2[sic]

2222[siiicccccccccccccccccccc]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]

sisällys 2/20113. Pääkirjoitus4. Nelossivun Proffa Monenko snapsin jälkeen saa oksentaa, Henrik Meinander?6. Kolumni Tarvitaan - Humanisti nen manifesti 2.0. Sido mut!8. Opinnot Esteti ikka – yhteisen yksilöllisyyden jäljillä12. Luennot Humanisti sten ti eteiden fi losofi a14. Soluttautuja Elävien kuolleiden aamu oikeusti eteellisessä16. Uraputki Miksi Graduja kirjoitetaan?19. Theater Improvisati on in three languages - Stella Polaris & TEATR 0520. Musiikkia Levyraati 23. Exhibition Almost Identi cal Twins24. Arkipäivän historiaa Euroviisut26. Pakina Henna Virkkusen hyödylliset idiooti t28. Humppa-palsta Hyvää kevättä humanistit! Alumnitoiminta - elämää opiskeluvuosien jälkeenkin De roburi humanismi et Humanisti ci (ry)

[sic] 2/2011

[sic] on Humanisti sen ti edekunnan ti edekuntajärjestö Humanisti cum ry:n julkaisema kaikkien humanisti en yhteinen lehti . Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.Päätoimitus ja taitt o: Sanna Supponen & Tuuli TammenkoskiToimituskunta: Lari Ahokas, Vappu Bergman, Pett eri Ernroth, Anna-Liisa Harju, Ville Harti kainen, Sari Honkavaara, Aino Jones, Katri Korolainen-Virkajärvi, Janne SalminenValokuvat ja kuvitus: Juha-Matti Granqvist, Heidi Lunabba - TwinsKiitokset: Humanisti cum ry (Esa Tiusanen, Juha Töyrylä, Anna Ylitalo)ISSN 1799-6341

htt p://blogs.helsinki.fi /sic-lehti /

3[sic]

Pääkirjoitus

Kello on kaksitoista, valtakunnassa kaikki hyvin… vai onko. Perussuomalaiset voit-ti vat vaalit, vaikka mielipidemitt auksiin ei halutt u uskoa; humanisti nen ti edekunta on edelleen murroksessa, vaikka sydä-menmuotoisia barrikadeja pystytelti in; ja yliopisto ei kuuleman mukaan ole edel-leenkään rahallisissa vaikeuksissa, vaikka opetusta leikataan. Voitt e tämän lehden sivuilta lukea useitakin ärtyneitä, jännit-tyneitä ja odott avaisia kirjoituksia, jotka pohti vat sitä mihin yhteiskunta, yliopisto ja ti edekunta ovat menossa ja mitä me voimme tehdä – muuta kuin risti ä sormet ja pelätä pahinta.

Kantaaott avuus on toki keskeistä, mutt a emme tässäkään numerossa halua unoh-taa kultt uuria ja kansainvälisyytt ä. Huma-nismin sielu piilee monialaisuudessa ja ky-vyssä katsoa maailmaa useasta eri näkö-kulmasta. [sic] pyrkii luomaan kurkistuksia ajankohtaisiin ilmiöihin varsinkin kultt uu-

rin saralla. Useat kielet ovat myös rikkaus. Toisaalta rikkaus on myös ti edekuntamme laaja-alaisuus. Yli 60 oppiaineen yhteisös-sä kuitenkin usein niin ihmiset kuin op-piaineet jäävät mysteereiksi – yksi näistä mysteereistä, esteti ikka, toivott avasti sel-viää tämän lehden sivuilta.

Voimmekin ylpeänä tarjota lukijakunnal-lemme kantaaott avan, tasapainoisen ja monipuolisen lehden. Tavoitt eena on tu-levaisuudessa laajentaa enti sestään sekä lukijoiden ett ä toimituskunnan piiriä. Uu-sia kasvoja onkin tullut jo mukaan kirjoit-tajakuntaan ja positi ivista palautett a on saatu runsaasti ensimmäisen lehden ti i-moilta. Määränpäänä on aidosti yhteishu-manisti nen lehti , joka rikkoo järjestörajat. Toisaalta toiveena on, ett ä syksyllä saa-puvat uudet fuksit kokevat enti stä enem-män olevansa nimenomaan humanisti sen ti edekunnan opiskelijoita samalla kun he edustavat oppiainett aan.

Churchillin sanoin: Yhdessä me pääsem-me eteenpäin.

Sanna Supponen & Tuuli Tammekoski

4[sic]

nelossivun proffaMonenko snapsin jälkeen saa oksentaa, Henrik Meinander?

Urheilua seuraava historian professori vähätt elee vihreytt ä poliitti sena kannan-ott ona ja nostaa natsikorti n esiin.

Heijssan, Henrik!Terve.

Olitko erilainen nuori?Kyllä minä vähän erilainen olin. Ainakin harrastusteni yhdistelmä oli aika epäta-vallinen. Harrasti n liikuntaa, mutt a olin myös intohimoisen kiinnostunut taitees-ta. Lisäksi olin todella innostunut eksege-ti ikasta, vaikka en uskonnollinen ihminen ollutkaan.

Olet historian ammatti lainen. Kerro, mik-si kaikki oli ennen paremmin?Tätä käsitystä meidän historioitsijoiden on oikaistava päivitt äin. Ajat olivat ennen eri-laisia, eivät parempia. En tosin halua täy-sin kiistää väitt ämää. Erilaisuus on hyvin monisyistä. Myös se on osa koukeroista vastaustani.

Mikä on toteemieläimesi?Eläväkö? (Pitkä hiljaisuus.) Horoskooppini on härkä. Sanon, jossain määrin härkä.

Selitä lyhyesti mitä Marx ja Engels tar-koitti vat dialekti sellä materialismilla.Dialekti nen materialismi on sitä, ett ä kai-ken muutoksen perustana on materia. Vaikka ihminen on mukana muokkaamas-sa historiaa, hän joutuu reagoimaan ja sopeutumaan ympäristönsä rakenteiden määräämiin mahdollisuuksiin. Asian ydin on siinä, ett ä ihminen on aineellisen ym-päristönsä vanki. Se on se lähtökohta.

Mikä väri olisit?(Mietti i.)Vihreä. Se johtuu ositt ain omista väreis-täni. Minulla on punaiset hiukset ja rus-keat silmät. Lisäksi monilla muilla väreillä on vahva symboliarvo. Vihreä väri ei ole vältt ämätt ä niin vahva poliitti nen kannan-ott o.

Perustele ruotsinkieliset opintopaikkakiinti öt.Se on hyvä kysymys. Monien mielestä ti lanne on epäreilu. Perustuslaissa on kuitenkin määritelty, ett ä Suomessa on kaksi kansallista kieltä. Sik-si keskeisiin virkoihin tulee koulutt aa myös ruotsinkieli-siä henkilöitä. Muuten ruot-sinkieliselle väestön osal-le ei voida tuott aa kaikkia tarvitt avia palveluita. Pitää muistaa, ett ä suurimmassa osassa Suomen yliopistoja ei anneta lainkaan ruotsinkie-listä opetusta. Opintopaik-kakiinti öt vastaavat suhtees-sa aika hyvin ruotsinkielisten määrää Suomessa.

Olet rapujuhlissa. Monenko snapsin jälkeen on sopivaa oksentaa?Siihen ei ole olemassa mi-tään virallista sääntöä. Ok-sentamista voi tapahtua. Tai tapahtuu, ainakin oman kokemuksen perusteella. Korjaan, omien havaintojeni perusteella. Esimerkiksi vii-

5[sic]

me elokuussa eräissä rapujuhlissa erääl-le sukulaiselleni kävi näin. Sanotaan, ett ä kymmenen snapsin jälkeen - jos ei ole hyvä viinapää - voi vahinko satt ua.

Miksi ott aisit auti olle saarelle mukaan vain yhden esineen?

Ai mikä se siis olisi? (Pitkä hiljaisuus.) Onko tämä kompa? Yksi hyvä peruste voisi olla se, ett ä yh-den esineen mukaan ott aminen - kahden sijaan - on jotenkin lopullisempaa. Sitä vaikeammaksi valinta käy, mitä useamman esineen joutuu va-litsemaan. Varmaan ott aisin mukaan puu-kon tai kirveen. Sanon puukko.

Minkälainen mies saa sinut sytt ymään?Saako tarkennusta? Sytt ymään missä mie-lessä? Sanotaan, ett ä loistavan älyllisen tai fyysisen suoritusky-vyn omaava mies. Esi-merkiksi britti läinen historioitsija Tony Judt saa minut sytt ymään. Tapa, jolla hän kirjoit-taa, on aivan fantasti -nen.

Esitä itsellesi hypoteesi ja kumoa se.Ai jumankauta, nyt pitäisi muistaa nämä määritelmät. Eikö hypoteesi ollut väit-tämä, joka pitää pystyä osoitt amaan to-deksi tai vääräksi? Se ei siis toimi ti eteel-lisesti , ellei ole mahdollista osoitt aa sen olevan oikea tai väärä. (Hiljaisuus.) Mikä se kysymys olikaan? Esitä itsellesi hypoteesi ja kumoa se.Joo. (Hiljaisuus.) Jukka Seppänen esitti jokin aika sitt en Helsingin Sanomissa, ett ä Suomi olisi muodostanut valti oliiton Ruotsin kanssa toisen maailman sodan aikana, jos vain Berliini ja Moskova olisivat hyväksyneet sen. Itse en usko tähän hypoteesiin. Tal-ven 1940-1941 aikana moni asia puolsi sitä, ett ä Suomi olisi tavalla tai toisella ajautunut Saksan aseveljeksi. Tämä en-nen kaikkea siksi, ett ä Karjala oli mene-tett y ja Suomen sisäpoliitti nen ti lanne oli hyvin vaikea. Väitän, ett ä yhteiskunnal-liset ja suurvaltapoliitti set syyt olisivat väistämätt ä johtaneet liitt outumiseen Saksan kanssa.

Lopuksi, minkälaisia terveisiä haluat lä-hett ää [sic]:n lukijoille?Lukekaa klassikkoja! Tai ei vältt ämätt ä tar-vitse olla edes klassikkoja, kunhan lukee hyviä kirjoja.

Henrik Meinanderin teos Kekkografi a. Es-seitä Suomen kehityksestä. (Siltala) ilmes-tyi lokakuussa.

Ville Harti kainen

Henrik Meinander, 50, on fi losofi an tohtori ja historian (ruots.) professori Hel-singin yliopistossa. Meinander on toiminut muun muassa historian laitoksen johtajana vuosina 2004-2006 ja Tukholman Suomi-insti tuuti n johtajana. Mei-nander on kirjoitt anut useita historiaan liitt yviä teoksia.

6[sic]

Humanisti cum järjesti maaliskuussa pää-rakennuksen edessä mielenilmauksen humanisti sen alan puolesta otsikolla Hu-manisti nen manifesti . Mielenilmauksessa tuoti in julki tärkeitä näkökohti a ti edekun-nan tämänhetkisestä talousti lanteesta rehtorinkin kuultavaksi. Nykyti lanteen analyysia siis saati in, mutt a selkeämpää yhteenvetoa tulevaisuutt a varten jäi vä-hän vielä kaipaamaan. Kuulematt a jäi ti lai-suuden otsikossakin mainitt u varsinainen manifesti eli konkreetti nen ohjelmajulis-tus: Mitä tästä eteenpäin? Millä keinoilla humanisti en resurssit saadaan kuntoon?

Tähän kysymykseen tarvitaan hyviä vasta-uksia. Sellaisen soisi löytyvän myös meiltä opiskelijoilta esimerkiksi Humanisti cumin suulla. Myös maaliskuun alussa ti edekun-nan taloutt a käsitelleessä seminaarissa eri tahoilla tuntui olevan vielä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Yllä kuvat-tu ongelma tuntuu vaivaavan muutenkin keskustelua humanisti sen alan kehityksen nykysuunnasta. Tarkkanäköistä analyysia kyllä esitetään, mutt a se kiteytyy harvem-min toimintaohjelmiksi.

Nämä ajatukset palasivat uudelleen mie-leeni muutamaa viikkoa myöhemmin korkeakoulu- ja innovaati otutkimuksen päivillä kuunnellessani esitelmiä yliopis-tojen roolista innovaati oiden tuott ami-sessa. Moni lukija ei vältt ämätt ä odott aisi törmäävänsä innovaati opuheen lomassa

humanisti selle alalle myötämielisiin aja-tuksiin. Silti moni innovaati otutkijoistakin puolusti puheenvuoroissaan yliopistojen oikeutt a keskitt yä innovaati oiden tuotan-toketjun sisäisessä työnjaossa perustut-kimukseen, johon humanisti nenkin ala pääosin suuntautuu. Todetti in jopa, ett ä ihmisti eteissä olisi teknistä ja kaupallista hyödynnett ävyytt ä korostavan ”innovaa-ti on” käsitt een sijasta järkevämpi puhua esimerkiksi tutkimuksen yhteiskunnalli-sesta merkityksestä. Sitä humanisti silla ti eteillä on, mutt a sen tunnistamisessa ja esitt ämisessä ulkopuolisille on alalla vie-lä paljon töitä. Humanisti sella alalla on vahvaa substanssia, mutt a suhtaudumme vahvuuksiimme liian helposti itsestäänsel-vyyksinä.

Varmaankin osa ongelmasta lienee, ett ä ti edepoliti ikan puhett a hallitsevat ny-kyään usein muille aloille tyypilliset pu-hetavat, joiden käytt ö koetaan usein jo-tenkin humanisti sten ti eteiden eetoksen vastaisena, kun muilla ti eteenaloilla nii-hin suhtautuminen on välineellisempää. Kuten esimerkki innovaati otutkimuksen päiviltä osoitt aa, ti edepoliti ikan retorii-kan pintaa vähän raaputt amalla sen alta löytyy usein merkityksiä, joita voi tulkita myös humanisti sen alan kannalta mielek-käällä tavalla. Näille humanisti sille tulkin-noille tarvitaan kuitenkin esitt äjänsä. Siksi tarvitaan Humanisti nen manifesti 2.0.

Lari Ahokas

Kolumni:Tarvitaan: Humanisti nen manifesti 2.0.

7[sic]

Maaliskuun alusta opintotuki on ainoa vä-himmäisetuus, joka ei seuraa elinkustan-nusten nousua. Tämän takia opintotuella saa joka vuosi vähän vähemmän leipää, porkkanoita ja haaleaa Lidl:n kaljaa. Se, ett ä poliiti kot pantt aavat päätöstä tarkoit-taa käytännössä opintotuen hiljaista na-kertamista joka hetki. Tälläkö niitä työuria pidennetään?

Opiskelijajärjestöt ovat esitt äneet vaalien ykköstavoitt eenaan opintotuen sitomista indeksiin. Keltaiset reikäleivät ovat vilah-delleet kampuksien lisäksi myös Faceboo-kissa ja lehti en palstoilla.

Keskusjärjestöjen viesti kaikuu kuitenkin tyhjille saleille, jos opiskelijat eivät ole mukana toteutt amassa tavoitt eita. Tänä keväänä ylioppilas- ja opiskelijakunnat soitti vat läpi yhteensä 1415 eduskunta-vaaliehdokasta ja kyselivät heidän kan-tojaan opintotuen indeksiin sitomiseen. Soitt okierroksen tuloksena 94 % ehdok-kaista olisi valmiita indeksiin vuoden 2012 alusta.

Opiskelijat näytti vät joukkovoimansa vaa-lityössä, mutt a meillä on lukematt omia muitakin keinoja oman asemamme pa-rantamiseen. Minulle luonnollisin vaikut-tamistapa oli alun perin ainejärjestö. Sa-manhenkiset ystävät löytyivät laitoksen käytävien lisäksi myös kultt uuriekskuilta ja bileiden ti skiltä. Ainejärjestötoiminnassa näki konkreetti sesti työnsä tulokset esi-merkiksi opintojen kehitt ämisessä. Aine-järjestön kautt a oli helppo lähteä myös jatkamaan vaikutt amistyötä.

Opiskelijat pystyvät halutessaan Suomes-sa mihin vain. Osaamisuskovainen koti -maamme tarvitsee jatkuvasti toivojaan pitämään huolta kansakunnan kilpailu-kyvystä. Erityisesti humanisti t ovat moni-mutkaistuvassa maailmassa yhä kysytym-piä osaajia laaja-alaisen tutkintonsa vuok-si. Humanisti t voivat pelastaa maailman, mutt a se vaati i akti ivisuutt a ja rohkeutt a. Sen vuoksi: kyseenalaistakaa, haastakaa ja sitokaa!

Katri Korolainen-VirkajärviKirjoitt aja on humanisti , auringonpalvo-ja ja Suomen ylioppilaskunti en liiton pu-heenjohtaja.

Kolumni:Sido mut!

?

8[sic]

Esteti ikan asema

Esteti ikka on helppo nähdä eräänlaisena akateemisena väliinputoajana: Yhtäältä fi -losofi an sisällä tärkeämpinä on pidett y ti e-to-opillisia ja eetti siä kysymyksiä, toisaalta oppiaineena esteti ikalta puutt uu sekä taidehistorian kaltaisen historia-aineen ti eteellinen uskott avuus ett ä teoreetti sen fi losofi an traditi onaalinen perustavanlaa-tuisuus ja siitä juontuva auktoriteetti ase-ma. Kuitenkin esteti ikka on jossain mää-rin näiden kahden oppiaineen risteytys. Jos et usko, havainnoi esteti ikan opiske-lijoiden kollekti ivista habitusta. Olemme hämmästytt ävän täsmällinen risteymä tai-dehistorioitsijoiden urbaania eleganssia ja fi losofi en eksentristä nuhjuisuutt a.

Esteti ikan asemalla on sekä hyvät ett ä huonot puolensa. Ehdott omasti suurin hyvä puoli on, ett ä oppiaineemme piirissä voi opiskella ja tutkia varsin monia eri ai-healueita ja ongelmakentti ä: syksyllä alka-neessa seminaarissa on syntymässä gra-duja, joiden aiheet vaihtelevat tehomaa-talouden maisemavaikutuksista ja Versa-ce -brändin syväanalyysista nykytanssin esteti ikan kautt a Theodor W. Adornon dialekti ikkaan ja Jacques Derridan mime-sisteoriaan. Yhteinen piirre on, ett ä kaikki työt käsitt elevät esteetti sen kokemuksen – jopa ti etyllä tavalla esteetti sen subjekti -viteeti n – muotoja ja ulott uvuuksia. Myös lähestymistapoja voi esteti ikassa soveltaa eri aloilta: psykologia, sosiologia, fi losofi a, biologia, yksitt äisille taidegenreille omis-tautunut tutkimus ja jopa markkinoinnin kaltaiset oppialat tarjoavat kaikki kirjal-lisuutt a, jota voi käytt ää elämiemme es-teetti sten momentti en tutkimisessa.

Huonona puolena voi pitää edellä eritel-lyn kääntöpuolta: selkeän akateemisen profi ilin puutett a, joka johtaa ongelmiin ennen kaikkea etsitt äessä ratkaisuja ra-kenteellis-funkti onaalisiin ja hallinnollisiin kysymyksiin. Tämä ongelma on erityisen akuutti nyt, yliopisto-, ti edekunta- ja opin-tokokonaisuusuudistuksien risti aallokos-sa. Oireellista – joskaan ei ti etenkään mis-sään yhteydessä edellä mainitt uihin – on se, ett ä esteti ikka kuuluu budjetti vuoden 2011 romahduksen suurimpiin kärsijöihin: vain peruskurssit voidaan järjestää. Terve-tuloa, ensi syksyn fuksit. On myös epävar-maa, mikä tulee jäämään esteti ikan ase-maksi ylipäätään ja erityisesti fi losofi sesti painott uneena oppiaineena opintokoko-naisuusuudistuksen myötä.

Valistuksen perintö

Tämä kaksinainen asema yhtäältä monita-hoisena ja joustavana alana sekä toisaalta kaikkein hämärimpänä humanisti haahui-luna on selvästi kytköksissä esteti ikan his-toriaan. Esteti ikka nimitt äin eriytyi omaksi oppialakseen 1700-luvun myötä, ja tuol-loin se oli yksinomaan fi losofi an osa-alue. Tämä eriytyminen, ja sitä myötä esteti i-kan perinteiset kysymyksenasett elut, ovat puolestaan kytköksissä taiteen eriytymi-seen omaksi autonomiseksi alueekseen sekä rakenteellisesti ett ä sisältöjensä ja arvojensa puolesta. Ennen tätä kehitystä ”taiteen” käsite oli Platonista ja Aristote-leesta alkaen kytköksissä käsityöläisyy-teen ja taitavuuteen ja taiteen tekeminen sidoksissa rituaalisiin, uskonnollisiin ja so-siaalisiin päämääriin. 1700-luvulla synty-nyt eriytynyt esteti ikka olikin ensimmäis-ten kahden vuosisatansa ajan ennen kaik-

Opinnot:Esteti ikka - yhteisen yksilöllisyyden jäljillä

9[sic]

kea 1) autonomisen taiteen 2) fi losofi aa,vaikka toki ympäristöesteti ikan ja luon-tokokemuksen kysymyksiäkin käsitelti in marginaaleissa. 1960-luvulta alkaen ym-päristöesteti ikka on ollut yhä akuuti mpaa, ja tätä nykyä siihen liitt yvät kysymykset kaupunkikokemuksesta ja urbaanin ym-päristön esteti ikasta. Yhtä kaikki yksi teos vaikutt aa vähintään implisiitti sesti kaiken myöhemmän, etenkin taiteeseen keskitt y-neen esteti ikan (kriitti senä) viitepisteenä: Immanuel Kanti n Arvostelukyvyn kriti ikki (Kriti k der Urteilskraft , 1790). Itse asiassa romanti ikan ajan fi losofi t, tunnetuimpana Hegel, korosti vat juuri tuon Kanti n kol-mannen kriti ikin merkitystä ja katsoivat hänen vasta siinä päässeen itse asiaan. Tämä painotus on etenkin mannermaises-sa perinteessä pitänyt pintansa.

Kun sitt emmin psykologian sekä yhteis-kunta- ja luonnonti eteiden edistysaske-leet ovat yhtäältä rajanneet fi losofi an erioikeutt a ja toisaalta ohjanneet sen huomiota uudelleen suhteessa moniin todellisuutemme luonnett a koskeviin ky-symyksiin, esteti ikankin on ollut vältt ämä-töntä moniti eteellistyä. Se ei ole voinut pysyä pelkkänä fi losofi ana ainakaan sa-nan perinteisessä merkityksessä – vaikka se onkin fi losofi an alueista ehkä vähiten vastuullinen ti eteelliselle metodille, ja oli syy-seuraussuhde tässä mikä hyvänsä, ei ole ihme, ett ä esteetti sen sfäärin koros-tuminen on eräs nykyfi losofi an peruspiir-teistä. Samalla, koska autonomisen tai-teen insti tuuti o sosiaalisine irrallisuuksi-neen ja formalismeineen on kokenut sekä sisäisiä muutoksia ett ä rikkonut rajojaan

10[sic]

suhteessa muuhun todellisuuteen, este-ti ikka ei ole voinut enää olla pelkkää auto-nomisen taiteen tutkailua – tai jos onkin, on ollut vältt ämätöntä samalla tarkastella itse autonomisen taideinsti tuuti on yhteis-kunnallisia mahdollisuuden ehtoja, jotka palautuvat ennen kaikkea teollistumisen tuott amaan elintason nousuun ja maail-mankuvan muutoksiin. Tästä johtuu este-ti ikan kyky soveltaa ja sulautt aa itseensä erilaisia tutkimusasetelmia.

Miksi esteti ikkaa – subjekti n esteetti syys

Olen itse suuntautunut taidefi losofi aan ja mannermaiseen perinteeseen, joten loihenpa lausumahan muutaman sanan tuolta suunnalta.

Manner-Euroopassa etenkin marxilainen (Georg Lukács, Adorno), fenomenologi-nen (Marti n Heidegger, Hans-Georg Ga-

damer) ja psykoanalyytti nen (Sigmund Freud, Jacques Lacan) esteti ikka sekä näi-den synteesinä syntynyt jälkistrukturalis-ti nen tai postmoderni (Jean-Francois Lyo-tard, Derrida) esteti ikka ovat pureutuneet autonomisen aisti nauti ntoesteti ikan sekä sen pohjalla vaikutt avan liberalisti s-rati -onaalisen subjekti käsityksen paradoksei-hin. Myös feministi set teoreeti kot (Julia Kristeva, Teresa de Laureti s) ovat edellisiin kytkeytyen lähestyneet perinteisen este-ti ikan ideologisia rajoitt eita.

Myös angloamerikkalaisen esteti ikan pii-rissä on viimeistään pragmati sti John De-weyn Taide kokemuksena -klassikon (Art as Experience, 1934) myötä suhtaudutt u rakentavan kriitti sesti kanti laiseen katsan-toon, ja tätä linjaa ovat jatkaneet hyvin eri tavoin esimerkiksi Richard Rorty, Noël Carroll ja Richard Shusterman.

Esteti ikan klassikoita

Estoinen ja rajoitt unut lista esteti ikan klassikoita vanhimmasta tuoreimpaan:Platon: Valti o. Suom. Marja Itkonen-Kaila. Helsinki, Otava 1981.

Aristoteles: Runousoppi. Suom. Pentti Saarikoski. Helsinki, Otava 1977.

Immanuel Kant: Criti que of Judgement. Transl. J. H. Bernard. Mineola, Dover 2005.

G. W. F. Hegel: Aestheti cs: Lectures on Fine Art. Transl. T. M. Knox. Oxford, Clarendon Press 1988.

Friedrich Nietzsche: Tragedian synty. Suom. Jarkko S. Tuusvuori. Tampere, Eurooppalaisen fi lo-sofi an seura 2007.

John Dewey: Taide kokemuksena. Suom. Jarkko Immonen ja Jarkko S. Tuusvuori. Tampere, niin & näin 2010.

Marti n Heidegger: Taideteoksen alkuperä. Suom. Hannu Sivenius. Helsinki, Taide 1995.

Theodor W. Adorno: Esteetti nen teoria. Suom. Arto Kuorikoski. Tampere, Vastapaino 2005.

George Dickie: Esteti ikka: Tutkimusalue, käsitt eitä ja ongelmia. Suom. Heikki Kannisto. Helsinki, Suomalaisen kirjallisuuden seura 1981.

11[sic]

Mainitt uja suuntauksia ja tutkijoita yhdis-tää valtavista teoreetti sista eroista huoli-matt a ymmärrys siitä, ett ä esteti ikkaa ja esteetti stä kokemista ei enää voida käsi-tellä erillään eetti sistä, ideologisista, yh-teiskunnallisista tai evoluti ivisista aspek-teista: ihmisellä ei ole erillistä, formaalisti annett ua esteetti stä kykyä, vaan käsitys esteetti sesti arvokkaasta on sekä syvästi yksilöllistä seuraten subjekti n neurofysio-logisesta genesiksestä, ett ä aina yhteis-kunnallista seuraten subjekti n kultt uuri-sesta genesiksestä. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, ett eikö näiden aprioristen ehtojen sanelemia rajoituksia tule ti edos-taa ja kyseenalaistaa, päinvastoin.

Esimerkiksi asioiden eetti stä hyvyytt ä ja suotavuutt a koskevat intuiti iviset arvos-telmamme ovat usein pedatut esteet-ti sesti : pidämme eetti sesti hyvänä sitä, mikä miellytt ää silmäämme tai korvaam-me. Koitapa vaikka keskustella musiikilli-sista mieltymyksistä vailla lahkolaisuutt a, moralismia ja tuomitsevuutt a! Tai päin-vastoin: ajatelkaamme, miksi miestenvä-linen seksi on monen (miehen) mielestä tuomitt avampaa kuin naistenvälinen. Yli 90 prosenti ssa tapauksista hillitt y keskus-telu perinteisesti esteetti seksi mielletyistä asioista on mahdotonta, etenkin jos al-koholilla on osuutt a asiaan; tällöin kaikki psyykemme toiminnot yhteiskuntaa ja eti ikkaa koskevine arvostelmineen tuntu-vat liukenevan lopullisesti pitkäjänteisestä refl ekti osta kohti esteetti stä intuiti ivisuut-ta ja irrati onaalisuutt a.

Ei ihme, ett ä useat nykyfi losofi t pitävät subjekti a ennen kaikkea esteetti sesti ra-

kentuneena ja esteetti sesti kokevana. Mikäli tällaisella näkemyksellä on validi-teetti a – ainakin monet evoluuti o- ja kog-niti oti eteen havainnot tukevat tai eivät ainakaan sulje pois tällaista käsitystä – lie-nee syytä tutkailla tarkemmin esteetti sen kokemuksen rakentumista ja logiikkaa ja pyrkiä tuomaan sitä ulos, esiin ja ajatt e-lun piiriin. Mikäli esteetti nen, aisti milli-nen ja irrati onaalinen puolemme jätetään omaan arvoonsa ja annetaan sen muhia rauhassa, sitä voimakkaammin se vaikut-taa tekemisiimme ti etämätt ämme. Tässä kiteytyy esteti ikan arvo sekä akateemi-sessa ett ä laajemmin yhteiskunnallisessa konteksti ssa.

Kuitenkaan tällaisen lähtökohdan perim-mäinen tarkoitus ei voi olla esteetti sen alistaminen rati onaaliselle ja diskursiivisil-le änkyrämoralisti sessa ”henkilökohtainen on poliitti sta” -hengessä, vaan ymmärtää näiden keskinäistä vuorovaikutusta sekä tämän vuorovaikutuksen implikaati oi-ta yhtäältä järkeviksi ja hyödyllisiksi sekä toisaalta kauniiksi tai liikutt aviksi mieltä-miemme asioiden kannalta.

Ilman kauneuden kokemusta ei elämässä nimitt äin olisi kauheasti tolkkua – ilman tuota järisytt ävää tunnett a, jossa jokin osa minuutt a käy jossakin toisaalla ja lii-kahtaa peruutt amatt omasti uuteen asen-toon, ja johon aina sekoitt uu myös haike-utt a käsityksenä omasta rajallisuudesta. Esteti ikka tutkii tämänkaltaisia, kaikkein voimakkaimmin subjekti ivisimpia elämyk-siämme, jotka samalla ovat jollakin para-doksaalisella tavalla meille kaikkein yhtei-simpiä.

Pett eri Enroth

12[sic]

Luennot:Humanisti sten ti eteiden fi losofi a

Humanisti sten ti eteiden fi losofi an luen-tokurssi on ensimmäinen sarjassaan ja luennoilla käsitellään muun muassa seu-raavia kysymyksiä: Onko ti ede arvovapaa-ta? Mitä on kultt uuri ja miten se määri-tellään? Mikä tekee ti eteellisestä tutki-muksesta ti eteellistä? Arti kkelia varten on haastateltu kurssin luennoitsijoita Inkeri Koskista ja Tomi Kokkosta. Heitä pyydet-ti in muun muassa määritt ämään, mitä ti e-teenfi losofi a on ja vastaamaan kysymyk-siin luentokurssin pitämisestä.

Humanisti sten ti eteiden fi losofi an luento-kurssi on kolmen tutkijan yhteinen hanke. Inkeri ja Tomi ovat tahoillaan olleet kiin-nostuneita humanisti sten ti eteiden fi loso-fi asta. Inkeri kertoo, ett ä oli jo pidemmän aikaa ajatellut, ett ä humanisti sten ti etei-

den fi losofi asta olisi kiinnostavaa päästä luennoimaan. Kolmantena luennoitsijana kurssilla on Panu Raati kainen, joka on esi-merkiksi kirjoitt anut kirjan ihmisti eteiden fi losofi asta. Tieteenfi losofi sta tutkimusta on tehty esimerkiksi fysiikassa ja biologi-assa sekä yhteiskuntati eteissä. Humanis-ti sten ti eteiden fi losofi an tutkimus on var-sin uusi aluevaltaus.

Inkeriä ja Tomia pyydetti in kertomaan ihmiselle, joka ei ole koskaan kuullut ti e-teenfi losofi asta, mitä se on. ”Meillä oli hauskaa tämän kysymyksen kanssa”, In-keri nauraa. Tomi mietti i hetken ja jatkaa vastaamalla: Tieteellisen tutkimuksen teoreetti sen, metodologisen ja ehkä eet-ti senkin perustan fi losofi sta tutkimusta. Inkeri lisää vielä, ett ä ti eteenfi losofi a tar-

13[sic]

kastelee ti eteellistä tutkimusta erityisesti ti edollisesta näkökulmasta, mutt a eetti s-täkään ulott uvuutt a ei pidä unohtaa.

Inkeri kertoo, ett ä kurssin tavoitt eena on antaa työkaluja, joilla suhteutt aa omaa teoreetti sta ajatt elua, metodeja ja tut-kimuksen teon käytäntöä, sekä jäsentää niiden välisiä suhteita. Kurssilla haetaan käytännönläheisyytt ä, ja yksi sen pyrki-myksistä onkin autt aa opiskelijoita ym-märtämään paremmin mistä vaikkapa oman ti eteenalan kiistoissa on kyse.

Kysymykseen, millainen kokemus luento-kurssi on tähän mennessä ollut, Inkeri hy-mähtää, ett ä ainakin opett avainen. Kurssi on tuonut luennoitsijoille mukanaan yllä-tyksiä. Tomi on ollut yllätt ynyt siitä, miten helpoiksi ajatellut asiat ovatkin osoitt au-tuneet haastaviksi opiskelijoille, kuten esimerkiksi luokkien ja luokitt elun vaikeus humanisti sissa ti eteissä. Toisaalta jotkut vaikeiksi ajatellut asiat ovatkin sujuneet helposti .

Luentokurssi on luonteeltaan keskustele-va ja kysymyksiä onkin esitett y runsaasti . Mitä luennoitsijoille on jäänyt mieleen luennoilta? Inkeri toteaa, ett ä hänelle on mieleen jäänyt erityisesti luennolla käyty luokitt eluun liitt yvä keskustelu itäsuoma-laisesta ruokakultt uurista homeostaatti -sena klusterina.

Entäpä tulevaisuus? Onko opiskelijoiden mahdollista perehtyä nimenomaan huma-nisti sten ti eteiden fi losofi aan myös ensi vuonna? Inkeri ja Tomi ovat innostuneita ja kertovat, ett ä ensi keväänä toteutuu toinenkin humanisti sten ti eteiden fi loso-fi aa käsitt elevä kurssi. Se on suunnatt u aiemmassa vaiheessa opintojaan oleville opiskelijoille.

Nykyinen kurssi asett uu syventäviin opin-toihin ja on tarkoitett u gradun tekijöille ja aloitt eleville jatko-opiskelijoille; kaikille oman tutkimuksensa refl ektoinnista kiin-nostuneille. Nyt järjestett y kurssi vaati i opiskelijoilta oman alansa tutkimuksen tuntemista, vaikkakaan ei vältt ämätt ä fi -losofi aan perehtymistä, joskin viimeistä suositellaan lämpimästi . Ensiaskeleet voi ott aa ensi kevään johdantokurssilla. Osa humanisteista voi, oppiaineesta riippuen, suunnata myös vaikkapa yhteiskuntati e-teiden fi losofi an kurssille. Maltt amatt o-mimmat voivat pakata rantakasseihinsa tutkintovaati muskirjoja, mutt a kursseja aiheesta järjestetään taas syksyllä.

Sari Honkavaara

14[sic]

Soluttautuja:Elävien kuolleiden aamu oikeusti eteellisessä

Tiedän oikeusti eteellisestä vain sen, mitä olen kuullut huhuista: sinne on eritt äin vaikea päästä, tentti en reputt aminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, ja siellä opiskeleva voi heitt ää hellät hyvästi t elämänilolleen.

Porthanian Suomen Laki -salissa on mel-kein täytt ä vaikka luennon alkuun on vie-lä vartti . Puheensorina on äänekästä, ja palautt aa mieleeni yläasteen tai lukion. Viikonlopun tapahtumia kertaillaan nau-reskellen, ja jonkin tulevan lätkämatsin lopputuloksesta kinastellaan.

Etsin salin perältä sopivan nurkkapaikan, josta tarkkailla muita opiskelijoita, ja jos-ta voi livetä pakoon, jos ilmapiiri muutt uu liian painostavaksi. Kuvitt elen saavani is-tua yksin, mutt a paikat viedään viimeistä myöten, eikä viereiseen opiskelijaan jää sitä turvaväliä, mihin olen tott unut. Tun-nen pientä syyllisyytt ä kun toiset joutuvat istumaan salin portaille, mutt a ilmeisesti kurssi on niin suositt u, ett ei yksi ylimääräi-nen opiskelija vaikuta ti lanteeseen miten-kään.

Kaikki oikislaiset näytt ävät samalta. Mie-hillä on rajatt u määrä hyväksytt yjä hius-tyylejä, jotka eivät saa ulott ua korvan yli, kaikilla naisilla on pitkät hiukset. Vaatt eet edustavat kammoksutt ua business casual -tyyliä. Lävistyksiä, rastoja tai edes kan-taaott avia pinssejä näy missään.

Pällistelen ympärilleni ja olen varma, ett ä minua epäillään. Erotun joukosta jo pel-kästään korvakorujen takia, pörröisestä tukasta nyt puhumatt akaan. Ei tämä muis-

tuta lukion tunteja, ennemminkin kauhu-elokuvaa. Se toisaalta ei ole niin suunna-ton ero. Vaikutelmani luennosta avaruu-desta tulleiden palkoihmisten kokouksena vahvistuu, kun tunnistan joukosta tyypin, jonka kanssa kävin yläasteen. Hän ei tun-nista minua, ja on omaksunut tyylin, joka täällä on ilmeisesti pakollinen.

Professori, joka on vajavaisen taustatutki-mukseni mukaan eräänlainen kauppaoi-keuden guru, pyytää hiljaisuutt a. Sali hil-jenee saman ti en. Wall Street -elokuvista karanneelta näytt ävä luennoitsija aloitt aa keveällä vitsillä. Hän kysyy kuinka monta kauppaoikeuden maisteria Suomessa on. Vastaus on kuulemma nolla, ja hän ih-mett elee, mikä naisia kauppaoikeudessa pelott aa, vaikka opiskelijoista reilusti yli puolet on naisia. Jostain syystä tämä on opiskelijoiden mielestä aivan hillitt ömän hauskaa, ja kaikki nauravat.

Muisti inpanovälineeni, viivoitett u vihko ja mustekynä, ovat autt amatt oman vanhan-aikaiset. Kaikilla on läppäri, tai vähintään pedantti sesti järjestelty kansio, johon teh-dä selkeitä merkintöjä. Useimmat näytt ä-vät yritt ävän tallentaa tavalla tai toisella luennoitsijan jokaisen sanan.

Kertoessaan yritysten varoista ja niitä kos-kevasta lainsäädännöstä, professori käyt-tää esimerkkeinä yrityksiä, jotka itse omis-taa. Luennoitsija, joka vitsailee yritystensä vuosituotoista kuulostaa humanisti n kor-vaan lähinnä spekulati iviselta fi kti olta.

Joudun pinnistelemään pysyäkseni juo-nessa mukana. En niinkään siksi, ett ä aihe

15[sic]

olisi poikkeuksellisen monimutkainen tai termistö täysin vierasta, sillä ti edän mitä sanat tarkoitt avat – en vain saa otett a sii-tä, mistä tässä oikeastaan on kyse. En osaa yhdistää termejä mihinkään, eikä auta, ett ä rahasta puhutaan kuin luonnonvoi-masta jolla on oma tahto. Sanallakaan ei mainita sitä, miten lainsäädäntö vaikutt aa ihmisten elämään. Yritys ja sen voitot ovat ainoa asia millä on mitään väliä.

Luennoitsija on arvostett u auktoriteet-ti , jota ei tule kyseenalaistaa. Hänen ja opiskelijoiden välillä sijaitsee tuon auk-toriteeti n muodostama seinä. Väsyneim-mästäkin humanisti yleisöstä löytyy edes yksi kyseenalaistava kommentti tai pyyntö tarkennuksesta, täällä puhutaan vain, kun professori pyytää vastausta kysymykseen. En ehdi huomata kuuluuko viitata, mutt a en olisi tästä lainkaan yllätt ynyt.

Vaikka luento on kestänyt jo hyvän aikaa, tulee opiskelijoita yhä paikalle jatkuvasti . Jotkut kääntyvät takaisin kun huomaavat salin olevan ääriään myöten täynnä. Viisas ratkaisu, sillä tätä iloa on heille luvassa vii-tenä päivänä viikossa.

Minä puolestani alan mietti ä pakosuunni-telmaa. Olen aivan salin takaosassa, nur-kassa seinää vasten. En voi siirtää pöytää paetakseni koska vieressäni istuva opiske-lija takoo läppäriään vimmaisella tahdilla. Kun kirjoitukseen tulee pidempi tauko, vilkaisen vaivihkaa koneen ruutua. Hän tarkistaa neti stä luennoitsijan mainitsemi-en lakien ja asetusten tarkkoja muotoja. Viihdeuuti sten tarkastaminen olisi täällä merkki äärimmäisestä kapinahengestä.

Saatt aisin onnistua luikahtamaan pöydän ali vapauteen, mutt a se vaikutt aisi aivan hullulta. Luennoitsija kertoo vitsin yrityk-sen rekisteröimisestä Cayman-saarten ve-roparati isiin. Taas kaikki nauravat.

”Kauppiksen käyneet ovat ti etysti etulyön-ti asemassa tässä ti lanteessa.” Nyt viimeis-tään on aika poistua. Nousen seisomaan ja koko rivi antaa kilti sti ti etä. Kun olen kiertänyt sen kirotun pöydän, nappaan takkini ja laukkuni sen alta ja karkaan va-pauteen.

Astun ulos salista, ja tuntuu kuin olisin pidätt änyt henkeäni puolitoista tunti a. Tuntuu, ett ä tarvitsen rautaisannoksen Foucault’ta ja Judith Butleria, jott a saan takaisin sen, mikä minusta valui ulos tuon viidenkymmenen minuuti n aikana. Olen pett ynyt itseeni, sillä olin kuvitellut sietä-väni luentoa ainakin tunnin. Huhti kuinen sade ei ole koskaan tuntunut näin raik-kaalta.

Janne Salminen

§

16[sic]

Viimevuosina korkeakoulujärjestelmään on tehty muutoksia, joiden päämääränä on ollut opintojen nopeutt aminen. Toisin sanoen opiskelijoiden halutaan valmis-tuvan nopeammin. Vaikka opinnot muu-toin etenisivätkin aikataulussa, on gradu monelle kompastuskivi, joka saatt aa jää-dä niin sanotusti nilkkaan roikkumaan. Syitä tähän on monia; työllistyä voi ilman lopputyötä, vuosien päntt ääminen saat-taa laskea moti vaati ota, ja joillekin kir-joitt amisen aloitt aminen on haastavaa.

Haastatt elin kolmea nuorta gradunkirjoit-tajaa, Annaa, Tomaa ja Tainia, jotka yh-dessä pohti vat, miten gradusta selviää ja minkä takia pro gradu -tutkielmia ylipään-sä kirjoitetaan.

Gradun kirjoitt amisen ensimmäinen vai-he on tutkielman aiheen keksiminen. Mistä voi saada idean gradun aiheeksi? Taini: ”Minun mielestäni kannatt aa miet-ti ä omia harrastuksiaan ja kiinnostuksen kohteita. On paljon mielekkäämpää kir-joitt aa sellaisesta aiheesta, josta jo ti etää jotain.” Toma: ”Tällöin säilytt ää myös mielenkiin-non kirjoitt amiseen. Aiheen löytäminen riippuu kylläkin mielestäni alasta. Oman opiskelualani gradut pohjautuvat usein erilaisiin tutkimuksiin. Mutt a yleisesti ot-taen kannatt aa käydä läpi oman alansa kirjallisuutt a. Aina löytyy jotain.”Taini: ”Voi lukea esimerkiksi aikaisempia tutkimuksia ja tutkia niitä eri näkökulmas-ta.”Anna: ”Oman alan ammatti laisten kanssa jutt eleminenkin saatt aa olla hedelmällis-

tä. Gradun ohjaajalta voi toki myös kysyä. He ovat ajan tasalla ja osaavat neuvoa, mikä aihealue on ajankohtainen tai vaati si lisätutkimusta.”Toma: ”Toisten alkuraportti esityksistä saa myös ideoita ja inspiraati ota.”

Kun sopiva aihe on löytynyt, on aika al-kaa työstää itse teksti ä. Mistä kannatt aa aloitt aa?

Taini: ”Alkuun, pitää lisätä lukeneisuutt a. Pitää tutustua huolellisesti alan kirjallisuu-teen. Ei kannata aloitt aa itse kirjoitt amis-ta, ennen kuin on perehtynyt aiheeseensa kunnolla.”Toma: “Hyvä pointti ! Pintapuolinen tar-kastelu ei riitä.”Anna: “Ei kannata mennä peppu edellä puuhun. Kannatt aa pohdiskella aihett aan perusteellisesti . Ajatusten kypsymiseen menee aikaa.”Toma: ”Itse jatkoin kandiani, joten olin sii-nä mielessä onnellisessa asemassa men-nessäni alkuraportti ryhmään, koska mi-nulla oli aihe valmiina.”

Miten sitt en itse kirjoitusprosessi? Onko kirjoitt ajilla käytännön vinkkejä? Miten työtaakka kannatt aa ajallisesti jakaa?

Taini: ”En suositt elisi mitään pitkiä taukoja kirjoitt amisen välissä. Itse pidin kuukau-den tauon alkuraporti n jälkeen. Tällaisen paussin jälkeen on vaikea muistaa, mitä oli ajatellut. Mieluummin kannatt a kirjoit-taa putkeen.”Anna: ”Ihanneti lanne olisi se, ett ä pystyi-si keskitt ymään kokonaan gradun tekoon. Itse jouduin harmikseni käymään kurssilla

Uraputki:Miksi graduja kirjoitetaan?

17[sic]

ja töissä samaan aikaan. Toisaalta nyt kun ajatt elen niin tämä oli myös hyvä asia, sillä näin jälkeenpäin olisi ollut ehkä hankalaa keskitt yä pelkästään gradun kirjoitt ami-seen. Työ antaa mielestäni tervetullutt a vastapainoa.”Toma: ”Minulla oli samankaltainen ti lan-ne. Tein pomoni kanssa hyvän diilin ja sain olla viikossa kolme kokonaista päivää töissä ja loppuviikon kirjoiti n. Se ett ä kir-joitt aisi osan päivästä ja olisi töissä loput ei ainakaan omalla kohdallani olisi paras ti lanne.” Anna: ”Tott a. On hyvä pyhitt ää yksi koko-

nainen päivä yhdelle asialle. Ei niin, ett ä on kolme tunti a töissä ja sitt en tekee tunnin gradua. Itse tarvitsen ainakin puoli tunti a, ennen kuin muistan taas, mihin viimeksi jäin ja mitä pitäisi tehdä seuraavaksi.”

Mitäs jos kirjoitt aminen tyssää? Mistä saa moti vaati ota?

Anna: ”Pakko on hyvä!” Taini: ”Deadlinet on aika moti voivia!”Anna: ”Pitää olla omia henkisiä deadlineja ja välietappeja.”Toma: ”Ystäväni sai kirjoitett ua graduaan

Maisterin tutkinto 120 op

18[sic]

kesällä tekemällä itselleen tarkan ohjel-man, jossa oli juuri välideadlineja.”Taini: ”Sain kandistani erinomaisen arvo-sanan. Hyödyin tästä niin ett ä sain tehdä oman graduni toimeksiantona, joka oli osa suurempaa tutkimusta. Sain sen kir-joitt amisesta jopa palkkaa ja kyllä työnan-tajan asett amat deadlinet toimivat hyvinä moti voijina.”

Palkan maksaminen gradun tekemisestä kuulostaa houkutt elevalta. Pitäisikö täl-laista harjoitt aa enemmänkin? Esimer-kiksi, jos opiskelija, kuten Taini, on teh-nyt hyvän kandin, niin eikö taitoja silloin kannatt aisi hyödyntää?

Toma: ”Valitett avasti omalla alallani tästä on tehty enti stäkin vaikeampaa. Yritykset eivät nimitt äin halua niistä tehtyjä, esi-merkiksi markkinointi tutkimuksia, julkisik-si. Mielestäni tämä on huono suunta, sillä tekemällä gradun jollekin työnantajalle saatt aa saada jalkansa oven väliin ja näin työllistyä valmistutt uaan helpommin.”

Onko gradu sitt en ylipäätään tarpeelli-nen, jos ei sitä osata hyödyntää tarpeek-si? Mikä on gradun funkti o?

Taini: ”Mielestäni opin eniten kirjoitt aes-sani gradua. Uskon sen avartavan ajatt e-lumaailmaa ja kehitt ävän analyytti stä ajat-telua. Tutkimuksen tekeminen on oppi-mismuotona aivan erilainen kuin tentt ei-hin lukeminen tain kursseilla istuminen.” Anna: ”Minä valitsin sellaisen aiheen gra-duuni, ett en kirjoitt aisi niin sanotusti gra-

dua gradua varten, vaan halusin, ett ä siitä olisi jotain hyötyä itselleni. Halusin nimen-omaan kirjoitt aa sellaisesta aiheesta, joka voisi antaa omalle alalleni jotain.”Toma: ”Gradun kautt a voi myös erikoistua johonkin ti ett yyn aiheeseen ja tulla asi-antunti jaksi tässä aiheessa. En myöskään haluaisin kirjoitt aa gradua vai gradun ta-kia. Jos olisin lopett anut kandivaiheeseen, kuten esimerkiksi Euroopassa usein teh-dään, en olisi omasta mielestäni ollut vielä valmis.”Taini: ”Gradun kirjoitt aminen voi olla myös hyödyllistä siinä mielessä ett ä oikealla ai-hevalinnalla saatt aa päästä esimerkiksi työhaastatt eluun. Itselleni kävi juuri näin.” Anna: ”Omalla alallani ei käsitt ääkseni hyödynnetä opiskelijoita tutkimustyös-sä. En ti edä ketään, joka olisi työllistynyt gradunsa kautt a, ikävä kyllä. Olen samaa mieltä Toman kanssa siitä, ett ä gradu to-dellakin kypsytt ää kirjoitt ajaansa myös ih-misenä. Jos olisin jätt änyt opintoni kandi-vaiheeseen olisin ollut raakile.”

Mitä muita vinkkejä voitt e antaa tulevai-suuden graduntekijöille?

Taini: ”Lue muiden graduja, mutt a muista tarkistaa arvosana!”Toma: ”Jos on kunnon tutkimussuunnitel-ma, silloin on puolet gradusta tehty.”Taini: ”Seminaareihin kannatt aa myös mennä, jos on valmistunut ja on jotain sa-nott avaa.”Anna: ”Älä ota kriti ikkiä liian vakavasti . Jotkut ohjaajat eivät säästele sanojaan.”Toma: ”Älä oio mutkia, vaan perehdy ai-heeseen kunnolla.”

Anna-Liisa Harju

19[sic]

Theater:

Improvisati on in three languages - Stella Polaris & TEATR 05

It was a great opportunity and a fresh ex-perience to see the improvisati onal theat-re piece performed in three diff erent lan-guages, Finnish, English and Russian.

Repliikki (The Student Organizati on Of Theatre Research) organized the excursi-on to see an improvised play of Stella Po-laris with visitors from Russia TEATR 05.

The majority of the show was performed in English and it was impressive to see how the actors reacted with a language outside their mother tongue. Their pace was very natural despite few rehearsals together and their performance was most admirable considering the diff ering cultu-ral backgrounds.

Culture was the theme of the night. Rus-sian actors fi rst spontaneously played a scene in Russian and then the Finnish ac-tors were to repeat the scene in Finnish. The result was a comical misunderstan-ding, the Russians exclaiming ‘The fi nding of high heels in a submarine’ and the Fin-nish actors interpretati on being ‘putti ng jelly in a condom in the cellar’. Nice.

The actors also performed a scene based on their companions culture and langu-age. The Russian portrayal of Finnish cul-ture being ‘A melancholy moose sitti ng in the sauna drinking vodka’. It was fascina-ti ng to see how foreigners can interpret our language, how they improvised the sounds and words to form comical gibbe-rish.

The night with Stella Polaris and TEATR 05 reminded me how much I like skilled imp-rovisati onal theatre. It was damn good! And I can only recommend Stella’s impro-shows and encourage those who are thin-king about it, to go and watch the visitor groups.

It is my opinion that the Russian visitors were the best part of the show, although there were a few ti mes where I didn’t un-derstand a single word they were saying. Sanna Supponen

20[sic]

Levyraadin arvo- ja yksinvaltainen tuo-maristo, Janne Salminen, arvosteli vii-si albumia, jotka ovat poikkeuksellisen kiinnostavia tai ovat saaneet musiikki-medioissa erityisen paljon huomiota. Valintaprosessi oli huomatt avan ti eteel-linen - valintakritt erinä oli levykaupan suositus tai kiinnostava kansi.

Samae Koskinen – Kuuluuko, kuuntelen

Koskisen uuden levyn kansi antaa lupa-uksen muutt uneesta miehestä. Enti nen indie-pott akampaus on vaihtunut indie-tortt ukampaukseen. Siinä onkin levyn suurin taiteellinen anti .

Ensimmäisellä levyllään Samae oli pyy-tänyt runoilijoita ja kirjailijoita toimitt a-maan hänelle tekstejä, joista sitt en työs-tetti in lauluja. Toisella levyllä taso laski muutaman pykälän ja sanoitukset olivat nolostutt avan huonoja. Silloin apuna sa-noituksissa oli Kauko Röyhkä, mies joka on elänyt kuusi vuott a vailla minkäänlaista itsekriti ikkiä.

Itsekriti ikkikato on ilmeisesti tartt umatau-ti , sillä nyt kolmannella, Kuuluuko, kuun-telen –albumilla sanoitukset, jotka Samae on kirjoitt anut ihan itse, aiheutt avat lähin-nä myötähäpeää. Tällä kertaa sävellykset-kin ovat tylsiä ja kaiken yllä leijuu epämää-räinen teeskentelyn ilmapiiri. Levyn ainoa todella inspiroitunut hetki on nimibi isi Kuuluuko, kuuntelen, mutt a se on liian vä-hän liian myöhään.

Nicole Atkins – Mondo Amore

Neljä vuott a on nyky-yleisölle ikuisuus, varsinkin jos kyse on uraansa vasta aloit-televasta arti sti sta. Vuoden 2007 Neptune City -albumi voitti puolelleen niin muo-ti toimitt ajat, kuin murisevat rock-jäärät, joten sen seuraajaa odotetti in kuin kuu-ta nousevaa. Levy sai alkunsa kun Nicole erosi pitkäaikaisesta kumppanistaan ja äänitykset viivästyivät liki vuodella taus-tabändin lähdett yä litomaan. Vaikeuksista huolimatt a tai juuri niiden ansiosta Mon-do Amore on edeltäjäänsä palkitsevampi albumi.

Nicolen ääni on saanut lisää väriä, eikä hän edelleenkään säästele sitä. Rosoinen tuotanto saa levyn kuulostamaan ihan oikeasti ajatt omalta, eikä vain yritykseltä kalastella nostalgiannälkäisten rock-kriiti -koiden suosiota. Ei tällainen levy saisikaan kuulostaa kirkkaalta ja steriililtä. Laulun-tekijänä Atkins on edelleen aivan omaa luokkaansa, eikä ole vain kollaasi vaikut-teistaan. Tätä vauhti a hänestä kehkeytyy vielä Scott Walkerin tai Dory Previnin ve-roinen arti sti . Toivon mukaan hän ei ota mallia edellä mainitt ujen levyjulkaisutah-dista.

Michael Monroe – Sensory Overdrive

Mike Monroe on todellinen rock-eläin, niin hyvässä kuin pahassa. Hän on kerän-nyt ympärilleen ansiokkaan rock-veteraa-nien joukon ja tehnyt konstailematt oman glampunk-albumin. Kaikesta energisyy-destä huolimatt a, on jälleen todett ava,

Musiikkia:Levyraati

s

22222222222222222222222222222222000000[[[[[[[[[[[[[[[[[[ssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssii

000000000000000cccccccc]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]

21[sic]

ett ei rock & roll ole enää ti ppaakaan vaa-rallista. Mike Monroe on yksi maamme karismaatti simmista ja pidett ävimmistä esiintyjistä, mutt a vaaran tunnett a levyllä on vain ani harvoin. Silloin levyn suuria lu-paava nimi tuntuu pienoiselta liioitt elulta. Levyn kappaleet on selvästi tarkoitett u kuultaviksi livenä tai vähintään porukalla, joten albumia ei kannata nautti a itsek-seen sohvalla istuskellen. Silloin mieleen hiipii vääjäämätt ä ajatus siitä, ett ei tätä levyä kuunnellessa kenenkään tajunta ole vaarassa räjähtää.

Monroen vilpitön ja tartt uva innostus on silti levyn särkymätön sydän. Ilman Hanoi Rocksin painolasti a, hän tuntuu löytäneen musiikillisen nuoruudenlähteen. Levy ei ehkä mullista lajityyppiä, jota edustaa, mutt a sen ystäville se on pakko-ostos.

Lykke Li – Wounded Rhymes

Nykyään on poikkeuksellista, ett ä arti sti suhtautuu levyyn muunakin kuin kokoel-mana biisejä. Lykke Lin toinen albumi on yhtenäinen taideteos. Jokainen kappale ei ole täysosuma, mutt a ne istuvat täydelli-sesti kokonaisuuteen. Tunnelmat vaihtele-vat juuri oikealla tavalla, mikä puolestaan antaa levylle sopivan rytmityksen. Ilmei-sesti vuosi 2010 oli kova vuosi monille pa-riskunnille, koska tämänkin levyn selvänä teemana on ero ja kaipaus.

Äänimaailmaltaan levy muistutt aa välillä niitä auti omaamaisemia joilla 22-Piste-pirkko kultavuosinaan vaelsi. Varsinkin le-vyn avaavalla Youth Knows No Pain –kap-

paleella soivat urut tuovat mieleen Uta-järven lahjan rockmusiikille.

Levy pitää ti ukasti ott eessaan viimeiseen kappaleeseen asti joka on aavistuksen liian latt ea lopetuskappaleeksi. Muutoin Lykke Lin albumi on eritt äin positi ivinen esimerkki arti sti n kehitt ymisestä kovien odotusten alla. Wounded Rhymes ei var-masti ole kaikkien mieleen ja osa kappa-leista yritetään varmasti niti stää laitt amal-la ne mainosten taustamusiikiksi.

Kevätklassikko: Nick Lowe – Labour of Lust

Tämä albumi julkaisti in alun perin vuonna 1979, ja sitä on ollut likimain mahdoton löytää missään formaati ssa sitt en vuoden 1990. Ihana Yep-roc julkaisi maaliskuussa levystä vaati vaakin keräilijää miellytt ävän vinyylipainoksen.

Albumi alkaa kappaleella Cruel to be Kind, joka on yksi kaikkien aikojen nerokkaim-mista pop-sinkuista. Taso pysyy läpi levyn.Ihan kaikkein aikojen new wave klassi-koksi levystä ei ole, mutt a tylsäksi ei aika tämän albumin parissa käy. Levyn heikoin lenkki on bonusbiisi joka on laitett u levyn loppuun. Sen lisäarvo on oikeastaan plus miinus nolla.

Ainakin osa levyn kappaleista on äänitet-ty Love Recordsin Studiolla Helsingissä. Myöhemmin Lowen ura kääntyi rauhalli-sempien levyjen suuntaan, mutt a jos hä-nen tuotantoonsa haluaa tutustua, on La-bour of Lust hyvä paikka aloitt aa.

Janne Salminen

22[sic]

23[sic]

The room is small, much smaller than the media interest would lead one to assume. Large, colourful photographs hang on the walls of the quiet museum.

The Finnish Museum of Photography lies in the industrialised area of Ruoholahti , and the walk from the westernmost met-ro stati on to the museum is dusty and windy. The bright, vivid colours of the shi-ny photographs off er a much welcomed contrast to the browns and greys of the heavy traffi c and rough concrete surfaces outside the museum walls.

Contrast is one of the key words of the exhibiti on. Using digital image editi ng, ar-ti st Heidi Lunabba has merged two photo-graphs of the same child in diff erent atti -re into one picture. There is nothing very special about that, of course. Some peop-le walk through the exhibiti on just looking at nice photographs of children, twins ap-parently, why else would the exhibiti on be called ‘Twins’? There is nothing unusual about the appearance of the photographs either. They are easy, adverti sement-like pictures. It is the fact that the girl and the boy in the picture are one and the same child makes the approach interesti ng. The children in the pictures are easily identi -fi ed as girls and boys regardless of their ‘real’ gender. Someti mes they seem to pose as themselves in both roles; some-ti mes there appear to be two diff erent people.

The representati ons of gender are the children’s own, except for the clothes and make-up. Some pictures present a

conventi onal dichotomy, for example bet-ween an introvert girl looking at her feet and a smiling boy shaking his head, whe-reas some children have played with the gender roles; a girl standing on a desk sha-king her fi st is hardly a stereotypically fe-minine image. Even though the child has a skirt on, it would be tempti ng to think that it is a boy. How can we tell? Gender is deduced from appearance immediate-ly as we meet new people. What about children, as one cannot deduce their gender from their physical appearance? Which one is a bett er marker, the colour of the shirt or the aggressiveness of be-haviour?

Why is it important to mark gender? A teacher once menti oned an exercise she used to have female students perform, as-king them to picture themselves as their brothers and imagine where they would be at that moment. What might the stu-dents’ answers reveal? Or would they raise new questi ons? Small as Lunabba’s exhibiti on is, the questi ons it raises are numerous.

Heidi Lunabba: Twins, Finnish Museum of Photography, 15.3.2011-22.5.2011

Vappu Bergman

Exhibition:

Almost Identi cal Twins

24[sic]

Tämä arti kkelin tarkoitus on esitellä kult-tuurisesti merkitt ävän ilmiön, Eurovii-sujen, historiaa ja samalla antaa kevään kilpailua jo jännitt äville ti ivis taustoitus aiheen ti imoilta.

Ensimmäinen Eurovision laulukilpailu, tutt avallisemmin Euroviisut, järjestet-ti in Sveitsin Luganossa vuonna 1956. Idea yleiseurooppalaisesta kevyen musii-kin kilpailusta oli syntynyt jo edellisenä vuonna italialaisen San Remon festi vaa-lin inspiroimana. Taustalla vaikutti myös maailman siirtyminen hiljalleen tv-ajalle, ja laulukilpailun ohella Euroopan Yleisra-dioliitt o EBU halusi myös testata kuinka ohjelmaa voitaisiin lähett ää useaan maa-han samanaikaisesti . Tapahtuma onkin televisioitu aina ensimmäisestä kilpailusta lähti en - vaikkakin ensimmäisiä kilpailuja suuri yleisö seurasikin enimmäkseen ra-dion välityksellä.

Bändit ja lauluryhmät olivat Euroviisuissa kiellett yjä aina 70-luvulle asti - ainoastaan sooloarti sti t saivat osallistua. Sveitsin kisoihin osallistuivat isäntämaan lisäksi Alankomaat, Belgia, Saksa, Ranska, Lu-xemburg ja Italia. Itävallan, Iso-Britannian ja Tanskan osallistujia ei oltu ilmoitett u ki-soihin ajoissa, ja myöhästyneet maat pää-sivät mukaan kisoihin vasta seuraavana vuonna. Jokainen osallistujamaa kilpaili kahdella kappaleella, ja kaikki Sveitsiä ja Luxemburgia lukuunott amatt a olivatkin lähett äneet kilpailuun yhden sijasta kaksi edustajaa.

Voiton vei isäntämaa Sveitsin edustaja Lys Assia, joskin kisojen pistelaskusysteemi oli vähintäänkin epäilytt ävä. Kaikki osallistu-jamaat saivat lähett ää kaksi tuomaria pai-kan päälle Sveitsiin, ja jokainen tuomari sai antaa pisteensä kenelle tahtoi. Myös omalle maalleen. Luxemburgin tuomarit eivät kuitenkaan koskaan päässeet Luga-noon asti (ilmeisesti rahavaikeuksien ta-kia), ja Sveitsin tuomareille annetti in lupa äänestää Luxemburgin puolesta. Salaliit-toteoreeti kot ja euroviisufanaati kot ovat vuosikymmeniä pohti neet ja spekuloineet ensimmäisten Euroviisujen tuomarointi a ja sen oikeudenmukaisuutt a, eikä epäi-lyksiä ole hälventänyt pistelaskun täydel-linen salaaminen; vieläkään ei Luganon Euroviisujen pisteytystä ole julkistett u. Tänä päivänäkään ei siis ti edetä, voitti ko Sveitsi ainoastaan sen takia, ett ä Luxem-burgin puolesta tuomaroineet sveitsiläi-set veti vät koti inpäin. Tosin, Lys Assia on-kin toistaiseksi ainoa Euroviisut voitt anut sveitsiläinen, sillä vuoden 1988 viisuvoi-ton Sveitsille tuonut Celine Dion on kana-dalainen.

Melkoista pistedraamaa oli tarjolla myös vuoden 1963 Euroviisuissa, jotka järjestet-ti in Lontoossa. Norjan antamia pisteitä ei kuulutett u oikeassa järjestyksessä, ja niitä joudutti in pyytämään uudelleen muiden maiden jo annett ua pisteensä. Kuinka ol-lakaan, Norjan pisteet olivat ehti neet hie-man muutt ua, tuoden voiton naapurimaa Tanskalle johdossa olevan Sveitsin sijasta. Virallisen selityksen mukaan pisteitä ei ensimmäisellä kerralla oltu ehditt y laskea kokonaan, ja tämän takia pisteet muutt ui-vat. Uskoo ken tahtoo.

Arkipäivän historiaa:Euroviisut

25[sic]

siinäkin mielessä, ett ä edellisen vuoden voitt ajamaa Israel ei lähett änyt kilpailuun lainkaan edustajaa. Syynä oli Euroviisujen osuminen samalle päivälle israelilaisen pyhän, holokausti n muistopäivän kanssa.

Koko Euroviisukonsepti joutui melkoiseen murrokseen 1990-luvulla, kun kylmän so-dan loppumisen ja Neuvostoliiton hajoa-misen myötä kilpailuihin alkoi osallistua pieniä, hiljatt ain itsenäistyneitä Itä-Euroo-pan maita. Pistejärjestelmää muutetti in ja osallistujien määrää joudutti in rajoitt a-maan siten, ett ä huonoiten menestyneet joutuivat vuodeksi jäähylle. Jäähymenet-tely ei koske kilpailun suurimpia rahoitt a-jamaita Iso-Britanniaa, Ranskaa, Saksaa ja Espanjaa. Viimeistään 2000-luvulle tulta-essa aletti in yleisesti huolestua Eurovii-sujen muutt umisesta “slaaviviisuiksi”, ja voiton riippuvan kilpailuesityksen sijasta myötämielisten naapureiden lukumää-rästä. Norja ja Saksa ovat kuitenkin viime vuosina katkaisseet sekä eurodancen ett ä itä-Euroopan loppumatt omalta näytt ä-neen voitt oputken. Eikä ti etenkään tule unohtaa Lordia, joka Ateenan helteessä takoi Suomelle sekä historiallisen viisuvoi-ton ett ä ennennäkemätt ömän pistepoti n. Lordin voiton myötä myös pisimpään voit-tamatt a olleen maan kyseenalainen ti tt eli siirtyi Suomelta Portugalille.

Tuskinpa arvasivat Euroopan Yleisradio-liiton edustajat 1950-luvulla millaiseksi ilmiöksi pienehkönä laulukilpailuna alka-nut tapahtuma lopulta kasvaisi. Nykyään Euroviisujen fi naalia seuraa yli 100 miljoo-naa katsojaa, ja se on suosituin ei-urheilu-lähetys Euroopassa.

Tuuli Tammenkoski

Vati kaani ja Lichtenstein ovat ainoat Eu-roopan maat, jotka eivät koskaan ole osallistuneet Euroviisuihin. Toisaalta, osallistujamaiden “eurooppalaisuutt a” ei ole millään lailla määritelty kilpailun sään-nöissä, ja osallistujia on riitt änyt Euroopan ulkopuoleltakin. Israel liitt yi Euroviisuper-heeseen 1973, ja monien mielestä kilpai-lu ei tämän jälkeen ole ollut enti sensä. Maan osallistuminen aiheutti isäntämaa Luxemburgille harmaita hiuksia, sillä ter-roristi järjestö Musta syyskuu uhkaili hyök-käyksillä kisoja vastaan. Turvatoimet jou-dutti in kiristämään äärimmilleen, Israelin edustajan huhutti in käytt ävän jatkuvasti luoti liiviä, ja esityksen aikana yleisö joutui istumaan ti ukasti paikoillaan ampumisen uhalla. Lopulta kaikki sujui kuitenkin hyvin ja terrori-iskuilta vältytti in. Vuonna 1998 Israel aiheutti jälleen viisuskandaalin lä-hett ämällä kisoihin transseksuaalin Dana Internati onalin. Tämä pillastutti Israelin konservati ivipoliiti kot ja äärijuutalaiset. Pelkän taustanauhan säestyksellä esiin-tynyt Dana sai kuitenkin kappaleellaan Diva Euroopan polvilleen ja voitti koko kilpailun. Tänä keväänä Israelin ympärillä on kohistu jälleen, sillä Dana Internati onal palaa Euroviisulavoille kahdentoista vuo-den tauon jälkeen.

Marokko debytoi ensimmäisenä Afrikan maana Euroviisuissa vuonna 1980, edus-tajanaan arabimaissa supersuosiota naut-ti nut Samira. Menestys ei kuitenkaan ol-lut odotetunlainen vaan Samira jäi 19:n osallistujan joukossa sijalle 18, keräten ainoastaan 7 pistett ä. Tämän jälkeen Ma-rokon edustusta ei Euroviisuissa ole näky-nyt. Vuoden 1980 kilpailu oli historiallinen

26[sic]

Olen humanisti . Ja huolestunut ti edekun-nan rahati lanteesta.

Huolestumiseni sai minut kevätt alvella osallistumaan kahteen erilaiseen tapah-tumaan. Istuin ti edekunnan ti edotusti lai-suudessa kuuntelemassa viralliset merise-litykset rahati lanteen huonoudesta. Sei-soin Senaati ntorilla osoitt amassa mieltäni humanisti opiskelijoiden kanssa.

Palasin molemmista ti laisuuksista ärty-neenä. Näin ympärilläni liikaa hyödyllisiä idioott eja.

Sanapari ”hyödyllinen idiootti ” on kylmän sodan poliitti sta slangia. Sitä väitetään V. I. Leninin keksimäksi, vaikka uutt erat politologit eivät olekaan löytäneet sitä yh-destäkään hänen puheestaan tai kirjoituk-sestaan.

Lenin (jos se oli hän) tarkoitti hyödyllisil-lä idiooteilla länsimaisia kommunisteja, jotka naiiviutt aan ja hyväuskoisuutt aan edisti vät Neuvostoliiton maailmanpoliitti -sia tavoitt eita. Minä tarkoitan hyödyllisillä idiooteilla niitä, joiden ansiosta yliopiston talouskurjuus on syntynyt ja saa jatkua.

He ovat hallintoihmisiä, tutkijoita, opett a-jia, opiskelijoita. Osa heistä ei tee asialle mitään. Osa yritt ää tehdä, mutt a tekee ai-van vääriä asioita.

Yksi laji hyödyllisiä idioott eja ovat ti ede-kunnan teknokraati t. Heitä edusti ti edo-tusti laisuudessa komeasti dekaani.

Dekaanin mukaan ti edekunnalla ei ole tarpeeksi rahaa, eikä ti edekunnalla luul-tavasti ole enää koskaan tarpeeksi rahaa. Mutt a kenenkään ei pitäisi valitt aa, kos-ka ti edekunnalla on nyt niin paljon rahaa kuin sillä voi olla, eli sillä menee niin hyvin kuin sillä voi mennä.

Tohtori Panglossi menisi kunnioituksesta solmuun tämän argumenti n edessä.

Dekaani totesi myös, ett ä humanisti t ovat tarpeellisia. Hän totesi sen n. 10–20 ker-taa peräkkäin hieman eri sanoin. Tunkien jokaiseen tyhjään rakoon sanan globali-saati o.

Jokainen humanisti , joka tuli ti laisuuteen huolestuneena omasta tarpeellisuudes-taan, lähti varmasti koti in huojentuneena. Mutt a minä en tullut ti laisuuteen kuullak-seni ett ä olen tarpeellinen, ti edän sen jo. Halusin kuulla mitä rahati lanteelle aiotaan tehdä. Ilmeisesti ei mitään.

Toinen laji hyödyllisiä idioott eja ovat ti e-dekunnan opett ajat ja tutkijat. Eivät toki he kaikki. Mutt a ti ett y, aivan liian yleinen laji heidän joukossaan.

Tarkoitan niitä, jotka ti edotusti laisuudes-sa nousivat ylös ja sanoivat, ett ä huono rahati lanne on mahdollisuus. Mahdolli-suus kehitt yä. Mahdollisuus etsiä uusia rahoituslähteitä. Mahdollisuus luoda en-nennäkemätt ömiä yhteistyön muotoja oppiaineiden välillä.

Pakina:Henna Virkkusen hyödylliset idiooti t

27[sic]

Nämä ihmiset eivät saa tarpeeksi rahoi-tusta tehdäkseen työnsä kunnolla, ja heis-tä se on mahdollisuus. Luultavasti sama ihmistyyppi, joka vuonna 1914 piti maail-mansotaa jalostavana kokemuksena joka nostaa esille parhaan ihmisessä.

Kolmas laji hyödyllisiä idioott eja olivat hu-manisti mielenosoituksen järjestäjät. Ihan oikeasti : jos ett e saa aikaan uskott avam-paa mielenosoitusta, jääkää koti in.

Ilmeisesti Opiskelijapoliiti kon Käsikirjassa on yksityiskohtainen luku aiheesta ”miten järjestetään miekkari missä kaikilla on ki-vaa”. Kuvitt elen kyseisen luvun menevän jokseenkin näin:

Ensin on soitett ava kaiutti mista musiikkia. Kaikilla on kivaa, kun soitetaan musiikkia. Sitt en on huudett ava iskulauseita. Kaikilla on kivaa, kun huudetaan iskulauseita.

Sitt en opiskelijapoliiti kot pitävät liikaa pu-heita. Opiskelijapoliiti koilla on kivaa, kun he pitävät liikaa puheita. Jokaisesta heistä tulee isona oikea poliiti kko, ja oikeat po-liiti kot pitävät liikaa puheita. Joten heidän on hyvä harjoitella.

Puheiden aikana kenelläkään muulla ei ole kivaa. Siksi puheiden välillä on pom-pitt ava. Kaikilla on kivaa, kun pompitaan. Jos olisin Antti Tanskanen ja olisin kat-sellut tuota mielenosoitusta ikkunastani, nukkuisin yöni hyvin. Pomppivat mielen-osoitt ajat eivät ole tarpeeksi vihaisia saa-dakseen mitään aikaan.

Ihan oikeasti : voitt eko kuvitella itäsak-salaiset pomppimaan Berliinin muurin eteen? Bolševikit pomppimaan Talvipalat-sin eteen? Pariisilaisen rahvaan pomppi-maan Versailles’n eteen?

No, ei ti lanne ihan näin toivoton ole.

Tunnen hallintoihmisiä, jotka ovat aidosti vihaisia ti lanteesta. Jotka haluavat etsiä ulospääsyteitä siitä, eivät muotoilla huo-noja fi losofi sia kehäpäätelmiä sen puolus-tukseksi.

Tunnen opett ajia ja tutkijoita, jotka ovat aidosti vihaisia ti lanteesta. Joiden mieles-tä rahapula on vakava ongelma yliopisto-opetuksen laadulle, ei mahdollisuus kas-vaa ihmisenä.

Tunnen opiskelijoita, jotka ovat aidosti vi-haisia ti lanteesta. Joiden protestointi on aitoa, ei tekosyy opiskelijapoliitti sen egon paisutt amiseen tai huutamiseen ja hyppi-miseen.

Ja odotan, milloin vihaisten ihmisten ääni alkaa kuulua yli hyödyllisten idiootti en ää-nen.

[Anonyymi]

28[sic]

Humppa-palstaMitä kuuluu ti edekuntajärjestöllesi?Seuraavilla sivuilta voit lukea Humanisti cumin tuoreimpia kuulumi-sia. Muista myös takakannen tapahtumakalenteri.

Hyvää kevätt ä humanisti t!

Pian lukuvuosi kääntyy loppuaan kohden ja opiskelijat kirmaavat kuka minnekin, kesäopinnoista työn ja jopa lomailun pa-riin. Varma kevään merkki Topeliassa on lumien sulett ua pihalle ilmestyvät tou-hukkaat arkeologifuksit, jotka vanhem-pien opiskelijoiden johdolla perehtyvät arkeologisten mitt alaitt eiden ja -teknii-koiden maailmaan. Palkaksi tästä nämä vuoden X opiskelijat saavat opintopisteitä sekä pakahdutt avan onnentunteen rin-taansa. Myöhemmin kesällä nämä samat opiskelijat puurtavat ahkerasti viikkokau-sia ilmaisena työvoimana kuka missäkin kentt ätyöprojekti ssa: palkaksi käy huikea tuntemus siitä, miltä tuntuisi ohjata omaa projekti aan ilman rahallisia resursseja.

Syksyllä sama ruti stus jatkuu jälkitöiden sekä opetuksen merkeissä, silloin toisen opiskeluvuotensa aloitt aneita ex-fukseja jälleen koulutt amalla. Palkaksi tästä nämä loppuunti ristetyt opiskelijat saavat lämpi-män tunteen, ett ei tämän pitäisi mennä aivan näin. Edellisen vuoden 3. periodista alkaneen kurssin jälkeen rekisterissä on 8 opintopistett ä, tehty työ laskett avissa vii-koissa ja kuukausissa ja syksyn tullen loh-dutusta ei juuri tuo palkkakuitti , 0€.

Ensi syksynä vahvaksi teemaksi nousee opiskelijat ja työ. Yhä useammalle kesä-opinnot tarkoitt avat valitett avasti lähinnä saavutt amatt omaksi jäänytt ä kesätyöpaik-

kaa ja loma jotain sellaista, joka jää jäljelle kesätyött ömyyden ja opiskeluihin uuvah-tamisen jälkeen. Tutt uja ovat myös pal-katt omat, määräaikaiset työsuhteet, jotka tunnetaan siisti mmin työharjoitt eluna tai orjaleirinä. Miten opiskelijoiden työelä-mävalmiuksia sitt en tulisi parantaa?

Tähän kysymykseen etsivät ratkaisua ai-nejärjestöjen työelämävastaavat yhdessä Humanisti cumin ja ti edekunnan kanssa. Opiskelijoille on lähetett y työelämäkysely ja syyslukukauden käynnistytt yä on tar-koitus tartt ua toimeen. Toivomme opiske-lijoilta runsaasti palautett a! Jonkinlainen työelämäpaketti on ujutett ava osaksi tule-vaa opiskelukokonaisuusuudistusta, jott a jatkossa humanisti opiskelijat ti etäisivät enti stä paremmin, mistä saada apua työ-elämäkysymyksiinsä, miten kaupata itsen-sä työmarkkinoille ja miten saada tästä myös kohtuullista korvausta.

Kesällä on syytä muistaa työnteon, opis-kelun ja lo(m/rv)ailun ohessa se, ett ä hu-manisti klusterin kerhoti lat Uuden yliop-pilastalon 5. kerroksessa ovat kesän ajan poissa käytöstä remonti n vuoksi! Syksyllä opiskelijat ovat jälleen tervetulleita tu-tustumaan uusitt uihin ti loihin ja etenkin tuutoreiden toivotaan tuovan suojatti nsa katsomaan, miltä oma ensi vuosi oikeasti tulee näytt ämään.

Anna Ylitalo

29[sic]

Mitä tehdä käytetyllä järjestöakti ivilla? Humanisti cum ratkaisi tämän opiskelija-järjestöjä vaivaavan loppusijoitusongel-man perustamalla kuluvan vuoden alussa alumnikerhon, jossa enti set ja eläköityvät aine- ja ti edekuntajärjestötoimijat saavat toteutt aa itseään ja muistella sitä, miten ennen oli paremmin. Poikkeuksena mo-nen muun järjestön alumnitoimintaan tähän kerhoon pääsevät mukaan myös ”melkein valmiit maisterit”.

Alumneista ja järjestöjen vanhoista toimi-joista voi ja varmaan pitääkin vitsailla lo-putt omiin, mutt a lopulta tuo porukka voi olla järjestöille ja ti etyn oppialan opiskeli-joille todella hyödyllinen. Alumnit osaavat kertoa työelämästä ja siellä tarvitt avista taidoista, tarjota hyödyllisiä kontakteja ja ideoita omaan toimintaan ja projekteihin sekä – sanotaan se ihan suoraan – joskus myös kerrytt ää rakkaan opiskelijajärjes-tönsä rahakirstua. Jos alumnit toivotetaan eri tavoin tervetulleeksi valmistumisen jälkeenkin siihen yhteisöön, joka oli ehkä kaikkein tärkein opiskeluvuosien aikana, harva sanoo ei.

Hyödyt ovat kiistatt omat, mutt a ei alumni-en tavoitt elu pelkkää auvoisaa onnea ole. Toiminnan aloitt aminen vaati i työtä, eikä esimerkiksi yhteysti etojen kerääminen ja vaikkapa jäsenrekisterin ylläpitäminen ole vaivatonta hommaa. Jott a alumneille voi järjestää omaa ohjelmaa, pitää ensin kerätä riitt ävä määrä valmistuneita. Millä innostat väkeä mukaan, jos toimintaa ei vielä ole?

Suurin sudenkuoppa vaanii siinä, ett ä alumnit tai seniorit alkavat määritt ää vä-lillisesti tai suoraan järjestön toimintaa. Opiskelijajärjestötoiminnan pitää kuiten-kin olla opiskelijoiden tekemää, opiskeli-joiden näköistä ja opiskelijoille suunnat-tua. Alumniyhteydet luodaan nykyisten ja tulevien opiskelijoiden hyödyksi.

Jos haluat aloitt aa alumnitoiminnan aine-järjestössäsi tai oppialasi piirissä, tukea ja hyviä neuvoja on saatavilla. Yliopistom-me panostaa alumneihin, eikä mielessä ole vain varainhankinta. Aivan aluksi voit kääntyä ti edekunnan kanslian alumni- ja ura-asioista vastaavien suunnitt elijoiden puoleen. Suosiotaan kasvatt ava Helsin-gin yliopiston alumniyhdistys kokoaa yh-teen todella suuren joukon yliopistomme alumneja, ja yhdistyksen piiriin voi perus-taa omia alumniryhmiä esimerkiksi ti etyl-le oppialalle tai vuosikurssille.

Alumnitoiminnan käynnistäminen voi vie-dä tovin, eikä alku ole aina helppoa. Lo-pulta kuitenkin hyödyt voivat olla monin-kertaiset työhön nähden. Jos sinä ryhdyt nyt ainejärjestösi alumnivastaavaksi, saa-tat valmistuessasi päästä nautti maan mo-nipuolisesta, akti ivisesta ja innostavasta alumniyhteisöstä!

Juha Töyrylä

Lisäti etoja:Humanisti cumin alumnikerho:juha.toyryla@helsinki.fi Yliopiston alumnitoiminta:htt ps://alumniverkosto.helsinki.fi

Alumnitoiminta - elämää opiskeluvuosien jälkeenkin

30[sic]

De roburi humanismi et Humanisti ci (ry)

Jaa. Tässä kirjoituksessani olisi siis tarkoi-tus antaa uusille humanisti opiskelijoille jonkinlainen käsitys siitä, millaista on olla humanisti ja opiskella humanisti sessa ti e-dekunnassa. Tuntuu todella erikoiselta kirjoitt aa teksti ä, jossa kaikkia humaniste-ja käsitellään yhtenä kokonaisuutena.

Humanisti sen ti edekunnan sisällä erilais-ten ti eteenalojen kirjo on niin laaja, ett ä tarvitaan aidosti luovaa ajatt elua, jott a niille kaikille löytyisi jonkinlainen yhteinen nimitt äjä. Humanisti en yhteen niputt ami-sen erityisen hankalaksi tekee se, ett ä itse näen humanisti t juuri sinä väestönosa-na, jonka pitäisi kaikista parhaiten ti etää, ett ä väestön jaott eleminen osiin on usein summitt aista. Pahimmillaan se voi olla jopa mielivaltaista.

Miten siis muodostaa ryhmäksi tämä laaja joukko ihmisiä, joka ti etää − ainakin ulos-päin näkyvän − kultt uuri-identi teetti nsä johtuvan satt umanvaraisista seikoista? Tämän ti edostaminenhan voi johtaa ryh-mäajatt elun väheksymiseen ja haluun itse vältt ää ulkopuolisia kategorioita. Se on toki yksi tapa ajatella asiaa, mutt a itse kannustan ensisijaisesti ryhmänmuodos-tuksen kriteerien muokkaamiseen. Halu. Ihmisen toivomus kuulua ti ett yyn viite-kehykseen muodostaa halutun kehyksen. Tämä tarjoaa pohjan yhteen niputt amisel-le.

Itse kuulun ja haluan kuulua humanisti en ryhmään. Oletan suurimmalla osalla tätä teksti ä lukevilla olevan myös jonkinlainen halu kuulua samaan ryhmään; olett ehan

te ti etoisesti pyrkineet opiskelemaan juu-ri tähän ti edekuntaan. Yritän nyt parhaa-ni mukaan konstruoida oman käsitykse-ni siitä, mitä humanismi on, ja jakaa sen teille muille. Tämän näkemyksen jätän sitt en teille vapaasti arvioitavaksi. Monen Youtube-käytt äjän tavoin voisin sanoa: ”I post, you decide!”

Ihminen ja ihmiseen liitt yvät asiat ovat luonnollisessa kaikkien humanisti sten alo-jen syvimmässä yti messä ja rohkenenkin esitt ää tämän ihmisläheisyyden ja vuoro-vaikutuksen korostumisen olevan huma-nisti en suurimpia vahvuuksia ja valtti kort-teja. Heikosta itsetunnostakohan johtuu vaiko ylikierroksilla käyvästä itseironian tajusta, mutt a humanisti t eivät ole nos-taneet tätä nykymaailmassa ehdott oman kriitti stä osaamisen aluett a sille kuuluval-le jalustalle. Riippumatt a siitä, miten suh-tautuu ajatukseen internati onalismista ja multi kulturalismista, on pakko tunnus-taa tosiasia, ett ä kaikki ihmiset eivät tällä hetkellä kuulu samaan kultt uuriin. Vuoro-vaikutusta myös tapahtuu lähes pakosta; missään ei olla niin taloudellisesti omava-raisia.

Ilman ti etämystä toisista kultt uurialueis-ta, niiden historiasta ja kielistä, olisi täysin mahdotonta toimia kansainvälisessä toi-mintakentässä. Erilaisten ajatusten välit-tyminen alueelta toiselle tarjoaa myös hu-manisti lle loistavaa työsarkaa. Tarvitaan suuri joukko kääntäjiä, kultt uurianalyyti -koita ja eri tavoin retorisesti lahjakkaita ihmisiä (useimmiten humanisteja), jott a varmasti saadaan idea välitett yä kansalta

31[sic]

toiselle mahdollisimman suurella vaiku-tuksella. Tulee mieleen kasku mainostoi-miston työntekijästä, joka pyrki myymään Arabiassa virvoitusjuomaa. Hän ei osan-nut kieltä, joten hän loi kolmikuvaisen sar-jakuvamaisen mainoksen. Mainoksessa ensin esiintyy nuutunut mies, joka sitt en juo mainostett avaa tuotett a ja on sen jäl-keen elämänsä kunnossa. Ei ollut kylterillä humanisti a mukanaan kertomassa luku-suunnan olevan arabiassa hieman toinen kuin länsimaisissa kielissä. Humanisti t osaavat. Sitä ei sovi epäillä.

Humanisti en keskeisin osaamisen alue ei myöskään saisi jäädä yksinomaan am-mati llisen osaamisen puolelle. Jos vuo-rovaikutus on vahvuus töissä, pitäisi sen olla sitä myös vapaa-ajalla. Väitt äisin näin myös olevan; humanismin ydinalue on tälläkin kertaa ihminen. Opiskelujen sosi-aalista puolta ei kannata väheksyä. Vaikka yliopistolla ollaan oppimassa ti eteellis-tä menetelmää ja kehitt ämässä aivotoi-mintaa, on kovin vaikeaa monen vuoden urakasta selvitä ilman yhteisöllisyyden an-tamaa turvaa. Tätä varten yliopistolla on runsaasti erilaisia yhteisöitä, joista valita.

Yksi on kuitenkin ylitse muiden: Huma-nisti cum ry! Niin, no... Seriously though… Yhtenä osana yliopistollista yhteisöllisyyt-tä on myös näkemysten ja tutt avapiirien laajentaminen. Humanisti cumilla on siitä loistava ti lanne, ett ä se pystyy tarjoamaan toimintayhteisön, jossa monenlaiset ih-miset toimivat yhdessä kaikkien eduksi. Monen yhteisön ongelma on sen turha rajoitt uminen pieniin nurkkakunti in. Mi-

nulla? Historiaan. Historian oppiaine on vielä melko laaja kokoelma erilaisia ihmi-siä, mutt a se ei poikkiti eteellisyyden ja näkemysten laaja-alaisuuden suhteen voi kilpailla yli kolmekymmentä ainejärjes-töä katt avan ti edekuntajärjestön kanssa. Humanisti cumissa toimiminen avartaa näkemyksiä valtavasti , ja sehän on yksi olennaisimpia tavoitt eita yliopistolla toi-mimisen kannalta.

Humanisti cum on merkitt ävä organisaa-ti o ositt ain edellä mainitun laajan yhtei-söllisyyden mahdollistavan vaikutuksen vuoksi, mutt a myös sen suuren jäsenistön painoarvon vuoksi. Järjestö on viime vuo-sina toiminut tehokkaasti humanisti opis-kelijoiden edunvalvojana niin yliopiston hallinnon kuin ylioppilaskunnankin suun-taan. Humanisti sta toimintaa tämäkin; parannetaan opiskelijoiden oloja, jott ei opiskelu kävisi liian rankaksi.

Vanhan Ahti -sillin TV-mainoksen mukai-sesti on tähän teksti in poimitt u vain par-haat selkäpalat. Toivon mukaan jonkin verran päätä ja häntääkin on joutunut sekaan. Yliopistolla omaa paikkaasi etsies-säsi pyydän kuitenkin: ota Humanisti cum huomioon. Se avartaa ja palkitsee.

Esa Tiusanen, kirjoitt aja toimii Humanis-ti cum ry:n toisena tuutorointi vastaavana

Humanisticumin tapahtumakalenteri

htt p://blogit.helsinki.fi /humanisti cum/16.5.-19.5. Humanisti en liikuntaviikko ”Humppaa tai kuole” joka päivä klo 15-19, torstai-iltana jatkot15.7. Kesäsitsit katt osauna Sivistyksessä! Kesän hulppeimmat sitsit, luvassa hy-vää ruokaa, seuraa ja saunomista. Lisäti etoja touko-kesäkuun aikana.

Lippuja voi ostaa ti istaina 26.4. kello 11.45-12.15 tai 13.45-14.15 Päärakennuksen aulassa sijaitsevalta myynti pisteeltä.

Muista myös etkot vappuklusterilla 30.4. 12-16!