppimien asioiden hyödyntäminen nykyisessä työssä, %

Noin neljäsosa voi hyödyntää oppimaansa jonkin verran ja alle kymmenes kokee, että opituista

asioista ei ole kovinkaan paljon hyötyä. Miehet (25 %) vastasivat voivansa hyödyntämään

oppimaansa jonkin verran enemmän kuin naiset (22 %). Naisia, joiden mielestä opituista asioista ei

ole kovin paljon hyötyä oli 10 %, miehiä puolestaan 8 %.

4.7 Mitä kauppatieteellisessä tohtorikoulutuksessa tulisi huomioida paremmin?

Kyselylomakkeessa pyydettiin vastaajia arvioimaan pitäisikö tohtorikoulutuksessa huomioida alla

olevassa taulukossa esitettyjen asioiden kehittyminen. Luvut on esitetty keskiarvoina.

67%

24%

9%Käyttää oppimiaan tietoja/ taitoja

jatkuvasti

Voi hyödyntää oppimaansa

jonkin verran

Opituista asioista ei ole kovin

paljon hyötyä

39

Kuvio 20 Keskimääräiset arviot asioista, jotka tohtorikoulutuksessa tulisi huomioida. 1=ei lainkaan,

6=erittäin paljon.

Kaikkien osa-alueiden kohdalla keskiarvot ovat korkeampia kuin kolme, eli kaikkia asioita pidetään

vastaajien keskuudessa melko tärkeinä. Tärkeimpiä asioita, joita tohtorikoulutuksessa tulisi

huomioida vastaajien mielestä, ovat akateemisen kirjoittamisen kehittyminen, esiintymistaitojen

kehittyminen, vuorovaikutustaitojen kehittyminen sekä kansainvälisten kontaktien kehittyminen.

Avoimissa vastauksissa vastaajat peräänkuuluttivat eniten yritys- ja työelämäyhteistyökäytäntöjä,

joita tohtorikoulutuksen yhteydessä tulisi olla tai on käytössä. Usein avoimissa vastauksissa

käytettiin konditionaalia: pitäisi tai tulisi tehdä jotain. Harvemmissa vastauksissa nämä asiat jo

nykyisellään koettiin hyviksi. Samoin mentorointia, kansainvälistä yhteistyötä sekä tutkimuksen ja

käytännön lähentämistä toisiinsa. Tutkimusaiheet tulisi rakentua käsi kädessä työelämän tarpeiden

kanssa.

Tutkimus voisi melkein aina sisältää käytännön kohteen tai kohteita, jotta tutkimus olisi relevanttia myös

käytännössä.

Olisi hyvä kannustaa ja löytää projekteja/aiheita joita työnantajat myös haluavat. Tätä yhteistyötä pitäisi

mielestäni myös kehittää yliopiston toimesta. Olisi myös ollut hyödyllistä kuulla enemmän vinkkejä yms joilla

4,5

4

4,9

4,9

5

5,4

4,7

4,4

3,9

3,3

3,3

4

3,4

3,8

4,1

0 1 2 3 4 5 6

Opetustaitojen kehittyminen

Johtamistaitojen kehittyminen

Kansainvälisten kontaktien kehittyminen

Vuorovaikutustaitojen kehittyminen

Esiintymistaitojen kehittyminen

Akateemisen kirjoittamisen kehittyminen

Rahoituksen hakemisen kehittyminen

Projektiosaamisen kehittyminen

Liiketoimintaosaamisen kehittyminen

IPR-osaamisen (immateriaalioikeudet) kehittyminen

Yrittäjyyden kehittyminen

Urasuunnittelun kehittyminen

Työnhakuvalmennuksen kehittyminen

Tieto- ja viestintäteknologian taitojen kehittyminen

Tutkimustulosten kaupallistamisen kehittyminen

40

omaa työtä olisi paremmin voinut markkinoida työelämään. Olisi hyödyllistä niin tutkijalle kuin

työelämällekin. Nyt tämä jäi hyvin vähäiseksi.

Vaikka tavoitteeni oli koko ajan akateeminen työmarkkina, halusin jatko-opintojen aikana kartuttaa

yrityselämän kokemusta. Tämä ei ollut lainkaan helppoa järjestää, eikä siihen kannustettu, mutta siitä oli

mielestäni konkreettista hyötyä työmarkkinoille siirryttyäni ja työllistymiseni kannalta. Myös akateemisilla

työmarkkinoilla arvostetaan "practitioner" työkokemusta, kovastikin.

4.8 Avoin palaute tohtorikoulutuksesta – ”joskus oli vaikeaa ja joskus erittäin vaikeaa,

joskus naurattikin”

Palautteesta saa sen käsityksen, että asiat ovat parantuneet viimeisen 20 vuoden aikana. Liike-

elämän työkokemusta peräänkuulutetaan varsinkin nuorten tutkijoiden kohdalla. Jos

työelämälähtöisyyttä oli olemassa, sitä kehuttiin palautteessa vuolaasti. Se koettiin avoimissa

vastauksissa, niin negatiivisissa kuin positiivisissakin tärkeäksi teemaksi.

Vaihtelevasti oli joskus vaikeaa ja joskus erittäin vaikeaa, joskus naurattikin. Jälkeenpäin tuntuu ihan

hyvältä, mutta palkka ei noussut lähellekään toiveitani vastaavalle tasolle (kiitos yliopistohallinnon

epämotivoivan käyttäytymisen, sopisi olla edes jokin bonus tohtorintutkinnosta).

Ohjaukseen liittyen peräänkuulutettiin avustamista verkostojen luomisessa. Itse tohtorikoulutukseen

liittyen monet peräänkuuluttivat sitä, että asiat tulisi hoitaa systemaattisemmin. Toisaalta todettiin,

että usein asioiden hoitaminen on henkilö- ja kulttuurikysymys ennemminkin kuin yleinen totuus,

joten joillakin tahoilla asiat hoituvat paremmin kuin toisissa paikoissa.

Kaiken kaikkiaan minusta jatko-opintojen pitäisi aina alkaa sillä, että jokainen jatko-opiskelija määrittää itselleen syyn,

miksi on valinnut jatko-opinnot ja pohtii opintojensa tarkoituksen (millaisia valintoja kannattaa tehdä suhteessa siihen,

mihin tähtää jo opintojen aikana ja varsinkin opintojen jälkeen)...kun tuo yliopistoon kiinnittyvä tutkijanura ei

todellakaan enää ole kaikille mahdollinen/ mieluinen/ sopiva ....jatko-opiskelijoiden silmien avaaminen monenlaisille

uusille mahdollisuuksille ja oman tulevaisuuden haarukoiminen jo jatko-opintojen alussa mahdollistaa samalla hyvän

opintojen etenemistahdin (tietää, mitä on tekemässä ja mihin haluaa/pyrkii tohtorintutkinnon jälkeen)...

41

5 Johtopäätökset ja yhteenveto

Tämän raportin tarkoituksena on ollut selvittää tohtorikoulutuksen suorittaneiden työmarkkinoille

sijoittumisen varhaisen työuran kehitystä, laatua, tarkoituksenmukaisuutta sekä tyytyväisyyttä

suoritettuun tutkintoon. Kyselyn vastaajina oli vuosina 2010 ja 2011 valmistuneita tohtoreita.

Näiden tuloksia verrattiin aiempiin SEFEn itse toteuttamien selvitysten sekä Aarresaaren aiempien

vastaavien uraseurantakyselyjen tuloksiin.

Pääasiallisesti kauppatieteiden tohtorit työllistyvät valmistumisensa jälkeen hyvin, vaikka

työllistymisen toimialaisuus onkin vielä nykyisellään melko vinoutunutta. Edelleen yliopisto ja

julkinen sektori työllistävät valmistuneista tohtoreista suurimman osan, eikä varsinkaan

suomalaisiin pk-yrityksiin näytä juuri sijoittuvan tohtoreita. Niiden kehittymisessä ja

mahdollisuuksien arvioinnissa voisi olla vähintäänkin hyödyllistä käyttää tutkimusapuna

tohtoriopiskelijoita tai valmistuneita tohtoreita. Muutenkin mielikuvasta tohtoreista yksityisellä

sektorilla jollakin tavalla pelottavana työvoimana olisi hyvä päästä eroon. Vaikka tohtoriopinnot

pitkälti ovatkin teoreettisia, varsinkin kauppatieteellisellä alalla on paljon mahdollisuuksia myös

käytännönläheisille tutkimuksille. Tähän tutkimusryhmät ja niiden perustaminen ovat tähdänneet.

Yleisin rahoitusmuoto oli tutkimus- ja/tai opetustehtävät yliopistolla. Tällaiset tehtävät ovat useasti

pitkäaikaisempia kuin esimerkiksi apuraha, ja niiden kautta saatava tulonlähde on siten tärkeämpää

jatkuvuuden kannalta. Myös edellisissä uraseurantaraporteissa opetus- ja tutkimustehtävät ovat

muodostaneet tärkeimmän rahoituslähteen. Tämän jälkeen yleisimmät rahoitusmuodot olivat

aikaisempien vuosien vastausten tavalla ansiotyöt yliopiston ulkopuolella sekä henkilökohtaiset

apurahat. Näissä tapauksissa aikaa menee paljon muuhun kuin itse väitöskirjatyöhön ja tämä

viivästyttää valmistumisprosessia.

Kauppatieteiden tohtorit motivoituvat tohtoriopintoihin useimmiten kiinnostuksesta tutkimuksen

tekemiseen kautta. Tämän lisäksi tohtoriopintojen aloittamiseen vaikutti kiinnostus ammatillista

kehittymistä kohtaan sekä kiinnostus tiettyä tutkimusaihetta kohtaan. Kukaan vastaajista ei

hakeutunut tohtoriopintoihin ensisijaisesti sen takia, että ajattelisi työnsaannin mahdollisuuksien

helpottuvan tai palkan nousevan jatkotutkinnon suorittamisen vuoksi. Tämän kyselyn aineiston

puitteissa voidaan tehdä johtopäätös, että tohtoriopintoihin hakeudutaan ennemmin sisäisten kuin

ulkoisten motivaatiotekijöiden vuoksi.

Noin kolme neljästä vastaajasta (77 %) koki yliopistollisen koulutuksen vastaavan hyvin työn

vaatimustasoa. 17 % vastaajista koki, että työn vaativuustaso on koulutusta hieman tai selvästi

alhaisempi. 67 % käyttää työssään oppimiaan tietoja ja taitoja jatkuvasti ja 24 % kokee, että voi

hyödyntää oppimaansa jonkin verran. Vain 9 % koki, että opituista asioista ei ole kovinkaan paljon

42

hyötyä. Suurin osa vastaajista kokee uran alkuvaiheen työn vastaavan jatko-tutkinnon aikana

opiskeltuja asioita.

Tyytyväisyys tohtoritutkintoa kohtaan näyttää olevan hyvällä tasolla, vaikka vastaajat olivat

ilmaisseet kehityskohtia varsinkin avoimissa vastauksissa. Mielenkiintoinen seikka piirtyy

vastaajien kokemiin tohtoritutkinnon hyötyihin ja haittoihin työelämässä. Tässä kohtaa

kysymyksenasettelu on mielenkiintoinen; vastaaja joutuu asettamaan vastakkain koetut hyödyt ja

haitat suorittamastaan tutkinnosta. Monet kokivat tohtorin olevan imagoltaan ylikoulutettu ja liian

teoreettinen yliopistokasvatti. Paljon yrityksille ja muillekin yhteiskunnan tahoille hyödyllisiä

tutkimuksia jää yhteiskunnan rakenteisiin, sillä yliopistoa ja siellä tehtävää tutkimusta pidetään liian

teoreettisena käytännönläheiseen työhön sovellettavaksi.

Jo näistä vastauksista pääsi käsiksi yleisimpiin ongelmiin, joita tohtorikoulutuksessa ilmenee.

Useimmat vastaajat peräänkuuluttivat systemaattisempaa tapaa hoitaa asioita, ohjausta sekä

työelämäyhteistyötä.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että tohtoritutkinnon suorittaneet työllistyvät hyvin ja tyypillisesti

yliopistoihin tai julkisen sektorin työpaikkoihin, heidän osaamisensa on melko useasti hyvin

käytössä ja työtehtävät vastaavat opittuja taitoja. Yksityiselle sektorille työllistyminen saattaa olla

juuri tästä näkökulmasta haasteellista. Työtehtäviä ei välttämättä osata suhteuttaa omaan / tohtorin

osaamiseen, ja käytännönläheiset tehtävät saattavat tuntua sekä työnantajasta että työntekijästä

haasteettomilta. Työtehtävät on tehty kehitettäviksi, joten niiden kehittäminen työntekijän

ominaisuuksien mukaiseksi on myös työntekijän tehtävä. Tällöin tohtoreiden suuntautumista

yksityiselle sektorille ei tule pitää pelkästään yritysten sekä yritysjohtajien ongelmana vaan myös

työn tarjonnan ja yliopistojen viestinnän ongelmana: yliopistojen sisälle kätkeytynyt osaaminen ei

välttämättä välity yliopiston ulkopuolisille tahoille.

Vaikka yrittäjyystaitoja eivät tämän kyselyn vastaajat pitäneetkään kovin tärkeinä, niiden tärkeys

osana tutkimusprosessin onnistumista on kuitenkin ensisijaisen suuri. Tätä edellytetään sen varjolla,

että tutkijoiden ja yliopiston välinen vuoropuhelu toimii saumattomasti ja jatko-opiskelijoiden

tarpeet kuullaan muiden yliopiston asiakkaiden ohella. Se, että palvelut vastaavat niille olevaa

tarvetta, edesauttaa väitöskirjojen korkeaa laatua, tehokasta tutkintojen suorittamista sekä sitä, että

tohtoritutkinnot vastaavat sitä, mitä työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa tarvitaan. Yliopisto ei voi

olla yhteiskunnasta tai yksityisestä sektorista erillinen osa-alue, vaan synergiaetujen tulisi näkyä

kaikilla sektoreilla ja tahoilla. Yliopistojen tulisi viestiä tohtoreista yrityksille voimavaroina ja

mahdollisuutena, ettei heihin suhtauduttaisi lähtökohtaisesti siten, että heille ei ole tarvetta /

kysyntää tai että he ovat vieraantuneita käytännöstä.

Vaikka yhteiskunnassa yritetään ajaa tohtoriksi valmistumisikää sekä tutkinnon suoritusaikaa alas,

se on tämän aineiston valossa pysynyt melko korkeana. Syitä tutkintojen kestolle voidaan etsiä

monelta eri taholta. Tässä aineistossa keskimääräinen tutkinnon suorittamisaika on kahdeksan

43

vuotta, vaikka tutkinnon normisuositusaika on neljä vuotta. Yliopistolaissa on asetettu tavoiteaikoja

maisteri- ja kandivaiheille, joiden puitteissa tutkinnot tulee olla suoritettuna; tätä samaa

tavoiteajattelua on keskusteltu sovellettavan myös tohtorikoulutukseen, sillä tohtorikoulutusten

määrä on kasvanut viime vuosina huomattavasti.

Nuorilla tutkijoilla tutkinnon suorittamiseen menee vähemmän aikaa, sillä vastausten valossa he

suorittivat opintoja apurahoilla, tai olemalla päätoimisesti yliopistolla tehtävissä. Tämä saattaa

kuitenkin johtaa siihen, että vieraannutaan yliopiston ulkopuolisesta työelämästä, sillä

työkokemusta ei ole kertynyt esimerkiksi yksityiseltä puolelta.

Tulevaisuudessa vastaavassa tohtorien uraseurantakyselyssä kyselyssä olisi hyvä saada tietoa myös

tutkijaliikkuvuudesta ja kansainvälisyydestä, sillä se on kuitenkin yksi tutkimuksen ja

tutkijakoulujen yliopistojen rahoitusta määrittävä tekijä. Tällä kysymyspatteristolla yksikään

kysymys ei liittynyt kansainvälisyyteen ja se saattaa olla kuitenkin eräs merkittävä tekijä

työllistymisen kannalta. Kansainvälisyyttä ja kansainvälisiä verkostoja peräänkuulutettiin

kirjallisessa palautteessa.

SEFE pyrkii vaikuttamaan kauppatieteilijöiden – mukaan lukien kauppatieteiden tohtoreiden –

laadukkaaseen työllistymiseen sekä siihen, että nämä kohtaavat työmarkkinoilla ansaitsemaansa

arvostusta. Tätä työtä tehdään vaikuttamalla yliopistojen tutkimuksen ja opetuksen resurssointiin ja

organisointiin, ja sen pohjana käytetään jatkossakin uraseurantaa sekä palautetta ennen kaikkea

tutkinnon suorittamisen jälkeisiltä uran alkuvuosilta. Myös tohtoreita koskevaa uraseurantaa

pyritään systematisoimaan ja kehittämään jatkossa edelleen. (Raita 2012).

44

Lähteet

Aarresaari-verkosto (2014). Löydettävissä www-muodossa: https://www.aarresaari.net/

Deci, E. (1980). The Psychology of Self-Determination. Heath and Company Lexington, Toronto.

Haapakorpi, A. (2008). Tohtorien varhaiset urat työmarkkinoilla ja tohtorikoulutuksen merkitys

työelämässä. Aarressaari 2008. Kirjapaino Hermes Oy.

Härmälä, M. (2008). Vuosina 2004-2005 kauppatieteiden tohtoriksi valmistuneiden uran alku.

SEFEn raportteja 6/2008.

KATAJAn www-sivut (2014): www.kataja.eu

Oksanen, J. & Markkanen S. (2006). Ekonomien kilpailukyvyn tukipilarit työnantajien ja

esimiesten mielikuvissa. SEFEn raportteja 4/2006.

Oksanen, J. (2006). Arvioita kauppatieteellisen alan jatkokoulutuksesta. SEFEn raportteja 1 /2006.

Oksanen, J. (2002). Tohtoriksi vaikka läpi harmaan kiven – katsaus kauppatieteellisen alan

jatkokoulutukseen. SEFEn raportteja 1/2002.

Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen (2014). Löydettävissä www-muodossa: vipunen.csc.fi

Haettu 29.5.2014

Opetus- ja kulttuuriministeriön www-sivut (2014): www.minedu.fi

Raita, A. (2012). Vuosina 2008-2009 kauppatieteiden tohtoriksi valmistuneiden uran alku. SEFEn

raportteja 3/2012.

Raita, A. (2010). Vuosina 2006-2007 kauppatieteiden tohtoriksi valmistuneiden uran alku. SEFEn

raportteja 1/2010.

SEFEn koulutuspoliittiset suuntaviivat 2013-2014. Suomen Ekonomiliitto 2014.

SEFEn palkkatasotutkimus 2013. Saatavissa www-muodossa osoitteesta:

https://www.slideshare.net/secret/3QChYg7CKIRhfu Luettu: 15.8.2014

45

Liite: Kyselylomake

46

47

48