1

LIITE I

VALMISTEYHTEENVETO

0

2

Tähän lääkkeeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti uutta turvallisuutta koskevaa tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta 4.8, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan. 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Tafinlar 50 mg kovat kapselit 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Yksi kova kapseli sisältää dabrafenibimesilaattia määrän, joka vastaa 50 mg dabrafenibia. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1. 3. LÄÄKEMUOTO Kova kapseli (kapseli). Läpinäkymättömiä, tummanpunaisia, noin 18 mm pitkiä kapseleita, joiden kuoressa ovat merkinnät ‘GS TEW’ ja ’50 mg’. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Dabrafenibi on tarkoitettu yksinään käytettynä BRAF V600 mutaatiopositiivisen melanooman hoitoon aikuispotilaille, joiden tauti on metastasoitunut tai jos kasvain ei ole kirurgisesti poistettavissa (ks. kohta 5.1). 4.2 Annostus ja antotapa Syövän hoitoon perehtyneen lääkärin on aloitettava dabrafenibihoito ja valvottava sen toteuttamista. Kasvaimen BRAF V600 -mutaatio on vahvistettava validoidulla testillä ennen dabrafenibihoidon aloittamista. Dabrafenibin tehoa ja turvallisuutta ei ole varmistettu villityypin BRAF-geeniä ilmentävän melanooman hoidossa. Dabrafenibiä ei pidä käyttää, jos potilaalla on villityypin BRAF-geeniä ilmentävä melanooma (ks. kohdat 4.4 ja 5.1).

Annostus

Suositeltu dabrafenibiannos on 150 mg (kaksi 75 mg:n kapselia) kahdesti vuorokaudessa (mikä vastaa 300 mg:n kokonaisvuorokausiannosta). Dabrafenibi on otettava vähintään tunti ennen ateriaa tai vähintään kaksi tuntia aterian jälkeen. Annosten välillä on oltava noin 12 tuntia. Hoitomyöntyvyyden parantamiseksi dabrafenibiannokset on otettava joka päivä samaan aikaan. Hoidon kesto Hoitoa jatketaan, kunnes potilas ei enää hyödy hoidosta tai ilmaantuu kestämättömiä haittavaikutuksia (ks. taulukko 2).

3

Annoksen unohtuminen Jos annos unohtuu, sitä ei pidä ottaa, jos seuraavaan annokseen on alle 6 tuntia. Annoksen sovittaminen Dabrafenibikapseleista on saatavana kaksi vahvuutta, 50 mg ja 75 mg, joiden avulla annosta voidaan tarvittaessa sovittaa tehokkaasti. Haittavaikutukset saattavat vaatia hoidon keskeyttämistä, annoksen pienentämistä tai hoidon lopettamista (ks. taulukot 1 ja 2). Annoksen sovittamista tai hoidon keskeyttämistä ei suositella, jos potilaalle ilmaantuu haittavaikutuksena ihon okasolusyöpä (ihon levyepiteelikarsinooma) tai uusi primaarimelanooma (ks. kohta 4.4). Hoito on keskeytettävä, jos potilaalla on kuumetta ≥ 38,5 ºC. Potilaiden tilaa on seurattava infektion merkkien ja oireiden varalta (ks. kohta 4.4). Suositellut annosmuutokset ovat taulukossa 1. Annoksen sovittamista koskeva ohjeistus on taulukossa 2. Annoksen pienentämistä alle 50 mg:n kahdesti vuorokaudessa ei suositella. Taulukko 1: Dabrafenibin suositellut pienennetyt annostasot Annostaso Annostus muutoksen jälkeen Täysi annos 150 mg kahdesti vuorokaudessa Ensimmäinen pienennetty annos

100 mg kahdesti vuorokaudessa

Toinen pienennetty annos 75 mg kahdesti vuorokaudessa Kolmas pienennetty annos 50 mg kahdesti vuorokaudessa Taulukko 2: Dabrafenibiannoksen sovittaminen haittatapahtumien vaikeusasteen mukaan Vaikeusaste (CTC-AE)*

Suositeltu dabrafenibiannoksen sovittaminen

1. tai 2. aste (siedettävissä)

Hoitoa jatketaan ja potilaan tilaa seurataan kliinisen tilanteen mukaan.

2. aste (kestämätön) tai 3. aste

Hoito keskeytetään, kunnes vaikeusaste on laskenut tasolle 0–1. Hoitoa jatketaan yhtä annostasoa pienemmällä annoksella.

4. aste Hoito lopetetaan pysyvästi tai keskeytetään, kunnes vaikeusaste on laskenut tasolle 0–1. Hoitoa jatketaan yhtä annostasoa pienemmällä annoksella.

* Kliinisten haittatapahtumien vaikeusaste on määritetty CTC-AE-kriteerien (Common Terminology Criteria for Adverse Events) version 4.0 mukaan. Kun potilaan haittavaikutukset on saatu tehokkaasti hallintaan, voidaan harkita annoksen nostamista uudelleen samojen annostasojen kautta kuin annosta pienennettäessä. Annostus ei saa ylittää tasoa 150 mg kahdesti vuorokaudessa.

4

Muut kuin kaukaasialaiset potilaat Dabrafenibin turvallisuutta ja tehoa ei ole varmistettu muiden kuin kaukaasialaisten potilaiden hoidossa. Tietoja ei ole saatavilla. Iäkkäät potilaat Aloitusannosta ei tarvitse sovittaa yli 65-vuotiaita potilaita hoidettaessa. Munuaisten vajaatoiminta Annosta ei tarvitse sovittaa lievässä tai kohtalaisessa munuaisten vajaatoiminnassa. Vaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta ei ole kliinistä tutkimustietoa, joten annoksen sovittamisen tarvetta ei voida arvioida (ks. kohta 5.2). Dabrafenibin käytössä on noudatettava varovaisuutta vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa. Maksan vajaatoiminta Annosta ei tarvitse sovittaa lievässä maksan vajaatoiminnassa. Kohtalaisesta tai vaikeasta maksan vajaatoiminnasta ei ole kliinistä tutkimustietoa, joten annoksen sovittamisen tarvetta ei voida arvioida (ks. kohta 5.2). Dabrafenibi ja sen metaboliitit poistuvat elimistöstä ensisijaisesti metaboloitumalla maksassa ja erittymällä sappeen, joten kohtalainen ja vaikea maksan vajaatoiminta voivat suurentaa lääkeainealtistusta. Dabrafenibin käytössä on noudatettava varovaisuutta kohtalaisessa tai vaikeassa maksan vajaatoiminnassa. Pediatriset potilaat Dabrafenibin turvallisuutta ja tehoa lasten ja nuorten (alle 18-vuotiaiden) hoidossa ei ole vielä varmistettu. Kliinisiä tietoja ei ole saatavilla. Eläinkokeissa, joissa dabrafenibiä on annettu nuorille eläimille, on tullut esiin haittavaikutuksia, joita ei ole havaittu täysikasvuisilla eläimillä (ks. kohta 5.3).

Antotapa

Kapselit on nieltävä kokonaisina veden kera. Niitä ei saa pureskella eikä murskata eikä sekoittaa ruokaan tai juomiin dabrafenibin kemiallisen epästabiiliuden vuoksi. 4.3 Vasta-aiheet Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille. 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Dabrafenibin tehoa ja turvallisuutta ei ole varmistettu villityypin BRAF-geeniä ilmentävän melanooman hoidossa. Dabrafenibiä ei pidä käyttää, jos potilaalla on villin tyypin BRAF-geeniä ilmentävä melanooma (ks. kohdat 4.2 ja 5.1).

Kuume

Kliinisissä tutkimuksissa on raportoitu kuumetta. Kliinisissä tutkimuksissa vakavia kuumetapahtumia, joihin ei liittynyt infektiota, esiintyi 1 %:lla potilaista. Tällaisiksi tapahtumiksi määriteltiin kuume, johon liittyi voimakkaita vilunväristyksiä, kuivumista, verenpaineen laskua ja/tai prerenaalisen syyn aiheuttamaa akuuttia munuaisten vajaatoimintaa potilailla, joiden munuaiset olivat toimineet normaalisti lähtötilanteessa (ks. kohta 4.8). Nämä vakavat kuumetapahtumat, joihin ei liittynyt infektiota, ilmaantuivat yleensä ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Potilaat, jotka saivat näitä vakavia kuumetapahtumia reagoivat hyvin hoidon keskeyttämiseen ja/tai annoksen pienentämiseen ja tukihoitotoimenpiteisiin. Dabrafenibihoito on keskeytettävä, jos potilaalla on kuumetta ≥ 38,5 ºC. Potilaat on tutkittava infektion merkkien ja oireiden havaitsemiseksi. Dabrafenibi voidaan aloittaa uudelleen, kun kuume on laskenut, antaen samanaikaisesti ehkäisevänä hoitona tulehduskipulääkkeitä tai parasetamolia. Jos kuumeeseen liittyy muita

5

vaikeita oireita tai löydöksiä, dabrafenibihoito tulee aloittaa uudelleen pienemmällä annoksella kliinisen tarpeen mukaan, kun kuume on laskenut (ks. kohta 4.2).

Ihon okasolusyöpä

Ihon okasolusyöpää (mukaan lukien keratoakantooma tai sekamuotoinen keratoakantooman alatyyppi) on raportoitu dabrafenibia saaneilla potilailla (ks. kohta 4.8). Dermatologinen tutkimus tulisi tehdä ennen dabrafenibihoidon aloittamista ja kuukausittain hoidon aikana sekä kuuden kuukauden ajan ihon okasolusyövän hoidon jälkeen. Seurantaa on jatkettava kuuden kuukauden ajan dabrafenibihoidon lopettamisen jälkeen tai kunnes aloitetaan jokin muu syöpälääkitys. Ihon okasolusyöpä poistetaan. Dabrafenibihoitoa jatketaan annostusta muuttamatta. Potilaita on kehotettava ottamaan heti yhteys lääkäriin, jos uusia ihomuutoksia ilmaantuu.

Uusi primaarimelanooma

Uusia primaarimelanoomia on raportoitu kliinisissä tutkimuksissa. Ne todettiin viiden ensimmäisen hoitokuukauden aikana ja poistettiin kirurgisesti, eivätkä ne vaatineet annoksen sovittamista. Ihomuutoksia on seurattava samalla tavoin kuin ihon okasolusyövän yhteydessä on kuvattu.

Muu sekundaarinen/uusiutuva syöpäsairaus kuin ihosyöpä

In vitro -tutkimuksissa on havaittu mitogeenien aktivoiman proteiinikinaasin (MAP-kinaasin) signaloinnin paradoksaalista aktivoitumista villityypin BRAF-geeniä ilmentävissä soluissa, joissa oli RAS-mutaatioita, kun solut altistettiin BRAF:n estäjille. Tämä voi lisätä muiden syöpien kuin ihosyövän riskiä dabrafenibialtistuksen yhteydessä, kun potilaalla on RAS-mutaatioita. RAS-signalointiin liittyviä pahanlaatuisia sairauksia on raportoitu sekä toisen BRAF:n estäjän käytön yhteydessä (kroonista myelomonosyyttistä leukemiaa ja muualla kuin iholla esiintyvää levyepiteelikarsinoomaa pään ja kaulan alueella), että dabrafenibin ja MEK:n estäjän, trametinibin, yhdistelmäkäytössä (kolorektaalisyöpä, haimasyöpä). Ennen hoidon aloittamista potilaalle on tehtävä pään ja kaulan alueen tutkimus, johon kuuluu ainakin suun limakalvon silmämääräinen tarkastelu ja imusolmukkeiden tunnustelu, sekä rintakehän/vatsan alueen tietokonetomografiatutkimus (TT). Hoidon aikana potilaita on seurattava kliinisen tilan mukaan. Kolmen kuukauden välein tehtävä pään ja kaulan tutkimus ja kuuden kuukauden välein tehtävä rintakehän/vatsan alueen tietokonetomografiatutkimus saattavat olla tarpeen. Peräaukon tutkimus sekä gynekologinen sisätutkimus (naisille) tulisi tehdä ennen hoidon aloittamista, hoidon päättyessä tai aina, kun se on kliinisesti perusteltua. Täydellinen verenkuva tulee ottaa kliinisen tilan mukaan. Kun dabrafenibihoito lopetetaan, muiden kuin ihon sekundaaristen/uusiutuvien pahanlaatuisten kasvaimien ilmaantumista on seurattava 6 kuukauden ajan tai kunnes toinen anti-neoplastinen hoito aloitetaan. Poikkeavat löydökset on hoidettava hoitokäytännön mukaisesti.

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoimintaa on todettu < 1 %:lla dabrafenibilla hoidetuista potilaista. Tapauksiin liittyi yleensä kuumetta ja dehydraatiota. Potilaat reagoivat hyvin hoidon keskeyttämiseen ja tavanomaisiin tukitoimenpiteisiin. Granulomatoottista nefriittiä on raportoitu (ks. kohta 4.8). Potilaan seerumin kreatiniinia on säännöllisesti seurattava hoidon aikana. Jos kreatiniiniarvo nousee, potilaan kliininen tila saattaa vaatia dabrafenibihoidon keskeyttämistä. Dabrafenibia ei ole tutkittu munuaisten vajaatoiminnassa (kreatiniini > 1,5 x ULN), joten varovaisuutta on noudatettava näillä potilailla (ks. kohta 5.2).

Uveiitti

Silmäoireita, kuten uveiittia ja iriittiä, on raportoitu. Mahdollisten silmäoireiden (kuten näön muutosten, valonarkuuden ja silmäkivun) esiintymistä on tarkkailtava rutiinimaisesti hoidon aikana.

6

Haimatulehdus

Haimatulehdusta on raportoitu < 1 %:lla dabrafenibihoitoa saaneista potilaista. Yksi näistä tapahtumista ilmaantui ensimmäisenä hoitopäivänä ja uusiutui, kun hoito aloitettiin uudelleen pienemmällä annoksella. Selittämätön vatsakipu on tutkittava heti, ja seerumin amylaasi- ja lipaasiarvot on tarkistettava. Potilaan tilaa on seurattava tarkoin, kun dabrafenibihoito aloitetaan uudelleen haimatulehdusepisodin jälkeen.

QT-ajan piteneminen

Vaikea-asteisin > 60 millisekunnin (ms) QTc-ajan piteneminen todettiin 3 %:lla dabrafenibihoitoa saaneista potilaista (yhdellä > 500 ms turvallisuustutkimusten yhdistetyssä potilasjoukossa). Dabrafenibihoitoa ei suositella, jos potilaalla on korjautumattomia elektrolyyttiarvojen (magnesium mukaan lukien) muutoksia tai pitkä QT -oireyhtymä tai jos potilas käyttää lääkkeitä, joiden tiedetään pidentävän QT-aikaa. Kaikille potilaille on tehtävä EKG-rekisteröinti ja määritettävä elektrolyyttiarvot (myös magnesium) ennen dabrafenibihoidon aloittamista, kuukauden kuluttua hoidon alkamisesta ja annoksen sovittamisen jälkeen. Seurannan jatkamista suositellaan kerran kuukaudessa kolmen ensimmäisen hoitokuukauden ajan ja sen jälkeen kolmen kuukauden välein tai useammin kliinisen tilanteen mukaan, varsinkin jos potilaalla on kohtalainen tai vaikea maksan vajaatoiminta. Dabrafenibihoidon aloittamista ei suositella, jos potilaan QTc-aika on yli 500 ms. Dabrafenibihoito on keskeytettävä, jos QTc on yli 500 ms hoidon aikana, poikkeavat elektrolyyttiarvot (myös magnesium) on korjattava ja QT-ajan pitenemisen sydänperäiset riskitekijät (esim. sydämen kongestiivinen vajaatoiminta, bradyarytmiat) on saatava hallintaan. Kun QTc on laskenut 500 ms:n alapuolelle, hoito aloitetaan uudelleen pienennetyllä annoksella taulukon 2 ohjeita noudattaen. Dabrafenibihoito tulisi lopettaa pysyvästi, jos QTc-aika on > 500 ms ja muutos hoitoa edeltäneestä arvosta on > 60 ms.

Muiden aineiden vaikutukset dabrafenibiin

Dabrafenibi on CYP2C8:n ja CYP3A4:n substraatti. Näiden entsyymien voimakkaiden induktoreiden käyttöä on vältettävä, mikäli mahdollista, sillä ne voivat heikentää dabrafenibin tehoa (ks. kohta 4.5). Mahalaukun pH-arvoa nostavat aineet voivat pienentää dabrafenibin hyötyosuutta, ja niiden käyttöä on vältettävä, mikäli mahdollista (ks. kohta 4.5).

Dabrafenibin vaikutukset muihin aineisiin

Dabrafenibi on metaboloivien entsyymien induktori, mikä saattaa heikentää monien yleisesti käytettyjen lääkeaineiden tehoa (ks. esimerkkejä kohdasta 4.5). Siksi on välttämätöntä tehdä lääkitysarvio dabrafenibihoitoa aloitettaessa. Dabrafenibin yhteiskäyttöä on yleensä syytä välttää sellaisten lääkeaineiden kanssa, jotka ovat tiettyjen metaboloivien entsyymien tai kuljetusproteiinien (ks. kohta 4.5) herkkiä substraatteja, ellei tehon seuranta ja annoksen sovittaminen ole mahdollista. Dabrafenibin anto samanaikaisesti varfariinin kanssa saattaa vähentää altistumista varfariinille. Varovaisuutta on syytä noudattaa ja ylimääräisiä INR (International Normalized Ratio) -määrityksiä suositellaan, kun dabrafenia käytetään samanaikaisesti varfariinin kanssa ja kun dabrafenibihoito lopetetaan (ks. kohta 4.5). Dabrafenibin anto samanaikaisesti digoksiinin kanssa saattaa vähentää altistumista digoksiinille. Varovaisuutta on noudatettava ja digoksiinin lisäseurantaa suositellaan, kun digoksiinia (kuljetussubstraatti) käytetään samanaikaisesti dabrafenibinkanssa ja kun dabrafenibihoito lopetetaan (ks. kohta 4.5). 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Muiden lääkkeiden vaikutus dabrafenibiin

Dabrafenibi on metaboloivien CYP2C8- ja CYP3A4-entsyymien substraatti, ja sen aktiiviset metaboliitit, hydroksidabrafenibi ja desmetyylidabrafenibi, ovat CYP3A4-entsyymin substraatteja. Siksi lääkeaineet,

7

jotka ovat CYP2C8:n tai CYP3A4:n voimakkaita estäjiä, todennäköisesti suurentavat dabrafenibipitoisuuksia, ja näiden entsyymien voimakkaat induktorit puolestaan pienentävät dabrafenibipitoisuutta. Dabrafenibihoidon aikana on harkittava vaihtoehtoisten lääkkeiden käyttöä, mikäli mahdollista. Varovaisuutta on noudatettava, jos voimakkaita estäjiä (esim. ketokonatsolia, nefatsodonia, klaritromysiiniä, ritonaviiria, sakinaviiria, telitromysiiniä, itrakonatsolia, vorikonatsolia, posakonatsolia, atatsanaviiria) annetaan dabrafenibihoidon aikana. Dabrafenibin ja CYP2C8:n tai CYP3A4:n voimakkaiden induktoreiden (esim. rifampisiinin, fenytoiinin, karbamatsepiinin, fenobarbitaalin tai mäkikuisman (Hypericum perforatum)) yhteiskäyttöä on vältettävä. Farmakokineettiset tiedot osoittivat, että samanaikaisesti annettu ketokonatsoli (CYP3A4:n estäjä) suurensi toistuvina annoksina annetun dabrafenibin Cmax-arvoa (26 %) ja AUC-arvoa (57 %) sekä hydroksi- ja desmetyylidabrafenibin AUC-arvoja (48 % ja 61 %). Karboksidabrafenibin AUC-arvo pieneni 33 %. Dabrafenibin liukoisuus riippuu pH-arvosta, ja se heikkenee pH-arvon noustessa. Protonipumpun estäjät ja muut mahahapon eritystä estävät lääkeaineet, jotka nostavat mahalaukun pH-arvoa, voivat heikentää dabrafenibin liukoisuutta ja pienentää sen hyötyosuutta. Kliinisissä tutkimuksissa ei ole arvioitu pH:n vaikutusta dabrafenibin farmakokinetiikkaan. Teoriassa on kuitenkin mahdollista, että pH-arvoa nostavat lääkkeet voivat pienentää suun kautta otetun dabrafenibin hyötyosuutta ja dabrafenibialtistusta, joten mahalaukun pH-arvoa nostavien lääkeaineiden käyttöä on vältettävä dabrafenibihoidon aikana.

Dabrafenibin vaikutus muihin lääkkeisiin

Dabrafenibi on entsyymi-induktori, ja se lisää lääkeaineita metaboloivien entsyymien, kuten CYP3A4:n, CYP2C-entsyymien ja CYP2B6:n, ja mahdollisesti myös kuljetusproteiinien synteesiä. Tämä pienentää näiden entsyymien metaboloimien lääkeaineiden pitoisuuksia plasmassa ja saattaa vaikuttaa myös joihinkin kuljetusproteiinien kuljettamiin lääkeaineisiin. Pitoisuuksien pieneneminen voi heikentää näiden lääkeaineiden tehoa tai tehdä ne tehottomiksi. Näiden lääkeaineiden aktiivisten metaboliittien muodostuminen saattaa myös lisääntyä. Mahdollisia indusoituvia entsyymejä ovat CYP3A maksassa ja suolistossa, CYP2B6, CYP2C8, CYP2C9, CYP2C19 ja UGTt (glukuronidien konjugaatiosta vastaavat entsyymit). Kuljetusproteiini Pgp ja myös muut kuljetusproteiinit, kuten MRP-2, BCRP ja OATP1B1/1B3, saattavat indusoitua. Dabrafenibi lisäsi CYP2B6- ja CYP3A4-entsyymien määrää annoksesta riippuvasti in vitro. Kliinisessä lääkeaineiden yhteisvaikutustutkimuksessa suun kautta otetun midatsolaamin (CYP3A4:n substraatti) Cmax-arvo pieneni 61 % ja AUC-arvo 74 %, kun sitä annettiin yhtaikaa toistuvien dabrafenibiannosten kanssa käytettäessä lääkemuotoa, jolla on pienempi hyötyosuus kuin dabrafenibin lääkemuodolla. Yhteisvaikutukset monien metaboloitumalla tai aktiivisen kuljetuksen kautta eliminoituvien lääkeaineiden kanssa ovat todennäköisiä. Näiden lääkkeiden käyttöä on vältettävä tai niiden käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos niiden terapeuttinen teho on potilaalle erittäin tärkeää eikä annoksen sovittamista ole helppo toteuttaa tehoa ja plasman lääkeainepitoisuuksia seuraamalla. Parasetamoliin liittyvien maksavaurioiden riskin epäillään suurenevan, jos potilaat saavat samanaikaisesti entsyymi-induktoreita. Yhteisvaikutuksia voi todennäköisesti esiintyä hyvin monien lääkeaineiden kanssa, mutta niiden voimakkuus vaihtelee. Lääkeaineryhmiä, joihin dabrafenibi voi vaikuttaa, ovat muun muassa: • Analgeetit (esim. fentanyyli, metadoni) • Antibiootit (esim. klaritromysiini, doksisykliini) • Syöpälääkkeet (esim. kabatsitakseli) • Antikoagulantit (esim. asenokumaroli, varfariini (ks. kohta 4.4)) • Epilepsialääkkeet (esim. karbamatsepiini, fenytoiini, primidoni, valproiinihappo) • Psykoosilääkkeet (esim. haloperidoli) • Kalsiuminestäjät (esim. diltiatseemi, felodipiini, nikardipiini, nifedipiini, verapamiili) • Sydänglykosidit (esim. digoksiini, ks. kohta 4.4) • Kortikosteroidit (esim. deksametasoni, metyyliprednisoloni) • HIV-lääkkeet (esim. amprenaviiri, atatsanaviiri, darunaviiri, delavirdiini, efavirentsi, fosamprenaviiri,

indinaviiri, lopinaviiri, nelfinaviiri, sakinaviiri, tipranaviiri)

8

• Hormonaaliset ehkäisyvalmisteet (ks. kohta 4.6) • Rauhoittavat lääkkeet (esim. diatsepaami, midatsolaami, tsolpideemi) • Immunosuppressiiviset lääkkeet (esim. siklosporiini, takrolimuusi, sirolimuusi) • CYP3A4-entsyymin välityksellä metaboloituvat statiinit (esim. atorvastatiini, simvastatiini). Induktio alkaa todennäköisesti, kun dabrafenibia on annettua toistuvina annoksina 3 vuorokauden ajan. Dabrafenibihoidon lopettamisen jälkeen induktiovaikutus häviää vähitellen, jolloin CYP3A4:n, CYP2B6:n, CYP2C8:n, CYP2C9:n ja CYP2C19:n, UDP-glukuronosyylitransferaasin (UGT) ja kuljetusproteiinien herkkien substraattien pitoisuudet saattavat suurentua. Potilaiden tilaa on seurattava haittavaikutusten varalta, ja näiden lääkeaineiden annostusta voidaan joutua sovittamaan. Dabrafenibi on vaikutusmekanisminsa perusteella CYP3A4:n estäjä in vitro. Ensimmäisinä hoitopäivinä saatetaan sen vuoksi havaita ohimenevä CYP3A4:n toiminnan estyminen.

Dabrafenibin vaikutukset muiden aineiden kuljetusjärjestelmiin

Dabrafenibi on ihmisen orgaanisten anionien kuljettajapolypeptidien (OATP) 1B1 (OATP1B1) ja OATP1B3 estäjä in vitro. Tämän vaikutuksen kliinistä merkitystä ei voida sulkea pois. Siksi on syytä noudattaa varovaisuutta, jos dabrafenibia annetaan yhdessä OATB1B1:n tai OATP1B3:n substraattien, kuten statiinien, kanssa. Kliinisen altistuksen perusteella lääkeaineiden yhteisvaikutusten riski on pieni, vaikka dabrafenibi ja sen metaboliitit, hydroksidabrafenibi, karboksidabrafenibi ja desmetyylidabrafenibi, estivät ihmisen orgaanisten anionien kuljettajien (OAT) 1 ja OAT3 toimintaa in vitro. Dabrafenibilla ja desmetyylidabrafenibilla todettiin olevan myös kohtalainen BCRP:n (human breast cancer resistance protein) toimintaa estävä vaikutus. Kliinisen altistuksen perusteella lääkeaineiden yhteisvaikutusten riski on kuitenkin pieni.

Ruoan vaikutus dabrafenibiin

Potilaiden on otettava dabrafenibi vähintään tunti ennen ateriaa tai kaksi tuntia aterian jälkeen, sillä ruoka vaikuttaa dabrafenibin imeytymiseen (ks. kohta 5.2).

Pediatriset potilaat

Yhteisvaikutuksia on tutkittu vain aikuisille tehdyissä tutkimuksissa. 4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Naiset, jotka voivat tulla raskaaksi / raskauden ehkäisy

Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, on käytettävä tehokasta ehkäisyä hoidon aikana ja 4 viikkoa hoidon päättymisen jälkeen. Dabrafenibi saattaa heikentää hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden tehoa, joten vaihtoehtoista ehkäisymenetelmää on käytettävä (ks. kohta 4.5).

Raskaus

Ei ole olemassa tietoja dabrafenibin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta ja alkion- ja sikiönkehitykseen kohdistuvia, myös epämuodostumia aiheuttavia, vaikutuksia (ks. kohta 5.3). Dabrafenibia ei pidä antaa raskaana oleville naisille, paitsi jos hoidon odotettu hyöty äidille on suurempi kuin mahdollinen sikiölle aiheutuva vaara. Jos potilas tulee raskaaksi dabrafenibihoidon aikana, hänelle on kerrottava mahdollisesta sikiöön kohdistuvasta vaarasta.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö dabrafenibi ihmisen rintamaitoon. Monet lääkeaineet erittyvät ihmisen rintamaitoon, joten äidinmaitoa saavaan lapseen kohdistuvaa riskiä ei voida sulkea pois. On päätettävä lopetetaanko

9

rintaruokinta vai lopetetaanko dabrafenibihoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Ihmistä koskevia tietoja ei ole. Dabrafenibi saattaa heikentää miehen ja naisen hedelmällisyyttä, sillä eläinkokeissa on havaittu urosten ja naaraiden sukupuolielimiin kohdistuvia vaikutuksia (ks. kohta 5.3). Miespotilaille on kerrottava mahdollisesta siittiötuotannon vähenemisestä, joka voi olla pysyvää. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Dabrafenibilla on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Potilaan kliininen tila ja dabrafenibin haittavaikutusprofiili on otettava huomioon, kun arvioidaan potilaan kykyä selviytyä harkintakykyä ja motorisia tai kognitiivisia taitoja vaativista tehtävistä. Potilaille on kerrottava, että mahdollinen väsymys ja silmäoireet voivat vaikuttaa näihin toimintoihin. 4.8 Haittavaikutukset

Yhteenveto turvallisuustiedoista

Turvallisuusprofiili perustuu viidestä kliinisestä monoterapiatutkimuksesta saatuihin tietoihin. Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 578 melanoomapotilasta. Yleisimpiä (≥ 15 %) dabrafenibin haittavaikutuksia olivat hyperkeratoosi, päänsärky, kuume, nivelkipu, väsymys, pahoinvointi, papillooma, hiustenlähtö, ihottuma ja oksentelu.

Haittavaikutustaulukko

Alla luetellaan raportoidut haittavaikutukset MedDRA-elinjärjestelmän ja yleisyyden mukaan. Yleisyysluokituksessa on noudatettu seuraavaa käytäntöä: Hyvin yleinen ≥ 1/10 Yleinen ≥ 1/100 < 1/10 Melko harvinainen ≥ 1/1000 < 1/100 Harvinainen ≥ 1/10 000 < 1/1000 Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin) Taulukko 3: Melanoomatutkimuksissa raportoidut haittavaikutukset Elinjärjestelmä

Yleisyys (kaikki vaikeusasteet)

Haittavaikutukset

Hyvän- ja pahanlaatuiset kasvaimet (mukaan lukien kystat ja polyypit)

Hyvin yleinen Papillooma Yleinen Ihon okasolusyöpä

Yleinen Seborrooinen keratoosi Yleinen Akrokordoni (ihopolyyppi) Yleinen Tyvisolusyöpä Melko harvinainen Uusi primaarimelanooma

Immuunijärjestelmä Melko harvinainen Yliherkkyys Melko harvinainen Pannikuliitti

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hyvin yleinen Heikentynyt ruokahalu Yleinen Hypofosfatemia

Yleinen Hyperglykemia Hermosto Hyvin yleinen Päänsärky Silmät Melko harvinainen Uveiitti Hengityselimet, rintakehä ja Hyvin yleinen Yskä

10

Elinjärjestelmä

Yleisyys (kaikki vaikeusasteet)

Haittavaikutukset

välikarsina

Ruoansulatuselimistö

Hyvin yleinen Pahoinvointi Hyvin yleinen Oksentelu Hyvin yleinen Ripuli Yleinen Ummetus Melko harvinainen Haimatulehdus

Iho ja ihonalainen kudos

Hyvin yleinen Hyperkeratoosi Hyvin yleinen Hiustenlähtö Hyvin yleinen Ihottuma Hyvin yleinen Kämmenten ja jalkapohjien

erytrodysestesia

Yleinen Kuiva iho Yleinen Kutina Yleinen Aktiininen keratoosi

Yleinen Ihomuutokset Yleinen Punoitus

Luusto, lihakset ja sidekudos

Hyvin yleinen Nivelkipu

Hyvin yleinen Lihaskipu Hyvin yleinen Raajakipu

Munuaiset ja virtsatiet

Melko harvinainen Munuaisten vajaatoiminta, akuutti munuaisten vajaatoiminta

Melko harvinainen Munuaistulehdus

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Hyvin yleinen Kuume Hyvin yleinen Väsymys Hyvin yleinen Vilunväristykset Hyvin yleinen Voimattomuus Yleinen Influenssan kaltainen sairaus

Tutkimukset

Yleinen Vasemman kammion ejektiofraktion (LVEF) pieneneminen

Melko harvinainen QT-ajan piteneminen

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä V

luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.

Tärkeimpien haittavaikutusten kuvaus

Kuume Kliinisissä tutkimuksissa on raportoitu kuumetta. Kliinisissä tutkimuksissa vakavia kuumetapahtumia, joihin ei liittynyt infektiota, esiintyi 1 %:lla potilaista. Tällaisiksi tapahtumiksi todettiin kuume, johon liittyi voimakkaita vilunväristyksiä, kuivumista, verenpaineen laskua ja/tai prerenaalisen syyn aiheuttamaa akuuttia munuaisten vajaatoimintaa potilailla, joiden munuaiset olivat toimineet normaalisti lähtötilanteessa. Nämä vakavat kuumetapahtumat, joihin ei liittynyt infektiota, ilmaantuivat yleensä ensimmäisen hoitokuukauden

11

aikana. Potilaat, jotka saivat näitä vakavia kuumetapahtumia reagoivat hyvin hoidon keskeyttämiseen ja/tai annoksen pienentämiseen ja tukihoitotoimenpiteisiin (ks. kohdat 4.2 ja 4.4). Ihon okasolusyöpä Ihon okasolusyöpää (mukaan lukien keratoakantooma tai sekamuotoisen keratoakantooman alatyyppi) esiintyi 9 %:lla dabrafenibihoitoa saaneista potilaista. Noin 70 % näistä tapahtumista ilmaantui 12 ensimmäisen hoitoviikon aikana, mediaaniaika oli 8 viikkoa. Potilaista, joille kehittyi ihon okasolusyöpä, 96 % jatkoi hoitoa ilman annosmuutoksia. Uusi primaarimelanooma Kliinisissä dabrafenibitutkimuksissa on raportoitu uusia primaarimelanoomia. Nämä hoidettiin poistamalla kasvain kirurgisesti, eivätkä ne vaatineet annostuksen muuttamista (ks. kohta 4.4). Muu pahanlaatuinen sairaus kuin ihosyöpä MAP-kinaasisignaloinnin aktivoituminen BRAF:n estäjille altistuneissa villityypin BRAF-soluissa voi lisätä muiden syöpien kuin ihosyövän riskiä, myös sellaisten, joissa esiintyy RAS-mutaatioita (ks. kohta 4.4). Dabrafenibin käytön yhteydessä on esiintynyt RAS-välitteisiä syöpäsairauksia. Potilaiden tilaa on seurattava kliinisen tarpeen mukaan. QT-ajan piteneminen Turvallisuustutkimusten yhdistetyssä potilasjoukossa yhden potilaan QTcB-aika oli > 500 ms, ja vain 3 %:lla todettiin vaikea-asteisin > 60 ms QTc-ajan piteneminen. Vasemman kammion ejektiofraktion (LVEF) pieneneminen Vasemman kammion ejektiofraktion pienenemistä raportoitiin 1 %:lla potilaista, ja se oli useimmissa tapauksissa oireeton ja korjautuva. Dabrafenibin kliinisiin tutkimuksiin ei otettu mukaan potilaita, joiden LVEF oli tutkimuskeskuksen oman viitealueen alarajan alapuolella. Nivelkipu Nivelkipua raportoitiin dabrafenibin kliinisissä tutkimuksissa hyvin yleisesti (25 %), mutta sen vaikeusasteluokka oli yleensä 1 tai 2, ja 3. asteen tapaukset olivat melko harvinaisia (< 1 %) eikä 4. asteen tapauksia raportoitu lainkaan. Hypofosfatemia Hypofosfatemiaa on raportoitu yleisesti kliinisissä dabrafenibitutkimuksissa (7 % ). Noin puolet näistä tapauksista (4 %) kuului vaikeusasteluokkaan 3. Haimatulehdus Dabrafenibihoitoa saaneilla potilailla on raportoitu haimatulehdusta. Selittämätön vatsakipu on tutkittava heti, ja seerumin amylaasi- ja lipaasiarvot on tarkistettava. Potilaan tilaa on seurattava tarkoin, kun dabrafenibihoito aloitetaan uudelleen haimatulehdusepisodin jälkeen (ks. kohta 4.4). Munuaisten vajaatoiminta Kuumeeseen liittyvän prerenaalisen atsotemian aiheuttamaa munuaisten vajaatoimintaa tai granulomatoottista nefriittiä esiintyi melko harvoin. Dabrafenibia ei kuitenkaan ole tutkittu potilailla, joilla oli munuaisten vajaatoimintaa (kreatiniini > 1,5 x viitearvojen yläraja). Tällaisissa tapauksissa on noudatettava varovaisuutta (ks. kohta 4.4).

12

Erityisryhmät

Iäkkäät potilaat Kaikista kliinisiin dabrafenibitutkimuksiin osallistuneista potilaista (N = 578) 22 % oli vähintään 65-vuotiaita ja 6 % oli vähintään 75-vuotiaita. Yli 65-vuotiailla potilailla esiintyi useammin haittavaikutuksia, jotka johtivat tutkimuslääkkeen annoksen pienentämiseen (22 %) tai hoidon keskeyttämiseen (39 %) kuin nuoremmilla (< 65-vuotiailla) potilailla (12 % ja 27 %). Lisäksi iäkkäillä potilailla esiintyi enemmän vakavia haittavaikutuksia (41 %) kuin nuoremmilla potilailla (22 %). Yleisesti hoidon tehossa ei havaittu eroja tämän ikäryhmän ja nuorempien potilaiden välillä. 4.9 Yliannostus Dabrafenibin yliannostukseen ei ole spesifistä hoitoa. Yliannostustapauksissa on annettava asianmukaista tukihoitoa ja potilaan tilaa on seurattava tarpeen mukaan. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: Solunsalpaajat, proteiinikinaasin estäjät, ATC-koodi: L01XE23

Vaikutusmekanismi

Dabrafenibi on RAF-kinaasien estäjä. BRAF:n onkogeeniset mutaatiot johtavat RAS/RAF/MEK/ERK-reitin konstitutiiviseen aktivaatioon. BRAF-mutaatioita on todettu hyvin usein spesifisissä syöpätyypeissä, myös noin 50 %:ssa melanoomista. Yleisin BRAF-mutaatio on V600E, jonka osuus melanoomaan liittyvistä BRAF-mutaatioista on noin 90 %. Biokemiallisissa analyyseissä saadut prekliiniset tiedot osoittivat, että dabrafenibi estää BRAF-kinaaseja, joissa on aktivoivia mutaatioita kodonissa 600 (taulukko 4). Taulukko 4: Dabrafenibin eri RAF-kinaaseja estävä teho

Kinaasi Estävä pitoisuus (IC50) (nM) BRAF V600E 0,65 BRAF V600K 0,50 BRAF V600D 1,8

BRAF WT 3,2 CRAF WT 5,0

Dabrafenibin osoitettiin estävän BRAF:sta alavirtaan toimivaa farmakodynaamista biomarkkeria (fosforyloitunutta ERK:ta), ja se esti solujen kasvua BRAF V600 -mutatoituneissa melanoomasolulinjoissa in vitro ja eläinkoemalleissa. Potilailla, joilla oli BRAF V600 -mutaatiopositiivinen melanooma, dabrafenibi esti kasvaimen ERK:in fosforyloitumista lähtötilanteeseen verrattuna.

BRAF-mutaatiostatuksen määrittäminen

Ennen dabrafenibihoidon aloittamista BRAF V600 -mutaation esiintyminen kasvaimessa on vahvistettava validoidulla testillä. Toisen ja kolmannen vaiheen kliinisiin tutkimuksiin valitut potilaat seulottiin määrittämällä kasvaimen BRAF V600 -mutaatiostatus keskitetysti BRAF-mutaatioanalyysillä viimeisimmästä käytettävissä olevasta kasvainnäytteestä. Primaarikasvain tai etäpesäkekohdan kasvain testattiin pelkästään tutkimuskäyttöön tarkoitetulla analyysillä. Tämä on alleelispesifinen polymeraasiketjureaktiotekniikkaan (PCR) perustuva testi, ja se tehdään DNA:sta, joka on eristetty formaliinifiksoidusta parafiiniin valetusta (FFPE) kasvainkudoksesta. Testi on kehitetty erityisesti erottamaan V600E- ja V600K-mutaatiot toisistaan. Tutkimukseen valittiin vain potilaita, joilla oli BRAF V600E- tai V600K-mutaatiopositiivinen kasvain.

13

Kaikki potilasnäytteet testattiin myöhemmin uudelleen käyttäen bioMerieux’n (bMx) validoitua THxID BRAF -testiä, jolla on CE-hyväksyntä. Tämä bMx:n THxID BRAF -testi on alleelispesifinen PCR, ja se tehdään DNA:sta, joka on eristetty formaliinilla kiinnitetystä parafiiniin valetusta (FFPE) kasvainkudoksesta. Testi on kehitetty tunnistamaan BRAF V600E ja V600K -mutaatiot erittäin suurella herkkyydellä (jopa 5 %:n V600E- ja V600K-sekvenssiä villityypin taustasekvenssistä, kun käytetään FFPE-kudoksesta eristettyä DNA:ta). Prekliinisissä ja kliinisissä tutkimuksissa, joissa on käytetty retrospektiivisiä kaksisuuntaisia Sangerin sekvensointimenetelmiä, on osoitettu, että testi tunnistaa matalammalla herkkyydellä myös harvinaisemmat BRAF V600D- ja V600E/K601E-mutaatiot. Prekliinisten ja kliinisten tutkimusten näytteet (n = 876), jotka oli THxID BRAF -testillä todettu mutaatiopositiivisiksi, sekvensoitiin myöhemmin vertailumenetelmällä, ja testin spesifisyys oli 94 %.

Kliininen teho ja turvallisuus

Dabrafenibin tehoa aikuisilla potilailla leikkaukseen soveltumattoman tai metastasoituneen BRAF V600 -mutaatiopositiivisen melanooman hoidossa arvioitiin kolmessa tutkimuksessa (BRF113683 [BREAK-3], BRF113929 [BREAK-MB] ja BRF113710 [BREAK-2]) potilailla, joiden kasvaimessa oli todettu BRAF V600E- ja/tai V600K-mutaatio. Näissä tutkimuksissa yhteensä 402 potilaalla todettiin BRAF V600E- ja 49 potilaalla BRAF V600K-mutaatio. Melanoomapotilaat, joilla oli jokin muu kuin BRAF-mutaatio kuin V600E-mutaatio suljettiin pois vahvistustutkimuksesta. Yhden hoitohaaran tutkimuksissa dabrafenibin aktiviteetti näyttää matalammalta V600K kasvaimissa kuin V600E kasvaimilla. Käytettävissä ei ole tutkimustietoa melanoomapotilaista, joilla olisi todettu jokin muu BRAF V600 -mutaatio kuin V600E tai V600K. Dabrafenibin tehoa ei ole tutkittu sellaisten potilaiden hoidossa, jotka ovat aikaisemmin saaneet jotakin proteiinikinaasin estäjää. Aikaisemmin hoitamattomat potilaat (kolmannen vaiheen tutkimuksen [BREAK-3] tulokset) Dabrafenibin tehoa ja turvallisuutta arvioitiin satunnaistetussa avoimessa kolmannen vaiheen tutkimuksessa [BREAK 3], jossa dabrafenibia verrattiin dakarbatsiiniin (DTIC) aikaisemmin hoitamattomilla potilailla, joilla oli BRAF V600E -mutaatiopositiivinen levinnyt (leikkaukseen soveltumaton asteen III) tai metastasoitunut (asteen IV) melanooma. Potilaat, joiden kasvaimessa oli muu kuin BRAF V600E-mutaatio, suljettiin pois tutkimuksesta. Tämän tutkimuksen ensisijainen tavoite oli arvioida dabrafenibin tehoa verrattuna DTIC-hoitoon käyttäen kriteerinä tutkijan arvioon perustuvaa progressiovapaata elinaikaa (PFS). DTIC-hoitohaaran potilaat saivat vaihtaa hoidon dabrafenibiin, kun taudin eteneminen oli vahvistettu riippumattomassa radiologisessa arvioinnissa. Potilaiden ominaisuudet lähtötilanteessa olivat samanlaiset kummassakin hoitoryhmässä. Potilaista 60 % oli miehiä ja 99,6 % oli kaukaasialaisia. Mediaani-ikä oli 52 vuotta ja 21 % potilaista oli ≥ 65-vuotiaita, 98,4 %:lla ECOG-toimintakykyluokka oli 0 tai 1 ja 97 %:lla oli metastasoitunut tauti. Etukäteen määritetyssä analyysissä, jonka tiedonkeräyksen katkaisukohta (data cut) oli 19.12.2011, havaittiin merkitsevää paranemista progressiovapaassa elinajassa, joka oli ensisijainen päätetapahtuma (HR = 0,30; 95 %:n CI: 0,18–0,51; p < 0,0001). Taulukossa 5 on tiivistelmä primaarianalyysiin ja 6 kuukauden lisäseurannan jälkeen tehtyyn post hoc -analyysiin perustuvista tehoa mittaavista tuloksista. Kuvassa 1 on esitetty kokonaiselinaikatiedot post hoc -lisäanalyysistä tiedonkeräyksen katkaisukohdassa on 18.12.2012.

14

Taulukko 5: Teho aikaisemmin hoitamattomilla potilailla (BREAK-3-tutkimus, 25.6.2012) Tiedot

19.12.2011 asti Tiedot

25.6.2012 asti Dabrafenibi

N = 187 DTIC N = 63

Dabrafenibi N = 187

DTIC N = 63

Progressiovapaa elinaika (PFS) Mediaani, kk (95 % CI) 5,1 (4,9–6,9) 2,7 (1,5–3,2) 6,9 (5,2–9,0) 2,7 (1,5–3,2)

HR (95 % CI)

0,30 (0,18–0,51) P < 0,0001

0,37 (0,24–0,58) P < 0,0001

Kokonaisvastea % (95 % CI) 53 (45,5–60,3) 19 (10,2–30,9) 59 (51,4–66,0) 24 (14–36,2)

Vasteen kesto Mediaani, kk (95 % CI) N = 99

5,6 (4,8, NR) N = 12

NR (5,0, NR) N = 110

8,0 (6,6–11,5) N = 15

7,6 (5,0–9,7) Lyhenteet: CI: luottamusväli; DTCI: dakarbatsiini; HR: riskisuhde (HR); NR: ei saavutettu a. Vahvistettu täydellinen + osittainen vaste. Tiedonkeräyksen katkaisukohdassa 25.6.2012 DTIC-ryhmään satunnaistetuista 63 potilaasta 35 (55,6 %) oli siirtynyt dabrafenibihoitoon, ja dabrafenibiryhmään satunnaistetuista potilaista 63 % ja DTIC-ryhmään satunnaistetuista 79 % oli kuollut tai heidän tautinsa oli edennyt. Progressiovapaan elinajan mediaani oli 4,4 kuukautta hoidon vaihtamisen jälkeen. Taulukko 6: Elossaolotiedot primaarisesta analyysistä ja post hoc -analyyseistä

Katkaisukohta Hoito Kuolemantapauksia (%)

Riskisuhde (95 % CI)

19.12.2011 DTIC 9 (14 %) 0,61 (0,25–1,48) (a)

dabrafenibi 21 (11 %)

25.6.2012 DTIC 21 (33 %) 0,75 (0,44–1,29) (a)

dabrafenibi 55 (29 %)

18.12.2012 DTIC 28 (44 %) 0,76 (0,48–1.21) (a)

dabrafenibi 78 (42 %)

(a) Potilaita ei sensuroitu hoidon vaihtamisen ajankohtana Kokonaiselinaikatiedot toisesta post hoc -analyysistä, jonka tiedonkeräyksen katkaisukohta oli 18.12.2012, osoittivat, että 12 kuukauden elossaolo-osuus oli dabrafenibihoitoa saaneessa ryhmässä 70 % ja DTIC-ryhmässä 63 %. Kuva 1: Kokonaiselinajan Kaplan–Meier-kuvaajat (BREAK-3) (18.12.2012)

15

Potilaat, joilla oli aivometastaaseja (toisen vaiheen tutkimuksen (BREAK-MB) tulokset) BREAK-MB oli toisen vaiheen avoin, kahden kohortin monikeskustutkimus, jonka tarkoituksena oli arvioida kallonsisäistä dabrafenibivastetta potilailla, joilla oli histologisesti vahvistettu (levinneisyysasteen IV) aivoihin metastasoitunut BRAF-mutaatiopositiivinen (V600E tai V600K) melanooma. Potilaat otettiin kohorttiin A (potilaat, jotka eivät olleet aikaisemmin saaneet paikallishoitoa aivometastaaseihin) tai kohorttiin B (potilaat, jotka olivat saaneet paikallishoitoa aivometastaaseihin). Tutkimuksen ensisijainen päätetapahtuma oli tutkijan arvioon perustuva kallonsisäinen kokonaisvaste (overall intracranial response rate (OIRR)) V600E-potilasjoukossa. Vahvistettu OIRR ja muut tutkijan arvioon perustuvat tehoa mittaavat tulokset on esitetty taulukossa 7.

16

Taulukko 7: Tehoa mittaavat tulokset potilailla, joilla oli aivometastaaseja (BREAK-MB-tutkimus) Kaikki hoitoa saaneet potilaat BRAF V600E (ensisijainen) BRAF V600K Kohortti A

N = 74 Kohortti B

N = 65 Kohortti A

N = 15 Kohortti B

N = 18 Kallonsisäinen kokonaisvaste, % (95 % CI)a 39 % (28,0–51,2)

P < 0,001b 31 % (19,9–43,4)

P < 0,001b 7 % (0,2–31,9) 22 % (6,4–47,6)

Kallonsisäisen vasteen kesto, mediaani, kuukautta (95 % CI) N = 29

4,6 (2,8, NR) N = 20

6,5 (4,6–6,5) N = 1

2,9 (NR, NR) N = 4

3,8 (NR, NR) Kokonaisvaste, % (95 % CI)a 38 % (26,8–49,9) 31 % (19,9–43,4) 0 (0–21,8) 28 % (9,7–53,5) Vasteen kesto, mediaani, kuukautta (95 % CI)

N = 28 5,1 (3,7, NR)

N = 20 4,6 (4,6–6,5)

NA N = 5 3,1 (2,8, NR)

Elinaika ilman taudin etenemistä, mediaani, kuukautta (95 % CI) 3,7 (3,6–5,0) 3,8 (3,6–5,5) 1,9 (0,7–3,7) 3,6 (1,8–5,2) Kokonaiselinaika, mediaani, kuukautta (95 % CI)

Mediaani, kk 7,6 (5,9, NR) 7,2 (5,9, NR) 3,7 (1,6–5,2) 5,0 (3,5, NR) Lyhenteet: CI: luottamusväli; NR: ei saavutettu; NA: ei oleellinen a – Vahvistettu vaste. b – Tämän tutkimusasetelman tarkoituksena oli vahvistaa nollahypoteesi OIRR ≤ 10 % (perustuu aikaisempiin tuloksiin) tai hylätä se vaihtoehtoisen hypoteesin OIRR ≥ 30 % hyväksi BRAF V600E -mutaatiopositiivisilla potilailla. Aikaisemmin hoitamattomat potilaat tai potilaat, joiden vähintään yksi aikaisempi systeeminen hoito oli osoittautunut tehottomaksi (toisen vaiheen tutkimuksen [BREAK-2] tulokset) BRF113710 (BREAK-2) oli yhden hoitohaaran monikeskustutkimus, johon otetuilla 92 potilaalla oli metastasoitunut (levinneisyysaste IV) vahvistettu BRAF V600E- tai V600K-mutaatiopositiivinen melanooma. Tutkijan arvioon perustuva vahvistettu vasteosuus potilailla, joilla oli metastasoitunut BRAF V600E -melanooma (n = 76), oli 59 % (95 % CI: 48,2–70,3) ja vasteen keston mediaani oli 5,2 kuukautta (95 % CI: 3,9, ei laskettavissa) keskimäärin 6,5 kuukauden (mediaani) seuranta-ajan perusteella. Potilailla, joilla oli metastasoitunut BRAF V600K -mutaatiopositiivinen melanooma (n = 16), vasteosuus oli 13 % (95 % CI: 0,0–28,7) ja vasteen keston mediaani oli 5,3 kuukautta (95 % CI: 3,7–6,8). Vaikka rajoittavana tekijänä on pieni potilasmäärä, kokonaiselinajan mediaani näyttää vastaavan niiden potilaiden tuloksia, joilla oli BRAF V600E -positiivisia kasvaimia.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset dabrafenibin käytöstä yhden tai useampien pediatristen potilasryhmien melanooman hoidossa (ks. kohta 4.2 ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa). 5.2 Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Suun kautta otettu dabrafenibi imeytyy ja saavuttaa huippupitoisuuden plasmassa 2 tunnin (mediaani) kuluttua annoksesta. Suun kautta otetun dabrafenibin absoluuttinen hyötyosuus on 95 % (keskiarvo; 90 %:n CI: 81–110 %). Dabrafenibialtistus (Cmax ja AUC) suureni suorassa suhteessa annokseen 12–300 mg:n kerta-annosten jälkeen, mutta kaksi kertaa vuorokaudessa annettujen toistuvien annosten jälkeen altistus suureni vähemmän kuin suhteessa annokseen. Toistuvien annosten aikana havaittiin altistuksen pienenemistä, mikä johtui todennäköisesti lääkeaineen oman metabolian induktiosta. Kumuloitumissuhde eli 18. päivän /

17

1. päivän AUC-arvojen suhde oli 0,73 (keskiarvo). Kun dabrafenibia annettiin 150 mg kahdesti vuorokaudessa, Cmax-arvojen geometrinen keskiarvo oli 1478 ng/ml, AUC(0-τ) oli 4341 ng*h/ml ja annosta edeltävä pitoisuus (Cτ) oli 26 ng/ml. Kun dabrafenibi annettiin ruoan kanssa, hyötyosuus pieneni (Cmax pieneni 51 % ja AUC 31 %) ja imeytyminen dabrafenibikapseleista hidastui verrattuna tyhjään mahaan annettujen annosten jälkeen saatuihin arvoihin.

Jakautuminen

Dabrafenibi sitoutuu ihmisen plasman proteiiniin ja sitoutumisaste on 99,7 %. Vakaan tilan aikainen jakautumistilavuus laskimoon annetun mikroannoksen jälkeen on 46 litraa. Dabrafenibi on ihmisen P-glykoproteiinin (Pgp:n) ja hiiren BCRP:n substraatti in vitro. Näillä kuljetusproteiineilla on hyvin vähäinen vaikutus suun kautta otetun dabrafenibin hyötyosuuteen ja eliminoitumiseen, ja kliinisesti merkittävien yhteisvaikutusten riski Pgp:n tai BCRP:n estäjien kanssa on vähäinen. Dabrafenibin tai sen kolmen päämetaboliitin ei osoitettu olevan Pgp:n estäjiä in vitro.

Biotransformaatio

Dabrafenibi metaboloituu pääasiassa CYP2C8:n ja CYP3A4:n välityksellä hydroksidabrafenibiksi, joka hapettuu edelleen CYP3A4:n välityksellä karboksidabrafenibiksi. Karboksidabrafenibi voi dekarboksyloitua muiden kuin entsymaattisten prosessien kautta desmetyylidabrafenibiksi. Karboksidabrafenibi erittyy sappeen ja virtsaan. Desmetyylidabrafenibia saattaa muodostua myös suolistossa ja se voi imeytyä takaisin. Desmetyylidabrafenibi metaboloituu CYP3A4:n välityksellä oksidatiivisiksi metaboliiteiksi. Hydroksidabrafenibin terminaalinen puoliintumisaika vastaa lähtöaineen puoliintumisaikaa, joka on 10 tuntia, mutta karboksi- ja desmetyylimetaboliittien puoliintumisajat olivat pitempiä (21–22 tuntia). Metaboliitin ja lähtöaineen AUC-arvojen suhde (keskiarvo) oli toistuvien annosten jälkeen hydroksidabrafenibin osalta 0,9, karboksidabrafenibin osalta 11 ja desmetyylidabrafenibin osalta 0,7. Altistuksen, suhteellisen voimakkuuden ja farmakokineettisten ominaisuuksien perusteella sekä hydroksi- että desmetyylidabrafenibi myötävaikuttavat todennäköisesti dabrafenibin kliiniseen tehoon, mutta karboksidabrafenibilla ei todennäköisesti ole merkittävää vaikutusta.

Eliminaatio

Terminaalinen puoliintumisaika laskimoon annetun yksittäisen mikroannoksen jälkeen on 2,6 tuntia. Dabrafenibin kerta-annoksen terminaalinen puoliintumisaika on 8 tuntia, mikä johtuu imeytymisen rajoittamasta eliminoitumisesta, kun annos otetaan suun kautta (flip-flop-farmakokinetiikka). Plasmapuhdistuma on laskimoon annetun annoksen jälkeen 12 l/h. Dabrafenibi eliminoituu suun kautta otetun annoksen jälkeen pääasiassa metaboloitumalla CYP3A4- ja CYP2C8-entsyymien välityksellä. Dabrafenibista peräisin oleva materiaali erittyy pääasiassa ulosteeseen; 71 % suun kautta otetusta annoksesta erittyy ulosteeseen ja 23 % virtsaan vain metaboliitteina.

Erityisryhmät

Maksan vajaatoiminta: Populaatiofarmakokineettinen analyysi osoittaa, että lievästi koholla olevat bilirubiini- ja/tai ASAT-arvot (NCI- [National Cancer Institute] -luokituksen mukaan) eivät vaikuta merkittävästi suun kautta otetun dabrafenibin puhdistumaan. Bilirubiini- ja ASAT-arvoihin perustuva lievä maksan vajaatoiminta ei vaikuttanut merkittävästi myöskään dabrafenibimetaboliittien pitoisuuteen plasmassa. Kohtalaista tai vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole tutkimustietoa. Koska dabrafenibi ja sen metaboliitit eliminoituvat ensisijaisesti metaboloitumalla maksassa ja erittymällä sappeen, dabrafenibin käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilaalla on kohtalainen tai vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta 4.2).

18

Munuaisten vajaatoiminta: Populaatiofarmakokineettinen analyysi viittaa siihen, ettei lievä munuaisten vajaatoiminta vaikuta suun kautta otetun dabrafenibin puhdistumaan. Vaikka tiedot kohtalaisesta munuaisten vajaatoiminnasta ovat vähäiset, niiden perusteella näyttäisi siltä, ettei kliinisesti merkityksellistä vaikutusta ole. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole tutkimustietoa (ks. kohta 4.2). Iäkkäät potilaat: Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella iällä ei ollut merkittävää vaikutusta dabrafenibin farmakokinetiikkaan. Yli 75 vuoden ikä vaikutti huomattavasti karboksi- ja desmetyylidabrafenibin pitoisuuksiin plasmassa, ja 75 vuotta täyttäneiden potilaiden altistus oli 40 % suurempi kuin alle 75-vuotiaiden. Paino ja sukupuoli: Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella sukupuoli ja paino vaikuttivat suun kautta otetun dabrafenibin puhdistumaan. Paino vaikutti myös suun kautta otetun annoksen jakautumistilavuuteen ja jakautumisesta riippuvaan puhdistumaan. Näitä farmakokineettisiä eroja ei pidetty kliinisesti merkityksellisinä. Etninen tausta: Tietoja ei ole riittävästi, jotta etnisen taustan mahdollista vaikutusta dabrafenibin farmakokinetiikkaan voitaisiin arvioida. Pediatriset potilaat: Dabrafenibin farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu lapsipotilaiden hoidossa. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Dabrafenibilla ei ole tehty karsinogeenisuustutkimuksia. Dabrafenibi ei ollut mutageenista eikä klastogeenista bakteereissa ja viljellyissä nisäkässoluissa tehdyissä in vitro -testeissä eikä jyrsijöiden mikrotumatestissä in vivo. Rotilla tehdyissä naaraiden hedelmällisyyttä, varhaista alkionkehitystä sekä alkion- ja sikiönkehitystä selvittelevissä yhdistetyissä tutkimuksissa tiineiden naaraiden munasarjojen keltarauhasten määrät pienenivät annostuksen ollessa 300 mg/kg/vrk (noin 3-kertainen altistus verrattuna ihmisen kliiniseen altistukseen AUC-arvon perusteella), mutta kiimakiertoon, paritteluun tai hedelmällisyysindekseihin kohdistuvia vaikutuksia ei havaittu. Yksilönkehitykseen kohdistuvaa toksisuutta, kuten alkiokuolleisuutta ja kammioväliseinän vaurioita havaittiin annostasolla 300 mg/kg/vrk ja luuston kehityksen viivästymistä sekä sikiön painon laskua annostasolla ≥ 20 mg/kg/vrk (≥ 0,5-kertainen altistus verrattuna ihmisen kliiniseen altistukseen AUC-arvon perusteella). Dabrafenibin vaikutuksia urosten hedelmällisyyteen ei ole tutkittu. Toistuvilla annoksilla tehdyissä tutkimuksissa havaittiin kuitenkin rottien ja koirien kivesten degeneraatiota/tyhjenemistä (altistuksen ollessa ≥ 0,2-kertainen verrattuna ihmisen kliiniseen altistukseen AUC-arvon perusteella). Rottien ja koirien kivesmuutokset olivat havaittavissa vielä 4 viikon toipumisjakson jälkeen (ks. kohta 4.6). Sydän- ja verisuonivaikutuksia, kuten sepelvaltimoiden degeneraatiota/nekroosia ja/tai verenvuotoa, sydämen eteis-kammioläppien hypertrofiaa/verenvuotoa ja eteisten fibrovaskulaarista proliferaatiota havaittiin koirilla (altistuksen ollessa ≥ 2-kertainen verrattuna kliiniseen altistukseen AUC-arvon perusteella). Rotilla havaittiin maksavaltimoiden degeneraation ja spontaanin sydänlihassolujen degeneraation ja tulehduksen (spontaanin kardiomyopatian) lisääntymistä (altistuksen ollessa ≥ 0,5-kertainen kliiniseen altistukseen verrattuna). Keuhkojen bronkoalveolaarinen tulehdus havaittiin useilla koirilla annostasolla ≥ 20 mg/kg/vrk (≥ 9-kertainen altistus verrattuna ihmisen kliiniseen altistukseen AUC-arvon perusteella), ja siihen liittyi pinnallinen ja/tai vaikeutunut hengitys. Dabrafenibia saaneilla koirilla ja rotilla on havaittu korjautuvia hematologisia vaikutuksia. Enintään 13 viikkoa kestäneissä tutkimuksissa havaittiin koirilla ja rotilla retikulosyyttien ja/tai punasolumassan vähenemistä (kun altistus oli koirilla ≥ 10-kertainen ja rotilla 1,4-kertainen kliiniseen altistukseen verrattuna). Rotilla tehdyissä nuorten eläinten toksisuustutkimuksissa havaittiin kasvuun kohdistuvia vaikutuksia (pitkien luiden lyhenemistä), munuaistoksisuutta (kertymiä tubuluksissa, munuaiskuoren kystien lisääntymistä ja tubulusten basofiliaa sekä korjautuvaa urea- ja/tai kreatiniinpitoisuuden suurenemista), kivestoksisuutta

19

(degeneraatiota ja siementiehyiden laajenemista) sekä ennenaikaista emättimen avautumista (johon ei liittynyt munasarjojen painoon kohdistuvia vaikutuksia eikä naaraiden lisääntymiskudosten morfologisia muutoksia). Dabrafenibi oli fototoksista hiirten fibroblastien NRU-testissä (3T3 Neutral Red Uptake) in vitro. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet

Mikrokiteinen selluloosa Kapselin sisus

Magnesiumstearaatti Kolloidinen piidioksidi

Punainen rautaoksidi (E172) Kapselin kuori

Titaanidioksidi (E171) Hypromelloosi (E464)

Musta rautaoksidi (E172) Painoväri:

Shellakka Propyleeniglykoli 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen. 6.3 Kestoaika 2 vuotta. 6.4 Säilytys Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita. 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoko Läpinäkymätön valkoinen polyetyleenipurkki (HDPE), jossa on polypropyleenistä valmistettu kierrekorkki ja silikageeliä kuivatusaineena. Yksi purkki sisältää 28 tai 120 kovaa kapselia. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

20

7. MYYNTILUVAN HALTIJA GlaxoSmithKline Trading Services Limited 6900 Cork Airport Business Park Kinsale Road Cork Irlannin tasavalta 8. MYYNTILUVAN NUMERO(T) EU/1/13/865/001 EU/1/13/865/002 9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on Euroopan lääkeviraston verkkosivuilla http://www.ema.europa.eu/.

21

Tähän lääkkeeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti uutta turvallisuutta koskevaa tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta 4.8, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan. 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Tafinlar 75 mg kovat kapselit 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Yksi kova kapseli sisältää dabrafenibimesilaattia määrän, joka vastaa 75 mg dabrafenibia. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1. 3. LÄÄKEMUOTO Kova kapseli (kapseli). Läpinäkymättömiä, voimakkaan vaaleanpunaisia, noin 19 mm pitkiä kapseleita, joiden kuoressa ovat merkinnät ’GS LHF’ ja 75 mg’. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Dabrafenibi on tarkoitettu yksinään käytettynä BRAF V600 mutaatiopositiivisen melanooman hoitoon aikuispotilaille, joiden tauti on metastasoitunut tai jos kasvain ei ole kirurgisesti poistettavissa (ks. kohta 5.1). 4.2 Annostus ja antotapa Syövän hoitoon perehtyneen lääkärin on aloitettava dabrafenibihoito ja valvottava sen toteuttamista. Kasvaimen BRAF V600 -mutaatio on vahvistettava validoidulla testillä ennen dabrafenibihoidon aloittamista. Dabrafenibin tehoa ja turvallisuutta ei ole varmistettu villityypin BRAF-geeniä ilmentävän melanooman hoidossa. Dabrafenibiä ei pidä käyttää, jos potilaalla on villityypin BRAF-geeniä ilmentävä melanooma (ks. kohdat 4.4 ja 5.1).

Annostus

Suositeltu dabrafenibiannos on 150 mg (kaksi 75 mg:n kapselia) kahdesti vuorokaudessa (mikä vastaa 300 mg:n kokonaisvuorokausiannosta). Dabrafenibi on otettava vähintään tunti ennen ateriaa tai vähintään kaksi tuntia aterian jälkeen. Annosten välillä on oltava noin 12 tuntia. Hoitomyöntyvyyden parantamiseksi dabrafenibiannokset on otettava joka päivä samaan aikaan. Hoidon kesto Hoitoa jatketaan, kunnes potilas ei enää hyödy hoidosta tai ilmaantuu kestämättömiä haittavaikutuksia (ks. taulukko 2).

22

Annoksen unohtuminen Jos annos unohtuu, sitä ei pidä ottaa, jos seuraavaan annokseen on alle 6 tuntia. Annoksen sovittaminen Dabrafenibikapseleista on saatavana kaksi vahvuutta, 50 mg ja 75 mg, joiden avulla annosta voidaan tarvittaessa sovittaa tehokkaasti. Haittavaikutukset saattavat vaatia hoidon keskeyttämistä, annoksen pienentämistä tai hoidon lopettamista (ks. taulukot 1 ja 2). Annoksen sovittamista tai hoidon keskeyttämistä ei suositella, jos potilaalle ilmaantuu haittavaikutuksena ihon okasolusyöpä (ihon levyepiteelikarsinooma) tai uusi primaarimelanooma (ks. kohta 4.4). Hoito on keskeytettävä, jos potilaalla on kuumetta ≥ 38,5 ºC. Potilaiden tilaa on seurattava infektion merkkien ja oireiden varalta (ks. kohta 4.4). Suositellut annosmuutokset ovat taulukossa 1. Annoksen sovittamista koskeva ohjeistus on taulukossa 2. Annoksen pienentämistä alle 50 mg:n kahdesti vuorokaudessa ei suositella. Taulukko 1: Dabrafenibin suositellut pienennetyt annostasot Annostaso Annostus muutoksen jälkeen Täysi annos 150 mg kahdesti vuorokaudessa Ensimmäinen pienennetty annos

100 mg kahdesti vuorokaudessa

Toinen pienennetty annos 75 mg kahdesti vuorokaudessa Kolmas pienennetty annos 50 mg kahdesti vuorokaudessa Taulukko 2: Dabrafenibiannoksen sovittaminen haittatapahtumien vaikeusasteen mukaan Vaikeusaste (CTC-AE)*

Suositeltu dabrafenibiannoksen sovittaminen

1. tai 2. aste (siedettävissä)

Hoitoa jatketaan ja potilaan tilaa seurataan kliinisen tilanteen mukaan.

2. aste (kestämätön) tai 3. aste

Hoito keskeytetään, kunnes vaikeusaste on laskenut tasolle 0–1. Hoitoa jatketaan yhtä annostasoa pienemmällä annoksella.

4. aste Hoito lopetetaan pysyvästi tai keskeytetään, kunnes vaikeusaste on laskenut tasolle 0–1. Hoitoa jatketaan yhtä annostasoa pienemmällä annoksella.

* Kliinisten haittatapahtumien vaikeusaste on määritetty CTC-AE-kriteerien (Common Terminology Criteria for Adverse Events) version 4.0 mukaan. Kun potilaan haittavaikutukset on saatu tehokkaasti hallintaan, voidaan harkita annoksen nostamista uudelleen samojen annostasojen kautta kuin annosta pienennettäessä. Annostus ei saa ylittää tasoa 150 mg kahdesti vuorokaudessa.

23

Muut kuin kaukaasialaiset potilaat Dabrafenibin turvallisuutta ja tehoa ei ole varmistettu muiden kuin kaukaasialaisten potilaiden hoidossa. Tietoja ei ole saatavilla. Iäkkäät potilaat Aloitusannosta ei tarvitse sovittaa yli 65-vuotiaita potilaita hoidettaessa. Munuaisten vajaatoiminta Annosta ei tarvitse sovittaa lievässä tai kohtalaisessa munuaisten vajaatoiminnassa. Vaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta ei ole kliinistä tutkimustietoa, joten annoksen sovittamisen tarvetta ei voida arvioida (ks. kohta 5.2). Dabrafenibin käytössä on noudatettava varovaisuutta vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa. Maksan vajaatoiminta Annosta ei tarvitse sovittaa lievässä maksan vajaatoiminnassa. Kohtalaisesta tai vaikeasta maksan vajaatoiminnasta ei ole kliinistä tutkimustietoa, joten annoksen sovittamisen tarvetta ei voida arvioida (ks. kohta 5.2). Dabrafenibi ja sen metaboliitit poistuvat elimistöstä ensisijaisesti metaboloitumalla maksassa ja erittymällä sappeen, joten kohtalainen ja vaikea maksan vajaatoiminta voivat suurentaa lääkeainealtistusta. Dabrafenibin käytössä on noudatettava varovaisuutta kohtalaisessa tai vaikeassa maksan vajaatoiminnassa. Pediatriset potilaat Dabrafenibin turvallisuutta ja tehoa lasten ja nuorten (alle 18-vuotiaiden) hoidossa ei ole vielä varmistettu. Kliinisiä tietoja ei ole saatavilla. Eläinkokeissa, joissa dabrafenibiä on annettu nuorille eläimille, on tullut esiin haittavaikutuksia, joita ei ole havaittu täysikasvuisilla eläimillä (ks. kohta 5.3).

Antotapa

Kapselit on nieltävä kokonaisina veden kera. Niitä ei saa pureskella eikä murskata eikä sekoittaa ruokaan tai juomiin dabrafenibin kemiallisen epästabiiliuden vuoksi. 4.3 Vasta-aiheet Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille. 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Dabrafenibin tehoa ja turvallisuutta ei ole varmistettu villityypin BRAF-geeniä ilmentävän melanooman hoidossa. Dabrafenibiä ei pidä käyttää, jos potilaalla on villin tyypin BRAF-geeniä ilmentävä melanooma (ks. kohdat 4.2 ja 5.1).

Kuume

Kliinisissä tutkimuksissa on raportoitu kuumetta. Kliinisissä tutkimuksissa vakavia kuumetapahtumia, joihin ei liittynyt infektiota, esiintyi 1 %:lla potilaista. Tällaisiksi tapahtumiksi määriteltiin kuume, johon liittyi voimakkaita vilunväristyksiä, kuivumista, verenpaineen laskua ja/tai prerenaalisen syyn aiheuttamaa akuuttia munuaisten vajaatoimintaa potilailla, joiden munuaiset olivat toimineet normaalisti lähtötilanteessa (ks. kohta 4.8). Nämä vakavat kuumetapahtumat, joihin ei liittynyt infektiota, ilmaantuivat yleensä ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Potilaat, jotka saivat näitä vakavia kuumetapahtumia reagoivat hyvin hoidon keskeyttämiseen ja/tai annoksen pienentämiseen ja tukihoitotoimenpiteisiin. Dabrafenibihoito on keskeytettävä, jos potilaalla on kuumetta ≥ 38,5 ºC. Potilaat on tutkittava infektion merkkien ja oireiden havaitsemiseksi. Dabrafenibi voidaan aloittaa uudelleen, kun kuume on laskenut, antaen samanaikaisesti ehkäisevänä hoitona tulehduskipulääkkeitä tai parasetamolia. Jos kuumeeseen liittyy muita

24

vaikeita oireita tai löydöksiä, dabrafenibihoito tulee aloittaa uudelleen pienemmällä annoksella kliinisen tarpeen mukaan, kun kuume on laskenut (ks. kohta 4.2).

Ihon okasolusyöpä

Ihon okasolusyöpää (mukaan lukien keratoakantooma tai sekamuotoinen keratoakantooman alatyyppi) on raportoitu dabrafenibia saaneilla potilailla (ks. kohta 4.8). Dermatologinen tutkimus tulisi tehdä ennen dabrafenibihoidon aloittamista ja kuukausittain hoidon aikana sekä kuuden kuukauden ajan ihon okasolusyövän hoidon jälkeen. Seurantaa on jatkettava kuuden kuukauden ajan dabrafenibihoidon lopettamisen jälkeen tai kunnes aloitetaan jokin muu syöpälääkitys. Ihon okasolusyöpä poistetaan. Dabrafenibihoitoa jatketaan annostusta muuttamatta. Potilaita on kehotettava ottamaan heti yhteys lääkäriin, jos uusia ihomuutoksia ilmaantuu.

Uusi primaarimelanooma

Uusia primaarimelanoomia on raportoitu kliinisissä tutkimuksissa. Ne todettiin viiden ensimmäisen hoitokuukauden aikana ja poistettiin kirurgisesti, eivätkä ne vaatineet annoksen sovittamista. Ihomuutoksia on seurattava samalla tavoin kuin ihon okasolusyövän yhteydessä on kuvattu.

Muu sekundaarinen/uusiutuva syöpäsairaus kuin ihosyöpä

In vitro -tutkimuksissa on havaittu mitogeenien aktivoiman proteiinikinaasin (MAP-kinaasin) signaloinnin paradoksaalista aktivoitumista villityypin BRAF-geeniä ilmentävissä soluissa, joissa oli RAS-mutaatioita, kun solut altistettiin BRAF:n estäjille. Tämä voi lisätä muiden syöpien kuin ihosyövän riskiä dabrafenibialtistuksen yhteydessä, kun potilaalla on RAS-mutaatioita. RAS-signalointiin liittyviä pahanlaatuisia sairauksia on raportoitu sekä toisen BRAF:n estäjän käytön yhteydessä (kroonista myelomonosyyttistä leukemiaa ja muualla kuin iholla esiintyvää levyepiteelikarsinoomaa pään ja kaulan alueella), että dabrafenibin ja MEK:n estäjän, trametinibin, yhdistelmäkäytössä (kolorektaalisyöpä, haimasyöpä). Ennen hoidon aloittamista potilaalle on tehtävä pään ja kaulan alueen tutkimus, johon kuuluu ainakin suun limakalvon silmämääräinen tarkastelu ja imusolmukkeiden tunnustelu, sekä rintakehän/vatsan alueen tietokonetomografiatutkimus (TT). Hoidon aikana potilaita on seurattava kliinisen tilan mukaan. Kolmen kuukauden välein tehtävä pään ja kaulan tutkimus ja kuuden kuukauden välein tehtävä rintakehän/vatsan alueen tietokonetomografiatutkimus saattavat olla tarpeen. Peräaukon tutkimus sekä gynekologinen sisätutkimus (naisille) tulisi tehdä ennen hoidon aloittamista, hoidon päättyessä tai aina, kun se on kliinisesti perusteltua. Täydellinen verenkuva tulee ottaa kliinisen tilan mukaan. Kun dabrafenibihoito lopetetaan, muiden kuin ihon sekundaaristen/uusiutuvien pahanlaatuisten kasvaimien ilmaantumista on seurattava 6 kuukauden ajan tai kunnes toinen anti-neoplastinen hoito aloitetaan. Poikkeavat löydökset on hoidettava hoitokäytännön mukaisesti.

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoimintaa on todettu < 1 %:lla dabrafenibilla hoidetuista potilaista. Tapauksiin liittyi yleensä kuumetta ja dehydraatiota. Potilaat reagoivat hyvin hoidon keskeyttämiseen ja tavanomaisiin tukitoimenpiteisiin. Granulomatoottista nefriittiä on raportoitu (ks. kohta 4.8). Potilaan seerumin kreatiniinia on säännöllisesti seurattava hoidon aikana. Jos kreatiniiniarvo nousee, potilaan kliininen tila saattaa vaatia dabrafenibihoidon keskeyttämistä. Dabrafenibia ei ole tutkittu munuaisten vajaatoiminnassa (kreatiniini > 1,5 x ULN), joten varovaisuutta on noudatettava näillä potilailla (ks. kohta 5.2).

Uveiitti

Silmäoireita, kuten uveiittia ja iriittiä, on raportoitu. Mahdollisten silmäoireiden (kuten näön muutosten, valonarkuuden ja silmäkivun) esiintymistä on tarkkailtava rutiinimaisesti hoidon aikana.

25

Haimatulehdus

Haimatulehdusta on raportoitu < 1 %:lla dabrafenibihoitoa saaneista potilaista. Yksi näistä tapahtumista ilmaantui ensimmäisenä hoitopäivänä ja uusiutui, kun hoito aloitettiin uudelleen pienemmällä annoksella. Selittämätön vatsakipu on tutkittava heti, ja seerumin amylaasi- ja lipaasiarvot on tarkistettava. Potilaan tilaa on seurattava tarkoin, kun dabrafenibihoito aloitetaan uudelleen haimatulehdusepisodin jälkeen.

QT-ajan piteneminen

Vaikea-asteisin > 60 millisekunnin (ms) QTc-ajan piteneminen todettiin 3 %:lla dabrafenibihoitoa saaneista potilaista (yhdellä > 500 ms turvallisuustutkimusten yhdistetyssä potilasjoukossa). Dabrafenibihoitoa ei suositella, jos potilaalla on korjautumattomia elektrolyyttiarvojen (magnesium mukaan lukien) muutoksia tai pitkä QT -oireyhtymä tai jos potilas käyttää lääkkeitä, joiden tiedetään pidentävän QT-aikaa. Kaikille potilaille on tehtävä EKG-rekisteröinti ja määritettävä elektrolyyttiarvot (myös magnesium) ennen dabrafenibihoidon aloittamista, kuukauden kuluttua hoidon alkamisesta ja annoksen sovittamisen jälkeen. Seurannan jatkamista suositellaan kerran kuukaudessa kolmen ensimmäisen hoitokuukauden ajan ja sen jälkeen kolmen kuukauden välein tai useammin kliinisen tilanteen mukaan, varsinkin jos potilaalla on kohtalainen tai vaikea maksan vajaatoiminta. Dabrafenibihoidon aloittamista ei suositella, jos potilaan QTc-aika on yli 500 ms. Dabrafenibihoito on keskeytettävä, jos QTc on yli 500 ms hoidon aikana, poikkeavat elektrolyyttiarvot (myös magnesium) on korjattava ja QT-ajan pitenemisen sydänperäiset riskitekijät (esim. sydämen kongestiivinen vajaatoiminta, bradyarytmiat) on saatava hallintaan. Kun QTc on laskenut 500 ms:n alapuolelle, hoito aloitetaan uudelleen pienennetyllä annoksella taulukon 2 ohjeita noudattaen. Dabrafenibihoito tulisi lopettaa pysyvästi, jos QTc-aika on > 500 ms ja muutos hoitoa edeltäneestä arvosta on > 60 ms.

Muiden aineiden vaikutukset dabrafenibiin

Dabrafenibi on CYP2C8:n ja CYP3A4:n substraatti. Näiden entsyymien voimakkaiden induktoreiden käyttöä on vältettävä, mikäli mahdollista, sillä ne voivat heikentää dabrafenibin tehoa (ks. kohta 4.5). Mahalaukun pH-arvoa nostavat aineet voivat pienentää dabrafenibin hyötyosuutta, ja niiden käyttöä on vältettävä, mikäli mahdollista (ks. kohta 4.5).

Dabrafenibin vaikutukset muihin aineisiin

Dabrafenibi on metaboloivien entsyymien induktori, mikä saattaa heikentää monien yleisesti käytettyjen lääkeaineiden tehoa (ks. esimerkkejä kohdasta 4.5). Siksi on välttämätöntä tehdä lääkitysarvio dabrafenibihoitoa aloitettaessa. Dabrafenibin yhteiskäyttöä on yleensä syytä välttää sellaisten lääkeaineiden kanssa, jotka ovat tiettyjen metaboloivien entsyymien tai kuljetusproteiinien (ks. kohta 4.5) herkkiä substraatteja, ellei tehon seuranta ja annoksen sovittaminen ole mahdollista. Dabrafenibin anto samanaikaisesti varfariinin kanssa saattaa vähentää altistumista varfariinille. Varovaisuutta on syytä noudattaa ja ylimääräisiä INR (International Normalized Ratio) -määrityksiä suositellaan, kun dabrafenia käytetään samanaikaisesti varfariinin kanssa ja kun dabrafenibihoito lopetetaan (ks. kohta 4.5). Dabrafenibin anto samanaikaisesti digoksiinin kanssa saattaa vähentää altistumista digoksiinille. Varovaisuutta on noudatettava ja digoksiinin lisäseurantaa suositellaan, kun digoksiinia (kuljetussubstraatti) käytetään samanaikaisesti dabrafenibinkanssa ja kun dabrafenibihoito lopetetaan (ks. kohta 4.5). 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Muiden lääkkeiden vaikutus dabrafenibiin

Dabrafenibi on metaboloivien CYP2C8- ja CYP3A4-entsyymien substraatti, ja sen aktiiviset metaboliitit, hydroksidabrafenibi ja desmetyylidabrafenibi, ovat CYP3A4-entsyymin substraatteja. Siksi lääkeaineet,

26

jotka ovat CYP2C8:n tai CYP3A4:n voimakkaita estäjiä, todennäköisesti suurentavat dabrafenibipitoisuuksia, ja näiden entsyymien voimakkaat induktorit puolestaan pienentävät dabrafenibipitoisuutta. Dabrafenibihoidon aikana on harkittava vaihtoehtoisten lääkkeiden käyttöä, mikäli mahdollista. Varovaisuutta on noudatettava, jos voimakkaita estäjiä (esim. ketokonatsolia, nefatsodonia, klaritromysiiniä, ritonaviiria, sakinaviiria, telitromysiiniä, itrakonatsolia, vorikonatsolia, posakonatsolia, atatsanaviiria) annetaan dabrafenibihoidon aikana. Dabrafenibin ja CYP2C8:n tai CYP3A4:n voimakkaiden induktoreiden (esim. rifampisiinin, fenytoiinin, karbamatsepiinin, fenobarbitaalin tai mäkikuisman (Hypericum perforatum)) yhteiskäyttöä on vältettävä. Farmakokineettiset tiedot osoittivat, että samanaikaisesti annettu ketokonatsoli (CYP3A4:n estäjä) suurensi toistuvina annoksina annetun dabrafenibin Cmax-arvoa (26 %) ja AUC-arvoa (57 %) sekä hydroksi- ja desmetyylidabrafenibin AUC-arvoja (48 % ja 61 %). Karboksidabrafenibin AUC-arvo pieneni 33 %. Dabrafenibin liukoisuus riippuu pH-arvosta, ja se heikkenee pH-arvon noustessa. Protonipumpun estäjät ja muut mahahapon eritystä estävät lääkeaineet, jotka nostavat mahalaukun pH-arvoa, voivat heikentää dabrafenibin liukoisuutta ja pienentää sen hyötyosuutta. Kliinisissä tutkimuksissa ei ole arvioitu pH:n vaikutusta dabrafenibin farmakokinetiikkaan. Teoriassa on kuitenkin mahdollista, että pH-arvoa nostavat lääkkeet voivat pienentää suun kautta otetun dabrafenibin hyötyosuutta ja dabrafenibialtistusta, joten mahalaukun pH-arvoa nostavien lääkeaineiden käyttöä on vältettävä dabrafenibihoidon aikana.

Dabrafenibin vaikutus muihin lääkkeisiin

Dabrafenibi on entsyymi-induktori, ja se lisää lääkeaineita metaboloivien entsyymien, kuten CYP3A4:n, CYP2C-entsyymien ja CYP2B6:n, ja mahdollisesti myös kuljetusproteiinien synteesiä. Tämä pienentää näiden entsyymien metaboloimien lääkeaineiden pitoisuuksia plasmassa ja saattaa vaikuttaa myös joihinkin kuljetusproteiinien kuljettamiin lääkeaineisiin. Pitoisuuksien pieneneminen voi heikentää näiden lääkeaineiden tehoa tai tehdä ne tehottomiksi. Näiden lääkeaineiden aktiivisten metaboliittien muodostuminen saattaa myös lisääntyä. Mahdollisia indusoituvia entsyymejä ovat CYP3A maksassa ja suolistossa, CYP2B6, CYP2C8, CYP2C9, CYP2C19 ja UGTt (glukuronidien konjugaatiosta vastaavat entsyymit). Kuljetusproteiini Pgp ja myös muut kuljetusproteiinit, kuten MRP-2, BCRP ja OATP1B1/1B3, saattavat indusoitua. Dabrafenibi lisäsi CYP2B6- ja CYP3A4-entsyymien määrää annoksesta riippuvasti in vitro. Kliinisessä lääkeaineiden yhteisvaikutustutkimuksessa suun kautta otetun midatsolaamin (CYP3A4:n substraatti) Cmax-arvo pieneni 61 % ja AUC-arvo 74 %, kun sitä annettiin yhtaikaa toistuvien dabrafenibiannosten kanssa käytettäessä lääkemuotoa, jolla on pienempi hyötyosuus kuin dabrafenibin lääkemuodolla. Yhteisvaikutukset monien metaboloitumalla tai aktiivisen kuljetuksen kautta eliminoituvien lääkeaineiden kanssa ovat todennäköisiä. Näiden lääkkeiden käyttöä on vältettävä tai niiden käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos niiden terapeuttinen teho on potilaalle erittäin tärkeää eikä annoksen sovittamista ole helppo toteuttaa tehoa ja plasman lääkeainepitoisuuksia seuraamalla. Parasetamoliin liittyvien maksavaurioiden riskin epäillään suurenevan, jos potilaat saavat samanaikaisesti entsyymi-induktoreita. Yhteisvaikutuksia voi todennäköisesti esiintyä hyvin monien lääkeaineiden kanssa, mutta niiden voimakkuus vaihtelee. Lääkeaineryhmiä, joihin dabrafenibi voi vaikuttaa, ovat muun muassa: • Analgeetit (esim. fentanyyli, metadoni) • Antibiootit (esim. klaritromysiini, doksisykliini) • Syöpälääkkeet (esim. kabatsitakseli) • Antikoagulantit (esim. asenokumaroli, varfariini (ks. kohta 4.4)) • Epilepsialääkkeet (esim. karbamatsepiini, fenytoiini, primidoni, valproiinihappo) • Psykoosilääkkeet (esim. haloperidoli) • Kalsiuminestäjät (esim. diltiatseemi, felodipiini, nikardipiini, nifedipiini, verapamiili) • Sydänglykosidit (esim. digoksiini, ks. kohta 4.4) • Kortikosteroidit (esim. deksametasoni, metyyliprednisoloni) • HIV-lääkkeet (esim. amprenaviiri, atatsanaviiri, darunaviiri, delavirdiini, efavirentsi, fosamprenaviiri,

indinaviiri, lopinaviiri, nelfinaviiri, sakinaviiri, tipranaviiri)

27

• Hormonaaliset ehkäisyvalmisteet (ks. kohta 4.6) • Rauhoittavat lääkkeet (esim. diatsepaami, midatsolaami, tsolpideemi) • Immunosuppressiiviset lääkkeet (esim. siklosporiini, takrolimuusi, sirolimuusi) • CYP3A4-entsyymin välityksellä metaboloituvat statiinit (esim. atorvastatiini, simvastatiini). Induktio alkaa todennäköisesti, kun dabrafenibia on annettua toistuvina annoksina 3 vuorokauden ajan. Dabrafenibihoidon lopettamisen jälkeen induktiovaikutus häviää vähitellen, jolloin CYP3A4:n, CYP2B6:n, CYP2C8:n, CYP2C9:n ja CYP2C19:n, UDP-glukuronosyylitransferaasin (UGT) ja kuljetusproteiinien herkkien substraattien pitoisuudet saattavat suurentua. Potilaiden tilaa on seurattava haittavaikutusten varalta, ja näiden lääkeaineiden annostusta voidaan joutua sovittamaan. Dabrafenibi on vaikutusmekanisminsa perusteella CYP3A4:n estäjä in vitro. Ensimmäisinä hoitopäivinä saatetaan sen vuoksi havaita ohimenevä CYP3A4:n toiminnan estyminen.

Dabrafenibin vaikutukset muiden aineiden kuljetusjärjestelmiin

Dabrafenibi on ihmisen orgaanisten anionien kuljettajapolypeptidien (OATP) 1B1 (OATP1B1) ja OATP1B3 estäjä in vitro. Tämän vaikutuksen kliinistä merkitystä ei voida sulkea pois. Siksi on syytä noudattaa varovaisuutta, jos dabrafenibia annetaan yhdessä OATB1B1:n tai OATP1B3:n substraattien, kuten statiinien, kanssa. Kliinisen altistuksen perusteella lääkeaineiden yhteisvaikutusten riski on pieni, vaikka dabrafenibi ja sen metaboliitit, hydroksidabrafenibi, karboksidabrafenibi ja desmetyylidabrafenibi, estivät ihmisen orgaanisten anionien kuljettajien (OAT) 1 ja OAT3 toimintaa in vitro. Dabrafenibilla ja desmetyylidabrafenibilla todettiin olevan myös kohtalainen BCRP:n (human breast cancer resistance protein) toimintaa estävä vaikutus. Kliinisen altistuksen perusteella lääkeaineiden yhteisvaikutusten riski on kuitenkin pieni.

Ruoan vaikutus dabrafenibiin

Potilaiden on otettava dabrafenibi vähintään tunti ennen ateriaa tai kaksi tuntia aterian jälkeen, sillä ruoka vaikuttaa dabrafenibin imeytymiseen (ks. kohta 5.2).

Pediatriset potilaat

Yhteisvaikutuksia on tutkittu vain aikuisille tehdyissä tutkimuksissa. 4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Naiset, jotka voivat tulla raskaaksi / raskauden ehkäisy

Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, on käytettävä tehokasta ehkäisyä hoidon aikana ja 4 viikkoa hoidon päättymisen jälkeen. Dabrafenibi saattaa heikentää hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden tehoa, joten vaihtoehtoista ehkäisymenetelmää on käytettävä (ks. kohta 4.5).

Raskaus

Ei ole olemassa tietoja dabrafenibin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta ja alkion- ja sikiönkehitykseen kohdistuvia, myös epämuodostumia aiheuttavia, vaikutuksia (ks. kohta 5.3). Dabrafenibia ei pidä antaa raskaana oleville naisille, paitsi jos hoidon odotettu hyöty äidille on suurempi kuin mahdollinen sikiölle aiheutuva vaara. Jos potilas tulee raskaaksi dabrafenibihoidon aikana, hänelle on kerrottava mahdollisesta sikiöön kohdistuvasta vaarasta.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö dabrafenibi ihmisen rintamaitoon. Monet lääkeaineet erittyvät ihmisen rintamaitoon, joten äidinmaitoa saavaan lapseen kohdistuvaa riskiä ei voida sulkea pois. On päätettävä lopetetaanko

28

rintaruokinta vai lopetetaanko dabrafenibihoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Ihmistä koskevia tietoja ei ole. Dabrafenibi saattaa heikentää miehen ja naisen hedelmällisyyttä, sillä eläinkokeissa on havaittu urosten ja naaraiden sukupuolielimiin kohdistuvia vaikutuksia (ks. kohta 5.3). Miespotilaille on kerrottava mahdollisesta siittiötuotannon vähenemisestä, joka voi olla pysyvää. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Dabrafenibilla on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Potilaan kliininen tila ja dabrafenibin haittavaikutusprofiili on otettava huomioon, kun arvioidaan potilaan kykyä selviytyä harkintakykyä ja motorisia tai kognitiivisia taitoja vaativista tehtävistä. Potilaille on kerrottava, että mahdollinen väsymys ja silmäoireet voivat vaikuttaa näihin toimintoihin. 4.8 Haittavaikutukset

Yhteenveto turvallisuustiedoista

Turvallisuusprofiili perustuu viidestä kliinisestä monoterapiatutkimuksesta saatuihin tietoihin. Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 578 melanoomapotilasta. Yleisimpiä (≥ 15 %) dabrafenibin haittavaikutuksia olivat hyperkeratoosi, päänsärky, kuume, nivelkipu, väsymys, pahoinvointi, papillooma, hiustenlähtö, ihottuma ja oksentelu.

Haittavaikutustaulukko

Alla luetellaan raportoidut haittavaikutukset MedDRA-elinjärjestelmän ja yleisyyden mukaan. Yleisyysluokituksessa on noudatettu seuraavaa käytäntöä: Hyvin yleinen ≥ 1/10 Yleinen ≥ 1/100 < 1/10 Melko harvinainen ≥ 1/1000 < 1/100 Harvinainen ≥ 1/10 000 < 1/1000 Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin) Taulukko 3: Melanoomatutkimuksissa raportoidut haittavaikutukset Elinjärjestelmä

Yleisyys (kaikki vaikeusasteet)

Haittavaikutukset

Hyvän- ja pahanlaatuiset kasvaimet (mukaan lukien kystat ja polyypit)

Hyvin yleinen Papillooma Yleinen Ihon okasolusyöpä

Yleinen Seborrooinen keratoosi Yleinen Akrokordoni (ihopolyyppi) Yleinen Tyvisolusyöpä Melko harvinainen Uusi primaarimelanooma

Immuunijärjestelmä Melko harvinainen Yliherkkyys Melko harvinainen Pannikuliitti

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hyvin yleinen Heikentynyt ruokahalu Yleinen Hypofosfatemia

Yleinen Hyperglykemia Hermosto Hyvin yleinen Päänsärky Silmät Melko harvinainen Uveiitti Hengityselimet, rintakehä ja Hyvin yleinen Yskä

29

Elinjärjestelmä

Yleisyys (kaikki vaikeusasteet)

Haittavaikutukset

välikarsina

Ruoansulatuselimistö

Hyvin yleinen Pahoinvointi Hyvin yleinen Oksentelu Hyvin yleinen Ripuli Yleinen Ummetus Melko harvinainen Haimatulehdus

Iho ja ihonalainen kudos

Hyvin yleinen Hyperkeratoosi Hyvin yleinen Hiustenlähtö Hyvin yleinen Ihottuma Hyvin yleinen Kämmenten ja jalkapohjien

erytrodysestesia

Yleinen Kuiva iho Yleinen Kutina Yleinen Aktiininen keratoosi

Yleinen Ihomuutokset Yleinen Punoitus

Luusto, lihakset ja sidekudos

Hyvin yleinen Nivelkipu

Hyvin yleinen Lihaskipu Hyvin yleinen Raajakipu

Munuaiset ja virtsatiet

Melko harvinainen Munuaisten vajaatoiminta, akuutti munuaisten vajaatoiminta

Melko harvinainen Munuaistulehdus

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Hyvin yleinen Kuume Hyvin yleinen Väsymys Hyvin yleinen Vilunväristykset Hyvin yleinen Voimattomuus Yleinen Influenssan kaltainen sairaus

Tutkimukset

Yleinen Vasemman kammion ejektiofraktion (LVEF) pieneneminen

Melko harvinainen QT-ajan piteneminen

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä V

luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.

Tärkeimpien haittavaikutusten kuvaus

Kuume Kliinisissä tutkimuksissa on raportoitu kuumetta. Kliinisissä tutkimuksissa vakavia kuumetapahtumia, joihin ei liittynyt infektiota, esiintyi 1 %:lla potilaista. Tällaisiksi tapahtumiksi todettiin kuume, johon liittyi voimakkaita vilunväristyksiä, kuivumista, verenpaineen laskua ja/tai prerenaalisen syyn aiheuttamaa akuuttia munuaisten vajaatoimintaa potilailla, joiden munuaiset olivat toimineet normaalisti lähtötilanteessa. Nämä vakavat kuumetapahtumat, joihin ei liittynyt infektiota, ilmaantuivat yleensä ensimmäisen hoitokuukauden

30

aikana. Potilaat, jotka saivat näitä vakavia kuumetapahtumia reagoivat hyvin hoidon keskeyttämiseen ja/tai annoksen pienentämiseen ja tukihoitotoimenpiteisiin (ks. kohdat 4.2 ja 4.4). Ihon okasolusyöpä Ihon okasolusyöpää (mukaan lukien keratoakantooma tai sekamuotoisen keratoakantooman alatyyppi) esiintyi 9 %:lla dabrafenibihoitoa saaneista potilaista. Noin 70 % näistä tapahtumista ilmaantui 12 ensimmäisen hoitoviikon aikana, mediaaniaika oli 8 viikkoa. Potilaista, joille kehittyi ihon okasolusyöpä, 96 % jatkoi hoitoa ilman annosmuutoksia. Uusi primaarimelanooma Kliinisissä dabrafenibitutkimuksissa on raportoitu uusia primaarimelanoomia. Nämä hoidettiin poistamalla kasvain kirurgisesti, eivätkä ne vaatineet annostuksen muuttamista (ks. kohta 4.4). Muu pahanlaatuinen sairaus kuin ihosyöpä MAP-kinaasisignaloinnin aktivoituminen BRAF:n estäjille altistuneissa villityypin BRAF-soluissa voi lisätä muiden syöpien kuin ihosyövän riskiä, myös sellaisten, joissa esiintyy RAS-mutaatioita (ks. kohta 4.4). Dabrafenibin käytön yhteydessä on esiintynyt RAS-välitteisiä syöpäsairauksia. Potilaiden tilaa on seurattava kliinisen tarpeen mukaan. QT-ajan piteneminen Turvallisuustutkimusten yhdistetyssä potilasjoukossa yhden potilaan QTcB-aika oli > 500 ms, ja vain 3 %:lla todettiin vaikea-asteisin > 60 ms QTc-ajan piteneminen. Vasemman kammion ejektiofraktion (LVEF) pieneneminen Vasemman kammion ejektiofraktion pienenemistä raportoitiin 1 %:lla potilaista, ja se oli useimmissa tapauksissa oireeton ja korjautuva. Dabrafenibin kliinisiin tutkimuksiin ei otettu mukaan potilaita, joiden LVEF oli tutkimuskeskuksen oman viitealueen alarajan alapuolella. Nivelkipu Nivelkipua raportoitiin dabrafenibin kliinisissä tutkimuksissa hyvin yleisesti (25 %), mutta sen vaikeusasteluokka oli yleensä 1 tai 2, ja 3. asteen tapaukset olivat melko harvinaisia (< 1 %) eikä 4. asteen tapauksia raportoitu lainkaan. Hypofosfatemia Hypofosfatemiaa on raportoitu yleisesti kliinisissä dabrafenibitutkimuksissa (7 % ). Noin puolet näistä tapauksista (4 %) kuului vaikeusasteluokkaan 3. Haimatulehdus Dabrafenibihoitoa saaneilla potilailla on raportoitu haimatulehdusta. Selittämätön vatsakipu on tutkittava heti, ja seerumin amylaasi- ja lipaasiarvot on tarkistettava. Potilaan tilaa on seurattava tarkoin, kun dabrafenibihoito aloitetaan uudelleen haimatulehdusepisodin jälkeen (ks. kohta 4.4). Munuaisten vajaatoiminta Kuumeeseen liittyvän prerenaalisen atsotemian aiheuttamaa munuaisten vajaatoimintaa tai granulomatoottista nefriittiä esiintyi melko harvoin. Dabrafenibia ei kuitenkaan ole tutkittu potilailla, joilla oli munuaisten vajaatoimintaa (kreatiniini > 1,5 x viitearvojen yläraja). Tällaisissa tapauksissa on noudatettava varovaisuutta (ks. kohta 4.4).

31

Erityisryhmät

Iäkkäät potilaat Kaikista kliinisiin dabrafenibitutkimuksiin osallistuneista potilaista (N = 578) 22 % oli vähintään 65-vuotiaita ja 6 % oli vähintään 75-vuotiaita. Yli 65-vuotiailla potilailla esiintyi useammin haittavaikutuksia, jotka johtivat tutkimuslääkkeen annoksen pienentämiseen (22 %) tai hoidon keskeyttämiseen (39 %) kuin nuoremmilla (< 65-vuotiailla) potilailla (12 % ja 27 %). Lisäksi iäkkäillä potilailla esiintyi enemmän vakavia haittavaikutuksia (41 %) kuin nuoremmilla potilailla (22 %). Yleisesti hoidon tehossa ei havaittu eroja tämän ikäryhmän ja nuorempien potilaiden välillä. 4.9 Yliannostus Dabrafenibin yliannostukseen ei ole spesifistä hoitoa. Yliannostustapauksissa on annettava asianmukaista tukihoitoa ja potilaan tilaa on seurattava tarpeen mukaan. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: Solunsalpaajat, proteiinikinaasin estäjät, ATC-koodi: L01XE23

Vaikutusmekanismi

Dabrafenibi on RAF-kinaasien estäjä. BRAF:n onkogeeniset mutaatiot johtavat RAS/RAF/MEK/ERK-reitin konstitutiiviseen aktivaatioon. BRAF-mutaatioita on todettu hyvin usein spesifisissä syöpätyypeissä, myös noin 50 %:ssa melanoomista. Yleisin BRAF-mutaatio on V600E, jonka osuus melanoomaan liittyvistä BRAF-mutaatioista on noin 90 %. Biokemiallisissa analyyseissä saadut prekliiniset tiedot osoittivat, että dabrafenibi estää BRAF-kinaaseja, joissa on aktivoivia mutaatioita kodonissa 600 (taulukko 4). Taulukko 4: Dabrafenibin eri RAF-kinaaseja estävä teho

Kinaasi Estävä pitoisuus (IC50) (nM) BRAF V600E 0,65 BRAF V600K 0,50 BRAF V600D 1,8

BRAF WT 3,2 CRAF WT 5,0

Dabrafenibin osoitettiin estävän BRAF:sta alavirtaan toimivaa farmakodynaamista biomarkkeria (fosforyloitunutta ERK:ta), ja se esti solujen kasvua BRAF V600 -mutatoituneissa melanoomasolulinjoissa in vitro ja eläinkoemalleissa. Potilailla, joilla oli BRAF V600 -mutaatiopositiivinen melanooma, dabrafenibi esti kasvaimen ERK:in fosforyloitumista lähtötilanteeseen verrattuna.

BRAF-mutaatiostatuksen määrittäminen

Ennen dabrafenibihoidon aloittamista BRAF V600 -mutaation esiintyminen kasvaimessa on vahvistettava validoidulla testillä. Toisen ja kolmannen vaiheen kliinisiin tutkimuksiin valitut potilaat seulottiin määrittämällä kasvaimen BRAF V600 -mutaatiostatus keskitetysti BRAF-mutaatioanalyysillä viimeisimmästä käytettävissä olevasta kasvainnäytteestä. Primaarikasvain tai etäpesäkekohdan kasvain testattiin pelkästään tutkimuskäyttöön tarkoitetulla analyysillä. Tämä on alleelispesifinen polymeraasiketjureaktiotekniikkaan (PCR) perustuva testi, ja se tehdään DNA:sta, joka on eristetty formaliinifiksoidusta parafiiniin valetusta (FFPE) kasvainkudoksesta. Testi on kehitetty erityisesti erottamaan V600E- ja V600K-mutaatiot toisistaan. Tutkimukseen valittiin vain potilaita, joilla oli BRAF V600E- tai V600K-mutaatiopositiivinen kasvain.

32

Kaikki potilasnäytteet testattiin myöhemmin uudelleen käyttäen bioMerieux’n (bMx) validoitua THxID BRAF -testiä, jolla on CE-hyväksyntä. Tämä bMx:n THxID BRAF -testi on alleelispesifinen PCR, ja se tehdään DNA:sta, joka on eristetty formaliinilla kiinnitetystä parafiiniin valetusta (FFPE) kasvainkudoksesta. Testi on kehitetty tunnistamaan BRAF V600E ja V600K -mutaatiot erittäin suurella herkkyydellä (jopa 5 %:n V600E- ja V600K-sekvenssiä villityypin taustasekvenssistä, kun käytetään FFPE-kudoksesta eristettyä DNA:ta). Prekliinisissä ja kliinisissä tutkimuksissa, joissa on käytetty retrospektiivisiä kaksisuuntaisia Sangerin sekvensointimenetelmiä, on osoitettu, että testi tunnistaa matalammalla herkkyydellä myös harvinaisemmat BRAF V600D- ja V600E/K601E-mutaatiot. Prekliinisten ja kliinisten tutkimusten näytteet (n = 876), jotka oli THxID BRAF -testillä todettu mutaatiopositiivisiksi, sekvensoitiin myöhemmin vertailumenetelmällä, ja testin spesifisyys oli 94 %.

Kliininen teho ja turvallisuus

Dabrafenibin tehoa aikuisilla potilailla leikkaukseen soveltumattoman tai metastasoituneen BRAF V600 -mutaatiopositiivisen melanooman hoidossa arvioitiin kolmessa tutkimuksessa (BRF113683 [BREAK-3], BRF113929 [BREAK-MB] ja BRF113710 [BREAK-2]) potilailla, joiden kasvaimessa oli todettu BRAF V600E- ja/tai V600K-mutaatio. Näissä tutkimuksissa yhteensä 402 potilaalla todettiin BRAF V600E- ja 49 potilaalla BRAF V600K-mutaatio. Melanoomapotilaat, joilla oli jokin muu kuin BRAF-mutaatio kuin V600E-mutaatio suljettiin pois vahvistustutkimuksesta. Yhden hoitohaaran tutkimuksissa dabrafenibin aktiviteetti näyttää matalammalta V600K kasvaimissa kuin V600E kasvaimilla. Käytettävissä ei ole tutkimustietoa melanoomapotilaista, joilla olisi todettu jokin muu BRAF V600 -mutaatio kuin V600E tai V600K. Dabrafenibin tehoa ei ole tutkittu sellaisten potilaiden hoidossa, jotka ovat aikaisemmin saaneet jotakin proteiinikinaasin estäjää. Aikaisemmin hoitamattomat potilaat (kolmannen vaiheen tutkimuksen [BREAK-3] tulokset) Dabrafenibin tehoa ja turvallisuutta arvioitiin satunnaistetussa avoimessa kolmannen vaiheen tutkimuksessa [BREAK 3], jossa dabrafenibia verrattiin dakarbatsiiniin (DTIC) aikaisemmin hoitamattomilla potilailla, joilla oli BRAF V600E -mutaatiopositiivinen levinnyt (leikkaukseen soveltumaton asteen III) tai metastasoitunut (asteen IV) melanooma. Potilaat, joiden kasvaimessa oli muu kuin BRAF V600E-mutaatio, suljettiin pois tutkimuksesta. Tämän tutkimuksen ensisijainen tavoite oli arvioida dabrafenibin tehoa verrattuna DTIC-hoitoon käyttäen kriteerinä tutkijan arvioon perustuvaa progressiovapaata elinaikaa (PFS). DTIC-hoitohaaran potilaat saivat vaihtaa hoidon dabrafenibiin, kun taudin eteneminen oli vahvistettu riippumattomassa radiologisessa arvioinnissa. Potilaiden ominaisuudet lähtötilanteessa olivat samanlaiset kummassakin hoitoryhmässä. Potilaista 60 % oli miehiä ja 99,6 % oli kaukaasialaisia. Mediaani-ikä oli 52 vuotta ja 21 % potilaista oli ≥ 65-vuotiaita, 98,4 %:lla ECOG-toimintakykyluokka oli 0 tai 1 ja 97 %:lla oli metastasoitunut tauti. Etukäteen määritetyssä analyysissä, jonka tiedonkeräyksen katkaisukohta (data cut) oli 19.12.2011, havaittiin merkitsevää paranemista progressiovapaassa elinajassa, joka oli ensisijainen päätetapahtuma (HR = 0,30; 95 %:n CI: 0,18–0,51; p < 0,0001). Taulukossa 5 on tiivistelmä primaarianalyysiin ja 6 kuukauden lisäseurannan jälkeen tehtyyn post hoc -analyysiin perustuvista tehoa mittaavista tuloksista. Kuvassa 1 on esitetty kokonaiselinaikatiedot post hoc -lisäanalyysistä tiedonkeräyksen katkaisukohdassa on 18.12.2012.

33

Taulukko 5: Teho aikaisemmin hoitamattomilla potilailla (BREAK-3-tutkimus, 25.6.2012) Tiedot

19.12.2011 asti Tiedot

25.6.2012 asti Dabrafenibi

N = 187 DTIC N = 63

Dabrafenibi N = 187

DTIC N = 63

Progressiovapaa elinaika (PFS) Mediaani, kk (95 % CI) 5,1 (4,9–6,9) 2,7 (1,5–3,2) 6,9 (5,2–9,0) 2,7 (1,5–3,2)

HR (95 % CI)

0,30 (0,18–0,51) P < 0,0001

0,37 (0,24–0,58) P < 0,0001

Kokonaisvastea % (95 % CI) 53 (45,5–60,3) 19 (10,2–30,9) 59 (51,4–66,0) 24 (14–36,2)

Vasteen kesto Mediaani, kk (95 % CI) N = 99

5,6 (4,8, NR) N = 12

NR (5,0, NR) N = 110

8,0 (6,6–11,5) N = 15

7,6 (5,0–9,7) Lyhenteet: CI: luottamusväli; DTCI: dakarbatsiini; HR: riskisuhde (HR); NR: ei saavutettu b. Vahvistettu täydellinen + osittainen vaste. Tiedonkeräyksen katkaisukohdassa 25.6.2012 DTIC-ryhmään satunnaistetuista 63 potilaasta 35 (55,6 %) oli siirtynyt dabrafenibihoitoon, ja dabrafenibiryhmään satunnaistetuista potilaista 63 % ja DTIC-ryhmään satunnaistetuista 79 % oli kuollut tai heidän tautinsa oli edennyt. Progressiovapaan elinajan mediaani oli 4,4 kuukautta hoidon vaihtamisen jälkeen. Taulukko 6: Elossaolotiedot primaarisesta analyysistä ja post hoc -analyyseistä

Katkaisukohta Hoito Kuolemantapauksia (%)

Riskisuhde (95 % CI)

19.12.2011 DTIC 9 (14 %) 0,61 (0,25–1,48) (a)

dabrafenibi 21 (11 %)

25.6.2012 DTIC 21 (33 %) 0,75 (0,44–1,29) (a)

dabrafenibi 55 (29 %)

18.12.2012 DTIC 28 (44 %) 0,76 (0,48–1.21) (a)

dabrafenibi 78 (42 %)

(a) Potilaita ei sensuroitu hoidon vaihtamisen ajankohtana Kokonaiselinaikatiedot toisesta post hoc -analyysistä, jonka tiedonkeräyksen katkaisukohta oli 18.12.2012, osoittivat, että 12 kuukauden elossaolo-osuus oli dabrafenibihoitoa saaneessa ryhmässä 70 % ja DTIC-ryhmässä 63 %. Kuva 1: Kokonaiselinajan Kaplan–Meier-kuvaajat (BREAK-3) (18.12.2012)

34

Potilaat, joilla oli aivometastaaseja (toisen vaiheen tutkimuksen (BREAK-MB) tulokset) BREAK-MB oli toisen vaiheen avoin, kahden kohortin monikeskustutkimus, jonka tarkoituksena oli arvioida kallonsisäistä dabrafenibivastetta potilailla, joilla oli histologisesti vahvistettu (levinneisyysasteen IV) aivoihin metastasoitunut BRAF-mutaatiopositiivinen (V600E tai V600K) melanooma. Potilaat otettiin kohorttiin A (potilaat, jotka eivät olleet aikaisemmin saaneet paikallishoitoa aivometastaaseihin) tai kohorttiin B (potilaat, jotka olivat saaneet paikallishoitoa aivometastaaseihin). Tutkimuksen ensisijainen päätetapahtuma oli tutkijan arvioon perustuva kallonsisäinen kokonaisvaste (overall intracranial response rate (OIRR)) V600E-potilasjoukossa. Vahvistettu OIRR ja muut tutkijan arvioon perustuvat tehoa mittaavat tulokset on esitetty taulukossa 7.

35

Taulukko 7: Tehoa mittaavat tulokset potilailla, joilla oli aivometastaaseja (BREAK-MB-tutkimus) Kaikki hoitoa saaneet potilaat BRAF V600E (ensisijainen) BRAF V600K Kohortti A

N = 74 Kohortti B

N = 65 Kohortti A

N = 15 Kohortti B

N = 18 Kallonsisäinen kokonaisvaste, % (95 % CI)a 39 % (28,0–51,2)

P < 0,001b 31 % (19,9–43,4)

P < 0,001b 7 % (0,2–31,9) 22 % (6,4–47,6)

Kallonsisäisen vasteen kesto, mediaani, kuukautta (95 % CI) N = 29

4,6 (2,8, NR) N = 20

6,5 (4,6–6,5) N = 1

2,9 (NR, NR) N = 4

3,8 (NR, NR) Kokonaisvaste, % (95 % CI)a 38 % (26,8–49,9) 31 % (19,9–43,4) 0 (0–21,8) 28 % (9,7–53,5) Vasteen kesto, mediaani, kuukautta (95 % CI)

N = 28 5,1 (3,7, NR)

N = 20 4,6 (4,6–6,5)

NA N = 5 3,1 (2,8, NR)

Elinaika ilman taudin etenemistä, mediaani, kuukautta (95 % CI) 3,7 (3,6–5,0) 3,8 (3,6–5,5) 1,9 (0,7–3,7) 3,6 (1,8–5,2) Kokonaiselinaika, mediaani, kuukautta (95 % CI)

Mediaani, kk 7,6 (5,9, NR) 7,2 (5,9, NR) 3,7 (1,6–5,2) 5,0 (3,5, NR) Lyhenteet: CI: luottamusväli; NR: ei saavutettu; NA: ei oleellinen a – Vahvistettu vaste. b – Tämän tutkimusasetelman tarkoituksena oli vahvistaa nollahypoteesi OIRR ≤ 10 % (perustuu aikaisempiin tuloksiin) tai hylätä se vaihtoehtoisen hypoteesin OIRR ≥ 30 % hyväksi BRAF V600E -mutaatiopositiivisilla potilailla. Aikaisemmin hoitamattomat potilaat tai potilaat, joiden vähintään yksi aikaisempi systeeminen hoito oli osoittautunut tehottomaksi (toisen vaiheen tutkimuksen [BREAK-2] tulokset) BRF113710 (BREAK-2) oli yhden hoitohaaran monikeskustutkimus, johon otetuilla 92 potilaalla oli metastasoitunut (levinneisyysaste IV) vahvistettu BRAF V600E- tai V600K-mutaatiopositiivinen melanooma. Tutkijan arvioon perustuva vahvistettu vasteosuus potilailla, joilla oli metastasoitunut BRAF V600E -melanooma (n = 76), oli 59 % (95 % CI: 48,2–70,3) ja vasteen keston mediaani oli 5,2 kuukautta (95 % CI: 3,9, ei laskettavissa) keskimäärin 6,5 kuukauden (mediaani) seuranta-ajan perusteella. Potilailla, joilla oli metastasoitunut BRAF V600K -mutaatiopositiivinen melanooma (n = 16), vasteosuus oli 13 % (95 % CI: 0,0–28,7) ja vasteen keston mediaani oli 5,3 kuukautta (95 % CI: 3,7–6,8). Vaikka rajoittavana tekijänä on pieni potilasmäärä, kokonaiselinajan mediaani näyttää vastaavan niiden potilaiden tuloksia, joilla oli BRAF V600E -positiivisia kasvaimia.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset dabrafenibin käytöstä yhden tai useampien pediatristen potilasryhmien melanooman hoidossa (ks. kohta 4.2 ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa). 5.2 Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Suun kautta otettu dabrafenibi imeytyy ja saavuttaa huippupitoisuuden plasmassa 2 tunnin (mediaani) kuluttua annoksesta. Suun kautta otetun dabrafenibin absoluuttinen hyötyosuus on 95 % (keskiarvo; 90 %:n CI: 81–110 %). Dabrafenibialtistus (Cmax ja AUC) suureni suorassa suhteessa annokseen 12–300 mg:n kerta-annosten jälkeen, mutta kaksi kertaa vuorokaudessa annettujen toistuvien annosten jälkeen altistus suureni vähemmän kuin suhteessa annokseen. Toistuvien annosten aikana havaittiin altistuksen pienenemistä, mikä johtui todennäköisesti lääkeaineen oman metabolian induktiosta. Kumuloitumissuhde eli 18. päivän /

36

1. päivän AUC-arvojen suhde oli 0,73 (keskiarvo). Kun dabrafenibia annettiin 150 mg kahdesti vuorokaudessa, Cmax-arvojen geometrinen keskiarvo oli 1478 ng/ml, AUC(0-τ) oli 4341 ng*h/ml ja annosta edeltävä pitoisuus (Cτ) oli 26 ng/ml. Kun dabrafenibi annettiin ruoan kanssa, hyötyosuus pieneni (Cmax pieneni 51 % ja AUC 31 %) ja imeytyminen dabrafenibikapseleista hidastui verrattuna tyhjään mahaan annettujen annosten jälkeen saatuihin arvoihin.

Jakautuminen

Dabrafenibi sitoutuu ihmisen plasman proteiiniin ja sitoutumisaste on 99,7 %. Vakaan tilan aikainen jakautumistilavuus laskimoon annetun mikroannoksen jälkeen on 46 litraa. Dabrafenibi on ihmisen P-glykoproteiinin (Pgp:n) ja hiiren BCRP:n substraatti in vitro. Näillä kuljetusproteiineilla on hyvin vähäinen vaikutus suun kautta otetun dabrafenibin hyötyosuuteen ja eliminoitumiseen, ja kliinisesti merkittävien yhteisvaikutusten riski Pgp:n tai BCRP:n estäjien kanssa on vähäinen. Dabrafenibin tai sen kolmen päämetaboliitin ei osoitettu olevan Pgp:n estäjiä in vitro.

Biotransformaatio

Dabrafenibi metaboloituu pääasiassa CYP2C8:n ja CYP3A4:n välityksellä hydroksidabrafenibiksi, joka hapettuu edelleen CYP3A4:n välityksellä karboksidabrafenibiksi. Karboksidabrafenibi voi dekarboksyloitua muiden kuin entsymaattisten prosessien kautta desmetyylidabrafenibiksi. Karboksidabrafenibi erittyy sappeen ja virtsaan. Desmetyylidabrafenibia saattaa muodostua myös suolistossa ja se voi imeytyä takaisin. Desmetyylidabrafenibi metaboloituu CYP3A4:n välityksellä oksidatiivisiksi metaboliiteiksi. Hydroksidabrafenibin terminaalinen puoliintumisaika vastaa lähtöaineen puoliintumisaikaa, joka on 10 tuntia, mutta karboksi- ja desmetyylimetaboliittien puoliintumisajat olivat pitempiä (21–22 tuntia). Metaboliitin ja lähtöaineen AUC-arvojen suhde (keskiarvo) oli toistuvien annosten jälkeen hydroksidabrafenibin osalta 0,9, karboksidabrafenibin osalta 11 ja desmetyylidabrafenibin osalta 0,7. Altistuksen, suhteellisen voimakkuuden ja farmakokineettisten ominaisuuksien perusteella sekä hydroksi- että desmetyylidabrafenibi myötävaikuttavat todennäköisesti dabrafenibin kliiniseen tehoon, mutta karboksidabrafenibilla ei todennäköisesti ole merkittävää vaikutusta.

Eliminaatio

Terminaalinen puoliintumisaika laskimoon annetun yksittäisen mikroannoksen jälkeen on 2,6 tuntia. Dabrafenibin kerta-annoksen terminaalinen puoliintumisaika on 8 tuntia, mikä johtuu imeytymisen rajoittamasta eliminoitumisesta, kun annos otetaan suun kautta (flip-flop-farmakokinetiikka). Plasmapuhdistuma on laskimoon annetun annoksen jälkeen 12 l/h. Dabrafenibi eliminoituu suun kautta otetun annoksen jälkeen pääasiassa metaboloitumalla CYP3A4- ja CYP2C8-entsyymien välityksellä. Dabrafenibista peräisin oleva materiaali erittyy pääasiassa ulosteeseen; 71 % suun kautta otetusta annoksesta erittyy ulosteeseen ja 23 % virtsaan vain metaboliitteina.

Erityisryhmät

Maksan vajaatoiminta: Populaatiofarmakokineettinen analyysi osoittaa, että lievästi koholla olevat bilirubiini- ja/tai ASAT-arvot (NCI- [National Cancer Institute] -luokituksen mukaan) eivät vaikuta merkittävästi suun kautta otetun dabrafenibin puhdistumaan. Bilirubiini- ja ASAT-arvoihin perustuva lievä maksan vajaatoiminta ei vaikuttanut merkittävästi myöskään dabrafenibimetaboliittien pitoisuuteen plasmassa. Kohtalaista tai vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole tutkimustietoa. Koska dabrafenibi ja sen metaboliitit eliminoituvat ensisijaisesti metaboloitumalla maksassa ja erittymällä sappeen, dabrafenibin käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilaalla on kohtalainen tai vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta 4.2).

37

Munuaisten vajaatoiminta: Populaatiofarmakokineettinen analyysi viittaa siihen, ettei lievä munuaisten vajaatoiminta vaikuta suun kautta otetun dabrafenibin puhdistumaan. Vaikka tiedot kohtalaisesta munuaisten vajaatoiminnasta ovat vähäiset, niiden perusteella näyttäisi siltä, ettei kliinisesti merkityksellistä vaikutusta ole. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole tutkimustietoa (ks. kohta 4.2). Iäkkäät potilaat: Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella iällä ei ollut merkittävää vaikutusta dabrafenibin farmakokinetiikkaan. Yli 75 vuoden ikä vaikutti huomattavasti karboksi- ja desmetyylidabrafenibin pitoisuuksiin plasmassa, ja 75 vuotta täyttäneiden potilaiden altistus oli 40 % suurempi kuin alle 75-vuotiaiden. Paino ja sukupuoli: Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella sukupuoli ja paino vaikuttivat suun kautta otetun dabrafenibin puhdistumaan. Paino vaikutti myös suun kautta otetun annoksen jakautumistilavuuteen ja jakautumisesta riippuvaan puhdistumaan. Näitä farmakokineettisiä eroja ei pidetty kliinisesti merkityksellisinä. Etninen tausta: Tietoja ei ole riittävästi, jotta etnisen taustan mahdollista vaikutusta dabrafenibin farmakokinetiikkaan voitaisiin arvioida. Pediatriset potilaat: Dabrafenibin farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu lapsipotilaiden hoidossa. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Dabrafenibilla ei ole tehty karsinogeenisuustutkimuksia. Dabrafenibi ei ollut mutageenista eikä klastogeenista bakteereissa ja viljellyissä nisäkässoluissa tehdyissä in vitro -testeissä eikä jyrsijöiden mikrotumatestissä in vivo. Rotilla tehdyissä naaraiden hedelmällisyyttä, varhaista alkionkehitystä sekä alkion- ja sikiönkehitystä selvittelevissä yhdistetyissä tutkimuksissa tiineiden naaraiden munasarjojen keltarauhasten määrät pienenivät annostuksen ollessa 300 mg/kg/vrk (noin 3-kertainen altistus verrattuna ihmisen kliiniseen altistukseen AUC-arvon perusteella), mutta kiimakiertoon, paritteluun tai hedelmällisyysindekseihin kohdistuvia vaikutuksia ei havaittu. Yksilönkehitykseen kohdistuvaa toksisuutta, kuten alkiokuolleisuutta ja kammioväliseinän vaurioita havaittiin annostasolla 300 mg/kg/vrk ja luuston kehityksen viivästymistä sekä sikiön painon laskua annostasolla ≥ 20 mg/kg/vrk (≥ 0,5-kertainen altistus verrattuna ihmisen kliiniseen altistukseen AUC-arvon perusteella). Dabrafenibin vaikutuksia urosten hedelmällisyyteen ei ole tutkittu. Toistuvilla annoksilla tehdyissä tutkimuksissa havaittiin kuitenkin rottien ja koirien kivesten degeneraatiota/tyhjenemistä (altistuksen ollessa ≥ 0,2-kertainen verrattuna ihmisen kliiniseen altistukseen AUC-arvon perusteella). Rottien ja koirien kivesmuutokset olivat havaittavissa vielä 4 viikon toipumisjakson jälkeen (ks. kohta 4.6). Sydän- ja verisuonivaikutuksia, kuten sepelvaltimoiden degeneraatiota/nekroosia ja/tai verenvuotoa, sydämen eteis-kammioläppien hypertrofiaa/verenvuotoa ja eteisten fibrovaskulaarista proliferaatiota havaittiin koirilla (altistuksen ollessa ≥ 2-kertainen verrattuna kliiniseen altistukseen AUC-arvon perusteella). Rotilla havaittiin maksavaltimoiden degeneraation ja spontaanin sydänlihassolujen degeneraation ja tulehduksen (spontaanin kardiomyopatian) lisääntymistä (altistuksen ollessa ≥ 0,5-kertainen kliiniseen altistukseen verrattuna). Keuhkojen bronkoalveolaarinen tulehdus havaittiin useilla koirilla annostasolla ≥ 20 mg/kg/vrk (≥ 9-kertainen altistus verrattuna ihmisen kliiniseen altistukseen AUC-arvon perusteella), ja siihen liittyi pinnallinen ja/tai vaikeutunut hengitys. Dabrafenibia saaneilla koirilla ja rotilla on havaittu korjautuvia hematologisia vaikutuksia. Enintään 13 viikkoa kestäneissä tutkimuksissa havaittiin koirilla ja rotilla retikulosyyttien ja/tai punasolumassan vähenemistä (kun altistus oli koirilla ≥ 10-kertainen ja rotilla 1,4-kertainen kliiniseen altistukseen verrattuna). Rotilla tehdyissä nuorten eläinten toksisuustutkimuksissa havaittiin kasvuun kohdistuvia vaikutuksia (pitkien luiden lyhenemistä), munuaistoksisuutta (kertymiä tubuluksissa, munuaiskuoren kystien lisääntymistä ja tubulusten basofiliaa sekä korjautuvaa urea- ja/tai kreatiniinpitoisuuden suurenemista), kivestoksisuutta

38

(degeneraatiota ja siementiehyiden laajenemista) sekä ennenaikaista emättimen avautumista (johon ei liittynyt munasarjojen painoon kohdistuvia vaikutuksia eikä naaraiden lisääntymiskudosten morfologisia muutoksia). Dabrafenibi oli fototoksista hiirten fibroblastien NRU-testissä (3T3 Neutral Red Uptake) in vitro. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet

Mikrokiteinen selluloosa Kapselin sisus

Magnesiumstearaatti Kolloidinen piidioksidi

Punainen rautaoksidi (E172) Kapselin kuori

Titaanidioksidi (E171) Hypromelloosi (E464)

Musta rautaoksidi (E172) Painoväri:

Shellakka Propyleeniglykoli 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen. 6.3 Kestoaika 2 vuotta. 6.4 Säilytys Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita. 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoko Läpinäkymätön valkoinen polyetyleenipurkki (HDPE), jossa on polypropyleenistä valmistettu kierrekorkki ja silikageeliä kuivatusaineena. Yksi purkki sisältää 28 tai 120 kovaa kapselia. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

39

7. MYYNTILUVAN HALTIJA GlaxoSmithKline Trading Services Limited 6900 Cork Airport Business Park Kinsale Road Cork Irlannin tasavalta 8. MYYNTILUVAN NUMERO(T) EU/1/13/865/003 EU/1/13/865/004 9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on Euroopan lääkeviraston verkkosivuilla http://www.ema.europa.eu/.

40

LIITE II A. ERÄN VAPAUTTAMISESTA VASTAAVA VALMISTAJA

B. TOIMITTAMISEEN JA KÄYTTÖÖN LIITTYVÄT EHDOT JA

RAJOITUKSET

C. MYYNTILUVAN MUUT EHDOT JA EDELLYTYKSET D. EHDOT TAI RAJOITUKSET, JOTKA KOSKEVAT

LÄÄKEVALMISTEEN TURVALLISTA JA TEHOKASTA KÄYTTÖÄ

41

A. ERÄN VAPAUTTAMISESTA VASTAAVA VALMISTAJA

Erän vapauttamisesta vastaavan valmistajan nimi ja osoite

GLAXO WELLCOME, S.A. Avda.Extremadura, 3, Pol. Ind. Allendeduero 09400, Aranda de Duero (Burgos) Espanja B. TOIMITTAMISEEN JA KÄYTTÖÖN LIITTYVÄT EHDOT Reseptilääke, jonka määräämiseen liittyy rajoitus (Ks liite I: Valmisteyhteenvedon, kohta 4.2) C. MYYNTILUVAN MUUT EHDOT JA EDELLYTYKSET

• Määräaikaiset turvallisuuskatsaukset Myyntiluvan haltijan on toimitettava ensimmäinen tätä valmistetta koskeva määräaikainen turvallisuuskatsaus 6 kuukauden kuluessa myyntiluvan myöntämisestä. Sen jälkeen myyntiluvan haltijan on toimitettava tätä valmistetta koskevat määräaikaiset turvallisuuskatsaukset niiden vaatimusten mukaisesti, jotka on esitetty unionin viitepäivien luettelossa (EURD-luettelo), josta säädetään direktiivin 2001/83/EY 107c artiklan 7 kohdassa ja joka julkaistaan Euroopan lääkealan verkkoportaalissa. D. LÄÄKEVALMISTEEN TURVALLISEEN JA TEHOKKAASEEN KÄYTTÖÖN LIITTYVÄT EHDOT TAI RAJOITUKSET

• Riskienhallintasuunnitelma (RMP) Myyntiluvan haltijan on suoritettava vaaditut lääketurvatoimet ja interventiot myyntiluvan moduulissa 1.8.2 esitetyn sovitun riskinhallintasuunnitelman sekä mahdollisten sovittujen riskinhallintasuunnitelman myöhempien päivitysten mukaisesti. Päivitetty riskinhallintasuunnitelma (RMP) tulee toimittaa:

• Euroopan lääkeviraston pyynnöstä • kun riskinhallintajärjestelmää muutetaan, varsinkin kun saadaan uutta tietoa, joka saattaa johtaa hyöty-

riskiprofiilin merkittävään muutokseen, tai kun on saavutettu tärkeä tavoite (lääketurvatoiminnassa tai riskien minimoinnissa).

Kun määräaikaisen turvallisuuskatsauksen (PSUR) toimittaminen ja riskinhallintasuunnitelman (RMP) päivitys osuvat samaan aikaan, ne on toimitettava samanaikaisesti. • Lisätoimenpiteet riskien minimoimiseksi

Ei sovellettavissa. • Velvoite toteuttaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisiä toimenpiteitä

Ei sovellettavissa.

42

LIITE III

MYYNTIPÄÄLLYSMERKINNÄT JA PAKKAUSSELOSTE

43

A. MYYNTIPÄÄLLYSMERKINNÄT

44

ULKOPAKKAUKSESSA JA SISÄPAKKAUKSESSA ON OLTAVA SEURAAVAT MERKINNÄT KOTELO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Tafinlar 50 mg kovat kapselit dabrafenibi 2. VAIKUTTAVA(T) AINE(ET) Yksi kova kapseli sisältää dabrafenibimesilaattia määrän, joka vastaa 50 mg dabrafenibia 3. APUAINEET 4. LÄÄKEMUOTO JA SISÄLLÖN MÄÄRÄ 28 kapselia 120 kapselia 5. ANTOTAPA JA TARVITTAESSA ANTOREITTI (ANTOREITIT) Suun kautta Lue pakkausseloste ennen käyttöä. 6. ERITYISVAROITUS VALMISTEEN SÄILYTTÄMISESTÄ POISSA LASTEN

ULOTTUVILTA JA NÄKYVILTÄ Ei lasten ulottuville eikä näkyville. 7. MUU ERITYISVAROITUS (MUUT ERITYISVAROITUKSET), JOS TARPEEN Sisältää kuivausaineen. Ei saa poistaa, eikä syödä. 8. VIIMEINEN KÄYTTÖPÄIVÄMÄÄRÄ EXP 9. ERITYISET SÄILYTYSOLOSUHTEET 10. ERITYISET VAROTOIMET KÄYTTÄMÄTTÖMIEN LÄÄKEVALMISTEIDEN TAI NIISTÄ PERÄISIN OLEVAN JÄTEMATERIAALIN HÄVITTÄMISEKSI, JOS TARPEEN

45

11. MYYNTILUVAN HALTIJAN NIMI JA OSOITE GlaxoSmithKline Trading Services Limited, 6900 Cork Airport Business Park, Kinsale Road, Cork, Irlannin tasavalta 12. MYYNTILUVAN NUMERO(T) EU/1/13/865/001 EU/1/13/865/002 13. ERÄNUMERO Lot

14. YLEINEN TOIMITTAMISLUOKITTELU Reseptilääke. 15. KÄYTTÖOHJEET 16. TIEDOT PISTEKIRJOITUKSELLA tafinlar 50 mg

46

ULKOPAKKAUKSESSA JA SISÄPAKKAUKSESSA ON OLTAVA SEURAAVAT MERKINNÄT PURKIN ETIKETTI 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Tafinlar 50 mg kapselit dabrafenibi 2. VAIKUTTAVA(T) AINE(ET) Yksi kova kapseli sisältää dabrafenibimesilaattia määrän, joka vastaa 50 mg dabrafenibia 3. APUAINEET 4. LÄÄKEMUOTO JA SISÄLLÖN MÄÄRÄ 28 kapselia 120 kapselia 5. ANTOTAPA JA TARVITTAESSA ANTOREITTI (ANTOREITIT) Suun kautta Lue pakkausseloste ennen käyttöä. 6. ERITYISVAROITUS VALMISTEEN SÄILYTTÄMISESTÄ POISSA LASTEN

ULOTTUVILTA JA NÄKYVILTÄ Ei lasten ulottuville eikä näkyville. 7. MUU ERITYISVAROITUS (MUUT ERITYISVAROITUKSET), JOS TARPEEN 8. VIIMEINEN KÄYTTÖPÄIVÄMÄÄRÄ EXP 9. ERITYISET SÄILYTYSOLOSUHTEET 10. ERITYISET VAROTOIMET KÄYTTÄMÄTTÖMIEN LÄÄKEVALMISTEIDEN TAI NIISTÄ PERÄISIN OLEVAN JÄTEMATERIAALIN HÄVITTÄMISEKSI, JOS TARPEEN

47

11. MYYNTILUVAN HALTIJAN NIMI JA OSOITE GlaxoSmithKline Trading Services Limited, 6900 Cork Airport Business Park, Kinsale Road, Cork, Irlannin tasavalta 12. MYYNTILUVAN NUMERO(T) EU/1/13/865/001 EU/1/13/865/002 13. ERÄNUMERO Lot

14. YLEINEN TOIMITTAMISLUOKITTELU Reseptilääke. 15. KÄYTTÖOHJEET 16. TIEDOT PISTEKIRJOITUKSELLA

48

ULKOPAKKAUKSESSA JA SISÄPAKKAUKSESSA ON OLTAVA SEURAAVAT MERKINNÄT KOTELO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Tafinlar 75 mg kovat kapselit dabrafenibi 2. VAIKUTTAVA(T) AINE(ET) Yksi kova kapseli sisältää dabrafenibimesilaattia määrän, joka vastaa 75 mg dabrafenibia 3. APUAINEET 4. LÄÄKEMUOTO JA SISÄLLÖN MÄÄRÄ 28 kapselia 120 kapselia 5. ANTOTAPA JA TARVITTAESSA ANTOREITTI (ANTOREITIT) Suun kautta Lue pakkausseloste ennen käyttöä. 6. ERITYISVAROITUS VALMISTEEN SÄILYTTÄMISESTÄ POISSA LASTEN

ULOTTUVILTA JA NÄKYVILTÄ Ei lasten ulottuville eikä näkyville. 7. MUU ERITYISVAROITUS (MUUT ERITYISVAROITUKSET), JOS TARPEEN Sisältää kuivausaineen. Ei saa poistaa, eikä syödä. 8. VIIMEINEN KÄYTTÖPÄIVÄMÄÄRÄ EXP 9. ERITYISET SÄILYTYSOLOSUHTEET 10. ERITYISET VAROTOIMET KÄYTTÄMÄTTÖMIEN LÄÄKEVALMISTEIDEN TAI NIISTÄ PERÄISIN OLEVAN JÄTEMATERIAALIN HÄVITTÄMISEKSI, JOS TARPEEN

49

11. MYYNTILUVAN HALTIJAN NIMI JA OSOITE GlaxoSmithKline Trading Services Limited, 6900 Cork Airport Business Park, Kinsale Road, Cork, Irlannin tasavalta 12. MYYNTILUVAN NUMERO(T) EU/1/13/865/003 EU/1/13/865/004 13. ERÄNUMERO Lot

14. YLEINEN TOIMITTAMISLUOKITTELU Reseptilääke. 15. KÄYTTÖOHJEET 16. TIEDOT PISTEKIRJOITUKSELLA tafinlar 75 mg

50

ULKOPAKKAUKSESSA JA SISÄPAKKAUKSESSA ON OLTAVA SEURAAVAT MERKINNÄT PURKIN ETIKETTI 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Tafinlar 75 mg kapselit dabrafenibi 2. VAIKUTTAVA(T) AINE(ET) Yksi kova kapseli sisältää dabrafenibimesilaattia määrän, joka vastaa 75 mg dabrafenibia 3. APUAINEET 4. LÄÄKEMUOTO JA SISÄLLÖN MÄÄRÄ 28 kapselia 120 kapselia 5. ANTOTAPA JA TARVITTAESSA ANTOREITTI (ANTOREITIT) Suun kautta Lue pakkausseloste ennen käyttöä. 6. ERITYISVAROITUS VALMISTEEN SÄILYTTÄMISESTÄ POISSA LASTEN

ULOTTUVILTA JA NÄKYVILTÄ Ei lasten ulottuville eikä näkyville. 7. MUU ERITYISVAROITUS (MUUT ERITYISVAROITUKSET), JOS TARPEEN 8. VIIMEINEN KÄYTTÖPÄIVÄMÄÄRÄ EXP 9. ERITYISET SÄILYTYSOLOSUHTEET 10. ERITYISET VAROTOIMET KÄYTTÄMÄTTÖMIEN LÄÄKEVALMISTEIDEN TAI NIISTÄ PERÄISIN OLEVAN JÄTEMATERIAALIN HÄVITTÄMISEKSI, JOS TARPEEN

51

11. MYYNTILUVAN HALTIJAN NIMI JA OSOITE GlaxoSmithKline Trading Services Limited, 6900 Cork Airport Business Park, Kinsale Road, Cork, Irlannin tasavalta 12. MYYNTILUVAN NUMERO(T) EU/1/13/865/003 EU/1/13/865/004 13. ERÄNUMERO Lot

14. YLEINEN TOIMITTAMISLUOKITTELU Reseptilääke. 15. KÄYTTÖOHJEET 16. TIEDOT PISTEKIRJOITUKSELLA

52

B. PAKKAUSSELOSTE

53

Pakkausseloste: Tietoa potilaalle

Tafinlar 50 mg kovat kapselit (kapseli) Tafinlar 75 mg kovat kapselit (kapseli)

dabrafenibi

Tähän lääkkeeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti uutta turvallisuutta koskevaa tietoa. Voit auttaa ilmoittamalla kaikista mahdollisesti saamistasi haittavaikutuksista. Ks. kohdan 4 lopusta, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan. Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen ottamisen, sillä se sisältää sinulle

tärkeitä tietoja. - Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin. - Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin, apteekkihenkilökunnan tai sairaanhoitajan puoleen. - Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa haittaa

muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla. - Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin, apteekkihenkilökunnan tai sairaanhoitajan puoleen.

Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan: 1. Mitä Tafinlar on ja mihin sitä käytetään 2. Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Tafinlaria 3. Miten Tafinlaria otetaan 4. Mahdolliset haittavaikutukset 5. Tafinlarin säilyttäminen 6. Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa 1. Mitä Tafinlar on ja mihin sitä käytetään Tafinlar on lääke, jonka vaikuttava aine on dabrafenibi. Se on tarkoitettu aikuispotilaille tietyn ihosyöpätyypin, melanooman, hoitoon, kun - kasvaimessa on tietyntyyppinen muutos (mutaatio) niin kutsutussa BRAF-geenissä ja - syöpä on levinnyt muualle elimistöön tai sitä ei voida poistaa leikkauksella. Tämä geenimutaatio on saattanut aiheuttaa melanooman kehittymisen. Tafinlar vaikuttaa muuntuneen BRAF-geenin tuottamiin proteiineihin ja hidastaa näin syövän etenemistä tai pysäyttää sen. 2. Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Tafinlaria Tafinlaria voidaan käyttää vain sellaisten melanoomien hoitoon, joiden BRAF-geenissä on muutos (mutaatio). Siksi lääkärin on otettava ensin kasvaimesta kudosnäyte, josta tutkitaan, soveltuuko Tafinlar sinun melanoomasi hoitoon. Älä ota Tafinlaria:

jos olet allerginen dabrafenibille tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle (lueteltu kohdassa 6). Tarkista asia lääkäriltä, jos epäilet, että tämä koskee sinua. Älä ota Tafinlaria.

54

Varoitukset ja varotoimet Keskustele lääkärin kanssa ennen kuin otat Tafinlaria. Kerro lääkärille: • jos sinulla on jokin maksasairaus • jos sinulla on tai on ollut jokin munuaissairaus.

Lääkäri saattaa määrätä Tafinlar-hoidon aikana verikokeita, joiden avulla seurataan maksan ja munuaisten toimintaa.

Tarkista asia lääkäriltä, jos epäilet, että jokin näistä saattaa koskea sinua. Sairaudet, joihin voi olla syytä kiinnittää erityistä huomiota Joillekin Tafinlaria käyttäville potilaille voi kehittyä myös muita ongelmia, jotka voivat olla vakavia. On tärkeää, että tiedät, millaisiin löydöksiin ja oireisiin sinun on kiinnitettävä huomiota käyttäessäsi tätä lääkettä. Joitakin näistä oireista (kuume, ihomuutokset ja silmäoireet) mainitaan lyhyesti tässä kappaleessa, mutta tarkempia tietoja on kohdassa 4 ”Mahdolliset haittavaikutukset”. Kuume (korkea kuume) - Tämä lääke voi aiheuttaa kuumetta (ks. myös kohta 4). Ota heti yhteys lääkäriin, apteekkiin tai

sairaanhoitajaan, jos sinulle nousee kuume tämän lääkkeen käytön aikana. Ihomuutokset hoidon aikana ja sen jälkeen - Lääkäri tarkastaa ihosi ennen kuin aloitat tämän lääkkeen käytön ja myös säännöllisesti hoidon aikana. - Ota heti yhteys lääkäriin, jos huomaat muutoksia ihossasi tämän lääkkeen käytön aikana tai hoidon

päättymisen jälkeen (ks. myös kohta 4). Silmäoireet - Sinun on käytävä lääkärin vastaanotolla silmätutkimuksessa tämän lääkkeen käytön aikana. - Kerro heti lääkärille, jos sinulle ilmaantuu hoidon aikana silmien punoitusta ja ärsytystä, näön

hämärtymistä, silmäkipua tai muita näkömuutoksia (ks. myös kohta 4).

Lue lisää kuumeesta, ihomuutoksista ja silmäoireista tämän pakkausselosteen kohdasta 4. Kerro lääkärille, apteekkihenkilökunnalle tai sairaanhoitajalle, jos sinulle ilmaantuu edellä kuvattuja merkkejä tai oireita.

Lapset ja nuoret Tafinlaria ei suositella lapsille eikä nuorille. Ei tiedetä, kuinka Tafinlar vaikuttaa alle 18-vuotiaisiin potilaisiin. Muut lääkevalmisteet ja Tafinlar Ennen kuin aloitat hoidon, kerro lääkärille, apteekkihenkilökunnalle tai sairaanhoitajalle, jos parhaillaan käytät tai olet äskettäin käyttänyt tai saatat käyttää muita lääkkeitä. Näihin kuuluvat myös lääkkeet, joita lääkäri ei ole määrännyt. Jotkut lääkkeet voivat vaikuttaa Tafinlarin tehoon tai lisätä haittavaikutusten vaaraa. Tafinlar voi myös vaikuttaa joidenkin muiden lääkkeiden tehoon. Näitä ovat: • hormoneja sisältävät ehkäisyvalmisteet, kuten ehkäisytabletit, ehkäisyinjektiot tai ehkäisylaastarit • verenohennuslääkkeet varfariini ja asenokumaroli • digoksiini, sydäntautien hoidossa käytettävä lääke • sieni-infektioiden hoitoon käytettävät lääkkeet, kuten ketokonatsoli, itrakonatsol, vorikonatsolï ja

posakonatsoli • jotkut verenpainelääkkeinä käytettävät kalsiuminestäjät, kuten diltiatseemi, felodipiini, nikardipiini,

nifedipiini tai verapamiili • syöpälääkkeet, kuten kabatsitakseli • jotkut psyykkisten sairauksien hoidossa käytettävät lääkkeet, kuten haloperidoli

55

• jotkut antibiootit, kuten klaritromysiini, doksisykliini ja telitromysiini • jotkut tuberkuloosilääkkeet, kuten rifampisiini • jotkut kolesteroliarvoja alentavat lääkkeet, kuten atorvastatiini ja simvastatiini • jotkut immuunijärjestelmää lamaavat lääkkeet, kuten siklosporiini, takrolimuusi ja sirolimuusi • mahalaukun happamuutta vähentävät lääkkeet, kuten omepratsoli • jotkut tulehduslääkkeet, kuten deksametasoni ja metyyliprednisoloni • jotkut HIV-infektion hoidossa käytettävät lääkkeet, kuten ritonaviiri, amprenaviiri, indinaviiri,

darunaviiri, delavirdiini, efavirentsi, fosamprenaviiri, lopinaviiri, nelfinaviiri, tipranaviiri, sakinaviiri ja atatsanaviiri

• jotkut kipua lievittävät lääkkeet, kuten fentanyyli ja metadoni • kouristuskohtausten (epilepsian) hoidossa käytettävät lääkkeet, kuten fenytoiini, fenobarbitaali,

primidoni, valproiinihappo tai karbamatsepiini • masennuslääkkeet, kuten nefatsodoni ja rohdosvalmiste mäkikuisma (Hypericum perforatum).

Kerro lääkärille, apteekkihenkilökunnalle tai sairaanhoitajalle, jos käytät jotakin näistä (tai jos olet epävarma). Lääkäri saattaa muuttaa annostasi.

Tee lääkelista käyttämistäsi lääkkeistä, jotta voit näyttää sitä lääkärille, apteekkihenkilökunnalle tai sairaanhoitajalle. Raskaus, imetys ja hedelmällisyys Tafinlarin käyttöä ei suositella raskauden aikana. • Jos olet raskaana, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy lääkäriltä,

apteekista tai sairaanhoitajalta neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä. Tafinlarin käyttöä ei suositella raskauden aikana, sillä se saattaa vahingoittaa syntymätöntä lasta.

• Jos on mahdollista, että voit tulla raskaaksi, sinun on käytettävä tehokasta ehkäisyä Tafinlar-hoidon aikana ja 28 päivän ajan hoidon päättymisen jälkeen.

• Hormoneja sisältävät ehkäisyvalmisteet (kuten ehkäisytabletit, ehkäisyinjektiot tai ehkäisylaastarit) eivät ehkä tehoa yhtä hyvin Tafinlar-hoidon aikana. Sinun on käytettävä jotakin muuta luotettavaa ehkäisymenetelmää, kuten kondomia, jotta et tule raskaaksi tämän lääkkeen käytön aikana. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekista tai sairaanhoitajalta.

• Kerro heti lääkärille, jos tulet raskaaksi tämän lääkkeen käytön aikana. Tafinlarin käyttöä ei suositella imetyksen aikana. Ei tiedetä, erittyvätkö tämän lääkkeen sisältämät aineet ihmisen rintamaitoon. Sinun on kerrottava lääkärille, jos imetät tai suunnittelet imettämistä. Sinä ja lääkäri päätätte, käytätkö tätä lääkettä vai imetätkö. Hedelmällisyys – miehet ja naiset Eläinkokeet ovat osoittaneet, että lääkkeen vaikuttava aine dabrafenibi voi heikentää pysyvästi kykyä saada jälkeläisiä. Ei tiedetä, vaikuttaako se samalla tavoin myös ihmisiin. Lisäksi Tafinlaria käyttävien miesten siittiöiden määrä saattaa pienentyä hoidon aikana. Siittiömäärä ei välttämättä palaudu normaalitasolle hoidon päättymisen jälkeen. Ennen kuin aloitat Tafinlar-hoidon keskustele lääkärin kanssa siitä, kuinka voit parantaa mahdollisuuksiasi saada lapsia myöhemmin. Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen vaikutuksesta siittiöiden määrään, käänny lääkärin, apteekkihenkilökunnan tai sairaanhoitajan puoleen. Ajaminen ja koneiden käyttö Tafinlar voi aiheuttaa haittavaikutuksia, jotka saattavat vaikuttaa ajokykyysi tai kykyysi käyttää koneita. Vältä ajamista ja koneiden käyttöä, jos sinulla on näköongelmia tai jos tunnet itsesi väsyneeksi tai sinulla on heikottava tai voimaton olo. Näitä vaikutuksia kuvataan tarkemmin kohdissa 2 ja 4.

56

Keskustele lääkärin, apteekkihenkilökunnan tai sairaanhoitajan kanssa, jos olet epävarma jostakin. Myös sairautesi, oireesi ja hoitotilanne voivat vaikuttaa ajokykyysi tai kykyysi käyttää koneita. 3. Miten Tafinlaria otetaan Kuinka paljon lääkettä otetaan Ota Tafinlaria juuri siten kuin lääkäri on määrännyt tai apteekkihenkilökunta tai sairaanhoitaja on neuvonut. Tarkista ohjeet lääkäriltä, apteekista tai sairaanhoitajalta, jos olet epävarma. Tavanomainen Tafinlar-annos on kaksi 75 mg:n kapselia kaksi kertaa vuorokaudessa (tämä vastaa 300 mg:n vuorokausiannosta). Lääkäri saattaa päättää pienentää annosta, jos sinulla esiintyy haittavaikutuksia. Tafinlaria on saatavana myös 50 mg:n kapseleina, jos annoksen pienentämistä suositellaan. Älä ota enempää Tafinlaria kuin lääkäri on määrännyt, sillä tämä saattaa lisätä haittavaikutusten riskiä. Miten kapselit otetaan Niele kapselit kokonaisina peräkkäin veden kera. Älä pureskele äläkä murskaa kapseleita, sillä niiden teho saattaa heikentyä. Ota Tafinlar kaksi kertaa vuorokaudessa tyhjään mahaan. Tämä tarkoittaa, että • kun olet ottanut Tafinlar-annoksen, sinun on odotettava vähintään 1 tunti ennen kuin voit syödä tai • kun olet syönyt, sinun on odotettava vähintään 2 tuntia ennen kuin voit ottaa Tafinlar-annoksen. Ota Tafinlar aamulla ja illalla niin, että annosten väliin jää noin 12 tuntia. Ota aamun ja illan Tafinlar-annokset samaan aikaan joka päivä. Tämä auttaa sinua muistamaan kapseleiden ottamisen. Älä ota aamun ja illan Tafinlar-annoksia yhtaikaa. Jos unohdat ottaa Tafinlarin Jos unohtunut annos on alle 6 tuntia myöhässä, ota se heti kun muistat sen. Jos unohtunut annos on yli 6 tuntia myöhässä, jätä annos väliin ja ota seuraava annos normaaliin aikaan. Jatka sitten kapseleiden ottamista säännöllisesti normaalin aikataulun mukaan. Älä ota kaksinkertaista annosta korvataksesi unohtamasi kerta-annoksen. Jos otat enemmän Tafinlaria kuin sinun pitäisi Jos olet ottanut liian monta Tafinlar-kapselia, kysy neuvoa lääkäriltä, apteekista tai sairaanhoitajalta. Näytä heille Tafinlar-pakkaus ja tämä pakkausseloste, jos mahdollista. Älä lopeta Tafinlarin käyttöä kysymättä neuvoa Ota Tafinlaria niin kauan kuin lääkäri suosittelee. Älä lopeta sen käyttöä, paitsi jos lääkäri, apteekkihenkilökunta tai sairaanhoitaja kehottaa sinua tekemään niin. Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin, apteekkihenkilökunnan tai sairaanhoitajan puoleen. 4. Mahdolliset haittavaikutukset Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa. Vakavat haittavaikutukset Kuume (korkea kuume) Tafinlar voi aiheuttaa kuumetta useammalle kuin yhdelle potilaalle kymmenestä. Kerro heti lääkärille, apteekkihenkilökunnalle tai sairaanhoitajalle, jos sinulle nousee korkea kuume (38,5 °C tai korkeampi) tämän lääkkeen käytön aikana. Lääkäri tekee tutkimuksia, jotta saadaan selville, onko kuumeeseen jokin muu syy, ja antaa tarvittavaa hoitoa.

57

Joissakin tapauksissa kuumeeseen saattaa liittyä verenpaineen laskua ja huimausta. Jos kuume on vaikea, lääkäri saattaa suositella Tafinlar-hoidon lopettamista siksi aikaa, kun kuumetta hoidetaan muilla lääkkeillä. Kun kuume on saatu hallintaan, lääkäri saattaa suositella, että aloitat Tafinlar-hoidon uudelleen. Ihomuutokset Ota mahdollisimman pian yhteys lääkäriin, apteekkiin tai sairaanhoitajaan, jos havaitset muutoksia ihossasi tämän lääkkeen käytön aikana. Enintään yhdelle potilaalle kymmenestä saattaa kehittyä Tafinlar-hoidon aikana toisenlainen ihosyöpä, josta käytetään nimitystä ihon okasolusyöpä. Joillekin potilaille saattaa kehittyä ihosyöpä, jonka nimi on tyvisolusyöpä. Nämä ihomuutokset pysyvät yleensä paikallisina, ja ne voidaan poistaa leikkauksella. Tafinlarin käyttöä voidaan jatkaa keskeytyksettä. Jotkut Tafinlaria käyttävät potilaat saattavat havaita myös uusia melanoomia. Nämä melanoomat poistetaan yleensä leikkauksella, ja Tafinlarin käyttöä voidaan jatkaa keskeytyksettä. Lääkäri tarkastaa ihosi ennen kuin aloitat Tafinlar-hoidon. Sen jälkeen iho tarkastetaan kuukauden välein hoidon aikana ja vielä 6 kuukauden kuluttua hoidon päättymisen jälkeen. Näin seurataan, ettei uusia ihosyöpiä ole kehittynyt. Lääkäri tarkistaa myös pääsi, kaulasi, suusi, imusolmukkeesi ja sinulle tehdään rinnan ja vatsan alueen tietokonetomografiatutkimuksia säännöllisesti. Sinulta voidaan myös pyytää verikokeita. Näillä tutkimuksilla haetaan muita syöpiä, mukaan lukien levyepiteelikarsinooma, jotka saattavat kehittyä kehossasi. Gynekologisia sisätutkimuksia (naisilla) ja peräaukon tutkimuksia suositellaan ennen hoidon aloittamista ja hoidon päättyessä. Tarkista ihosi säännöllisesti Tafinlar-hoidon aikana Jos havaitset jonkin seuraavista: • uusi syylä • ihohaava tai punoittava näppylä, joka vuotaa verta tai ei parane • luomen koon tai värin muuttuminen

Kerro mahdollisimman pian lääkärille, apteekkihenkilökunnalle tai sairaanhoitajalle, jos sinulle ilmaantuu tällaisia oireita – joko ensimmäistä kertaa tai jos oireet pahenevat.

Silmäoireet Enintään yhdelle sadasta Tafinlaria käyttävästä potilaasta voi kehittyä niin kutsuttu silmän suonikalvoston tulehdus eli uveiitti, joka voi vahingoittaa näköä, ellei sitä hoideta. Uveiitti voi kehittyä nopeasti, ja sen oireita ovat: • silmän punoitus tai ärsytys • näön hämärtyminen • silmäkipu • lisääntynyt valonarkuus • liikkuvat pisteet näkökentässä.

Ota heti yhteys lääkäriin, apteekkiin tai sairaanhoitajaan, jos tällaisia oireita ilmaantuu. On erittäin tärkeää, että kerrot lääkärille, apteekkihenkilökunnalle tai sairaanhoitajalle, jos sinulle ilmaantuu näitä oireita, varsinkin jos silmässäsi esiintyy kipua ja punoitusta, joka ei häviä nopeasti. Sinut saatetaan lähettää silmälääkärin vastaanotolle perusteellista silmätutkimusta varten.

58

Muut haittavaikutukset Edellä mainittujen vakavien haittavaikutusten lisäksi Tafinlar voi aiheuttaa myös muita haittavaikutuksia. Näitä kuvataan seuraavassa. Hyvin yleiset haittavaikutukset, joita voi esiintyä useammalla kuin yhdellä potilaalla kymmenestä: • Ihon pintakerrosten paksuuntuminen • Ihovaikutukset, kuten ihottuma, syylän kaltaiset kasvaimet tai kämmenten, sormien ja jalkapohjien

punoitus ja turvotus (ks. kohta 4 edellä ”Ihomuutokset”) • Päänsärky • Pahoinvointi, oksentelu, ripuli • Heikentynyt ruokahalu • Vilunväristykset • Heikottava tunne • Voimattomuus • Kuume (ks. kohta 4 edellä ”Kuume (korkea kuume)”) • Nivelkipu, lihaskipu tai käsien tai jalkojen kipu • Yskä • Epätavallinen hiustenlähtö tai hiusten oheneminen Yleiset haittavaikutukset, joita voi esiintyä enintään yhdellä potilaalla kymmenestä: • Ummetus • Influenssan kaltainen sairaus • Alhainen veren fosforiarvo, joka näkyy verikokeissa • verensokerin nousu (glukoosi), mikä näkyy verikokeissa • Muutokset sydämen toiminnassa • Ihovaikutukset, kuten karheat hilseilevät läiskät iholla, ruskea tai kellertävä ihon paksuuntuma,

ihokasvannaiset (ihopolyypit), kuiva iho, kiiltävät kuhmut, avoimet haavat, ihon kutina tai punoitus (ks. kohta 4 edellä ”Ihomuutokset”)

Melko harvinaiset haittavaikutukset, joita voi esiintyä enintään yhdellä potilaalla sadasta: • Silmätulehdus (uveiitti, ks. kohta 4 edellä "Silmäoireet") • Haimatulehdus (aiheuttaa voimakasta vatsakipua) • Ihonalaisen rasvakerroksen tulehdus, jonka oireita ovat aristavat kyhmyt ihossa • Allerginen reaktio • Uusi melanooma • Munuaisongelmat, munuaisten vajaatoiminta, jotka näkyvät verikokeissa • Sydämen rytmihäiriö.

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille, apteekkihenkilökunnalle tai sairaanhoitajalle. Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa haittavaikutuksista myös suoraan liitteessä V luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta. Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

5. Tafinlarin säilyttäminen Ei lasten ulottuville eikä näkyville. Älä käytä tätä lääkettä purkissa ja pakkauksessa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän (Käyt. viim.) jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää. Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

59

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa. 6. Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa Mitä Tafinlar sisältää - Vaikuttava aine on dabrafenibi. Yksi kova kapseli sisältää dabrafenibimesilaattia määrän, joka vastaa

50 mg tai 75 mg dabrafenibia. - Muut aineet ovat: mikrokiteinen selluloosa, magnesiumstearaatti, kolloidinen piidioksidi, punainen

rautaoksidi (E172), titaanidioksidi (E171) ja hypromelloosi (E464). Kapseleiden merkinnät on tehty mustalla painovärillä, joka sisältää mustaa rautaoksidia (E172) ja propyleeniglykolia.

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoko (-koot) Tafinlar 50 mg kovat kapselit ovat läpinäkymättömiä tummanpunaisia kapseleita, joissa ovat merkinnät ‘GS TEW’ ja ’50 mg’. Tafinlar 75 mg kovat kapselit ovat läpinäkymättömiä voimakkaan vaaleanpunaisia kapseleita, joissa ovat merkinnät ‘GS LHF’ ja ’75 mg’. Purkit ovat läpinäkymättömiä valkoisia polyetyleenipurkkeja (HDPE), joissa on polypropyleenistä valmistettu kierrekorkki. Purkeissa on myös silikageeliä kuivatusaineena pienessä sylinterimuotoisessa säiliössä. Kuivatusaine on pidettävä purkin sisällä eikä sitä saa syödä. Myyntiluvan haltija GlaxoSmithKline Trading Services Limited 6900 Cork Airport Business Park Kinsale Road Cork Irlannin tasavalta Valmistaja Glaxo Wellcome, S.A. Avda. Extremadura, 3 09400 Aranda de Duero Burgos Espanja

60

Lisätietoja tästä lääkevalmisteesta antaa myyntiluvan haltijan paikallinen edustaja:

België/Belgique/Belgien GlaxoSmithKline Pharmaceuticals s.a./n.v. Tél/Tel: + 32 (0)2 656 21 11

Lietuva GlaxoSmithKline Lietuva UAB Tel: + 370 5 264 90 00 info.lt@gsk.com

България ГлаксоСмитКлайн ЕООД Teл.: + 359 2 953 10 34

Luxembourg/Luxemburg GlaxoSmithKline Pharmaceuticals s.a./n.v. Belgique/Belgien Tél/Tel: + 32 (0)2 656 21 11

Česká republika GlaxoSmithKline s.r.o. Tel: + 420 222 001 111 cz.info@gsk.com

Magyarország GlaxoSmithKline Kft. Tel.: + 36 1 225 5300

Danmark GlaxoSmithKline Pharma A/S Tlf: + 45 36 35 91 00 dk-info@gsk.dk

Malta GlaxoSmithKline Malta Tel: + 356 21 238131

Deutschland GlaxoSmithKline GmbH & Co. KG Tel.: + 49 (0)89 36044 8701 produkt.info@gsk.com

Nederland GlaxoSmithKline BV Tel: + 31 (0)30 6938100 nlinfo@gsk.com

Eesti GlaxoSmithKline Eesti OU Tel: + 372 6676 900 estonia@gsk.com

Norge GlaxoSmithKline AS Tlf: + 47 22 70 20 00 firmapost@gsk.no

Ελλάδα GlaxoSmithKline A.E.B.E. Τηλ: + 30 210 68 82 100

Österreich GlaxoSmithKline Pharma GmbH Tel: + 43 (0)1 97075 0 at.info@gsk.com

España GlaxoSmithKline, S.A. Tel: + 34 902 202 700 es-ci@gsk.com

Polska GSK Services Sp. z.o.o. Tel.: + 48 (0)22 576 9000

France Laboratoire GlaxoSmithKline Tél: + 33 (0)1 39 17 84 44 diam@gsk.com

Portugal GlaxoSmithKline – Produtos Farmacêuticos, Lda. Tel: + 351 21 412 95 00 FI.PT@gsk.com

Hrvatska GlaxoSmithKline d.o.o. Tel: + 385 1 6015999

România GlaxoSmithKline (GSK) S.R.L. Tel: + 4021 3028 208

Ireland GlaxoSmithKline (Ireland) Limited Tel: + 353 (0)1 4955000

Slovenija GlaxoSmithKline d.o.o. Tel: + 386 (0)1 280 25 00 medical.x.si@gsk.com

Ísland Slovenská republika

61

GlaxoSmithKline ehf. Tel: + 354 530 3700

GlaxoSmithKline Slovakia s. r. o. Tel: + 421 (0)2 48 26 11 11 recepcia.sk@gsk.com

Italia GlaxoSmithKline S.p.A. Tel: + 39 (0)45 9218 111

Suomi/Finland GlaxoSmithKline Oy Puh/Tel: + 358 (0)10 30 30 30 Finland.tuoteinfo@gsk.com

Κύπρος GlaxoSmithKline (Cyprus) Ltd Τηλ: + + 357 22 397000

Sverige GlaxoSmithKline AB Tel: + 46 (0)8 638 93 00 info.produkt@gsk.com

Latvija GlaxoSmithKline Latvia SIA Tel: + 371 67312687 lv-epasts@gsk.com

United Kingdom GlaxoSmithKline UK Tel: + 44 (0)800 221441 customercontactuk@gsk.com

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi Muut tiedonlähteet Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on saatavilla Euroopan lääkeviraston verkkosivuilta http://www.ema.europa.eu/. Tämä pakkausseloste on saatavissa kaikilla EU-kielillä Euroopan lääkeviraston verkkosivustolla.