2/09

3 Pääkkäri4 Puheenjohtajalta5 Tässä numerossa6 Facebook 9 Vappuheilan pokausvinkit10 Vapun myytinmurtajat12 Paska lista13 Taisteluraportti14 Dialogi tuskasta16 Kielipeliä18 Noljakan ajattelija19 V-viestit20 Arvostelu22 Likaiset Herrasmiehet

Joensuun historian opiskelijoiden ainejärjestölehtiVarnitsa 2/2009 ISSN 1236-3995

Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry.Päätoimittaja: Heli HuhtamaaToimitussihteeri: Leonid YakovlevTaitto: Heli Huhtamaa, Mikko Puustinen, Leonid YakovlevToimittajat: Juha Kontturi, Juha Lehtinen, Olli Lång, Mikko PuustinenAvustajat: Katja Hintikainen, JP Hovi, Ville Kortelainen, Ville Kyrönlahti, Lauri Lehikoinen, Tommi Leirilaakso, Juha Pohjonen, Jyrki PuikkoPostiosoite: Historia, Joensuun yliopisto, PL 111, 80100 JOENSUUS-posti: varnitsa@cc.joensuu.fi tai huhtamaa@cc.joensuu.fiPainos: 80

S isällys :

2

Viimeinkin se tulee, VAPPU! Kevään virallinen avaaja, opiskelujen päättäjä ja kaiken edesvas-tuuttoman toiminnan oikeuttaja. Silloin kellitään haalarit päällä mutaisella nurmikolla ja hörpitään makoisaa boolia Ilosaaressa, etsitään sopivia puskia helpotuksiin ja nostetaan maljoja huo-lettomalle nuoruudelle. Joskus jaksetaan raa-hautua katselemaan Torson pesua ja Alkukivien lakitusta, mutta suurimmilta osin vappu on vain huoletonta nousuhumalaista hengailua.

Varnitsalaisesta vapusta on muodostunut minulle jo perinne, ja ajatus vapun viettämisestä jossain toisessa yliopistokaupungissa, jollain muulla ta-valla, tuntuu vain hyvien bileiden haaskaamisel-ta. Meillähän se paras meno on! Mutta, on silti olemassa yksi vappuperinne, jonka puuttumista Joensuusta jaksan joka vappuna ihmetellä, ja jonka rantautumisesta haaveilen. Tuo perinne on yhteislakitus.

Enkä nyt puhu vain patsaiden lakituksesta, vaan tilaisuudesta, (johon usein tosin liittyy noiden kiviklimppien hatutus) jossa juhlallisesti julis-tetaan vappu alkaneeksi ja kehotetaan kaikkia ylioppilaiksi valmistuneita pistämään valkolakin yhtä aikaa päähänsä.

Muistan, miten fuksivuonna kipittelin vappuboo-lille ylppärilakki repunpohjalle kauniisti asetel-tuna, odottaen kello kuuden lakituksta. En tie-tenkään ollut ottanut etukäteen selvää, missä uudessa kotikaupungissani kyseinen toimitus tapahtuisi, mutta oletin, että joku vanhempi opiskelija toimisi paimenena. Ihmettelin tosin jo päivällä näkyviä valkolakkeja, mutta kuittasin outoudet etikettivirheinä, ”ne ei tiedä”. Mutta tie-tämätön olinkin minä! Kellon lähestyessä kuutta aloin kyselemään opiskelutovereiltani missähän se lakitus mahtaisi olla, ja sain vastaukseksi vain säälinsekaisia nauruja: fuksiparka oli missannut lakituksen parilla tunnilla. Voi ei, fiilis oli pilalla!

Olin myöhästynyt vapun tärkeimmästä tapahtu-masta, lakki oli vielä repunpohjalla, ja sen laitta-minen päähän ilman skumppapullojen korkkaa-mista tuntui mitättömältä.

Noh, asiaa hetken muille tiliteltyä minulle tieten-kin valkeni, ettei Joensuussa ylppärilakin päähän laittamiseen liity minkäänlaista traditiota.

Mutta tämän puutos harmittaa minua vieläkin, fuksivuoden nolosta vappuetiketillä snobbailus-ta huolimatta. On nimittäin kutkuttavan juhlal-lista, kun julistetaan vappu alkaneeksi, ja kaikki ympärillä olevat pistävät samalla kellonlyömällä valkolakin päähänsä. Silloin tuntuu että vappu on todellakin meidän, ylioppilaiden juhla! Samal-la ehkä saataisiin houkuteltua enemmän yleisöä katselemaan Torson pesua ja Alkukivien lakitus-ta, eikä tyhjäntoimittajien tarvitsisi enää valittaa vapputapahtumien puutteesta.

Kuka tietää, ehkä me juhlinnan ammattilaiset, upeat varnitsalaiset, vakiinnutamme tämänkin perinteen vielä joku vappu Joensuuhun. Kauniin jousikvartetin ja komean mieskuoron säestämä-nä, totta kai!

Nähdään vappuboolilla, Heli

Pääkkäri

3

Näin kevään kynnyksellä mielessä pyörivät yleensä viimeiset opiskelutehtävät, seminaarien palautukset ja viimeisten tenttitulosten odottelu. Joutuuko vielä viimeisissä uusintatenteissä met-sästämään sääliykkösiä vai voiko jo huokaista helpotuksesta? Kesä on ollut mielessä jo monta viikkoa. Suvea odotetaan joka vuosi yhtä suu-rella innolla, mutta miksi ihmeessä? Tarkemmin ajateltuna kesä on aivan perseestä.

Opiskelijan ikuinen huolenaihe on toimeentulo kesällä. Mistä töitä? Onko mielekästä tai jopa omaan alaan liittyvä työpaikkaa edes olemas-sa? Jos työpaikka on jo hallussa, niin edessä on seuraava ongelma. Kuinka saa keploteltua itselleen vapaapäiviä kaverin juhannusbileitä, Ilosaarirockia, Provinssirokkia ja Popedan keik-kaa varten? Vaikka vapaapäiviä olisikin, niin voi melko varmasti ennustaa, että juhannusyönä on pakkasta, provinssirockissa sataa saavista kaa-tamalla ja rantalentopallokenttä on aina varattu, jos aurinko sattuu pilkahtamaan pilvien takaa. Kesä on ristiriitainen vuodenaika. Toisaalta mie-lessä painavat työt ja vapaa-ajan paineet. Yhtä aikaa pitäisi tienata rahaa pankkitili pullolleen ja toisaalta mieli tekisi rannalle makaamaan pussi-kaljojen viereen ja läiskimään rantalentopalloa. Onhan sitä talven aherruksella jonkinlaisen lo-mankin ansainnut.

Joka vuosi kesältä odotetaan aurinkoa ja läm-pöä, kesämekkoja ja shortsikelejä, ruohikossa loikoilua ja tuopin kanssa terassilla istuskelua. Totuus kuitenkin on, että kesällä sataa ja tuu-lee. Järvien vesi pysyy elokuulle asti hyytävän kylmänä ja paljain jaloin kävelystä saa vain la-sinsiruja kantapäihin. Pojat eivät olekaan talven aikana treenanneet itselleen pyykkilautavatsoja ja omatkin pakarat ovat höllyävää hyytelöä biki-neissä ja terassioluet tulevat törkeän kalliiksi, jos töiltään edes ehtii terassille. Niin, ja kesällä et ole hetkeäkään yksin, mukana pörräävät paar-mat, ampiaiset ja itikat. Kaikesta huolimatta; toivottavasti tämä tuleva kesä täyttää sille asetetut odotukset. Toivotaan ainakin, että juhannuksena ei sada rakeita. Tyy-dyttävää kesää kaikille, koittakaa selvitä kesän piinasta. Syksyllä nähdään!

Katja HintikainenPuhe

enjo

htaj

an P

alst

a4

Tahtoo vappu-boolille

Mikä darra! Heitä bisse

Mitä ta-pahtui? Lähtisit jo kotiin! Vain Varnitsan vappu-

booli aututtaa tähän.

“Heräsin vappuaattona aivan kauhean luuskan vierestä.”

“Se vain rötkötti siinä sängyllä, joten pakenin omasta kodistani.”

“Hävitä sinäkin muistisi Ilosaaressa 30.5 klo 12”

Eih, onko tämä nyt se

varnitsalainen

Mahtava meno, tiukka etukeno! Rennolla tatsilla,

rumpusatsilla!Jee! JEE!

JEE!!!

Tässä Numerossa:

Vappuextra sivuilla 9-11

LENNOKAS TAISTELU- RAPORTTI

LUE LAAS-TIN TILITYS SIVULTA 13

Kunnon paskan tuottaminen on taitolaji! Ensimmäistä kertaa V-lehdessä: PASKA LISTA s.12

“Varnitsan vappubooli, peppuskandaali, proffan erottaminen, Aaviksen bileet, hu-mu-kuppila, auskultointi ja Anja, Varnitsa-lehti – asiallisimmista asiallisin, elävä ih-miskeila Korpela, Infernal Mole jne.! Muistat varmaan. Tai sitten et. Jos muisti opiskelu-ajoista pätkii, on Varnitsa koonnut tarinat kansien väliin. Kannattaa hankkia!”

Asiaa Suolankeittäjien heimosta s.21-23

jaHuippututkimus sivuilla 6--8

5

Rakkautta... s.16Tuskaa... s.18Ruotsia... s.20Historiaa... s.22

Varnitsalaisten karu elämäissa

Myönnettävä se on. Olen koukussa facebookiin. Ihmisten keskinäisiä keskusteluja, tekemisiä ja mie-lialoja voi seurata näppärästi omalta tietokoneelta, ja se jos mikä herättää meissä jokaisessa syvällä sisällä asuvan pienen kyttääjä-mummon. Internetissä julkaistut tekemiset ja tuntemukset ovat käyttö-kelpoisia muillekin kuin kyttääjille. Ne ovat ehtymätön historiallisten jätteiden lemuava läjä, arjen histo-riaa autenttisimmillaan. Pieni tutkija ja pieni kyttääjä-mummo paiskaavat kättä sisuksissani ja ryhtyvät yhteistyöhön. Varnitsalaisten elämä kevätlukukaudella 2009 saa kunnian olla ensimmäisen facebook-historiantutkimuksen aihe.

”momomomoo!”

Alkuun hieman tylsää lähdekritiikkiä: Jos ihminen laittaa tekemisiinsä liittyvää tekstiä ”naamakirjaan” näytille, hänen aikomuksensa on saattaa tekemisensä ystäväpiirin tietoon. Tilapäivitykset ovat siis kir-joittajan haluamalla tavalla siloiteltu kuva todellisuudesta. Tämä tosiseikka ei kuitenkaan yleensä päde yhdessä tapauksessa, nimittäin kännikirjoittelussa! Aamuyöstä tuhannen päissään päivitetyt mietteet ovat täysin vääristymättömiä, koska turhanpäiväinen egonpönkitys väistyy humalan tieltä.

Huhtikuun kolmantena päivä-nä tasan kello 5 aamulla eräs varnitsalainen päättää julkaista mietteensä facebookissa (Ks. Kuva 1). Vähintäänkin sekavas-sa tilapäivityksessä lukee ”moon hereillä! momomomoo!”. Toiset varnitsalaiset alkavat herätty-ään kommentoida hänen miet-teitään. Kommenteista selviää, että järkyttävän aikaisin aamul-la hereillä ollut nuori nainen ei kenties ole aamuvirkku, vaan on ehkä nauttinut litroittain sihijuomaa ja bilestänyt läpi koko edellisen yön. Pikainen vilkaisu kalenteriin vahvistaa näitä epäilyksiä. Edellisenä ilta-na on nimittäin pidetty kolmen ainejärjestön Agricola-kemut Pursiseuralla. Yliopistolla liikkuu huhuja, joiden mukaan juhlis-sa on ollut paikalla suuri määrä varttuneempien vuosikurssien ”vanhoja tekijöitä”, jotka ovat näyttäneet nuoremmille mallia kupittelussa ja vähän muus-sakin. Muutamien irvileukojen mukaan sekavan tilapäivityksen

Milla ilmoittaa juhlineensa viime yönä

6

tehnyt nainen olisi lähtenyt erään toisen hemaisevan neidin kanssa Pursiseuralta yökerhoon vetäen perässään suurta joukkoa läähättäviä nuorempien vuosikurssien miesopiskelijoita. Myöhemmän illan ja yön tarkempi kulku on tutkijalle epäselvä. Varmaa on ainoastaan se, että Milla on päätynyt aamuyöllä hilpeässä mielentilassa johonkin, jossa on tietokone ja internet-yhteys.

Jussi-Pekka Hiltunen kyrpiintyi taas vaihteeksi norssiin11. maaliskuuta klo 18:04 Jussi-Pekka Hiltunen 12. maaliskuuta klo 22:40Joo norssi on kyllä sellainen helvetinkone et kun sen ham-paisiin joutuu niin saa olla keväällä iloinen jos selviää elossa ja kaikki raajat ja sisäelimet ehjänä ulos.Jussi-Pekka Hiltunen 13. maaliskuuta klo 16:47Joo hajonnut oon. Ja huomennakin pitäis vielä raahautua yliopistolle kirjoitushommiin.

Jussi on rikki. Pienenpieninä sirpaleina pitkin norssin nkeita käytäviä.

Ei oo Jussilla enää kaikki muumit laaksossa... Ei oo ollut pitkään pitkään aikaan

”Jussi on rikki”

Facebookin tilapäivityksiä tutkis-kellessa huomaa, että ihmiset kuvailevat elämäänsä monilla eri tyyleillä. Muutamat ihmiset ovat koko ajan niin raivostutta-van positiivisia, että heitä voi-si luulla suomenruotsalaisiksi. Aina paistaa aurinko ja oman kullan kanssa syödään pannaria ja kävellään auringonlaskuun ja muuta ihanaa. Koska positiiviset ihmiset ovat tylsä tutkimusaihe, keskityn seuraavaksi erääseen varnitsalaiseen, jolla on mennyt vähän heikommin.

Helmikuun puolen välin jälkeen alkoi nykyiseltä Varnitsan ra-hastonhoitajalta tipahdella naa-makirjaan viestejä, joissa hän valittaa opiskelun aiheuttamista paineista ja suuresta työmäärästä, jonka alle hän meinaa luhistua. Sana ”Norssi” mainitaan hänen tilapäivityksissään hämmästyttävän usein. Tästä voimme päätellä, että Joensuun Normaalikoululla ja sankarimme kurjalla kohtalolla on jotain tekemistä toistensa kanssa. Koko noin kuukauden mittaista stressin ja turhautumisen kasautumista kuvaava avautumisten sarja päättyy kolmipäiväiseen vitutuskliimaksiin ja väsyneen opiskelijan pään lopulliseen leviämiseen 11.–13.3.2009 (Ks. Kuva 2). Tuskan parahdukset ovat niin riipivää luettavaa, että kriittisen tutkijan kylmän toteava asenne meinaa horjua. Vastuuni tuntevana tutkijana suosittelen kaikkia aineenopettajan koulutukseen ensi vuonna aikovia lukemaan Jussi-Pekan tämän talven tilapäivitykset huolellisesti läpi ja päättämään vasta sitten onko heissä naista/miestä käymään läpi samanlaisen rääkin.

Jussin hajoamisen kolme ratkaisevaa päivää.

Soili Lammi täysin paskoja yllätysmunia !21:23 · Comment · Like2 people like this.

Leonid Yakovlev at 22:01 on 13 April:D :D:D:DEikö yhtään kultasormusta?

Soili Lammi at 22:06 on 13 AprilNo ei ainuttakaan dimanddi-sormusta, muutenkin vaan kanuja koottavia! Huijausta!

Leonid Yakovlev at 22:10 on 13 AprilAmmu pääsiäispupu! ;)

Jussi-Pekka Hiltunen at 21:11 on 13 April

Oon niin rikki että naureskelen vaan maanisesti... KIHIHIHIHIHI-HIHIHIIII!!!!!

Sihteeriltä on turha odottaa suomenruotsalaista käytöstä facebookissa.

Jussi-paran piina jatkui huhti-kuulle asti.

7

”Myyräkuume valtaa ruumiin” — Tutkimus flunssa-aallon etenemi-sestä 18.2. – 27.3.2009.

Arjen historia on myös kivun ja säryn historiaa. Kipu ja särky koettelivat varnitsalaisia tänä tal-vena poikkeuksellisen rajun flunssa-aallon muo-dossa. Flunssaiset valittivat tuskaansa ahkerasti myös facebookissa. Tilapäivityksissä ja keskuste-luissa näkyvien päivämäärien perusteella fluns-sa-aallon eteneminen on jaettavissa neljään eri

vaiheeseen

Flunssa ja kuume iskivät helmikuun puolenvälin jälkeen varnitsalaisiin laajalla rintamalla. Kolme opis-kelijaa alkoi lähes yhtäaikaisesti valittaa oireitaan 18.2 ja vielä yksi liittyi heidän seuraansa paria päivää myöhemmin. Helmikuun toisena viikonloppuna järjestettiin hyytävässä pakkasessa Varnitsan talvipäivät sekä talvipäivien jatkot Skarpissa. Paikalla tapahtumassa oli ilmeisesti henkilöitä, joilla oli influenssa tarttumisherkimmässä itämisvaiheessa. Pullot kiersivät ja pöpöt levisivät laajalle.

Talven flunssa-aallon ensimmäiset uhrit

Helmikuun lopulla siirryttiin epidemian toi-seen vaiheeseen, kun ensimmäiset sairaste-lijat paranivat, mutta seuraavat limakeuhkot valittivat jo huonovointisuuttaan. Sitkeä ja

pitkäkestoinen tauti ei kuollut, vaan keräili vasta voimiaan todellista tappoiskua varten. Maaliskuun alkupuolella facebookin etusivulla näkyi jo pelottavan suuri määrä sairaita historioitsijoita. Tämä epidemian kolmas ja pahin vaihe sai monet paniikin valtaan. Hätäisimmät ehtivät jo luulla sairas-tuneensa pahamaineiseen myyräkuumeeseen. Räjähdysmäisen nopeat tartunnat jatkoivat tuhon kylvämistä aina maaliskuun puoleenväliin asti, jolloin tilanne alkoi rauhoittua. Maaliskuun lopulla, epidemian neljännessä vaiheessa, tavattiin enää yksittäisiä tautitapauksia. Huhtikuun alussa sairas-telusta valittaminen loppui ja elämä voitti. Kukaan ei kuollut, vaikka moni kävi jo rajalla.

Olli Lång

Flunssa-aallon kolmas vaihe oli selvästi epidemian dra-maattisin, mutta kuun lopul-la taudin räjähdysmäinen leviäminen oli saatu onneksi taltutettua.

8

Otsikko on tullut karmaisevalla tavalla tutuksi monille suurin toivein vapun viettoon lähteneille poikamiehille/naisille. On ensimmäisenä päivänä hoettu, että ”vappuna saa varmasti”, ryvetty muutama päivä pitkin kaupunkia enemmän tai vä-hemmän sekaisin ja sitten herätty ankeaan krapulaan, käsi housuissa, pullo perseessä ja yksin. Kuinka tämän skenaari-on voisi välttää? (Pyydän huomioimaan, että neuvot koskevat moraalisesti arveluttavien ”yhden illan suhteiden” hommaa-mista, avioliittoa tuskin kannattaa näille rakentaa)

Vappuheila -tavoittamaton unelma?

1. Ole rehdisti epätoivoinen, olit sitten mies tai nainen. Vaikket vält-tämättä kyseisen tapauksen kanssa selvin päin treffeille lähtisikään, muista että nyt on vappu. Sano tuo itsellesi ja epäileville kavereillesi ja oikeutat monet teot. Sitä paitsi, oikeasti, luuletko että joku muistaa vapusta mitään?

2. Ole sopivassa humalassa. Toi-sin sanoen kaikki muu käy, mutta älä sammu. Se on ainut reunaehto. Kun tämä toteutuu, niin vappuna kyllä pystyy muuten niin mahdot-tomilta tuntuviin asioihin. Ymmär-tänette mitä tarkoitan.

3. Liiku isossa porukassa, jossa on paljon naisia/miehiä. Vappuna ei ole häpeä yrittää vaikka kahta keskenään parasta kaveria (tosin jälkeenpäin voi kuulla vittuilua, mutta älä välitä). Kylmä fakta on, että helpoimmin saat vappuheilan jo ennestään tuntemistasi henkilöis-tä. Olette nähneet toisenne sekoi-lemassa ennenkin, olette kuitenkin kavereita, eli mitään hävittävää ei ole.

4.Yritä silti myös tutustua mah-dollisimman paljon uusiin ihmi-siin. Muista, ettet todellakaan ole ainoa joka on vappuheilaa vailla, joten rohkeasti vaan kokeilemaan!

5. Liittyen edelliseen, älä missään nimessä pelkää pakkeja tai huo-lehdi huomisesta. Rempseä ote skumppapullosta ja pelottoman juopon itsevarmuudella tulta päin! Tyylitietoinen, renttumainen röyh-keys on se, joka vappuna puree! Sääliin ei kannata luottaa. Sitä paitsi, jos häviää, häviääpä ainakin tyylillä!

Näillä viidellä käskyllä on hyvä alkaa. Pyydän anteeksi, jos joku kokee nämä ihmistä esineellistävinä ja loukkaa-vina asioina. Voisin sanoa heille, että kohta on vappu, rentoutukaa ja ostakaa (juokaa) itsellenne huumorinta-ju. Miten itse olen näillä onnistunut? Hehheh, jätetään salaisuudeksi. Mutta ilmoitan nyt heti, että kuulun tä-näkin vuonna vappuheilaa etsivien joukkoon ja minut todellakin saa pokata!

- Dr. JP Hovi (mainitsinko jo, että olen taas ilman vappuhei-laa ja minut saa pokata?)

“Tyylitietoinen, renttumai-nen röyhkeys puree naisiin”

Minulla on muuten suurin mela, ja se

toimii aina!

Muista kertoa että se nousee

myös humalassa

Oi, tule ja ota minut!

9

Testi #2 - Serpentiini

Tutkimusongelma:Vaikuttaako puhallettavien serpentiinikiekkojen määrä lentomatkan pituuteen?

Puhalluskerrat 1. 2. 3. 4. ka.

Yksi kiekura: 100cm 120cm 93cm 150cm 116cmKaksi kiekuraa: 140cm 223cm - - 181,5cmKolme kiekuraa: 193cm 210cm - - 201,5cm

Loppupäätelmä:

Vaikka paljon on kiinni puhaltajan keuhkoissa, on kiistatta osoitettu, että useamman kiekon yhdistelmä kannattelee itseään pidemmälle!

Eli kaikki ne asiat, joihin olette miettineet vastauksia jo monien vuosien ajan Ilosaa-ressa humalapäissänne. Varnitsan em-piirinen tutkijakaksikko Juha ”Jamie Hyne-man” Lehtinen ja Leonid ”Adam Savage” Yakovlev pistivät lopun arvailuille!

ÄLKÄÄ KOKEILKO TÄTÄ KOTONA!!!

VAPPU-SPECIAL

Testi #1 - Ilmapallojen tilavuus

Tutkimusongelma:Minkä värisiin ilmapalloihin mahtuu eniten ilmaa?

Ostamissamme ilmapallopakkauksissa oli kahdentyyppisiä palloja: pyöreitä ja soikeita.

Pyöreä Soikea

Punainen 39dl 18,5dl Sininen 35,5dl 15dl Vihreä 53,5dl 27dl Oranssi 38.5dl 31dl

Loppupäätelmä:Pyöreä vihreä ilmapallo on tilavin. Oranssi vetää keskimäärin yhtä paljon riippumatta muodostaan.

Pojat ehtivät tietenkin vähän pelleilläkin →

10

Huomioita: - Testaajien kunto rupesi loppumaan, siitä puhallusmäärien vähentymiset loppua kohden.- Siniväriset serpentiinit lentävät parhaiten, kun taas punaiset huonoiten.- Jo kertaalleen puhallettu serpentiinimöykky lentää puhaltaen/heittäen/työntäen aina n.120cm.

Testi#3 - Tippaleivän pituus

Tutkimusongelma:Kuinka pitkä on tippaleipätaikinanauha, jos moko-man möykyn purkaa?

Liuotimme ostamaamme tippaleipää vedessä, jolloin sen kimmoisuuden lisääntyessä sitä pystyi enemmän tai vähem-män suoristamaan (kts. kuva). Tulos yllätti testaajat - Leoni-din veikkaus leivonnaisen pituudeksi kun oli 111cm. Todel-lisuudessa pituutta kertyi kokonaiset 277cm!!! Koska einestä ei saatu täydellisesti suoristettua, vaan pieniä mutkia ja solmuja oli matkassa, ajatus kolmen metrin pituisesta vappuherkusta on muki-inmenevä!

Loppupäätelmä:Tippaleipänauha on saletisti vähintään 3m pitkä!

Testi#4 - Simat Marli Hellefors Light Vip perinteinen

Ulkoasu ´Suomen suosituin´, Ergonominen, Halpa merkki - halpa etiketti, Tuoteseloste Kätevä pitää, Tuoteseloste pienin pikkupränttiä Hyvä tuoteseloste

Haju Vahva simainen Fairya! Simainen, Omenamehumainen Väri Perinteinen Perinteinen Hailakan vihertävää

Maku Erottaa simaksi, ”Liian makea”, ”Kuivaa suuta” Omenamehun ja ”Potkii vastaan” ”Ei maistu simalta!” siiderin sekoitus, ”Laitti on laittia” ”En tarjoaisi praxislaisellekaan!” Mitäänsanomaton ”Sain vaivalla juotua loppuun”

Muuta Kuohuu sopivasti Sihahtaa mukavasti aukaistaessa kaadettaessa, Hapot ja Poreita tarpeeksi tuoksu katoavat lasissa Alkoholiton Korkki tiukassa 0.8 ‰ 0.7 ‰

Hinta 2.29e 1.35e 1.79e

Tuomio 3/5 1.5/5 2/5

P.S. Simat kayvät hyvin lantrinkeista: alkoholin (kirkas viina) makua ei havaittavissa!

Huomioita:Vedessä lilluneen tippaleivän syöminen ei tee hyvää vat-salle.

11

ylpeänä esittää:

Paska ListaMaailman suurin penis on 4D:n pe-nistrilogian tärkein osa. Dokumentti on siis kuvaus maailman suurimmasta peniksestä. Tämä kulttiklassikoksi ko-honnut dokumentti mykistää jokaisen katsojan uskomattomalla jargonilla. Ja ettei kenellekään jäisi epäselväksi, että kyseessä todellakin on maailman suurin penis, turvautuu 4D vanhaan kunnon teletappi-kikkaan. Eli uudes-taan. Dokumentti soveltuu kaikille asiaa vähänkin harrastaneille.

4D: Maailman suurin penis

*

Vielä kerran: Todellakin vielä kerran, taas tänäkin keväänä. Dokumentti on ajaton klas-sikko, joka kuuluu jokaisen suomalaisen kirjahyllyyn (ja nimenomaan vain sinne) siinä missä Väinö Linnan tuntema-

MM Jääkiekko 1995

ton Täällä Pohjantähden Alla tai Aleksis Kiven lukematto-mat romaanit. Juoni on yksinkertainen. Pelataan keväällä jääkoronan mikkihiirikisoja, Suomi voittaa, kaikilla on kivaa ja torilla tavataan. Dokumentti on tehty kauan en-nen digidigiä ja teräväpiirtoa, joten rakeisesta kuvasta saa kunnon kasarifiiliksen. Kiitos 1995!

Mikkosten Maailma: Doku-mentti kertoo normaalista suo-malaisperheen arjesta. Jänni-tystä tästä dokkarista ei puutu, sillä natsikortti vilahtaa tuon tuosta. Myös olen-teille-herra-majuri- kortti aiheuttaa suurta myötähäpeää. Paskanjauhami-sessa dokumentti on ainoa laa-tuaan. Tällä listalla sen pudottaa

Mikkosten Maailma

kolmanneksi vain se, että raadin kävi sääliksi Mikkosten perheen lapsia. Toisaalta tämä selittää sen, miksi nuoriso voi pahoin.

Hohhoijaa, kaada puu ja hinaa se tielle. Tois-tetaan tarvittaessa ja kuvataan dokumentik-si. Puiden kaatumisen katseleminen on muka-vaa. Pidän siitä. Metsu-rit ovat hengenvaarassa koko ajan, mutta ainoa tapahtuma koko dokumenttisarjassa oli selän venähtäminen. Missä olivat suolenpätkät ja veri!? Muistinko muuten kertoa, että metsurit ovat koko ajan hengenvaarassa. Todellisuu-dessa dokumentti kertoo vain amerikkalaisten tyhmyy-destä. Siksi odotankin vastaavaa dokumenttia esimerkiksi siivoojista. Olisi hienoa nähdä siivooja tilittämässä vaaral-lisesta työstään viiden tai kuuden tunnin dokumentin ajan. Tämä dokumentti ei ollut edes paskaa vaan uskomatonta komediaa.

Mukava kuulla että muillakin menee huonosti. Se nostaa aina hymyn suupieliin. Todellisuudessahan dokumentti olisi yhtä hyvin voinut kertoa vaikka minusta ja siksi se kosketti raatiamme, joten tämän listan suurimmat symp-pispisteet menevät tämän otsikon alle. Itse sisältö on puh-dasta rautaa (paskaa). En ihmettele hetkeäkään miksi olet (olen) neitsyt. Tämäkään uskomattoman hyvästä ideasta huolimatta ei tule saamaan kulttistatusta.

Metsien miehet

Liv D: 30+ ja neitsyt*

Ja lopuksi: Itsehän en jaksanut katsoa dokkareita kuin vähän alusta. Ja raati koostui itsestäni ja mielikuvituskave-reistani. Oikeat kaverini katosivat kuin Aki rannasta, kun ehdottelin heille.

Tommi Leirilaakso

12

Tämän artikkelin ilmestyessä Joensuun yliopis-ton sählyliiga on jo kuta kuinkin menneen talven heiniä. Finaali- ja pronssiottelu pelataan 27.4 kello 12.30-14.00 Joensuun areenalla. Mikään ihme ei olisi, jos Team Varnitsa selviäisi jompaan-kumpaan mitaliotteluun. Niin, koko joukkueen pelithän oli tuomittu jo ensimmäisen kierroksen jälkeen täysin. Team Varnitsahan ilmeisesti on joidenkin mielestä porukka täynnä tyhmiä läske-jä häviäjiä, joiden kanssa ei viitsi edes vaivautua pelaamaan. No alkuhan oli melkoista saippua-sarjaa pelikirjan olemattomuudesta ja tähtipe-laajien poissaolosta johtuen.

Mutta viimeisessä ottelussa pläjähti. Suuri ja mahtava Praxis kaatui nöyryyttävästi maalein 2-1 ja Varnitsa selvitti itsensä kunnialla jatkope-leihin. Valmennusjohdon taktiset kuviot saneli-vat joukkueen liikkeet kentällä millintarkasti ja koko joukkue on osoittanut sellaista taidokkuut-ta, että tämän porukan arvostelijat voivat jäädä minun puolestani kotiin paskalle runkkaamaan.

taiste-lura-portti

Pikkuhiljaa Team Varnitsaa ohjaillaan kentällä kuin pans-saridivisoonaa, joka aiheuttaa hirvittävän pakokauhun kaik-kialla missä liikkuu. Vahvempi-kin vastustaja on joutunut to-teamaan joukkueen nopeuden ja ilkeyden. Ja Murheilulehden pelianalyytikko Pertteli Sitti-äisellä ottaisi eteen pelkästä

Reikäpallo-kentiltä

KIpeä

ajatuksesta (nimet muutettu).

Sitten asiaan. Tämä talvi on opettanut sen, että Var-nitsan väessä todellakin on osaavaa reikäpallokansaa. On heitetty ilmoille ajatus, että varnitsalaiset alkaisivat koota ensi lukuvuonna peliporukkaa Areenalle harjoit-telemaan ja pelaamaan. Pelivuoro olisi kerran viikossa ja tuota vuoroa hyväksikäyttäen valmistauduttaisiin seuraavaan entistäkin kovempaan sählyliigakauteen. Jos tunnet, että sinä olisit yksi näistä pelivuorolaisista, niin ota yhteyttä minuun. Voit tulla myös paikalle, kun Varnitsan urheilukerho kokoontuu ensimmäistä kertaa 22.4.2009.

Kiitän kaikkia sählyliigaan osallistu-neita sekä joukkuetta tukeneita

Vapputerveisin

Lauri Laasti Lehikoinenmaalivahti, pelikirjan johdannon kirjoittajavuosien 2007 ja 2009 Varnitsan sählykuningas

13

Juha: Vai vituttaako sittenkään? Palataanpa het-keksi lähtöruutuun ja pohditaan mistä lähtökohdis-ta tähän pisteeseen tuli rämmittyä. Kun aluksihan sitä oletti että tuttua juttuahan tämä semma kak-kosen käyneelle.Jyrki: Ei ollut mitään aavistustakaan siitä mitä tu-leman piti, kun ensimmäisen kerran astui norssin ovista sisään. Ainoastaan kavereiden armottomat hajoamiset aikaisemmilta vuosilta. Itsehän sitä suhtautui sellaiseen itku-potku hajoamisiin huu-morilla “ei mulle noin tule käymään, otan rennosti vain.”

Juha: Joo, kyllähän sitä itsekin lähti melkolail-la takki auki ensimmäiseen kokoontumiskertaan. Mutta olisihan se pitänyt tietää mitä siitä seurasi.Jyrki: Niinpä, kyllä sitä itsekin muutama turhautu-misen kyynel on tullut tirautettua. Orientoiva har-joittelu ei nyt ollut mikään paha: istuttiin tunneilla seuraamassa ja pidettiin itse muutama paritkyt mi-nuuttinen opetustuokio kaverin kanssa. Didaktikko Jouko “Boris” Jokisalon holokausti-luennotkin tun-tuivat ekaksi hauskoilta.

Jyrki: Orientoiva tuuditti opettajakokelaat muka-vaan uneen, mutta sitten kun siitä heräsi... se oli kuin joku olisi kaatanut jääkylmää vettä niskaan. Perusharjoittelu, se sana tai oikeammastaan käsi-te herättää minut vieläkin yöllä omaan huutooni. Silloin joutui sellaisen ihmeen eteen, että joutui oi-keasti tekemään jotakin.Juha: Omalla kohdalla kärsimysten tie alkoi tosi-aan siitä tutkimussuunnitelmasta. Tuo sama ajatus siitä ajatus siitä että tässähän pitää ruveta oikeasti tekemään töitä oli jo lähtökohtaisesti kamala. Tä-mänkö vuoksi olin tuhlannut valtion avokätisesti jakamat opintotukeni kaikenlaiseen yhdentekevään ja norkoillut yliopistolla kaikki nämä vuodet?Jyrki: Ymmärrän, 15 tuntia opetusta ei saata kuulostaa paljolta, mutta jos siihen menee aivan

täysin märkäkorvana, niin 15 tuntia tuntuu iäisyy-deltä. Jokaisen tunnin haaliminen on sankariteko, jonka suunnitteluun on vuodattanut tunteja ja taas tunteja suunnittelua sekä luovuutta.Juha: Aluksi sitä koetti sitten tosiaan huijata itse-ään eikä oikein käsittänytkään millaiseen urakkaan oli ryhtymässä.Jyrki: Ja sitten kun yrittää selvittää hienosti teke-määnsä kaavioita työsopimuksen tekemisestä ysi-luokkalaisille, joita ei kiinnosta muu kuin mopot... no voit kuvitella.Juha: “Kun kokematon pakottaa halutonta teke-mään tarpeettomia?”

Jyrki: Sitähän se on. Mutta siinä sitä oppi. Opet-tamista ei todellakaan opi kirjoista tai kasviksen turhaakin turhemmilla luennoilla, vaan tekemällä.Juha: Tekemällä oppiminen oli tosiaan syksyn ja keskeinen kokemus. Kun aluksi tuntui siltä että kyllähän tämä tästä ihan semma kakkosen jälkei-sellä hataralla perstuntumalla.Jyrki: Perusharjoittelu, kaikesta hajottavuudes-taan huolimatta, on yksi hyödyllisimmistä kursseis-ta mitä olen yliopistourallani tehnyt. Mutta mites sen sun semman kanssa lopulta kävi?

Juha: Seminaari tuntui olevan kuin savannille kuollut eläin. Sen äärellä äristään, muristaan ja nyhdetään irti kaikki itselle käyttökelpoinen vim-matulla vauhdilla, ja sitten taas paetaan kuka mi-hinkin suuntaan verenmaku suussa. Saahan siitä parhaimmillaan oikein mainiota vertaispalautetta ja tuoreita ideoita, mutta käytäntö maistuu paik-ka paikoin varsin katkeralta. Jyrki: Ja pahimmillaan hankkii vihollisia loppuelämäkseen. Jos joku olisi tullut perusharjoittelun loputtua sanomaan, että joudut tekemään sen uudestaan, itsemurha olisi ollu aika lähellä.

Opettajaopinnot vs. seminaari III

Dialogi tuskasta”Aivan sama kumpaa tekee vuoden, kuitenkinvituttaa”

14

Juha: Niin tosiaan, opponointi...huhhuh.Jyrki: mahtuko ryhmään muutama mätäkokkare?Juha: Jos jollekulle osuu opponoitavaksi jonkun varmasti ihan hyväksyttävistä ja hyvistä aikomuk-sista riippumattomista syistä torsoksi muotopuo-liäpäräksi jäänyt työ, niin onhan siinä ilkeämmällä kovin matala kynnys purkaa omaa turhautumis-taan opponoinnin kautta. Ryhmäpaine tulee myös tutuksi. Jyrki: pennalismia?Juha: Auta armias jos jo tutkimussuunnitelma-vaiheessa näkee että tää tyyppi ei nyt vaan ole oikeasti yrittänyt. Ja sitten sitä parin sivun läsyä pitäisi käsitellä samalla vakavuudella kuin toisten verenkarvainen hiki otsalla väännettyjä nivaskoja.Jyrki: Hakata pitäis sellaset.Juha: Mutta eihän sitä nyt Suomessa mitään suk-kasaippuaa. Opponoinnissa ollaan mielin kielin, ja sitten kun päästään selän taa kuulomatkan päähän niin huhhuh, kyllä palautetta tulee.

Jyrki: kyllä meilläkin tapahtu sellasta, ollaan seu-raamassa tuntia ja kehutaan sitä, mutta heti kun ollaan näköpiirin ulkopuolella, haukutaan se beha-vioristiseksi paskaksi. Mutta suurimmaksi osaksi, ainakin historian opiskelijoilla, oli tosi hyvä yhteis-henki ja autettiin toista tarvittaessa.Juha: Behavioristinen?Jyrki: Hauki on kala-opettamista. Tulet termiin tutustumaan vielä monta kertaa kasvatustieteen-luennoilla, joilla se on kirosana vaikka nämä luen-noitsijat sitä itse toteuttavatkin.

Jyrki: Perusharjoittelun jälkeen sai vähän levätä ja valmistautua seuraavaan harjoitteluun. Sovelta-va olikin sitten erilainen ja erittäin mukava harjoit-telu. Tämä pääasiassa sen takia, koska pääsi “nor-

maalikoulusta” normaaliin kouluun, itse suuntasin vanhaan lukiooni Kuopioon. Opettajahuoneessa oli oikein mukavaa, kun vanhat tutut naamat tuli-vat juttelemaan niitä näitä ja sai toteuttaa itseään opetuksessa. Ei paljon tuntisuunnitelmia kyselty.

Juha: Meillä semmaryhmät hajaantuivat ohjaaji-ensa ohjeiden mukaisesti erilaisiin pienempiin po-rukoihin ja työnteko muuttui enemmän tai vähem-män yksityiseksi puurtamiseksi. Teillä sentään oli jonkinlainen ulkoinen motivaatio. Semmalainen on keväällä viime kädessä yksin työnsä kanssa. Siinä se tuijottaa tekstinraakileena työpöydällä koneen avatessa ja pyörii mielessä aina kun käväisee kir-jastossa tai kittaa sumppia Humulla. Ja aika juok-see.

Jyrki: Soveltavan jälkeen oli taas paluu norssille viimeiseen koettelemukseen, syventävään harjoit-teluun.20 tuntia opetusta, opetuskokeilu, alakou-luharjoittelua, portfolion tekemistä... Mutta nyt se ei tunnu enää miltään, opettamiseen ja sen suun-nitteluun on kehkeytynyt rutiini, että kaikki menee omalla painollaan. Tässä on jo yli puolet tunneista pidetty ja enää alle kuukausi loppumiseen.

Juha: Itse kukin seminaarinkävijä taas on jo saa-nut loppupalautteensa tai odottelee sitä. Ne vii-meiset kokoontumiskerrat ovat kyllä hienoja. Kaik-ki tietävät jo että kävi mitä kävi, kaikki seminaarin suhteen oikeasti tehtävissä oleva tai tekemättä jä-tetty on jo taaksejäänyttä elämää. Jyrki: Nyt kun nämä kaikki pedagogiset ovat ohi, voin kävellä pois ja sanoa “The final holocaust is over.” Ja olen iloinen. Sitten vain suunnittelemaan ensi vuoden seminaari kolmosta.

Juha Kontturi & Jyrki Puikko

15

on kulttuurillisesti ja maantieteellisesti ollut historian si-ipien havinasta alkaen yhteydessä Ruotsiin. Melko ontto perustelu, kun ottaa huomioon että Ruotsin rautasaappaan jälkeen olemme olleet myös Venäjän alaisuudessa, mut-ta pysytään siinä hetkinen. Tätä perustetta käyttäenhän voitaisiin esittää, että Suomessa tulisi vakavasti harkita

seuraavia kieliä tarjoamaan vaihtelua ja kielirik-kautta opintoihin, saamen kieli, karjalan kieli,

ja aivan uutena suomalais-etanolisen kie-likunnan paljon puhuttu, mutta harmit-

tavan vähälle jäänyt kieliperinne, kän-ninkieli.

Jänkhään kutsu

Saamelaiset, nuo lumisten preerioiden intiaanit, ovat Suomen alkuperäisasuk-

kaina olleet kautta aikain suomalaisek-spansion jaloissa. Kiero valkoinen mies on

aseiden ja tulijuoman avulla karkottanut jalot villit asuinsijoiltaan. Kunnianpalautuksena saamen kieltä (tai kieliä, kieliryhmiä on pettämättömän Wikipedian mu-kana useita), voitaisiin tarjota B1-vaihtoehdoksi, jotta alati vähenevä saamelaispopulaatio ja kulttuuri eivät jäisi unohduksiin. Työllistymismahdollisuuksia moinen kieli-taito tarjoaisi mukavasti. Muutto- ja taloustappiolliseen Itä-Suomeenkin voitaisiin perustaa vaikka saamelaista elämysmatkailua pöljille turisteille, jotka voisivat kokeil-la suopungin heittoa ja koiran hirttoa, samalla kun opas solkottaa saameksi vaikka kirosanoja. Ja miksipä ei sa-maan syssyyn perustettaisi alkuperäisväestön kasinoitakin jenkkilän malliin. Kielen opiskelun jälkeen kun voitaisiin harkita kunnia-saamelaisen jäsenyyden anomista ja siten pääsemistä mukaan kassavirtoihin.

”Ken kešällä onkiu, šillä näläkä talavella peršettä tonkiu”

Ruotsi B1-kielenä on kuin b-luokan elokuva; korni juoni ei hämärrä sitä tosiasiaa että sisältö on täyttä sontaa, ja kukaan ei tajua miksi se on kulttiasemassa.

Kun tammikuussa opiskelija-polot jälleen raahautuvat suorittamaan pakollista ruåtsinkurssia enem-män tai vähemmän innokkaasti (apatia-ssa tai epätoivossa), sekä enemmän tai vähemmän viime tingassa (fukseista n:n vuoden opiskelijoihin), mieliin nousee päällimmäisenä kysymys miksi. Virallisesti siksi, että his-torian maisteritkin olisivat valm-istumisvaiheessa saavuttaneet ns. virkamiesruotsin, eli osaisivat esim. tutkijoina haastatella Pietar-saaren mummoja, josko perunapeltoon olisi sota-aikana kylvetty vihollislentoko-neista historian jätteitä, joita tongiskella ja tutkiskella. Onhan myös etevää osata selittää tuppukylän alipalkattuna opettajana toisella kotimaisella rantaruots-alaisen Sven-Åken vanhemmille, miksi isot pojat näiden kultapojua välitunnilla nujuuttavat ja haukkuvat homok-si.

Vakavasti puhuen, pakkoruotsista mesoaminen pelkän pakollisuuden takia ei akateemisen piirin mukaan ole järkevää. Vanhan kunnon purnaamisen sijaan voitaisiin rehellisesti miettiä, kuinka itäsuomalaiselle opiskelijalle vaikkapa venäjän kielen opiskelu B1-kielenä vaikut-taisi työllistymismahdollisuuk-siin verrattomasti paremmin kuin ruotsi. Toista kotimaista kun ei näillä pituuspiireillä pahemmin tapaa, jol-lei vaasalaisen Perloksen ex-pomo Matti Virtanen, varsin suomal-aisesta nimestään huolimatta, halunnut ilahduttaa joensuulaisia ex-työntekijöitään ruotsinkie-lisellä tervehdyksellä, ilmoit-taen omasta lomastaan ja työntekijöiden lopullisesta työlomasta.

Pääargumenttinaan ruot-si-intoilijat ovat käyttän-eet toteamusta, että Suomi

K i e l ip e l i ä

16

Karjalan kielet, joista yhä voidaan osaltaan kuulla runon-taitajien ja myyttisen Kal-evalan aikakauden häivähdys parhaimmillaan, (kuten yllä

olevan vienankielinen vii-saus) ovat suotta sivuu-tettu kielivalinnoissa. Miksi mennä Viroon asti kuulostelemaan metkaa kieltä, kun i t änaapur i s sak in

kälätetään kovasti suomelta kuulostavaa kieltä, josta voi hyvillä arvauksilla ja lievällä humalatilalla jopa hieman saada selvää? Laman ja sen mukana nurkkapatriotismin noustessa heimokielen ymmärtäminen voi tulla hyvänä vaihtoehtoja imperialistisen ruotsin si-jaan. Vaikka Aunuksen sotaretki meni mönkään, kieliretki heimoveljien kon-nuille ei tarvitse olla yhtä epäonnistunut! Jos idästä päin lisäksi halutaan saada vetreää työvoimaa hommiin, jota suom-alainen ei ala tekemään (kuten Virossa, jossa paskaduunit on vyörytetty venäläi-selle vähemmistölle), on hyvä olla kieli-taitoista väkeä integroimaan ruumiillisen työn tekijät yhteiskuntaan.

Känni

Verrattomasti yleisin, mutta vähemmälle huomiolle jäänyt on puolestaan B1-kielen viimeinen kandidaatti, perisuom-alainen känninkieli. Tätä erityisesti öisin kuultavaa kie-liperinnettä voi kuka vain kuulla esimerkiksi viikonlop-puisin anniskeluravintoloissa, nakkikioskijonoissa, sekä tietenkin Varnitsan illanistujaisissa. Känninkieli vaikut-taa ensi näkemältä liian helpolta erityisesti yliopiston virkamieskieleksi (”kaikkihan sitä osaa!”), mutta yksinker-taisuus hämää. Vain synnynnäisesti lahjakas tai kymme-nien opintopul-, korjaan: opintopisteiden edestä kieltä ak-tiivisesti harjoitellut kykenee ymmärtämään sitä ollessaan ns. normaalitilassa (eli selvin päin). Elintärkeä kieli port-sareille, nakkikioskien pyörittäjille, Tallinnan-laivojen henkilökunnalle, ja monille muille. Ja mikäpä olisikaan

hauskempaa kuin yllättää ulkomaalaiset vieraat ja ystävät puhumalla perinteistä ja supisuomalaista känninkieltä.

Kommunikaatio-ongelmien välttämisek-si ohessa pieni sanalista, jos satut suorit-tamaan vielä pakollisen ruotsinkurssin vielä pakollisempia lopputehtäviä vapun aikaan (kuten yours truly tekee), ja epäonneksesi tapaat selvin päin opiskeli-jatovereita, joiden mongerruksesta ei saa selvää, etkä tiedä itsekään miten asiat pitäisi näille ilmaista.

Kielikylvyissä lotrasi Ville Kortelainen

Jyväskylän tkt:n opiskelijoiden haalarimerkki - poikkitieteellinen

Kohti poikkitieteellisyyttä

Joensuun yliopiston poikkitieteellinen foorumi kokoontuu tänä vuonna kolmannen kerran maanantaina 20.4 klo 19.00 teologisen tiedekunnan auditoriossa (AT100). Tilaisuudessa eri oppiaineiden edustajat pohtivat sitä, millainen kuva tulisi rakentaa tietyn oppiaineen opiskelijasta. Allekirjoittaneen tulisi siis kertoa muiden oppiaineiden opiskelijoille erityisiä huomioita historianopiskelijoista. Millaisia he ovat ja mitä tulisi tietää heidän kanssaan keskustellessa? Jotenkin näin tätä asiaa tulisi lähestyä eikä tällainen pohdintatehtävä ole erityisen helppo. Vastauksia on varmaan yhtä monta kuin on historianopiskelijoitakin.

Miksi mukana?Lähdin mukaan ihan puhtaasta uteliaisuudesta. Helmikuussa satuin olemaan sattumalta paikalla, kun foorumi kokoontui Educalla. Toisaalta olin kyllä kuullut järjestäjältä itseltään tästä tapahtumasta. Nyt olen sitä mieltä, että poikkitieteellisyys ei ole pahitteeksi uudelle saati sitten vanhalle historian opiskeli-jalle Foorumi tarjoaa mielenkiintoisten juttujen lisäksi myös hyvää ruokaa. Olen sitä mieltä, että oppi-aineiden lähentyminen merkitsee positiivisia tuloksia opiskelijakunnan piirissä varmasti joka suhteessa. Erityisesti ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat ovat tervetulleita.

Jos olet kiinnostunut Joyy symposiumista, ota yhteys allekirjoittaneeseen tai teologian tuutori Mikael Tayloriin.

tervehtienLauri Lehikoinen, 040 8323 789, lehikoin@cc.joensuu.fi

17

kana menettänyt pahasti harkintakykynsä ja käyttäytyi äkkipikaisesti. Seuraavassa vartio-vuorossa hän laski erehdyksessä kuolettavan sarjan omaan mieheen. Tässä vaiheessa lienee astunut kuvaan lehden sensuuri, sillä tarinan murheellista loppua siihen ei koskaan painettu.

Ensimmäisenä herää kysymys, miksi muistel-masta oli karsittu juuri viimeinen Meidän kann-alta murheellinen osio? Tästä onkin vanhuk-sen kanssa keskusteltu useaan otteeseen. Eikö kansallinen tarina jostain syystä kestä ”rosoja”? On hieman eri asia, tulkitaanko muut vastaavat tapahtumat kansallisiksi irvikuviksi vaiko inhimil-lisiksi erehdyksiksi. Tulkintoja löytyy parhaassa tapauksessa yhtä paljon kuin on tulkitsijoita. Tulkinnat voivat muuttua, mutta tarina jää.

Historia on tunnetusti menneisyyden jäteka-san tonkimista. Toisinaan dyykkaajien löydöt miel-lyttävät suurta osaa lukijoista ja toisinaan eivät. Kansallisen historiankirjoituksen tuottamasta suomalaisesta sankaritarinasta poikkeaminen tuottaa välillä ongelmia. Viimeisimmät kriisiajat näyttävät olevan vieläkin kansallisia kipukohtia. Kansallisen historian niin sanotut epämiellyttävät tulkinnat aiheuttavat edelleen vatsanpuruja.

Heikki Ylikangas on yksi Suomen arvostetuin mutta tietyissä piireissä myös vihatuin historio-itsija. Tie Tampereelle -teos ei lämmittänyt aina-kaan kaikkia pohjalaisia. Parhaissa tapauksissa hänen henkeään uhkaltiin. Rannanjärven hen-gessä osalla oli jo käsi kauhavalaisen tupella. Toisena teilaajana kunnostautui Ilkka-lehti. Ilkan mukaan Ylikangas oli teoksessaan syyllistynyt eteläpohjalaisten vapaussotureiden herjaamis-een ja vähättelyyn. Romahtaako rintama -teos on myös nostanut pintaan voimakkaita tunteita. Sotilaiden moraalittomuus ja pakokauhu eivät näytä sopivan kansalliseen me-kuvaan. His-torian ymmärtämiseen sekoittuu tapauksesta riippuen aimo annos arvolatausta sekä tun-netta. Kaikkea ei oikein sopisi kirjoittaa. Tästä onkin tarjota toinen mielenkiintoinen esimerkki.

Molemmat isoisäni olivat rintamaveter-aaneja. Toinen aloitti urakkansa talvisodasta ja päätti sen Lapin sotaan. Tarinoita ei reissusta juurikaan kerrottu. Toinen, jatkosodan veter-aani, haluaa ilmeisesti vanhoilla päivillään puhua vielä suunsa puhtaaksi. Näin ollen häntä pyydet-tiin kirjoittamaan muistelma erääseen veteraa-nilehteen jostain tekemästään partioreissusta. Vanhus teki niin kuin pyydettiin. Kirjoittamas-saan muistelmassa partio selvisi sattumien ja onnen avulla takaisin omaan kenttävartioon. Tältä osin oli kyse selviytymistarinasta, mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Partio-ta nimellisesti johtava vänrikki oli reissun ai-

NOLJAKAN AJATTELIJA

Later homie

18

-VIESTITKyllä täällä Somaliassa on ihan turvallista. Kiitos lentolipuista!

-Maamiina

Misä viipyy Uimaharjun ydinvoimala?

-Lamppu ei syty

En vieläkään tiedä, missä yliopistolla on hyvä käydä nussimassa…

-Sutaisija

Myyn hyvän kämppiksen. Rento. Osaa soittaa afrikkalaista jousi-instrumenttia.

-Niinivaaran natiivi

Mehän emme ketään Tuplakuitin tapaista julkkisehdokasta äänestetä.

-Nukkuvat

Kiltti Jukka, voisitko lo-pettaa meille soittelun. Puolet työntekijöistäm-me on jo hermoromah-duksen partaalla, eikä kukaan uskalla vastata enää puhelimeen.

-ATK-keskus

Ihan surkeat kevätpäivät, ette saaneet mitään paskaksi!

-Suunnistus on jännempää

Varnitsa on täynnä läskiperseitä, joita ei saa liikkeelle edes norsupyssyllä! Lehikoinen kirjottelee paskaa! Varnitsa-lehden toimitus tapettiin! Vittuun nää liikunnanmaikat Varnitsasta!

-Nettipalaute

Vittuun tää Varnitsan säästökuuri! Missä oli juomarastit kevätpäi-villä? Omat viinat piti ostaa, perkele!

-Urputiurputi

Voi jumankauta kun edarivaaleissa on vaikea äänestää ennakkoon. Ekalla kerralla äänet hylättiin, ja toisella kierroksella äänestyskone toimii yhtenä päivänä viikossa, kolme tuntia kerrallaan. Voisiko asiat tehdä vielä vaikeammaksi!

-Ääni ois kiva

Nyt loppu se perässä aukominen.-Ulle

Akateemiset puheviestintätaidot -kurssi kirjatentiksi!

-Kiva opiskella toukokuussa

Ne vanhat räähkät on ihan eläimiä tanssilattialla, antakaa muillekin tilaa!

-Nuoriso

Vappuekskursiolla oli ihan kauheeta! Ne kaksi apinaa olis pitäny heittää ulos jo Juuassa!

-Etupenkin tytöt

Varokaa! Amicaan on soluttautunut terroristi! Pahimman salmonellaepidemian aikana tarjolla raakaa broileria.

-Salaliittoteoria

19

Tuutorit on laiskoja. AW:lle salakuljetettiin viinaa sairaalaan, mutta miten kävi tämän vuoden kevätpäivillä?

-Fuksien oikeusturvan puolesta

Ketä kiinnostaa joku Kalmarin Unioni? Opintomatka pitää tehdä sinne, missä on halpaa viinaa ja aurinkorantoja. -Mikä kevätkokous?

Joensuun yliopiston historian opiskelijat ja osin myös henkilökunta ovat tehneet suurtyön kootessaan yh-teen tämän varsin ainutlaatuisen rekisteröidyn yhdis-tyksen noin 40-vuotisen historian. Vielä suuremman hatunnoston kirjoittajat ja toimittajat ansaitsevat sii-tä, että koko kirjahanke on toteutettu vapaaehtois-voimin.

Toimittajat ovat tehneet oivallisen valinnan rakenta-essaan kirjan esitysasun temaattiseksi. Näin monien takavuosien vaikuttajien ja nykyisten huimapäiden kertomuksiin on saatu lomitettua uudempi ja van-hempi muistitieto mielenkiintoisella tavalla.

Hyvä kirja on järkevää aloittaa kiihottavasti. Tuo vas-tuu on annettu nuorelle ja lupaavalle tutkijalle, en-tiselle varnitsalaiselle, professori Kimmo Katajalalle. Hänen dekkarimuotoon kirjoittamansa, virkamiehen arkea lempeästi irvaileva prologinsa paljastaa yhdis-tyksen historian kenties suurimman häpeän: tiedot yhdistyksen perustamisesta ovat varsin hataralla pohjalla. Taitava ja monessa liemessä parkkiintunut tutkija onnistuu kuitenkin vain lievästi epäilyttävällä lähdekriittisellä metodilla paljastamaan sen kaikkein todennäköisimmän perustamisajankohdan. Virallinen rekisteröinti on sitten kokonaan toinen, tekninen jut-tu.

Esileikkien jälkeen kirja etenee temaattisesti analy-soiden varnitsalaisuutta ja yhdistyksen toimintaa asi-allisissa ja asiattomissa yhteyksissä. Sitomalla Varnit-san aina kulloinkin ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin sekä opiskelija- tai opintopoliittisiin kokonaisuuksiin,

rakentuu hyvin kattava kuva opiskelusta Joensuun korkeakoulussa ja sittemmin Joensuun yliopistossa 1970-luvun alkuvuosista aina näihin päiviin.

Opiskelijapolitiikka on yksi kirjan mielenkiintoisim-mista teemoista, jota ehkä vähän toistonkin uhal-la käydään läpi seikkaperäisesti. Kiihkeät 1970- ja 1980-luvut näyttäytyvät nyt vuosikymmenten jälkeen hupaisina, mutta asiat ja toimet olivat vakavia: tent-tikirjojen mustat listat, luentolakot, politisoituneet jä-senvaalit tai joidenkin opetushenkilökuntaan kuulu-neisiin kohdistuneet painostustoimet - kaapparitutki-jan arkipäivää ilmeisesti - vaikuttavat nyt kaukaisilta. Onneksi aika ja muisti ovat olleet taas armollisia, ja asiat esitetään kiihkottomasti ja ilmeisen oikein. Sil-loin vaikutettiin, tai kuviteltiin vaikutettavan. Ilahdut-tavasti näistä asioista kirjoittaa paljon ja taidokkaasti nuori tekijä, lahjakas Alina Kuusisto

Nuorempi väki tulkitsee Varnitsan ja varnitsalaisuu-den huomattavasti selvemmin yhteisöllisyyden teo-reettisen viitekehyksen kautta, näin varsinkin Tuomas Green ja Mikko Puustinen syväluotaavassa artikkelis-saan opiskeluympäristön ja -kulttuurin muutoksesta. Samoihin asioihin palataan vielä myöhemmin Annina Hämäläisen oivallisessa artikkelissa yhtenäisen pu-keutumisen merkityksestä osana yhteenkuuluvai-suutta ja kenties vieläkin syvällisemmin jälleen Tuo-mas Green esitellessään rohkeasti järjestötoiminnan moraalisia arvoja toiminta-aktiviteetin kautta.

Ainejärjestöihin ja osakuntatoimintaan on aina liitetty kenties aiheellisestikin alkoholi ja aktiivinen sosiaali-

A i n e j ä r j e s t ö A i n e e l l i s t u i-Varnitsa ry:n historia

20

On tää sitten hieno!

nen kanssakäyminen. Onneksi tässä asiassa on aina-kin toimittajilla maltti säilynyt. Kyllähän kirjan sivuilla viina virtaa, erilaisista intiimeistä toiminnoista löytyy jopa fyysisiä todisteita (ns. varnitsa-lapsia), mut-ta asiat käsitellään herkästi. Lempi on kaunis asia. Mukavana yleislinjana näyttää olleen, että 1970-lu-vun varnitsalaiset ovat olleet yhtä sisäsiittoisia kuin 1980-luvun seuraajansa ja edelleen 1990-lukulaiset ja edelleen… Todistusaineisto on sen verran vankka, ja sitä vahvistavat myös löydetyt ulkopuolisten lau-sunnot, että voitaneen sanoa kauneimpien naisten ja komeimpien miesten päätyneen opiskelemaan histo-riaa, ja vielä Joensuuhun.

Kenties Varnitsan julkaisutoiminnalle olisi voitu uh-rata hivenen enemmän sivuja. Toki lehti saa oman lukunsa, mutta ainakin nuorekkaat ja lahjakkaat kir-joittajat olisivat voineet valottaa enemmän tuon osin varsin salamyhkäisen julkaisun toimintaperiaatteita. Jo ikääntynyt ja epämääräisesti muisteleva, ennen niin nuorekas tutkija Ismo Björn tietää varmasti enemmän kuin kertoo, tai ainakin hän ennen muisti enemmän. Kirjoitus on tuulahdus 1980-luvulta, jol-loin kukaan ei oikein tiennyt, mitä tapahtuman tulee; oltiin vihreitä, vasureita, porvareita tai jonkin sortin anarkisteja. Juha Kontturi omassa artikkelissaan kir-joittaa lehden historian taiten ja analyyttisesti.

Jokaisesta kirjasta pitäisi löytää vikoja, muuten ar-vostelu on kelvoton. Pientä toimituksellista hiomista olisi voitu harrastaa, paikoitellen toistot häiritsevät. Paino- ja taittotyö ovat loistokkaita, joskin kuvituk-sessa on pientä laadullista häilyvyyttä. Epätodennä-köisen kriittisen sotahistorioitsijan silmään saattaa pistää epäilevä suhtautuminen maanpuolustusasi-oihin sekä tietynlainen antimilitarismi, mutta se on tuollaisen teoreettisen lukijan mielen valuvika. Sivut 166 ja 167 todistavat varnitsalaistet ryhdikkäiksi. Toi-mituskunta pahoittelee suotta 2000-luvun ylikoros-tuneisuutta, sillä valtakunnallisesti johtavan kriittisen korkeakouluhistorioitsija Arto Nevalan rauhoittava panos näkyy juuri hienona tasapainotuksena, ajalli-sesti ja temaattisesti.

”Suolankeittäjien heimo” on oivallinen lukukokemus, melkein tutkimus, tieteellinen, kriittinen, analyyt-tinen ja helppolukuinen. Jos juopottelu kiinnostaa, sille löytyy lukunsa. Samanlaiset tietopaketit löyty-vät perinteistä, urheilusta, liikunnasta, aina kiinnos-tavista matkoista sekä tietenkin opinnoista, joka on yhteisöllisyyden lisäksi toinen kirjaa kannattelevista teemoista. Vastoin mahdollista ulkopuolisten mieli-kuvaa myös historian opiskelijat todellakin opiskeli-vat kaiken muun hyvän ja pahan lomassa, se lienee tämän kirjan tärkein viesti. Ja tuo kummallinen nimi, Varnitsa. Sen tausta selviää lukemalla tämä kirja tai kysymällä asiaa yhdistyksen ”isähahmolta”, emeri-tusprofessori Heikki Kirkiseltä. Tuskin hän kysyjää kepillänsä kolauttaa, toivottavasti.

Juha Pohjonen,FT, dosentti

MITÄ? eikö sinulla ole vielä tätä upeaa ja mahtavaa painotuotetta? Tilaa omasi var-

nitsan nettisivuilta tai hae torstaina toimistolta.

Hinta VAIN SINULLE 20 erkkiä.

21

Intro

Tajusin tilaisuuteni koittaneen, kun eräs karis-maattinen ja kaunis nainen (luotettavista lähteis-tä olen saanut tietää hänen toimivan Varnitsa-lehden päätoimittajana) kysyi minulta: haluatte-ko soittaa Varnitsan historiateoksen julkkareissa? En voinut vastata tähän viettelevään kysymyk-seen kuin yhdellä sanalla: kyllä. Vastasin koko tulevan bändini puolesta, vaikka mitään takuita onnistumisesta ei ollut. Bändin kasaan saami-nenkin näytti alkuun tuottavan hankaluuksia.

Olin kuitenkin iloisessa kahdeksannen kaljan ja muutaman kotiviinilasin hu-malassa (niin, kellohan oli jo viisi iltapäivällä) ja päätin tarttua härkää sarvista saman tien. Otin puhelun vanhalle luottomiehelleni, Sepänka-dun Michael Monroelle, ravis-elostajien & rallikuskien ku-ninkaalle sekä Joensuun po-liisin painajaiselle, Mr. Lauri Hyvöselle. Hän innostui heti. Olihan kyseessä meille mo-lemmille taas yksi tilaisuus tyydyttää narsistisen ekshi-bitionistisia unelmiamme. Tätä kautta ensimmäinen liike oli tehty ja pystyin itse keskittymään lahjakkaaseen humaltumiseen vokalistimme hoitaessa bändin lopulliseen muotoonsa.

Verse

Armottoman treenauksen aloitimme helmikuun toisella viikolla. Tätä ennen olimme keskittyneet noin kuukauden olennaiseen, eli bändin nimeen joka lopulta sai muodon Dirty Gentlemen. Ilmeisesti Teatte-riklubin väen englannin kielen taito oli niin ja näin, ainakin sen käsityksen sai, kun katseli mainosjulistetta joka vapaasti suomennettuna ilmoitti ”Li-kaisten Herrasmiehen” soitta-van lauantaina 21.3.2009.

Mutta nimestä viis, paljon oli vielä bändillä tekemistä. En-simmäiset ja toiset treenit menivät totutellessa uuteen

Making

of:

Dirty GentlemenKun aikanani heräsin, selvisi minulle millä ko-koonpanolla lähtisimme pistämään Madison Square Gardeniin verrattavissa olevan Joensuun Teatteriklubin polvilleen. Laulussa olisi siis jo äs-ken hehkutettu Sepänkadun Monroe. Kitaristiksi oli humalapäissään saatu lupautumaan Niini-vaaran Nasty Suicide, vuoden seksisymboli-idoli Joonas Mäki. Bassossa olisin siis minä, Merimie-henkadun Sid Vicious ja rummuissa mies joka on käsite jo itsessään, Matti Matero. Vaatimatto-muus oli alusta asti väärä sana kuvaamaan tätä ryhmää.

22

kokoonpanoon. Kaikki kuu-losti suhteellisen paskalta. Voin sen jälkeenpäin suo-raan myöntää. Muutos tä-hän tilanteeseen tapahtui kolmannella harjoituskerral-la, kun erään Mr. Lehikoisen rautaisella kädellä hallinnoi-maan harjoitustilaan astui Rantakylän lohikäärme, Lis-kokuninkaan poika, Holy Di-ver ja Rainbow in the Dark, herra Jani Loijas.

Joonas on IHQUIN!

Kaikki muuttui kuin nyrkin iskusta. Biisit rullasi-vat, laulajat revittelivät, bändi alkoi sytyttää it-seään siihen tuleen joka lopulta keikan aikana leimahti mahtaviin liekkeihin. Sormet olivat ve-rillä, mutta me jatkoimme. Laulajalta meni ääni, mutta me jatkoimme. Materolta katkesi kapulat, mutta me jatkoimme. Minä olin usein krapulassa, mutta me jatkoimme. Jatkoimme, kunnes koitti SE päivä, lauantai 21.3 herran vuonna 2009.

CHORUS

Pyörimme hermostuksissamme täpötäydellä te-atteriklubilla. Odotimme keikan alkua. Joimme kaljaa. Astetta paheellisemmat rytmiryhmän jäsenet laukkasivat savukkeilla noin kolmen mi-nuutin välein. Kello läheni puolta yötä. Tunnelma tiivistyi. DJ lopetti. Muodostimme jonon. Joku karjaisi; ”Gentlemen lauteille!” ja se oli menoa.

Yleisön reaktio ylitti huimim-matkin odotuksemme. Iggy Popin Passengerin ja Neil Youngin Rockin’ in the Free Worldin väliin mahtunut setti oli täyttä ekstaasia ja eufori-aa. Eräs nimeltä mainitsema-ton professori yltyi suorastaan maaniseen pogoamiseen Pulpin Disco 2000-kappaleen jyrätessä tärykalvoihin. Ran-takylän nahkajumala varmisti yleisön pähkinöiksi menon vierailemalla tulkitsemassa

Uriah Heep-klassikon Easy Livin’. Se oli upeaa.

OUTRO

Tämän jälkeen bändillämme olisi ollut avaimet suureen maailmaan. Kävi kuitenkin kuten rock-bändeille yleensä käy. Joonas sortui viinaan, minä kokaiiniin, Matero heroiiniin ja tässä tapaukses-sa nimeltä mainitsematon neljän mies nopeisiin autoihin. Loijas lähti menestyksen innoittamana soolouralle… Hähää, ei nyt kai. Tulette varmasti vielä kuulemaan meistä, halusitte tai ette!

Loppuun kiitokset: erityisesti Lauri Lehikoiselle treenikämpästä ja yleisesti yleisölle teatterilla, teidän edessänne oli mukava soittaa.

- Merimiehenkadun wannabe-Sid Vicious, JP Hovi

23

Keskenkasvuisia päätä pidempi profes-sori oli helppo bongata yleisöstä

Kevättä odotellessa...

Varnitsa ry. -vappupupuja ja -poikia jo vuodesta 1970