Aloitimme reissumme koulun jälkeen, joskus puoli kahden aikaan 26.4. Päämääränä oli suorittaa kuvaamataidon kurssin korvaava tehtävä, toki jokainen omalla tavallaan ja erikseen. Kohteemme oli Kiasma, johon päädyimme ratikalla. Matka sujui mukavasti, katselimme vaihtuvaa säätä sekä maisemaa ratikan ikkunasta. Ulkona keväinen auringonpaiste oli muuttumassa sateeksi, mutta päivää piristi iloinen Kiasma -reissu, joka oli täynnä ihmetystä ja hämmentynyttä keskustelua nykytaiteen ihmeellisistä muodoista ja teoksista.

Kiasmassa on menossa ARS17 -näyttely, jota kuvaillaan lyhyesti näin;

”ARS17 on kansainvälinen nykytaiteen suurnäyttely, jonka teemana on digitaalinen murros. ARS17 esittelee uuden vuosituhannen taiteilijat ja laajentaa näyttelykokemuksen verkkoon. ”

Kun mietin nykytaidetta ja vanhan ajan Mona Liisoja, mielestäni ne eroavat toisistaan hurjasti. Nykytaide on villimpää, vapaampaa ja hämmästyttää outoudellaan.

Kiasma -reissu Sagan ja Marthan kanssa

Nelli Pyykkö 10C

Kun otin kuvia tätä tehtävää varten, huomasin että taideteoksista oli yllättävän helppo ja hauska ottaa kuvia. Ne olivat erillään toisistaan, ja siististi aseteltu, joten riitti, kun seisoi hyvän matkan päässä ja varmisti ettei ihmisiä kulkisi edestä. En usein käy näyttelyissä, mutta homma vaikutti selkeältä ja teoksia katsellessani mietin, että mitähän ihmettä näillä taiteilijoilla kulkee päässä, kun he tekevät tällaisia ihmeellisiä asetelmia ja teoksia. Osa oli todella upeita, ja osa oli enemmänkin tavallaan hämmentäviä ja häiritseviä, joita ei viitsinyt katsoa pidempään. Jotkut työt vaikuttivat ensin kivoilta, mutta kun katsoi tarkempaa tai vaikka kuunteli siitä tulevaa ääntä tai musiikkia, se alkoi vaikuttaakin oudolta, eikä sitä viitsinyt ihmetellä enempää.

Kun kiertelimme ympäriinsä, huomasimme ettei Kiasma ollut täynnä pelkkiä tauluja ja asetelmia. Siellä oli myös videoita ja musiikkia, joita pystyi kuuntelemaan ilman kuulokkeita, tai joissain tapauksissa myös kuulokkeilla. Videot joita pysähdyimme ihmettelemään, olivat pääosin aika abstrakteja, mutta jollain tapaa myös aika kiehtovia ja hienosti tehtyjä. Niistä huomasi, että ne olivat jotain ihan muuta kuin perus videoita, ne olivat oikeasti nykytaidetta ja niissä oli jonkinlainen asia, jota ne yrittivät kertoa omalla tavallaan.

Lopuksi istahdimme johonkin sohvalle Kiasman korkeimmissa kerroksissa, sieltä näkyi kivasti osa Helsinkiä, ja auringonpaistetta joka oli tullut hetkeksi takaisin. Puhelimistamme alkoi akku vähitellen loppua, joten päätimme, että olimme saaneet aika lailla tarpeeksemme ja nähneet paljon, saaneet hyviä kuvia ja muistoja, joten lähdimme kohti narikkaa, otimme tavaramme ja lähdimme ulos, kotia kohti. Loppujen lopuksi mieleeni jäi muisto kivasta reissusta, ihmeellisistä teoksista, asetelmista ja videoista sekä motivaatiota tehdä tämä tehtävä loppuun asti, eli kirjalliseksi versioksi. Minulla oli tosi hauskaa tehtävän kanssa, ja aion todellakin säästää ottamani kuvat!