VIISAUTTA ELÄMÄN KESKELLÄ

”Viisautta elämän keskellä”

Sivu 0


Sivu 1

SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 5

LUKU 1 - AJATTELEMISEN KYKY 7

�� OLEMISEMME KÄSITYS 7

�� SUHTEUTTAMISTA 7

�� VALTAA ITSEENSÄ 8

�� TÄYDELLISEN MONIMUOTOISTA 8

�� AJATTELEMISEN HÄIRIÖTEKIJÖITÄ 8

� PELKO 9

� TUNTEET 9

� ASENTEET 9

� ULKOPUOLISET ÄRSYKKEET 9

� YLPEYS JA KATEUS 10

� UNOHTAMINEN 10

� KÄSITTÄMISRAJAT 10

� KYKY ILMAISTA 11

� AJATUSTEN KÄYTTÖ 11

� MIELIKUVITUS PAKOPAIKKANA 11

�� OTA HALLINTAVALTA 12

LUKU 2 - YHTEYDEN TÄRKEÄ MEKANISMI 13

�� YHTEYTTÄ LUONNOSSA 13

�� YHTEYTTÄ LUOJAN KANSSA 14

�� TOIMIVAA YHTEYTTÄ AVIOLIITOSSA 15

�� USKOLLISUUS YHTEYDEN VOIMANA 15

�� REALISOI ARVOMAAILMA 16

�� SIELUJEMME KIPEYS TUHOAA YHTEYSRAKENTEITA 16

�� RAKENNA JA KORJAA YHTEYTTÄ 17

�� NÄE YHTEYDEN PÄÄMÄÄRÄ 17

�� ANNA TILAA ELÄMÄLLE JA VIRHEILLE! 18

�� KOHTAA ITSESI SUHTEIDEN KESKELLÄ 19

�� MYÖNTEISYYDEN ASENNE 19

�� TÄNÄÄN VAIKUTAT HUOMISEEN 20

LUKU 3 - SYNNIN MÄÄRITE 21


Sivu 2

�� TUNNISTA SYNTI 21

�� NÄKYMÄTTÖMÄT SYNNIT 22

�� NÄKÖKULMIA SYNNIN KÄSITTELYYN 22

�� PARANNUKSEN TEKEMINEN 23

�� SANOUDU IRTI SYNNIN HALLINTAVALLASTA SINUUN! 24

25

LUKU 4 - KASVATUKSEN ONGELMIA 25

�� HAASTEELLINEN TEHTÄVÄ 25

�� ERILAISUUS EI OLE HUONOUTTA 25

�� AIKUISEN VASTUU KODIN ILMAPIIRISTÄ 26

�� MIELIKUVITUS – OSAKSI LAPSEN MAAILMAA 26

�� OMIEN TUNTEIDEN OHITTAMISTA 27

�� VAATIMUSTEN REALISOINTIA JA ARMOLLISUUTTA 27

�� HUUMORINKUKKA – LAHJA ELÄMÄLLE 28

�� ROHKAISU SOSIAALISEEN KANSSAKÄYMISEEN 28

�� TASAPAINOINEN – AVARA AJATTELUTAPA 29

�� LAPSI ELÄÄ VANHEMPIENSA PARISUHTEESTA 29

�� RAKENTAVA RAKKAUS – LAPSEN ELÄMÄKSI 29

�� AUKTORITEETIN RAKENTEET 30

�� KURITTAMINEN – KIROUS VAI SIUNAUS? 30

LUKU 5 - ELÄMÄÄ ELÄMÄN KESKELLÄ 33

�� ONGELMIEN PUUTOSTAUTI 33

�� ELÄ NYT, ÄLÄ VASTA HUOMENNA 34

�� NYKYISYYDEN HAASTEET 34

�� AMMATTIVALITTAJA VAI OLKAPÄÄNKOHOTTELIJA 34

�� SUURIN ONGELMA 35

�� TUHLAAVA HAASKAAJA 35

�� REALITEETTIEN HYVÄKSYMINEN 36

�� VOIMAVAROJEN AMMENTAMISTA 37

�� PIENET ILOT, VAI SUURET SURUT 37

LUKU 6 - KIUSAAMISEN MONIMUOTOISUUS 39

�� KIUSAAMISEN TARVE 39

�� VALTATAISTELUA JA SOTIA 40

�� VIHAKULTTUURIN ISTUTTAMINEN 40

�� HENKISTÄ VÄKIVALTAA 40

�� MIELETTÖMYYDEN RISTIRIITA 41

�� AHNEUS TUOTTAA KÄRSIMYSTÄ 42


Sivu 3

�� TURHASTA KIUSAANTUMISTA 42

LUKU 7 – BURNOUT - LOPPUUNPALAMINEN 43

�� PALAUTUMISEN PUUTETTA 43

�� MIELENVIRKEYTTÄ TEKEMISESTÄ 44

�� TUNNISTA AJOISSA 44

�� STRESSIN LAUKEAMINEN JA ÄKILLINEN VAPAUDEN TUNNE 44

�� POHJAKOSKETUKSIEN MAHDOLLISUUDET 45

�� HYVINVOINNIN YLLÄPITO 45

�� FYYSISTÄ UUPUMUSTA 45

�� LIIALLINEN INNOSTUS 46

�� EI AINA HUONO KOKEMUS 46


Sivu 4


Sivu 5

Johdanto

Omistan tämän kirjan erityisesti rakkaalle vaimolleni, en niinkään sen sisällön vuoksi

vaan siksi, että tämän kirjan syntymiseen liittyy hauska tarina. Vuosia sitten tulin

sanoneeksi ohimennen vaimolleni, että josko ryhtyisin kirjailijaksi. Häneltä pääsi

hyväntahtoinen nauru, johon toki minunkin oli helppo yhtyä. Osasin tuskin lukea

sujuvasti, puhumattakaan heikosta äidinkielen taidoistani! – Kuitenkin, nyt vuosien

varrella olen kirjoitellut paljon toimiessani seurakuntani nettityöntekijänä - ja nyt tuli

siis aika kirjoittaa näitä "päähänpinttymiäni" lopulta paperille ja aina kirjaksi asti.

En koe olevani suuri ajattelija - tai, että minusta edes tulisi sellainen. Olen vain

tavallinen ihminen toisten joukossa, joka yrittää selviytyä kunnialla tästä elämästä.

Mielelläni etsin kyllä viisaita ajatuksia, jotka toimisivat elämässä - ja onhan löytäjän

ilo jaettaessa moninkertainen.

Käsittelemäni aiheet eivät ole ehdottomia totuuksia, vaan lähinnä pohdintoja ja

ajatuksia, joita olen mielessäni pyöritellyt ja tutkinut. Jos siis olet jostain eri mieltä,

ole rauhassa ja lue kirja uudelleen muutaman vuoden kuluttua, ehkä löytänet saman

ajatuksen jyväsen, mitä olen yrittänyt selvittää.

Haluaisin mielelläni virittää myös avointa keskustelua, ja siksi pyydänkin

lähettämään viestiä, mikäli sinulla on jostain aiheesta tarkempaa tietoa. Voit tehdä

sen internetin osoitteessa www.pasikallio.fi - En ole kiinnostunut umpimielisestä

väittelyistä tai pilkkujen viilaamisista, mutta jos jotain oleellista ja merkittävää koet

ja ajattelet, ota rohkeasti yhteyttä.

Pasi Kallio


Sivu 6


Sivu 7

LUKU 1 - Ajattelemisen kyky

Kyky ajatella, kommunikoida, ottaa vastaan informaatiota, välittää ajatuksia, merkitä

ja kirjoittaa asioita muistiin ovat äärettömän suuri lahja ihmisrodulle. Mistä tämä

kyky on tullut ja mikä on henkinen olemuksemme?

� Olemisemme käsitys

On perin ihmeellistä, että kykenemme käsittämään olotilaamme - ajatellen sitä,

mutta lisäksi kykenemme kuvittelemaan, toivomaan ja haaveilemaan tulevasta.

Ilman mielikuvitusta elämä olisi kovin yksitotista, emmekä useinkaan pystyisi kehit-

tämään ajatuksiamme ja elämäämme eteenpäin. Mielenmaailma synnyttää tarpeen,

kaipauksen ja ne tuntemukset, joita koemme elämässämme. Siksi mielenterveys

tulisi asettaa etusijalle hyvinvointia ajatellen - onhan

niin, että mielemme ollessa virkeä ja terve, koko

ruumiimmekin voi paremmin.

� Suhteuttamista

Ajattelepa, että hyvin pienellä - nuppineulan nupin

kokoisella maapallolla - keskellä mittaamattoman

suurta avaruutta - yli kuusi miljardia ihmistä ajattelee kaikkea tätä. Jokaisessa kuu-

dessa miljardissa ihmisessä on tuhansia soluja ja niissä jokaisessa solussa on taasen

tuhansia koodeja, jotka ohjaavat oman solunsa toimintoja. – Puhumattakaan

pienistä atomeista ja vielä löytämättömistä atomien osasista. Ei ihminen sitä kykene

käsittämään yhdeltä istumalta - eikä kyllä toiseltakaan. Niin pitkä on välimatka

laajimmasta laajimpaan ja pienimmästä pienimpään.

”Mielenmaailma synnyttää

tarpeen, kaipauksen ja ne

tuntemukset, joita koemme

elämässämme.” - PK


Sivu 8

� Valtaa itseensä

Joka tapauksessa - minussa on siis olemus, joka kykenee käskyttämään tätä

ruumista, mutta pystyy ottamaan vastaan myös ulkopuolelta tulevia aistimuksia.

Tämä ihmisyyden olemus on perin ihmeellinen, koska se pystyy ottamaan vastaan,

reagoimaan, käsittelemään, luomaan uutta, mutta kaiken tämän lisäksi tapahtuu

yllättävän paljon alitajuisia asioita meidän itsemme sitä lainkaan tiedostamatta.

Sydämemme lyö, hengitämme, hikoilemme, jne. Kaikenlaista tapahtuu, vaikka

emme erikseen niihin keskity.

� Täydellisen monimuotoista

Mitä enemmän näitä ajattelee, kertaa ja miettii, ei voi olla miettimättä, kuka tai

mikä tämän kaiken on luonut ja synnyttänyt. En voi enää uskoa, että näin

monimuotoinen ja eriulotteinen täydellisesti - pienintä piirtoa myöden toimiva

kokonaisuus - voisi syntyä sattumalta ja ihan itsestään. Voimme kyllä kieltäytyä

ajattelemasta sitä - sulkien itseämme tyhmyyteen, mutta mielestäni avoin tarkaste-

lutapa on järkevämpi ja ymmärrystä kasvattavampi. – Oletko muuten miettinyt ja

pohtinut, että juuri nyt on meidän vuoromme olla olemassa tässä ajassa ja ulottu-

vuudessa? Miljardi vuotta ennen tätä hetkeä ja

miljardi vuotta tämän hetken jälkeen, - mutta nyt,

juuri nyt saamme vaikuttaa, tehdä valintoja, elää ja

tutustua kaikkeen, mitä ympärillemme on luotu.

Ethän sinäkään tahtoisi tuhlata tätä ainutaatuista

aikaasi turhuuteen ja typeryyteen?

� Ajattelemisen häiriötekijöitä

Ajattelemista häiritsevät tunteemme, omat asenteemme, pelot, kieltäminen ja ulko-

puolelta tulevat ärsykkeet tai rajoitteet ja unohtaminen.

”…ihmisyyden olemus on perin

ihmeellinen, koska se pystyy

ottamaan vastaan,

reagoimaan, käsittelemään,

luomaan uutta… - PK


Sivu 9

� Pelko

Pelko ja luottamus itseensä, eli itsetunnon puute tekevät meistä uskaltamat-

tomia ajatella asioita pidemmälle - puhumattakaan siitä, että tohtisi tuoda

esille asioita.

� Tunteet

Olet varmaan huomannut, miten tuntemukset rajoittavat ajatuksia. Suuttu-

muksen puuskissa tulee tehtyä tyhmiä asioita, joista saattaa jälkeenpäin

todeta, ettei siinä ollut mitään järkeä. Samoin ihmisen rakastumisessa toisi-

naan ei näyttäisi olevan järjen hiventä. Kaksi toisilleen sopimatonta - täysin

erilaista ihmistä - menee yhteen - ja he tappelevat sitten loppuelämänsä.

� Asenteet

Asenteemme saattavat kaventaa yllättävänkin paljon ajattelumaailmaa, esi-

merkiksi suhtautumisissa Jumalaa, hallitsijoita, lakia, ja ylipäätään auktoriteet-

teja kohtaan. Saatamme lukita ajattelumme tiettyihin rajoihin, päättäessäm-

me, mikä on totuus ja miten asiat ovat meidän mielestämme. Ellemme kykene

ajattelemaan avarasti, emme voi oppia uuttakaan.

� Ulkopuoliset ärsykkeet

Kuinka usein törmäämmekään toisen ihmisen halveksuntaan tai ylimieli-

syyteen. Halveksittuna ja alas painettuna tuskin kukaan kykenee avoimeen ja

fiksuun ajatteluun. Esimerkiksi työmailla saattaa nykyäänkin olla hierarkioita,

joilla määrätään jo etukäteen työntekijöiden osaamismäärät - aivan, kuin he

olisivat koneita, jotka eivät kykenisi oppimaan enää uutta. Toisen ymmärrystä

saatetaan rajoittaa myös olla antamatta tietoa, ja tällöin saadaan pitää jota-

kuta tyhmänä. Usein myös kulttuurit ja uskonnot rajaavat ihmisiä tyhmyyteen

- aivan samoin, kuin myös siitä seuraava avomielisyyskin. Ihmisrodun

lajikäyttäytymiseenhän kuuluu se, että rajoitteista irtipäässyt elää elämänsä

”överiksi,” kunnes tajuaa, miksi osa säännöistä tai rajoitteista olisi kuitenkin

ollut lopulta parempi.


Sivu 10

� Ylpeys ja kateus

Miksi kadehdimme, tai miksi olemme ylpeitä? – Jos mikä, niin juuri ne ovat

älyttömintä ja hyödyttömimpiä asioita mitä ihmiset tekevät. Kateuden sijaan

voisin iloita toisen osaamisista ja kyvyistä. Samoin ylpeilemisen sijasta voisin

keskittyä jo tuleviin haasteisiin ja iloita ystävien kanssa yhdessä aikaansaan-

noksista. Ylpeä mieli rajoittaa ja jumittaa meitä ylläpitämään saavutettua

kunniaa tai mainetta, kun taasen nöyrä osaa katsella hyödyllisiä näkökulmia ja

tulevaisuuden kehitysnäkymiä. – Usein törmään myös siihen käsitykseen, että

asia tai ajatus on hyvä/huono vain sen perusteella, kuka asian esittää. Eikö ole

hullua, että saman asian sanojasta toinen saa aplodeja ja toinen vain tuskin

olankohautuksen! – Ymmärrettävää toki on, että luotettavaksi ja totta-

puhuvaksi osoittautunutta kuunnellaan ja arvostetaan enemmän, mutta

menemmekö kuitenkin liiallisuuksiin tälläkin alueella?

� Unohtaminen

Asioiden unohtaminen tuottaa usein ongelmia kokonaiskuvan saavuttami-

seksi. Jotkut ovatkin oivaltaneet, että ohi lentävän ajatuksen täytyy kirjoittaa

heti muistiin. Nykyajan tietokoneilla taasen pystyy kokoamaan muistiinpanois-

ta järkevän kokonaisuuden, jolloin pääsee näkemään asiasta ikään kuin

pääpiirteet ja linjat. Toisaalta menneen unohtaminen jossakin määrin edes-

auttaa uuteen astumiseen. Varsinkin kovin kipeissä ja tuskallisissa asioissa

lopulta unohduksen kautta avautuu uusi ja avoin maailma. Useat ovat men-

neen ajan tapahtumissa niin lujasti kiinni, etteivät yksinkertaisesti kykene

elämään eteenpäin elämäänsä.

� Käsittämisrajat

Oletko huomannut, että ihmisten kyky ajatella on rajattu tiettyyn skaalaan.

Tätä pidämme asteikkona tyhmyydestä viisauteen, mutta onko älyllisyyttä

olemassa ihmisyyden ulkopuolella - ehkä monisuuntaisempana ja laajem-

pana? Ei paljoa tarvitse laskea ja pohtia, kun herää epäilyksiä siitä, kenen

"sätkynukkeja" me ihmiset saattaisimme olla..?! – Tosin lienee parasta

mielenterveydellisistä syistä olla ajattelematta liikaa sellaisia. Tärkeäähän on

elää hyvä ja rauhaisa elämä ja tehdä siinä ohessa hyviä asioita, mihin sitten

kykeneekin.


Sivu 11

� Kyky ilmaista

Niin kuin varmaan huomaatkin, en ole kaikkein lahjakkain ilmaisemaan

verbaalisesti esille tuomiani asioita. Silti näistäkin teksteistä saattaa päästä

käsitykseen, mitä tarkoitan. ilman Ilmaisukykyä tietomäärä menee jokseenkin

hukkaan. Harmittelen toisinaan niiden puolesta, jotka lukevat ja tietävät

paljon historiasta ja nykyisyydestä, mutta he eivät saa vain tuotua esille

asiaansa ja osaamistaan. He saattavat satunnaisesti väitellä tai kommentoida,

mutta ilman kirjoittamista tai asioiden esittämistä muussa muodossa, he

vievät tietonsa lopulta hautaan. Olisi tärkeää oppia hyödyntämään "leiviskät,"

joita meille on suotu.

� Ajatusten käyttö

Mihin käytämme ajattelukykyämme? – Historiasta voimme nähdä henkilöitä,

jotka ovat käyttäneet miltei koko ajatuskapasiteettinsa toisten hallitsemiseen

ja vallan käyttöön. Taitavat manipuloijat

onnistuvat siinä vielä tänäänkin - ja vaikka

jotkut näkevätkin tapahtuneet vääryydet, eivät

he uskalla lähteä korjaamaan asioita. Tosin

siinä moni on menettänyt henkensäkin.

Toisinaan on vaikea hahmottaa kokonaiskäsit-

teitä omasta innostuksesta ja ajatusten suun-

tauksista. Mikä olisi järkevää ja oleellista elämäämme nähden? Mitä tänään

pitäisi ajatella ja tehdä, mikäli huomenna kuolen? Loppujen lopuksi elämä on

yllättävän lyhyt ja sille ajalle tulisi löytää merkitys, joka voisi innoittaa ja

siivittää osaltaan tuleviakin sukupolvia elämänmakuiseen elämään. Vanha

kirja neuvookin rukoilemaan: "Opeta minua laskemaan päiväni oikein." – Siinä

olisi aihe pohdittavaksi, että kuolinvuoteellani voisin todeta toteuttaneeni

sen, mitä tähän elämään kuuluu. Haluan kysyä itseltäni; olenko käyttänyt

elämäni mahdollisuudet hyväkseni? Olenko ollut laiska, vai tehnyt, mitä

ymmärrykseltäni olen kyennyt?

� Mielikuvitus pakopaikkana

Ajatusten yksi ihmeellisistä ulottuvuuksista liittyy mielikuvitukseen. Se on

maailma, jossa pystymme luomaan todellisuudesta poikkeavaa tilaa. Usein

"Opeta minua laskemaan

päiväni oikein."


Sivu 12

tylsyyden tunteen tai muunkin pahan olon voi voittaa sulkemalla silmänsä ja

antamalla ajatuksen lentää jonnekin kauaksi pois todellisuudesta. Uskon, että

tämä on yksi suojautumiskeino, millä ihminen jaksaa käydä läpi vaikeatkin

ajanjaksot. Todellinen toivohan piirtää juuri mielikuvamaailmaan uusia

suuntaviivoja, ikään kuin viitoittaen toivon

ajatuksia todelliseenkin elämään. Parasta

unilääkettä on muuten mielikuvitus, sillä

ajatellessamme jotain hyvää ja mielekästä,

siinä huomaamattamme vaivumme ennen

pitkää unten maille.

� Ota hallintavalta

Aina löytyy ihmisiä, jotka tahtoisivat porautua pääsi sisälle - käyttääkseen sinua

törkeästi hyväkseen. "Ellet itse hallitse ajatuksiasi, joku toinen tekee sen." Yritän aina

opettaa ihmisiä ajattelemaan omilla aivoillaan ja ottamaan vain viitetietoja toisilta.

Tyhmä ihminen antautuu tahallaan toisten pompoteltavaksi. Nähdessäni, kuinka

minua yritetään "viedä vipukelkassa," saatan esittäytyä kyllä sivistyneesti, mutta

teen välittömästi päätöksen tuon henkilön karttamisesta. Hän saa sitten miettiä itse

tykönään, mikä meni väärin.

Ymmärrä, että sinäkin olet tärkeä ja olet etuoikeutettu ajattelemaan - ja jopa

kehittymään siinä. Älä kuuntele toisten väheksyntää, vaan kulje omaa tietäsi - vaikka

vain mielikuvitusmaailmassasi. Ellei ajatuksillesi anneta tilaa muualla, anna niille

tilaa itsessäsi. Rikastuta itseäsi hankkimalla elämää, tietoa ja viisautta. Uskalla

tarttua haasteisiin ja oivalluksiin, mutta uskalla myös korjata väärinkäsitykset ja

erehdykset. Etsi myös oikeat elämän lähteet. Tutki ja katso, mitä mikäkin saa aikaan

elämässä ja tartu siihen, mikä hyvää on. Itse otan monista asioista parhaat puolet,

kuten uskonnosta, politiikasta, työelämästä, ihmissuhteista jne. Perkaan systemaat-

tisesti jokaista suhdetta ja asiaa, mikä kuuluu elämääni. Poistan niistä mädäntyneitä

ja pilaantuvia alueita täysin tietoisena siitä, miltä siisteys ja puhtaus tuntuvat.

Haluan kantaa vastuuta elämäni laadusta, sen hyvinvoinnista - niiden mahdolli-

suuksien rajoissa, joita minulle on suotu.

"Ellet itse hallitse ajatuksiasi,

joku toinen tekee sen."


Sivu 13

LUKU 2 - YHTEYDEN TÄRKEÄ MEKANISMI

Tämä teksti vaatii hieman avaraa ajattelutapaa ja eri ulottuvuuksien

tarkastelukykyä. Haluan herättää ennen kaikkea ajatuksia ja

ajatusmalleja, en esittää niinkään ehdottomia ja lukkoon lyötyjä

totuuksia. Osa voimakkaista ilmauksistani johtuu kokemusperäisestä

tiedon keräämisestä, mutta ymmärtänet varmaan taustalla liitävän

ajatuksen. Älä siis provosoidu sanavalinnoistani tai vertauskohteista,

vaan pyri ymmärtämään oleellinen ajatus kielikuvien takana.

� Yhteyttä luonnossa

Lähdetään liikkeelle yhteysmekanismin näkökulman tarkkailusta, miten se liittyy

jokaiseen elolliseen olentoon. – Kysymys ei ole uudesta teoriasta, vaan avartavasta

ja elämän tarkoitusta selventävästä näkökulmasta, joka osaltaan voisi tuoda

elämään realiteetteja - ja myös voimavarojen kohdentamista oikeisiin ja hyödyllisiin

asioihin.

Tarkastellessa luomistyötä huomaamme, miten tietty standardi tai toimintamalli

toistuu jokaisella luomakunnan alueella. Tärkeimpänä toimivuuden ylläpitäjänä

voimme pitää yhteyttä kahden osapuolen välillä. Ilman sitä ei synny uutta, eikä edes

vanha säily toimintakunnossa tai elossa. Voidaan siis puhua miltei jumalisesta

kaavasta, mitä käyttäen Hän on luonut kaiken olemassa olevan.


Sivu 14

Luonnossa näemme yhteyttämisen merkityksen - niin kasvien, kuin elävien

olentojen välillä. Tarvitaan kaksi osapuolta ja toimiva yhteysväline, että jatkuvuus

olisi mahdollista. Jo ajat sitten puut olisivat hävinneet maailmasta, ellei pölyttämistä

tapahtuisi ja uusi siemen putoaisi maahan. Kiintoisaa on se, että puu, tai muukaan

kasvi, ei itsessään kykene suorittamaan yhteyden mekanismia, vaan sen suorittaa

ympäristö ja pörräävät hyönteiset. Elävien olentojen lailla taasen kaksi saman lajin

osapuolta yhtyy toisiinsa "sisäsyntyisestä halusta" - vaistonvaraisessa toiminnassa –

ja, jo jonkin ajan kuluttua voimme nähdä uuden sukupolven tulokkaita. – Ilman

yhteyttä heitä ei olisi ja se sukuhaara kuolisi sukupuuttoon.

� Yhteyttä Luojan kanssa

Sama toimintamekanismi ulottuu myös ihmisen ja

Luojan välille. Emme koskaan pystyisi elämään

tasapainoista elämää ilman yhteyttä Luojaamme.

Jeesuksen opetus, Jumalan valtakunnan ja tahdon

etsimisestä, kertoo siitä, että siinä ohessa saamme

kaiken muunkin.

Tämä jumalinen salaisuus kätkee itseensä

toimivuuden, jonka takaajana on itse Jumala. Miljoonat ihmiset kautta aikojen ovat

todistaneet tämän toimivuuden puolesta: "Herra on minun paimeneni, ei minulta

mitään puutu."[Ps.23, Room. 8:32, 2.Kor.9:8, Fil.4:7, 1.Tim.6:17] - Sana opettaa myös, että "ainut

välimies meidän ja Jumalan välillä on Jeesus Kristus." [1.Tim.2:5, Hepr.8:6, 9:15] - Hän on

liittomme lunastushinta ja Hänen kauttaan ja työnsä tähden vuodatetaan myös

meihin Henkeä. Lupaushan kuuluu, ettei kukaan sano: "Jeesus olkoon Herra,"

muutoin, kuin Pyhässä Hengessä. [1.Kor.12:3] - Toisin sanoen, tässä Jeesuksen

Herrauden tunnustamisessa on avain, oikeutus ja pääsy jumaliseen täyteyteen -

syntien anteeksisaamisessa, rakkaudessa, armossa, totuudessa, pyhyydessä ja

kunniassa. Jumala on siis antanut sinulle kaikkinaiset oikeudet pyhien perintöosaan

ja näin Hän on antanut kaikki mahdollisuudet yhteyden harjoittamiseen Jumalasi

kanssa. – Jotka Herraa odottavat ja etsivät, saavat kokea uutta Voimaa ja

yltäkylläisyyttä!

”Etsikää ennen kaikkea

Jumalan valtakuntaa ja Hänen

vanhurskasta tahtoaan, niin

teille annetaan kaikki tämäkin.

Älkää siis huolehtiko

huomispäivästä, se pitää kyllä

itsestään huolen. Kullekin

päivälle riittävät sen omat

murheet.” Matt.6:33[KR-92]


Sivu 15

� Toimivaa yhteyttä avioliitossa

Samaa luomakunnan yhteysmekanismia voimme soveltaa myös avioliittoihin

miehen ja naisen välillä. on todettava, että ne parisuhteet, jotka vaalivat

seksuaalista yhteyttään, voivat paremmin ja kestävät myös kriisitilanteissa

paremmin. Molemminpuolinen kunnioitus yhdessä seksuaalisen läheisyyden kanssa,

luo parisuhteeseen lujitteen, joka kantaa ja antaa toivoa pysyvyydelle ja

hyvinvoinnille. Seksuaalisuus on kaikista läheisin ja intiimein alue, mitä ihmisessä on.

siksi sen jakaminen puolison kanssa synnyttää luottamusta ja yhteenkuuluvuutta.

Toisen seksuaalisien tarpeiden tyydyttäminen onkin mitä parhain keino osoittaa

kumppanilleen välittämistä, rakkautta ja hellyyttä. Seksi tulisikin olla kumppania

varten, ei niinkään omaa himon tyydyttämistä varten. Tällainen asenne

tasapainottaa suhdetta lähentäen kumppaneiden toiveita ja haaveita - molemmille

osapuolille mieluisiksi.

� Uskollisuus yhteyden voimana

Kaikissa suhteissa on otettava huomioon myös uskollisuus. Niin yhteys Luojamme,

kuin muutkin suhteemme säilyvät uskollisuuden kautta.

Molempien osapuolien ollessa uskollisia toisilleen,

syntyy luottamusta ja uskoa, jonka varaan kykenee

rakentamaan toimivia elämän rakenteita. – Olemme

tulossa aikaan, jolloin kaikki uskollisuuteen ja pyhään

rinnastettava halutaan romuttaa - ja esimerkiksi

avioliitto miehen ja naisen välisenä liittona halutaan

häväistä. Tulemme kyllä syömään myös sen hedelmää ja

näkemään, mihin se johtaa, kun pysyvyyden elementit ja turvallisuuden satamat

puretaan lapsiltamme. Turhamaisen ja tyhmän ihmisen purkaessa hyväksi havaittuja

elämän tukipilareita, se todennäköisesti syyttää lopulta Jumalaa, kun koittaa

rangaistuksen päivä. Teemme kyllä valintoja, mutta emme kykene kantamaan

vastuuta valintojemme seurauksista.

”Pysykäämme järkähtämättä

toivon tunnustuksessa, sillä

Hän, joka antoi lupauksen, on

uskollinen.” Hepr.10:23[KR-38]


Sivu 16

� Realisoi arvomaailma

Tarvitsemme myös arvomaailmamme realisointia, jossa kykenemme hahmottamaan

myös tulevan ajan tarpeita. Tänään rakennamme huomista - myös suhteissa - ja siksi

on tehtävä työtä sen eteen, mitä huomenna kaipaisimme. Halutessamme

avioliittoihimme kestävyyttä, meidän on tänään annettava sille, mitä se tarvitsee.

Samoin, tahtoessamme kohdata huomennakin

Jumala, tänään on etsittävä Häntä Poikansa

Jeesuksen kautta. Ilman arvostusta ja kunnioitusta -

tuhoan huomisen mahdollisuuksia elää tasapainoista

ja tyydytettyä elämää rakkaitteni kanssa. Tällainen

realisointi ja tarkastelu sopii myös lasten ja

vanhempien välisiin suhteisiin. Liian usein oikeat

ongelmat ovat vanhemmissa, jotka niin kierolla tapaa

provosoivat tilanteita, ja sitten syyttävät lapsiaan

heidän huonosta käytöksestään. – Eli toisin sanoen,

vanhempien tulisi mennä itseensä ongelmatilanteissa. On väärin odottaa, että lapsi

kokemattomana ja vasta elämää opettelevana voisi kyetä samanlaisiin ajatuksiin ja

asenteisiin, kuin vanhemmat. Usein paras ja tehokkain keino kasvatuksessa on oma

esimerkki, rakastaminen, arvostaminen ja aito välittäminen.

� Sielujemme kipeys tuhoaa yhteysrakenteita

Yhteyden tuhoajana yleisimpänä toimivat sielujemme kivut, jotka hoitamattomana

aiheuttavat itsekeskeisyyttä ja verukkeiden keksimisiä. Tutun kuuloinen lause: "mä

en jaksa enää" - on valhe, joka kumpuaa kipeästä sielusta. On, kuin kipeä sielu etsisi

haavaansa lisää kääreitä ja itsesäälin peitteitä, ettei todellista vaivaa hoidettaisi

kuntoon. Yksi kipeän sielun peite on juoruaminen ja pahanpuhuminen toisista. Sillä

kun saa näyttämään oman aseman terveemmältä ja paremmalta, mutta ennen

pitkää todellisuus paljastuu ympäröiville ihmisille - ja silloin usein tulehdus on

saavuttanut miltei kuolion rajan. Hyvin vaikeaa on pelastaa mädäntynyttä ja

kuollutta lihaa. Tästä syystä syntyy paljon avioeroja ja ihmissuhdekriisejä.

Asennemaailmasta voimme poimia esimerkiksi toisen halveksumisen, joka niin ikään

"Ilman arvostusta ja

kunnioitusta - tuhoan

huomisen mahdollisuuksia elää

tasapainoista ja tyydytettyä

elämää rakkaitteni kanssa."

–PK-


Sivu 17

murentaa yhteyttä. Tuskin sinäkään hakeudut ihmisten läheisyyteen, jotka

osoittavat sinulle syvää halveksuntaa, eivätkä kykene arvostamaan lainkaan

näkemyksiäsi ja elämääsi! – Kokonaisuudessaan yhteytemme kanssaihmisiin

tarvitsee erityistä huomiota, että missä ja miten puramme kipeitä sielumme tuntoja.

– Opi kohtaamaan sielusi kivut. Etsi työkaluja, ajatusmalleja ja asenteita niitä hetkiä

varten, jolloin kohtaat mustasukkaisuutta, hyljätyksi tulemista, halveksuntaa, ym.

tilanteita, joissa sielussasi oleva arpi muistuttaisi olemassaolostaan.

� Rakenna ja korjaa yhteyttä

Yhteyden korjaaminen tarvitsee aikaa ja oikeita lääkkeitä. On turha odottaa, että jo

huomenna olisi kaikki hyvin, jos tänään on tuhonnut ja raiskannut kaiken maan

tasalle. Korjaaminen vaatii myös avointa ja rehellistä itseensä menemistä. Tähän

havahtuminen tapahtuu valitettavasti miltei aina liian myöhään - silloin, kun haetaan

jo avioeroa tai kaikki ystävät ovat kaikonneet. Parhaita lääkkeitä suhteiden

paranemiseen ovat armollisuus ja anteeksianto. Lisäksi on uskallettava hakea apua,

mentävä terveyskeskukseen ja varattava aikaa psykiatrille. Hyvin usein siellä

ajatukset ovat selkiytyneet ja tietyt sielun kivut ovat saaneet nimet, jotka taasen

auttavat tunnistamisessa, oireiden käsittelyssä ja auttavat lopulta löytämään hyviä

työkaluja tilanteiden voittamisiksi. Asioiden ja tuntemusten realisoiminen ja oikea

käsittely parantaa mahdollisuuksia korjata huomisen suhteita. Vuosien työ tuottaa

lopulta tulosta luottamuksen ja uskon kautta. Onhan selvää, että nähdessämme

jonkun hoitavan tosissaan ongelmiansa, toistenkin on helpompi osoittaa häntä

kohtaan empatiaa ja hyväksyntää.

� Näe yhteyden päämäärä

Kokonaisvaltainen ajattelutapa tuo myös suhteisiin varmuutta ja hyvää näkökulmaa.

Se on, että hahmottaisimme, - mistä olemme tulleet, - mitä olemme nyt - ja mihin

olemme menossa. Päämäärätön sekoilu synnyttää pelkästään sekasotkua, kriisejä ja

lopulta vain tuhoa. Realististen tavoitteiden asettaminen luo osapuolille

toiveikkuutta ja voimaa ponnistella yhteistä hyvää kohti. Kokonaiskäsitteen


Sivu 18

näkeminen vaatii tosin pysähtymistä ja avointa tarkkailua. Se vaatii myös erilaisten

ulottuvuuksien ja vaikuttajien hyväksymistä - ilman omia ennakkokäsityksiä ja

totuttuja perinteitä. On annettava esimerkiksi Jumalan olla Jumala, jos Jumala on.

On hyväksyttävä tieteen rajallisuus ja erheellisyys ja on käsitettävä myös oman

ajattelukapasiteetin rajallisuus - eli käsityskyvyn rajat. On opittava näkemään, miksi

ja miten asenteemme ja ajatusmallimme ovat syntyneet. Miksi pidämme itseämme

viisaampina, kuin erivärisiä, rotuisia tai eri paikassa asuvia ihmisiä. Yhtä lailla he

ajattelevat meistä samoin. Tämän takapajuisuuden näkeminen, ja sen yläpuolelle

nouseminen voi olla avartava kokemus - ja löytö, kuin uuteen maailmaan.

Kokonaisvaltaisvaltainen ajattelija luopuu niin ikään itsekeskeisyydestä ja oppii

huomioimaan läheisen tarpeet ja tunteet. Empatia on hyvin tärkeä ominaisuus

samaistumisessa - toisen asemaan tai tilanteeseen.

� Anna tilaa elämälle ja virheille!

Tilan antaminen elämälle - niin itsensä, kuin toisenkin kohdalla - tervehdyttää

suhteita myös tehokkaasti. Sen tajuaminen, ettei tarvitsekaan olla täydellinen ja aina

oikeassa, antaa tilaa oppimiseen myös väärässä olemisen kautta. Jo pienen ajan

malttaminen saattaa avartaa ja synnyttää luontevaa kasvua parempia asioita ja

asenteita kohti. Toisinaan sanomisen tarve ja sen toteuttaminen voi myös toimia

ikään kuin tulppana, eli ärsykkeenä sille, ettei toinen pääse kasvamaan luonnollista

kasvuaan. Sanomisen sijaan paljon tehokkaampaa olisi opettaa ympärillä olevia

oman käytöksensä ja asennoitumisen kautta. Luodessamme ihailtavaa olotilaa

lempeyden ja pitkämielisyydenkin kautta - vaikka se merkitsisi meidän vaikenemista

- saamme aikaan samaistumisen halua, joka taasen on luonnollisempaa, kuin

"armeijan kapteenin kovaa ja julmaa käskyä" totteleminen. Olisi siis fiksumpaa

luoda sisäsyntyistä halua parempaan, kuin söpöttää ärsyttäviä juttuja, joka ei

synnytä lopultakaan toivottua tulosta. – Ylipäätään sen, joka hallitsee, tai pyrkii

hallitsemaan ympäristöään, tulisi tarkoin harkita ja miettiä toimiaan, päämääriään,

sanojaan ja asenteitaan. Väärä hallintatapa saattaa siis romuttaa koko hienon idyllin,

koska luonnollista kasvua ei pääse tapahtumaan.


Sivu 19

� Kohtaa itsesi suhteiden keskellä

Suhde omaan itseensä toimii myös avaimena lähimmäisiin. Ellet kykene välittämään,

rakastamaan ja huolehtimaan itsestäsi, et kykene auttamaan muitakaan. Autettava

hyvin harvoin kykenee auttamaan toista, ja yleensä avuton pyrkii vetämään toisia

omaan lätäkköönsä, - eli näkökyvyn puute ajaa kaksi sokeaa ojaan, vaikka he kuinka

opastaisivat toisiaan. Terveen ja sairaalloisen itsekunnioituksen ero onkin sen suhde

toisiin ja ympäröivään maailmaan. Toisin sanoen,

minun tulee alati punnita itseihailuni määrää

suhteessa toisiin - säilyttääkseni tasapainon vastuuni

omasta itsestäni sen välillä, etten ajaudu myöskään

toisten pompoteltavaksi. On tehtävä siis selkeät

"reviirien rajat,” joita toisten ei ole lupa ylittää,

mutta se pelialue, mikä on varattuna suhteille, tulee

sävyttää lempeydellä ja aidolla välittämisellä. – Siis

vastuuni itsestäni tiedostaen, rajaan toisten käytöstä minua kohti, ja samalla tavoin

käyttäydyn kunnioittaen myös lähimmäisiäni kohtaan. Tämä pitää suhteita terveellä

ja avoimella pohjalla, ja joka ei suostu kunnioittamaan minuuttani ja "reviiriäni,"

sellainen saakin poistua ystävyyteni ulkopuolelle! – En kanna vähääkään huonoa

omaatuntoa siitä, että huolehdin lahjasta, nimeltä "ELÄMÄ" omalla kohdallani!

Tiedän tämän kuuluvan terveeseen yhteysmekanismiin - sen hakemiseen ja

päivittämiseen. Tulokset, joita siitä hyvästä näen, ovat lupaavia. Tunnen elämäni

olevan elämisen arvoista kanssakäymisissä ja yksinäisyyden hetkinäkin. Lopulta aidot

ja oikeat ystävät hyväksyvät elämäni reviirit ja rajat, ja miten antoisia ja

mielenkiintoisia keskusteluja saankaan käydä heidän kanssaan!

� Myönteisyyden asenne

Tietoinen elämänmyönteinen asenne on osaltaan yksi parhaimmista elämän

aineksista - ja se on myös suureksi avuksi yhteysmekanismin toimivuudessa.

Rajatessani elämästäni ulkopuolelle nurjia valittajia, juoruajia ja pahanpuhujia, olen

oppinut myös itse myönteisyyden voimavarojen käyttöä. Liikkuessani ihmisten

parissa, jotka pursuavat elämää, intoa ja myönteisyyttä, huomaan samaistuvani

"Näkökyvyn puute ajaa kaksi

sokeaa ojaan, vaikka he kuinka

opastaisivat toisiaan."

–PK-


Sivu 20

heihin. Tunnen oloni paljon rikkaammaksi heidän läsnäolossaan, kuin niiden alas

painajien nurjien valittajien seurassa - ja huomaan, miten paljon enemmän pystyn

käyttämään energiaani toisten auttamiseen ja rohkaisemiseen, kun itsekin juon

"elämän lähteestä." – Raamattua tutkittuani, huomaan tuon kirjan opettavan hyvin

paljon tämänsuuntaisia ajatuksia. Pyhä kirja opastaa ja johtaa meitä elämään

yltäkylläistä ja nautinnollista elämää - varoittaen ankarasti meitä antamasta

itseämme uudelleen sidottavaksi orjuuden ikeeseen. Lisäksi näen Sanan

ilmoituksesta selkeän päämäärän, mitä itse Jumala tahtoo toteuttaa ihmisessä, eli

mihin Hän pyrkii ja mitä Hän antaa ihmiselämään.

Hänen hyvä Henkensä tuottaa hedelmää nimeltä

"rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, itsehillintä

jne."[Gal.5:22] - Lupaahan Sana meille Jumalassa "kaiken,

mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitaan."[2.Piet.1:3] -

Toisin sanoen, näen, että Jumala niin mielellään

myötävaikuttaa ihmisen elämään hyvää tahtoaan ja

myönteisyyden elämän rikasta asennetta. Ihminen,

joka uskaltaa uskossa ojentautua Jumalaa kohti Jeesuksen haavojen tuoman ansion

tähden, saa maistaa siitä lähteestä, joka kumpuaa aina iankaikkiseen elämään

saakka. [Joh.4:14]

� Tänään vaikutat huomiseen

Näillä yhteysmekanismin osasilla saatat elää yltäkylläisempää ja hyvää elämää, -

tosin se vaatii hieman vaivannäköä ja ajatusten keskittämistä, mutta onpa sen

palkintokin suuri - sekä itselle, että myös läheisille! – Pysähdy tutkimaan yhteyttäsi,

sen laatua ja vaikutuksia itseesi ja läheisiisi. "Mitä ammennat, sitä juot." – Tänään

heittelet huomenna kerättäväksesi tulevat kivet. ”Kylvön ja niiton laki” toimii, vaikka

usein vasta kymmenien vuosien kuluttua. Muista, että kohtaat eräänä päivänä

asenteesi ja tekojesi synnyttämät hedelmät. Tänään vaikutat siihen, mitä huomenna

kohtaat - eli, "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää."

"Vapauteen Kristus vapautti

meidät. Pysykää siis lujina,

älkääkä antako uudestaan

sitoa itseänne orjuuden

ikeeseen." Gal.5:1[KR-38]


Sivu 21

LUKU 3 - SYNNIN MÄÄRITE

Synti on sanana negatiivinen käsite, jonka todellinen olemus jää hyvin

usein hämärän peittoon lahkolaisuuden, hurskastelun ja erilaisten

pelkojen tähden. Tässä luvussa pyrin määrittelemään selkeästi synnin

määritteen, että osaisimme tunnistaa erilaisissa tilanteissa, mikä on pois

laitettavaa syntiä ja mikä taas on täysin luvallista.

� Tunnista synti

Synti on teko tai asenne, jolla on

1. kohde, jota se

2. tuhoaa tai pahoin loukkaa.

3. Se on myös tottelemattomuutta oikean auktoriteetin, eli Jumalan edessä.

Synnin kohteita voivat olla:

� Jumala

� toinen ihminen

� oma itsensä

� luonto

Synnin määritteeksi ei riitä luuleminen, pelkääminen, tunteet mielipahasta

mielihyvään, vihastumisesta rakkauteen - ellemme tee tuntemusten vallassa

synnillisiksi luokiteltavia asioita. Vihastuminen ei ole syntiä, mutta se saattaa olla

hillitön voima kohteen tuhoamiseen - ilman tuntemusten hallintaa, eli itsehillintää.


Sivu 22

Synniksi tekeviä asioita eivät ole myöskään vastapuolen asenteet, mielipiteet, tai

perinteet, joita me emme kuitenkaan saa tahallaan loukata. Käskyn mukaan meidän

tulee kunnioittaa jokaista ja pitää toista parempana, kuin itseämme.

� Näkymättömät synnit

Ylpeys, kateus, ahneus, vihamielisyys, juoruaminen, ym. väärät asenteet koituvat

synniksi, koska niiden hedelmät tuhoavat suhteita, loukkaavat - aiheuttaen

mielipahaa ja riitoja. Sellaiset juuri ovat omahyväisen

ja narsistisen ihmisen kunnioittamattomuutta ja

piittaamattomuutta lähimmäistään kohtaan. Usein

toisia näkyvistä synneistä syyttelevät ihmiset tekevät

juuri tällaisia syntejä, tajuamatta lainkaan omaa

tilaansa. – Synti koskettaa jokaista välillisesti ja

välittömästi. Ihminen on hauras ja erehtyväinen

loppuun saakka ja omille synneille sokeat tekevät tästä

maailmasta kurjan paikan elää. He saattavat nähdä kyllä toisten teot, mutta omaa

kieroontunutta ja omahyväisen ylpeää asennettaan he eivät näe.

� Näkökulmia synnin käsittelyyn

Opettele käsittelemään syntiä enemmän järkevästi, kuin tunteella. Mielipaha ja

pettymykset yhdessä syyttävän omantuntomme kanssa saattavat lukita ja kahlehtia

ihmisen erehdykseensä niin, ettei hän kykene elämään ja pääsemään tilanteesta

eteenpäin. Järkevä taasen ymmärtää erehdyksien kuuluvan osaksi tätä elämää.

– Samoin, kuin syntikin, myös siitä eroon pääsemisen tulee kohdata kohteensa, eli

armahtamista ja anteeksiantoa - niin itseään ja kanssaihmisiä kohtaan. Järkevä

ihminen käsittää siis realiteetit synnin todellisesta olemuksesta - mitä voi tehdä

menneelle, mitä siitä voi oppia, ja miten päättää toimia tulevassa.

"Omille synneille sokeat

tekevät tästä maailmasta

kurjan paikan elää." -PK


Sivu 23

� Parannuksen tekeminen

Tarvittava mekanismi:

1. TUNNISTA

2. TUNNUSTA

3. OPEROI

1: Et kykene tekemään parannusta, ellet näe

vääryyttä - tietäen, että se todella on syntiä. Aidon

synnin tuntemuksen saat vain Jumalan läsnäolossa.

Sitä ei kykene tekemään toinen ihminen, ei ainakaan

niin syvällisesti, kuin Jumala. Hän on luvannut

sanansa perusteella näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion, ja siksi

Jumalan edessä voi kohdata puhdistuksen ja syntien anteeksisaamisen.

2: Myöntäminen ja tunnustaminen on kaiken paranemisen ja tervehtymisen

lähtökohta. Se on kuin pohjakosketus, josta ponnistetaan ylöspäin - kohti parempaa

huomista. Syntisyyden myöntäminen on myös nöyrtymistä, joka onkin armon

saamisen tae. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta tahtoo armahtaa jokaista syntejään

katuvaa ihmistä. ”Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä

syntyneet, sanoo Herra. Mutta Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on

särjetty henki ja arka tunto Minun sanani edessä.” [Jes.66:2 KR-38]

3: Operoi etsien apua, työkaluja, ajatusmalleja ja toimintatapoja muuttaaksesi

väärää käytöstäsi tai asennettasi. – Usko muutokseen,

sillä ilman sitä et ainakaan muutu! Ota lääkkeeksi

menneen korjaaminen armon ja anteeksiannon avulla.

Sitähän Jumala tarjoaa Poikansa Jeesuksen Kristuksen

kärsimyksessä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Hän

lunasti sinut vapaaksi synnistä, että voisit elää ja

yrittää uudelleen parannusta tehden. Hän näyttää siis,

mikä on syntiä, päästää vapauteen menneestä ja antaa voimaa elää parannuksessa.

Tässä toteutuu Raamatullinen mekanismi käsiteltäessä syntiä: - "tunnusta ja hylkää"

"Aidon synnintunnon saat vain

Jumalan läsnäolossa." -PK

”Joka rikkomuksensa salaa, se

ei menesty; mutta joka ne

tunnustaa ja hylkää, se saa

armon.” Snl.28:13[KR-38]


Sivu 24

� Sanoudu irti synnin hallintavallasta sinuun!

Kohdatessasi syntiä elämäsi keskellä, analysoi se, miettien, onko kysymyksessä

synniksi luokiteltava asia, vai esittääkö oma sielunmaailmasi tunteita ilman järkeviä

perusteita. Synnillä on siis oltava kohde, jota se tuhoaa tai pahoin loukkaa. Nöyrästi

myöntäen erehtyneensä, avaa jo uusia mahdollisuuksia toimia jatkossa paremmin.

Sitähän parannuksen tekeminen on, että teemme paremmin nyt, kuin menneessä.

Jeesukseen uskovilla on Jumalan antama lupaus, että he saavat sanoutua irti synnin

vallasta. Se taasen tarkoittaa, ettei enää anna synnin hallita – ei ihmisyyttä, tunteita,

hengellisyyttä, ei sen kahleisiin antautumista. Jeesuksen nimessä ja maahan

vuotaneessa Veressä, ihmisellä on lupa sanoutua irti synnin vallasta. – En kuulu

synnille, sen himolle, enkä anna lankeamiseni ja haluni syntiin olla määräävänä

tekijänä elämässäni.


Sivu 25

LUKU 4 - KASVATUKSEN ONGELMIA

Tämä luku käsittelee siis lapsen kasvatukseen liittyviä ja siinä huomioi-

tavia asioita. Tässäkään en halua esittää ehdottomia totuuksia, vaan

tahtoisin herättää ajatuksia, joista olisi hyötyä meille ja meidän

lapsillemme. Ongelmat ja haasteet kuuluvat elämään - on vain löydet-

tävä oikeat työkalut, joita käyttäen voisimme luoda pohjaa ja hyvät

edellytykset kasvaville lapsille ja tuleville upeille nuorukaisille.

� Haasteellinen tehtävä

Lasten kasvattaminen - kohti nuoruutta ja siitä valmistautuminen aina aikuisuuden

haasteisiin - on osoittautunut vanhemmille haasteelliseksi tehtäväksi. Näemme

omien vanhempiemme tekemiä virheitä - meidän itsemme kasvattamisessa, mutta

kykenemmekö me itse näkemään omaa rajallisuuttamme ymmärryksemme ja omien

toimintatapojemme suhteen?

� Erilaisuus ei ole huonoutta

Vasta aikuisella iällä olen hahmottanut sitä erilaisuutta, mitä itsessäni olen

sisaruksiini verrattuna. Lapsia tulisi kohdella yhdenvertaisesti, mutta olen sitä

mieltä, että tietyt eroavaisuudet tulisi ottaa kasvatuksessa huomioon. Väitän, että

arka, hiljainen ja rauhallinen lapsi tarvitsee enemmän rohkaisua siinä, missä vilkas

rämäpäinen vilpertti tarvitsee kuritoimenpiteitä. Erilaisuuden huomioiminen saattaa

lopulta lapset tasavertaiseen asemaan ja heistä kasvaa tasapainoisia, itsetunnoltaan

terveitä ja rajansa tuntevia yksilöitä. Edelleen vanhempien tulisi nähdä lastensa

vahvuudet erilaisissa tekemisissä ja osaamisissa. Lapsen innostusta ja taipumuksia

tulisi määrätietoisesti ruokkia niillä alueilla, mistä hän on innostunut, kiinnostunut ja

mitä hän parhaiten itse osaa.


Sivu 26

� Aikuisen vastuu kodin ilmapiiristä

Aikuinen on myös vastuussa kodin yleisen ilmapiirin luomisesta. Kokematon ja

iältään nuori ihminen ei kykene siihen, vaan lapsi elää aidosti sen hetken tunnelmaa.

Juuri tämä tarkoittaa kasvualustaa, jossa pienen ihmisen elämä rakentuu ja kehittyy.

Liian ahtaissa olosuhteissa ja synkässä ilmapiirissä lapsesta tulee vääjäämättömästi

nurja ja masentunut. Vasta aikuisella iällä hän saattaa oppia hallitsemaan ja johdat-

telemaan tunteitaan - hänhän on kymmeniä vuosia elänyt tunnelukossa, kuin

betonibunkkerissa, jossa ei valon häivää tuskin ole näkynyt. Lapsi samaistuu hyvin

paljon vanhempiinsa. Siksi olisi viljeltävä valoisampaa ja elämänmyönteisempää

asennetta ja esimerkiksi auktoriteetin kunnioittamisen lapsi oppii osaksi

vanhemmiltaan. Isän ja äidin puhuessa kunnioittavasti opettajista, lääkäreistä,

virkavallanedustajista yms. lapselle syntyy luonnostaan kasvua samaan suuntaan.

Myös rehellisyys, sen näyttäminen ja oikeanlainen vaikeneminen - tulisi opettaa

lapselle vanhemman oman käytöksen kautta. Lapsi ymmärtää ja tajuaa yllättävän

paljon, kun asian eri ulottuvuudet selitetään hänelle. Aina auktoriteetin omaava ei

toimi täydellisen oikein, mutta siitä syntyneet tilanteet tulisi hoitaa asiallisen

kunnioittavaan sävyyn. Nuori ja lapsi ei välttämättä osaa ajatella, että hän saattaa

tarvita jo hyvinkin pian viranomaisen apua, ja asioiden selvittelyissä ei ollenkaan

auta rikosrekisterin merkinnät viranomaisen vastustamisista yms. – Vanhemman on

siis piirrettävä elämän karttaa lapselle, että hän oppisi kulkemaan turvattua ja hyvää

elämänmakuista tietään.

� Mielikuvitus – osaksi lapsen maailmaa

Vanhemman tehtävä on myös rohkaista lasta elämään mielikuvitusten luovassa

maailmassa. Sehän on juuri se alue, joka auttaa meitä kestämään totista, raakaa ja

kylmää elämää. Mielikuvitus on myös parasta unilääkettä. Siksihän luemme lapsille

iltaisin satuja ja kertomuksia, että hän sen siivittämänä vaipuu rauhallisesti ja

turvallisesti untenmaille. Lapsen voi opettaa myös jo hyvin nuorena ajattelemaan

positiivisesti – käyttäen sanoja, ”kyllä tästä hyvää tulee” ja esimerkiksi luomalla

uskoa sanoen ”sinustahan tulee iso mies, ja hyvinhän olet osannut tehdä tämänkin.”


Sivu 27

� Omien tunteiden ohittamista

Yksi suurimmista ongelmista vanhemmuutemme aikana on meidän omat tuntemuk-

semme - tämän kiihkeän ja hektisen maailman keskellä. Kun aikaa on vähän, kiire

painaa päälle, stressi töistä, lainojenlyhennyksistä, opinnoista yms. kuluttavat

vähäisetkin voimanrippeet ja silloin on hyvin herkässä niin sanottu ”kämähdys-

tilanne” päällä. Kukapa siinä ”käämien savuttaessa” osaisi hillitä sanojaan, ettei

alkaisi sitä iänikuista huutamista ja möykkäämistä?! – Kuitenkin aikuinen on vas-

tuussa myös tunteittensa hallinnasta. Se on myös esimerkki, jonka lapsi oppii hyvin

nopeasti. Parempi olisi nousta tunteittensa yläpuolelle ja kertoa avoimen rauhal-

lisesti lapselle, että ”minua suututtaa hirveästi tämä tilanne.” – Se, että annamme

lapselle työkaluja tuntemusten käsittelyyn, antaa lapselle myös oikeudet tuntea, niin

kiukut, kuin rasavillit energianpurkaukset – ilman, että kaikki tuntemukset opitaan

tukahduttamaan jo ennen kouluikää. Ehkäpä suurin ongelma suomalaisuudessa

onkin se, ettemme opi puhumaan tunteista ja tarpeistamme. Osoitamme vain mieltä

ja paiskomme tavaroita voimasanojen saattelemina. Tämä käytös periytyy suoraan

vanhemmilta lapsille ja sama kierre jatkuu sukupolvesta toiseen.

� Vaatimusten realisointia ja armollisuutta

Kasvatuksessa tulisi huomioida myös inhimilliset rajoitteet, luonteenpiirteet ja

taipumukset. Se tarkoittaa, ettemme vaadi itseltämmekään ehdotonta täydelli-

syyttä. Itsensä armahtaminen, anteeksipyytäminen ja avoimet keskustelut myös

vanhemman heikkouksista, eivät nakerra vanhemman auktoriteettia, vaan päinvas-

toin lisää luottamusta asioiden oikeanlaisen käsittelyn vuoksi. Lapsen oivaltaessa

eräänä päivänä, miten vajavaisia hänen vanhempansa ovat – silloin auktoriteetti

murtuu, ellei täydellisyyskuvaa ole ajoissa otettu pois seinältä. Nuori on ehdoton ja

haistaa hyvin herkästi pelaamiset ja vanhemman vähättelyt ja peittelyt omien

asioiden kohdalla. Avoin ja rehellinen elämänasenne opettaa myös lapsen kohtaa-

maan – niin hyvät, kuin ikävätkin asiat. Vanhempien panikoidessa lapsetkin oppivat

pelkäämään. Sen sijaan usko tulevaan ja onnistumiseen - vaikeuksista huolimatta –

rohkaisee lastakin asennoitumaan tulevaisuudessa myönteisen toiveikkaasti eri

tilanteisiin.


Sivu 28

� Huumorinkukka – lahja elämälle

Eräs suurista elämän voimavaroista ja keventäjistä on huumori. Lapsen voi opettaa

myös sen avulla selviytymään muuten niin raskaista tilanteista. Reagoidessa kuiten-

kin tunteillamme eri tilanteisiin, niin miksei tietyssä määrin olisi luvallista suhtautua

niihin huumorillakin? Itselleen nauraminen – sen oppiminen ja opettaminen –

auttaa kestämään myös tappion ja häviämisen tilanteet. Se on, kuin pelin hävittyä

kääntäisi tilanteen itselleen eduksi, kuin olisi nauttinut vain hyvästä pelistä ja toisten

seurasta. Huumori onkin yksi avaimista, joka päästää ihmisen avarampaan

ajattelutapaan. Usein saatamme pelätä, että tilanteen vakavuus häiriintyy huumo-

rista, mutta todennäköisesti käykin juuri päinvastoin. Minä haluan esimerkiksi, että

minun hautajaisissani kerrottaisiin niitä kommelluksia ja hauskojakin tapauksia, mitä

elämässäni on tapahtunut. Toivoisin, että siellä kerrottaisiin kaiken ohessa niitä

vitsejä ja sananparsia, mitä olen viljellyt. Sehän vain korostaisi viimeisessä

hetkessäni sitä, mitä todellisuudessa olen ollut. - Kokeilepa joskus kasvatus-

tilanteessa käyttää hieman huumoria. Saatat yllättyä oppimisen tehokkuudesta sen

saattelemana!

� Rohkaisu sosiaaliseen kanssakäymiseen

Kasvattamiseen tulisi osaltaan kuulua sosiaaliseen kanssakäymiseen oppiminen.

Lapsen rohkaisu ja oma esimerkki ovat tässäkin avainasemassa. Vanhempien tuki-

verkot, ystävät ja läheiset osaltaan kuuluvat lapsen kehityksen kuvioihin. Vaikeuk-

sien tullen, ja epäonnea kohdatessa, olisi tavattoman hyvä, että olisi edes muutama

ihminen, jonka kanssa voisi jakaa ja käsitellä luottamuksellisesti asioita.

Näyttäessämme lapsillemme, ettei kaikkea ja kaikessa tarvitse aina kestää omin

voimin - hänkin aikanaan oivaltaa ystävien ja sosiaalisen verkon merkityksen. Siitä

puhuminen ja sen vaaliminen tulisi olla yksi perheen elävöittävistä tekijöistä.


Sivu 29

� Tasapainoinen – avara ajattelutapa

Nämä eri osa-alueet tulisi siis huomioida kasvattaessamme uusia ihmisiä maailmaan.

Opettaessamme lapset yksipuoliseen ja vain muutaman asian painottamiseen,

seuraa siitä hyvin kieroon kasvaneita yksilöitä. Vanhempina voimme painottaa

ykskantaan esimerkiksi ainoastaan työntekoa, ammattia ja uraa – unohtaen siinä

ohessa kaiken, mikä vahvistaisi lasta kohtaamaan tulevaisuudessa mitä erilaisimpia

haasteita sosiaalisessa elämässä ja suhteessa lähimpiin, eli oman perheen jäseniin.

Samoin saatamme korostaa lapselle uskonnon merkitystä niin, että sen varjolla

häneltä jää elämättä kaikki muut osa-alueet. Näiden pohtimiseen kannattaa uhrata

tovin aikaa, mikäli yhtään arvostat lastasi ja mielit hänelle menestymistä ja

tasapainoista elämää.

� Lapsi elää vanhempiensa parisuhteesta

Oma parisuhde on myös alue, joka ei voi olla vaikuttamatta lapsen elämään.

Tarkoitan, että lapsi voi hyvin perheessä, jossa isä ja äiti rakastavat, huolehtivat

toisistaan ja pitävät erityistä huolta parisuhteestaan. Tämän näkemättömyys ja

huomiotta jättäminen haavoittaa lasta pitkällä aikavälillä, koska hänelle ei synny

turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta kodin ilmapiirissä. Luottamus siihen, että

perhe on vielä huomennakin onnellisesti yhdessä, luo lapseen mieltä, jossa hän

kasvaa nuoreksi ja on lopulta valmis kohtaamaan aikuisuuden haasteet ja tavoitteet.

� Rakentava rakkaus – lapsen elämäksi

On siis ymmärrettävä, että rakkaus rakentaa myös perheen sisällä. Välittämisen

näyttäminen, avoimen tunnustuksen antaminen näyttää lapselle, miten hän voisi

tulevissa suhteissaan toimia. Kovuus ja kylmyys saattavat olla lapsen ihanteiden

kohteena – juuri siksi, että hänen vanhempansa ovat julmia tai ainakin ihannoivat

väkivaltaisia ja raakoja asioita. On kuviteltu, että lasta tulisi karaista tätä maailmaa

varten, mutta nykyiset tutkimukset osoittavat, että siinäkin on oltu väärässä. Lapsi,

joka saa kovaa kuria, mutta ei aitoa hellyyttä ja rakkautta, kasvaa pahasti kieroon.


Sivu 30

Sen sijaan tulisi välittämisellä ja rakkaudella hoivata lasta niin, että se kasvaisi ja

kypsyisi kohtaamaan rajun ja kovan maailman. – Vai arveletko, että henkisesti

raiskattu, alistettu ja minältään suohon poljettu omaisi voimavarat, joilla porskuttaisi

läpi harmaan kiven? Niin ei todellakaan ole! On selvää, että sielultaan tasapainoinen

ei ajaudu herkästi itsemurhan partaalle, eikä toivottomiin rikoskierteisiin. Kasvatuk-

seen tulisi siis kuulua oleellisena osana myös lapsen tunnemaailman hoito siinä,

missä kaikki näkyvätkin osa-alueet.

� Auktoriteetin rakenteet

Vanhempien pitäisi oppia tunnistamaan myös auktoriteetin rakenteet. Sehän ei ole

huutamista ja käskyttämistä, vaan aidon kunnioituksen rakentamista molemmin

puolin. Tiedän, että edesmenneet vanhemmat ovat vaatineet lapsensa kunnioitusta

ruoskan avulla, mutta ei tarvitse omata paljoakaan järkeä - oivaltaakseen, ettei

sellainen ole aitoa ja spontaanista kunnioitusta! Lapsen kunnioittaminen vanhem-

piaan kohtaan kuuluu osaltaan myös vanhempien työksi ja tehtäväksi. Heidän olisi

luotava edellytykset vaatimuksilleen, jotta lapsi kykenisi ne täyttämään – eli toisin

sanoen, olemalla kunniallinen ja osoittaen myös itse kunnioitusta, lapsi kyllä

kunnioittaa takaisin – oppien jälleen näytetystä esimerkistä. Kaikki, miten vanhem-

mat suhtautuvat toisiin ihmisiin, toisiinsa ja jopa lapsiinsa, muokkaa suuresti sitä

maailmankuvaa, mikä lapsen pieneen sydämeen muodostuu.

� Kurittaminen – kirous vai siunaus?

Eräs vaikeimmista osa-alueista on kurinpito. Pidän erityisesti siitä, että laki vaatii

myös lapselle koskemattomuuden, eikä hyväksy niin sanottua ruumiillista kuritusta.

Uskon, että ”väkivalta synnyttää väkivaltaa,” juuri edelläkin mainitsemistani syistä -

eli esimerkin vaikutuksesta. Kuitenkin pidän paljon pahempana henkisen väkivallan

käyttöä, mikä on kovin yleistä lasten kasvatuksessa. Omasta lapsuudestani en muista

lainkaan pahana, jos sain tukkapöllyn oltuani pahanpäinen kolttosten tekijä.

Saatuani kurituksen, se ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan nöyryyttäminen saattoi

jatkua viikkotolkulla, jossa muistuteltiin ”mennen tullen ja palatessa” kyseisestä


Sivu 31

töppäyksestä ja siitä seuranneesta kurinpitotoimesta. Se opetti minut pitkä-

vihaiseksi, armahtamattomaksi ja osaamattomaksi käsitellä syyllisyyskysymyksiä.

Vasta kymmenien vuosien kuluttua olen saanut kasvaa monesta lapsuudenajan

ahdistuksista irti, ja ehkä en tätäkään kirjoittaisi ilman näitä kokemuksia, jotka ovat

jättäneet kipeät arvet sisimpääni. – Näen itseeni nähden siis hyväksi, että olen

oppinut kääntämään tappioita ja kärsimyksiäni lopulta voitoiksi, etsien lähinnä, mitä

niistä voisin oppia tämän päivän ja huomisen varalle. – Joka tapauksessa,

vanhempien tulisi omistaa näkökyky, miten paljon lasta tulisi kurittaa ja milloin lapsi

näyttää ymmärtäneen, mistä on kysymys. Uskoisin, ja toki oma kasvatuskoke-

muksenikin on osoittanut, että vastuun luominen olisi paljon tärkeämpää ja

parempaa, kuin lapsen hakkaaminen vihapäissään. Lapselle täytyy puhua, kertoa ja

selvittää, miksi toimitaan tietyllä tavalla - ja miksi

jostain asiasta seuraa esim. pelikieltoa, kaverit eivät

pääse kylään, tai itse ei pääse kavereiden luokse ym.

Tärkeintä on, että lapsi tajuaa, miksi häntä

rangaistaan, ja että ”sakkojen maksettua” asia on

pois päiväjärjestyksestä. Sen jälkeen tilanne on

”nollattu” ja lapsi on oikeutettu täysin isän ja äidin

rakkauteen - ilman ehtoja ja jossitteluja. Raamatun

eräs kasvatusneuvo – ”joka vitsaa säästää, vihaa

lastaan” – on ymmärretty aikojen kuluessa täysin väärin. Karrikoiden asian voisi

ilmaista siten, että lapsille on annettu kaiken varalta valmiiksi piiskaa, sillä on ne

ainakin ajatelleet pahantekoa! Vitsan säästäminen, eli toisinsanoin kurinpitome-

nettelyn laiminlyöminen osoittaa lapselle, ettei hänestä oikeasti välitetä. Jos

johonkin, niin tuohon Raamatun opetukseen lisäisin mielelläni sanan, joka liittäisi

kurintoimenpiteen tehdyn rikoksen yhteyteen ja siinäkin suhteutettuna asian

vakavuuteen. Jos vanhempi menettää itsehillintänsä kuritustilanteessa, mitä

ilmeisimmin hän siirtää tämän virheellisen toimintatavan perintönä lapsilleen. – Joka

lapsia saattaa maailmaan, hänen täytyy järjestää myös aikaa niiden kasvattamiseen

ja heidän oikeudenmukaiselle kohtelulle. Me vanhemmat olemme usein ja paljon

enemmän kurituksen ja nuhteen tarpeessa, kuin lapsemme, - ja väärin teemme, jos

vain syytämme lapsia heidän kurittomuudestaan. Syy siihen kaikkeen voi hyvinkin

piillä meidän omassa käytöksessämme, halventamisissa ja huonon esimerkin

näyttämisissä. Tärkeämpänä Raamatun ohjeena kurituksen osalta näen realisoivan

ajatuksen, joka johtaakin juuri vastuunkantamisen alueelle: ”Joka kuritta kasvaa, se

kunniatta kuolee.” – Kurittaminen tulee siis tähdätä johonkin reaaliseen

"Joka lapsia saattaa

maailmaan, hänen täytyy

järjestää myös aikaa niiden

kasvattamiseen ja heidän

oikeudenmukaiselle

kohtelulle." -PK


Sivu 32

päämäärään. Vanhemman tulee miettiä eri alueilla ja eri kanteilta, mitä ja miksi

välittää tiettyjä asioita lapsen kannettavaksi. Opettaessamme moraalia, etiikkaa ja

uskontojamme, meidän siis tulee katsastaa asioita ennen kaikkea lapsen tulevai-

suuden näkökulmasta. Siinä on hyvin tärkeää viedä itsensä paikalle, jossa uskaltaa

epäillä omaa ehdotonta oikeassa olemistaan, ja opettaa myös lapsen käsittämään

inhimillistä rajallisuutta ymmärryksessä, viisaudessa ja kaikessa muussakin sivisty-

neisyydessä. Varsinkin, Raamatun neuvoja käyttäessämme kasvatuksessa, meidän

on ymmärrettävä kokonaiskuva Raamatun ohjeista. Paljon enemmän Raamattu

opettaa rakkaudesta, armosta ja laupeudesta, kuin kuritustoimenpiteistä.

- ”Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan

kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan.” Ef.6:4

- ”Isät, älkää aina moittiko lapsianne, etteivät he masentuisi.” Kol.3:21


Sivu 33

LUKU 5 - ELÄMÄÄ ELÄMÄN KESKELLÄ

Tämä tekstini on ajatuksia ja pohdintaa elämästä, sen löytämisestä,

mutta myös sen ongelmien tarpeellisuudesta - jalostuessamme hyviksi

ihmisiksi elämämme aikana. Turhamaisuus ja päämäärätön elämä

tuottaa tarkoituksetonta ja toisiakin kohtaan välinpitämättömiä ihmisiä.

Siksi olisi syytä löytää elämän langat käsiin - seurata niitä tutkien, mihin

mikäkin asia lopulta johtaa. Juuri niitä päämääriä tutkivat ihmiset

löytävät usein elämälleen tarkoitusta ja sitä voimaa, millä nousta uuteen

aamuun tarttuen sen haasteisiin.

� Ongelmien puutostauti

Oikeiden ongelmien puute synnyttää ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia.

Toisin sanoen liiallinen hyvinvointi ja huolettomuus saavat ihmiset turhamaisiksi. He

taistelevat suurennellen olemattomia ja vähäisiä ongelmiaan tai ympärillään näke-

miään epäkohtia. Ihmiselle on siis yllättävän vaikeaa elää vaivatonta elämää

yltäkylläisyydessä. – Tavoitellessamme rikkauksia ja huoletonta elämää, saatamme

tehdä itsellemme "karhun palveluksen." Hyvinvointi on sinänsä hyvä asia, mutta sen

keskellä harva säästyy itsekeskeisyydeltä ja omahyväisyydeltä. Vasta ongelmia

kohdattaessa usean silmät ovat avautuneet myös toisten ongelmille ja heidän

auttamiselle. Hyvää elämää elävän olisi hyvä ajatella myös niiden osaa, joilla ei ole

asiat yhtä hyvin. Jostain kumman syystä saatamme löytää iloisia ja toiveikkaita

ihmisiä enemmän juuri köyhien keskeltä. Rikkaat ja hyväosaiset kun pelkäävät

menettävänsä asemansa, maineensa, kunniansa, rikkautensa ja tavaransa. Köyhä

taasen samanaikaisesti saattaa huolehtia yhteisön ja läheistensä perustarpeiden tyy-

dyttämisestä. Siinä onnistuessaan köyhä iloitsee ja saattaa olla hyvinkin tyytyväinen,

mutta rikas samaisessa tilanteessa saattaisi vain masentua ja voivotella osakkeitten-

sa huonoa tuottoa.


Sivu 34

� Elä nyt, älä vasta huomenna

Jostain syystä ajaudumme aina odottamaan jotain ”tulevassa olevaa” parempaa.

Saatamme kuulla, kuinka jonkun suunnittelevan eläkepäivillensä toteutuvia haavei-

ta, toiset saattavat odottaa lainojen maksujen loppua, koulun päätöstä, aikuiseksi

tulemista, aseman tai paikkansa saavuttamista, että sen jälkeen olisi onnellinen ja

tyytyväinen. Valitettavasti hyvin useat sairastuvat vakavasti ennen eläkkeelle pää-

syä, ja kuinka turhaa onkaan elämä ollut silloin! – Koko elämän työ ja raataminen

valuu muutamassa hetkessä hukkaan - lääkärin antaessa diagnoosia syövästä tai

muusta vakavasta sairaudesta. – Miten oppisimme nauttimaan tämän päivän elä-

mästä? Miten voisimme hyväksyä elämää ottaen vastaan sitä iloineen ja suruineen?

� Nykyisyyden haasteet

Jokaisessa ajanjaksossa on myös hyvät puolensa. Toisinaan saatan muistella lapsuu-

teni huoletonta ja vastuutonta aikaa. Vanhemmat huolehtivat syömisistä, pukeu-

tumisista, laskujen ja velkojen maksuista, ja minä sain leikkiä ja kritisoida ympäröi-

vää maailmaa. Aikuiseksi tultuani vastuut ovat kasvaneet, mutta pääsen myös

vaikuttamaan hyvin paljon epäkohtiin ja tahtomiini asioihin. Tulee aika, jolloin

minun on annettava "miekka" seuraavalle sukupolvelle, ja silloin elämäni taasen

muuttuu. Jospa vain osaisin suhtautua elämääni ja sen aikakausiin positiivisesti ja

arvostaen sen hetken hyviä asioita.

� Ammattivalittaja vai olkapäänkohottelija

On siis niitä ihmisiä, jotka osaavat kaivaa kaikesta aina huonot puolet esiin. Juuri

sellainen on hyvin ärsyttävä ja voimavaroja syövä piirre. Elämän aines, mistä

henkinen minämme muodostuu, rakentuu hyvin pitkälti juuri ajattelutavoistamme ja

asenteistamme. Nurjuudella ja pahanpuhumisellamme myrkytämme ennen kaikkea

omaa elämäämme, ja siinä ohessa saavat myös läheisemmekin osansa. Oleellista ja

tärkeää olisi pysähtyä miettimään, olenko ammattivalittaja tai pahanpuhuja? – Vai

voisinko ohittaa pahuutta, huonoutta ja heikkoutta olankohautuksella, kiinnittäen


Sivu 35

huomiota elämän parempiin seikkoihin? Ennen kaikkea olisi tervettä ajatella, että

mihin asenteeni tai tapani käsitellä asioita lopulta johtavat. ”Mitä, ja kuka hyötyy

nurjuudestani ja ikuisista valitusvirsistäni”? Ongelmiahan on maailma täynnä - niin

eikö olisi jo aika etsiä parempaa elämän ainesta - kylväen ja niittäen myös sen satoa.

� Suurin ongelma

Yleensä suurin ongelma löytyy ihmisen omasta päästä. Vaikeuksia ja koettele-

muksiakin kestää ja jaksaa, kunhan vain oman päänsä sisällä löytää rauhaa ja

levollisuutta. Ajatellessani nyt jäljestäpäin kohtaamiani elämän "suuria" ongelmia,

ymmärrän jo, ettei ne nyt niin suuria ja ylitsepääsemättömiä ongelmia olleetkaan.

Mutta mistä silloin syntyi niin suuri ahdistus ja

epätoivo? Mikä sai oloni niin tuskaiseksi ja

voimattomaksi asioiden edessä, joista lopulta ei ollut

edes suupalaksi minulle? Ymmärrän, että olin tilan-

teissa liian lähellä kohdetta. En nähnyt, eikä minulla

ollut tilaa hengittää ja pysähtyä miettimään asioiden

todellisia laitoja. Lisäksi reagoin tunteella, en ajatellen

järkevästi. Pieni analysointi ja tarkastelu eri puolilta ja

hieman etäämmältä olisi saattanut rauhoittaa tunte-

muksiani ja rakentaa myös luottamusta siihen, että lopulta asiat kuitenkin menevät

hyvin. Samaisen tilanteen voi siis kohdata täynnä epätoivoista tuskaa, tai reaali-

arvoista toivoa ja hyvää mieltä. Yllättävää on myös se, miten paljon ihminen pystyy

vaikuttamaan päätöksillään ja valinnoillaan tilanteita seuraaviin tuntemuksiin. Se on

haastavaa, mutta palkitsevaa, kun oppii hallitsemaan tunne-elämäänsä. Älä siis anna

tunteiden johtaa sinua, vaan johda sinä tunteitasi!

� Tuhlaava haaskaaja

Elämä on hyvin monimuotoista ja vaikeaakin, varsinkin silloin, jos ei ymmärrä ottaa

hallintaan niitä asioita, joita on ylipäätään mahdollista hallita. Kaikkea emme kykene

hallitsemaan, eikä varmasti tarvitsekaan, mutta joillekin asioille voi tehdä yllättävän-

"Yllättävää, miten paljon

ihminen pystyy vaikuttamaan

päätöksillään ja valinnoillaan

tilanteita seuraaviin

tuntemuksiin." -PK


Sivu 36

kin paljon. Yksi tällaisista asioista on elämän haaskaaminen ja tuhlaaminen ihmisiin,

jotka ovat läpeensä mätiä sielultansa kokoon surkastuneita. Heidän kanssaan sa-

maistuu heidän ajattelutapoihinsa ja lopulta itsekin on syvällä samassa suossa.

Toisinaan erehdyn viettämään aikaani pyöritellen ajatuksissani nurjien ja surkeiden

ihmisten sanomisia ja tekosia. – Se, jos mikä, on täysin hyödytöntä ja voimavaroja

haaskaavaa puuhaa. Kaiken lisäksi se provosoi itseäni-

kin kiukkuun ja viha-mielisyyteen, ja lopulta olisin

synkkä valittava surkimus – juuri sellainen, joita olin

mielessäni paheksuen pyöritellyt. Toisinaan pakottau-

dun ajattelemaan niitä mukavia ja elämänmyönteisiä

ihmisiä - väistääkseni synkkyyden ja sen, mitä nurjat

ihmiset vaikuttaisivat elämääni. Siis tarkoituksellisesti

pyrin muuttamaan elämäni ainesta myönteisemmäksi

ja valoisammaksi - tietäen, että se tuottaa helpompaa ja miellyttävämpää elämää -

ennen kaikkea itselleni, mutta myös ympärilläni oleville ihmisille.

� Realiteettien hyväksyminen

Yksi, hyvin paljon elämää helpottavista tekijöistä on realiteettien hyväksyminen. Se

tarkoittaa, että käsitän tosiasian siitä, että minusta ei ole kaikkeen - eikä tarvitse-

kaan olla. Toisin sanoen, se on rajallisuutemme käsittämistä ja hyväksymistä inhimil-

lisen elämämme reunaehdoiksi - niin, että käytän tilanteet ja mahdollisuudet uskoen

aina hieman parempaan, kuin miltä hetkellisesti tilanteet näyttävät. Usko ja toivo

kantaa, mutta hyväksyntä antaa levon. Nämä yhdessä tuottavat sisimmän rauhaa,

joka taasen osaltaan auttaa keräämään voimavaroja

kohtaamisiin ja tilanteisiin. Luopumisen tuska on ehkä

yksi vaikeimmista käsiteltävistä asioista. Miten selviy-

tyä katkeroitumatta, kun tulee aika luovuttaa lapsi

maailmalle, kohtaa puolison kuoleman tai menettä-

misen, menettää työpaikkansa tai terveytensä niin,

ettei enää selviydy jokapäiväisistä haasteista? – Usein löydän itseni harmittelemasta

kuntoani, joka ei ole enää 16-vuotiaan terhakkaa ja verevää kuntoa. Se on täysin

turhaa, sillä olen menettänyt nuoruuteni - ikuisiksi ajoiksi, ja minun on vain

hyväksyttävä se - eläen enemmän tämän päivän mahdollisuuksissa.

"Usko ja toivo kantaa, mutta

hyväksyntä antaa levon." -PK

"Nurja sydän väistyköön

minusta. Pahasta en tahdo

tietää." – Ps.101:4[JKR]


Sivu 37

� Voimavarojen ammentamista

Varmasti meistä jokainen käsittää sen, että monenlaista harrastava ihminen on

elävä ja pirteä - usein niin sielultaan, kuin fyysisestikin. Siksi urheiluun, kuntoiluun ja

erilaisiin harrasteisiin on tavattoman hyvä ottaa osaa. Monelle myös seurakunta-

yhteisöt ja usko Jumalaan saattavat olla elämää voimaannuttavia tekijöitä. Onhan

totta, että syvimmiltään Raamatun opetukset tarkoittavat ja johtavat hyvään ja

tasapainoiseen elämään. Tyytyväisyys, yhdessä jumalisuuden kanssa onkin suuri

voitto ja tavoittelemisen arvoinen asia. En tarkoita lahkolaisuutta tai kireäpipoisten

ryhmien sekoiluja, vaan aitoa ja oikeaa Jumalan tuntemusta elämän keskellä. Oma-

kohtainen kokemukseni on, ettei jumalisuus rajaa ihmistä elämän ulkopuolelle, vaan

päinvastoin auttaa elämään kaikkia osa-alueita tasapainossa ja hyvässä harmoniassa

kaiken muun kanssa. Yksi harhakäsite jumalisuudesta on myös, ettei ihminen voisi

olla järkevä ja sivistynyt uskoessaan Jumalaan. Aidoimmillaan kristinusko ja Jumalan

läheisyys johtaa viisauden äärelle motivoiden ja tarttuen sen kaiken keskellä

oikeisiin ja hyveellisiin asioihin. Rahan ahnehtimiset ja epäkunnioittamisethan ovat

esimerkiksi hyvin epäkristillistä käytöstä.

� Pienet ilot, vai suuret surut

Sanonta - "Ei ne suuret surut, vaan ne pienet ilot" - kätkee sisäänsä myös aika

moisen salaisuuden. Kaikki kohtaamani iloiset ja hyväntuuliset ihmiset näyttävät

ymmärtäneen juuri tämän asenteen. He ovat vain oppineet nauttimaan ja

iloitsemaan pienistä elämän asioista, joista sitten koostuu heidän "suuri" elämänsä.

Toisaalta voimme hairahtua ajattelemaan, että "elämän tarkoitus on ikävän

karkotus." Se ei pidä paikkaansa, sillä elämään kuuluvat myös ikävät ja surullisetkin

asiat. Ne on käytävä läpi, kohdattava ja käsiteltävä terveellä tavalla, että niistäkin

voisi lopulta ammentaa elämän voimaa. – Erään kerran lohdutin surevaa ihmistä

sillä, ettei hän tuntisi juuri läpi käymiään tuntemuksia, ellei hän olisi ihminen. Häntä

lohdutti hieman se, että hänellä on oikeus tuntea ihmisenä inhimillisiä tuntemuksia,

kuten ikävä, kaipaus, pettymys jne. – Nyt, kun hänen suruaikansa on ohi, näen hänet

usein iloisena, mutta näen myös erityispiirteenänsä sen, kuinka hän osaa ymmärtää


Sivu 38

niitä, jotka käyvät samanlaisia suruja läpi. Ihailen sitä sanatonta kieltä, millä hän

kykenee osoittamaan myötätuntoa tarvitsevalle. Hän on osannut kääntää lopulta

voitoksi kokemansa surun auttaessaan lähimmäisiään vastaavanlaisissa tilanteissa. –

Elämän iloa ja mielekkyyttä voi siis löytää hyvin monenlaisten tilanteiden keskeltä.

Uskonkin siihen, että juuri siksi ihmistä kuljetetaan monenlaisten koettelemusten ja

ahdistusten läpi, että me niissä kasvaisimme ja oppisimme ymmärtämään myös

osaveljiämme.


Sivu 39

Luku 6 - Kiusaamisen monimuotoisuus

"Kiusaaminen on verbaalista, eleellistä tai fyysistä aggressiivista käyttäy-

tymistä, jota esiintyy kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Kiusaaminen on

toisen suunnitelmallista alistamista onnettomaan ja voimattomaan

mielentilaan.”

”Verbaalinen kiusaaminen on sarkastinen huomautus, haaste tai louk-

kaus, joka on tarkoitettu ihmisen saattamiseksi onnettomaan ja

voimattomaan mielentilaan.

Eleellistä kiusaamista ovat esimerkiksi syrjintä, keskisormen näyttä-

minen, oven paiskaaminen kiinni, sylkeminen huomion herättämiseksi ja

tahallinen tuijotus.

Fyysinen kiusaaminen on fyysistä pahoinpitelyä kuten lyömistä, potki-

mista, tönimistä, tukistamista, tavaroiden heittelyä tai sylkemistä kohti."

(Wikipedia 11.10.2009)

� Kiusaamisen tarve

Toisinaan ihmettelen, miksi ihmisillä on suunnaton tarve kiusata toistansa? Vähän

väliä saa kuulla kertomuksia, kuinka joku on toisen hampaissa kiusanteon uhrina.

Miksi käyttäydymme niin sivistymättömästi, emmekä osaa kunnioittaa toinen tois-

tamme? Onko se vain omaa huonommuuden tunnetta, jota täytyy sitten paikata

moukkamaisella käytöksellä? Toisaalta ei voi olla ajattelematta sitäkään, että toiset

ihmiset ovat vain perusolemukseltaan ilkeitä, eivätkä he edes ymmärrä tekevänsä

mitään väärää kiusatessaan toista, tai käyttäytyessään ilkeästi jotakuta kohtaan.


Sivu 40

� Valtataistelua ja sotia

Läpi historian, ja yli valtakuntarajojen voimme nähdä typeriä valtataisteluja ja

toistensa alistamisia. Mikään olento maanpäällä ei ole ollun niin sadistinen omaa

rotuaan kohtaan kuin ihminen. On suorastaan käsittämätöntä, miten paljon olemme

tappaneet toisiamme, milloin sodan tai jonkin muun verukkeen turvin. Kyseessä on

ollut aina ihmisen oma elämä - niin kuin sinun, tai minun elämä. Heille olisi ollut tilaa

ja mahdollisuuksia aivan samalla tavalla toteuttaa itseään kuin meilläkin, mutta joku

on tullut ja surmannut heidät kylmäverisesti. On käsittämätöntä, millaisiin julmuuk-

siin ihminen pystyy vihansa vimmassa.

� Vihakulttuurin istuttaminen

Olen miettinyt, missä vaiheessa istutamme lapsiimme vihakulttuurimme erilaisuutta

ja erirotuisuutta kohtaan. Onko se omahyväisyyttä, vai ylpeyttä, kun olemme

valmiita varjelemaan reviirejämme niin, ettei muualta tulleilla ole tilaa elää

keskellämme? On hyvin luonnollista, että lapsemme kasvavat juuri sellaisiksi, kuin

heitä ”aivopesemme.” – Saatamme puhua kyllä halveksuen muslimien aivopesuista

lapsiaan kohtaan, mutta olemmeko me sokeita sille, miten itse aivopesemme

lapsiamme eriarvoisuuteen ja vihapuheisiin?

� Henkistä väkivaltaa

Kiusaaminen voi ilmetä myös henkisenä väkivaltana, joka on kauheaa sellaisen

uhriksi joutuvalle. Seuraavassa virallista määritettä henkisestä väkivallasta:

Henkinen väkivalta:

Henkinen väkivalta voi ilmetä hyvin monin tavoin, kuten:

* sanaton viestintä: kielteiset eleet, ilmeet, äänensävyt, katseet, olankohautukset

* sosiaalinen eristäminen: ei puhuta, ei kuunnella, kohdellaan kuin ilmaa, kielle-

tään muita puhumasta, tervehdyksiin ei vastata, siirretään työskentelemään muista

erillään, ei anneta ilmaista mielipiteitä, keskeytetään jatkuvasti


Sivu 41

* maineen tai aseman loukkaaminen: levitetään vääriä tietoja, puhutaan pahaa

selän takana, juorutaan, mustamaalataan, kritisoidaan, haukutaan, nöyryytetään,

pilkataan, kiusatun uskonnollinen tai poliittinen vakaumus tehdään naurunalaiseksi,

mitätöidään

* työnteon vaikeuttaminen tai loukkaaminen: jätetään tiedonvälityksen ulko-

puolelle, annetaan tarkoituksettomia tehtäviä, annetaan vähän tai ei lainkaan

työtehtäviä, annetaan osaamiseen nähden ala-arvoisia tehtäviä

* suulliset tai kirjalliset uhkaukset

* sukupuolinen häirintä ja ahdistelu

Henkinen väkivalta voidaan jakaa karkeasti kahteen niiden taustan perusteella:

* ristiriitaan tai kiistaan pohjautuva kiusaaminen tai

* tilanteet, joissa henkisen väkivallan kohteeksi joutunut ei ole itse tehnyt mitään

provosoidakseen tilannetta. Uhri joutuu kiusatuksi esim. siksi, että on ensimmäinen

nainen työpaikalla tai kiusaaja on hakenut samaa työpaikkaa.

Henkinen väkivalta työssä on ajan myötä syvenevä prosessi, jossa kiusatun mahdolli-

suudet asteittain heikkenevät. Kielteisen käyttäytymisen kohteena uhrin on vaikea

käsitellä tilannetta. Useimmiten hän yrittää puolustautua ja voi alkaa toimia itselleen

epätyypillisellä tavalla. Uhrin reaktio puolestaan aiheuttaa sen, että yhteisön

jäsenten asenteet häntä kohtaan alkavat muuttua yleisesti kielteisiksi. Hänet aletaan

nähdä eri tavalla ja ajatella, että hän on "vaikea persoona".

Yhteisön jäsenten mielikuvissa uhrin reaktiot oikeuttavat muiden käyttäytymisen.

Prosessin tässä vaiheessa uhrista on siis tullut vaikea ja hankala. Enää ei ole kyse siitä,

että häntä kohtaan olisi käyttäydytty kielteisesti, vaan että hän on vaikea ja aiheuttaa

omalla käyttäytymisellään saamansa kohtelun. Uhri alkaa syrjäytyä yhteisöstä. –

Tällaisen prosessin etenemisen estäminen edellyttää siihen puuttumista mahdol-

lisemman varhaisessa vaiheessa.

� Mielettömyyden ristiriita

Toisinaan tiettyjen rajojen veto on hankalaa, sillä ajatellessamme esimerkiksi

isiemme ja isoisemme tekemää työtä ja ponnistelua itsenäisyytemme puolesta,

saatamme tulla moralliseen ristiriitaan itsemme kanssa. He tappoivat, minkä ehtivät

vihollisiaan - molemmin puolin - ja se kallis hinta on maksettu tämän päivän

hyvinvoinnistamme ja itsenäisyydestämme. Kuinka väärin onkaan, että muutama


Sivu 42

hallitsija saa satojatuhansia miehiä liikkeelle sotimaan toistansa vastaan. Veri lentää

ja miehiä kaatuu solkenaan, eikä mielettömyydelle näytä olevan loppua. On

käsittämätöntä, ettemme keksi muuta keinoa sovitella asioita, kuin tappaminen ja

toistemme tuhoaminen.

� Ahneus tuottaa kärsimystä

Jotain outoa on siis ihmisissä. Hillitön vallanhimo ja rikkauksien kerääminen saa

meidät niin pauloihinsa, että olemme valmiita maksamaan siitä, miten suuren

hinnan tahansa. Mistä nämä mielettömyydet ja tyhmyydet johtuvat? Miksi emme

näe arvokkaina asioina veljeyttä, sopua, rauhaa, kunnioitusta ja rakkautta? Onko

tosiaan niin, ettei tämä maailma pyöri ilman riistokapitalismia ja mielettömiä

johtohenkilöiden palkitsemisia? On niin pöyristyttävää ajatellakin köyhyysrajan ala-

puolella elävien kohtaloa verrattuna rikkaisiin, jotka saavat kylpeä rahakasoissaan,

joita he eivät milloinkaan tule tarvitsemaan. On laskettu, että viisi maailman

rikkainta ihmistä pystyisi poistamaan koko maailmasta nälänhädän! – Jospa heidän,

tai edes kymmenen maailman rikkaimman omatunto heräisi tekemää tositoimia

niiden hyväksi, jotka todellisuudessa tarvitsevat heidän apuaan! Silti heille itselleen

jäisi vielä yllin kyllin, mutta mahtaisiko ahneus sen verran irrottaa otettaan noista

itseään täynnä olevista rikkaista?!

� Turhasta kiusaantumista

Toisaalta saatamme nähdä myös aivan turhasta kiusaantumista. Se on, että omalta

minältään vaurioitunut käyttäytyy esimerkiksi narsistisesti tai mustasukkaisesti - ja

loukkaantuu yliherkästi - vain jo omien luulojensa perusteella. Tosin narsistisen

luonnehäiriön omaava ei kykene empatiaan, eli samaistumiseen toisen asemaan tai

tunteisiin. Lisäksi narsistinen ihminen pitää itseään jotenkin erityisen oikeutettuna

tietynlaiseen omahyväiseen käytökseensä. Hän tulkitsee ja reagoi omalla luvalla

kaikkeen, päämääränään, miten vain kaikki olisi hänelle itselleen eduksi.


Sivu 43

LUKU 7 – Burnout - loppuunpalaminen

Tässä tekstissä tuon esille ajatuksia niin sanotusta Burnoutista, eli loppuun-

palamisesta. Tekstini ei kata koko aihealuetta, mutta voit löytää jotain, joka auttaisi

sinuakin varjeltumaan ikävältä loppuunpalamiselta.

”Työuupumus (engl. Burnout) eli loppuunpalaminen on työhön liittyvä stressi-oireyhtymä, joka häiritsee

täysipainoista työstä suoriutumista. Työuupumuksen oireita ovat voimakas yleistynyt väsymys (ekshaustio),

kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja alentunut aikaansaamisen tunne. Työuupumus syntyy työn ja ihmisen

vuorovaikutuksessa. Sen kehittymiseen vaikuttavat työntekijän tavoitteet, työpaikan työolosuhteet sekä

molempien stressinhallintakeinot. Työssä erityisesti työn vaatimusten ja resurssitekijöiden epäsuhta altistaa

uupumiselle.” (http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Loppuunpalaminen)

� Palautumisen puutetta

Loppuunpalaminen on enimmäkseen ihmisen omaa syytä. On tapahtunut sokeu-

tuminen omille tarpeilleen, ja ahneus, valta ja yhteisön paineet ovat ajautuneet

esimerkiksi lepäämisen tarpeen edelle. Toisinaan käy niinkin, että levon hetkiä ei

osata hyödyntää oikein. Ihminen tarvitsee tietyt palautumisjaksot niin fyysisesti,

kuin henkisestikin. Fyysisen palautumistarpeen on helpompi tunnistaa, koska silloin

tulosta ei vain synny - kaikki urheilija tietävät tämän. Mutta paljon hankalampaa on

huomata ja tunnustaa henkistä uupumustaan. Vaikka siihen auttaisi sama lääke, eli

riittävä lepo, emme usko, ennen kuin tilanne eskaloituu liian pahaksi.


Sivu 44

� Mielenvirkeyttä tekemisestä

"Ennen vanhaan masennusta kutsuttiin laiskuudeksi" - sanonnassa piilee pieni totuu-

den siemen. Useinhan alakuloisuus ja masentunut mieli unohtuu taka-alalle ryhtyes-

sä harrastamaan ja tekemään jotain mielekästä. Usein esimerkiksi alkava työpäivä

saattaa masentaa, mutta ryhtyessä tarmokkaasti työhön, ennen pitkää huomaa,

ettei se niin surkeaa ollutkaan. Samoin tyytyminen osaansa - eli tyytyväisyys ja sen

kaveriksi kiitollisuus - saattavat poistaa tehokkaasti masentavia ajatuksia ja ahdis-

tavaa olotilaa. On yllättävää, miten paljon voimme vaikuttaa olotilaamme ja

tuntemuksiimme vain päätösten ja asennoitumisten avulla. Raamattua tutkineena

tiedän, että tuo kirja sisältää paljon juuri tämänsuuntaista uskonhenkeä ja

vaikutusta ihmisen elämään.

� Tunnista ajoissa

Loppuunpalamisen oireet tulisi tunnistaa riittävän ajoissa. Tiedän, että minulla

itselläni on suurin vastuu elämästäni ja jaksamisestani ja siksi koen esimerkiksi

velvollisuudekseni "ajaa pois" ympäriltäni ihmisiä, joiden vaatimuksille ei näy

loppua. Tarvitsen aikaa itselleni ja tarvitsen aina silloin tällöin lepopäivän. Samoin

stressi ja yletön huolehtiminen kuluttavat turhaan voimavaroja aiheuttaen osaltaan

loppuunpalamista. Ihminen on rakennettua siten, että terveys kyllä antaa signaaleja,

mikäli unohdamme nämä.

� Stressin laukeaminen ja äkillinen vapauden tunne

Luovuuden puuskan jälkeinen olotila tai paineen alta vapautuminen voivat myös

laukaista masennus / loppuunpalamisoireet. Tunsin itseni yllättävän tyhjäksi,

päästyäni vapauteen vuosien piinasta erään ihmisen taholta. Vaikka olin onnellinen

ja tyytyväinen, silti huomasin, ettei psyykeeni pysynyt muutoksessa mukana. Oli

pysähdyttävä ja käsiteltävä rauhassa asiaa, ettei olotila olisi äitynyt esimerkiksi

masennukseksi.


Sivu 45

� Pohjakosketuksien mahdollisuudet

Pelkään usein myös "pohjakosketuksen ottamista." Tarkoitan sillä hetkeä, jolloin

myöntää ja hyväksyy pahan olon tai tyhjyyden tunteen. Vaikka kokemuksesta

tiedän, että se on ainut ponnistuslauta ylöspäin ja että juuri siinä olotilassa on hyvä

viettää lepohetki, silti se tuntuu oudon pelottavalta. Päästäessä kaikesta hetkellisesti

irti, mikään ei katoa mihinkään. Päinvastoin, hetki sen jälkeen - jolloin uudelleen

tarttuu toimeen saattaa olla yllättävänkin mieluisa! Aivan kuin olisi saanut uutta

voimaa ja kykyä nähdä asioita syvemmin ja tarkemmin. Itse asiassa pieni matalavire

tai jopa tylsyyden tunne voi toimia luovuuden ponnahduslautana, ikään kuin

enteillen jotain suureellista. Tällainen tunne saattaa pakottaa luomaan uutta ja

saamaan aikaiseksi mielihyvää synnyttäviä asioita.

� Hyvinvoinnin ylläpito

Henkisen hyvinvoinnin ylläpitoon kuluu asioiden hyväksyntä sellaisena kuin ne ovat.

Yritän opetella virheiden ja epäonnistumisien käsittelyjä siten, että myönnän itsel-

leni tekemäni virheet, mutta siirrän jo siinä vaiheessa katsettani tulevaan. Olen kyllä,

mitä olen, mutta miten voisin vastaisuudessa toimia paremmin ja miten voisin

kehittää sisintäni paremmaksi. Enhän voi mitään menneelle, mutta tälle hetkelle ja

huomiselle voin.

� Fyysistä uupumusta

Toisaalta loppuunpalaminen voi olla myös fyysistä uupumista. Liiallinen kuormitta-

minen ja lepoaikojen laiminlyömiset saattavat aiheuttaa fyysisiä oireita, jotka äityvät

moniksi sairauksiksi. Tuntiessani kipuja ruumiissani, esitän itselleni yksinkertaisia

kysymyksiä, kuten: "onko jotain unohtunut, olenko levännyt riittävästi, annanko

toisten ihmisten kuormittaa liikaa itseäni, jne." Usein löydän syyn jostain tällaisesta

ja hyvin pian, korjatessani asiaa, näen tuloksia ja vaiva saattaa parantua. Kaikki

sairaudet eivät toki parane näin, mutta stressistä ja levonpuutteesta johtuvat kyllä.


Sivu 46

� Liiallinen innostus

Uskon loppuunpalamisen johtuvan myös siitä, että ihminen on tehnyt jotain hyvin

mielenkiintoista ja innostavaa lian suurella tarmolla, jolloin hän on unohtanut omat

tärkeät ja inhimilliset tarpeensa. Toisaalta hyvinvointi synnyttää osaltaan odotuksia

ja paineita, jotka saavat ihmisen väsymään. Saatamme kuvitella, että esimerkiksi

elokuvien katseleminen olisi lepäämistä ja rentouttavaa, mutta samaistuminen

toisen mielikuvamaailmaan ei ole lainkaan oman sielunpeilin tutkimista ja kehittä-

mistä. Se on vain pako todellisuudesta tilaan, jossa voi siirtää omaa henkistä

krapulaansa hieman eteenpäin. – Toisaalta aina ja joka hetki ei tarvitse hysteerisesti

ajatella sielunsa rakenteita, ja siksi elokuviakin voi välillä katsella. On vain

tunnistettava sielunsa hyvinvoinnin tarpeita, koska siellä syntyy elämä, jota sitten

elämme.

� Ei aina huono kokemus

Loppuunpalaminen ei välttämättä ole niin huono kokemus, miltä se kuulostaa. Se

voikin olla luonnon mekanismi, joka säätelee elämämme tasapainoa, että löytäi-

simme jälleen terveelliselle pohjalle elää elämää. Tuskin kukaan Loppuunpalamisen

täydellisesti läpikäynyt enää uudelleen antaa itseään samanlaiseen pyöritykseen.

Aivan varmasti takaraivossa tykyttää jatkuvasti kysymys, ettei vain rasittaisi itseään

liikaa ja joutuisi kokemaan samaa uudelleen.

Loppuunpalamisesta ja työuupumisesta voit lukea ja tutkia:

http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Loppuunpalaminen ja

http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Boreout


Sivu 47


Sivu 48


Sivu 49

Kiitos mielenkiinnostasi kirjaani kohtaan. Halutessasi keskustella tai lähettää

kommentteja/palautetta, Voit tehdä sen netin osoitteessa www.pasikallio.fi.

Tässä kirjassa:

– Ajatuksia elämästä, sen havainnoista ja erilaisista ulottuvuuksista.

– Käsittelen myös aiheita, jotka ovat vaatineet itselleni selvittelyä ja tarkentamisia.

Toivon tämän kirjan olevan myös sinulle hyödyksi matkasi varrella.

”Turhamaisuus ja päämäärätön elämä tuottaa tarkoituksetonta ja

toisiakin kohtaan välinpitämättömiä ihmisiä.”

Voit lukea lisää palstakirjoituksiani: http://www.pasikallio.fi/Palstakirjoituksia/

Documents

VIISAUTTA ELÄMÄN KESKELLÄ