Mauri Timonen

Metla, Rovaniemen tutkimusyksikkö

Vuosilustot ilmastohistorian

tulkkina

Metsäntutkimuslaitos Skogsforskningsinstitutet Finnish Forest Research Institute www.metla.fi

Esitelmä Voitto Valio Viinasen Inarin rajahistoria II –kirjan julkistamistilaisuudessa

Inarin Siidassa 16.12.2006

Vuosilustojen tutkimiseen erikoistunuttta tieteenalaa kutsutaan dendrokronologiaksi elipuulustotutkimukseksi. Tieteenalan suuriin vahvuuksiin kuuluu puunäytteiden lustojenvuodentarkka ajoittaminen, mikä antaa hyvän kiinnekohdan eri tieteenalojen väliselleyhteistyölle saman “pyöreän” pöydän ympärillä.

Puut kasvattavat joka vuosi uuden kartion muotoisen vaipan vanhan rungon ympärille.Kartion poikkileikkausta kutsutaan vuosirenkaaksi ja vuosirenkaan leveyttä vuosilustoksi.

Elävien puiden, kelojen, kantojen, rakennuspuiden sekä soista että järvien pohjistalöytyvien ns. subfossiiipuiden ilmastotiedot voidaan yhdistää ristiinajoittamalla. Kuvassaesitellään ristiinajoituksen periaate.

Puulustot ovat yksi ilmastoa likimääräisesti kuvaava ns. proksitiedon laji.Vuosilustoista voidaan mitata leveyden lisäksi monia muitakin ilmaston vaihteluita kuvaavia tunnuksia kuten solurakenteiden ominaisuuksia ja puuaineksen tiheyttä. Yhdistelemällä erilaisia prokseja päästään entistä tarkempaan käsitykseen muinaisen ilmaston lämpötiloista.Puuaineksen tiheys korreloi tilastollisesti merkittävästi myös kevät- ja syyskauden lämpimyyden kanssa. Näin ollen puulustoista on luettavissa jopa puolivuotiskauden (huhtikuun alku – lokakuun loppu) ilmastotiedot.Vuosilustoihin tallettuu myös tietoa talvikauden aikaisista olosuhteista.Kasvukautta edeltävän talven ankaruus ja sen myötä syntynyt routakerroksen paksuus vaikuttavat metsänrajamännyn kasvukauden pituuteen ja sen myötä lustojen paksuus-kasvuun. Mekanismi toimii seuraavasti:

Puun kasvukausi voi käynnistyä vasta silloin, kun maan lämpötila ylittää +5 astetta. Jos talvellakehittyneen roudan poistuminen maasta viivästyyesimerkiksi vähäsateisen ja viileän kevään vuoksi, on seurauksena kasvukauden alun viivästyminen.

Koska männyn kasvu loppuu alkamishetkestäriippumatta suunnilleen aina samaan aikaan, heinäkuun puolessa välissä, merkitsee viivästynytkasvukauden alku normaalia kapeamman lustonmuodostumista.

Puulustoista pystytään lukemaan ilmastohistorianlisäksi myös ihmisen toimintaan liittyviä asioita jakirjoittamaan historiaa jopa osittain uusiksi.

Voitto Viinasen kehittämä menetelmä tulkita ihmisenja vaihtelevan ilmaston välistä vuorovaikusta vuosi-lustotiedon perusteella on maailmallakin vielä nuorta.

Hänen ennakkoluuloton poikkitieteellinen ajattelunsaon auttanut ymmärtämään sen, että puun kasvu riip-puu selkeästi myös talvikauden ilmastosta.

Lapin metsänrajamännyn kasvu riippuu kesä- ja heinäkuun lämpöolosuhteista. Kylmänäkesänä vuosilusto jää kapeaksi ja vastaavasti lisälämpö tekee siitä leveän. SodankylänTähtelän männyn vuosilustoindeksin ja kesä-heinäkuun keskilämpötilan välinen yhteys on vaihdellut ajan myötä. Liukuvasti 11 vuoden ikkunoissa laskettu korrelaatiokuva osoittaanormaalitilanteen vallitsevan, kun korrelaation on noin 0.5

Lapin metsänrajamännyn vuosilustoindeksin ja kesä-heinäkuun keskilämpötilan välinenkorrelaaito näyttäisi normaalisti pysyttelevän 0.5 suuruusluokassa 11 vuodenkorrelaatioikkunoissa laskettuna. Notkahduksia on tapahtunut kuitenkin aika ajoin, mm. 1910-, 1930- ja 1970-luvuilla.

Lapin metsänrajamännyn 7638-vuotinen lustokalenteri (valkoinen viiva) kertoo Lapin ilmaston vaihteluista. Viime jääkauden jälkeisen 11 400 vuoden jakson lämpimin ja monituhatvuotinen vaihe koettiin ns, holoseenin lämpöoptimin aikana. Tuolloin oli kesäisin 2-6 ja talvisin 3-9 astetta nykyistä lämpimämpää. Välimeren minolaisen kulttuurin tuhonnut Santorinin tulivuoren purkaus noin vuonna 1630 eaa. näkyy pitkänä piikkinä metsänrajamäntymme vuosilusto-sarjassa. Viimeisten 1300 vuoden aikana vallinneet keskiajan lämpökauden, pikku jääkauden sekä nykyajan lämpökauden keskinäiset lämpösuhteet ovat tällä hetkellä erittäin vilkkaan tieteellisen tutkimuksen kohteena.

Käsivarren Vallijärven rantamudasta löytyneet muinaisrungot ovat vielä osittain oksaisia ja puuainekseltaan kovia eikä niisä lahoa näy. Kuvan poikkileikkauskiekot osoittavat, ettäalkuperäisen rungon ympyränmuotoisista vuosirenkaista on jäljellä enää vain pienet sektorit. Puun ydinkin on jo kadonnut historian hämärään.

Metsänrajamännyn kasvu vaihtelee rytmikkäästi Lapissa. Käyrän noin 100-vuotisten jakso-jen maksimit ovat sattuneet vuosille 1660, 1760, 1860 ja 1935. Nähtäväksi jää, sattuuko säännönmukaisesti vaihtelevan käyrän seuraava maksimi noin vuoteen 2020. Kokonaan eri asia on, ovatko kasvunjaksojen aiheuttajina ilmaston vaihtelut vaiko pelkästään metsikön sisäisistä kilpailutekijöistä tai hyönteistuhoista aiheutuvat vaihtelut.

Lisätietoa lusto-

tutkimuksesta:www.lustia.fi

Kiitos !

Vuosilustokalenterit historiankirjoituksen apuna. Perusteet. Ote Voitto Valio Viinasen kirjasta Inarin Rajahistoria II , sivut 36-44: II Ilmaston syklinen vaihtelu kylminä ja lämpiminä jaksoin: http://lustiag.pp.fi/VVVLus.pdf

Viite: Viinanen, Voitto Valio. 2006. Inarin rajahistoria II. Inarin eteläiset ja läntiset rajat, tarkentuvat pohjoiset valtarajat sekä suur-Sodankylän lapinkylien historialliset rajat.