SISÄLTÖ

1 PERHEPÄIVÄHOITO JA VARHAISKASVATUSSUNNITELMA (VASU) SEINÄJOELLA .............................. 2

2 PERHEPÄIVÄHOIDON KASVATUSPÄÄMÄÄRÄT ................................................................................. 4

2.1 Henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen ............................................................................. 4

2.2 Toiset huomioon ottavien käyttäytymismuotojen ja toimintatapojen vahvistaminen ............ 4

3 KASVATUSKUMPPANUUS ................................................................................................................. 5

3.1 Kasvatuskumppanuuden toteutuminen arjessa ........................................................................ 5

4 LAPSEN TAPA TOIMIA ....................................................................................................................... 7

4.1 Leikkiminen ................................................................................................................................ 7

4.2 Liikkuminen ................................................................................................................................ 8

4.3 Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen ................................................................................... 9

4.4 Tutkiminen ............................................................................................................................... 10

5 SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT ........................................................................................................ 12

5.1 Matemaattinen orientaatio ..................................................................................................... 12

5.2 Luonnontieteellinen orientaatio ............................................................................................. 13

5.3 Historiallis- yhteiskunnallinen orientaatio ............................................................................... 13

5.4 Esteettinen orientaatio ............................................................................................................ 13

5.5 Eettinen orientaatio ................................................................................................................. 14

5.6 Uskonnollis- katsomuksellinen orientaatio.............................................................................. 14

6 ERITYINEN TUKI PERHEPÄIVÄHOIDOSSA ........................................................................................ 15

6.1 Kuka on erityinen? ................................................................................................................... 15

6.2 Missä yksilöllisen ja erityisen huomion raja? ........................................................................... 15

6.3 Kuka määrittelee tuen tarpeen? .............................................................................................. 16

6.4 Mitä ovat varhaiskasvatuksen tukitoimet ja -palvelut? ........................................................... 16

7 LAATU PERHEPÄIVÄHOIDOSSA ....................................................................................................... 17

8 SANASTO ......................................................................................................................................... 18

2

1 PERHEPÄIVÄHOITO JA VARHAISKASVATUSSUNNITELMA (VASU) SEINÄJOELLA

Seinäjoella on noin 105 omassa kodissaan työskentelevää perhepäivähoitajaa. Jos perheessä on

vähintään kolme alle kouluikäistä lasta tai erityistä tukea tarvitseva lapsi, voi perhepäivähoitaja

työskennellä perheen kotona. Kolmiperhepäivähoidossa hoitorinkiin kuuluu 2-4 perhettä ja kotia,

jolloin hoitaja työskentelee vuoroviikoin kunkin perheen kodissa.

Perhepäivähoitoryhmässä lapset ovat hyvin eri-ikäisiä. Perhepäivähoidon etuna on lapsiryhmän

pieni koko, mikä mahdollistaa yksilöllisen hoidon ja kasvatuksen.

Seinäjoen kaupungin perhepäivähoidon varhaiskasvatussuunnitelman päivitystä alettiin työstää

keväällä 2012. Vasun tekemiseen osallistuivat kaikki perhepäivähoitajat. Seinäjoella toimii perhe-

päivähoidon kehittäjäryhmä (kehry), johon kuuluu 7 hoitajaa, 2 perhepäivähoidon ohjaajaa ja alue-

johtaja. Kehittäjäryhmän hoitajat on valittu eri perhepäivähoitoalueitten tiimeistä. Kehryn työtä

ohjattiin ns. vasukirjeillä. Kirjeet käsiteltiin ja työsettiin hoitajien tiimeissä. Tämän jälkeen kehry

kokoontui säännöllisesti palavereihin, joissa hoitajat kertoivat, mitä omassa tiimissä oli ko. aiheista

keskusteltu. Kun kaikki kirjeet oli käyty läpi, koottiin muistiinpanoista yhtenäinen teksti syksyllä

2013.

Seinäjoella perhepäivähoidon varhaiskasvatussuunnitelma-prosessiin ovat osallistuneet aktiivisesti

kaikki perhepäivähoitajat sekä perhepäivähoidon ohjaajat.

Ryhmävasujen tekemisestä keskustellaan kehittäjäryhmässä vuoden 2014 aikana. Ryhmävasujen

tekeminen edellyttää koulutusta.

Varhaiskasvatussuunnitelman sanasto laadittiin helpottamaan tekstissä esiintyvien termien (mer-

kityksen) ymmärtämistä.

3

PERHEPÄIVÄHOIDON ARVOT

Perhepäivähoitajat pitävät työssään tärkeinä seuraavia arvoja:

♥ Yksilöllisyys

– Huomioidaan lapsen ikä, kiinnostus ja kehitystaso, temperamentti sekä vanhempi-

en toiveet

♥ Turvallisuus

– Fyysinen (tilat,) ja psyykkinen (rajat, tuttu turvallinen aikuinen, myönteinen kas-

vuilmapiiri) turvallisuus

♥ Luottamuksellisuus ja rehellisyys

– Avoin keskustelu, vaitiolo, kunnioitus

♥ Tasa-arvoisuus

– Oikeudenmukaisuus, tietoisuus, mitä juuri tämä lapsi tarvitsee

♥ Kiireettömyys

– Joustava päivärytmi, annetaan aikaa lapsen huomioimiselle ja perushoidolle

Vanhemmille keväällä 2012 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan vanhemmat pitävät tärkeinä seu-

raavia arvoja:

Kodinomaisuus

Yksilöllisyys

Pieni ryhmä

Myös kotiruokaa, ulkoilua ja joustavuutta pidettiin tärkeinä arvoina.

4

2 PERHEPÄIVÄHOIDON KASVATUSPÄÄMÄÄRÄT

2.1 Henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen

Jokainen lapsi on ainutlaatuinen yksilö. Perhepäivähoitaja tarjoaa kodinomaista ja yksilöllistä hoi-

vaa ja hoitoa lapsen tarpeiden, temperamentin ja ikätason mukaisesti. Lapset saavat kasvaa, oppia

ja kehittyä vuorovaikutuksessa hoitajan ja muiden lasten kanssa. Säännöllinen päivärytmi, myön-

teinen ilmapiiri ja yhteiset säännöt tuovat turvaa lapsen päivään. Hyvin suunniteltu ja turvallisuus-

näkökohdat huomioiva leikkiympäristö niin sisällä kuin pihallakin kannustaa lasta leikkimään, tut-

kimaan, liikkumaan ja kokemaan uusia elämyksiä. Hoitaja kannustaa lasta arkipäivän tilanteissa ja

huomioi lapsen omat kiinnostuksen kohteet, vahvuudet ja kehittymisen tarpeet. Pienessä ryhmäs-

sä leikki ja perushoitotilanteet toteutuvat kiireettömästi ja joustavasti.

(Esimerkiksi perhepäivähoitajan kokoama lapsikohtainen kasvunkansio tukee lapsen yksilöllisen

kehityksen seuraamista ja tukemista. Kasvunkansioon kootaan lapsen töitä ym. materiaalia siltä

ajalta, kun lapsi on ollut päivähoidossa. )

2.2 Toiset huomioon ottavien käyttäytymismuotojen ja toimintatapojen vahvistaminen

Eettinen kasvatus on osa hoitajan työnkuvaa. Hoitaja kuuntelee ja kohtelee kaikkia lapsia tasapuo-

lisesti ja näin opettaa lapsia omalla esimerkillään toimimaan samoin. Hoitopaikassa hyväksytään

erilaiset ihmiset, kulttuurit ja perhesuhteet. Lapset oppivat kiittämään, tervehtimään ja odotta-

maan vuoroaan. Ryhmässä he oppivat myös pyytämään ja antamaan anteeksi, sietämään petty-

myksiä sekä huomioimaan toisten lasten tarpeet, esimerkiksi ottamalla kaverit mukaan leikkiin.

Ristiriitatilanteissa hoitaja ei arvostele lasta vaan selvittää lapselle, miksi hänen tekonsa oli väärin.

Lapselle annetaan mahdollisuuksia saada onnistumisen kokemuksia. Lapsen onnistuessa hoitaja

antaa lapselle myönteistä ja kannustavaa palautetta.

5

2.3 Itsenäisyyden asteittainen lisääminen

Perhepäivähoidossa lapset ovat hyvin eri-ikäisiä, alle 1-vuotiaasta 5-vuotiaisiin. Perhepäivähoitaja

kannustaa lasta omatoimisuuteen iän- ja kehitystason huomioon ottaen, esimerkiksi pukeutumis-

ja riisuutumistilanteissa, ruokailussa ja kädentaidoissa. Lapselle annetaan mahdollisuus tehdä pie-

niä itsenäisiä valintoja, esimerkiksi laitetaanko leivän päälle juustoa vai leikkelettä tai laitetaanko

jalkaan siniset vai vihreät sukat. Hoitaja antaa lapselle mahdollisuuden ottaa vähitellen vastuuta

niin, että lapsen annetaan suorittaa pieniä tehtäviä esimerkiksi lelujen kerääminen ja omista tava-

roista huolehtiminen. Myös hygieniakasvatus on osa perhepäivähoidon arkipäivää.

Jokaisen lapsen on tärkeää saada olla lapsi. Lapselle ei anneta liian suurta vastuuta liian aikaisin.

Yrittämisen ja harjoittelun ohella lasta tuetaan ja autetaan oppimaan.

3 KASVATUSKUMPPANUUS

Kasvatuskumppanuus perhepäivähoitajan työssä on sitoutumista yhdessä vanhempien kanssa

toimimaan lapsen parhaaksi ja yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Kasvatuksessa ensisijainen

vastuu on aina vanhemmilla, hoitaja tukee vanhempia parhaansa mukaan kasvatustehtävissä. Yh-

teistyön toimimiseksi on tärkeää päästä vanhempien kanssa yhteiseen käsitykseen siitä, mikä on

lapsen hyvinvointia, miten kehitys etenee ja millä tavoin lapsen hoito, kasvatus ja opetus perhe-

päivähoidossa toteutetaan. Yhteisymmärrys ja luottamuksellinen suhde syntyvät vuorovaikutuk-

sessa vanhempien ja hoitajan välillä, jolloin sekä myönteisistä että kielteisistä asioista voidaan pu-

hua avoimesti ja rehellisesti.

3.1 Kasvatuskumppanuuden toteutuminen arjessa

Tutustuminen on pohja avoimelle ja luottamukselliselle hoitosuhteelle.

Tutustuminen lapseen ja perheeseen alkaa jo ensimmäisen yhteydenoton

aikana ja jatkuu tutustumiskäynnillä. Silloin keskustellaan lapsen erityis-

piirteistä, tavoista, tottumuksista ja vanhempien kasvatusnäkemyksistä.

Hoitaja kertoo myös hoitopaikan toimintaperiaatteista (päivärytmi, tilo-

jen esittely sekä käytänteet) ja rohkaisee vanhempia yhteistyöhön. Tutus-

6

tumistilanne on rauhallinen ja mukava. Näin lapsi ja muu perhe voivat

tutustua hoitajaan sekä muihin ryhmän lapsiin.

Molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus auttavat kasvatuskumppa-

nuuden luomisessa. Hoitajan kuuntelee vanhempia ja heidän näkemyksiään ja tarvittaessa antaa

ammatillista tukea ja neuvoja vanhemmille. Keskustelu on aina luottamuksellista – jokainen hoita-

ja on vaitiolovelvollinen lapsen ja perheen asioissa. Kasvatuskumppanuudessa yhdistyvät lapselle

tärkeiden tahojen (vanhemmat + hoitaja) tiedot ja kokemukset ja lapsen edun mukaista on, että

niin iloista kuin huolenaiheistakin keskustellaan avoimesti.

Perhepäivähoidossa hoitajan ja vanhempien välisiä yhteistyömuotoja ovat päivittäiset keskuste-

lut, ilmoitustaululla tiedottaminen sekä kotiin jaettavat tiedotteet. Lisäksi hoitaja voi järjestää

vanhempainiltoja, retkiä tai pieniä juhlia. Yhteistyö- ja viestintämuodoista on hyvä sopia tarkem-

min hoitajan kanssa.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (Vasu) laaditaan yhteistyössä vanhempien kanssa. Vasu on

lapsen asiakirja, joka ohjaa hoitajan työtä. (Yhteistyötä vanhempien kanssa voi kehittää vanhem-

painilloilla ja esimerkiksi siten, että vanhemmat kutsuvat hoitajan lapsen syntymäpäiville.)

Hoitopaikan yhteiset säännöt luovat lapsille turvallisuutta. Vanhempien kanssa löydetään yhteiset

kasvatusnäkemykset kodin ja päivähoidon välillä (mm. päivälepo ja ruokailu). Yhteisiä sopimuksia

tarvitaan lapsen hyvinvoinnin edistämiseksi ja turvaamiseksi. Kotona ja hoitopaikassa voi olla toi-

sistaan eriäviä menettelytapoja, kuitenkin hoitajan ja vanhempien yhteistyölle on syytä luoda joi-

tain yhteisiä perussääntöjä. Turvallisen ja johdonmukaisen kasvatustehtävän toteuttaminen edel-

lyttää, että hoitaja asettaa myös rajoja lapsille. Rajoja ja sääntöjä luodaan vain sen verran, mitä

sen hetkinen lapsiryhmä ja sen yksittäiset lapset tarvitsevat.

Kasvatuskumppanuus edellyttää hoitajalta hyviä vuorovaikutustaitoja. Oleellisia taitoja ovat mm.

avoimuus, rehellisyys, suvaitsevaisuus, kärsivällisyys, kuuntelutaito, joustavuus, luottamukselli-

suus, empaattisuus sekä kyky antaa ja vastaanottaa palautetta.

7

4 LAPSEN TAPA TOIMIA

Lapsi toimii, ajattelee ja ilmaisee tunteitaan leikkimällä, liikkumalla ja tutkimalla sekä ilmaisemalla

itseään eri taiteenlajien avulla. Perhepäivähoitaja ottaa huomioon lapsen tavat toimia suunnitel-

lessaan ja toteuttaessaan toimintaa. Lapselle tarjotaan ikä- ja kehitystasoa vastaavat lelut sekä

välineet aktiiviseen leikkimiseen ja toimimiseen.

4.1 Leikkiminen

Leikin merkitys lapselle:

Leikkiessään lapsi luo ystävyyssuhteita ja oppii uusia asioita. Hän käsittelee leikin avulla kuule-

maansa, näkemäänsä ja kokemaansa. Lapsen maailmankuva ja minäkuva laajenevat leikin kautta

ja samalla lapsi oppii ymmärtämään erilaisia tilanteita sekä syy- ja seuraussuhteita.

Leikkiessä lapsen mielikuvitus, kieli ja vuorovaikutustaidot kehittyvät. Leikki on

lapselle mukavaa ja iloista ajanvietettä.

Lapsen karkea- ja hienomotoriset taidot harjaantuvat liikuntaleikeissä, temppu-

radoilla, hiihtäessä ja luistellessa, myös keskittymiskyky ja sosiaaliset taidot kehittyvät. Lapsen

tunne-elämä kehittyy leikin avulla; lapset oppivat käsittelemään ristiriitoja, sietämään pettymyksiä

ja ottamaan huomioon eri-ikäiset leikkitoverinsa. Onnistumiset vahvistavat lapsen itsetuntoa.

Hoitajan merkitys leikissä: Leikki edellyttää hoitajalta ohjaavaa sekä suoraa tai epäsuoraa läsnä-

oloa. Hoitaja havainnoi lapsen leikkiä, ohjaa tarvittaessa leikkiä ja auttaa leikin eteenpäin viemi-

sessä. Hoitaja antaa myös rauhan lapsen leikille sekä mahdollisuuden jatkaa keskeytynyttä leikkiä

myöhemmin.

Lapset leikkivät niin yksin kuin ryhmässäkin. Ikätasosta riippuen lapsen leikki voi olla yksinleikkiä,

rinnakkaisleikkiä, roolileikkiä tai sääntöleikkiä. Hoitajan ohjauksessa leikitään lisäksi laulu- ja liikun-

taleikkejä.

Leikki on tärkeä osa päivää ja sille varataan riittävästi aikaa. Se on myös keino luoda toimiva vuo-

rovaikutussuhde lapseen. Hoitaja kannustaa, innostaa ja motivoi lapsia leikkiin sekä vaalii tasapuo-

lisuutta leikin toteutuksessa ja ottaa huomioon lapsen yksilönä.

Satuja lukemalla tuetaan lapsen mielikuvituksen kehittymistä ja annetaan

materiaalia mielikuvien työstämiseen leikissä. Hoitaja voi muuttaa omaa

8

kotiaan pienillä yksityiskohdilla lasten leikkien mukaan. Esimerkiksi pöytä, jonka päällä on kangas,

voi toimia joko kotina kotileikissä, telttana retkileikissä, varikkona autoleikissä tai satulinnana prin-

sessaleikissä.

Leikkiympäristön merkitys:

Hoitaja luo lapselle kodinomaisen, fyysisesti ja psyykkisesti turvallisen leikkiympäristön, joka on

viihtyisä, tiloiltaan monipuolinen ja virikkeellinen. Virikkeellisessä leikkiympäristössä on tilaa lap-

sen mielikuvitukselle; leikkiin ei aina tarvita valmiita leluja. Lelut voivat- kin ajoittain

”lomailla” eli hoitaja voi vaihdella leluja ja laittaa joitakin leluja

piiloon joksikin aikaa ja ottaa ne taas käyttöön kuin uusina. Viih-

tyisässä leikkiympäristössä leikkivälineet ovat lapsen saatavilla ja

järjestyksessä. Puistojen, metsien ja erilaisten leikkikenttien mo-

nipuolinen käyttäminen antaa virikkeitä keksiä uusia leikkejä.

4.2 Liikkuminen

Merkitys lapselle: Liikkuminen on lapsen hyvinvoinnin perusta. Liikunta antaa lapselle mahdolli-

suuden purkaa energiaa ja oppia kehon hallintaa, samalla keskittymiskyky lisääntyy. Käyttäessään

eri kehonosia lapsen motoriikka kehittyy ja lapselle muodostuu käsitys omasta kehonkaavastaan.

Liikkumisen kautta lapsen lihas-, tunto-, tasapaino-, näkö- ja kuuloaisti harjaantuvat. Lapsi oppii

hahmottamaan omat kykynsä ja taitonsa ja selvittämään ikätasonsa mukaisia tehtäviä. Sosiaaliset

taidot kehittyvät esimerkiksi yhteispelien myötä.

Hoitajan merkitys lapsen liikkumisessa: Perhepäivähoidossa liikkuminen on merkittävä osa arkea.

Hoitaja luo lapselle mahdollisuuden päivittäiseen liikkumiseen niin sisällä kuin ulkonakin tehden

siitä turvallisen, monipuolisen, mahdollisimman esteettömän ja mielenkiintoisen. Lapset tarvitse-

vat liikuntaan hoitajan asettamat ja valvomat rajat ja säännöt. Lapsen liikkumista seuraamalla hoi-

taja pystyy havainnoimaan ja tukemaan lapsen yksilöllistä, motorista kehittymistä. Hoitaja antaa

liikkumiseen mallin ja luo liikunnallisiin leikkeihin myönteisen ilmapiirin omalla asenteellaan. Hoi-

taja tutustuttaa lapsia erilaisiin liikuntamuotoihin ja motivoi myös arkoja ja vähemmän liikkuvia

lapsia mukaan liikuntaleikkeihin. Liikuntaa järjestäessään hoitaja ottaa huomioon kunkin lapsen

ikätason sekä lapsen omat mieltymykset erilaisia liikuntalajeja kohtaan. Hoitaja huolehtii myös,

9

että liikuntavälineistöä on riittävästi. Liikkumisen aikana hoitaja kannustaa

tasapuolisesti lapsia ja auttaa heitä sietämään myös pettymyksiä ja häviä-

mistä.

Liikunnan avulla voi opettaa erilaisia asioita lapsille. Luontokasvatuksen voi hyvin yhdistää liikku-

miseen: lähdetään lasten kanssa retkelle eri vuodenaikoina ja tutkitaan luontoa. Myös liikennekas-

vatusta voidaan toteuttaa ulkoillessa.

Ympäristön merkitys liikkumisessa: Lapsen liikkumisen kannalta on tärkeää, että liikkumisympä-

ristö on toimiva, ikätasoon sopiva ja turvallinen. Perhepäivähoidossa liikutaan niin sisällä kuin ul-

konakin. Jumppasalit sekä lähiympäristön maastot, metsät ja puistot antavat mahdollisuuksia

vauhdikkaaseenkin liikuntaan Vuodenaikojen vaihtelu luo mukavan lisän liikkumiseen; Talvella

harrastetaan erilaisia liikuntaleikkejä kuin kesällä.

Myös leikkikentällä voi harjoittaa päivittäin monipuolisesti liikunnan perustaitoja eli juoksemista,

hyppimistä, kävelemistä, kiipeilemistä ja riippumista. On hyvä muistaa, että hoitaja on lapselle

toiminnan edellytysten luoja eikä aina toiminnan järjestäjä.

4.3 Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen

Merkitys lapselle: Lapsi kokee taiteellisen ilmaisun kautta elämyksiä, (jotka ovat ehkä pieniä ja

arkisia, mutta mukaansatempaavia). Ne tuottavat lapselle iloa ja samalla lapsen luovuus, ilmaisu-

taito, mielikuvitus sekä kielellinen ilmaisu kehittyvät. Lisäksi silmän ja käden yhteistyö harjaantuu.

Erilaisten muotojen, äänien, värien ja tuoksujen kautta lapsi oppii hahmottamaan aistialueensa.

Lapsi havaitsee omien taitojensa kehittymisen sekä vahvuutensa ja oppii arvioimaan omaa osaa-

mistaan. Varhaislapsuuden taiteelliset kokemukset ovat pohjana myöhemmille taidemieltymyksil-

le. Lapsen itsetunto ja yksilöllisyys vahvistuvat hänen käyttäessään erilaisia taiteellisia keinoja ja

ilmaistessaan itseään omalla persoonallisella tavallaan. (Tärkeintä on, että hoitaja luo myönteisen

asenteen erilaisia taiteen lajeja kohtaan.)

10

Hoitajan merkitys taiteellisessa kokemisessa ja

ilmaisemisessa:

Taiteellista ilmaisua toteutetaan perhepäivähoi-

dossa lasten iän ja ryhmärakenteen puitteissa.

Hoitaja rakentaa lapselle ikätasoa vastaavat ja

monipuoliset puitteet taiteen luomiseen sekä it-

seilmaisuun. Hän järjestää lapselle tilan, jossa on mahdollisuus rauhalliseen työskentelyyn sekä

materiaaleja; jotka innostavat ilmaisuun. Lapsen mielikuvitukselle ja luovuudelle annetaan riittä-

västi aikaa. (Hoitajan on myös kunnioitettava lapsen omia persoonallisia valintoja ja havaintoja.)

Hoitaja toimii yleisönä ”taidenäyttelyissä” ja tanssiesityksissä. Lasta kannustetaan antamalla

myönteistä, mutta myös rakentavaa palautetta. Omalla esimerkillään hoita-

ja opettaa lasta arvostamaan omaa ja muiden työtä sekä sietämään petty-

myksiä ja epäonnistumisia. Lasta tuetaan pitkäjänteisyydessä ja omatoimi-

suudessa, lapselle ei tule antaa liikaa valmiita ratkaisuja.

Ympäristön merkitys: Perhepäivähoitajien kodit ovat pääsääntöisesti tilavia sekä ulkoilupuitteiltaan erinomaisia, joten

lapsilla on hoitopäivän aikana mahdollisuus saada paljon erilaisia virikkeitä. Luonto tarjoaa mah-

dollisuuksia monenlaisiin elämyksiin ja luovaan toimintaan.

Tärkeintä on, että kasvatusympäristössä annetaan lapselle mahdollisuus itsensä toteuttamiseen;

maalaamiseen, tanssiin, piirtämiseen, soittamiseen, laulamiseen, rakenteluun, näyttelemiseen,

nikkarointiin, askarteluun, ompeluun, satujen ja runojen kuunteluun ja tuottamiseen.

Monipuolisuuteen pyritään siten, että perhepäivähoitajat tekevät yhteistyötä paikallisen kulttuuri-

toimen ja muiden lastenkulttuuria edistävien asiantuntijoiden kanssa. Yhteisiä retkiä voidaan teh-

dä mm. taidenäyttelyihin, kirkkoon, teatteriin, kirjastoon ja konsertteihin.

4.4 Tutkiminen

Merkitys lapselle: Tutkiessaan ja kokeillessaan asioita lapsi tyydyttää luontaista uteliaisuuttaan ja

on aktiivisesti mukana ympäristön toiminnassa. Oleellista tutkimisessa on yrityksen, erehdyksen ja

oivalluksen kautta oppiminen. Tämä vahvistaa lapsen oppimisen iloa, antaa onnistumisen koke-

11

muksia ja toisaalta edesauttaa kykyä sietää pettymyksiä. Luovuus ja päättelykyky alkavat kehittyä

tutkimisen kautta. Lapset oppivat tekemään omia johtopäätöksiä asioista. Lasta ohjataan tutkimi-

seen kannustamalla ja tarvittaessa annetaan vastauksia lapsen mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Ryhmän kanssa yhdessä tutkiminen on lapselle tärkeää, koska siten lapset saavat yhteisiä koke-

muksia oppien sosiaalisuutta.

Hoitajan merkitys: Hoitaja tukee lapsen itsetunnon kehittymistä arvostamalla lapsen kiinnostuk-

sen kohteita, havaintoja ja oivalluksia. Hoitaja käyttää työssään hyväksi omaa luovuuttaan ja mieli-

kuvitustaan. Hänen tehtävänään on saada lapset innostumaan tutkimisesta. Hoitaja luo turvallisen

tutkimusympäristön ja antaa aikaa ja mahdollisuuden ”ihmetellä” ympärillä olevaa. Lapsi tarkkai-

lee ja tutkii myös päivittäisissä tilanteissa mallioppimisen kautta, (esim. ruokailutilanteissa ja ruoan

valmistuksessa).

Ympäristön merkitys: Lapsen keho ja kaikki aistit toimivat tutkimisen, kokemisen

ja oivalluksen välineinä monipuolisessa ympäristössä. Luonto antaa lapselle tutki-

misen aiheita ja mahdollisuuden haistella, maistella, kuunnella ja tunnustella. Kas-

vit, ötökät ja vuodenaikojen vaihtelu innostavat lapsia tutkimiseen, samalla lapset

oppivat kunnioittamaan luontoa. Myös hoitajan kodissa ja lähiympäristössä on

paljon tutkittavaa. Myönteisessä, kannustavassa ja turvallisessa ilmapiirissä lapsi

on motivoitunut tutkimaan ympäristöään.

12

5 SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT

Lapsi oppii kokemuksista. Perhepäivähoitaja tarjoaa lapselle monipuoliset mahdollisuudet koke-

musten saamiseen. Hoitaja tutustuttaa lapsen erilaisiin ympäristöihin ja osallistuu lasten kanssa

monenlaisiin tilaisuuksiin. Orientaatio tarkoittaa, että lapselle annetaan mahdollisuus hankkia

alustavia tietoja ja taitoja, joiden avulla hän tutustuu erilaisiin ilmiöihin ja alkaa vähitellen ymmär-

tää niitä.

Orientaatiot (Matemaattinen, luonnontieteellinen, historiallis-yhteiskunnallinen, esteettinen, eet-

tinen, uskonnollis-katsomuksellinen) toteutuvat luonnostaan perhepäivähoitajan työssä päivittäis-

ten toimintojen yhteydessä, ulkoilussa, leikissä sekä hoitajan ja lasten välisessä vuorovaikutukses-

sa. Kun hoitaja on itse innostunut ympärillä olevista virikkeistä, lapsetkin alkavat kiinnostua niistä.

Perhepäivähoitajan aktiivinen rooli on ennen kaikkea ohjata ja neuvoa lapsia tutkimaan ja kiinnos-

tumaan ympärillä olevista ilmiöistä. Hoitaja ottaa huomioon lapsen iän,

kehitystason ja lapsen omat kiinnostuksen kohteet. Hoitaja on kiinnostu-

nut lapsen ajatusmaailmasta ja lapsen esittämistä kysymyksistä.

5.1 Matemaattinen orientaatio

A) Leikissä: pankki- ja kauppaleikki, palapelit, lautapelit, sääntöleikit, arvoitusleikit, muistipelit,

rakenteluleikit, kalenterin seuraaminen, lasketaan varpaita, sormia, esineitä

B) Liikkumisessa: Lasketaan portaita ja askeleita, opetellaan liikkumaan liikenteessä, mittail-laan etäisyyksiä, harjoitellaan käsitteitä jono ja rivi

C) Tutkimisessa: Vertaillaan lukumääriä (kuinka monta), ominaisuuksia (millainen) ja nopeuk-

sia (kumpi on nopeampi), tutkitaan muotoja, suuntia, ajan ja paikan käsitteitä, avaruudel-lista hahmottamista, lukusanoja sekä järjestyslukuja..

D) Taiteellisessa ilmaisussa: Harjoitellaan piirtämään erilaisia muotoja ja kuvioita, piirretään ja

väritetään määrien mukaisesti, vertaillaan mittasuhteita.

13

5.2 Luonnontieteellinen orientaatio

A) Leikissä: hiekka-, lumi- ja vesileikit, laulut, laululeikit,

tutustutaan erilaisiin eläimiin, kasveihin ja hyönteisiin, valokuvasuunnistus ja aarteenetsintä

B) Liikkumisessa: luontoretket, kerätään marjoja ja sieniä, liikutaan paljain jaloin erilaisilla

alustoilla, majan rakentaminen C) Tutkimisessa: vuodenaikojen, luonnonilmiöiden, sään ja kasvien kasvun seuraaminen, kas-

vien kasvattaminen, luonnossa olevien eläinten havainnoiminen, luontokirjallisuus, kierrä-tys ja luonnonsuojelu, marjojen syöminen

D) Taiteellisessa ilmaisussa: Luonnonmateriaaliaskartelu, piirretään tai maalataan vuodenai-

koja

5.3 Historiallis- yhteiskunnallinen orientaatio

A) Leikissä: Perinne- ja roolileikit, tutustutaan vanhoihin le-

luihin B) Liikkumisessa: Liikennekasvatus, vertaillaan millaista on

asua maalla ja kaupungissa, C) Tutkimisessa: Retket museoon, teatteriin, konserttiin ja kirjastoon, keskustellaan elämästä

ennen vanhaan, vanhojen valokuvien ja esineiden tutkiminen D) Taiteellisessa ilmaisussa: kulttuuriimme liittyvät juhlat (esim. vappu, juhannus; perinteen

siirtoa), perinnelaulut-, lorut ja - sadut, vanhan esineet, kirjat ja kirjoitukset. 5.4 Esteettinen orientaatio

A) Leikissä: Roolileikit, musiikki, pukeutumisleikit, vietetään juhlapäiviä; koristellaan, suunnitel-laan tarjoilut, luodaan tunnelma, luodaan lapsille viihtyisä leikkiympäristö, huomioidaan hyvät tavat

B) Liikkumisessa: Tanssi, luontoliikunta

C) Tutkimisessa: Luonnon kauneuden huomioiminen, siisteyskasvatus, aistien käyttäminen; hais-

telu, maistelu, kuunteleminen, koskettaminen

D) Taiteellisessa ilmaisussa: Tanssi, laulaminen ja musiikin kuuntelu, käden työt; asetetaan lasten työt kauniisti esille, loruttelut, musiikki, teatteri ja sadut

14

Estetiikkaan tutustutaan musiikkia kuuntelemalla, tanssimalla, laulamalla sekä rytmin, lorujen,

leikkien ja kädentaitojen (muovailu, piirtäminen, maalaamien, askartelu jne.) avulla.

5.5 Eettinen orientaatio

A) Leikissä: yhteisesti sovitut säännöt, roolileikissä toisen kunnioittaminen, oikean ja väärän

ymmärtäminen, ristiriitatilanteissa anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen, harjoitellaan lelujen jakamista, hoitajan tehtävänä kiusaamisen estäminen

B) Liikkumisessa: Liikuttaessa otetaan toiset huomioon, harjoitellaan vuoron odottamista ja

toisen auttamista

C) Tutkimisessa: opetellaan kunnioittamaan toista ihmistä, kasveja ja eläimiä, toimitaan arjessa hyvien tapojen mukaisesti

D) Taiteellisessa ilmaisussa: Satujen, musiikin ja käden töiden kautta lapset voivat käsitellä tun-

teitaan, tutustutaan sananlaskuihin

5.6 Uskonnollis- katsomuksellinen orientaatio

A) Leikissä: Laululeikit (hengelliset laulut), leikitään häitä, hautajaisia, ristiäisiä, sadut

B) Liikkumisessa: Laululeikit

C) Tutkimisessa: Juhlapyhien viettäminen, yhteistyö seurakunnan kanssa

D) Taiteellisessa ilmaisussa: Käden työt

15

6 ERITYINEN TUKI PERHEPÄIVÄHOIDOSSA

6.1 Kuka on erityinen?

Jokainen lapsi on ainutlaatuinen yksilö. Erityistä tukea tarjotaan sellaisille lapsille, jotka vaativat

muita lapsia enemmän huomiota tai kun lapsi tarvitsee tukea fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen tai

tunne-elämän kehityksen osa-alueilla. Myös vamma tai sairaus aiheuttaa erityisen tuen tarvetta.

Lapsi tarvitsee erityistä tukea myös silloin, kun hänellä on ongelmia motoriikassa tai kielellisessä

kehityksessä (kuten puheen viivästymät, kirjainten puuttuminen, dysfasia ym. häiriöt). Kielellistä

tukea tarvitsevat myös maahanmuuttajalapset, jotka opettelevat oman äidinkielensä lisäksi suo-

men kieltä. Erityistä hoitoa tarvitsevat lapset, joilla on vaikea allergia, astma, diabetes tai infek-

tioherkkyys.

Erilaiset käyttäytymishäiriöt sekä ylivilkkaus tai vastaavasti syrjäänvetäytyneisyys tekevät lapsesta

erityistä tukea tarvitsevan. Myös nopeasti kehittyneet lapset saattavat tarvita erityistä tukea. Per-

heen sisäiset ongelmat voivat aiheuttaa lapselle joko hetkellistä tai pitkään jatkuvaa erityisen tuen

tarvetta. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi vanhempien alkoholiongelma tai avioero sekä lähei-

sen kuolema.

6.2 Missä yksilöllisen ja erityisen huomion raja?

Jokaisen lapsen kohdalla on tärkeää huomioida lapsi kokonaisuutena. Erityistä tukea tarvitsevan

lapsen kohdalla koetaan tärkeänä keskustella vanhempien, ohjaajan ja kiertävän erityisopettajan

kanssa ja arvioida yhdessä tuen tarvetta. Vanhempien kanssa keskustellaan, onko huolta mahdolli-

sesti ilmennyt myös kotona. Myös vanhemmat voivat olla aluksi yhteydessä asiantuntijoihin, jonka

jälkeen keskustellaan hoitajan kanssa.

16

6.3 Kuka määrittelee tuen tarpeen?

Erityisen tuen tarpeen esille ottamisessa hoitajalla on tärkeä rooli ja vastuu. Kun asia otetaan pu-

heeksi, on onnistunut kasvatuskumppanuus oleellista. On tärkeää, että hoitaja

jakaa huolen vanhempien kanssa ja näin päävastuu siirtyy vanhemmille. Keskustelussa vanhempi-

en kanssa voi tulla ilmi, että vanhemmilla ei ole samankaltaisia havaintoja lapsesta ja, että lapsi

voikin toimia eri tavalla ryhmässä kuin kotona. Vanhemmat voivat olla myös huolissaan lapses-

taan, mutta asiaa on ollut vaikea ottaa esille hoitajan kanssa.

Yksilöllisen ja erityisen huomion tarpeen määrittelee pääsääntöisesti asiantuntija (kiertävä erityis-

lastentarhanopettaja, psykologi, lääkäri, terapeutit, terveydenhoitaja). Yleensä asiantuntijat teke-

vät lausunnon, jonka pohjalta laaditaan kuntoutussuunnitelma.

6.4 Mitä ovat varhaiskasvatuksen tukitoimet ja -palvelut?

YLEINEN TUKI

Yleinen tuki on lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemista

perhepäivähoidon arjessa yhteistyössä vanhempien kanssa.

Yleisen tuen menetelmiä perhepäivähoidossa ovat:

– lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen ja toteuttaminen

– lapsen havainnointi

– kasvatuskeskustelut vanhempien kanssa

– toimintaympäristön muokkaaminen

– pedagogisten materiaalien käyttö; kirjat, pelit, kuvat

– huolen syntyessä yhteydenotto päivähoidon kiertävään erityisopettajaan

ERITYINEN TUKI

Lapsi voi tarvita erityistä tukea tietyllä tai tietyillä kehityksen osa-alueilla eripituisia aikoja. Varhais-

ten tukitoimenpiteiden lisäksi perhepäivähoidossa tehostetaan yhteistyötä niin päivähoidon sisällä

kuin lasta kuntouttavien tahojenkin kanssa. Erityisen tuen menetelmiä perhepäivähoidossa ovat:

– lapsen toimintasuunnitelman laatiminen

17

– yhteistyö eri asiantuntijoiden kanssa (esim. varhaiskasvatuk-

sen erityisopettaja, toimintaterapeutti, puheterapeutti, psyko-

logi, neuvola)

Tukitoimet ovat asioita, joita hoitaja tai ohjaaja tekevät lapsen hyväksi ryh-

mässä. Tukitoimiin kuuluu esimerkiksi hoitoympäristön muuttaminen sekä ryhmäkoon suunnittelu

lapsen tarpeet huomioon ottaen. Erityistä tukea tarvitsevaa lasta tuetaan ryhmässä myös erilaisin

materiaalein ja välinein. Hyvä vuorovaikutus, tukiverkosto ja varhaiskasvatuksen tietoinen tehos-

taminen sekä lapsen yksilöllinen ohjaus kuuluvat tukitoimiin. Tukipalveluita tarjoavat asiantuntijat.

Näitä ovat mm. lääkärit, neuvola, terapeutit, erityislastentarhanopettajat, sosiaalityöntekijät, psy-

kologit ja kuntouttajat.

7 LAATU PERHEPÄIVÄHOIDOSSA

Perhepäivähoidon laatu muodostuu siitä, että perhepäivähoitaja tiedostaa ja on sisäistänyt tärke-

ät, yhteisesti määritellyt arvot, päämäärät, periaatteet sekä toimintatavat ja – tavoitteet. Laatutyö,

laadun arviointi ja kehittäminen ovat tärkeä osa varhaiskasvatuksen kehittämistä. Varhaiskasva-

tussuunnitelmatyöllä on pyritty luomaan yhteinen perusta laadun kehittämiselle ja arvioinnille.

Laadun arviointiin osallistuvat perhepäivähoitaja, lapset, vanhemmat ja esimiehet.

ARVIOINNIN VÄLINEITÄ

Hoitajan itse arviointi; lapsen vasu luo tavoitteet omalle toiminnalle

Toiminnan arviointi tiimissä; laaditaan yhdessä toimintasuunnitelma ja toimintakertomus

Kehityskeskustelut

Asiakastyytyväisyyskyselyt

Lasten haastattelut

( Ryhmävasusta emme keskustelleet tätä vasua tehdessä. Ryhmävasuun perehdymme perhepäi-

vähoitajien kanssa mahdollisesti syksyllä 2014.)

Perhepäivähoidon laadun ydin on aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus. Tunteiden osoittami-

nen, kommunikaatio ja herkkyys reagoida lasten tarpeille ovat laadun määritteitä perhepäivähoi-

18

dossa. Aikuisen ja lapsen vuorovaikutussuhteella on oleellinen merkitys lapsen kognitiivisessa,

emotionaalisessa ja sosiaalisessa kehityksessä. Aikuinen on vastuussa siitä, että hän luo lapsille

turvallisen, myönteisen ja lämminhenkisen kasvupohjan.

Perhepäivähoidon keskeinen toimintamuoto on perushoito, joka pohjautuu tietoon hyvästä hoi-

dosta ja lapsen kehityksestä. Laadukkaassa perushoidossa otetaan huomioon lasten yksilölliset

tarpeet.

Ihmissuhteiden pysyvyys on myös yksi perhepäivähoidon laatutekijöistä. Lapsen kehityksen vuoksi

on tärkeää, että hoitaja ei vaihdu päivähoitoikäisellä lapsella useasti, koska pysyvyys luo

aikuisen ja lapsen välille turvallisemman kiintymyssuhteen. Hoitaja oppii tunte-

maan lapsen hyvin pitkän hoitosuhteen aikana ja oppii huomioimaan tarkem-

min lapsen yksilölliset tarpeet.

Lähteet:

Alho-Kivi & Keskinen: Kodissa vaan ei kotona. Perhepäivähoito varhaiskasvatuksen oppimisympäristönä. s. 198-217.

Hyvä päivähoito Seinäjoella. Laatukäsikirja.

Erinomainen varhaiskasvatus. Laadunhallinnan välineet. (Edufin.)

8 SANASTO

Arvo = Arvo on eräs etiikan ydinkäsite, joka voidaan määritellä monilla tavoin. Arvo liittyy siihen,

mitä pidämme arvokkaana tai mitä arvostamme sellaisilla määreillä kuin hyvä ja paha sekä kaunis

ja ruma. Arvon käsite liittyy myös kulttuurin käsitteeseen. Eri kulttuureilla on omat arvojärjestel-

mänsä, ja toisaalta kulttuuri itse voidaan määritellä juuri tiettyjen arvojen toteuttajaksi tai kanta-

jaksi.

Dysfasia = Dysfasia on kielenkehityksen vaikeus, joka ilmenee erityisesti puheen tuottamisen ja/tai

ymmärtämisen vaikeutena. Dysfaattisen lapsen kielen ja puheen kehitys viivästyy tai on poikkea-

vaa; sanaston, lauseiden, käsitteiden ja kieliopin oppiminen on hidasta. Lapsen voi olla vaikea käyt-

tää puhettaan luontevasti keskustelussa. Kouluiässä vaikeudet tulevat esille lukemisessa ja kirjoit-

19

tamisessa ja joskus myös matematiikassa. Dysfaattisella lapsella voi olla myös hahmotushäiriöitä ja

kömpelyyttä sekä vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa.

Eettinen kasvatus = Eettisen kasvatuksen keskeisenä sisältönä on lapsen suhde omaan itseensä,

muihin ihmisiin, ympäristöön ja luontoon. Tavoitteena on terveen itsetunnon, sosiaalisten taitojen

ja eettisen ajattelun kehittyminen. Lapselle on tärkeää, että hän voi aikuisen tuella kasvaa reiluu-

teen ja muiden huomioonottamiseen siten, että niistä vähitellen muodostuu motiivi yhteisesti

sovittujen sääntöjen noudattamiselle. Eettinen kasvatus perustuu sellaiseen kasvatusilmapiiriin,

jossa lasta kunnioitetaan yksilönä ja rohkaistaan ilmaisemaan tunteitaan ja toisaalta myös hallit-

semaan niitä.

Elämänkatsomus = Elämänkatsomus muodostuu yksilön maailmankuvasta ja minäkuvasta. Se ker-

too miten ihminen suhtautuu ympäröivään maailmaan ja itseensä. Maailma ei ole samanlainen

kaikille. Ihminen itse päättää mitä asioita ympäristöstä havaitsee ja miten

niistä ajattelee. Elämänkatsomusta säätelevät yksilön ulkopuoliset vaikutta-

jat, kuten ideologiat, uskonnolliset käsitykset, yhteiskunta- ja kulttuuritaus-

ta, sekä arvomaailma.

Estetiikka = Estetiikka on filosofian osa-alue, joka tutkii kauneutta eri esiin-

tymismuodoissaan. Estetiikassa on kautta aikojen pohdittu eri tavoin taiteen määrittelyä, esteet-

tistä kokemusta, taiteen roolia ja merkitystä ihmiselle ja yhteiskunnalle, sekä eri taiteenlajien eri-

tyiskysymyksiä. Esimerkiksi taiteissa estetiikka tutkii yksittäisiä elementtejä tai keinoja sekä niiden

kauneutta. Taiteessa on usein eroteltavissa esimerkiksi symmetrisyys ja epäsymmetrisyys, teoksen

keskipiste, rytmi, liike, kolmiulotteisuus, perspektiivi ja suhde. Musiikissa taasen tutkimuksen koh-

teina ovat muun muassa sanoitukset ja lyyrisyys, harmonia, hypnoottisuus, tunteellisuus, dyna-

miikka, leikittely ja väri.

Etiikka = Etiikka on filosofian haara, joka tutkii moraaliin liittyviä perustavia kysymyksiä kuten eet-

tisen toiminnan periaatteita, hyvää elämää sekä arvojen ja eettisten väittämien luonnetta. Etiikka-

sanan suomenkieliseksi vastineeksi on ehdotettu termejä siveysajattelu ja siveystutkimus. Englan-

nin kielessä sanoilla etiikka (ethics) ja moraali (moral) on lähes sama merkitys.

20

Itsetunto = Itsetunto on ihmisessä oleva tunne tai käsitys omasta itsestä. Itsetunto muodostuu

kokemusten - hyvien ja huonojen - pohjalta, se ei ole peritty ominaisuus. Itsetunto on yksi ihmisen

persoonallisuuden ominaisuus. Jokaisella meistä on oma sisäinen käsitys itsestämme, se mitä hil-

jaa mielessämme itsestämme ajattelemme. Toinen puoli itsetuntoa on se, mitä haluamme kertoa

itsestämme muille. Se näkyy käytöksessä ja siinä millaisen kuvan haluamme itsestämme antaa.

Kasvatuskumppanuus = Kasvatuskumppanuus on suhde, jossa varhaiskasvatushenkilöstö ja van-

hemmat tietoisesti sitoutuvat lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseen. Kumppanuu-

dessa vanhemmat ja työntekijät ovat tasavertaisia, mutta erilaisia lapsen tuntijoita. Lapselle lä-

heisten aikuisten toimiva yhteistyösuhde kannattelee lapsen siirtymistä ja elämistä kodin ja

päivähoidon kasvuympäristöissä.

Maailmankuva = Maailmankuva on yksilön tai yhteisön käsitys

siitä, millainen ympäröivä todellisuus on. Ihmiset muodostavat

maailmankuvansa aistiensa kautta. Jokaisen maailmankuva on

yksilöllinen. Ihmisen maailmankuva muuttuu kokemusten

kautta.

Minäkuva = Minäkuva on ihmisen käsitys itsestä suhteessa ympäröivään maailmaan. Se muodos-

tuu joukosta tietoja ja käsityksiä, jotka muodostuvat ihmisen minänkehityksen myötä. Minäkuva ei

ole pysyvä vaan se on aina sidoksissa vallitseviin olosuhteisiin. Käsitykset itsestä eli minäkuva luo-

vat perustan, jonka pohjalta tehdään päätelmiä miten kussakin ympäristössä ja tilanteessa tulee

toimia. Hyvä minäkuva edustaa realistisia näkemyksiä omasta itsestä.

Motorinen kehitys = Motorinen kehitys sisältää karkean motoriikan (suuret lihakset, kävely, juok-

su) ja hienomotoriikan (käden taitojen) kehityksen. Lapsen liikesuoritukset kehittyvät kasvun, kyp-

symisen ja oppimisen yhteisvaikutuksesta. Lapsen fyysiselle ja motoriselle kehitykselle on tunnus-

omaista kaksi pääsuuntaa: kehitys etenee päästä jalkoihin ja keskialueilta reunoille. Kehityksen

yleislinja on, että ensin opitaan karkea motoriikka ja sitten hienomotoriikka. Karkea motoriikka

21

mahdollistaa asentojen tasapainokontrollin. Hienomotoriikka puolestaan mahdollistaa liikkeiden

tarkkuuden ja joustavuuden.

Motoriset taidot = Motorisilla taidoilla käsitetään lapsen kykyä kontrolloida sekä pieniä, että isoja

vartalon liikkeitä. Motoristen taitojen kehittämisellä tarkoitetaan vartalon eri osien hallinnan ke-

hittämistä.

Motoriset taidot jaetaan kahteen alaryhmään:

Karkeamotoriset taidot = isojen lihasten hallinta, joka mahdollistaa kääntymisen, istumisen,

syömisen ja kävelemisen.

Hienomotoriset taidot = silmien, suun ja kädenlihasten hallinta.

Normi = Normi on sanana peräisin latinan kielestä, jossa se tarkoittaa sääntöä, ohjetta, arvostuk-

sen mittaa, mallia, esikuvaa ja niin edelleen. Normi määrittää, mikä on luval-

lista ja mikä ei.

Orientaatio = Orientaation käsitteellä korostetaan sitä, että tarkoituksena ei

ole oppiaineiden sisältöjen opiskelu vaan sellaisten välineiden ja valmiuksien

hankinnan aloittaminen, joiden avulla lapsi vähitellen pystyy perehtymään,

ymmärtämään ja kokemaan ympäröivän maailman monimuotoisia ilmiöitä. Eri orientaatioiden

aiheet, ilmiöt ja sisällöt liitetään lapsen lähiympäristöön, arkeen ja konkreettisiin kokemuksiin.

Tällöin ratkaiseva merkitys on lapsen omilla kiinnostuksen kohteilla, tarpeilla ja paikallisilla olosuh-

teilla.

Sosiaaliset taidot = Sosiaalisilla taidoilla tarkoitetaan erilaisia vuorovaikutuksen muotoja. Ne ovat

ihmisten yhteistoimintataitoja sekä kognitiivisia taitoja, jotka liittyvät sosiaalisten tilanteiden tie-

dolliseen hallintaan. Sosiaaliset taidot ovat sosiaalisesti hyväksyttyä opittua käyttäytymistä, joka

luo edellytyksiä ihmisen rakentavaan vuorovaikutukseen toisten kanssa. Sosiaaliset taidot kehitty-

vät koko elinkaaren ajan. Lapsen sosiaalisten taitojen kehitystä voidaan tukea harjoittelemalla niitä

leikkien, pelien, piirtämisen, kirjoittamisen ja kuvailun avulla, samoin erilaisin toimintakokemus-

menetelmin.