Reuna 4 final

1

n:o 1 / 2005 Itäsuomalainen aikakauslehti

28_03_reuna_4_final.indd 128_03_reuna_4_final.indd 1 28.3.2005 22:20:5828.3.2005 22:20:58

2 reuna 1/2005


3

3 Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin Toimitus4 Mänöt5 Päiväkirja Lottokansa6 Aapon valinta7 Ruoka Ruisleipää ja soppaa10 Tuntematon testi13 Kuninkaallista kauneutta16 Volgan pitää olla musta21 Kuusen juurelta teollisuushalliin24 Mielikuva Taiteilijana Itä-suomessa36 Huomenna39 Siltojen alla42 Suojelu omissa käsissä48 Reuna suosittelee49 Levyt50 Kirjat51 Al fi n de la tierra - maan loppu52 Kylänsyrjä Pohjois-Karjalan kylät ry:n tiedotuslehti

Etukansi:Haavan keltajäkälä - Xanthoria parietina, joka joskus esiintyy männynkin rungolla kalkin saastuttamassa ympäristössä.Kuva - Jaakko Kilpiäinen

Takakansi:Rockbridgeaktivistit Niksu Väistö ja Sergei Zobnev neuvottelutauolla Krasnaja-kadun banjassa.Kuva - Sami Parkkinen

TuottajaJaakko Kilpiäinen

PäätoimittajaJohanna Westersund

UlkoasuPasi Räsämäki

KirjoittajatAntti Hämäläinen

Antonio Humanes Ochavo

Heidi Lahtinen

Timo Munne

Tuovi Mutanen

Jukka Niskanen

Jarmo Pasanen

Aapo Pekari

Pasi Räsämäki

Johanna Westersund

toimitusValokuvaajatJaakko Kilpiäinen

Riikka Malin

Sami Parkkinen

Pasi Räsämäki

Minna Veliheimo

PiirroksetJusa Hämäläinen

Painopaikka Punamusta 2005

ISSN 1795-1070

sisältö

Julkaisija

Reuna ry.

Niskakatu 2

80100 Joensuu

045 - 67 111 68

[email protected]

Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekinMitä on nykypäivän suomalaisuus? Amerikasta ostettu TV-

formaatti? Tortilla ja ciabatta? Pizza!

Suomalaisuus on aina ollut vuorovaikutuksessa toisten

kansojen ja kulttuurien kanssa. Emeritusprofessori Kalevi

Wiikiä lainaten: ”Jyviä varsalle, puuroruokaa kattilaan, pii-

rakka uuniin, savotan gastronomille hampurilainen.”

Edellisen virkkeen sanoihin kätkeytyy järjestyksessä alus-

ta loppuun lueteltuina indoeurooppalainen, arjalainen, balt-

tilainen, germaaninen, skandinaavinen, muinaisvenäläinen,

ruotsalainen, venäläinen, kreikkalais-latinalainen ja englanti-

lainen lainasana, vanhimmasta uusimpaan.

Suomalaisuutta pohtiessa tulee mieleen myös isänmaalli-

suus. Siitä tulee mieleen sota. Kun toivomme rauhallisempaa

tulevaisuutta, isänmaallisuuttakin voisi pohtia toisin. Olisiko

isänmaallisuutta suosia suomalaista? Arvostaa yhä harvinai-

semmaksi käyvää kotimaista työtä ostamalla oikeasti suoma-

laista. Tai suosia vaikka lähikulttuuria: mennä taidenäytte-

lyyn, teatteriin, konserttiin?

Ruisleivän leipomisen opettelu on ainakin isänmaallista.

Ohjeet tuohon tuoksuvaan työmaahan löydät tästä lehdes-

tä. Tutustu myös suojeleviin metsänomistajiin, jotka pitävät

huolta isiemme maasta. Eikä kannata jättää kokeilematta Ku-

ka olisit Tuntemattomassa sotilaassa -testiäkään.

Johanna Westersund


4 reuna 1/2005

mänöt

Näyttelyt

4 .- 30.4. Lentävä lehmä – Jack Heiskanen,

Lieksan taidetoimintakeskus, Lieksan pääkirjasto.

24.3.-5.6. LÄHELLÄ - Stefan Bremerin

valokuvia vuosilta 1994 - 2005.

Joensuun Taidemuseo

2 .- 27.5. Pohjois-Karjalan Kameraseurojen vuosikilpai-

lun 2005 parhaat. Lieksan pääkirjasto.

17.3. - 7.4. Maalauksia ja rakenteita - Inkeri Makkonen &

Helena Vatanen sekä Sosiaalinen tila - Sanna Varis

Taidekeskus Ahjo. Joensuu.

18.5. Kansainvälinen museopäivä. Eurolla museoon!

Tanssi & teatteri12.4. Elämän tanssi. Vuoksenniskan Vesan tanssinäytös.

Kulttuurikeskuksen Karelia-sali, Imatra klo 16.00.

21.4. Mestaritontun seikkailut - ensi-ilta

Joensuun kaupunginteatterissa klo 18.

Musiikki7.4. Raff enoitua pianismia - sinfoniakonsertti. Joen-

suun kaupunginorkesteri johtajanaan ja solistinaan

Ralf Gothoni, piano. Carelia-sali klo 19.00.

10.4. Tuomas Ylinen, sello & Martti Rautio, piano

soittavat Griegiä, Rautavaaraa, Schumannia ja

Brahmsia. Imatran konserttihovi klo 18.

16.4. Jouni Järvelä groupin jazzia. Musisoimassa Sa-

muli Mikkonen - piano ja syntetisaattorit, Marzi

Nyman - kitarat, Lasse Lindgren – basso, Audun

Kleive - rummut sekä Jouni Järvelä sopraano-

saksofonit. Teatteriravintola, Joensuu klo 21.

Vappukonsertit30.4. Kajaanin teatteritalossa kello 18 ja 21.

Kajaanin kaupunginteatterin karnevalistinen

vappukonsertti on jo perinne. Tämänvuotinen esi-

tys saa numeron 27 konserttien katkeamattomassa

sarjassa.

30.4. Lieksan Mieslaulajien Wappulaulajaiset.

Kulttuurikeskuksen Brahe-sali, Lieksa klo 19.00

30.4. Pietarin kaupunginorkesterin konsertti klo 19.

Kulttuurikeskuksen Karelia-sali, Imatra.

Muut16.-20.5. Siivous- ja kunnostustalkooviikko Nurmeksen

Evankelisella opistolla. Osallistua voi koko viikoksi

tai osaksi aikaa. Ruokapalkka.

17.-19.6. Vanhojen Raatojen Ratsastusleiri.

Ratsutila Hevonkuusi, Kitee.

11.4. Matineaelokuva Melancholian 3 huonetta.

Hannikaisen sali, Nurmes klo 19.00

2.4. Onnen maa klo 12

Zavtra - Huomenna. Dokumenttielokuva elämästä

itärajalla Markku Pölösen sali, Eno.

4.4. Zavtra - Huomenna. Dokumenttielokuva elämästä

itärajalla Kulttuurikeskus, Imatra.

Katso myös juttu sivulta 36.

Tilaa unelmilleImatralainen kehitysvammaisten musiikki- ja teatteriryhmä

kipuaa estradille näyttelemään ja laulamaan unelmistaan. Joku

haluaa urheilla, toinen laulaa, kolmas näytellä. Unelmia estää

tilan puute. Kun sopiva tila löytyy, taistelevat ryhmät - Harju

ja Ilola - paikastaan. Lopulta yhteisymmärrys saavutetaan ja

jokainen saa tilan omille unelmilleen.

Näytelmän ovat käsikirjoittaneet Reijo ja Reetta-Eeva

Miettinen. Reijo Miettinen on myös näytelmän ohjaaja. Näy-

telmässä on 36 esiintyjää.

Tilaa unelmille Imatran kulttuurikeskuksen Karelia-sa-

lissa tiistaina 19.4. klo 19.00.

Lemin värit 1944 TaikalyhdyssäEino Suonio toimi sota-aikana tykistön tiedustelu- ja kartoi-

tusvalokuvaajana. Hän sai käyttöönsä myös harvinaista värifi l-

miä. Lemin poikana hän lomillaan kotona käydessään kuvasi

lähiympäristöään ja kotiseutuaan värifi lmille.

Lemi lienee harvoja Suomen maalaiskuntia, joista on ole-

massa sota-aikaisia värivalokuvia. Sodan värikuvat ovat enim-

mäkseen peräisin rajantakaisesta Karjalasta. Värivalokuvaus

yleistyi hiljalleen vasta 1950-luvulla, jolloin myös sen paina-

minen alkoi onnistua.

Lemin värit 1944, Eino Suonion värivalokuvia 4.6. -

28.8. Pekarin kauppa Taikalyhty, Lemi.

Tule taiteilemaan!Enon Taideyhdistys kutsuu taiteilijoita, taideopiskelijoita ja

harrastelijoita rakentamaan tulevan kesän Pahvitehtaan pol-

kua. Jos haluat osallistua kesän 2005 näyttelyyn taideteoksel-

lasi, ilmoittaudu mukaan toukokuun loppuun mennessä. Ym-

päristöteoksia rakennetaan 1.-19.6. ja taidepolku on avoinna

yleisölle 19.6.-31.8.2005. Ilmoittautumiset: Tuija Hirvonen-

Puhakka, [email protected] , puh. 050 304 7865, tai Reima

Hirvonen, [email protected] , puh. 041 491 3947.

Reunan mänöt kootaan lehteen saapuneista tapahtumatie-

doista, joista julkaistavat valitaan toimituksellisin perustein.

Tiedot sähköpostiin [email protected] - lähetä tietoa koko ajan

niin kerromme tapahtumista myös webissä.


5

päiväkirja v

Meistä olisi ollut siihen

Viime itsenäisyyspäivän aikoihin oli useissa lehdissä mai-

noskuva, jossa vanhalle paloaukealle oli kokoontunut ryhmä

rokkareita, näyttelijöitä ja muita julkimoita vakavailmeisiksi

sotilaiksi pukeutuneina. Kuvatekstissä luki: ”Meistä ei olisi

ollut siihen.” Mainoksen tarkoitus lienee ollut osoittaa so-

tiemme veteraaneille kunnioitusta heidän tekemästään val-

tavasta työstä isänmaan puolesta.

Jäin miettimään, että tällaisenko sukupolven tulevaisuu-

den puolesta silloiset nuoret miehet vuoleskelivat pahka-

kuppeja ja kivesivät upseerien polkujen varsia parhaaseen

heinäntekoaikaan, tappoivat ja tulivat tapetuiksi, hukkasivat

puolenkymmentä vuotta parasta nuoruuttaan ja terveyten-

sä. Henkilökohtaisesti mainoksessa ärsytti eniten sen nuo-

leskeleva ja itseään alentava tapa antaa kiitosta. Lisäksi aja-

tus ”meistä ei olisi ollut siihen” ei ole totta, ja tämän tietävät

myös veteraanimme.

Elämänhalu on varsin voimakas vietti ja pistää tekemään

mahdottomiltakin tuntuvia tekoja.

Oliko veteraaneillamme vaihtoehtoja? Lähteäkö rinta-

malle vai saunan taakse lopetettavaksi? Ensimmäisessä vaih-

toehdossa oli tarjolla kunniallinen kuolema tärkeän asian

puolesta ja mahdollisuus selvitä hengissä.

Harvasta meistä löytyy Arndt Pekurisen vakaumus ja roh-

keus. Pekurinen koki kansalaissodan tapahtumat 12-vuotiaa-

na. 1922 hän ilmoitti kutsuntaviranomaisille kieltäytyvänsä

aseista ja joutui siksi vuosia kestäneeseen vankilakierteeseen.

Talvisodan sytyttyä Pekurinen kieltäytyi jälleen ottamasta

asetta ja hänet vangittiin. Jatkosodan alussa Pekurinen vietiin

rintamalle, missä hänet teloitettiin.

Vähissä olivat vaihtoehdot sotiemme veteraaneilla ja vä-

hissä ne olisivat meilläkin, jos vastaava tilanne eteemme tulisi.

Jokaisella sukupolvella on omat ongelmansa ratkottavanaan.

Terveestä omien tekojensa arvostuksesta nousee myös edel-

listen sukupolvien työn kunnioitus.

Antti Hämäläinen


6 reuna 1/2005

aapon valinta

Olavi Paavolainen: Synkkä yksinpuhelu 1-2, päiväkirjan lehtiä 1941 - 1944.

Wsoy 1946

Olavi Paavolaisen päiväkirja Synkkä yksinpuhelu on pasifi s-

tinen kannanotto jatkosotaan. ”En kritikoi Suomen kansaa,

kritikoin sen johtavaa kansanainesta, sen henkistä suunta-

usta, joka osaltaan ajoi Suomen jatkosotaan.”

Paavolainen kirjoittaa sotaan lähtevien joukkojen paraa-

tista Mäntässä kesäkuussa 1941: ”Niin ilmeistä, suoranaista

julkeata kyynistä innottomuutta, en ole missään sotajoukois-

sa nähnyt. Miten odottamaton ja käsittämätön sotaanlähtö

on varsinaiselle Suomen kansalle. Jatkosodan syyt ovat niin

kietoutuneet kansainvälisen suurpolitiikan verhoihin, että

kansanmiehen suoraviivaiset aivot eivät sitä tajua. Hänelle

tämä on vain ’herrojen sotaa’”.

Sekä Väinö Linna että Olavi Paavolainen käsittelevät jat-

kosotaa yksilön kannalta. Linnan näkökulma on kansanmie-

hen ja rivisotilaan, Paavolaisen sivistyneistön ja upseerin.

Kirjallisella tasolla näkökulmat törmäsivät. Paavolainen yh-

tyi kielteiseen kritiikkiin Tuntemattoman sotilaan ilmesty-

essä 1954.

Karjalan poika Olavi Paavolainen syntyi Kivennavalla

1903. Kirjoitti ylioppilaaksi 1921, opiskeli estetiikkaa ja kir-

jallisuutta Helsingin Yliopistossa 1921-25. Nuoren Voiman

piirissä hän aloitti kirjoittajan ja erityisesti ateljeekriitikon

uransa.

Ikuinen ylioppilas oli kuolemaansa asti 1964 Suomen

kulttuurielämän harmaa eminenssi. Oma esikoisteos oli

Nykyaikaa etsimässä. Kirja on vieläkin

paras futurismin ja dadaismin esittely

suomeksi.

Olavi Paavolainen toimi jatkosodan

aikana 1941-1944 tiedotuskomppanian

upseerina Itä-Kajalan sotaretkellä. So-

tapäiväkirjan muotoisena hän kirjoitti

Synkän yksinpuhelun, joka ilmestyi

heti sodan jälkeen 1946. Kirjassaan hän

arvioi Suomen henkistä ilmapiiriä ja

asenteita, jotka veivät Suomen sotaan. Kirjassa on syvyyttä

ja runollisuutta sekä upeat kuvaukset Aunuksesta, Syväriltä

ja Karjalan kalmistoista: ”Aunus harmaasilmä, anna minulle

rauhaa, anna minulle voimaa.”

Teos herätti ilmestyessään kohun. Se leimattiin jälkivii-

saaksi ja sai tuomitsevan kritiikin. Paavolainen oli aikaansa

edellä. Futuristia ei ymmärretty sodanjälkeisinä pessimismin

ja vaaran vuosina. Senaikaisen kulttuurieliitin, etunenässään

V.A. Koskenniemi, teilaava kritiikki sai aikaan Paavolaisen

vaikenemisen kirjailijana.

Loppuelämänsä häin vaikutti kulisseissa, Radioteatte-

rin johtajana. Parrasvaloihin takaisin hänet nostettiin vasta

1960, jolloin hän sai Eino Leinon palkinnon.

Aapo Pekari

Kirjoittaja on lemiläis-helsinkiläinen antikvaristi.

Tällä palstalla hän esittelee kiinnostavia kirjavanhuksia.


7

Teksti - Pasi Räsämäki ja Johanna Westersund Reseptit - Pasi Räsämäki ja Joutsenon 26. rieskaemäntä Ulla Viskari-LippojokiKuvat - Riikka Malin

Unohdetaan välillä ciabattat ja patongit! Re-

hellinen ruisleipä maistuu reippaanpunaisen ja

tuhdin borssin kaverina. Konstailematon tar-

joilu, josta sopii nauttia hyvässä seurassa.

Borssikeitto puolelle tusinalle XL-ruokaililijalle

Borssi on herkkua jonka valmistamiseen menee puoli

päivää. Varaa siis aikaa, reilunkokoinen kattila ja par-

haat ystävät seuraksesi turinoimaan ja ruokailemaan.

Liemi keiton pohjaksi

noin kilo naudanlihaa

porkkanoita

kaalia

sipulia

valkosipulia

kaikenlaisia kasviksia

Itse keittoon

kypsät lihat

punajuuria

kaalia

sipulia

palsternakka

laakerinlehtiä

pippuria

Suikaloi liha, lopsauta se kattilaan voihyhmään ja

lisää pestyt muttei kuoritut ja rouheasti pilkotut pork-

kanat sun muuta sekaan. Lisää vettä niin että ainekset

peittyvät. Mausta suolalla, pippurilla ja millä lystäät,

terveen järjen puitteissa.

Keitä pari tuntia. Nostele lihat talteen. Siilaa liemi.

Kasviksista lähti maku liemeen, niitä ei enää tarvitse.

Viskaa liemeen suikaloidut punajuuret, suikaloitua

kaalia, muutama sipuli ja palsternakka ja mielentilan

mukaan jotain muuta, porkkanaa vaikka hiukan. Keitä

pehmeäksi, se vie ainakin tunnin, ellei kaksi.

Lisää mukaan lihat noin puoli tuntia ennen tarjoi-

lua.

Maustamiseen sitruunamehua, tomaattimurskaa

pikkupurkki ja kohdalle osuvia mausteita maun mu-

kaan. Jos liemessä ei ole riittävää ytyä, voit paikata ti-

lannetta kasvisfondilla.

Tarjoile runsaan smetanasilmän keralla. Votkaa,

ruisleipää, suolakurkkuja, smetanaa ja hunajaa ei pidä

unohtaa.

Ruisleipää ja soppaa


8 reuna 1/2005


9

Joutsenolainen höpsötysrieska

1/2 l vettä, maitoa tai piimää

1/2 palaa hiivaa

4 1/2 dl ohralestyjauhoja

3 1/2 dl vehnäjauhoja

1 reilu tl suolaa

Lisää kädenlämpöiseen nesteeseen hiiva ja ohralesty-

jauhot sakeaksi juureksi. Anna kuhista puolisen tun-

tia. Ripota sekaan suola. Sekoita vehnäjauhot nopeasti

joukkoon. Taikinan kuuluu olla löysää. Anna kohota

noin 20 minuuttia.

Valmistele höpsötyskuppi: pidä pyöreäpohjaista kul-

hoa höyryävän vesikattilan päällä, että kulhon sisäpinta

höyrystyy. Jauhota vuoka ohralestyillä.

Ota taikinasta 1/3 tai 1/4 höpsötyskuppiin. Höpsötä

rieskaa samaan tapaan kuin kääntäisit lettua heittämäl-

lä. Kun rieska on muotoutunut, kumoa se kohoamaan

liinalle tai pellille. Jos käytössäsi on leivinuuni, paista

rieskat arinalla.

Paistolämpötila on 300 astetta ja rieskat saavat vii-

pyä uunissa varttitunnin verran.

Ruisleipä

18:n leivän taikina

Juureen

12 l haaleaa vettä

4 kg ruisjauhoja

hapatin

Seuraavana päivänä

200 g hiivaa (ei välttämätöntä, mutta auttaa ainakin

ensikertalaista)

2 - 3 dl haaleaa vettä

2 dl suolaa

16 l ruisjauhoja

1 - 2 l hiivaleipäjauhoja

3 limpun taikina

Juuri

2 l haaleaa vettä

13 dl ruisjauhoja

Seuraavana päivänä

reilu 1/2 palaa hiivaa

1/2 dl haaleaa vettä

2 rkl suolaa

2 1/2 l ruisjauhoja

2 - 4 dl hiivaleipäjauhoja

Ruisleivän tekeminen aloitetaan illalla. Hapattimen

eli taikinanjuuren päälle kaadetaan haalea vesi ja se-

koitetaan joukkoon jauhot paksuksi velliksi. Jos taiki-

najuurta ei omista, sitä kannattaa kysyä leipovilta tu-

tuilta, kaupasta tai leipomosta. Sen voi myös valmistaa

itse piimästä ja ruisjauhoista. Lisätietoa aiheesta löytyy

vaikkapa Gösta ja Reima Rannikon kirjasta ”Kainuun

leipä.”

Hapatusastia jätetään yön ajaksi lämpimään paik-

kaan leivinliinalla peitettynä. Sitä voi illan mittaan käy-

dä vähän sekoittamassa ja vähän lisäämässä jauhoakin,

kun taikina hapantuessaan löystyy.

Aamulla otetaan ensitöiksi juurta talteen seuraavaa

leivontakertaa varten. Se säilytetään pakastimessa tai

jääkaapissa ellei käytössä ole entisaikaista taikinatiinua,

jonne juuren voi jättää viileässä säilytettäväksi.

Juureen lisätään haaleaan veteen liuotettu hiiva,

mikäli sitä käytetään, suola ja suurin osa jauhoista. Jos

käytettävissä on iso yleiskone, sen annetaan vaivata tai-

kinaa 15 minuuttia. Käsipelillä vaivaava osaa lopettaa,

kun taikija napsuu ja irtoaa nyrkistä. Jos taikina tuntuu

liian löysältä, lisää jauhoja.

Peitä taikinan pinta jauhottamalla se ohuesti ja ver-

hoa koko astia leivinliinalla. Vanha tapa painaa risti tai-

kinaan kämmensyrjällä auttaa kohoamisen seuraami-

sessa. Kun taikina on valmista leivottavaksi, se on pai-

sunut kaksinkertaiseksi ja risti on painunut umpeen.

Jaa iso taikina leivinpöydällä 18:aan osaan, pieni

kolmeen. Taikinapalat vanutetaan hyvin ja pyöritellään

pyöreiksi kakkaroiksi. Ne kohoavat pellillä tai jauhote-

tulla leivinpöydällä. Kun pinta on kauniin verkkopmai-

seksi repeillyt, on aika pistellä leipiä puutikulla ja siirtää

ne n. 200-asteiseen uuniin tunniksi.

Jos haluaa pehmeäkuorisen leivät, kannattaa ne

peittää liinalla. Rapeakuorisen ystävät jäähdyttävät lii-

natta.


10 reuna 1/2005

Teksti - Jarmo Pasanen ja Johanna WestersundKuvat - Suomen Elokuva-arkisto

Testaa, kuka olisit Tuntemattomassa sotilaassa!

Kirjan ilmestymisestä on kulunut jo 50 vuotta.

Tuntematon ja siitä tehdyt elokuvat ovat osa

suomalaisuutta siinä missä sauna, terva, viina,

sisu, ruisleipä ja salmiakki.

”Sodalta olen halunnut ottaa kaiken glorian pois, mutta

annan sen niille miehille, jotka sen kauheudet kestivät”,

kirjoitti Väinö Linna käsikirjoituksensa saatesanoissa

kustantajalle.

1. Mikä kuvastaa parhaiten juhlakäyttäytymistäsi?

a) Jossain vaiheessa varmasti tanssin.

b) Loppuillasta ärsyynnyn seurueen

hölmöläisiin ja suutun.

c) Olen DJ:nä aamuun saakka.

d) Antaudun lemmenleikkeihin.

e) Itsenäisyyspäivän vastaanotto on

vuoden kohokohta.

f) Pidän hauskaa kavereitten kanssa

kunnes sammun.

2. Miten luonnehtisit suhdettasi naisiin?

a) Naisen saa, kun on titteli, American Express

ja kravatti suorassa.

b) Kyllä luonto aikanaan tikanpojan puuhun vetää.

c) Naista kuuluu ihailla ja kunnioittaa

d) Jokaisen naisen kaatamista kannattaa aina yrittää

e) Ei nainen ole sen kummempi elävä

kuin mieskään.

f) Naiset ovat vieraita ja vähän pelottavia.

3. Kuinka suhtaudut ylhäältä annettuihin tehtäviin?

a) Puntaroin, kuinka asian itse tykkäisin tehdä

ja teen sen niin.

b) Toimin aina lakien, asetusten, hyvien tapojen,

perinteiden, odotusten ja sääntöjen mukaan.

Kyseenalaistaminen on öykkäröintiä.

c) Harkitsen hetken, mutta toimin, niin kuin on

tapana, vaikkei se minua miellyttäisikään.

d) Teen kyllä ohjeitten mukaan, mutta lausun

eriävän mielipiteeni äänekkäästi.

e) Toimin sen kummemmitta mutinoitta, mutta

otan tilanteesta irti kaiken huvittavan.

f) Ryhdyn toimeen, mutta livahdan omille

asioilleni heti kun se on mahdollista.

Tuntematon testi


11

4. Mistä olet kotoisin?

a) Pohjois-Karjalasta

b) Keski-Suomesta

c) Varsinais-Suomesta

d) Pääkaupunkiseudulta

e) Juuret ja sydän ovat Karjalassa

f) Hämeestä

5. Mikä ammatti tuntuisi sopivimmalta sinulle?

a) Erityisnuorisotyöntekijä

b) Tuontiliikkeen yrittäjä: katukiviä Kiinasta,

apulantaa Virosta jne.

c) Lukion rehtori

d) TV:n äänimies

e) Rakennusporukan nokkamies

f) Pörssiyhtiön toimitusjohtaja

6. Mitä urheilulajia harrastat mieluiten?

a) Hiihtoa

b) Pesäpalloa

c) Biljardia

d) Salibandyä

e) Golfi a

f) Ammuntaa

7. Mitä lehteä luet?

a) Suomen kuvalehden Miestä

b) Vanhoja Pahkasikoja

c) Yhteishyvää

d) Keltaista pörssiä

e) Metsästystä ja kalastusta

f) Tekniikan maailmaa

8. Mikä on mielimusiikkiasi?

a) Frederik

b) Eppu Normaali

c) Muddy Waters

d) Jorma Kääriäinen & Agents

e) Junnu Vainio

f) Richard Wagner

9. Entä lempiruokasi?

a) Hirvipaisti

b) Mummon kaalikääryleet

c) Pizza

d) Kuhaa Walewska

e) Grilliruoka

f) Karjalanpaisti

Pisteet

Vertaa vastauksiasi alla olevaan taulukkoon. Älä laske

vastausvaihtoehtojen pisteitä yhteen, vaan laske, mitä

numeroa kertyy eniten.

1) a6, b2, c5, d4, e1, f3.

2) a1, b2, c3, d4, e6, f5.

3) a6, b1, c2, d3, e5, f4.

4) a4, b5, c3, d1, e6, f2.

5) a3, b4, c2, d5, e6, f1.

6) a2, b4, c5, d3, e1, f6.

7) a1, b5, c3, d4, e2, f6.

8) a4, b5, c2, d3, e6, f1.

9) a2, b3, c4, d1, e5, f6.


12 reuna 1/2005

Tulokset

Eniten ykkösiä

Muistutat Lammiota,jolle mitattavaan statukseen (sotilasarvo, koulutus, am-

matillinen asema, raha) perustuva sosiaalinen hierarkia

ja sen mukainen etiketti on kaikki kaikessa. Johtami-

nen on yksinkertaista, kun alaiset nähdään vain koneen

osina. Toki myös substanssin on oltava hyvin hallussa.

Mukana aimo tujaus narsismia, joka sallii välillä reip-

paan irrottelun niin, että status-tunnukset varmasti nä-

kyvät. Pidetään veemäisenä ihmisenä, mutta itselle sillä

ei ole väliä.

Eniten kakkosia

Muistutat Koskelaa,

joka on tehtäväsuuntautuneen johtajan perikuva: asi-

alliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun

kanat. Paneutuu tehtäviinsä perusteellisesti ja vaatii

itseltään enemmän kuin alaisiltaan. Koskela ei päästä

ihmisiä intiimietäisyydelle ja pitää itsekin kohtuullisen

välimatkan muihin, mutta se ei pohjaudu hierarkiaan

vaan lievään sulkeutuneisuuteen ja yksinäisyyteen.

Kohtelee työtovereitaan kuitenkin maalaisjärkisesti,

oikeudenmukaisesti ja ymmärtävästi. Pidetään yleises-

ti tolkun miehenä, mutta sosiaalinen arvostus ei itselle

ole kovinkaan tärkeää.

Eniten kolmosia

Muistutat Hietasta,

jolla on vahva sosiaalinen omatunto ja käsitys hyvästä

ja pahasta. Porukassa heittää huulta ja viisastelee, saat-

taa vähän kiusatakin jotakuta, mutta sisimmässä asuu

vakava mieli ja lämmin sydän, joka on aina pienem-

män puolella. Tulee pyydettäessä tekemään keittiöösi

lattiaremontin eikä suostu ottamaan maksua ja käyttää

pyytämättäkin naapurin mummoa terveyskeskuksessa.

Kukapa voisi olla hänestä pitämättä, vaikka se voi jos-

kus harmittaa, että olemme hänelle aina kiitollisuuden-

velassa.

Eniten nelosia

Muistutat Rahikaista,

jolle elämä on jatkuvaa kaupankäyntiä; jokaisella asialla

on vaihtoarvonsa, eikä Rahikainen tee mitään ilmaisek-

si. Ei jää kuitenkaan keräämään suuria voittoja – sillä

vaikka hyödyn logiikka näyttää ohjaavan kaikkea, pää-

asia on lopulta toiminta itsessään; kaupankäynti tarjoaa

siihen vain luontevan syyn. Levoton sielu, joka ei viihdy

missään pitkää aikaa. Päällisin puolin sosiaalinen, mutta

ihmissuhteet paljolti esineellisiä. Puhe tyhjää hölötystä,

jonka takana piilee kuitenkin valpas asemien tarkkailu,

tartuntasärmän etsintä – uusien markkina-alueiden val-

taaminen.

Eniten viitosia

Muistutat Vanhalaa,

joka on hiukan ujo sivustakatsoja, mutta jolla on kui-

tenkin tarkka silmä yksityiskohdille, ympäristön ristirii-

doille – ja siksi eritoten koomiselle. Vieraassa porukassa

pysyttelee hiljaa, ja ilmeisiä vaikeuksia lähestyä esimer-

kiksi naisia, mutta tutussa seurassa saattaa joskus uskal-

tautua kertomaan tarinoita. Lojaali työtoveri ja luotet-

tava ihminen, kiitollinen kuuntelija oltiinpa kahvikupin

tai oluttuopin äärellä. Se joukon mukava mies, jonka

läsnäoloa ei heti huomaa, mutta jonka puuttuminen te-

kee ennen pitkää ilmapiirin nihkeäksi.

Eniten kuutosia

Muistutat Rokkaa,

joka on pätevä ammattilainen kaikessa mitä tekee: rau-

hallinen, tarkka, nopea ja taitava. Rokka on käytännön

mies ja punnitsee työn siitä itsestään käsin: mitkä ovat

tärkeitä juttuja, kun rakennetaan puuvenettä, myrkyte-

tään rikkaruohoja tai sammutetaan tulipaloa. Ei vedä

suuria yhteiskunnallisia linjoja tai pohdi asian eettisiä

puolia ellei asialla ole hänelle henkilökohtaista merki-

tystä. Byrokratia ja hierarkkisuus tuskastuttavat. Ihmisiä

kohtaan suora ja välitön, seuramies parhaimmillaan.


13

Teksti - Tuovi MutanenKuva - Pasi Räsämäki

Kukkakaupan kylmiön viileään ilmaan sekoit-

tuu annos hermostunutta jännitystä. Neilikat,

krysanteemit ja muu hoviväki väistyvät nöyräs-

ti syrjemmälle, tulppaanit siirtyvät punteissaan

takaseinän viereen ja maljakot tiivistävät rive-

jään. Sitten läikähdys tummanpunaista samet-

tia, hipaisu kermanvaaleaa silkkiä, kohahdus

alamaisten joukossa, ja kukkien valtakunnan

tuhatvuotiset hallitsijat asettuvat horjumatto-

malle valtaistuimelleen.

Jo antiikin kreikkalaiset kasvattivat ruusuja. Myös hei-

dän jumaltarustossaan ruusuilla oli merkittävä sijansa.

Ensimmäisten punaisten ruusujen kerrotaan kasvaneen

Adoniksen, Afroditen rakastetun verestä, niinpä niistä

tulikin kuoleman yli kantavan rakkauden vertauskuva.

Sopeutuva ja moni-ilmeinen ruusu on sittemmin ollut

omistettu milloin maallisen rakkauden jumalattarelle,

milloin pyhälle Neitsyt Marialle. Rakkauden viestinvie-

jänä ruusu on säilynyt aina meidän päiviimme saakka.

Yksi syy ruusujen valta-asemaan lienee suvun laa-

ja levinneisyys. Luonnonvaraisia ruusuja kasvaa lähes

kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla. Pelkkä suvun-

jatkaminen ja maan täyttäminen ei kuitenkaan kruunaa

ketään tai mitään kuninkaalliseksi. Lisääntymiskyvyn

ohella tarvitaan myös muita, usein vaikeammin määri-

teltäviä ominaisuuksia, kuten ylivertaisuutta, vivahteik-

kuutta ja itseään ruokkivaa symbolista arvoa.

Lili Marleen

Useat ruusujen luonnonlajit risteytyvät helposti keske-

nään, ja niinpä luonnonruusuissakin on koko joukko

hyvin vaihtelevia ilmiasuja.

Kuninkaallista kauneutta


14 reuna 1/2005

Nämä toistasataa luonnonlajia ovat se pohja, jolta ih-

minen on alkanut jalostaa nykyisiä lajikkeita. Suhteel-

lisen helppo jalostettavuus ja risteyttäjien työ ovatkin

aikaansaaneet jatkuvasti uusia värejä, muotoja ja tuok-

suja.

Kautta aikojen on ruusuille valittu kukan ominai-

suuksia kuvaavia lajikenimiä. Vähintään yhtä yleistä

on kuitenkin antaa ruusulle nimi, jolla paitsi osoitetaan

kunnioitusta nimen alkuperäistä haltijaa kohtaan, myös

saadaan uudelle lajikkeelle hieman ekstraglamouria. Ja

mitäpä väliä ruusun ulkonäöllä tai talvenkestävyydellä

enää onkaan, jos voi kertoa istuttaneensa puutarhaansa

’Bourbon Queenin’, ’Empress Joséphinen’ tai ’Adelaide

d’Orleansin’.

Kuninkaalliset, fi lmitähdet ja muu ihmiskunnan

kerma ovatkin mitä luontaisimpia ruusukaimoja.

Heistäkin naiset ovat kuitenkin luovuttaneet nimensä

ruusuille huomattavasti miehiä useammin, ja niinpä

ryhmäruusuistutusten seurapiireissä hehkuvat ’Ingrid

Bergmanin’ ja ’Lili Marleenin’ tummanpunaiset ja ’Ast-

rid Lindgrenin’ vaaleanpunaiset kukat.

Todellista kuningatarta ’Queen Elizabethia’ on myy-

ty jo vuodesta 1954, mutta 1970-luvulla kelpuutettiin

ruusukastiin tasavaltalainen ’President Kekkonen’, ja

oma nimikkoruusunsa on myös nykyisellä presidentil-

lämmekin. Autojen kuninkaallisia puolestaan edustavat

leikkoruususuosikit Mercedes ja Jaguar.

Päämiehiemme mukaan nimetyt ruusut saanevat

pitää rauhassa nimensä koko niiden viljelyhistorian

ajan. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin, vaan lajikenimiä

on vaihdeltu jopa vallitsevien poliittisten suhdanteiden

mukaisesti. Ranskan keisarillisen puutarhan hoitaja

kreivi Lelieur’n 1810-luvulla tekemän portlandinruu-

sun ja apteekkarinruusun risteytyksestä syntynyt uusi

lajike sai nimekseen kehittäjänsä mukaan ’Rose Lelieur’.

Historian tuiskeessa nimi vaihtui ensin kuninkaanruu-

suksi, ’Rose du Roi’, sen jälkeen keisarinruusuksi ’Rose

de l’Empereur’ ja vielä kerran takaisin kuninkaanruu-

suksi.

Nymfi n reisi

Niin kuin hyvillä lapsilla yleensä, on eniten viljellyil-

lä ruusulajikkeillakin lukemattomia nimiä eri puo-

lilla maailmaa. On sitten makuasia, haluaako kutsua

yleisintä neidonruusulajiketta ranskalaisittain nymfi n

reideksi, ’Cuisse de Nymphe’, vai valitseeko nimeksi si-

veämmän englantilaisen version ’Maiden’s Blush’, ’Nei-

don punastus’.

Tuhannetkaan lajikkeet eivät kuitenkaan ole tyydyt-

täneet kaikkein vaativimpia toiveita. Antiikin Knos-

soksen palatsista löydetyssä freskossa sinistä lintua

ympäröivät monenlaiset kukat joukossaan myös outo

vaaleansininen ruusu. Yrityksestä huolimatta kasvitie-

teilijät eivät ole onnistuneet selvittämään kuvan kukan

arvoitusta.

Mystistä sinistä ruusua onkin kaivattu ja yritetty

jalostaa tämän tästä. Ruusun suvussa ei kuitenkaan

esiinny puhtaansinisen väriaineen geenejä, eikä niitä

ole ainakaan toistaiseksi onnistuttu siirtämään muis-

takaan kasveista. Myös täysin mustan ruusun jalosta-

minen on jäänyt yhtä lailla haaveeksi. Ja ehkä parempi

niin - ainakin jos on uskominen tuon taikavoimaisen ja

ihmismielen lumoavan kukan vahvoihin vaikutuksiin

Veikko Tuomen ja Henry Th eelin laulamassa 1950-lu-

vun tangoballadissa Musta ruusu: ”Jos sen joku löytää,

hän lemmen tähden turman saa.”

Etenkin keväisten juhlien aikaan kukkakaupoissa on

kuitenkin saatavissa sinisiä ruusuja. Niiden väri ei ole

Ranskalaiset kutsuvat yleisintä neidonruusu-

lajiketta nymfi n reideksi, ’Cuisse de Nymphe’,

siveämmille englantilaisille se on ’Maiden’s

Blush’ eli ’Neidon punastus’.


15

Teksti - Johanna Westersund

Etelä-Amerikassa ja Afrikassa viljellään upeita

pitkävartisia ruusuja vauraampien teollisuus-

maiden onnekkaampiin oloihin syntyneitä

asukkaita varten.

Maailman leikkokukkien viljely on siirtynyt etelän mai-

hin. Kehitysmaissa kukkien tuottaminen on halpaa, ei-

kä vain ilmastollisista syistä. Työ- ja ympäristöoloissa

olisikin paljon korjattavaa. Kukkaviljelmillä käytetään

kasvinsuojeluaineita, joita USA:ssa ja EU:ssa ei tervey-

delle ja ympäristölle vaarallisina hyväksytä.

Työstä suurimman osan tekevät alle 35-vuotiaat nai-

set, jotka ovat kukkaviljelmillä pätkätöissä. Kausiluon-

toisen homman takia heidän on vaikeaa järjestää lapsil-

leen hoitopaikkaa sesongin aikaan ylipitkiksi venyviksi

työpäiviksi. He työskentelevät turvattomissa oloissa

joka suhteessa: työ itsessään on usein vaarallista kemi-

kaalien takia, töissä seksuaalinen ahdistelu on yleistä ja

kotimatkat pimeässä ovat vaarallisia nekin.

Työnantajat suhtautuvat useimmissa maissa viha-

mielisesti työntekijöidensä ammattiyhdistystoimin-

taan, esimerkiksi Ecuadorissa järjestäytyneet työläiset

erotetaan. Keniassa tosin ay-liike on saanut kukkaviljel-

milläkin viime aikoina jalansijaa.

Solidaarista kukkaa kaipaava voi ostoreissullaan

kysyä, mistä arkea ja juhlaa sulostuttava kasvi on ko-

toisin. Hortonomi Seppo Leppänen Mataran kukkatu-

kusta kertoo, että heidän myymistään alle 60-senttisis-

tä ruusuista kaksi kolmasosaa on kotimaista tuotantoa.

Pitemmät ruusut tulevat Hollannista sekä keskitalvella

myös Equadorista, Keniasta ja Uudesta Seelannista.

Kotimaiset ruusut viljellään Kymenlaaksossa ja Var-

sinais-Suomessa. Kevätaikaan ainakin valo riittää jo

suomalaisillakin leveysasteillakin omasta takaa. Mutta

vaikka kotimaista tuotantoa on periaatteessa hyvä tu-

kea, järin ekologinen ostos vuoden pimeimpään aikaan

kasvatettu ruusu ei ikävä kyllä ole: keinovalo ja lämmi-

tys kuluttavat paljon energiaa. Mutta eipä ruusuja joka

päivä saakaan. Ja kohtapa kukkivat jo kotoisat piharuu-

summe, aurinkoenergialla tuotetut ja tuoksuvat!

Lähteenä: Sonja Väinölä: Kukkaloiston kääntöpuoli. Taustaselvitys leikkokukkien ja -vihreiden tuotannosta ja kaupasta. SASK 2004.

Ruusun piikki pistävä


16 reuna 1/2005


17

Teksti - Aaro VirolainenKuvat - Sami Parkkinen

Raportti Rockbridge-matkasta ihmemaahan,

jossa mikään ei toimi, mutta kaikki lutviutuu.

1. päivä

”Me ei olla vielä Tohmajärvelläkään, ja meidän bussista

puuttuu pala”, takanani istuva tyttö summaa faktat, kun

matka Joensuusta Venäjälle on keskeytynyt Pyhäselän

Niittylahdessa. Toinen turistibussi on rysäyttänyt pe-

räämme, suistunut penkereelle ja ollut vähällä kaatua.

Vaikeudet jatkuvat Suomen tullissa: ”Sanoin, että

tämä on ensimmäinen kerta minulle. He sanoivat, et-

tä kerta on ensimmäinen myös heille”, järkyttyneeltä

näyttävä mies sanoo ja sytyttää savukkeen tärisevin kä-

sin. Hän on hetkeä aiemmin riisunut alushousunsa ja

nostanut kivespussejaan tullimiesten pyynnöstä. Mies

epäilee, että koira merkitsi hänet astmapiipun vuoksi.

Auto on jo viety hallille.

”Toistakymmentä miestä siellä oli, taisi paikalla käy-

dä joku suurempikin kokardi. Muutama laukku avattiin.

Hyvin oli laukut pakattu. Kalsaritkin oikein viikattu”,

laulavana linja-autonkuljettajana tunnettu Lauri Möttö

tokaisee ja painaa kaasua.

Tunnelma vapautuu upotessamme yhä syvemmälle

korpitaipaleen mutkaiseen syliin. Matkanjohtaja Niko-

lai Väistö on hyvin pahoillaan edellisellä matkalla olleen

yhtyeen käytöksestä, ja toivoo, ettei poikkeus toistuisi

ikinä. ”Jätkät varastivat viinapullon hotellista, söivät ra-

vintolassa ihmisten lautasilta ja hajottivat sängyn.”

Rockbridge-projekti vie pohjoiskarjalaisia bände-

jä Petroskoihin ja tuo venäläisiä bändejä Joensuuhun.

Väistön mukaan on mitä viedä: ”Joensuun bänditilanne

on parempi kuin koskaan aikaisemmin.”

Muutamat uudisrahalla tehdyt liikerakennukset

muistuttavat irvokkuudellaan rinnakkaisesta todelli-

suudesta, kun bussimme viimein sukeltaa kaupungin

valoihin. Olemme maassa, jossa kerran kadotettu pysyy

kateissa.

Pohjola-hotellin aulassa Nikolai Väistö reagoi ko-

vaääniseen puheeseen ja sanoo tiukasti: ”Onks toi tei-

dän laulaja?” Hän odottaa, että kaikki ovat kirjautuneet

huoneisiinsa. Tunteja myöhemmin tohmajärveläisen

hevibändi Duncesin kosketinsoittaja kyllästyy odotta-

maan takkiaan diskon narikasta ja painelee hihasillaan

hyytävään aamuun, joka ei ole valjennut.

2. päivä

”Hain takkini pienten kieliongelmien jälkeen. Tämä-

hän sitä kulttuuria on. Vaihdetaan kokemuksia”, Pirkka

Maksimainen toteaa seuraavana päivänä liittyessään

muun yhtyeen seuraan Kivaz-baarissa.

Juuri keikkansa päättäneen petroskoilaisen D’airot

yhtyeen solisti Enska Jakobson pysäyttää autonsa ka-

dunkulmaan huomattuaan valokuvaaja Sami Parkkisen

ja tarjoaa kyydin SKK-salille, jossa Rockbridge-kon-

serttiviikonlopun ensimmäinen ilta jatkuu.”Volgan pi-

tää olla musta”, hän sanoo virheettömällä suomellaan ja

kieltäytyy bensarahasta.

Outokumpulaisen Melankolicsin ja joensuulaisen

Stellan soundcheckit ovat jääneet pitämättä, koska lava

ei ole ollut ajoissa valmis. Yleisöä on odotuksiin nähden

vähän - Väistön mukaan 700 - mutta se elää mukana.

Melankolics esiintyy hienosti, vaikka lavakalustoon

kuuluvan bassorummun pedaali hajoaa kaksi kertaa.

Stellan Matti Virkkunen istahtaa suojaimet kor-

villaan rumpupatterin taakse muiden yläpuolelle. Il-

massa leijuu omaehtoisuus ja hengen kapina. Tätä

tunnelmaa ei saa rahalla. Laulaja Marja Kiiskilä ottaa

Volgan pitää olla musta


18 reuna 1/2005

ensimmäisiä kosketuksia yleisöön, joka vastaa. Kiiskilä

liikahtaa odottamattomalla tavalla ja hymyilee leveästi.

Yhtye laulaa suomeksi aikuisuuden tapailusta ih-

missuhteineen. Venäläiset vain tanssivat villisti.

Petroskoilaisen Revolver-yhtyeen kitaristi Pavel Fro-

lov ei haluasi verrata suomalaisia ja venäläisiä bände-

jä, koska ei tiedä, mitä suomalaisilla liikkuu päässään.

”Mikä on IBM:n ja Macintoshin ero? En minä tiedä.

Suomalaiset ja venäläiset bändit ovat okei.”

Illan keikkansa Revolver on tehnyt Supermotor-

zoids-projektina, joka soittaa nyrjäytettyjä Beatles-co-

vereita. Frolovin mukaan venäläinen rock ei myy kovin

hyvin. ”Hittimusiikissa kyse on tuottajista, jotka pitävät

nukketeatteriaan. Me olemme aika kodittomia. Teem-

me mitä haluamme.”

3. päivä

Suomea puhuviin paikallisiin törmää joka paikassa.

Yksi heistä, muusikko Santtu Karhu, määrittelee, ettei

bussissa kannata näin ollen kiroilla suomeksi. Pidämme

sen mielessä matkatessamme Kljutševajan neuvostolä-

hiöön.

Yrttivodka solahtaa laseihimme Ženja Saharovin

perheen kaksiossa, jossa joukko parikymppisiä nuoria

valmistautuu uusiin konsertteihin.

”Venäjällä on yleinen mielipide, että suomalaiset ovat

vähän ahneita ja laiskoja”, tietotekniikasta väitöskir-

jaansa valmisteleva Denis Kuharev vastaa empien, kun

ensimmäiset lasit on jo kumottu. Hän haluaisi työs-

kennellä ulkomailla.

Pelästytän Julia Jokovenkon ja Veronika

Vojesavitšuten astelemalla sukkasillani tupakoitsijoi-

den seuraksi rappukäytävään. Kengät olisivat hyväksi

terveydelleni, he kertovat. Vaihdan puheenaihetta pyy-

tämällä yhden lauseen kielikurssia.

”Sano, että haluan avata silmäni sinun kanssasi aa-

mulla”, Miša

Grigorijev ehdottaa tyttöystävänsä Veronikan täy-

dentäessä aukomalla silmiään. He rakastavat toisiaan.

Ženja tanssahtelee näytteeksi stereoista kaikuvan

venäläislallattelun tahdissa. Hänen hyllyssään on liu-

ta dvd-elokuvia, joista osa on yhä teatterilevityksessä.

Ženja elättää itsensä myymällä savukkeita ja elintarvik-

keita päivittäistavarakauppoihin.

Äitinsä ja veljensä kanssa asuva Julia työskentelee

pankissa. Hän haaveilee perheestä ja aviomiehestä, joka

olisi myös ystävä.

Ahtaudumme hissiin, jonka seiniin on liimattu

useita purkkatarroja vähäpukeisista naisista. Osa ottaa

taksin, osa pysäyttää vastaantulevan auton ja sopii hin-

nasta.

Revolver Petroskoista


19

Stella Joensuusta


20 reuna 1/2005

Punkkarit tukkivat SKK-hallin sisäänkäynnin. Tä-

nään on väkeä - Väistön mukaan 1 400.

Dunces soittaa yllättävän pitkää ja uhkaavaa alku-

kuumotustaan pimennetyllä lavalla. Tiedän yhtyeestä

vain sen, että he ovat jättäneet edellisen illan juhlinnan

väliin. Me odotamme.

Sitten syttyvät spotit. Duncesin laulajakitaristi Mar-

ko Kämäräinen räjähtää, yleisö räjähtää, ja vain yksi

tunne lävistää minut: ällistys! He eivät soita. He teu-

rastavat. ”Alku todella iski minuun. Se oli hyvin hyvin

hellä ja romanttinen”, SKK-hallin anniskelupuolelta ku-

rottautuva tyttö kirjoittaa lehtiööni ja jatkaa: ”ja sitten

he alkoivat soittaa todella raskasta musiikkia.”

Yleisö kannattelee hoikkia, mustiin verhottuja var-

taloita, kunnes maiharit heilahtavat kohti kattoa. Oma-

kustanteita julkaissut Dunces on aiemmin keikkaillut

vain Itä-Suomessa, mutta tekee vaikutuksen kaikkiin.

Vaaleahiuksinen Olga, 22, huomaa minut väentun-

goksessa ja lähestyy pelästyttävän suoraviivaisesti. Joko

silmien takaisten avaruuksiemme näkymättömät rih-

mastot ovat solmineet kohtalomme yhdeksi tai sitten

häntä kiinnostaa kaulassani roikkuva backstage-passi.

Olga pujottaa passini kaulaansa, ohittaa takahuo-

neen rappuja vartioivan sotilaan ja pyytää, että ojentai-

sin passin Sergeille,19, - rakastetulleen, johon hän on

tutustunut tuntia aiemmin.

Siirrymme kolmisin Kivaz-baariin, jonka miesten

wc:n pönttö on korjattu läpinäkyvällä teipillä. Yksi syy,

miksei suomalaisista miehistä aina pidetä Venäjällä,

juontuu historiasta. ”Monia venäläisiä kuoli sodissa

Suomea vastaan, mutta toivon, että sota päättyy. Mei-

dän on lopetattava tämä sota. Meidän on oltava ystä-

viä”, Olga sanoo ostettuaan mitä haluan ja kieltäydytty-

ään, kun olen yrittänyt tarjota vuorollani.

4. päivä

Aamukahdeksalta Revolver-yhtyeen solisti Maxim

Košelev juo edelleen vodkaa baarissa ja epäilee, että hä-

nen tyttöystävänsä haluaisi murhata hänet. Folk-muu-

sikko, jonka olen vahingossa nähnyt hengittämässä sa-

vuavaan sipsipussiin, juo vodkaa ja syö. Tshetsheeniltä

näyttävä mies esittelee pistoolilta näyttävää asetta ja juo

vodkaa sekä olutta. Seurueen neljäs jäsen on nuorehko

poika, joka katselee muita.

Tässä vaiheessa kotimaani hyvät puolet hiipivät

mieleen. Ainakaan tulli ei nuku. Kaikki reput avataan

ja auto viedään hallille syystä, jota emme saa tietää.

Ruumiintarkastuksen läpäissyt mies veikkaa: ”Repus-

sani oli avattu salami. Ehkä koira oli nälkäinen.”


21

Teksti - Timo MunneKuvat - Jaakko Kilpiäinen

Venäläiset ovat ylpeitä votkastaan, meksikolaisilla on

tequilansa, italialaiset naukkaavat grappaa. Meidän

kansallinen viinamme on tietenkin pontikka, joka tun-

netaan myös nimillä korven kyynel, korpiroju, sorretun

voima, metsäviina ja Kiteen kirkas.

Punkaharjulainen Aate Laukkanen on valmistanut

viinaa laillisesti kotikylässään Piojärvellä jo kymmenen

vuotta. Hänen yrityksensä ykköstuote Kiteen kirkas pe-

rustuu kiteeläiseen osaamiseen, mutta tuotanto tapah-

tuu kuitenkin Punkaharjulla.

”Meillä oli jo luvat ja kaikki hankittuna, mutta ei-

pä viinanvalmistus lopulta sopinutkaan urbaaneille

kiteeläisille. Liekö kaupungin paremmat piirit kärsi-

neet pontikkapitäjän maineesta. Kiteellä tehtiin peräti

vapaaehtoinen kysely pontikantuotannosta kaupungis-

sa. Kyselyyn osallistui jopa 60% kaupungin asukkaista.

Heistä yli 80% oli pontikan puolella. Silti kaupunki oli

hanketta vastaan. Niin minä siirsin tuotannon entiselle

kotitilalleni, joka tuolloin toimi kesäpaikkana”, muiste-

lee Laukkanen toiminnan alkuaikoja.

Laukkanen on koulutukseltaan maamieskoulun

käynyt maanviljelijä. Entinen ruuan alkutuottaja toteaa

toimivansa nykyisin viljan jatkojalostajana. Idyllisessä

itäsuomalaisessa maalaismaisemassa syntyvät maakun-

nan ainoat omat kirkkaat alkoholijuomat Aleksanteri ja

Voitto-viina. Muita yrittäjiä ei alalla Itä-Suomessa ole.

”Alku oli varsin hankalaa. Meihin ei uskottu. Sanoi-

vat, että ette selviä siitä paperisodasta. Byrokratia olikin

aluksi mahdottoman tuntuinen, mutta onneksi lopulta-

kin kertaselvitteinen. Ilman juristivaimoni asiantunte-

musta en olisi onnistunut”, Laukkanen aprikoi.

Kuusen juurelta teollisuushalliinTiskin alta

Yrityksen tuotanto on ollut parhaimmillaan 150 000

puolen litran pulloa vuodessa. Tuotannon keulakuvana

on ollut Kiteen kirkas. Alkon väkikin epäili pontikan

menekkiä, mutta joutui pian toteamaan hämmästynee-

nä sitkeälle keittäjälle, että sitähän mennee! Nyt tuo-

tanto on vähäisempää, kun alkoholimonopolimme on

keskittämässä hankintojaan isoille tuottajille.


22 reuna 1/2005


23

Laukkanen katselee paheksuvasti Alkon suuntaan,

sillä parhaimmillaan hänellä on ollut tuotevalikoimas-

saan jopa seitsemän eri merkkiä, nyt vain muutama.

Kiteen kirkas on pudotettu tilausvalikoimasta ns. so-

pimusvalikoimaan, jossa arvotaan ne viinat, jotka hyl-

lyille lopulta pääsevät. Kilpailu on kovaa, eikä omaa

tuotettaan saa mainostaa julkisesti kuin alan omien ta-

pahtumien yhteydessä.

”Meitä pientuottajia ollaan heittämässä pihalle. Ti-

lalle otetaan ulkolaisia merkkejä, joita nyt on jo vali-

koimasta valtaosa. Minähän olen kohta salakeittäjä,

kun sisäänostopolitiikka on tällaista”, pontikkamestari

tuhahtaa.

Pontikalla on Laukkasen mukaan positiivinen kuva

ihmisten mielissä. Aina kun siitä puhutaan, niin suut

kääntyvät hymyyn. Ponu on aidosti suomalaista kan-

sankulttuuria, jota on syytä vaalia. Se on yksi osoitus

meidän omaleimaisuudestamme Euroopassa. Laukka-

sen mielestä meidän on itse puolustettava omaa kult-

tuuriamme ja kannatettava suomalaisia asioita. Hän

perää kansallista itsetuntoa esimerkiksi ruokapöydän

antimien suhteen.

”Kreikkalaisilla, ranskalaisilla, italialaisilla ja vaikka-

pa espanjalaisilla on omat maailmanlaajuisesti tunnetut

ruokapöytänsä, joista he ovat ylpeitä. Onko meillä sel-

laista, olemmeko siitä ylpeitä?” Laukkanen kyselee.

Ponua tankkiin

Kun tarkastellaan viinanpolton perinnettä voidaan

todeta, että Laukkasen toiminta on yhtaikaa sekä

isänmaallista että maailmanlaajuista. Miltei jokaisessa

maassa on oma kotipolttojuoma keksitty. Laukkanen

pitää tuotteitaan itäsuomalaisena vahvuutena, joiden

avulla voimme kamppailla ylikansallisia ketjuja vas-

taan.

Kylähulluksi Laukkanen ei tunnustaudu, vaikka

pontikankeitto ei olekaan kovin kiitollinen tehtävä.

Hän pitää sitä kulttuurityönä, jolla ei rikastumaan pää-

se. Vakavasti hänet kuitenkin pitkän määrätietoisen

ponnistelun tuloksena jo otetaan.

”Kyllähän ne aluksi arvelivat, että kuinkahan äijän

käy. Vaan eihän hullu keksisi investoida yli miljoonaa

vanhaa Suomen markkaa moiseen touhuun. Nyt kun-

nassa, TE-keskuksessa ja muualla minut otetaan jo va-

kavasti. Jotta arvostustakin on”, Laukkanen myhäilee.

Viimeisen parin vuoden sisäänostotilanne saa Lauk-

kasen kuitenkin mietteliääksi. Hän näkisi Alkon mono-

poliaseman murtumisen mielellään. Vaikka pieniä nyt

pyritään kyykyttämään, ei Laukkanen pelkää pontikan

katoamista.

”Sillähän on näillä seuduin satojen vuosien perin-

ne. Kiteen kirkaskin on ollut tunnettu jo ainakin sata

vuotta. Minun unelmana on, että viinanvalmistus säilyy

Itä-Suomessa.”

Eräs tulevaisuuden vaihtoehdoista voisi olla myös

etanolin valmistaminen polttonesteeksi bensiinin se-

kaan. Se kun palaa puhtaammin ja sopii yhteen Kioton

ilmastosopimuksen kanssa. Tästä tuotannosta tuhannet

maatilat voisivat saada leivänlisää. Laukkaselle myös

tällainen ekologinen tislaaminen sopisi.

Tuotantotiloissa mäski muhii suuressa rautaisessa

padassaan. Vaaransa tässäkin on. Kerran varoventtiili

meni epäkuntoon ja pannu pamautti kuuman lastinsa

keittäjän niskaan. Laukkasella kävi lähtö lähellä. Iso osa

ihosta sai vakavia palovammoja.

”Tämä on tämmöinen ala. Oli luvat kunnossa tai ei,

niin silti saattaa palaa!”

Kippis.


24 reuna 1/2005


25

Mie

likuv

a

Taiteilijana Itä-SuomessaTeksti - Johanna WestersundKuvat - Jaakko Kilpiäinen

Joensuun taiteilijaseuraan kuuluu 98 kuvataiteen am-

mattilaista, jotka asuvat ja tekevät työtään ympäri Poh-

jois-Karjalaa.

Monimuotoinen maalari

Arja Valkonen-Goldblatt on tehnyt monenlaisia teoksia uransa

aikana. Toissa syksynä Joensuun Taidemuseon alakerran näyttely

toi esille hänen monipuolisuuttaan. Joulun alla Joensuun kävely-

keskustan Joulukalenteriin Arja oli leiponut piparkakkuhahmoja.

Koristelussa oli ylellisesti paljettejakin.

Teksti, joka on usein Arjan kuvien seurana, tavattiin Jouluka-

lenterin jääkukkien alta latinaksi. Suomeksi sen tunnisti, kyse oli

Isä meidän -rukouksesta: ”Anna meille meidän jokapäiväinen lei-

pämme.”

Taidemaalarin koulutuksen saanut nainen on tänä keväänä

taas löytänyt ensilempensä. ”Teen käsinmaalattuja seinätauluja!

Muistui yhtäkkiä mieleen, kuinka onnellinen olen ollut maala-

tessani. Vaikka öljymaalaukset ovat ongelmajätettä”, haalareissaan

työskentelevä maalari huokaa. Tärpätin katku on tuntuva.

”On ristiriitaista pykertää lisää ainetta tähän maailmaan, jossa

tavaraa on jo liikaa. Ja vielä onnellisena.”


26 reuna 1/2005

Arja Valkonen-Goldblatt onkin työskennellyt pal-

jon käsitetaiteen maailmassa, jossa jo olemassa olevien

esineiden, tekstien ja omien lisäysten muodostamat ko-

konaisuudet on mahdollista purkaa monumentaalisia

jälkiä jättämättä.

Taidegallerian ovi on monille raskas ja kynnys kor-

kea. Kuvat siellä koetaan elitistisiksi, mutta vaikka mai-

noksen postmodernia ilmaisua katsotaan lehdestä tai

televisiosta aivan sujuvasti. Taidenäyttelyyn menijän

pitäisi muka jotenkin hienosti ymmärtää taidetta.

”Tämä työ on varsin fyysistä puurtamista. Hen-

käyksenoloisenkin teoksen eteen on kaula liassa

aherrettu monta päivää.” Tekijälleen taide ei ole työtä

kummempaa.


27

Taiteilija taaplarina

Lieksalainen Toivo Jaskanen on koulutukseltaan taide-

maalari-graafi kko. Viime vuosina hänen materiaaliaan

ovat kuitenkin olleet laudat ja lankut. Toivo Jaskanen

on rakentanut lautataapeleita eläkkeellä olevan saha-

työmiehen, Tauno Nevalaisen kanssa.

Ensimmäisen taapelinsa hän suunnitteli Pielisen

museoon kansainväliseen Divers Memories - Muistoja

syvältä -näyttelyyn vuonna 1996. Työn lähtökohtana oli

Toivo Jaskasen isän ammatti sahatyöläisenä. Nykyään

taapeli on osa museon pysyvää näyttelyä.

Taapeli on taiteena muuta kuin konkreettisesti esillä

oleva lankkupino. Käsitetaide operoi muistoilla ja mie-

likuvilla, oman lisänsä antaa materiaalin tikkuinen tun-

tu ja puun tuoksu. Jaskasen taapeli-installaatioissa on

usein mukana myös musiikkia ja valokuvaa sekä veis-

toksia.

Musiikkimaailmoja taapeleihin on rakentanut toi-

nen Lieksassa syntynyt, saksofonisti Petri Karttunen,

joka yhteenkin teokseensa liitti äänimaisemaa nyky-

päivän sahalta. ”Minä kävin äänittämässä sen koneen

pauketta, joka taaplauksen nykyään tekee. Petri käytti

sitä sävellyksensä osana.”

Myös valokuvaaja Sakari Martikainen on Jaskaselle

tärkeä työtoveri. ”Yleensäkin tykkään tehdä töitä yh-

dessä. Tuntuu, että omatkin voimat riittävät yhdessä

pitemmälle.” Taiteilijan yhteistyö valokuvaajan ja saha-

työmiehen kanssa muistuttaa kuvanveistäjän ja taideva-

lajan tai kivenhakkaajan tiimiä.

Toivo Jaskasen työhuone entisessä pesulassa muut-

tuu Vaskiviikkojen aikaan myös galleriaksi, pihamaa

palvelee konserttisalina. Ateljee Niskaranta avautuu

ensi kesänä 17.7. Näyttely esittelee isännän itsensä li-

säksi myös englantilaisen Chrys Allenin, Tapani Mik-

kosen ja australialaisen Nina Risin taidetta. Jazzia kuul-

laan Nighttrain-kokoonpanon esittämänä.

Kuva osa taapeli-installaatiosta © Toivo Jaskanen & Sa-kari Martikainen.


28 reuna 1/2005


29

Globaali ja lokaali

Taidegraafi kko Ritva-Liisa Virtanen asuu Savonran-

nalla, mutta hänen tärkein työpaikkansa on Joensuun

Grafi ikan paja. Kummastakaan ei ole pitkä matka maa-

ilmalle.

Suomen ulkopuolella Euroopassa sekä USA:ssa Rit-

va-Liisa Virtasta edustaa prahalainen, kansainvälisesti

toimiva kuvataideagentuuri Vernon Fine Art. Sen gal-

leristi-kuraattori Monika Burian nappasi Ritva-Liisan

talliinsa maaliskuussa, Global/Local -näyttelystä, jonka

teokset hän oli valinnut eteläsavolaisten taiteilijoiden

tarjonnasta.

”Olen sopimukseen ilman muuta tyytyväinen. Ver-

non Fine Art saa provisiopalkkion myydyistä teoksista,

muita kuluja järjestelystä minulle ei aiheudu,” Ritva-

Liisa Virtanen kertoo.

Itä-Suomessa taidettakin ostetaan, mutta markkinat

ovat täällä pienestä väkimäärästä johtuen pikkuruiset.

”On arvioitu, että viisi prosenttia ihmisistä on kiinnos-


30 reuna 1/2005

tunut taiteesta. Niistä viidestä prosentista vain osalla on

oikeasti mahdollisuus hankkia kuvataidetta itselleen. Se

on se syy, miksi Suomessa taiteilija ei tule työllään toi-

meen - täällä on liian vähän ihmisiä!”

Juurevasti itäsuomalainen mutta ennakkoluulotto-

masti ulkomaailmaan suhtautuva Ritva-Liisa Virtanen

sopii hyvin Prahan Global/Local -näyttelyn taiteilijaksi.

”Mitä paikallisempi tekijä, sen vahvempi sitä on maail-

malla, kun ajatus teoksen takana on vahva. Ja kyökki-

englannilla pärjää kyllä, kun on sanojensa takana.”

Ritva-Liisa Virtanen on vahvasti mukana myös

kotipaikkakuntansa Savonrannan kulttuurielämässä.

Vuokalan näyttelyssä ensi heinäkuussa esitellään jo

seitsemättä kertaa nykytaidetta reilun parinkymmenen

taiteilijan töiden voimin. Viime vuonna näyttely laaje-

ni Vuokalan myllyn ja ympäristön lisäksi myös 1800-

luvulla paikkakunnalla lyödyistä tiilistä rakennettuun

Piippuhalliin, jossa joskus toimi saha.


31

Oman elämänsä rouva

Taiteilijoita haastetaan jostain syystä miettimään

työnsä merkitystä ja oikeutusta, vaikka eihän kukaan

kysy levyseppähitsaajalta tai LVI-asentajalta, onko hä-

nen työllään suurta merkitystä ihmiskunnalle.

Keraamikko Outi Särkikoski on päässyt pohdin-

noissaan päätökseen. ”Työlläni on erittäin suuri mer-

kitys minulle! Se on osa identiteettiäni. Maailmassa on

muitakin tärkeitä asioita, mutta minulle tämä on tärke-

ää. Teen sitä, mikä minua kiinnostaa.”

Taiteilijoita moititaan yhteiskunnan eläteiksi, mut-

ta ei muisteta, että monia muitakin ammatteja tuetaan:

omillaan toimeen tuleviksi katsottavat yrittäjätkin saa-

vat investointiavustuksia ja starttirahoja.

Kukaan taiteilija ei elä pelkästään apurahoilla. Niitä

saa joskus kun hyvin sattuu, mutta suurimmaksi osaksi

aikaa elämä on rahoitettava muuten.

”Tässä yhteiskunnassa on vain opittava elämään.

Oma elämä täytyy rakentaa niistä paloista, mitkä ke-

nenkin persoonaan ja tilanteeseen sopivat. Jokaisella on

vastuu omasta elämästään, onpa sitä taiteilija tai ei.”

Outi Särkikoski saa palkkaa opetustyöstään Poh-

jois-Karjalan Ammattikorkeakoulussa. ”Syksyt ovat

opetuksellisesti erittäin tiiviitä, mutta keväällä on aikaa

omallekin työlle”, keramiikkaveistoksen parissa millin-

tarkkaa työtään tekevä Outi juttelee. ”Nykyään työelä-

mäni on balanssissa, mutta oman aikansa siihen pääse-

minen otti.”


32 reuna 1/2005


33


34 reuna 1/2005

Kulttuuripäättäjä

Joensuulainen Jyrki Puhakka työskentelee neljättä

vuotta valtion kuvataidetoimikunnassa. Kuvataidetoi-

mikunta jakaa apurahoja taiteen edistämiseksi. Toimi-

kunnan jäsenet ovat valtioneuvoston määräämiä ja lain

mukaan heidän tulee olla asianomaisen taiteen alan an-

sioituneita harjoittajia ja tuntijoita.

Jyrki Puhakka on taiteilijana maltillinen postmo-

dernisti, joka ei kaihda näyttää perinteistä piirustustai-

toaan, tilaustöinä tehtävät muotokuvatkin ovat hänelle

mieluisia. Kuvanveiston puolella hänen muotokielensä

on kokeilevampaakin, mutta kunnon kädentaidot ku-

ten pronssivalu sujuvat mieheltä myös.

”Työskentely kuvataidetoimikunnassa on ollut mie-

lenkiintoista. Siinä on näköalapaikalla koko Suomen

kuvataiteen kenttään.”

Nyt kiinnostuksen polttopiste on valokuvassa ja me-

diataiteessa. Klassisemmista ilmaisutavoista kiinnostu-

neet kuvataideoppilaitosten opiskelijat lähtevät Pietarin

Repin-instituuttiin hakemaan taidokkuutta, kun koti-

maisen opetuksen painopiste on uusissa välineissä ja

uudenlaisessa ilmaisussa.

Urbanisoituvan kulttuurin kuvakieli käy vuoropu-

helua muun visuaalisen kulttuurin kanssa. Pelkkä pe-

rinteinen taidokkuus ei riitä taiteen sisällöksi.

Nykytaiteen kannalta Itä-Suomi ei ole Jyrki Puha-

kan mielestä juuri nyt parhaimmillaan. ”Pitkään aikaan

täältä ei ole tullut esille mitään erikoisen kiinnostavaa.

Ainakin Pohjois-Karjalassa eletään kulttuurisesti ta-

kapajuisessa läänissä ja Joensuun kaupungin pitkään

jatkunut penseys kuvataiteilijoita kohtaan on aivan kä-

sittämätöntä. Jo Kuopiossa on parempi ilmapiiri ja sen

huomaa myös taiteilijoiden tekemisistä.”

Jyrki Puhakka ahkeroi myös opettajana Joensuun

Vapaaopistossa ohjaten niin lapsia kuin aikuisia. ”Joen-

suun kaupunki satsaa Pekkalan lasten ja nuorten kuva-

taideoppilaitokseen kymmenesosan sen tarvitsemasta

budjetista. Opetus pyörii käytännössä lukukausimak-

suilla, jotka ovatkin sitten korkeat.”

Joensuulaiset taiteilijat ovat saaneet tänä vuonna

tuta mm. 100 % korotuksen kaupungin työhuoneitten

vuokriin. ”Kun kaupunkimme touhua vertaa vaikka

Oulun, Kuopion tai Mäntän tapaan hoitaa kulttuuriasi-

oita ylipäänsä, ero on selkeä. Täällä kulttuuri on vain

välttämätön riesa. Silloin myös kulttuurin satsatut pie-

net rovot myös tuottavat huonosti. Puuttuu selkeät stra-

tegia ja arvostamisen ja tekemisen meininki.”

Jyrki Puhakka ei pyytele anteeksi ammatinvalin-

taansa. ”Täällä kuulee ihmisten vielä ääneen kerskaile-

van sillä, etteivät he ymmärrä taidetta. Mikä kehumisen

aihe sivistyksen puute on?”


35


36 reuna 1/2005

HuomennaTeksti - Johanna WestersundKuvat - Ari Matikainen, Markku Heikkinen ja Jaakko Kilpiäinen

Itärajan tuntumassa kasvaneet dokumentaristit

tekivät elokuvan elämästä Imatralla ja Sveto-

gorskissa.

Ari Matikainen ja Markku Heikkinen aloittivat Zavtra

- Huomenna -dokumenttinsa teon jo viime vuositu-

hannen puolella. Imatran seudulle he innostuivat muis-

sa töissä kohtaamansa Topi Uosukaisen vinkkaamina.

Rajaseudun kasvateille aihe ei ollut outo.

”Minä olen Pohjois-Karjalan Uimaharjussa käynyt

kouluni, Markku taas on kotoisin Kajaanista, joka se-

kin on paperikaupunki Venäjän läheisyydessä. Pienenä

Venäjän naapuruuden tiesi, mutta ei sitä sen enemmälti

kommentoitu, koko maa oli tietyllä tavalla musta auk-

ko”, Ari Matikainen kertoo.

Kainuulaiselle Markku Heikkiselle Neuvostoliitto

oli tutumpi. ”Kekkoslandissa kun elimme, Kostamus

oli meillä päin merkittävä työllistäjä 70-luvulla. Jostain

kumman syystä kiinnostuin jo silloin, luin koulussa ve-

näjää ja kävin siellä kaikenlaisilla kulttuurivaihtomat-

koilla ja mir-drusba -festivaaleilla.”

Kummallakin Zavtra-elokuvan ohjaajista on myös

karjalaiset sukujuuret. ”Omaa elämänhistoriaa on mah-

dotonta unohtaa. Muistan aina sen, että äiti on karjalai-

nen, Tolvajärveltä Korpiselästä, ja siirtolainen. Omassa

mentaliteetissa on semmoista, että koen vähän olevani

muukalainen”, Markku Heikkinen sanoo.

Ari Matikaisen ukki on kotoisin Harlusta. ”Siitä ei

koskaan meidän perheessä puhuttu, ukki ei ole mai-

ninnut sanallakaan senaikaisista asioista. En tunne yh-

täkään sukulaista ukin puolelta, tai täti on Ruotsissa,

mutta siinä kaikki.”

Villi itä

Jo ensivisiitti Imatran ja Svetogorskin seudulle vakuut-

ti miehet. ”Raja on jo sinänsä mielenkiintoinen. Ja kun

käytiin siellä, ymmärrettiin että kyseessä on huippu-

paikka ja oma maailmansa.”

Zavtra - Huomenna dokumenttielokuvan tekijät Markku Heikkinen ja Ari Matikainen.


37

Rajaseutu hurmasi ensin visuaalisella erilaisuudel-

laan, mutta kansainvälisten tuotantokuvioiden takia

nelivuotiseksi venyneen työrupeaman lopulla, leikkaus-

pöydän ääressä, Ari Matikainen ja Markku Heikkinen

huomasivat lopullisesti, että hienot kuvat rajan rosoi-

suudesta ovat vain pintaa. Rajat ovat meissä ihmisissä

sisällä.

”Svetogorsk on kansallisuuksien sulatusuuni, po-

rukka on peräisin sieltä sun täältä, Turkmenistanista

ja vaikka mistä. Mieleen tulee Villi länsi jollain lailla.

Ja vain kuuden kilometrin päässä meidän sosiaalide-

mokratiasta - hyvässä ja pahassa”, Markku Heikkinen

luonnehtii.

”Tuotannon alussa oli tarkoitus, että me asutaan

Imatran puolella, mutta me viihdyttiin paremmin Ve-

näjän puolella. Onko tämä nyt romantisoitua?” Markku

Heikkinen kysyy ohjaajakollegaltaan. ”Ihan oikeata asi-

aa”, vahvistaa Ari Matikainen.

”Ennen kaikkea se esteettisyys kiinnostaa: omitui-

sessa villiydessä on hirveän paljon kauneutta”, Markku

Heikkinen tuumii. Ja kollega jatkaa: ”Venäjällä kun saa

kameran käyntiin, siitä yleensä kuva tulee. Maisema on

runollinen.

Maan historia näkyy: lyhtypylväs 60-luvulta, kaa-

suputki 70-luvulta, kaikki kerrostumat ovat näkyvissä.

Sitten siellä on vanha suomalainen kauppa, jäännöksiä

neuvostoajalta, länsimaisia kauppakylttejä ja pikarat-

kaisuja, jotka kertovat selviytymisen meiningistä.”

Kolonialismin kuvia

Me näemme Venäjällä usein vain rappiota. Mutta

toisaalta Viipuri on parhaiten alkuperäisenä säilynyt

suomalainen kaupunki. ”Mitä Joensuussa, mitä Kajaa-

nissa, mitä missä vaan on tapahtunut kaupunkiarkki-

tehtuurille? Mikä on meidän sokeus sille, kun me olem-

me halunneet purkaa pois sen kaiken vanhan, kun se

ei kerro edistyksestä eikä kehityksestä?” kysyy Markku

Heikkinen.

Zavtran päähenkilöitä ovat lastenkodista Suomeen

adoptoitu nuori nainen, Senja, sekä paperityöläinen

Tatu Savolainen venäläisen Arletta-vaimonsa kanssa.


38 reuna 1/2005

Niin Zavtrassa kuin Imatralla ja Svetogorskissakin

kultturien törmääminen on arkipäiväistä. ”Tatu ja Ar-

letta elävät koko ajan rajan yli ja joutuvat tutkimaan

toisella puolella olevaa.”

Elokuvan alkupuolella rahdataan mustia jätesäkkejä

pakettiautoon. Kaikki suomalaiset tietävät, mitä se ra-

jaseutudokumentissa merkitsee: taas on yksi avustus-

kuorma lähdössä.”Suhteemme venäläisiin on jo vääris-

tynyt siitä, kun me viemme vanhat vaatteemme sinne”,

Ari Matikainen tokaisee.

Markku Heikkinen on samaa mieltä. ”Se on niin

naurettavaa, mitä ne tekee niillä? Uskaltaa kysyä, että

minkä sortin kolonialisteja me ollaan?”

Ari Matikainen kertoo Senjan entisestä asuinpaikas-

ta, lastenkodista Svetogorskissa. ”Siellä on kymmenen

lasta, mutta pakettiautolastillisia tuodaan harva se viik-

ko.” ”Kymmeniä tuhansia kiloja lumppuja!” huomauttaa

Markku Heikkinen. ”Siinäpä olisi taas yksi elokuvan

aihe: mihin ne pistää meidän käytetyt tuulipuvut? ”

Kohteliaasti venäläiset ottavat vastaan suomalaisten

rätit ja lumput. ”On se näky, kun lastenkodin työnte-

kijät seisovat jakkupuku päällä vastaanottamassa vaat-

teet”, Ari Matikainen huokaa. ”Kaikki svetogorskilaiset

tapaamani sosiaalityöntekijät ovat kaksimetrisiä naisia,

jotka harrastavat body shapingia ja ovat niin tyylikkäitä

ja huoliteltuja”, nauraa Markku Heikkinen.

Hunaja ja suolakurkku

Dokumentaristit joutuivat kohtaamaan omatkin en-

nakkoluulonsa elokuvaa tehdessään. ”Voi, miten olim-

me peloissamme ylittäessämme kuvauskaluston kans-

sa rajan ensi kerran, ja voi miten me pelättiin, että nyt

meidät varastetaan ja ryövätään. Jännitettiin missä voi

kuvata, milloin tulee mafi amies ja milloin ollaan Sipe-

riassa. Meillä oli mielikuvia siitä, kuinka arvaamaton

Venäjä on. Luulimme, että kaikki järjestys loppuu kun

ylitämme rajan, oikeuslaitos katoaa ja olemme jossain

hövelössä”, Markku Heikkinen sanoo.

Pian miehet huomasivat arkisen todellisuuden ta-

vallisuuden. ”Täällähän eletään ja pärjätään ja täällähän

on ihmisiä. Minä pistän kameran tähän, eikä ketään

kiinnosta, ja jos joku tulee kysymään niin puhutaan

sitten”, kuvailee Ari Matikainen. Ja Markku Heikkinen

höystää: ”Kun näkee sen syvän kulttuurin, ymmärtää

kauneuden, jota kolonialistisuomalainen ei halua näh-

dä. Se on jotain missä viihtyy.”

Viimeksi Zavtrassakin on kysymys on siitä, keitä me

suomalaiset olemme. ”Rajaseutuihin liittyy valtavan sy-

vät historiat, isot asiat. Mutta meitä vaivaa se, että me

ollaan aika lähellä venäläisiä, mutta me ei haluta sitä

sanoa ääneen. Ehdottomasti mieluummin itää kuin

länttä, niin minä ainakin koen kainuulaisena ja toisen

polven karjalaisena. Jos minun pitää valita henkinen

kotini, niin ei se makeileivien ruotsalaisten luona ole,

vaan alakuloisessa rujossa itäisyydessä, johon liittyy

sentimentaalisuus, Markku Heikkinen sanoo.

Yllättäen dokumentaristit löysivät myös valoisam-

mat tunnelmat rajan takaa, kertoo Ari Matikainen.

”Svetogorskin puolella uskotaan huomiseen, Imatralta

jäi enemmän blues-paikan tunnelma. Vähän kuin elä-

mänhalu olisi kadoksissa.”

Zavtra dokumenttielokuva kiertueella Itä-Suomessa vii-kolla 14. Imatran esitys 4.4. Ks. Mänöt.


39

Teksti - Jukka NiskanenKuvat - Jaakko Kilpiäinen

Siltojen kiehtovia alustoja aukenevaa taivasta

vasten tutkaileva katsoja on taitolajin äärellä.

Virtaavan veden ja sillan jykevyyden tarkkai-

luun mieltynyt joutuu harrastamaan huonoissa

oloissa: istuin tai edes rauhallinen askelura

puuttuu.

Kohde 1: Pielisjoki Delta

Se on nimeltään Itäsilta ja ulkonäöltään litistynyt ja jo-

tenkin nöyristelevän oloinen. Aiemmin sen paikalla on

ollut puusilta, ehkä hyvä niin, jonka alla on arkistokuvi-

en mukaan ollut yllin kyllin paikkoja sillan alla olevien

esteettisten nautintojen kokemiseen.

Nyt paikalla ovat kivireunukset, joilla liukastelee itse

Pirukin. Mikä pahinta, alkeellisimmat varusteet sillan

aluselämän tarkasteluun puuttuvat. Pitäisikö vesi reisis-

sä tarkastella sillan alla sinänsä ansiokkaisiin lohkopin-

tapaaseihin lankeavia valosävyjä?

Itäsillan aseman puoli on kehno saavuttaa. Mutta al-

le ei pääse. Tai pyörätietä kanavanpuolelle pääsee.

Jo pelkkä idea tarkastella kanavan nousevaa läppää

alta päin saa kämmenet hikoamaan. Sillan alle ei todella

pääse, vaikka siihen olisi aika ajoin kiihkeä tarve. Joku

oli ajatellut tämän niin. Ja minä kun luulin arkkitehtuu-

ria käytännölliseksi rakennustaiteeksi.

Plussaa on todella musta vesi. Se on vuolteista not-

keaa tervaa, jota katsellessa unohtaa jauhelihan kilo-

hinnan.

Kohde 2. Rautatiesilta on...

...ryhdikäs ilmestys. Perspektiiviä löytyy. Ylhäällä tuki-

rakenne on kuin neliskanttinen tila. Alhaalla tuoksuvat

ratapölkyt, fuskaavien jarrusylintereiden päästämä öljy

ja kitkan tuoma raudan haju.

Yli menevä juna ravisuttaa tajuntaa. Äänet sillan alla

tuovat mieleen lapsuuden ja kaiken sen kiehtovan, mitä

epätavallisissa paikoissa tapahtui.

Kuinka rauhoittavaa onkaan istua asvaltille pipon

päälle, nojata selkää betoniseinään ja sulkea silmänsä.

Junan tuottama energia jytisee ylitse, sen tuntee tärinä-

nä selässä.

Siltojen alla


40 reuna 1/2005

Entä etenevätkö unelmat kohti päämääriään yhtä sään-

nöllisesti kuin rautapyörien aiheuttama kolke?

Yläpuolella ratapölkkyjen jono katoaa perspektiiviin

yhtenäisenä laattana. Vesi pyörteilee tuskin havaittavas-

ti mutta raskaasti. Ratapölkkyjen välistä näkyy taivasta

ja siellä mieltä kuohuttavia yksityiskohtia. Tämä se on

elämää!

Kohde 3. Suuri kaarisilta...

...joka yhdistää Lappeenrannan ja Kuopion pikatiet

nousee loivana kaarena Pielisjoen yli. Se ei raiskaa ja

ivaa jokea Suvantosillan tavoin, eikä nöyristele sen

päällä Itäsillan keinoin.

Rantakylän puolella harmittaa. Sillan tarkkailua

harjoittavia ei ole ajateltu lainkaan. Perkele, ei penkin

penkkiä sillanalaisen elämän esteettiseen tarkasteluun.

Näinkö tasapuolisesti yhteiskunnassamme tuetaan eri

harrastuksia. Pitäisikö siirtyä sählyyn?

Vedestä kurottava jyhkeä betonipilari hieman pelas-

taa päivää. Virtaus näkyy kauniina norona sen kupees-

sa, tekee mieli uida imuun. Sitä vastoin sillan Karsikon

puoleinen pääty ja sen alainen maailma saavat haukko-

maan henkeä ihastuksesta. Avoin matala tanner vesira-

jaan, ah!

Vaikka tiedän sillan olevan tästä kulmasta parhaim-

millaan sumuisina iltoina, annan näkymälle mielessäni

kiitettävän arvosanan. Loiva kaari on osa taivasta kun

sen oikein oivaltaa. Sillan voisi kuvitella auringon takai-

sessa sumussa palavan, sen voisi kuvitella haipuvan us-

vaan. Reijo Turunen on maalannut aiheesta muutaman

helvetin upean taulun.

Palkit nousevat jyhkeän sopusuhtaisina pylväinä ve-

destä. Koska niihin kiinnittäytyy ensimmäinen pylväs-

pyhimys jaloon tehtäväänsä? Sillan alla hiljenee vaisto-

maisesti kuin katedraalissa: ei täällä graffi teja tekemässä

totta vieköön olla.

Tämän sillan alla viihtyy helposti pitkään, hämärään

asti. Neljän jälkeen iltapäivällä liikenteen melu tunkeu-

tuu äänimattona korviin. Viiden jälkeen tulevat raskaat

telirekat. Silta tärisee hieman. Niin minäkin, kylmästä.

Hämärä laskeutuu; ensin se kokoaa voimiaan oksis-

toissa ja painanteissa. Usva nousee.

Sillat näyttävät nyt tyystin erilaisilta. Nyt hämärän

sävyt vaihtelevat. Pienikin ryteikkö näkyy tummana

massana. Aukiolla sinertää. Jopa Itäsilta saattaa tämän

tason hämärässä nostaa arvosanaansa sillan alta tarkas-

teltuna.

On uuden kierroksen aika.


41


42 reuna 1/2005

Teksti - Heidi LahtinenKuvat - Minna Veliheimo

Valtaosa maamme metsistä on yhä yksi-

tyisomistuksessa. Omistaja ja suojelija ovat

usein mediassa vastapuolilla. Ne voivat olla

kuitenkin myös samassa persoonassa. Monet

metsänomistajat tekevät kaikessa hiljaisuudes-

sa omia ratkaisujaan suojelun hyväksi.

Tuli tarttuu ahnaasti tuoksuvaan tervakseen ja sytyt-

tää pian myös nuotiotarpeiksi pätkityn kuusenraipan.

Nokipannu pihisee pian keitinselän nokassa tuulen ko-

histessa korkealla puiden latvuksissa. Enolainen Kauko

Heiskanen kaataa kahvia kuppiin, lohkaisee mustikka-

piirakasta aimo palan ja nauttii.

Nykyisin marjanviljelystä elantonsa saavalle miehel-

le metsä on ollut pikkupojasta lähtien niin tärkeä, ettei

sen merkityksen kuvaamiseen löydy helposti edes sa-

noja: ”Joskus se on pakopaikka, joskus metsään mene-

mällä voi korvata kirkossa käynnin. Metsä on voiman

antaja.”

Viitisentoista vuotta metsurinakin leipänsä tienan-

nut Heiskanen tietää, miten puu kaadetaan ja millaista

jälkeä metsässä voidaan pahimmillaan saada aikaan.

”Silloin toimittiin sen ajan tietojen ja tavan mukaan”,

sanoo Heiskanen myöntäen, että toisinaan osoitetulla

palstalla työn aloittaminen tuntui pahalta. ”Kyllähän si-

tä mietti, että näinkö ne pitää kaikki komeat haavatkin

linnunkoloineen kaikkineen panna nurin.”

Haave omasta metsäpalstasta eli vahvana, ja 1976 tu-

likin tilaisuus 50 hehtaarin alan ostoon. ”Eihän sellais-

ta metsää makseta puuta myymättä, mutta läheskään

kaikkea en hakannut. Jatkoin metsurin töitä ja maksoin

velan”, naurahtaa Kauko Heiskanen, joka ei alkuvuosien

jälkeen olekaan metsästään juuri puuta myynyt.

200 vuoden suunnitelma

Urpiaisparvi pyrähtää koivusta saaden aikaan aurin-

gossa kimaltelevan kidesateen. Kiireiset pyyn askeleet

kiemurtelevat kuusten ja leppien lomassa. Hanki kan-

taa hyvin leveillä puusuksilla liikkujaa, polun tehnyt

metsäjänis ei ole tarvinnut niitäkään. Kauko Heiskasen

metsäpalsta on hyvää vauhtia varttumassa vanhaksi

metsäksi.

Karulla kankaalla kasvavat tukkirunkoiset männyt

saisivat monen puunostajan sormet syyhyämään, mut-

ta komean metsän omistaja näkee niissä muita arvoja:

”Kaipa minäkin voisin ostaa jotain kallista, mutta eipä

minulla ole mitään tarvetta elintasokilpailuun. Se ei

kuitenkaan paljon hyvinvointia lisää, jos luonto alkaa

pahoinvoida. Jotkut saattavat arvella, että onpa se rikas

kun on varaa jättää puut pystyyn, mutta eiköhän se ole

päinvastoin. Ei metsän säästäminen ole varallisuudes-

ta kiinni, ja tarvitaanko sitä omaisuutta ja mammonaa

niin mahottomasti?” ihmettelee Heiskanen ja uskoo

kaikkien lopulta pidemmän päälle jäävän voiton puo-

lelle, jos metsää ei niin ahnaasti hakattaisi.

”Minusta pitäisi puhua ennemminkin metsän sääs-

tämisestä ja suojelu-sanaa tulisi käyttää hyvin harki-

tusti.” Oman metsänsä säästänyt uskoo, että on met-

sänomistajia, jotka hakkaavat vanhan metsänsä vaikka

sydän verta vuotaen ennemmin kuin antavat leimata

itsensä anarkismiinkin viittaavalla suojelijan leimalla.

”Aika pienilläkin uhrauksilla saataisiin paljon ai-

kaan. Jo hakkuiden suunnittelussa voitaisiin ehdottaa

joidenkin alojen säästämistä, ja vaikkeivät ne vielä oli-

sikaan suojelullisesti merkittäviä, niin ajan myötä ne

sellaisiksi muuttuvat,” tuumii Heiskanen, joka on etsis-

kellyt itselleenkin uutta palstaa ostettavaksi: ”Se voi olla

millainen vain. Vaikka olisi taimikkoa, niin 100 - 200

vuoden kuluttua se olisi vanhaa metsää.”

Suojelu omissa käsissä


43


44 reuna 1/2005

Tulevana kesänä asiantuntijat kartoittavat tarkem-

min Kauko Heiskasen nykyistä metsäpalstaa tutkien

kasvillisuutta ja maapohjaa. Alustavissa arvioissa puus-

to on katsottu lähes satavuotiaana kuitenkin niin nuo-

reksi, että hakkuista pidättymistä ei rahallisesti korvata.

Vain parin hehtaarin rehevä puronotko on katsottu suo-

jelullisesti niin arvokkaaksi, että sen säästämisestä voi

toivoa saavansa jonkinlaisen rahallisen korvauksen.

”Viimeisen kymmenen vuoden aikana on metsäpo-

litiikassa jo menty parempaan suuntaan, mutta jonkin-

lainen korvauskäytäntö olisi vielä hyvä saada aikaan.

Eihän metsän kokonaan hakkaamatta jättäminen ole

kaikissa tilanteissa taloudellisesti mahdollista”, tuumii

Kauko Heiskanen ja kaivaa repustaan vuoluraudan

varttuneen männyn vierellä. Rungon kaulaaminen al-

kaa hiljalleen kelouttaa runkoa, koivulla sama temppu

saa aikaan lahoamisen.

Hyönteisille ja linnuille kuolevat ja kuolleet puut

ovat arvokkaita. Pesäpulaa Heiskanen helpottaa myös

pöntöttämällä metsäänsä ahkerasti. Tavoite on ripus-

taa alueelle kaikkiaan 50 pönttöä aina suurista pöllön

uutuista pienempiin tiaisen pesiin. ”Kyllähän täällä ai-

kamoinen liverrys keväällä käypi!” myhäilee elämänta-

paansa tyytyväinen mies.

Anonyymi metsäaktivisti

Tuoreelle suojelualueelle on matkaa. Lumikengät autta-

vat etenemisessä, mutta rinne saa silti puuskuttamaan.

Lunta on niin paljon, että jopa hirvien maavara näyttää

ojan ylityksessä loppuneen.

Mieluummin nimettömänä esiintyvä maanomistaja

muistelee muutaman vuoden takaista metsäkauppaa:

”Myynnissä oli 115 hehtaarin tila, jonka kauimmainen

kolkka oli kallioista ja puunkorjuu olisi sieltä ollut hy-

vin hankalaa. Panin merkille, että alueella oli kallion-

aluslehtoja harvinaisine kasveineen, lähteitä ja paljon

lahopuuta. Tiesin, että erityisen arvokkaista kohteista

voisi saada korvausta suojelusta ja siksi uskalsin tarjota

tilasta ehkä paremman hinnan kuin kilpailijat. Varma-

han en tietenkään korvauksista voinut olla, joten kaup-

paa tehdessäni otin yrittäjän riskin.”

Pohjois-Karjalan Ympäristökeskus kävi alustavasti

arvioimassa 18 hehtaarin aluetta jo myöhäissyksyllä,

mutta vasta seuraavana kesänä päästiin suojeluarvo-

ja tarkemmin tutkimaan. Eri-ikäiset elävät ja kuolleet

haavat muodostivat upean haapajatkumon, lähteet ja

kalliojyrkänteellä kasvava myyränporras pantiin ihas-

tuneina merkille, myös maapuut ja pökkelöt antoivat

inventoijille hyvän säväyksen.

Liito-oravan papanat olivat hyvä lisämauste ja ko-

konaisuutena alue katsottiin niin arvokkaaksi, että me-

netetystä hakkuumahdollisuudesta maksettiin puuston

mukainen korvaus. Niin sanotut metsälakikohteet, joita

ei muutenkaan olisi saanut käsitellä, rajattiin korvaus-

ten ulkopuolelle.

Maksettavasta summasta vähennettiin myös olete-

tut uudistamiskustannukset, mutta anonyymi suojelija

on silti tyytyväinen korvaukseen: ”Kun puiden hinta

arvioidaan pystyyn, eivät lahoviat alenna niiden arvoa.

Jos samat rungot olisivat pinossa, saattaisi tukista saa-

dakin vain sellupuun hinnan.

Suojelukorvaus on lisäksi verovapaata tuloa. ” Yh-

teistyö ympäristöviranomaisten kanssa sujui hyvin,

heillä oli asiantuntemusta ja joustavuutta. ”Minulle jää

metsästysoikeus, mahdollisuus yhden laavun rakenta-

miseen. Tällaisessa järjestelyssähän maapohja ei vaihda

omistajaa.”


45


46 reuna 1/2005

Ympäristöimperialismia

Haastateltu metsänomistaja elää metsästä ja viettää siel-

lä suuren osan vapaa-ajastaan. Metsässä tulee liikuttua

noin 250 päivänä vuodessa, mutta silti hän ei pidä met-

sää pelkkänä työnään tai harrastuksenaan.

”Metsä merkitsee minulle elämäntapaa. Väitän, että

oikeat luontoaktivistit ovat maalla eläviä metsänomista-

jia, eivätkä näitä ympäristöimperialisteja, jotka tulevat

toisen tontille hääräämään ja kertomaan, miten pitää

toimia”, puhisee tuohtunut mies.

”Tämän metsän suojelussa suurin uhka olivat fa-

naattiset luonnonsuojelijat. Jos yksikin sellainen olisi

ilmestynyt paikalle, kun hanke oli keskeneräinen, olisi

suojelu saanut jäädä sikseen ja puut menneet myyntiin.

Siksi on koko ajan toimittu hyvin matalalla profi ililla.”

Luonnonsuojelujärjestöjen metsäaktivistien perusteet

metsien suojelulle ovat tämän omaehtoisen suojelijan

mielestä usein väärät, valheelliset ja yksipuoliset. ”Hei-

hin ei voi myöskään neuvottelukumppaneina luottaa.

Jos on sovittu jonkun alueen suojelusta, ei puuta saisi

enää myydä sen lähialueiltakaan. Puuta käyttävän teol-

lisuuden mainetta loataan maailmalla, ja kiristys on esi-

merkiksi Greenpeacen yksi tyypillisimpiä työtapoja.”

Metsäammattilainen haluaisi pikemminkin siirtää

huomion uusien suojelualueiden perustamisesta sii-

hen, miten talousmetsissä toimitaan: ”Se on iso asia ja

koskettaa koko Suomea. Luonnontuntemusta ja biolo-

giaa hyödyntäen voidaan metsien oikealla käsittelyllä

turvata monimuotoisuus ja monen eliön elinmahdolli-

suudet”, muistuttaa metsänomistaja, jonka metsistä löy-

tyy lisäksi 4-5 hehtaaria korvauksetta suojeltuja alueita:

”Olen suojellut puronotkon laajemmin kuin laki vaatisi,

ja myös erityisen vanhat ja järeät metsiköt ovat saaneet

jäädä pystyyn. Vaikeaa perustella miksi… ne ovat vain

paikkoja, joissa tuntee mielihyvää.”

Menetys korvataan

Pohjois-Karjalan Ympäristökeskuksen biologi, Sirkka

Hakalisto, kertoo yksityismaan suojeluun olevan kaksi

päätietä. Ensimmäinen mahdollisuus on perustaa yksi-

tyinen rauhoitusalue, jossa kohteesta riippuen sovitaan

rauhoitusmääräyksistä.

”Tavallisimmin alueella kielletään metsänhakkuut,

ojitus ja rakentaminen. Rajoitukset voivat olla erilaisia

riippuen siitä, mitä halutaan erityisesti suojella. Korva-

uksia arvioitaessa noudatetaan käyvän hinnan periaa-

tetta. Tavallisimmin muun muassa saamatta jäävät hak-

kuutulot korvataan”, linjaa Hakalisto.

Toinen, lähes yhtä suosittu tapa suojella metsänsä,

on myydä alue valtiolle tai tehdä maasta vaihtokauppa.

”Maanomistajan tahto ja käytännöllisyys lopulta rat-

kaisevat, kumpaa tapaa käytetään. Hinnan kannalta ei

tavalla ole merkitystä.”

Mikä tahansa puita kasvava alue ei suojeltavaksi kui-

tenkaan kelpaa, vaan metsän tulee täyttää luonnonsuo-

jelulaissa mainitut kriteerit. Muun muassa uhanalaiset,

harvinaiset tai harvinaistuvat eliölajit, eliöyhteisöt ja

ekosysteemit katsotaan suojelun arvoisiksi. Myös erityi-

sesti suojeltavien lajien, kuten valkoselkätikan, pysyvät


47

pesimäelinympäristöt arvostetaan korkealle, eli tällai-

sen ympäristön metsästään löytävä voi tarjota kohdetta

suojeltavaksi korvausta vastaan.

Valtioneuvosto on vahvistanut erilaisten ekosys-

teemien suojeluohjelmat, joissa on määritelty myös

kohteiden ohjeelliset rajaukset. Rahoitusta ohjelmien

ulkopuoliselle suojelulle on ollut niukasti käytettävissä,

mutta vuosittain Pohjois-Karjalassakin tehdään pää-

töksiä suojelualueen perustamisedellytykset täyttävien

maiden rauhoittamisesta tai hankkimisesta valtiolle.

”Jotta myönteinen päätös voidaan tehdä, on alueen

oltava vähintään yhtä hyvä kuin vaatimattomimmat

luonnonsuojeluohjelmien kohteet. Vuositavoitteemme

suojeluohjelmiin kuuluvien alueiden suojelemiseksi

on ollut tuhannen hehtaarin kieppeillä. Suojeluohjel-

missa painopiste on tällä hetkellä lintuvesien suojelus-

sa, sitä ennen erityishuomion kohteena olivat lehdot.

Toki muutkin suojeluohjelmat on toteutettava muuta-

man vuoden kuluessa ja hyvistä niiden ulkopuolisista

alueista voidaan tehdä päätöksiä harkinnan mukaan”,

summaa puolestaan metsänhoitaja Lasse Finér Pohjois-

Karjalan Ympäristökeskuksesta.


48 reuna 1/2005

reuna suosittelee

Työkalut kiertoon Teksti ja kuva - Pasi Räsämäki


49

levyt

Tuhmat tytöt kanteleineenVärttinä: Oi Dai. Sonet 1991

Viisi viehättävää kukkamekkotyttöä ja ennenkokemattoman

vauhdikas yhtye panivat suomalaisen kansanmusiikkikäsi-

tyksen uusiksi vuonna 1991.

Perinnemusiikin painopistettä kiskottiin useampi sata ki-

lometriä Kaustiselta itään. Rajankin yli mentiin että heilahti.

Rääkkylästä ponnistanut Värttinä kasvatti juurensa jo

1970-luvulla, kunKaasisen pikkutytöt harjoittelivat Rasi-

vaaran nuorisoseurantalolla Tsupukat-nimisessä yhtyeessä.

Alkuaikojen Värttinä oli parikymmenhenkinen teinilauma,

joka jo 1980-luvulla julkaisi kaksi levyä. Se oli todellinen kan-

sanmusiikin korkeakoulu, jossa mm. Logrenin ja Variksen

pojat sekä Pauliina Lerché ovat uransa aloittaneet.

Oi Dai oli kuitenkin se varsinainen tapaus. Se toi laajaan

tietoisuuteenkansanmusiikin karjalaiset ja inkeriläiset juu-

remme ja lainaili muita suomalais-ugrilaisia vaikutteita aina

Keski-Venäjän Marinmaata myöten. Ei äkkipäätä ajatellen

mitään kovin populaaria. Niin vaan pamahti kultaa ja pla-

tinaa. Levy komeili listaykkösenä ja on nyt myynyt jo yli 50

000 kappaletta.

Hieman hävyttömät rekirenkutukset Marilaulu ja Miinan

laulu soivat siellä missä muuten iskelmä ja rock. Esille nou-

sivat eroottisesti aktiiviset naiset, jotka ovat miesten kanssa

samalla viivalla, jos eivät jopa pikkaisen niskan päällä. Suomi

joutui Värttinä-hysteriaan. Yhtye soitti keikkoja loppuun-

myydyillä rock-klubeilla ja mm. Kuusrockissa ja Down by

the laiturissa. Eturivissä oli tungokseen asti nuoria miehiä.

Matkalla kauas itseenHector: Herra Mirandos. PSO TOPLP 522. 1973.

Suomalaisen kirjallisen rockin peruspilarit ovat

olleet Juice Leskinen ja Hector. Molemmat nou-

sivat yleiseen tietoisuuteen 1970-luvun alku-

puolella. Juice edusti jonkinlaista aikansa anar-

kismia. Hectorin juuret ovat 60-luvun rautalan-

gassa, josta hän loikkasi folkkiin soittaen mm.

Cumuluksessa.

Uuden tulemisensa hän teki vuonna 1972

ensimmäisellä sooloalbumillaan Nostalgia. Seu-

raava vuonna olikin varsinaisen läpimurron,

Herra Mirandoksen aika. Tämä albumi on edel-

leen Hectorin toiseksi myydyin, jollei Mestarit lavalla -levyä

lasketa. Ja piru vie, sitä ei lasketa. Myydyin on Hectorock I.

Me saimme Mirandokselta papin, joka sai kahvia juodak-

seen, laulun jota laskuhumalainen kansa on kyynelehtien hy-

räillyt jo kauan ennen karaokea. Myös Asfalttiprinssi ja Olen

hautausmaa ovat ikihitittyneet.

Nuotiolaulujen takaa löytyy LP:n neljä viimeistä kappa-

letta: Atlantis, Meiran laulu, Sisämaan retkellä ja Takaisin

Oi Dain taustavoimissa oli suomalaista rockhistoriaa.

Äänittäjänä toimi Kolmas Nainen -taustainen Timo Löyvä ja

tuotannosta vastasi monen sortin konkari Riku Mattila. Nuo

energiaa ja kovaa ääntä pursuavat nuoret naiset olivat kuiten-

kin se juttu. Ja se lähti että ”Nyt mie ruppeen laulammaan ja

nyt sie saat sen kuulla. En oo sinun hätävaras, vaikka taijat

luulla...”

Timo Munne

Narniaan. Niiden tunnelman luomiseen ei kalja

ja grillimakkara riitä. Kappaleet ovat mystiikkaa

sekä sanoiltaan että säveliltään. Hector oli tutus-

tunut Tolkieniin ja muihin kummajaisiin. Ne ei-

vät silloin vielä olleet lastenhyllytavaraa.

Musiikissa Matti ja Pirjo Bergström sekä

Antero Jakoila loivat viekoittelevaa vaarallista

äänimaisemaa. VCS 3 syntetisaattori täydensi

avaruussoundeillaan. Hectorin lyriikat tekevät

samanistista matkaa kauas itseen. Laulut ovat

kauniita, folkin arvot ovat vaikuttavasti läsnä.

Kun haluan ajan pysähtyvän, niin kun nykyisin monesti

haluan, valitsen Meiran laulun ja kuuntelen sen uudelleen ja

uudelleen. ”Meira, on silmät niin sokeat Maan ihmisten. Pal-

jon on piilossa... etsi, niin voit löytää sen!”

Timo Munne


50 reuna 1/2005

kirjat

Saunomiskulttuuria Euroopan reunallaRudolf Sykiäinen: Venäläinen sauna. Johan Beckman

Institute. Helsinki-Pietari 2003. 186 s.

Sauna ja saunominen ovat olleet ikiajat täällä Euroopan reu-

nalla venäläisiä ja suomalaisia yhdistävä asia, vaikka monen

mielestä venäläinen banja ja suomalainen sauna ovat aivan

kuin eri planeetoilta. Veteraanikylpijä, tutkija ja tulkki Ru-

dolf Sykiäinen tuo kirjassaan Venäläinen sauna esiin paljon

myös näitä yhteisiä piirteitä; tosin hän käsittelee etupäässä

kotimaansa saunan tuhatvuotista historiaa.

Sauna-kirjan tekijän - myös Suomen Saunaseuran jäse-

nen - eräs ansio on siinä, että hän rikkoo tehokkaasti erään

venäläisen myytin suomalaisesta saunasta: aivan kuten venä-

läiset kadunmiehet yhä luulevat Suomessa vallitsevan kiel-

tolain, niin he myös kuvittelevat että suomalaiset saunovat

kuivissa, helvetin pätsiä muistuttavissa löylyissä. Näihin

ennakkoluuloihin törmäsin vähintäänkin kymmeniä ker-

toja opiskellessani Pietarissa 1970-luvulla ja istuskellessani

ystävieni kalmukki-Vovkan ja saksalais-Manfredin kanssa

milloin Vasilinsaaren milloin Petrogradin puolen yleisessä

saunassa. Kunnon venäläisiä saunoja, ei mitään hieromalai-

toksia, oli tuolloin Leningrad-Pietari pullollaan. Moskovas-

sakin niitä oli rutkasti enemmän kuin nykyisin.

Sykiäinen aloittaa hieman hyppelehtivän tarinansa kau-

kaa - Nestorin kronikan sauna-viittauksista, skyyteistä, Kio-

van suuriruhtinaista ja Novgorodin ajoista. Myös russkaja

petškan eli venäläisen leivinuunin monikäyttöisyys paljastuu

saunaspesialistin esitellessä valtavaa tietomääräänsä venäläi-

sestä saunakulttuurista.

Reilunkokoinen uuni on ollut kautta aikojen maaseudun

venäläisizban keskipiste ja monikäyttökone. Siinä on leivottu

leivät ja valmistettu usein muukin muona, sillä on lämmitetty

tupa, sen päällä ja sisällä on nukuttu ja kuivattu märät vaate-

kerrat, sen äärellä on tarinoitu tuhannet baba-jaga-kummit-

usjutut lastenlapsille. Mutta - ja tätä ette ehkä tienneetkään?

- venäläisessä leivinuunissa on myös saunottu!

Sykiäinen tuskin liioittelee, kun väittää, että kylpeminen

leivinuunissa on aidointa perivenäläistä saunomiskulttuuria.

Uunista tuli eräänlainen saunan prototyyppi kun sinne köm-

mittiin sisään lämmittelemään leipomisen jäljiltä. Lavitsal-

la tai oljilla uunissa makaava lämmittelijä kenties keksikin

tämän omalaatuisen saunomistavan, kun huomasi että on

mahdollista ylläpitää miellyttävää syvälämpöä heittelemällä

kiposta vettä ympärilleen.

Sykiäisen mukaan leivinuunissa saunominen oli erittäin

yleistä Venäjän maaseudulla vielä 1800-luvun viimeisillä

vuosikymmenilläkin. Kylpijä saattoi viivähtää uunissa puo-

likin tuntia kerrallaan - ja pistäytyä siellä useamman kerran.

Vanha vaivainen talonisäntä autettiin uuniin puulavitsalla ja

mikäli hän oli hankala luonnoltaan, luukku unohdettiin pi-

temmäksikin aikaa kiinni...

Aivan toisenlaista saunomista harrastettiin ruhtinaiden

ja tsaarien hoveissa. Yhteiskunnan kermalla oli käytössään

ruhtinaalliset kylpyläsaunat. Esimerkiksi tsaarin saunotta-

miseen osallistui seitsemän eri asteen virkamiestä - Hänen

Ylhäisyytensä vaatevastaavasta saunottajaan ja pyyhkeenpi-

täjään saakka.

Tsaarin hovi saattoi järjestää banjassa myös mahtavat il-

lalliset heti kylpemisen jälkeen, kunnes taas saunottiin tun-

tikaupalla, jotta jaksettaisiin ahmia lisää ruokaa ja juomaa.

Saunominen siis kysyi kuntoa - ja hauskaapa olisi matkata

aikakoneella vaikkapa Iivana Julman tai Pietari Suuren kans-

sa löylyihin. Katariina Suuresta nyt puhumattakaan!

Paikoitellen historiaan liittyvät pikku saunomistarinat

ovat vähän irrallisia ja suomen kielikin olisi kenties kai-

vannut huolellisempaa toimittamista. Toisaalta, kirjaa voi

vaivatta lukea myös sieltä täältä ja vaikka lopusta alkuun.

Sykiäinen päättää tarinansa ihmettelemällä kirjansa loppu-

luvuissa vähäistä julkaistua saunakirjallisuutta niin Venäjällä

kuin Suomessa, kritisoimalla nykyvenäläistä olematonta ja

vääristynyttä saunakulttuuria - ja siteeraamalla mm. kansal-

lisrunoilija Aleksandr Puškinin kylpyläkokemuksia, luon-

non rikkipitoisessa saunassa Tbilisissä.

Pentti Stranius


51

Al fi n de la tierra - maan loppuTeksti - Antonio Humanes OchavoKäännös - Kirsi KarttunenKuva - Sami Parkkinen

Olen ollut täällä jo useita kertoja, joskin aina vain lomalla.

Silloin kaikki tuntui aina niin eksoottiselta, mutta tiesin, että

sunnuntaina lähtisin ja jättäisin taakseni lumen, jään, kah-

denkymmenen asteen pakkasen ja hiljaisuuden. Koskaan

en kuvitellutkaan, että päätyisin vielä asumaan tänne, maan

loppuun, tähän hiljaisuuteen.

Lopullisesta Suomeen saapumisestani on kulunut vas-

ta muutamia kuukausia. Se on liian lyhyt aika, jotta voisin

tehdä lopullisia johtopäätöksiä Suomesta tai suomalaisista.

Parasta on kuunnella – vaikken ymmärrä sanaakaan – ja

opetella ymmärtämään, kuin tehdä liian nopeita tulkintoja.

Ensimmäiset hauskat sattumat Suomessa olivat pieniä

kielellisiä väärinymmärryksiä. Kun koti, jossa lämmitys toi-

mii ja vesikin on lämmintä, oli löytynyt, tuli aika ostaa huo-

nekaluja ja lamppuja. Kirkasvalolampun olin tosin päättänyt

unohtaa, humpuukina, ja korvata valonpuutteen B-vitamii-

nilla.

Asco-sänky

Mutta huonekaluja ja muita lamppuja siis tarvittiin, jotta ko-

ti alkaisi tuntua oikealta kodilta. Silloin tyttöystäväni ehdotti

reissua ascoon. Ajattelin hänen puhuvan jostain halvasta,

huonolaatuisesta liikkeestä, ehkä jopa kirpputorista, hänen

puhuessa ascosta.

Kun viimein olimme Askossa, ymmärsin virheeni, ettei

kyseessä ollutkaan asco, joka on espanjaa ja tarkoittaa suo-

raan sanoen sontaa, vaan Asko, suomalainen nimi. Luonnol-

lisesti vei muutamia päiviä kunnes unohdin etten nukukaan

sontasängyssä, vaan Asko-huonekaluliikkeen sängyssä.

Nukuttuani muutamia päiviä onnellisesti sonta-sängys-

säni aloitin taisteluni byrokratian rattaissa. Ensin poliisiase-

malle, sitten Kelaan, takaisin poliisiasemalle, koska unohdin

jonkun leiman, takaisin Kelalle leiman kanssa, sitten johon-

kin toiseen toimistoon, jonka nimen olen jo unohtanut, ja

takaisin poliisiasemalle.. Jossain matkalla ajauduin Jokelaan,

todellisen suomalaisen kulttuurin pariin, ja päätin unohtaa

Kelan, poliisiaseman ja sen leiman. Siltä erää.

On monia asioita, jotka hämmästyttävät suomen kieles-

sä ja puhetyylissä, etenkin naisten osalta. Naisilla on outo ta-

pa lopettaa lauseensa hengittämällä viimeiset sanat sisäänsä:

Joooohh... Aluksi luulin heillä olevan hengitysvaikeuksia.

Joskus jopa ajattelin ryhtyä antamaan tekohengitystä. Joskus

tilanne oli jo niin kriittinen, että todellakin ajattelin: ”Hän-

hän tukehtuu!”

Samoin on tavallista tapa aloittaa kaikki lauseet sanomal-

la ”Noooo..”, joka muistuttaa espanjan sanaa ei, ”no”. Usein

halusin vastata, miksi ei?

Hieno ja elegantti

Tähän mennessä olen kohdannut monia eroja Suomen ja

Espanjan välillä, mutta eniten minua on yllättänyt ne monet

samankaltaisuudet, joita olen huomannut. Pohjois-Espan-

jassa on nimittäin alue, Galicia, joka on tunnettu tuhansi-

en jokien maana, samoin kuin Suomi on tuhansien järvien

maa.

Samassa Espanjan osassa sijaitsee myös pieni kylä nimeltä

Finisterre. Tämän pienen kylän nimi on suoraan käännetty-

nä maan loppu, Finlandia tarkoittaa samalla tavalla suoraan

käännettynä maan loppua. En ole voinut todistaa tätä teoriaa

todeksi, mutta yhtäläisyys on kuitenkin selvää. Perinteisesti

Suomen nimi latinaksi oli Finia, joka viittasi niin loppuun,

fi n, kuin täällä pohjoisessa asuneeseen kansaan, los fi nos.

Espanjan kielessä Suomi oli myös pitkään Finia, kunnes

germaanikielistä lainattu pääte -land, joka tarkoittaa maata,

johti nykyiseen nimeen, Finlandia. Näin siis päästään joko

tulkintaan maan loppu, fi nal de la tierra, tai tulkintaan suo-

malaisten maa, la tierra de los fi nos.

Sattumalta kyseinen espanjankielen sana fi no tarkoittaa

myös koulutettua, hienoa, eleganttia, hyvää, tarkkaa. Jos se-

koitamme tulkintoja vielä hiukan, voisi yksi tulkinta ollakin

eleganttien maa. Mielenkiintoista, eikö? Lopulta siis: asun

joen suulla, jota en tosin ole vielä nähnyt koska se on jäässä,

maan lopussa, eleganttien asukkaiden kanssa.

Muitakin kotiutumista helpottavia asioita olen huoman-

nut. Suomen itsenäisyyspäivä, 6.12., on sattumalta myös El

Día de la Constitutión en España, joka myös symboloi omal-

la tavallaan itsenäisyyttä, diktatuurin loppua. Samoin 28.2.,

Kalevalan päivä, sattuu olemaan Día de Andalucía, kotiseu-

tuni Andalusian päivä.


Kylänsyrjä

Kylänsyrjä 1/2005

Kuusitoista pohjoiskarjalaista hanketoimijaa sai tukea kylien kehittämiseenKylillä sykkii elämä, joka etsii uusia toiminnan muotoja yhteisön ja kylätoiminnan eteenpäin viemiseksi. Ideat hankkeiksi –hanke, pyrkii osaltaan vastaamaan tähän haasteeseen.

Kunnasniemeläiset odottivat innolla tilaisuuden alkua. Edessä vasemmalla Kirsti Tolvanen ja Ulla Mustonen, jotka pitkälle vas-taavat Kunnaspirtin tietolaari –hankkeen toteutumisesta.

Pohjois-Karjalaan Ideat hankkeiksi –rahaa oli tarjolla yhteensä 55 000 euroa. Summa jaettiin kuudentoista hankehakijan kesken kahdessa eri haussa. Hankkeiden kokonaisbudjetit ovat 1200 ja 6000 euron välillä.

Monet nyt toteutettavat pienhankkeet nojaavat aiemmin tehtyyn kyläsuunnitelmaan. Kylätoimijoille on tarjolla muun muassa atk-,

järjestyksenvalvoja- ja hygienia-koulutusta.

Kirsti Tolvanen esitteli runsas-lukuiselle yleisölle Kunnaspirtin tietolaari –hanketta, jonka tarkoituksena on lisätä Kunnas-niemen kylän asukkaiden yh-teistoimintaa ja muun muassa selvittää kylätalkkarin tarve.

Kolmessa hankkeessa selvitetään, onko kyläläisillä tarvetta kylä-avustajan palveluihin.

Osa hankkeista lisää kyläläisten fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Joillakin hankkeilla pyritään suoraan edistämään työllistymistä; yhdessä tavoitteena onkin osuuskuntatoiminnan käynnistäminen. Myös ympäristökasvatus ja maahanmuuttajien kotouttaminen on otettu huomioon näissä pienhankkeissa.

ESR-rahoitteinen Ideat hankkeiksi –hanke toteutetaan Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa vuosina 2004 – 2005. Hanketta hallinnoi Kainuun Nuotta ry ja Pohjois-Karjalan Kylät ry toimii sen yhteistyökumppanina.

Maarit Hämäläinen ja Saara Sormunen ovat innostuneita mart-tayhdistyksen Tähtikallion kahvilasta. Puolet jäsenistä on tullut mukaan kahvilan pyörittämiseen.

Kahvilailtoja on järjestetty yli kymmenen ja menestys on ollut valtava. Parhaimmillaan kävijöitä on illassaan ollut satakunta.Kahvilatoiminta on linkitetty yhteen Joensuun yliopiston tähtitie-teilijöiden kerhon Seulasten tähti-iltojen kanssa.


Kylänsyrjä

Pohjois-Karjalan Kylät www.kylat.fi 53

Yhteisölliset työt –hanke on käynnistynyt Tavoitteena 200 uutta työpaikkaaPohjois-Karjalan Kylien Yhteisölliset työt –hanke on

suuren haasteen edessä. Vuoteen 2008 saakka ulottuvan

hankkeen tarkoituksena on saada maakuntaan 200 uut-

ta työpaikkaa sosiaalisissa yrityksissä.

ESR-rahoitteinen Optio työelämään – Joensuun seudun Työllisyys Equal –hankekokonaisuus on ensimmäisessä vaiheessaan. Joen-suun kaupungin hallinnoiman hankkeen alla on viisi erillistä han-kekokonaisuutta, joihin Pohjois-Karjalan Kylät ry:n Yhteisölliset työt myös kuuluu.

Yhteisötyöllistäjä Tomi Kervinen ja Ville Elonheimo.

Kolmivuotisen hankkeen tarkoituksena on kehittää uusia toi-mintamalleja, joissa pitkäaikaistyöttömille luodaan yhteisön arvostamia työpaikkoja lähiympäristöön. Palvelujen kehittämisen rinnalla tavoitteena on saattaa pitkäaikaistyöttömiä ja vajaakun-toisia työelämään sekä mukaan paikallisyhteisöjen toimintaan. Uusia työpaikkoja uskotaan syntyvän noin kaksisataa.

Keskeisimpiä etukäteen kartoitettuja toimialoja ovat kodin- ja kiinteistöhuoltoon liittyvät tehtävät, kierrätystoiminta ja ym-päristönhoito. Nykyisten työllistämismallien lyhytjänteisyyttä ja ammattitaidon jatkuvuuden puutetta pyritään ratkaisemaan perustamalla yrityksiä ja sosiaalisia yrityksiä paikalliset tarpeet ja vahvuudet huomioon ottaen.

Maalis-huhtikuussa hankkeessa kartoitetaan alueella jo aiemmin tehtyjen toimenpiteiden kokemuksia, etsitään yhteisöjä, joiden

kanssa työtä ensimmäisenä aloitellaan sekä kierretään paikallisis-sa suunnittelu- ja tiedotustilaisuuksissa.

Yhteisölliset työt pähkinänkuoressa

Yhteisölliset työt on uusi käsite, joka ei heti avaudu. Hankkeen tarkoituskin saattaa jäädä hämäräksi. Asiaa selventääksemme vas-taamme tässä esitettyihin kysymyksiin.

Mitä ovat yhteisölliset työt?Yhteisöt ovat kyliä, kirkonkyliä ja lähiöitä. Yhteisölliset työt ovat niitä töitä, joiden tekeminen on hyödyllistä asukkaille tai koko yhteisölle. Esimerkiksi siivoukset, talkkarin työt, ympäris-tönhoito, kierrätys, retkeilyreittien ylläpito ja kaikenlaiset työt kylätaloilla.

Mitä te teette?Me etsimme paikkakuntakohtaisesti, jopa kylä kerrallaan, nyky-ään tekemättä jääviä töitä, töille tekijöitä ja tekijöille työnanta-jia. Lisäksi ohjaamme työnantajia työllistämisessä ja työntekijöitä työllistymisessä.

Miksi niin työllistämisessä ja työllistymisessä? Yhteisölliset työt –hankkeessa tavoitteena on luoda uutta mallia työllistymiseen ja työllistämiseen. Sosiaalisia yrityksiä pitäisi syn-tyä eli niitä, joissa otetaan työvoimasta vähintään 30 % vajaakun-toisia tai pitkäaikaistyöttömiä. Kyllä meille kelpaavat muutkin yhteisöä hyödyttävät yritykset.

Mitä se yhteisö tässä tekee?Toimimme sellaisissa yhteisöissä, joissa on omaa aktiivisuutta yhteisöllisten töiden järjestämiseen. Kyläyhdistys voi kartoittaa mahdolliset työt ja mahdolliset asiakkaat. Yhteisön tuki on tärkeä myös työllistyvälle, että hänet otetaan nimenomaan yhteisiin töi-hin.

Entä yrittäjät?Yrittäjille tarjoutuu mahdollisuus kytkeä omaan työhönsä uu-sia yhteisöllisiä tehtäviä, joihin saisi sosiaalisen yrityksen tukia – sanoisiko korvaukseksi työntekijän vajaakuntoisuuden tai pit-käaikaistyöttömyyden alentamasta työkyvystä. Ja vaikka ei itse ryhtyisi työllistämään, niin oleellista on kertoa omasta työken-tästään, että uudet työt eivät syö yrittäjän leipää mutta tarjoavat uutta asujaimistolle.

Keneltä lisätietoja?Lisätietoja saa hankkeen projektipäälliköltä Ville Elonheimolta ja yhteisötyöllistäjältä Tomi Kerviseltä.


Kyläavustajan työ arvossaan – Soili Tukiainen viihtyy ihmisten parissa

Niemisen seudun kyläyhdistys on yksi niistä pioneereis-

ta, jotka ovat palkanneet oman kyläavustajan. Syksystä

lähtien niemisläisiä kotitalouksia avustanut Soili Tuki-

ainen puhkuu intoa. Työ on vaihtelevaa ja hän saa olla

tekemisissä ihmisten kanssa. Mutta tärkeintä on tehdä

työtä, jota arvostetaan.

Kyläavustajan työ on osoittautunut tarpeelliseksi, sillä Soili Tuki-aiselle riittää töitä melkein kokopäiväisesti.

Paluumuuttajana noin puolitoista vuotta sitten Pohjois-Karja-laan tullut Soili Tukiainen aloitti kyläavustajana syyskuun lopulla. Tiedon avoimesta paikasta hän sai työvoimatoimistosta.

- Kyläyhdistys palkkasi minut työllistämistuella. Näillä näky-min työ kestää elokuun loppuun. Mitä sen jälkeen tulee, on vielä avoinna. Asiakkaiden kannaltahan olisi hyvä, jos sama henkilö jatkaisi. Tässä työssä kyse on ennen kaikkea luottamuksesta, Soili painottaa.

Kyläavustajan työ kaikkea sitä, mitä kotitalouksissa tarvitsee yleensäkin tehdä: siivousta, ruoanlaittoa, puun pilkkomista. Erään asiakkaan luona Soili käy viikoittain yhtenä päivänä lapsia hoita-massa. Lumitöitäkin hän tekee.

- Hienoa tässä työssä on se, että saan olla ihmisten parissa. Päi-vät eivät ole samanlaisia. Vapauden tuntua antaa, kun saan itse so-pia aikatauluni. Esimerkiksi omat tarpeelliset kaupungissa käynnit on näin helppo sovittaa työn lomaan, Soili Tukiainen selvittää työn luonnetta.

Teidän kylältä ReunaanReuna-lehti kaipaa jatkuvasti tietoa siitä, mitä kylillä tapahtuu. Mänöt-palstalle otetaan erittäin mieluusti tapahtumavinkkejä maaseudulta. Reunan Mänöt-palstan tapahtuman ei tarvitse olla mitenkään erityisen ihmeellinen, pääasia, että se on avoin kaikille. Reunan mänötoimitus valitsee julkaistavat menovinkit oman pään-sä mukaan niin, että palstalle tulee jonkinlainen punainen lanka: joskus menot ovat sen luonteisia, että niistä tulee teema, toisinaan räsymaton kirjavuus tuntuu hyvältä. Mutta vinkata kannattaa!

Ruokajuttuihin kaivataan osaavia ja omaperäisiä kotikokkeja. Kotimaiset sovellutukset klassikoista, itäsuomalaiset ainekset, kauniit ruuat, hienot perinneleivonnaiset – taitajia meillä on var-masti. Unohda turha arkuus ja houkuttele puolisosi/naapurisi/su-kulaisesi/ystäväsi ottamaan meihin yhteyttä!

Ja varmasti teidänkin kylällä on kiinnostavia ihmisiä, jotka oli-sivat muuten vain jutun arvoisia! Kertokaa heistä meille!

Kaikissa asioissa yhteyttä voi ottaa Reunan toimitukseen. Mä-nöt on kätevintä lähettää sähköpostina osoitteeseen [email protected] , mutta myös posti kuljettaa tiedot perille osoitteella Reuna, Niskakatu 2, 80100 Joensuu. Puhelimitse tavoittaa Reunan toimi-tuskuntaa seuraavasti: Tuottaja Jaakko Kilpiäinen 050 543 84 97

Päätoimittaja Johanna Westersund 050 5310 350

Kyläavustajalle tarvetta

Niemisen seudulla kyläavustajan palveluja käyttää keskimäärin viisitoista taloutta. Osalle asiakkaista Soili työskentelee joka viik-ko, joillekin harvemmin. Muutamat ostavat palveluja tilapäisesti.

- Niemisessä toimii myös siivousrinki, jonka palveluja kyläavus-taja hyvin täydentää. Kyläavustajan palvelu tuleekin tarpeeseen. Monet vanhemmat ihmiset voivat asua pitempään kotona, kun tällainen ”kyläluuta” käy välillä paikkoja pistämässä kuntoon ja ruokaa laittamassa.

Kyläavustajan palveluiden saaminen on tehty asiakkaalle mah-dollisimman helpoksi. Tämä ottaa yhteyden suoraan Soiliin, joka laskuttaa työn. Asiakas voi maksaa laskun pankkiin tai vaikkapa käteisellä, miten hänelle parhaiten sopii.

- Kyläavustajan toimenkuvaa voisi laajentaa. Esimerkiksi kesä-asukkaat saattavat tarvita henkilöä, joka käy talvisin vähän katso-massa mökin perään. Ja lomille matkustavat voisivat olla huoletta tietäessään, että joku käy tarkistamassa kodin ja lämmittääkin sen, Soili Tukiainen pohtii.

Teksti ja kuvat Tarja Partanen

Kylänsyrjä

Kylänsyrjä 1/2005


Kylä- ja asukastoiminnan maakunnallinen yhdistys

Pohjois-Karjalan Kylät ry.Kauppakatu 23 b A 880100 Joensuupuh. (013) 825 896

kyläasiamies Ville Elonheimop. 050 346 [email protected]

yhteisötyöllistäjä Tomi Kervinenp. 050 467 [email protected]

hankesihteeri, tiedottaja Tarja Partanenp. 044 294 [email protected]

toimistolla lisäksiMSL:n Itä-Suomen aluekeskusHankepalvelutoimisto HALKO koulutussuunnittelija Timo Rekop. 050 322 [email protected]

Kotisivummewww.kylat.fi

Kylänsyrjä-sivut 1/2005 (ent. Kyläkaiku-lehti) jul-kaisee Pohjois-Karjalan Kylät ry. / Ideat hankkeiksi, Kyläkartta, Kyläohjelma, Kylätalous ja Yhteisölliset työt.

Maailman parasta pohjoiskarjalaista

kylätoimintaa!

Jäsenmaksu on henkilöltä 5 euroa, yhdistyksiltä yms. 20 euroa ja kunnilta 100 euroa. Jäsenmaksu maksetaan ilman eri laskua P-K Kylien tilille Joen-suun OP 577 005 – 2012 4345. Lisätietoja-kenttään ”jäsenmaksu 2005” ja jäsenen nimi. Jäsenmaksutilanteen voi tarkistaa kyläasiamies Ville Elon-heimolta, [email protected] . Jäsenmaksulomake on myös internet-sivuillamme www.kylat.fi - Jäseneksi ja jäsenille.

Kylänsyrjä

Pohjois-Karjalan Kylät www.kylat.fi 55

Kylien toimisto muutti torin

laidalle

Rankka muuttourakka on takanapäin. Kylien ja MSL:n väki saattoi odottaa rauhallisin mielin juhlaväkeä tupaan-tuliaisiin. Kuvassa vasemmalta Tarja, Ville, Lea, Timo ja Kirsi. Kuvasta puut-tuvat Markku ja Tomi.

Tupaantuliaisten aluksi Isä Rauno siu-nasi uudet toimistotilat

Kaikki maakunnan kylät

kartalla!Maakunnan noin 230 kylää löytyvät nyt Pohjois-Karjalan Palvelukartas-tosta. Internetissä ylläpidettävään kartastoon on merkitty kylien sijainnit sekä linkit niiden nettisivuille. Kylät voivat saada sivustolle myös muita kohteitaan kuten esimerkiksi kylätalot ja ladut. Ne kylät, joilla ei ole omia nettisivuja, on linkitetty Pohjois-Kar-jalan Kylien sivuille.

Kylien vieminen Palvelukartastoon on osa Pohjois-Karjalan Kylien toteutta-maa Kyläkartta-hanketta. Kyläkarttaa hyödynnetään mm. Kylien alkavassa Yhteisölliset työt –hankkeessa, jonka projektipäälliköksi on juuri valittu ky-läasiamies Ville Elonheimo. Kyläkartta toimii myös maakunnallisen kyläohjel-man pohjana.

Kyläkartta-hankkeen yhteistyökump-paneina ovat olleet Pohjois-Karjalan TE-keskuksen maaseutuosasto, Poh-jois-Karjalan maakuntaliitto ja Joen-suun kaupunki.


56 reuna 1/2005


Documents

Reuna 4 final