Valveen kynnyksellä

yksinajattelu

Life is wasted on the living

Douglas Adams

Valveen kynnyksellä

© Jouni Kemppi

Vantaalla 2010

http://issuu.com/jonezo

I

muistat mistä välistä pujahtaa

sillä sieltä näkee ohi kaupungin

Valveen kynnys primitiivinen, silmiinpistävän mi-

tätön. Tupakkani tippuu lattialle, tuijoitan sitä lumou-

tuneena. Kumarrun nähdäkseni väitteittesi kauneuden.

Nahka-argumentti valistuksen lämmin lähetyssaarnaja-

asento.

Tajuan nojaavani poskellani lattiaan. Homo Erec-

tukset tekevät Vaahteranmäen Eemelit. Possuressu. Ma-

kuuhuoneessa näkee pilvet.

7

Ajamme tiedostamattomilla riiteillämme toisemme

shamanistiseen raivoon, lankeamme loveen. Hiki kas-

telee paitani ja hiukset peittävät visioni, on vain su-

lautunut massa.

Pulleat nuket repii peukalonkynnellään paljaat pik-

ku sormet. Jumalkone. Riipii äänet pois. Kohottelee

muovisia kulmiaan. Olemme aina olleet ja tulisimme

aina olemaan.

8

Hulluutemme tungetaan liikkuvina kuvina alas kur-

kustamme, lävitse silmiemme, hypotalamukseen asti.

Se toinen asuu vilkkaassa unessa, haluaa minun kaste-

levan hiekkalinnoja, mutakalmoja.

Työnnän käteni kalloni sisään, hyväilen ja runk-

kaan aivojani kunnes cerebrospinal fluid räiskähtää pit-

kin seiniä. Ovelta kuuluu koputus. Kävelen puolita-

juissani lävitse tämän hetken.

9

Saksien terät kiiltelevät viekoittelevasti loistelam-

pun kelmeässä valossa. Tulisiko TV:stä jotain? Lohka-

reiden lomassa neonsilmät. Tuhat peliä, laatikkoviiniä,

olutta, öisiä lasinsiruja.

Viimeiset tipat valuvat pitkin poskiani, nousen läh-

teäkseni takaisin ulkopuoliseen äänten ja hajujen seka-

melskaan. Selkärangasta orgasmi kasvaa ulos teräksi-

sestä ilkeydestään.

10

Aamulla tunnen itseni äärettömän tervehenkiseksi

mutta harva sokea imitoi näkevää. Nappisilmiin pakah-

tuu. Tuulenvire humahtaa lävitse. Antaa tulla sadetta.

Sielu pomppaa kasvojensa harteille. Sydän. Melonirin-

tainen moraali neopostkristitty usko.

Hetken mielijohteesta ostan kukkakimpun ja lah-

joitan sen mummolle joka muistuttaa edesmennyttä

isoäitiäni, suutelen häntä otsalle ja toivotan onnellista

elämää.

11

Auto on ajaa päälleni, jarrut kirskuvat, kusen housuu-

ni, auto tööttäilee, kuski huutaa. Jatkaa matkaa kuin

minua ei olisi ollutkaan. Keskustelu kietoutunut itsen-

sä ympärille. Turisti ei tiedä hintoja, hilluu siellä aluei-

ta pitkin. Keräilen siruni.

Kieleni napsahtaa kitalakeen. Lyö pahoinvoinnin

hyökyaalto ylitseni. Hapettuu ajan kuluessa. Suunnis-

tan vessaan posliinialttarin ääreen. Oksennellessani huo-

maan jonkun makaavan vartaloa.

Vaatteet esittelevät seutujaan. Vaatii suhtautumis-

tavan. Sitten olin hetki.

12

Magus pudottanut maahan veren rytmin. Hiukseni

liittoutuneet minua vastaan, tummien seinien keskel-

lä ovia huoneissa joissa suupielteni elohiiri, limakalvo-

jeni tulehtuneet pielet. Sieraimeni vetäytyvät sisään.

Hymyilen itseni kylmäksi, musiikkia vieraasta maas-

ta, vedän pääni jatkoon.

Juttelin hänen kanssaan lempiaiheestani; itsestäni

ja omalaatuisista tavoistani. Mitä tulee nuoreen mie-

heen, luulisin olevani sinua vanhempi. Rytmillinen vaih-

telu ruumiin mustaa multaa. Suudelmasta sukeutuu

kiihkeä kohtaus. Vähäosainen enkeli pesee energiaso-

lujen tahmeaa stimulanttia. Rakastelu maanikon aja-

tusta.

13

Kuoriuduttuaan kotelostaan sää kirkastuu, kaiut-

timista alkaa soida perinteinen rokki, ääneni katoaa.

On vaikea hengittää. Vapaat lehdet leijailevat tuules-

sa, lapsen kieli sulattaa sokeripalaa. Sydämeni syyttää

aurinkoa lihallisuudesta.

14

Rosoiset sormeni haluavat lukea vartalosi kihelmöi-

viä kohtia. Sinusta pulppuaa sanoja jotka kertovat pal-

votusta veljestä joka maalaa kammottavia tauluja. Eh-

kä jonain päivänä joku poraa reijän kalloosi ja sieltä

valuvasta limasta materialisoituu veljesi. Minua piis-

kaavat käärmeet.

Hedelmällinen sisämeri, aistien tulinen materiaali

kantaa kieppuvan auringon hurmetta. Tyttö ynähtää

ja kääntää kasvonsa minuun päin. Tipahdan vinhasti

pyörivän soihdun lumoon. Hiekan riemuisa kiljahdus.

Kahlaan onnellisena pahoinvoinnin meressä.

Keskellä sitä kaikkea olen siipiinsä kääritty perho-

nen.

15

Oviaukossa pitsein koristellun huoneen raikkaus.

Nostaa köyhän tomusta, kohottaa kurjan loasta ja aset-

taa hänet ylhäisten joukkoon. Mystiikkaan taipuvainen

kieleni kiitää kiinni ihoon, kirjaan ylös ajatukseni.

Epäortodoksisista mielipiteistäni syntyy ajokoira,

elämä, sepitteellinen murre, unenpöpperöinen ääni kui-

va tuuli. Taannehtiva alkoholismi sankaruuden analo-

gia.

16

Pää leimuaa, kaikki suorat linjat aaltoilevat, värit

ovat enkelimäisen kauniita, polttavat silmiä, en kyke-

ne sulkemaan ääniä pois. Itsesäätelevästä kaikkeudesta

sikiää itkettäviä älyttömyyksiä.

Seison portaikossa joka kiertyy yläpuolelleni. Sil-

mäni kääntyvät nurin, en ole syönyt useampaan päi-

vään. Luikahtelee mielihuvitus sävelen nokasta. Jos-

kus toki pitää kääntämän toinen poski. Puuttuu vielä

valmius korvien irroittamiseen. Linnut laulavat aamun

sarastaessa. Minä näen unia.

17

Makaan nurmikolla lämmittämässä itseäni. Lapset

keinuvat suurisssa kaarissa nauraen, muistan ajan jol-

loin itsekin sain lohtua keinumisesta. Elämän siirtymä-

riitissä enkelivedestä siloinen iho. Heruu maito pitkin

ketunkuonoja. Elää kuin lapsi läpi maailman peh-

meyden.

Vuosia sitten koulupsykologi tutki minut ja totesi

minun olevan psykoottinen, mutta sitähän mielikuvi-

tuksen luovat aina ovat. Päivän varjoissa sulavan liha-

ni sädekehän oranssinen hehku, musiikissa rasvantuok-

sua. Sateenkaari häilyy meren takana.

18

Paperinviilto silmässä pistävän sateen alku. Valoon

kahlittu hämärä valuu yli selkärankani. Olen jossain

kaukana kotonta, mutta siellä olen ollut aina. Kun pää-

sen tarpeeksi kauaksi sukellan narskuvaan veteen.

Ajatusten villikoirat juoksevat pitkin kuun kasvoja,

emo syö istukan, unissani polttavat keuhkotautisten

kissojen kyliä. Jään roikkumaan sormesta.

19

Herään jäisenä puistonpenkiltä. Nousen vavisten

istumaan. Takaani kuuluu laulua, käännyn katsomaan

ja näen omalaatuisen näyn. Yksinäinen goottityttö tans-

sii kirkon portailla laulaen saksalaista sävelmää. Sai-

raanhoitajan kookas aura olemassaolon rappujen pääs-

sä. Tyttö tanssii. Ja tanssii.

Annan mieleni lyödä rumpua, keskityn olemiseen.

En tarvitse aktiivisuutta. Olen saamattoman satiirin

saksanseisoja, tuskan säikeet soittavat päässäni suvi-

virttä.

Tänään he valmistautuvat repimään orvaskeden sie-

lustani.

20

II

Itseään pelottavampi taskulamppu

valaisee jopa pimeää

Mieli riitti kuviteltu käärme matkaa jumalattaren

luo hakemaan kuvia minuuteni kadonneista kartoista

otsassani punainen kolmio stigma jota en saa pestyä

pois.

Tuo sairas kultti jonka he olivat luoneet seksuaa-

lisuutensa ympärille loihti ilmoille vampyyrimunkkeja

jotka jättävät puremajälkiensä ristinmerkin.

22

Samoja mielikuvia yhä uudelleen ja uudelleen: pu-

naisten verhojen takana loimuavat strobolamput, me-

tallin kirskahdus nauhalla, oksa rasahtaa hirtetyn mie-

hen yllä, murskaantunut ruumis kumartuu ylleni, ja

sen läähättävät kasvot roikkuvat yläpuolellani. Veres-

tä pulleat silmät pureutuvat omiini, suutelee minua

poskelle ja näykkäisee korvastani.

Äiti kehittää vastaavuuttaa ensimmäisen synnyt-

tyä. Sydämensä ajatusmaailma nyreästi muistaa piha-

keinun. Laittaa monia syitä oletusarvoksi. Jää lähettä-

mätön pitsilautta kotirappuun. Kuume etenee hitaas-

ti.

23

Katselen kuinka halkeamat katossa tekevät musiik-

kia, credo, credo, credo. Täytän mieleni pimeydellä ja

annan ajatusteni luikerrella pimeässä. Äidin sierainten

hönkä. Raskaat askeleet kellahtavat kumoon. Vihan

aalto virtaa turmelemaan omenapuita. Urosten kella-

reissa kylmempi yö.

Kosteaan tilaan sopiva ruisku antaa useita injek-

tioita lyhyehköin välein.

Napsauta vieressä olevaa kanssaihmistä, välkkyvää

kuvaa, tilanteen ja rakenteen vaatimalla tavalla ja laita

väsynyt levy soimaan.

24

Kasvin kirpeä jää, ihmisen elin, terävän sirpin ilo,

häälyvän usvan puut, kevätvalkeilla minä ratsastan he-

volla.

Pörhötän siipiä kohden päivää. Olen karata lapsuu-

denunelmiin syömään halvakaneja, haistelemaan tuok-

suja kissan niskasta. Plastiikkiruoho hapsottaen leper-

telee uneliaan taivaan puutarhatuolissa nukkuville au-

rinkolaseille.

Sen mitä sanot, sanot hiljaisella mielellä.

25

Kastanjanruskea kademieli valuu tuulettimeen. Kaih-

tavat rauhaset katkeria helpotuksen tunteita, aavistuk-

sia horteesta. Mieli näyttää mahtavat hampaansa. Ha-

luaa kosketella pehmeää häntääni. Koira kiertelee am-

metta jossa undulaatit nukkuvat punotussa häkissään

huovutettuna. Likakaivoissa makaavia satamia koris-

taa lähtö.

Anisviina on valunut jalkoihini ja kaadun selälleni.

Uneksin olevani suunnitellun hulluuden syövereissä lii-

hotteleva perhonen, aine liikkeessä, lihan värinä. Veh-

reää vihannesta himoitsevan papin kuolan pisaroimien

harmaiden huulien välistä valahtava pimeys.

Poskipäät punehtuvat, aistiharha muuttuu möhkä-

leeksi.

26

Hän kierähtää päälleni, ottaa kasvoni käsiensä vä-

liin ja suutelee minua. Nokkamme uivat rottien maas-

sa. Silmäkulmasta näen kuinka muut katsovat meitä.

Pehmustetulla tuolilla kalsarit puolitangossa. Pahan-

hajuisten kortteerien turkisaaveet makaavat aivojensa

sohvalla. Mielipuolisten kenkien inhon ilme oma kie-

lensä. Suudellessamme työnnän käteni housunkauluk-

sestaan sisään ja hyväilen kovaa kalua. Elämän tun-

keuma.

Riisun hiestä läpimärän paitani pois, peilistä näen

kuinka ylävartaloni hohtaa aavemaisesti. Nähdessäni

hänen avauksensa tunnistan sen ja tiedän osaavani vas-

tata siihen. Riisun housuni ja boxerini, ja hän riisuu

omansa ja sanoo jotain joka kuulostaa especialilta.

27

Nain halusta unohtaa kadotetut pojat. Ajoittain

tahdolla tarve upota valheeseen. Soutaa eteenpäin. Mo-

nissa loistavissa saduissa sankarit ovat pysyvästi hur-

moksessa.

Yksityinen toimitus, isän veri. Kaikki sellaista mik-

si olemme syntyneet.

Laakea maa avaa ovensa.

28

Ruumiit sentti sentiltä. Jäseniä lemuavassa lois-

teessa. Korvassa lepattava yöperhonen. Kirpeän me-

hun tukahdutettu huuru. Surupala syrjään. Lihakset

heiluu käskyttä, sydän pumppaa hikeä, mennyt piste-

lee auringonnousussa.

Maatessasi siinä näytit kauniilta ja haavoittuvalta,

suutelen sinua. Itket, vedän sinut syliini ja kyyneleeni

sekoittuvat hiustesi kastanjaan. Vaikka minun on han-

kala olla annan sinun käpertyä kainalooni ja makaam-

me hiljaa kuunnellen ulkoa kuuluvia ääniä.

29

Kuulen äänten vivahteet. Väkivaltainen halu tul-

vehtii taloon. Ei oikeutta poistua. Potilaiden intohimo,

etuoikeus häpäistä häntä.

Ihmislihan kappaleet ovat kuolla ikävään. Osallis-

tun rinkiin.

Ruumiini syntyy havunneulaisiin.

30

Pakkasen poika tekee kukkia ikkunaan. Ruumis tot-

tuu mihin vain. Ympärillä tulvii märkä valo, valuu ran-

teille.

31