1

2

WILLI 1/2013

3 Pääkirjoitus

4 kuraattorilta

5 Hyytävä

5 seniores wiburgenses

6 vuosijuHlaviikolla taPaHtui

9 Haastattelussa: vuosijuHlamestari 10 PuHe insPeHtorille

11 PuHe osakunnalle

12 seitsemän vuoden osakuntalaisuus

willi on wiipurilaisen osakunnan täysin sitoutumaton julkaisu. lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, joiden lisäksi ilmestyy kaksierikoisnumeroa, Fuksiwilli ja abiwilli.

Päätoimittajat: kirsi Forss silva smolanderkirsi.forss@helsinki.fi silva.smolander@helsinki.fi

kirjoittajat: katriina lipponen, anssi tuovinen, otso Heiskanen, kirsi Forss, silva smolander, tiia yli-kankahila, iiro uotila,samuel mustonen, melissa sharma, aura Puolakka, laura väisänen

kansikuva: silva smolandervalokuvat: juhana lankinen. muut kuvaajat merkitty viitteisiin.taitto ja ulkoasu: silva smolander ja kirsi Forss

willi toimitetaan kaikille halukkaille osakunnan jäsenille kotiin. mikäli osoitteesi muuttuu, ota yhteyttä päätoimittajiin.

Painos: 200 kpl PainoPaikka: Picaset oy, Helsinkitämä lehti on saanut Hyyn järjestölehtitukea.

14 PääkauPunkiseutulaisena osakunnassa

16 kesätyöblues

17 kaikki mitä tiedät kuntoilusta on valetta!

18 osakuntaystäväni

20 osakunnan willit juHlat

22 osakunnan juHlakakku

24 vv-karonkka

26 360

3

P Ä Ä K I R J O I T U S

taas uusi vuosi ja taas uusi willin päätoimittaja, jonka täytyy panikoiden ryhtyä pääkirjoituksen kirjoitusurakkaan.

minua tuntemattomille pieni esittely: olen siis silva, imatralta kotoisin oleva nykyisin lähinnä tietojenkäsittelytiedettä opiskeleva neljännen vuoden osakunta-aktiivi. willin toimituskuntaan olen kuulunut jo fuksivuodestani lähtien.

suhtaudun tietyllä huvittuneisuudella siihen kuinka hyvin sana osakunta-aktiivi nykyään kuvaa minua. lukiossa en olisi nimittäin uskonut koskaan ryhtyväni järjestöaktiiviksi. johonkin suurempaan ryhmään kuuluminen, siis nimenomaan se, että tuntee kuuluvansa joukkoon, kuulosti jotenkin kaukaiselta ja epätodennäköiseltä. miten voisinkaan tuntea oloni kotoisaksi paikassa, jossa kaikki muut ihmiset eivät ole hyviä ystäviäni? toisin kuin monet muut osakuntalaiset, en ole koskaan ollut partiossa tai urheiluseurassa tai muussa vastaavassa, eikä minulla siis ole yhteisössä toimimistaustaa.

nykyisin kuitenkin wiipurilainen osakunta on iso osa elämääni. olen varmaan kertonut jo liikaakin osakuntajuttuja sukulaisilleni, sillä isovanhempani osaavat jo kysellä minulta, mitä olen viime aikoina tullut osakunnalla tehneeksi. jotenkin hitaasti ja yllättäen, osakunnasta on tullut minulle se paikka, jossa viihdyn parhaiten, ja jossa haluan viettää vapaa-aikaani. missä muualla voisinkaan valvoa aamuun saakka hyvässä seurassa ja antaa hieman epäilyttäviä elämänohjeita, mutta toisaalta myös olla mukana tekemässä päätöksiä hallinnollisista asioista tai toimittaa lehteä?

tietyllä tapaa osakunnan yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne on erikoista. onhan meitä osakuntalaisia erottavia asioita niin paljon enemmän kuin yhdistäviä. olemme eri-ikäisiä, kotoisin eri paikkakunnilta (myös pääkaupunkiseudulta, mistä tässä lehdessä muun muassa puhutaan), opiskelemme eri aloja ja eri korkeakouluissa, harrastamme osakuntatoiminnan lisäksi mitä erilaisimpia

asioita ja musiikkimakumme vaihtelee suuresti. mutta mikä meitä sitten yhdistää? verrattuna ainejärjestöihin, joissa yhdistävänä tekijänä on opiskeluala, tai harrastejärjestöihin, joissa toiminta keskittyy harrastuksen ympärille, osakunta tuntuu kovin hajanaiselta. mutta mitä sitten? minusta osakunnassa parasta on aina ollut juuri se, että sieltä löytyy niin erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia mielipiteitä ja jotka opiskelevat ja ovat kiinnostuneet erilaisista asioista.

tämän lehden teemana ovat vuosijuhlat, joista nähdään kuvia ja esimerkkejä puheista. myös osakunta sekä pääkaupunkiseutulaisen että valmistuvan jäsenen näkökulmasta tulee tutuksi. omalta osaltani haluan vain toivoa, että myös tulevat osakuntasukupolvet kokevat wiipurilaisen osakunnan paikkana, jossa haluavat toimia ja viettää aikaa. minusta ainakin on todella hienoa kuulua 360-vuotiaaseen osakuntaan. saan olla osa pitkää perinnettä ja vaikuttaa osaltani tulevaan. onnea siis wio ja me kaikki wiolaiset!

Silva

4

tänä vuonna tulee täyteen 360 vuot-ta siitä, kun osakunta perustettiin valvomaan itä-suomen alueelta

opiskelemaan tulleita ylioppilaita. kun viime keväänä kysyin neuvoston koko-uksessa halutaanko järjestää pyöreiden vuosien kunniaksi jotain erityisiä juhlal-lisuuksia, vastaus oli tietenkin kyllä. eri-laiset juhlat ovatkin olleet tärkeä osa osa-kunnan toimintaa jo pitkän aikaa. tästä hyvänä esimerkkinä on viimesyksyinen tilanne, jossa kerroin osakuntaan kuulu-mattomalle kaverilleni tulevasta juhlavuo-desta. tähän hän vain tokaisi, että eikös teillä ole juhlavuosi joka vuosi.

Perinteet osakuntamme juhlien jär-jestämisessä ulottuvat 1850-luvul-le, jolloin keksittiin idea juhlia wii-

purin pamausta. vuosien varrella juhlat ovat muuttuneet välillä formaalimmiksi ja välillä taas hyvinkin vapaamuotoisiksi. tämänvuotiselle vuosijuhlaviikolle valitut tapahtumat esittelevät mielestäni hyvin osakunnan nykytoimintaa kyykkäturna-uksen, saunaillan, osakuntakympin, ystä-vyyssitsien, juhlakokouksen ja leffaillan merkeissä, unohtamatta tietenkään itse vuosijuhlaa.

myös itselleni osakunnan juhlat ovat olleet koko opiskeluajan mukavaa vaihtelua luennoille,

laskuharjoituksille ja laboratoriotöille. vaikka mielestäni wiipurilainen osa-kunta osaa järjestää ne parhaat juhlat, ja näitä juhlia on useita vuodessa, niin siitä huolimatta olen halunnut tutustua myös muiden osakuntien juhlaperinteeseen. olenkin siis ahkerasti kiertänyt muiden

osakuntien vuosijuhlia sekä kakkosjuh-lia. akateemiset vuosijuhlat muistuttavat tietenkin paljon toisiaan, mutta kuiten-kin juhlissa on aina kyseiselle osakun-nalle ominainen leima – ainakin laulujen muodossa. kakkosjuhlien kirjo taas on huomattavasti monipuolisempi, ja olen-kin päässyt todistamaan useaan kertaan kuinka nummisuutareiden esko ei ole päässyt hyvistä yrityksistään huolimat-ta naimisiin, ja lisäksi olen ylittänyt rajaa junalla ja euroviisujen tahdissa.

osakunnan juhlissa olen myös saanut hyvän kuvan siitä mil-laista opiskelija- ja osakunta-

elämää meitä edeltäneet osakuntasuku-polvet ovat viettäneet. välillä on hauska pysähtyä miettimään, että joitain meidän juhliemme vakiolauluja on laulettu osa-kunnassa jo sata vuotta sitten. toki vuo-sien varrella mukaan on tullut paljon uu-sia lauluja ja toisaalta monia hyviä lauluja on taatusti myös unohtunut. osakunnan 400-vuotisjuhlissa onkin sitten hauska nähdä, vieläkö nämä vanhat ylioppilas-laulut raikuvat ja mitkä nykypäivän lau-luista pitävät pintansa neljänkymmenen vuoden kuluttua.

tämän kirjoituksen myötä haluan toivottaa kaikille iloista ja raila-kasta juhlavuotta!

k a t r i i n al i P P o n e n

Kuraattorilta

5

viime edustajistovaaleissa osakuntalainen vaalirengas kärsi yhden paikan tappion edeltäneeseen vaalikauteen nähden. sen sijaan edustajiston ennestäänkin suurin ryhmä Hyal kasvatti paikkalukuaan 22:een. Hallitusneuvotteluiden jälkeinen

tilanne oli tätä taustaa vasten sangen yllättävä; Hyal näytti olevan jäämässä hyvää vauhtia oppositioon.

uuden edustajiston ensimmäisen kokouksen jälkeen, kun ainejärjestöläisten jääminen hallituksen ulkopuolelle oli realisoitunut, edarin sähköpostilistalle pärähti kannanotto otsikolla ”osakuntien oikeistohallitus juntattiin läpi – ainejärjestöläiset oppositioon”.

niin otsikko kuin itse tekstikin herättivät joltisenkin ristiriitaisia tunteita, semminkin kun yhtenä uuden hallituksen kantavana voimana oli vihervasemmistolainen maailmanpyörä, joka oli vaalien suurin voittaja. toisaalta jonkinlaista purkausta Hyalin suunnalta oli osattukin odottaa, sen verran yllättävä uusi tilanne itse kunkin näkövinkkelistä oli.

i lolla olen kuitenkin saanut huomata, etteivät välit opposition ja hallituksen edustajien välillä ole lainkaan tulehtuneet. tähän mennessä uusi edustajisto on hyväksynyt yksimielisesti kaksi pontta, joista toinen liittyy hallitusohjelmakäytäntöihin, toinen

henkilövalintakulttuuriin. lisäksi edustajat ryhmäjakoihin katsomatta ovat vallan mainiosti mahtuneet saman pöydän ääreen kallistamaan kuppia, milloin Pub Petessä, milloin akateemisissa pöytäjuhlissa. kaiken kaikkiaan tähänastiset kokemukseni ylioppilaspolitiikasta ovat suuresti vahvistaneet käsitystäni ”asiat riitelevät, eivät ihmiset” -kliseen todenperäisyydestä. kuten numidian kuninkaan kerrotaan aikoinaan sanoneen: ”Concordia res parvae crescunt, discordia maximae dilabuntur.” sovulla pienet asiat kasvavat, erimielisyydellä suuret tuhoutuvat.

o t s o H e i s k a n e n

HYYtävä

senioreille on luvassa seuraavanlaista ohjelmaa:

18.4. after work skumpat

1.5. vappulounas hotelli tornin näköalakabinetissa

24.5. kevätjuhla (senioripäivälliset) senioreille sekä osakunnan valmistuneille jäsenille dg:n kattoterassilla

6.-9.6. kesäretki käkisalmeen

14.9. senioreiden 80-vuotisjuhlat

Seniores wiburgenses

a n s s i t u ov i n e n

osakunnan seniorijärjestö seniores wiburgenses on kerho, jonka tarkoituksena on ylläpitää osakuntahenkeä myös valmistumisen jälkeen

valmistuvat tai valmistuneet osakuntalaiset voivat liittyä senioreihin ottamalla yhteyttä seniorisi-hteeriin taikka osakunnan verkkosivuilta löytyvällä lomakkeella.

toiminnasta voit keskustella esimerkiksi seniorisihteerin tai hallituksen (ilkka kuivalainen (pj), katriina lipponen, laura saloniemi, emma ronkainen, kimmo metsä, maria Heiskanen, ulla rajavuori, katja Hätönen, mikko eronen ja karoliina kähö).

toiminnasta tiedotetaan nykyisin myös Facebook-sivulla (http://www.facebook.com/senioreswiburgenses).

6

vuoSijuhlaviikolla tapahtui

tiistaina vierailtiin Hietaniemen hautaus-maalle haudattujen vanhojen inspehtoreiden haudoilla sytyttämässä kynttilöitä.

maanantaina kokoonnuttiin elokuvateatteri orioniin katselemaan vanhoja osakunta- ja Viipuri-aiheisiafilmejä

tiistaina oli myös vuorossa juhlakokous, jossa jaettiin stipendit ja kerrottiin osakunnan kuulumisia. seniores wiburgensis lahjoitti osakunnalleuudenflyygelituolin.

7

vuoSijuhlaviikolla tapahtuikeskiviikkona päivällä pelattiin kyykkää ja illalla saunottiin ja pelattiin lautapelejä kattosauna sivistyksessä.

torstaina pantiin ehkä alulle uusi osakuntaperinne osakuntakympin muodossa. leikkimielisen juoksukil-pailun voitti Hämäläis-osakunnan joukkue.

Perjantaina tarjolla olivat senioripäivälliset sekä ystävyyssitsit.

8

lauantaina juhlittiin oikein pitkän kaavan mukaan. ensin päiväjuhla yliopiston juhlasalissa, jossa muun muassa jaettiin huomiono-soituksia, sitten iltajuhla Hotel arthurissa tavallista pidempine tansseineen ja lopuksi jatkot osakunnalla.

sunnuntaina oli vielä vuorossa sillis.

juhlan kohokohtiin kuului monille uuden kunniajäsenen arvi lindin johtama moskovalaisen ylioppilaan laulu.

kuvat: juHana lankinen ja emmi laitinen

9

Miltä nyt tuntuu kun vuosijuhliin on alle vuoro-kausi aikaa?

jännittää kovasti.

Mikä pelottaa eniten? Mikä olisi kaMalin asia Mitä voisi tapahtua?

näin painajaista että juhlapaikalla olisikin buffetti. lisäksi olisi aika kamalaa, jos silliksellä ei olekaan Hartsportia.

Miten toivot asioiden Menevän?

olisi hyvä, jos kaikilla olisi mukavaa juhlassa, ja lisäksi hauskaa pöytäseuraa. oma stressinihän ei ole pääasia, vaan vieraiden viihtyminen.

Miltä tuntuu nyt kun vuosijuhlat ovat ohi?

ei enää stressiä. jatkot ja silliskin on hyvissä käsissä, niin ei tarvitse murehtia.

Mikä oli kivointa vuosijuhlien ja koko vuosijuhla-viikon järjestelyssä?

vuosijuhlatoiminkunnan kanssa yhdessä asioiden suunnittelu oli hauskaa. lisäksi hautakierroksen valmistelu ja hautojen esiin kaivaminen oli palkitsevaa, kun heti näki mitä oli saanut aikaan. myöskin tämän vuoden todellä hyvien puheiden seuraaminen oli nautinnollista.

Mikä oli ikävin asia järjestelyissä?

monet asiat tuntuivat alkuun ikäviltä, mutta kääntyivät sitten lopulta mukaviksi.

entä Mikä oli Mieleenpainuvin hetki juhlissa ja niiden järjestäMisessä?

varmaan se kun pääsi yliopiston juhlasaliin juonta-maan. sitä ei lopulta monet pääse tekemään.

onko sinulla vinkkejä tuleville vuosijuhlaMesta-reillle?

kannattaa tehdä asiat ajoissa valmiiksi. mutta jos on toimikunta, niin ei pidä itse ottaa turhaan liikaa vas-tuuta vaan antaa tekemistä myös toimikunnalle.

haaStattEluSSa: vuosijuhlamestari

kuvat: juHana lankinen ja emmi laitinen

Willin toimitus kyseli vuosijuhlamestari Juhana Maijasen kuulumisia sekä ennen että jälkeen

vuosijuhlan.

Vuosijuhlamestari Juhana Maijanen juontamassa päiväjuhlaa yliopiston juhlasalissa

silva smolander

10

Kuten on ollut tapana, puheen inspehtorille piti tänäkin vuonna edellisvuoden emäntä. Tiia Yli-Kankahilalle puheen pitäminen inspehtorille oli kunniatehtävä, sekä jännittävä ja arvokas kokemus. Tässä Tiian puhe kokonaisuudessaan.

arvoisa herra inspehtori, professori jukka kola. olemme tänä iltana lähteneet kodeis-tamme ja työpöytiemme äärestä mielet herk-

kinä viettääksemme osakunnan vuosijuhlaa. lähes näillä sanoilla oman puheensa inspehtorille aloittaa neiti kataja. kyseessä on 40-luvulla valmistunut kotimainen elokuva ”tuomari martta”.

osakunta-aiheen värittämä elokuva sai minut pohti-maan. missä kaikkialla olenkaan törmännyt asioihin, jotka ovat tuoneet osakuntamme mieleeni? oma osakuntataipaleeni on kestänyt nyt kaksi vuotta.

toissa itsenäisyyspäivänä, kun tuntemattoman sotilaan esitysajoista ei vielä kiistelty huomasin, että elokuvan lopputeksteissä avusta kiitetään myös wiipurilaista osakuntaa. toissa joululomana taas pengoin isovanhempieni muuttokuormasta aikoin-aan jäänyttä tavaravuorta. löysin isoäidin minulle lu-paaman ruskean retroastiastoan, mutta myös kahtia haljenneen kipsivaakunan. kahtiajaosta huolimatta muodostui selvä kuva w:stä sekä pyöreästä linnan-tornista.

aika kului, kevät saapui ja mietin aloittaisinko uudelleen pesäpalloharrastuksen. Päädyin hel-sinkiläisen Puna-mustat - seuran internetsivuille. Hämmästelin sivujen karjalaishenkistä ulkoasua ja klikkasin lukemaan seuran historiaosuutta. Puna-mustien perustamiskokous oli pidetty 1941 uudella ylioppilastalolla wiipurilaisen osakunnan tiloissa. Puna-mustat perustettiin wiipurin pallonlyöjien ja muiden kotikenttänsä rajan taakse menettäneiden pesäpalloilijoiden uudeksi seuraksi. kesätöikseni taas päädyin luuttuamaan kansallismuseon lattioita. useasti mieleni ajautui miettimään sitä millaista olisi ollut kiertää karjalaa keräten esineistöä kansallis-museoomme. miten merkittävän työn osakuntamme teki. Hieno juttu.

edelliset ovat vain esimerkkejä useista samankal-taisista hetkistä. kaiken kokemani perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen, että kaikki tiet eivät suinkaan vie roomaan vaan wiipuriin. aina, kun osakunta-aihe nousee yllättäen eteeni, tunnen suurta ylpeyttä ja kiitollisuutta siitä, että olen mukana

osakuntamme toiminnassa.

mutta miltä mahtaakaan tuntua olla osakunnan inspehtori? oma inspehtorimme on Helsingin yli-opiston vararehtori ja professori maatalous-metsä-tieteellisessä tiedekunnassa. Helsingin yliopiston internetsivuilta vakoilemani ansioluettelo näyttää muutenkin hyvin vaikuttavalta. muiden kiireidensä ohella tiedän inspehtorin olevan omistautunut myös osakunnalle. sillä kun Helsinki on lumimyrskyn vallassa ja taksit eivät liiku metriäkään, suuntaa inspehtoripari metrolla ruoholahteen ja nousee linja-autoon. linja-autoon, joka on lastattu laittoman suurella lukumäärällä osakuntalaisia. kaikki päätyvät viettämään myrsky-Pamausta ja osakuntalaiset ovat tyytyväisiä, että heidän tärkein kaitsijansakin on paikalla.

Palaan vielä alussa mainitsemaani kotimaiseen elokuvaan. neiti kataja on juuri reputtanut lakitieteen suullisen lopputentin. illalla hänen kuitenkin tulisi pitää puhe osakunnassa, ja yleisön joukossa on tietysti myös opiskelijan tentin hylännyt professori karsta, osakunnan inspehtori. neiti kataja uhoaa: ”en mene osakuntaan, enkä Pidä PuHetta. minä juuri rePutettu Pitämässä PuHetta insPeHtorille, seHän olisi naurettavaa”. minua ei ole tänään reputettu tentissä, mutta vaikka olisikin, niin astuisin silti eteenne pitämään puhetta. sillä inspehtoristamme minulle on välittynyt kuva ymmärtäväisestä ja lämminhenkisestä ihmisestä.

ennen kuin neiti kataja uskaltautuu pitämään puheensa hän saa kannustusta tulevalta sulhaseltaan, joka sanoo: ”nyt sinulla on maHdollisuus näyttää miHin kykenet”.

ja wiipurilaisen osakunnan jäsenhän kykenee mihin tahansa. siitä todisteena menneet 360 vuotta nykypäivään saakka merkitystä antavia suurtekoja ja 360 vuotta inspiroivia inspehtoreja. kiitos.

tiia yli-kankaHila

11

Vuosijuhlissa puhe osakunnalle oli jaettu kol-melle puhujalle. Ensin puhui viime syksyn fuksi, Ella Kaplas. Aura Puolakka puhui seuraavana kohta valmistuvan osakuntalaisen näkökul-masta. Viimeisenä puhui seniori Raija Voipio. Tässä on Auran puhe kokonaisuudessaan.

rakas osakunta, rakkaat wiipurilaiset. kuuntelin ellan puhetta hieman haikein mielin. vaikka omasta fuksisyksystä onkin jo

viisi ja puoli vuotta aikaa, muistan yhä elävästi tuon kutkuttavan ensimmäisen osakuntavuoden, kun kaikki oli vielä uutta ja ihmeellistä. ja sen ensim-mäisen osakunnan kokouksen liisankadulla, mistä oma osakuntataipaleeni alkoi.

olen tällä hetkellä jonkinlaisessa siirtymävaiheessa; valmistuminen häämöttää jo horisontissa ja aktiivi-osakuntaura alkaa olla pikkuhiljaa takanapäin, mutta toisaalta en haluaisi aivan vielä kutsua itseäni senior-iksikaan. tämä vuosi on siinäkin mielessä poik-keuksellinen, että viiden aktiivivuoden jälkeen, olen ensimmäistä kertaa ilman varsinaista osakunnan virkaa. oloni on tuntunut hieman orvolta, kun ai-kaisempien vuosien tapaan kalenteri ei olekaan enää täyttynyt kolmen ruokalajin illallisten järjestämisestä, kulttuuritapahtumien suunnittelusta, pöytäkirjojen kirjoittamisesta tai asuntohakemusten käsittelystä.

aika ajoin osakunta on ollut hyvin konkreettis-esti läsnä myös opiskeluissani. laskin, että viime syksynä olin parhaimmillaan 12 tuntia päivässä arvoisan kuraattorimme katriinan komennuksen alaisena. suoritin tuolloin tutkimusharjoitteluani analyyttisen kemian laboratoriossa, joten päivät täytin kapillaareja katriinan valvovan silmän alla ja illat vietin usein osakunnalla esimerkiksi osakunta-neuvoston ja osakunnan kokouksissa.

osakunta on ollut näiden vuosien aikana minulle siis paljon enemmän kuin vain vapaa-aikaan sijoit-tuva harrastus. olenkin joskus todennut läheisil-leni, että osakuntaan liittyminen on ollut yksi tähän astisen elämäni parhaimpia päätöksiä. lausahdus saattaa kuulostaa liioittelulta varsinkin niistä hen-kilöistä, jotka eivät osakuntaelämää tunne, mutta to-siasia on, että en varmasti olisi sama ihminen ilman osakuntaa. vaikka vuosien aikana on tullut myös stressattua ja kiristeltyä hampaita, puhumattakaan öisin naputelluista lukuisista sähköpostiviesteistä, en antaisi silti hetkeäkään pois. uusien taitojen lisäksi

osakunta on opettanut itsensä likoon laittamista, paineensietokykyä ja erilaisten ihmisten kanssa toimeentulemista.

muistelen lämmöllä myös vuosien aikana koet-tuja elämyksiä. en voisi kuvitellakaan, että ilman osakuntaa olisin esimerkiksi koskaan lähtenyt suun-nistuskilpailuihin omaamatta juuri minkäänlaista aiempaa suunnistuskokemusta (ja löytänyt vielä metsästä takaisinkin), esiintynyt revyy-näytelmässä (vaikka sitten olisinkin esittänyt vain puuta) tai pitä-nyt vuosijuhlassa puhetta yliopiston vararehtorille.

mikään edellä mainitsemistani kokemuksista ei kuitenkaan vedä vertoja ystäville, joita olen osakun-nan kautta saanut. olen joskus ihmetellyt, miten on mahdollista, että juuri osakuntaan on liittynyt niin hienoja ihmisiä. ihmisiä, jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen, jakavat kanssani ilon hetket, lohduttavat äkillisen itsesäälikohtauksen yllättäessä ja saattavat minut kotiin, kun minttua on tullut nau-tittua pari lasillista liikaa.

osakunnan antamien eväiden kera on hyvä suun-nistaa kohti valmistumista ja tulevaa työelämää. ja mikä hienointa, ei osakuntaelämä pääty valmist-umiseen. tästä raija ikinuorena osakuntalaisena on hyvä esimerkki. Partioliikkeen perustajan robert baden-Powelin sanoja hieman muokatakseni; kerran osakuntalainen, aina osakuntalainen.

tiia yli-kankaHila aura Puolakka

12

jäljellä yksi pääaineen tentti sekä paperipino, jota graduksikin kutsutaan. viimein se on käsillä: valm-istuminen ja aktiivisen osakuntaelämän loppu.

tämä etelä-karjalan kasvatti, joka ei koskaan op-pinut puhumaan itsestään mie-muodossa, muutti pääkaupunkiin syyskuussa 2006. syksyä värittivät fuksin innostus, rikollisen halpa soluasunto nuhjuisessa pohjoishelsinkiläisessä lähiössä ja sisäinen kamp-pailu väärän pääainevalinnan kanssa. se, että kipaisin Helsinkiin päästyäni soittamaan liisankadun osakun-tien ovikelloa, ei ollut sattumaa tai hetken päähänpisto – oikeastaan se on niitä harvoja asioita, jotka elämässäni ovat edenneet täsmälleen etukäteissuun-nitelmien mukaisesti. osakunnalla tutustuin nuorempiin ja van-hempiin osakuntalai-siin, sain helpotusta koti-ikävään ja imin itseeni ylioppilasper-inteitä. olin tans-sinut vanhojentanssit tyttöparin kanssa ja sain otettua vahinkoa hiukan takaisin en-simmäisessä wiipurin pamauksessa, jota vieläpä juhlittiin oival-lisimmissa puitteissa suomenlahden tällä puolen, siellä stockaa vastapäätä.

Pian opiskelijaelämä asettui uomiinsa. opiskeluala tosin vaihtui toiseen, mutta osakunnan kokoukset täyttivät edelleen kalenteria tiistai-iltaisin. Pikku hiljaa aloin kiinnostua haastavammistakin viroista. minusta ei koskaan varsinaisesti tullut osaa liisankadun tai dg:n kiinteää kalustusta, mutta muutama vuosi sitten osakunta muisti allekirjoittanutta lämpimästi vaakunalla. jälkeenpäin ajateltuna ehdot-

tomia kohokohtia näiltä vuosilta ovat vaalipäällikkönä toimiminen Hyy-vaaleissa (infernaalisesta kuu-meesta huolimatta) ja osakuntalehden päätoimittajuus. jokatalvinen abi-infokiertue on lisäksi aina ilahdut-tava kokemus ja ehdottoman suositeltava jokaiselle osakuntalaiselle, joka vain tammikuun ensimmäisillä viikoilla kynnelle kykenee. missään vertaisympyröissä ei nimittäin opinnoissaan ei-ihan-suositusvauhtia etenevä n:nnen vuoden wannabe-Fk (tai -vtk) Helsingin yli-opistosta saa osakseen niin varauksetonta kiinnostusta ja ihailua kuin wannabe-ylioppilaiden edessä kotiseudun

lukiossa, joten kokemus on oikeastaan vallan terapeu-ttinen. jotkut tietenkin väittävät, että viikon aikana on ennen kaikkea tarkoitus tavata mahdollisia tulevia fukseja ja kertoa heille osakunnan toiminnasta. istuessani itse puupulpetin äärellä keväällä 2006 olin niin syvästi vakuuttunut osakuntaelämän hienouksis-ta, että tein viimein päätök-sen hakeutua jatkamaan opintojani juuri Helsinkiin.

ei sovi myöskään unohtaa sitä, mitä osakunta tai siihen läheisesti liittyvät organisaa-tiot ovat mahdollistaneet tämän opiskelijan elämässä. ilman stipendisäätiön an-teliaisuutta en olisi pystynyt lähtemään opiskelijavaih-toon aasiaan erääseen op-pilaitokseen, jonka kurssi-tarjonta sopi loistavasti tutkintooni, mutta jonka kanssa Helsingin yliopistolla ei ollut kahdenvälistä vaih-

tosopimusta ja joka sen vuoksi laskutti lukukausimak-sut opiskelijoilta itseltään. ilman vaihtoa en taas olisi päässyt korkeakouluharjoitteluun alan opiskelijoiden keskuudessa suosittuun instituutioon, joka pitää ulkom-aankokemusta keskeisenä valintakriteerinä: tänä vuonna harjoitteluun päässeistä jokaisella oli takanaan asumista tai opiskelua kaukoidässä. oletan, että kyseinen har-

Seitsemän vuoden osakuntalaisuus

kirjoittajan osakuntaura alkoi liisankadulta. kuvassa osakunnan muuttohuutokaupasta ostettu rakas Hyy-muki.

13

joittelujakso muodostuu myös valmistumisen jälkeen tuoreen maisterin Cv:n kohokohdaksi. tehtävien hoidossa ei tähän mennessä ole ollut haittaa siitäkään, että on joskus sattunut näkemään kokouspöytäkirjan tai jopa osallistu-nut sellaisen kirjoittamiseen.

muutaman vuoden kulut-tua voinen siis toivottavasti sanoa, että osakuntatoi-minta auttoi minua saamaan työpaikan. ei mikään pikku juttu.

osakunnalla on tullut myös mokattua. niiden hetkien muistelu tekee edelleen hiukan kipeää, mutta elämänkokemuksena pienet töyssyt ovat niitä arvokkaimpia. osakunnalla olen myös oppinut kantapään kautta, millaiset tehtävät ovat minulle vaikeita, mitkä taas vastaavasti inspiroivia ja sujuvat kuin tanssi. tuskailusta huolimatta hommat on loppujen lopuksi kuitenkin hoidettava, koska kaikilla on yhteinen päämäärä: pyörittää sujuvasti wio-nimistä perinteikästä opiskelijajärjestöä. aina ei vierustoveril-lakaan ole viran hoito mennyt aivan putkeen. Huonom-pia hetkiä ei kukaan sivullinen kuitenkaan ole katsonut tarpeelliseksi retostella ympäriinsä yleisön kohahdut-tamiseksi. ilahduttavaa onkin, että osakunnalla val-litsee armollinen ilmapiiri: nyt kävi näin, mutta emme märehdi sitä enää huomenna. jokaisella ihmisellä on mahdollisuus myös häivyttää muistoista vanhat erheet tekemällä jotakin muuta aivan hitsin hyvin.

ja kuten kaikki akateemiseen juhlakulttuuriin vih-kiytyneet tietävät, pahin etikettivirhe on kailottaa suureen ääneen toisen tekemästä virheestä. sovelta-koon jokainen tykönään tätä ohjenuoraa myös jatkossa kaikilla elämänaloilla.

lisään tähän väliin, että suurimman osan ajasta olen ihmetellyt lähinnä sitä, kuinka pohjattoman ahkeria ja lahjakkaita kanssawiipurilaiset ovatkaan.

tällä hetkellä, viimeisen voimainkoitoksen edellä, olo on kuin limbossa. osakunnan kultainen kädenpuristus

eli apuraha perustutkintoon humpsahti 66-prosent-tisesti tilille viime kuussa. sen voin ainakin todeta, että osakunta auttaa valmistumaan. Harjoittelusta ja gradun kirjoittamisesta samanaikaisesti kun ei tule mitään, ja

lakisääteiset opiskeli-jan tuet on jo käytetty loppuun. edessä on siis vääjämättä yksinäisiä gradunvääntämiskuu-kausia, joiden aikana kiitän stipendisäätiötä aamupuurostani.

mitä olisin vielä tehnyt toisin?

jälkiviisaus on helpoin viisauden laji, mutta toivottavasti se on hyödyksi edes niille, jotka nyt aloittelevat

opiskelu- ja osakuntauraansa. osakuntaan voi toki suhtautua välineellisesti laskien pisteitä asunto- tai stipendihakemukseen ja poimien näyttäviä tehtäviä ansioluetteloon, mutta samalla menettää itse jotakin. tällainen virkasurffailu on tosin onneksi erittäin harvi-naista. useimmat osakuntatoiminta imaisee mukaansa. aika on kallein valuutta, ja opiskelijana sitä päinvastai-sista kuvitelmista huolimatta usein on vielä runsaasti. itse olisin viettänyt vielä enemmän aikaa osakunnalla ja kaikenkirjavissa osakuntariennoissa, niissäkin, joihin ei aina tuntuisi olevan aikaa tai jotka koostuvat vain päämäärättömästä hengailusta ja hauskanpidosta – tärkeysjärjestyksen pohjalla silloin, kun jostakin vallan kummallisesta syystä ajattelee lähestyvän tentin ajavan edelle, tai kun ei yksinkertaisesti vain huvittaisi lähteä uhmaamaan tuiskua kylmänä talvi-iltana väsyttävän viikon päätteeksi.

tunne siitä, että (eräs) elämä(nvaihe) päättyy valmist-umiseen, on toivottavasti perspektiiviharha. osakun-nan senioritoiminta toimii sitä paitsi saattohoitona yli valmistumisen.

kumarran sinulle, 360-vuotias wio, ja kannan nauhaasi ylpeänä.

Melissa Sharma

legendaarinen fuksisyksy 2006

kuvat: melissa sHarma ja Heini Hartikainen

14

viime lukuvuoden lopulla mietiskelin, mitä halusin lukuvuodelta 2013. olin

jo opiskellut kaksi vuotta yliopistolla, ja mieleni himoitsi uusia piirejä ja virkistystä opiskelijaelämääni. samoihin aikoihin vso:lainen ystäväni ehdotti minulle, josko minua kiinnostaisi liittyä osakuntaan. idea kuulosti mielestäni hyvältä (kunhan osakunta ei olisi täynnä turkulaisia), ja otin asioista selvää.

”Jos uskallat liittyä johonkin muuhun osakuntaan, mä tapan sut!”selvityksieni lomassa törmäsin wio:on, johon myös siirtokarjalainen isoäitini oli omana opiskeluaikanaan kuulunut. tämä tosin selvisi minulle vasta osakuntaan liityt-tyäni, mikä ehkä osoittaa, kuinka syvällä siirtolaisveri minussa kulkee. Päällimmäin-en syy wiipurilaisten riveihin liittymiseen oli kuitenkin imatralta kotoisin olevan vanhemman biologian opiskelijan kanssa käyty keskustelu. minut voitettiin argumen-tilla: ”jos uskallat liittyä johonkin muuhun osakuntaan, mä tapan sut!” siinä lyhyesti tarina siitä, kuinka tälläinen koko elämänsä kehä iii:n sisäpuolella asunut veijari päätyi villien ja karskien raja-asukkien täplittämän osakunnan jäseneksi.

olen joskus kuullut sanottavan, että ensim-

mäinen askel on aina vaikein ottaa. sen takia hyvillä mielin lähdin syksyn fuksitap-ahtumiin mukaan. kuitenkin sain kokea pi-enoisen pettymyksen: kanta-alueelta kotoi-sin olevien ihmisten joukkoon oli - ainakin aluksi - vaikea soluttautua. koko ajan kes-kusteltiin lauritsalan lukioista ja ties mistä siansaksaksi, jota ei pieni pääkaupunkiseu-tulainen ymmärtänyt. lisäksi jatkuva mie/sie/myö/työ-viljely sattui sieluun ja samaan aikaan tunsin, kuinka eteläsuomalainen identiteettini alkoi murentua pikkuhiljaa. vähittäinen aivopesu oli alkanut.

Tunsin, kuinka eteläsuoma-lainen identiteettini alkoi murentua pikkuhiljaa...

varsin orvoksi tunsin itseni jonkun ky-syessä minulta taustojani ja syytäni liittyä wiipurilaiseen osakuntaan. vastattuani olevani pääkaupunkiseudulta sain osakseni kysyviä katseen ja yleisin jatkokysymys olikin: ”miksi sie sitten liityit wio:on?” tietysti pääsin helposti pälkähästä ve-toamalla isoäitini taustaan, jolloin kysely loppui siihen. lisäksi hassuja ja ehkä joskus myös hiukan vaivaantuneita tilanteita saat-toi syntyä ihan normaalissa keskustelussa, kun toinen osapuoli ei ymmärtänyt stadin slangin vääntämisestäni hölkäsen pöläystä:

Tämä artikkeli käy pikakelauksella läpi yhden ”Stadin pojan” puolivuotisen osakuntauran WiO:ssa

Pääkaupunkiseutulaisena osakunnassa

15

”siis budjaat dommalla, sehän on aika lähellä steissiä ja tuubia/hukkaputkea.”

kuitenkin jokaisella kukoistavalla suhteella on kasvukipunsa eikä minun suhteeni osakuntaan ole poikkeus. al-kukankeudesta huolimatta olen ainakin omasta mielestäni sopeutunut kanta-aluelaisten joukkoon hyvin, vaikken ehkä vieläkään muista esimerkiksi, missä si-jaitsee lauritsalan lukio tai mikä on ima-tran paskin baari. olen jopa huomannut pieneksi yllätyksekseni nauttivani liikaa-kin osakuntalaisesta toiminnasta. eniten siinä minua viehättää aitous, avoimuus ja turhien kommervenkkien puute. samalla

huomaan osakunnan aivopesun ainakin osittain toimineen. kaverit kuittailevat aina välillä, että puhun kuin landespede viljellessäni puheessani vahingossa mie- ja sie-sanoja. Pitäisi kait joskus vierailla ensimmäistä kertaa elämässäni kanta-alueella ja testata menisinkö jo ihan ehdasta landespedestä. ehkä vielä jonain kauniina päivänä. :)

iiro uotila

kesäretki tarjoaa oivan tilaisuuden tutustua kanta-alueeseen. kuva vuoden 2012 kesäretkeltä ruokolahdelta.

Ps willin toimitus suosittelee landespede-sanaa kummasteleville tutustumaan kemmurun landespede-kappaleeseen.

16

Fuksivuosi yliopistossa on ollut ihana uusi koke-mus niin vapaa-ajan kuin akateemisen puo-lenkin suhteen, vaikka välillä on saanut tehdä

tosissaan töitä noppien eteen. Palkintona on kuitenkin aina lopussa odottanut hyväksytty tenttitulos snell-manian seinällä tai vaihtoehtoisesti sydäntälämmittävä viestiweboodissa:”oodi-no-reply@helsinki.fi:sinulleon kirjattu opintosuoritus’’. nyt kuitenkin eletään jo neljättä periodia, ja lähestyvä kesäloma alkaa ahdistaa. kun kaikkialla hehkutetaan työkokemuksen tärkeyttä ja rahaakin olisi kiva saada säästöön, tarkoittaa kesälo-man alkaminen myös kesätöitä. verrattuna opiskeluun tavanomainen kesätyö kuitenkin on niin yksitoikkoista ja työlästä, että kesäkään ei enää tunnu lomalta. kaiken lisäksi, työpaikka tuntuu olevan joka kesä aina yhtä tiukassa, vaikka työkokemusta on jo kertynytkin.

tarkoituksenani oli löytää kesätöitä kotikaupungistani lappeenrannasta, koska kämpän pitäminen Helsin-gissä kesän yli tuntui liian kalliilta. aloitin rauhallisesti lähettelemällä pari avointa hakemusta ja kevään edet-essä jatkoin laittamalla hakemuksen noin jokaikiseen nettiin tulleeseen ilmoitukseen, yhteensä yli kahteen-kymmeneen. sähköpostini alkoi täyttyä vähemmän sydäntälämmittävistä ”valitettavasti valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun” -viesteistä, mutta soittoja ei vieläkään kuulunut.

uskon, että en ole ainut, jolle kevät on työnhaun suhteen pettymysten täyteistä aikaa. totuus on, että etelä-karjalan kaupungeissa jokaista työpaikkaa kohden on moninkertainen määrä hakijoita. kaiken lisäksi, vuodesta 2008 alkaen talous on enemmän tai vähemmän epävakaata ja tämä vaikuttaa edelleenkin kesätyöpaikkojen määrään . on helppo ymmärtää nu-orten turhautuminen maissa, joissa nuorisotyöttömyys on talouskriisien takia yli 50%, kun täälläkin työpaikan eteen saa nähdä vaivaa. Positiivista on, että etelä-karjalassa on tehty työtä tilanteen parantamiseksi. työnhakua helpottaa jo vähäinenkin työkokemus, ja siksi imatran kaupungin kesätyökampanja viime kesänä on mielestäni aivan mahtava kokeilu. kaupungin ja yrittäjien oli tarkoituksena järjestää työpaikka kaikille samana vuonna 17 vuotta täyttäville. ainakin keväällä 2012 tilanne näytti siltä, että valtaosa hakeneista olisi ollut saamassa työpaikan .

meidän yliopisto-opiskelijoiden on kuitenkin löydettävä kesätyöpaikka itse, kuten aikuisilta ihmisiltä saattaakin olettaa. ennen omalle alalle työllistymistä yliopisto-

opiskelijalle löytyy etelä-karjalan alueelta eniten siivoojaan, myyjän sekä puhelinmyyjän tehtäviä. myyt-tisiä unelmaduuneja kahdenkymmenen euron tunti-palkalla on, mutta esimerkiksi lappeenrannan Fazerin tehtaalle tuli tänäkin keväänä yhtä paikkaa kohden yli 500 hakemusta. ilman suhteita tai uskomatonta tuuria kesäduuni on siis mahdollista saada lähinnä huono-palkkaisilta aloilta ja esimerkkinä tästä taloussanomien selvitys, jonka mukaan siivoojat ovat kaikilla sektoreilla huonoimmin palkattujen työntekijöiden joukossa, vai-kka työ sinänsä on arvokasta ja täysin kunniallista.

yleensä kesätyömarkkinat ovat vahvasti työnantajan markkinat, mutta jos ei ole työpaikan suhteen turhan valikoiva, etenkin puhelinmyyntialalla työnhakijaa arvostetaan. esimerkiksi lappeenrantalaisen puhelin-myyntifirmanhenkilöstörekrytoijasoittiminullevieläkahdesti sen jälkeen, kun olin kohteliaasti kieltäytynyt työpaikasta.tarinoita tosin liikkuu huippukovista puhe-linmyyjistä, joilla kelan tulorajat paukkuvat. siten, jos homma tuntuu itselleen sopivan eikä työ tunnu moraa-littomalta, hakemus kannattaa ehdottomasti lähettää.

miten minun työnhaulleni lopulta kävi? ensimmäinen ja ainoa haastattelukutsuni tuli maaliskuun puolivälissä. tarjolla oli töitä, siivoojana. muistelin muutaman vuo-dentakaistakesätyötänitoisessasiivousfirmassa.Silloinolin vannonut, etten enää ikinä tarttuisi moppiin, mutta paremman puuteessa tämä urakehitykselle hyödytön matalapalkkatyökin kuulosti houkuttelevalta. nielin pettymykseni ja sovin haastatteluajan. mieleeni nousi kuitenkin kysymys, miten tarkkaan rekrytoijat todella lukevat hakemukset. kenelle muka menisi läpi, että valtiotieteiden opiskelija haluaisi todella “aktiivisesti kehittää osaamistaan siivouspalveluissa’’?

seuraavana päivänä tämän jutun kirjoittamisen jälkeen selviää, tuleeko minusta vielä yhdeksi kesäksi siivooja. olen kuitenkin jo päättänyt, että kesällä kesällä 2014 tulen vetäytymään kaisa-kirjaston viileyteen ja an-nan kelan rahoittaa jokapäiväisen leipäni ja viinini. tuntipalkaltaan täyspäiväinen kesäopiskelu on jo niin lähellä toimitilahuoltajan, mansikanmyyjän tai (minun tapauksessani huonon) puhelinmyyjän palkkoja, että mielummin vietän kesäni turhia hikoilematta rentout-tavan koulutyön parissa.

Ps. tsemppiä kaikille kesätöiden hakemiseen

Kesätyöbluesjokavuotista valitusta

ella kaPlas

17

Näin talvella kuntoilu ja salilla käyminen ovat yhä harvemman opiskelijan mielessä. Yllättävän usein se tosin johtuu siitä, että ihmisillä on edel-leen väärä käsitys kuntoilusta. Salilla käyminen liitetään juoksulaitteissa kärsimiseen, kenties samalla tuijottaen tusinasaippuaa seinällä olevasta TV:stä.

ensimmäinen jaottelu kannattaakin tehdä kardiovasku-laarisen ja lihaskuntoharjoittelun välillä. kenenkään, joka haluaa kasvattaa isot lihakset, ei tarvitse astua jalallakaan niin sanottuihin kardiolaitteisiin. toki jotkut naut-tivat nimenomaan aerobisesta, ja puhtaasti sydämen hyvinvoinnin kannalta aerobinen harjoittelu jopa voittaa lihaskuntoharjoittelun, mutta voimaa ja kokoa niillä ei kyllä kehoon hankita.

monet aloittelijat ovat ymmärrettävästi hukassa, kun pohtivat saliharrastuksen aloittamista ensimmäisen kerran. mistä ihmeestä sitä aloittaisi? monet kääntyvät ohjaajien puoleen. esimerkiksi personal trainerin tit-telillä voi kuitenkin useimmiten heittää vesileipää. He nimittäin ovat salilla työnantajiensa orjia, ja ymmär-

rettävästi tarvitsevat sinunkin rahojasi - useasti suun-nitellaankin sellainen ohjelma, jossa varmasti tarvitset kaikkia kyseisen salin erilaisia laitteita ja hilavitkuttimia.

elämän suurimmat salaisuudet on piilotettu stereotypi-oiden taakse, ja niin on tässäkin asiassa. täysin yliver-tainen lihaskunnon kasvattaja on 20-kiloinen olympia-tanko levypainoilla höystettynä. tangolla voi treenata rintaa, olkapäitä, ojentajia, hauista, reisiä, pohkeita, selkää jne. paremmin kuin yhdelläkään monen tuhannen euron koneella. mitä useammat ihmiset oppivat tämän

totuuden, sitä enemmän asiakkaita sekä monimutkaisten laitteiden tekijät että perinteiset salit menettävät.

isoihin pääliikkeisiin perustuva treeniohjelma on käytännössä voittamaton treenaajaan katsomatta. aloit-telija saa suoritettua hyvän ohjelman jopa 45 minuutissa voimatasojen ja lihaskoon kasvaessa silmissä. kyykky, maastaveto, penkkipunnerrus, pystypunnerrus, leuan-

veto – tällaisista liikkeistä kannat-taa jokaisen aloittaa. 3 sarjaa ja 10 toistoa jokaista liikettä, yksinker-taisuudessaan käsittämättömän helppoa. entäpä miten naisten sit-ten tulisi treenata? täysin samalla tavalla. lihakset eivät testostero-nin puutteen takia yksinkertaisesti voi räjähtää naisilla käsiin, vaikka voimatasot olisivat hurjat. sen sijaan naisten keho muuttuu upean tiukaksi, kun pelkän rasvan lisäksi muotoja korostaa pieni määrä lihasta.

valtaosa vastaantulevista ihmisistä on täysin rapakunnossa, vaikka kunnossa pysyminen on lopulta suhteellisen helppoa. jospa sinäkin innostuisit ajattelemaan asiaa, ainakin juhlimisen jälkeen?

“Täysin ylivertainen lihaskunnon kasvattaja on 20-kiloinen olympia-tanko levypainoilla höystettynä. Tangolla voi treenata rintaa, olkapäitä, ojentajia, hauista, reisiä, pohkeita, selkää jne. paremmin kuin yhdelläkään monen tuhannen euron koneella.”

kaikki mitä tiedät kuntoilusta on valhetta!

samuel mustonen“Kunnossa pysyminen on lopulta suhteellisen helppoa.”

18

toiMituskunta kaipasi juhlanuMeroon juhlallisia sanoja latinaksi Myös osakuntaystäväni-palstalla. kysyMyksiin vastasi osakuntaMMe laulun-johtaja sekä edaattori, otso heiskanen.

niMeni on: otso

syntyMäpäiväni: 11.7.1991

silMien väri: sininen

sisarukset: yksi pieni sisar

leMpiruoka ja -juoMa: Pekoni ja olut

Minusta tulee isona: akateeminen käppänä

suosikkikappaleeni wiipurilaisen osakunnan laulukirjassa, Miksi?de brevitate vitae, ihan latinan kielen ansiosta.

19

kumPi vai kamPi?

keisari vai gladiaattori? molempien

elämä saattoi olla verrattain väkivaltaista ja ly-

hyttä, mutta ehkä keisarina olisi ollut kuitenkin

kivempaa.

kakku vai rinkeli? rinkeli on terveel-

lisempi ja ravitsevampi.

pakkoruotsi vai pakkolatina? jälkim-

mäinen on kaikin puolin käyttökelpoisempi

kieli.

kesä vai talvi? molemmissa on huonot

puolensa. vastaan kevät.

nalle vai karhu? nalle = puurohiuta-

leita, karhu = olutta. valitsen karhun.

olet yksin siivoaMassa dgo:n toiMistoa. löydät kaiken roinan keskeltä vanhan taikalaMpun ja ulos putkahtaa vahingossa laMpun henki. saat esittää kolMe toivoMusta. toivon....maailmanrauhaa, osakuntatiloja uudelta ja sujuvaa latinankielentaitoa.

onnenpotku! lottokupongissasi on 7 oikein! lähdet rieMuissasi hakeMaan voittoasi, Mutta tiskillä selviää, että Myös 2 000 596 Muuta suoMalaista on saanut 7 oikein ja siten voitto-osuutesi on 2,62 euroa. Mitä teet voittorahoillasi?sijoitan ne isännänkopin piikkiini.

terveiset 360-vuotiaalle osakunnalle ja willin lukijoille:gaudeamus igitur, iuvenes dum sumus. iloitkaamme nyt, olemmehan nuoria.

kirsi Forss

20

Osakunnan täytettyä kunnioitet-tavat 360 vuotta ja vuosijuhla-viikosta toivuttua on syytä

muistella hieman vanhoja ja luoda kat-saus siihen, miltä Wiipurilaisten juhlin-nat ovat aiemmin näyttäneet! Mainiosti tämä käy selailemalla vanhoja Willi-lehtiä, joista osattiin tehdä ällistyttävän tyylikkäitä jo ennen modernien taitto-ohjelmien käyttöönottoa.

monet asiat ovat tietysti muuttuneet. juhlien osalta harva edes tietää, että vielä ainakin vuonna 1986 uudet fuksit pääsivät maksamaan fuksiaisten nöyryy-tykset civiksille takaisin järjestämässään fuksidis-cossa! raportti näistä kemmakoista (willi 1/-86) antaa ymmärtää, että neuvostoteemalla järjestet-tyjen fuksiaisten itärajahenkisyys jatkui ja civikset pääsivät nauttimaan pikkuesityksestä, jossa ainakin miliisit val-loittivat yleisön.

viime vuosisadan alussa perinteisiin on kuulunut, että joku fuksi sorvaa pikku-jouluihin runon, jossa ilkeillään vanhojen civisten löystyneille opiskelurutiineille, sekä repsahtaneille elämän-

tavoille ja korosteta-an omaa fuksillista viat-tomuutta ja nöyryyttä oppimaan tavoille. Fuksidiscossa perinne jatkui ja vanhemmat

osakuntalaiset saivat samaan tyyliin kuulla herjoja. He joutuivat myös vuorostaan alistumaan fuksien määräämille tehtäville, kuten vaihtamaan pareittain saman pussi-lakanan sisällä vaatteita. ”tälläkään kertaa eivät nuo pikkuilkiöiksi itseään kutsuneet fuksit pettäneet toiveita paremmasta tu-levaisuudesta!” raportin kirjoittaja myhäilee tyytyväisenä.

tapsantanssit ja niiden etkoilut jonkun osakuntalaisen lapsuudenkodissa olivat käytäntönä jo vuonna 1997. siinä missä nykyiset tapaninpäivän juhlistajat nauttivat loppuillan osakuntaseurasta esimerkiksi

wiltsussa, ennen vuositu-hannen vaihdetta

toimit-tiin toisin: ”glö-gien jälkeen

suunnis-tamme per-

inteisesti tanssiravin-tola dorikseen lappeenrannan sydämessä!” (willi 4/-97)

jos äskeinen kummastutti, niin välillä vanhat juhlintamuodot suorastaan järkyttävät herkimpiä. ex-inspehtorimme vaimo raija majamaa muistelee osakunnan 350-vuotis-juhlien aikaan (willi 1/-03), että jouluna

1966 mäkelänrinteen ala-aulan harvaoksainen joulukuusi oli ko-ristettu papiljotein ja kondomein ja pikkujoulujuhlan seimenlapse-

na nukkui pariviikkoinen vauva kal-japullojen suojassa. vaikea kuvitella näin

villiä menoa rauhallisessa nyky-mäkiksessä tai osakunnassa!

Osakunnan Willit juhlat

“Osakuntatoimintaan sopisi hyvin retkeily myös muualla kuin

kaupungin piknik-kohteissa.”

21

tämä ei juhliin liity, mutta on kuriositeet-tina pakko mainita! nykyisin wiipurilaisen osakunnan naureskellaan joskus olevan etelä-karjalan partiolaisten seniorijaosto, sillä niin moni (kuten jutun kirjoittaja) tun-nustaa niitä

rien-toja harras-telleensa. tämä ei ole mitään uutta. vuonna 1997 aktiiviosakuntalaisista partiolaisiksi tunnustautui lähes kolmannes ja sil-loinen toiminnanohjaaja veikin wio:laiset avustamaan espoon partiolaisten par-tiotaitokisoissa (willi 3/-97). silloisen kirjoittajan sanoin: ”osakuntatoimintaan sopisi hyvin retkeily myös muualla kuin kaupungin piknik-kohteissa.”

eräs piknik-juhla silti on ja pysyy, eikä sitä käy muuttaminen. vappu on taas pian ajankohtainen! tätä silmälläpitäen saatte lukea, kuinka kevään riemuisimpaan ylioppilaskarnevaaliin ohjeistettiin valmistautumaan vuonna 1986. tapahtuma on syytä viettää hyvässä seurassa erityisellä wappumielellä, ja piknikpaikaksi tulee kirjoittajan mukaan valita joku korkea mäki,

esimerkiksi ullanlinnanmäki, jotta rahvas näkee kuinka valkolakit juhlivat. eväitten kantoon sopii niin alepan muovikassi kuin ostoskärrytkin, joista luvataan olevan iloa ja hyötyä varsinkin kotimatkalla.

“...materiaaliseen puoleen kuuluva

evästys jakautuu nestemäiseen ja

kiinteämpään osaan. näistä nestemäinen on suurempi. nestemäinen osa määräytyy

seuraavasti: lähinnä runsaasti,

vaihtoehtoisesti myös paljon.

käytännöllinen isänmaansa toivo kuljettaakin nesteensä mahdollisimman tiiviissä muodossa (spiritus fortis)...” (willi 3/-86)

nämä vajaat kolmekymmentä vuotta sitten annetut neuvot tuntuvat laajalti pätevän edelleen, ja nykyisten seniorien silloiset

touhut eivät ehkä eroa ratkaisevasti tämän

päivän aktiivien ilonpidosta. jossain tulevassa numerossa

minun täy-tyy siis ehkä

kaivautua syvem-mälle ja tutkia, miten

williä edeltäneessä wiipurilaisten osakuntalehdessä kaukomielessä vietettiin kemuja.

laura väisänen

“Jouluna 1966 Mäkelänrinteen ala-aulan harvaok-

sainen joulukuusi oli koristettu papiljotein ja kondomein ja pikkujoulujuhlan seimen-

lapsena nukkui pariviikkoinen vauva kaljapullojen suojassa.”

vapputunnelmaa vuodelta 2008

22

Wiipurilaisen Osakunnan juhlakakku

Tämän lehden ilmestyessä olen jo kaukana. Puraisen ehkä juuri sillä hetkellä palasen bretzelistä tai ihailen kauniita saksalaisia taloja. Lähestyvä vaihto-opiskelulukukauteni riemastuttaa, mutta toisaalta tunnen myös pientä harmistu-neisuutta, sillä osakunnan vuosijuhlat jäivät osaltani tänä vuonna välistä. Huikeat 360-vuotisjuhlat ja kokonainen vuosijuhlaviikko, joista varmasti puhutaan vielä vuosia! Päätin korjata asiaa edes hiukan ja juhlistin osakuntamme syntymäpäivää etukäteen.

23

Pohja180 g ruiskeksejä50 g margariinia

kakku9 liivatelehteä400 g tuorejuustoa0,5 dl sokeria6 dl kermaamarjoja oman maun mukaan

Pohjamurskaa keksit. sulata voi. sekoita. ta-puttele irtopohjavuoan pohjalle.

kakku1. vatkaa kerma ja sekoita tuorejuusto, sokeri ja marjat joukkoon.

2. laita liivatelehden kylmään veteen likoaamaan n. 5 minuutin ajaksi. kuu-menna 2 tl vettä kiehuvaksi. Puristele ylimääräinen vesi pois pehmenneistä liivatelehdista ja kaada kiehuva vesi niiden päälle.

3. valuta liivatesula ohuena nauhana kakkumassaan samalla sekoittaen hyvin. kaada seos kakkuvuokaan keksipohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään mielellään seuraavaan päivään saakka.

k i r s i F o r s s

niin syntyi idea osakunnan juhlakakusta. vielä kun toimituskunnan kokouksessa tätä numeroa ideoidessa syntyi ajatus siitä, että kansikuvaksihan voisi leipoa kakun juhlan kun-niaksi, lähti ajatustyö kunnolla käyntiin.

ideoita tuli monenlaisia. osakunnan värit olivat koko ajan päällimmäisenä mielessä. en kuitenkaan halunnut lähteä toteuttamaan ideaa elintarvikeväreillä ja muulla epäilyt-tävällä, vaan kaipasin kakkuun aitoutta ja alkuperäisyyttä, joita osakuntammekin mielestäni edustaa.

ehkä elintarvikevärit olisivat saaneet lopputuloksen näyttämään paremmalta, mutta mielestäni omin kätösin poimitut mustikat, vadelmat ja lakat maistuvat paremmilta!

PSSSST..... Jos innostuit, kurkkaa takakantta!

Halutessasi voit tehdä raidallisen juusto-kakun jakamalla juustokermaseoksen kolmeen osaan ja maustamalla kunkin eri marjoilla! Anna kunkin kerroksen jähmettyä vuoassa 30 min ennen seuraavan lisäämistä.

24

virat vaihtuivat jälleen osakun-nalla virkailijanvaihtokaronkan merkeissä. osakunta sai jälleen uudet emännät ja isännän, sihteerin sekä joukon muita tärkeitä toimijoita.karonkka sujui perinteisiin malliin: ohjel-massa oli laulua, pieniä puheita sekä uuden emännistön loihti-maa herkkuruokaa.

Virkailijanvaihtokaronkka26.1.2013

25

Virkailijanvaihtokaronkka26.1.2013

Pöytäosuuden jälkeen juhlinta jatkui jatkojen merkeissä pikku-tunneille saakka.

kaikki osakunnan virkailijat vuo-delle 2013 voit löytää osakunnan nettisivuilta.

onnea uusille virkailijoille!

26

360osakunta täyttää tänä vuonna 360 vuotta, mikä on hyvinkin kunnioitettava ikä. luku 360 on kuitenkin muillakin tavoilla mielenkiintoinen. tässä seuraa sen muutamia merkityksiä.

Vuosi 360

vuonna 360 rooman imperiumi oli vielä vo-imissaan, vaikka varsinaiset kukoistuksen ajat olivatkin pääasiassa ohi. Pääkaupunkina toimi konstantinopoli, ja kristinusko oli saavuttanut

hallitsevan aseman. itäisessä euroopassa kärsit-tiin hunnien hyökkäyksistä ja kiinassa keisari

murong jun kuoli.

Muusikkoaustralialainen räppäri matthew james

Colwell käyttää taiteilijanimeä 360.

TuotemerkkejäXbox 360 – microsoftin valmistama pelikonsolinorton 360 – nortonin virustorjuntaohjelma

27

Ympyrässä on 360 astetta

Luku 360

• on korkeasti yhdistetty luku, eli positiivinen kokonaisluku, jolla on enemmän tekijöitä kuin millään sitä pienemmällä positiivisella kokonais-luvulla

• on jaollinen 24 eri luvulla• binääriesitys: 101101000• roomalaisin numeroin: CCClX

360 päivän kalenterimuun muassa rahoitusmarkkinoilla käytetään korkojen laskemiseen kalenteria, jossa vuo-dessa on 360 päivää normaalin 365 sijasta.

Automallisekä Ferrari, subaru että volvo ovat

käyttäneet mallinumeroa 360.

Elokuvajude lawn, rachel weiszin ja anthony

Hopkinsin tähdittämä dramaattinen trilleri vuodelta 2011 on nimeltään 360.

Virsi 360suo, Herra, mun sinuhun uskaltaa

Bussi 360reittinä elielinaukio – Pitäjänmäki –

vantaankoski

silva smolander

28

saiko wio 360v -aiheinen kakkuohje veden kielellesi? Haluaisitko kenties itsekin kokeilla osakunta-aiheisia leipomuk-sia? osallistu siis willin suureen leivontakilpailuun. lähetä kuva

ja resepti omasta wio-leivoksestasi (tai miksei vaikka ruoka-annoksesta) willin toimitukselle (willintoimitus@gmail.com)

20.5.2013 mennessä. Paras palkitaan!