SIIVET haastatteli Saksaan sijoitetun 12. Taistelulentoprikaatin Apache-lentäjää, sotilasmestari Chris Moorea, jolla on pitkä kokemus rynnäkköhelikopterin lentämisestä Irakissa ja Afganistanissa ennen tuloaan Eurooppaan. Kokenutta lentäjää odottivat täällä uudet haasteet.

Apache-lentäjien uudet haasteet Euroopassa

Teksti: Jeroen van Veenendaal Kuvat: USAREUR, Roelof-Jan Gort ja Jeroen van Veenendaal Suomennos: Pentti Perttula

Paljon on muuttunut kansainvälisellä näyt-tämöllä. Siitä lähtien kun Venäjän asevoimat miehittivät Krimin niemimaan, osallistui-vat Itä-Ukrainan kapinaan ja puuttuivat Syy-rian sisällissotaan, NATO on alkanut muut-taa koulutusmenetelmiään. Viime vuonna aloimme nähdä myös useita Yhdysvaltojen Theater Security Packagen joukkoja Euroo-passa osoittamassa maan sitoutumista Eu-rooppaan ja hillitsemässä Venäjän lisäaggres-sioita. Ilmavoimien lisäksi lentäviä paketteja lähettää myös maavoimat.

Vuonna 1965 perustettu 12. Taistelulento-prikaati (Combat Aviation Brigade, CAB) on Euroopan ainoa Yhdysvaltojen maavoimien rynnäkköhelikopteriyksikkö ja on tätä nykyä sijoitettu Ansbachiin, Saksan Baijerin osaval-tioon. Sen esikunta on sijoitettu Katterbach Kaserneen ja sille alistettuja yksiköitä on Il-lesheimissa ja Wiesbadenissa.

Yhdysvaltojen sotilaallista läsnäoloa Eu-roopassa on vähennetty rajusti vuodesta 1989 lähtien. Viime vuonna puolustusminis-teriö ilmoitti poistavansa 24 Boeing AH-64 Apachea, 30 Sikorsky UH-60 Black Hawkia, 3 Boeing CH-47 Chinookia ja 9 Sikorsky HH-60 Medevac Black Hawkia maavoimien ilmailun uudelleenjärjestelyn nimissä.

12. CAB kutistui maavoimien suurimmas-ta, seitsemän pataljoonaa käsittäneestä lento-prikaatista, kahden pataljoonan kokoiseksi. Prikaati täyttää Euroopan operatiivisia tar-peita nyt Yhdysvalloista toimitetun täyden-nyksen, Task Force Spearheadin, avulla. Se on 1. Lentoratsuväkiprikaatin 227. Lento-rykmentin 3. Pataljoona ja lähtöisin Teksa-sin Fort Hoodista. Ensi vuoden keväällä pri-kaati on saamassa lisävoimaa, joka nostaa sen kop terivahvuuden lähelle uudelleenjärjeste-lyä edeltänyttä tasoa. Tyypillisessä maavoimi-

Longbow-tutkalla varustettu Apache on helppo tunnistaa pääroottorin päälle

kiinnitetystä tutkakuvusta. Kuva: Jeroen van Veenendaal

3/2016 45

en rynnäkköhelikopteripataljoonassa on 24 kopteria kolmessa kahdeksan kopterin jouk-kueessa.

Taktiikka- ja tempomuutoksia

Siivet haastatteli 12. CABin Apache-lentä-jää, sotilasmestari (Chief Warrant Officer 3) Chris Moorea. Hän värväytyi maavoimiin vuonna 2002 jalkaväkimiehenä ja sijoitet-tiin seuraavana vuonna Irakiin tähystäjäk-si tarkka-ampujaryhmään. Irakissa hän näki Apacheja ensimmäisen kerran. Pian hän päät-tikin tulla Apache-lentäjäksi:− Se luottamus ja turvallisuus, jota koin maas-sa tietäen, että Apachet ovat yläpuolellamme, oli ratkaiseva tekijä. Oli luonnollinen kehi-tyskulku lähteä rynnäkkökoptereihin.

Koulutus on muuttunut NATOn rajoil-la alkaneen jännityksen seurauksena. Irakis-sa ja Afganistanissa oli ilmatorjuntaohjusten uhka, mutta todellisuudessa 500−600 metrin korkeudessa ei tarvinnut pelätä mitään. Suu-rimmat uhat eivät enää rajoitu olkapäältä lau-kaistaviin ohjuksiin, vaan lähes tasavertaiseen

vastustajaan, jolla on myös omaa rynnäkkö-kopterikalustoa. Koulutus siirtyy kohti sitä, että lennetään lähes ta-savertaisen vihollisen uhkaamalle alueelle, jossa on myös ilmator-junnan uhka.− Irakissa ja Afganis-tanissa otimme taivaan haltuun ja pidim-me sen myös. Nyt harjoittelemme lentämistä paikoissa, joissa täytyy pysyä puiden suojassa emmekä enää hallitse taivasta, sanoo Moore.

Tyypillinen tehtäväpäivä alkaa paljon ai-kaisemmin kuin ennen, koska tehtävät aloi-tetaan pitkällä suunnittelulla. Kaikkia kou-lutustehtäviä edeltää nykyään yhden−kahden vuorokauden mittainen suunnittelu. Uhka ohjaa taktiikkaa, millä tavoin kopterit sijoite-taan. Moore näkee tämän haasteena:− Oppimiskäyrä on ollut jyrkkä monille meistä, jotka olemme lentäneet yhdellä ja sa-malla tavalla Afganistanissa toistakymmentä vuotta. Olimme hyviä lentämään siellä. Pe-rehtyminen tähän hitaasti ja matalalla -ym-päristöön on haastavaa.

Jyrkkä oppimiskäyrä ei johdu pelkästä tak-tiikan vaihtumisesta, vaan myös operaatio-

tempo on selvästi ko-vempi − eikä syyttä. Kun US Armyn edus-tajat vierailivat Uk-rainassa oppimassa Itä-Ukrainan konflik-

tista, kävi selväksi, että se operoinnin taajuus, jota Ukrainan maavoimilta edellytettiin, jotta se olisi pystynyt jatkuvasti pitämään helikop-tereita ilmassa rintamalla ja jatkuva taktiikan muutos, oli hyvin vaativaa. Se oli taistelua ta-savertaisten osapuolten välillä, missä tehtäviä on koko ajan.− Me pystymme siihen − helikopterit eivät. Koptereita pitää nollata ja korjata, mikä vie aikaa. Pitää tasapainoilla sen kanssa, kuinka paljon pystymme ponnistamaan ja kuinka paljon kestämme, selventää Moore.

Harjoittelun aikana on käynnissä monen-laista prosessia: huolto korjaa roottorin lapo-ja, toiset tankkaavat, ruokailua järjestellään ja viestiyhteyksiä rakennetaan. Jokaisella näistä toiminnoista on oma ylläpitonsa ja oma kes-

AH-64 Apache tulittaa 30 mm:n tykillä Combined Resolve II -harjoituksessa Saksassa kesällä 2014. Kuva: USAREUR

"Nyt harjoittelemme lentämistä paikoissa, joissa täytyy

pysyä puiden suojassa.

46 3/2016

tävyyden rajansa sen suhteen, kuinka nopeas-ti ne voivat toimia. Mutta Moore huomaut-taa, että edistystä on tapahtunut:− Minusta tuntuu, että olemme parantaneet tahtia. Jos joutuisimme nyt taisteluun lähes tasavertaisen vastustajan kanssa, voisimme pi-tää yllä raskasta operaatiotahtia pitkän aikaa, mihin emme todennäköisesti olisi pystyneet viisi vuotta sitten.

Nopea tahti ei häntä huoleta:− Tuemme liittolaisiamme, jotka odottavat tuloamme.

Ammutaan kovilla

Moore on Euroopassa kolmen vuoden ko-mennuksella. Hän pitää tätä ainutlaatuisim-pana paikkana harjoitella ja käyttää Apachea. Koska 1. Pataljoona on Euroopan ainoa ame-rikkalainen Apache-pataljoona, heitä pyyde-tään kaikkiin tehtäviin, missä rynnäkkökop-tereita tarvitaan.

Yhdysvalloissa harjoitukset ovat erilaisia. Harjoittelualueet ovat tyypillisesti hyvin pie-niä ja paikallisia, kun taas Euroopassa harjoi-tukset ovat laajoja.− Yhdellä viikolla lennämme Tanskassa ja opimme kaiken heidän kyvyistään: kuinka kommunikoimme heidän kanssaan, miten

he liikkuvat ja miten integroidumme heidän suunnitelmaansa. Seuraavalla viikolla läh-demme Puolaan tekemään samat asiat ja sen jälkeen Latviaan, Liettuaan ja Viroon.

Moore on todella huomannut harjoittelun arvon eri maiden kanssa:− Saamme nähdä, mitkä heidän kykynsä, vahvuutensa ja heikkoutensa ovat. Mihin ta-hansa menemmekin, niin ensimmäinen viik-

ko on aina ongelmien ratkaisemista. Sen jäl-keen päästään mukavasti rytmiin.

Eurooppa on moninainen ympäristö, jos-sa vaatimukset vaihtelevat. Se on johtanut it-senäisempään päätöksentekoon, jossa ei koko ajan odoteta päätöksiä ylemmiltä. Ongelmat ratkaistaan siellä, missä tapahtuu.

Tällä hetkellä suurin osa Apache-lentäjien tehtävistä ovat kovapanosharjoituksia. Moore

Apachen ripustimiin mahtuu kahden rakettikasetin lisäksi kahdeksan Hellfire-ohjusta. Kuva: Jeroen van Veenendaal

Apachen 30 millimetrin M788 TP -harjoitusammuksia, joiden lentorata on identtinen taisteluammus-ten kanssa. Tykki on tehokas panssaroituja maaleja vastaan aina kahteen kilometriin saakka. Kuva: Jeroen van Veenendaal

3/2016 47

ymmärtää luottamuksen, jonka he ovat saa-vuttaneet:− Lähdemme matkaan emmekä vain suorita kahdeksan kopterin tehtävää, vaan myös am-mumme kovilla. Maajoukot luottavat mei-hin lentäessämme heidän yläpuolellaan. Yh-dysvalloissa luottamuksen rakentaminen on yleensä hidasta, mutta Euroopassa paljon no-peampi prosessi, koska olemme luoneet hyviä suhteita kaikilla matkoillamme. Kun laskeu-dun, tiedän jo, keitä siellä on ja kuinka he toi-mivat, ja voimme jatkaa kovapanosharjoituk-seen saman tien.

Komentorakenne Euroopassa on hyvin eri-lainen kuin Afganistanissa. Siellä tehtävän johtaja johti lentävää joukkoa ja maakomen-taja johti maajoukkoa. Koska toiminta Eu-roopassa edellyttää hyvin matalaa lentämistä, on päämääränä toimia kuin liikkuva maavoi-ma. − Jos sinulla on jalkaväkijoukkue, jossa on kolme ryhmää, me olemme neljäs ryhmäsi. Meidät integroidaan suoraan maajoukkoi-hin. Maajoukkojen komentaja käskee ja me teemme, mitä hän haluaa, sen sijaan että vain kiertäisimme kehää taistelukentän yllä omia ratkaisuja tehden.

Maajoukolle on Apacheista suurta hyö-tyä:− Meillä on tilannetietoisuus. Olemme sa-massa taistelussa heidän kanssaan. Jos he il-moittavat tulesta kello kahden suunnasta, niin me jo tiedämme vihollisen sijainnin, ker-too Moore.

Jalkaväkijoukkojen kanssa taisteleminen ei ole ainoa tuki, jota Apachet maavoimille anta-vat. He ovat myös liikkuva voima, joka pystyy taistelemaan itsenäisesti panssarivaunuja ja panssaroituja joukkoja vastaan Longbow-tu-lenhallintatutkajärjestelmän avulla.

Toinen USA:n maavoimia Euroopan har-joituksissa kohdannut haaste oli eri liittolais-maiden erilaisuus. Moore kertoo yhdestä ta-pauksesta:− Olimme Itä-Euroopassa ja yritimme inte-groida viestilaitteitamme, mutta heillä ei ol-lut kuin radiopuhelimet. Tämä oli meille uut-ta, koska aikaisemmin olimme toimineet vain sellaisten joukkojen kanssa, joilla oli lähes sa-manlaiset viestijärjestelmät. Suoran kom-munikoinnin sijasta meidän piti kehittää liipaisimia, kuten "kun olette tällä linjalla, il-moittakaa radioon: 'Olemme tällä linjalla.'" Silloin tiesin siirtyä seuraavaan pisteeseen.

Yritämme aina löytää keinoja ratkaista kalus-tossa olevia puutteita.

Ensimmäistä kertaa Apachien kanssa toi-mivien liittolaisten kanssa on enemmän huo-lia:− Heitä hermostuttaa se, kuinka käyttää mei-tä, joten he eivät käytä. Joka kerta, kun jou-dumme tällaiseen tilanteeseen, jossa inte-groimme heidät meidän suunnitelmiimme ja meidät heidän suunnitelmiinsa, murramme kielimuurin. Olemme tulleet yhä paremmiksi siinä, miten saamme heidät käyttämään mei-tä tulemalla paikalle oikeaan aikaan ja käyt-tämällä aseitamme, jotta he alkaisivat luottaa siihen, että mekin osaamme työmme.

Longbow ja Hellfire

Koptereihin on tullut muutoksia Keski-Aa-sian ja Lähi-idän jälkeen. Euroopan harjoi-tuksissa Apachet käyttävät Longbow-tulen-johtotutkaa. − Järjestelmä painaa ylimääräiset 270 kiloa. Afganistanin ja Irakin taisteluissa emme juuri tarvinneet niitä, koska emme etsineet ajoneu-

voja tai panssa-roituja maaleja. Sen vuoksi niitä ei ole ollut kop-tereissa vuosi-kymmeneen.

Tutka on roottorin päällä, jolloin näkyviin ei tarvitse nostaa koko kopteria, jotta saadaan tutkan kuva. Tutkajärjestelmä tunnistaa auto-maattisesti heijasteen perusteella, millaisesta materiaalista ajoneuvot on tehty ja luokittelee ja nimeää ne sitten. Se voisi näyttää samanai-kaisesti jopa 1024 maalia, mutta tietäen, et-tä lentäjä on järjestelmän heikoin lenkki, se näyttää vain 16 tärkeintä maalia. Moore ker-too kokemuksesta:− Se tietää, että en pysty prosessoimaan sato-ja maaleja. Se olisi liikaa lentäjälle, erityisesti kun lennän kuuttomana yönä kolmen metrin korkeudessa puiden latvoista.

Longbow Apachet on yleensä jaettu ryh-mille. Jos ryhmässä on kaksi tai neljä kop-teria, vain yksi tarvitsee Longbow-tutkan. Se pystyy lähettämään maalitietoa jatkuvasti myös muiden kopterien lentäjille.

AGM-114 Hellfire L-malli on tutkaohjus, joka toimii Longbow'n kanssa. Moore tietää sen edut:− Minun ei koskaan tarvitse nostaa kopteria-ni näkyviin laukaistakseni sen. Kun olen saa-nut tutkakuvan, voin peruuttaa ja laukaista

ohjuksen piilosta. Se on laukaise ja unohda -ohjus. Minun ei tarvitse nähdä, mihin se me-nee, eikä minun tarvitse jatkuvasti valaista sil-le maalia. Se merkitsee meille parempaa sel-viytyvyyttä.

Ase ei ole vaihtunut, mutta sen käyttötapa on. Hellfireja käytettiin Irakissa tyypillisesti paljon yhtä ihmistä vastaan, joka asensi tien-varsimiinaa maahan. Kun maaleja on enem-män, on enemmän vaihtoehtoja:− Käytänkö tämän Hellfiren tähän panssari-vaunuun vai tuohon BTR60-miehistönkulje-tusvaunuun? Enpä taidakaan käyttää ohjusta BTR:ään, koska minun pitää puhkaista pans-sarivaunun teräs. Käytän BTR:ään mieluum-min 30 mm:n tykkiä tai raketteja.

Mutta asejärjestelmien lisäksi kaikkein eni-ten voimaa ja toivoa kasvattaa kansainvälinen yhteistyö. Moore on vakuuttunut harjoitus-ten hyvästä toimivuudesta ja silminnähden nauttii niistä. Hän sanoo, että hänellä on maailman paras työ:− En vaihtaisi sitä mihinkään maailmassa! •

"Kun olen saanut tutkakuvan, voin peruuttaa ja laukaista

ohjuksen piilosta.

Sotilasmestari Chris Moore esittelee Apachen Hydra 70 -rakettia, jossa on Flechette-taistelukärki. Se on tarkoitettu lähinnä elävää voimaa tai panssaroimattomia maaleja vastaan ja sisältää noin 1180 teräsneulaa (flesettiä). Kuva: Roelof-Jan Gort

48 3/2016