Sulake 1/2008

SulakePohjoisen voiman puolesta

1 • 200

8

Suomi on kaatopaikkamaa

HaparandaTornio näyttävät mallia muillePalkitse itsesi – syö suklaata

Valittamisen helppousOulun Energia sai vuonna 2004 ympäristö-luvan jätteenpolttolaitokselle. Tuosta luvan saannista on kulunut kohta neljä vuotta, mutta mitään muuta ei ole saatu aikaiseksi kuin asiakirjoja, valituksia ja oikeuskäsit-telyjä. Joulukuun lopulla jo hetken aikaa ehdittiin ajatella, että päästään tosi toimiin, kun Vaasan hallinto-oikeudelta tuli valituk-set kumoava päätös. Mutta vain hetken, sillä päätöksestä tehtiin taas uusia valituksia.

Parempi ratkaisu jätteille on niiden polttaminen sähköksi ja kaukolämmöksi kuin kerätä niitä kaatopaikoille tuottamaan paitsi hiilidioksidia myös metaania. Metaani on moninkertaisesti hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu ja yksi suurimmista ilmaston lämpenemisen aiheuttajista. Kemiran teolli-suusalueelle suunniteltu polttolaitos vähentäisi merkittävästi Oulun kasvihuonekaasupäästöjä.

Jos jätteenpoltto onnistuu fiksusti Ruotsissa ja muualla Euroopassa, miksi se ei onnistui-si Oulussa? Jos asiaan perehtyneet ihmiset vakuuttavat, että siitä ei aiheudu ympäristöon-gelmia, miten maallikko voi muuta väittää?

Jätteiden tuotantoa ei voi viivästyttää vali-tuksien ajaksi eikä loputon kierrättäminen ole

mahdollista. Elämme kulutusyhteiskunnassa joka tuottaa jätteitä kiihtyvällä vauhdilla, mutta tuskin kukaan meistä haluaa jättää tu-leville sukupolville perinnöksi kaatopaikkoja.

Suomessa yhteisiä asioita hoidetaan demo-kratian periaatteita noudattaen. Yhteisten, yleishyödyllisten hankkeiden viivästyttäminen valituksilla ei mielestäni ole demokratiaa. Suu-rin osa oululaisista näkee jätteiden hyödyntä-misen energiaksi erinomaisena vaihtoehtona ja mahdollisuutena, mutta pieni vähemmistö voi viivästyttää hanketta vuosikausia.

Oulu on ollut edelläkävijä monissa asioissa. Se loi teknologiakaupungin imagon aikoinaan lähes tyhjästä, mutta onnistui siinä niin, että nyt voimme hyvällä omallatunnolla olla vähintäänkin ylpeitä oululaisuudes-tamme. Jätteiden hyötykäytössä on Oululla taas näytönpaikka, jotta muutaman vuoden päästä voisimme kiitellä itseämme ja sanoa ”me teimme sen”.

Kesää odotellessa

Mali Seppälä[email protected]

SulakePohjoisen voiman puolesta

JULKAISIJAOulun Sähkönmyynti OyKasarmintie 6, PL 11690101 OuluPuhelin: (08) 5584 3200Telefax: (08) 5584 3350ISSN 1797-2078

PÄÄTOIMITTAJAMali Seppälä[email protected]

TOIMITTAJATKari Arokylä, Hilkka Lahti, Kati Valjus, Kristiina Gerkman-Kemppainen

VALOKUVAAJATJuha Korhonen, Kati Leinonen, Tuomo Ylinärä, Kati Valjus. Kannen kuva: Ari Mäkelä

TAITTODarwin

PAINOPAIKKAKalevaprint Oy

POHJOISTA VOIMAA -YHTIÖT:Oulun Sähkönmyynti Oy(08) 5584 3200www.oulunsahkonmyynti.fiOulun Energia(08) 5584 3100www.oulunenergia.fiKemin Energia Oy(016) 259 317www.keminenergia.fiTornion Energia Oy(016) 432 478www.tornio.fiKeminmaan Energia Oy(016) 458 8400www.keminmaanenergia.fiRantakairan Sähkö Oy(016) 215 7700www.rantakairansahko.fiHaukiputaan Sähköosuuskunta(08) 5612 610www.hso.fiTenergia Oy(016) 242 441www.tervola.fiRaahen Energia Oy(08) 439 3908www.raahenenergia.fi

2 Sulake – Pohjoisen voiman puolesta

Sivu 4Suomessa on tavoitteena saada 70 prosenttia yhdyskuntajätteestä hyötykäyttöön. Nyt hyödyntämisaste on noin 40 prosenttia. Ainoa keino saavuttaa tavoite on lisätä jätteen polttamista energiaksi. Oulussa jätteenpolttolaitoksen rakentamista on selvitelty vuodesta 2002 lähtien.

Sivu 8Peter von Bagh arvelee kolumnissaan, että television vaikutuspiirissä nyt lapsuuttaan eläville ei koskaan kehity kuviin samanlaista ihmetyksenomaista, uskovaista suhdetta kuin hänen oman sukupolvensa ihmisille.

Sivu 9Oulun Sähkönmyynti pyrkii hinnoittelemaan sähkön tasaisesti ja pitkäjänteisesti. Asiakkaille myytävän sähkön hinnan ei ole hyvä heilua jyrkästi ylös ja alas kuten markkinahinta tekee.

Sivu 10Ruotsin Haaparannan ja Suomen Tornion yhteistyö kelpaamalliksi muillekin rajakaupungeille eri puolilla Eurooppaa.

Sivu 14Oulun Energia – tuolloin vielä Oulun kaupungin energialaitos – ehätti neljännesvuosisata sitten kokeilemaan kaapelitelevisiolähetyksiä. Sittemmin kaapeliverkko siirtyi Oulun Puhelimelle.

Sivu 16Toppilan voimalaitos sai kevättalvella kylkeensä komeat Pohjoista voimaa -valomainokset. Toppilalle ne sopivatkin paremmin kuin hyvin, koska se tuottaa lämpöä ja sähköä oman alueen luonnonvaroista.

Sivu 18Oulun Suklaayhdistys kerää yhteen oululaisia suklaan ystäviä. Kerran kuukaudessa yhdistyksen jäsenet kokoontuvat suklaalevyraatiin maistelemaan ja arvioimaan suklaatuotteita.

Sivu 22Sähköenergiahinnasto

Sivu 23Ristikko

3Sulake – Pohjoisen voiman puolesta

Jokaisen jäteastiaan kiikuttamamme roskapussin energialla paistaisimme

kolme pellillistä pullaa. Nyt sekajätteet päätyvät kaatopaikalle.

Energistä jätettä

Oulun Jätehuollon johtaja Markku Illikainen joukkoineen miettii, mihin alueen ihmisten jätteet sijoitetaan, kuinka kierrätys järjeste-

tään ja kuinka onnistumme täyttämään jäteasetusten määräykset.

Jätehuolto vastaa 16 kunnan ja 260 000 ihmisen kotitalousjätteiden käsittelystä. Yhdyskuntajätteitä syntyy asukasta kohti laskettuna 400 – 450 kiloa vuodessa. Tästä määrästä Oulun Jätehuollon toi-mialueella kaatopaikalle sijoitetaan 293 kiloa.

”Tavoitteena on vähentää jätteen sijoitta-mista kaatopaikalle. Vaikka jätteen hyöty-käyttö on lisääntynyt jatkuvasti, silti sitä riittää myös kaatopaikan täytteeksi.”

Kova tavoiteValtakunnallinen tavoite Suomessa on saada 70 prosenttia tuotetusta yhdyskuntajätteestä hyötykäyttöön, kun nykyinen hyödyntämisaste on noin 40 prosenttia. Käytännössä se voidaan saavuttaa vain yhdyskunta-jätteiden energiakäyttöä lisäämällä eli polttamalla jätettä.

”Se ei tarkoita sitä, että kierrätys lakkaisi kiinnostamasta”, Illikainen vakuuttaa.

”Jätteenpolton seurauksena jätteen lajittelua täytyy entisestään tehostaa, siksi kierrätyskin paranee.”

Myös raha puhuu kierrätyksen puolesta. Taloyhtiön asukas säästää, kun hän lajittelee jätteensä. On paljon kalliimpaa pujauttaa kaikki roskat samaan astiaan kuin erotella biojätteet, paperit, lasit, metallit ja energiajäte.

Kahden kilon roskapussin sisältämällä energia-määrällä saa seitsemän minuuttia lämmintä vettä tai paistaa tunnin pullia uunissa.

Teksti: Hilkka Lahti Kuva: Kati Leinonen Piirros: Jussi Hukkanen


Myös naapurimaiden tulokset vakuuttavat: siellä missä yhdyskun-tajätteitä poltetaan energiaksi, myös materiaalikierrätyksen taso on korkea.

Ehkäise jätteen syntyä”Jätteen synnyn ehkäisy olisi tietys-ti kaikkein paras asia, mutta siihen jätelaitos ei kykene paljon vaikutta-maan”, Illikainen miettii. ”Jätteen väheneminen lähtee tuotannosta ja viime kädessä jokaisen kuluttajan asenteesta ja tiedostamisesta. Vai ostatko kaupasta edes banaaninippua sujauttamatta sitä ensin muovipussiin?”

Ruskon jätekeskukseen tulevasta jätteestä hyötyjätettä otettiin talteen lähes

6 000 tonnia viime vuonna. Paperit, pahvit ja kartongit ja muu kuituperäinen jäte meni paperiteollisuuteen, jossa siitä tehtiin uusiopa-peria, pahvia tai paperirullien hylsykartonkia. Metallista kaikki uusiokäytettiin teollisuu-dessa, ja esimerkiksi Kiina ja Intia ostavat me-talliromua isosta rahasta. Lasiromu käytetään kalliomurskeen korvikkeena, muovijäte menee

energiakäyttöön rinnakkaispolttolaitoksiin ja puuperäinen jäte haketettuna polttoaineeksi voi-

malaitoksille. Lisäksi talteen saatiin yli 6 000 tonnia biojätettä, jota kompostoinnin jälkeen voidaan käyttää

maanparannusaineena tai viherrakentamisessa. Elektroniik-karomua hyötykäyttöön lähti 1 400 tonnia.

Silti jäljelle jää suunnaton määrä energiaa, joka nyt kaivetaan kaatopaikan uumeniin tuottamaan ilmakehää syöviä kasvihuonekaasuja. Ruskon jätekeskuksen kaatopai-

”Jätteenpolton seurauksena jätteen lajittelua täytyy

entisestään tehostaa,

siksi kierrätyskin paranee.”

kalle tuotiin viime vuonna 67 000 tonnia jätettä. Siitä 50 000 tonnia olisi kelvannut poltettavaksi. Rakennusjätettä tuli 22 000 tonnia, josta energiakäyttöön olisi soveltunut puolet.

Kuskataanko korpeen?Illikainen muistuttaa, että korkean elintason eräs perusta on toimiva jätehuolto. Syksyn aikana Napolissa nähtiin, miten kansa hukkui roskiin, kun jätehuolto lakkasi toimimasta.

”Jos tuotamme jätettä, meidän pitää myös sietää, että se käsitellään lähellä asutusta ja silmissä. Kaikkein vaarallisinta ympäristön kannalta on kuskata jätteet korpeen.”

Jo nyt jätteitä kuljetetaan pitkien matkojen päästä kaatopaikoille, sillä pienillä kunnilla ei ole varaa rakentaa asetuksen määräysten mukaisia jätteen käsittelypaikkoja. Esimerkiksi Utsjoen roskat tuodaan Tornioon. Määräysten mukaisesti rakennetun kaatopaikkaneliön hinta on 60 euroa.

Kemiralla prosessihöyryäOulun Energia kumppaneineen aloitti jätteenpolttolaitoksen liittyvät selvitykset vuoden 2002 syksyllä. Polttolaitoksessa on tarkoitus polttaa syntypaikkalajiteltua yhdyskuntien ja teollisuuden sekajätettä. Selvi-tyksissä jätteenpolttolaitoksen sijaintipaikoista ensisijalla on Kemiran teollisuusalue. Hanke on viivästynyt lukuisten valitusten takia.

Kemiran teollisuusalueella toimii energian tuottajana Laanilan Voima Oy, joka on PVO:n tytäryhtiö. Sen sähkön ja lämmön omakus-tannushintaiseen tuotantoon oikeuttavat osakkeet omistavat Oulun kaupunki ja Kemira Oyj.

”Voimalaitos on toiminut 1950-luvulta ja se tuottaa höyryä Kemi-ran prosesseihin”, toimitusjohtaja Leo Pikkarainen kertoo. Lisäksi laitos tuottaa sähköä ja lämpöä. Kaupunki ostaa voimalaitoksesta kaukolämpöä tasatakseen käyttöhuippujaan.

”Meidän tehtävämme on tehdä energiaa, siis höyryä ja sähköä, kan-nattavilla tavoilla. Jätteenpolttolaitoksen rakentaminen on normaalin voimalaitoksen rakentamista kalliimpaa, mutta raaka-aineena jäte on edullisempaa kuin esimerkiksi öljy.”

Oulun jätehuollon johtaja Markku Illikainen on tutustunut useisiin jätteenpolttolaitoksiin

Euroopassa. Yksikään niistä ei ollut kaukana asutuksesta.


Suomi on kaatopaikkamaa”Suomessa ollaan jätteen energiahyötykäytössä 20 vuotta jäljessä Pohjoismaihin ja Eurooppaan verrattuna”, jätteestä energiaa konsultoinnin osastopäällikkö Peter Kling ÅF-Enprima Oy:stä toteaa.

Syyt ovat historialliset. Ennen jätteenpolttoasetuksen voimaan astumista meillä elettiin pitkään siinä toivossa, että yhdyskuntajätteistä voitaisiin tehdä jätepolttoainetta ja sitä voisi polttaa jo olemassa olevissa voimalaitoskat-tiloissa rinnakkaispolttona. Kun EU-direktiivi osoittautui päästörajoiltaan hyvin kireäksi, hanke tyssäsi.

”Toinen syy ovat asenteet. Ihmiset muistavat vielä 1950-luvun tekniikkaan perustuvat jätteenpolttolaitokset, jotka veivät maineen jätteenpoltolta pitkäksi aikaa.”

Kling muistuttaa, että nykytekniikalla Suomen jätteen-polttoasetuksessa määritellyt raja-arvot pystytään jopa alittamaan. Polttolaitoksissa ei myöskään polteta mitä tahansa, vaan syntypaikkalajiteltua yhdyskuntajätettä, jolle valitaan sopivin polttotekniikka.

Jätteenpolton ajatellaan vievän halut kierrätykses-tä, vaikka Euroopan esimerkki kertoo toista. Jokaisessa maassa, jossa jätteenpoltto on suurta, myös kierrätysaste on korkea. Esimerkiksi Tanskassa, Ruotsissa ja Hollannissa kierrätys ja jätteen energiahyötykäyttö eivät ole toistensa kilpailijoita. Tanskassa 35 prosenttia jätteistä kierrätetään, 55 poltetaan ja vain 10 prosenttia päätyy kaatopaikalle.

Tällä hetkellä Suomen jätteenhyödyntämisaste on 40 prosenttia. Jätettä syntyy kolme miljoonaa tonnia vuo-dessa, josta kierrätykseen menee runsaat 30 prosenttia ja energiahyötykäyttöön alle 10 prosenttia.

”Kaatopaikalla energiaa menee kankkulan kaivoon”, Peter Kling suree. ”Lisäksi kaatopaikalla jätteen maatuessa syntyy kasvihuonekaasupäästöjä, ellei kaatopaikkakaasuja kerätä. Jätteen poltto on myös puhtaampaa kuin monien perinteis-ten polttoaineiden, kuten öljyn, kivihiilen tai turpeen, käyttö.”

Tällä hetkellä Suomessa on kaksi toimivaa jätteenpolt-tolaitosta, Turussa ja Riihimäellä. Kotkan laitos saadaan käyntiin vielä tänä vuonna.

Tanskassa jätteenpolttolaitoksia on 34, Saksassa 68. Ruotsissa 31 ja kymmenen rakenteilla, Norjassa 13 ja rakenteilla viisi.

Turve palaaVoimalaitoksessa on kaksi 50 megawatin turvekattilaa ja varalla yksi öljykattila.

”Voimalaitoksen ääriraja on lähellä, ja kun Kemira lisää toimintaan-sa, myös öljykattila joudutaan ottamaan käyttöön. Tehtaan kasvavaan energiantarpeeseen pitää vastata joka tapauksessa, tavalla tai toisella”, Pikkarainen toteaa.

Jätepolttolaitoksen rakentaminen Kemiran alueelle olisi perusteltua, koska tehtaan energian tarve on varsin tasaista ympäri vuoden. Käyttämäl-lä jätettä energianlähteenä voitaisiin myös korvata fossiilisia polttoaineita.

”Tehtaalla on jatkuva höyryn tarve silloinkin, kun kaukolämpöä ei tarvita, joten laitosta ei tarvitse seisauttaa, eikä jätettä varastoida”, Pikkarainen muistuttaa.

Laanilan Voimalla on jo valmiina osaava henkilöstö. Lisäksi yhteydet valtakunnan sähköverkkoon ja kaupungin kaukolämpöverkkoon ovat jo olemassa.

Tarkoin vartioituaPikkarainen ymmärtää, että tehtaan naapurissa asuvat asukkaat tunte-vat pelkoa oman asuinympäristön puolesta

”Jätteenpolttolaitos on tuntematon asia ja siksi sitä pelätään ja vastustetaan, mutta kun tieto ja kokemukset karttuvat myös asenteet muuttuvat”, Pikkarainen uskoo. ”Jätteenpolttolaitoksen lupaehdot ovat kovat ja niiden puitteissa kun toimitaan, ympäristö on turvassa. Naa-purimaitten esimerkki on hyvä; siellä jätteenpolttolaitokset ovat voineet toimia asutuksen keskellä vaikeuksitta.”

”Vastuu on myös kuluttajalla, että hän osaa ja haluaa lajitella tuotta-mansa jätteet oikein.”

Laanilan Voima Oy:n mielenkiinto jätteenpolttolaitosta kohtaan on säilynyt, vaikka rakentaminen on viivästynyt, toimitusjohtaja Leo Pikkarainen vakuuttaa.


Mittarin vaihdosta ei aiheudu asiakkaalle kustannuksia.

Tornion Energian sähkömittarit etäluentaan Tornion Energia Oy vaihtaa kaikkien 11 000 asiakkaansa sähkömitta-rit etäluettaviksi vuoteen 2017 mennessä.

Mittaustavan muutoksesta hyötyvät sekä asiakas että sähköyhtiö. To-delliseen kulutukseen perustuva laskutus auttaa asiakasta seuraamaan entistä paremmin omaa sähkönkäyttöään ja kulutustottumuksiaan. Tornion Energia puolestaan voi automaattisen mittariluennan avulla seurata lähes reaaliaikaisesti oman jakeluverkkonsa kuormitusastetta ja näin ennakoida mahdollisia tulevia vikatilanteita.

Mittareiden vaihdon tekevät Tornion Energian sähköasentajat. En-simmäisenä vaihtovuorossa ovat kaikkein vanhimmat mittalaitteet.

Kaikkiaan Suomessa on sähköasiakkaita noin kolme miljoonaa, joista noin puolet arvioidaan olevan automaattisen mittarinluvun piirissä vuonna 2010. Tällä hetkellä luku on noin 400 000.

Oulun Sähkönmyynti sai uudet kotisivut Oulun Sähkönmyynnin uudet kotisivut on avattu osoitteeseen www.pohjoistavoimaa.fi . Sivusto tarjoaa ajantasaista tietoa sähköstä ja sähkösopimuksista sekä Pohjoista voimaa –yhtiöiden kuulumisista.

Myös asiakaspalvelun yhteystiedot ovat nyt vaivattomasti yhdessä paikasta. Lisäksi asiakaspalvelulle usein esitettyjä kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia on kasattu omaksi Usein kysyttyä -osiokseen.

Sulakeesta ilmestyy nyt myös nyt myös nettiversio. Kädessäsi oleva lehti sekä aiemmin ilmestyneet numerot ovat luettavissa sivustolta digitaalisessa muodossa.

Tervetuloa tutustumaan uusiin sivuihin: www.pohjoistavoimaa.fi

Sähkön ja kaukolämmön käyttö Suomessa vuonna 2007Vuonna 2007 Suomessa käytettiin sähköä 90,3 miljardia kilowatti-tuntia (TWh). Sähkön käyttö kasvoi edellisestä vuodesta 0,3 prosenttia. Teollisuus ja rakentaminen kulutti 53 prosenttia, palvelut ja liikenne 18 ja asuminen ja maatalous 15 prosenttia. Siirto- ja jakeluhäviöihin meni reilut kolme prosenttia.

Sähkö lämmitti vuodenvaihteessa 665 000 asuntoa, joissa asuu kaikkiaan 1,6 miljoonaa ihmistä.

Kaukolämpöä myytiin viime vuonna 28,5 miljardia kilowattituntia (TWh). Laskua edelliseen vuoteen oli noin kolme prosenttia.

Asuntojen osuus kokonaismäärästä oli 56 %. Kaukolämmitetyissä taloissa asuu noin 2,5 miljoonaa ihmistä. Lähes puolet Suomen raken-nuskannasta on liitetty kaukolämpöön. Suurimmissa kaupungeissa osuus on yli 90 prosenttia.

Sähkön hankinta energialähteittäin vuonna 2007

Tuulivoima 0,2 %öljy 0,4 %Jätepolttoaineet 0,7 %Turve 7,3 %Biomassa 10,9 %Maakaasu 11,4 %Nettotuonti 13,9 %Kivihiili 14,8 %Vesivoima 15,5 %Ydinvoima 24,9 %

Kaukolämmön hankinta energialähteittäin vuonna 2007

Maakaasu 35 %Kivihiili 26 %Turve 19 %Puu 12 %öljy 4 %Muut 4 %

TORNION RAKENTAJAMESSUT24.-25.5.2008

Rakentaja – meillä on sinulle asiaa.

Sä

Kaikki selviää kysymällä. Messuilla tavataan!


Oulu tuli ilosanoman virtapiiriin paljon ennen kuin kukaan meistä 1950-luvun lapsista tai meidän vanhemmistammekaan oli nähnyt modernin maailman ihmevempelettä, televisiota.

Minulla oli ihmeellinen säkä, kun sain todistaa avainhetket. Luokka-toverini Risto Heikkinen oli tanssikurssien haka ja twistasi kuin joku ulkoavaruuden olento jollaisia näimme viikonloppuina 1950-luvun elo-kuvateattereissa. ”Reunamon tanssiopiston” kursseilla etelässä nuorille opetettiin kuulemma ties mitkä metkut. Meidän henkistä tasoamme ei pidetty tarpeeksi hyvänä, joten meille opetettiin vain yleisaskel jossa tango, valssi, foksi ynnä muu meni yhdellä ja samalla marssinomaisella taaperruksella. Poikkeus oli Heikkisen Riku. Muistan näet että hän sai Holger Reunamolta yksityisopetusta koska hänellä oli armonlahja.

Turusta ehkä noin 1959 lähetetyssä tanssihetkessä Riku esitti mahtavia taitojaan ja oli ensimmäinen televisiossa esiintynyt oululai-nen. Kalevassa saavutus raportoitiin näkyvästi. Oulun kytkeytyminen maailman isoon uuteen virtapiiriin oli isompi sensaatio kuin joku Euroopan yhteisöön liittyminen myöhemmin. Televisiota itseään ei mi-nun Oulun-vuosinani nähty, siitä vain kuultiin. Esimerkiksi elokuvissa nähtiin kohtauksia ihmisistä jotka töllöttivät. Sävy oli usein pilkalli-nen, koska elokuvissa esitettiin mielellään kilpailija huonossa valossa. Usein nähtiin sellaisiakin kohtauksia joissa vastaanotin rikotaan.

Raivolla oli oikeutuksensa. Sähköllä niinikään toimiva aiempi vem-pele radio oli tajunnan kannalta rikastuttavampi. Ymmärryksen ava-ruuden rakensi tavallaan itse, assosiaatioista. Kuulokuvat. Markus-setä. Jännityskuunnelmat, Helismaan hupailut, lopulta Kankkulan kaivo. Gramofoni oli aluksi veivattavaa mallia, ja tietty raamatullinen ihme toteutui kun usein levytähtenä minua viehättänyt Henry Theel ilmestyi Oulun katukuvaan, pitkässä ja tyylikkäässä kaulahuivissaan. Hän oli Oulussa naimisissa muutaman vuoden ja palasi sitten Helsinkiin, jossa hän asemalta soitti ainoalle henkilölle jonka tunsi - entiselle vaimolleen.

Mutta iso juttu oli tämä. Kasvoin ilman televisiota. Elokuvalla oli metafyysinen merkitys, ensihetkestä lähtien, kun 7-vuotiaana vaelsin koulun kanssa katsomaan elokuvaa ”Etelänavan valloittaja”. Se oli murheellinen juttu jopa aikuiselle katsojalle: koko Scottin retkikunta menehtyy pakkaseen, joka sitä paitsi oli hyvin tunnistettava elämän elementti oululaiselle pikkupojalle. Mutta vielä tärkeämpi juttu liittyi elokuvaan yleensä.

Nykyisin lapset näkevät liikkuvia kuvia heti kun silmä alkaa rekis-teröidä liikettä ja hahmoja, lattiatasosta käsin. Peruskokemus on kovin erilainen kuin ennen. Kuviin ei kehity koskaan sillä tavalla ihmetyk-senomaista, uskovaista suhdetta kuin minun sukupolveni ihmisillä.

Se että elokuvasta tuli kutsumustehtävä oli vain luonnollista niistä lähtökohdista joita vaikkapa minulla oli. Onkohan nykyisin edellytyk-siä mihinkään vastaavaan. Ja on melkein kaunista unta muistella, mitä silloin tapahtui aivan kokemattomien ja melko tietämättömien koulu-laisten toimessa. Mehän perustimme teinien - sellaisiahan me lukioon siirtyvät olimme nimeltämme - elokuvakerhon josta puhutaan vieläkin. Virike tuli etelästä tulleelta ruotsinopettajalta, mutta me varhaisnuoret otimme toiminnan pian omiin käsiimme.

Mitä tämä tarkoitti? Joka lauantai kaupungin isoin elokuvateatteri Hovi täyttyi koululaisista, jotka näkivät isolta kankaalta jonkun eloku-van historian hienon teoksen. Toisin sanoen 14-17 -vuotiaat toivat Ou-luun elokuvakulttuurin tasossa josta silloiset - tai myöhemmät - saman paikkakunnan aikuiset eivät edes voi uneksia. Lapset löysivät totuuden.

Joskus tulee ajatelleeksi, että jokainen lapsuuden muisto sisältää opetuksen. Niin myös luokkatoverini menestystarina. Se tulee mieleen esimerkiksi kun katson kuinka television urheilu-uutisissa palaa aikaa jossa selostetaan Yhdysvaltojen NHL-pelejä kovin juurtajaksain. Täl-lainen kansainvälisyys on jonkinlainen provinsialismin kääntöpuoli tai oikeammin tuplattua provinsialismia. Koska pelissä on mukana yksi suomalainen (=kansallinen ylpeydenaihe) joka tienaa isoja rahoja (= kunnioitusta nykyajan ainoalle todelliselle jumalalle, rahalle), olemme täysin myytyjä - ja kyykyssä. Vaikka meidän pitäisi arvostaa oikeasti sitä mitä meillä on lähimmässä ympäristössämme. Riku oli kunnioituksemme ansaitseva ihmemies ilman televisiotakin jonka luomat kuplat vievät liikaa aikaamme ja joskus jopa järkemme valon.

Peter von Bagh

Oulu tuli virtapiiriin

KOLUMNI


Sähkön hinta markkinoilla vaihtelee tunnis-ta ja päivästä toiseen. Joskus hinta asettuu pi-temmäksi aikaa korkeammalle tasolle, joskus taas putoaa pysyvän tuntuisesti aikaisempaa alhaisemmaksi. Sitten suunta taas kääntyy – syystä tai toisesta.

Oulun Sähkönmyynti haluaa tarjota asiak-kailleen pitkäjänteisen ja tasaisen sähkön hin-noittelun. Se uskoo, että tämä on pitemmällä tähtäimellä myös asiakkaiden etu.

”Me pyrimme siihen, että muutokset hin-noissamme eivät ole kovin suuria suuntaan eikä toiseen. Emme myöskään nosta tai laske hintojamme markkinoiden lyhyen aikavälin heilahtelujen mukaan, vaan seuraamme tilan-teen kehittymistä aina paljon pitempään”, sanoo Oulun Sähkönmyynnin myyntipäällik-kö Seppo Tuomi.

Hintojen korottamista ja alentamista hidastavat myös viranomaisten asettamat vaatimukset. Suomessa muutoksista on ilmoitettava kirjallisesti kuukautta aikaisem-min jokaiselle asiakkaalle. Esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa riittää lehti-ilmoitus kaksi viikkoa ennen uusien hintojen astumista voimaan.

Oulun Sähkönmyyntihinnoittelee pitkäjänteisesti

”...pyrimme siihen, että muutokset hinnoissamme eivät ole kovin suuria suuntaan eikä toiseen.”

Oulun Sähkönmyynti hinnoittelee sähkön maltillisesti ja pitkäjän-teisesti. Välillä sähkön markkinahinta saattaa olla reilusti asiakkaiden maksamaa hintaa korke-ampi tai alhaisempi.

snt/kWh(alv 0%) 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 20082000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 20082000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 20082000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 20082000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 20082000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 20082000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 20082000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008

= Kokonaismyynnin keskihinta Oulun Sähkönmyynti Oy

= Markkinahinta vko 1/2000–12/2008

markkinahinta alhaallaTällä hetkellä sähkön markkinahinta on alhainen. Tämä johtuu lämpimästä ja ennen kaikkea märästä talvesta. Pohjoismaisiin altaisiin – varsinkin Norjassa ja Ruotsissa – on kertynyt suuret määrät vettä, joka pitää sähkön hinnan matalalla.

”Pohjoismaissa on nyt altaisiin varastoituna noin 25 terawattituntia ylimääräistä energi-aa. Luku vastaa neljännestä koko Suomen vuotuisesta sähkönmyynnistä”, laskeskelee Seppo Tuomi.

Vaikka sähkön markkinahinta ei heti heijastukaan asiakkaiden maksaman sähkön hintaan, näkyy sen vaikutus kuitenkin viipeellä. Mikäli markkinahinta jää pitkäksi aikaa alhaisel-le tasolle, pudottavat sähkönmyyjät tuotteen-sa hintaa. Mikäli se taas asettuu korkealle tasol-le, nousee myös asiakkailta perittävä hinta.

Tulevasta markkinahinnasta ei kukaan vielä osaa sanoa mitään varmaa. Vesialtaat saat-tavat alkaa tyhjentyä, sähkönkulutus nousta ja päästöoikeuksien hinnat kohota. Samalla sähkön hintakin alkaa taas kiivetä ylöspäin. Tai sitten eri syistä johtuen markkinahinta pysyykin alhaalla.

”Kauemmas tulevaisuuteen kun katsoo niin on kuitenkin selvä, että sähkö kallistuu. Sille ei valitettavasti voi mitään”, myyntipääl-likkö Seppo Tuomi sanoo.

Syitä tähän ovat muun muassa kiristyvä päästöoikeuskauppa ja uusiutuvien energia-lähteiden olennaisesti lisääntyvä käyttö. Uu-siutuvat energialähteet kasvattavat selvästi sähkön tuotannon kustannuksia.

Teksti: Kari arokylä


HaPaRaNda TORNIO

läneliöineen ja valtavine asiakasvirtoineen”. Näin kysäisee toisinaan vieläkin itseltään kunnanneuvos Sven-Erik Bucht, kun hän aamuisin ohittaa Ikean tavaratalon matkal-laan työpaikalleen Haaparannan kaupungin-talolle. Kuka olisi uskonut, että jo ensimmäi-sen toimintavuotensa päätteeksi tavaratalo kaksinkertaistaisi kävijämäärä-tavoitteensa. Odotettiin miljoonaa kävijää, saatiin kaksi miljoonaa. Ja jo nyt on ryhdyttävä laajen-tamistoimiin, sillä tarvitaan 4 500 neliötä

Kunnanneuvos Sven-Erik Bucht uskoo esimiehen ins-piroivaan voimaan. - Jos minä olen innostunut, se tarttuu koko organisaatioon vähä vähältä, hän sanoo. Bucht iloit-see siitä optimismista, minkä Ikean tulo ja uudet mittavat suunnitelmat ovat alueelle tuoneet tullessaan.

Teksti: Kristiina Gerkman-Kemppainen Kuvat: Tuomo Ylinärä

KaKSI KaUPUNKIa –

YKSITAVOITE

Eikä ainoastaan Ikea ole ollut käyntien aihee-na, vaan tarkastelussa on ollut kaupunkien välinen yhteistyö kaikessa laajuudessaan. Se kelpaa malliksi muillekin rajakaupungeille eri puolilla Eurooppaa.

Suomen Tornio ja Ruotsin Haaparan-ta ovat olleet esimerkillisiä edelläkävijöitä luodessaan rajatonta, yhtenäistä aluetta sekä aivan konkreettisesti rakentamalla että myöskin yhteisesti toimimalla. Rajalla-På Gränsen on kaupunkien yhteinen projekti. Keskelle rajaa nousee kaksoiskaupunkien ydin kauppakeskuksineen, senioritaloineen ja muine rakennuksineen.

Kadutkin tulevat ylittämään valtakun-tien rajat saumattomasti. Rakentaminen aloitetiin vuonna 2003. Tornion kauppakes-kus valmistuu syksyllä 2008, Haaparannan vuonna 2009. Tornion ja Haaparannan yhteenlaskettu asukasmäärä on noin 32 550. 150 kilometrin säteellä asuu 500 000 ihmistä. Kun aluetta tarkastellaan 500 kilometrin alueena siten, että Venäjä ja Norjakin otetaan

kuvaan mukaan, luku nousee yhteen miljoo-naan. Potentiaalia siis on molemmin puolin rajaa. Tämän päivän haasteena molempien kaupunkien johtajat, Haaparannan Sven-Erik Bucht, ja Tornion Raimo Ronkainen näkevät sen, että rajat saataisiin poistettua sekä ajattelusta että toiminnasta.

Haaparanta teki historiaa”Voiko se sittenkään olla totta? Tuossako se Ikea todellakin nyt on tuhansine myymä-

Arvovaltainen delegaatio

toisensa perään on saapunut

tutustumaan pohjoisen

ihmeeseen - IKEA tavaratalon

ilmestymiseen Haaparannalle,

Ruotsin ja Suomen välisen

rajan tuntumaan.


myymälätilaa entisten 24 000 neliöitten lisäksi. Ikea työllistää 160 henkilöä, ja lisää väkeä tarvitaan laajennusten myötä.

Ikea on ollut se taikasana, joka on nosta-nut Haaparannan uinuvasta taannehtimisen tilasta uuteen nousuun. Sven-Erik Bucht matkusti Tukholmaan salkku ja mieli täynnä visioita. Visioitaan hän esitteli Ingvar Kamp-radille, Ikean perustajalle. Ikea-siemen oli pantu itämään jo vuonna 1998, kun Tornion kaupunginjohtaja Raimo Ronkainen yhdessä

Haparanda Tornio

965 000 hlö

821 000 hlö

470 000 hlöLapin KultaOutokumpuStora EnsoNokiaMetsä-BotniaRautaruukkiKemira

PolaricaBillerud

SCASSAB

Setra GroupLKAB

Kappa Kraftliner

Tämä kartta salkussaan kunnanneuvos Sven-Erik Bucht lähti tapaamaan Ingvar Kampradia Tukholmaan.

Perämeren kaaren alueella on vahva osaaminen ja monipuolinen tarjonta.

Kaupunginjohtaja Raimo Ronkainen tietää, että rajan yli ulottuva yhteistyö sujuu helpommin kuin kuntien välinen yhteistoiminta. - Kunnat näkevät toisensa kilpailijoina, mutta rajanaapurit kokevat, että molemmat hyötyvät yhteistyöstä

voidessaan kasvattaa markkinoitaan, hän toteaa.

silloisen Haaparannan kunnanneuvos Bengt Westmanin kanssa lähestyivät Ikean toimi-tusjohtajaa kirjeitse. He saivat vastauksen, jonka mukaan Ikean tulo pohjoiseen ei aivan vielä ole ajankohtainen.

Bucht tapasi Kampradin erään seminaarin yhteydessä. Hän esitteli Barentsin alueen mahdollisuuksia, joita rajakaupungit yhdessä olivat hahmottaneet. Kamprad innostui näkemästään, ja niin oli Ikea Haaparanta-Tornio saanut alkunsa.

Ikean imussa tapahtuu paljonBucht on visionääri, mutta hän haluaa työs-kennellä siten, että visiot toteutuvat mitatta-valla ja konkreettisella tavalla. Yhdessä työ-ryhmänsä kanssa hän asetti tavoitteen, jonka mukaan vuoteen 2010 mennessä alueelle on saatu luotua 1000 uutta työpaikkaa. Tavoite näyttää toteutuvan, sillä tällä hetkellä on voitu tarjota jo 500 uutta työpaikkaa. ”Kun liikun ihmisten parissa, he kertovat minulle ajatuksistaan. Kaikesta huomaa, että vallalla on suurta optimismia ja tulevaisuudenuskoa. Nuoret eivät lähde täältä pois, ja entisiäkin asukkaita virtaa takaisin. Haluamme tehdä Haaparannasta houkuttelevan asuinalueen. Tarjoamme lapsiperheille täysin ilmaisen päivähoidon. Lisäämme katuvalaistusta ja kiinnitämme turvallisuustekijöihin muuten-kin paljon huomiota.

En minä tätä kaikkea yksin ole saanut aikaan. Minulla on erittäin hyvä ja luotettava työtiimi ympärilläni, ja yhteistyö Tornion kaupungin sekä muitten toimijoitten kanssa on hyvin hedelmällistä”, Bucht kuvailee.

Haaparannan kasvua kuvaa hyvin sekin seikka, että kiinteistöjen hinnat ovat nousseet 40 prosentin verran vuodessa. Puolessa vuodessa työttömyysaste on puolittunut, ja viimevuotinen kasvuprosentti on Aff ärsvärl-den-lehden tekemän mittauksen mukaan 10,8 prosenttia. Ikean viereen nousi Ikano Fastighets Ab:n hallinnoima 11.000 neliön liiketila, jonka toimijoita ovat Stadium, In-tersport, Barnens Hus, Fabriksbutiken Iittala, Skopunkten ja Hemtex. Lähistölle, Björkan kauppa-alueelle avattiin vastikään uusi Ica-Maxi, ja sinne ovat myös etabloituneet IBI:Ö & B, Jysk sekä Swedol. Tulossa on lisää-kin, muun muassa Masku. Ei mikään ihme siis, että kunnanneuvos Sven-Erik Bucht on valittu Vuoden Ruotsalaiseksi Fokus-lehden toimesta. Muita kunniamainintoja ovat Vuo-den Norrbottenilainen sekä Vuoden Myyjä.


Torniossakin optimismiaTornion kaupunginjohtaja Raimo Ronkainen on valoisa visionääri hänkin. Rajanylistä yhteistyötä hän pitää tärkeänä kasvun mahdollis-tajana, koska molemmat maat hyötyvät siitä yhtä paljon. ”Toisen maan markkinat tietävät uutta potentiaalia. Suomen puolella lähikunnat näkevät toinen toisensa kilpailijoina, ja siksi yhteistyö ei aina suju yhtä mutkattomasti”, Ronkainen toteaa.

Kylmän sodan aikana rajakaupunkien välinen yhteistyö oli vähäistä. Tullit ja muut muodollisuudet tekivät asioitten hoitamisen kankeaksi. EU-jäsenyyden myötä avautui aivan uusi maailma. Torniossa perusteolli-suus on ollut se kivijalka, jonka varassa on rakennettu tulevaisuutta. Ou-tokumpu on edelleenkin suurin yksityinen työllistäjä. Muita merkittäviä työllistäjiä ovat Oy Hartwall Ab Lapin Kulta sekä Nanso Group Oy.

Raimo Ronkainen kertoo, että Tornio on Perämerenkaaren kasvu-keskuksen keskiössä. Perämerenkaari ulottuu Ruotsin Piteåsta Suomen Ylivieskaan. Kuten oheisesta kuvasta käy ilmi, alueella on vahvoja kaupan ja teollisuuden toimijoita.

Tällä hetkellä kuntatalouden tervehdyttäminen on Tornion kau-pungin keskeisiä tavoitteita, samoin kuin raja-alueen rakentamisen ajankohtaiset vaiheet. ”Väkilukumme on jo usean vuoden ajan ollut kasvussa. Ikean tulo, kaupungin omat uudishankkeet sekä Outokum-man uudet suurinvestoinnit ovat luoneet optimismia”, Raimo Ronkai-nen sanoo innostuneesti.

Uusi kauppakeskus avataan syksyllä Kaupunginjohtaja Ronkaisen työhuoneen ikkunasta avautuu pu-hutteleva näky rajalle ja rajan yli. Ikean sininen rakennus keltaisine logoineen on kuin onnistumisen todellistuma. ”Meillä ei ollut mitään sitä vastaan, että Ikea sijoittui Ruotsin puoleiselle maaperälle. Mei-dän puoleltamme sopivaa tonttia ei olisi edes löytynyt. Rajaa ei enää fyysisesti ole, ja valtatie E4 johtaa ajoneuvoja sujuvasti pisteestä toiseen. Missään muualla Ikea-tavarataloa ei nähdä keskellä kaupunkia, mutta täällä sekin ihme oli toteutettavissa.

Meillä on Haaparannan kanssa selvät pelisäännöt. Maksamme kai-ken puoliksi. Yhteisissä hankkeissamme olemme voineet vuoronperään hyödyntää valtioidemme myöntämiä tukirahoituksia. Esimerkkeinä yhteinen jäteveden puhdistamo ja yhteinen Skylift-sammutuskalusto. Ilman Ikean etabloitumista alueellemme emme olisi voineet lähteä to-teuttamaan kauppakeskus-hankettamme. Kauppiaita ei ole ollut vaikea houkutella mukaan. Lista on pitkä ja vaikuttava: Citymarket, Arnolds, Lindex, Elisa, Aleksi 13, H & M, Alko, Seppälä, Stockmann Beauty, vain joitakin mainitakseni. Kunhan vielä saamme Rajapuiston vapaa-ajan alueet valmiiksi, niin voimme tarjota sekä asukkaille että kävijöille todella viihtyisän ja vetovoimaisen aluekokonaisuuden”, kaupunginjoh-taja Raimo Ronkainen sanoo valoisasti.

Oulun Energia ja Oulun Sähkönmyynti järjestävät asiakkailleen kesäkonsertin MeriOulu-tapahtumassa

Toppilan Möljällä 8.8.2008.Lipun myynti alkaa kesäkuussa, seuraa ilmoitteluamme.

Tähtiesiintyjinä:Tähtiesiintyjinä:

Pohjan Sotilassoittokunta,Pohjan Sotilassoittokunta,Iiro RantalaIiro Rantala sekä sekä Iiro Rantala sekä Iiro RantalaIiro Rantala sekä Iiro Rantala RajatonRajaton

KesäkonserttiKesäkonsertti 8.8.20088.8.2008

MöljälläMöljälläMöljälläKesäkonsertti

MöljälläKesäkonserttiKesäkonsertti

MöljälläKesäkonserttiKesäkonsertti 8.8.2008

Möljällä

www.pohjoistavoimaa.fi

Tähtiesiintyjinä:

Pohjan Sotilassoittokunta,Iiro Rantala sekä Rajaton

OULUN RAKENTAJAMESSUT18.-20.4.2008

Rakentaja – meillä on sinulle asiaa.

Sä

Kaikki selviää kysymällä.Messuilla tavataan!


täytössä verkostopuolen asiantuntijat ovat käytettävissä.

Varsinainen sähkösuunnitelma tehdään sähkösuunnittelijan kanssa ja varsinaisen sähköistystyön tekee sähköurakoitsija.

Kunta ja sähköyhtiö rakentavat viemärit, vesiputket ja sähkökaapelin tontin rajalle, mutta siitä alkavat rakentajan työt. Tontilla tarvitaan sähkön mittauskeskus, liittymis-kaapeli ja maadoituskupari. Ne hankkii sähköurakoitsija, mutta ne voi tilata myös sähköyhtiöltä.

”Kaikki tämä on hyvä olla valmiina, ennen kuin talon perustuksetkaan on tehty”, Sipola muistuttaa.

Toimi ajoissaSähköliittymän rakentaminen perustuu siis asiakkaan ja sähköyhtiön tekemään liittymis-sopimukseen. Sen yhteydessä on helppo sopia myös työmaasähköstä,

Kun muistaa ottaa yhteyttä sähkölaitok-selle ajoissa, myös työmaasähkö on valmiina, kun rakentaminen alkaa.

Kaava-alueella sijaitsevalle tontille sähkö saadaan yleensä muutamassa päivässä. Kaava-alueen ulkopuolella olevalle tontille joudutaan usein rakentamaan lisää sähkö-verkkoa, jolloin se vie vähän enemmän aikaa.

”Sähköosuuskunnan ammattilaiset ra-kentavat sähköverkon, joten se hoituu kyllä jouhevasti”, Sipola lupaa.

Kätevä tonttikeskuspakettiRakentaja voi vuokrata tontille tilapäisen työmaakeskuksen, jotta sähkökoneet saa-daan työmaalla toimimaan. Toinen vaihto-ehto on tilata paikalle tonttikeskuspaketti, johon kuuluu kaapelointi, mittauskeskus ja verkkoon kytkentä. Se sijoitetaan asiakkaan valitsemaan paikkaan eli yleensä siihen, mihin myös rakennuksen sähköpääkeskus tulee. ”Rakentaja saa heti mittauskeskuksen liitettyä sähköverkkoon, eikä sitä tarvitse enää myöhemmin tilata. Rakennusajaksi ei myöskään tarvita erillistä työmaakeskusta”, Sipola kertoo.

Kuviteltu Rantasen perhe on ostanut unelmiensa tontin Haukiputaalta ja tietää jo, minkälainen talo paikalle nousee. Mutta nyt on sormi suussa: rakennukselle pitää saada sähkö, että saadaan sirkkeli pyörimään ja nau-lapyssy laulamaan.

Verkkoliiketoiminnan päällikkö Juha Sipola neuvoo Rantasia ensitöikseen ottamaan yhte-yden Haukiputaan Sähköosuuskuntaan,

”Meihin saa yhteyden niin puhelimella, sähköpostilla kirjeitse tai tulemalla toimis-toon”, Sipola sanoo.

Sähköliittymää varten asiakas täyttää ensin alkutietolomakkeen, jossa käy ilmi asiakkaan tietojen lisäksi myös perustiedot tontista ja sille rakennettavasta talosta. Lisäksi sähkölaitos tarvitsee tontista asema-piirroksen, johon on merkitty sähköpääkes-kuksen paikka rastilla.

Alkutietolomake löytyy sähköosuuskunnan nettisivuilta www.hso.fi tai joko soittamalla tai hakemalla toimistolta.

Hyvin suunniteltu, puoliksi tehtyRantasen väki aloitti urakan kirjaamalla papereille esisuunnitelman omista sähköis-tystarpeistaan ja taloon tulevasta lämmitys-järjestelmästä.

”Keskustelu sähköyhtiön asiantuntijan kanssa antaa usein hyvää tukea sille, min-kälainen tariffi ja pääsulakekoko on talossa tarpeen”, Sipola sanoo. Myös lomakkeen

Teksti: Hilkka Lahti Kuva: Juha Korhonen

TONTIllE

HaNKI SÄHKÖlIITTYmÄ!

TONTIllE

HaNKI SÄHKÖlIITTYmÄ!Rantaset löysivät tulevan kotinsa paikan Haukiputaalta, mutta sähköliittymän

saadakseen toimintaperiaate on sama mihin tahansa kotinsa rakentaville.


Kaapelitelevisiotoiminnan pioneeri

ENSIMMÄINENlÄHETYS TOPPIlaN PIIPUN jUURESTaOulun Energian historiaan kuuluu sähköä ja lämpöä, mutta myös televisiolähetyksiä.

Teksti: Hilkka lahti Kuvat: Juha Korhonen

Oulun ensimmäisestä kaapelitelevi-siolähetyksestä tulee tänä keväänä kuluneeksi 25 vuotta. Se lähetettiin

Toppilan voimalaitoksen piipun juuresta.Toppilan voimalaitos nousi koko ko-

meuteensa 1977 ja rupesi turpeen voimin puskemaan sähköä ja kaukolämpöä alueen ihmisille. Samoihin aikoihin myös Toppilan alueen omakotiasujat rupesivat näkemään televisiolähetykset kaksinkertaisina. Vaikka asukkaat saivat kaksi kuvaa yhdellä televisio-luvalla, se ei heitä miellyttänyt.

”Voimalaitoksen päärakennuksen koilli-seen sijoittuva pääty alkoi heijastaa televi-siolähetyksiä, ja niin pientalojen antennit sieppasivat kuvan sekä Kiimingin mastosta että voimalaitoksen seinästä. Ihmiset eivät oikein tilanteesta tykänneet”, tuolloin Oulun kaupungin energialaitoksen insinöörinä toiminut Reijo Kylmänen naurahtaa.

Ratkaisuksi kuvaongelmiin päätettiin rakentaa kaapeliverkko kaupunginhallituksen päätöksellä.

”Toppilan piippuun 70 metrin korkeuteen asennettiin Suomen ja Ruotsin television an-tennit ja kuva napattiin vahvistimien kautta kaapeliverkkoon”, Kylmänen muistelee.

Erillinen kaapeli toi kuvan kirkkaana ja moitteettomana 30 katveeseen jääneen omako-

titalon olohuoneeseen. Kaupan päälle toosasta näkyi myös Ruotsin television lähetykset.

Hyvän kuvan maine levisiEi kulunut kauankaan, kun energialaitok-selle alkoi sadella kyselyjä, josko lähialueen kerrostaloillakin olisi mahdollisuus liittyä kaapeliverkon asiakkaiksi.

”Ihmiset olivat nähneet omakotitalojen televisiokuvat ja halusivat samantasoisen itselleenkin”, Kylmänen toteaa.

”Moitteettomasti näkyvät Ruotsin ka-navat olivat tietysti suurin houkutin päästä kaapeliverkkoon.”

Ensimmäisenä televisiokaapeli laajeni Simpsiin, Koskelaan ja Välivainiolle, sitten Tuiraan ja lopulta patosillan kautta keskus-taan. Kaapeliverkkoon päästäkseen asuk-kaiden tuli maksaa liittymismaksu, joten kaapeliverkon rakentaminen ei rasittanut sähköasiakkaiden kukkaroa.

Omia lähetyksiäKun kaapeliverkko alkoi laajentua, Kyl-mänen kumppaneineen alkoi kiinnostua mahdollisuudesta kokeilla paikallisia televi-siolähetyksiä.

”Toppilan tornin juurella olevaan huo-neeseen asennettiin vahvistin ja kamera.

Ensiksi teetimme testikuvan ja syötimme sitä verkkoon.”

Moni oululainen muistaakin testikuvan, jossa komeili Oulun vaakuna. Oulun Energi-an arkistosta löytynyt taulu tietää kertoa, että Oulun ensimmäisen kaapelitelevisiolähetyk-sen suoritti Oulun kaupungin energialaitos 5.5.1983. Lähetyksessä esitettiin kaksi Oulua esittelevää 20 minuutin fi lmiä.

Samainen taulu tietää kertoa, että var-sinaiset lähetykset käynnistyivät 1. kesä-kuuta ja päivittäinen ohjelma-aika oli kaksi tuntia. Lähetyskanavan kokeilusta Oulussa ilmoitettiin myös lehti-ilmoituksella. Reijo Kylmänen toimi tuolloin energialaitoksen sisäasennuksen päällikkönä ja hänen alaisi-naan toimi mm. elektroniikkaan perehtynyt asentajaryhmä.

Kylmänen muistaa, että dokumenttifi l-mien lisäksi kaapeliverkon kautta lähetettiin mm. kaupungin silmäätekevien haastatteluja ja esityksiä energia-alasta.

Televisiolähetykset toimivat hyvin, mutta toiminta ei ollut kovin aktiivista. Lopulta kaapeliverkko siirtyi Oulun Puhelimelle, jonka toimialueelle se paremmin sopikin. Silloin kaapeliverkkoa oli rakennettu jo kohti Heinäpäätä, ja Kylmänen itsekin siirtynyt Oulusta Kemin Energian johtajaksi.


Kaapelitelevisiotoiminnan pioneeri

ENSIMMÄINENlÄHETYS TOPPIlaN PIIPUN jUURESTaOulun Energian historiaan kuuluu sähköä ja lämpöä, mutta myös televisiolähetyksiä.

Oulun ensimmäisen kaapelitelevisiolähetyksen virityskuva. Lähetyksen suoritti Oulun kaupungin energialaitos 5.5.1983. Lähetyksessä esitettiin kaksi Oulua esittelevää 20 minuutin fi lmiä.


Teksti: Kari Arokylä Kuvat: Juha Korhonen

TOPPILA ON POHjOISTa vOImaa PaRHaImmIllaaN

Oulun Toppilan voimalaitoksen

kylkeen kymmenien metrien

korkeuteen kiinnitettiin muutama

viikko sitten kaksi isoa Pohjoista

voimaa -valomainosta, jotka

näkyvät kauas laitoksen

ympäristöön.


TOPPILA ON POHjOISTa vOImaa PaRHaImmIllaaN

”Kyllä Toppila nämä koristukset hyvin ansaitseekin – se kun edustaa mainiosti pohjoisen voiman henkeä”, tuumii Oulun Energian tuotan-nosta vastaava johtaja Jukka Salovaara.

Oulun Energialle pohjoinen voima tarkoittaa oman alueen luon-nonvarojen hyödyntämistä, ihmisten työllistämistä, talouden vahvista-mista ja asiakkaiden palvelemista. Toppilan voimalaitos toteuttaa näitä kaikkia omalla toiminnallaan.

Turvetta ja puutaPohjoissuomalainen turve ja puu jalostuu Toppilan voimalaitoksessa sähköksi ja lämmöksi. Turpeen keskimääräinen kuljetusmatka on vain 90 kilometriä. Puuta – kuten sahojen sivutuotteita ja metsähaketta sekä hakkuutähteitä – kuljetetaan laitokseen myös kauempaa pohjoisen Suomen alueelta.

Voimalaitoksen käyttämästä polttoaineesta turvetta on 80-90 prosenttia. Jukka Salovaara arvelee, että laitoksen kahden yksikön uumenissa palaa turvetta enemmän kuin missään muussa yksittäisessä pisteessä Suomessa – kaikkiaan noin 30 000 rekkakuormaa vuodessa.

Toppilan voimalaitos

Loput Toppilan polttoainetarpeesta täyttää puu. Sitä voimalaitos nielee noin viisituhatta rekkakuormaa vuodessa.

Toppilaan virtaavalla turpeella ja puulla on suuri aluetaloudellinen merkitys. Yhteensä niistä kertyy vuosittain noin kolmenkymmenen miljoonan euron tulovirta maakuntaan.

Oulu pysyy lämpimänäToppilan voimalaitos palvelee ennen kaikkea Oulun ja lähialueen asuk-kaita. Sen tärkein tehtävä on pitää kaupunki lämpimänä.

”Voimalaitoksen omat voimavarat riittävät kattamaan kaukoläm-mön tarpeen, mikäli pakkanen ei kiristy 12-13 astetta ankarammaksi. Kylmemmillä ilmoilla se ottaa avukseen eri puolilla kaupunkia sijaitse-via varavoimayksiköitä”, Salovaara kertoo.

Myös sähkön tekijänä Toppilan voimalaitos on melkoinen mylly. Sen valmistaman sähkön määrä kuitenkin vaihtelee riippuen paitsi lämmön tarpeesta myös sähkön markkinahinnasta. Kun hinta on korkea kannattaa Toppilan jauhaa sähköä mahdollisimman paljon. Sähkön hinnan pudotessa se tuottaa sähköä vähemmän.

Ensimmäinen yksikkö käyttöön 1977, •toinen 1995Tuotti vuonna 2007 yhteensä 1 062 gigawatti- •tuntia sähköä ja 1 396 gigawattituntia lämpöäYkkösyksikkö on vastapainelaitos, joka tuottaa •aina sähköä ja lämpöäKakkosyksikkö toimii joko yhdistetyssä •tuotannossa tai lauhdetuotannossaKäyttää turvetta noin 30 000 ja puuta •noin 5 000 rekkakuormaa vuodessaYksi rekkakuorma turvetta painaa •noin 40 tonnia

Yhdellä kuormalla Toppila tuottaa vastapaine- •tuotannossa noin 60 megawattituntia lämpöä ja 30 megawattituntia sähköäRekkakuormallinen turvetta riittää pitämään •kaukolämpöä käyttävän omakotitalon lämpi-mänä 3-4 vuoden ajanSähkölämmitteinen omakotitalo saa yhdestä •rekkakuormallisesta sähköt 1-2 vuodeksiYhdestä turvekuormasta syntyy poltettaessa •noin 45 tonnia hiilidioksidia ja tuhkaa noin 2,5 tonnia


Teksti ja kuvat: Kati Valjus

suklaaherkkujamilteipä pelkästään ykköstä ja viitosta. Mielipiteiden monipuolisuus on tietysti pelkästään rikkaus yhdistyksessä”, nauraa puheenjohtaja Jarkko Karhunen.

Nelikko tunnustaa syövänsä suklaata paljon, ainakin silloin, kun sitä kaapista löytyy. Naisten mukaan suklaa maistuu erityisen hyvältä silloin, kun sillä ikään kuin palkitsee itseään.

”Nautinnolliseen suklaahetkeen kuuluu käpertyminen sohvan nurk-kaan telkkaria katsomaan. Palkitsen itseäni suklaalla usein esimerkiksi hyvästä tenttiarvosanasta. Niitä palkitsemisen syitä ja tekosyitä kyllä varmasti löytyy”, Ketonen nauraa.

Itsensähemmotteluhetkeen voi kuulua myös vaikkapa naistenlehti ja kuppi kahvia.

”Kismet on erityisen hyvää kahvin kanssa!” tietää Susanna Karhunen.

Maku, tuoksu ja koostumusHienot kääreet ja kalliit mainoskampanjat eivät houkuttele oululaisia suklaaharrastajia.

”Riippuu niin tilanteesta. Ja vuodenajoista! Kesällä tulee syötyä ihan eri merkkejä kuin talvella”, nauraa Hanhineva, Suklaayhdis-tyksen perustajajäsen Karhusen pariskunnan ohella.

Suklaayhdistys sai alkunsa, kun Jarkko Karhunen oli nähnyt ruot-salaisessa Tinan keittiössä -televisio-ohjelmassa suklaanmaisteluraadin. Raatimaistelut ovat oululaisyhdistyksenkin päätoimintaa. Kerran kuukaudessa jäsenet kokoontuvat sokkoina maistelemaan suklaatuot-teita ja pisteyttävät ne makunsa mukaan. ”Suklaalevyraadin” tuomio on maisteluiden jälkeen luettavissa seuran nettisivuilta.

Suklaamerkit jakavat mielipiteitäListan kärkikolmikossa on viihtynyt pitkään klassikkosuklaa Fazerin sininen. Satojen suklaatuotteiden joukosta löytyy myös niitä, jotka jakavat mielipiteet.

”Yksi sellainen on esimerkiksi Fazerin salmiakkisuklaa. Siitä joko todella tykätään tai sitä ei voida sietää. Maisteluissa se jakoi enem-män mielipiteitä kuin mikään muu suklaa koskaan, se sai pisteikseen

Kun kysyy oululaisilta Satu Hanhinevalta, Sanna Ketoselta ja Jarkko

ja Susanna Karhuselta, mikä on maailman parasta suklaata, ei vastaus

ole ollenkaan yksiselitteinen. Oulun Suklaayhdistykseen kuuluva nelikko

punnitsee vastaustaan poliitikkomaiseen tyyliin tarkkaan ja harkiten.

Suklaalevyraati pist eyttää

suklaaherkkuja


”Meille kelpaavat hyvin myös kauppojen omat, halvemmat merkit. Monessa tapauksessa kopiosuklaat maistuvat ihan samalle kuin alkupe-räiset, jolleivät jopa paremmalle. Maku on se joka ratkaisee”, vakuuttaa Jarkko Karhunen.

”Ja tuoksu!”, lisää vaimo, jonka tapoihin kuuluu aina ensin nuuh-kaista uutta suklaata, ennen kuin pistää sen suuhunsa.

”Koostumus on myös todella tärkeä kriteeri. Jos suklaa murenee pussiin tai syliin, se ei saa meiltä kovinkaan korkeita pisteitä”, Hanhi-neva julistaa.

Nelikko on huomannut, kuinka markkinointikoneistolla on ollut vaikutuksia heidänkin ostopäätöksiinsä.

”Ennen en koskaan ostanut Pätkis-patukoita, mutta nyt kun niitä on pussissa, tulee pussi ostettua tämän tästä. Yksittäinen karkki on ole-vinaan pienempi, mutta kuluttajalle myydään tietysti monta patukkaa yhdessä pussissa”, nyökyttelee Hanhineva.

Maku on se joka ratkaisee.

Oulun SuklaayhdistysPerustettu vuonna 2005 ʶTavoitteena edistää jäsentensä tietoutta suklaasta, sen ʶvalmistuksesta, valmistajista, historiasta ja käyttötavoista.Jäseniä tällä hetkellä nelisenkymmentä ʶJäseneksi voi liittyä kuka tahansa ʶsuklaan ystäväLisätietoja: www.suklaayhdistys.com ʶ

Mielipiteitä jakava salmiakkisuklaa kuuluu Sanna Ketosen (vas.) ja Satu Hanhinevan suosikkeihin.


PYYKYKY

IKIK TPUHUHU TATAT IKIKI SKSK ISIS

-TATAT LOUDUDU EDED LELE LLLL ISISI ESESSESETITIT-


Nykyiset pesukoneet kuluttavat selvästi vähemmän vettä ja säh-köä kuin vanhemmat laitteet, mutta käytön energiatehokkuu-teen vaikuttavat myös valittu pesulämpötila ja kerralla pestävä

pyykkimäärä.

Pyykkärin ohjelista ✔ Pese täysiä koneellisia. ✔ Pika- ja vajaatäyttöohjelmat kuluttavat lähes yhtä

paljon vettä kuin täyden koneellisen peseminen. ✔ Pikaohjelman linkoustulos on usein perusohjelmaa

huonompi, mikä lisää kuivauksen energiankulutusta. ✔ Valitse pesulämpötila ja -ohjelma tekstiilien

hoito-ohjeen ja likaisuuden mukaan. ✔ Kirjopesuohjelman energiankulutus jopa kaksinkertaistuu,

kun lämpötila nostetaan 40 °C:sta 60 °C:een. ✔ Noudata pesuaineen annosteluohjeita – yliannostus lisää

huuhtelutarvetta.

Huolla ja puhdista kone säännöllisesti Pesukoneiden säännöllinen hoito varmistaa hyvän pesutuloksen. Pyyhi pesukoneen täyttöaukon tiivisteet puhtaaksi jokaisen pesukerran jäl-keen. Pesu- ja huuhteluainelokerot sekä nukkasihti kannattaa puhdis-taa säännöllisesti. Jos koneessa ei ole nukkasihtiä, poistopumpun voi yleensä avata ja poistaa sitä kautta ylimääräiset esineet. Pesu +95 °C:ssa puhdistaa konetta.

Sitruunahappopesu tehopuhdistaa pesukoneet Tehopuhdista pyykinpesukone saostumista apteekista saatavalla sitruunahappojauheella. Annostele 100 g jauhetta pesuainekoteloon ja

Pyykkärin tärkein tavoite on saada

vaatteet puhtaiksi mahdollisimman vähällä

vaivalla ja mahdollisimman taloudellisesti.

Apua tähän ovat tuoneet uudet

teknisesti kehittyneet pyykinpesukoneet

ja kuivauslaitteet. Silti lopputulos on

edelleen kiinni pyykkäristä itsestään.

Lähde: www.tts.fi/kodinenergiaopas

pese kone tyhjänä +95 °C:ssa. Pese toistamiseen tyhjiltään tavallisella pyykinpesuaineella. Huom! Sitruunahappo puhdistaa myös astianpesu-koneen – annostus on 50 g ja pesuohjelma +65 °C.

Narulla, kuivausrummussa vai kuivauskaapissa?Pyykin kuivauksen energiataloudellisin vaihtoehto on narukuivaus ulkona. Sisällä narukuivaus kuluttaa hiukan lämpöenergiaa ja tuottaa kosteutta huoneilmaan. Koneelliseen kuivaukseen on tarjolla kuivaus-rumpuja ja -kaappeja. Valitse laite käyttötarpeen mukaan.

Rummussa tekokuitutekstiilit tulevat sileiksi, frotee ja trikoo kuohkeiksi. Kuivauskaapit soveltuvat myös märkien ulkovaatteiden ja kenkien kuivaukseen.

Koneellinen kuivaus on tekniikkalaji✔ Tehokas linkous lyhentää kuivaukseen kuluvaa aikaa ja

energiankulutusta. Linkouskierrosten noustessa tuhannesta 1 600:aan minuutissa kuivaukseen kuluu 25 prosenttia vähemmän sähköä.

✔ Kuivata aina täysiä koneellisia. Puolilleen täytetty kui-vausrumpu kuluttaa 10-15 prosenttia enemmän sähköä haihdutettua vesikiloa kohti kuin täysinäinen.

✔ Kuivata samantyyppiset materiaalit keskenään, jolloin kuivausrummun kosteudentunnistin valitsee sopivan kui-vausajan.

✔ Silitystä tai mankelointia varten pyykki kannattaa jättää kaappikuivaa kosteammaksi. Lyhyempi kuivausaika vähen-tää myös sähkönkulutusta.

Nykyiset pesukoneet kuluttavat selvästi vähemmän vettä ja säh-köä kuin vanhemmat laitteet, mutta käytön energiatehokkuu-teen vaikuttavat myös valittu pesulämpötila ja kerralla pestävä

pyykkimäärä.

Pyykkärin ohjelista✔ Pese täysiä koneellisia. ✔ Pika- ja vajaatäyttöohjelmat kuluttavat lähes yhtä

paljon vettä kuin täyden koneellisen peseminen. ✔ Pikaohjelman linkoustulos on usein perusohjelmaa

huonompi, mikä lisää kuivauksen energiankulutusta. ✔ Valitse pesulämpötila ja -ohjelma tekstiilien

hoito-ohjeen ja likaisuuden mukaan. ✔ Kirjopesuohjelman energiankulutus jopa kaksinkertaistuu,

kun lämpötila nostetaan 40 °C:sta 60 °C:een. ✔ Noudata pesuaineen annosteluohjeita – yliannostus lisää

huuhtelutarvetta.

Huolla ja puhdista kone säännöllisesti Pesukoneiden säännöllinen hoito varmistaa hyvän pesutuloksen. Pyyhi pesukoneen täyttöaukon tiivisteet puhtaaksi jokaisen pesukerran jäl-keen. Pesu- ja huuhteluainelokerot sekä nukkasihti kannattaa puhdis-taa säännöllisesti. Jos koneessa ei ole nukkasihtiä, poistopumpun voi yleensä avata ja poistaa sitä kautta ylimääräiset esineet. Pesu +95 °C:ssa puhdistaa konetta.

Sitruunahappopesu tehopuhdistaa pesukoneet Tehopuhdista pyykinpesukone saostumista apteekista saatavalla sitruunahappojauheella. Annostele 100 g jauhetta pesuainekoteloon ja

Pyykkärin tärkein tavoite on saada

vaatteet puhtaiksi mahdollisimman vähällä

vaivalla ja mahdollisimman taloudellisesti.

Apua tähän ovat tuoneet uudet

teknisesti kehittyneet pyykinpesukoneet

ja kuivauslaitteet. Silti lopputulos on

edelleen kiinni pyykkäristä itsestään.

pese kone tyhjänä +95 °C:ssa. Pese toistamiseen tyhjiltään tavallisella pyykinpesuaineella. Huom! Sitruunahappo puhdistaa myös astianpesu-koneen – annostus on 50 g ja pesuohjelma +65 °C.

Narulla, kuivausrummussa vai kuivauskaapissa?Pyykin kuivauksen energiataloudellisin vaihtoehto on narukuivaus ulkona. Sisällä narukuivaus kuluttaa hiukan lämpöenergiaa ja tuottaa kosteutta huoneilmaan. Koneelliseen kuivaukseen on tarjolla kuivaus-rumpuja ja -kaappeja. Valitse laite käyttötarpeen mukaan.

Rummussa tekokuitutekstiilit tulevat sileiksi, frotee ja trikoo kuohkeiksi. Kuivauskaapit soveltuvat myös märkien ulkovaatteiden ja kenkien kuivaukseen.

Koneellinen kuivaus on tekniikkalaji✔ Tehokas linkous lyhentää kuivaukseen kuluvaa aikaa ja

energiankulutusta. Linkouskierrosten noustessa tuhannesta 1 600:aan minuutissa kuivaukseen kuluu 25 prosenttia vähemmän sähköä.

✔ Kuivata aina täysiä koneellisia. Puolilleen täytetty kui-vausrumpu kuluttaa 10-15 prosenttia enemmän sähköä haihdutettua vesikiloa kohti kuin täysinäinen.

✔ Kuivata samantyyppiset materiaalit keskenään, jolloin kuivausrummun kosteudentunnistin valitsee sopivan kui-vausajan.

✔ Silitystä tai mankelointia varten pyykki kannattaa jättää kaappikuivaa kosteammaksi. Lyhyempi kuivausaika vähen-tää myös sähkönkulutusta.


ainavirta-hinnasto 8.3.2008 alkaen:

Yleissähkö 1 (alle 10 000 kWh/vuosi)Perusmaksu 1x25-35 A, 3x25-3x63 A 2,50 €/kkEnergia 6,22 snt/kWh

Yleissähkö 2 (yli 10 000 kWh/vuosi)Perusmaksu 3x25-3x63 A 5,00 €/kkEnergia 5,92 snt/kWh

AikasähköPerusmaksu 3x25 A-3x63 A 5,00 €/kkPäiväenergia (klo 7-22, kesäaikana klo 8-23) 5,86 snt/kWhYöenergia (klo 22-7, kesäaikana 23-8) 5,06 snt/kWh

Kausisähkö Perusmaksut kuten aikasähkössäTalviarkipäiväenergia 5,86 snt/kWhMuun ajan energia 5,43 snt/kWh

TuuliVirta Perusmaksu hinnaston mukaanEnergia, tuulisähkölisä 0,10 snt/kWh

ainavirta-sopimus on voimassa toistaiseksi. Hinnanmuutoksista ilmoitamme kirjallisesti kuukausi etukäteen. Sopimuksen irtisanomisaika on kaksi viikkoa. Sopimukseen sovelletaan voimassaolevia sähkönmyyntiehtoja.

varmavirta-sopimus on määräaikainen. Sähkön hinta pysyy samana koko sopimuskauden, mikäli veroihin ei tule muutoksia. Sopimus tulee voimaan sähköntoimituksen aloituspäivänä ja on voimassa sovitun sopimuskauden. Määräajan päättymisen jälkeen sopimus jatkuu toistaiseksi voimassa olevana Oulun Sähkönmyynnin erikseen ilmoittamilla hinnoilla ellei muuta sovita.

Muuttaessasi sopimus päättyy. Sopimuksen siirrosta uuteen koh-teeseen voidaan sopia erikseen tai voit tehdä uuden sopimuksen sillä hetkellä voimassaolevilla hinnoilla.

Sopimukseen sovelletaan voimassaolevia sähkönmyyntiehtoja.

SäHKöENERGIAHINNASTOHinnat eivät sisällä siirtomaksuja ja sähköveroa. myyntituote määräytyy verkonhaltijan siirtotuotteen mukaisesti.

varmavirta-hinnasto 1.4.–30.4.2008 :

2 vuotta 1 vuosi

Yleissähkö 1 (alle 15 000 kWh/vuosi)Perusmaksu 2,50 €/kk 2,50 €/kkEnergia 6,40 snt/kWh 6,10 snt/kWh

Yleissähkö 2 (yli 15 000 kWh/vuosi)Perusmaksu 5,00 €/kk 5,00 €/kkEnergia 6,20 snt/kWh 5,90 snt/kWh

AikasähköPerusmaksu 5,00 €/kk 5,00 €/kkPäiväenergia (klo 7-22, kesäaikana klo 8-23) 6,70 snt/kWh 6,20 snt/kWhYöenergia (klo 22-7, kesäaikana klo 23-8) 5,50 snt/kWh 5,30 snt/kWh

KausisähköPerusmaksu 5,00 €/kk 5,00 €/kkTalviarkipäiväenergia 6,70 snt/kWh 6,20 snt/kWhMuun ajan energia 5,90 snt/kWh 5,60 snt/kWh

TuuliVirta Perusmaksu hinnaston mukaanEnergia, tuulisähkölisä 0,10 snt/kWh

OivaTurva Mahdollista liittää kahden vuoden määräaikaiseen sopimukseenYleissähkö 1 1,5 €/kk tai 36 €/kertamaksuYleissähkö 2 2,5 €/kk tai 60 €/kertamaksuAikasähkö 3,5 €/kk tai 84 €/kertamaksuKausisähkö 3,5 €/kk tai 84 €/kertamaksu

OivaTurva-vakuutuksen voit liittää kaksivuotiseen VarmaVirta -sopimukseen, jolloin sinulla on oikeus kesken sopimuskauden tehdä uusi määräaikainen sopimus Oulun Sähkönmyynti Oy:n kanssa.

OivaEtu myönnetään kaikkiin vakituisen asunnon lisäksi Oulun Sähkönmyynnin toimituksessa oleviin kohteisiin. Näistä kohteista annamme perusmaksusta alennusta 50 %. Etu koskee kotitalousasiakkaita ja edellyttää, että kohteet laskutetaan samalla laskulla.


Tämänkertaisen ristikon palkintona arvotaan 10 kappaletta energiansäästölamppuja.lähetä vastauksesi 30.4.2008 mennessä osoitteeseen: Oulun Sähkönmyynti Oy/Ristikko, Pl 116, 90101 Oulu

Nimi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Osoite

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Postinumero ja -toimipaikka

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Pohjoista voimaa -yhtiöt: Oulun Sähkönmyynti Oy , Oulun Energia, Kemin Energia Oy, Tornion Energia Oy,Keminmaan Energia Oy, Rantakairan Sähkö Oy, Haukiputaan Sähköosuuskunta, Tenergia Oy, Raahen Energia Oy

www.pohjoistavoimaa.fi

Se on yhteinen asiamme. Se on...

Pohjoista voimaaPohjoista voimaa

Luonnosta voimaaLuonnosta voimaaPohjoisessa on aina osattu hyödyntää luonnonvaroja viisaasti ja tehokkaasti. Täällä jalostetaan pohjoisen uusiutuvista luonnonvaroista Pohjoista voimaa.

Documents

Sulake 1/2008