Kun Arja iflaantui

Saavuin Helsinkiin jo perjantaina, joten oli aikaa tutustua paikalliseen kulttuuritarjontaan.

Virkattu poliisiauto Kiasman aulassa..

Sarjakuvanäyttely Kiasmassa eli melkein työksi homma meni…

Silmän ulkopuolella…

Pakollinen kierros Kirjasto 10:ssä. Löytyisiköhän Porista neulegraffitin tekijöitä, jos ideoisi jotain meillekin.

Jossain kirjastossa olen näitä yllärisäkkejä nähnyt myös. Taisi olla kesä-Kasseja, mitä mainostettiin. Kympissä sisältä musiikkiakin.

Kallion kirjasto oli valitettavasti suljettu, kuten myös Richardinkadun kirjasto,jonne vahingossa törmäsin.

Tämä ei ollut kirjastopyöräily, mutta tein siitä sellaisen, kiitosKaisan innostuksen. Myös Iflassa oli mahdollisuus osallistua maanantai-iltana yhteiseen pyöräilyyn ja öinen Helsinki pyöränselästä katsottuna oli huikea!

Takana siis Kallion kirjasto.

Jos kuvittelette, että suostun mihin vain, unohtakaa moinen.Tätä en edes harkinnut…

Koti-ikävä ei pääse iskemään, kun kaikkialla on tuttuja.

Iflassa päivystin Kirjavinkkariyhdistys ry:n posterillapuhumassa vinkkauksesta yleensä ja vinkkauksestaSuomessa. Postereita oli yli sata ja ehkä tämäosio oli kaikkein mielenkiintoisin, sillä kaikki olivat valmiita esittelemäänomaansa ja postereita oli pitkin maailmaa.

Siis todella pitkin maailmaa!Ensimmäisten postereiden joukossatörmäsin Merijärven kunnan posteriin. Siis huom!Tuon kotikuntani naapurin asukas-määrä on noin 1200. Eli sielläoli kaikki.

Sellon kirjaston lukukoira Börjeoli esillä myös ihan livenä.Huhut väittävät, että joku pieni asiakas olisi katsonut Börjen hännän alle, onko sielläusb-liitäntä

Tänä vuonna oli mahdollisuushankkia Suomen kirjastoseuran ansiomerkki ja muutaman kollegan kanssa anoimme sellaisenKirjavinkkariyhdistyksen puheen-johtajalle Markku Kestille.

Kuten kuvasta näette, Markkuoli pistänyt parasta päälle ja olikin yksi posterisession kuvatuimpia. Suosio oli taattu.

Vinkkariposteriväki yhteiskuvassa:Arja-täti, Vesa Liminka (Joensuu), Markku Kesti (Hollola) ja eräskauhuvinkkari Pirkkalasta. Tiedätkö kuka?

Posterialueen vierellä oli yritykset esittelemässä osaamistaan.

Italialainen kirjojen pölynpyyhintäkone.Ei ehkä ihan tarpeen meillä. Kun harvemmin nesutut kansissa on.

Koneesta oli kaksi versiota.Ensimmäisessä kirjapudotettiin luukusta ja imuri imi pölyn ja sitten kirja pudotettintoisinpäin ja taas imuroitiin.

Kuvan laitteessa kirja siis kulki liukuhihnalla harjan alta.Tämä muistutti kovastiArja-tätiä entisestä ammatistaeli lehmänrapsutusharjaa.

Ehkä hieman tarpeellisempi kone oli tämä skanneri,jossa kirjaa pystyi pitämään auki eli vanhojen kirjojenkohdalla laite on verraton, kun selkä ei kärsi.

Skanneri toimi tietysti niin, että säde kulki hyvin kirjan mukana joten skannausjälki oli siistiä.

Kätsä peli.

Paras laite on kuitenkin tämä. Miksi jokaiselle toiminnalle pitää olla oma kone?Tässä automaatissa on samassa lainaus, palautus, omien lainojen katselu ja maksujen maksaminen

Maksut maksetaan luotto/pankkikortilla tai kolikoilla.Palauttaessa kone ilmoittaa, mihin laatikkoon kirja tiputetaan, tässä kun ei ollut liukuhihnaa. Taisi olla saksalaista suunnittelua.

Iflassa ja pyöräilyssä yhdistyi siis kansainvälisyys ja kirjastot.Eväätkin samaan malliin: virolaista smoothieta ja aakkoskarkkeja.

Ja tämä meillekin! Hard book cafe, joka oli pysäköity Pasilan kirjastolle.Kaisan kanssa jo suunnittelimme omaa kuppilaa Poriin jazzientai vaikka lainsuojattomien aikaan.

Idea toimi siis niin, että tiskin takanaoli kerätty hyllyihin kirjoja teemoittain.

Baarin asiakkaat tilasivat listan mukaisendrinksun ja drinksu oli siis kirja.Esim. kossu oli kovempaa kamaa, esim.sotakirja, jaffa vaikka sarjakuvaa.

Asiakas sai lukea kirjaa pöydissä ja koskanyt oltiin Pasilan kirjaston lähellä, varmasti lainauskin onnistui.

Sen lisäksi tarjolla oli ihan oikeaa juomaa:vettä, jääteetä tai mehua.

Iso etu on myös siinä, että listat voi laatiajoku muu kuin tarjoilija eli kaikessa rauhassavoi tehdä listoja, mitä mikäkin drinkki sisältääja sitten kerätä ko. kirjat. Tarjoilijoiden ei siis tarvinnutkeksiä kirjoja omasta päästään.

Voitteko kuvitella, muttaPasilan kirjasto näyttiulkoa jotenkin kovinsympaattiselta…

Paikalla oli myös kirjastoautoja ja kuulemma perjantaina olisikokoontumisajo. Tässä Kristiinankaupungin, tuon virallisen slow-kaupungin, auto.

Ja Lahti. Vai mikä se nyt olikaan…

Ehdottomasti kokemuksen arvoinen reissu.Iflaantumattomille voinen kertoa, että aamusta iltapäivään oli luentoja eri aiheista eri puolilla Messukeskusta ja niihin sai mennä kuuntelemaanoman halunsa ja aikansa mukaan. Kuuntelin muutamia, mutta mitäänuutta ja ihmeellistä en niissä kokenut.

Oheisohjelmaa oli paljon, mutta suurin anti on kollegat eri puolilta maailmaa ja täältä Suomesta.

Ja ensi vuonna Singapore.Alkakaahan anoamatkarahaa.