Työmaana maailma 4/2013

AJATELTAVAA KAIKEN MAAILMAN POMOILLE JA DUUNAREILLE SASK – SUOMEN AMMATTILIITTOJEN SOLIDAARISUUSKESKUS

TYÖMAANAMAAILMA

4/2013

RITARI ARMAN

Sorrettujen ystävä Arman Alizad on mukana

Solidaarisuuspäivillä Hämeenlinnassa 8.–9.2.2014.

AFRIKKA HOUKUTTAA VAATEBRÄNDEJÄ

PUHDAS VESI VIRTAA VIETNAMISSA

RAAKAA PELIÄ INTIAN TYÖMAILLA

LOKAKUU 2013

ToimitusJukka Pääkkönen

vastaava päätoimittaja

Aleksi Vienonentoimitussihteeri

TuotantoUnionimedia / Risto Paananen

UlkoasuUnionimedia / Mikko Taipale

Kannen kuvaMeeri Koutaniemi

KirjapainoMiktor Oy, Helsinki 2013

Painos 7 000 kpl

Julkaisija

3 Pääkirjoitus: Vastavoimaa yhtiörahalle

4 Ajankohtaista

7 Katri Blomsterin kolumni: Minä omistan köyhät!

8 Vaatteita Etiopiasta?

10 Intian epätoivoiset rakentajat

12 Silmät auki, käskee Arman!

15 Vietnam: Vesi merkitsee kehitystä

18 Merikapteeni Lindell talkootöissä maailmalla

20 Paperiliiton Petri Vanhala: Keskinäinen kiistely ei auta

21 SASK maailmankartalla

Sisältö 4/2013

Jukka Lindell vihkii talkoomatkalaiset joogan saloihin.

Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ry,

Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinkip. 0207 6998 20fax 09 4789 2222

[email protected]

ISSN 1456-2030

Työmaana Maailma postitetaan SASKin kannatusjäsenille ja jäsenjärjestöille,

jäsenjärjestöjen aktiiveille sekä lehden yksityistilaajille. Lehti on tilaajille maksuton.

Lehden tuotantoon ja julkaisemiseen on saatu Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyötiedotustukea.

Pääkirjoitus /// Jukka Pääkkönen

Vastavoimaa yhtiörahalleSuositun turistihotellin kulmilla Maputon Karl Marx -kadulla ko-

hoaa jättimäinen rakennustyömaa. Sen betonipilareissa roikkuu punaisia banderolleja, jotka lähempää katsottuna paljastuvat

kiinankielisiksi. Kiinalaisella rahalla operoiva yhteisyritys China MZ Lda pystyttää monitoimirakennusta pääkaupungin ydinkeskustaan alueelle, jossa väitetään olevan vanhan keskustan suojelukaava.

Mosambikissa juuri vieraillut SASKin opintomatkalaisten joukkue ei tehnyt työmaakäyntiä Karl Marx -kadun rakennus-työmaalle. Sinne ei ole asiaa myöskään rakennustyö-läisiä edustavalla ammattiliitolla, vaikka maan laki turvaa rakentajille järjestäytymisoikeuden ja liitolle toimintaoikeudet myös työpaikalla.

Kiinalaiset suuryhtiöt voivat olla piittaamatta ammattiliitoista ja Mosambikin työlainsäädännöstä, ammattiliiton edustaja sanoo. ”Jostain syystä” ne ovat hallituksen erityisessä suojeluksessa, hän lisää.

Enempää selityksiä ei tarvitakaan. Keskustelu valtiojohdon ja suuryhtiöiden salaisista investoin-tisopimuksista jatkuu Mosambikissa sekä julkisesti että pinnan alla. Kukaan ei tunnu tietävän, millaisia etuja ja millaista suojelua millekin yhtiölle on mil-joonainvestointien vastalahjaksi tosiasiassa luvattu. Jokainen taas pitää itsestään selvänä, ettei jokaista suurta sopimusta tarkasti valvova presidentti lä-hipiireineen ole jäänyt nuolemaan neuvottelujen tuloksena näppejään.

Hiili, kaasu, öljy, metsävarat ja muut luonnonrik-kaudet ovat houkutelleet Mosambikiin yhä kasvavan määrän ulkomaisia yhtiöitä ja synnyttäneet kymmenittäin miljoonaluokan hankkeita, jopa muutaman miljardiluokan megaprojektin. Niiden voimalla Mosambikin talouskasvu on jo vuosia ollut eteläisen Afrikan nopeinta. Kasvunu-meroista huolimatta maan sijoitus inhimillistä kehitystä mittaavissa indekseissä ei ole rakettimaisessa nousussa, päinvastoin. Merkittävä osa investointien synnyttämästä vauraudesta on valunut ulos maasta.

Mosambikiin jäänyt osa taas näyttää nykyisillä ehdoilla hyödyttävän aivan liian harvoja.

Tilanne on tuttu muistakin luonnonvaroiltaan rikkaista kehittyvistä maista. Sitä on yritetty korjata kehitysyhteistyöhankkeilla, joissa rahan-saannin ehdoksi on voitu sopia tukku eriarvoisuutta, demokratiavajetta ja korruptiota suitsivia ehtoja. Niiden voima käy kuitenkin vähäiseksi, kun minkä tahansa suuryhtiön kanssa solmittava megaprojekti ylit-

tää loppusummaltaan kymmen- tai satakertaisesti kehityshankkeiden kutistuvat budjetit. Kun jätti-investointi on tarjolla ilman poliittisia ehtoja, kasvaa myös vallanpitäjien halu pyyhkiä pöytää avustajien hyvää tarkoittavilla vaatimuksilla.

Kestävällä tavalla eriarvoisuus voi tietenkin vä-hentyä vasta, kun kansalaisyhteiskunta maan sisällä kykenee synnyttämään riittävän vahvan poliittisen ja rauhanomaisen muutospaineen. Mosambikissa tuo rauhanomainen muutosvoima voisi hyvinkin olla ammattiyhdistysliike, joka jäsenpohjaltaan kuuluu eteläisen Afrikan vahvimpiin ja jonka toiminnalle maan lainsäädäntö antaa ainakin paperilla pitkälle menevät mahdollisuudet.

Entisen vapautusliikkeen ja nykyisen valtapuo-lueen lapsena syntynyt ammattiyhdistysliike on jo jonkin aikaa pyrkinyt eroon vanhasta talutusnuoras-taan. Se on ottanut etäisyyttä maan hallituksen ta-paan tehdä poliittisia päätöksiä ja vaatii julkisesti lisää läpinäkyvyyttä suuryhtiöiden kanssa tehtäviin

investointisopimuksiin. Se haluaa pääsyn myös niille työmaille, jotka ”jostakin syystä” ovat vielä ammattiliitoilta kiellettyjä.

Tätä kehityskulkua myös suomalaisten ammattiliittojen on syytä tarkasti seurata ja olla sitä mahdollisuuksiensa mukaan tukemassa. Onhan Mosambikin luonnonvarojen ääreen pyrkimässä myös useita suomalaistaustaisia yhtiöitä. TM

Jukka Pääkkönen

Viestintäpäällikkö

TYÖMAANA MAAILMA 4/2013 3

[ Ajankohtaista ]

TYÖMAANA MAAILMA 4/20134

Talkoomatka Mosambikiin täytti odotukset

Talkoomatkajoukkue verkostoitui paikallisten ay-aktiivien kanssa kahden päivän työpajassa.

Palomiesten pitkät työpäivät mietityttivät suomalaista palopäällikköä.

SASKin talkoomatka Mosambikiin käynnis-tyi marraskuun alussa, kun viidentoista SASKin kannatusjäsenen joukko lennähti

maan pääkaupunkiin Maputoon Lontoon ja Kap-kaupungin kautta. Talkoomatkan päämääränä oli tutustuttaa osallistujat SASKin ja suomalaisten ammattiliittojen tekemään solidaarisuus- ja ke-

hitysyhteistyöhön Mosambikissa.Talkoomatkalle valittiin ammattiliittojen

jäseniä, jotka olivat kiinnostuneita kasvatta-maan tietämystään kehitysmaiden arjesta ja työ-elämästä sekä ay-liikkeen kehitysyhteistyöstä. Talkoomatkojen suuren suosion takia vuonna 2013 talkoomatkalle valittiin vain henkilöitä,

jotka ovat SASKin kannatusjäseniä.Ryhmä koottiin siten, että siinä on mukana

mahdollisimman tasapuolisesti eri ammattialo-ja ja -liittoja edustavia sekä eri-ikäisiä naisia ja miehiä eri puolilta Suomea. Osallistujat mak-soivat matkansa itse.

Käsirautoja paloasemalla

Talkoomatkalaisten ohjelmaan kuului vierailuja paikallisissa ammattiliitoissa. Lisäksi matka-laiset verkostoituivat ja vaihtoivat kokemuksia paikallisten ay-aktiivien kanssa.

Ohjelmaan kuului myös tutustumista pai-kallisten työarkeen. Talkoomatkajoukkueeseen kuulunut pelastusalan ammattilainen Oskari Turunen pääsi vierailemaan Maputon pääpa-loasemalla.

Kuopiolainen palopäällikkö kiinnitti palo-asemalla huomiota katkottuihin käsirautoihin.

– Ihmettelimme pihalla olevaa isoa teräs-verkkoa, johon oli kiinnitetty vääntyneitä rautoja, räjähtäneitä kaasupulloja ja todella paljon käsirautoja. Esittelijämme kertoi, että käsiraudat ovat peräsin poliisin tuomien pidä-tettyjen ranteista. Poliisit eivät olleet saaneet niitä auki. Palomiehet leikkaavat käsiraudat irti ja ottavat itselleen, Turunen kirjoittaa tal-koomatkalaisten blogissa.

Minä omistan köyhät!Ei kai taas sosiaalipornoa?

Kysymys tuli ensimmäisenä mieleeni, kun näin Arman ja viimeinen ristiret-ki -sarjan mainoksen. Pölyisiä katuja, riutuneita lapsia. Taasko joku työntää mikrofonin itkevän eteen ja kysyy: ”Eiks elämä ole vaikeaa? Eiks tosiaan ole?”

Yhtäkään jaksoa en katsonut, mutta varmuuden vuoksi tuomitsin.Olen näemmä päässyt siihen pisteeseen, että piponi kiristyy itsestään, kun

ruudussa vilahtaa nälkäinen lapsi. Kehittyvien maiden ihmisiä kuvataan liian usein hyväntekeväisyytemme kohteina, eräänlaisina kärsivinä haamuina, joiden pahoinvointia voi voivotella. Ei tarvitse pysähtyä miettimään köyhyyden syitä, ratkaisuja tai sitä, kuinka totuudenmukainen kuva annetaan.

Samaan aikaan mietin pääni puhki, miten SASKin toiminta tavoittaisi laa-jemman väkijoukon huomion. Esitelmöin ihmisarvoisen työn merkityksestä ja ihmettelen, kun viesti ei mene perille. Ei vaikka vedän kuinka upeaa kalvorallia läpi Suomen. Joku näprää aina kännykkää.

Toimittaja Liisa Leeve haastatteli Arman Alizadia tähän lehteen Ämmässuon kaatopaikalla. Haastattelussa Alizad kertoi haluavansa tuoda tärkeitä asioita julkisuuteen silläkin uhalla, että otsaan läntätään sosiaalipornon leima. ”Jos sun mielestä ohjelman avausjakso Kambodzhasta oli viihdettä, niin et ole sellainen ihminen, jonka kanssa haluan istua samassa pöydässä”.

Ilmaan jäi kysymys, kuka saa puhua kehittyvien maiden ongelmista? Onko parempi tehdä telkkariin vaikka tanssiohjelmaa ja säästää yhteiskunnalliset ongelmat ammattilaisille? Vai onko sitä parempi, mitä enemmän puhutaan?

Oman mielipiteen voi tulla kertomaan SASKin Solidaarisuuspäiville Hä-meenlinnaan 8.–9. helmikuuta. Tuolloin Arman Alizad johdattaa keskusteluun kehittyvien maiden tehdassaleista ja takapihoista, syistä ja ratkaisuista.

Kalvoralliani siellä ei jostain syystä nähdä. TM

Katri Blomster

Kirjoittaja on SASKin viestintäkoordinaattori.

[ Kolumni ]

”Piponi kiristyy, kun ruudussa vilahtaa

nälkäinen lapsi.”


Järjestäytymisoikeutta rajattu

Ay-aktiivi Oskari Turusta ihmetytti, että palo-miesten työajat ovat varsin raskaat eurooppalai-siin palomiehiin verrattuna ja heiltä on riistetty oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen.

Palomiesten työaika on eurooppalaisittain pitkä. He tekevät 24 tunnin työvuoron, jon-ka jälkeen on 48 tunnin vapaa. Mosambikissa julkisten alojen työntekijät eivät saa kuulua ammattiliittoihin, joten myöskään palomiehet eivät ole järjestäytyneitä.

– Julkisen sektorin järjestäytymisoikeutta ol-laan parhaillaan valmistelemassa ja vaatimassa, joten toivotaan, että myös palomiehet saavat neuvotteluoikeudet pikaisesti, Turunen pohtii.

SASK päättää vuoden 2014 talkoomatkoista alkuvuonna. Hakuaika alkaa alustavan suun-nitelman mukaan helmi-maaliskuussa. Jos haluat mukaan ensi vuoden talkoomatkalle, parhaiten saat hakuajoista tiedon liittymällä SASKin kannatusjäseneksi osoitteessa www.sask.fi/liity. TM

Teksti: Aleksi Vienonen Kuva: SASK

Oskari Turusen ja muiden talkoomatkalaisten blogikirjoituksia voi lukea nettiosoitteessa http://talkoomosambik.blogspot.fi.

[ Ajankohtaista ]


Filippiinien metalliliitolle tärkeä erävoitto

Filippiinien metalliliitto onnistui syys-kuussa perustamaan ammattiyhdistyk-sen erityistalousalueelle. Saavutus on

merkittävä läpimurto ay-liikkeen vahvistamisen näkökulmasta. Se on merkittävää myös naisten aseman parantamisen kannalta, sillä elektro-niikkateollisuus on naisvaltaista.

Erityistalousalueet (Special Export Processing Zones) ovat tyypillisesti vaikeita paikkoja ay-liikkeelle. Niillä järjestäytyminen on pääsään-töisesti kielletty tai tehty muutoin vaikeaksi.

Filippiinien metallityöntekijöiden ammat-tiliitto PMA onnistui perustamaan työpaik-katason ammattiyhdistyksen japanilaisessa omistuksessa olevalla Katolec Philippines Corporationin (KAP) tuotantolaitoksella.

Ammattiyhdistyksen perustaminen sai viral-lisen sinettinsä 18. syyskuuta, kun 220 tehtaan 350 työntekijästä äänesti perustamisen puolesta.

– Tämä ei ollut mikään helppo taistelu, koska työnantaja teki kaikkensa hajottaakseen työnte-kijöiden rivit. Työnantajat yrittivät harhauttaa työntekijöitä, häiritä ja jopa uhkailla, kertoo uuden ammattiyhdistyksen tuore puheenjohtaja Fermin Galicia.

Japanilaisen firman tytäryhtiö

Elektroniikkateollisuudelle piirilevyjä valmis-tava KAP on japanilaisen Katolec Corporationin tytäryhtiö. Tehdas sijaitsee 450 hehtaarin suu-ruisella teollisuusalueella Santa Rosan kaupun-gissa Lagunan maakunnassa.

– Tämän läpimurron innoittamana aiomme jatkaa sähkö- ja elektroniikka-alojen työnteki-

jöiden järjestäytymisen tukemista Filippiinien erityistalousalueilla. Arviomme mukaan näiden alojen työntekijöitä on jopa kymmeniä tuhansia, PMA:n puheenjohtaja Francisco Mero sanoo.

Filippiinien metalliliitto PMA kuuluu teolli-suusliittojen maailmanjärjestöön IndustriAL-Liin. PMA tekee hankeyhteistyötä SASKin kanssa paikallisen LEARN-järjestön kautta.

Suomalaisista ammattiliitoista hanketta

Erityistalousalueelle perustettiin ammattiyhdistys.

tukevat JHL, PAM, Metalliliitto ja Ammatti-liitto Pro. Palkansaajakeskusjärjestöistä han-ketta tukee toimihenkilökeskusjärjestö STTK. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on naisten järjestäytymisasteen nostaminen. TM

Teksti: Marlon Quesada, Aleksi Vienonen

Kuva: PMA

Japanilaisten omistaman elektroniikkatehtaan 350:stä työntekijästä 220 äänesti perustamisen puolesta.


Rana Plazan uhrit yhä ilman korvauksia Vaikka bangladeshilaisen Rana Plaza -vaatetehtaan romahduksesta on kulunut yli puoli vuotta, harva onnettomuuden uhreista on saanut vielä korvauksia. Onnettomuudessa kuoli yli 1 100 työntekijää, ja tuhansia loukkaantui.

Kansainvälinen Puhtaat vaatteet -verkosto ja International Labor Rights Forum (ILRF) julkaisivat lokakuussa raportin, joka osoittaa, että suurin osa länsimaalaisista brändiyrityksistä ei ole sitoutunut maksamaan korvauksia loukkaantuneille ja menehtyneiden työntekijöiden perheille.

Raportin mukaan joitain parannuksia on tehty, mutta vielä vaaditaan toimenpiteitä, jotta pysyvästi loukkaantuneiden työntekijöiden perheille voidaan taata toimeentulo. TM

Lue lisää: www.sask.fi

SASK näytti pitkää nenää köyhyydelle Marraskuun kahdeksantena vietetty Nenäpäiväkeräys saavut-ti ennätystuoton, noin kolme miljoonaa euroa. Tänä vuonna suomalaiset ammattiliitot olivat erityisen aktiivisia kerääjiä. Vaikka huipennus on jo koettu, keräys on avoinna vuoden loppuun saakka. Lahjoittaa voi helpoimmin Nenäpäivän verkkosivujen www.nenapaiva.fi kautta.

Nenäpäiväkeräyksen tuotot jaetaan tasan yhdeksän ke-hitysyhteistyöjärjestön kesken. SASK on niistä yksi. Muita järjestöjä ovat UNICEF, Punainen Risti, Solidaarisuus, Pelas-takaa Lapset, Suomen Lähetysseura, Kirkon Ulkomaanapu, Plan ja Fida. TM


Yksikään nuori ei ole menetetty tapaus Kunnon työn päivänä 7. lokakuuta SAK, STTK, Akava ja SASK kampanjoivat nuorten työllisyyden puolesta ja syrjäytymistä vastaan. Kampanjapäivänä haluttiin muistuttaa, että ilmiö ei koske vain Suomea vaan on globaali.

Kampanjassa muistutettiin, että arviolta 35 000 suomalaisnuorta on vailla koulu- tai työpaikkaa. Nuorten syrjäytyminen maksaa työ- ja elinkeinoministeriön mukaan yhteiskunnalle jopa 300 miljoonaa euroa vuodessa. Kasvava nuorisotyöttömyys lisää väistämättä syrjäytymistä.

Teemapäivä kuului etenkin radiokanavilla. Järjestöt organisoivat myös katukampanjan Elielinaukiolla Kunnon työn päivän aamuna. Ohikul-kijoille jaettiin lentolehtisiä ja Menetetty tapaus? -rintamerkkejä. TM


Qatarin kisarakentajien ihmisoikeuksia poljetaanJulkisuudessa esillä olleet orjatyöolot ja kuolemantapaukset Qatarin jalkapallostadionien rakennustyömailla osoittavat SASKin toiminnanjohtajan Janne Ronkaisen mielestä, et-tä siirtotyöläisten oikeuksia ei Qatarin tapaisissa maissa puolusta kukaan.

SASKin mukaan paras tapa parantaa työntekijöiden oi-keuksia Qatarissa olisi ay-oikeuksien turvaaminen. SASKilla on Etelä-Afrikassa ja Brasiliassa toteutettujen hankkeittensa kautta näyttöä siitä, että yhteistyö ammattiyhdistysliikkeen kanssa auttaa turvaamaan rakentajille inhimilliset työolot. TM


Vaatteita Etiopiasta?Seuraavaksi voi olla Saharan eteläpuolisen Afrikan vuoro kasvattaa vaatetusteollisuuttaan Bangladeshin esimerkkiä seuraten. Etiopia kiinnostaa ainakin H&M:ää.

Yli tuhat kuolonuhria vaatinut Rana Plaza -nimisen tehtaan romahdus Bangla-deshissa keväällä sai liikkeelle toivot-

tuakin kehitystä. Maasta hankkivat länsimaiset vaatebrändiyritykset ja ammattiliitot solmivat uraauurtavan Accord-sopimuksen tehtaiden turvallisuuden parantamiseksi.

Vaatetusteollisuuden vastuullisuutta edistä-vän Clean Clothes -kampanjan koordinaattorin Ineke Zeldenrustin mukaan sopimuksessa on kaikki tarvittavat kohdat, jotta se olisi tehokas.

Kun Rana Plazan tragediasta on kulunut puoli vuotta, Clean Clothes -kampanjan ja International Labor Rights Forum -järjestön

raportti kuitenkin varoittaa, ettei suurin osa onnettomuuteen liittyvistä länsimaiden brän-diyrityksistä ole sitoutunut maksamaan riittäviä korvauksia.

Järjestöjen raportti tuo esille myös, että elämiseen riittämättömät palkat pitävät yllä korkeita onnettomuustilastoja. Johtajat painos-tavat työntekijöitä työskentelemään vaarallisissa rakennuksissa uhkaamalla jättää palkkoja mak-samatta. Kaikki näkivät halkeamat Rana Plazan seinissä, mutta tuhansia uhreja tuli silti, koska johto kiristi työntekijöitä.

Bangladeshin hallinto aikoo tätä artikkelia kirjoitettaessa nostaa vähimmäispalkkaa yli seitsemälläkymmenellä prosentilla 29 eurosta 50 euroon. Palkankorotusten vaikutus häviää kuitenkin nopeasti, koska maassa on voimakas inflaatio ja vaatetusteollisuus muodostaa suuren osan Bangladeshin taloudesta.

Vain yksi Suomesta

Suomalaisista vaateyrityksistä vain Stockmann-konserni allekirjoitti Accord-sopimuksen, vaik-ka Finnwatchin vuodelta 2012 olevan selvityk-sen mukaan Bangladeshista hankkivat paljon myös esimerkiksi Reima ja SOK. Stockmann on kuitenkin Suomen suurin Bangladeshin-tuoja.

Terveisinä ja kannustuksena muille suoma-laisille yrityksille Stockmannin yhteiskuntavas-tuun asiantuntija Johanna Stenbäck sanoo, että yhteistyö vie usein asioita parhaiten eteenpäin.

– Stockmann ja sen konserniin kuuluvat Seppälä, Lindex ja Hobby Hall sitoutuivat so-pimukseen, koska se täydentää hyvin konsernin pitkäaikaista vastuullisuustyötä ja hankintaket-jun valvontaa Bangladeshissa, Stenbäck sanoo.

Stockmann valvoi hänen mukaansa jo ai-emmin bangladeshilaisten tehtaiden palo- ja sähköturvallisuutta omin ja ulkopuolisin tar-kastuksin.

Monelle rikkaiden maiden brändiyritykselle tuli varmasti kiusaus vähentää tilauksiaan Bang-ladeshista Rana Plazan romahduksen lyötyä läpi pääuutisissa Suomessakin.

Tilauksia ei tulisi kuitenkaan siirtää pois, koska pakeneminen ei auta saamaan tehtaita turvallisemmiksi. Accord-sopimuksessa onkin kohta, jonka mukaan brändiyritysten tulee pitää yllä pitkiä liikesuhteita Bangladeshin valmista-jiin, eivätkä ne saa vähentää tilauksiaan kahteen vuoteen tietyin ehdoin.

Vaatetusteollisuus liikkuu kuitenkin jatku-vasti maasta toiseen halvempien työvoimakus-tannusten perässä. Muodin muutokset kan-nustavat brändiyrityksiä pitämään jatkuvasti silmällä uusia tuotantoalueita.

Johanna Stenbäckin mukaan Stockmann suosii pitkiä ja vakiintuneita liikesuhteita valmistajiinsa, joihin se pitää yhteyttä omien ostokonttoreidensa kautta.

– Samalla yritys tarkkailee muotimaailman liikkeitä muiden tapaan, hän sanoo.

Afrikan vaateteollisuus kuihtui, koska maanosaan tuodaan käytettyjä vaatteita Euroopasta. Tekstiiliteollisuus saattaa kuitenkin olla siirtymässä Aasiasta Afrikkaan.


TEKSTI: OUTI MOILALA KUVAT: GETTY IMAGES/ FELIX HUG, STUART FOX

Miksi Afrikkaan?

Myös H&M tähyilee tiedottaja Anna Eriksso-nin mukaan jatkuvasti uusia tuotantoalueita. Muotijätti allekirjoitti Accord-sopimuksen ensimmäisenä brändiyrityksenä.

H&M:n tilausmäärät Bangladeshista ovat omaa luokkaansa: 1,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria, Bangladeshin vaatetusalan ammatti-liitojen johtaja Roy Ramesh Chandra kertoi Suomen-vierailullaan vuosi sitten.

H&M, jonka brändejä ja myymälöiden nimiä ovat myös COS, Weekday, Cheap Monday, & Other Stories ja Monki, ei aio omien sanojensa mukaan siirtyä pois käyttämiltään tuotanto-alueilta. Se kuitenkin laajentaa hankintaansa ja on tehnyt testiostoja esimerkiksi Etiopiasta.

Erikssonin mukaan H&M näkee Etiopiassa suuren potentiaalin. Maan talous kasvaa hui-masti ja työttömyyttä on paljon.

– Myös Etiopian vaatetusteollisuus kasvaa, ja ala tarjoaa naisille ainutlaatuisen mahdolli-suuden ansaita työllään, Eriksson sanoo.

Deutsche Wellen (26.8.2013) tiedon mukaan H&M haluaa valmistuttaa maassa yli miljoona vaatekappaletta kuukaudessa. Myös Etiopian hallinto satsaa vaatetusteollisuuteen: maa suun-nittelee tuottavansa vaatetusta miljardin Yhdys-valtain dollarin arvosta vuoteen 2016 mennessä.

Stockmann ei innostu

Afrikan vaatetusteollisuus kuoli käytettyjen vaatteiden kaupan seurauksena. Tällä hetkel-lä eurooppalaisten vaatteet tehdään Aasiassa, pohjoisamerikkalaisten vaatteet taas Aasian lisäksi Latinalaisessa Amerikassa.

Maahantuontitilastojen mukaan Suomeen tulee vain hyvin vähän vaatteita Pohjois-Af-rikasta, Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ei käytännössä yhtään. Afrikassa valmistettuja vaatteita saattaa kuitenkin tulla hieman Eu-roopan kautta eurooppalaisten brändiyritysten tilaamana, tämä kun ei näy Tullin tilastoissa.

Taloussanomien (20.5.2013) mukaan Stock-mann ei harkitse Afrikkaa. Yhtiö kokeili Pohjois-

Afrikkaa jo, ja Turkki ajaa sille saman asian. Suurin Stockmann-tavaratalojen, Lindexin ja Seppälän muotituotteiden valmistusmaa on Kiina. Stockmann-konsernilla on omat osto-konttorit Kiinassa, Hong Kongissa, Intiassa, Bangladeshissa, Pakistanissa ja Turkissa.

H&M on puolestaan tilannut Egyptistä, Ma-rokosta ja Tunisiasta jo monien vuosien ajan, tiedottaja Anna Eriksson sanoo.

Tekstiili- ja muotialat ry:n toimitusjohtaja Veli-Matti Kankaanpää ei halua nimetä yksit-täisiä maita, joihin suomalaisten vaatetilaukset seuraavaksi siirtyisivät. Todennäköisesti suuria hankintamaita tulee olemaan useita, hän sanoo.

– Vaatetusteollisuuden nousu vaatii maiden hallituksilta panostamista, Kankaanpää jatkaa.

Sisäänostajalle maata olennaisempia ovat kuitenkin esimerkiksi toimitusten tuleminen ajallaan ja tuotantoerien koko. Kiinassa valmis-tetut erät ovat suuria, mutta Turkista tai Baltian maista voi tilata sadan takin eriä, hän sanoo. TM

Suurin osa maailman tekstiileistä tulee edelleen Aasiasta.


Intian epätoivoiset rakentajatArviolta 40 miljoonaa rakennustyöläistä toteuttaa Intian valtavia rakennushankkeita epäinhimillisissä olosuhteissa.

Kaksikymmentävuotias nuori nainen Gayatri Kumar muutti Delhiin mie-hensä ja pienen vauvansa kanssa Mad-

hya Pradeshin osavaltiossa sijaitsevasta kylästä.Nyt hän työskentelee rakennuksilla Rohinin

kaupunginosan 18. sektorilla. Hänen tehtävänsä on viedä muurarille tiiliä. Kuudestakymmenestä seitsemäänkymmeneen kertaa päivässä Gayat-ri pinoaa kasan tiiliä päänsä päälle ja kapuaa portaat nelikerroksisen rakennuksen huipulle.

Gayatrin mies, Arvind Kumar, tekee kahta työtä. Päivisin hän työskentelee rakennustyö-läisenä ja öisin vartijana.

Pariskunnalla on yksivuotias poika, joka kulkee vanhempiensa mukana töissä kaiken pölyn, kuumuuden, melun ja vaarojen keskellä. Gayatrin päivä alkaa aamuyhdeksältä ja päättyy iltakuudelta. Hän ansaitsee 225 rupiaa (2,69 eu-roa) päivässä. Arvindin palkka on 6 000 rupiaa (71,66 euroa) kuussa.

Työpäivän päätteeksi Gayatri valmistaa

ruokaa avotulella. Polttoaineeksi hänen on kelpuutettava kaikki syttyvä materiaali, jonka hän onnistuu saamaan käsiinsä. Perhe asuu kes-keneräisessä huoneessa, josta puuttuvat perus-tarpeet kuten juomavesi, vessa ja lapsen sänky.

Työläisiltä vaaditaan lahjuksia

Myös neljäkymmentävuotias Sukha kantaa tiiliä ja muita rakennustarvikkeita. Hänelle jää kä-teen 50 rupiaa (3,55 euroa) päivässä lahjusten jälkeen, joita hän maksaa urakoitsijalle joka päivä 50–100 rupiaa (0,59–1,18 euroa).

Hän matkustaa työn perässä eri kaupunkeihin kahden eri osavaltion, Haryanan ja Rajasthanin, alueella. Matkustamiseen kuluu 1,1–2,24 euroa. Kuukaudessa töitä riittää vain 14 päiväksi.

Palkka tulee usein myöhässä

Harkesh, 24, työskentelee kivenhakkaajana ja ansaitsee 4,73 euroa päivässä. Köyhyys ajoi Harkeshin veljineen etsimään työtä muualta.

Hän pitää majaa ja valmistaa päivittäiset ateri-ansa hökkelissä, jossa ei ole sähköä eikä vettä. Työtoveriensa tapaan hän joutuu kylpemään ja ulostamaan taivasalla.

Harkeshin palkka maksetaan epäsäännöl-lisesti. Taannoin hän joutui urakoitsijan hui-jaamaksi, eikä koskaan saanut ansaitsemiaan rahoja, joita oli ehtinyt kertyä 1 773 euroa.

65-vuotias kaivonkaivaja

Gulabai on hennonoloinen 65-vuotias nainen, joka on työskennellyt eri työmailla vuodesta 1973.

Hän kuljettaa tiiliä ja sementtiin sekoitettua soraa astiassa päänsä päällä, ja vie ne muura-rille. Jos portaiden kapuaminen kestää taval-lista kauemmin, muurari huutaa Gulabaille tai solvaa tätä.

Perheen taloudellinen ahdinko saa Gulabain kuitenkin puremaan hammasta ja kestämään nöyryytykset. TM

Työoloja parannetaan SASKin tuellaSASK tekee Intiassa ja Nepalissa työtä rakennusalan työolojen

parantamiseksi. Hankkeen omavastuurahoitus tulee Raken-

nusliitolta sekä Ylen Hyvä -säätiöltä. Hankkeessa on mukana

myös Kansainvälinen rakennus- ja puuteollisuusliitto BWI.

Tavoitteena on vahvistaa rakennusalan ammattiliittoja,

jotta ne kykenevät ajamaan työelämän perusoikeuksia. Lisäksi

tavoitteena on, että liitot pystyisivät edistämään työllisyyttä ja

kunnollisia työoloja rakennus- ja puutaloussektoreilla.

Hankkeessa pyritään myös vahvistamaan työyhteisöjä tar-

joamalla sosiaali- ja terveyspalveluja sekä perustamalla oma-

apuryhmiä. Ammattiliittojen välisellä yhteistyöllä pyritään

saamaan siirtotyöläiset sosiaaliturvan piiriin. (SASK)


TEKSTI: TARUN KANTI BOSE KUVAT: RAM BHARAT YADAVKÄÄNNÖS: MINNA HJORT

Intialaisella työmaalla muurilaasti valmistetaan käsityönä maakuopassa.

Delhissä yli miljoona rakennustyöläistäDelhissä on miljoonasta puoleentoista miljoonaan rakennustyöläistä. Suurin osa heistä on muuttanut Delhiin Uttar Pradeshin, Biharin, Chhattisgarhin tai Jharkhandin osavaltioista. Heidät on pal-kattu urakoitsijoiden ja alihankkijoiden kautta.

Jos rakennuksilla tapahtuu kuolonuh-reja vaativia onnettomuuksia, ruumiit hävitetään yleensä nopeasti. Työt pysäh-tyvät muutamaksi päiväksi ja vainajan työtoverit saavat lopputilin. Sukulaiset saavat vain harvoin mahdollisuuden hakea omaisensa ruumis. Aktivistien mukaan heille ei myöskään makseta kuolemasta korvausta.

Rakennustyöläisten yhdistyksen NMPS-paikallisyhdistystä johtava Sub-hash Bhatnagar on tehnyt pioneerityö-tä rakennustyöläisten järjestäytymisen eteen.

Hän kertoo, että Delhin metron raken-nustöihin osallistuvat työntekijät joutu-vat tekemään 12-tuntisia päiviä. Tämä rikkoo räikeästi vuonna 1996 voimaan astunutta rakennustyöläislakia, jossa työ-viikon pituudeksi suositellaan 48 tuntia.

Samanlaisissa olosuhteissa työskente-livät myös vuoden 2010 Kansainyhteisön kisoja valmistelleet rakennustyöläiset.

Hengenvaarallisia työpaikkojaGayatrin, Arvindin, Sukhan, Harkeshin ja Gulabain kaltaisia työläisiä on

Intian rakennustyömailla 40 miljoonaa. He ovat Intian järjestäytymättömän

työvoiman eräs haavoittuvimmista ryhmistä, sillä heidän työnsä on määrä-

aikaista, eikä työnantajan ja työntekijän välillä ole selkeää työsuhdetta.

Työajat vaihtelevat, eivätkä työnantajat työtehtävien tilapäisyyden

vuoksi pidä kirjaa työntekijöistä, poissaoloista tai vastaavista.

– Henkeen ja terveyteen kohdistuvat riskit ovat suuremmat kuin useim-

pien muiden alojen työntekijöillä, kertoo Sewa Ram, rakennustyöläinen

ja rakennustyöläisten liiton Nirman Mazdoor Shakti Sangathanin (NMSS)

puheenjohtaja. NMSS on osa New Trade Union Initiative (NTUI) -keskusjär-

jestöä.

Vähäinen lainsäädäntö, jota rakennustyöläisiin sovelletaan, on byrokra-

tian vuoksi niin monimutkaista, ettei tavallisella työläisellä ole mahdolli-

suuksia lähestyä työasioista vastaavia toimielimiä tai laitoksia.

Gayatri Kumarin ja hänen miehensä Arvind Kumarin yksivuotias poika viettää päivänsä työmaalla vanhempiensa kanssa pölyn, melun ja vaarojen keskellä.


Arman Alizad haluaa ravistella ihmisiä välittämään toisistaan.

Maailman kaukaisimmissa kolkissa parkkiintunut seikkailija Arman Alizad istuu Ämmässuon kaatopaikalla jätteenmurskaimen ohjaamossa ja

laittaa 50 tonnin koneen liikkeelle. Lähes siirtolapuutarha-mökin kokoinen laite jyrää eteenpäin Alizadin liikuttaessa pientä vipua.

– Mielettömän siistiä! Mä rakastan Tähtien sotaa, lento-tukialuksia ja tankkeja, Alizad nauraa.

Valtavat lokkiparvet liitelevät pilvenä jätevuoren yllä. Tennarit uppoavat ruskeaan liejuun, josta sieltä täältä silmään osuu jokin tuttu esine: lapsen saapas, vaahtomuovipatja, risteilytuliaisiksi saatu kaljatölkki.

Kaatopaikalla on silti siistiä, järjestelmällistä ja suhteelli-sen hajutonta. Täällä kukaan ei tongi roskakasoja löytääkseen jotakin, jota syödä tai myydä.

– Phnom Penhissä noiden lokkien tilalla olisi ihmisiä, Alizad toteaa.

TV:ssä on juuri esitetty viimeinen jakso Alizadin oh-jelmasta Arman ja viimeinen ristiretki.

Hän kertoo kuvausmatkoilla elävänsä täysin eri to-dellisuudessa kuin kotona. Reissuilta kotiutuminen ei ollut helppoa.

Koko kauden kuvausten päätyttyä syyskuun alussa Ali-zadiin iski masennus. Alakuloa ja ärsyyntymistä kesti pari kuukautta.

– Kaupan kassalla saattoi ruveta itkettämään, kun piti maksaa suklaapatukka, hän kertoo naureskellen.

Olkoon sitten sosiaalipornoa

Alizad sanoo, että jos hän saa jonkun katsojan silmissä sosiaalipornoleiman otsaansa, se on pieni hinta siitä, että tärkeitä asioita tuodaan julkisuuteen. Medialla on toisaalta iso vastuu siitä millä nimillä asioista puhutaan, hän lisää.

– Joku toimittaja kysyi, miltä tuntuu tehdä viihdettä

Silmät auki!


TEKSTI: LIISA LEEVE KUVAT: MEERI KOUTANIEMI

Silmät auki!

tällaisista asioista. Vastaukseni oli, että jos sun mielestä ohjelman avausjakso Kambodzhasta oli viihdettä, niin et ole sellainen ihminen, jonka kanssa haluan istua samassa pöydässä, Alizad pamauttaa.

Hän toteaa, että paikalliset ihmiset kyllä tiesivät, mitä varten heitä kuvattiin ja haastateltiin. Heistä oli hienoa, että joku kertoo heidän tarinansa maailmalle.

Alizad korostaa, että hänen motiivinaan on ollut tarve herättää katsojia näkemään asioita. Hän sanoo, että ei olisi halunnut kokea monia reissuilla vastaan tulleita tilanteita.

– Ei minulla oikeasti ole hinkua lähteä huumediilerin kanssa kadunkulmaan myymään kamaa, salakuljettaa lait-tomia aseita tai saada poliisin konetuliasetta naamaan.

Isoja iloja kurjissa oloissa

Valokuvaaja Meeri Koutaniemi kyykkii kuraisella kaato-paikalla silmä kameran etsimessä. Hän haluaisi Arman


///////////////////////////////////////”Ei minulla oikeasti ole hinkua lähteä huumediilerin kanssa myymään kamaa.”

Arman Alizad sanoo, että kuvausreissujen jälkeen häntä ei enää yllätä tai hätkäytä

juuri mikään. Pelko on silti hänen mukaansa hyvästä, sillä muuten tulisi tehtyä tyhmiä.

Vesi merkitsee kehitystä

Alizadin taakse komean lokkiparven, mutta ihmisarat linnut pysyvät mieluummin loitolla.

Koutaniemi putsasi pöydän viime kevään Vuoden lehtikuvat -gaalassa. Hän voitti muun muassa palkinnon parhaasta ulkomaanrepor-taasista kenialaisen ympärileikkausta paenneen tytön tarinalla.

Koutaniemi on lähdössä seuraavalla viikolla taas Keniaan kuvaamaan ympärileikkausta. Hän tietää jo etukäteen, että matkasta tulee rankka.

Julkkiksen kuvaaminen suomalaisella kaa-topaikalla ei silti tunnu Koutaniemestä tur-hauttavalta tai yhdentekevältä. Hän sanoo, että tällainen keikka tuo hyvää tasapainoa henkisesti raastavammalle työlle.

Hän on sitä paitsi halunnut tavata Alizadin.Alizad ja Koutaniemi istuvat Ämmässuon

jätenummia luovivan lava-auton takapenkillä ja vaihtavat tarinoita matkoiltaan. Alizad lupaa lähettää Koutaniemelle etiopialaisen yhteys-henkilönsä yhteystiedot.

– Kun olosuhteet ovat kurjat, pienet ilot ovat moninkertaisia. Olen nähnyt köyhissä maissa enemmän ystävyyttä, huolenpitoa ja lähimmäisenrakkautta kuin täällä Suomessa, Alizad toteaa.

Voimavaroja vauraudesta

Ajatus Viimeinen ristiretki -sarjasta syntyi, kun Arman Alizad ja kuvaaja Tuukka Tiensuu te-

kivät pari vuotta sitten kamppailulajien maa-ilmasta kertovan Kill Arman -ohjelman jaksoa Pietarissa. Kaverukset päättivät sivujuonena lähteä tutkimaan katulasten elämää.

Alizad halusi seuraavassa sarjassa näyttää, miten lapset elävät eri puolilla maailmaa.

Itse kolmannen lapsensa kesällä saaneella Alizadilla on suunnitteilla toinen kausi Viimei-nen ristiretki -sarjaa, mutta sen toteutuminen on vielä epävarmaa. Muun muassa afrikkalaiset suolakaivokset ja erilaiset uskonnot kiinnos-taisivat.

– Mielestäni on myös todella mielenkiintois-ta, että vauraissa Euroopan maissa asuu lapsia kadulla, hän huomauttaa.

Alizad toteaa, että suomalaisten ei pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että meillä on asiat hyvin. Mieluummin kannattaa ajatella, että jaksamme auttaa muita, koska meillä on sii-hen voimavaroja.

Sekä Arman Alizad että Meeri Koutaniemi haluaisivat, että heidän työnsä saisi ihmisissä aikaan halun auttaa tekemällä itse jotakin. He ke-hottavat aloittamaan omasta lähiympäristöstä.

– Auttaminen voi tarkoittaa, että vie sairas-tuneen naapurin koiran ulos. Teko merkitsee myös auttajalle paljon enemmän kuin pelkkä tilisiirto, Alizad lupaa. TM

Arman Alizad on mukana SASKin Solidaarisuus-päivillä Hämeenlinnassa 8.–9.2.2014.


///////////////////////////////////////”Olen nähnyt köyhissä maissa enemmän huolenpitoa ja lähimmäisenrakkautta kuin Suomessa.”

– Kaikkia asioita ei mielestäni tarvitse suvaita tai hyväksyä. Mutta jos ymmärtää miksi joku tekee niin kuin tekee, se on iso askel eteenpäin, Arman Alizad sanoo.

– Aina on joku, joka on itseä vahvempi ja parempi. Treenisalilla olen oppinut molemminpuolista kunnioitusta, Arman Alizad pohtii.

Vesi merkitsee kehitystä

Insinööri Pekka Korkeila, 57, on työskennellyt seitse-män kuukautta Vinhin kaupungin ja sen ympäristön juomavesiprojektin työmaapäällikkönä. Hän on tottunut

työkulttuurien eroavaisuuksiin.– Suomessa tuodaan tosiasiat esille ja käsketään enemmän.

Täällä Vietnamissa asiat pitää ensin perustella ja neuvotella johdon kanssa. Sitten pidetään suorittavien tekijöiden kes-kinäiset palaverit. Saman päivän aikana työ ei etene käskystä toteutukseen, Korkeila selvittää.

Kotimaassa Korkeila on työskennellyt muun muassa suunnittelijana, työnjohtajana, rakennuttajakonsulttina ja valvojana eri kohteissa. Yrittäjäkokemusta hänellä on

Suomen lisäksi Virosta. Vinhissä urakoitsijana toimii suo-malainen Econet Oy.

Vinhin kaupungin ja sen ympäristön juomavesiprojekti on Suomen valtion korkotukilainaa (Official Development Assistance, ODA) hyödyntävä hanke.

Ei puskemalla läpi

Korkeila pitää työnsä perusajatuksena ”helppo suunnitella, hyvä tehdä”. Mitä parempi etukäteissuunnittelu, sitä hel-pommin piirustukset muuttuvat todellisuudeksi työmaalla. Tärkeätä on myös aliurakoitsijoiden ja heidän työnteki-jöidensä perehdytys.

Suomalaisten vetämän hankkeen tarkoituksena on tarjota parempaa juomavettä lähes puolelle miljoonalle vietnamilaiselle.


TEKSTI: JAAKKO TAKALAINEN KUVAT: JUUSO TAKALAINEN

– Päätöksiä ei voi puskea läpi, vaan on mentävä eteen-päin nurkan kautta. Ehkä asioista keskustelu liittyy viet-namilaisten perhekeskeisyyteen. Ennen toimintaa asioista on neuvoteltava eri sukupuolien ja sukupolvien välillä, Korkeila pohtii.

Korkeila vertaa työmaan johtoa kasvatukseen: suuttua saa, ja kovaakin, mutta leppyä pitää yhtä nopeasti.

– Adrenaliinit on saatava alas viimeistään puolen tunnin päästä. Kovakaan huutaminen puolin ja toisin ei sinänsä vahingoita luottamussuhdetta, kun purkauksen jälkeen vain jatketaan tasaisesti, hän toteaa.

Korkeila kuvailee 2–3 päivän ketjua päätöksestä toteutuk-seen. Maanantaina iltapäivällä hän ottaa työmaapäällikkö-

nä asian esille paikallisen johdon kanssa. Tiistaina asiasta ”syntyy porinaa” vietnamilaisten rakentajien kesken, kun asiaa pohditaan kaikkien kannalta.

Keskiviikkona tartutaan toimeen ja työ toteutetaan uutterasti vaivoja säästämättä. Vaikka ”viisaus ja käskyt” kulkevat Vietnamissa ylhäältä alaspäin, paikallisen johdon määräykset saavat muotonsa palavereissa.

– Kaava on aina sama, eikä töitä voi teettää yhtä enempää kerrallaan. Vietnamilaiset voittavat kai kovien palaveeraajien maineessa olevat ruotsalaisetkin. Mutta tulosta kyllä syntyy, Korkeila naurahtaa.

Kohtelias käytös mutta tiukka asenne

Entä miltä paikallisista tuntuu työskennellä länsimaisten kanssa?

Vietnamilaisen aliurakoitsijan palveluksessa työskente-levä rakennusinsinööri Truong Tuan Trung, 30, on tehnyt töitä kaikkiaan kuusi vuotta ulkomaalaisten yritysten kanssa, ensin kiinalaisten ja sitten japanilaisten. Econet on ensim-mäinen eurooppalainen yritys, josta hänellä on kokemuksia.

Työnjohtaja Truongin mukaan kaikki ulkomaiset yh-

Liika vesi haittaaPohjois-Vietnamissa juomaveden puhdistami-sen haasteita ovat maaperän kosteus ja toistu-vien sateiden tuoma runsas vesi.

– Ongelma on suurin kaivuutöissä, kun sa-taa valtavasti ja pohjavesi on valmiiksi ylhääl-lä. Vuorokauden aikana saattaa tulla jopa 30 senttimetriä vettä, kertoo Vinhin vesihankkeen työmaapäällikkö Pekka Korkeila.

Sateen ohella lisäongelmia tuovat usein tois-tuvat taifuunit, joita on kesäkuusta marraskuu-hun ulottuvan kauden aikana 13–16.

– Taifuunin vaikutusalueen leveys voi olla

300 kilometriä. Kaikki alavat paikat peittyvät siellä vedellä ja kaivuutyöt pysähtyvät, Korkeila kuvailee.

Juomavettä valmiissa laitoksessa syntyy noin 20 000 kuutiota päivässä. Noin 10 miljoonan euron hanke valmistuu kesällä 2014.

Pelkän avaimet käteen -urakan teknologian toimittamisen ja rakentamisen lisäksi suoma-laiset kouluttavat paikallisia tahoja laitoksen käyttöönottoon ja käyttämiseen. Myös taval-lisille ihmisille annetaan tietoa, miten veden-puhdistamo vaikuttaa heidän elämäänsä. Se,

Nopeasti vaurastuva maa ● Sosialistinen tasavalta

● Noin 92 miljoonaa asukasta

● Miesten eliniänodote n. 70 vuotta ja naisten 75 vuotta.

● Puolet väestöstä 29-vuotiaita tai nuorempia.

● BKT n. 1 300 USD (2011).

että juomavettä tulee putkesta, ei ole itsestään selvä asia.

Juomavesi puhdistetaan sen tasoiseksi, että suomalaisen standardin mukaan sen juominen edellyttäisi keittämistä. Veden laadun parannus aikaisemmasta on kuitenkin merkittävä.

– Juomaveden paraneminen kohentaa taval-listen ihmisten elämänlaatua ja kertoo elintason noususta. Paikalliset tuovat tätä esiin kaikissa yhteyksissä, mikä helpottaa meidän työtämme, Pekka Korkeila sanoo.

Työmaapäällikkö Pekka Korkeila pitää tärkeänä, että myös tavallisille ihmisille kerrotaan, miten Vinhin vedenpuhdistamo vaikuttaa heidän elämäänsä.

Suomalaisilta voi aina kysyä neuvoa, sanoo rakennustyöntekijä Le Tang Hai.


teistyöyritykset ovat olleet ammattimaisesti johdettuja ja osaaminen korkeaa tasoa.

– Ulkomaiset päälliköt kohtelevat työntekijöitä hyvin. Vaikka käytös on kohteliasta, työ tehdään tiukan ammat-timaisesti, hän kiittelee.

Saman rakennusyhtiön työläinen Le Tang Hai, 32, on ollut mukana urakassa runsaan vuoden. Hänkin kiittelee suomalaisten asennetta.

– Suomalaiset tulevat aikaisin töihin ja lähtevät myö-hään kotiin. Ja mikä parasta, he ovat paikalla ajallaan, kun tarvitaan neuvoja, Le toteaa.

Hän yöpyy rakennuskohteen lähellä, mutta asuu 280 kilo-metrin päässä Keski-Vietnamissa Quynh Hiun kaupungissa. Poikamies pääsee kotiin tyttöystävän luokse kahden, kolmen viikon välein. Kotona on myös peltoa, jota hän hoitaa, kun rakennustyötä ei ole.

Le Tang Hai vakuuttaa viihtyvänsä työssä länsimaisten yhtiöiden ja päällikköjen kanssa.

– On mukava tehdä töitä, kun työn tekemisen tapa on niin ammattimainen ja tuloksia tuottava, herra Hai summaa kohteliaasti. TM

Yksityissektorinammattiliitot vahvemmiksiSASK on mukana projektissa, jonka tavoitteena on

rakentaa Vietnamiin vahvempi ay-liike ja toimivat työ-

markkinasuhteet. Hankkeessa vahvistetaan ammatti-

liittoja yritys-, teollisuusvyöhyke- ja provinssitasoilla.

Kumppaneina hankkeessa ovat Vietnamin keskus-

kauppakamari VCCI, Vietnamin keskusammattijärjestö

VGCL sekä Australian ay-liikkeen ulkomaanavun jär-

jestö APHEDA. Suomesta mukana on SAK.

Vettä koko elämäksi Konkarirakentaja Matti Leppäniemen yhtiö Econet rakentaa veden-käsittelylaitteita Suomessa ja maailmalla. Hän pitää kehitysapuna annettavaa korkotukilainaa (ODA) hyvänä välineenä ja väliaskeleena autettaessa kehitysmaita kohti toimivaa teollisuusyhteiskuntaa.

Tällä hetkellä 70 henkeä työllistävä Econet Oy itsenäistyi raken-nusyhtiö Skanskasta vuonna 2002, kun toimiva johto osti yrityksen. Econet sai Vietnamin vesirakentamiseen kovat referenssit ostaessaan YIT:n ympäristöyksikön 2009.

– YIT Enviroment on ollut Vietnamin vesihankkeissa mukana 1970-lu-vulta alkaen. Siksi meidän oli helppo jatkaa, sanoo Matti Leppäniemi.

Helsinkiläinen Econet on rakentamassa vesilaitosta Vinh Cityyn, Hanoista 300 kilometriä etelään. Yhtiö rakentaa myös vesi- ja viemärilai-tosta Bac Kanin kaupunkiin pari sataa kilometriä Hanoista pohjoiseen.

Hyvänä esimerkkinä Egypti

Matti Leppäniemi kannattaa kehitysyhteistyönä annettavia korkotuki-lainoja (ODA, Official Development Assistance). ODAn perusajatuksena on, että Suomen kaltainen maa takaa kehittyvän maan vapailta mark-kinoilta ottaman lainan ja maksaa korot, jotka tulkitaan kehitysavuksi.

– Kun autettavalla maalla menee hieman paremmin, voidaan sen omilla jaloilla seisomista tukea. ODA on siihen hyvä väline, Leppä-niemi sanoo.

Hän nimeää Egyptin esimerkiksi onnistuneesta kehityksestä.– Ensin Suomella ja Egyptillä oli kahdenvälisiä hankkeita Badr

Cityssä. Niiden kautta egyptiläiset oppivat projektinhallintaa. Seu-raavaksi oli Egyptin puoliksi maksama hanke. Lopulta hankkeet olivat sataprosenttisesti paikallisten maksamia ja toteuttamia.

– Kehitysavussa ja rakennusviennissä on sama perusajatus: yritys-toiminta täytyy saada paikalliseksi.

Finnish Waterin loppu?

Suomalaiset ovat toimineet Vietnamissa lähes 40 vuotta, ja Vietnam on kehittynyt harppauksin. Kai suomalaisilla yrityksillä on hyvät mah-dollisuudet saada tilauksia legendaarisen Finnish Waterin maineen myötä? Matti Leppäniemi puistaa päätään ja huokaisee.

– Suomi aikoo leikata korkotukilainojaan niin, että käytännössä meidän projektimme ovat viimeiset. Olisi hyvä muistaa, että Suo-messakaan ei saavutettu jäteveden käsittelyn nykyistä korkeaa tasoa viidessä eikä viidessätoista vuodessa. Siinä meni useampi sukupolvi.

Ulkoministeriön sivuilla asia todetaan karusti: ”Vuonna 2013 Suomi tukee Vietnamin kehitystä yhteensä 9,7 miljoonalla eurolla. Vuoteen 2016 mennessä tuki laskee asteittain 4,4 miljoonaan euroon.”

Leppäniemi arvioi, että Suomen lopettaessa ODAn, tilalle astuvat Japani ja Maailmanpankki.

– Valistunut arvaukseni on, että Japani vahtii hyvin tarkkaan, et-tä kaikki projektit ja laitetilaukset menevät japanilaisille yrityksille. Maailmanpankin hankkeet menevät taas kiinalaisille toimijoille, Lep-päniemi uskoo.

Vietnamin päässä suomalaisten osaamiseen jaksetaan uskoa pienten kaupunkien vesi- ja jätevesihankkeen jälkeisessä yhteistyössä. Vinhin kaupungin ja sen ympäristön vesiprojektin johtaja Nguyen Huu Thuan luettelee useita vesihankkeita, joissa suomalaiset ovat mukana.

– Vesihankkeet ovat toimineet hyvin niin suurissa kuin pienissä kaupungeissa. Olen varma, etteivät yhteishankkeet ole loppumassa, Nguyen sanoo.

Liika vesi haittaa

Insinööri Truong Tuan Trung kiittelee työnjohtajien suhtautumista työntekijöihin.


Jalat ilmassa

Pienen maan soturit

Etelä-Amerikka vei merikapteeni Jukka Lindellin mukanaan. Hän ei nirsoile, vaan maalaa seiniä ja pistää ay-väen joogaamaan.

Päivästä tulee kuuma. Montevideon ka-dut kylpevät auringossa, pakokaasus-sa ja grillisavussa, kun Jukka Lindell

taivuttaa itsensä asanaan. Joukko suomalaisia ay-aktiiveja seuraa perässä.

– Pidin talkoomatkalaisille joogatunteja ho-tellien käytävillä, työmaalla, rantabulevardilla, ihan missä vaan, Lindell sanoo. Jalat nousevat ilmaan jopa Suomen koleassa marraskuussa, eivätkä punaiset saappaat heilu.

– Aina joku pelkäsi, että nyt menetetään kasvot, kun pyllistellään julkisesti. Kysyin, että mitkä kasvot? Onko sinulla täälläkin sellaiset?

Lindell on toiminut matkanjohtajana SAS-Kin järjestämillä talkoomatkoilla Uruguayssa

ja Dominikaanisessa tasavallassa. Reissuilla on remontoitu paikallisen ammattiliiton toimi-tiloja, maalattu koulun pulpetteja, vierailtu työpaikoilla, retkeilty ja tangottu.

Taksista purjelaivaan

Nauravainen Lindell on helppo kuvitella mat-kanjohtajaksi Etelä-Amerikan paahteeseen. Helsinkiläisen merikapteenin perusolemus on rauhallinen, vaikka puhe pulppuaa. Pikkuasiat eivät näytä vaivaavan. Kahvi jäähtyy kuvauksen aikana, mutta se ei haittaa, kyllä se silti maistuu.

– Vaimo kertoi, että SASK hakee matkanjoh-tajaa. Kiinnostuin heti. Ensimmäinen ajatus oli, että pääsen pois Suomen marraskuusta ja

saan puhua espanjaa.Ihan muitta mutkitta ei Lindell päätynyt Uru-

guayhin maalaamaan ammattiliiton seinää. Pi-tää palata 90-luvulle, jolloin parikymppinen teki hanttihommia siellä täällä: rakennustyömaalla, öljynjalostamossa ja järjestöissä. Reissaaminen kiinnosti enemmän kuin ammatinvalinta.

– Siksi musta ei tullutkaan mitään, Lindell nauraa.

Nuori mies innostui Latinalaisen Amerikan kulttuurista. Kun käsiin osui vielä Chilessä seik-kailleen Pelle Miljoonan kirjoittama Unimies, reissuun oli päästävä.

– Aloin ajaa invataksia ja opiskella espanjaa iltalukiossa. Päätin, että pakko jaksaa molempia,

Lindell luonnehtii uruguaylaisia ”iiseiksi tyypeiksi”, joihin on helppo luottaa. He jakavat suomalaisten tapaan pienen maan mentaliteetin, eivätkä pörhistele rintaansa kuten isot naapurit Argentiinassa ja Brasiliassa. Paikalliset tykkäävät heittää huulta ja syödä lihaa.

– Juhliin varataan puoli kiloa lihaa per lärvi, ja sehän on vaan sitä lehmää. Siihen vielä makkarat ja potkat päälle, nauraa Lindell, joka ei itse syö lihaa ollenkaan, mutta se ei kuulemma haittaa.

Maan historiaa leimaavat demokratian ja diktatuurin vaihdokset. Vuosina 1976 –1985 Uruguayta hallitsi ankara sotilasjuntta, joka kielsi myös ammattiliittojen toiminnan. Ay-aktiivit katosivat maanpakoon tai maan alle, ja heitä suljettiin vuosikausiksi vankiloihin. Rankka menneisyys on jättänyt jäljet, mutta silti ihmiset uskovat omaan asiaansa.

– Kun vieraillaan talkoolaisten kanssa ammattiliitoissa, vanhat äijät saattavat tokaista, että enhän ollut vankilassa

kuin kaksi vuotta, kun muut oli kymmenen, Lindell puus-kahtaa.

– Vaikka haavat ovat syvät, kukaan ei ruikuta, vaan elä-mänilo näkyy. Näiltä tyypeiltä ei kuule mitään sellaista, että joo, nuorena minäkin olin idealisti, mutta kyllä sinä kohta opit. Ja sitten jonotetaan loppuelämä Kulosaaren sillan aamuruuhkassa.

Idealistiksi Lindell tunnustautuu itsekin. Liittoon kuulu-minen on hänelle nimenomaan arvokysymys. Silti hän toivoo, että ay-liike ja ympäristöjärjestöt oppisivat puhaltamaan yhteen hiileen, sekä Suomessa että Uruguayssa.

– Työ- ja ympäristöasioiden vastakkainasettelu on hirveää haaskausta. Totta kai ihmisillä pitää olla töitä, mutta jos se on pääasia, voidaan yhtä hyvin aseistaa pientä sisällissotaa tai kasvattaa kannabista, hän tokaisee.

– Yleensäkin ihmiset voisivat kiinnittää enemmän huo-miota siihen, mikä heille on yhteistä.


TEKSTI: KATRI BLOMSTER KUVAT: PEKKA SIPOLA

Pienen maan soturit

”Aina joku pelkäsi, että nyt menetetään

kasvot, kun pyllistellään

julkisesti.”

Matkalaisia joka lähtöön

Kun Lindelliltä kysyy, minkälainen ihminen voi hakea tal-koomatkalle, vastaus tulee nopeasti.

– Minkälainen vaan. Jos on motivaatiota, kaikki muu tulee perässä, hän sanoo.

Lindell laskee toimineensa yhteensä 75 ihmisen matkan-johtajana viiden vuoden aikana. Päivät venyvät talkootöiden ja tutustumiskäyntien vuoksi pitkiksi, mutta se ei koskaan harmita. Kun maalipensselit heiluvat, ajatus lentää ja ihmiset tutustuvat toisiinsa.

– Hienointa on seurata, miten kaikki matkalaiset, jopa ne ujot ja aratkin, ylittävät itsensä matkan aikana, Lindell huomauttaa.

– Kun lento saapuu, jengi on valkoista ja väsynyttä, mutta matkan loppupäässä kukaan ei enää jännitä. Kaikki ovat henkisesti täysin läsnä.

sillä matkaan tarvittiin rahaa, enkä halunnut lähteä ummikkona. Espanjan opiskelu oli var-maan viisainta, mitä olen koskaan tehnyt.

Reissuja kertyikin. Ensin Lindell osallistui Kepan järjestämään vaihtoon Boliviassa, min-kä jälkeen hän kierteli Perussa, Ecuadorissa ja Chilessä. Suomeen palattuaan hän opiskeli seik-kailukasvatusohjaajaksi ja Turussa kapteeniksi.

Innostus merenkulkuun tarttui Reilun kau-pan rahtipurjelaivalta, jonka kyydissä Lindell vei avustustarvikkeita muun muassa Angolaan.

Silti sydän sykki Etelä-Amerikalle.– Kamat sidotaan narulla bussin katolle ja

lähdetään vuoristoon. Kun alaspäin on kilo-metrien pudotus, sitä tuntee kyllä elävänsä. TM

Jukka Lindell on harvinaisen joustava merimies.

Vaimo kertoi, että SASK hakee matkanjohtajaa. Ensimmäinen ajatukseni oli, että pääsen pois Suomen marraskuusta ja saan puhua espanjaa.”


”Keskinäinen kiistely ei auta”

Petri Vanhala näki, että Uruguayssa solidaa-risuustyö on kantanut hedelmää. – Heillä on sellainen tekemisen into silmissään.

Paperiliiton Vanhala vieraili Uruguayssa ja totesi, että liiton avustusrahoilla on saatu paljon aikaan.

Neljä vuotta sitten Mercosur-maiden ay-aktiivit ottivat yhteen, kun kyse oli työpaikoista. Nyt samat ihmiset vaih-

tavat internetissä tietoja palkoista ja työoloista.– He ovat huomanneet, että keskinäinen kiis-

tely ei auta. He kiivailevat toisilleen korkeintaan jalkapallosta, Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala naurahtaa.

Hän on juuri palannut SASKin viiden päivän tarkistusmatkalta Brasiliaan, Argentiinaan ja Uruguayhin. Vuonna 2009 alkaneella hankkeella on autettu kansainvälisten paperi- ja selluteh-taiden työntekijöitä järjestäytymään.

Paperiliiton jäsenten rahat on Vanhalan mielestä käytetty hyvin.

– Neljässä vuodessa saa paljon aikaan. Uru-guayssa 89 prosenttia paperityöntekijöistä kuu-luu ammattiliittoon. Lisäksi he ovat alkaneet pohtia, riittäisikö yksi ammattiliitto ajamaan asioita.

UPM:n Fray Bentosin sellutehdas toimii jo maassa. StoraEnson sellutehdas aivan Argentii-nan rajalle on yhä rakenteilla. Sen paperityön-tekijät saatiin liittoon jo koulutusvaiheessa.

Koko ketju yhtenäiseksi

Petri Vanhala näki myös, kuinka Brasiliassa kasvatetaan tehometsiä. Vastikään Hollannin kokoiselle alueelle viljeltiin sellupuuta.

– Olisi tärkeää saada koko tuotantoketjun edunvalvonta yhtenäiseksi, rankasta puunis-tutuksesta sellun laivaukseen. Järjestäytymisen myötä saataisiin halpatyö pois, Vanhala sanoo.

– Suomalainen pääoma huomasi globali-saation jo 1990-luvulla. Me olemme 30 vuotta myöhässä.

Totutut ajatuskulut ovat tiukassa.– Argentiinassa paperimiehet arvostelevat

Kiinasta tuotavaa halpaa paperia, mutta eivät huomaa, että he vievät sellua halvalla Kiinaan, Vanhala kertoo.

Palaute tarkistusmatkalta osoitti hänen mielestään, että ay-liikkeessä pystytään ajat-telemaan laajemmin.

– On se liikuttava hetki, kun latinalaisame-rikkalainen paperimies tulee kiittämään suo-malaista paperimiestä järjestäytymisavusta. TM

Paperiliitto● Jäseniä 39 700, joista naisia 9 600.

● Noin puolet työllisistä keskeytymättömässä kolmivuorotyössä.

Päivätyötä tekee vain noin joka kolmas.

● Mukana SASKin Mercosur-maiden paperialan

liittojen hankkeessa 2009–2014.

● Mukana perustamassa SASKia vuonna 1986.

TEKSTI: BIRGITTA SUORSA KUVA: PEKKA SIPOLA

[ Jäsenliitto ]


SASK maailmalla

PanamaAluekoordinaattori

Vicente

Carrera

Panama City

SASK● 1,7 miljoonaa jäsentä (ammattiliittojensa kautta).● 30 suomalaista ammattiliittoa.● 2 palkansaajakeskusjärjestöä.● Lähes 70 kehitysyhteistyöhanketta.

Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK on ay-liikkeen kehitysyhteistyö- ja solidaarisuusjärjestö. SASKin näkemyksen mukaan kestävin tapa vähentää köy-hyyttä on ihmisarvoinen työ, josta maksetaan elämiseen riittävää palkkaa. Tämän edistämiseksi kehittyviin maihin tarvitaan vahvoja ammattiliittoja.

SASK toteuttaa vapaata ja demokraattista ammattiyhdis-tysliikettä tukevia hankkeita kehittyvissä maissa sekä toimii jäsenjärjestöjensä välineenä kotimaan ja kansainvälisessä kehityspoliittisessa vaikuttamisessa. TM

SASKin tavoitteita:● Ammattiliittojen vahvistaminen globaalissa etelässä.● Työehtosopimustoiminnan vahvistaminen hankemaissa.● ILOn määrittelemien työelämän perusoikeuksien.

edistäminen maailmalla.

NepalAluekoordinaattori

Sharan KC

Kathmandu

GhanaAluekoordinaattori

Marinna

Nyamekye

Accra

FilippiinitAluekoordinaattori

Orlando ”Marlon”

Quesada

Quezon City

EcuadorAluekoordinaattori

Patricio Sambonino

Rivera

Quito

MosambikAluekoordinaattori

Simião

Simbine

Maputo


Retki globaalin tuotannon

tehdassaleihin ja takapihoille.

VERKATEHDAS,HÄMEENLINNA 8.–9.2.2014

ILMOITTAUDU HETI! SASK.FI

ILARI JOHANSSON GERARDO

IGLESIAS ARMAN ALIzAD

TARJA HALONEN SIRpA

pIETIKÄINEN NELJÄ ÄSSÄÄ

JyRKI RAINA SAID IqbAL…

MAAILMAN NUORET JA KUNNON TyÖTervetuloa Solidaarisuuspäiville!SASKin toiminnanjohtaja Janne Ronkainen

Nuoriso globaaleilla työmarkkinoilla – mahdollisuuksia ja uhkakuvia Presidentti Tarja Halonen

Paneeli: Nuorten asialla?

Keskustelemassa mm. Indonesian Metallityöntekijöiden liiton puheenjohtaja Said Iqbal, europarlamentaarikko Sirpa pietikäinen ja PAMin nuorisovaliokunnan puheenjohtaja Eveliina Reponen

¡TENGO HAMbRE! LOUNASNälkäiset ruokitaan Verkatehtaan ravintolassa.

TyÖpAJATIhmisoikeuksia, banderolleja, sarjakuvia, yritysvastuuta...

MAJOITUSTAUKO

¡FIESTA SINDICAL!Ilari Johansson, stand up -esitys Komea Seppo & Rytmiorkesteri Maria Gasolina

RETKI GLObAALIN TUOTANNON TEHDASSALEIHIN JA TAKApIHOILLEAsiaa ja tarinaa aina Brasilian lihatehtailta Bangladeshiin asti. Mukana mm. Viimeinen ristiretki -sarjasta tuttu Arman Alizad, Gerardo Iglesias Kansainvälisestä elintarviketyöläisten liitosta sekä IndustriALLin pääsihteeri Jyrki Raina.

NELJÄ ÄSSÄÄ LASIpIHALLAKulttimaineeseen noussut katusoittobändi vetää kymmenkunta biisiä parissa minuutissa. Mukana mm. Putous-sarjasta tuttu Riku Nieminen.

MELUISIN MIELENOSOITUS, MILITANTEIN bANDEROLLI, SUORASANAISIN SARJAKUVA?

Solidaarisuuspäivät päätetään räväkin kuvin ja sanakääntein.

LÄHTÖLOUNAS JA ADIÓS!

1030–1230

1230–14

930–11

11–12

12–13

13–14

1630–19

19–

14–1630

LAUANTAI 8.2.2014 SUNNUNTAI 9.2.2014

Solidaarisuuspäivien osallistumismaksu on 35 euroa. Hinta sisältää ohjelman sekä ruokailut. Voit ilmoittautua osoitteessa www.sask.fi

KUVA

: Ste

fan B

rem

er

sask_solid_tyomaa_430x279.indd 1 2.12.2013 10.42

23

Retki globaalin tuotannon

tehdassaleihin ja takapihoille.

VERKATEHDAS,HÄMEENLINNA 8.–9.2.2014

ILMOITTAUDU HETI! SASK.FI

ILARI JOHANSSON GERARDO

IGLESIAS ARMAN ALIzAD

TARJA HALONEN SIRpA

pIETIKÄINEN NELJÄ ÄSSÄÄ

JyRKI RAINA SAID IqbAL…

MAAILMAN NUORET JA KUNNON TyÖTervetuloa Solidaarisuuspäiville!SASKin toiminnanjohtaja Janne Ronkainen

Nuoriso globaaleilla työmarkkinoilla – mahdollisuuksia ja uhkakuvia Presidentti Tarja Halonen

Paneeli: Nuorten asialla?

Keskustelemassa mm. Indonesian Metallityöntekijöiden liiton puheenjohtaja Said Iqbal, europarlamentaarikko Sirpa pietikäinen ja PAMin nuorisovaliokunnan puheenjohtaja Eveliina Reponen

¡TENGO HAMbRE! LOUNASNälkäiset ruokitaan Verkatehtaan ravintolassa.

TyÖpAJATIhmisoikeuksia, banderolleja, sarjakuvia, yritysvastuuta...

MAJOITUSTAUKO

¡FIESTA SINDICAL!Ilari Johansson, stand up -esitys Komea Seppo & Rytmiorkesteri Maria Gasolina

RETKI GLObAALIN TUOTANNON TEHDASSALEIHIN JA TAKApIHOILLEAsiaa ja tarinaa aina Brasilian lihatehtailta Bangladeshiin asti. Mukana mm. Viimeinen ristiretki -sarjasta tuttu Arman Alizad, Gerardo Iglesias Kansainvälisestä elintarviketyöläisten liitosta sekä IndustriALLin pääsihteeri Jyrki Raina.

NELJÄ ÄSSÄÄ LASIpIHALLAKulttimaineeseen noussut katusoittobändi vetää kymmenkunta biisiä parissa minuutissa. Mukana mm. Putous-sarjasta tuttu Riku Nieminen.

MELUISIN MIELENOSOITUS, MILITANTEIN bANDEROLLI, SUORASANAISIN SARJAKUVA?

Solidaarisuuspäivät päätetään räväkin kuvin ja sanakääntein.

LÄHTÖLOUNAS JA ADIÓS!

1030–1230

1230–14

930–11

11–12

12–13

13–14

1630–19

19–

14–1630

LAUANTAI 8.2.2014 SUNNUNTAI 9.2.2014

Solidaarisuuspäivien osallistumismaksu on 35 euroa. Hinta sisältää ohjelman sekä ruokailut. Voit ilmoittautua osoitteessa www.sask.fi

KUVA

: Ste

fan B

rem

er

sask_solid_tyomaa_430x279.indd 1 2.12.2013 10.42

LIITY KANNATUSJÄSENEKSI!

www.sask.fi

decent_work_tyomaanamaailma_215x280.indd 1 4.12.2012 10.30

Documents

Työmaana maailma 4/2013