4/2012

[SIC]

2

[SIC]-lehti on humanistisen tiedekunnan tiedekuntajärjestö Humanisticum RY:n julkaisema kaikkien humanistien yhteinen lehti. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.Päätoimitus ja taitto: Janne SalminenToimituskunta: Janne Salminen, Milla Valento, Laura Päivinen

Kiitokset: Humanisticum RY

[SIC] 4#2012

Sisällysleuttelo

2.Pääkirjoitus

3. Kuvia tapahtumista kuluneelta vuodelta

6. Contact Forum- saisiko olla töitä?

8. Tee - Piristävä ja rentouttava monien makujen juoma

12. Loppuvuoden levyt

14. Bret Easton Ellis versus Riku Korhonen

[ ]Pääkirjoitus

Loppuvuosi on monesti meille opiskelijoille ja järjestöaktiiveille varsinkin, rankempaa aikaa kuin kevät. Kaikki kun on saatava pakettiin ennen periodin ja hallituskauden loppua. Tästä johtuneekin lehtemme tämänkertainen keveys. Vuoden viimeinen SIC-lehti ilmestyikin kaikista maailmanlopun tunnelmista huolimatta ja jatkaa ilmestymistään myös vuonna 2013. Luvassa on muutoksia ja uudistuksia, varsinkin lehden ulkoasuun. Vaikka edelleenkin keskitymme aiheisiin jotka kiinnostavat humanisteja, saatamme hyvinkin ottaa kantaa entistä kärkkäämmin siihen mitä yliopistossa tapahtuu ja miten se vaikuttaa meihin. Kuluneen vuoden aikana on ollut selvästi aistittavissa, miten varovainen optimismi on alkanut nostaa päätään. Voihan olla, että kyynisyys on saavuttanut jo sellaiset mittasuhteet, ettei sitä enää kiinnitä edes huomiota. Silti, haluaisin uskoa ilmapiirin humanistisessa tiedekunnassa parantuneen, jos ei muuten niin opiskelijoiden toiselleen antaman vertaistuen kautta.

Näemme jälleen ensi vuoden alussa. Hyvää joulua ja hyvää onnea!

Janne Salminen, päätoimittaja

3

Kuvia tapahtumista kuluneelta vuodelta

Suursitsit

4

Kevätsitsit

Taideklusteri

5

Vuosijuhlat

6

Joulun jälkeen se alkaa. Tuskin on viimeisiä kinkun rippeitä ehtinyt syödä, kun jo pitäisi CV:n olla päivitetty ja innovatiivisen räjähdysvoimainen hakemus kirjoitettu. Sekä kesä- että muiden töiden hakeminen käy itsessään jo työstä. Sen sijaan, että kasvattaisit harmaita hiuksia CV:n ja hakemuksesi kanssa, kannattaa sinun saapua 24.1.2013 Kaapelitehtaalle tarkistamaan Contact Forum –rekrytointimessujen tarjonta. Näillä messuilla kohtaavat lähes sata yritystä ja 5 000 yliopisto-opiskelijaa.

Messut ovat oiva tilaisuus poimia taskuun sisäpiiriläisten käyntikortit, käydä jututtamassa yritysten edustajia ja tuunata CV-klinikalla ansioluettelo vuoden 2013 trendien mukaiseksi. Tämä maamme suurin yksipäiväinen korkeakouluopiskelijoille tarkoitettu messutapahtuma soveltuu erityisesti niille opiskelijoille, jotka ajattelevat mielellään laatikon ulkopuolella. Näin siksi, että juuri ne kaikkien tuntemat perinteiset humanisteja työllistävät yritykset ja instanssit eivät välttämättä ole edustettuina. Sen sijaan näiltä messuilta saatat löytää joitakin aivan uusia ja ehkä jopa yllättäviäkin mahdollisuuksia. Ehkäpä jokin messuilla mukana olevista kansainvälisistä jättiyrityksistä tarvitsee juuri sinun asiantuntemustasi.

Messuhumua kanssamme on jakamassa monet kunnat, kaupungit ja valtio. Messuilta löydät lisäksi toinen toistaan mielenkiintoisempia työpaikkoja välittäviä henkilöstövuokrausyrityksiä kuten esimerkiksi Baronan, Nordic Henkilöstöpalvelut Oy:n, Monsterin, Studentworkin ja Academic Workin. Tätä kirjoittaessani messutarjonnan yhteen kokoaminen on vielä kesken, joten tässä vaiheessa on mahdotonta antaa kattavaa kuvaa näytteilleasettajista. Tarkoituksena kuitenkin on, että myös esimerkiksi tiedotus- ja kustannusala ovat messuilla läsnä. Myös kulttuurielämän toimijoita toivotaan mukaan.

Contact Forum – Saisiko olla töitä?

7

Nämä messut eivät ole vain niin sanotut “karkki ja kynä” –messut. Osa messuvieraista on todella työllistynyt suoraan messuilta. Näin kävi esimerkiksi yhteisöviestintää opiskelevalle Tinna Kontiselle sekä matematiikkaa opiskelevalle Topias Rusaselle. Sinä voit olla seuraava.

-Näin mainoksen Facebookissa ja päätin tulla paikan päälle katselemaan. Minut palkanneella yrityksellä, Meltwaterilla, ei ollut aktiivista työntekijähakua päällä. Satuin vaan olemaan heille se niin sanottu “hyvä tyyppi”. Pitäkää siis korvat ja silmät auki, ja jututtakaa yritysedustajia rohkeasti, neuvoo Tinna.

Mikäli et löydä itsellesi sopivaa työpaikkaa messuille osallistuvien yritysten joukosta, voit aina hakea ensi vuoden seitsemänhenkiseen messutoimikuntaan. Toimikuntaan ovat tervetulleita kaikkien yliopistoalojen opiskelijat ja se toimii yhdessä CF-Opiskelijamessut Oy:n hallituksen kanssa, joka koostuu yhtiön omistajajärjestöjen edustajista. Näitä ovat ELSA Helsinki, Puukaupallinen kerho, Kansainvälisen kaupan opiskelijayhdistys sekä neljä Helsingin AIESEC järjestöä. Tämä toimikunta järjestää vuoden 2014 messut ja saa käyttöönsä upeat toimitilat Helsingin keskustasta.

Työskentely toimikunnassa on antoisaa, mutta myös haastavaa. Parasta on poikkitieteellinen ympäristö ja muhkeahko bonus. Allekirjoittanut päätyi toimikuntaan sattuman kautta. Koska muita hakijoita ei oman järjestöni piiristä ollut, koin velvollisuudekseni täyttää hakemuslomakkeen. Olemmehan yksi omistajista. Tulin kuin tulinkin valituksi.

Hallitus teki kesän aikana ehdotuksensa toimikuntalaisten rooleista. Minä sain haltuuni sekä puheenjohtajan pallin että lakiasiat. Vaikka kaikilla toimikuntalaisilla on omat vastuualueensa, tekevät kaikki myös käytännön myyntityötä. Se ei aina ole sitä hauskinta, mutta palkitsevaa kyllä. Lähtekää rohkeasti mukaan!

Helsingin yliopiston urapalvelut

Helsingin y l iopiston urapalvelut on yksi Contact Forum –messutapahtuman yhteistyökumppaneista. Kesätyöt, työharjoittelut, verkostoituminen - omaa työuraa rakennetaan jo opintojen aikana. Helsingin yliopiston urapalvelut auttaa, kun sinulla on kysymyksiä työuran suunnittelusta, työharjoittelusta kotimaassa ja ulkomailla tai tarvitset apua hyvän työhakemuksen ja ansioluettelon kirjoittamiseen. Urapalveluiden ylläpitämästä RekryForum työnvälityspalvelusta voit etsiä avoimia työ- ja harjoittelupaikkoja ja tilata opiskelijoille suunnatun uutiskirjeen. Tervetuloa urapalveluihin!

www.helsinki.fi/urapalvelut

8

Kuvat ja teksti: Milla Valento

Ulkona sataa räntää viistoon ja tuuli ulvoo nurkissa. Kävelet loskassa sukat märkinä kohti Porthaniaa. Ajatukset täyttyvät tekemättömistä töistä ja seminaarityön aiheuttamasta etäisestä paniikin tunteesta. Kuljet kahvila Portaalin ohi: siellä kanssaopiskelijat nauttivat höyryäviä kuppeja itse hauduttamaansa teetä. Käännyt ympäri ja suuntaat kahvilan tiskille: nyt on sopiva hetki rauhoittua ja antaa kiireelle kenkää nauttimalla kupillinen teetä mukavassa seurassa. Huoahdat tuntiessasi lämmön kurkussasi ja ihanan aromin kielelläsi. Viidentoista minuutin kuluttua kylmä ei enää vaivaa jäseniäsi, mielesi on virkistynyt ja ajatukset asettuneet. Mikä ihana virkistävä lepohetki lämpimän teekupin kanssa!

Monien elämään äskeinen kohtaus sopii, jos teekupin tilalla on höyryävä kahvikuppi. Tämä artikkeli kertoo kuitenkin teestä –siitä, miten teekulttuuri on vihdoin saamassa jalansijaa Suomeen, teelaaduista sekä teen terveysvaikutuksista.

Tee –piristävä ja rentouttava monien makujen juoma

La la shan oolong on arvostettu taiwanilainen teelaatu.

9

Teekulttuuri Suomessa

1980-luvulla teen virkaa toimitti lapsuuden perheessäni Liptonin mustan teen teepussit sekä Twiningsin Earl Grey – bergamotilla maustettu musta tee. Vihreästä teestä ei ollut kaupoissa tietoakaan. Suomi oli kahvikansaa ja teen juojia katsottiin hieman kieroon – yleensä sitä joivat juhlissa lapset ja vanhat mummot. Vähitellen vihreä tee alkoi yleistyä kaupoissa ja nyt, 2010-luvulla, teekulttuurin voi katsoa hivuttautuneen Suomeen toden teolla: katukuvaan on ilmestynyt teekauppoja ja teehuoneita, joissa myydään hyvälaatuista haudutettavaa lehtiteetä pussiteen sijaan. Teen juojat ovat myös järjestäytyneet edistääkseen teekulttuurin leviämistä Suomessa: vuonna 2003 perustettiin Helsinkiin Teen Ystävät ry. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää teekulttuurin leviämistä, pyrkiä saamaan teen juojille entistä parempaa palvelua, tehdä eri teelaatuja tunnetuksi, opastaa teen oikeaan valmistukseen sekä välittää tietoa teen terveysvaikutuksista. Ensi vuonna yhdistys täyttää 10 vuotta ja sen toiminta ja jäsenmäärä ovat jatkuvasti kasvamassa. Suomessa teekulttuurin taso on nykyään korkeampi kuin esim. Islannissa ja Norjassa. Meillä on kuitenkin vielä kirimistä Ruotsiin ja Tanskaan nähden, joissa hienoihin teehuoneisiin jonotetaan ja pöytä täytyy varata etukäteen.

Millä teekulttuurin tasoa sitten mitataan? Yksinkertaisena mittarina voi käyttää sitä, kuinka laadukasta teetä kahviloissa ja ravintoloissa on saatavilla. Jos teevaihtoehtona on vain Liptonin mustan teen pussi liotettuna kahvilta maistuvassa vedessä, teen ystävä on raivoissaan. Jos taas tarjolla on useita laatuja irtoteetä, jotka on haudutettu oikeassa lämpötilassa oikean ajan, on paikan taso hyvä. Oikein hyvään tasoon yltävät paikat, joissa on lisäksi kiinnitetty huomiota teen tarjoiluun ja teeastiastoon ja joissa on tarjolla myös maustamattomia tasokkaita teelaatuja.

Teen terveysvaikutukset

Miksi opiskelijan sitten kannattaisi juoda teetä? Tee piristää, sillä se sisältää kofeiinia. Musta tee on kofeiinitasoltaan korkein. Samalla kun tee piristää, se myös rentouttaa ilman väsymyksen tunnetta. Rentoutumisen salaisuus piilee teen sisältämässä L-teaniini –aminohapossa, joka lisää aivojen alfa-aaltojen määrää. Alfa-aaltojen määrä korreloi ihmisen hyvän olon kanssa. Näitä aaltoja havaitaan mm. silloin, kun ihminen tekee tai kokee mieluisia asioita. Teaniini terävöittää ajatuksia sekä tehostaa oppimista ja keskittymistä. Tämän teen ajatuksia kirkastavan vaikutuksen munkit havaitsivat jo tuhansia vuosia sitten. Jos opiskelet tai luet tenttiin ja haluat mielesi pysyvän terävänä ja kirkkaana, juo silloin paljon teetä. L-teaniinia esiintyy eniten vähän hapetetuissa teelaaduissa kuten valkoinen, keltainen, vihreä, oolong ja puerh. Teaniini vähentää stressiä ja rauhattomuutta, alentaa kolestrolia sekä lisää vastustuskykyä.

Tee sisältää runsaasti polyfenoleja, joilla on antioksidanttisia vaikutuksia. Antioksidantit ehkäisevät solujen härskiintymistä ja suojaavat siten sairauksilta. Tee sisältää lisäksi runsaasti erilaisia vitamiineja ja kivennäisaineita mm. C-, E- ja B-vitamiineja, fluoria, kaliumia, magnesiumia, sinkkiä ja kuparia. C-vitamiinia on eniten vähän hapetetuissa teelaaduissa. Se tuhoutuu yli 90 asteen lämpötilassa; sen vuoksi teen lehdille ei pidä kaataa kiehuvaa vettä. Tee on laihduttajan juoma: sen katekiini-flavonoidit estävät rasvan kertymisen kudoksiin ja vilkastuttavat aineenvaihduntaa. Lisäksi tee puhdistaa elimistöä. Vähän hapetetut laadut estävät hampaiden reikiintymistä ja hoitavat limakalvoja. Tämä tietysti, jollei juomaa samalla kyllästä hampaille haitallisella sokerilla.

10

Monta tapaa nauttia teetä

Teetä nautitaan mitä moninaisimmilla tavoilla. Länsimaissa ihmisillä on usein kiire ja teehetki saattaa jäädä arkena nopeaksi pussiteen lillutukseksi. Kiinalainen arjen ahertaja taas heittää teen lehtiä, helmiä tai ruusukkeita (helmen tai ruusu muotoon sidottuja teelehtiä) kuppinsa pohjalle ja kaataa kuumaa vettä päälle. Juoma on valmista nautittavaksi kun helmi tai ruusuke turvonnut, avautunut ja painunut kupin pohjalle. Teetä voi nauttia myös jääteenä, jolloin se on loistava janojuoma kesän helteillä. Vieraiden kanssa seurustellessa tee yleensä haudutetaan kannussa. Usein vierasta pyydetään nuuhkimaan teen tuoksua. Teetä kuuluu haistella ja maistella nautinnollisen hitaasti.

Kello viiden tee kuuluu arvokkaisiin eurooppalaisiin tapoihin. Arvokkaat tavat kuuluvat myös seremonioihin, joista kuuluisimpia ovat japanilaiset teeseremoniat. Niitä varten on kehitetty oma jauhettu teelaatu, matcha. Seremonia on synnyttänyt rikkaan käsityötaidon, kuvataiteen ja tapakulttuurin. Teen nauttiminen on parhaillaan rauhallisessa hetkessä. Meillä länsimaissa on nykyään aina huutava pula ajasta ja olemme unohtaneet läsnäolon hetkessä. Läsnäoloa ja kiireettömiä hetkiä on helppo luoda arkeen ottamalla tavaksi teehetken. Se voi olla vaikkapa saavuttua kotiin luennoilta. Lämpimän teekupposen ääressä hiljaisessa hetkessä sielu ja ruumis virkoavat, ja ajatukset ja elämä seestyvät omaksi taideteoksekseen kuten kaunis teehelmi tai teeruusuke kupin pohjalla.

Lähteet:

Pirkko Arstila (2011): Teen ystävän kirja, Kustannusosakeyhtiö Sammakko.

www.teenystavat.fi

www.chaya.fi

www.bello.fi

Puerh teekakku. Vanhoista kakuista voidaan huutokaupassa maksaa jopa auton verran.

11

Kaikki teelaadut tulevat samasta teepensaasta. Erilaisella käsittelyllä saadaan aikaan erilaisia teelaatuja ja makuvivahteita. Teen makujen kirjo on laajuudessaan samaa luokkaa kuin viinien; kun teetä lähtee todella harrastamaan ja maistelemaan, voi yllättyä siitä valtavan suuresta makujen maailmasta, joka harrastajalle aukeaa. Eri vuosikertojen sato maistuu erilaiselta, vaikka olisi kyse saman alueen tuotannosta.

Musta tee

Musta tee on kaikkein käsitellyin tee. Sen lehdet on vahvasti hapetettu (fermentoitu). Lehdet hapetetaan kosteassa lämmössä, jolloin ne tummuvat. Juomaan voi lisätä sokeria, hunajaa, maitoa sekä länsimaissa sitruunaa. Tunnettuja, maustettuja teelaatuja: Earl greay, Lapsang souchong ja Chai – latte.

Haudutuslämpötila 85-95 astetta, ei kiehuvaa vettä. Haudutusaika n. 3min.

Vihreä tee

Vihreä tee on eniten juotu juoma maailmassa veden jälkeen. Sitä ei hapeteta, vaan lehdet joko paahdetaan tai höyrytetään kevyesti. Vihreät teet ovat aromikkaita, keveitä juomia, joissa voi maistaa kukkaisia, hedelmäisiä, vihannesmaisia tai yrttisiä sävyjä teestä riippuen. Oikeaoppisesti nautittuna tähän juomaan ei kuuluu sokeri tai muut makeutusaineet eikä myöskään sitruuna. Jokainen teen nauttija kuitenkin tekee itselleen sopivat ratkaisut. Tunnettuja teelaatuja: Gunpowder, Longjing, Sencha ja Matcha.

Haudutuslämpötila 70-80 astetta. Haudutusaika 2-4 min.

Oolong-/Wulong-tee

Tämä teelaatu on vihreän ja mustan teen välimuoto. Väriskaala vaihtelee vaalesta shampanjanväristä aina tumman ruskeaan. Värin ja maun määrää hapetusaste. Oolong-teet ovat poikkeuksellisen voimakkaan tuoksuisia. Tuoksussa on tyypistä riippuen joko kukkaista tai hedelmäistä raikkautta. Juoma nautitaan yleensä ilman lisukkeita (sokeria, maitoa tms.) Tunnettuja oolong-laatuja: Oriental beauty ja Tie guanyin.

Haudutuslämpötila 85-95 astetta. Haudutusaika 2-4 min.

Keltainen tee

Keltainen tee on alun perin keisarille tarkoitettu erikoinen ja harvinainen kiinalainen teeluokka. Lehtiä hapetetaan anaerobisesti säilyttämällä niitä suljetussa tilassa. Maku on pehmeä, hunajaisen samettinen ja vehnäinen. Väri vaihtelee vaaleankeltaisesta keltaruskeaan. Kuuluisia keltaisia teelaatuja: Junsha yinzhen, Yellow Needles Yunnan ja Jin ya.

Haudutuslämpötila 75 astetta. Haudutusaika 3-5 min.

Valkoinen tee

Valkoinen tee on kaikista teelaaduista kaikkein luonnonmukaisin. Lehdet vain kuivataan ja pakataan. Teehen poimitaan vain nuput ja kärkisilmut. Sato on pienempi kuin muilla laaduilla, sillä valkoinen tee poimitaan vain kerran vuodessa. Se kuuluu maailman kalleimpiin teelaatuihin. Maku on hento ja hienostunut, ja juoman väri on erittäin vaalea. Juoma nautitaan yleensä ilman lisukkeita. Tunnettuja teelaatuja: Baihao yinzhen ja Pai mu tan.

Haudutuslämpötila 70-80 astetta. Haudutusaika 4-7 min.

Puerh eli tumma tee

Puerh on ainoa teelaatu, joka paranee ikääntyessään. Se on monimutkaisen ja osittain bakteereihin perustuvan prosessin kautta valmistettu tee, joka puristetaan kakuiksi. Kakut ovat väriltään tummanruskeita. Suomessa puerhia myydään myös irtoteenä. Maku on pehmeä, vahva, multainen ja tuoksu ”navettainen”.

Haudutuslämpötila 95 astetta. Haudutusaika 3-5 min.

Teehaudukkeet

Teehaudukkeita kutsutaan yleisesti ”teeksi”, vaikka ne eivät ole teetä lainkaan. Tunnettuja haudukkeita ovat esim. Rooibos eli punanpensastee, Honeybush hunajapensas sekä Yerba maté. Rooibos ja honeybush ovat kofeiinittomia ja sopivat siksi hyvin iltateeksi. Yerba maté taas on erittäin kofeiinipitoinen. Se sisältää kofeiinia enemmän kuin kahvi. Yerbasta voikin valmistaa itselleen hyvän energiajuoman. Lisäksi sen väitetään olevan erinomainen krapulajuoma.

Haudutuslämpötila 95-100 astetta. Haudutusaika 5-7 min.

Teelaadut

12

Brian Eno – LUX

Aina kun Brian Eno tekee uuden levyn, odotukset ovat huikeat, parin viimeisen levyn aikana siihen on ollut hyvä syy. Monta vuotta Eno julkaisi ambient levyn toisensa perään, milloin mihinkin museoon installaatioon taustamusiikiksi tarkoitettua pimputtelua. Vuonna 2010 tuli Small Craft on a Milky Sea, joka antoi vinkkiä siitä, että One Brain oli kyllästynyt taustamusiikkiin. 2011 tulikin jo Drums Between the Bells, dynaaminen ja leikkisä, helposti yksi tuon vuoden parhaimmista levyistä. LUX on kaunis, mutta pohjimmiltaan toimii parhaiten taustamusiikkina.

Monista aiemmista levyistään poiketen, LUX kuulostaa niin orgaaniselta ja luonnolliselta, että voi melkein kuulla soittajien tuolien natinan. On melkoinen pettymys, että lupaavasti alkaneen yhteistyönsä Warp-levy-yhtiöllä aloittanut Eno palaa näin tuttuihin kuvioihin. Levyllä on hyvin vähän todellisia innovaatioita tai edes kunnollista tarttuma pintaa. Vinyyliversiossa mukana jälleen kauniita taideprinttejä, jotka ovat kuin lohdutuksena siitä, ettei albumi muuten ole kovin palkitseva kokemus. Kyse on jälleen museolle tilaustyönä tehdystä musiikista, jonka julkaiseminen, kaikesta kauneudestaan huolimatta, on hieman kyseenalaista. Varsinkin kun sitä mainostetaan mestarin uusimpana neronleimauksena.

Kuunnelkaa edes/vain tämä: LUX 2

Pää Kii – Pää Kii

Viime kesänä Kuudennessa aistissa tämä bändi kuvailtiin lyhyesti ja ytimekkäästi, "Kakkis-Teemun joku uusi projekti". Kakkahätä 77 –yhtyeellä viimeistään musiikinharrastajien tietoisuuteen noussut Teemu Bergman on jalostanut punk-rockinsa niin lähelle täydellistä, että melkein pelottaa. Pää kii –bändin kappaleet ovat näennäisen yksinkertaisia, mutta kuitenkin nokkelia sävellyksiä ja sanoitettu sellaisella taidokkuudella, ettei mistään perus renkutuksesta voida enää puhua. Levy alkaa sillä kun John Waters esittelee bändin ja sitten luvassa on 30 minuuttia puhdasta kultaa.

Pää kii alkaa olla siinä hilkulla, että suosion ei parane kasvaa tämän suuremmaksi tai tässä käy vielä huonosti. Kyse ei ole katu-uskottavuuden menettämisestä, vaan ihan puhtaasti asenteesta ja bändin jäsenten pään kestämisestä. Tosin Kakka-hätä 77 hajosi ennen kuin ehti saavuttaa mitään sen kummoisempaa kansansuosiota, eli ihan vielä ei tarvitse pelätä tästä bändistä kehittyvän uusi Apulannan kaltainen, keskinkertaista kehnompaa pop/punkkia ulos työntävä, ällötys.

Levyllä on melankolinen tunnelma, joka on luultavasti tarkoituksellista, mutta silti kuunnellessa tulee tunne, ettei tämä tarina ihan hyvin välttämättä lopu. Sellaisen tunnelman välittyminen on todiste sanoitusten häkellyttävästä voimasta.

Kuunnelkaa edes tämä: Apinoiden planeetalla

Loppuvuoden levyjä

13

Scott Walker - Bish Bosch

Scott Walker on saanut uuden levynsä valmiiksi poikkeuksellisen ripeästi. Edellisestä on ehtinyt kulua vasta kuusi vuotta. Kiihtyneelle työtahdille selityksenä Scottilla on, Jarvis Cockerille antamassaan haastattelussa, yleisön hiljalleen lisääntynyt kiinnostus hänen uudempaa tuotantoaan kohtaan. Walker on kulkenut omia polkujaan jo 1960-luvulta lähtien, mutta viimeisen 30 vuoden aikana hänen tuotantonsa on kulkenut hyvin synkkiä polkuja. Vuonna 1983 julkaistu Climate of Hunter oli eräänlainen popmusiikilla säestetty painajainen, parin kolmen albumin kautta kuljettu matka on päätynyt nyt Bish Bosch nimiselle pysäkille ja jäljellä on etupäässä pelkkää painajaista. Tosin Walkerin omalaatuinen huumori ja hetkittäiset pökerryttävän kauniit hetket, tekevät kokemuksesta harvinaisen palkitsevan.

Toisinaan on vaikea erottaa onko tässä enää varsinaisesti kyse enää musiikista vai jonkinlaisesta äänitaiteesta. Nykyään tosin tämän erottelun tekeminen lienee täysin hedelmätöntä, joten kuulija voi vain antaa levyn pyöriä loppuun, yrittämättä määritellä sitä sen tarkemmin. Muutaman kuuntelun jälkeen on selvää, että Bish Bosch on vuoden tärkein albumi. Sitä kuunnellessa ei voi juurikaan tanssia, eikä kappaleita pahemmin halua vihellellä, mutta se on silti jotain kaunista. Walkerin näkemys on niin vahva, että levyn sivuuttaminen pelkkänä outoa outouden tähden sekoiluna, olisi harvinaisen sivistymätön näkökulma. Siinä missä monet muut yrittävät äänittämällä satunnaisia kolinoita luodakseen taidetta, Walkerin levyllä jokaisen äänen voi tietää olevan pitkän harkinnan tulos. Musiikkimaailman Stanley Kubrick on antanut meille jälleen uuden mestariteoksen ja jos onni suo, seuraava tulee vielä tämän vuosikymmenen puolella.

Kuunnelkaa edes tämä: Epizootics!

Uhrijuhla - Uhrijuhla

Uhrijuhla on mitä ilmeisimmin 500kg Lihaa –bändin uusi olomuoto ilman Maritta Kuulaa. Muitakin muutoksia kokoonpanossa on onneksi tapahtunut, joten kyse ei ole vain hätäisestä jatko-osaprojektista. Tunnelmaltaan levy on raukea ja maalaileva, mutta sanoitukset laadultaan epätasaisia. Kansitaide saattaa olla vuoden parhaimpia ja antaa lupauksen jostain mystisemmästä ja jännittävämmästä musiikista, kuin mitä levy oikeasti tarjoaa.

Uhrijuhlan LP ei kuitenkaan missään nimessä ole huono. Se on vapautunut ja vaivattoman oloinen julkaisu, joka toimii parhaiten kokonaisuutena. Mistään kappaleesta tuskin on suunniteltu tulevan radiohittiä ja sen kuulee.

Kuunnelkaa edes tämä: Tunturit

14

Riku Korhosen Nuku lähelläni on toistaiseksi paras kirja jonka hän on kirjoittanut. Teksti ei nuupahda loppua kohti, tarinaa ei ängetä väkisin johonkin helposti arvattavaan muottiin, eikä kunnollista loppuratkaisua ole. Kovien synnytystuskien tuloksena syntynyt kirja tuntuu vaivattomalta ja luonnolliselta, se on erinomainen teos.

Bret Easton Ellisin Kalliit yöt on väsynyt ja keskinkertainen tarina, siitä kun mikään ei taaskaan tunnu miltään, paitsi tietysti paranoia, ahdistus ja reseptilääkkeet. Kirjan tärkein olemassaolon tarkoitus lienee muistuttaa lukevaa yleisöä siitä, että Ellis on muutakin kuin twitterissä ahdistustaan purkava nyyhkysäkki.

Nuku lähelläni sijoittuu silti pitkälti samaan maailmaan kuin Kalliit yöt. Molemmissa on hieman etäinen tunnelma, eivätkä päähenkilöt kykene määrittelemään tarkasti ahdistuksensa syytä. Molemmissa kirjoissa talous on lähes luonnonvoimiin verratta ilmiö ja teknologia tarjoaa pelkkiä uusia paniikin aiheita. Suurin ero kirjojen välillä on, että siinä missä Korhosen päähenkilö yrittää pysyä inhimillisenä, Ellisin päähenkilö ei koskaan sellainen ollutkaan.

Kaikista puutteistaan huolimatta, ja voi pojat niitä riittää, Kalliit yöt on jännittävämpi kirja kuin Nuku lähelläni. Kenties kyse on siitä, että Ellis pystyy rehellisemmin kirjoittamaan vastenmielisiä hahmoja ja sitä kautta peilaamaan maailmaamme paremmin. Korhonen puolestaan haluaa uskoa ihmisten olevan pohjimmiltaan hyväntahtoisia, vaikkeivät aina tiedä sitä itsekään. Molemmat kirjailijat kuitenkin luovat hahmoja joiden päähän on kiinnostava kurkistaa, vaikkei sinne ei haluasikaan jäädä asumaan. He ovat kumpikin luoneet myös sellaiset kertoja hahmot, että niiden erottaminen kirjailijoiden omista persoonista on hyvin hankalaa.

Kalliit yöt on jatko-osa Bret Easton Ellisin ensimmäiselle kirjalle, joka myös sinkosi kirjailijan maailmanmaineeseen poikkeuksellisen nuorena, kun Alta nollan julkaistiin, oli Ellis vasta 20-vuotias. Kuten hän totesi Paris Review –lehden paljastavassa haastattelussa, hän ei ole koskaan tehnyt päivääkään tavallista työtä. Se on näkynyt hänen kaikissa kirjoissaan ja kaikuu vahvasti uusimmassakin teoksessa. Siinä missä vuoden 2005 Lunar Park oli mestarillinen omaelämäkerrallisilla elementeillä leikittelevä kauhutarina, Kalliit yöt tuntuu pelkältä välityöltä. Se on sääli, koska kyse on kuitenkin kirjailijasta, joka saa teoksia valmiiksi melko verkkaisella tahdilla.

Korhosen kirja sen sijaan ei ole jatko-osa, saati mikään välityö. Se on vahva romaani siitä millaista elämä voi tämän päivän Euroopassa olla. Korhosen kirjoissa on ollut vahva kansainvälinen tunnelma ennenkin, joten vaikka tällä kertaa tarinan sijoittaminen Euroopan talouden hermokeskukseen on hieman keinotekoista, se on oikeutettua päähenkilön vieraantuneisuuden tunteen kannalta.

Kenties syyt siihen miksi Nuku lähelläni on elinvoimainen teos ja Kalliit yöt väkinäinen, johtuu siitä, että toinen kirjailijoista tuhlaa lahjojaan laukomalla lähes käsittämättömiä kommentteja twitterissä ja toinen raottaa ajatuksiaan vain kerran kuussa ilmestyvässä kolumnissa Hesarissa. Bret Easton Ellisille ei ole ehkä jäänyt enää mitään sanottavaa kirjassa, kun kaikki on sanottu ja pureskeltu loppuun 140 merkkiä kerrallaan. Kenties Kallit yöt –kirjan epäonnistuminen tekee siitä jännittävän. Samaan tapaan kuin David Lynchin Dyyni on kiehtova, mutta erittäin epäonnistunut elokuva.

Bret Easton Ellis versus Riku Korhonen

Janne Salminen