Talvella 2011 Vuoden 2010 lehti

Tampereen Koivisto-seura ry

Koivisto-juhlien

Perinnenäyttelyn

esittelyä.

Oikealla ja alhaalla

Rauni Rokka.

2

Puheenjohtaja

Tiedän, mistä tulen. Katselen ympärilleni ja näen, missä olen nyt. Mutta sitä en tiedä, minne olen menossa – vain suunnan voin päättää, mat-kan kulku ja perille pääsy jäävät vielä nähtäväksi. Silloin tällöin mieli vaeltaa aikaisempien sukupolvien kohtaloihin. Kuljetun elämän-taipaleen voin lukea kirjoista, sukuhistoriikeista, vanhoista kirjeistä, todistuksista... Silti voi jäädä arvoitukseksi, mitä ihmisen elämässä todel-la tapahtui. Mitä hän tunsi ja ajatteli? Miten innoissaan hän aamuisin heräsi uuteen päivään; mistä hän unelmoi? Millaiset asiat saivat hänet iloiseksi? Tämmöisissä ”jälkipolven tunnelmissa” laulelen Karja-lan Säveltä:

Siellä kukkuuko käki niin kuin ennen

kun mä vaaralle kuuntelemaan jään?

Vielä koivikon kuulenko mä kuiskaavan

salaisuuttaan mulle pyhintään?

Milloin laulun laineiden kuulen kotilahden sen,

milloin vahvan vaahtopään Laatokan?

Niitä kuulla en mä voi, silti sielussani soi

sävel tää kauneimman Karjalan.

Siellä tuoksuuko ruusut niin kuin ennen

reunustalla pihakartanon?

Vielä tunnenko heinäpellon huumaavan

autereessa aamuauringon?

Milloin pinnan karhean tunnen kotiportahan,

milloin sylin lämpimän, turvaisan?

Niitä tuntea en voi, silti sielussani soi

sävel tää kauneimman Karjalan.

Siellä hohtaako hanki niin kuin ennen

kuutamossa hangen hopeisen?

Vielä välkkyykö väreilyssä virran vuon

väri taivaan, kylki taimenen?

Milloin syksyn purppuran näen kotipihlajan,

milloin tuomen valkoisen kukkivan?

Niitä nähdä en mä voi, silti sielussani soi

sävel tää kauneimman Karjalan.

Hohtavia hankia ihastellen, valoisaa kevättä odotellen

Rauni Rokka

3

Uuden Vuoden sanoma

Elämällä on juurensa

Vuosi on mennyt ja uusi on jo pitkällä. Vuoden vaihtuessa moni katselee taaksepäin elettyä elämäänsä. Mikä on mennyt, on peruuttamattomasti takana. Moni sanoo, ettei menneitä pidä haikailla. Taaksepäin katsominen on muka turhaa, kun mitään ei voi kui-tenkaan muuttaa. Monella tapaa asia varmasti onkin näin mutta ei kaikessa.

Elämässä, ihan siinä oikeassa elämässä, on kuitenkin jatkumo, jossa kaikki nykyinen ja uusi rakennetaan eletyn elämän perustalle. Soutajankin on haettava kiintopisteensä kat-somalla taaksepäin päästäkseen sinne, minne on matkalla. Vain takana olevan kiinto-pisteen avulla voi soutaa suoraan eteenpäin. Oman elämän historiasta, kokemuksista, voi löytää tämän hetken elämänsä ja arvojensa ymmärtämiseen tarvittavia asioita. Juu-ret ovat välttämättömiä, että kasvi saa ravintoa, voi elää. Ei siis ole yhdentekevää, mistä me ammennamme elämämme arvoja ja ravintoa.

Jos me unohdamme historiamme, kasvuympäristömme ja sen antamat eväät ja muistot, me olemme elämän ajopuita, joita tuuli ja aallokko kuljettaa mihin tahtoo. Juuret antavat elämän arvoillemme syvyyden ja perimmäisen sisällön. Kaikki se, mitä olemme koke-neet ja kuulleet kasvuperheemme kokemuksista, on oman elämämme tämän hetken peruskiviä ja rakennuspuita. Me emme voi elää noissa menneissä ajoissa, mutta voim-me korjata niiden hedelmiä. Raskaat ja kipeät tapahtumatkin ovat rikkautta ja elämän suolaa, joka saattaa pitkään kirvellä avoimissa tai jo arpeutuneissakin haavoissamme.

Evankeliumin syvin sanoma on armossa ja anteeksiantamisessa. Elämän rakentaminen uudelleen on mahdollista kieltämättä menneisyyttä. Siitä mikä on ollut, voi oppia ja sen varaan rakentaa. Elämässä on vaiheita, joille me emme voi mitään. On tapahtumia ja asioita, joita kaipaamme. Saarnaaja muistuttaa meitä kirjassaan: ”Kaikella on määrähet-kensä, aikansa joka asialla taivaan alla….” (Saarnaaja 3:1 - 8). Hän muistuttaa samalla myös elämän rehellisestä arvioinnista ja sen rakennusaineksista, niidenkin merkitykses-tä, jotka ovat kipeitä.

Alkaneelle vuodelle hyvän ja rakastavan Jumalan siunaamaa elämää toivottaen

Kari Soukka ammattikasvatuspappi

4

Sisällysluettelo

1 Kansi

2 Puheenjohtaja Rauni Rokka

3 Elämällä on juurensa

Kari Soukka

4 Sisällysluettelo

Tampereen Koivisto-seurasta

5 Seuran hallitus

6 Mitä saimme aikaan 2010

7 Mitä teemme 2011

8 Koivisto-juhlat Mäntsälässä

9 Koivisto-juhlat Mäntsälässä

10 Tampereen Karjala-seura 70v

Karjalan Kaiku 70-vuotias

Karjalan laulukilvan tulokset

11 Tuulikin koulutiet

12 Lastensiirtojen historia

13 — ” — Pertti Kavén

14 Virpi Mäki, koulutie

15 — ” —

Sellanen ol Viipuri

16 Veli Hämäläisen, koulutie

17 — ” —

18 — ” —

19 — ” —

Vanhaa Tamperetta

20 Mokkamesterit, vierailu

21 Anja Dammert, satukirjailija

22 Kekri, perinteinen juhla

23 Kirjansidonnasta

24 Senioriasunnut

25 — ” —

26 Joulun 2010 kortteja

27 Radiokuuntelija 1951

28 Koivisto-juhlan kilpailutöitä

Toimituksen osoitteet

K o i v i s t o l a i s i i K o i v u l e h t i i H e l m i k u u s s a 2 0 1 1

Tampereen Koivisto-seurasta

Seuramme 44. vuosi päättyy ja uusi vuosi tuo uudet haas-

teet. Jäseniä seurassa on 20, olemme siis menettäneen pari

jäsentä. Tilaisuuksissamme käy heistä parhaimmillaan 7

eli osallistujaprosentti on oikeastaan hyvä, noin kolman-

nes. Moni seura olisi kateellinen. Kieltämättä joskus on

vähemmänkin.

Tämä lehtemme on nyt reilusti myöhässä, niinhän jo

edellisessä lehdessä varoitin. Muutto toiseen asuntoon on

aina työläs homma, varsinkin kun se tapahtuu omakotita-

losta paljon pienempään kerrostaloon. Mutta se on nyt lä-

hes tehty ja elämä alkaa olla melkein uomissaan.

Syyskuussa tapahtui vielä tietokone rikko ja lehteen al-

kuvuodesta otettuja valokuvia ja kesällä kirjoitettuja juttu-

ja katosi tavoittamattomiin. Aina ei tullut varmuuskopioi-

ta tehtyä. Toivottavasti vahingosta viisastuu.

Tässä lehdessä on kolmen jäsenen koulumuistoja jotka

luettiin tammikuun kerhoillassa. Kirjoitukset ovat sivuilla

14-15, 16, 18-19 ja 20-21. Tämän vuoden 2011 lehdessä

on arviot nykyisestä kotiseudusta, tunnemmeko sen koti-

seuduksi? Vuoden 2009 lehdessä muistelimme mummoja

ja äijiä.

Yhdistyksemme toimintasuunnitelman tavoitteista jäi

matkat tekemättä, mutta osa aktiivisimmista jäsenistä ha-

keutui omille matkoilleen ja heillä annoimme siitä pienen

korvauksen.

Ohjelmaamme kuuluu myös järjestää jäsenillemme

virkistystä, esimerkiksi matkoja varojemme mukaan. Ta-

loudellinen tilanteemme on edelleen hyvä, kiitos siitä

avustajillemme Tampereen kaupungille ja Suoja-säätiölle

ja säästeliäällä toiminnalla.

Parhaimmat toivotukset lumisen talven jatkolle ja ke-

vään odotukselle ja koko tälle vuodelle.

Veli

Valokuvat ovat Veli Hämäläisen

ellei toisin mainita.

Kaivon rakennusohje 1930-luvulta. Kopio on kirjasta Kansa-

koulun luonnontieto. Tekijöinä Alb. Näätänen ja Vilho Setälä.

5

Puheenjohtaja:

Rauni Rokka.

Rämsööntie 967

37350 RÄMSÖÖ

040-506 0314.

Sihteeri/

rahastonhoitaja:

Veli Hämäläinen

F.E.Sillanpäänkatu 2 C 46

33230 TMPERE

050-5240 594

Jäsen:

Pirkko Heino

Pohjolankatu 20 B 19

33500 TAMPERE

(03) 2550 524

Jäsen:

Aino Nummelin

Käräjätörmä 3 C 38

33310 TAMPERE

(03) 3442 697

Toiminnantarkastaja:

Raili Helminen

Tohtorinkatu 32 C 13

33720 TAMPERE

(03) 3181 634

Varatoiminnantarkasta-

ja:

Martta Räisänen

Insinöörinkatu 48 BC 38

33720 TAMPERE

(03) 3175 250

Tampereen Koivisto-seura ry hallitus 2011

Jäsen:

Ari Karhu

Rämsööntie 967

37350 RÄMSÖÖ

0400-438 789

Jäsen:

Virpi Mäki

Takahuhdintie 100 A 6

33530 Tampere

050-5444 093 Toiminnantarkastaja./

Emäntä:

Tuulikki Levomäki

Aleksanterinkatu 35 C

33100 TAMPERE

(03) 2142 166

6

Mitä sa imme a ikaan 2010

Tampereen Koivisto-seura ry Toimintakertomus 2010

Yleistä

44-vuotias seuramme toimii edelleen vakiopaikassamme Tampereen Karjala-seuran huoneistos-

sa Koulukatu 12. Kerhoiltamme olivat klo 18-20 keskiviikkoiltoina. Vierailuiltoina kokoonnuim-

me vierailukohteelle sopivaan aikaan ja sen jälkeen siirryimme johonkin läheiseen kahvipaikkaan

tai kotiin.

Jäseniä oli vuoden lopussa 20. Kerhoiltoihin osallistui keskimäärin 7 henkilöä.

Koiviston kesäjuhlille Mäntsälässä kävi neljä jäsentä. Puheenjohtajamme Rauni oli järjestämäs-

sä juhlille perinnenäyttelyn, itse esitellen näyttelyä sanoin ja lauluin.

Vuosilehtemme "Koivistolaisii Koivulehtii" ei ehtinyt jouluksi, toimittajan muuttokiireiden

vuoksi, mutta se ilmestyy helmikuussa 2011. Toivottavasti saamme vuoden 2011 lehden jouluksi.

Tuulikki ja Raili osallistuivat Karjalaseurojen Tampereen piirin naistoimikunnan toimintaan.

Kerhoillat

Koulukadulla kokoonnuimme seitsemän kertaa, siihen sisältyvät, vuosikokous, Pääsiäisjuhla,

vaalikokous ja Puurojuhla. Ne kaikki ovat kerhoiltoja keskusteluineen ja tietojen vaihtoa juhlien ja

virallisten kokousten lomassa.

Toukokuun tapaaminen METSOn kahvilasta on jo tullut perinne, mutta tänä vuonna se oli sul-

jettu, niinpä kävimme kahvittelemassa ja haastamassa Sokoksen kahvilassa.

Tapasimme näin kymmenen kertaa vuoden aikana. Osanottajia saisi olla tietysti enemmän, nyt

n. 7 henkilöä. Tosin keskimääräinen kolmanneksen osallistumisprosentti 20 hengen jäsenistöstä ei

ole huono nykyaikana.

Pääsiäisjuhla ja puurojuhla vietettiin tavanomaisesti, syötiin emäntämme Tuulikin ja muiden

naisten tekemiä maittavia ruokia ja laulettiin.

Tammikuun kerhoillassa oli jo toisen kerran teemana jäsenten kirjoittamien muistojen esittämi-

nen. Nyt muistelimme kouluaikoja. Muistot julkaistaan myös lehdessämme.

Muuten kerhoiltamme olivat ekstempore-iltoja vailla etukäteistä teemaa. Niin syntyy vapaata

keskustelua vapaista aiheista, usein keskustelu kääntyy koivistolaisuuteen ja jäsenten terveyden ti-

laan. Emme ole enää ihan nuoria, vaikka kylläkin virkeitä.

Viralliset kokoukset

Vaali- ja vuosikokouksen päätökset ja valinnat: Puhj. Rauni Rokka. Sihteeri ja rahastonhoitaja

Veli Hämäläinen. Jäsenet: Ari karhu, Pirkko Heino, Aino Nummelin, Virpi Mäki. Tilintarkastajat:

Tuulikki Levomäki, Raili Helminen, varalla Martta Räisänen.

Erillisiä johtokunnan kokouksia emme pitäneet. Muuten johtokunnalle kuuluvia asioista kes-

kusteltiin ja päätettiin koko joukolla kerhoillan alussa eli mitä aiomme tehdä ja minne mennä. Suu-

rin osa paikalla tulleista on ollut hallituksen jäseniä, siten päätökset ovat siltä osin päteviä. Sihteeri

tekee tarvittaessa pöytäkirjan, ja usein kerhoillasta muistion.

Vierailut

Kevättalvella vierailimme Mokkamestarit Oy:ssä seuraamassa kahvinpaahtamista 7 hengen voi-

malla. Kolme jäsentä osallistui Mummonkammarin tilaisuuteen Metsossa Tampereen pääkirjastos-

sa.

Matkat

Kesän vierailu Loimaalle Kurkijoki-museoon peruuntui. Ja koska moni jäsenistä kuitenkin osal-

listui itse valitsemalleen matkalle, jonka hyväksyimme kohteeksi, päätimme heille maksaa 20 eu-

ron korvauksen anottaessa.

Näin vuonna 2010, kirjoitti sihteeri Veli Hämäläinen.

7

Tampereen Koiv i s to - s eura ry

Toimintasuunnitelma vuodelle 2011 Seuramme kerhoillat tapahtuvat keskiviikkoisin Tampereen Karjala-seuran huoneistossa

Koulukatu 12, ellei toisin mainita klo 18 – 20.

Talvikausi 12.1. Tammikuu Kerhoilta. Jäsenet kirjoittavat Uudesta eli Nykyisestä kotipaikastaan lyhyen

muistelman jotka luetaan kerhoillassa ja julkaistaan Koivistolaisii

Koivulehtii lehdessä 2011.

9.2. Helmikuu. Vuosikokous ja suunnitellaan kesän matkaa. Vuosikokous on aina

helmikuussa, pitäkää se aina kalenterissa.

9.3. Maaliskuu Kerhoilta. Haastamme meitä kiinnostavista aiheista.

17.4. Huhtikuu Pääsiäisjuhla Palmusunnuntaina klo 13 – 15. Arpajaiset, tuokaa voittoja.

11.5. Toukokuu Kokoonnumme pääkirjasto METSOn kahvilassa klo 18. Saamme viimeiset

tiedot kesän ohjelmasta tai muuten vain tavataan. Ehkä käymme Rämsöön

kesäteatterissa jossa esitetään puheenjohtajamme säveltämä näytelmä.

Mukana markkinoimassa myös hallituksemme jäsen Ari Karhu.

Kesäkausi Kesäkuu/heinäkuu Rämsöön kesäteatteri Vesilahdella.

Syyskausi

7.9. Syyskuu Kerhoilta. Muistellaan kesänmuistoja.

5.10. Lokakuu Tutustumme johonkin kohteeseen Tampereella. Kohde päätetään

myöhemmin.

2.11. Marraskuu Syyskokous, vaalikokous. Jäseniä toivotaan joukolla mukaan päättämään

mitä meille tarjotaan.

30.11. (Joulukuun ilta) Pikkujoulu, puurojuhla. Arpajaiset. Tuokaa arpajaisiin voittoja.

Teemme Joululehden, Koivistolaisii Koivulehtii 2011.

Luonnollisesti jäsenemme osallistuvat Koivistolaisten ja Karjalaisten tilaisuuksiin Tampereella ja

muualla mieltymysten ja voimien mukaan.

Kesäkuun ??. pv. 2011 klo 19, Muisto elää patsaalla Karjala-puistossa.

Pyhäinpäivänä 5.11.2011, Karjalaan jääneiden vainajien muistopatsaalla kukkalaitteen

lasku patsaalle. Kalevan hautausmaalla.

Koivisto-juhla Lahdessa 30-31.7. 2011. Johtokunta

Mitä teemme vuonna 2011

8

Koivisto-juhlat Mäntsälässä 2010

Vuoden Koivistolaiseksi

valittiin Sirkka-Liisa Kive-

lä, tässä hän saa mitalin

Koivisto-seuran puheen-

johtaja Juha-Pekka Kurjel-

ta, lisäksi kukat. Kuva

Pirkko Heino.

Koivisto-juhlien ohjelmat ovat noudattaneet perinteis-

tä kaavaa vuodesta toiseen, vähäisiä muutoksia on pai-

kallisesti ollut vaihtelevalla menestyksellä. Lauantai-

nen Muistojen illan aloitus kynttilöiden sytytyksellä

on ihan kiva ja mielenkiintoinen, mittaa paikalle tullei-

den kyläläisten lukua. Turkulaisten aloittamasta tavas-

ta on tullut kiva perinne. Siinä huomaa miten oman

kylän ihmisten väki vaihtelee juhlista toiseen, riippuen

missä päin Suomea juhlat on ja vääjäämättä vähenee.

Näin on myös oman kyläni, Mannolan, kohdalla aina-

kin.

Mäntsälän koivistolaiset kokeilivat Muistojen illas-

sa rohkeaa esitystä Kaarina Scroderuksen, esittäessä

Monologia. Hän oli Mäntsälän teatterista. Taisi moni

kysyä itseltään, että oliko esitys aivan oikeassa tilai-

suudessa, kohteliaisuudesta pitivät mielipiteensä omi-

naan.

Koivistolaisille aktiiveille on paikallaan esittää kii-

tos, että löytyy edelleen innostusta juhlien järjetämi-

seen. Moni Karjalan pitäjäseura on jo lopettanut juhli-

en järjestämisen tai niistä on tullut pienimuotoisia, yk-

sipäiväisiä. Kotiseutu-matkailunkin into tuntuu olevan

aiempaa vähäisempää, varsinkin kun on saanut huo-

mata, että vieraat valloittajat ovat vieneet kylän par-

haat paikat ökyrakennuksille.

Tällaisia ajatuksia juhlasta. Veli H.

9

Mäntsälän voimisteli-

joiden nuori EVALON

ryhmä esitti kaunista

voimisteluohjelmaa. Kuvat Pirkko Heino.

Yleiskuva päiväjuhlas-

ta. Kuva Rauni Rokka.

Tässä seurataan perinteellis-

tä työmenetelmää.

Kuva Rauni Rokka.

10

Uutisia Karjalan Kaiku 70 vuotias

Myös Karjalan Kaiku, laulukuoro, täytti

70-vuotta. On kasvanut emäseuran rinnal-

la ja mm. hoitanut sen juhlien laulut ja

musiikin.

Tampereen Koivisto-seura yhtyy on-

nittelijoihin hiukan myöhässä.

Karjalaisten laulujen sävellys-

kilpailu

Karjalaisseurojen Tampereen piiri perusti

2008 musiikkitoimikunnan ja 2009 ja ju-

listi Karjalaisten laulujen sävellyskil-

pailun.

Karjalan Kaikun 70-vuotispäivillä syk-

syllä julistettiin tulokset. Sävellyksiä lä-

hettiin 276 kappaletta, lähettäjänä 140 sä-

veltäjää viidestä eri maasta. Karjalankieli-

siä lauluja oli 30 kappaletta.

Voittajaksi selviytyi laululla Ӏiti Kar-

jala” tekijänään Juha Lanu Helsingistä.

Toiseksi tuli ”Lennä sydän” laululla Kim-

mo Oja Tampereelta. Kolmanneksi;

”Jiäpuikot” sävellyksellä Pieta Sintonen

Helsingistä. Lisäksi Erikoismaininnat sai

kolme henkilöä.

Tuomarina olivat tohtorit Sari Kaasi-

nen ja Pekka Huttu-Hiltunen sekä muu-

sikko Erkki Liikanen.

Piirin perustaman musiikkitoimikun-

nan jäsenet ovat: puheenjohtajana Taru

Iivonen, Anja Kauppinen, Marju Pihlaja-

maa, Ritva Surakka, Paavo, Itkonen ja

Harri Lundin.

Karjalaisten laulukilpailun ideoijana

lienee ollut Karjalan Kaikun puheenjohta-

ja Ritva Surakka joka itsekin täytti 70-

vuotta.

Onnittelemme.

Tiedot Karjala-lehdestä

Veli H

Puheenjohtajamme Rauni osallistui myös

em. Kilpailuun kolmella sävelellä ja lau-

lulla jotka kuultiin tammikuun kerhoillas-

sa, Raunin itsensä esittämänä. Yksi lau-

luista löytyy sivulta 2.

Tampereen

Karjala-seura ry

Tampereen Karjala-seura on karjalaisseu-

roista vanhin, rekisteröity elokuussa 70

vuotta sitten. 70-vuotisjuhlia seura vietti 18.

-19.9.2010. Juhlapuheen tilaisuudessa piti

Lumivaarassa syntynyt Tampereen kaupun-

gin valtuutettu Irja Tulonen.

Juhlan kunniaksi valmistui seuran histo-

riikki Tapio Nikkarin ja Veijo Sinkkosen

kokoamana. Tekijät kiittivät monilukuista ja

kokenut avustaja joukko.

Tampereen Koivisto-seura yhtyy onnitte-

lijoihin vielä näin myöhään.

Syyskokouksessaan on Tampereen Karjala-

seura ry valitsi seuranjohtoon seuraavat:

Puhjohtaja: Seija Ahomäki, uusi

Varapuhj.: Eino Auvinen

Sihteeri/rahastonh.: Auli Simola

Hallituksen jäsenet:

Eila Jokinen

Julia Keski-Mäenpää

Tuomo Vuojolainen

Veijo Sinkkonen

Riitta Lehtinen

Pirkko Pessi

Seuran tiedotuslehti on ”Tiijoks Teil”.

Tiedot Karjala-lehdestä ym.

Veli H

11

Aloitin koulunkäyntini syksyllä 1942

Turun Martin alakoulussa. Perheemme

asui tuolloin Kuorevedellä niin syrjäi-

sessä paikassa, että koulumatkani olisi

ollut kohtuuttoman pitkä.

Turussa asuin isän vanhimman sisa-

ren ja hänen miehensä luona. Koulusta

muistan vain ankaran opettajan, joka

teki vasenkätisestä tytöstä pakolla oi-

keakätisen. Tuosta opettajan ankaruu-

desta johtui, että kun oma tyttäreni syn-

tyi vasenkätisenä pidin huolen hänen

aloittaessaan koulunkäyntinsä, että hän

sai opettajan joka hyväksyi vasenkäti-

syyden.

Kevätlukukaudeksi siirryin Mäntän

Savosenmäen kouluun, johon sisareni

Kyllikki oli tullut sijaisopettajaksi jo

syyslukukauden kestäessä. Asuimme

yhdessä koulun alueella olevassa opet-

tajan asunnossa ja se oli tietysti muka-

vampaa kuin kaukana Turussa. Ja oli

aika hienoa olla opettajan sisar. Todis-

tuksesta tosin huomaa, että en ollut ai-

nakaan opettajan lellikki!

Kesällä 1943 Kesällä perheemme oli

muuttanut Kuorevedellä Lahdenkylään

ja vähän isomman tien varteen. Siellä

kävin alakoulun toisen luokan supiste-

tussa koulussa. Koulu alkoi 9.8. ja ala-

koulua käytiin vain n. 5 viikkoa ke-

väällä ja syksyllä. Koulusta en muista

juuri kuin, että olin ainoa toisluokka-

lainen.

Alkukeväästä 1944 perheemme

muutti taas. Tällä kertaa Vilppulaan,

nyt jo ihan rintamaille! Kuoreveden

supistetun koulun todistuksessa lukee,

että siirtyi koulusta kahta viikkoa ai-

kaisemmin 10.6., eli koulua olisi ollut

Juhannukseen saakka. Vilppulan kir-

konkylän koulun kolmas luokka alkoi

1.9.1944. Täällä meitä oli myöskin

kaksi luokkaa samassa luokkahuonees-

sa. Yläkoulu oli alkanut siitä jatkui jo

aika normaalina koulunkäyntinä. Kou-

lurakennus oli toiminut sotasairaalana

ja jättänyt jälkensä "pieniä koti-

eläimiä" joita meillä oli lupa tunninkin

aikana rynnätä tappamaan, kun sellai-

sen havaitsimme. Kotiin mennessä

kaikki ulkovaatteet oli jätettävä rapun

kaiteelle ja siinä äiti oli ehdoton. Hän

kävi ne sitten puistelemassa itse var-

muuden vuoksi.

Syksyllä 1946 siirryin sitten Mäntän

Yhteiskouluun.

12.1.2010.

Tuulikki Levomäki

Tuulikin koulut Turussa,

Mäntässä,

Kuorevedellä ja

Vilppulassa.

12

Uutisia

Fil.tri Pertti Kavén väitteli tohtoriksi vii-

me sotien aikaisista sotalasten siirroista.

Väitöstilaisuus oli Helsingissä 18.12.2010.

Hän teki suurtyön tutkiessaan arkistoja

Suomessa ja Ruotsissa. Hän haastatteli jo

vuosia sotalapsia, julkaisten kaksi kirjaa

aiheesta.

Hän tuli tutkimuksissaan siihen tulok-

sen, että lasten siirto Suomesta Ruotsiin,

alusta alkaen, ei ollut yksinomaan humani-

taarinen toimenpide vaan takana oli poliit-

tista toimintaa, jopa ristiriitaa aiheuttavaa,

niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Osittain

suurvalta suhteitakin sivuavia. Ruotsissa

erosi jopa ulkoministeri Sandler kun ei

saanut suunnitelmiaan hallituksessa hy-

väksytyksi. Hänen tarkoituksensa oli laa-

jempi tuki Suomelle mm. Ruotsin tuki Ah-

venanmaan puolustukseen ja myöhemmin

myös laajempaakin apua.

Lastensiirrot alkoivat kun Ruotsin ulko-

ministerin vaimon Maja Sandlerin aloit-

teesta perustettiin 5.12.1939 Ruotsissa

Centrala Finlandshjälpen yksityinen avus-

tusjärjestö. Hän sai miehensä kaiken tuen.

Tällaisen avustusmuodon myös Ruotsin

pääministeri Hansen hyväksyi. Näin siihen

saatiin myös Ruotsin kuningasperheen tu-

ki. Tämä sai aikaan myös sen, että Suo-

messa siirrot saivat taakseen arvovaltai-

sempaa tukea.

Ruotsiin lähettilääksi siirretty entinen

ulkoministeri Erkko lähetti Suomeen heti

ilmoituksen, että Ruotsi ottaa vastaan tu-

hansia evakuoituja lapsia. Erkko sai parin

päivän päästä Suomesta Evakuointiminis-

teri Koiviston ilmoituksen ettei lapsia lä-

hetetä ulkomaille ehdottaen, että vastaava

suuruisella avulla, Suomeen toimitettuna

on suurempi merkitys. Koiviston päätös

kumottiin joulukuun aikana ja lastensiirto-

asia annettiin ministerien von Bornin ja

Fagerholmin hoidettavaksi. Jo Talvisodan

aikana oli huomattava määrä halukkaita

Ruotsiin ja Tanskaan, noin 8000 lasta vie-

tiin ja vajaa 1000 lasta oli vielä syksyllä

1941 palaamatta Ruotsista.

13.12.1939 perustettiin ministeriön lu-

valla keskusjärjestö "Pohjoismaiden avun

Suomen keskus".

Suomen eduskunnassa käytiin poliittis-

ta taistelu lasten lähettämisestä, palautta-

misesta ja adoptio oikeuksista. Loppujen

lopuksi Ruotsin kutsun, lähettää lapsia

Ruotsiin, päätti yksi ministeri,

Lastensiirtojen historia uudemman tutkimustiedon valossa

Pertti Kavén

Vuonna

1945 Suo-

meen tullut

sotalapsi –

laukku.

Käytössä

vuoteen

2010 asti.

13

K.A.Fgerholm. Riidat olivat poliittisia ja

henkilökohtaisia. Vuonna 1942 USA lä-

hetti Ruotsin Punaisen Ristin pyynnöstä

apua Suomen lapsille Englannin ja Ruot-

siin, mutta Englanti ei toimittanut niitä

Ruotsiin, syystä, että he pelkäsivät avun

joutuvan saksalaisille sotilaille, samaa pel-

käsivät ruotsalaisetkin.

Vuonna 1942 lastensiirroista esitetty

kritiikki sensuroitiin, ettei pahoiteta ruot-

salaisten mieltä.

Vielä pitkälti sodan jälkeen lasten pa-

lautuksesta oltiin erimieltä, vaaditaanko

valtion puolesta lapsia palautettavaksi vai

ei, eduskunta äänesti asiasta 1950 ja äänin

86 palautusta ei vaadita, vastaan äänesti 81

edustajaa.

Ruotsiin jäi n. 7100 lasta, 1950 oletet-

tiin jääneiden luvuksi 15000, mutta se

osoittautui vääräksi. Kaikkiaan Ruotsiin

lähetettiin yli 70 000 lasta.

Edellä osittainen referaatti Kavénin esi-

telmästä Pirkanmaan Sotalasten tilaisuu-

desta.

Lopuksi Pertti Kavénin Kokonais-

valtainen näkemys lastensiirroista.

"Suomen suorittamat lastensiirrot

ulkomaille olivat laajakantainen poliit-

tinen erehdys. Muita vaihtoehtoja oli

ollut. Paras ratkaisu olisi ollut perheil-

le suunnattu sotakummitoiminnan kaut-

ta kuten Norjassa ja laajamittaisen

joukkoruokinnan kautta kuten Kreikas-

sa." Veli H

Sotalasten Muistolaatta Tampereen rauta-

tieaseman seinässä, luhlallisesti paljastettu

2006. Laatassa lukee: ”Täältä lähti monta

tuhatta lasta Ruotsiin ja Tanskaan 1939 ‒

1945”

Laatan suunnitteli Ari Mäntylä.

Haaparannan Tullipuistossa paljastettiin

26.4.2005 Sotalapsiveistos "ERO". Paljas-

tuspuheen piti Ruotsin kuningas Kaarle

XVI Kustaa. Myös tasavallan presidentti

Tarja Halonen oli paikalla. Pääjuhlassa

presidentti Tarja Halonen esitti tervehdyk-

sen. Sotalapsia paikalla oli runsas 500 ja

muuta yleisöä yhtensä 2500 henkeä.

Muistomerkin suunnitteli arkkitehti-

kuvanveistäjä Anna Jäämeri-Ruusuvuori,

itsekin sotalapsi.

14

Näen itseni kuusivuotiaana kulkemassa

laukku selässä Kannasalantietä Messu-

kylää kohti. Ja niin alkavat muistot pul-

puta muistissani.

Kullankeltaisina lainehtivat vilja-

pellot heti muonamiesten talojen taka-

na, maantien oikealla laidalla, aina rau-

tatien varteen asti.

Autokanta oli sadan aikana vähäi-

nen, joten oli suhteellisen tuvallista

koululaisten astella tien laitaa koulu-

matkoillaan. Kilometri tai enempikin,

sitten käännyimme asemalle vievälle

tielle "Lumpurin" (Tilke- ja keinovilla-

tehdas) tienhaarasta. Parisataa metriä

tienlaitaa ja tienylitys. Kansakoulu

odotti oppilaitaan (Perustettu 1898),

tuossa Messukylän -mahtipitäjän- pie-

nimmässä kylässä.

Mielikuvassani kuljen portilta kou-

lun pihaan. Ohitan keittolaan vievät

portaat ja olenkin alakoulun ovella.

Kello soi kahdeksalta, astumme pari-

jonoon ja kiirehdimme koulun voimis-

telu-luokkasaliin.

On aamuhartauden aika. Seisomme

vierekkäin, minua alkaa pyörryttää

(migreeni vaiva). Onneksi oppilaat

kummallakin puolellani huomaavat ta-

pahtuman ja tarrautuvat käsivarsiini.

Opettaja tulee avuksi ja pääsen keitto-

lan penkille. Saan lasin vettä ja hetken

lepoa.

Ja sitten alkaneelle oppitunnil-

le.

Kotimatka taittuu vasemmalla puo-

len maantietä. Kaukajärven kartanon

kauniit rakennukset elävöittävät liki

koko koulutien, samoin maantien var-

rella oleva Karjalasta tuotu, vaalean

punaiseksi maalattu karjalainen hirsi-

huvila, kirkon mallinen rakennus.

Meille lapsille salaperäinen rakennus,

tuo liike- ja virkanaisten vanhainkoti

Vehmaisissa. Ulkoasu rakennuksella

on viettelevä, vielä näissä vuosien ta-

kaisissa muistikuvissakin. Kas, kar-

tanonemäntä, rouva Grahn, on tulla nii-

tyllä upean ratsuhevosensa selässä ras-

tamassa. Koivukuja, pitkä ja komea,

johtaa suoraan Kaukajärven kartanoon

Vuonna 1908 Viwi Lönn suunnitteli

tuon upean kartanon - kolmeen kerrok-

seen - viisitoista huonetta. Niihin pääsi

pihasta suoraan. Valkea, komea raken-

nus Sonninvuoren rinteessä, Kaukajär-

ven rannassa. Kartano on koko kylän

komistus. Sieltä pihasta maantielle nä-

kyvät myös suuri navetta ja talli, kana-

la, viljankuivaamo ja monta muuta ra-

kennusta. Ne kaikki ovat koulutieni va-

semmalla puolella.

Saman tien olenkin jo Gröötin kan-

sakoulun (nyt sairaalana) kohdalla.

Kangasalantien ylitys ja kotini on edes-

säni.

Koulupäivä on päättynyt onnelli-

sesti. Miten hyvä onkaan saapua omaan

Koulutieni

Messukylässä

Virpi Mäki

15

kotiin, jossa äiti odottaa koululaista.

Sota jytisee Suomassa. Tampereet-

ta pommitettaessa myös viholliskoneet

lensivät yli Kaukajärven, saaden osu-

mia. Lentokoneen osia löytyi kahden

kaksitoistavuotiaan seikkaillessa Kau-

kajärvellä, siis meidän kylämme omal-

la järvellä - niin lähellä sotatoimet.

Kotimme vieressä on veneveistä-

mö. Tien toisella puolen on suksiteh-

das, joka valmistaa suksia Suomen ar-

meijalle. Ylijäämäklapit (puupalat) kel-

paavat häkäpönttöautojen kuljetukseen.

Koulunkäyntini aloitin vuonna

1943. Koulunkäyntini ja koulutieni

muistan yhä, eivätkä silloiset opettaja-

ni, eivätkä useimmat koulukaverini

unohdu mielestä.

Koulunkäynti ja alati uuden oppi-

minen on mieleistä, on ollut koko elä-

mäni ajan.

Tässä ja nyt maallisen matkani lop-

pusuoralla olen minäkin kuudenkym-

pin ja kuoleman välissä. Nyt on hyvä

muistella vaikkapa kouluajan iloja ja

oppimisia. ■

Moni tuntee laulun "Sellanen ol Viipu-

ri. Sen on viimeksi levyttänyt Juha

Watt Vainio 1965. Sauvo Puhtila hiu-

kan paranteli aikaisempia sanoituksia.

Matti Jurva lauloi jo 1928 samaa sä-

veltä, mutta laulun nimi oli "Ilta Pie-

nessä kaupungissa". Laulun nimi oli jo

seuraavana vuonna "Ilta Viipurissa",

sanoittajana Eino Kettunen ja laulajana

Valter Eloranta. Laulu unohtui monek-

si vuodeksi kunnes Eugen Malmsten

levytti sen 1960 ja jälleen uudella ni-

mellä "Sellanen ol Viipuri". Varsinai-

nen hitti laulusta tuli Juha Watt Vainio

sen lauloi.

Mutta siitä sanoista ja sävelestä. Al-

kuperäisessä laulussa laulettiin illasta

Kikindan kaupungista Unkarissa ja sa-

noittajana ja säveltäjänä itse Ralph Be-

natzky. Nuotit oli painettu 1923. Lau-

lun aihe oli unkarilaisen pikkukaupun-

gin hauskanpidosta ja kaupungin kau-

niista tytöistä.

Molemmille kaupungeille kävi maa-

ilmansodan melskeissä samalla tavalla,

ne joutuivat uuden rajan väärälle puo-

lelle. Kikinda on nyt Serbian unkari-

laisalueella ja Viipurin kohtalon tie-

dämme.

Ralph Benatzky, 1884-1957, on

kuuluisa itävaltalainen, tšekkiläissyn-

tyinen, säveltäjä jonka tunnetuin teos

on Valkoinen Hevonen.

Edellä mainitut tiedot on lainattu

Unkarin Uutiset nimisestä Suomi-

Unkari Seuran Tampereen osasto ry

jäsenlehdestä. Eija Kukkurainen oli ar-

kistoa järjestäessään kiinnittänyt huo-

miota em. unkarinkieliseen lauluun ja

teki jutun seuransa lehteen.

Veli H

Sellanen ol Viipuri

16

Veli Hämäläinen

Viimeiset kouluvuoteni

1947-1948

Olimme keväällä 1947 muuttaneet Ke-

miöön Halikon Kaninkolasta,

(Paavolan koulusta) jossa oli ollut per-

heemme tilapäinen evakkokoti heinä-

kuusta 1944 vappuun 1947. Perheem-

me koko oli, isä kahden pojan ja yhden

tytön kanssa. Äiti oli kuollut 1945.

Uusi koti, ns. "kalastustila", oli

Böhle nimisessä kylässä, pieni huonos-

ti rakennettu torppa ilman ulkoraken-

nuksia. Aika uusi tosin, ympärillä muu-

tama hehtaari maata, aivan Böhlen kar-

tanon vierestä ja pieni metsälohko pa-

rin kilometrin päässä. Tämän isä oli

hyväksynyt tarjotuista tiloista. Bölen

kartanon olivat ostaneet kolme veljestä

Koiviston Humaljoelta. Aikanaan he

jakoivat tilan. Viidennessä talossa asui

paikallista ruotsinkielistä väkeä, talon

emäntä oli ns. Kronstatin pakolainen.

Heitä oli siirtynyt Kemiöön useita Suo-

men itsenäisyyden alussa. Kuudeskin

talo, kartanon omistama, oli pystyssä

muutaman vuoden, siinä asui pari vuot-

ta evakkoja Säkkijärveltä. Sellainen oli

Böhlen kylä, tosin nimestä katosi myö-

hemmin h-kirjain ja niin Kemiön saa-

rella oli Böle nimisiä kyliä kar-

talla kymmenittäin.

Minulla oli vielä kaksivuotinen jat-

kokoulu jäljellä, sen kävin Mjösundin

supistetussa koulussa. Ensimmäinen

vuosi alkoi jostain syystä 21.10.1947 ja

loppui jo toukokuun alussa 1948. To-

distus on päivätty 5.5. 1948. Viikko

tunteja oli kaksi tiistaisin ja perjantai-

sin, alkaen klo 18. Opettajana oli Tatu

Sarpola. Hänen muistan olleen lyhyen-

läntä mies joka odotteli eläkkeelle pää-

syä tai ehkä jo oli eläkkeellä. Sodan

jälkeisinä vuosina lienee opettajista ol-

leen pulaa ja siksi joutui meidän kou-

lulle opettajaksi vuodeksi. Sarpola

opetti neljää luokkaa päivisin meidän

lisäksi, miten se onnistui, ei ole minun

muistissa. Siskoni kävi vielä kaksi

vuotta päivällä. Veistosluokkaa opetti

paikallisen tehtaan puuseppä/

kirvesmies Olavi.

Muistan Sarpolan puhuneen meille

joskus politiikkaa mm. silloin ajankoh-

taisesta asiasta mainitsi, että suomalais-

ten ei olisi pitänyt pyytää Neuvostolii-

tolta korvausten maksamisajan pidentä-

mistä kahdeksaksi vuodeksi parasta oli-

si ollut, että maksaisimme sen pois jo

sovitussa kuudessa vuodessa.

Oppiaineina oli kirjallisuus, yhteis-

17

kuntaoppi, maatalous, ainekirjoitus,

laskentoa ja raittiusoppia. Kaikkiaan 75

tuntia vuodessa.

Muistan yhden tapauksen Sarpolan

ajalta. Opettaja piti kokeita ja eräs poi-

ka, Kalle, hermostui kun ei osannut

vastata tehtäviin. Hänellä oli koulussa

hiukan vaikeuksia koko ajan. Olin ai-

kaisemmin ihmetellyt miksi hän tuli

suomenkieliseen kouluun ja oli myö-

hemmin suomenkielisessä rippikoulus-

sakin. Kaikki aikaisemmat luokat hän

oli käynyt ruotsinkielisessä koulussa.

Se oli viiden kilometrin päässä, puhui

hyvin ruotsin voittoisesti ja asuikin

siellä päin. Hänen isänsä oli halko-

kauppias.

Istuin Kallen edessä kun hän ko-

putti selkääni ja pyysi vastauksia. Kuis-

kasin etten uskalla, opettaja tarkkailee

ja näkee. Hetken päästä yritti uudestaan

ja näytti suurta punaista omenaa, saan

sen jos näytän. Pudistin päätäni enkä

enää katsonut taakseni. Niin isoa ja pu-

naista omenaa en ollut eläissäni nähnyt.

En muista paljonko Kalle kokeista sai.

Toisena syksynä 1948 opettajaksi

tuli Tyyne Urpo, mm. Koivistollakin

Saariston koulussa pitkään ollut opetta-

ja. Olin mennyt syksyllä töihin tiiliteh-

taalle, heti rippikoulusta päästyäni. Ja

kun työstämme tuli pian vuorotyötä,

niin koulun käynti vaikeutui. Tehdas

yritti saada tunnit järjestettyä niin, että

kävisimme vain joka toinen viikko

koulussa ja tunteja sillä viikolla tupla-

ten. Meitä koulupoikia oli tehtaalla

töissä useampia. Muita oppilaita oli tie-

tysti reilusti enemmän. Muistan jonkun

aikaa kokeilleemmekin. Mutta se ei

tainnut onnistua jostain syystä, todis-

tuksessa on merkintä, että syysluku-

kautena olin ollut poissa 6 tuntia ja ke-

vätlukukaudella 21 tuntia. Se todistaa,

että olimme poissa koulusta joka toisen

viikon. Kaikkea silloin sai tehdä kun

tehdas tarvitsi työntekijöitä.

Samoihin aikoihin paikallinen am-

mattiyhdistys ilmoitti, että meidän on

liityttävä Rakennustyöväen liittoon jos

haluamme olla töissä ja mehän liityt-

tiin. Tämä selittää myös sen, miksi

poissa oloistamme ei tullut mitään seu-

raamuksia. Olimme kaikki, 5-6 poikaa,

reilusti alaikäisiä ja vuorotyö oli luva-

tonta jo silloin, ehkä myös tehdastyö-

kin. Kun koulu keväällä 1949 loppui,

niin olin ehtinyt juuri täyttää 16 vuotta.

Olin lisäksi vuoden muita vanhempi

koska Ruotsissa sotalapsena ollessani

yksi vuosi jäi väliin.

Oppiaineina toisella vuodella oli

kaikki muut kuten ensimmäisenä vuo-

tena, mutta ei yhteiskuntaoppia eikä

raittiusoppia. Lisänä oli asioimiskirjoi-

tus. Koska opiskeltiin ja käsiteltiin sa-

moja asioita kuin edellisenä vuotena,

ei minulla ollut oppimisessa mitään

vaikeuksia. Opettaja antoi minulle jo-

kaisesta 9, paitsi uudesta oppiaineesta,

asioimiskirjoituksesta 8.

Yksi mieleen jäänyt hauska juttu

toiselta vuodelta on seuraava. Meidän

ikäisten kirjoitustaidot olivat mitä oli-

vat, siksi joskus saimme nauraa kun

opettaja luki niitä. Tyyne Urpo oli en-

simmäiseksi tehtäväksi syksyllä anta-

nut kirjoittaa kesämuistelmat, miten

kukin oli kesänsä viettänyt. Eräs Säkki-

järveläispoika kirjoitti olleensa kesällä

tehtaalla töissä, kuten meistä moni

muukin. Hän kirjoitti olleensa

"tehtaalla tienaamassa rahoja", mutta

kirjoitus oli vähän väärin tai epäselvä.

Oliko niin kirjoittanut vai opettaja luki

"olin tehtaalla tinaamassa rakoja".

Opettaja tietysti ihmetteli ja kysyi, että

mitä ihmeen rakoja siellä koko kesä

tinattiin. Nauruahan siitä syntyi kun

asia selvisi ja poikaa harmitti.

18

Kuvassa kouluni

12 vuotta myö-

hemmin, luokan

ikkunat on peitet-

ty alakerrasssa.

Yläkerran asunnot

olivat käytössä.

Kuvan vasemmas-

sa alanurkassa

näkyy rullarata

jota myöten polt-

topuut kuljetettiin

ylös tehtaalle.

Viereisellä sivulla

sama rakennus

toiselta puolen.

Edessä ketjurata

joka kulki mel-

kein koulun oven

edestä.

Lopuksi vielä koulurakennuksesta

ja ympäristöstä.

Koulun kaksi luokaa oli rakennettu

sodan jälkeen, jo 1938 tulipalossa osit-

tain säilyneeseen kaakelitehtaan halliin.

Ympäristö oli vielä osittain raivaamat-

ta. Rakennuksen pahoin vaurioitunut

toinen pääty oli vielä kuin pommituk-

sen jäljiltä. Siksi rakennus sai lempini-

men Stalingrad. Toinen syy nimeen oli,

että asukkaat heti sodan jälkeen ihaili-

vat, silloin muodissa ollutta, idän ihme-

maata. Viereisessä pienemmässä hallis-

sa oli veistosluokka, josta myöhemmin

tehtiin alakoulun luokka kun tuli toinen

opettaja. Veistosluokka tehtiin entiseen

opettajan asuntoon. Opettajat asuivat

muualla. Luokkahuoneiden yläpuolella

oli kahdessa kerroksessa asuntoja teh-

taan työntekijöille.

Koulurakennuksen sivussa oli koo-

kas rappukäytävä ja siinä ulko-ovi kou-

luun sekä ylös asunnoille. Edessä oli

autotie sataman kattotiilivarasto-

alueelle. Tien toisella sivulla kulki ket-

jurata jolla kuljetettiin kattotiilet yl-

häältä tehtaalta alas sataman ulkovaras-

toon. Sen toisella puolella oli katokset

tehtaan erikoistuotteille mm. harjatii-

leille. Koulurakennuksen päädyn lähel-

lä, luokan ikkunasivulla, oli pitkä ulko-

vaja asukkaiden polttopuille ym. tava-

roille. Koulurakennuksen takana oli

toinen tie, n. 15 metrin etäisyydellä,

sataman halkoplaanille ja sen vieressä

kevyt rullarata halkoplaanilta tehtaalle.

Sitä pitkin kuljetettiin polttopuut ylös

mäellä olevalle tehtaalle, uunien päälle.

Tien ja radan takaa n. 30 metrin

päässä avautui aava meri johon etelä-

myrskyt puhalsivat suoraan Itämereltä.

Tämä oli kouluympäristöni ja kou-

lunpiha. Mjösundissa valmistui uusi

koulu jo 1950-luvun puolessa välissä.

Nyt keväällä 2010 uusikunta, Kemiön

saari nimeltään, on päättänyt sulkea

koulun ja kuljettaa oppilaat lähes toi-

selle puolen saarta.

Tällaisena koin viimeiset koulu-

vuoteni.

19

Koulupihani taustat. Yl-

häällä Keramian iso teh-

das mäenpäällä josta ket-

jurata tuli alas satamaan.

Sinne ylös myös poltto-

puut vinssattiin rullarataa

pitkin siihen aikaan kun

minä kävin koulua ja vie-

lä aina 1960-luvulle asti.

Kaikki tiet ja radat sivu-

sivat koulun pihaa.

Vuodelta 1932 Haarlan paperinjalostustahtaan

kortissa oli painettuna tehtaan kuva, josta osa

on vieläkin pystyssä Paasikiventien varrella. Ei

kylläkään jalosta paperia.

Tämä tiedotekortti on ilmoitus, että Haarla on

maksanut jonkun tilaamansa tuotteen laskun

pankkiin. Sellainen oli tapana silloin.

Tampereella on apteekki

palvelua ollut jo 210 vuot-

ta. Vuonna 1800 helmi-

kuun 4. päivä Johan Hen-

rik Långhjelm sai

Ruotsin kunin-

kaalta anomaan-

sa luvan perustaa apteeki

Tampereelle. Tampere oli

silloin pieni 463 asukkaan

kaupunki. Kaupungissa

oli yksi lääkäri joka hoiti

myös lähiseudun sairaat,

siksi apteekilla oli nykyis-

tä suurempi merkitys. Lä-

hin apteekki oli Hämeen-

linnassa. Sairaalaa ei ol-

lut, niinpä heidät lähettiin

Turkuun sairaa-

laan.

Tampereen historiaa

20

Uutisia

Mokkamestarit

Keväällä huhtikuussa 2010 teimme vierailun Ylöjärvelle Mokkamestarien kahvipaahtimoon.

Paahtimo on Kuutiellä lähellä Ravirataa. Otin retkeltä monta valokuvaa, mutta kaikki katosi-

vat tietokonerikon vuoksi. Alla pikkukuvissa retken osallistujat vanhojen kuvien näköisinä .

Mokkamestarit on perustettu 1990, ja kahvipaahtimon valikoimaan kuuluvat tummapaahtoi-

set espressosekoitukset, vaaleammat alkuperäiskahvit. Lisäksi erilaiset maustekahvit. Lisäksi

tuotantoon kuuluu erilaiset tee laadut. Myös tuotteina on tila– ja luomukahvit, makusiirapit

ja kahvinvalmistuskoneet ja myllyt. Tehtaan myymälässä on kaikkia tuotteita tarjolla.

Osa kahvista paahdetaan pienissä erissä, 1940-luvulta peräisin olevassa paahtimossa, uu-

demmissa paahdetaan suuremmat erät.

Paahtimon johtaja käy vuosittain itse ostamassa kahvin raaka-aineet. He tuovat maahan-

vain eettisesti tuotetuista kahvitiloilta, jotka ovat sitoutuneet kestävän kehityksen tuotan-

toon. Mokkamestarit kuuluu kasainväliseen tuomaristoon, joka valitsee huutokaupattavaksi

vain maailman parhaita kahvilaatuja. Tiedot ja osakuva Mokkamestarit yrityksen esitteestä ja paikalla kuultuna. Veli H

Osakuvassa juuttisäkki jossa raakakahvi pääasiallisesti tuodaan. Oikeassa reunassa Yrityk-

sen tuotemerkki.

21

Anja Dammert satukirjailija

Anja Jokinen os. Dammert on Koiviston Mannolas-

ta syntynyt aktiivinen muistelija ja satukirjailija.

Anjan ja hänen sisarensa Kertun elämän vaiheista

on tehty näytelmä. Näytelmä käsittelee sisarusten

evakko taivalta, miten heidän kulkunsa Mannolasta

lähdön jälkeen eteni ja päättyi Pornaisiin, jonne

heidän perheensä perusti evakko-kodin.

Näytelmän nimi on ”Sodan tuomat” ja sen on

kirjoittanut Vuokko Tuomi Anjan muistelmien

pohjalta. Näytelmä esitettiin Hartolan 2007 PVY:n.

Toinen näytelmä ”Sodan aikaan” esitettiin 2008,

molemmat saavutti suuren suosion ja niitä on esi-

tetty useamman kerran.

Anja on monipuolinen kirjailija, muistelmien ja

satujen lisäksi hän runoilee. Pitkän runon UNIKU-

VA löyisin netistä. Veli H Anjan voimakkaasti väritetty satu-

kirja ”Metsäsatuja” kertoo ensim-

mäisessä sadussa Roopesta ja Han-

nasta jotka päättivät kurkistaa mitä

salaisuuksia metsässä piilee.

Ensimmäiseksi he törmäsivät

puuhun joka alkoi puhua heille. Ja

puu kertoi heille metsän tarinan,

mitä kaikkea sieltä avoimella mie-

lellä tapaa.

Toisessa sadussa metsän puu-

vanhus kertoo myös pikku-

keijukaiselle metsän tarinan.

Kolmannessa sadussa kerrotaan

metsäväen suuresta kesäjuhlasta

jossa Karhu Mesikämmen pitää

juhlapuheen. Yläkuvassa herra Harakka päätti men-

nä ostamaan vaimolleen hopeakäädyt

pupujussin puodista.

Edellä on kerrottu Anja Dammertin satu-

kirjasta ja Anjan kirjoitus harrasteesta.

Hänet on niistä palkittu ja ne talletettu

Kansanrunousarkistoon.

Kirjan ovat kuvittaneet Marjo Silvo-

nen ja Kalervo Hörkkö. Harmaat kuvat

eivät tee oikeutta värikkäille kuville.

Veli H

Jos jotakuta kiinnostaa em. Satukirja,

niin Anjan tavoittaa puhelimesta 040-

7283 834

22

Kekri

Kekri on hyvin vanha pakanallinen

juhla, jo Agricola mainitsee 1551 sen

olevan karjalaisten palvonnan kohde

joka saa karjan kasvuun ja kalat verk-

koon ja paljon muuta. Näin Kustaa

Vilkuna kirjassaan Vuotuinen Ajan-

tieto. Vuonna 1955 valtioneuvosto päätti,

että Kekriä eli entistä Pyhäinpäivää

vietetään marraskuun ensimmäisenä

lauantaina. Se on liikkuva juhla joka

vaihtelee vuosittain marraskuun 1. ja 7.

päivien välillä. Aikoinaan Kekrillä ei

ollut vakituista aikaa, eihän kaikilla ke-

sän satokausi valmistunut aina samaan

aikaan.

Kekrinä, entisen ajanlaskun mukaan,

vanha vuosi loppui ja uusi alkoi. Sil-

loin oli sadot korjattu ja karja otettu

sisään. Sitä piti juhlia, syötiin ja juotiin

kaikkea mitä entisajan maatalous pys-

tyi tarjoamaan. Mukaan otettiin leikit,

kokkojen poltot, pukeuduttiin pelotta-

vasti, tehtiin taiat, manaukset joita jos-

kus pidettiin noituutena. Niiden kaikki-

en piti auttaa ja ennustaa seuraavan

vuoden tulos. Jos ennuste oli huono, oli

keksittävä vastalääke sen voittamiseen.

Tavat vaihtelivat eripuolilla Suomea

kuten juhlien aikakin. Osa Kekrin ta-

voista on siirtyneet nykyisin vuoden

vaihteen juhliin. Ja maaseudun autioi-

tumisen myötä se on alkanut siirtyä

myös kaupunkeihin. Ei ole enää sellai-

sia yhtenäisiä maalaiskyliä jotka perin-

nettä ylläpitäisi.

Kekrin vietto ja tavat alkoivat muut-

tua jo runsas 100 vuotta sitten, perin-

nettä säilyi pisimpään itä Suomessa ja

Karjalassa ja kun sota hajotti Karjalan

kansan, heimot hajaantuivat ympäri

Suomen, osin ympäri maailman. Ny-

kyisin sitä on modernisoitu ja herätetty

henkiin mm. Karjalan Nuorisoliitto on

puhunut Kekri-perinteen puolesta ja

järjestää vuosittain Kekripäivät. Myös

jotkut muutkin järjestöt, teettävät jopa

joitain juhlaan liittyviä tuotteita.

On tarpeellista voimistaa suomalais-

ta vanhaa perinnettä jotta vieraat perin-

teet eivät pesiydy Suomeen, varsinkin

kun niillä tuntuu olevan voimakas kau-

pallinen tarkoitus.

Tässä olen kerännyt yhden perinteen

tietoa eri lähteistä, lehdistä, kirjallisuu-

desta ja netistä. Tietoa löytyy paljon,

hyvin monenlaista, valinta on vaikeaa

näin lyhyeen juttuun. Veli H

Tämä kuva on

1950-luvun alusta

kotini heinä pel-

lolta. Sadonkor-

juuta sekin. Ku-

vassa isäni ja täti-

ni, isän sisar.

23

Kirjansidonnasta

Antiikin aikainen kirjansidonta tapa toimii

vieläkin, ainakin 1950-luvulla. Viereinen ku-

va on paksun sidotun kirjan selän ns. irtosel-

käpaperista otettu kuva. Sen tarkoitus on vah-

vistaa kirjan selkämystä, se on tarpeen vähän-

kin paksummassa kirjassa. Paperi lienee jos-

tain aikakauslehdestä leikattu jossa on kirjan

kansista kuvia artikkelin kuvituksena. Näitä

käytettiin sodan jälkeen Suomessakin sääs-

tösyistä.

Antiikin aikana samaan tarkoitukseen käy-

tettiin arvokkaita esim. vanhentuneita tilikirjo-

ja joita ei katsottu tarpeellista säilyttää ja pa-

peri oli silloin arvokkaampaa kuin nykyään.

Nyt historian tutkijat avaavat selkäpaperit vai-

kealla tekniikalla ja saavat tietoa antiikin his-

toriasta niiden avulla. Itse kirja kertoo uudem-

paa historiaa.

Ylimpänä on ”Shenstonen Rouva” kirjan

kansi, kirjoittaja Florence I.Barclay.

Sana NAISTE... osoittaa, että artikkeli on

naisten kirjallisuudesta. Kirjailija nimen peit-

tää koristenauha.

Keskellä on Tällaisenakin aikoina” kirjan

kansi. Tekijä Sigrid ??, ulkomaisesta su-

kunimestä ei saa selvää.

Alimpampana on Margit Rayn kirja ”Niin

kuin kaikki muuttkin”.

Teksti 10 MAR… kertoo sen, että kyseessä

on 10 markan kirjasarja.

Irtoselkäpaperi on peräisin 1950-luvulla

ilmestyneestä kuusiosaisesta ”Tietojen Kirja”-

sarjasta. Nyt ne hävitettiin repimällä kirjoista

irti kannet, sivujen paperit heitettiin paperike-

räykseen ja kannet kelpasivat vain sekajättei-

siin. Kukaan eikä mikään laitos huolinut van-

haa tietoa sisältävistä kirjoita. Osa tiedoista

ovat edelleen ajankohtaista koska kaikki tieto

ei vanhene. Vaikka tehdään uusia sovellutuk-

sia, niin vanha perustieto on edelleen sama.

Kirjojen hävittäminen ei tuntunut hyvältä,

ne hankittiin aikanaan kalliilla rahalla. Vanha-

na joutuu joskus muuttamaan ja silloin aina

muutetaan pienempään asuntoon ja joudutaan

luopumaan jostakin. ■ Veli

24

Senioriasunto

Senioriasunto, mikä se sellainen on? Kol-

men kuukauden kokemuksen perusteella

voin hiukan valottaa asiaa.

Tällaiset asunnot on tarkoitettu van-

hemmille henkilöille, esim. meidän talo on

tarkoitettu yli 55-vuotiaille. Ajatus lienee

se, että ikäihmiset haluavat rauhallisen ja

turvallisen asumismuodon ja jotain palve-

lua. Näin ainakin minä hyväksyn periaat-

teen ja toivon sen toteutuvan. Mutta tähän

ikään tullut henkilö on jo kenties kaa-

voihinsa kangistunut ja saattaa joustavuus

puuttua. Hänellä on mahdollisuus elää yk-

sityistä elämää niin senioritalossa kuin ta-

vallisessa kerrostalossakin, jos niin haluaa.

Jos häntä kiinnostaa sosiaalisuus, tavata

muita saman ikäisiä, siihen on mahdolli-

suus. Tarjolla on erilaisia palveluita tar-

peen mukaan. Häntä avustetaan terveys-

palveluiden saamiseen, järjestetään kun-

toutusta, kerran viikossa on tuolijumppaa,

yhteinen kahvitilaisuuksia keskustelui-

neen. On kuntosali käytössä lähes joka

päivä. On teema päivä jossa on ulkopuo-

listen tuote- tai palveluesityksiä, on mu-

siikkiesityksiä vaikkapa äänilevyiltä tietyn

suosikin tai yleensä eri artistien esityksinä,

keskusteluineen. Lenkkeillä voi kaupun-

gilla ja Pyynikillä, kaikki on lähellä. Myös

asukkailla on mahdollisuus järjestää itse

melkein mitä tahansa. Tällä hetkellä asuk-

kaat ovat vielä sen verran vieraita toisil-

leen ettei tunneta toisten taitoja, eikä ku-

kaan ei ole tarjoutunut. Talossa on oma

ruokala josta saadaan tarvittaessa kohtuu-

hinnalla ruokaa. Ruoka on sellainen asia

josta jokaisella omat makutottumuksensa,

siksi se on ollut ensimmäinen joka on ai-

heuttanut polemiikkia. Me teemme pääasi-

assa itse ruokamme, ei makujen vuoksi

vaan näin meille sopii.

Kaikki edellä mainitut saa 50 euron

kuukausihinnalla. Palvelut järjestää Ko-

tosalla-säätiö.

Ruokakauppoja on lähellä, yksi jopa

samassa korttelissa. Jos enemmän valintaa

haluaa, silloin on lähdettävä kauemmaksi.

Keskustan kauppoihin on tiistaisin kuljetus

pihasta ja tunnin päästä takaisin. Maksaa

kaupungin bussitaksan verran.

Lisäksi maksua vastaan voi tilata erilai-

sia terveyteen ja kuntoiluun ja kotipalve-

luun liittyvää palvelua henkilökohtaiseen

tarpeeseen, lääkärin vastaanotto on kerran

kuussa. Niitä järjestää "Marianpiha" hoito-

ja kuntoutuskeskus, näissä samoissa tilois-

Tässä

näkymä

kotimme

ikkunas-

ta, korvaa

entisen

kotimme

laajan

peltoau-

keaman.

25

sa.

On vielä "Linneakoti" yksityinen yritys,

mutta hoitaa pääasiassa kaupungin heikko-

kuntoisten henkilöiden tukiasukkaiden

palveluja, kaupungin ostamissa asunto-

osakkeissa. Linneakoti toimii aivan erilli-

senä yksikkönä, omissa tiloissa, niin ettei

heitä juurikaan tapaa.

Edellä talon toiminnan kuvaus, seuraa-

vassa itse Tampereen Frans-Emilin taloyh-

tiöstä. Tähän yhtiöön kuuluu kaksi uutta

kerrostaloa ja yksi vanha, 1902 rakennettu,

entinen sairaala ja synnytys laitos joka on

saneerattu asunnoiksi. Asuntoja on 42 m2

— 110,5 m2 kokoisia 83 kpl.

Huoneistot on rakennettu niin, että huo-

neistoon voi tulla sairassängyillä ja hissit

ovat suuria. Sisällä voi liikkua rullatuolis-

sa ja rollaattorilla, ovet ovat leveitä. Tur-

vallisuudesta huolehtivat palovaroittimet

ja springler-pisteet. Luonnollisesti nämä

kaikki nostavat osakkeen hintaa. Koska

tulevaisuudesta ei tiedä niin, edellä mainit-

tuja ehkä tarvitsemme kaikki.

Asukkaina täällä on useita paikalla syn-

tyneitä, samoin aivan lähistöllä lapsuuten-

sa ja aikuisuudensakin viettäneitä. Jopa

Ruotsista "kotiin" tulleita. Rakentaminen

viivästyi parilla vuodella naapurien valitta-

essa. Nyt täällä asuu entinen "valittaja"

joka kertoi valituksen johtuneen yksin

omaan tunneseikkaan.

Yhtiön on perustanut YH Länsi Oy joka

on rakennuttanut samanlaisia senioriasun-

toja, ”YH-kodit”, Tampereelle useita ja

muuallekin Suomessa. Rakentajana on ol-

lut NCC. Sen alku on tamperelaisessa At-

tila Oy:n rakennusliikkeessä, joka osti

turkulaisen Puolimatka Oy:n. NCC osti

näin syntyneen rakennusliikkeen ja muo-

dosti niistä suomalaisen NCC-

rakennusyhtiön. NCC:n nimikylttejä näkee

ympäri Suomen, suurissa että pienissä ra-

kennuskohteissa.

Meille tämä on ollut ihan hyvää aikaa,

varsinkin Sylvia tuntee olevansa kotonaan,

koska on lapsuutensa viettänyt naapurin

aidan takana ja ympäristö tullut tutuksi

kouluaikana. Aikuisenakin hän on asunut

tämän saman korttelin toisella puolella ja

omaan asunto-osakkeeseen hankki vain

kadun toiselta puolelta. Itse olen todennut,

että kaikkeen tottuu, vaikkei ns. kotiseutu-

tunnetta syntyisikään. Veli

Tässä kotimme uudessa kerrostalossa, F.E.Sillanpäänkadulla. Keskellä alin pitkä parveke on

meidän parveke. Oikealla tiilinen rakennus on vanha sairaala ja synnytyslaitos. Vasemmalla

vaalea rakennus tummilla, lasisilla parvekkeilla, on rakennus jossa meidän asuntomme on,

alin asuntokerros.

Alla muurauskauha

jollaisella peruskivi

muurattiin.

26

Jouluna 2010 saapuneita joutervehdyksiä. Ylhäällä vasen: Taiteilija Martta Vendelin. Ylhäällä oikea: Japanilainen taidekortti.

Alhaalla vasen: Taiteilija Olavi Vikainen. Alhaalla oikea: Unicet, kuva Dubrovka Ko-

lanovic.

27

Kuvassa sotien jälkeisen ajan eräs tun-

netuimpia radiopersoonia Markus-setä

eli Markus Rautio ja innokkaat esiinty-

jät lastentunnilla. Torstaisin tullut ohjel-

ma keräsi kuuntelijoita radion ääreen

kokonaiset perheet, myös aikuiset. Niin

myös meidän perheessä, vaikka emme

enää olleet kuvan lasten ikäisiä vaan jo rippikoulun käyneitä.

Aikuisten suosituin radio-ohjelma oli tuohon aikaan ”Pikkuparlamentti”. Siinä politiikot

keskustelivat ja riitelivät päivän politiikasta, samanlaisesti kuin nykyäänkin.

Kolmanneksi suosimat ohjelmat olivat Työmiehen tunti, Maamiehen tunti ja Metsäradio

jota toimitti Pekka Tiilikainen. Edellä mainitut olivat suosittuja myös nuorten keskuudessa

koska niissä soitettiin aina useita iskelmiä. Muuten radion musiikkipuolta hallitsi klassillinen

musiikki. Pekka oli myös armoitettu urheiluselostaja. Veli

Matkagramafonit olivat 1951 painavia

kuljetettavia, eikä nuorisolla ollut silloin

autojakaan ja liekö remmareiakaan ollut

kovin monella. Omassa tuttavapiirissä ei

ollut kellään. Terveisiä vuodelta 1951

Ennen van-

haksi jää-

neiden pos-

timerkkien

päälle pai-

nettiin uusi

arvo.

Tämä merk-

ki lienee

1930-

luvulta, 50

pennisestä

tehtiin 1,25

markan ar-

voinen. Mika Valtarin Mikael Karvajalka oli

suosittu 1951, se kertoi Karvajalan seik-

kailusta Turkissa. Veli

28

Julkaisija: Tampereen Koivisto-seura ry, perutettu 1966

Ilmestyy vuosittain

Toimitus: Veli Hämäläinen

Osoite: F.E. Sillanpäänkatu 2 C 46, 33230 Tampere

Puhelin: 050-5240 594

Sähköposti: veli.hamalainen@kolumbus.fi

Nettisivu: http::/www.kolumbus.fi/veli.hamalainen

Painopaikka: Tampereen Yliopistopaino (Juvenes Print) Tampere

Kuvia Koivistojuhlien kilpailutöistä ja perinnenäyttelystä. Kuvat Rauni Rokka.