Suomi kohti biopankkitoiminnan maailmankärkeä s. 4 Hengenlähtö lähellä – teho-osastolta takaisin elämään s. 9 Monipuoliset tähystystoimenpiteet aluesairaaloiden vahvuutena s. 12 Vasa vänder sig mot Åbo s. 24

2 /j o u l u k u u 2 0 13

2

”Terveempänä kotiin” –strategian jatkovalmistelu

O-P Lehtonensairaanhoitopiirin johtajaDirektör för sjukvårdsdistriktet

Sairaanhoitopiirimme valtuusto päätti palauttaa 26.11.2013 hallituksen esi-tyksen sairaanhoitopiirin strategiasta

uuteen valmisteluun. Syymme uudistaa olemassa olevaa stra-

tegiaamme ovat kahtalaiset. Ensinnäkin toimintaympäristömme on merkittävästi erilainen kuin nykyisen strategian synty-mävuonna 2006. Toiseksi, emme ole saa-vuttaneet taloudellisia tavoitteittamme ny-kystrategian voimin.

Potilaan valinnanvapauden laajenemi-nen pakottaa meitä pohtimaan yhä enem-män toimintaamme palveluiden käyttäjän näkökulmasta. Palvelurakenteemme pitää olla mahdollisimman yksinkertainen, po-tilaan vaivat pitää hoitaa mahdollisuuksien mukaan kerralla kuntoon.

Meidän on pystyttävä varautumaan alu-eelliseen tietojärjestelmään, jossa kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat pal-velevat kokonaisuutena. Kansalaiset saavat nykyään sähköisesti tietoa monista palve-luistaan, eikä erikoissairaanhoitokaan voi jäädä tämän kehityksenulkopuolelle.

Yliopistollista sairaalaa ylläpitävänä sai-raanhoitopiirinä meidän on huolehditta-va edelleen korkealuokkaisen tutkimuksen ja opetuksen edellytyksistä, vaikka valtion osoittamat kokonaiskorvaukset niihin ovat suhteellisesti koko ajan pienentyneet.

Olemme tottuneet siihen, että valitsem-me strategiaamme asioita, joita erityisesti kehitämme. Se on luonnollistakin, koska

emme pysty tekemään liikeyritysten ta-paan sellaisia strategisia ”ei”-valintoja, jois-sa luopuisimme jonkin palvelun tuottami-sesta. Meillä on lakisääteinen tehtävämme huolehtia jäsenkuntiemme erikoissairaan-hoidon palveluista yhdenvertaisesti koko maakunnan alueella.

Tahdoimme tai emme, nykynäkymämme toimiympäristöstämme pakottaa meitä silti tekemään ”ei”- valintoja. Oma ja jäsenkun-tiemme taloustilanne pakottaa meitä valin-toihin, joissa pitää olla muitakin sanoja kuin ”kyllä lisäämme”.

Emme saa talouttamme tasapainoon jat-kamalla toimintaamme olemassa olevalla rakenteella. Esimerkiksi päivystysasetuksen voimaantulo mitä ilmeisimmin lisää nyky-muotoisesti hajautetun leikkaustoimintam-me kustannuksia.

Meidän on ennakkoluulottomasti näh-tävä mahdollisuudet ja tutkittava hyödyt työnjaossa, sekä sisäisesti että omistaja-kuntien, erityisvastuualueen ja Turun yli-opiston kanssa.

Meidän on pystyttävä tarjoamaan turval-liset ja tarkoituksenmukaiset toimitilat po-tilaillemme ja työntekijöillemme. Nykyises-

sä strategiassa sairaaloidemme saneeraus oli vielä mainittu ensisijaisena kehittämisen vaihtoehtona. Emme voi jatkaa pelkästään tällä tiellä. Olemme jo nykystrategiastam-me poiketen luopumassa sairaanhoitotoi-minnasta Raision ja Paimion sairaaloissa. Toisaalta yksi kiireellisimpiä asioitamme on löytää ratkaisu niille Tyksin U-sairaalan toiminnoille, joita emme pysty sijoittamaan olemassa oleviin omiin, omistajakuntien tai Turun yliopiston tiloihin.

Valinnat ovat aina vaikeita. ”Kyllä”-valin-nat ovat vaikeita niille, joita ne eivät koske. ”Ei”-valinnat ovat vaikeita niille, joita ne koskevat. Ellemme näe yhteistä tulevaisuut-ta, emme pysty tekemään valintoja.

Hallituksen strategiaesityksen keskeinen sisältö on sen ensimmäinen kohta: ”Sai-raanhoitopiiri on yksi kilpailukykyinen sai-raala, jossa toiminta on tarkoituksenmukai-sesti keskitettyä ja hajautettua. Yliopistosai-raalan paras tietämys on käytettävissä kai-kissa toimipisteissä. Erikoissairaanhoidon palvelut turvataan keskitetysti kattamaan koko maakunnan alueen.”

Strategisten valintojen valmistelu jatkuu – yhdessä.

Sjukvårdsdistriktets fullmäktige beslöt den 26.11.2013 att remittera styrelsens proposition angående sjukvårdsdi-

striktets strategi till ny beredning.Det finns två anledningar till att förnya

vår nuvarande strategi. Den första är att vår verksamhetsmiljö har förändrats betydligt sedan 2006 då vår nuvarande strategi utfor-mades. Den andra är att vi inte har uppnått våra ekonomiska målsättningar med hjälp av vår nuvarande strategi.

Utvidgandet av våra patienters valfrihet tvingar oss att allt mera fundera på våra tjänster ur användarens synvinkel. Vår be-tjäningsstruktur måste vara så enkel som möjlig. Patienternas besvär ska om möjligt vårdas så att de blir hjälpta med en gång.

”Friskare hem” –strategins beredning fortsätter

Vi måste ha beredskap för ett regionalt da-tasystem där alla aktörer inom social- och hälsovården betjänar som en helhet. Med-borgarna får nuförtiden information i elek-tronisk form från många håll. Specialsjuk-vården kan inte bli efter i den här utveck-lingen.

Som ett sjukvårdsdistrikt som upprätthål-ler ett universitetssjukhus måste vi ombe-sörja att vi också i fortsättningen har hög-klassiga förutsättningarna för forskning och utbildning, även om statens ersättningar re-lativt sett hela tiden har minskat.

Vi har haft för vana att välja saker till vår strategi som vi speciellt ska utveckla. Det här är helt naturligt eftersom vi i motsats till affärsföretag inte kan göra strategiska ”nej”-

3

val, där vi väljer att avstå att producera nå-gon viss tjänst. Vi har vår lagstadgade upp-gift att ombesörja specialsjukvårds tjänster för våra medlemskommuner jämlikt inom hela landskapet.

Oberoende om vi vill det eller inte så står vår verksamhetsmiljö i nuläget inför fram-tvingade ”nej”-val. Vår egen och medlems-kommunernas ekonomiska situation tving-ar oss att göra val där det också måste finnas andra ord än ”ja, vi utökar”.

Vi kan inte balansera vår ekonomi genom att fortsätta med den nuvarande strukturen. Till exempel kommer ibruktagandet av den nya jourförordningen med största sannolik-het att öka kostnaderna för den decentrali-serade operationsverksamheten.

Vi måste fördomsfritt se möjligheterna och granska fördelarna med arbetsfördel-ning, både internt samt med ägarkommu-nerna, specialansvarsområdena samt Åbo universitet.

Vi måste kunna erbjuda trygga och än-damålsenliga utrymmen för våra patienter och anställda. I den nuvarande strategin var sanering av våra sjukhus ännu högst prio-riterat bland våra utvecklingsmålsättningar. Vi kan inte fortsätta enbart på den här valda vägen. Vi är redan nu, avvikande från den nuvarande strategin, på väg att avstå sjuk-vårdsverksamheten vid sjukhusen i Reso och Pemar. Å andra sidan är en av de mest brådskande uppgifterna att hitta en lös-ning för de funktioner vid Åucs U-sjukhus, som vi inte kan placera i de egna befintliga, ägarkommunernas eller Åbo universitets utrymmen.

Val är alltid svåra. ”Ja”- val är svåra för de som inte berörs. ”Nej”-val är svåra för de som berörs. Om vi inte ser en gemensam framtid, kan vi inte heller göra val.

Det centrala i styrelsens föredragna stra-tegi är dess första punkt:

”Sjukvårdsdistriktet är ett konkurrens-kraftigt sjukhus, där verksamheten är på ett ändamålsenligt sätt centraliserat och decentraliserat. Universitetssjukhusets bäs-ta kompetens ska finnas till förfogande på alla verksamhetsställen. Specialsjukvårdens tjänster tryggas centraliserat att täcka hela landskapet”.

Beredningen av de strategiska valen fort-sätter – tillsammans.

S I S Ä L LY S L U E T T E L O

”Terveempänä kotiin” –strategian jatkovalmistelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2

”Friskare hem” –strategins beredning fortsätter . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2

Biopankkiprofessori Olli Carpén: Suomi voi olla

biopankkitoiminnassa maailman kärjessä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4

Ylipainehappihoitoa 24/7 – vain Tyksissä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5

Hoitoreitit neuropaattisen kivun hoidossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

Rytmihäiriöiden nykyaikainen hoito Sydänkeskuksessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7

Vakava sairaskohtaus oli koitua Harri Seppälän kohtaloksi

-Tyksin ensi- ja tehohoitoketju pelasti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9

Uusia johtajia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11

Suolistosairaudet yleistyvät ja tähystysmenetelmät kehittyvät

-Salon aluesairaalassa uutta tekniikkaa suolistotähystyksiin . . . . . . . . . . . . 12

Lääkehoidon yhtenäistämisen edut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14

Diabeteshoitaja antaa elämäntapaohjausta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16

Munuaispotilaan ruokavalio tarkkaan harkittu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16

Ravintohuolto ulkoistetaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17

Paimion ja Raision sairaaloille jatkoaikaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17

Tyksin Naistenklinikan synnytysosasto palasi entisiin remontoituihin

tiloihinsa -Henkilökunta U-sairaalan korvaavan U2-sairaalan

suunnittelussa vahvasti mukana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18

Operatiivinen päivystysosasto T-sairaalassa

– uusi toimintamalli Tyksissä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19

Apua elämään . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20

Viimeiset uudet hallituslaiset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22

U-sairaala esitetään korvattavaksi yhtenä kokonaisuutena . . . . . . . . . . . . . . 23

Rakentavat vaasalaiset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24

Vasa möter Åbo,ljuv musik uppstår . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

Sairaalan tukiyhdistys voisi toimia Turussakin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27

Kunnat vahvistamaan tieteellistä tutkimusta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28

Sairaanhoitopiirin yt-neuvottelut päätökseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28

Sairaanhoitopiirin ja yliopiston laboratoriot yhdistymässä . . . . . . . . . . . . . . . 28

Käsityöläiskadun röntgenosasto lopetti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28

T O I M I T U S T I E D O T Lasaretti - Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tiedotuslehti sidosryhmille.Informationsblad för Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts intressentgrupper.13. vsk. Ilmestyy 2 kertaa vuonna 2013.

JULKAISIJA: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, PL 52, 20521 Turku. Puh. 02 313 0000. SÄhKöPOSTI: tiedotus@tyks.fi. PÄÄTOIMITTAJA: Olli-Pekka Lehtonen. TOIMITUSSIhTEErI: Maria Myllymaa. TOIMITUSKUnTA: Olli-Pekka Lehtonen (pj.), Esa Halsinaho, Anne Hedman, Hannele Heine, Päivi Nygren. TOIMITTAJAT: Mathias Luther (Inter Folia Press), Maria Myllymaa, Markku Näveri, Marjo Peltoniemi ja Pekka Remes. TAITTO: Letterhead PAInOPAIKKA: Paino-Kaarina Oy, Kaarina, 2013. OSOITELÄhTEET: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri ja Lääketieteen toimittajat ry. OSOITTEEnMUUTOKSET: Puh. 02 313 1103, sähköposti tiedotus@tyks.fi. ISSN 1457-9057.

Kansi: Operatiivinen päivystysosaston leikkaussali on muiden osastojen kanssa yhteinen. Kuvassa tehdään vatsaontelon tutkimusleikkausta. Kuva: Marjo Peltoniemi. Lisää sivulla 19.

4

Biopankkiprofessori Olli Carpén:

Suomi voi olla biopankki-toiminnassa maailman kärjessä

TEKSTI jA KuVA MARjO PELTONIEMI

Maailman ainoa biopankkiprofessori Olli

Carpén, toteaa että bioteknologia on

Turun talousalueen yksi kantava kivi-

jalka nyt ja uskoo, että se on sitä myös

tulevaisuudessa. Biopankki edesauttaa

alan kehitystä edelleen. Carpén uskoo

lisäksi, että maamme voi olla biopank-

kitoiminnassa maailman kärjessä.

Auria biopankkiin kerätyt näytteet ja tiedot yhdessä mahdollistavat ainutlaatuisen tutkimus- ja kehi-

tystyön bioteknologiadiagnostiikan ja lää-keteollisuuden alalla. Alan kehitykseen ja tärkeyteen uskoo myös Turun kaupunki, joka lahjoitti Auria Biopankille professuu-rin kahdeksi vuodeksi. Virkaan valittiin Ol-li Carpén, josta tuli samalla Pohjoismaiden ensimmäinen biopankkiprofessori. Profes-suuri on tällä hetkellä maailman ainoa, sil-lä Irlannissa on ollut vastaava virka, mutta viranhaltija on jäänyt jo eläkkeelle.

– Kaupunki on suhtautunut myönteises-ti ja nähnyt biopankin potentiaalin, mistä olemme kiitollisia, professori Olli Carpén sanoo.

– Kaupunkilaiset tulevat hyötymään, kun hoidot ja lääkkeet kehittyvät, biopan-kin johtaja, dosentti Heli Salminen-Man-konen lisää.

– Biopankin myötä voimme olla tässä asiassa edelläkävijöitä ja näyttää mitä suo-malaisella terveydenhuoltojärjestelmällä ja meidän näytteillämme on annettavana maa-

ilmalle. Visiomme on kehittää kattava koko kansan biopankki. Suomessa se on mahdol-lista, koska meillä on julkinen terveyden-huolto, Carpén visioi.

Kohti tehokkaampia hoitoja näytteiden ja tiedon avulla

Auria Biopankki jätti hakemuksen toimin-nan aloittamisesta Tukijalle (Valtakunnal-linen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta) elokuun lopussa ja hyväksyvä päätös toiminnan eettisestä laadusta on nyt saatu. Vielä tarvitaan toimilupa Valviralta. Sieltä toivotaan vastausta vielä tänä vuon-na, jotta toiminta voisi virallisestikin alkaa.

– Suomi liittyi osaksi kansainvälistä bio-pankki-infrastruktuuria. Muiden Pohjois-maiden kanssa tehdään yhteistyötä. Heli on ollut rakentamassa eurooppalaista biopank-kiorganisaatiota, joten hyvät kansainväliset kontaktit ovat olemassa Eurooppaan jo val-miina, biopankkiprofessori kertoo.

Tieto mikä näytteisiin liittyy potilaan hoidoista ja taudin käyttäytymisestä on vä-hintään yhtä tärkeää kuin itse näytteet. Tie-to on ollut olemassa, mutta se ei ole ollut sellaisessa muodossa, että sitä olisi voinut hyödyntää. Nyt kun potilastieto yhdistetään biopankkinäytteisiin, saadaan aikaan maail-man mittakaavassa ainutlaatuinen tietova-ranto, jonka avulla päästään kohti yksilölli-sempää hoitoa.

– Tietojen ja näytteiden avulla voidaan seurata kuinka hoidot toimivat ja mitkä ovat järkeviä ja kustannustehokkaita hoitoja. Ta-loudellisten haasteiden aikaan tämä on yksi keino, jolla voidaan ohjata hoitoa vaikutta-vammaksi ja kustannustehokkaammaksi.

Tulevaisuuden biopankit?Hoitotyön ohessa lääkärit eivät ehdi kehitel-lä uusia hoitotapoja, joten instanssi, jonka avulla siihen voidaan erikoistua, on tarpeen. Carpén arvioi, että tulevaisuudessa tulee olemaan kolmenlaisia biopankkeja.

Nk. väestöbiopankkeihin kerätään tietyn ikäisten, tietyn ammattiryhmän jne. näyttei-tä terveiltä ihmisiltä.

Lisäksi on tautikohtaisia biopankkeja ku-ten verisyöpien biopankki tai urologisten sairauksien biopankki.

– Auria biopankki on ihan omanlaisensa, koska kaikki näytteet ovat sairailta potilailta ja näytteet sekä tiedot kattavat kaikki eri-koisalat, joilla potilaita sairaanhoitopiirissä hoidetaan.

Ennen kaikkea biopankki tulee olemaan osa hoitoa ja vaikuttamaan vielä enemmän jokapäiväiseen hoitoon kuin tutkimukseen. Hoidon yhteydessä luovuttajan suostumuk-sella otettavat näytteet eivät edellytä erityisiä toimenpiteitä kuten vaikka verenluovutus.

– Vaikka näytteistä ei olisi luovuttajalle itselleen välitöntä hyötyä, niin parhaassa ta-pauksessa koko yhteisö hyötyy niistä.

Yliopistosairaalakaupunkien lisäksi myös jyväskylä on aikeissa perustaa biopankin. Toiminta alkaa Turusta. Kuvassa biopankin johtaja Heli Salminen-Mankonen ja biopankkiprofessori Olli Carpén.

Auria Biopankki

• Auria Biopankin perustajat ovat Turun yliopisto sekä Varsinais-Suomen, Satakun-nan ja Vaasan sairaanhoitopiirit. • Näytteet voivat olla esimerkiksi veri- ja kudosnäytteitä. • Näytteiden ja tiedon tärkein tarkoitus on terveyden edistäminen ja tautimekanis-mien ymmärtäminen sekä terveyden- tai sairaanhoidossa käytettävien tuotteiden tai hoitojen kehittäminen. • Tavoitteena on, että näytteidenotto voidaan saumattomasti integroida sairaalan käytäntöihin: Samalla kun potilaalta otetaan esimerkiksi verinäyte, kysytään haluaisiko potilas vapaaehtoisesti luovuttaa näytteen myös biopankkiin. Tähän tarvitaan aina henkilön suostumus. • Vanhat diagnostiset näytteet siirretään biopankkiin ilmoitusmenettelyllä. • Valvira ylläpitää valtakunnallista biopank-kirekisteriä, jossa on tiedot biopankeista ja yleistä tietoa näytteistä. • Auria biopankki tukee etenkin syöpä-, diabetes- sekä sydän- ja verisuonitautien tutkimusta.• Kotimaisessa ja ulkomaisessa biotek-niikka- ja lääketeollisuudessa voidaan kehittää biopankkitutkimusten tuella uusia lääketieteellisiä innovaatioita.

5

Ylipainehappihoitoa 24/7 – vain TyksissäTEKSTI jA KuVA MARKKu NäVERI

Turun yliopistollinen keskussairaala tarjoaa maassamme ainoana sairaalana

ylipainehappihoitoa ja hoitokonsultaatioita ympäri vuorokauden olosuhteissa,

joissa voidaan toteuttaa myös vaativaa tehohoitoa ylipainehappihoidon aikana.

Ylipainehappihoito on lääketieteelli-nen hoitomuoto, jossa potilas hen-gittää 100-prosenttista happea pai-

nekammiossa. Hoidolla on saatu hyviä tu-loksia esimerkiksi häkämyrkytyksessä, vai-keissa pehmytkudosinfektioissa ja muissa tilanteissa, jossa kudoshapetusta on paran-nettava. Sukeltajantaudissa ylipainehappi-hoito on ainoa hoitokeino ja kaasukuolioin-fektioissa kirurgiaan ja antibiootteihin yh-distettynä usein henkeä pelastava.

Tyksissä ylipainehappihoito toteutetaan uudessa T-sairaalassa aikuisten teho-osaston yhteydessä olevassa ylipainehappihoitokes-kuksessa, jossa käytössä on uusi monipaik-kainen kammio sekä kaksi yksipaikkaista kammiota. Ylipainehappihoito ja siihen vä-littömästi liittyvä leikkaushoito on Suomessa keskitetty kokonaisuudessaan Tyksiin vuon-na 2006 annetulla sosiaali- ja terveysminis-teriön asetuksella erityistason sairaanhoi-don järjestämisestä ja keskittämisestä. Tyk-sin ylipainehappihoidon historia on pitkä, ja jo vuonna 1968 täällä otettiin käyttöön ensimmäinen yksipaikkainen ylipainekam-mio. Vuodesta 1992 on käytössä ollut myös tehohoidon salliva monipaikkainen kammio.

– Asetus ei sinänsä siis muuttanut mi-tään, mutta tavallaan vakinaisti jo vallin-neen käytännön, toteaa osastonylilääkäri Mika Valtonen.

2,5 ilmakehän paineessa 90 minuutin ajan. Vakavissa infektioissa annetaan 7–10 hoi-tokerran sarja, aluksi 2–3 kertaa päivässä. Hoito vaikuttaa kudoksiin lisäämällä ha-pentarjontaa ja vähentämällä turvotusta, jonka seurauksena se edistää haavojen pa-ranemista sekä luun ja sidekudosten muo-dostumista. Infektioissa ylipainehappihoito estää mikrobien kasvua ja toksiinien muo-dostusta, parantaa valkosolujen toimintaa sekä tehostaa eräiden antibioottien vaiku-tusta. Lisäksi hoito nopeuttaa ilma- ja kaa-sukuplien liukenemista, johon käyttö sukel-tajantaudissa perustuu.

hyviä hoitotuloksiaMaailmalla ylipainehappihoitoa on käy-tetty varsin monenlaisiin vaivoihin, kuten esimerkiksi autismiin, masennukseen, MS-tautiin tai sydäninfarktiin

– Suomessa hoito on rajattu vain niihin indikaatioihin, jotka perustuvat kliinisten kokemusten lisäksi luotettaviin potilastut-kimuksiin, osastonylilääkäri Mika Valtonen tähdentää.

– Valtakunnallisena keskuksena hoidam-me myös paljon muiden sairaanhoitopiiri-en potilaita. Tyyppitapauksia ovat juuri vaikeat, henkeä uhkaavat infektiopotilaat, häkämyrkytykset ja sukeltajantautiin sai-rastuneet.

Erityisesti näissä indikaatioissa tulokset ovat olleet hyviä ja kannustavat meitä lisä-tutkimuksiin myös muissa ylipainehappi-hoidosta mahdollisesti hyötyvissä potilas-ryhmissä.

Uusin, runsaat 1,2 miljoonaa euroa maksa-nut 8 + 4-paikkainen ylipainehappikammio on varustettu kokonaan uudella tekniikal-la. Kammion käyttöä helpottavat tietokone-pohjaiset hoitoprotokollat, modernit val-vontalaitteet, uusi respiraattori ja kattavat av-järjestelmät. Hoitotilat ovat myös aiem-paan nähden huomattavasti suuremmat ja helpottavat erityisesti tehohoitoa vaativien potilaiden hoitoja.

Sukeltajantaudista häkämyrkytyksiin

Ylipainehappihoitoa on perinteisesti pidetty erityisesti sukeltajantaudin hoitomuotona, mutta totuus on hiukan toinen.

– Viime vuonna meillä hoidettiin 8 su-keltajantautipotilasta, kun potilaita oli kaik-kiaan 117, ja he saivat yhteensä 764 hoito-kertaa, Mika Valtonen kertoo. – Suurimmat potilasryhmät ovat vaikeat, usein henkeä uhkaavat infektiot ja traumaattiset murs-ka- ja murtumavammat, jossa kudoshape-tusta lisäämällä pyritään jouduttamaan pa-ranemista. Myös häkämyrkytyspotilaat ovat merkittävä potilasryhmä, jossa ylipainehap-pihoidon on todettu vähentävän neurologi-sia jälkiseuraamuksia.

Ylipainehappihoidossa potilas siis hengit-tää sataprosenttista happea, tavallisimmin

Osastonylilääkäri Mika Valtonen uudessa yli-painehappihoitokammiossa, vanhaan kammi-oon verrattuna tilaa on tuntuvasti enemmän.

Auria Biopankki

6

Kysymykset Maria Myllymaa, vas-taukset vastuualuejohtaja Nora Hagelberg ja psykologi Saila Salo

Mitä neuropaattinen kipu on, mistä se johtuu ja miten se ilmenee

Neuropaattinen eli hermovauriokipu on ki-pua, jonka aiheuttaa vaurio tai sairaus kipua välittävässä somatosensorisessa järjestel-mässä. Lukuisiin sairauksiin ja vammoihin voi liittyä neuropaattista kipua. Neuropaat-tisia kipuja voi esiintyä selkärangan välile-vypullistumiin liittyvien hermojuurivauri-oiden, selkäydinvammojen tai ääreisher-movaurioiden, diabeteksen tai MS-taudin yhteydessä sekä vyöruusutulehduksen jäl-kitilana. Lisäksi niitä esiintyy joskus leik-kausten jälkeen.

Neuropaattinen kipu on usein luonteel-taan polttavaa, kihelmöivää tai sähköttävää. Olennaista ovat kipualueella esiintyvät tun-tohäiriöt. Tuntoaistin poikkeava toiminta on todettavissa kliinisellä tutkimuksella ja/tai neurofysiologisin tutkimuksin. Ki-pu on usein pitkäaikaista, ja sitä hoidetaan neuropaattisen kivun lääkkein. Näitä ovat mm. trisykliset lääkkeet, gabapentinoidit ja SNRI-lääkkeet. Ne ovat ns. kaksoisvai-kutteisia lääkkeitä, joita käytetään myös mielialahäiriöiden ja epilepsian hoidossa. Tavanomaisten kipulääkkeiden kuten tu-lehduskipulääkkeiden tai parasetamolin vaikutus neuropaattiseen kipuun on yleen-sä vaatimaton. Vaikeiden, muille hoidoille reagoimattomien, kipujen hoidossa tarvi-taan joskus erityistekniikoita.

Miten kipua luokitellaan tai mitataan? Eikö se ole subjek-tiivinen kokemus, tunne?

Kivut luokitellaan perinteisesti kudosvau-riokipuihin, neuropaattisiin kipuihin sekä sellaisiin kipuihin, joiden taustalla ei voida osoittaa kudos- tai hermovauriota. Tämä jaottelu on osittain vanhanaikainen, mut-ta edelleen käyttökelpoinen lähestymistapa silloin, kun suunnitellaan kivun hoitoa ja kuntoutustoimia.

Potilaan kipu on aina yksilöllistä ja sii-hen vaikuttavat hyvin monet tekijät. Kipua

arvioidaan pyytämällä potilasta kuvaile-maan kipua, kipualuetta ja kivun säteilyä sekä arvioimaan kivun voimakkuutta. Ki-vun voimakkuutta voidaan mitata joko nu-meerisella asteikolla tai kipujanalla. Usein kipupiirros havainnollistaa tilannetta. Li-säksi kartoitetaan potilaan muut kipualu-eella esiintyvät oireet kuten tuntohäiriöt tai liikehäiriöt sekä yleisoireet. Pitkittyneeseen kipuun voi liittyä monenlaisia oheisongel-mia kuten unihäiriöitä, mielialan laskua, ahdistuneisuutta tai vireystilan säätelyhäi-riöitä. Näiden tunnistaminen potilaalla on tärkeää, jotta niitä voidaan hoitaa samanai-kaisesti kivun kanssa. Joskus potilaan elin-olosuhteet ja erilaiset kuormitustekijät rat-kaisevalla tavalla vaikeuttavat kivun säätelyä ja mahdollisuuksia tulla toimeen pitkäaikai-sen kivun kanssa.

Miten kipua tutkitaan?

Potilaan kipua tutkitaan haastattelemal-la potilas huolellisesti ja tekemällä hänelle kliininen tutkimus. Huomiota kiinnitetään kipuun, potilaan muihin oireisiin, oheison-gelmiin, muuhun terveydentilaan, hoitoon ja kuntoutukseen sekä psykososiaaliseen tilanteeseen. Tarvittaessa tehdään lisätut-kimuksia, esimerkiksi laboratoriokokeita, kuvantamistutkimuksia tai neurofysiologi-sia tutkimuksia.

Mitä pitempään kipu on kestänyt, sitä tär-keämpää on tutkia potilaan tilannetta mo-nesta eri näkökulmasta. Tässä tarvitaan eri erikoisalojen ja ammattiryhmien yhteistyö-tä. Neuropaattisesta kivusta kärsiville poti-laille tärkeitä ammattiryhmiä ovat mm. eri alojen lääkärit, fysio- ja toimintaterapeutit, psykologi, hoitajat, sosiaalityöntekijät.

Miten hoidetaan – jos ei ole vammaa tai sairautta taustalla?

Kivun hoidossa ensisijaista luonnollisesti on syyn mukainen hoito silloin, kun sel-laista on potilaalle tarjottavissa. Jos kivun taustalla ei ole todettu vammaa tai sairaut-ta (eli kyseessä ei ole kudosvaurio- tai her-movauriokipu), hoidon periaatteet eivät paljon poikkea muiden pitkittyneiden ki-

hoitoreitit neuropaattisen kivun hoidossa

7

Sydän on verenkiertoa ylläpitävä pumppu, jonka sykkimistiheys vaih-telee peilaten elimistön fysiologista

tilannetta. Syke on yleensä hitaimmillaan unen aikana ja nopeimmillaan kovassa ponnistelussa. Sykkeen nopeutta säätelee autonominen hermosto, jonka välittäjä-aineina toimivat mm. katekoliamiinit, jois-ta ehkä parhaana esimerkkinä adrenaliini.

Sydämen lyöntitiheyden vaihtelu kuuluu normaaliin elämään, mutta mm. tykytys, muljahtelu tai välilyönnit ovat tyypillisiä tuntemuksia, joiden vuoksi hakeudutaan tarkempiin tutkimuksiin. Tavallisimpia oi-reiden takaa paljastuvia rytmihäiriöitä ovat nuoremmilla lisälyönnit ja erilaiset tiheä-lyöntisyydet sekä varttuneemmalla väellä eteisvärinä.

Suurin osa rytmihäiriöistä on viattomia, joskin ne saattavat aiheuttaa potilaalle kiu-sallisia oireita. Rytmihäiriön syynä voi ol-la myös jokin tilapäinen tekijä esimerkiksi voimakas stressi, valvominen tai runsaam-pi alkoholin käyttö. Toisinaan rytmihäiriön takaa paljastuu jokin toiminnallinen tai ra-

kenteellinen sydänsairaus tai potilaalle, jolla aiemmin on todettu jokin sydänsairaus, il-maantuu rytmihäiriöitä. Tällöin myös ryt-mihäiriöihin tulee suhtautua vakavammin, kuten myös silloin, jos rytmihäiriöön liittyy tajunnanhäiriöitä tai muita vakavampia oi-reita. Yleensä nuoremmalla iällä ilmaantu-vat ns. eteiskammiosolmukkeen kiertoak-tivaatiotakykardiat tai eteisen tiheälyönti-syydet ovat pääsääntöisesti hyvänlaatuisia, mutta esimerkiksi vallitsevaan sydämen yli-määräiseen oikorataan saattaa harvinaises-ti liittyä hankalamman rytmihäiriön riski.

Eteisvärinä on yleisin etenkin iäkkään vä-estön pitkäaikainen rytmihäiriö. Selkeim-mät riskitekijät ovat juuri ikä sekä veren-painetauti. Eteisvärinän hankalin kompli-kaatio liittyy yleensä vasemmassa eteiskor-vakkeessa kehittyvään verihyytymään, joka irrotessaan kulkeutuu pahimmillaan aivo-verenkiertoon aiheuttaen aivoveritulpan. Tämän vuoksi suurimmalle osalle eteisvä-

putilojen hoidosta. Kipua voidaan hoi-taa tarkoituksenmukaisin lääkkein, lii-ke- ja liikuntaharjoittelun ohjauksella sekä potilaan kivunhallintaa tukevin kuntoutustoimin. Lääkkeen valinnas-sa huomioidaan potilaan oheisoireet ja elämäntilanne. Tärkeä hoidon osa ovat potilaan omat selviytymiskeinot ja ak-tiivinen ote itsehoitoon. Mm. liikunta, rentoutuminen, huomion suuntaami-nen pois kivusta, vertaistuki tai miele-käs harrastus voivat auttaa potilasta ki-vun hallinnassa.

Tyksissä toimii kipuklinikka, voiko potilas hakeutua suoraan sinne?

Tyksin kipuklinikka on lähetepolikli-nikka, jonne potilaat tulevat lääkärin lähetteellä. Lääkäri voi laatia lähet-teen, mikäli hän tarvitsee konsultaa-tioapua potilaansa hoidossa tai arvioi, että potilas voisi hyötyä kipuklinikan palveluista. Silloin kun potilaan hoitoa on mielekästä jatkaa lähettävän lääkä-rin toimesta kipuklinikalta annetuin ohjein, lähetteeseen voidaan vastata konsultaatiotyyppisesti. Neuropaatti-sen kivun alueellisessa hoitoketjussa on yhteisesti sovittu siitä, että potilaan hoitoa toteutetaan siinä terveydenhuol-lon organisaatiossa, jossa se on tarkoi-tuksenmukaisinta.

Minkä alan osaajista kipuklini-kan henkilökunta koostuu?

Tyksin kipuklinikan toiminnan viiteke-hyksenä on pitkäaikaisen kivun biopsy-kososiaalinen malli, joka tarkoittaa sitä, että pitkittyneestä kivusta kärsivän po-tilaan tutkimuksessa ja hoidossa tulee huomioida lääketieteellisten seikkojen lisäksi myös psykologiset ja psykososi-aaliset tekijät. Siten biopsykososiaalises-sa viitekehyksessä toimiminen edellyt-tää eri erikoisalojen ja ammattiryhmi-en säännöllistä ja jatkuvaa yhteistyötä. TYKSin kipuklinikalla toimii anestesia-lääkäreitä, psykiatri, erikoishammaslää-käri, psykologi, sosiaalityöntekijä, hoi-tajia sekä osastonsihteereitä. Yhteistyötä tehdään monien eri erikoisalojen ja pe-rusterveydenhuollon kanssa.

Kuinka yleistä on ”sairastaa” kipua?

Epidemiologisissa tutkimuksissa on raportoitu, että pitkäaikaisen kivun esiintyvyys Suomessa aikuisväestössä on noin 35% ja päivittäisistä kroonisis-ta kivuista kärsii noin 14% väestöstä. Neuropaattisia kipuja arvioidaan esiin-tyvän noin 7%:lla.

Kardiologian erikoislääkäri juha Lund tutkii näytöltä potilaan sydäntä.

Rytmihäiriöiden nykyaikainen hoito SydänkeskuksessaTEKSTI juHA LuND, KuVA MARIA MYLLYMAA

8

rinästä kärsivistä potilaista suositellaan aloi-tettavaksi veren hyytymistä hillitsevä lääki-tys, joka perinteisesti on hoidettu varfarin (Marevan) lääkityksellä, mutta muutaman viimeisen vuoden aikana markkinoille on tullut myös ns. uusia verenohennuslääk-keitä (NOAC). Korkean vuotoriskin tai jo hengenvaarallisen vuodon sairastaneilla eteisvärinäpotilailla voidaan harkita eteis-korvakkeen katetrisulkua, jossa Turun Sy-dänkeskus on ollut edelläkävijä koko Poh-joismaissa aloittaen ensimmäisenä keskuk-sena v.2009 ja toimien kouluttajana muissa suomalaisissa ja osin ulkomaisissakin toi-minnan aloittaneissa keskuksissa.

Valtaosa rytmihäiriöistä on ns. hankittu-ja eli taipumus rytmihäiriöön on kehittynyt syntymän jälkeen. Toisaalta esimerkiksi ryt-mihäiriöitä aiheuttavat oikoradat ovat olleet potilaalla jo syntymästä lähtien, vaikka ryt-mihäiriöt voivatkin ilmaantua vasta myö-hemmin. On myös tiettyjä itsenäisiä rytmi-häiriösairauksia, joista suuri osa on perin-nöllisiä. Näistä ehkä parhaiten tunnettu on pitkä QT-syndrooma eri alalajeineen. Altti-us myös muihin rytmihäiriöihin esimerkik-si eteisvärinään voi osittain olla periytyvää.

rytmihäiriöiden tutkiminenRytmihäiriöistä kärsivän potilaan tutkimus perustuu paljolti potilaan haastatteluun ryt-mihäiriön luonteesta ja siihen liittyvistä oi-reista sekä kliiniseen tutkimuksen. Muut altistavat sairaudet tulisi pyrkiä sulkemaan pois, ilmeisimpänä kilpirauhassairaudet.

Sydänfilmi on edelleen tärkein koneelli-nen perustutkimus ja huomioiden sen tur-vallisuus, helppous ja etenkin edullisuus, ei EKG:n voittajaa ole näköpiirissä.

Sydänfilmi antaa hyvin tarkkaa tietoa mm. oikoradan tai lisälyönnin sijainnista.

Ehkä ainoa EKG:n haitta on, että nor-maali löydös ei sulje pois ohimenneen ryt-mihäiriön mahdollisuutta ja kulloinenkin rekisteröinti on vain muutaman sekunnin mittainen. Käytössä onkin lisäksi mm. 24 tunnin nauhoitus, potilaan tarvittaessa itse aktivoima tapahtuma EKG -nauhoituslaite ja ihon alle sijoitettava valvuri, jolla voidaan seurata potilaan rytmiä useita vuosia ja jon-ka tietoja on mahdollista lukea ihon pääl-tä. Suurimmalla osalla sydänkeskukseen rytmihäiriön vuoksi tutkimuksiin tulevilla diagnoosiin päästäänkin edellä mainituilla tavoilla, eikä lisätutkimuksiin ole tarvetta edetä. Hoito voidaan suunnitella jo polikli-nikalla ja pelkästään diagnostiikan vuoksi tehtävään varsinaiseen kajoavaan rytmihäi-riötutkimukseen joudutaan turvautumaan enää hyvin harvoin.

Varsinaisessa rytmihäiriötutkimuksessa (=elektrofysiologinen tutkimus), viedään yleensä 3 diagnostista katetria vakiopaik-koihin sydämen sisään ja näiden avulla mi-tataan impulssin kulkua sydänlihaksessa ja johtoradoissa sekä pyritään käynnistämään

kulloinkin kyseessä oleva rytmihäiriö. Täl-löin rytmihäiriön mekanismi saadaan pää-sääntöisesti selville. Jos kyseessä on esim. oikorata, hidasrata tai paikallinen aktivaa-tio pyritään ablaatiohoito tekemään yleensä samassa istunnossa. Turun sydänkeskukses-sa v. 2013 kyseisiä tutkimuksia kertyy noin 200, joissa n. 90 %:ssa tehdään lisäksi hoi-tava ablaatiotoimenpide.

rytmihäiriöiden hoitoLääkehoito on edelleen rytmihäiriöhoidon kulmakivi ja yleensä hoito aloitetaan lääk-keellisesti huomioiden mahdolliset muut altistavat tekijät. Nykyinen käytettävissä oleva lääkearsenaali on niukka usean van-han ja tehokkaan lääkkeen (mm. kinidiini) rajallisen saatavuuden myötä. Ilmeisissä oikoratasairauksissa tai kiertoaktivaatioon liittyvissä rytmihäiriöissä voidaan jo ensi-sijaisena hoitona harkita elektrofysiologista tutkimusta ja ablaatiohoitoa. Ablaatihoidos-sa sydämen sisään (tiettyyn kohtaan) vie-dään ablaatiokatetri, joka muodostaa poti-laan selkäelektrodin ja generaattorin kanssa virtapiirin, johon johdetaan radiotaajuista sähkövirtaa aikaansaaden molekyylien liik-keen. Tämä lämmittää kudoksen noin 70-80 asteeseen ja tuhoaa kyseisen muutaman millimetrin kokoisen sydänlihasalueen ja katkaisee esimerkiksi kyseisessä kohdassa sijainneen oikoradan tai vaikka paikallisen lisälyöntejä aiheuttaneen sydänlihasalueen.

Osalle eteisvärinääkin sairastavista poti-laista edetään ablaatiohoitoon etenkin jos kyseessä on kohtauksittainen eteisvärinä ja vasen eteinen on korkeintaan kohtalai-sesti laajentunut ja potilas on rytmihäiriön suhteen hyvin oireinen. Eteisvärinän ablaa-tio on huomattavasti suurempi toimenpide verrattuna esim. oikoradan hoitoon ja toi-menpide kestää usein 4-5 tuntia. Turun sy-dänkeskuksessa kuten muissakin Suomen yliopistosairaaloissa eteisvärinän ablaatiot tehdään pääsääntöisesti ns. magneettina-vigoinnilla, jossa ablaatiokatetria ohjataan kauko-ohjauksella käyttäen hyväksi noin 0,1 teslan magneettikenttää. Nykyteknii-kalla noin 70 % potilaista saa avun toimen-piteestä. Vuonna 2013 eteisvärinän ablaatio-hoitoja kertyy noin 70 kpl, joskin tarve olisi paljon suurempi.

Kaikki kajoavatkin rytmihäiriötoimenpi-teet tehdään paikallispuudutuksella pääosin nivuslaskimoteitse. Potilaita ei siis nukuteta toimenpiteen ajaksi. Eteisvärinäablaatiossa vasen eteinen saavutetaan eteisväliseinä-punktiolla. Vasemmanpuoleisia oikoratoja voidaan hoitaa myös aortan kautta, jolloin katetri viedään potilaaseen nivusvaltimon kautta. Pääsääntöisesti potilaat tulevat sai-raalaan toimenpidepäivänä ja pääsevät seu-raavana päivänä pois sairaalasta vain pieni 2-3 mm arpi nivusessa, joka usein onkin ai-noa rajoittava tekijä muutaman päivän toi-menpiteen jälkeen.

Henkeä uhkaavissa kammioperäisissä ryt-mihäiriöissä, tai jos potilaalla on muun sy-dänsairauden vuoksi suuri riski saada hen-keä uhkaava rytmihäiriö, voidaan tiettyjen kriteerien perusteella asentaa ns. rytmihäi-riötahdistin, joka parhaassa tapauksessa pystyy normalisoimaan esimerkiksi poti-laan saaman kammiovärinärytmihäiriön. Sairastettuun sydäninfarktiin liittyvät kam-miotiheälyöntisyyspotilaat on toistaiseksi lähetetty Tampereen sydänkeskukseen, jos ablaatiohoito on katsottu aiheelliseksi.

Sydämen sähkötutkimuksia tehdään Tu-run sydänkeskuksessa useampana päivä-nä viikossa. Hoidettavat potilaat ovat yli 16-vuotiaita ja tätä nuoremmat hoidetaan keskitetysti Helsingissä. Salikapasiteettia on riittävästi, mutta vielä tällä hetkellä Sydän-keskuksessa on ainoastaan yksi täysin itse-näisesti toimenpiteitä suorittava kardiologi ja toinen on koulutettavana. Tämä asettaa erityisiä haasteita myös elektrofysiologi-sessa toimenpideyksikössä työskenteleville hoitajille vaatien vankkaa perehtyneisyyttä rytmihäiriöiden luonteeseen, sydämen si-sältä rekisteröitävään sydänkäyrään, sekä etenkin erilaisia laitteita ja täynnä moni-mutkaista tekniikkaa sisältävään magneet-tinavigaatiolaboratorion toimintaperiaat-teisiin.

Sydän

Sydämessä sähköiset impulssit kulkevat erikoistuneista sydänlihassoluista muodos-tuvaa johtaratajärjestelmää pitkin sydän-lihakseen. Sydämen oikean eteisen seinä-mässä oleva sinussolmuke toimii sydämen tahdistajana. Sinussolmukkeesta lähtee sähköinen impulssi eteisiin, jolloin eteiset supistuvat ja työntävät veren kammioihin. Impulssi etenee eteis-kammiosolmuketta (AV-solmuketta) pitkin kammioiden väli-seinässä sijaitsevaan kimppuun. Kimppu jakaantuu oikeaan ja vasempaan haaraan, jotka hajaantuvat edelleen säikeiksi. Näitä säikeitä myöten impulssi pääsee kammioi-den seinämiin, jotka supistuvat ja pump-paavat veren sydämestä verenkiertoon. Tämän jälkeen tapahtuu sähköärsytyksen jälkeinen palautumisvaihe. Sinussolmuke kiihdyttää sydämen sykettä tarvittaessa esimerkiksi rasituksen yhteydessä. jokainen sydänlihassolu pystyy lähettämään itsenäi-sesti sähköisen impulssin, mutta terveessä sydämessä sinussolmuke tahdistaa sähköi-sen toiminnan koordinoidusti.

rytmihäiriöitä ovat:

Eteisperäiset rytmihäiriöt kuten eteisväri-nä, eteislepatus, sinustakykardia, sinusbra-dykardia, supraventrikulaarinen takykardia sekä eteisperäiset lisälyönnit. Kammioperäiset rytmihäiriöt kuten kammio-takykardia, kammiovärinä ja kammioperäi-set lisälyönnit.Sekä eriasteiset johtumishäiriöt.

9

TEKSTI jA KuVAT MARjO PELTONIEMI

Todennäköisyyksiä uhmaten Harri Seppälä selvisi nopean ensihoidon ja tehokkaan

tehohoidon avulla sydämen kammiovärinän aiheuttamasta sairaskohtauksesta.

Seppälä ja hänen puolisonsa jaana Palmroth haluavat kertoa tarinansa kiittääk-

seen Tyksin henkilökuntaa ja siksi, ettei kirjaimellisesti elintärkeästä ensi- ja

tehohoitoketjusta säästettäisi, sillä se merkitsisi ihmishengistä säästämistä.

Perjantaina 18.10.2013 Harri ja Jaa-na olivat katsomassa näytelmää Åbo Svenska Teaternissa. Mitään erityis-

tä ei ollut viime aikoina tapahtunut, vaikka pitkäkestoista stressiä paljon töitä tekevällä saattoi olla. Näytelmässä tupakoitiin ja Jaa-na tunsi hieman huonoa oloa. Hän kääntyi miehensä puoleen kysyäkseen tuliko tälle-kin huono olo.

– Koitin Harrin poskea ja huomasin no-peasti, että hän tajuton. Huusin vahtimesta-rille, että soittaa ambulanssin. Ambulanssin tuli 3-4 minuutissa. Tiputin hänet penkiltä

alas ja viereinen mies auttoi. Toinen Harrin tyttäristä oli myös katsomassa näytelmää, jossa toinen Harrin tytär esiintyi, ja hän tuli avuksi. En tuntenut normaalia pulssia, vaan sellaisen värinän, Jaana kertoo.

Sydämen toiminta palautettiin elvytyksellä

Ensiapukurssin käynyt Jaana totesi, että mies on tajuton, mutta hengittää ja osasi siirtää hänet kylkiasentoon ja avata hen-gitystiet. Myös hätäkeskuksesta annettiin elvytysohjeita, mutta ensimmäinen ambu-lanssi ja elvyttäjä tulivat jo silloin paikalle. Yhteensä paikalle tuli kolme yksikköä, sillä tilanne havaittiin vakavaksi. Ensihoitohen-kilökunta huomasi heti, että kyseessä oli kammiovärinä eli maallikkokielellä sydän oli pysähtynyt.

Kaikkiaan elvyttäjiä tuli paikalle seitse-män. He koettivat käynnistää sydäntä säh-köllä eli palauttaa sydämen normaalin säh-

Vakava sairaskohtaus oli koitua Harri Seppälän kohtaloksi

-Tyksin ensi- ja teho-hoitoketju pelasti

Harri Seppälä ja jaana Palm-roth haluavat kiittää kaikkia

Harrin hengen pelastanee-seen hoitoketjuun osallis-tuneita niin FinnHEMSissä, Tyksin ensihoidossa, teho-

hoidossa, sydänvalvonnassa kuin vuodeosastollakin. He

toivovat ennen kaikkea päät-täjienkin ymmärtävän, että

hoitohenkilökunnasta tai am-bulanssien lähtöviiveestä ei

voida säästää.

10

köisen toiminnan ja antoivat painelu-puhal-luselvytystä sekä elvytyslääkkeitä ja lisähap-pea. Paikalla olivat myös FinnHEMS 20:n lääkäri ja kenttäjohtoyksikkö.

– Tuli siitä tilanteesta mieleen kuin telk-karin teho-osasto. Kiire oli kauhea ja meitä huudettiin pois tieltä. Me läheiset olimme varmasti shokissa. Tiesin etukäteen, että el-vytystä yritetään noin puoli tuntia, ennen kuin se lopetetaan tehottomana. Kun puoli tuntia oli täynnä eikä Harri ollut vieläkään ei elpynyt, otin Harrin käsistä kiinni ja toi-nen tytär otti hänen jaloistaan kiinni ja sa-noin: Älä luovuta, et voi jäädä tähän.

– Ensihoitajat pyysivät meitä irrottamaan ja kertoivat koittavansa vielä viimeisen ker-ran. Silloin sydän lähti käyntiin. Ambulans-sin tilaamisesta laskien elvytysaika oli 35 minuuttia. Sairaalassa puhuttiin jopa 39-40 minuutista. Se on maksimiaika mitä el-vytystä annetaan, sillä yleensä ihminen ei enää sen jälkeen selviä tai aivot tuhoutuvat.

Tehokas tehohoitoTämän jälkeen Harri tuotiin sairaalaan te-ho-osastolle. Hänelle tehtiin heti angiog-rafia, jolla varmistetaan, ettei ole välitön-tä hoitoa vaativaa sepelvaltimotukosta tai sydäninfarktia. Harri oli hengityskoneessa ja sai lisähappea. Omaisilta pyydettiin seu-raavaksi lupaa jäähdytyshoitoon, jossa po-tilas jäähdytetään 33 asteeseen 24 tunniksi. Toimenpide tehdään nukutuksessa ja sillä suojataan sekä verenkiertoa että aivoja. Se tehdään aina kammiovärinäpotilaille. Jääh-dytyksen loputtua lämpötila nostetaan pik-ku hiljaa normaaliksi.

– Sunnuntaina päivällä Harri oli taas nor-maalilämpötilassa ja meitä valmisteltiin sii-hen, että ei tiedä mikä tilanne on, kun hän herää: voi olla, että hänet joudutaan nukut-tamaan uudestaan tai voi olla, että hän on useita päiviä koomassa tai hän voi jäädä ko-konaan koomaan, koska kyse oli niin pit-kästä elvytysajasta. Meille läheisille tarjot-tiin myös kriisityöntekijän keskusteluapua sunnuntaina. Soitin Harrille hänen lem-pimusiikkiaan korvalappustereoista teho-osastolla. Kysyin myös tehohoitajilta, jotka kysyivät toisten potilaiden omaisilta, että sain luvan soittaa tiibetiläisiä kelloja hänel-le. Teho-osastolla oli rauhallista rauhallisen henkilökunnan ansiosta.

– Sunnuntai iltapäivällä töihin tullut hoi-taja sanoi, että hänen mielestään Harri kat-soi häntä suoraan ja nyökkäsi. Saimme kä-sityksen, että Harri näkee ja osaa jollain ta-valla reagoida ja jonkinlaista liikettä myös oli. Sunnuntaina illalla emme kuitenkaan saaneet paljon kontaktia Harriin.

Maanantai aamupäivällä tapahtui käänne.– Hoitaja soitti minulle, että haluatko pu-

hua Harrin kanssa. En tahtonut uskoa, sil-lä olin varautunut, ettei hän ainakaan puhu heti, mutta hän oli puhunut ensimmäisen kerran jo yöllä tehohoitajan kanssa. Testa-

simme tunnistaako Harri meidän perheem-me ja hän väitti vitsaillen poikaani siskoni mieheksi. Tajusimme, että nyt hän on oma itsensä.

Toipuminen hyvän hoidon ansiota

Harrilla oli tapahtumien seurauksena keuhkokuume ja hänelle annettiin muun muassa antibioottia ja nesteytystä. Maa-nantaina illalla hänet siirrettiin sydänval-vontaosastolle ja sieltä edelleen vuodeosas-tolle, jossa havaittiin kuitenkin uutta kam-miovärinää ja hänet piti siirtää uudestaan sydänvalvontaan. Toipuminen alkoi tämän jälkeen ripeästi ja sairaalassaoloaika jäi 1,5 viikkoon.

Harrille laitettiin 1.11. tahdistin, jota pi-ti jonkin aikaa odottaa. Kuntoutustarvetta ei ollut, sillä hän palautui täysin ennalleen. Edessä on vielä pari neurologista kontrol-likäyntiä. Harrin ensimmäinen muistiku-va on teho-osastolta, kun hänelle laitettiin korvalappustereoita. Hän ei muista tapah-tumaa eikä sitä edeltävää muutamaa päivää joitakin yksittäisiä asioita lukuun ottamatta, mutta muuten muisti on ennallaan.

Aiemmin hänellä ei ollut havaittu sydän-vikoja lukuun ottamatta, että vuonna 1982 hän oli autokolarissa, jonka seurauksena to-dettiin silloin sydänpussissa nestettä ja tila hoidettiin. Jaanan ja Harrin saamien tieto-jen mukaan vastaavista kammiovärinäpo-tilaista yhtä pitkällä elvytysajalla noin 1-2 prosenttia kävelee sen jälkeen omin jaloin ja 80 % kuolee heti. 58-vuotias Harri uskoo, että myös hyvä kunto ja terveet elämäntavat auttoivat toipumisessa.

Tilanteessa mukana olleen FinnHEMSin lääkärin Riika Merivirran mukaan loppu-tuloksen kannalta oli tärkeää, että viiveet elvytyksen aloittamiseen olivat lyhyet.

- Omaiset kertoivat potilaan alkuun vie-lä hengittäneen, mutta on mahdollista, että nämä olivat ns. agonaalisia hengenvetoja, sillä tällaisia haukkovia hengitysyrityksiä esiintyy elottomaksi menneilläkin.

– Laskimme sydämen käynnistyneen 36 min puhelun alusta, mikä on pitkä aika. Usein elvytys lopetetaan tuloksettomana 35 min kuluttua, kun rytminä on kammioväri-nä. Näin pitkän elvytyksen jälkeen potilaan toipuminen ilman neurologisia oireita on erittäin harvinaista. Tässä tapauksessa poti-laan aiemmin hyvä terveydentila, lyhyt viive elvytyksen aloittamiseen, kammiovärinän ja potilaan agonaalisten hengitysyritysten jatkuminen koko elvytyksen ajan antoivat toivoa selviytymiseen.

11

Matti helkiöAlueellisen erikoissairaanhoidon johtaja

Sairaanhoitopiirin hallitus nimitti koko-uksessaan 24.9. Alueellisen erikoissairaan-hoidon tulosalueen johtajan asemaan Sa-lon aluesairaalan johtavan lääkärin Matti Helkiön. Alueellisen erikoissairaanhoidon tulosalueeseen kuuluvat Loimaan ja Salon aluesairaalat sekä Tyksin Vakka-Suomen sairaala.

Samuli Saarnijohtajaylilääkäri

Sairaanhoitopiirin valtuusto valitsi koko-uksessaan 11.6. sairaanhoitopiirin uudeksi johtajaylilääkäriksi terveydenhuollon etii-kan ja sosiaalipsykiatrian dosentti Samuli Saarnin. Saarni on sekä lääketieteen että filosofian tohtori. Hän on aiemmin työs-kennellyt mm. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin psykiatrian toimialan Helsingin klinikkaryhmän vt. johtajana ja psykiatrian ylilääkärinä Jorvin sairaalassa.

uus

ia j

ohta

jia

Katariina SimiläHenkilöstöjohtaja

Sairaanhoitopiirin hallitus valitsi kokouk-sessaan 24.9. sairaanhoitopiirin uudeksi henkilöstöjohtajaksi Katariina Similän. Hän on koulutukseltaan sekä oikeustieteen että humanististen tieteiden kandidaatti. Simi-lä on aiemmin toiminut mm. Nokia Oyj:n yksiköiden henkilöstöpäällikkönä ja henki-löstöjohtajana.

roberto Blanco SequeirosVarsinais-Suomen kuvantamiskeskuksen johtaja

Sairaanhoidollisten palvelujen liikelaitok-sen johtokunta valitsi kokouksessaan 13.6. Varsinais-Suomen kuvantamiskeskuk-sen uudeksi johtajaksi professori Roberto Blanco Sequeirosin, joka astui tehtävään 1. lokakuuta. Hän on toiminut Oulun yliopis-tollisen sairaalan radiologian määräaikai-sena professorina vuodesta 2007. Kliinisen radiologian dosentti vuodesta 2009. Lisäk-si tutkimustehtävissä myös Yhdysvalloissa (Harvard University) vuosina 2004–2006.

hanna MäkäräinenTyks-Sapa liikelaitoksen toimitusjohtaja

Sairaanhoitopiirin hallitus siirsi kokoukses-saan 11.6. dosentti Hanna Mäkäräisen suos-tumuksensa mukaisesti Tyks-Sapa-liikelai-toksen toimitusjohtajan virkaan 1.9.2013 alkaen. Ennen tätä Mäkäräinen toimi mm. Tyksin muutosjohtajana sekä konservatiivi-sen hoidon tulosryhmän johtajana.

12

TEKSTI jA KuVAT MARjO PELTONIEMI

Moderni lääketiede vastaa suolistos-

airauksien lisääntymiseen entistä ke-

hittyneemmillä tähystystekniikoilla ja

ohjaamalla lisää resursseja tähystyk-

seen eli endoskopiatoimintaan. Salon

aluesairaalassa sekä sisätautien että

kirurgian endoskopiatoimintaa tehdään

yhteistuumin ja käyttöön on tullut uu-

tena menetelmänä muun muassa kap-

selikamera

Väestön vanhetessa, elintason nous-tessa ja elintapojen muuttuessa suolistosairaudet yleistyvät Suo-

messa nopeasti. Uusiin laitteistoihin ja hen-kilökunnan kouluttamiseen satsaaminen on elinehto, jotta julkinen erikoissairaanhoito pysyy kehityksessä ajan tasalla. Sairauksi-en toteamiseksi on otettu käyttöön entistä parempaa tähystystekniikkaa myös aluesai-raaloissa.

Salon aluesairaalassa endoskopia- eli tä-hystystoiminta on keskitetty siten, että sisä-taudit sekä kirurgia tekevät yhteistyötä vie-rekkäisissä huoneissa samojen sairaanhoi-tajien avustuksella. Konsultointi on tällöin helppoa puolin ja toisin.

– Suolistotähystyksiä tekee Salon alue-sairaalassa kaksi gastroenterologian eri-koislääkäriä ja yksi erikoistuva lääkäri sekä kaksi gastrokirurgian erikoislääkäriä ja yk-si erikoistuva lääkäri. Hoitajia meillä on 10, Salon skopiatiimiläiset kertovat.

Hoitajilta monipuolista tukea suolistosai-rauksien hoitoon

Jotta tähystystilanne olisi potilaalle mah-dollisimman harmiton, potilas saa perintei-siä tähystyksiä tehtäessä tarvittaessa kipu-lääkityksen tai rauhoittavan lääkityksen. Hoitajien mukaan myös ”verbaaliseen anes-tesiaan” eli potilaan rauhoittamiseen sanal-lisesti kiinnitetään huomiota. Tähystykset tehdään pääasiassa virka-aikaan, mutta ve-

renvuototapauksissa skopia voi olla myös päivystyksellinen, jolloin se tehdään päi-vystyksen puolella.

Uutena toimintana Salossa aloitti viime keväänä gastrohoitajapoliklinikka, joka toi-mii kaksi tuntia kahtena päivänä viikossa skopiayksikön hoitajien voimin. Potilaina on tulehduksellisista suolistosairauksista kärsivien lisäksi esimerkiksi paksu- ja pe-räsuolen eli kolorektaalisyöpää sairastavia potilaita.

– Annamme uusille potilaille alkuohja-usta, teemme esimerkiksi tulehduksellisten suolistosairauksien verikoekontrolleita ja annamme ohjausta myös uusia lääkityksiä aloitettaessa, hoitajat kertovat.

Kapselikamera otettiin käyttöön tähystyksissä

Lokakuussa skopiayksikössä aloitettiin tut-kimuksissa kapselikameran käyttö. Kysees-sä on erikoistutkimus, joka tehdään silloin, kun oireilun syytä ei löydetä perinteisillä suun kautta ja alakautta tehtävillä tähystys-

menetelmillä. Potilas nielee kapselin, jossa on kamera. Rekisteröintilaite näyttää se-kä tallentaa kuvaa. Kapseli tulee aikanaan luonnollista reittiä ulos. Lääkäri saa tehtyä diagnoosin kuvamateriaalin perusteella.

– Kapselikameralla voidaan kuvata ohut-suoli kokonaisuudessaan, siinä missä pe-rinteisillä tähystys- menetelmillä nähdään vain pieni osa ohutsuolesta, erikoislääkäri Jussi-Pekka Haikio selventää.

– Kuvanlaatu on hyvä ja menetelmä on potilaalle kivuton ja helppo. Menetelmäl-lä voidaan tutkia esimerkiksi verenvuoto-anemiaa, Crohnin tautiepäilyä tai hoitoihin reagoimatonta keliakiaa, erikoislääkäri Kari Toljamo lisää.

Osastonhoitaja Minna Santikko kertoo, että menetelmään on perehdytetty osastol-ta kolme hoitajaa, joilla on taustalla vahva skopiaosaaminen. Hoitajat saavat koulutus-ta erikoisosaamista vaativiin uusiin mene-telmiin laitteet toimittaneelta yritykseltä. He ovat lisäksi käyneet perehtymässä me-netelmiin paikkakunnilla, joissa ne ovat jo käytössä. Kapselikamera on käytössä VSSHP:ssä Salon lisäksi Tyksin kantasai-raalassa ja Turunmaan sairaalassa.

Tulossa uutta tekniikkaa myös ohutsuolen näytteenot-

toon ja toimenpiteisiinPikapuoliin, lääkärien mukaan viimeistään tammikuussa, käyttöön on tulossa niin ikään uutena menetelmänä palloenteros-kopia. Tekniikan nimitys tulee siitä, että käytettävässä laitteistossa on ilmalla täytet-tävä pallo, jonka avulla tähystimen päällä oleva putki saadaan kiinnitettyä paikalleen ohutsuolessa mahdollistamaan eteneminen ohutsuolessa. Laitteistot menetelmään on jo hankittu. Menetelmää voidaan käyttää sil-loin, jos kapselikameratähystyksessä löytyy jotakin poikkeavaa.

– Palloenterosskopialla päästään tutki-maan suolta tarkemmin ja ottamaan esi-merkiksi näyte ohutsuolesta tai suoritta-maan toimenpiteitä, joita kapselikameralla ei voi tehdä, skopiayksikön erikoislääkärit kertovat.

Suolistosairaudet yleistyvät ja tähystysmenetelmät kehittyvät

-Salon aluesairaalassa uutta tekniikkaa suolistotähystyksiin

Kapselikameralla nähdään mahdolliset veri-suonimuutokset, kasvainepäilyt ja suolisto-tulehduksen aiheuttamat muutokset ohut-suolessa.

13

SAS:ssa tehtiin viime vuonna polikliinisia gastro-, colono- ja kystoskopioita yhteen-sä 1810. Skopian henkilökunnan mukaan voitaisiin pohtia, että voisiko toimintaa li-sätä edelleen. Potilaat ovat heidän kokemus-tensa mukaan tyytyväisiä, että tähystykset voidaan tehdä Salossa eikä tarvitse mennä Turkuun.

– Mikäli ajatellaan aluesairaaloiden eri-koistumista, niin endoskopiatoiminta voi-si olla yksi tällainen erikoistumisalue Salon aluesairaalassa, johon kannattaisi ohjata li-säresursseja, jotta jonotilanne pysyy hyvin hallinnassa. Salon aluesairaalassa tehdään tällä hetkellä niin paljon tähystyksiä kuin kapasiteetti antaa myöden. Määrien lisää-miseksi tarvittaisiin myös lisätilaa, erikois-lääkärit summaavat.

Suolistosairaudet yleistyvät ja tähystysmenetelmät kehittyvät

-Salon aluesairaalassa uutta tekniikkaa suolistotähystyksiin

Hoitajat ja lääkärit tutkivat ja hoitavat suolistosairauksia potilaslähtöisesti monia-mmatillisessa tiimissä. Kuvassa: Osastonhoi-taja Minna Santikko ja sairaanhoitajat Riikka Metsä, Kristiina Lahti sekä Marianne Laine ja sisätautien ja gastroenterologian erikoislää-kärit jussi-Pekka Haikio ja Kari Toljamo.

Tähystykset Vakka-Suomen sairaalassa Moderni suolistotähystystoiminta Tyks Vakka-Suomen sairaalassa alkoi vuon-na 2006. Silloin sairaalan synnytysten keskittämisellä Tyksiin saatiin tilat, jot-ka saneerattiin asianmukaiseksi uutta toimintaa varten. Tähystyksiä tehdään sekä sisätauti- että kirurgisen gastroen-terologin toimesta eri päivinä, toisiaan tarvittaessa konsultoiden.

VSS:ssa on tänä vuonna koulutettu IBD eli tulehduksellisten suolistosai-rauksien hoitotyönasiantuntijahoitaja ja aloitettu IBD asiantuntijahoitajan vastaanotto. Vastaanotolla annetaan ohjausta lisäksi myös biologisten lääk-keiden käyttöön sekä paksu- ja perä-suolen eli kolorektaalisyöpää sairasta-ville potilaille ja C-hepatiitti potilaille interferonihoitoon.

Tähystysyksikössä on käytössä gastro- ja co-lonoskooppien lisäksi palloenteroskooppi, jolla päästään tutkimaan ja ottamaan näyt-teitä ohutsuolesta. Käyttöön on tulossa vielä tämän vuoden lopulla hiilidioksidiregulaat-tori, joka paksusuolen tähystyksissä on po-tilasystävällisempi kuin ilman käyttö.

Tähystyksessä tehdään toimenpiteitä laa-jasti kuten polyyppien poistot, suolistove-renvuotojen tyrehdyttäminen, ruokatorven ja erilaisten suolistoahtautumien laajenta-minen, peräpukamien hoito, syöttöletkujen laitot ja vaihdot sekä ulosteensiirrot. Yksi-kössä tehdään myös virtsarakon tähystykset urologin toimesta.

Kuluvan vuoden aikana marraskuun puo-leen väliin mennessä Tyks Vakka-Suomen sairaalassa tehtiin vatsatähystyksiä 559, paksusuolen tähystyksiä 499 ja virtsarakon tähystyksiä 173. Arviolta vuoden 2013 ai-kana tehdään näitä kaikkia eli gastro-, co-lono- ja kystoskopioita yhteensä noin 1400.

Loimaan aluesairaalan tähystystoiminta

Loimaan aluesairaalan tähystysyksikössä erilaisten toimenpiteiden teko perustähys-tysten lisäksi on lisääntynyt ja monipuolis-tunut. Vatsatähystysten, paksusuolen tähys-tysten sekä peräsuolen tähystysten lisäksi tehdään tarvittaessa esimerkiksi PEG-ruo-kintaletkun laittoa ja APC-hoitoja (perin-nöllinen verisuonitukostaipumus). Erilaiset polyyppien ja verenvuotokohtien hoidot ja esimerkiksi vierasesineiden poisto ruoka-torvesta tai peräpukamien hoidot kuuluvat tähystysyksikön toimenpiteisiin.

Suurimman osan tähystyksistä Loimaal-la tekee kaksi gastrokirurgian erikoislää-käriä. Tämän lisäksi tähystysyksikössä käy yhtenä päivänä viikossa kaksi gastroente-rologian erikoislääkäriä vuoroviikoin. He tekevät tähystyksiä aamupäivisin ja iltapäi-vällä pitävät vastaanottoa sisätautien poli-klinikalla gastroenterologisille potilaille ja kaksi erikoistuvaa lääkäriä tekee tähystyk-siä yhtenä päivänä viikossa. Henkilökun-taan kuuluvat lääkäreiden lisäksi perushoi-taja ja sairaanhoitaja.

Skopiapäivien etukäteissuunnittelu on tärkeää ja siitä vastaa hoitaja. Tähystysajat annetaan pääsääntöisesti lähetteiden perus-teella ja niissä määrätyn kiireellisyysluokan perusteella. Pyydetyt päivystyskopiat pyri-tään aina tekemään samana päivänä. Tä-hystysyksiköstä saa sairaanhoitajalta myös muun muassa keliakia-asiantuntemusta.

LAS:ssa tehtiin viime vuonna 1328 vatsa ja paksusuolen tähystyksiä ja tänä vuonna määrä tulee olemaan samaa luokkaa. Virt-sarakon tähystykset tehdään LAS:ssa leik-kaussalissa ja niitä on vuosittain noin 200.

14

Lääkehoidon yhtenäistämisen edut TEKSTI jA KuVA MARIA MYLLYMAA

Potilasturvallisuuden parantamisen

lisäksi on saavutettavissa huomattavaa

taloudellista säästöä, mikäli hoito-

laitokset yhtenäistävät lääkehoidon

käytännöt. Suomalaisissa sairaaloissa

voi kuolemaan johtavia hoitovirheitä

tapahtua jopa 1700 vuodessa. Tutki-

musten mukaan näistä jopa puolet

olisi ehkäistävissä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tuo Potilasturvallisuutta taidolla–ohjel-massa esille, että virheet ja erehdyk-

set maksavat terveydenhuollolle noin mil-jardi euroa vuodessa.

–Potilasturvallisuus perustuu lakiin, ja lääkehoidon käytänteitä kehittämällä pys-tytään tarjoamaan yhä parempaa ja kus-tannustehokkaampaa hoitoa, vakuuttaa sai-raanhoitaja Karoliina Suvanto, joka on Me-disiinisen toimialueen potilasturvallisuus-koordinaattori ja joka on koonnut toimi-alueen yhtenäiset lääkehoidon käytännöt.

– Työ on edelleen kesken, mutta etenee. Asiat ovat jo paperilla, toimintakulttuurin muutos ottaa enemmän aikaa.

Kaikkia kustannuksia ei voi edes mitata rahassa

Lääkehoidon haittatapahtumat aiheuttavat kustannuksia myös terveydenhuollon ulko-puolelle, kun ne heikentävät potilaan työ- ja toimintakykyä. Tästä seuraa yhteiskunnalle tuotannonmenetyksiä, kuten ansionmene-tyksiä ja kotitaloustuotannon menetyksiä. Kaikkia haittatapahtumien seurauksia ei ole mahdollista edes mitata rahassa, kuten poti-laalle aiheutunut kipu ja muu kärsimys, ter-veydentilan ja toimintakyvyn heikkenemi-nen tai kuolema. Lisäksi omaisille aiheutu-neet kustannukset vahingon kärsineen hoi-dosta sekä vahingon aiheuttamasta surusta ja huolesta ovat vaikeasti mitattavia haitta-tapahtumien seurauksia. Terveydenhuollon ammattilaiselle aiheutuneet kustannukset, joita saattavat olla haittatapahtuman aihe-uttama stressi, syyllisyys ja muut vastaavat tuntemukset sekä kustannuksia menetetystä ajasta, kun tapausta käsitellään mm. työyh-teisössä. Lisäksi terveydenhuolto menettää arvostuksen ja luottamuksen haittatapahtu-mien takia. Voimavarojen hukkakäyttö on aina pois muiden potilaiden saamasta ter-veydenhoidosta. Kansanvälisesti lääkehoi-toon liittyvät haittatapahtumat ovat toiseksi kallein haittatapahtumaryhmä ja sen edel-le menevät vain leikkauksista aiheutuneet komplikaatiot. Lääkehoidon toteutuksessa aiheutuvat poikkeamat ovat Medisiinisen toimialueen vaaratapahtumien raportoin-tijärjestelmässä ilmoitetuista vaaratapahtu-mista yleisin ryhmä.

– Samaa trendiä on nähtävissä koko sai-raanhoitopiirissä ja mm. HUS:ssa, sanoo Suvanto

– Sairaanhoitajien lääkehoitoon liittyvän osaamisen vaatimukset kasvavat jatkuvasti, sillä terveydenhuollossa hoidetaan yhä sai-raampia ja moniongelmaisempia potilaita. Tämän lisäksi markkinoille tulee jatkuvasti uusia lääkkeitä. Lääkehoitoa pidetään yhte-nä sairaanhoitajan riskialttiimmista töistä, muistuttaa Suvanto.

– Lääkehoidon yhtenäistämisellä saavutetaan useita etuja, vakuuttaa sairaanhoitaja Karo-liina Suvanto.

15

– Potilasturvallisuuteen vaikuttavat useat eri tekijät ja yksi tärkeimmistä ovat käytös-sä olevat prosessit ja toimintatavat. Näiden puutteita ovat mm. toimintatapojen epäyh-tenäisyys ja liiallinen vaihtelu.

Medisiiniselle toimialueelle on tehty vuonna 2012 uuden sairaanhoitajan lääke-hoidon perehdytysmalli. Tyksin entisen si-sätautiklinikan kardiologian osastolle luo-tiin omassa kehittämistyössä lääkitystur-vallisuutta edistävä toimintamalli, jonka tavoitteena oli vähentää potilaan lääkkeen jakamiseen liittyviä lääkityspoikkeamia, etsimällä riskitekijöitä osastolla tehdyistä HaiPro –ilmoituksista ja kehittää löydetyil-le riskeille suojausmekanismeja. Keskeisim-pinä suojausmekanismeina esille nousivat lääkkeiden kaksoistarkastus, potilaan tun-nistaminen nimellä ja lääkkeenjakotilan-teen rauhoittaminen.

– Potilasturvallisuuden erikoistumis-opintoihin liittyvän kehittämistyön tar-koituksena on ollut yhtenäistää hoitajien toteuttaman lääkehoidon käytäntöjä ja oh-jeistusta Medisiinisellä toimialueella ja näin lisätä lääkehoitoon kuuluvaa lääkitysturval-lisuutta ja lääkehoidon vaikuttavuutta sekä sen myötä parantaa potilasturvallisuutta, sanoo Suvanto.

Sairaalassa toimii oma apteekki

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä on oma Turvallinen lääkehoito -opas, johon perustuvat yksiköiden omat lääkehoito-suunnitelmat. Lääkehoitosuunnitelma on lakisääteinen laadunhallinnan asiakirja ja siinä tulee olla kuvattuna ja annettuna oh-jeet yksikön lääkehoidon turvallisesta to-teuttamisesta. Tyksissä toimii 1960-luvulla perustettu oma sairaala-apteekki. Sairaa-la-apteekki ostaa kaikki sairaalan toimin-nassa tarvittavat lääkkeet, verivalmisteet, lääkkeelliset kaasut ja radioaktiiviset lää-kevalmisteet.

– Medisiinisen toimialueen apteekkikulut ovat n. 17 miljoonaa euroa vuodessa, kertoo toimialuejohtaja Ilkka Kantola.

– Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tämän vuoden lääkebudjetti on 48,14 mil-joonaa euroa, sanoo sairaala-apteekkari Kirsti Torniainen.

– Nykyisin koordinoimme hankintalain mukaisen lääkkeiden julkisen kilpailutta-misen niin, että työmme kattaa Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Vaasan sairaanhoi-topiirit sekä Ålands hälso- och sjukvårdin ja sisältää näiden alueiden niin erikoissairaan-hoidon, kuin perusterveydenhuollon että hoivasairaanhoidon yksiköiden lääkkeet.

Ihminen on rajallinenAvoin potilasturvallisuuskulttuuri näh-dään tärkeänä osana virheistä oppimista. Oleellista on ymmärtää, että vaaratapahtu-mat syntyvät monimutkaisen järjestelmän

eri osien ja toiminnan yhteisvaikutuksesta. Ajattelumalli tukee avoimuutta ja syyllis-tämättömyyden periaatetta ja edesauttaa näin virheistä keskustelua ja oppimista työyhteisöissä.

– Medisiinisellä toimialueella, kuten muuallakin sairaanhoitopiirissä, käytös-sä oleva HaiPro –järjestelmä mahdollistaa vaaratapahtumiin liittyvän tiedon keruun ja sitä kautta vaaratapahtumista oppimisen ja toiminnan kehittämisen, sanoo Karolii-na Suvanto.

– Inhimilliset tekijät ovat jokaisen ihmi-sen toimintaan liittyviä lainalaisuuksia ja ra-joituksia. Emme pysty käsittelemään ja pi-tämään mielessä useita asioita yhtä aikaa ja tiedonkäsittelyprosessimme on erittäin altis erilaisille häiriötekijöille, joten törmäämme päivittäin muistimme ja tarkkaavaisuutem-me rajoituksiin. Tämän lisäksi olemme tie-donkäsittelijöinä alttiina erilaisille tulkin-tavirheille, jatkaa Suvanto. Inhimilliseen toimintaan vaikuttavat mm. stressi, väsy-mys, kiire, aikapaine, suuri työmäärä, suu-ret potilasmäärät, rauhaton työympäristö, työn keskeytykset, epäselvät määräykset ja käsiala. Lisäksi käytössä olevien lääkkeiden määrä on suuri, joten kaiken niihin liittyvän tiedon hallinta on mahdotonta.

Lääkehoidon haittatapahtumien suoja-usmenetelmiä ovat erilaiset käytännöt, toi-mintatavat ja -menetelmät, kuten muistia tukevat ratkaisut ja erilaiset työhön liittyvät varmistusta tukevat menetelmät, joilla py-ritään ehkäisemään inhimillisten virheiden toteutumista. Tämän lisäksi suojausmene-telmät voivat olla joko fyysisiä mekanismeja ja teknisiä järjestelmiä, kuten mm. se, että i.v.-letkut sopivat vain tiettyihin kanyylei-hin. Uusien turvallisuutta parantavien työ-kalujen ja ohjeiden käyttöönoton yhteydes-sä on tärkeää varmistaa, että niitä toteutta-va henkilökunta ymmärtää, miten uusi tapa parantaa turvallisuutta ja miksi se on syytä ottaa käyttöön. Koko henkilökunnan sitou-tuminen uusiin toimintatapoihin on ehdot-toman tärkeää. Johdon ja esimiesten tuki ja sitoutuminen parantavat henkilökunnan sitoutumista ja on näin ollen hyvin merki-tyksellistä, todetaan Suvannon laatimassa kehittämistyössä.

– Uudet ohjeet on tarkoitus esitellä kun-kin osaston osastotunnilla, jolloin henkilö-kunnalla on mahdollisuus keskustella asi-asta ja kysyä perusteluista uusien tapojen taustalla. Osastotunnille viedään valmiina työn tuotoksena syntynyt lääkehuoneen taulu ja yhteisistä käytännöistä koostettu ohjekansio, kertoo Suvanto.

– Koko organisaatio siirtyi yhtenäiseen lääkkeenjakomukien värikoodistoon ke-väällä, ja koko länsirannikko, Vaasan kes-kussairaala, Satakunnan keskussairaala ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri ovat samassa värikoodistossa. Vanhana hyvänä muistisääntönä on edelleen ”viiden oikean

periaate” eli ennen lääkkeen antoa potilaal-le tarkistetaan, että kyseessä on oikea lääke, oikea annos, oikea potilas, oikea antoreitti ja oikea aika. Yhtenäisiin toimintatapoihin on kirjattu seuraavaa: 1)lääkkeestä ei käyte-tä lyhennettä, vaan kirjoitetaan koko nimi. 2) lääkeohjelmaan määrätyn lääkityksen, tarjotinkorttien ja i.v.-kansioiden tulee olla yhtenevät ja tämä tarkastetaan säännöllises-ti. 3) tietyt lääkepurkit kansitetaan ja mer-kitään niiden poikkeuksellisesta sisällöstä. 4) kaikki lääkkeet kaksoistarkistetaan. 5) lääkkeiden järjestys osastojen lääkekaa-peissa on yhdenmukainen. 6) annostelu ja käyttökuntoon saattaminen yhdenmukais-tetaan. 7) noudatetaan yhteisiä lääkkeen antoaikoja. 8) jos potilas ei ole tuttu, tulee hänet aina identifioida.

– Käytännöt ovat jo osittain käytössä ja ovat parantaneet lääkehoidon turvallisuut-ta. Koko organisaatiolla on mahdollisuus hyötyä niistä ja tässä olisikin oiva mah-dollisuus kehittää työtä eteenpäin. Yhtenä vaihtoehtona on työstää lääkitysturvalli-suutta omalla toimialueella koostamalla moniammatillinen tiimi, joka kokoontuu säännöllisesti pohtimaan toiminnan kehit-tämistä mm. HaiPro -ilmoitusten pohjalta, muistuttaa Karoliina Suvanto.

Terveydenhuoltolaki

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista ja terveydenhuoltolaki sekä sen asetus tuovat esille potilaan oikeuden turval-liseen, vaikuttavaan ja laadukkaaseen terveyden ja sairaanhoitoon, joka pitää sisällään turvallisen ja oikein toteutetun lääkehoidon. Vaaratapah-tumien raportointi ja niistä oppiminen sekä niiden pohjalta toiminnan kehit-täminen on kirjattu terveydenhuolto-lain pykälään 8 ja sen asetukseen (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992, Terveydenhuoltolaki 2011).

Terveydenhuoltolain § 8 ja sen asetus pohjaavat Sosiaali- ja terveysministe-riön (2009) julkaisemaan potilasturval-lisuusstrategiaan, joka on tehty vuo-sille 2009−2013. Strategian kantavana ajatuksena on se, että potilaan saama hoito ei saa aiheuttaa potilaalle tar-peetonta haittaa ja hoidon tulee olla vaikuttavaa. Palvelujärjestelmää tulee arvioida ja tutkia sekä poistaa siellä olevia riskejä. Lisäksi terveydenhuol-lon yksiköiden tulee tukea systeemi-lähtöistä ajattelutapaa, raportoida vaaratapahtumista, oppia niistä ja ke-hittää toimintaansa turvallisemmaksi. Strategiassa tuodaan esille, että yleis-ten haittatapahtumien mahdollisuus pienenee, kun organisaatiossa sovel-letaan tutkimukseen ja kokemukseen perustuvia, turvallisia ja yhteisesti so-vittuja hyviä käytäntöjä ja linjauksia.

16

Diabeteshoitaja antaa elämäntapaohjaustaMARIA MYLLYMAA

Turun yliopistollisen keskussairaalan

sisätautien poliklinikalla toimii diabe-

tesvastaanotto, jossa lääkärin lisäksi

toimii kaksi hoitajaa.

–Tai oikeastaan 1 ja puoli, sillä toisen hoita-jan työpanos on jaettu puoliksi naistenklini-kan kanssa, sanoo Eija Leppiniemi, joka on vuodesta 2004 toiminut diabeteshoitajana. Paitsi hoitajana, Leppiniemi on käynyt myös kouluttamassa uusia diabetesammattilaisia. Enää ei vuoden kestävää erikoistumista voi suorittaa Turussa, mutta Porissa tai Tam-pereella kyllä. Lisäksi hän toimii Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin koulutusvastaa-vana. Ja diabeteshoitaja hoitaa omien töiden lisäksi tarvittaessa myös muiden osastojen diabetestapaukset.

– Töitä on enemmän kuin tekijöitä. Mitä hoitaja tekee? – Antaa kokonaisvaltaista elämäntapaoh-

jausta, sanoo Leppiniemi. Potilaan tullessa vastaanotolle hoitaja mittaa ja punnitsee, tutkii ja kyselee. Lääkärillä käynnin jälkeen ohjeistaa, opastaa ja neuvoo. Työ on vuo-sien myötä muuttunut myös entistä tekni-semmäksi, annostelu- ja seurantavälineiden kehityksen myötä. Diabetestapausten määrä on kasvanut vuosi vuodelta ja tämä näkyy myös sairaalassa. Diabetespotilaita hoide-taan myös erillisillä vastaanotoilla ja paikal-lisesti terveyskeskuksissa.

Tyypin 1 diabetes 1 on autoimmuunisai-raus, mikä saattaa puhjeta yllättäen vaikka

virusinfektion yhteydessä. Oireita ovat jano, tihentynyt virtsaamistarve, väsy-mys ja laihtuminen. Veren kohonnut so-keriarvo vahvistaa diagnoosin. Lääkkeitä on paljon. On tabletteja, pistettäviä suo-listohormonilääkkeitä ja insuliinia, jota voi annostella insuliinikynien tai vaikka insuliinipumpun avulla. Entä jos sairaut-ta ei hoida?

–Diabetekseen liittyy liitännäissaira-uksia: Silmät oireilevat, munuaiset kär-sivät ja jaloissa ilmenee ongelmia, koska ihon tunto heikkenee hermoston vauri-oiden takia, Eija Leppiniemi kertoo.

–Hiilihydraattipitoisuuksia laskemal-la, potilas voi itse säädellä ateriainsulii-nin tarvetta. Ehkä jopa merkittävämpää kuin sokeripitoisuus ravinnossa, on ras-van määrä ja erityisesti sen laatu.

–Diabeetikolla on lisääntynyt riski sydän- ja verisuonitauteihin, muistut-taa Leppiniemi. Tyypin 2 diabetes on perimän myötä yleistynyt ja näyttää yhä lisääntyvän. Diabetes 2 on periyty-vä elintasosairaus, ja useat sairastavat sitä tietämättään. Ylipaino, epäterveel-liset elintavat ja liikunnan puute pitävät sairautta yllä. Ajoissa havaittu tyypin 2 diabetes voidaan saada kuriin liikunnal-la, painon pudotuksella ja terveellisellä ruokavaliolla

–Diabetes ei rajoita elämää, eikä hy-vin hoidettuna juurikaan lyhennä sitä, vakuuttaa Leppiniemi, joka viettää par-haillaan opintovapaata valmistuakseen terveystieteiden maisteriksi.

TEKSTI jA KuVA MARIA MYLLYMAA

– Kahden vuoden projekti tosiaan, toteaa ravitsemusasiantuntija Saara Leino, kun alan kysellä munuaispotilaan ruokavali-oista. Tyksissä on ravitsemustyöryhmän työn tuloksena syntynyt Ravitsemuskäsi-kirja. Työryhmä, johon kuuluu lääkäreitä, sairaanhoitajia, ravitsemusterapeutteja ja ruokapalveluammattilaisia, on jo vuodesta 2007 kehittänyt uudistuvaa erityisruokava-lioiden kirjoa.

– Osastolla tiedetään mitä tarvitaan ja keittiö tietää mitä osasto haluaa, kun on valmis listaus tarjonnasta, huomauttaa vt. ruokahuoltopäällikkö Kati Kankare. Sai-raanhoitopiirin ravintopalvelussa toimii lähes 200 henkilöä, joista vajaat 70 Tyksissä.

– Täytyy muistaa, että me toimimme 365 päivää vuodessa tarjoten lämpimän aterian kolmesti päivässä ja lisäksi ruuan jakelu ta-pahtuu keskitetysti, jatkaa Kankare.

Munuaisten pääasiallisena tehtävänä on virtsan eritys ja kuona-aineiden poisto. Ko-konaisvaltaiset sairaudet ja tietynlaiset elin-tavat heikentävät munuaisten tilaa, mutta myös perinnölliset tekijät voivat johtaa munuaisten vajaatoimintaan. Ruokavalion avulla voidaan vähentää elimistöön kerty-vien kuona-aineiden määrää.

– Ravitsemustutkimus, tietoisuus ja kiin-nostus ravitsemusta kohtaan ovat osaltaan lisänneet erikoisruokavalioiden tarvetta, sanoo Leino. Ruoka, ravinto on myös hen-kilökohtaisten mieltymysten kohde. Meillä jokaisella.

– Osa munuaisten vajaatoimintaa sairas-tavista potilaista tuntee helpostikin olos-saan ravitsemuksen vaikutukset, vakuuttaa Leino.

– Emme halua kuitenkaan luoda vain ra-joituksia, vaan mieluummin löytää uusia mahdollisuuksia.

Laajentuneen tarjonnan myötä palaute on kantautunut myös keittiöön.

– Monipuolistuneen tarjonnan myötä

Munuaispotilaan ruokavaliotarkkaan harkittu

DIABETES on sokeriaineenvaihdunnan sairaus, jossa veren sokeripitoisuus kasvaa liian suureksi. Ravinnossa olevat hiilihydraatit hajoavat glukoosiksi (rypälesokeri) ja kulkeutu-vat vereen. Normaalioloissa kun veren glukoosipitoisuus kasvaa, haima erittää insuliinia, joka auttaa siirtämään glukoosia soluihin ja alentamaan veren glukoosipitoisuutta. Kun ihminen sairastaa diabetesta, glukoosia ei siirry verestä solujen käyttöön riittävästi sen vuoksi, ettei keho tuota tarpeeksi insuliinia tai insuliinin vaikutus on heikentynyt. Suomen Diabetesliiton mukaan Suomessa noin 40 000:lla on tyypin 1 diabetes, ja heistä lähemmäs 4 000 on alle 15-vuotiaita. Lasten diabetes on Suomessa yleisintä maailmassa suhteessa väkilukuun, ja sitä on nyt viisi kertaa enemmän kuin 1950-luvun alussa. Tyypin 2 diabetes on lähes puolella miljoonalla suomalaisella, joista puolet sairastaa tietämättään.

17

Paimion ja raision sairaaloille jatkoaikaaTEKSTI MARKKu NäVERI

Sairaanhoitopiirin valtuusto tarkisti ko-kouksessaan 26.11.2013 vuosi sitten te-kemäänsä päätöstä, jonka mukaan sai-raanhoitotoiminta Raision sairaalassa ja Paimion sairaalassa lopetetaan vuoteen 2014 mennessä. Aikataulua muutettiin siten, että tilat tyhjenevät vuonna 2015.

U-sairaalan korvaavien tilojen jatko-suunnittelussa on päädytty uuteen koko-naistilaratkaisuun uudisrakennushank-keen kustannusten pienentämiseksi. Hallituksen kesäkuussa linjaaman vaih-toehdon mukaan silmätoiminnat sijoite-taan aiemmasta poiketen A-sairaalaan, jossa oli alun perin tarkoitus tehdä uu-den käyttötarkoituksen edellyttämät se-kä tekniset korjaukset ja muutokset vuo-den 2013 aikana. Uusi linjaus tarkoitti A-sairaalan osalta, että tilojen muutos- ja korjaustöiden suunnittelu jouduttiin keskeyttämään, ja sitä voidaan jatkaa vasta nyt syksyllä, kun uudet tilaratkai-sut on selvitetty.

A-sairaalan laajennusosan leikkaus-osaston ja entisen teho-osaston korjaus ja muutostyöt valmistuvat tämän hetki-sen suunnitelman mukaan tammikuun lopussa 2014. Tilojen valmistumisen jälkeen Raision sairaalassa oleva leik-kaustoiminta voidaan siirtää helmi-maaliskuussa 2014 korjattuihin tiloihin. A-sairaalan 1.-3. kerrosten tilamuu-tokset ja korjaustöiden, jotka sisältävät myös silmätoiminnan tilat, urakkalas-kentasuunnitelmat valmistuvat ensi vuoden alkupuolella. Urakkakilpailu-

ravintohuolto ulkoistetaanSairaanhoitopiirin valtuusto päätti marraskuun lopussa, että sairaanhoitopiirin ra-vintohuolto ja kanttiinitoiminta siirretään julkisomisteiselle osakeyhtiölle. Palveluita ollaan siirtämässä Turun Seudun Kiinteistöpalvelu Oy:n liiketoiminnaksi. Turun kau-punki omistaa kokonaan yhtiön, joka tunnetaan myös markkinointinimellä Arkea.

Sairaanhoitopiirin lähes koko 200 henkilöä käsittävä ravintohuollon ja kanttiini-en henkilökunta siirtyisi Arkean palvelukseen nykyisin eduin liikkeenluovutuksen periaatteita noudattaen vanhoina työntekijöinä. Joitakin esimiestason henkilöitä jäisi sairaanhoitopiiriin hoitamaan ravintopalvelujen osto- ja laatutehtäviä sekä yh-dyshenkilöiksi.

Arkea tuottaa ruoka-, siivous-, turvallisuus- ja kiinteistönhoitopalveluja ja on alal-laan Lounais-Suomen suurin yritys, jonka palveluksessa on noin 900 työntekijää. Arkea valmistaa päivittäin noin 40 000 ateriaa.

Hallitus käsitteli siirtoa ylimääräisessä kokouksessaan 5.12.2013, jotta se voitai-siin toteuttaa jo ensi vuoden alusta lukien. Kokouksessa päätettiin myös esityksestä, jonka mukaan sairaanhoitopiiri liittyisi Arkean osakkaaksi ostamalla sen osakkeita noin 100 000 eurolla.

vaiheen jälkeen muutos- ja korjaustyöt vie-vät noin 8 kuukautta.

Tilat valmistuvat alkuvuonna 2015, jonka jälkeen Raision sairaalassa oleva endoskopi-atoiminta voi siirtyä A-sairaalaan. Raision sairaala saadaan näin tyhjennettyä kokonaan sairaanhoitotoiminnasta alkuvuonna 2015.

Kuntoutusosaston sijoitus haussa

Paimion sairaalassa on vielä reumapolikli-nikka ja -vuodeosasto, kuntoutusosasto, pieni mykobakteerilaboratorio sekä reuma-toiminnan edellyttämää kuvantamista. Reu-mapoliklinikan uudet tilat sijaitsevat A-sai-raalan 1. kerroksessa, jonne ne valmistuvat alkuvuonna 2015. Reumavuodeosasto siir-retään Paimiosta samaan aikaan poliklini-kan kanssa A-sairaalan vuodeosastotiloihin. Kuntoutusosastolle ja laboratoriolle haetaan uutta sijoituspaikkaa.

Halikon koko sairaala-alueesta saatiin ostotarjous viime kesänä. Ostotarjous oli-si edellyttänyt tilojen takaisin vuokraus-ta kahden rakennuksen osalta psykiatrian käyttöön useaksi vuodeksi. Sairaanhoitopii-rin hallitus totesi elokuun kokouksessaan, ettei kiinteistökauppaa saadun tarjouksen pohjalta kannata toteuttaa. Vesitornin aluei-neen hallitus päätti kuitenkin myydä Salon kaupungille.

Halikon sairaalassa on edelleen kaksi ra-kennusta psykiatrian käytössä ja vähäisessä määrin muita vuokralaisia. Tyhjillään ole-vien rakennusten lämmitys on ajettu mini-miin tilojen säilyminen huomioiden. Tilat ovat edelleen myynnissä.

kiitosta on tullut, myöntää dieettikeittäjä Marika Nurminen. Keittiössä työskentelee vajaat 40 henkilöä päivän aikana, varhaises-ta aamusta alkuiltaan, munuaispotilaan lou-naita menee vajaat 60.

– Ennen dialyysihoitoa, jolloin virtsaa erittyy vielä vähän, tarjoamme MUNUVA -ruokavaliota, jossa rajoitetaan fosforin ja proteiinin saantia, tarvittaessa myös kaliu-mia. Suolan määrän tulee olla kohtalainen ja rasva laadultaan ravitsemussuositusten mukaista. Munuaispotilaalla on kasvanut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, kertoo Saara Leino.

– Dialyysihoidossa, eli veren koneellises-sa puhdistuksessa oleville proteiinin mää-rää lisätään, fosforia ja kaliumia rajoitetaan edelleen ja nesteen määrää rajoitetaan.

Munuaispotilaalle suositeltava ruokavalio ja ravitsemushoito poikkeavat valtaväestöl-le suositellusta terveyttä edistävästä ruoka-valiosta.

– Usein potilaalla saattaa olla myös jokin muu sairaus kuten diabetes, mikä omalta osaltaan vaikuttaa ruokavalioon.

– Kaiken tämän keskellä olemme pysty-neet kehittämään työtämme, vakuuttaa Kati Kankare.

– Uusien ruokavalioiden kanssa on ollut paljon uutta opeteltavaa. Ruoan valmistuk-sessa on voinut käyttää jopa kuohukermaa makua antamaan, kun aiemmin ruoka val-mistettiin maidottomana, kertoo Marika Nurminen.

– Ravitsemuskäsikirjan myötä ruokatar-jonta sairaanhoitopiirin alueella on yhte-näistynyt. Salossa, Loimaalla ja Uudessakau-pungissa syödään saman reseptin mukaan valmistettua ruokaa, huomauttaa Kankare.

– Palautetta otamme vastaan mielelläm-me, myös kehitysehdotuksia, sanoo Saara Leino.

Munuaispotilaan ruokavaliotarkkaan harkittu

Ravitsemusasiantuntija Saara Leino ja dieettikeittäjä Marianne Nurminen ovat tyytyväisiä uusiin ravitsemusohjeisiin.

18

Tyksin Naistenklinikan synnytysosasto palasi entisiin remontoituihin tiloihinsa

-henkilökunta U-sairaalan korvaavan U2-sairaalan suunnittelussa vahvasti mukanaTEKSTI jA KuVA MARjO PELTONIEMI

Tyksin Naistenklinikan synnytysosaston

remontti on valmistunut ja osasto pääsi

muuttamaan takaisin entisiin tiloihin-

sa u-sairaalan ensimmäiseen kerrok-

seen lokakuun alussa. Synnyttäjät tule-

vat taas synnytysosastolle u-sairaalan

Kiinamyllynkadun puoleisesta ovesta.

Henkilökunta on sisäilmaoireilun vuoksi

remontoituihin tiloihin suhteellisen tyy-

tyväinen ja synnytystoiminta on käyn-

nistynyt hyvin.

Synnytysosasto siirtyi väistötiloihin U-sairaalan 9. kerrokseen toukokuun alussa. Remontointi oli välttämätön

osaston sisäilmaongelmien ja kosteusvau-rioiden takia. Tilojen välikatot ja ilmastoin-nit puhdistettiin, huonokuntoiset putket ja pinnat uusittiin ja ilmastointia parannettiin.

Toimialuejohtaja, professori Seija Gren-manin mukaan paluumuutto takaisin sujui reippaasti, sillä muuttoa tuli harjoiteltua jo väistötiloihin siirtyessä.

- Tuttuihin tiloihin oli helppo tulla ja synnytykset hoidettiin turvallisesti myös muuton aikana. Erityisen tärkeää oli hyvä yhteistyö tekniikan henkilökunnan kanssa, sillä remontin yhteydessä asennettiin uusi keskusvalvomo ja tiedontallennusjärjes-telmä vauvojen sydänkäyrien tarkkailua ja tallennusta varten. Synnytystoiminta on lähtenyt remontoiduissa tiloissa hyvin käyntiin.

Toiminta sujui hänen mukaansa hyvin myös väistötiloissa huolellisen suunnitte-lun ja eri tahojen hyvän yhteistyön ansiosta.

- Synnyttäjät löysivät hyvin perille. Poti-laspalautteesta ei tullut myöskään mitään

negatiivista esille. Kesällä väistötilojen syn-nytyshuoneissa oli tosin kuuma auringon paistaessa huoneisiin, mutta sille asialle em-me voineet mitään, Seija Grenman ja ylihoi-taja Marjo Kauppila kertovat.

remontti helpotti tilannetta Remontti ei poistanut täysin henkilökun-nan oireilua, vaikka paremman ilmanvaih-don myötä tiloissa on parempi hengittää.

- Tiloissa on parempi olla, mutta ne, jot-ka ovat herkistyneet enemmän, oireilevat edelleenkin.

Yhteenvetona henkilökunta on Grenma-nin mukaan kuitenkin suhteellisen tyytyväi-nen remontin jälkeisiin tiloihin.

- Tämän hetkinen tilanne vaikuttaa hy-vältä ja toivomme, ettei uusia yllätyksiä jat-kossa ilmaannu.

Paluun jälkeen synnytysosaston keittiöön tuli kosteutta synnytysosaston yläpuolella olevalla leikkausosastolla tulleen vaurion myötä. Vesivahinko on nyt saatu kuivattua.

- Se ei onneksi vaikuttanut muuhun toi-mintaamme, koska vaurio ei ollut potilasti-loissa tai keskuskansliassa.

19

Niistä paikoista, joissa henkilökunta oli oi-reillut, löytyi synnytysosaston remontin yh-teydessä kosteusvaurioita ja mikrobilöydök-siä, jotka selittävät henkilökunnan oireilua muiden sisäilmaongelmien ohella.

U2-sairaalan rakentaminen tärkeää

Rakennuksen vauriot viestivät, että U2-sairaalan rakentaminen on tärkeää niin nopeasti kuin mahdollista, sillä U-sairaa-lan kaikille toiminnoille täytyy löytyä kor-vaavat tilat. Naistenklinikan henkilökunta on ollut suunnittelussa aktiivisesti mukana jo kahden vuoden ajan useissa työryhmis-sä. Toiminnallista suunnitelmaa ovat olleet mukana tekemässä klinikan lääkärit, hoito-henkilökunta ja johto.

- Radan päälle suunniteltava rakennus asettaa teknisiä haasteita ja oma lukunsa ovat olleet suunnittelulle asetetut taloudel-liset raamit. Nyt kuitenkin näyttää siltä, et-tä perusteellisten selvitysten jälkeen oikea suunta ja yhteinen sävel on löytymässä ja suunnittelussa päästään eteenpäin. Hyvän ja tehokkaan potilashoidon tulee olla tär-kein tavoite suunnittelussa, Seija Grenman kiteyttää.

U-sairaalassa oli synnytyksiä viime vuon-na 4100. Naistenklinikalla tehtiin 3200 leik-kausta tai toimenpidettä, hoitopäiviä oli 23 000, hoitojaksoja 8000 ja avohoitokäyn-tejä 31 500. U-sairaalan kaikilla klinikoilla yhteensä leikkauksia ja toimenpiteitä tehtiin 10 600, hoitopäiviä oli 46 100, hoitojaksoja 15 200 ja avohoitokäyntejä 116 000. Tyksin käyttökustannuksista U-sairaalan toimin-not muodostavat 20 %. Korvaavien tilojen saaminen mahdollisimman pian onkin si-ten tärkeää suurelle joukolle potilaita ja henkilökuntaa.

Visioita tulevasta synnytysosastosta

Suunnitteilla olevassa U2-sairaalan uudes-sa synnytysosastossa eri toimintojen rajo-ja häivytetään ja pyritään toiminnalliseen kokonaisuuteen. Suunnitelmassa synny-tysvastaanotolle tulevia potilaita varten on suunniteltu tarkkailuosasto, josta äidit siir-tyvät joko synnytyssaliin, riskisynnyttäjien-osastolle tai kotiin. Riskisynnyttäjien osasto sijaitsee synnytysosaston välittömässä lähei-syydessä, mikä lisää potilasturvallisuutta ja vähentää potilaiden kuljetuksia. Lapsivuo-deosastolla on yhdenhengen huoneet, joissa on oma WC. Se lisää mahdollisuutta isän mukana oloon ja vähentää tulehdusriskejä.

TEKSTI jA KuVAT MARjO PELTONIEMI

Operatiivinen päivystysosasto on hyvä esimerkki T-sairaalaan muuton ja Tyksin

organisaatiomuutoksen yhdessä mahdollistamista uusista toimintamalleista.

Vatsaelinkirurgiset ja urologiset päivystyspotilaat pääsevät nyt omalle osastol-

leen ja samalla muiden vuodeosastojen toiminta on tasoittunut.

T-sairaalan suunnittelussa halut-tiin tehostaa päivystyspotilaiden hoitoa ja käyttöön saatiin tarkoi-

tukseen sopivat uudet tilat. Vatsaelinki-rurgian ja urologian klinikan toimialue-johtaja Arto Rantala toteaa, että T-sai-raalan Operatiivinen päivystysosasto on poikkeuksellisen nopeasti osoittanut eri ammattiryhmien vuosien yhteisen suun-nittelutyön hyödyt.

– ”T-sairaalan suuren muuton” myötä Vatsaelinkirurgian ja urologian klinikassa tapahtui monia muutoksia päivystyspoti-laiden hoidossa. Aiemmin vatsakipuiset ja virtsavaivaiset päivystyspotilaat hoidet-tiin osastoillaan yhdessä ennalta suunni-teltujen potilaiden kanssa ja runsaslukui-set päivystyspotilaat täyttivät näitä vuode-osastoja, Arto Rantala sanoo.

– Uusien tilojen myötä pystyttiin to-teuttamaan myös toiminnallinen muu-tos. Kaikki gastrokirurgiset ja urologiset

Synnytysosaston remontin jälkeisiin tiloihin ollaan kohtalaisen tyytyväisiä, mutta uudet tilat tulevat todelliseen tarpeeseen ja niiden suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa. Kuvassa kätilöt Kristiina Karvonen ja Leena Moisio, lastenhoitaja Ann Henriksson, kätilö Annika Schrey sekä kätilöopiskelija Selina König.

Operatiivinen päivystys-osasto T-sairaalassa – uusi toimintamalli Tyksissä

Arto Rantala esittelee toimenpidehuonetta.

päivystyspotilaat sekä tapauskohtaisesti muidenkin kirurgisten alojen päivystykse-nä sairaalaan otettavat potilaat tulevat Ope-ratiiviselle päivystysosastolle, jossa potilaat hoidetaan ennen ja jälkeen päivystysleikka-uksen tai jatketaan diagnostiikkaa tai tode-tun tilan hoitoa, hän kertoo.

Potilailla akuuttia tutkimusta ja hoitoa vaativia vaivoja

Operatiivinen päivystysosasto on nopea-tempoinen osasto, jossa hoitoajat ovat maksimissaan muutaman päivän. Päivys-tyspotilaiden keskittäminen yhdelle osas-tolle tasoittaa vuodeosastojen toimintaa iltaisin ja öisin.

Osa päivystysosaston potilaista vaatii leikkaushoitoa ja osa muunlaista hoitoa. Kaikkein yleisin leikkaus osaston potilail-la on umpilisäkkeen poisto, joita tehdään noin 300 vuodessa. Lisäksi oireilua voivat aiheuttaa esimerkiksi sappirakon tulehdus,

20

TEKSTI jA KuVAT MARIA MYLLYMAA

Asiantuntijapalveluissa käy selväksi,

että sairaanhoito ei rajoitu vain vam-

man tai sairauden hoitoon. Apu ulot-

tuu pitkälle ajassa ja matkassa. Palve-

lun myötä potilas saa apua jokapäiväi-

seen elämään.

Turun yliopistollisen keskussairaalan piirissä toimii kattava asiantuntija-palveluiden verkosto. Palvelualue

koostuu yhdeksästä vastuualueesta: alueel-linen apuvälinekeskus, fysioterapia, kuntou-tusohjaus, lääketieteellinen fysiikka, psyko-logipalvelut, puheterapia, ravitsemustera-pia, sosiaalityö ja toimintaterapia.

Apuvälinepalveluprosessi on osa asiak-kaan muuta kuntoutus- ja hoitoprosessia tai palveluketjua. Apuvälinepalveluproses-sin lähtökohtana on vammasta tai sairau-desta johtuva toimintakyvyn haitta, joka ra-joittaa henkilön selviytymistä päivittäisissä toiminnoissaan hänen toimintaympäristös-sään. Tavoitteena on asiakkaan toimintaky-vyn ja itsenäisen selviytymisen tukeminen tarkoituksenmukaisilla apuvälineillä.

Fysioterapian keskeisenä tavoitteena on ylläpitää ja parantaa ihmisten toimintaky-kyä ja liikkumista. Fysioterapian toimenpi-teet kohdentuvat synnynnäisen vamman, sairauden, tapaturman tai ikääntymisen aiheuttamaan alentuneen toimintakyvyn edistämiseen fysioterapeuttisen ohjauk-sen ja neuvonnan sekä terapeuttisen har-joittelun ja terapian keinoin. Kipu- ja oire-

paksusuolen tulehdus tai erilaiset suolitukokset. Gastrokirurgian puolella nopeaa tutkimusta ja hoitoa vaativat myös mm. verioksentajat ja suolisto-verenvuotopotilaat. Urologisissa potilaissa on suurin osa on virtsatiekivi- ja verivirtsaisuuspotilaita.

Päivystysleikkaukset tehdään T-sairaalan leikkaussalissa. Hoito ennen ja jälkeen toimenpiteen annetaan päivystysosastolla. Selkeästi pidempää hoitoa vaativat siirtyvät vuodeosastoille tai jotkut myös aluesairaaloihin. Suurin osa lähtee osastolta suoraan kotiin.

Muuton ja organisaatiouudistuksen myötä on saatu käyttöön virka-aikainen päivystysleikkaussali yhteisenä muiden kirurgian erikoisalojen kanssa. Päivystysleikkaussalin käyttö koordinoidaan operatiivisen päi-vystysosaston toimesta yhteistyönä leikkaussalihenkilökunnan kanssa.

– Päivystysleikkaussaliresurssin saaminen jokapäiväiseen käyttöön pa-rantaa kirurgisten päivystyspotilaiden hoitoa nopeuttamalla päivystys-leikkaukseen pääsyä, kertoo päivystyskirurgian vastuualuejohtaja Pau-lina Salminen.

Kaikki tarvittava lähelläOperatiivinen päivystysosasto sijaitsee keskeisellä paikalla T-sairaalassa G-osan kolmannessa kerroksessa (TG3A), teho-osaston vieressä. Lähellä sijaitsevat kaikki päivystyshoitoon liittyvät yksiköt kuten leikkaussalit, ku-vantamispalvelut ja yhteispäivystys (EPLL). Osaston omassa toimenpide-huoneessa voidaan tehdä muun muassa kiireellisiä vatsatähystyksiä. Eris-tyshuoneita osastolla ei ole, joten eristyspotilaat menevät vatsaosastolle 1.

– Tiloiltaan osasto on T-sairaalan muita vuodeosastoja tiiviimpi, mutta tilat ovat kuitenkin riittäneet. 3-4 potilaspaikan huoneita on neljä, ylilää-käri Paulina Salminen esittelee.

Osaava henkilökuntaHenkilökunta osastolle on koottu vatsaosastojen hoitajista. Jotta hoitajat hallitsevat sekä päivystystä että suunniteltua kirurgiaa, toimialueella to-teutetaan hoitajakiertoa.

– Gastron vuodeosastoilta tulee hoitajia tänne ja päinvastoin. Myös uro-logian osaston kanssa on suunniteltu hoitajakiertoa, kertoo apulaisosas-tonhoitaja Elina Soini-Koskinen.

Päivystysosastolla työskentelee erikoislääkäri sekä erikoistuva lääkäri ja johtajana toimiva, toimintaa koordinoiva ylilääkäri. Osaston erikois-lääkärit toimivat myös yhteispäivystyksen ja teho-osaston gastrokirurgian konsultteina ja ovat puhelimella myös avohoitolääkärien tavoitettavissa.

Potilaspaikat ovat tiiviitä verhoilla eroteltavia tiloja. Kuvassa vasemmalta: sairaanhoitajat Kaisa Huhtala ja Tiina Etholén, apulaisosastonhoitaja Elina Soini-Koskinen ja ylilääkäri Paulina Salminen.

Apua elämään

21

hoitoina käytetään mm. fysikaalisia hoito-ja. Fysioterapia on osa julkista ja yksityistä sosiaali-, terveys-, ja kuntoutuspalvelujär-jestelmää.

Tärkeimmät fysiikan suorat sovellukset lääketieteeseen ovat lääketieteelliset ku-vantamismenetelmät ja sädehoito. Epäsuo-remmin fysiikka tukee lääketiedettä esimer-kiksi löytämällä uusia mittausmenetelmiä ja – välineitä.

Psykologipalveluja, ihmismielen, käyttäy-tymisen, ajattelun ja tunne-elämän asian-tuntijuutta käytetään laajalti.

Ravitsemusterapeutti antaa ravitsemus-neuvontaa sekä suunnittelee potilaille tai asiakkaille yksilöllisiä ruokavalioita ja seu-raa niiden toteutusta. Asiantuntemukseen kuuluu mm. energian ja ravintoaineiden tarpeen, vaikutuksen, imeytymisen ja hy-väksikäytön sekä puutosoireiden tuntemus. Ravitsemusterapia on keskeinen osa monen sairauden hoitoa kuten diabetes, syömishäi-riöt, verenpainetauti, keliakia ja ruoka-ai-neallergiat.

Sosiaalityö on ammatillista toimintaa, jol-la pyritään yksilöiden ja yhteisöjen hyvin-vointiin sekä sosiaalisten ongelmien ehkäi-semiseen, vähentämiseen ja poistamiseen. Sosiaalityöntekijöiden työ on ihmisten ja yhteisöjen osallisuuden lisäämistä, palve-lujen tuottamista, ongelmien ennalta eh-käisemistä, ratkaisuvaihtoehtojen etsimistä,

arviointia ja seurantaa, päätöksentekoa ja heikommassa asemassa olevien asioiden ajamista.

Kuntoutusohjaus on monipuolinen palvelu

Kuntoutusohjaaja on potilaan ja hänen per-heensä yhteyshenkilö sairaalan, kodin, päi-väkodin, koulun sekä hoitohenkilöstön ja eri palvelujärjestelmien välillä. – Tietotaito, auto ja puhelin ovat työkalum-me, vastaa kuntoutusohjauksen päällikkö Heli Rajalin, kun kyselen työstä. Tavoitteena ovat potilaan ja hänen perheensä toiminta-kyvyn säilyttäminen ja lisääminen muuttu-neessa tilanteessa.

–Yhteiskunnallisesti tällä on suuri talou-dellinen merkitys, sanoo Rajalin ja jatkaa: Tärkein on kuitenkin ihminen, jokainen potilas on arvokas.

Tyksissä on 15 kuntoutusohjaajaa, omien erikoisalojensa asiantuntijoita. Potilaat tule-vat sekä lähetteillä että omatoimisesti. Poti-laalle maksuton palvelu koskee pitkäaikais-sairasta tai vammaista henkilöä. Kuntoutus-ohjaus on lakisääteistä, terveydenhuoltola-kiin perustuvaa, jonka mukaan ”kunnan on järjestettävä potilaan sairaanhoitoon liittyvä lääkinnällinen kuntoutus.”

–Asiakkaita riittää, yhdellä ohjaajalla voi olla satoja potilassuhteita vuodessa, kertoo Heli Rajalin. Potilassuhteet saattavat myös kestää useita vuosia.

–Työ on kuitenkin palkitsevaa, olemme odotettuja vieraita potilaan kodissa.

Puheterapeutti auttaa perustarpeissa

Syöminen ja kommunikointi ovat ihmisen perustarpeita. Aikuisten, nuorten ja lasten kommunikoinnin, vuorovaikutuksen, pu-heen tuoton, puheen ymmärtämisen, luke-misen ja kirjoittamisen sekä äänentuoton ja nielemisen häiriöiden hoito ja kuntoutus kuuluvat puheterapeutille. Siksi puhetera-peutit työskentelevät Tyksissä esimerkik-si aikuisneurologisella vuodeosastolla tai foniatrian poliklinikalla, vastasyntyneiden

Apua elämään

Tyksin puheterapeutit aamukokouksessa (alkaen vas.) Tarja Karttunen, Taina Kannosto-Blomqvist, Katri Aro, Elina uusi-Hakala, ulla Ström, Satu Rimmanen, Greta Wistbacka, Linda Nygård, jaana juntunen, Merja Eskola ja Katja Saarela.

Kuntoutusohjauksen päällikkö Heli Rajalinin

työkalu on puhelin.

22 23

Viimeiset uudet hallituslaisetVarsinais-Suomen sairaanhoitopiirin valtuusto valitsi kuntayhtymään uuden hallituksen maaliskuussa seuraavaksi nelivuotiskaudeksi.

Hallitukseen kuuluu seitsemäntoista valtuuston nimeämää ja kaksi Turun yliopiston nimeämää jäsentä varajäsenineen. Lisäksi kokouksiin osallistuu henkilökunnan valitsema edustaja ja valtuus-ton puheenjohtajisto.

Hallituksen kokoonpano yliopiston nimeämiä jäseniä lukuun ot-tamatta sovitetaan sellaiseksi, että se vastaa jäsenkuntien valtuus-toissa edustettuina olevien poliittisten ryhmien kunnallisvaaleissa saamaa ääniosuutta kuntayhtymän alueella. Lisäksi hallituksen ko-koonpano pyritään saamaan alueellisesti tasapuoliseksi.

Hallituksen varsinaisista jäsenistä yhdeksän on kokonaan uusia ja kymmenen edellisen hallituksen jäseniä. Uusina aloittivat Piia Elo, Juhani Leppä, Kari Friman, Simo Paassilta, Pirkko Tammelin, Ulla Huittinen, Aimo Suikkanen, Silvia Koski ja Heikki Tamminen. Koski pyysi eroa tehtävästään ja valtuusto valitsi hänen tilalleen uu-den jäsenen, Iiris Peltomaan kesäkuun kokouksessa.

Esittelimme hallituksen jäseniä Lasaretin edellisessä numerossa. Joukosta puuttuivat Leppä, Peltomaa ja Tamminen Kukin on vas-tannut seuraaviin kysymyksiin:1. Nimi2. Asema hallituksessa/valtuustossa3. Kotikunta4. Poliittinen ryhmä, johon kuuluu5. Muut tärkeimmät luottamustehtävät6. Ammatti tai vastaava tehtävä ja työnantaja7. Harrastukset.

Iiris Peltomaa

1. Iiris Peltomaa2. Hallituksen jäsen3. Pyhäranta4. Perussuomalaiset5. Pyhärannan valtuuston 2. varapuheenjohtaja, Suomen Kuntaliiton valtuuston jäsen6. Ohjelmistosuunnittelija, Progman Oy, Rauma7. Lukeminen, kyläyhdistystoimintaJuhani Leppä

1. Juhani Leppä2. Hallituksen varapuheenjohtaja/ KOK ryhmän puheenjohtaja3. Turku4. KOK5. Kahden Turun kaupungin omistaman yhtiön hallituksen pj ja vpj6. Eläkeläinen7. Politiikka ja liikuntaheikki Tamminen

1. Heikki Tamminen2. Hallituksen jäsen3. Salo4. Perussuomalaiset5. Kaupunginvaltuutettu, valtuustoryhmän puheenjohtaja. 6. Kansanedustajan avustaja, Eduskunnan kanslia7. Itseopiskelu, historia, laulu, vapaaehtoi- nen maanpuolustus (maakuntajoukot).

osastolla tai korvatautien vuodeosastolla. Työ sisältää potilaan arviointia, tutkimista, potilaan ja hänen läheistensä ohjaamista, puheterapiaa, seurantaa sekä tarvittaessa jatkohoidon järjestä-mistä Tyksin ulkopuolelle. Hoito voi vaihdella yksittäisestä käyn-nistä eripituisiin terapiajaksoihin tai jopa useita vuosia kestä-vään seurantaan. Tyksissä puheterapeutin vastaanotolle pääsee lääkärin lähetteellä.

– Apuvälinekeskuksen Tikoteekista lainataan potilaille kom-munikoinnin apuvälineitä, esimerkiksi kirjoittamiseen perustu-via puhelaitteita, sanoo Minna Vironmäki.

– Kuulokeskus palvelee sekä Varsinais-Suomen että Satakun-nan sairaanhoitopiirien kuulovammaisia lapsipotilaita, muistut-taa Satu Rimmanen.

Vuodesta 2005 on Turussa koulutettu alan ammattilaisia Tu-run yliopistossa ja Åbo Akademissa. Puheterapeuttien tarve alu-eella on suurempi kuin tarjonta. Resurssipula on pitkään haitan-nut jatkokuntoutuksen toteutumista. Hoitotyön ohella puhete-rapeutit käyvät luennoimassa yliopistoilla ja ohjaavat opiskeli-joiden harjoittelua sairaalassa.

Lasten ja nuorten klinikan puheterapeutti Ulla Ström vakuut-taa puheterapian tulosten näkyvän. Yhdentoista puheterapeutin mukaan ”Kuntoutuksella voimme auttaa paljon.”

Toimintaterapeutti varmistaa arjen sujumisen

Kuinka potilas selviytyy arjesta, kuinka hän pukeutuu, peseytyy tai ruokailee, pysyykö lusikka kädessä tai kuinka tarttua siihen. Näihin ongelmiin pureutuu toimintaterapia. Potilasarviointi pe-rustuu toiminnallisuuteen liittyvien tarpeiden arviointiin ja ta-pahtuu standartisoituja menetelmiä käyttäen.

Tyksissä työskentelee 17 toimintaterapeuttia ja yksi osaston-hoitaja.

– Nämä siis sairaalassa, ei sairaanhoitopiirissä, sanoo pääl-likkö Tiina Koilahti ja jatkaa: alueellisessa apuvälinekeskukses-sa työskentelevät toimintaterapeutit sen sijaan palvelevat koko sairaanhoitopiiriä.

Yksilöllisten ortoosien (apuvälineiden) valmistus ja ortoosi-hoidon toteutus sekä apuvälinetarpeen arviointi ja apuvälineen käytön ohjaus kuuluvat toimintaterapeutin tehtäviin. Potilaiden ikäjakauma on pääasiallisesti pikkulapsista työikäisiin. Lasten toimintaterapiassa korostuu leikin arviointi.

Yksilö, toiminta ja ympäristö ovat toimintaterapeutin työ. Meille jokaiselle itsestä huolehtiminen on paras sijoitus tulevai-suuteen, muistuttaa toimintaterapeuttiliitto.

Toimintaterapian päällikkö Tiina Koilahti viittaa huoneen-tauluun sanojensa tueksi.

2322 23

U-sairaala esitetään korvattavaksi yhtenä kokonaisuutenaTEKSTI jA KuVA PEKKA REMES

U-sairaalan toiminnot korvaavan sairaalan suunnittelussa päivä on tehnyt kierroksen ja on palattu alkuperäisiin ajatuksiin. Han-keryhmä esittää, että sairaala rakennetaan yhtenä kokonaisuutena. Sairaala rakennet-taisiin rautatien ja Helsingin valtatien päälle betonikannelle.

–Vuoden 2002 U-sairaalan talotekniseen selvitykseen pohjautuneen hinta-arvion pe-rusteella valtuustotasolla on päätetty sairaa-lan suunnittelun investointikustannuksen

raamiksi noin 105 miljoonaa euroa, kertoo hankejohtaja Raija Asola.

–Raamiin sopivia ratkaisuja on etsitty olemassa olevista tiloista, yliopiston tiloista ja omistajakuntien tiloista. Niitä ei löytynyt.

Käyttäjäasiantuntijoiden mukaan toimin-takulut olisivat olleet huomatavan kalliit, jos tilat olisi hajautettu, joten pitkällä aikavälil-lä kokonaisedullisin vaihtoehto olisi sijoit-taa toiminnot yhteen kokonaisuuteen. Sitä puoltaa sekin, että samalle alueelle olisi tu-lossa yliopiston, sairaanhoitopiirin ja am-mattikorkeakoulun yhteiskäyttöisiä opetus-

ja laboratoriotiloja, jotka tukisivat uuden sairaalan toimintoja.

Sairaanhoitopiirin pöytäkirjoissa on mai-ninta, että uusi sairaalarakennus olisi valmis vuonna 2018. Asola pitää sitä haasteellise-na. Haastetta tuo sekin, että Tyksin mäki on ahdas, ja pysäköintipaikkojen puute on jokapäiväinen ongelma. Vuonna 1756 pe-rustettu sairaala muutti Kiinamyllynmäelle vuonna 1881, jolloin alue oli vielä laitakau-punkia. Nyttemmin kaupunki on kasvanut sairaala-alueen ympärille.

Uusi sairaalarakennus tuo myös mah-dollisuuden miettiä toimintoja uusiksi. Ra-kennuksessa olisi tilaa noin 24 000 hyöty-neliömetriä, kun neliöitä on U-sairaalassa yli 42 000.

–U-sairaalan kokonaisneliömäärää ei voi verratta U-sairaalan korvaavan rakentami-sen neliöihin. U-sairaalan neliömäärä sisäl-tää sairaalan kaikki tilat eli myös tilat, joista toiminnot ovat jo muuttaneet pois kuten si-sätaudit, syöpätaudit ja neurologia muiden muassa.

–Seinät eivät hoida, ihmiset hoitavat. Jos halutaan toimintoihin muutosta, sitä voi jossain määrin ohjata tilaratkaisuin, Asola tähdentää.

Uudisrakennus voikin antaa vastauksen kahteen kysymykseen: missä toimitaan ja miten toimitaan?

Hankejohtaja Raija Asolan taustalla ilmavalokuva Kupittaan saven alueesta, jossa nykyään toimii T-sairaala. (Ilmavalokuva Turun museokeskuksen kokoelmista)

u-sairaalan toiminnot korvaava sairaala tulisi

Helsingin valtatien ja rautatien päälle

betonikannelle.

24

TEKSTI jA KuVAT MATHIAS LuTHER

Vaasan sairaanhoitopiirin johta-jan täytyy välillä korottaa ääntään. Seinän takaa tai jostakin alakerras-

ta kuuluu porakoneen pärinä.Seitsenkerroksista hallintorakennusta

korjataan, eikä vain sitä. Suuri osa sairaa-la-aluetta on jollakin tavalla rakennustyö-maana.

Lippusiimat ja verkkoaidat piirittävät en-nen kaikkea isoa mustaa lasilaatikkoa pää-rakennuksen takana. Siellä sisustetaan Y-rakennusta, Vaasan keskussairaalan uutta ylpeyttä.

Etsimättä tulee mieleen Tyksin T-sairaala. Myös Y-talon halutaan toimivan uudella ja tehokkaammalla tavalla, muun muassa si-ten että siihen keskitetään suurin osa kes-kussairaalan ja kuntien päivystyksistä. Ovet ovat vierekkäin. Viimeistään maaliskuussa ne aukeavat.

Mittakaavaeroa toki on – Y-talon pinta-ala on 15 000 m2 kun T-sairaalassa koko-naisuudessaan on 110 000 m2.

Y-talossa jatketaan myös päiväkirurgi-an laajentamista. Vaasa oli päiväkirurgian uranuurtaja ja nyt sen osuus on 60 prosent-tia kaikesta kirurgiasta.

Y-talossa niin potilaat kuin hoitajatkin saavat luksusta: merinäköalan.

Piirin johtaja Göran Hongan mukaan uu-si rakennus ei tule hetkeäkään liian aikai-sin, eikä se tule olemaan viimeinen uudisra-kennus. Vaasan sairaalarakennusten ikä on 60-100 vuotta ja monet niistä ovat heikossa kunnossa, eivätkä hoitotiloiksi kelpaavia. Isojakin kivitaloja tullaan purkamaan.

Kymmenen vuoden tähtäimellä nykyisen keskussairaalan alueelle on kerätty kaikki alueen keskeinen sairaanhoito.

Vaasalainen erikoisuus on, että myös hoito Ruotsissa on ajateltavissa, vaikka mahdol-lisuutta on toistaiseksi vähän käytetty. Uu-maja on Turkua lähempänä. Göran Honga arvelee että EU:n potilasdirektiivi voi tule-vaisuudessa tehdä sen käytön vaasalaisille myös taloudellisesti mahdolliseksi.

Kotiin päinPohjanmaalla paikallisia sairaanhoitopal-veluja on puolustettu tarmokkaasti, ja sen seurauksena muun muassa lopetusuhan alla

ollut Pietarsaaren aluesairaala muuttui joi-takin vuosia sitten kaupungin ja sen ympä-ryskuntien yhteiseksi Malmin sairaalaksi.

Erikoissairaanhoito siellä ei ole sairaan-hoitopiirin toimintaa, vaikka se tapahtuu piirin alueella.

Etelässä, Kristiinankaupungissa alue-sairaalasta tuli sisätautien poliklinikka. Samaan taloon tuli omana yksik-könään yksityinen sai-raala.

Rakentavat vaasalaiset

Vaasan keskussairaalan alueelle keskitetään yhä enemmän seudun sairaanhoidosta. uuteen ensi vuonna avattavaan Y-taloon (keskellä) tulee Turun T-sairaalan tapaan myös kuntien ja keskussairaalan yhteispäivystys. Vasemmalla näkyvä kerrostalo tullaan todennäköisesti purkamaan, oikealla on sairaalan päärakennus.

25

Elva månader har gått. Den förs-ta årsdagen för Vasa sjukvårdsdist-rikts nya liv med Åucs specialupp-

tagningsområde närmar sig, och smekmå-naden är inte ännu förbi.

– Det har rått en fin stämning i samarbe-tet och det bara fortsätter, myser Vasa cen-tralsjukhus chefsöverläkare Auvo Rauhala.

Det behövs, för det finns mycket som skall ordnas då man gör arbetsfördelning-en inom ett specialupptagningsområde (det som på finska förkortas ERVA, bokstavligen specialansvarsområde).

– Men det är inte bara att sitta och dela i högar med ditt och mitt, utan det är en gan-ska stor förändring, säger Rauhala.

– Överläkarna skall träffa varandra, läkar-na skall träffa varandra och vi skall förhand-la om vårdlinjer och arbetsfördelningen.

För Rauhala själv är Åbo välbekant sedan tidigare – han studerade själv i Åbo på 1970- talet, hans tre döttrar har också studerat me-dicin här och han känner många av sina kol-leger här.

Säkrare svenskaVasas beslut att byta specialupptagningsom-råde berodde delvis på att man ville trygga servicen för sina svenska patienter.

– Jag vill inte alls klandra Tammerfors – de har faktiskt bjudit till, haft språkkurser för personalen och sådant. Men jag tror att det ändå står på säkrare grund i Åbo där man har en egen svensk befolkning.

I Åbo blir Vasa tredje hjulet, men i Tam-merfors var Vasa femte hjulet – dit hörde också Tavastehus, Lahtis och Seinäjoki.

– Vi har kanske lite lättare att bli hörda i Åbo, säger Rauhala.

Befolkningsmatematiken var också en or-sak till att Åbo gärna tagit emot Österbot-ten till området som hittills bara omfattat Egentliga Finland och Satakunta. Det blir lite närmare ett miljondistrikt.

Vasa möter Åbo,ljuv musik uppstår

Turkua kohtiVaasassa osataan hoitaa monenlaisia vaivo-ja, erikoisaloja on yli 30. Ulkopuolelta pal-veluja ostetaan toistaiseksi eniten Tampe-reelta, mutta potilasvirta kääntyi voimak-kaasti Turun suuntaan sen jälkeen, kun Vaasa vaihtoi vuoden vaihteessa Tampereen erityisvastuualueesta (ERVA) Turun aluee-seen. Tänä vuonna ostot Turusta jo kolmin-kertaistuvat ja kasvu jatkuu.

Käytännössä vaihto tarkoittaa uusien organisaatio- ja henkilösuhteiden luomis-ta Vaasan ja Turun (ja kolmannen sairaa-lakaupungin, Porin) välillä, sopimuksia ja toimintatapojen yhteensovittamista. Voi-makkaasti rannikon suuntaisessa Vaasan piirissä uskotaan, että Turun kanssa tullaan hyvin toimeen.

Koulutusyhteistyöstä Vaasa toivoo tuhan-sien kandipäivien jälkeen myös muutamia hakemuksia Turusta, kun Vaasassa on tule-vaisuudessa lääkärin paikka auki.

– On paljon parempi panostaa koulu-tusyhteistyöhön kuin maksaa mainoksista ja markkinoinnista, sen ovat Porissakin jo todenneet, sanoo Vaasan johtava ylilääkäri Auvo Rauhala.

Vaasan keskussairaalan tietokonetomo-grafia käyttävät sairaanhoitajat Taina Lehtola (oikealla) ja Katcha Björk-Keiski, tapahtumia seuraa taustalla sihteeri Lisa Kaikkonen.

Två doktorer, chefsläkaren och administrati-va översköterskan... Auvo Rauhala är föru-tom läkare också filosofie doktor och Marina Kinnunen förutom sjuksköterska också dok-tor i ekonomi. De leder vårdarbetet i Vasa.

26

– En win-win-situation, kommenterar VCS administrativa översköterska Marina Kin-nunen.

– Vi har märkt att man i Åbo i arbetet med strategier och utveckling beaktar hela specialupptagningsområdet, det är trevligt för oss.

I Vasa väntar man sig att orienteringen mot Åbo skall ge utdelning i läkarrekryte-ringen. Allt flera av medicinekandidaterna från Åbo universitet kommer ju nu till Vasa för sina praktikperioder.

Förhoppningen är att några småningom kommer också som färdiga läkare.

Virtuella VUCSInte bara praktiken utan också en del av undervisningen kan göras i Vasa. Sjukhus-direktör Göran Honga säger att man ska-par ett ”virtuellt universitetssjukhus” i Vasa centralsjukhus. Nu har man redan tre pro-fessurer där – i inre medicin, kirurgi och onkologi.

Möjligheten till deltidsprofessur är också en bra rekryteringsväg för specialister.

Honga säger att också telemedicinen i framtiden får allt större betydelse, och det kan också knyta Vasa närmare Åbo. Det ger

läkarna i Vasa bättre möjligheter att konsul-tera och få hjälp.

Vidare kommer distrikten att söka sam-arbete kring stödfunktioner som labbtjäns-ter, röntgen, materiallogistik och läkeme-delshantering. IT-systemen skall anpassas. Honga tror att det kan bli statligt påbud att åtminstone specialupptagningsområdena har gemensamma system.

Men ett sjukhusdistrikt vänder långsamt. Vasa köper i år fortfarande 70-80 procent av den externa vården från Tammerfors och bara omkring 15 procent Åbo. Men det är tre gånger mera än året före.

Gott jobb hållerI Åbo pekar distriktets chefläkare Samuli Saarni på vad som INTE förändras trots Vasas omorientering från

Tammerfors mot Åbo.• Den vård som ges i Vasa ändrar föga, ef-

tersom det gäller främst den vård som köps utifrån.

• Det ändrar inte mycket på hur man job-bar i Åbo. Patienterna från Vasa blir flera, men de är inte annorlunda än t ex de som kommer från Björneborg. Och sjukhusen i Åbo har plats för alla.

• Specialupptagningsområdesgränser ändrar inte på var det behövs sjukhus, inte heller i Vasa.

Saarni säger att man jobbar energiskt på integreringen. Liksom kollegerna i Vasa me-

nar han att det är främst förmännen som berörs av områdessamarbetet.

Ett stort frågetecken är vad patienternas utökade valfrihet som kommer vid årsskiftet kommer att medföra. Någon folkvandring över distriktsgränserna tror han inte på.

– Men jag hoppas att patientens egna önskningar också i praktiken kommer att få större vikt.

Åucs chefsläkare Samuli Saarni väntar sig inte några problem med att ta hand om flera patienter från Vasa i Åbo.

Sjukvårdsdirektör Göran Honga har ett distrikt med flera olika lösningar för hur den offentliga specialistvården är ordnad. Centralsjukhuset självt har också en ovan-ligt bred vårdpalett, säger han.

27

TEKSTI jA KuVA PEKKA REMES

Suomessa on tällä hetkellä meneillään useita lastensairaaloiden rakentamis-hankkeita. Eniten julkisuutta on saa-

nut Helsinkiin tuleva uusi lastensairaala ja varsinkin sen rahoitusmalli. Hankkeen ta-kana on Uuden Lastensairaalan Tukisäätiö, joka rakennuttaa sairaalan. Säätiön tukena on Uusi lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry, jonka tavoitteena on kerätä yrityksiltä ja yk-sityisiltä ihmisiltä 30 miljoonaa euroa hank-keen hyväksi. Valtio on luvannut 40 miljoo-naa euroa samoin kuin Helsingin ja Uuden-maan sairaanhoitopiiri. Uuden lastensairaa-lan kustannusarvio on 160 miljoonaa euroa. Puuttuva rahoitus saataisiin rahoitusmark-kinoilta.

Tyksin lasten ja nuorten klinikan toimi-aluejohtaja, professori Jussi Mertsola on mukana säätiön hallituksessa, jonka pu-heenjohtaja on Anne Berner ja varapuheen-johtaja Reijo Karhinen. Hallituksen muut jäsenet ovat Antti Herlin, Anne Brunila, Mirjam Kalland ja Kari Raivio.

Berner kysyi Mertsolaa mukaan hallituk-seen edustamaan koko Suomen lastenlää-kärikuntaa.

–Valtio antaa lahjana 40 miljoonaa euroa, koska sairaala palvelee valtakunnallisesti, Mertsola painottaa.

Suureen hankkeeseen liittyy myös suuria tunteita. Mertsola tähdentää, että sairaaloi-den keskinäisellä riitelyllä valtio olisi äkkiä keksinyt rahoille muuta käyttöä.

–Uusi lastensairaala on Suomen lasten etu. Siellä tehdään lasten sydänleikkauk-sia, elinsiirtoja sekä hoidetaan muita yksit-täisiä vaikeita lastensairauksia. Vuosittain Helsingissä hoidetaan 50–70 varsinaissuo-malaista lasta.

Mertsola korostaa, ettei kaikkea vaativaa hoitoa olla keskittämässä Helsinkiin. Hän peräänkuuluttaa hoidon valtakunnallista koordinointia kunkin sairaalan vahvuuk-sia hyväksikäyttäen. Varsinais-Suomessa-kin pitää siis miettiä, missä ja minkälaisissa olosuhteissa lapsia hoidetaan.

Elinkeinoelämän toimintatavat

Jussi Mertsola kertoo, että yrityselämän edustajien läsnäolo säätiön hallituksessa nä-kyy. He ovat tottuneet tekemään päätöksiä ja kysymään olennaisia kysymyksiä. Asiat eivät jumiudu vuosiksi toimikuntiin.

–Hankkeessa on katsottu erittäin tark-kaan eettisiä kysymyksiä. Mihinkään suh-murointiin ei ole varaa.

Koska tavoitteena on maailman paras las-tensairaala, katsotaan asioita lapsen ja per-heen näkökulmasta. Tavoitteen pitää näkyä myös sairaalan arkkitehtuurissa. Kun lap-sipotilaat voivat olla hyvinkin pitkiä aiko-ja sairaalassa, pitää sairaalaympäristön ol-la elämyksellinen. Ei riitä, että maalataan hauska kuva seinälle ja sanotaan, että tämä on lastensairaala.

Ollakseen paras sairaala se pitää myös ra-kentaa laadukkaasti. Sairaala rakennetaan niin, että rakennusmateriaalit eivät seiso ve-sisateessa eivätkä lumessa.

–Olen iloinen, että olen hankkeessa mu-kana. Siitä on hyötyä myös Tyksille, Mert-sola kertoo.

Suomessa sairaaloita ei suunnittele kovin-kaan iso joukko, ja sen jäsenet ovat tuttuja myös Turussa. Ajatukset ja ideat leviävät. Yksi niistä on lean-ajattelu, joka keskittyy tuottamattomien toimintojen poistamiseen. Lean pyrkii siihen, että oikea määrä oikean-laatuisia asioita saadaan oikeaan aikaan oi-keaan paikkaan oikean laatuisena.

Entäpä tukiyhdistys keräämässä varoja Turun lastensairaalalle? Mertsola ei pidä ajatusta ollenkaan huonona. Sellainen voisi olla muuallakin kuin Helsingissä oman alu-eensa sairaalan tukena.

–Varsinais-Suomesta tukiyhdistys voi-si vuosien kuluessa kerätä 1–2 miljoonaa

euroa. Ei sillä rahalla vielä sairaalaa raken-taisi, mutta sairaalan sillä jo sisustaisi.

Uusia lastensairaaloitaOulun yliopistollisen sairaalan naisten- ja lastensairaala valmistuisi suunnitelmien mukaan vuosina 2017–2018. Sairaalassa tulee olemaan noin 5.500 synnytystä vuo-desta. Sairaala hakee synergiaetuja keskit-tämällä toimintoja. Esimerkiksi lasten avo-hoidonpäivystystä harkitaan siirrettäväksi lastensairaalaan.

Tampereen yliopistollisen sairaalan las-tensairaala olisi valmis vuonna 2017. Ky-seessä olisi osittainen uudisrakennus. Tam-pereella lasten ja nuorten psykiatria on osa-na lastensairaalaa.

Kuopion yliopistollisen sairaalan uudis-rakennus olisi valmis vuonna 2015. Raken-nuksessa olisi muun muassa vastasyntynei-den teho-osasto sekä synnytysosasto.

Porissa uutta naisten- ja lastensairaalaa rakennetaan parhaillaan. Sen pitäisi olla valmis vuonna 2015.

Tyksin lasten ja nuorten klinikan toimi-aluejohtaja, professori jussi Mertsola kuuluu helsinkiläisen uuden Lastensai-raalan Tukisäätiön hallitukseen. Koko Suomea palveleva uusi lastensairaala valmistuisi vuonna 2017.

Sairaalan tukiyhdistys voisi toimia Turussakin

28 PB

ESA HALSINAHO

Kunnat vahvistamaan tieteellistä tutkimustaSairaanhoitopiirin syksyllä hyväksyttyyn uuteen tiede- ja tutki-musstrategiaan sisältyy tavoite saada myös jäsenkuntien rahoi-tusta sairaanhoitopiirissä tehtävään tieteelliseen tutkimukseen. Tähän asti tieteellistä tutkimusta on rahoitettu erityisvaltion-osuuksien eli ns. evo-rahoituksen sekä muiden ulkopuolisten rahoittajien turvin.

Evo-rahoitus on pienentynyt vuosien saatossa huomattavasti, mikä on heikentänyt tutkimustoiminnan edellytyksiä. Vuonna 2012 Tyksin erityisvastuualue sai evo-rahoitusta tieteelliseen tut-kimukseen 5,8 miljoonaa euroa, kun sen suuruus vuotta aiemmin oli 6,6, miljoonaa.

Hallituksen hyväksymän strategian mukaan tutkimusrahoi-tuksen turvaamiseksi on tarpeen, että erityisvastuualueen sai-raanhoitopiirien omistajakunnat ovat valmiita tukemaan läpi-näkyvästi tieteellistä toimintaa erillisellä budjettirahoituksella. Rahoituksella turvataan ensisijaisesti lakisääteiset tutkimuksen puitteet ja tukipalvelut.

Suomen neljällä muulla erityisvastuualueella jäsenkunnat osal-listuvat jo nyt tieteellisen tutkimuksen rahoittamiseen aiemmin tehtyjen päätösten mukaisesti.

Vuosiin 2013–2018 ajoittuva tiede- ja tutkimusstrategia koskee koko Turun yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualuetta, eli Varsinais-Suomen lisäksi Satakunnan ja Vaasan sairaanhoi-topiirejä.

Sairaanhoitopiirin yt-neuvottelut päätökseenVarsinais-Suomen sairaanhoitopiiri kävi syksyn aikana yhteistoi-mintaneuvottelut, joiden tavoitteena oli saavuttaa 5,8 miljoonan euron säästö henkilöstökuluissa. Kaikki sairaanhoitopiirin run-saat 7 500 työntekijää kuuluivat yt-neuvotteluiden piiriin.

Neuvotteluiden tuloksena lomautuspäätöksiä annettiin lo-pulta vain runsaalle 400 työntekijälle, koska 4 400 työntekijää jäi talkoovapaalle ja talkoovapaan pitäminen esti lomautuksen. Talkoovapaa voi olla työntekijälle normaalia palkatonta vapaata tai lomautusta edullisempi. Esimerkiksi koko viikon mittaises-ta talkoovapaasta menettää seitsemän päivän sijasta vain viiden päivän palkan.

Lomautukset ovat ohjeen mukaan seitsemän päivän mittai-sia ja niitä määrättiin lähes 2 900 päivää. Talkoovapaiden pituus vaihteli ja niistä kertyi yhteensä 19 500 poissaolopäivää loka-joulukuun ajalle.

Alustavasti arvioidaan saatavan 2,7 miljoonan euron säästö-vaikutus henkilöstömenoihin, mutta täsmällisempi tieto saadaan vasta vuoden 2014 alussa.

– Tämä on olosuhteisiin ja tiukkaan aikatauluun nähden hyvä tu-los ja kertoo paljon työntekijöidemme sitoutuneisuudesta. Kaikki työntekijämme ja esimiehemme ovat ansainneet suuret kiitokset, sairaanhoitopiirin johtaja Olli-Pekka Lehtonen totesi yt-neuvotte-luiden päätyttyä.

Sairaanhoitopiirin tulos- ja toimialueiden johtajien mukaan tal-koovapaiden ja lomautusten vaikutukset voivat näyttäytyä potilaille odotusaikojen pidentymisinä, toimenpiteeseen pääsyn viivästymi-sinä, osastojen ruuhkaantumisina ja sovittujen hoitoaikojen siir-tämisinä.

– Joka tapauksessa turvaamme henkilöstön riittävyyden päivystä-vissä ja kiireellistä hoitoa antavissa yksiköissä, Lehtonen vakuuttaa. 

Potilaille tiedotetaan henkilökuntavajeen aiheuttamista mahdol-lisista häiriöistä tarpeen mukaan yksiköissä ja kutsukirjeissä.

Sairaanhoitopiirin ja yliopiston laboratoriot yhdistymässäVarsinais-Suomen sairaanhoitopiiriin hallitus käynnisti marras-kuussa valmistelun sairaanhoitopiirin omistaman Tykslabin ja Tu-run yliopiston laboratoriotoimintojen yhdistämiseksi. Päätökseen liitettiin vaatimukset, että Tyks-Sapa-liikelaitoksen johtokunnalta pyydetään asiaa koskeva lausunto, ja että yhdistämishanketta esi-tellään hallitukselle vielä valmistelun aikana ennen päätöksentekoa.

Päätös perustuu yhdistämisestä esiselvityksen tehneen valmiste-luryhmän esitykseen, jonka mukaan varsinainen valmistelu voidaan toteuttaa maaliskuun 2014 loppuun mennessä. Hankkeelle nime-tään vielä projektipäällikkö ja ohjausryhmä.

Valmisteluryhmä ei ottanut kantaa yhteisen organisaation muo-toon, mutta totesi, että keskusteluissa on ollut esillä yhtiömuoto. Jos yliopisto ja sairaanhoitopiiri omistaisivat yhtiön, ne voisivat tehdä suorahankintoja omistamaltaan yhtiöltä myös muutetun hankin-talain mukaan.

Tykslab kuuluu sairaanhoitopiirin omistamaan Tyks-Sapa-liike-laitokseen. Tykslabin toimintatuotot olivat 36,2 miljoonaa euroa vuonna 2012 ja sen henkilökuntaan kuuluu 337 työntekijää.

Turun yliopiston laboratoriopalveluita tuottavaan Utulabiin kuu-luvat lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia, virusoppi sekä lääketieteellinen genetiikka. Turun yliopiston biolääketieteen laitoksen diagnostisen palvelutoiminnan yksiköiden yhteinen lii-kevaihto on 6,6 miljoonaa euroa ja niissä työskentelee 70 henkilöä.

Käsityöläiskadun röntgenosasto lopettiTurun Käsityöläiskadun röntgenosasto lopetti toimintansa 30.11.2013. Sen jälkeen Käsityöläiskadun asiakkaat on ohjattu Varsinais-Suomen kuvantamiskeskuksen kuudelle muulle Turussa sijait-sevalle röntgenosastolle. Potilaat saavat tiedon tutkimusajasta ja tutkimuspaikasta lähettävältä yksiköltä.