Kooste 17.6.2013

Paikallisen kehittämisen valtakunnallinen ohjelma 2014 – 2020

PAIKAN TAHTO /YHTEISÖJEN KOKONAISOHJELMA /YHDESSÄ YHTEISÖSSÄ /LÄHIDEMOKRATIAOHJELMA / …..

Paikallinen toiminta 2020 ”skeenarioita”

SIS:LUETTELO

1. Paikallisen kehittämisen nykytila1.1. Kylätoiminnan ja paikallisuuden eteneminen1.2 Nykytilanne ja kehityssuunnat1.3 Kylätoiminnan kasvava vastuu1.4. Kaupunginosatoiminnan voimavarojen vahvistaminen

2. Tavoitetila vuonna 20202.1. Päätavoitteena paikallisen kehitystyön vahvistaminen2.2. Keskeiset toimintakentät ja tavoitteet niissä2.3. Neljän työmuodon tavoitteet ja roolit

3. Paikallistoimijoiden roolit toiminnan eri tasoilla3.1. Kylä- ja kaupungiosayhdistykset3.2. Kuntakohtaiset kyläyhdistykset ja kaupunginosayhdistysten liitot3.3 LEADER-yhdistykset seutukunnassa3.4. Maakunnallinen kyläyhdistys3.5. Suomen Kylätoiminta ry / Paikallistoimijoiden liitto 3.6. Kansainvälinen paikallinen kehittäminen

4. Toimenpide-ehdotukset ja niiden perustelut4.1. Ulkoinen vaikuttaminen4.1.1. Maaseutuasumisen voimistuminen4.1.2. Syrjäytymisen ehkäisy, nuoriso, kotouttaminen4.1.3. Kylien ja asuinalueiden turvallisuuden edistäminen4.1.4. Hyvinvointi ja kulttuuri4.1.5. Kylä – kunta -yhteistyö4.1.6 Kaupunginosatoiminta 4.1.7 Toimintaryhmätyö4.1.8 Toimiva lähidemokratia4.1.9. Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus4.1.10. Työllistäminen ja elinkeinot4.2. Oman toiminnan kehittäminen4.2.1. Kyläsuunnittelu4.2.2. Paikallistoimijoiden koulutusta lisättävä 4.2.3. Viestinnän kirkastaminen, julkisuuskuva ja valtakunnallinen näkyvyys4.2.4. Jäsenmaksujen avulla lisää palveluita4.2.5. Hajautettu energiatuotanto4.2.6. Palvelujen paikallinen tuottaminen 4.2.7. Paikallistoimijoiden tiistyvä organisoituminen 4.2.8. Kansainvälinen toiminta

Esipuhe/johdanto

1. Paikallisen kehittämisen nykytila

KÄSITTEET: -toimintaryhmät-kaupunginosatyö-kylätoiminta-kyläasiamies

1.1 Kylätoiminnan ja paikallisuuden eteneminen (historia liitteeksi)

Kylätoiminta lähti Suomessa liikkeelle vastareaktiona 1960-luvun lopun maaltamuuttoon, jolloin usko maaseudun elinvoimaisuuteen oli katoamassa ja tulevaisuus näytti synkältä. Kylätoiminnan käynnistäneet kylät päättivät kieltäytyä tästä ulkopuolelta annetusta tulevaisuuskuvasta. Ensimmäiset kylätoimikunnat syntyivät 1970-luvun alussa kylien asukkaiden aloitteesta. Kylätoiminnan varsinainen synty voidaan paikantaa 1970-luvun puoliväliin. Kylätoimikuntien määrä lisääntyi 1970- ja 80-luvuilla nopeasti ja toiminnan leviämistä vauhditti eri yhteistyötahojen mukaantulo.

Kylätoiminnan painopisteet ovat vuosien mittaan muuttuneet. Toiminta kohdistui 1990-luvun alkupuolella yhä vahvemmin kylissä tehtävään työhön mm. kyläpalvelukeskusten perustamisen myötä. Kylätoiminnassa käynnistyi1990-luvun jälkipuoliskolla uusi vaihe, jossa yhä useampi kylätoimikunta oli rekisteröitymässä yhdistykseksi tai osuuskunnaksi, minkä seurauksena kylien yhteistyö kunnissa ja maakunnissa tiivistyi. Uutta organisoitumista tarvittiin, sillä useat kunnat olivat joutuneet karsimaan palvelujaan. Kylätoimintaliike oli valmiuksiensa vuoksi ja olosuhteiden muutosten takia halukas ottamaan taloudellista vastuuta ja osallistumaan mm. palveluiden tuottamiseen.

Kylätoiminta muotoutuikin yhä enemmän asukkaiden vapaaehtoiseen yhteistoimintaa oman asuinpaikan ja elinkeinojen hyväksi. Kylissä kyläyhdistys yhdisti kylän asukkaat, järjestöt ja muut yhteistyötahot toimintaan oman kylän parhaaksi. Kylien maakunnalliset yhteenliittymät toimivat kylien tukena, yhteistyöfoorumina sekä laativat ja toteuttavat maakunnallisia kylien ohjelmia.

Toisaalla kylätoimintaan on suhtauduttu ristiriitaisesti ja se on koettu mm. perinteisten maaseudun järjestöjen kilpailijana. Myönteinen suhtautuminen on vuosi vuodelta lisääntynyt, kielteinen vähentynyt, mitä osoittaa mm. se, että lähes kaikki maaseudulla toimivat valtakunnalliset järjestöt ovat Suomen Kylätoiminta ry:n (SYTY) jäseniä. Kansainvälisessä vertailussa Suomea pidettiin vahvana paikallisen kehittämistyön maana.

Suomen liittyminen Euroopan unioniin on vauhdittanut paikallista omaehtoisuutta. Kyläyhdistykset ovat yksi tärkeimmistä ohjelmien toteuttajista. EU-ohjelmat korostavat paikallisen tason päätöksentekoa ja kehittämisaloitteiden liikkeellelähtöä alhaalta ylöspäin. Ohjelmat ovat tuoneet kylätoimintaan kaivattuja määrärahoja. Ne ovat antaneet maaseudun asukkaille mahdollisuuksia vaikuttaa oman asuinalueensa ympäristöön, työllistämismahdollisuuksiin ja kyläsuunnitteluun.

Suomessa on nyt 4 250 kylää, joista 3 025 on organisoitunut kyläyhdistyksiksi. Tilanne on edennyt, sillä rekisteröimättömien kylätoimikuntia lukumäärä vähenee jatkuvasti. Kyläyhdistyksen on pystyttävä ottamaan enemmän vastuuta oman kylän kehittämistehtävistä. Useilla kylillä on tilanne, jossa yhä on lukuisia yhdistyksiä, mutta varteenotettavaa käytännön kehittämistyötä ei tehdä kuin muutamassa. On aivan mahdollista, että kyläyhdistys ottaa vastuuta ja taloudellisia riskejäkin sekä laajenevista, nimenomaan kylään liittyvistä moninaisista palvelutehtävistä, että sektoriyhdistysten erityistehtävistä.

1.2 Nykytilanne ja kehityssuunnat (LIITE)

Kylä- paikallistoiminta on kokenut ja hyödyntänyt kolmea ohjelmakautta ja neljäs on alkamassa. Se on onnistuneesti asettunut osaksi maaseutupoliittista järjestelmää ja sillä on oma tehtävä kokonaisuudessa. Paikallisuuden ja yhteisöllisyyden merkitys yhteiskunnallisen kehityksen osana ymmärretään ja tunnustetaan. Paikallinen kehittäminen, kylä- ja kaupunginosatoiminta ja Leader-työ ovat toimintaa, mikä kokoaa paikallisia voimavaroja toimimaan asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien puolesta.

Suomi on kylätoiminnan ja paikallisen kehittämisen uranuurtaja Euroopan tasolla. Suomalaisen paikallisen kehittämisen osaamista ja tietotaitoa kysytään yhä enemmän. Tämä pohjautuu Suomen maaseutupoliittiseen järjestelmään, jonka osana Suomen Kylätoiminta, Leader-ryhmät, maakunnalliset kyläyhdistykset ja yksittäiset kyläyhdistykset ovat. SYTYlle on muodostunut pitkäjänteisen ja määrätietoisen työn tuloksena hyvät kansainväliset yhteydet eri maiden maaseutu- ja kylätoimintaorganisaatioihin.

Kylätoiminnan kehittämisen perusedellytys on, että verkoston perusrakenteet eri toimintatasoilla on saatu vähitellen rakennetuksi ja toimiviksi. 2000-luvun puoliväliin asti kehittämisen pääpaino on ollut toiminnan kannalta välttämättömien rakenteiden vahvistamisessa sekä sisällön kehittämisessä. Kylätoiminnan kehittämisprosessin etenemistä voidaan kuvata yksityiskohtaisesti seuraavien tavoitteiden saavuttamisessa:

Maakunnalliset kyläuhdistykset perustettiin vuosina 1989 - 2000 jokaiseen maakuntaan eli kaikkiaan 19 yhdistystä, viimeisimpinä Itä-Uudellemaalle ja Varsinais-Suomeen vuonna 2000. Näin kylätoiminta kattoi ensimmäistä kertaa koko maan lukuunn ottamatta Ahvenanmaata. Ahvenanmaa on mukana kylätoiminnan verkostossa omalla virityksellä. Maakunnalliset kyläyhdistykset edistävät maakutatasolla kylätoimintaa toimien kyläyhdistysten ja kylätoimikuntien yhteistyöjärjestönä omilla alueillaan.

Maakunnalliset kyläohjelmat ovat valmistuneet ja julkistettu kaikissa 19 maakunnassa; osassa toteutetaan jo järjestyksessään toista tai kolmatta tai jopa neljättä ohjelmaa. Maakunnallisen kyläohjelman keskeisin merkitys on siinä, että ohjelma sisältää maakunnallisen kylätoiminnan tavoitteet, toimenpiteet ja strategian eli sen alueellisen tahdonmuodostuksen, jonka pohjalta kyseisen maakunnan kylätoimintaa kehitetään eteenpäin. Uutena piirteenä on maakunnallisen kyläohjelman sisällön laajentuminen koskemaan myös muuta paikallista kehittämistoimintaa, kuten Leader-toimintaa ja kaupungiosatoimintaa.

Kyläsuunnitelmien lukumäärä on kasvanut jatkuvasti määrätietoisella kylien omalla työllä ja maakunnullisten kyläyhdistysten tukitoiminnan, erityisesti koulutuksen ja neuvonnan kautta. Paikallisia ja voimassa olevia kyläsuunnitelmia on jo 2 159 kylässä. Kyläsuunnitelmien merkitys on

kasvamassa osana kuntasuunnittelua. Kyläsuunnitelmien sisältö on laajentunut perinteisestä tilannekuvauksesta ja Swot-analyyseistä varteenotettavaksi suunnitteluasiakirjaksi, jonka laajentuneita osoita ovat nykypäivänä mm. kylien turvallisuus, kyläkaavoitus ja kylien liiketoimintasuunnittelu.

Kyläasiamiesjärjestelmä eteni ja toteutui osittain, kun vuonna 2002 jokainen maakunnallinen kyläyhdistys kykeni palkkaamaan SYTYn valtakunnallisen verkostohankkeen avulla ensimmäistä kertaa vähintään osa-aikaisen kyläasiamiehen. Lopullisesti maakunnallinen kyläasiamiesjärjestelmä totetui vuonna 2003 alkaneen kylätoiminnan valtioavun kautta. Merkittävä osa maakunnallisista kyläyhdistyksistä on rakentanut myös omaa alueellista hanketoimintaansa osana kyläasiamiesjärjestelmää. Maakunnallisia kyläasiamiehiä on runsas 20, joissakin maakunnissa useampikin. EU-ohjelmien ns. välikaudella tilanteet ovat aina muuttuneet ja verkosto on ollut väliaikaisissa rahoitusvaikeuksissa.

Seutukunnallisten ja kuntakohtaisten kyläasiamiesten lukumäärä on jatkuvassa kasvussa ja merkitys vahvistumassa. Vuonna 2012 seutukunnallisiin verkostoon kuului 33 ja kuntakohtaiseen15 kyläasiamiestä. Rahoitus näihin on tullut pääsääntöisesti Leader-ryhmiltä ja kunnilta.

Kylätoimikunnat ovat rekisteröityneet laajasti yhdistyksiksi, mikä mahdollistaa niiden osallistumisen ohjelmaperusteiseen kehittämistyöhön ja hanketoimintaan. Paikallistasolla kylätoiminta onkin vahvistunut merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vielä vuonna 1990 rekisteröityneitä kyläyhdistyksiä oli ainoastaan noin 400. Vuoteen 2012 loppuun mennessä oli jo noin 3 025 rekisteröitynyttä kyläyhdistystä, joista kuntakohtaisia 35 ja näiden määrä on kasvamassa. Näin yhä useimpien kylien on ollut mahdollista hankkeiden toteuttaminen ja työnantajana toimiminen. Näiden lisäksi maassamme on edelleen noin 930 kpl ei-rekisteröitynyttä kylätoimikuntaa. Kyliä, missä ei ole minkäänlaista järjestäytynyttä toimintaa, on vuosittaisen kyselyjen mukaan alle 300.

Kylätoiminnan toimintamuotojen ja sisällön vahvistamista on toteutettu aina voimaassa olevan valtakunnallisen ohjelman tai linjausten mukaisesti. Ohjelmien hyvän toteutumisen myötä kylätoiminta ja paikallinen kehittäminen on vahvistunut merkittävästi ja samalla kylätoiminnan edustus alueellisessa kehittämistyössä on saanut uutta painoarvoa. Kylätoiminnan saamat resurssit ovat selvästi nostaneet yhteistyötahojen ja yksityisten ihmisten kiinnostusta ja arvostusta kylätoimintaa kohtaan. Vastuuta ottava paikallisyhteisö - Kylätoiminnan ja Leader-ryhmien valtakunnallinen ohjelma 2008 - 2013 toteuttaminen on edennyt hyvin ja on antanut hyvän pohjan kehittämistyölle.

Kylätoiminnan valtionapu alkoi vuodesta 2003 lähtien, kun kylätoiminta saavutti aseman, jossa sille on sitä voitu myöntää. Valtionavusta valtaosa suuntautuu maakunnallisten kyläyhdistysten työhön. Hanketoiminta on kuitenkin edelleen erittäin keskeinen osa Suomen Kylätoiminta ry:n työtä. Sama koskee maakunnallista toimintaa, mikä on vieläkin enemmän riippuvaista hanketoiminnasta. Valtionavun tasokorotus on ollut SYTYn pitkäjänteisenä tavoitteena. Tavoitteena on nostaa kylätoiminnan valtionapua asteittain niin, että saavutetaan suhteessa sama taso kuin toiminnaltaan saman laajuisilla muilla vastaavilla järjestöillä. Tavoite on toteutunut osittain vuoteen 2012 mennessä.

Valtakunnallisten verkostohankkeiden käynnistämisessä uusia avauksia ovat olleet erityisesti työllistämistoiminnan käynnistyminen ja laajentuminen, kylien turvallisuus, jätevesineuvontaan

liittyävä neuvonta, Leader-toimintatavan ulottaminen kaupunkeihin sekä useat kansainväliset hankkeet. ”Voimistuvat Kylät”-kampanja.

Viestittäjänä ja mielipidevaikuttajana on toiminta vahvistunut, kun MaaseutuPlus -lehti perustettiin yhdistämällä aikaisemmin ilmestyneet Kylätoimintalehti (1996 – 2000, aik. Kylät toimivat 1983 – 1995), Liiteri- lehti ja Kyläverkko-lehdet. Kahdentoista vuoden ajan julkaistun lehden keskimääräinen levikki postitetut ilmaisjakelukappaleet mukaan lukien on lähes 3500 kpl ja keskimääräinen painos on 4 700 kpl.

Kylätoiminta on tehostanut tiedottamista laatimalla verkkotiedotteita ja järjestämällä valtakunnan tasolla tiedotustilaisuuksia neuvottelu- ja koulutuspäivien yhteydessä. Maaseutu-Plus lehden ohella useilla maakunnallisilla kyläyhdistyksillä, Leader-ryhmillä ja yksittäisellä kyläyhdistyksellä on omia kylälehtiä, joita julkaistaan vuosittain yli 1 000. Maakunnallisen ja seutukunnallisen kyläverkostojen tuella useimmilla kyläyhdistyksillä on omat kotisivut. SYTYn kotisivujen uudistaminen käynnistyi syksyllä 2012 ja uudet kotisivut aukeneviat alkuvuonna 2013.

Voimistuvat Kylät -kampanjan 2010-2012 tavoitteena on ollut kunnan ja kylien välisen suhteen järjestäminen, edistää Manner-Suomen maaseutuohjelman toteuttamista sekä vahvistaa maakuntien maaseutupoliittista osaamista. Kampanja järjestetään yhdessä seitsemän valtakunnallisen järjestön, maakunnallisten kyläyhdistysten ja Leader-ryhmien sekä muiden alueellisten organisaatioiden kanssa. Kampanjan kymmenet aluekoulutustilaisuudet ovat uudistaneet kylien ja kunnan välisen suhteen järjestämistä.

Kylä-, kaupunginosa- ja paikallisuuden puolestapuhujana SYTY tukee asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien parantamista koulutuksen ja tiedotuksen keinoin sekä osallistumalla Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän verkosto- ja teemaryhmätyöhön. Työvälineitä ovat valtakunnallinen ohjelma, maakunnalliset kyläohjelmat, Leader-ryhmien ohjelmat ja kyläsuunnitelmat. Myös kaupunginosille tarjottu tuki SYTYn ja Helsingin kaupunginosat ry:n yhteistyönä on laajentanut toimintakenttää.

Paikallisen kehittämisen valtakunnallisena yhteistyöjärjestönä kanssakäyminen on lisääntynyt eduskunnan suuntaan sekä kansainvälisesti eurooppalaisten yhteistyöjärjestöjen työn kautta. Maakunnallisella tasolla maakunnalliset kyläyhdistykset saavat tukipalveluja isojen valtakunnallisten verkostohankkeiden myötä. Seudullisella tasolla SYTY toimii läheisessä kanssakäymisessä kaikkien Leader-ryhmän kanssa niiden yhteistyöverkostona, jota SYTYn Leader-asiamiehet palvelevat.

Kylä- ja paikallistoiminnan kansainvälinen verkosto on vahvistunut viime vuosina ja suomalainen maaseutupolitiikka alkanut yhä enemmän kiinnostaa muita Euroopan maita. Kylätoiminta yhdistettynä valtavirtaistettuun LEADER -toimintatapaan on varsin tunnettu, suomalaisen maaseutupolitiikan tavaramerkki. Suomi on avainasemassa, kun tiivistetään eurooppalaisten kyläliikkeiden yhteistyötä, siirretään hyvä käytäntöjä maiden välillä. SYTYlle on muodostunut pitkäjänteisen työn tuloksena hyvät kansainväliset yhteydet.

1.3 Kylätoiminnan kasvava vastuu

”SKENAARIOT MAHODLLISUUS/UHKA”

Kylätoiminta on osoittanut vuosittain kasvavaa vastuuta maaseudun kehittämistyössä useilla sadoilla kehittämishankkeilla ja vapaaehtoistyöllä. Kylätoiminta on koonnut hyvin tehokkaasti paikalliset asukkaat ja voimavarat yhteen, mikä on välttämätöntä tulosten aikaansaamiseksi.

Nykyisin kylätoiminta on monissa kylissä merkittävin vastuunkantaja ja toimija. Kyläyhdistys hankkii varoja usein myös muille yhdistyksille. Kylätoiminta ei ole syrjäyttämässä muita toimijoita vaan tukemassa, koska se on nykyisen maaseudun väestörakenteen mukainen ja ajankohtaisiin haasteisiin vastaava toimintatapa. Kylätoiminnan kehittämistehtävän laajuutta kuvaa vuosittaisten hankkeiden yli 42 milj. euron arvo, josta on julkisia varoja noin 28 milj. euroa, loput talkootyötä ja yksityisiä varoja.

Hankevarat ja yksityinen rahoitus sekä työpanos pysyvät suurimpina lähteinä myös valtionavun kasvaessa. Kylätoiminta lisää määrätietoisesti ja eri tavoin omarahoitustaan. Hanketoiminnan laajuus ja jälkirahoitteisuutta korostavat pelisäännöt huomioon ottaen se ei kuitenkaan riitä, sillä varojen kertyminen on hidasta. Valtionapu täydentää rahoitusrakennetta ja antaa kehittämistyölle vaikuttavuutta ja jatkuvuutta.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus johtaa kuntakoon suurentumiseen ja palvelujen kokoamiseen nykyistä suurempiin yksiköihin. Tämä on valtava haaste kylätoiminnalle, Leader-ryhmille ja muille paikalliskehittäjille. Kylä- ja paikallistoiminnan vahvistamisen tarve kasvaa entisestään. Haasteista selvitään paikallisen suunnitelmallisen kehittämistyön avulla, uusia toimintamalleja, työtapoja, monipuolista osaamista, verkostoyhteistyötä sekä uusia palvelutuotteita toteuttamalla. Palvelut on edelleen mahdollista turvata lähellä palvelujen tarvitsijoita. Kaikki paikalliset toimijat ja kansalaiset kokoavalla kylätoiminnalla on tärkeä merkitys maaseudulla, missä on vaarana, että monet kansalaisten kannalta keskeiset palvelut ja tehtävät jäävät muuten toteutumatta.

Maamme 4 200 kylän keskusjärjestönä Suomen Kylätoiminta ry:n käytännön toiminta painotuu yhä enemmän koko maata koskevien mutta alueilla tai paikallisesti toteutettavien verkostohankkeiden suunnitteluun. Käytännön toteuttajat alueilla ovat maakunnalliset kyläyhdistykset ja kyläasiamiehet sekä näiden kokoamat toimijaverkostot. Aktiviteetin kasvulla saadaan edellytyksiä luoda uusia paikallisia, asukkaiden voimavaroja hyödyntäviä palveluja. Näitä tarvitaan kuntien lukumäärän vähentyessä ja etäisyyksien kasvaessa varsinkin harvaan asutulla maaseudulla.

Kylätoiminta saa aikaan kylissä uusia toimintatapoja ja se kokoaa palveluja yhteispalvelupisteiksi kylätaloihin. Näitä palvelutuotteita Suomen Kylätoiminta ry on jo kehitellyt isoilla valtakunnallisilla verkostohankkeilla ja tätä toimintaa vahvistetaan jatkossakin. Toimijaverkoston rahoitus edellyttää kuitenkin valtionavun korottamista.

Kehittämistehtävän ohella kylätoiminnan voimistuminen merkitsee kyläyhteisön sosiaalisten suhteiden vahvistumista ja eri väestöryhmien yhteyksien lisääntymistä, mitkä suoraan lisäävät yhteiskunnallisesti kustannustehokasta kansalaistoimintaa. Merkittävää on myös yksityisen rahoituksen lisääntyminen ja oman työpanoksen kasvu yhteisten asioiden hoidossa. Tämä on sekä tulosten aikaan saamiseksi että kunnallis- ja valtiontalouden näkökulmasta tärkeää.

Elinvoimainen maaseutu ei synny siten, että entiset toiminnot kuihtuvat pois toimijoiden vähetessä ja uusi toiminta kilvoittelee kestämättömän rahoitusrakenteen kanssa. On välttämätöntä, että vanhaa ja uutta toimintaa toteutetaan rinnakkain uudistunein rakentein. Tähän kylätoiminta tarjoaa

kokoavan jäsenrakenteensa ja monipuolisten tehtäviensä vuoksi hyvän ja jo koetellun perustan laajentuvalla paikallistoimijoiden kentälle.

1.4. Kaupunginosatoiminnan vahvistaminen

”SKENAARIOT: MAHDOLLISUUS/UHKA”

Kansalaislähtöinen paikallinen kehittäminen suurimmissa kaupungeissa on vielä osin hajallaan ja sektoroitunutta. Asukaslähtöinen kehittäminen on vaikeaa, koska kaupunkien hallinto ei ole rakentunut vastaamaan uusia toimintatapoja. Kaupungeissa on poliittisella tasolla halua tukea kaupunginosatoimintaa ja omaehtoista toimintaa, mutta käytännössä sekä rahoitus että muu käytäntö eivät ole tukeneet näitä tavoitteita. Kaupungeissa järjestetään pienimuotoisia hallintolähtöisiä osallisuuskokeiluja ja –toimintaa.

Järjestäytynyttä tukea paikallisten kehittämisideoiden hankkeistamiselle on verrattain vaikea saada. Pääasiassa hankkeet ovat ”kädestä suuhun” kehittämistä oman osaamisen puitteissa. Joillakin alueilla on pistemäisesti hyvin vahvaa omaehtoista toimintaa. Erilaiset nopeasti nousevat kansalaisliikkeet ja –toiminta haastavat perinteistä järjestötoimintaa. Kaupunkien kansalaisliikkeillä on osaamista sähköisessä viestinnässä, joukkoistamisessa ja ne ovat valmiita suoraan ja nopeaan toimintaan.

Olisi suotavaa, että kansalaislähtöiselle paikalliselle kehittämiselle olisi vakiintunut toimintatapa maaseudun tapaan myös suurissa kaupungeissa. Yhteistyön ja kehittämishankkeiden hyvät tulokset kannustavat laajentamaan toimintaa lähidemokratian ja paikallisbudjetoinnin suuntaan.

Kylä- ja kapunginosatoiminnalla on paljon yhteistyömahdollisuuksia ja yhteisiä intressejä mm. kuntarakenteen ja palvelujen uudistuessa, kunnan ja sen kylien ja kaupunginosien välisen suhteen järjestämisessä sekä maaseutu- ja kaupunkipolitiikan vahvistamisessa. Hallinto-alueiden (mm. kunnat) suuretessa paikallisen kehittämisen tärkeys korostuu.

Kylät, kaupunginosat ja Leader-ryhmät ovat merkittäviä aluekehittämisen välineitä paikallistasolla. Seuraavalla EU-ohjelmakaudella Leader-toimintatapa ulottuu myös suurimpiin kaupunkeihin. Tämän toimintatavan viemistä kaupunginosien käyttöön on SYTY valmistellut nyt vuoden yhdessä Helsingin kaupunginosat HELKA ry:n kanssa. Olisi luonnollista, että myös muiden suurimpien kaupunkien paikallistoimijat saisivat tämän Urban-ohjelmaa vastaavan ja hyväksi todetun sekä tuloksia aikaansaavan toimintavan ja resurssit käyttöönsä.

LIITTEEKSI:

Paikallistoiminnan tunnuslukuja vuonna 2012 (Lähde: SYTYn Indikaattorikysely 2013).

TUNNUSLUKU VUOSI 2012

Kyliä yhteensä koko maassa 4 246

Rekisteröidyt kyläyhdistykset, joista:

- kuntakohtaisia

3 025

35

Ei-rekisteröidyt kylätoimikunnat 930

Kylät, joissa ei kylätoimintaa 291

Kylien yhteistyöverkostot yhteensä:

- Maakunnalliset- Seutukunnalliset- Kuntakohtaiset

133

19

12

102

Toiminnassa mukana luottamushenkilöä 40 000

Aatteellisia työtunteja vuodessa (milj.) 1,6

Kyläasiamiehiä yhteensä:- Maakunnallisia- Seutukunnallisia- Kuntakohtaisia

69213315

Voimassa olevia kyläsuunnitelmia 2 159

Hankkeiden kokonaisarvo (milj. e) kylien kehittämiseen: 42

Kehittämistoimenpiteitä vuodessa 8 000

Kylätaloa tai muita yhteisiä kokoontumispaikkoja 2 600

Kylälehtiä tai –tiedotteita 1 000

Maakunnallisilla kyläyhdistyksillä jäsenyhteisöjä 1 529

Vakituisia ja loma-asukkaita kehittämistoiminnan piirissä (milj.) 2,5

Leader-ryhmiä 2007 – 2013

(toiminta kattaa kaikki Suomen maaseutualueet ml. Ahvenanmaa)

56

Leader-toiminnan varoja käytössä (milj. e) 2007 – 2013 joista:

julkisia varoja

370

242

Leader-ryhmien rahoittamia hankkeita 2007 - 2013 12 000?

2. Tavoitetila 2020 (lihavoituna tärkeät asiat)

2.1.Päätavoitteena paikallisen kehitystyön vahvistaminen

”SKENAARIO: MAHDOLLISUUS/UHKA”

Paikallisen kehitystyön vahvistaminen vaatii useita toimintoja ja työmuotoja. Nykytilan kohentaminen on monialainen ja -vaiheinen prosessi. Syitä vahvistaa paikallista vastuunkantoa on useita. Maailmanlaajuisesti ja Euroopan unionin tasolla on alettu tunnustaa, että globaalin talouden nurjien puolien parhaat vastalääkkeet tuotetaan paikallisesti. Yliampuva keskusajattelu ja -politiikka ei ole tuonut sellaista talouskasvua, jota on toivottu. Paikallinen kehitystyö on myös elinolosuhteiden kohentajana välttämätöntä.

Suomea koskevia erityisiä perusteita paikallisuuden korostamiseen ovat Suomen maaseutumaisuus - onhan Suomi yhdessä Irlannin kanssa EU:n maaseutumaisin maa - sekä monien nyt ja tulevaisuudessa tärkeiden tuotannontekijöiden sijoittuminen maaseudulle. Metsät, vedet, malmit, monet energialähteet, tila, kansalaisten arvostamia asuinolosuhteita tarjoava ympäristö, kohtuullisen toimiva palvelu- ja liikenneverkko sekä paranevat tietoliikenneyhteydet pitävät Suomen pienten yhdyskuntien ja lähes kauttaaltaan asuttuna maana. Kaupungeissa julkisen talouden kiristyminen ”jättää” kansalaistoiminnan varaan tehtäviä, joihin kunnan varat eivät riitä. Maaseudulla tällainen tilanne on ollut jo kauan. Kiristyvä kuntatalous sekä Suomen yhdyskuntarakenne ja siihen kytkeytyvät mahdollisuudet edellyttävät paikallisen kehitystyön vahvistamista.

Ohjelman päätavoite näyttää ristiriitaiselta kylätoiminnan perinteistä roolia vasten, jossa kylätoiminta vahvistaa enemmän kyläidentiteettiä ja yhteisöllisyyttä kuin tekee kehitystyötä. Mutta ajat muuttuvat! Kun asumisen ja hyvinvoinnin edellytykset rapisevat ympäriltä, kannattaa ottaa osavastuuta tilannetta korjaavista toimista. Paikallistoimijat pystyvät asemoitumaan muuttuvien haasteiden mukaan. Siitä on tuhansia toimivia esimerkkejä.

Paikkaperusteista kehitystyötä ei tarvitse aloittaa alusta. Monien yritysten ja järjestöjen perusta on paikallisuudessa. Traditiot ovat vahvat. Nimenomaisesti monialaista paikallista kehitystyötä tekevä kyläyhdistysten verkko tihentyy jatkuvasti. Vuonna 1995 oli suunnilleen 400 kyläyhdistystä, vaikkakaan eivät kaikki tällä nimellä, nyt niitä on jo yli 3 000. Leader-toiminta on vuodesta 1996 lähtien yltänyt noin 18 500 hankkeeseen 700 miljoonalla eurolla, josta kolmasosa on yksityistä rahaa ja talkootyötä. Kaupungeissa on erinomaisia kansalaistoiminnan ja -liikkeiden paikallisia aktiviteetteja. Vaikka kaikissa työmuodoissa vaihteluväli passiivisesta aktiiviseen on iso, lähtökohdat eteenpäinmenolle ovat hyvät.

Monimutkaisessa, yhä eriytyneemmässä yhteiskunnassa mikään toimiala ei pysty edistymään yksin. Niinpä paikallista kehitystyötä määrittävät monet ulkoiset tekijät, samalla kun ilman omaa tavoiteasetantaa ja vastuuta ei voi edetä. Ohjelma käsitteleekin kumpaakin näkökulmaa.

Pitkässä juoksussa monien, yleensä sektorikohtaisten järjestöjen toiminta on keskittynyt. Kylä- ja kaupunginosayhdistysten monialaiselle ja alueperusteiselle työlle on tullut sekä tilaus että tilaa. Tätä toimintaa eivät saisi rajoittaa yhdyskuntien kokoerot tai maaseudun ja kaupungin raja. Sektoritoiminnassa saattaa olla perusteita rajojen ylläpitämiselle. Sen sijaan alueperusteisessa

toiminnassa rajat on syytä rikkoa. Vuonna 2020 emme vielä ole "rajattomassa tilassa", mutta siihen suuntaan on otettu pitkä loikka. Kansalaistoimijoiden paikallinen kehitystyö ansaitsee yhden siitä vastaavan organisaation: Vuonna 2020 Paikallistoimijoiden Liitto ry on toiminnassa.

2.2. Keskeiset toimintakentät ja tavoitteet niissä

”SKENAARIOT: MAHDOLLISUUS/UHKA”

Paikallisen kehittämisen kenttä sisältää kahdenlaisia aineksia: toimintoja, jotka kaikissa olosuhteissa ovat aidosti paikallisia ja toimintoja, joita on yritetty hoitaa muilla tavoin mutta hoitamatta jäävät, elleivät paikallistoimijat tartu toimeen. Pääkysymys kylä- ja asukastoiminnan sekä Leader-toiminnan kannalta on omaehtoinen vastuunkanto asioista, joihin rahkeet riittävät ja rahkeita voi kartuttaa. Toisaalta tärkeää on myös ulkopuolisten etenkin poliittisten päättäjien luottamus paikallistoimijoiden kykyyn hoitaa heille luontevasti kuuluvia tehtäviä. Kaksisuuntainen ehdollisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että kovin monia vastuualueita ei voi olla yhtä aikaa hoidettavana. Vastuita on kuitenkin useita, mutta ne jakaantuvat pitkälle ajalle ja hoidetaan tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaisessa järjestyksessä.

Viime vuosien toiminnalliset muutokset kertovat siitä, että paikallistoimijoiden kasvavia vastuualueita yhdessä kumppaneiden kanssa ovat muun muassa seuraavat: Energiantuotanto paikallistuu ja hajautuu vähitellen energialähteiden muuttuessa, kyläavustajatoiminta lisääntyy, monenlaiset hoivapalvelun muodot koskien lapsia, nuoria, vanhuksia ja syrjäytyneitä sekä ulkomailta muuttaneiden kotouttamista saavat paikallisia ratkaisuja. Huomion kiinnittäminen turvallisuusasioihin kaatuu yhä enemmän paikallistoimijoiden vastuulle, samoin liikunta- ja kulttuuriaktiviteetit. Ympäristön kunnostaminen mukaan lukien jätevesikysymykset on pääsääntöisesti paikallinen tehtävä. Paikallistoimijoiden vastuualueet laajenevat ja tehtävät lisääntyvät.

Mainituilla toimintakentillä edistyminen edellyttää irrottautumista vanhoista asenteista, esimerkiksi jonkin tehtävän kuulumisesta kunnalle tai valtiolle. Luetellut tehtävät ovat yhteistyökysymyksiä julkisen vallan, kansalaistoimijoiden ja yritysten kesken. Mitä nopeammin asennetarkistukset tehdään, sitä tehokkaammin löydetään yhteistyölle toimivat muodot. Vuoteen 2020 mennessä muutamat toimintakentät ovat muodostuneet paikallistoimijoiden tunnustetuiksi vastuualueiksi . Prosessi vaatii vuosia, mutta haasteet paikallistoimijoita kohtaan kasvavat ja julkinen valta vähentää vastuunottoaan. Tilalle tarvitaan kumppanuudelle perustuvaa yhteistoimintaa.

2.3. Neljän työmuodon tavoitteet

Paikallinen kehittäminen on lähivuosina jäsennettävissä neljään päämuotoon: kylätoimintaan, kaupunginosatoimintaan, toimintaryhmätyöhön eli Leader-toimintaan sekä lähidemokratiaan. Kaikilla on eroja lähtökohdissaan, tavoitteissaan ja toimintatavoissaan, mutta ne ovat selvästi paikallisen kehittämisen osia ja nivoutuvat toisiinsa.

Kylätoimintaa ja kaupunginosatoimintaa on ollut jo kymmeniä vuosia, mutta ne eivät ole vielä löytäneet toisiaan tai pystyneet hankkimaan vuorovaikutteista oppia toisiltaan. Toimintaryhmätyö eli Leader-toiminta on Suomessa syventynyt ja laajentunut 18 vuotta. Lähidemokratia on käsitteenä vanha, mutta käytännön kunnallispolitiikassa se on edelleen uusi ilmiö. Nämä neljä työmuotoa

kannattaa saada "palkitsemaan" nykyistä paremmin toisiaan, jotta paikallinen kehitystyö edistyy. Suomen lähtökohdat tavoitteen toteuttamiseksi eivät ole huonot - päinvastoin, mutta hyviin tuloksiin pääseminen edellyttää poisoppimista esimerkiksi kylätoiminnan keskittymisestä pelkästään yhteisöllisiin arvoihin tai kunnallishallinnon vastuusta asioissa, joita se ei enää näytä pystyvän hoitamaan.

Maaseudun ja kaupungin erilainen toimintakulttuuri niin kansalaistoiminnan kuin kunnallishallinnon puolella antaa pikantin mausteen paikalliselle toiminnalle. Eroista ei kuitenkaan saa tehdä erottavia tekijöitä, sillä silloin tuloksena on alueellinen eriarvoisuus demokratiassa ja paikallisessa kehittämistyössä. Maaseudulla ja kaupungissa asuvat kansalaiset ovat tasa-arvoisia. Koska näin nyt ei ole, paikallisen kehittämisen neljän työmuodon yhteistyön ja työnjaon kehittämiselle on iso tarve!

2.3.1. Kylätoiminta (siirretään kappaleeseen 3. Paikallistoimijoiden roolit toiminnan eri tasoilla) SKENAARIO!

Nykymuotoinen kylätoiminta on kohta 40-vuotias. Se käynnistyi periferialiikkeenä, ”herroille ätisemisenä”, reaktiona maalta ja maasta pakoon ja vastalauseena yhteiskuntapoliittiselle ilmastolle, joka korosti luokkakantaisia arvoja, mutta tuotti kansalaisten arvomaailmaa loukkaavia ratkaisuja, esimerkkeinä pakettipellot ja työnsaannin vaikeutuminen. Kylätoiminnan virittäjät painottivat kylien ja kunnan yhteistyötä. Yhteistyöhaluiseen suuntaan kylätoiminta myös kehittyi. Nyt yhteistyö kunnan kanssa on selviö, mutta liian usein sen vaatimattomaan tasoon joudutaan pettymään.

Kuntien ja palveluorganisaatioiden tapaan kylät kokevat jatkuvaa rakennemuutosta. Sen viime vuosien ilmentymiä ovat olleet kyläyhdistysten määrän kasvu yli 3 000:een, vastaavasti epävirallisten kylätoimikuntien väheneminen noin 900:aan, kuntakohtaisten kyläyhdistysten perustaminen etenkin kuntaliitoskunnissa sekä kirkonkylien havahtuminen vihdoin ja viimein kylätoimintaan kunnan antaman suojan rapistuessa liitosten myötä pois. Aika usein kyläyhdistyksen perustamisen yhteydessä naapurikylät yhdistyvät. Siten kylien kokonaismäärä laskee nykyisestä 4 200:sta. Hyvä tavoite vuodelle 2020 on kaikkien kylien organisoituminen kehitystyöhön. Kyliä ja kyläyhdistyksiä olisi tuolloin vajaa 4 000.

Kylien yhteiskunnallisen vastuun kasvu ja toiminnan lisääntyminen ovat hyvä peruste valtionavun kasvattamiselle. Miljoonan euron vuositaso ei luo riittävää vakautta hankevarojen ja omien varojen hankkimiseen. Valtionapu on vain kaksi prosenttia kylätoiminnan koko volyymista. Lisääntyvä valtionapu ja kylätoiminnan yhteiskunnallisten tehtävien ja vastuun kasvu kytkeytyvät toisiinsa. Valtiolle hyötysuhde on erittäin hyvä.

Vaikka valtionapu nousisi, joutuvat kylät edelleen pääosan rahantarpeestaan kattamaan epävarmoilla ja määräaikaisilla hankkeilla ja vapaaehtoistyöllä sekä useilla omarahoitusmuodoilla. Kylätoiminta rakentaa kaikilla tasoillaan omarahoitusta nykyistä merkittävämmäksi osaksi paikallisen kehittämisen kokonaisrahoitusta.

Hanketoiminta, kyläsuunnitelmien laadinta, maakunnallinen maaseutuohjelmatyö tai kaupunkipoliittinen valmistelu, teemakohtainen kehittämistyö erikokoisilla alueilla ja passiivisten alueiden aktivointi vaativat ammatillista otetta. Nykyiset noin 70 kyläasiamiestä eivät riitä. Vuoteen 2020 mennessä kyläasiamiesten/asukasasiamiesten määrä nostetaan 180:een.

Valtionapua tarvitaan nimenomaan kylätoiminnan ammatillisen panoksen lisäämiseen.

2.3.2. Kaupunginosatoiminta (siirretään kappaleeseen 3. Paikallistoimijoiden roolit toiminnan eri tasoilla) SKENAARIOT!

Kaupungissa on kunnan, seurakuntien, järjestöjen ja kansalaisliikkeiden toimintoja runsaasti. Sen sijaan monialaista ja alueperusteista järjestäytymistä on hyvin ohuesti. Näitä tarpeita ei aina edes nähdä. Tässä mielessä kaupungit ja kirkonkylät muistuttavat toisiaan. Kansalaistoiminnan ja kunnan järjestetylle yhteistyölle on myös kaupungeissa lisääntyvää tarvetta. Lisäksi kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuksen molemminpuolinen hyödyntäminen on vielä kesannolla. Muita perusteita kylätoiminnan ja kaupunginosatoiminnan asettamiselle rinnakkain osaksi tulevan Paikallistoimijoiden Liiton toimintaa ovat Leader-metodin vieminen myös kaupunkien keskustoihin sekä lähidemokratian tehostaminen paikkaamaan suurenevien kuntien demokratiavajetta ja palvelutyhjiöitä. Suomen Kylätoiminta ry/Paikallistoimijoiden Liitto pyrkii saamaan jäsenikseen kaupunginosayhdistysten liitot. Niitä on vasta muutama, mutta määrä kasvaa, kun paikkaperusteinen työ lisääntyy.

2.3.3.Leader-toiminta (siirretään kappaleeseen 3. Paikallistoimijoiden roolit toiminnan eri tasoilla) SKENAARIOT!

Leader-toiminta käynnistyi Suomessa vuonna 1996. Talvella 2003 Leader oli saatu levitetyksi kaikkialle Suomen maaseudulle. Välineinä käytettiin Leaderin lisäksi useita eri ohjelmia ja kansallista rahaa (Pomo-ohjelma). Leader on ennen kaikkea menetelmä, joka lähentää ja rinnastaa julkisen vallan ja kansalaistoimijat. Rinnasteisuus puolestaan aktivoi ja mobilisoi kehittämistyötä, nostaa esille ideoita ja aihioita, joita perinteisessä ylhäältä alaspäin suuntautuneessa hallinnossa ei saada esiin. Metodi toimii erilaisilla paikkakunnilla ja se soveltuu monenlaiseen kehittämistyöhön.

Harjaantuminen kylätoimintaan ja moneen muuhun paikalliseen kansalaistoimintaan sekä niistä saadut myönteiset kokemukset selittävät osaltaan Leaderin soveltuvuutta Suomessa. Tärkein selitys kuitenkin on Suomen käyttöön ottama kolmikanta eli Leader-yhdistyksen jäsenistö ja hallitus koostuvat tavallisista kansalaisista ja pk-yrityksistä, järjestöistä ja suuremmista yrityksistä sekä julkisesta vallasta eli ennen kaikkea kunnista. Kolmikanta levittää vastuunkantoa useille hartioille ja tuottaa täsmähankkeita. Koko maaseudun saaminen Leaderin piiriin vei noin 7 vuotta. Viimeistään samassa ajassa eli vuoteen 2020 mennessä koko Suomi on Leaderin piirissä. Yhteisöjen kokoerot tai kaupungistumisen aste eivät saa tehdä eroa käytettävässä metodissa.

Vaikka Leader onkin metodina osoittautunut tehokkaaksi ja toimivaksi, sitä on edelleen kehitettävä. Metodi tuo omat mausteensa kylätoiminnan, kaupunginosatoiminnan ja lähidemokratian muodostamaan kokonaisuuteen. Kun työtavat kehittyvät, tämän ohjelman mukainen neljän työmuodon jako saattaa muuntua ennen pitkää. Tänään kylätoiminta, kaupunginosatoiminta ja Leader muodostavat tehokkaan syöttöalustan lähidemokratian onnistumiselle. Mainitut kolme elementtiä ovat aivan välttämättömiä lähidemokratian onnistumisen takaajia, mutta niiden varaan lähidemokratiaa ei voi rakentaa.

Leader on pitkälle kehitetty julkisen vallan ja kansalaistoiminnan aito yhteistyön muoto. Sen onnistuminen Suomessa lisää luottamusta lähidemokratiaan eli suoraan demokratiaan edustuksellisen demokratian rinnalla. Siksi toimintaryhmätyön metodologiaa, pelisääntöjä, tavoitteita, toiminta-alueita sekä rahoitusta tulee kehittää yhteisen hyvän vuoksi. Pitkälle

rakennetussa Suomessa on esimerkiksi paljon rakennusten käyttötarkoituksen muutosten seurauksena korjaustarpeita, teknologian uudistamista jne. Näissä Leader on erinomainen väline.

2.3.4. Lähidemokratia (siirretään kappaleeseen 3. Paikallistoimijoiden roolit toiminnan eri tasoilla) SKENAARIOT!

Kasvavilta kunnilta odotetaan lähidemokratiaa siksi, että päätöksenteko loittonee, luottamushenkilöiden määrä supistuu olennaisesti ja asioiden tuntemus keskushallinnossa ohenee. Suora demokratia ei vaaranna edustuksellista demokratiaa. Päinvastoin se lisää edustajien toiminnan vaikuttavuutta valmistelemalla enemmän ja täsmällisempiä ratkaisuja kansalaisten hyv invoinnin edistämiseksi.

Lähidemokratia on tapa, jolla kunnallishallinto ja kansalaistoiminta linkitetään toimimaan samaan päämäärään. Hallinto on metodologisesti pahasti vajavaista, jos kunnallishallinto tekee taloudellisesti vastuulliset saneerauspäätökset ja kansalaistoiminta vastustaa leikkauksia, eikä voi kuin lobata omien asioidensa puolesta. Näin toimiva yhteiskunta on alkeellinen. Kestävämpi ja syvällisempi näkemys korostaa kansalaistoiminnan ja julkisen vallan niittaamista yhteisvastuuseen. Se vaatii omat työmuotonsa, joita ei yksinomaan kunnan päätöksillä saavuteta.

Lähidemokratia määritetään uskottavasti ja kuntia sitovasti uudessa kuntalaissa. Siihen sisältyvät ne lähipalvelut ja kehittämistehtävät, jotka valmistellaan tai päätetään lähidemokratialla. Kunnat voivat omilla johtosäännöillään täsmentää tehtäväjakoa alueensa olosuhteet huomioon ottaviksi. Näin kunnallishallinto ja kansalaistoiminta asetetaan samalle viivalle, sillä samoja tavoitteitahan ne kumpikin ajavat!

Lähidemokratia ei ole vain kuulemisen tai vaikuttamisen metodi, vaan työn ja toimeentulon sekä palvelujen ja hyvinvoinnin järjestämisen tapa. Tätä tosiasiaa ei Suomessa vielä laajemmin ymmärretä. Esimerkkeinä ovat ne kymmenet lähidemokratian järjestämisen ”mallit”, joilla käytännössä ei ole järjestetty mitään: ei tehtäviä, ei pysyvyyttä, ei rahaa!

Lähidemokratia on tasa-arvoinen ja molempia osapuolia hyödyttävä tapa järjestää kunnallishallinnon ja kansalaistoimijoiden yhteistyö. Sitä Suomen Kylätoiminta ry/ Paikallistoimijoiden Liitto ajaa voimakkaasti.

Lähidemokratia, hyvinvointi ja lähipalvelut sekä elinvoima ja työpaikat ovat alueellisen osallistumisen osatekijöitä. Osallistumalla vaikutetaan kaikkiin myönteisesti. Osallistuminen ja osallistaminen ovat kuin kolmion sisältö, edellä mainitut tekijät ovat kolmion kärkiä. Kolmio kertoo paikallisen kehittämisen tarkoituksen: kannetaan vastuuta hyvinvoinnista, palveluista ja työpaikoista. Kysymys ei ole vain vaikuttamisesta ja päätöksenteosta. Toteuttamalla lähidemokratiaa rakennetaan sekä kunnan että kylien elinvoimaa. Kunta tarvitsee lähidemokratiaa työn, hyvinvoinnin ja tasapainoisen alueellisen kehityksensä vuoksi.

Lähidemokratian edellytykset

Jotta kansalaistoiminta ja kunnallishallinto saadaan aktiiviseen yhteistyöhön, tarvitaan asenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Kunnallishallinnossa on tärkeintä osittainen poisoppiminen rajoittuneesta demokratiakäsityksestä. Kunta on keskeinen, väestövastuinen toimija alueellaan, mutta se ei suinkaan ole ainoa hyvinvoinnin ja elinvoiman rakentaja. Demokratiakaan ei toteudu yksinomaan kunnallishallinnon toimin. Edustuksellinen demokratia on kunnallishallinnon pääsääntö

jatkossakin, mutta sitä täydentämään tarvitaan suoran demokratian välineitä, joilla vedetään yhteisvastuuseen toimijoita, jotka eivät kunnan organisaatioon kuulu. Näin pystytetään yhteistyötä kunnan ja kansalaistoimijoiden välille aloilla, jotka ovat molemmille yhteisiä.

Demokratia ja valta eivät ole jakosuureita. Kumpaakin voidaan lisätä. Tuloksellisimmin se tapahtuu järjestämällä kunnan keskushallinnon ja kunnan osa-alueiden toimijoiden suhde uskottavasti ja kiinteästi. Keskushallinto jatkaa edustukselliselta pohjalta ja paikallistoimijat vaikuttavat suoraan. Näin lisätään ja yhdistetään voimavaroja yhteisten tavoitteiden aikaansaamiseksi, eikä keskushallinto menetä mitään.

Kansalaistoiminnan suurin haaste yhteistyön rakentamisessa on tavoitteiden asettaminen riittävän korkealle. Kunnon tavoitteet johtavat toiminnan jämäköitymiseen. Tavoitteiden ja tulosten vuorovaikutus lujittaa prosessia. Kansalaistoimijoiden tavoiteasetannan kirjavuus on vielä ongelma, mutta kunnallishallinnon ja kansalaistoiminnan suhteen järjestäminen nostaa kansalaisten tavoitteita, tulokset paranevat ja alueellinen eriarvoisuus vähenee. Kylien elinvoiman tämänhetkinen kirjavuus ei ole lähidemokratian järjestämisen este.

Lähidemokratian liittäminen kuntalakiin lisää valmistelun asiantuntemusta , edustuksellisen demokratian uskottavuutta, kansalaisten luottamusta vaikutusmahdollisuuksiinsa ja vastuuta oman alueensa kehittämisestä sekä yksityisen rahan saamista yhteisiin tarpeisiin. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kannattaa toimia!

3. Paikallistoimijoiden roolit toiminnan eri tasoilla

Roolien ja työnjaon esille saamiseksi keskitytään päätehtäviin. Paikallisuuden, yhteisöllisyyden ja omaehtoisuuden vahvistaminen edellyttää toimia kaikilla kuudella tasolla.

3.1. Kylä- ja kaupunginosayhdistykset

Perustoiminnan taso

Oman toiminta-alueen kehittämistarpeiden analyysi ainakin 5 vuotta eteenpäin suunnitelmalla tai ohjelmalla

Naapuritoimijan organisoitumisen ja työn auttaminen ja rohkaiseminen

Omarahoituksen järjestäminen

Valmisteltujen esitysten tekeminen oman alueen lähidemokratiayhteisölle

Kehittämiskohteiden suunnittelu ja toteutus omatoimisesti tai yhteistyössä yhden/usean kumppanin kanssa

3.2. Kuntakohtaiset kyläyhdistykset ja kaupunginosayhdistysten liitot

Toiminta edellyttää päätoimisen tai ainakin osa-aikaisen kyläasiamiehen tai asukasasiamiehen avustamaan paikallistoimijoita. Yhdistysten määrän ja toimintojen kasvaessa ao. toimihenkilöitä tarvitaan vuoteen 2020 mennessä noin 50, pääasiassa kunnan rahoittamana.

Huolehtivat oman toiminta-alueen kylien ja kaupunginosien organisoitumisesta kehittämistyöhön

Toteuttavat paikallisyhdistysten kanssa yhteisiä hankkeita

Laativat usealle vuodelle ulottuvan toimintasuunnitelman ohjaamaan työtään

Välittävät ja tuottavat paikallistoimintaan liittyvää informaatiota (lähteinä muun muassa SYTY, maakunnallinen toimija, kuntakohtainen toimija itse)

Järjestävät itse tai yhdessä kunnan kanssa toimialueen toimijoille koulutusta

Neuvottelevat asiasta riippuen lähidemokratiayhteisöjen tai kunnan kanssa paikallistoimijoiden yhteisistä, kuntakohtaisista tarpeista ja toiveista

Raportoivat kerran vuodessa paikallistoiminnan tilasta seutu-ja maakunnalliselle toimijalle (sama raportti)

3.3. Leader-yhdistykset seutukunnassa

Leader-yhdistysten koko noudattaa suunnilleen seututasoa. Tavoitteena on, että kullakin ryhmällä on vuoteen 2020 mennessä kaksi päätoimista kyläasiamiestä tai asukasasiamiestä Leaderin rahoittamana.

Kaikilla Leader-ryhmillä on yhtenä systemaattisena tehtävänään yhteisöllisen paikallistoiminnan ja palvelujen järjestämiseen liittyvän kehittämistyön edistäminen

Kuntakohtaisen ja tarvittaessa kyläkohtaisen paikallisen kehittämistyön tukeminen ohjauksella, viestinnällä ja koulutuksella tavoitteena vuoteen 2020 mennessä aukoton paikallistoimijoiden verkosto

Seudullisesti tärkeinä pidettyjen teemakohtaisten hankkeiden eteenpäin vienti yhdessä paikallistoimijoiden, asiantuntijoiden ja mahdollisesti naapuriyhdistysten ja kuntien kanssa

Avoin ja välitön yhteydenpito maakunnallisen kyläyhdistyksen sekä kuntakohtaisten kyläyhdistysten ja kaupunginosayhdistysten liittojen kanssa mukaan lukien yhdessä suunniteltujen toimenpiteiden toteuttaminen.

3.4. Maakunnallinen kyläyhdistys

Maakunnallinen kyläyhdistys tarvitsee päätoimisen kyläasiamiehen, jonka tehtävänä on aktiivinen osallistuminen maakunnalliseen maaseutu- ja kaupunkipolitiikkaan.

Maakunnallisena maaseutuäänenä toimiminen

Maakunnallisen paikallisen kehittämisen ohjelman laatiminen ja toteuttaminen yhdessä muiden maakunnallisten toimijoiden sekä Leader-ryhmien ja maakunnan kylä- ja asukasasiamiesverkoston kanssa

Maakunnallisten tai ylimaakunnallisten hankkeiden suunnittelu ja toteuttaminen

Avoin ja välitön yhteydenpito maakunnan Leader-ryhmien ja Suomen Kylätoiminta ry:n kanssa . Sytylle lisäksi raportointia

Osallistuminen maakunnalliseen (maakuntaliitot, Ely-keskukset) maaseutu- ja kaupunkipoliittiseen valmisteluun.

3.5. Suomen Kylätoiminta ry/ Paikallistoimijoiden Liitto

Paikallistoiminnan keskusjärjestö yhdistää monialaista ja paikkaperustaista kehittämistyötä tekevien yhdistysten kunta- ja seutukohtaiset sekä maakunnalliset yhdistykset, järjestöt ja liitot toimimaan kohti yhteisiä päämääriä ilman maaseudun ja kaupungin rajaa ja kokoamaan voimia yhdessä valtakunnallisten jäsenjärjestöjen kanssa.

Toimii kylä- ja kaupunginosayhdisten sekä Leader-toiminnan valtakunnallisena eduntekijänä

Laatii Paikallisen kehittämisen valtakunnallisen ohjelman (Lähidemokratiaohjelman) ja toteuttaa sitä monin tavoin verkostossaan

Vastaa valtakunnallisista koulutus- ja viestintätapahtumista ja –kampanjoista

Neuvottelee paikallisen kehittämisen edellytyksistä poliittisten päättäjien ja ministeriöiden johdon kanssa

Täydentää verkostoaan puuttuvilla kaupunginosayhdistysten liitoilla, maakuntaliitoilla ja uusilla kuntakohtaisilla kyläyhdistyksillä. Jäsenistön kattavuus saavutetaan vuoteen 2020 mennessä.

3.6. Kansainvälinen paikallinen kehittäminen

Asia ei ole riittävästi poliittisella agendalla. Euroopan unionin maaseutuohjelma on maatalouden kehittämisohjelma, poikkeuksena Leader, joka maaseuturahastossa koskee vain maaseutua. EU suosittaa Leaderia kaikkialle, mutta se ei pysty ohjaamaan prosessia, jolloin Leader metodina leviää jäsenmaissa eritahtisesti niin maaseudulle kuin kaupunkien keskustoihin.

Suomi on toiminut aktiivisesti ja aloitteellisesti paikallisen kehittämisen kv-organisaatioissa niin Euroopan unionissa, OECD:ssä kuin seuraavissa kansalaistoimijoiden järjestöissä:

Partnership for Rural Europe (PREPARE)

PREPARE-verkosto synnyttää, avustaa ja/tai kehittää kansalaistoimintaan perustuvia maaseutuverkostoja EU-jäsenyyttä hakevissa maissa. PREPARE on vapaamuotoinen ryhmä, jossa toimii maaseuasiantuntijoita useasta eri maasta.

European Rural Alliance (ERA) ja European Rural Community Association (ERCA)

ERA on vuodesta 2005 lähtien koonnut Euroopan valtakunnallisia maaseutu(rural)toimijoita työskentelemään maaseutupolitiikan uuden paradigman puolesta. ERCA puolestaan on koonnut eurooppalaisia kylätoimijoita tietoisiksi toisistaan. ERA ja ERCA yhdistyv ät vuoden 2013 aikana kansalaistoimijoiden eurooppalaiseksi maaseutupoliittiseksi ääneksi ja toimijaksi.

European LEADER Association for Rural Development (ELARD)

ELARD on Euroopan toimintaryhmien (yli 2 300 kpl) kattojärjestö, jäsenmaita on mukana jo 22, mutta toimintaryhmistä jäseniä on vasta kolmannes. Suomen kaikki toimintaryhmät ovat Suomen Kylätoiminta ry:n kautta ELARDin jäseniä.

Pohjoismainen yhteistyö – Hela Norden ska Leva (HNSL)

HNSL:n jäseniä ovat viisi pohjoismaata, Ahvenanmaa, Färsaaret ja Grönlanti. Toiminta on akti- voitunut vähitellen. Suomi on mukana HNSL:ssa tavoitteena kylätoiminnan aseman vahvistaminen toiminnallisesti ja poliittisesti jäsenmaissa sekä kokemusten vaihto.

Suomen paikallistoimijoiden intressinä on vahvistaa Euroopassa mutta myös muualla ( muun muassa OECD:n, YK:n ja Maailmanpankin kautta) monialaista ja paikkaperustaista maaseutu- ja kaupunkipoliittista otetta, jotta ao. toiminnan poliittinen painoarvo kasvaa

Suomen paikallistoimijat – riippumatta toiminnan tasosta – osallistuvat aktiivisesti kansalaistoimintaa edistävään kansainväliseen järjestötyöhön sekä yhteistyötä lujittaviin kv-hankkeisiin ja –tapahtumiin

Suomen Kylätoiminta ry jatkaa vastuullista toimintaansa kv-jaostonsa kautta edellä mainituissa järjestöissä sekä laajentaa toimintaansa vastaavanlaisiin kaupunkijärjestöihin samalla, kun kaupunkiyhdistysten määrä SYTYn jäsenistössä kasvaa.

4. Toimenpide-ehdotukset ja niiden perustelut

4.1. Ulkoinen vaikuttaminen

4.1.1. Maaseutuasumisen voimistuminen (KATSO muotoilu)

- Haja-asutusasumisen esteiden raivaus vaatimalla voimassaolevan Maankäyttö- ja rakennuslain noudattamista haja-asutusalueen rakennuslupien myöntämisessä

- Kylien hyvin yksinkertaisten osayleiskaavojen (ns. ’kyläkaavojen’) laatimisen nopeuttaminen aikaansaamalla joukon malliesimerkkejä ja tukemalla niiden laajaa käyttöönottoa

- Maakuntakaavoihin ilmestyneiden ’näköalattomien kylien’ merkinnän jyrkkä torjuminen- Olemassa olevien loma-asumisrantojen asumiskäytön tehostaminen

o helpottamalla loma-asuntojen muuttamista ja varustamista vakinaisiksi asuinpaikoiksi

o edistämällä sivuasuntojen rakentamismahdollisuutta isoille rantatonteilleo tuottamalla soveltamiskelpoisia esimerkkejä ns. rantaoikeustonttien lisäämisestä

omarantaisten tonttien taakse

Perusteluja: Ylläkuvatuilla toimenpiteillä vahvistetaan nykyisiä kyliä, tehostetaan olemassa olevan infrastruktuurin ja paikallispalvelujen käyttöä sekä tuetaan kuntien asukaspohjaa.

Maalla asumiseen ja sinne muuttamiseen kohdistuu vahva kysyntä niiden keskuudessa, jotka:

- pitävät kaupunkien tarjoamia omakotitontteja elämäntavalleen ja harrastuksilleen sopimattomina

- arvostavat lähiruokaa ja muita lähipalveluja sekä vahvaa paikallisyhteisöä- haluavat käyttää uusiutuvia energialähteitä laajasti omassa asumisessaan- arvostavat luonnonläheistä, kaunista ja turvallista asumisympäristöä- ovat valmiita muihinkin omatoimiratkaisuihin asumisessaan ja jokapäiväisissä toimissaan.

4.1.2. Syrjäytymisen ehkäisy, nuoriso, kotouttaminen / Juha Kutuniva

Ehkäistään syrjäytymistä yhdessä

Elinvoimainen maaseutu syntyy aktiivisten ja toisistaan välittävien ihmisten vahvoista kyläyhteisöistä. Kyläyhteisön jäsenen syrjäytymistä ehkäisee yhteisön tuen ja naapuriavun lisäksi parhaiten työllistyminen tai osallistuminen koulutukseen ja työkykyä sekä elämänhallintaa edistävään kuntoutukseen. Kunnan ja maaseututoimijoiden tulee yhdessä sopia syrjäytymisen ehkäisyn ja varhaisen puuttumisen paikallisista työelämään pääsyä edistävistä toimintamalleista ja palveluratkaisuista julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyönä.

Kotiutetaan nuoret juurilleen

Yhteisöllisyys on kylän voimavara ja yksi maalle muuttamisen vetovoimatekijöistä. Nuorten yhteisöllisyyttä ja osallisuutta vahvistavat muun muassa nuorten ja ikääntyvien yhteistoiminta kylässä sekä kotiseutuopetus koulussa. Kodin esimerkki, koulujen yrittäjyyskasvatus ja yritysvierailut tutustuttavat nuoret maaseutuammatteihin ja kannustavat yrittäjyyteen. Nuoret tulee harrastusten, tapahtumien, kyläsuunnitelmien ja hankkeiden kautta omalta osaltaan vastuuttaa kotiseutunsa kehittämiseen. Kotiseutuidentiteetin vahvistaminen antaa juuret ja sytykkeen palata opintojen jälkeen takaisin kotiseudulle. Nuoret tulee kotiuttaa.

Kotoutetaan maahanmuuttajista maallemuuttajia

Osaavan työvoiman saatavuus tulee olemaan tulevaisuudessa ongelma maaseudulla. Yksi ratkaisu työvoimapulaan on työperäinen maahanmuutto. Maaseudulle töihin tulevia maahanmuuttajia ja heidän perheitään tulee tukea löytämään oman paikkansa kyläyhteisössä ja suomalaisessa yhteiskunnassa kylien vastaanottavaisuudella sekä kuntien ja järjestöjen joustavilla kaksisuuntaisilla kotouttamispalveluilla. Monikulttuurisuus on mahdollisuus maaseudulle.

4.1.3. Kylien ja asuinalueiden turvallisuuden edistäminen

Toimenpide 1: Turvallisuusasiat osaksi kyläsuunnitelmaa

Kuvaus: Kylien turvallisuusasiat huomioidaan osana kunnan turvallisuussuunnitelmaa.

Toteutus: Laatiessaan ja päivittäessään kyläsuunnitelmaa kylä- ja asukasyhdistys huomioi turvallisuusnäkökulman, paikan ristitekijät ja toimenpiteet, joilla turvallisuutta voidaan edistää. Tarkastelu painottuu erityisryhmiin (lapset ja ikääntyneet), infraan (toimitilat, virkistyspaikat ja liikenne) ja tiedottamiseen (paikkakoordinaatit, sähköinen saavutettavuus ja

yhteystiedot). Suunnitelma laaditaan kirjallisesti ja päivitetään säännöllisesti (1-3 vuoden väliajoin).

Yhteistyökumppanit: Kylä- ja asuinyhdistykset yhdessä asukkaiden kanssa, kunnat, pelastusviranomaiset

Toimenpide 2: Kylätalojen ja kokoontumistilojen turvallisuus- ja käyttösuunnitelma

Kuvaus: Yhdistysten omistamia ja hallinnoimia tiloja käyttävät näiden lisäksi mahdollisesti myös asiakkaat. Kiinteistöille laaditaan turvallisuus- ja käyttösuunnitelmat, joissa kuvataan talon/kohteen käyttö turvallisesti, terveellisesti ja kestävästi. Kiinteistölle tehdään nk. käsikirja/manuaali, joka sisältää huolto- ja käyttöohjeita sekä hyödyllisiä yhteystietoja.

Toteutus: Kiinteistön haltija järjestää katselmuksia, neuvontatilaisuuksia ja harjoituksia. Kiinteistön käsikirja kootaan yhdessä toimijoiden, asiantuntijoiden ja viranomaisten kanssa. Käsikirja sisältää ohjeita esim. jäte-, ruoka-, energia- ja vuosihuoltoon liittyen. Kylätalojen varustuksessa huomioidaan nk. kotivara, eli poikkeusoloihin tarkoitettu ’tarvikepuskuri’, joka sisältää mm. kuivamuonaa, veden kuljetukseen soveltuvia astioita, kynttilöitä, tulitikkuja, patteriradioita, taskulamppuja ja mahdollisesti vaatteita. Kylätalo voidaan varustaa poikkeusolojen kokoontumistilaksi, jolla on edellytyksiä toimia etsintä-, muonitus- ja majoituskeskuksena. Yhdistysten kokoontumistiloihin ja virkistyspaikkoihin laaditaan paikkatietokoordinaatit.

Yhteistyökumppanit: Kylä- ja asukasyhdistykset yhdessä asukkaiden ja asiakkaiden kanssa, pelastusviranomaiset, terveysviranomaiset, rakennustekniset asiantuntijat, toiset järjestöt kuten maa- ja kotitalousnaiset ja martat.

Toimenpide 3: Järjestöjen koulutustoiminta ja verkostoyhteistyö turvallisuusasioissa

Kuvaus: Kylä- ja asukasyhdistykset ovat mukana Vapepan hälytysryhmätoiminnassa.

Toteutus: Kyläyhdistyksen toimihenkilöt ja jäsenet muodostavat keskuudestaan turvallisuusasioiden hälytysryhmän. Ryhmän yhteystiedot toimitetaan alueen Vapepa- valmiuspäällikölle, pelastuslaitokselle ja yhdistyksen kotikuntaan. Yhteystietoja päivitetään säännöllisesti ja muutoksista tiedotetaan edelleen. Hälytysryhmille järjestetään koulutusta ja harjoituksia yhdessä turvallisuustoimijoiden kanssa. Hälytysryhmät osallistuvat pelastustehtäviin viranomaisia täydentäen. Kylätoiminnalle soveltuvia hälytystehtäviä voivat olla esim. kadonneen henkilön etsintä, muonitus, majoitus, opastus, viestintä ja vartiointi.Suomen Kylätoiminta ry SYTY edustaa kylätoimijoita Vapepan keskusvaliokunnassa. Maakunnalliset kyläasiamiehet edustavat kylätoimijoita Vapepan maakuntatoimikunnissa. Paikalliset kylätoimijat osallistuvat Vapepan paikallistoimikuntien työhön ja muuhun vapepan paikallistoimintaan.

Yhteistyökumppanit: Kylä- ja asukasyhdistykset, kunta, pelastuslaitos, vapaaehtoinen pelastuspalvelu Vapepa, poliisi, maanpuolustuskoulutus, SPR ja seurakunnat.

4.1.4. Hyvinvointi ja kulttuuri

Toimenpide 1: Välitetään kunnan ja valtion päättäjille esimerkkejä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyömalleistaVarmistetaan että Sosiaali-, terveyspalveluiden uudistuksessa palvelutaso ei heikkene. Seurataan kehitystä ja

vahvistetaan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyömalleja osana maaseudun palvelurakenteiden muutosta. (STM, Stakes, kansalaisjärjestöt, yritykset, kunnat, Suomen Kuntaliitto, MUA-yhdistys, Suomen Yrittäjät)

Toimenpide 2: Tuetaan palveluiden sopimusjärjestelyjä kuntien suuntaan

Vanhusten hoidossa hyödynnetään kyläavustajien ja yksittäisten yrittäjien työllistämiä monipuolisia vanhuspalveluita (esim. Nastola). Tuetaan tarvittaessa tällaisten palveluiden sopimusjärjestelyissä kuntien suuntaan. Palvelut tuotetaan yksityisinä lähipalveluina tai kylien yhdistysten tuottamina palveluina, jolloin toimintaan yhdistetään työllisyyden hoitoa. (kyläyhdistykset, kunnat, Suomen Kuntaliitto, SYTY)

4.1.5. Kylä – kunta –yhteistyö

Kunnan ja kylien suhdeSuhteen toimivuus vaihtelee rajusti. Yhdenkin virkamiehen myönteinen suhtautuminen asiaan voi ratkaista tilanteen. Huono kuntatalous on pikkuhiljaa pakottanut kunnat kiinnostumaan kolmannesta sektorista ja sen toimijoista. Heitä haastetaan mielellään mukaan palveluiden tuottamiseen, kun toisaalta kunnat tiukkaavat yhdistysten taloudellista tukea. Lähtökohta on enemmän palveluiden tuottaminen kuin lähidemokratia. Varsinais-Suomen kylät ry ja Hämeen Kylät ry ovat toimineet ohjaajina kunnallisten yhdistysohjelmien /yhteistyösuunnitelmien kasaamisessa, painoarvo on heti isompi, kun saadaan muitakin kuin kyliä mukaan.

Tavoite vuonna 2020Aluedemokratia on kirjattu kuntalakiin. Jokaisessa kunnassa toimii lähidemokratiaelin; (neuvottelumekanismi kylien/alueiden ja kunnan välillä) aluelautakunta, kyläparlamentti, neuvottelukunta tms.. Olennaista on sen taloudellinen ja muu päätösvalta. Jokaisessa kunnassa on kylä-, asukas- ja yhdistysasioiden yhteyshenkilö kansalaistoiminnan tukena. Kylien / paikallisten yhdistysten yhteistyö on tiivistä ja sen avulla on saavutettu tietty asema. Kunnan, kylien ja yhdistysten yhteistyö on sujuvaa, molempia osapuolia hyödyttävää ja monenlaista hyvää tuottavaa. Kylät ry:t edistävät kunnan, kylien ja yhdistysten neuvottelumekanismin syntymistä ja toimivuutta (yhteistyöprosesseja ohjaamalla)

Toimenpide 1Hyvät esimerkit malliksi muille, opas lähidemokratian malleistaPerustelu kouluttamiseen on panostettava. Maaseutututkimus seuraa meneillään olevia kokeiluja ja arvioi niitä. Kyläasiamiehet tuovat esiin malleja ja tarvitsevat lisäresursseja sekä taustatukea mm. Suomen Kylätoiminta ry:ltä ja Kuntaliitolta.

Toimenpide 2Kunnalliset yhdistysohjelmat /kunnan ja yhdistysten, kylien, seurakunnan, asukkaiden yhteistyösuunnitelmat. Kylät ry:t opettelevat vetämään yhteistyöprosesseja, joilla tähdätään em. suunnitelmien kokoamiseen.PerusteluMaaseudun kolmannen sektorin toimijoiden asiat ovat yhteisiä. Kunnallisen yhdistysohjelman painoarvo on suurempi. Toimijoiden on löydettävä toisensa aiempaa paremmin. Yhteistyösuunnitelmalla kytketään alueen kansalaistoiminta kunnan elinvoimaisuuden vahvistamiseen.

Toimenpide 3Kylien yhteistyön tiivistäminen, maakunnallisten järjestöjen ja toimijoiden yhteistyöverkoston vahvistaminenPerusteluYhteiset kannanotot saavat vahvemman painoarvon. Yhteistyön lisääminen ja tiivistäminen toiminnan kaikilla tasoilla on ehdoton edellytys mm. sille, että kunnan ja kylien suhde konkretisoituu käytännön tasolle.

4.1.6. Kaupunginosatoiminta / Pirjo Tulikukka

4.1.7. Toimintaryhmätyö / Heli Walls- Leader-metodi ja monirahastoisuus- vahvistuva strateginen ote- toimintaryhmien aseman vakiinnuttaminen

4.1.8.Toimiva lähidemokratia / Eero Uusitalo

Toimiva lähidemokratia

Laajenevat ja monipuolistuvat kunnat jaetaan osa-alueisiin. Kunta kokonaisuudessaan toimii perineisen edustuksellisen demokratian ja poliittisen päätöksenteon varassa, mutta osa-alueilla asiat valmistellaan paikallisesti ja alueen yhdistyksiin tukeutuen. Siten aluelautakunnat, kunnan sisäiset lähidemokratiayhteisöt kootaan paikallistoimijoista ja kunnanvaltuusto tai –hallitus hyväksyy ne. Kaikkien etu on, että esiintyvä aktiivisuus saadaan yhteiseen käyttöön. Ilman paikallistoimijoiden huomioon ottamista kunnan ja yhdistysten tavoitteiden ja toimien samansuuntaisuutta ja siten parempia tuloksia ei saavuteta.

Toinen ainesosa on, että kuntalaissa määritetään osa-alueiden lähipalveluihin liittyvät tehtävät, mutta kuntakohtaisesti ne hallintosäännöllä täsmennetään alueiden tarpeiden mukaisiksi. Tehtävät ovat osin aivan muita kuin edustuksellisen demokratian nykyiset tehtävät eli vallan uusjaosta ei ole kysymys. Sen sijaan valtaa ja demokratiaa lisätään kehittämistoimien laajenemisen ja paranevan asioiden valmistelun kautta.

Kunnan osa-alueille määritetään siis tehtävät ja niihin kytkeytyvät kunnan määrärahat Tämän lisäksi osa-aluetoimijat voivat käyttää monenlaisia kehittämismäärärahoja, koska niillä on oman alueensa kehittämistehtävä. Useiden satojen tuhansien eurojen määräraha vuodessa on lähidemokratiayhteisön käytössä. Menettelyllä yhdistetään kansalaistoimijoiden ja kunnan yhteinen intressi kehittää aluetta.

Lähidemokratiayhteisöt ovat voimakkaita paikalliskehittäjiä, joilla on saumaton yhteistyö kyläyhdistyksiin ja muihin paikalliskehityksestä huolta kantaviin yhdistyksiin. Tämä on olennaista. Ehdotusten, vaatimusten ja ratkaisujen ongelmaton kulku alhaalta ylöspäin on demokratiaa parhaimmillaan. Paikallistoiminnan organisoituminen on tärkeää ja samalla se kertoo, miten toimitaan. Aitoa tekemisen demokratiaa ei tavoiteta kunnan sisäisin ratkaisuin, vaan toimivan yhteistyön rakentamisella kunnallishallinnon ja kansalaistoimijoiden välille.

Lähidemokratian on perustuttava luottamukseen ja pysyvyyteen. Kun edustuksellinen ja suora demokratia nivotaan toisiinsa, ei tapahdu törmäystä, vaan täydentymistä. Välttämättömien palvelujen järjestäminen vaatii niin kunnan, yritysten kuin yhdistystenkin toimia.

4.1.9. Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus

4.1.10. Työllistäminen ja elinkeinot

4.2. Oman toiminnan kehittäminen

4.2.1.Kyläsuunnittelu

Vanhanmallisten, kaikenkattavien ja laajojen kyläsuunnitelmien aika on ohi, kehittämistyössä ne ovat kokeneet inflaation. Itse suunnitteluprosessi hyvin toteutettuna on osallistava ja kiinnostava. Kylät on saatu innostumaan uudestaan kyläsuunnittelusta kevyemmillä menetelmillä sekä taulukko- ja esitemalleilla. Ne ovat helposti keskenään vertailtavissa, tavoitteet ja toimenpiteet ovat selkeästi löydettävissä. Taulukko- tai esitemalli on kohtuullisen vaivattomasti toteuttava, edullinen, helposti päivitettävä ja monikäyttöinen, sen avulla otetaan kantaa kunnan suuntaan, markkinoidaan kylää ja se toimii myös omana muistilistana.

Metodina kyläsuunnittelu istuu myös taajama- ja kaupunkialueille. Maaseudun ja kaupungin rajapinta on maaseutuasumisen kannalta kysyttyä aluetta. Tämä kannattaa hyödyntää laajentamalla aktivointia ja kyläsuunnittelua tälle alueelle. Tällä hetkellä kyläsuunnitelmien yhteys kuntien suunnitelmiin on heikko, vaikka poikkeuksiakin löytyy. Paikallinen osaaminen ja käytettävissä olevien kylähankkeiden resurssit vaikuttavat suuresti kyläsuunnitelmien määrään ja tasoon, jotka vaihtelevat paljon alueittain. Kuinka jatkossa varmistetaan riittävät resurssit kyläsuunnittelutyöhön? Valtionapu mahdollistaa työtä jonkin verran, muttei riittävästi. Osa Ely-keskuksista tulkitsee kyläsuunnittelun yhdistyksen perustehtäväksi, johon hankerahoitusta on mahdoton saada.

Tavoite vuonna 2020Kylä-/asukassuunnitelmasuunnitelma on jokaisessa toiminnallisessa kylässä, niin kylästä, taajamasta tai kylien yhteistoiminta-alueelta. Se on lähidemokratian tunnustettu väline, joka innostavana ja osallistavana menetelmänä kytkee alueen kansalaistoiminnan kuntien kehittämistyöhön. Kyläsuunnitelmat ovat tärkeä osa strategiatyötä, niitä hyödynnetään kuntien ja kaupunkien omien suunnitelmien aineistona ja tukena. Kyläsuunnitelmissa otetaan vahvasti kantaa paikallisten palveluiden järjestämiseen ja huomioidaan maaseutuasumisen edellytyksiä ja mahdollisuuksia. Tätä kautta kyläsuunnittelu on kiinteä osa kunnan palveluiden organisointia ja maankäyttöä suunniteltaessa. Maakunnalliset Kylät ry:t ja Leader-ryhmät ovat arvostettuja kyläsuunnitteluprosessien ohjaajia valtakunnan kattavasti.

Toimenpide 1Kylätoimintaliike markkinoi aktiivisesti ydinosaamistaan eli kyläsuunnittelua päättäjille kehittämistyötä helpottavana välineenä. Maakunnan kyläyhdistykset ja Leader-ryhmät ohjaavat kyläsuunnitelmien tekoa kunnille ostopalveluina.PerusteluKuntalaissa kunnat velvoitetaan lähidemokratian edistämiseen ja osallisuussuunnitelmiin, kyläsuunnittelu on osa tätä. Toisaalta kuntien on kustannustehokkuussyistä kuultava asukkaita, alueensa parhaita asiantuntijoita sekä kannustettava asukkaita ja paikallistoimijoita enenevässä määrin toimimaan oman ja yhteisön hyvinvoinnin edistämiseksi.

Toimenpide 2Kyläsuunnittelun toimivat mallit kootaan yhteen. Kyläasiamiehille tarjotaan koulutusta ja opastusta erityyppisten kyläsuunnitelmien ohjaamiseen ja toteutustapoihin. Perustelu Kylät tarvitsevat ohjausta suunnitelmien laadinnassa. Kylän toimijoiden mukaan saaminen on olennaista, ulkopuolisen laatima kyläsuunnitelma ei toimi.

(- peruskysymys: olemmeko maaseudun vai koko Suomen paikalliskehittäjä, myös kaupunkien? (kommentti viime kerralta: mikäli otetaan jälkimmäinen, on oltava annettavaa ja myös jäsenkunta tätä vastaava)- maakuntatasolle uusi maaseutupoliittinen toimija, mukana muitakin kuin kylä- ja Leader-toimijat- maakunnalliset kyläyhdistykset ja Leaderit kiinteämmin yhteiseen ohjelmatoimintaan- maaseudun ja kaupunkien rajan poistuminen/madaltuminen paikallisessa kehittämistyössä- Suomen Paikalliskehittäjien Liitto ry?- työssä jaksaminen (pointteja mm. Marja Jussilan tekemästä kyselystä )

4.2.2. Paikallistoimijoiden koulutusta lisättävä

4.2.3. Viestinnän kirkastaminen, julkisuuskuva ja valtakunnallinen näkyvyys

4.2.4. Jäsenmaksujen avulla lisää palveluita

4.2.5. Hajautettu energiatuotanto

4.2.6. Palvelujen paikallinen tuottaminen

4.2.7. Paikallistoimijoiden tiistyvä organisoituminen

4.2.8. Kansainvälinen toiminta

TAUSTAA:

HALLITUS TYÖNANTAJANA (Kysely huhtikuussa 2013)

ToimenpideMaakunnan kyläyhdistysten hallituksiin valittaville toimitetaan tietopaketti velvollisuuksista ja vastuista kuin myös oikeuksista. Hallitusjäsenten hanketuntemusta on lisättävä. Koulutukseen on luotava toimiva ja yhtenäinen malli.

PerusteluHallituksen rooli työnantajana ontuu monin paikoin. Hallitusjäsenet eivät välttämättä ymmärrä, minkälaiset vastuut heitä koskevat, varsinkin, jos työntekijöitä on useita. Hallitus jättää rahoituksen suunnittelun ja hakemisen liikaa työntekijöiden tehtäväksi. Hallitus ei aina kanna kovinkaan paljon huolta välirahoituksesta ja omarahoituksesta. Hanketoiminnassa paljastuu monesti hallituksen ammattitaidottomuus, hallitus ohittaa päätöksillään hankesuunnitelman ja työntekijän. Hallitusjäseniltä ei tällä hetkellä löydy riittävästi motivaatioita maakunnan kylätoiminnan kehittämiseen.

KYLÄASIAMIESTEN JAKSAMINEN, TYÖOLOT JNE. (Kysely huhtikuussa 2013)

ToimenpiteetAla kaipaa yhdenmukaisuutta ja jämäkkyyttä. Kyläasiamiesten toimenkuvaa, palkkausta ja työoloja tulee ehdottomasti selventää ja yhdenmukaistaa, mutta se ei saa tarkoittaa kenenkään etujen huonontumista. Työtehtävistä, vastuista, työn toteuttamisesta, omien laitteiden käytöstä, asioiden korvaamisesta yms. pitää tehdä yhtenäinen suositus, kuinka toimitaan.

Kyläasiamiehet odottavat Suomen Kylätoiminta ry:ltä konkreettisia toimenpiteitä työnsä kehittämiseen, siinä kehittymiseen ja jaksamiseen. Sytyn tulee panostaa kohdennettuun koulutukseen ja jatkuvaan yhteydenpitoon. Toisaalta pitää tarjota mahdollisuuksia vapaamuotoiseen kokemusten vaihtoon ja virkistystoimintaan aiempaa paremmin.

Kyläasiamiesverkostoa tulee vahvistaa. Maakunnallisten ja seutukunnallisten kyläasiamiesten tehtäväjako tulee selkeästi määritellä ja yhteistyötä pitää tiivistää.

Jos kyläasiamiestyö jatkossakin on näin vahvasti hankerahoitteista, on saatava toimivia ratkaisuja välirahoitukseen.

Neuvottelupäivillä ja kyläasiamiestapaamisissa pitää käyttää aikaa näihin asioihin. Suomen Kylätoiminta ry:llä pitää olla valmius auttaa ajoissa selvittelemään ristiriitatilanteissa, joita syntyy työntekijän ja työnantajan välille. Maakunnissa pitää olla selkeämpi tieto, mistä apua löytyy. Kyläasiamiesverkosto voisi toimia aiempaa paremmin vertaistukena.

PerustelutTyö on hyvin vaihtelevaa ja liikkuvaa. Se on iltatyöpainotteista, hyvin epäsäännöllistä ja vaatii oman auton käyttöä ja matkustamista. Työkenttä on valtavan laaja ja monialainen. Työtehtäviä on vaikea priorisoida.

Alueilla, joissa on sekä maakunnallinen kyläasiamies että seutukunnallisia kyläasiamiehiä, työt menevät välillä hankalasti päällekkäin. Tehtäväjaon yhteinen suunnittelu puuttuu. Kuitenkin niillä alueilla, joilla seutukunnallisten kyläasiamiesten verkosto toimii, se vahvistaa maakunnallisen kyläasiamiehen työtä ja antaa mahdollisuuden tarvittavaan ruohonjuuritason työhön.

Kyläasiamiehet kokevat olevansa paljon vartijoina, mutta joistakin tuntuu, ettei mikään riitä. Koko ajan pitäisi tehdä enemmän. Huonoista taloustilanteista johtuen palkanmaksu viivästyy eli jotkut jopa välirahoittavat toimintaa omasta palkastaan. Työn vaativuuteen nähden kyläasiamiesten palkkataso ei ole kilpailukykyinen.

- asiantuntijana toimiminen ( ” )- koulutus ja oman osaamisen kehittäminen ( ” )

KYLÄASIAMIESTEN JA KYLÄKEHITTÄJIEN OSAAMINEN, AMMATTIMAISTA OHJAUSTA JA ASIANTUNTEMUSTA KYLILLE

1. Eri toimijoiden roolit ja tehtävät kaipaavat selkeytystä. Kylätason toimintaa toteuttanevat jatkossa yhä enemmän seutukunnalliset kyläasiamiehet tms. toimijat. Maakunnallisten kyläasiamiesten rooli on enemmän alueellinen konsultointi ja koulutus. Yhteistyöstä tulee alueellisesti sopia. Tässä yhteydessä herää keskustelu, kuka on ja kuka saa/voi käyttää nimitystä kyläasiamies. Onko esim. yhden vuoden kestävää kylän kehittämishanketta toteuttava hankevetäjä kyläasiamies?

2. Kyläasiamiehen / kyläkehittäjän ammattitaito. Nyt sen saavuttaa vain tekemällä. Tarjolla on kuitenkin tietotaitoa ympäri maata. Voisiko sen hyödyntää etenkin aloittelevien kyläasiamiesten työhön opastuksena, josta myös Suomen Kylätoiminta ry ottaisi vastuuta. Seuraamista vaativia ja osaamista vaativia asioita on valtavasti. Kyläasiamiehinä toimivat kaipaavat jatkuvaa koulutusta, jota ei ole ollut riittävästi tarjolla. Neuvottelupäivät eivät oikein vastaa tähän tarpeeseen. Tiedon keruu ja asioiden omaksuminen jää liikaa yksittäisten kyläasiamiesten vastuulle. Pelkkä hyvä tahto tai tiimityöinto eivät tuo ammattikunnalle riittävää arvostusta. Olemme luomassa kylien tulevaisuutta, onko meillä selkeä, yhteinen visio siitä? Kouluttajatahon tulisi olla edelläkävijä ja visionääri. Mitkä ovat Suomen Kylätoiminta ry:n resurssit ja edellytykset tähän?

3. Kylätoiminnan kärkituotteet tulee määrittää yhteisesti. Näitä voivat olla kyläsuunnittelu, kylätalot, kyläapu, paikallinen turvallisuus, maaseudun kansalaisvaikuttaminen ja maaseutuvaikutusten arviointi. Valtakunnan tasolla tulee laatia selkeät, yhtenäiset koulutusohjelmat. Maakunnan kyläyhdistykset vievät niitä eteenpäin paikallisesti räätälöiden sopivia kokonaisuuksia omat kyläalueensa ja niiden erityispiirteet tuntien. Kyläasiamiesten kohtalo on kiinni siitä, mikä on maakunnallisten kyläyhdistysten rooli jatkossa. Kylät ry:iden on tuotteistettava osaamistaan ja ryhdyttävä entistä enemmän alueellisiksi konsulteiksi ja kouluttajiksi. Kylätaso siirtynee entistä enemmän seutukunnallisille toimijoille.

4. Perusjärjestökoulutus: osalla kylätoimijoista puuttuu perusasioiden osaaminen. Kylätason toimijoiden kouluttaminen on etupäässä maakunnan kyläyhdistysten tehtävä, mutta siihen tarvitaan Suomen Kylätoiminta ry:ltä taustatukea. Tarvetta on myös maaseudunkehittäjän ammattitutkinnolle.

- viestinnän kirkastaminen ja brändi, julkisuuskuva, valtakunnallinen näkyvyys / Pipsa SalolammiPipsan ehdotus bränditoimintaan

Suomen kylätoiminta ry toimii yhteistyökumppanina kaupungeissa järjestettävissä paikallisyhdistysten tapahtumissa, ottaa LEADER-brändin omakseen ja hyödyntää sitä jatkuvasti toiminnassaan. SYTY toimittaa kerran vuodessa englanniksi sidosryhmilleen tietoa Suomen LEADERien toiminnasta sekä Suomessa 5 alueelle suunnattua lehteä, joka on osittain LEADERien ”omistuksessa”. Jäsenrekisteritietojen kautta lehden levikki on noussut roimasti ja kaikki kyläyhdistykset tavoitetaan. Kyliin suunnataan verkkosivujen ja lehden kautta tietoa valtakunnallisista asioista sekä taremmin oman maakunnan asioista.

- jäsenistö ja jäsenmaksut / Tuomas Perheentupa, Juhani Nenonen

Toimenpide-ehdotus: Kylätoiminta-/paikallistoimintaliike rakentaa koneiston ja toimintatavan, jonka seurauksena se voi alkaa periä jäsenmaksuja, joilla mittavasti osarahoitetaan toimintaa sen eri tasoilla. Tämän toteuttamiseksi kootaan jäsenosoitteistot, jotka mahdollistavat jäsenmaksujen keskitetyn perinnän ja tilittämisen eri toimijatasoille. Tavoitteena on 5 milj. euron vuotuinen jäsenmaksutulo kaikki toiminnan eri tasot mukaan lukien. Tätä rahoitusta käytetään jatkossa myös hankkeiden omarahoitukseen.

- palvelut jäsenyhteisöille / ”

Toimenpide-ehdotus: Kylätoiminta-/ paikallistoimintaliike vahvistaa suoraan henkilöjäsenille/kotitalouksille suunnattavia jäsenpalveluita, joilloin valmius maksaa jäsenmaksu kasvaa suhteessa jäsenkotitalouden saamaan taloudelliseen ja muuhun hyötyyn.

Toimenpide-ehdotus: Jäsenmaksuun sisältyy automaattisesti jäsenlehti, jolloin lehden levikki ja toimitukselliset resurssit kasvavat.Toimenpide-ehdotus: Kehitetään voimakkaasti jäsenkotitalouksien saamaa jäsenmaksun vastinetta (esim. lakineuvonta, energianeuvonta, kyläapu, rakennusneuvonta, jäsenalennukset (mallia MTK), jäsenlehti jne. jne.

- kansainvälisyys

MUITA ESIIN TULLEITA AJATUKSIA JA EHDOTUKSIAMaaseutuasumisen edistäminen ToimenpideValtakunnallinen Kylä kaavassa –hanke, jossa paneudutaan maaseutuasumisen erityispiirteisiin.PerusteluVain hyvin resursoiduilla, valtakunnallisilla ja pitkäkestoisilla hankkeilla saadaan aikaan vaikuttavuutta. Valtakunnallinen hanke levittää hyvät käytänteet ja edistää maaseutuasumisen yhdenvertaisuutta alueiden välillä.

Viestintä, tiedotusToimenpideKylätoiminnan viestintää ja brändi suunnitellaan yhdessä ja toimintatavoista sovitaan selkeästi. Suomen Kylätoiminta ry laatii tiedotteita, joita maakunnat levittävät eteenpäin. PerusteluSuomen Kylätoiminta ry:n suora kontaktointi kyliin ei tule onnistumaan. Pelkästään jatkuva yhteystietojen muuttuminen on hankalasti hallittavaa maakuntatasollakin. Peruskylätoimijoita ei pidä sekoittaa vaihtelevilla viestintämenetelmillä. Luodaan yksi ja hyvä, jota kaikki sitoutuvat noudattamaan.

Kylätoiminnan aatteellisuusToimenpideKylätoiminnan lähtökohtaa ja aatteellisuutta ei saa unohtaa, kun resursseja, myös rahaa suunnataan kaikenlaiseen uuteen. Peruskylätoimijoiden jaksamisesta ja innostamisesta on otettava yhteisöllinen vastuu. PerusteluHienoilla ohjelmilla, visioilla tai strategioilla ei ole merkitystä, jos peruskylätoimijat uupuvat eikä jatkajia ole.

Kyläkulttuurin edistäminenToimenpideYhteistyössä muiden toimijoiden kanssa luodaan kulttuurin keinoin kylätoimintaan uusia tuulia. PerusteluKylätoimintaan nivoutuu luontaisesti erilaiset kulttuurin muodot. Kylätoiminnan pitää olla myös hauskaa, viihdyttävää ja uusia eväitä antavaa. Kylätoiminta ei voi aina olla raakaa työtä. Kylätoimijoiden ei tarvitse ryhtyä kulttuurintuottajiksi, vaan tehdä tuloksekasta yhteistyötä eri kulttuurinaloilla toimivien kanssa. Kulttuurin keinoin kylätoimintaan luodaan monenlaista tekemistä, kulttuurin avulla voidaan ideoida toimintaa eri kohderyhmille mm. nuoret, lapsiperheet, kesäasukkaat jne.

KylämatkailutuotteetToimenpideKylätoimijoita autetaan tuotteistamaan kylien kohteita, tarinoita ja merkkihenkilöitä kylämatkailutuotteiksi.

PerusteluMm. kuntaliitostilanteissa paikallisidentiteetti vahvistuu. Ihmisiä kiinnostavat paikalliset asiat. Kylien palvelutarjontaa voidaan vahvistaa