46
ESPERANTOSEURA ANTAŬEN R.Y. ESPERANTO-SOCIETO ANTAŬEN DE TAMPERE
UUDISTUNUT ANTAŬEN
Uusi vuosikymmen alkoi uuden puheenjohtajan ja uusitun johtokunnan johdolla. Seuraavassa
1980-luvulla johtokunnassa vaikuttaneita, joista neljä on vielä (1996) nykyisessä
johtokunnassa ja samoissa tehtävissäkin.
puheenjohtaja Jukka Laaksonen koko 80-luvun
varapuheenjohtaja Simo Saastamoinen 4 vuotta
sihteeri Hilkka Rannisto koko 80-luvun
kokoussihteeri Sylvia Hämäläinen koko 80-luvun
rahastonhoitaja Veli Hämäläinen koko 80-luvun
jäsen Lauri Häkli 8 vuotta
varajäsen Ester Salo 8 vuotta
Pentti Järvinen 7 vuotta
Rainer Arvola 2 v. varapuheenjohtaja ja
5 v. varajäsen
Muita johtokunnassa 80-luvulla vaikuttaneita, vakinaisena tai varajäsenenä olleita: Oiva
Vehmas 3 vuotta, Terhi Laaksonen 3, Väinö Kauppinen 2, Jukka Pietiläinen 2, Seppo
Jurvanen 1, Outi Aukeala 1, Sonja Maijanen 1, Pirjo Arvola 1, Kaija Salonen 1 vuotta.
Jäsenmäärä vaihteli 60 ja 69 välillä, 70 jäsentä oli maaginen raja joka ei ylittynyt.
Vuosikokouksessa talvella 1980 hyväksyttiin uudet säännöt Antaŭenille. Laatijoina
laajennettu kehitystyöryhmä: Väinö Kauppinen, Seppo Jurvanen, Kalevi Toivonen ja Veli
Hämäläinen. Uudet säännöt pyrkivät osaltaan antamaan mahdollisuudet tehokkaalle
toiminnalle.
Uusissa säännöissä muuttui hiukan myös seuran nimi. Sen tarkoituksena oli olla lyhyt ja
alkaa esperanto-sanalla ja lisäksi se olisi saman muotoinen epävirallisen esperantonkielisen
kanssa. Nimi on: Esperantoseura Antaŭen r.y. (Tampere) ja epävirallisessa muodossa:
Esperanto-societo Antaŭen de Tampere.
Uusien sääntöjen suurin periaatteellinen ero vanhoihin nähden on siinä, että yhdistyksen
johtokunta valitaan vaalikokouksessa marras-joulukuussa, jolloin myös johtokunta voi
järjestäytyä ja on toimintavalmiina heti vuoden alusta.
Johtokunta hyväksyi v. 1980 itselleen myös uuden toimintaorganisaatio-mallin, jonka
tarkoituksena on systematisoida toimintaa ja tehostaa sitä, niin että jokainen toimihenkilö
tietää toiminta- ja vastuualueensa.
47
Antaŭenin aktiivisimmat johtokunnan jäsenet 1980
Jukka Laaksonen Simo Saastamoinen Hilkka Rannisto
puheenjohtaja varapuheenjohtaja sihteeri
Sylvia Hämäläinen Veli Hämäläinen Lauri Häkli
kokoussihteeri rahastonhoitaja jäsen
Pentti Järvinen Ester Salo Rainer Arvola
varajäsenjäsen varajäsen varapuheenjohtaja
esperanton opettaja kerhoemäntä varajäsen
48
Yhdistyksemme sai pari huomattavaa lahjoitusta vuoden 1980 aikana. Monivuotinen jäsen
ja toimihenkilö Saara Vakkinen lahjoitti 21 esperantokirjaa seuralle ennen kuolemaansa.
Toinen lahjoitus saatiin K.A.Viherlehdon tyttäreltä Aunelta, joka lahjoitti isänsä 41 kirjaa
käsittävän esperantokirjaston, joukossa monta 1910-luvulta peräisin olevaa harvinaisuutta.
Muutamia kirjoja on lisäksi saatu eri henkilöiltä: Hilkka Rannistolta, Mauno Lauttiolta ja
Milvi Myyriseppiltä Tamsaalusta Eestistä.
Saadut kirjat on tarkoitus säilyttää omassa kirjastossa, joka sitä varten perustettiin
uudelleen, siinä toivossa, että joskus olisi Antaŭenillakin "oma koto" tai vakituinen paikka,
missä kokoontua ja säilyttää kirjastonsa ja arkistonsa.
Antaŭenissa on useita pitkäaikaisia jäseniä, jotka ovat olleet aktiivisesssa toiminnassa
pitkään. Heistä kolme valittiin vuosikokouksessa 1980 kunniajäseniksi, nimittäin Niku Tumi,
Mauno Lauttio ja Hilkka Rannisto, joiden tehtävistä on historiikin aikaisemmilla sivuilla
kerrottu.
Särkänniemen kirpputori-katoksemme, myyjänä on Sylvia Hämäläinen, vas. Terhi ja Jukka
Laaksonen.
VAKAA TALOUS
1980-luku oli taloudellisesti vakaata, vaikka suuria varoja ei käytössä ollutkaan. Taseen
loppusumma on vaihdellut 42-5702 mk.
Jäsenmaksut ovat tuottaneet n. 1400-2000 mk/vuosi. Kaupungin kulttuurilautakunnan
vuosittainen tuki seurallemme on ollut 2600–3500 mk.
49
Omatoimisuutta varainhankinnassa olemme pyrkineet harjoittamaan eri tavoin. Teat-
terinäytöksiä välitimme jäsenille muutaman kerran, joista saatiin n. 500-1700 mk.
Huomattavin tulonlähde on ollut Särkänniemen Jättiläiskirpputori, jolle olemme osallistuneet
vuodesta 1982 lähtien, myynnin ollessa n. 500-1000 mk/vuosi.
Tuloja on hiukan saatu myös myymällä postikortteja, joita on painettu yhdeksän erilaista,
suunnittelijana Veli Hämäläinen. Historiikin ensimmäisestä painoksesta on tuloja ollut
vuosien kuluessa sen verran kuin menojakin, samoin historiikin esperanto-versiosta Jubilea
Librosta, joita molempia on enemmän lahjoitettu kuin myyty.
Kerhoiltojen kahvitustuloja kertyi hiukan silloin kun illat pidettiin Karjalaseuran
huoneistossa, missä oli keittomahdollisuus.
Tässä kuvia muutamasta postikortista
KERHOILLAT
Yhdistyksen kerhoillat olivat jo vakiintuneeseen tapaan maanantai-iltaisin, vuosikymmenen
alussa joka toinen maanantai ja lopussa kerran kuussa. Kokoontumispaikkoja ovat olleet
Opettajien ammattiyhdistyksen huoneisto, Kaupunkilähetyksen huoneisto ja Karjalaseuran
huoneisto, joissa jokaisessa oli vuokra 50-100mk ilta. Vuodesta 1989 alkaen pääkirjastossa
(Metsossa) sen valmistuttua. Metsossa kokoonnumme edelleen, ilmainen kokoushuone
muuttui maksulliseksi 1994 maksaen 50 mk/ilta.
50
Kerhoiltojen ohjelmat on pyritty päättämään hyvissä ajoin ja tiedottamaan jäsenille
Vekilossa ja joitakin kertoja postikortilla. Perusohjelmana on syksyisin ollut Kesän muistoja-
ilta, jolloin on kuunneltu ja katseltu jäsenten selostuksia ja kuvia kesän kongresseista,
matkoista ja tapahtumista. Selostukset ovat olleet esperantoksi tai suomeksi kunkin taidon
mukaan. Periaatteena on pidetty, että illat ovat olleet kaksikielisiä, jotta aloittelijatkin
rohkenevat tulla mukaan.
Osallistujia illoissa on ollut 1980 luvulla 25-10 henkilöä vähentyen vuosikymmenen loppua
kohti.
Syksyn toinen vakio-ohjelma on ollut Zamenhof-ilta/pikkujoulu, ohjelman pyrkiessä
olemaan hiukan molempia.
Kevään eräs vakio-ohjelma on ollut tulevan kesän UEA:n kongressi ja kongressikaupunki.
Useasti esittelijänä on vieraillut paikallisen ystävyysseuran edustaja tai on esittelymateriaalia
saatu suurlähetystöstä Helsingistä. Joskus on myös jäseniltä löytynyt kuvia ja kokemuksia
aikaisemmilta matkoilta ko. kongressikaupungista.
Säännöllisesti toistuvia ohjelmia ovat tietysti vaalikokous syksyllä ja vuosikokous talvella.
Muut kerhoillat ovatkin sitten vaihdellen vierailijoiden tai jäsenten esityksiä. Vieraita on
käynyt 1980-luvulla paljon esittelemässä kukin alansa asioita. Seuraavassa luettelo:
Kaupungin ystävyysasioita hoitanut Erkki Haapio, ja nykyinen hoitaja Pertti Paltila,
matkailutoimenjohtaja Pentti Mustonen, Tapio Varis ja Vilho Harla Rauhan ja konfliktin
tutkimuskeskuksesta Tampereelta, viimemainitun luona vierailimme. Monipuolinen keräilijä
Björn Saarinen Tampereelta, esitelmöitsijät YK-liitosta Helsingistä ja Tampereen
Postimerkkiseurasta, Tenho Takalo Suomi-Unkari seurasta, kulttuuritoimen johtaja Timo
Kukkasmäki, Veli Rosenberg ja Jaakko Luoma Suomi-Kiina Seurasta, Simo ja Kyllikki Tapio
ja Pekka Lehtonen Suomi-Puola seurasta, Karjala-seurasta kaksi esittelijää, asianhoitaja
Lenstra Alankomaiden suurlähetystöstä, Ari Rannisto Radio 957:sta. Yksi kerhoilta pidettiin
Goethe-instituutissa, josta kertoi sen johtaja.
Kotimaisista esperantisteista ovat vierailleet kerhoilloissa Heikki Alikoski, "Avinjo" Irja
Klemola Turusta, Hemmo Tietti Somerolta kaksi kertaa ja EAF:n puheenjohtaja Harri Laine.
Ulkomaisia vieraita on myös käynyt illoissamme. Esim. Robert Deschamps vaimoineen
Ranskasta, Erkki Raskun englantilaisvieraat ja Hungara Vivon päätoimittaja Vilmos Benczik
Unkarista.
51
TIEDOTUSTA
Talvella 1980 näytti siltä, että esperantosta ja sen opiskelusta kiinnostuneet ovat loppuneet
Tampereelta. Niinpä päätettiin heti keväällä osallistua Tampereen Messujen järjestämään
Loma 80-näyttelyyn. Siellä annettiin kirjallista ja suullista informaatiota n. 800 henkilölle ja
huomattavasti suurempi henkilömäärä näki ja totesi esperanton olemassaolon. Kun kesällä
lisäksi oli Raumalla nuorten (TEJO) kansainvälinen esperantokongressi ja siitä tehty televisio-
ohjelma esitettiin kansalle, niin syksyn kursseille ilmestyi kiitettävästi oppilaita.
Näyttelytoimintaa jatkettiin osallistumalla keväisin Primavera-pienmessuille
Kauppaopistossa vuodesta 1981 muutaman vuoden ajan. Ensimmäisen vuotena saimme
esittelylehtiseen esperantoa esittelevän koko sivun artikkelin. Postikortti näyttelyitä on pidetty
mm Työväen Säästöpankin pääkonttorissa ja Lentävänimen kirjastossa Sylvia Hämäläisen
oppilaat pitivät näyttelyn. Näyttely oli myös "Ystävyyden markkinoilla" Sampolassa kuten
myös Pääkirjastossa Esperanto-kulttuuria 100 vuotta. Pieni osasto oli Antaŭenilla myös
Tullikamarin Punaisen Ristin nuorten tapahtumassa.
Pentti Järvinen esittelemässä esperantoa Antaŭenin osastolla Loma 80-näyttelyssä
jäähallissa v. 1980.
Paikallisiin lehtiin on pyritty saamaan esperanton esittelyä ja jonkinverran onnistuttukin.
Lehdistön vaatimus on, että jotain merkittävää tapahtuu, jotta se suostuu lehdessä tilaa
antamaan.
52
60-vitisjuhlissa jaettiin Antaŭenin kunniajäsenille Vilho Setälä mitalit. Jakamassa oli itse
Setälä joka on kuvassa vasemmalla. Hänestä oikealle on Niku Tumi, Hilkka Rannisto, Mauno
Lauttio, Kullervo Ylioja, Verna Vakkinen, Anna-Liisa Vakkinen, Ester Kirvesniemi, oikealla
puheenjohtaja Jukka Laaksonen.
Antaŭenin kutsusta kokoontuivat ystävyysseurat keskustelemaan yhteistoiminnasta mm.
toimitiloista. Vasemmalta edustajat Japani-seurasta, Espanja-seurasta, Puola-seurasta ja
Neuvostoliitto-seurasta.
53
Lehdet Aamulehti ja Tamperelainen ovat muutaman kerran esperantoa esitelleet. Antaŭenin
täyttäessä 60 vuotta 1981 prof. Urpo Harva kirjoitti Aamulehdessä juhlan kunniaksi laajan
artikkelin esperantosta. Ulkomaisten vieraiden haastattelut olivat hyviä aiheita lehdistölle ja
niitä ilmestyikin useita. Myös Tammerkoski-lehdessä, sekä Lempäälän ja Ylöjärven
Sanomissa esiteltiin esperantoa. Tampereen Kaapeli-TV:ssä oli kerhoiltojen mainos.
Juhlan kunniaksi Antaŭen sai valmiiksi 64-sivuisen historiikin, "Esperanto Tampereella",
kirjoittajana Veli Hämäläinen historiatoimikunnan Hilkka Järvisen ja Kaija Salosen
avustuksella. Syksyllä 1983 historiikistä ilmestyi esperantonkielinen lyhennelmä Hemmo
Tietin kääntämänä 58-sivuisena kirjasena. Kirjasta oli täydennetty yllämainitulla Urpo Harvan
artikkelilla ja Tapio Variksen kerhoillassamme pitämällä esitelmällä.
Kaupungin matkailutoimisto painatti 1982 esperantoksi kaupungin esitteen, joka uusittiin
1983 20 000 kpl painoksena. Esite jaettiin Budapestin kongressin osanottajille vuonna 1983 ja
lähetettiin 40 maahan.
Oma lehti Vekilo oli tietysti paras tiedon levittäjä oman väen ja muiden esperantistien
keskuuteen. Vekilosta enemmän omassa luvussaan.
Vuonna 1982 Veli Hämäläinen kokosi 12 sivuisen esitteen Niku Tumin lasten oppikirjasen
pohjalta, jota on jaettu esittelytilaisuuksissa.
Suurta yleisöä on yritetty tavoittaa myös Pirkanmaan puhelinluettelon kautta. Joka vuosi on
luettelossa ollut Esperantosanan alla vähintään puheenjohtajan ja sihteerin numerot. Samoin
on yhdistyksen tärkeimmät tapahtumat olleet kaupungin kulttuuritoimiston julkaisemassa
tiedotteessa, jonka nimi nykyisin on "Tampereella tapahtuu".
Esittelytilaisuuksia on myös pidetty sekä hyvällä että huonolla menes-
tyksellä, mm. Ylöjärven työväenopistossa pidettyyn tilaisuuteen ei tullut
yhtään kiinnostunutta. Sen sijaan Pentti Järvinen esitteli esperantoa
kiinnostuneelle kuulijakunnalle Päivölän kansanopistossa Valkeakoskella ja
uudessa pääkirjastossa muutaman kerran eri vuosina. Myös yhdistyksen kokoontumistiloissa
on pidetty esittelytilaisuuksia vaihtelevalla menestyksellä. Punkalaitumella ja Vammalassa
ovat esperantoa esitelleet Simo Saastamoinen ja Lauri Häkli.
Eniten kuulijoita sai kielten opettajille järjestetty tilaisuus, johon saapui yli 50
kiinnostunutta. Esperantoa esitteli EEC:n virkailija Hansjörg Kindler (Trixini). Vuosien 1983
ja 87 eduskuntavaalien jälkeen lähetettiin Hämeen pohjoisen vaalipiirin kansanedustajille
onnittelut valinnasta ja esperanto-esite. Yksi kiitoskirje saatiin molemmista vaaleista, valittuja
oli 16 edustajaa. Amurin työläismuseo-korttelin esitteen Sylvia Hämäläinen käänsi
esperantoksi.
1982 Mauno Koi-
visto valitaan tasa-
vallan presiden-
tiksi.
54
Historiikkiamme, Vekilon vuosikertoja ja opetusmateriaalia on lahjoitettu lähiseudun
kirjastoihin ja mm. Valamon luostariin, Peurungan kuntoutuslaitokseen ja Murikan
kurssikeskukseen.
Vuosikymmenen lopulla paikallisradioiden lisääntyessä päästiin myös radioon. Niilo
Vihtakari esitteli esperantoa viisiosaisena sarjana Tampereen alueradiossa ja uudessa
Yliopistoradiossa alkoi 1989 säännöllinen 15 minuutin esperanto-ojelma, joka jatkui useita
vuosia. Ohjelmasta huolehti pääasiassa Jukka Laaksonen useiden jäsenten avustamana,
haastatellen myös ulkomaisia vieraita.
Vuonna 1982 Antaŭen kutsui 23 Tampereella toimivaa eri maiden ystävyys-seuraa
yhteiseen palaveriin keskustelemaan toimitilojen puutteesta. Kutsua noudatti yhdeksän seuraa.
Kokouksessa valittiin toimikunta asiaa ajamaan, yksi heistä oli puheenjohtajamme Jukka
Laaksonen. Toimikunta joutui toteamaan, että kaupungilla ei ole mitään mahdollisuutta tarjota
sellaista. Toimitila-asiaa lähtivät kuitenkin ajamaan muut tahot kun tuli tietoon, että vanha
kirjastotalo on vapautumassa muunlaiseen käyttöön. Varsin voimakkaan kampanjan jälkeen
oli jälleen todettava, että Ystävyystaloksi sitä ei kaupunki luovuta. Talon sai kouluvirasto ja
kulttuuritoimisto. Sieltä on mahdollista varata kokoushuoneita ja näyttelytilaa yhdistysten
käyttöön. Kaapistot on varattu suuremmille yhdistyksille, siten Antaŭenin arkistot edelleen
ovat eri paikoissa yksityisillä henkilöillä.
Antaŭenin vanhempia asiakirjoja on kaupungin arkistossa, hyvin luetteloituina ja
uudempaakin materiaalia, esim. pöytäkirjat, tilikirjat ja toimintakertomukset, on tarkoitus
luovuttaa sinne säilytettäväksi.
Esperanton 100-
vuotis-näyttely
pääkirjastossa
1987
55
Antaŭenissa oli jo vuosia sitten tehty ehdotus oman merkin tai tunnuksen hankkimisesta.
Vuonna 1980 pidettiin merkin suunnittelukilpailu. Siihen jätettiin lähes 20 ehdotusta ja
parhaaksi arvosteltiin ohessa kuvattu Sylvia Hämäläisen ehdotus.
Alla Esperantolehtien näyttelystä pääkirjastossa
KOULUTUSTA
Vuoden 1980 mainoskampanjan avulla ilmestyi syksyllä työväenopistoon Sampolaan 30
uutta opiskelijaa Pentti Järvisen opetettavaksi. Lisäksi Kyröskoskella sai Lauri Häkli 20
oppilasta, sekä Parkanossa aloitti 30 opiskelijaa Simo Saastamoisen johdolla. Näin voitiin
katsoa tiedotteiden menneen perille loistavasti. Simo Saastamoinen aloitti vuonna 1987
Vammalassa ja Hämeenkyrössä ja siirtyi sitten Punkalaitumelle opettamaan.
Merkistä teetettiin tarroja ja painatettiin sillä
varustettuja kirjelomakkeita ja -kuoria.
56
Sampolassa opiskeli vuosikymmenen alkupuolella Pentti Järvisen johdolla joka vuosi
kolmen ja loppupuolella kahden tasoisia ryhmiä.
Lentävänniemen koulussa aloitti 1983 Sylvia Hämäläinen lasten esperantokerhon, saaden
alkaessa jopa 17 oppilasta, kerho toimi vuosikymmenen loppuun asti eri luokilla. Syksyllä
1989 Sylvia kokeili pienelle opettajien ompeluseura-ryhmälle esperanton opetusta, innostusta
riitti aina vuoden 1995 kongressiin asti.
ETY:n eläkeläiset jatkoivat omassa ryhmässään Niku Tumin opettaessa vuoteen 1982
jolloin Oiva Paananen ryhtyi ohjaajaksi. Erkki Rasku aloitti vuorostaan 1984 ja hänen
ohjauksellaan eläkeläiset kokoontuvat edelleen, tosin pienentyneellä joukolla.
Kesän esperanto-viikoille ja kursseille ovat seuramme jäsenet osallistuneet kiitettävällä
aktiivisuudella, mm. Vääksyssä, Jyväskylässä, Paimiossa, Alavetelissä, Valkekoskella,
Hangossa, Kemiössä, Helsingissä, Rautavaarassa, Nicessä Ranskassa, Kungälvissä ja
Karlskogassa Ruotsissa.
MATKAILUA
UEA:n kongressit ovat esperantistien päämatkailun kohteita, niin myös antaŭenilaisten. 80-
luvun kongresseissa tamperelaisia kävi kaikissa muissa paitsi Brasíliassa (Brasilia) ja
Vancouverissa (Kanada). Tukholmassa, Antverpenissä, Budapestissä, Augsburgissa,
Pekingissä, Varsovassa, Rotterdamissa, Brightonissa matkalaisia oli useitakin. Budapestiin ja
Pekingiin matkan järjestäjänä oli Pentti Järvinen. Varsovassa esperanton 100-vuotisjuhlissa
antaŭenilaisia kävi 9.
Muita vierailun kohteita ovat olleet Unkari, Viro, Neuvostoliitto, Kreikka, Tsekkoslovakia,
Puola, Latvia, Ranska, Saksa, DDR, Tanska ja Ruotsi.
Eräs vakiokohde on ollut EAF:n talvi- ja syyspäivät. Niihin jokaiseen ovat
antaŭenilaiset osallistuneet, osa jo viran puolesta, koska ovat osallistuneet
EAF:n hallituksen työhön.
Vieraita kävi Ruotsista, Englannista, Japanista, Bulgariasta, Neuvostoliitosta, Unkarista,
Ranskasta, Puolasta, Sveitsistä, Luxemburgista, Tanskasta, Italiasta, Japanista, Bulgariasta,
DDR:stä, Espanjasta, USA:sta, Tsekkoslovakiasta, Virosta ja Espanjasta.
Esperantoryhmiä on luonamme vieraillut Turusta, Lahdesta, Jyväskylästä, FEJO:laiset,
Puolasta ja Virosta.
Kevätretkiä teimme Hämeenkyröön ja Viljakkalaan, Länkipohjaan ja Luopioisiin, Turkuun,
Lahteen, Hilkka Ranniston kesämökille, Jyväskylään, Viikinsaareen, Metsoon uuteen
kirjastotaloon, Vammalaan ja Helsinkiin.
1989 Berliinin
muuri murtuu
57
Matkailuillassa talvella 1981 vierailimme matkailupäällikkö Jouko Mustosen vieraana
matkailutoimistossa. Hän kertoi kaupungin tarjoamista matkailupalveluista ja ennen kaikkea
näytti silloin uuden ja erikoisen multivideoesityksen kahdeksalla projektorilla esitettynä.
ANTAŬEN JA EAF
Suomen Esperantoliiton kokouksiin ovat antaŭenilaiset osallistuneet koko ajan ja EAF:n
hallituksen jäseninä heitä on ollut lähes aina. Syys- ja talvipäivillä ovat yhdistystämme
edustaneet Hilkka Rannisto, Pentti Järvinen, Jukka Laaksonen, Lauri Häkli ja Terhi
Laaksonen
Rainer Arvola, Antaŭenin silloinen puheenjohtaja oli EAF:n hallituksessa vuosina 1978-80,
hän oli myös 1983 tiedotustoimikunnan puheenjohtaja.
Antaŭenin puheenjohtajasta EAF:n puheenjohtaja
Jukka Laaksonen valittiin vuonna 1987 EAF:n puheenjohtajaksi, sitä ennen hän oli jo ollut
hallituksen jäsenenä vuodesta 1982, josta kaksi vuotta rahastonhoitajana. Lauri Häkli oli
vuosina 1981-85 EAF:n varajäsen.
EAF:n syyspäiviä (Aŭtunaj Tagoj) on Antaŭen järjestänyt Tampereella 80-luvulla kahdet.
Ensimmäiset oli hotelli Tampereessa 1983 120 esperantistin osallistuessa, mukana myös 18
vierasta Puolasta. Toiset 1987 jotka olivat samalla Suomen Esperanton 100-vuotisjuhlat, ne
tapahtuivat hotelli Ilveksessä. Juhlapuhujana oli UEA:n varapuheenjohtaja Gregoire
Maertens. Paneelissa keskustelijoina olivat mm. YK:n entinen apulaispääsihteeri Helvi Sipilä
ja prof. Jouko Lindstedt Helsingin yliopistosta. Osanottajia 130 henkeä.
Esperanton 100-vuotisjuhlien juhlapuhujana oli UEA:n varapuheenjohtaja Gregoire Maertens.
58
100-vuotisjuhlissa oli myös arvovaltainen paneeliryhmä keskustelemassa maailman kie-
liprobleemista. Vasemmalta Helsingin yliopiston prof. Jouko Lindstedt, YK:n entinen apulais-
pääsihteeri Helvi Sipilä, puheenjohtajana EAF:n entinen puheenjohtaja Harri Laine,
opetusministeriön kulttuurisihteeri Eeva Hippula ja Pohjola-Nordenin puheenjohtaja rehtori
Tuomo Nisula
Ystävyyden markkinat Sampolassa 1986, esperantoa esittelivät Rainer Arvola ja Jukka
Laaksonen
59
VEKILO
Neston huomattavin aikaansaannos on ollut jäsenlehti Vekilo eli Vekhorloĝo, kuten nimi
alussa kuului. Vekhorloĝo perustettiin v. 1963 korvaamaan jäsentiedotteita ja piti saada
aikaiseksi (tietysti) vähintään turkulaisten Informilon veroinen lehti "kilpailijaksi". Vek-
horloĝo-nimeä oli ehdottanut Hampurin esperanto-yhdistys.
Vekilon toimittaja ja painaja oli koko sen alkuhistorian ajan vuoteen 1980 asti Niku Tumi,
joka keräsi aineiston ja usein itse kirjoitti suurimman osan sekä monisti sen omalla sen ajan
monistuskoneellaan. Toimittajana mainitaan Niku Tumin lisäksi v. 1964 Erkki Mänty, v.
1965 Erkki Rasku, ja vuodesta 1966 lähtien jälleen Niku Tumi yksin, aina vuoteen 1968,
jolloin Rainer Arvola oli toimittajana vuoden. V. 1969 lehteä ei ilmestynyt, mutta vuosina
1970-72 ilmestyi Tumin toimesta muutama numero.
Lehden koko alkuajan on sen ilmestymisen jarruna ollut varojen puute. Niitä on kerätty
mm. tukirenkaan avulla eli kukin vuorollaan on rahaa antanut ja lehti ilmestyi lähes teki-
jöittensä rahoittamana. Nykyisen Vekilon painatuskuluihin ja postitukseen riittävät
jäsenmaksutulot.
Vuonna 1966 Vekhorloĝo-nimi muuttui Vekilo-nimeksi ja sen taiteili lehden kanteen v.
1968 Rainer Arvola. Vuonna 1987 nimeä muotoiltiin kolmiulotteiseen muotoon.
Vuosina 1973-77 ei Vekilo ilmestynyt, mutta v. 1978 Niku Tumi aloitti uudelleen ja nyt
löytyi myös uuden Antaŭenin kassasta tarpeelliset varat kustannusten peittämiseen. Niku
Tumi toimitti lehteä vuoden 1980 syksyyn, jolloin luovutti toimittamisen Veli ja Sylvia
Hämäläiselle.
60
Vekilon tarkoitus on olla riippumaton, jäsenistön mielipiteitä peilaava lehti. Siksi jäsenten
kirjoituksia voisi olla paljon nykyistä enemmän. Sen tarkoitus on olla myös kiintoside
tamperelaisten esperantistien kesken, sekä myös ystävyys- ja viestiväline ulkomaisten
ystävien, ennen kaikkea ystävyyskaupunkien esperantistien välillä.
Sisällöltään Vekilo on ollut kaksikielinen, pyrkien siten palvelemaan sekä opiskelijoita että
esperanton taitajia. Kokoustiedotteet ja kurssiohjelmat ovat olleet sen vakiotekstiä. Myöskin
opiskeluaineistoa on ollut Tumin ajan Vekilossa sanavaraston kasvattamiseksi sekä
kieliopillista neuvontaa. Myös yhden käännöskilpailun Tumi järjesti lehdessä. Hannes Koivu
valitsi kolmesta kilpailijasta parhaaksi nimimerkki "Urtiko":n tekemän käännöksen, oikeaa
nimeä ei ole tiedossa. Niku Tumi kuvitti lehteä omilla piirroksilla. Jäsenten käännöksiä ja
matkakuvauksia on julkaistu useasti. Selostukset kongresseista ja esperantotapahtumista ovat
"normaalia" tekstiä. Tamperetta ja Suomea esitteleviä artikkeleita on ollut useita varsinkin
1990-luvulla kun lähestyttiin vuoden 1995 UEA:n kongressia. Kaunokirjallista tekstiä on
ollut hyvin vähän, pääasiassa muutama runo.
Vekilo on jaettu ilmaiseksi kaikille jäsenille, jokaiselle Suomessa toimivalle
esperantoseuralle tai kerholle ja joillekin esperantoaktiiveille, Tampereen ja lähikuntien
kirjastoille sekä ennen kongressia LKK:n jäsenille. Myös esperanton opiskelijat ovat saaneet
joitakin numeroita, lisäksi on ollut muutama maksava tilaaja.
Vekilo on rekisteröity ISSN-numerolla ja sen vuoksi painaja on velvollinen lähettämään
lain määräämät vapaakappaleet kuudelle kirjastolle Suomessa.
Syksyllä 1980 uusien toimittajien myötä lehden painotekniikka muutettiin, ns. kopio-oftset-
tekniikaksi ja sivukoko pienennettiin. Myös valokuvien käyttö lisääntyi toimittajien oman
laboratorion ansiosta. Puheenjohtajan palsta saatiin ensimmäiselle sivulle, värillistä paperia
oli mahdollista käyttää kansilehdellä ja paljon muuta pientä edistystä.
Ensimmäisinä vuosina teksti tehtiin tavallisella matkakirjoituskoneella, sitten löytyi
edullinen vanha sähkökirjoituskone, jolla sai jo tasaisempaa jälkeä. Huomattava parannus tuli,
kun Veli Hämäläinen hankki muistilla varustetun kirjoituskoneen, jolla tekstiä voi muokata
jälkeen päin ja mikä parasta sillä voi myös jo palstoittaa. Niiden avulla Vekilon tekninen taso
muuttui huomattavasti.
Tietokoneen tulo paransi sitä vielä, mutta ennen kaikkea se helpotti lehden tekoa. Kun vielä
1990-luvulla saatiin esperanton erikoiskirjaimet tietokoneeseen, niin toimituksessa voidaankin
keskittyä enemmän sisältöön. Kuvien käsittely tietokoneella voisi olla seuraava tavoite.
61
Suurempi parannus onkin sitten jo kiinni seuran rahavaroista, eli voitaisiin painattaa lehti
oikeassa kirjapainossa ja värillisillä kuvilla.
Toimittajien työnjako on ollut se, että Veli on ollut lain tarkoittama ns. vastaava toimittaja
ja hoitanut teknisen osuuden, kirjoittanut puhtaaksi, taittanut, painattanut ja postittanut ja
Sylvia on tarkastanut tekstit. Lehden valmistusvälineistö on ollut toimittajien oma ja
harrastuksen kohde.
Kirjoituksia ovat tehneet toimittajien lisäksi, ahkerimmin puheenjohtaja Jukka Laaksonen,
jokaiseen lehteen pääkirjoituksen ja paljon muuta. Terhi Laaksonen käännöksiä ja omaa
tekstiä. Ystävyyskaupungeista on saatu tekstiä jonkin verran, varsinkin Essenin "privata
delegito" Karl-Heinz Kersting on ollut ahkera kirjoittelemaan kotikaupungistaan ja monesta
muustakin aiheesta. Huomattava sarja oli myös olomoucilaisen Maria Brehovan tekemät
käännökset tunnetun tsekkoslovakialaisen kirjailijan Karel Ĉapekin novelleista. Valitettavasti
jäsenistä vain harvat rohkenevat kirjoituksiaan lähettää, pyydettäessä on joitakin saatu.
Vuonna 1983 oli EAF:n syyspäivät Tampereella ja sen kunniaksi julkaistiin yhteisnumero
Vekilo-Esperanta Finnlando. Painosmäärä oli 800 kpl ja se jaettiin koko EAF:n jäsenkunnalle
ja mainoksena laajemminkin.
Vuosina 1987-89 kun EAF:n Esperanta Finnlando ei ilmestynyt, tehtiin Vekilon
toimituksessa myös muutama numero tiedotelehteä Cirkulero de EAF yhteistyössä muiden
esperantoseurojen kanssa.
Vekilo on ollut huomattava seuramme aktiivisuuden näyttö, joka lienee osaltaan
vaikuttanut Tampereen kaupungin myötämieliseen suhtautumiseen seuraamme.
Nykyajan tekniikka saavuttaa Vekilon myös muulla tavalla kuin toimittamisessa mm.
sähköposti-osoitteella voi ottaa yhteyttä. Piakkoin myös ns. Kotisivulta voi saada tietoa
Antaŭenista ja Vekilosta ja sen tiedotteita.
Vekilon vuosikerrat 1980-1989
sidottuna kahdeksi osaksi, on lah-
joitettu Wienin esperantomuseolle,
sitojana Veli Hämäläinen. Seuraava 5-
vuotiskerta odottaa sitomista.
62
Vekilon nimen kaligrafia-muotoja vuosien kuluessa.
Rainer Arvolan muokkaama Vekilon nimi 1968.
63
YSTÄVYYSKAUPUNKIYHTEYDET
Vuonna 1980 valittiin Veli Hämäläinen Antaŭenin johtokuntaan ja rahastonhoitajaksi, hän
pyysi ensimmäiseksi valtuuksia yhdistyksen nimissä etsiä yhteyksiä Tampereen
ystävyyskaupunkeihin. Siitä alkoi säännöllinen kirjeenvaihto ystävyyskaupunkien
esperantistien kanssa. Kontakteja on etsitty monella tapaa, delegittojen kautta, kongressikirjan
osoitteiston kautta, kongressitapaamisen avulla ja tuttujakin avuksi pyytäen.
Yhteyksiä on toki ollut aikaisemminkin, mm Pentti Järvinen vieraili 1970 luvulla
Norrköpingissä, Lodzissa ja Miskolcissa saaden kaupungilta viirin vietäväksi lahjana.
Muitakin pikavierailuja ovat yksittäiset esperantistit tehneet.
Seuraavassa on Tampereen ystävyyskaupunki-luettelo ja edessä vuosi milloin kaupunki teki
sopimuksen yhteistoiminnasta ja lopussa milloin saimme säännöllisen yhteyden
esperantisteihin.
1954 Kiova Ukraina 1979 Ottivat yhteyttä
1956 Norrköping Ruotsi 1979 Ryhmä vierailun jälkeen
1958 Lodz Puola 1981
1960 Essen Saksa 1983
1961 Linz Itävälta 1981
1961 Chemnitz Saksa 1983 Entinen Karl-Marx-Stadt
1963 Miskolc Unkari 1980
1964 Kopavogur Islanti 1977 Ei kirjeenvaihtoa
1964 Trondheim Norja 1982
1966 Odense Tanska 1981
1981 Syracuse USA Ei kontaktia
1981 Brasov Romania 1981
1986 Olomouc Tsekki 1986
1993 Tartto Viro 1988 Kyläilyn jälkeen
1995 Nizhni Novgorod Venäjä 1995
Vanhin ystävyyssuhde Tampereella on ollut Norrköpingin kanssa, vaikka nykymuotoinen
molemminpuolinen yhteistyösopimus onkin tehty vasta 1956. Jo heti toisen maailmansodan
päättymisen jälkeen olivat norrköpingiläiset auttaneet puutetta kärsineitä tamperelaisia monin
tavoin lahjoittaneet mm. kuorma-auton. Suhde oli samantyyppinen kuin nyt on esim.
Mwanzan kanssa.
Uusina ystävyyskaupunkeina 90-luvulla mukaan tulivat Tartto Virosta ja Nizhni Novgorod
Venäjältä, Kiovan jäädessä Ukrainan ystävyyskaupungiksi Neuvostoliiton hajottua.
Edellä mainittujen lisäksi on kaksi ns. ystäväkaupunkia, Mwanza Tansaniassa ja Leon
Nicaraguassa, jotka kaupunki on valinnut avustuskohteiksi.
64
Mwanzasta löydettiin v. 1987 esperantoa opiskelevia UEA:n kautta ja nyt heillä on
aktiivinen v. 1992 perustettu Viktoria Esperanto Klubo. Heille on vuosien aikana lähetetty
opiskelumateriaalia, rahaa ja henkilökohtaistakin apua. Osallistuttiin myös heidän osallitumis
kustannuksiinsa Afrikan 4. kongressiin vuosien 1995-96 taitteessa. Heidän monia muita
toiveitaan ei ole kyetty toteuttamaan.
Leonista ei ole kirjeisiin saatu vastausta.
Valtiollisten olojen Romanissa vapauduttua on Brasoviin jälleen saatu kirjeyhteys. Se oli
poikki usean vuoden Brasovan esperantistien toimintakiellon takia.
Tampere neuvotteli 80-luvulla myös Ranskan Lyonin kanssa ystävyyssuhteesta, mutta se
kariutui Ranskan vaaleihin. Nyt on näkynyt tietoja uusista kontakteista Lyoniin tai johonkin
muuhun Ranskan kaupunkiin. Me otimme yhteyttä heti, kun saimme tietää kaupunkien
neuvotteluista ja saimmekin kontaktin Lyonin aktiiviseen esperantistoseuraan Centre
Espéranto de la Région Lyonnaise joka jatkuu edelleen, vaihdamme tiedotteita.
Tärkein yhteysväline on luonnollisesti kirjeet ja tiedotteet. Me olemme lähettäneet
lehtemme Vekilon kaikille ja joistakin on saatu heidän lehtensä tai tiedotteensa, vähintään on
vaihdettu joulutervehdykset.
Joidenkin kaupunkien kanssa on hyvinkin vilkasta kirjeenvaihtoa. Essenin Karl-Heinz
Kersting on jopa käynyt Tampereella kolme kertaa, ensin kutsuttuna vieraana 70-
vuotisjuhlilla, sitten hän osallistui kesän 1994 Esperantoviikolle ja viimeksi avuliaana
avustajana kongressissa. Hän on lisäksi innokkaasti avustanut Vekiloa kirjoituksillaan.
Essenin miljoonakaupungissa ei ole esperantoseuraa, esperantistejakin vain kaksi, joten Karl-
Heinz osallistuukin naapurin Duisburgin rautatieläiskerhon kokouksiin.
Kontakteja on ylläpidetty myös vierailuilla, mm. Sylvia ja Veli Hämäläinen on vieraillut 12
ystävyyskaupungissa ja tehneet henkilöautolla ystävävyyskaupunki-kierroksen reitillä
Norrköping, Karl Marx-Stadt (Chemnitz). Essen ja Odense.
Essenistä Karl-Heinz Kersting ja Norrköpingistä Eva ja Haldo Vedin olivat kutsuttuina
Ataŭenin 70-vuotisjuhlille 1991. Muitakin ystävyyskaupunkilaisia kävi Tampereella jo ennen
kongressia, kaikkiaan neljästä kaupungista ja kongressissa oli osanottajia kymmenestä
ystävyyskaupungista.
Kongressin aikana kaupungin kansainvälisiä asioita hoitava sihteeri Pertti Paltila järjesti
kahvitilaisuuden ystävyyskaupunkien edustajille ja siellä oli paikalla esperantisteja
seitsemästä kaupungista tamperelaisten lisäksi.
Näin on käytäntö osoittanut esperanton käyttökelpoisuuden kanssakäymiseen eri maiden
kesken.
65
Kopavogurin kontakti tapahtuu kongressitapaamisten yhteydessä, vanha esperantisti ei
halua harrastaa kirjeenvaihtoa. Kopavogurin ja Syracusen eräälle koululle olemme
lahjoittaneen Setälän oppikirjasarjan 1982, jotta joku innostuisi esperantosta, mutta kirjojen
kohtalosta emme ole kuulleet mitään.
Kerho-illassamme ovat vierailleet kaupungin ystävyyskaupunkitoimintaa hoitavat henkilöt,
aikaisempi koulutuspäällikkö Erkki Haapio sekä nykyinen kansainvälisten asioiden sihteeri
Pertti Paltila.
Yläkuvassa vasemmalla ystävyyskaupunki-kahvitilaisuuden isäntä Tampereen
kansainvälisten asioiden sihteeri Pertti Paltila, seuraava Frank Nitzsche ja Manfred Graenitz
Chemnitz Saksa, Sofia G. Baranska Lodz Puola, Sylvia Hämäläinen.
Keskikuvassa oikealta Herman Lundholm Kopavogur Islanti, Haldo Vedin ja Magnus
Persson Norrköping Ruotsi. Velta Lokk ja Madis Linnamägi Tartto Viro ja Veli Hämäläinen.
Vasemmalta Sylvia Hämäläinen, Karl-Heinz Kersting Essenistä ja Jukka Laaksonen,
66
Bergenin kongressista 1991 Jyväskylän "karavaani" palasi kotiin pohjoisen kautta,
ylitettyämme Norjan tunturit yövyimme ystävyyskaupungissamme Trondheimissa.
Trondheimilaiset nuoret esperantistit olivat jo ehtineet kotiin ja viettivät illan seuranamme.
Kuvassa mukana olleet tamperelaiset yhteiskuvassa. Edessä vasemmalta Jukka Laaksonen,
Sylvia Hämäläinen, Terhi Laaksonen ja Lauri Häkli. Takana Agnar Tore Vaaje, Cristian
Fossen, Torstein Kvakland ja Veli Hämäläinen.
Syyspäivien 1991
kutsuvieraille Jukka
Pietiläinen, oikealla,
esittelee Tampere-
taloa, vasemmalta
Eva ja Haldo Vedin
Norrköpingistä
Ruotsista ja Karl-
Heinz Kersting Es-
senistä Saksasta.