UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

ULKOASIAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO 4/2004 vp

Valtioneuvoston selonteko turvallisuus- ja puo-lustuspolitiikasta 2004

Puolustusvaliokunnalle

JOHDANTO

VireilletuloEduskunta on 1 päivänä lokakuuta 2004 lähet-täessään valtioneuvoston selonteon turvalli-suus- ja puolustuspolitiikasta 2004(VNS 6/2004 vp) valmistelevasti käsiteltäväksipuolustusvaliokuntaan samalla määrännyt, ettäulkoasiainvaliokunnan on annettava asiasta lau-sunto puolustusvaliokunnalle.

AsiantuntijatValiokunnassa ovat olleet kuultavina- puolustusministeri Seppo Kääriäinen- ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja- puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala- valtiosihteeri Risto Volanen, valtioneuvoston

kanslia- kansliapäällikkö Matti Ahola, osastopäällik-

kö Pauli Järvenpää ja yksikön päällikkö Olli-Pekka Jalonen, puolustusministeriö

- suurlähettiläs Markku Reimaa, Suomen pysy-vä edustusto Geneven Aseidenriisuntakonfe-renssissa

- ministeri Matti Anttonen, Suomen Washing-tonin suurlähetystö

- osastopäällikkö Hannu Kyröläinen, osasto-päällikkö Markus Lyra, apulaisosastopäällik-kö Taisto Huimasalo, yksikön päällikkö Eli-na Kalkku, yksikön päällikkö Laura Kansi-kas-Debraise, yksikön päällikkö Marja Leh-to, yksikön päällikkö Pia Rantala, lähetystö-neuvos Timo Oula ja erikoistutkija Ilmari Su-siluoto, ulkoasiainministeriö

VNS 6/2004 vp

- kansliapäällikkö Ritva Viljanen ja neuvottele-va virkamies Erkki Platan, sisäasiainministe-riö

- puhemies, talman Viveka Eriksson ja notaariSusanne Eriksson, Ahvenanmaan maakunta-päivät

- everstiluutnantti Pentti Forsström ja eversti-luutnantti Pertti Hyvärinen, Pääesikunta

- tutkimusjohtaja, professori Mikko Viitasalo,strategian pääopettaja, majuri Mika Kerttu-nen ja professori Pekka Sivonen, Maanpuo-lustuskorkeakoulu

- turvallisuusyksikön päällikkö Paavo Selin,Suojelupoliisi

- projektinjohtaja Peter Ekholm, Sitra- johtaja Tapani Vaahtoranta, tutkija Henrikki

Heikka ja tutkija, valtiotieteen tohtori HannaOjanen, Ulkopoliittinen instituutti

- Project Leader Hilary Fisher, Stop Violenceagainst Women Campaign

- pääsihteeri Kristiina Kumpula, Suomen Pu-nainen Risti

- puheenjohtaja Kalevi Suomela, Suomen Rau-hanliitto - YK-yhdistys

- puheenjohtaja Kalle Kallio, Suomen Sadan-komitealiitto

- erikoistutkija Alpo Juntunen, tutkija TomasRies ja tutkija Marc Ryter, Strategian laitos

- johtaja Markku Kivinen, Aleksanteri-insti-tuutti

- valtiotieteen tohtori Jussi Raumolin- erikoistutkija Markku Anttila, STYX-tutki-

musryhmä

Versio 2.0

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

- johtaja Mikko Hyppönen, F-Secure- prikaatikenraali evp. Paddy Blagden- valtiotieteen tohtori Tuomas Forsberg- kenraali Gustav Hägglund- professori Jaakko Hämeen-Anttila- ministeri Jaakko Iloniemi- filosofian tohtori Marko Juntunen- professori Juhani Koponen- professori Martti Koskenniemi- toimittaja Anne Kuorsalo- professori Heikki Patomäki- filosofian maisteri Minna Saarnivaara- valtiotieteen tohtori Pentti Sadeniemi

2

- professori Martin Scheinin- valtiotieteen tohtori, dosentti Teija Tiilikai-

nen- kenraalimajuri evp. Ahti Vartiainen.

Valiokunnan valtuuskunta on lausunnon valmis-telun yhteydessä Yhdysvaltoihin 30.10.—7.11.2004 tekemänsä vierailun aikana perehty-nyt selontekoon liittyviin kysymyksiin tapaa-malla mm. Yhdistyneiden kansakuntien sihtee-ristöä, YK:n erityisjärjestöjen, Yhdysvaltojenliittovaltion kongressin ja hallinnon sekä eri tut-kimuslaitosten edustajia.

VALTIONEUVOSTON SELONTEKO

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selon-teossa arvioidaan hallitusohjelmassa tehdynpäätöksen mukaisesti laajasti Suomen turvalli-suus- ja puolustuspolitiikan kokonaisuutta.

Vuoden 1997 selonteossa linjattiin Suomenpuolustuksen kehittämisen perusteet vuoteen2008. Puolustuksen rakennemuutosta tarkistet-tiin vuonna 2001, jolloin aikaistettiin seuraavan2010-luvulle ulottuvan puolustuksen kehittämis-suunnitelman laatimista ja samalla turvallisuus-ja puolustuspoliittista kokonaislinjausta vuo-teen 2004.

Selonteossa tarkastellaan Suomen kansainvä-lisen toimintaympäristön muutosta ja sen vaiku-tuksia Suomen toimintakykyyn ja turvallisuu-teen laajassa merkityksessä 2010-luvulle. Toi-mintaympäristön arvioinnin pohjalta selonteos-sa osoitetaan ne kehittämis- ja voimavaratar-peet, jotka kohdistuvat toimintakyvyn eri ulottu-vuuksiin, ulkoiseen toimintakykyyn, erityisestikriisinhallintakykyyn, puolustukseen, sisäisenturvallisuuden ylläpitämiseen ja yhteiskunnankeskeisten perustoimintojen turvaamiseen.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonte-ko 2004 on valtioneuvoston peruslinjaus, jokaasettaa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitii-kan toimintalinjan periaatteet ja tavoitteet sekätarjoaa kehyksen sen toimeenpanolle eri sekto-reilla. Valtioneuvoston piirissä on äskettäin val-mistunut tai valmistellaan useita selontekoja,

selvityksiä ja ohjelmia, joiden linjauksia ja suo-situksia on otettu huomioon selonteossa 2004 jajotka osaltaan edistävät sen toteutumista. Näitälinjaavia asiakirjoja ovat selonteon mukaan Yh-teiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaami-sen strategia (Valtioneuvoston periaatepäätös27.11.2003), Kehityspoliittinen ohjelma (Val-tioneuvoston periaatepäätös 5.2.2004), Valtio-neuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspoli-tiikasta (VNS 2/2004 vp), Sisäisen turvallisuu-den ohjelma (Valtioneuvoston periaatepäätös23.9.2004) ja valmisteilla olevat Osaava ja avau-tuva Suomi maailmantalouden murroksessa (Vä-liraportti 22.6.2004) ja Valtioneuvoston globali-saatioselvitys eduskunnalle.

Valtioneuvoston kanslian asettaman turvalli-suuspoliittisen seurantaryhmän raportti(9.3.2004) on selonteon mukaan toiminut tärkeä-nä tukena valtioneuvoston laatiessa omia ar-viointejaan ja linjauksiaan ja toteuttanut edus-kunnan ja valtioneuvoston yhteistyötä, josta so-vittiin edellisen selonteon käsittelyn yhteydessä.

Euroopan unionin turvallisuusstrategia, jokahyväksyttiin Eurooppa-neuvostossa joulukuus-sa 2003, ja kesäkuussa 2004 Eurooppa-neuvos-tossa hyväksytyn perustuslaillisen sopimuksenyhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaakoskevat määräykset ovat selonteon mukaankeskeisellä tavalla luoneet puitteet ja lähtökoh-dat Suomen omille linjauksille.

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

Selonteossa todetaan Suomen lähialueidenvakauden vahvistuneen vuoden 2001 selonteonjälkeen Euroopan unionin ja Naton laajentumi-sen, Euroopan unionin integraation syvenemi-sen ja Venäjän muutoksen myötä. Samaan ai-kaan on kuitenkin laajempi kansainvälinen tilan-ne myös Suomen kannalta tullut yhä haasteelli-semmaksi, ja tämä kehitys on alkanut heijastuayhä tuntuvammin myös Suomen turvallisuusym-päristöön. Tämän kehityksen odotetaan jatku-van.

Maailmanlaajuisten ongelmien, kehityskrii-sien ja alueellisten konfliktien merkitys turvalli-suudelle on lisääntynyt. Suomen sisäisen ja ul-koisen turvallisuuden riippuvuus laajasta kan-sainvälisestä tilanteesta on globalisaation myötävoimistunut. Keskeisiä turvallisuuteen vaikutta-via uhkia ovat terrorismi, joukkotuhoaseiden le-viämisen ja käytön uhka, alueelliset konfliktit jasotilaallinen voimankäyttö, järjestäytynyt rikol-lisuus, huumeet ja ihmiskauppa, taloudelliset jateknologiset riskit, ympäristöongelmat, väestön-kasvu, väestöliikkeet ja epidemiat.

Turvallisuusuhat ja -haasteet ovat yhä enem-män valtioiden rajat ylittäviä. Siksi niihin vas-taamisessa on keskeistä kahdenvälisen ja mo-nenkeskisen yhteistyön lisääminen naapuruus-suhteissa, alueellisesti ja maailmanlaajuisestisekä oikeudellisesti sitovien menettelytapojenvakiinnuttaminen. Suomen kannalta merkittä-vintä tässä yhteydessä on Euroopan unionin toi-mintakyky ja vaikutus. Keskeistä on myös Yh-dysvaltojen rooli ja transatlanttisen suhteen ke-hitys sekä Naton rooli ja toiminta. Suomen lä-hiympäristössä painottuvat Venäjän muutos, Itä-meren alueen merkitys ja sotilaallinen kehityslähialueilla.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinentoimintalinja tähtää selonteon mukaan maan it-senäisyyden ja yhteiskunnan demokraattistenperusarvojen turvaamiseen sekä kansalaistenturvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseen.Suomen toimintalinja perustuu uskottavaan kan-salliseen puolustukseen, yhteiskunnan toimivuu-teen ja johdonmukaiseen ulkopolitiikkaan sekävahvaan kansainväliseen asemaan ja aktiiviseentoimintaan EU:n jäsenenä. Suomen turvalli-

suus- ja puolustuspolitiikan keskeinen haaste ontoimintakyvyn säilyttäminen ja vahvistaminenympäristön muutoksessa, jossa maailmanlaajui-sen kehityksen, alueellisten konfliktien ja uu-sien uhkien merkitys Suomen turvallisuudelle onkasvanut.

Suomi pyrkii monenkeskisen yhteistyön,YK:n ja kansainvälisen oikeuden vahvistami-seen sekä globalisaation hallintaan turvallisuu-den lisäämiseksi eriarvoisuutta ja syrjäytymistävähentämällä. Suomi korostaa kansainvälisenyhteisön vastuuta kriisien ja humanitaaristen ka-tastrofien ennaltaehkäisyssä sekä siviiliväestönsuojelussa. Sotilaallisen voimankäytön ehdoistatulee päättää monenkeskisesti YK:n peruskirjanperiaatteiden pohjalta.

Selonteon mukaan Suomi toimii EU:n vahvis-tamiseksi turvallisuusyhteisönä ja kansainväli-senä toimijana vuonna 2003 hyväksytyn Euroo-pan unionin turvallisuusstrategian mukaisesti.Yhteisvastuuseen ja keskinäisiin sitoumuksiinkaikilla aloilla perustuvan unionin jäsenyys tu-kee Suomen turvallisuutta. Suomi tukee unioninlaajentumisprosessia, naapuruuspolitiikkaa jaoikeus- ja sisäasioiden kehittämistä keskeisinäturvallisuuteen vaikuttavina tekijöinä.

Suomi toimii EU:n yhteisen ulko- ja turvalli-suuspolitiikan ja yhteisen turvallisuus- ja puo-lustuspolitiikan vahvistamiseksi ja osallistuutäysimääräisesti yhteisen turvallisuus- ja puo-lustuspolitiikan kehittämiseen ja toteuttami-seen. Suomi kehittää kykyään ja valmiuksiaanosallistua EU:n siviilikriisinhallintatoimintaanja sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin mu-kaan lukien kehitteillä olevat taistelujoukot.Suomi myötävaikuttaa pysyvän rakenteellisenyhteistyön muotoutumiseen ja osallistuu uni-onin voimavarayhteistyöhön sekä Euroopanpuolustusviraston toimintaan. Perustuslailliseensopimukseen sisältyvä avunantovelvoite vahvis-taa unionin keskinäistä yhteisvastuuta.

Suomi pitää vahvaa transatlanttista suhdettatärkeänä sekä Euroopan että kansainväliselleturvallisuudelle ja edistää sitä kahdenvälisesti,EU:n jäsenvaltiona sekä Naton rauhankump-panina. Suomi pitää tärkeänä, että yhteistyö to-teutuu globaalin vastuun, yhteisten perusarvo-

3

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

jen ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamisenhengessä.

Selonteon mukaan Suomi kehittää edelleenyhteistyötään Naton kanssa osallistumalla aktii-visesti rauhankumppanuustoimintaan ja EU—Nato-yhteistyöhön. Suomi seuraa jatkuvasti Na-ton uudistumista, sen toimintakyvyn kehitystä jakansainvälistä merkitystä. Jäsenyyden hakemi-nen säilyy Suomen turvallisuus- ja puolustuspo-litiikan mahdollisuutena jatkossakin.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikanensisijaisena tavoitteena säilyy Pohjois-Euroo-pan turvallisuuden ja vakauden edistäminen.Suomi pyrkii tähän vahvistamalla kahdenvälistäyhteistyötä alueen maiden kanssa sekä lisäämäl-lä Pohjoismaiden, Baltian maiden ja Itämerenalueen maiden välistä yhteistyötä. Suomi osal-listuu aktiivisesti EU:n Venäjä-politiikan toteut-tamiseen ja kehittämiseen ja kehittää EU:n poh-joisen ulottuvuuden politiikkaa. Pohjois-Euroo-pan turvallisuuden kehityksen kannalta keskeis-ten kansainvälisten toimijoiden suhteilla onedelleen tärkeä merkitys.

Suomi osallistuu Euroopan vakauden ja de-mokratiakehityksen edistämiseen EU:n uudennaapuruuspolitiikan, Etyjin ja Euroopan neuvos-ton puitteissa.

Suomi harjoittaa aktiivista ja kokonaisvaltais-ta konfliktinesto- ja kriisinhallintapolitiikkaasekä edistää turvallisuuspolitiikan ja kehityspo-litiikan sekä kauppapolitiikan yhdensuuntaisiatavoitteita. Suomi pitää tärkeänä konfliktines-ton, siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan jakonfliktinjälkeisen jälleenrakennuksen käsitte-lemistä kokonaisuutena, jossa konfliktin eri vai-heissa on käytettävissä tilanteeseen parhaitensoveltuva keinovalikoima. Suomi kohdentaa pit-käjänteisen kehitysyhteistyön ohella erikseen tu-kea lyhytkestoisempaan kriisien ennaltaehkäi-syyn ja jälkihoitoon. Suomi painottaa ihmis-oikeuspolitiikan merkitystä turvallisuutta luova-na tekijänä ja korostaa erityisesti naisten, lastenja vähemmistöjen oikeuksia.

Suomi korostaa siviili- ja sotilastoimintojenjohdonmukaista käyttöä kriisinhallintaoperaa-tioissa. Suomi kehittää ja laajentaa osallistumis-taan siviilikriisinhallinnan kehittämiseen ja to-

4

teuttamiseen erityisesti EU:n, mutta myös mui-den järjestöjen ja toimintamuotojen puitteissa.Kansallisia voimavaroja kehitetään laaja-alai-sesti.

Suomen sotilaallista kriisinhallintakykyä ke-hitetään toimintaympäristön muutosten mukai-sesti, mikä edellyttää uusien toimintamuotojenomaksumista. Kansainvälinen sotilaallinen yh-teistyö on oleellinen osa Suomen turvallisuus- japuolustuspolitiikkaa, ja se tukee Suomen omaapuolustusta. Sotilaallista puolustusta kehitetäänniin, että Suomi voi toimia aktiivisena jäsenenäEuroopan unionin muodostamassa turvallisuus-yhteisössä ja osoittaa tarvittavat sotilaalliset voi-mavarat unionin velvoitteiden edellyttämiin toi-miin. Suomi kehittää nopeasti kriisialueelle lä-hetettäviä, riittävästi koulutettuja ja varustettu-ja, vaativaan toimintaan kykeneviä joukkojasekä osallistuu aktiivisesti monikansalliseenharjoitustoimintaan. Valtioneuvosto ottaa selon-teon mukaan tarkasteltavaksi rauhanturvaamis-lain saattamisen ajan tasalle.

Selonteon mukaan Suomi liittyy henkilömii-nat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna2012 ja hävittää jalkaväkimiinat vuoden 2016loppuun mennessä.

Suomalaisen yhteiskunnan sisäisestä turvalli-suudesta huolehditaan kaikissa tilanteissa ja vi-ranomaisten toimintakykyä torjua sekä olemas-sa olevia että uusia uhkia kehitetään. Suomi toi-mii aktiivisesti EU:n terrorismin vastaisen toi-minnan tehostamiseksi ja korostaa pitkäjäntei-sen taustatekijöihin puuttumisen merkitystä.Suomeen suuntautuvan järjestäytyneen rikolli-suuden torjuntaa vahvistetaan lisäämällä viran-omaisten välistä yhteistyötä ja uudistamalla toi-mivaltuuksia. Suomi toimii aktiivisesti ympäris-töuhkien ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

Suomi kehittää puolustuskykyään sotilaalli-sesti liittoutumattomana maana turvallisuusym-päristöönsä, erityisesti pohjoiseen Eurooppaanvaikuttavia muutoksia seuraten. Puolustusvoi-mat varautuu ehkäisemään ennalta ja tarvit-taessa torjumaan sotilaallisen voimankäytönSuomea vastaan. Puolustuksen suunnittelussakäytettävät kriisi- ja uhkamallit ovat alueellinenkriisi, jolla voi olla vaikutuksia Suomeen; poliit-

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

tinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus,johon voi liittyä sotilaallisella voimalla uhkaa-minen sekä sen rajoitettu käyttö; ja sotilaallisenvoiman käyttö, joka voi olla strateginen isku taistrategisella iskulla alkava hyökkäys alueidenvaltaamiseksi.

Sotilaallinen maanpuolustus perustuu alueel-liseen puolustukseen, jota kehitetään toimin-taympäristön muutokset, tarkistetut tehtävätsekä käytettävissä olevat voimavarat huomioon

ottaen. Puolustusvoimien johtamis- ja hallinto-järjestelmä sopeutetaan vastaamaan turvalli-suusympäristön muutoksia ja niiden perusteellatehtyjä päätöksiä sodan ajan joukkomäärien pie-nentämisestä. Sodan ajan joukot jaetaan alueel-lisiin ja operatiivisiin joukkoihin. Alueellistenjoukkojen vahvuus on noin 250 000 ja operatii-visten joukkojen noin 100 000 sotilasta. Vapaa-ehtoista maanpuolustusta kehitetään.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

I Yleistä

1. Selonteon valmistelu ja rakenne tulevaisuu-dessa

Valiokunta viittaa turvallisuuspoliittisen seuran-taryhmän (Ranta-Muotion ryhmä) tulokselli-seen toimintaan ja loppuraporttiin ja pitää perus-teltuna, että myös jatkossa parlamentaarinenosallistuminen turvallisuus- ja puolustuspoliitti-sen asiakirjan valmistelussa turvataan vastaa-vanlaisella menettelyllä ottaen huomioon myösasianomaisten valiokuntien roolin parlamentaa-risessa valvonnassa. Valtioneuvosto on ottanutselonteossa varsin hyvin huomioon parlamen-taarisen valmistelutyön esitykset. Joitakin esi-tyksiä on kuitenkin jätetty huomiotta. Muunmuassa turvallisuuspoliittisen seurantaryhmänesitys rauhanturvalain muutostarpeen arvioin-nista1 ei valitettavasti sisältynyt selontekoon.

Käsiteltävänä oleva selonteko ilmentää osal-taan selontekomenettelyn yleisiä haasteita muut-tuneessa turvallisuusympäristössä. Myös EU:nulkoisen toiminnan ajoittain nopeakin kehittä-minen asettaa erityisvaatimuksia oikea-aikaisenparlamentaarisen keskustelun mahdollistami-seksi Suomen turvallisuuspolitiikan linjauksis-ta. Käsiteltävänä oleva selonteko on lisäksi ra-kenteeltaan osittain epäjohdonmukainen. Esi-merkiksi turvallisuusympäristön kuvauksen ja

toimintalinjojen välinen yhteys on puutteelli-nen. Rakenteen vuoksi selonteon toimintalin-jauksissa ei voida nykyisellä menetelmällä kat-taa kaikkia hallinnonaloja syvällisesti ja tasa-puolisesti, vaan esimerkiksi uusien uhkien torju-miseen liittyvät toimenpidelinjaukset ovat puut-teellisia tai niitä on käsitelty vain tiivistetysti(selontekoon on sisällytetty tiivistelmät sisäisenturvallisuuden ohjelmasta ja elintärkeiden toi-mintojen turvaamisesta). Näin ollen selonteontekstissä korostuu tahtomattakin puolustushal-linnon yksityiskohtainen kehittäminen. Selonte-ko ei nykyisellään mahdollista myöskään turval-lisuuteen kohdistettavien taloudellisten voima-varojen käsittelyä kokonaisuutena.

Edellä olevan johdosta valiokunta esittää, ettäjatkossa valtioneuvosto laatisi Suomen turvalli-

1 Nykyisen rauhanturvaamislain nojalla Suomen osal-listuminen EU:n omiin rauhanturvatehtäviin on mah-dollista vain YK:n tai sen erityisjärjestön tai ETYJinmandaatin perusteella. Selonteossa tulisi selvittääSuomen mahdollisuuksia osallistua myös EU:n omiinkriisinhallintaoperaatioihin erityisesti humanitaaris-ten katastrofien ehkäisemiseksi tapauksissa, joissaYK:n turvallisuusneuvosto on kansallisiin intresseihinperustuen toimintakyvytön. Edellä esitetyn perusteel-la selonteossa tulisi tarkastella, tarvitaanko menettely-tapa- ja lainsäädännöllisiä muutoksia kansallisenpäätöksenteon osalta. Selonteossa tulisi arvioida myösrauhanturvaamislain voimankäyttövaltuuksia ja no-pean päätöksentekovalmiuden mahdollistamista. Läh-tökohtana tulee jatkossakin olla, että eduskunnannykyinen toimivalta rauhanturvaoperaatioiden osaltasäilyy.

5

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

suus- ja puolustuspolitiikan strategisen toimin-talinjauksen eduskunnan käsiteltäväksi. Strate-gian liitteeksi tulisi sisällyttää turvallisuusym-päristön kuvaus sekä eri hallinnonhaarojen toi-mintasuunnitelmat ja kehittämistarpeet (mu-kaan lukien ulkoasiain, puolustuksen, sisäasiainhallinnonalat).

2. Turvallisuusympäristön muutokset

2.1 Yleiset havainnotTurvallisuusympäristöä on selonteossa käsiteltylaajasti ja kattavasti, kuten valiokunta on vii-meisintä selontekoa koskeneessa lausunnossaan(UaVL 6/2001 vp) edellyttänyt. Valiokunta pi-tää tätä myönteisenä ja perusteltuna uhkien mo-ninaisuuden huomioon ottaen. Valiokunta yhtyykuitenkin asiantuntijoiden arvioon, että turvalli-suusympäristöä koskeva osuus on monin osinkuvailevaa. Kokonaisvaltainen — eri tekijöidenja toimijoiden välisen vuorovaikutuksen tarkas-telu — ja tulevaisuuteen suuntautunut turvalli-suusanalyysi eri riskien ja uhkien todennäköi-syydestä Suomen näkökulmasta puuttuu. Raken-teellisiin heikkouksiin kuuluu myös se, että se-lonteossa ei ole huomioitu, että eri poliittisettoimijat (EU, Nato, Yhdysvallat, Venäjä) ja nii-den väliset suhteet itsessään luovat suuria strate-gisia haasteita Suomelle. Selonteon rakenteestaosittain johtuu, että turvallisuusriskien hahmot-taminen on vaikeaa ja niihin varautumiseen eiole voitu esittää kokonaisvaltaista toimintalin-jaa.

2.2 Ympäristön kuvausSelonteon perusteella perinteisten turvallisuus-uhkien todennäköisyys on alueellamme vähäi-nen. Lähialueilla Baltian maiden vakaus on li-sääntynyt. Ruotsi sulkee omassa arviossaan poistoisen valtion sotilaallisen hyökkäyksen alueel-leen — näköpiirissä olevana aikana. Ruotsinpuolustuspoliittiset linjaukset ovat osoitus uu-denlaisten uhkien korostumisesta ja niiden huo-mioonottamisesta myös puolustuksen kehittämi-sessä. Taustalla on myös puolustusmateriaali- jateollisuuspoliittiset intressit. Venäjän kehitys onSuomen turvallisuudelle keskeinen tekijä.

6

Valiokunta korostaa, että voimapolitiikkavaikuttaa edelleen valtioiden turvallisuuspoli-tiikkaan. Kilpailutilanne eri toimijoiden — EU,Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Intia — välillä onjatkossakin otettava huomioon. Venäjä samoinkuin Yhdysvallat voivat tulevaisuudessakin hyö-dyntää EU:n hajanaisuuden. Suomen kannaltaEU:n kehittäminen vahvaksi ja yhtenäiseksi toi-mijaksi on siten erittäin tärkeää. Vahva, yhtenäi-nen ja ennustettava EU-toiminta herättäisi us-kottavuutta myös muissa toimijoissa.

Valiokunta toteaa, että syyskuun 11. päivän2001 terrori-iskut ovat merkittävällä tavallamuuttaneet turvallisuuskäsitystä ja uhkakuvia.Osittain uhkakuvien määrittäminen ja korosta-minen on ollut myös päämäärähakuista. Uhka-kuvien muutos edellyttää myös uhkien torjumi-seen tarvittavien toimenpiteiden ja keinovalikoi-man tarkistamista ja uudistamista.

Käytännössä uudet uhkat Suomessa liittyvätympäristöön, merenkulun turvallisuuteen, ydin-turvallisuuteen, järjestäytyneeseen rikollisuu-teen, huumeiden leviämiseen ja sosiaali- ja ter-veyssektorin haasteisiin. Venäjä ja IVY-alueovat Suomelle monien uudentyyppisten uhkienlähde ja välittymisreitti. Itämeren alueella eri-laisten ympäristökatastrofien todennäköisyys onlisääntynyt öljynkuljetusten määrän kasvaessa.Eräiden asiantuntijoiden mukaan Itämeren haa-voittuvuus terrori-iskujen kohteena on kasvanut.

Globalisaation myötä turvallisuuden käsit-teen jakamattomuus ja laaja-alaisuus on tullutyhä konkreettisemmaksi. Yhteiskuntien kasva-va taloudellinen keskinäisriippuvuus ja erityi-sesti teknologian mahdollistamat häiriöt lisää-vät myös Suomen kaltaisen pienen ja avoimentalouden haavoittuvuutta. Maantieteellisestikaukaiset konfliktit, poliittiset ja taloudellisetepävakaudet, terroristi-iskut, elintärkeiden luon-nonvarojen — kuten juomaveden tai energian —saatavuus, ympäristökatastrofit, väestöliikkeetvaikuttavat myös Euroopan ja Suomen tilantee-seen joko poliittisesti tai taloudellisesti.

Globalisaatiolla on monia suotuisia vaikutuk-sia hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Globalisaa-tioon liittyy myös eriarvoisuutta ja turvatto-muutta lisääviä tekijöitä. Avoimessa markkina-

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

taloudessa ja teknologian kehittyessä lisääntyväkeskinäisriippuvuus on johdonmukainen seu-raus globalisaatiosta. Tämä kehitys lisää samal-la yhteiskuntien haavoittuvuutta, millä voi eri-tyisesti poikkeusoloissa olla arvaamattomia seu-rauksia.

Tietoyhteiskunnan haavoittuvuuden kaikkiaulottuvuuksia ei ole edelleenkään otettu huo-mioon. Tahallisten tietoverkkoon kohdistunei-den hyökkäysten taustalla on nykyisin yhäenemmän myös kansainvälistä järjestäytynyttärikollisuutta, jonka rahoituksen myötä toimin-nan tehokkuus, kohteiden merkittävyys ja vahin-kojen suuruus on kasvussa.

2.3 Suomen yleiset toimintalinjauksetValiokunta pitää valtioneuvoston turvallisuus-ja puolustuspoliittisen toimintalinjan lähtökoh-tia perusteltuina. Valiokunta korostaa selonte-koon viitaten, että toimintalinjaan kuuluu vas-tuun kantaminen kansainvälisestä turvallisuu-desta ja vakaudesta sekä rauhanomaisesta muu-toksesta yhteisten arvojen ja periaatteiden mu-kaisesti.

Valiokunta pitää perusteltuna, että selonteos-sa korostetaan laajaa turvallisuuskäsitettä ja uu-sien uhkien merkitystä. Yksilön ja valtion tur-vallisuutta ei voi erottaa toisistaan — ne täyden-tävät toisiaan. Turvallisuuden tuottamiseen jauhkien torjumiseen vaaditaan laaja-alaista, kokovaltionhallinnon kattavaa toimintaa ja yhteistyö-tä. Selonteon turvallisuusympäristön kuvauksenperusteella tehdyt toiminnalliset johtopäätöksetovat valiokunnan mielestä osittain puutteellisia.Turvallisuusuhkien moninaisuuden valossa se-lonteossa olisi tullut esittää konkreettisempiatoimenpide-ehdotuksia ja tavoitteita myös laa-jan turvallisuuden osalta — samalla tavalla kuintehdään puolustuksen osalta. Valiokunta koros-taa, että se on kiinnittänyt tähän näkökulmaanhuomiota jo vuoden 2001 selonteon yhteydessä(UaVL 6/2001 vp).2

Valiokunta ei pidä riittävänä, että selonteossaviitataan erillisiin jo annettuihin tai annettaviinselvityksiin, kuten ihmisoikeusselonteko tai ke-hityspoliittinen toimintaohjelma. Valiokuntahuomauttaa, että näissäkään selvityksissä ei ole

välttämättä esitetty toimenpide-ehdotuksia ni-menomaan turvallisuus- ja puolustuspoliittises-ta näkökulmasta. Valiokunta kiinnitti asiaanhuomiota jo ihmisoikeuspolitiikkaa koskenees-sa mietinnössään (UaVM 12/2004 vp) ja totesi,että ihmisoikeuselonteossa olisi tullut esittääselvemmin konkreettisia keinoja, joilla Suomiturvallisuuspolitiikassaan pyrkii uhkatekijöidenennaltaehkäisyyn ja uhkien torjuntaan nimen-omaan ihmisoikeuspolitiikan kautta.

Valiokunta viittaa tässä yhteydessä myös lau-suntoonsa EU:n turvallisuusstrategista (UaVL2/2003 vp). Strategia on hyödyllinen välineEU:n yhteisen turvallisuuspolitiikan määritte-lyssä, mutta strategian johtopäätöksissä ei huo-mioitu uhkien taustalla olevien sosiaalisten, yh-teiskunnallisten tai taloudellisten tekijöiden vai-kutusta. Valiokunta piti operatiivisten toimenpi-teiden vähyyttä selonteon puutteena ja osoituk-sena siitä, että laajan turvallisuuskäsitteen mer-kitystä ei ole otettu riittävästi käytännössä huo-mioon.

Epäjohdonmukaisuus ympäristön kuvauksenja johtopäätösten välillä tulee esille käsiteltäes-sä kokonaismaanpuolustusta — joka terminä onehkä hieman vanhentunut, kun tekstissäkin tode-taan kyseessä olevan myös kansalaisten turvalli-suuden. Tässä jaksossa on tarkoitus määritellä,miten valtioneuvosto varmistaa uudessa turvalli-suustilanteessa, että kaikki valtion ja yksilöidenturvallisuutta lisäävät toimenpiteet ovat yhden-suuntaisia ja toisiaan täydentäviä ja miten turva-taan elintärkeät toiminnot. Jaksossa ei kuiten-kaan riittävästi käsitellä uusien uhkien merkitys-tä ja yhteistyön kehittämisen mahdollista tarvet-ta, joka tulee ilmi muualla selonteossa. Saaman-

2 Valiokunta toteaa kuitenkin, että laaja turvallisuuskä-site tulisi ottaa konkreettisemmin huomioon turvalli-suus- ja puolustuspoliittisissa ratkaisuissa. Tämäedellyttää turvallisuus- ja puolustuspolitiikankokonaisvaltaisempaa valmistelua ja eri hallinnonalo-jen tiivistä yhteistyötä. Ennaltaehkäisy ja uhkiin va-rautuminen on entistä tärkeämpää, kun ensisijaisinakohteina voivat olla siviilit. Uhkakuvien muutos edel-lyttää valiokunnan mukaan myös, että turvallisuusym-päristön muutoksia ja niiden syitä tarkastellaan jaanalysoidaan laajasti, ei vain eri instituutioiden kauttatai Eurooppaan keskittyen.

7

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

sa selvityksen perusteella valiokunta katsoo, ettäyhteensovittamisen osalta valtioneuvoston tulisiselvittää toiminnan mahdollisia muutostarpeitayhteistyön edelleen kehittämiseksi.

Valiokunta pitää hyvänä ja perusteltuna, ettäselonteossa — ensimmäistä kertaa — käsitel-lään Suomen ulkoisen toiminnan kehittämistä.Tämä on johdonmukaista ottaen huomioon, ettämonien uhkien torjuminen on aloitettava selon-teonkin mukaan kaukana Suomen rajojen ulko-puolella. Ulkopolitiikan tulisi valioneuvostonjohdon viimeaikaisten linjausten mukaan ollaSuomen puolustuksen etulinja. Valiokunta pitäätässä valossa selonteon selvänä puutteena, ettäulkoisen toiminnan kehittäminen jää selonteos-sa hyvin yleiselle tasolle (vahvistetaan, kehite-tään) ilman määrällisiä tavoitteita. Ero laajanturvallisuuden ja perinteisemmän turvallisuu-den kehittämisen välillä tulee selkeästi ilmi esi-merkiksi siinä, että ulkoisen toiminnan jaksoonkuuluvista toimista vain sotilaallisen kriisinhal-linnan vahvistamiselle on laadittu yksityiskoh-taiset kehittämistarpeet (osa puolustuksen kehit-tämistä, kohdassa 5).

Valiokunta esittää, että puolustusvalio-kunta sisällyttää eduskunnan turvalli-suus- ja puolustuspoliittista selontekoakoskevaan mietintöön esityksen valtio-neuvostolle laatia eduskunnalle selvitysvuoden 2005 aikana, miten hallitus aikookäytännössä yhteensovittaa ja toimeen-panna selonteossa esitetyt ulkoisen toi-minnan kehittämisen yleiset tavoitteet.

Euroopan unionia on selonteossa käsitelty laa-jasti. Selonteon mukaan Suomi on vahvasti si-toutunut EU:n kehittämiseen kansainvälisenätoimijana, ja valiokunta tukee tätä hallituksenlinjausta. Valiokunnan mielestä hallituksen EU-linjaukset ovat kuitenkin osittain liian yleisellätasolla ja täsmentymättömiä. Valiokunta pitäätärkeänä, että Suomi on käytännön tasolla aloit-teellinen unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikankehittämisessä. Selonteon arvio turvallisuus- japuolustuspolitiikan viimeaikaisesta kehitykses-tä ja sen vaikutuksesta Suomen turvallisuuspoli-tiikkaan on tästä näkökohdasta liian kapea.

8

Uhkien torjuminen edellyttää yhä vahvempaasolidaarisuutta ja sitoutumista monenväliseenkansainväliseen yhteistyöhön. Suomi on EU:njäsenenä mukana turvallisuusyhteisössä, jossameillä on vastuu omalta osaltamme toimia tur-vallisuuden tuottamiseksi ja vahvistamiseksiniin Euroopassa kuin globaalistikin.

Valiokunta pitää perusteltuna hallituksenaloitteellisuutta globalisaation hallinnan suh-teen. Helsinki-prosessilla pyritään globalisaa-tion hallinnan edellytysten parantamiseen ja glo-balisaation hyötyjen tasapuolisempaan jakautu-miseen ja kielteisten vaikutusten torjumiseen.Valiokunta pitää niin ikään tärkeänä ILO:n maa-ilmankomission työtä ja presidentti Halosenosuutta siinä. Molemmat prosessit tukevat kehi-tystä, jolla pyritään välttämään kehityserojen sy-venemistä ja vahvistamaan vakautta. Suomen tu-lee pyrkiä määrätietoisesti vahvistamaan EU:nroolia myös globalisaation hallinnassa. EU:n erisektoritoimintojen tulee tukea aikaisempaa joh-donmukaisemmin hallittua globalisaatiota.

Valiokunta painottaa selonteossa mainittui-hin kehityskriiseihin varautumista ja niiden rat-kaisua pitkän aikavälin turvallisuuden lujittami-seksi. Valiokunta katsoo, että selonteossa olisitullut analysoida laajemmin ja perusteellisem-min uskonnollisen fundamentalismin vaikutustaturvallisuuteen ja sen radikalisoitumista Euroo-passa ja lähialueilla. Maahanmuuttajien kotout-tamiseen ja toisen polven maahanmuuttajiin tu-lee kiinnittää suurempaa huomiota. Valiokuntapitää tärkeänä, että EU vahvistaa toimintaansaVälimeren maihin ja arabimaihin konkretisoi-malla ja terävöittämällä ns. Barcelonan proses-sin ohjelmia ja tavoitteita.

Kehitysyhteistyön merkitystä turvallisuudenlisäämiseksi ei selonteossa ole konkretisoitu riit-tävästi asettamalla esimerkiksi määrällisiä taiohjelmallisia tavoitteita. Konkreettinen talou-dellinen tavoite (kehityspoliittisessa ohjelmas-sa) on yleinen kehitysyhteistyömäärärahojennostaminen YK:n suosittaman 0,7 prosentin bkt-tasolle. Tämänkin tavoitteen osalta valiokuntaon vuoden 2005 talousarviota koskevassa lau-sunnossaan (UaVL 3/2004 vp) kiinnittänyt huo-

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

miota hallituksen toiminnan epäjohdonmukai-suuteen.

Päinvastoin kuin valiokunta lausunnossaan2001 (UaVL 6/2001 vp) arvioi uusien uhkaku-vien, kuten terrorismi, vahvistuminen ei ole käy-tännössä lisännyt monenkeskisyyttä tai vahvis-tanut YK:n asemaa. YK:n arvovaltaan ja tehok-kuuteen ja kansainvälisen oikeuden asemaankohdistuu uusia paineita. Valiokunta pitää tär-keänä monenkeskisyyden tukemista jatkossakinkorostaen tätä näkökulmaa lausunnon eri osiois-sa.

II Turvallisuusympäristön yksityiskohtainenkuvaus ja Suomen toimintalinjat

1. Euroopan unionin laajentuminen

Valiokunta yhtyy selonteon kantaan, että Euroo-pan unionin yhdentymiskehitys ja laajentumi-nen vakauttaa ja vahvistaa Eurooppaa. Kumppa-nuus- ja naapuruuspolitiikka edistää naapurialu-eiden vakautta edelleen.

EU:n sisäisen integraation syveneminen,myös yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikas-sa, euroalueen vakiintuminen ja vahvistuminen,toimivat sisämarkkinat sekä Schengen-yhteis-työn tehostuminen lisäävät jäsenmaiden yhteis-tä turvallisuutta. EU:n vahvuus on sen kykyedistää turvallisuutta monipuolisen keinovali-koiman avulla.

Euroopan unionin kehitys on kuitenkin nyttienhaarassa. Laajentuneessa unionissa kansal-listen intressien ja yhteisten tavoitteiden yht-eensovittaminen on entistäkin haasteellisempaa.Valiokunta yhtyy selonteon kantaan, että Suo-men kannalta on ensiarvoista, että unionin sisäi-nen koheesio ja keskinäinen solidaarisuus vah-vistuvat myös tulevaisuudessa. Suomen tuleetoimia aktiivisesti unionin aseman vahvistami-seksi globaalina toimijana turvallisuuden edistä-miseksi. Unionin yhtenäisyyden kannalta on tär-keää, että sinällään tarpeelliset sisäiset koalitiot,kuten Ison-Britannian, Ranskan ja Saksan keski-näinen yhteistyö turvallisuuspolitiikassa, eivätjohda EU-instituutioiden ohittamiseen tai vaiku-

ta kaikkien jäsenmaiden mahdollisuuksiin osal-listua yhteistyöhön.

EU:n perustuslaillinen sopimus allekirjoitet-tiin lokakuussa 2004. Jos sopimuksen toimeen-pano viivästyy, on vaarana, että unionin toimin-takyky heikkenee. Tämä voi lisätä paineita eriy-tyvään integraatioon, jossa osa jäsenvaltioistasyventää yhteistyötä keskenään joko unioninrakenteissa (tiiviimmän yhteistyön sääntöjäkäyttäen) tai unionin rakenteiden ulkopuolella.Eriytyvä integraatio voi heikentää unionin maa-ilmanlaajuista asemaa. Eräiden asiantuntija-arvioiden mukaan sopimuksen toimeenpanonviivästyminen voisi vaarantaa etenemisen myöskeskeisissä sisältökysymyksissä.

Laajentuneen unionin naapurialueiden merki-tys kasvaa sekä uusien uhkien torjunnassa ettäperinteisen geopoliittisen vakauden lujittamises-sa. EU:n naapuruuspolitiikan kannalta keskeisiäovat Ukraina, Valko-Venäjä ja Moldova sekäEtelä-Kaukasia ja Keski-Aasia. Ukrainan presi-dentinvaalien toteutuksessa ilmenneet merkittä-vät puutteet ja viimeaikaiset tapahtumat osoitta-vat naapuruuspolitiikan tarpeellisuuden ja sa-malla sen suuret haasteet. Myös Balkanin tilan-ne on edelleen arvaamaton. Turkin jäsenyydentoteutuessa unionista tulee Lähi-idän, Persian-lahden ja Kaukasian maiden rajanaapuri. Unio-nin on aktiivisesti tuettava naapurialueiden siir-tymäyhteiskuntia ja heikkoja valtioita, pyrittäväratkaisemaan jäätyneitä konflikteja ja edistettä-vä merkittävästi strategisen suhteen toimivuuttaVenäjän kanssa. Valiokunta pitää EU:n naapu-ruuspolitiikkaa yhtenä Suomen keskeisimmistäpainopisteistä.

Valiokunta yhtyy selonteon kantaan, ettäETYJillä on jatkossakin merkittävä turvallisuus-poliittinen rooli erityisesti EU:n ulkopuolistensiirtymävaiheen valtioiden, epävakaiden aluei-den ja jäätyneiden konfliktien osalta. Valiokun-ta pitää Euroopan neuvoston toimintaa ihmisoi-keuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaat-teen edistämisessä merkittävänä Euroopan tur-vallisuutta ja vakautta edistävänä tekijänä.

Valiokunta pitää tärkeänä, että yhteistyömuo-toja kehitetään poliittisesti ja strategisesti tär-keillä alueilla, kuten Välimeri ja laaja Lähi-itä

9

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

sekä Keski-Aasia. Välimeren alueella EU:n toi-minta on panostuksista huolimatta melko teho-tonta suhteessa ratkaistavien ongelmien suuruu-teen. Samalla kun kokonaisvaltaista politiikkaakehitetään, tulee Lähi-idän kriisin ratkaisemi-seen kiinnittää kasvavaa huomiota. Valiokuntapitää tärkeänä, että EU:n turvallisuusstrategiantoimeenpanossa laajempi Lähi-itä on otettu yh-deksi ensimmäisistä painopistealueista.

2. EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitii-kan ja puolustusulottuvuuden kehittyminen

2.1 Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaValiokunta korostaa, että kaikessa unionin ul-koisessa toiminnassa on myös käytännön tasollatoimittava laajan turvallisuuden periaate huo-mioiden. Tämä lähestymistapa vaatii ulkoiseltatoiminnalta erityistä pitkäjänteisyyttä ja johdon-mukaisuutta. Sotilaalliset voimavarat eivät oleunionin uskottavuuden mitta, kuten usein esite-tään, ne ovat vain yksi osa unionin laajasta kei-novalikoimasta. Unionin toiminta ja laaja keino-valikoima huomioon ottaen unionilla on valio-kunnan mielestä hyvät mahdollisuudet toimiakokonaisvaltaisesti ja uskottavasti turvallisuu-den ja vakauden edistämiseksi.

Valiokunta katsoo, että unionin ulkoisen toi-minnan tulee johdonmukaisesti perustua monen-keskisen yhteistyön ensisijaisuuteen ja Yhdisty-neiden kansakuntien johtavaan rooliin.

Unionin uskottavuuden kannalta on tärkeää,että sen ulkopolitiikka on johdonmukaista ja ettäsen diplomaattisia valmiuksia kehitetään. EU:nkomission edustustojen ja jäsenmaiden lähetys-töjen sekä tulevan ulkoministerin alaisuudessatoimivien edustustojen yhteistyötä ja niiden vä-listä tiedonkulkua on kehitettävä, jotta unioninrooli muun muassa konfliktien ehkäisyssä vah-vistuisi.

Perustuslakisopimukseen sisältyvät soli-daarisuuslauseke, turvatakuut, rakenneyhteistyösekä puolustusmateriaalivirasto ovat johdonmu-kaista kehitystä unionin toimintakyvyn vahvis-tamiseksi. EU:sta on kehittymässä yhä vahvem-pi turvallisuusyhteisö. Unioni ei voi ottaa lähtö-kohdaksi, että esimerkiksi Yhdysvallat on aina

10

valmis tai halukas toimimaan kriisien ehkäise-miseksi EU:n tärkeiksi arvioimissa kriiseissä.EU:n itsenäisen toimintakyvyn saavuttaminenkriisinhallinnassa on siten tarpeellista.

EU:n sotilaallisen kriisinhallintakyvyn kehit-täminen on osaltaan jo lisännyt unionin ulkopo-litiikan uskottavuutta. Puolustusmateriaaliviras-ton ja nopean toiminnan kyvyn kehittämisen no-pea eteneminen osoittaa jäsenmaiden halua krii-sinhallintakyvyn kehittämiseksi. EU nähdäänyhä tärkeämpänä toimijana. YK haluaa tukeutuaEU:n nopean toiminnan kykyyn alueellisten krii-sien ratkaisussa erityisesti Afrikassa. Myös Na-ton taholta EU on aikaisempaa hyödyllisempikumppani, ei vähiten legitiimisyyden vahvista-jana. Naton kannalta ei liene merkityksetöntä,että asiantuntija-arvioiden mukaan EU:n raken-teissa tapahtuva puolustusintegraatio on ainoatapa käytännössä lisätä myös Naton eurooppalai-sia voimavaroja.

Rajojen yli heijastuvat muut kuin sotilaallisetturvallisuusongelmat lisääntyvät, mistä syystäturvallisuusyhteistyön tarve lisääntyy. Valio-kunta korostaa, että sisäisen turvallisuuden pai-noarvo EU:n turvallisuuspolitiikassa kasvaa jasen vuoksi on tärkeää, että perustuslaillisessa so-pimuksessa edettiin muun muassa rikollisuudentorjunnassa, rajavalvonnassa ja poliisiyhteis-työssä.

2.2 Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaValiokunta painottaa, että unionin turvallisuus-ja puolustuspolitiikkaa tulee kehittää niin, että sevahvistaa unionia kokonaisuutena.

Selonteossa todetaan, että unionista ei ole pe-rustuslaillisen sopimuksen perusteella muodos-tumassa liittovaltiota eikä sotilasliittoa, vaan en-tistä laaja-alaisempi turvallisuusyhteisö. Valio-kunta yhtyy tähän näkemykseen, mutta toteaa,että selonteossa olisi tullut analysoida syvälli-semmin EU:n ulko- ja turvallisuus- sekä puolus-tuspolitiikan keskeisiä kehitysvaihtoehtoja janiiden vaikutusta EU:n luonteeseen ja Suomenturvallisuuteen.

EU:n perustuslailliseen sopimukseen sisälty-viä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koske-

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

via säännöksiä ollaan toimeenpanemassa jo en-nen sopimuksen voimaantuloa.

Selonteon mukaan yhteisymmärrys turvatak-uulausekkeesta hyökkäystilanteessa vahvistaaunionin keskinäistä solidaarisuutta. Yhteisym-märrys merkitsee integraation syventämistä javahvistaa myös Suomen turvallisuutta, mitä se-lonteko painottaa. Selonteossa ei ole kuitenkaanarvioitu tarkemmin erilaisia tulkintoja turvata-kuiden ulottuvuudesta sotilaallisesti liittoutu-mattomiin jäsenmaihin tai sitä, miten esimerkik-si Yhdysvallat ja Venäjä arvioivat turvatakui-den merkityksen. Selonteosta ei käy ilmi, mikäon Suomen kanta esimerkiksi turvatakuidenmerkityksestä tai mitä sitoutuminen turva-takuisiin merkitsee Suomelle. Turvatakuidenmerkitystä olisi valiokunnan mielestä ollut pe-rusteltua arvioida myös unionin sotilaallisenvalmiusjärjestelmän kehittämisessä.

Valiokunnan saaman selvityksen perusteellaon ilmeistä, että osa unionin jäsenmaista näkeeem. sopimuskohdilla vahvemman merkityksenosana unionin yhteiseen puolustukseen siirty-mistä. Toisaalta eräät jäsenmaat katsovat, ettäNato on edelleen pääasiallinen järjestelmä, jon-ka puitteissa unioninkin puolustuspoliittinen yh-teistyö tapahtuu. Valiokunnan saaman selvityk-sen mukaan EU:n turvatakuulauseke vastaa Na-ton turvatakuuartiklaa (Artikla 5), sillä merkittä-vällä erotuksella, että EU:n lausekkeen tueksi eiole tarkoitus kehittää sotilaallisia komento- jajohtojärjestelmiä. Toisaalta asiantuntijakuule-misissa on todettu, että unionin turvatakuu-lauseke sisältää periaatteessa jäsenvaltioidenkaikki sotilaalliset keinot.

2.3 SiviilikriisinhallintaSiviilikriisinhallinnan kehittämisessä EU:ssaedetään neljällä painopistealueella: poliisi, oi-keusvaltio, siviilihallinnon vahvistaminen ja pe-lastustoimi. Valiokunta pitää tärkeänä, että EU:nsiviilikriisinhallinnan valmiuksia kehitetään kai-killa hyväksytyillä painopistealueilla.

EU:n siviilikriisinhallinnan vahvistamisestamarraskuussa 2004 pidetty voimavarakonferens-si on tärkeä edistysaskel. Valiokunnan saamanselvityksen mukaan joulukuussa 2004 on tarkoi-

tus hyväksyä EU:ssa myös siviilikriisinhallin-nan "head line goal" tavoitteet EU:n toimintaky-vyn nopeuttamiseksi ja vahvistamiseksi siviili-kriisin hallinnassa. Valiokunta pitää tätä merkit-tävänä kehityksenä ja katsoo, että Suomen tuleeolla aktiivisesti mukana ja edistää toiminnan laa-ja-alaisuutta, jotta painopiste ei jää vain poliisi-toimeen.

Selonteon mukaan Euroopan unioni on Suo-men kannalta keskeisin toimija siviilikriisinhal-linnan kehittämistyössä. EU:n vahvuus on käy-tettävissä olevan keinovalikoiman laajuus, mut-ta sen tehokkuus edellyttää aktiivista suunnitte-lua ja toimeenpanoa. Selonteosta ei käy ilmi, mi-ten Suomi käytännössä toimii siviilikriisinhal-linnan edelleen vahvistamiseksi.

Valiokunta on aiemmin esittänyt (UaVM4/2003 vp) siviilikriisinhallinnan vahvistamistaesimerkiksi siten, että siviilikriisinhallinnanosalta unionin jäsenvaltiot sitoutuvat asteittainparantamaan valmiuksiaan. Tätä sitoutumista tu-lee edistää em. tavoitelinjausten ("head linegoals") puitteissa. Valiokunta viittaa saamaansaselvitykseen valtion, kansalaisjärjestöjen ja tut-kimuslaitosten yhteisistä siviilikriisinhallinnankehittämiskeskuksista muun muassa Sveitsissäja Ruotsissa. Valiokunta esittää, että hallitus sel-vittää tarvetta ja mahdollisuuksia perustaa Suo-meen vastaavanlainen siviilikriisinhallinnan jakonfliktinehkäisyn keskus monialaisen näke-myksen kehittämiseksi sekä tutkimuksen ja ana-lyysien tuottamiseksi. Valiokunta viittaa myösaikaisempaan esitykseensä (UaVM 17/2003 vp)selvittää siviilipalvelusmiesten osallistumista si-viilikriisinhallintaan.

Siviilikriisinhallinnan painopisteitä on valio-kunnan mielestä syytä tarkastella aika ajoin uu-destaan. Valiokunta pitää tärkeänä, että oikeus-valtion kehittämiseen, mukaan lukien ihmisoi-keudet, kiinnitetään kehittämissuunnitelmissasuurempaa huomiota. Ennaltaehkäisy on kiistat-ta tehokkain keino konfliktinestossa, ja sitä tu-lee vahvistaa. Valiokunta toteaa, että siviilikriis-inhallinta on läheisessä yhteydessä myös kehi-tysyhteistyöhön ja muuhun taloudelliseen avus-tustoimintaan. Konfliktien ehkäisy ja vakautus-tavoitteet tulisikin valiokunnan mielestä inte-

11

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

groida järjestelmällisemmin myös kehitysyh-teistyöohjelmiin ja hankkeisiin. Valiokunta to-teaa kuitenkin, että äärimmäisen köyhyyden vä-hentäminen on vakauden kannalta usein kaik-kein tärkeintä toimintaa. Valiokunnan saamanselvityksen mukaan Suomen siviilikriisinhallin-taan suunnatuista voimavaroista (yhteensä 386henkilöä vuonna 2004) vain kuusi asiantuntijaaon suunnattu ihmisoikeusalalle eikä yhtään asi-antuntijaa esimerkiksi naisten aseman edistämi-seksi (gender) siitä huolimatta, että tilastojenmukaan juuri naiset ja tytöt muodostavat kon-fliktien siviiliuhrien enemmistön.

Valiokunta pitää tärkeänä YK:n ja EU:n väli-sen yhteistyön tiivistämistä siviilikriisinhallin-nassa. Myös useilla muilla kansainvälisillä jär-jestöillä, kuten ETYJillä, Euroopan neuvostollaja Punaisella Ristillä ja Punaisella Puolikuulla,on laajaa kokemusta siviilikriisinhallinnasta.Kansalaisjärjestöjen toimintaa erityisesti sivii-liyhteiskunnan vahvistamisessa tulee tukea.

Valiokunta on johdonmukaisesti korostanut(UaVL 6/2001 vp, UaVM 27/2002 vp, UaVM17/2003 vp), että siviilikriisinhallintaan tulisiosoittaa valtion talousarviossa määrärahoja sa-malla tavoin kuin sotilaalliseen kriisinhallin-taan. Viitaten myös vuoden 2005 talousarviostaantamaansa lausuntoon (UaVL 3/2004 vp) valio-kunta korostaa, että voimavaroja tulisi lisätäsekä kotimaan valmiuksien ja hallinnon vahvis-tamiseen että operaatioihin osallistumiseen.

Valiokunta esittää, että puolustusvalio-kunta sisällyttää eduskunnan turvalli-suus- ja puolustuspoliittista selontekoakoskevaan mietintöön esityksen valtio-neuvostolle laatia eduskunnalle selvitysvuoden 2005 aikana, miten hallitus aikooedistää kansallisten voimavarojen, mu-kaan lukien naisten oikeuksia koskevaasiantuntemus, vahvistamista ja millai-siin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy EU:nsiviilikriisinhallinnan vahvistamiseksi.

2.4 Nopean toimintavalmiuden voimavaratValiokunta korostaa, että turvallisuuden uhka-kuvien muutos merkitsee, että myös maantie-

12

teellisesti kaukaisiin kriiseihin tulee voida puut-tua nopeasti. Unioni on globaali toimija, jolla onvelvollisuus ottaa vastuuta turvallisuudestamyös laajemmin.

Helsingin Eurooppa-neuvoston päätösten pe-rusteella jäsenmaat ovat kehittäneet sotilaallisiavoimavarojaan. Uudessa yleistavoitteessa EU:njäsenvaltiot ovat sitoutuneet siihen, että ne vii-meistään vuonna 2010 pystyvät "nopein ja päät-täväisin toimin sekä soveltaen täysin johdonmu-kaista lähestymistapaa" vastaamaan Euroopanunionista tehdyn sopimuksen ja unionin turvalli-suusstrategian kattamien tehtävien koko kirjoon.

Selonteon mukaan usean kymmenen tuhan-nen sotilaan operaatiot eivät lähiaikoina ole to-dennäköisiä. Painopistettä on siksi suunnattu en-nen kaikkea nopeaa liikkeellelähtöä edellyttävi-in, suppeampiin mutta vaativiin tehtäviin. Eri-tyiseksi tavoitteeksi on asetettu, että unioni ky-kenisi tukemaan YK:n rauhanturvatoimintaaetenkin Afrikassa.

Osana nopean toimintavalmiuden voimavaro-ja jäsenvaltiot muodostavat sotilaallisesti oma-varaisia taisteluosastoja. Taisteluosasto on no-pean toiminnan erityismuoto. Se on tehokas, us-kottava, nopeasti toimintavalmis ja yhtenäinensotilaallinen perusjoukko, joka kykenee huoleh-timaan erillisistä operaatioista tai laajempienoperaatioiden alkuvaiheesta. Taisteluosastoonkuuluu pataljoonan verran eri aselajeja edusta-via joukkoja tuki- ja huoltoyksiköillä vahvistet-tuina. Kuhunkin taisteluosastoon kuuluu yhteen-sä noin 1 500 henkilöä sekä tarvittavat erikois-joukko- , ilmavoima- ja merivoimavahvennuk-set. Joukot tulee saada toimintakykyisinä ope-raatioalueelle 10 vuorokaudessa neuvoston pää-töksestä käynnistää operaatio, ja niitä on kyettä-vä ylläpitämään operaatioalueella 30—120 vuo-rokautta. Taisteluosastojen muodostaminen aloi-tetaan vuonna 2005 ja niiden tulee olla täysintoimintakykyisiä vuonna 2007. Suomi on ilmoit-tanut osallistuvansa yhteensä lähes 400 sotilaal-la kahteen taisteluosastoon. Ruotsin johtamaanosastoon tulee mukaan myös Norja ja Saksanjohtamaan osastoon Hollanti. Valiokunta pitääperusteltuna Suomen osallistumista nopean toi-mintavalmiuden voimavarojen kehittämiseen.

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

Myös pohjoismaisen yhteistyön kehittämisenkannalta Ruotsin, Norjan ja Suomen joukko-osasto on tervetullut.

Jotta nopean toimintavalmiuden voimavaratolisivat käytännössä toimintakykyisiä, sitoutu-vat jäsenmaat tarvittaessa toimittamaan taistelu-osastoihin ilmoittamansa valmiusvuorossa ole-vat joukot operaatioon. Selonteon mukaan osal-listumista koskevat kansalliset varaumat tuleepitää mahdollisimman vähäisinä ja ne on ilmoi-tettava etukäteen. Selonteon mukaan viime kä-dessä kuhunkin operaatioon osallistumisestatehdään aina kansallinen päätös. Päätöksenteonon oltava riittävän tehokasta nopean toiminnanmahdollistamiseksi.

Valiokunta toteaa saamansa selvityksen pe-rusteella, että käytännössä kansallisen päätök-senteon sisältö — mukaan lukien varaumat —saattaa viime vaiheessa kaventua hyvin pienek-si, silloin kun kansalliset taisteluosastot ovatedellä mainitussa valmiusvuorossa. Operaationnopean toimintakyvyn varmistamiseksi joukko-kokonaisuuksien on käytännössä oltava operatii-visesti lähtövalmiina, kun päätökset operaatiois-ta neuvostossa on tehty.

Valiokunta korostaa eduskunnan osallistumi-sen tärkeyttä unionin ulkoiseen toimintaan ja senkehittämiseen. Valiokunta edellyttää, että taiste-luosastojen osalta Suomen kansallisten päätös-ten valmistelua ja menettelytapoja suunnitel-taessa varmistetaan, että eduskunnan nykyinentoimivalta rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaa-tioiden osalta säilyy. Tämä edellyttää myös, ettäeduskunta tulee kytkeä nykyistä huomattavastiaikaisemmassa vaiheessa Suomen kantojenmuotoiluun ennen EU:n operaatiosta tehtävääpäätöstä neuvostossa.

EU:n nopean toiminnan kyvyn kehittämisenlähtökohdaksi jäsenmaat ovat hyväksyneet ns.Petersbergin tehtävät sekä EU:n turvallisuus-strategian. Unionilla on myös yleinenvoimankäyttösäännöstön malli. Ulkoasiainva-liokunta viittaa myös perustuslailliseen sopi-mukseen, jonka mukaan unionin siviili- ja soti-laallisia voimavaroja käytetään unionin ulko-puolella YK:n peruskirjan periaatteiden mukai-sesti.

Asiantuntijakuulemisissa on korostettu tar-vetta lisätä edellä mainittuihin säännöksiin myöshumanitaarisen oikeuden periaatteita ja erityi-sesti säännöksiä EU:n oikeudesta voimatoimiinalueensa ulkopuolella. Tällaiset säännökset voi-sivat liittyä operaation luonteeseen (ei vain soti-laallinen), kansainvälisen normiston noudatta-miseen ja pitkäjänteisyyteen. Tällaiset säännötlisäisivät EU:n toiminnan ennustettavuutta. Va-liokunta viittaa tässä yhteydessä myös YK:npääsihteerin korkea-arvoisen paneelin joulu-kuussa 2004 julkaistaviin suosituksiin, joissa kä-sitellään turvallisuusneuvoston voimankäytönyleisiä ehtoja. Näihin ehtoihin on katsottu kuu-luvan: uhkan vakavuus, voimankäytön tarkoituson estää uhkan toteutuminen, kyseessä aina vii-meinen keino, suhteellisuusperiaate ja voiman-käytön onnistumisen todennäköisyys.

3. Transatlanttiset suhteet — Yhdysvallat

Kuten lausunnossa on aiemmin todettu, selon-teossa ei ole arvioitu riittävästi Yhdysvaltojen jaEU:n sekä Naton roolia ja tapahtuneita muutok-sia eurooppalaisessa turvallisuuspolitiikassa.Myös Naton ja EU:n välistä suhdetta olisi tullutarvioida syvällisemmin.

Uhkakuvien muutos, Yhdysvaltojen johtavaasema, sotilaallinen ylivoima, sen turvallisuus-poliittisten intressien siirtyminen Aasiaan ja laa-jaan Lähi-itään ja EU:n laajentuminen ja integ-raatiokehitys heijastuvat erilaisissa painotuksis-sa turvallisuusanalyyseissa ja toimintamenetel-missä. Myös EU:n ja Yhdysvaltojen sisäinen yh-teiskunnallinen kehitys vaikuttaa näkemyseroi-hin. Taloudelliset intressit Euroopan ja Yhdys-valtojen välillä ovat kuitenkin merkittävät jakeskeiset turvallisuuspäämäärät ovat saman-suuntaiset. Valiokunta korostaa, että Yhdysval-tojen toiminnalla on merkitystä globaalisti,myös Suomeen, minkä vuoksi transatlanttistensuhteiden kehittäminen on ensiarvoista.

Uusien turvallisuusuhkien torjunnassa muillakuin sotilaallisilla toimilla on keskeinen osa.EU:n erityinen vahvuus on laaja-alainen ja mo-nipuolinen keinovalikko, ja yhteistyö Yhdysval-tojen kanssa uusien uhkien torjunnassa on vält-

13

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

tämätöntä. Yhdysvaltojen suunnitteilla olevansotilaallisen uudistamisohjelman (transformaa-tio) mukaan ei-sotilaallisella toiminnalla on kas-vava merkitys uhkien torjumisessa. Transatlant-tisia suhteita on tästä näkökulmasta pyrittävä ke-hittämään uudelta pohjalta. Valiokunta katsoo,että Suomen tulee pyrkiä EU:n ja Yhdysvaltojensuhteen kehittämiseen myös kahdenvälisesti ni-menomaan uusien uhkien torjunnassa. Tämävaatii sekä strategista uudelleen ajattelua ettäinstitutionaalisia uudistuksia. Tämän ohella tu-lee kehittää EU:n ja Naton suhteita erityisestiBerlin plus -järjestelmän pohjalta kriisinhallin-nan vahvistamiseksi.

Yhdysvaltojen turvallisuusintressit ja sen so-tilaallinen ylivoimaisuus ja maailmanpoliittinenyksinapaisuus vaikuttavat myös jatkossa EU:nyhtenäisyyteen. Yhdysvaltain suhtautuminenkasvavaan eurooppalaiseen itsenäisyyteen ei oleollut täysin varauksetonta. Yhdysvaltoja huoles-tuttaa paitsi perinteisen turvallisuusyhteisön ha-joamisen vaara myös sen oman vaikutusvallanvähentyminen Euroopassa. Perusteet koheesionsäilyttämiseen ovat EU:n kannalta ilmeiset. Toi-saalta jäsenmaiden, esimerkiksi Iso-Britannia,kansalliset intressit ja perinteinen kumppanuusYhdysvaltojen kanssa luovat paineita EU:n si-säiselle yhtenäisyydelle.

Valiokunta korostaa, että myös transat-lanttisissa suhteissa Suomen kannalta onpainotettava pitkän aikavälin tavoitteitaeli yhtenäisen EU-politiikan ja toiminnanmerkitystä. Suomen tulisi johdonmukai-sesti tukea EU-yhtenäisyyttä ja EU:n pe-riaatteiden mukaista toimintalinjaa. Va-liokunta katsoo, että näin voidaan vahvis-taa myös Yhdysvaltojen sitouttamistaglobaalin vastuun, yhteisten perusarvo-jen ja kansainvälisen oikeuden kunnioit-tamiseen.

4. Naton kehitys ja rooli

Naton tehtävät ovat kansainvälisen turvallisuus-kehityksen seurauksena muuttuneet merkittäväs-ti viimeisen vuosikymmenen aikana. Naton puo-lustustehtävän suhteellinen merkitys on nykyi-

14

sessä maailmantilanteessa vähentynyt, muttakollektiivinen puolustus säilyy yhtenä Natonydintehtävänä vastaisuudessakin. Venäjää eienää pidetä sotilaallisena uhkana. Mikäli tilanneVenäjällä muuttuisi, Natolla olisi arvionsa mu-kaan useita vuosia aikaa reagoida siihen. Natoon käytännössä pitkälti kriisinhallintaa toteutta-va järjestö, samalla kun liittokunnan jäsenistö jasen ympärille muotoutuneet yhteistyörakenteetovat laajentuneet.

Pitkäkestoisten ja monimutkaisten kriisinhal-lintaoperaatioiden ylläpitäminen on entistäkinongelmallisempaa erityisesti, jos Naton sisäisiäristiriitoja — myös EU:n jäsenmaiden välillä —voimankäytöstä ja oikeutuksesta ei saada ratkai-stua. Naton ongelmat heijastuvat esimerkiksiAfganistanin operaatiossa — vaikeudet saada jä-senmailta riittävästi joukkoja ja materiaalia.

Keskeinen kysymys Naton kehityksessä onmyös se, missä määrin Yhdysvallat tulevaisuu-dessa toteuttaa kriisinhallintaa monenkeskisenliittojärjestelmän kautta. Eräiden asiantuntija-arvioiden mukaan Nato ei tulevaisuudessa oleYhdysvalloille merkittävä järjestö huolimattanykyisen hallinnon esittämistä näkemyksistä.Muiden Nato-maiden kannalta järjestö on vas-taavasti keino pyrkiä sitomaan Yhdysvallat toi-mimaan monenkeskisesti. Yhdysvaltain näkö-kulmasta Naton vaihtoehtona on operaatioidentoteuttaminen sen johtamien tehtäväkohtaistenmaakoalitioiden muodossa. Valiokunta yhtyyselonteon arvioon, että laajaa sotilaallista voi-mankäyttöä tai pakottamista edellyttävissä,mahdollisesti liittolaisten kanssa erimielisyyttäaiheuttavissa tehtävissä Yhdysvallat toimineejatkossakin yksin, mikäli se katsoo kansallisenturvallisuutensa sitä edellyttävän.

Suomen toimintaympäristössä keskeinen teki-jä on Naton toteutunut laajentuminen Itämerenalueella. Nato säilyy myös Yhdysvaltain ja Eu-roopan vuorovaikutusfoorumina. Naton ja Venä-jän yhteistyön etenemisnäkymät ovat parhaatEuroopan ulkopuolisissa haasteissa, kuten oh-justorjunnassa ja terrorismin vastaisessa toimin-nassa. Naton rauhankumppanuusohjelman suun-nittelu- ja seurantaprosessi (PARP) on Suomelle

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

edelleen tärkeä yhteistoimintakyvyn kehittämi-sen väline.

Yhtyen selonteon kantaan valiokunta koros-taa, että Naton jäsenyyden tulee tulevaisuudes-sakin olla yksi turvallisuuspolitiikan todellinenvaihtoehto.

5. EU—Nato-yhteistyö

EU:n ja Naton suhde ei ole ongelmaton. Lähi-vuosien keskeisiä haasteita on EU:n ja Naton py-syviä yhteistyöjärjestelyjä koskevan Berlin plus-järjestelyn soveltaminen. Sen perusteella unio-ni voi halutessaan saada Natolta tukea EU-jo-htoisten operaatioiden toteuttamiseen. Kysee-seen voivat tulla erityisesti Naton komentora-kenteen ja suunnitteluvoimavarojen käyttö.Operatiivisella tasolla Berlin plus- järjestely onkäytössä muun muassa joulukuussa 2004 alka-vassa laajassa ALTHEA-operaatiossa Bosnia jaHertsegovinassa. On huomattava, että esimer-kiksi Suomenkin kannalta keskeinen voimavara-yhteistyö Naton ja EU:n välillä ei ole edennytodotetulla tavalla.

EU on kehittänyt yhteistä turvallisuus- ja puo-lustuspolitiikkaansa kantaakseen vastuuta kan-sainvälisestä turvallisuudesta ja kyetäkseen vas-taamaan muuttuviin uhkiin globaalina toimija-na. Selonteossa todetaan, että Suomi tukee EU:nitsenäistä kriisinhallintakykyä ja sen vahvista-mista. Samalla kuitenkin todetaan, että Naton jaEU:n yhteistyö on tärkeä perusta sen rakentumi-selle ja käyttämiselle. EU:n ja Naton välillä onollut ristiriitoja kapasiteetin itsenäisyyden ra-joista — kuten aiemmin on todettu Yhdysvalto-jen suhtautuminen ei ole ollut varauksetonta —ja ristiriitoja voi syntyä lisää myös käytännönvalintatilanteissa ottaen huomioon, että kansalli-sesti tarjotut nopean toiminnan joukot ovat sa-moja molemmille järjestöille.

Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin myösNaton kyky hoitaa kollektiivisen puolustuksenja erityisesti yhteiseen uhkakuvaan perustuviatehtäviä. Afganistanin ja Irakin kokemukset ovattuoneet esille merkittäviä haasteita yhteistyölle.EU:n kannalta tämä keskustelu on tärkeää, kos-ka turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvista-

minen perustuu osittain nimenomaan arvioihintransatlanttisen turvallisuusjärjestelmän rapau-tumisesta.

EU:n nopean toiminnan kyvyn kehittämisenja Naton vastaavan toiminnan (Nato ResponseForce) kehittämisen välinen käytännön yhteis-työ kaipaa edelleen selvittämistä. Valiokuntakorostaa, että yhteistyötä ja koordinaatiota tuleekehittää, jotta mahdolliset ristiriidat voitaisiinvälttää jo ennakolta.

Naton ja EU:n suhteissa Suomen ja koko Poh-jois-Euroopan turvallisuuden kannalta on tär-keää, että Yhdysvallat on aktiivisesti mukanaNatossa. Naton ja EU:n välisten suhteiden kehit-täminen on siten myös Suomen kannalta merkit-tävää.

6. Venäjä

Venäjän kehityksen arviointiin sopii toteamus,että monet historialliset tapahtumat ovat olleetennalta täysin arvaamattomia.

Venäjän tuleva kansainvälinen asema, niinpoliittisesti kuin sotilaallisesti, on sidoksissa sentalouden kehitykseen ja sisäisten uudistustenetenemiseen tai pysähtymiseen. Selonteon mu-kaan taloudellinen kehitys riippuu lyhyellä aika-välillä energian hintatasosta maailmanmarkki-noilla. Pidemmällä aikavälillä infrastruktuurinongelmat ja investointien riittämättömyys voi-vat aiheuttaa merkittäviä ongelmia ja hidastaakasvua, ellei tarvittaviin uudistuksiin ryhdytäajoissa. Venäjän tilannetta leimaa asiantuntija-arvioiden mukaan epävarmuus kehityksen suun-nasta.

Vallan keskittäminen presidentille ja hänenlähipiirilleen jatkuu, ja voimaministeriöiden vai-kutusvalta on suhteellisen suuri. Oikeusvaltio-kehitys Venäjällä on edelleen kesken ja ns. joh-detun demokratian malli rajoittaa modernia de-mokratiakehitystä. Poliittisia vapauksia, kutenlehdistön- ja sananvapautta, on rajoitettu. Tshet-shenian sota ilmentää osaltaan Venäjän sisäisiäongelmia. Valiokunta yhtyy asiantuntijoiden nä-kemykseen, että nämä kehityspiirteet ovat huo-lestuttavia.

15

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

Venäjän talous kasvaa ja yksityistämisproses-si jatkuu. Markkinoilla on kuitenkin edelleenjäänteitä vanhasta järjestelmästä, eikä tarpeelli-sia rakennemuutoksia ole tehty. Korruptio onasiantuntijoiden mukaan yleistä. Venäjän ase-teollisuus on vahvistumassa, ja eräiden asiantun-tijalausuntojen mukaan tämä teollisuuden haarasaattaa vahvistua entisestään, ellei Venäjälläedistetä muita talouden ja teollisuuden haaroja.Sosiaalisten kriisien mahdollisuus on olemassasuurien alueellisten ja ihmisten välisten talou-dellisten erojen ja sosiaalisen syrjäytymisenvuoksi.

Venäjällä edelleen ilmenevä suurvalta-ajatte-lu vahvistaa sen globaaleja tavoitteita pitkällätähtäimellä ja ennakoi myös Yhdysvaltojen joh-toaseman kyseenalaistamista. Tähän liittyymyös Venäjän lähialueisiin liittyvä vaikutusval-lan turvaaminen. Valiokunta yhtyy selonteon nä-kemykseen, että Venäjä pyrkii palauttamaanmahdollisuuksien mukaan entisen Neuvostolii-ton vaikutusvaltaa muistuttavan johtoasemansaEuraasian alueella.

Valiokunta yhtyy selonteon arvioon, että kes-keistä on tehostaa yhteistyötä Venäjän kanssaItämeren alueella EU-yhteistyön ja Pohjoisenulottuvuuden toimintaohjelman tavoitteidenavulla. Valiokunta toteaa, että esimerkiksi ym-päristöalalla on saavutettu hyviä tuloksia. Myöskansalaisjärjestöjen välinen yhteistyö, erityises-ti lähialueilla, on osoittautunut toimivaksi väli-neeksi yhteisten ongelmien torjumiseksi. Venä-jän osallistuminen — niin hallituksen kuin duu-man — entistä tiiviimmin myös eri alueneuvos-tojen (Itämeren valtioiden neuvosto, Barentsineuro-arktinen ministerineuvosto, Arktinen neu-vosto) toimintaan on tärkeää. Yhteistyötä tuleetiivistää myös Itämeren alueen rikostorjunnanyhteistyöelimen (Baltic Sea Task Force) puit-teissa, jonka puheenjohtajuus siirtyy Suomellevuonna 2005. Myös Pohjoismaiden neuvostontoiminnassa Venäjä-yhteistyö on yhä kes-keisempää.

Venäjän halusta integroitua länteen on esitet-ty erilaisia arvioita. Taloudelliset syyt ovat kui-tenkin kiistaton perusta molemmille osapuolilleyhteistyön jatkumiselle. EU on Venäjän suurin

16

kauppakumppani, ja Venäjän talouden uudista-minen on riippuvainen yhteistyöstä lännen kans-sa. Venäjän merkitys Suomen ulkomaankaupas-sa kasvaa nopeasti. WTO-jäsenyyteen ja EU-yh-teistyön syventämiseen liittyy Venäjän sisällävaikuttavien erilaisten etujen vuoksi myös on-gelmia. Euroopan — ja myös Suomen — kannal-ta energiariippuvuuden on todettu olevan pitkäl-lä aikavälillä huolestuttavaa, mutta taloudelli-nen keskinäisriippuvuus luo myös yhteisiäintressejä ja molemminpuolista hyötyä ja se voisiten olla vakautta luova tekijä EU:n ja Venäjänvälillä.

Venäjän sotilasdoktriini ja strategia on puo-lustuksellinen. Asevoimien rauhanajan poten-tiaali on asiantuntijalausunnoissa arvioitu pelot-teen mahdollistavaksi. Kysymys voimankäytönvalmiudesta, kun siihen on mahdollisuus ja voi-mavaroja, on silti edelleen tärkeä, vaikka selon-teossa sitä ei ole juuri käsitelty. Venäjällä onedelleen merkittävä määrä sotilaallisia voimava-roja. Asiantuntijalausuntojen perusteella nyky-teknologian kehityksen ja luonteen huomioonottaen ei kuitenkaan voida enää päätellä, ettävoimavarojen vahvistaminen tai kehittäminensinällään välttämättä merkitsisi aikomusta taihalua voimankäyttöön. Beslanin terroristikaap-pauksen jälkeen Venäjän johto on korostanutsotilasdoktriiniin vuonna 2000 kirjattua ennalta-ehkäisevän voimankäytön oikeutta. Venäjän jaYhdysvaltojen ajattelu on monella tapaa yhte-neväistä liittyen erityisesti yksipuoliseen voi-mankäyttöön ja terrorismin vastaiseen toimin-taan. EU:n tulee aktiivisesti pyrkiä yhteistyönvahvistamiseen Venäjän kanssa kysymyksissä,joissa on yhteisiä intressejä, kuten esimerkiksiIranin tapauksessa.

Ydinaseet ovat oleellinen osa puolustusdok-triinia ja vallitsevaa suurvalta-ajattelua erityi-sesti pitkän aikavälin suunnittelussa. Ydinaseetkorvaavat ajattelussa myös tavanomaisten asei-den teknologista jälkeenjääneisyyttä. Doktriininmukaan ydinaseita käytetään vain alueellisessatai globaalissa sodassa, ensikäyttö on mahdollis-ta.

Asiantuntijalausuntojen mukaan EU:n Venä-jä-strategia on epäonnistunut. Asioita käsitel-

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

lään liiaksi yksittäisinä kysymyksinä ilman pit-kän tähtäimen strategiaa. Tämä johtuu sekäEU:n yhtenäisyyden ja strategian puutteesta ettäVenäjän halusta käsitellä asioita erikseen ilmanvastavuoroisuuden periaatetta. Venäjä ja monetsuuret EU-maat pitävät ensisijaisena toiminta-muotona kahdenvälisiä suhteita.

Venäjän kehitykseen liittyy paljon epä-varmuustekijöitä ja riskejä, mutta myössuuria mahdollisuuksia. Suomen tavoit-teena tulee olla, että Venäjän sisäinen ke-hitys olisi vakaata ja tukisi samalla demo-kraattista kehitystä. Venäjän taloudelli-sia ja poliittisia suhteita länteen tuleepyrkiä vahvistamaan. Yhtenäisen EU-po-litiikan ja strategisemman tarkastelunä-kökulman aikaansaaminen on keskeistäem. kehityksen tukemiseksi. Strategianperustana tulee olla yhteisten etujen jaintressien ajaminen. Suomen tulee rinnanEU-toiminnan kanssa edistää perinteisiäkahdenvälisiä suhteita ja lähialueyhteis-työtä.

Suomen turvallisuuspolitiikan tärkeänähaasteena on, miten Venäjä voi vastatasen alueella oleviin tai sinne leviäviin uu-siin uhkiin. Uusien uhkien — kuten terro-rismi, ympäristökatastrofit, joukkotuho-aseiden ja erityisesti kemiallisten asei-den ja ydinmateriaalin leviäminen — tor-jumiseen tulee valiokunnan mielestä Suo-menkin voida esittää konkreettisia tavoit-teita. EU:n tulisi vahvistaa erityisestikoulutuksen ja tutkimuksen alueella ta-pahtuvaa yhteistyötä. Uusien uhkien tor-juntaan liittyy oleellisesti myös oikeus-valtioperiaatteiden lujittaminen.

Valiokunta katsoo, että Suomen tulee tu-kea toimenpiteitä, joilla EU:n TACIS-ra-hoitusta ja vastaisuudessa sen korvaavaaEU:n naapuruus- ja kumppanuusohjel-man rahoitusinstrumenttia voidaan käyt-tää nykyistä laajamittaisemmin kansa-laisjärjestöjen toimintaan oikeusvaltioke-

hityksen ja demokratian tukemiseksi Ve-näjällä.

Valiokunnan saaman selvityksen perus-teella joukkotuhoaseiden ja materiaalinhävittäminen tai varastoinnin turvaami-nen Venäjällä on edelleen kesken. Valio-kunta katsoo, että Suomen tulisi pyrkiä li-säämään rahoitustaan niin sanottuunGlobal Partnership -ohjelmaan. Tämä tu-kisi samalla myös transatlanttista yhteis-työtä joukkotuhoaseiden leviämisen eh-käisemiseksi.

7. Terrorismi ja joukkotuhoaseiden leviämi-nen

Terrorismin luonne ja samalla uhkakuva ovatmuuttuneet viime vuosien aikana. Terroristiryh-mien tavoitteet eivät ole selkeästi määriteltyjätai rajattuja. Sotilaallisten ja diplomaattistenkohteiden tilalle ovat tulleet yhä useammin sivii-likohteet. Terrorismin tavoitteena on aikaansaa-da laajamittaista ja mahdollisimman täydellistätuhoa, aiheuttaa vakavia ihmishenkien menetyk-siä sekä paniikkia siviiliväestössä poliittistenpäämäärien saavuttamiseksi.

Terrorismin taustalla ja rekrytoinnin kasvua-lustana vaikuttavat erilaiset sosiaaliset, taloudel-liset ja poliittiset syyt tai pitkään jatkuneet alu-eelliset konfliktit. Lähi-idän rauhanprosessin tu-loksettomuus pitää yllä katkeruutta erityisestiYhdysvaltoja mutta myös muita länsimaita koh-taan. Irakin kriisi on valiokunnan saaman selvi-tyksen mukaan lisännyt länsivastaisuutta, in-noittanut ääriryhmiä islamilaisissa maissa jaedesauttanut terroristien rekrytointia.

Terrorismi on määritelty yhdeksi keskeiseksiuhkaksi myös EU:n uudessa turvallisuusstrate-giassa. Ääriuskonnolliset verkostot ovat levin-neet myös Kaakkois-Aasiaan ja Itä-Afrikkaan,mutta myös Euroopassa on ääri-islamilaisia ryh-miä. Ääri-islamilaiset ryhmät pyrkivät länsimai-siin kohteisiin kohdistuvilla iskuilla vahvista-maan näkyvyyttään ja kannatustaan lähinnäomissa maissaan.

Laajamittainen terrori-isku Suomen ulkopuo-lella voisi vaikuttaa myös Suomen talouteen ja

17

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

yhteiskunnan toimintoihin. Suomeen tai suoma-laisiin kohdistuvaa terroritekojen uhkaa voidaanasiantuntijalausuntojen perusteella pitää vähäi-senä. Välillisesti Suomeen kohdistuvan uhkankohteina voisivat olla esimerkiksi tietyt ulko-maiset lähetystöt. Suomen aluetta voidaan pyr-kiä hyväksikäyttämään esimerkiksi kaut-takulkureittinä ja kanavoimaan rahoitusta Suo-men kautta.

Terrorismin uhkaa voidaan torjua ja seurauk-sia hoitaa ensisijaisesti muilla kuin sotilaallisil-la keinoilla. Terrorismin taustalla vaikuttaviinsyihin puuttuminen ja kasvupohjan rajoittami-nen ovat tärkeitä tavoitteita. Köyhyyden vähen-tämiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksitehtyjen sitoumusten täyttäminen on osa ennal-taehkäisyä.

Terrorismin torjumisessa tehostettu poliisiyh-teistyö sekä tiedustelupalvelujen välinen yhteis-työ — joka on edelleen pääasiassa kahdenvälis-tä — ovat avainasemassa. Valiokunta korostaa,että tiedusteluyhteistyön monenkeskisyyden li-säämisen ja tiedustelutiedon luotettavuuden pa-rantamisen tulisi olla Suomen keskeisiä tavoit-teita erityisesti EU:n puitteissa. Suomen tuleepyrkiä EU:n kautta siihen, että terrorismin jakansainvälisen rikollisuuden välisiin yhteyksiinerityisesti rahoituksen osalta kiinnitetään enem-män huomiota. Uuteen perustuslakiluonnokseensisältyvä yhteisvastuulauseke (solidaarisuu-slauseke) vahvistaa jäsenmaiden avunantovel-voitetta myös terrorismin torjumisessa. Lausekeotettiin käyttöön jo Madridin terrori-iskujen yh-teydessä maaliskuussa 2004. YK:lla on edelleenmerkittävä rooli terrorismin syiden ennaltaeh-käisyssä ja erityisesti yhteisten normien luomi-sessa.

Asiantuntija-arviot joukkotuhoaseisiin perus-tuvan terrorismin todennäköisyydestä poikkea-vat toisistaan huomattavasti. On huomattava,että ydinaseiden ja ydinmateriaalin sekä kemial-listen ja biologisten aseiden vaikutukset ovat hy-vin erilaiset. Valiokunta viittaa tiedustelutieto-jen luotettavuuden parantamiseen ja pitää tär-keänä, että uhka-arvioiden luotettavuutta voi-daan parantaa muun muassa lisäämällä yhteis-työtä EU:n piirissä. Valiokunta pitää kansainvä-

18

listen asevalvontasopimusten tehostamista tär-keänä välineenä myös terrorismin vastustami-sessa. Erityistä huolta Suomen tulee kantaa sii-tä, että entisen Neuvostoliiton joukkotuhoaseetja materiaali eivät joudu terroristien käsiin. Tä-hän liittyy myös valiokunnan esitys Global Part-nership -ohjelman tukemiseksi. Valiokunta kiin-nittää huomiota myös taktisten ydinaseidenmuodostamaan ongelmaan. Valiokunta tukeekansainvälisen sopimuksen laatimista pienasei-den leviämisen ehkäisemiseksi.

Terrorismin torjumiseen liittyy myös tietotur-vallisuusriskien minimoiminen kriisitilanteissa.Asiantuntijalausuntojen perusteella keskeisintäon lisätä julkista tietoisuutta tietoturvaongelmis-ta ja rakentaa kaikki järjestelmät rakenteeltaanjo normaalioloissa mahdollisimman luotettavik-si, jotta niiden toiminta voitaisiin varmistaamyös häiriötilanteissa.

Valiokunta korostaa, että terrorismin vastai-sessa toiminnassa tulee kunnioittaa ihmisoi-keuksia ja oikeusvaltioperiaatetta.

8. Kehitys ja turvallisuus ja kulttuurien väli-nen yhteys

Kehityksen ja turvallisuuden välisen yhteydenanalyysi on tärkeää uusien uhkien ehkäisyä poh-dittaessa. Valiokunnan saaman selvityksen mu-kaan kehityksen ja turvallisuuden välinen suhdeon ilmeinen, mutta ei suoraviivainen. Talouskas-vu sinällään voi erilaisten mittareiden mukaanvähentää köyhyyttä. Turvallisuuden kannalta onkuitenkin keskeistä kiinnittää huomiota eriarvoi-suuden poistamiseen. Kehityksen ja turvallisuu-den välinen yhteys korostuu erityisesti inhimilli-sen turvallisuuden suhteen. Oikeusvaltioissa,joissa yksilöiden, myös kaikkein köyhimpien,ihmisoikeudet ja ns. turvallisuusjärjestelmät —oikeuslaitoksesta armeijaan — toimivat hyvin,vahvistuu sisäinen turvallisuus ja vakaus.Pitkäjänteisellä konfliktien syihin paneutuvallaja tehokkaalla kehitysyhteistyöllä voidaan tukeatasa-arvon toteutumista, oikeusvaltioperiaattei-den ja ihmisoikeuksien vahvistamista. Kehityk-sen edellytyksiin kuuluu myös johdonmukai-

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

suus muilla politiikan alueilla, kuten talous- jakauppapolitiikassa.

Kehityksen ja turvallisuuden välisen yhtey-den korostaminen on herättänyt epäluuloja voi-mavarojen suuntaamisesta kehityksestä turvalli-suuteen. Tähän liittyy myös keskustelu ns.ODA-kelpoisuudesta — eli mitä maksatuksiavoidaan sisällyttää viralliseen kehitysapuun me-nettämättä avun määritelmän uskottavuutta.

Valiokunta korostaa, että kehitysyhteistyötä,konfliktien estoa tai kriisinhallintaa ja niihinkäytettäviä voimavaroja ei tule asettaa keinote-koisesti vastakkain. Toiminnat täydentävät toi-siaan pyrittäessä inhimillisesti kestävään kehi-tykseen turvallisessa ympäristössä, ja siksi mo-lempien vaatimat voimavarat pitää turvata. Va-liokunta katsoo, että kehitys- ja turvallisuusky-symysten valmistelussa ja suunnittelussa tuleepyrkiä yhteisten strategioiden valmisteluun, jot-ta toimenpiteiden yhteisvaikutus voidaan maksi-moida konfliktien estossa.

Kehityksen ja turvallisuuden välisen yhtey-den suuriin käytännön haasteisiin kuuluu hu-manitaarisen avun saannin turvaaminen vaikeis-sakin olosuhteissa. Humanitaarisen avun yksiperuslähtökohta on avun puolueettomuus ja riip-pumattomuus. Avustustoiminnan laajentuminenosaksi poliittista ja sotilaallista toimintaa voikäytännössä hämärtää avun puolueettomuudenkäsitettä ja vaikeuttaa avun perille saamista.Avustushenkilöstöön kohdistuva väkivalta on li-sääntynyt, kun siviilikohteista on tullut osa so-dankäyntiä. Valiokunta on huolestunut törkeistähumanitaarisen oikeuden loukkauksista, kutenkidnappaukset, murhat ja kidutus.

Kulttuurien välisen vuorovaikutuksen ja erikulttuurien ja uskontojen ymmärtämisen lisää-minen on tärkeä osa konfliktien ehkäisyä. Kult-tuurien välistä dialogia tulee edistää niin kansal-lisesti kuin EU:n alueella.

IslamIslamin kielen ja retoriikan käytöstä huolimattaterrorismissa kyse ei ole uskonnon eikä islaminsodasta länsimaita vastaan vaan ääriuskonnollis-ten ryhmittymien toiminnasta. Ihmisten leimaa-minen uskontonsa tai maailmankatsomuksensa

perusteella on julkisessa keskustelussa vaarallis-ta ja aikaansaa lisäjännitteitä. Euroopassa tilas-tojenkin mukaan yleisen laittoman maahanmuu-ton suoraviivainen kytkeminen terrorismiin —kuten julkisuudessa usein tehdään — on perus-teetonta ja aiheuttaa kielteistä sosiaalista lei-maamista. Asiantuntijakuulemisissa on painotet-tu viranomaisten vastuuta tehostaa laittomanmaahanmuuton ehkäisyn ohella siitä kertyvienpääomien seurantaa, jotta ne eivät joudu terroris-tien käsiin.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Eu-rooppa on epäonnistumassa maahanmuuttajienkotouttamisessa ja vähemmistöjen integroinnis-sa yhteiskuntaan. Ongelmia ei tule vähätellä eikäyksinkertaistaa. Väkivaltaisuuksien taustaltaEuroopassa löytyy tietoista ääriainesten poliit-tista toimintaa. Asiantuntija-arvioiden mukaanerityisesti toisen polven maahanmuuttajien syr-jäytyminen luo otollista pohjaa väkivallan liet-somiselle ja terroristien rekrytoinnille. Radikali-soituminen on asteittain etenevä prosessi. Radi-kaalit saarnaajat hyödyntävät siirtolaisnuorisonvieraantumisen ja tulevaisuudettomuuden tunte-muksia.

Valiokunta toteaa, että selonteossa ei ole tar-kasteltu, miten maahanmuuttajien integrointiakoko Euroopassa voitaisiin parantaa, jotta välty-tään maahanmuuttajien ja pakolaisten eristäyty-miseltä ja syrjäytymiseltä ja lisättäisiin yhteis-kunnan sisäistä koheesiota. Tämän selvittämi-nen oli yksi em. Ranta-Muotion ryhmän suosi-tuksista.

EU:n tulee kiireellisesti tehostaa maa-hanmuuttajien kotouttamista ja sopeutu-mista yhteiskuntaan. Kulttuurien tunte-musta ja suvaitsevaisuus- ja kansainväli-syyskoulutusta tulee lisätä. Maahanmuut-tajien osallistuminen tähän toimintaan onvälttämätöntä tuloksellisuuden kannalta.Suomen tulee olla aloitteellinen — niinkansallisesti kuin EU:ssa — tällä alueel-la. EU:n tulee myös kannustaa ja tukeaVälimeren ja Lähi-idän maita niiden de-mokratiakehityksessä, jotta alueen vakaakehitys voitaisiin varmistaa.

19

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

9. Yhdistyneiden kansakuntien asema ja kan-sainvälinen oikeus

Suomen tulee jatkossakin painottaa monenkesk-istä yhteistyötä ja YK:n keskeistä roolia rauhan,turvallisuuden ja kestävän kehityksen edistämi-sessä. YK:n uudistamistarpeet ovat ilmeiset,mutta niiden toteuttaminen on edelleen vaikeaa,koska valtioilla on kansalliset intressinsä jasuurvaltapolitiikka heijastuu YK:n toimintaantai toimimattomuuteen. Pääsihteerin aloitteenpohjalta joulukuussa 2004 annettava esitys YK:nuudistamiseksi kohdannee vastarintaa kutenaikaisemmatkin reformialoitteet. Valiokunta pi-tää käytännönläheisiä uudistusesityksiä esimer-kiksi konfliktien jälkeisen rauhanrakennuksenvahvistamiseksi erityisen perusteltuina ottaenhuomioon, että lähes puolet konflikteista uusiu-tuu. Valiokunta katsoo, että uudistamisessa onkäytännön tulosten kannalta hyödyllisempää en-sisijassa keskittyä toiminnan painopisteiden jatoiminta- ja yhteistyömenetelmien uudistami-seen, mutta myös rakenteiden uudistamista tu-lee tukea.

Kansainvälisen oikeuden painotus selonteos-sa on uusi piirre, joka heijastaa uhkakuvien pe-rinpohjaista muutosta. Uusia uhkia voitaisiin te-hokkaimmin torjua ennaltaehkäisevästi. Ennal-taehkäisevä toiminta on kuitenkin monelta osin,erityisesti sotilaalliset keinot, valtiosuvereni-teettiperiaatteen vastaista ja sitä heikentävää. Il-man YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta ta-pahtunut voimankäyttö, kuten Irakissa, heiken-tää monenkeskistä turvajärjestelmää.

Yhdysvaltojen ylivoimainen asema ja senomaksuma ennakoivan voimankäytön oppi voi-vat asiantuntija-arvioiden mukaan vahvistaa laa-jemminkin voimapolitiikkaan nojautuvaa kan-sainvälistä järjestystä. Tähän liittyy myös mui-den valtioiden pyrkimys yksipuoliseen toimin-taan. Toisaalta ei-valtiollisten toimijoiden ja esi-merkiksi sortuvien valtioiden aiheuttamien hu-manitaaristen ongelmien torjuminen ja asymme-triset konfliktit kyseenalaistavat tosiasiassa val-tioperusteisen toimintajärjestelmän — kuten YK— tehokkuuden.

Voimankäytön oikeutuksesta ei ole löydettä-vissä nykytilanteessa yhteisymmärrystä YK:ssa.

20

Transatlanttisissa suhteissa, mukaan lukien Na-ton puitteissa, nimenomaan toimintamuodot javoimankäyttö erityisesti Irakissa ovat edelleenkiistanalaisia. Kriisien ehkäisyssä ja hallinnassatarvitaan laajaa ennen kaikkea ei-sotilaallistakeinovalikoimaa, mutta myös sotilaallisen voi-man käyttö voi olla välttämätöntä humanitaaris-ten katastrofien torjumiseksi. Puhtaasti kansain-välisen oikeuden perusteella esimerkiksi Kos-ovon sodan oikeutus on edelleen kiistanalainen.Toisaalta YK:ta on syytetty tehottomuudesta jaihmisoikeusrikkomusten sallimisesta ja kansain-välisten normien loukkaamisesta, kun se ei ryh-tynyt toimenpiteisiin Ruandan kansanmurhanestämiseksi tai puuttunut Sudanin (Darfur) tilan-teeseen ripeämmin.

Yhteisesti sovittuihin sääntöihin perustu-va järjestelmä on globalisoituvassa maa-ilmassa erityisesti pienille valtioille en-tistäkin tärkeämpi. Valiokunta pitää tär-keänä, että kansainvälisen oikeuden ke-hittämistarpeista keskustellaan avoimes-ti uudessa turvallisuustilanteessa ja pyri-tään löytämään kestäviä ratkaisuja sivii-lien suojelemiseen ja humanitaaristen ka-tastrofien ehkäisemiseen myös pitkällätähtäimellä.

III Suomen puolustuksen kehittämisen toi-mintalinja

Selonteon mukaan Suomen puolustusratkaisuperustuu sotilaalliseen liittoutumattomuuteen jauskottavaan kansalliseen puolustuskykyyn. Suo-men puolustuksen päämääränä on kaikissa tilan-teissa taata maan itsenäisyys sekä turvata kansa-laisten elinmahdollisuudet ja valtiojohdon toi-mintavapaus. Asiantuntijakuulemisissa on ko-rostettu, että Suomen puolustusratkaisu poik-keaa muista länsimaiden tekemistä ratkaisuista.Suomi korostaa oman maan puolustamista,alueellista puolustusjärjestelmää ja yleistä ase-velvollisuutta. Suomen puolustuksen lähtökoh-dat ovat periaatteessa entisellään. Perinteisenvarautumisen suhteellisesti korkea aste kertoosinällään, että perinteisiä uhkakuvia pidetäänjollakin aikavälillä todennäköisinä.

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

Selonteon mukaan puolustusjärjestelmä vas-taa kustannustehokkaasti sekä kansallisen puo-lustuksen että muuttuvan turvallisuusympä-ristön haasteisiin ja vaatimuksiin. Puolustusvoi-mien organisaatiota ja puolustusmateriaalia ke-hitetään ottaen huomioon sodankäynnin muu-tos, kehittyvä teknologia ja kansainvälinen yh-teistoiminta. Suomen puolustuksen kehittämi-sen kannalta merkittävää on, että Euroopan mai-den puolustusratkaisut perustuvat yhä pidem-mälle tiivistyvään monikansalliseen yhteistyö-hön. Valiokunta pitää perusteltuna selonteonkantaa, että puolustusvoimia kehitetään entistäyhteistoimintakykyisemmäksi kansainvälistennormien ja standardien mukaisesti.

Valiokunta pitää perusteltuna, että puolustuk-sen kehittämisessä kiinnitetään kasvavaa huo-miota myös sotilaallisen kriisinhallinnan ja no-pean toiminnan edellyttämien kykyjen kehittä-miseen sekä lisääntyvään kansainväliseen yh-teistyöhön. Valiokunnan saaman selvityksenmukaan EU:n kehitteillä olevien nopean toimin-nan taistelujoukkojen operaatiokustannukset tu-levat maksettaviksi nykyiseltä rauhanturvaamis-momentilta, mikä saattaa nykyisten kehystenpuitteissa rajoittaa osallistumista muuhun krii-sinhallintaan. Valiokunta pitää tärkeänä, ettävaltioneuvosto ennakoi talousarviossa riittäväs-ti voimavaroja kriisinhallintatoimintaan osallis-tumiselle myös laajemmin, mukaan lukien YK:nkriisinhallintaoperaatiot.

Maanpuolustustahtoa ja myönteistä suhtautu-mista puolustusvoimiin on tarkoitus edistää li-

säämällä kansalaisten mahdollisuuksia vapaaeh-toiseen maanpuolustustoimintaan. Sotilaallistamaanpuolustusta tukeva vapaaehtoinen maan-puolustus organisoidaan uudelleen siten, että sevoi tukea viranomaisten toimintaa kaikilla ta-soilla. Tässä tarkoituksessa muodostetaan maa-kuntajoukkoja, jotka kuuluvat puolustusvoi-mien sodan ajan joukkoihin. Valtioneuvosto har-kitsee erillisen vapaaehtoista maanpuolustustakoskevan lain tarpeellisuutta.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on esi-tetty huoli siviili- ja sotilastoimintojen rajanhämärtymisestä vapaaehtoista maanpuolustustakehitettäessä. Saadun selvityksen perusteella va-liokunta pitää tärkeänä, että vapaaehtoistoimin-nan kehittämissuunnitelmassa otetaan huo-mioon Suomea sitovat kansainväliset sopimuk-set, erityisesti Geneven humanitaarisen oi-keuden sopimukset.

Valiokunta korostaa Ahvenanmaan kansain-välisoikeudellisen aseman vakiintumista. Ahve-nanmaa on demilitarisoitu ja puolueeton alue,mikä valiokunnan mielestä on osaltaan alueem-me turvallisuutta ja luottamusta lisäävä järjeste-ly.

LausuntoLausuntonaan ulkoasiainvaliokunta esittää,

että puolustusvaliokunta ottaa huo-mioon, mitä edellä on esitetty.

21

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

Helsingissä 26 päivänä marraskuuta 2004

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Liisa Jaakonsaari /sdvpj. Aulis Ranta-Muotio /keskjäs. Ulla Anttila /vihr

Jouni Backman /sdEva Biaudet /rAntero Kekkonen /sdKatri Komi /keskEero Lankia /keskPetri Neittaanmäki /kesk

22

Aila Paloniemi /keskMaija Perho /kokSuvi-Anne Siimes /vasJari Vilén /kokBen Zyskowicz /kok

vjäs. Sinikka Hurskainen /sd (osittain)Saara Karhu /sd (osittain)Jyrki Katainen /kok (osittain)Esko-Juhani Tennilä /vas.

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Raili Lahnalampi.

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

ERIÄVÄ MIELIPIDE 1

PerustelutPaavo Lipposen II hallituksessa tehtiin linjaus,että Suomi voisi liittyä Ottawan sopimukseenvuonna 2006 ja hävittää varastossa olevat jalka-väkimiinat vuoteen 2010 mennessä. Tämän aika-taulun hyväksyminen on mahdollista turvalli-suus- ja puolustuspoliittisen selonteon käsitte-lyn yhteydessä.

Suomen pitäytyminen Ottawan sopimuksenulkopuolella niin pitkään kuin hallitus esittääheikentää maamme asemaa uskottavana neuvot-telijana aseidenriisunta-asioissa. Vaikka Suo-men jalkaväkimiinat on suunniteltu otettaviksikäyttöön vain sotatilanteessa, on Suomen miina-päätöksillä suuri periaatteellinen merkitys eten-kin kansainvälisissä yhteyksissä.

Jääminen jatkossakin Ottawan sopimuksen —yhden EU:ssakin keskeisen järjestelyn — ulko-puolelle vaikuttaisi Suomen yleiseen profiiliinmonenkeskisen asevalvonnan puoltajana. Suo-men toiminnalla esimerkiksi pienaseiden alalla

ei tällaisessa tapauksessa olisi enää samaa uskot-tavuutta kuin niillä valtioilla, jotka sitoutuvatmyös sellaisiin kansainvälisiin rajoituksiin, jot-ka merkitsevät luopumista omassa hallussa ole-vista aseista. Koska miinakysymys on merkittä-vä myös ulkopoliittisesti, ulkoasiainvalio-kunnan olisi pitänyt lausua kanta asiaan.

EhdotusEdellä olevan perusteella ehdotamme, että valio-kunnan mietintöön sisältyisi seuraava kappale.

Valiokunta korostaa, että jalkaväkimii-nat eivät ole pelkästään puolustuspoliit-tinen vaan myös ulkopoliittinen kysy-mys, joka vaikuttaa Suomen uskottavuu-teen aseidenriisunnassa. Ulkoasiainva-liokunta katsoo, että puolustusvaliokun-nan pitäisi esittää hyväksyttäväksi hal-lituksen esitystä nopeampi aikataulujalkaväkimiinoista luopumiseksi.

Helsingissä 26 päivänä marraskuuta 2004

Ulla Anttila /vihrSuvi-Anne Siimes /vas

23

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

ERIÄVÄ MIELIPIDE 2

PerustelutEuroopan unionin luonne on muuttumassa. Sitämilitarisoidaan, ja se on tällä sektorilla omaksu-massa yhä enemmän USA:n käyttämiä toimin-tatapoja. Selvin näyttö tästä ovat EU-alueen ul-kopuolella tapahtuvia iskuja varten luotavat tais-telujoukot, jotka tulevat toimimaan myös ilmanYK:n turvallisuusneuvoston antamaa mandaat-tia.

On hämmentävää, että Suomen hallitus mu-kautuu tällaiseen EU-kehitykseen ja on valmislähettämään myös suomalaisia joukkoja taistelu-tehtäviin ilman YK:n turvallisuusneuvoston an-tamaa mandaattiakin. Myös eduskunnan asemataisteluoperaatioista päätettäessä on yhä epäsel-vä.

EU:n omaksuma valikoiva "USA-asenne"YK:n turvallisuusneuvoston päätöksiin heiken-tää edelleen maailmanjärjestön asemaa. Suomenosalta mukaanmeno EU:n taisteluosastoihin tu-lee merkitsemään YK:n rauhanturvatehtäviinosoitettujen kansallisten resurssien supistumis-ta.

Pidän EU:n militarisoimista vääränä kehitys-suuntana. Militarismin lisääminen ei ole kos-kaan ratkaissut eikä tule koskaan ratkaisemaanturvallisuusongelmia, jotka kumpuavat köyhyy-destä ja epäoikeudenmukaisuudesta. EU:ta tu-leekin kehittää siviilijärjestönä, joka jäsenmai-densa kanssa tehostaa toimintaansa nälän, luku-taidottomuuden ja muiden kurjuuden seuraustenpoistamiseksi.

Militarismin lisääminen tulee kuitenkin syö-mään voimavaroja tältä päätehtävältä. Maail-massa käytetään jo nyt asevoimiin rahaa yhteen-sä 990 miljardia dollaria vuodessa, josta USA:nosuus on vajaa puolet ja EU-maiden 170 miljar-dia dollaria. Sen sijaan kehitysapu on vain pienimurunen sotilasmenoista. Suomikin etenee hy-vin hitaasti kehitysavun nostamiseksi YK:n aset-taman 0,7 prosentin kehitysavun bkt-osuuden to-teuttamiseksi.

24

Suomen osalta mukaanmeno taistelujoukkoi-hin vie maatamme myös entistä lähemmäksi Na-toa. Siitä kertoo paljon jo se, että yksi taistelu-osasto ollaan muodostamassa yhdessä Nato-mai-den Saksan ja Hollannin kanssa. MuutoinkinEU:n sotilaallisen voiman kasvattaminen tapah-tuu Naton rakenteissa, ja EU:n ja Naton taistelu-osastot ovat pääosaltaan yksi ja sama asia.

Suomessa on vahvoja voimia, jotka haluavatviedä tämän Natoon lähentymisen loppuun saak-ka. Tämä näkyy myös hallituksen selonteosta,jossa Nato-jäsenyys nostetaan yhä vahvemmak-si optioksi tulevaisuudessa. Ulkoasiainvalio-kunta halusi omalla muotoilullaan mennä tässä"lopullisen päämäärän" tavoittelussa vielä astet-ta pitemmälle.

Toivon, että puolustusvaliokunnassa otetaanhuomioon tässä eriävässä mielipiteessä esitetytkannanotot.

EhdotusUlkoasiainvaliokunnassa tekemäni keskeisetmuutosesitykset ovat seuraavat:

Valiokunta esittää, että Suomi ei osallis-tu EU:n taistelujoukkoihin, jotka voivattoimia myös ilman YK:n turvallisuusneu-voston mandaattia.

Valiokunta edellyttää, että taistelujouk-kojen operaatioista päätetään aina edus-kunnan täysistunnossa.

Poistetaan kappale:

"Yhtyen selonteon kantaan valiokunta ko-rostaa, että Naton jäsenyyden tulee tule-vaisuudessakin olla yksi turvallisuuspoli-tiikan todellinen vaihtoehto",

ja sen tilalle tulee kannanotto:

UaVL 4/2004 vp — VNS 6/2004 vp

Valiokunta toteaa, että Suomi harjoittaayhteistyötä Naton kanssa sotilaallisestiliittoutumattomana maana.

Helsingissä 26 päivänä marraskuuta 2004

Esko-Juhani Tennilä /vas

25